Etelä-Karjalan tartuntatautiraportti 2012
Tartuntatautiraportti 2012 6.3.2013 Vuoden 2012 tartuntatautiraportti on laadittu aiempaan tapaan lääkäreiden ja laboratorioiden tekemien tartuntatauti-ilmoitusten perusteella. Herkkyystilanteen osalta on käytetty paikallisia tietoja perustuen Etelä- Karjalan keskussairaalan kliinisen mikrobiologian laboratorion löydöksiin. Yleisvaarallisia ja ilmoitettavia tartuntatauteja rekisteröitiin yhteensä 398 kappaletta (Liite 1). Tuberkuloosin suhteen vuosi 2012 oli tavanomainen, lääkkeille erityisen vastustuskykyisiä kantoja ei havaittu ja miltei kaikki tapaukset olivat kotimaista alkuperää. Uusia HIV-tapauksia havaittiin viisi kappaletta. Kolme näistä oli saanut tartunnan Thaimaassa ja kaksi Venäjällä. Etelä-Karjalassa HIV-potilaslöydösten ikäjakauma on erilainen kuin koko Suomessa, potilaat ovat diagnoosin hetkellä hieman iäkkäämpiä kuin Suomessa keskimäärin. Etelä-Karjalassa vuodesta 1990 alkaen havaituista kaikista HIV-potilaista 28 % (miehistä 35 %) on ollut diagnoosihetkellä yli 50-vuotiaita. HIV-potilaiden ikäryhmäjakaumat 1990 2012 (kpl) Hepatiitti C-infektion esiintyvyys oli Etelä-Karjalassa toiseksi korkeinta koko Suomessa. Etelä-Karjalassa havaittiin 43 tapausta / 100 000 asukasta kun Suomen keskiarvo on 21 tapausta / 100 000 asukasta. Noin 2/3 tapauksista havaittiin vuonna 2012 15-30 vuotiailla joille vuosien saatossa saattaa kehittyä vaikeitakin maksavaurioita. On mahdollista, että nimenomaan vv. 2006-2010 tartuntoja on tapahtunut aivan nuorilla ja osa niistä diagnosoidaan vasta nyt.
Tartuntatautiraportti 2012 6.3.2013 Hepatiitti C löydökset Etelä-Karjalassa 15 19 ja 20 24 vuotiailla vv. 2000 2012 (kpl) Suonensisäisiä huumeita käyttävien ja aiemmin käyttäneidenkin (vaikkakin jo lopettaneiden) tulisi käydä hepatiitti C-testissä. Eksoten suonensisäisiä huumeita käyttävien neulanvaihto- ja terveysneuvontapiste (NEUPIS) aloitti toimintansa loppuvuodesta 2012 ja sen toiminta on ollut heti vilkasta (neuloja vaihdetaan nyt noin 1000 kpl / kk) toivottavasti ehkäisten uusia tartuntoja. Kahdeksasta tippuritapauksesta miltei kaikki olivat ulkomailta (Venäjä, Viro, Liettua, Turkki). Kuppaa oli 11 tapausta ja tapaukset olivat peräisin ulkomailta (Venäjältä, Virosta ja Afrikasta). Sukupuoliteitse leviävän klamydiainfektion laboratoriodiagnoosien määrä laski hieman. Erityisesti 15-19 vuotiaiden naisten löydökset ovat ilahduttavasti vähentyneet selvästi viime vuosina (miltei puolittuneet).
Tartuntatautiraportti 2012 6.3.2013 Noroviruksen suhteen vuosi 2012 oli tavanomainen. Clostridium difficile (antibioottiripulibakteeri) lisääntyy jatkuvasti. Laajana kaksi vuotta levinnyt Mykoplasma-epidemia alkoi jo tasaantua normaalitasolle. Myyräkuumetta oli vähän, koska myyräkantakin oli pieni. Dengue- kuumetapauksia oli viisi, joista neljä kappaletta Thaimaasta. Yhden tapauksen tartuntamaa jäi epäselväksi. Punkkien levittämää puutiaisaivokuumetta havaittiin kaksi kappaletta, molemmat olivat saaneet tartunnan maakunnassamme. Borrelian laboratoriolöydöksiä oli 62 kappaletta. Borreliaa on maakunnassamme runsaasti, mutta yhä useampi potilas hoidetaan hyvin alkuvaiheessa eikä laboratoriotutkimuksia näin ollen tarvita (Liite 2). Lääkkeille vastustuskykyisten mikrobien tilanne Etelä-Karjalassa on kaksijakoinen. MRSA-epidemia on saatu hyvin kuriin eikä laitosepidemioita ole tullut esille. Mikrobilääkkeille vastustuskykyiset suolistobakteerit (ESBL) lisääntyvät koko ajan. Kyse on jo väestötasoisesta ongelmasta. Suomessa E.coli- ja Klebsiella-bakteereista 1-2 %:lla on ESBL-ominaisuus. Usein ESBL-kantajuus / - infektio saadaan ravintoketjun mukana tai sairaalahoidosta ulkomailla (esim. Etelä-Eurooppa, Aasia), jonka vuoksi ESBL-tartuntoja on vaikea estää. Valtaosa ESBL- kantajista on oireettomia. Kantajuuden kestoa ei tunneta. Tavallisin ESBL:n aiheuttama infektio on virtsatieinfektio, mutta myös vaikeat yleisinfektiot ovat mahdollisia (urosepsis, leikkausalueen infektiot). Liitteenä on Eksoten uusittu ESBL-ohjeisto (Liite 3).
Tartuntatautiraportti 2012 6.3.2013 Jos tartuntatautilaki vaatii täytettäväksi lääkärin ilmoituksen A tai B, se täytyy toimittaa 7 vrk:n sisällä taudin toteamisesta. Vuonna 2012 oli edelleen puutteita lääkärin ilmoitusten teossa. Ilmoituksia jää tekemättä vaikka lainsäädäntö ilmoittamiseen velvoittaa. Ilmoittamisesta vastaa potilasta hoitava lääkäri. Erityisesti C- hepatiittitapauksia jää edelleen ilmoittamatta. Lääkärin tartuntatauti-ilmoitus lähetetään suoraan Terveyden ja hyvinvoinnin laitokseen (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, PL 29, 00301 HELSINKI). Ilmoitus lähetetään suljetussa kuoressa, jossa on merkintä tartuntatauti-ilmoitus. Lääkärin tulee allekirjoittaa lomake ennen sen lähettämistä. Tarttuviin tauteihin liittyvissä ongelmissa ja sairaalahygieniapulmissa voi aina konsultoida Etelä-Karjalan keskussairaalan infektiolääkäreitä, kliinisen mikrobiologian ylilääkäriä tai hygieniahoitajia. Lisäksi tietoja avohoidon infektiotilanteesta otetaan kiitollisuudella vastaan. Epidemiaepäilyissä nopea yhteydenotto on erittäin tärkeää. Sähköpostia voi käyttää, ainakin suppeiden ja yleisluonteisten kysymysten lähettämiseen. Infektioylilääkäri Pekka Suomalainen Infektioerikoislääkäri Arja Aalto Hygieniahoitaja Raija Vuorela Hygieniahoitaja Kaija Nikunen Hygieniahoitaja Satu Viitala Sihteeri Jonna Vilhunen 044 791 5238 pekka.suomalainen@eksote.fi 044 791 4748 arja.aalto@eksote.fi 044 791 5546 raija.vuorela@eksote.fi 044 791 4766 kaija.nikunen@eksote.fi 040 651 4069 satu.viitala@eksote.fi 044 791 4673 jonna.vilhunen@eksote.fi Kl. mikrobiologian yl Maritta Kauppinen Sairaalamikrobiologi Maija Korkeila 044 791 5863 maritta.kauppinen@eksote.fi 044 791 4765 maija.korkeila@eksote.fi
Tartuntatautiraportti 2012 LIITE 1 YLEISVAARALLISET TARTUNTATAUDIT Salmonellosis 70 52 49 Syfilis 14 14 11 Tuberculosis 7 4 11 Keuhkotb 9 Inf. meningococcica 2 2 0 Hepatitis A 0 0 0 Shigellosis 0 2 1 Salmonella typhi 0 0 0 Salmonella paratyphi 0 0 0 2010 2011 2012 Huom. 2012 ILMOITETTAVAT TARTUNTATAUDIT 2010 2011 2012 Huom. 2012 Inf.venerea Chlamydiae 298 265 238 Gonorrhoea 4 0 8 HIV-infektio 9 4 5 Hepatitis B 27 15 16 Kaikki kroonisia Hepatitis C 35 44 43 Kaikki kroonisia Listeriosis 1 2 4 Malaria 0 0 0 Rabies-rokotus 3 5 2 Sikotauti 0 0 0 Hinkuyskä 5 18 7 Puutiaisaivokuume 4 1 2 Legionella 2 2 1 M UITA TARTUNTATAUTEJA 2010 2011 Influenssa A 18 29 184 Influenssa B 9 65 5 Adenovirus 42 32 16 RSV 42 39 38 Noro 148 40 51 Dengue-virus 5 4 Thaimaa, 1 tartuntamaa ei tiedossa 2012 Mycoplasma pneum. 69 164 73 Chlamydia pneumoniae 1 10 11 Kampylobakteeri 58 81 88 Borrelia 74 73 62 Puumalavirus 50 88 26 Giardia 4 8 4 Huom. 2012 ESBL 42 49 77 Clostridium difficile (tox+) 105 123 155
Tartuntatautiraportti 2012 LIITE 2 Toimintaohje Hyväksyjä: Hyväksytty: 15.6.2012 Infektioylilääkäri Pekka Suomalainen, ylilääkäri Elina Alatalo, Ylilääkäri Afra Prokki PUNKIN PUREMA Ensivaiheen hoito-ohje Punkit levittävät o Borrelia-bakteeria (Lymen tauti) o harvinaista puutiaisaivokuumevirusta (Kumlingen tauti) o jänisruttobakteeria harvoin (tavallisin levittäjä on hyttynen) Borrelia-bakteeri siirtyy ihmiseen vasta kun punkki on ollut pureutuneena vähintään noin vuorokauden, mutta puutiaisaivokuume tarttuu välittömästi pureman jälkeen. Borrelioosin myöhäisoireiden estämiseksi on tunnistettava ja hoidettava erythema migrans -ihottuma. Puutiaisaivokuumeen puhkeamista ei voi ehkäistä tartunnan tapahduttua. Borrelioosin myöhäisoireet eli pareesit, keskushermosto-, sydän-, iho- ja silmäoireet, niveltulehdukset ja myosiitit saattavat ilmentyä vasta viikkojen, jopa kuukausien kuluttua. Näiden oireiden selvittely on haastavaa ja vaatii asiantuntemusta. Useimmat borrelioositartunnat todennäköisesti paranevat itsekseenkin potilaan kuitenkin muodostaessa vasta-aineita. Mahdollinen positiivinen borreliavasta - ainelöydös tuleekin aina suhteuttaa potilaan oireisiin. Onko kyse oireisesta borrelioosista vai muusta sairaudesta yhdistettynä positiiviseen vasta-ainelöydökseen? Selvitetään Onko liikkunut ruohikkomaastossa, oleillut Etelä-Suomessa, Ahvenanmaalla, Baltiassa tai Alpeilla? Borreliaa alkaa olla laajoilla alueilla koko Euroopassa muutenkin. o Onko punkista ollut havaintoja iholla? Aina punkin purema ei ole havaittavissa. Kolmaosassa borrelia-tartuntoja ei kehity ihomuutosta. Kuinka kauan punkki on ollut ihossa? Onko iholla muutoksia? o Punkin purema aiheuttaa yleisesti 0,5 2 cm:n läpimittaisia punoittavia, kutiavia ja koholla olevia ihomuutoksia. Nämä eivät viittaa borreliainfektioon. o o Borreliatartunnassa tyypillisimmin punkin pureman ympärille ilmaantuu 3 30 päivässä rengasmaisesti, jopa kymmenien senttimetrien läpimittaiseksi leviävä ihon punoitus (Erythema migrans), jonka keskellä voi olla aluksi kokardimainen punoittava alue, jopa rakkula. Punoittavalla alueella esiintyy harvoin tuntemuksia, joskus lievää kutinaa. Käytännössä potilas on hoidettava antibiooteilla jos punkin piston kohdalla on yli 5 cm:n läpimittainen rengasmainen tai tasainenkin punoittava ihottuma vielä 5 vrk:n kuluttua pistosta!
Tartuntatautiraportti 2012 LIITE 2 Vasta-ainetutkimuksia (Borrelia-vasta-aineet) ei tarvita erythema migrans - diagnoosivaiheessa eikä seurannassa - kliininen diagnoosi riittää. Borrelioosin varhaisvaiheessa mikrobin levitessä (disseminoituessa) voi esiintyä myös kuumetta ja epämääräisiä oireita kuten kuumeilua, lihaskipuja, päänsärkyä ja väsymystä. Jos tällaiset oireet ilmaantuvat noin kuukauden kuluessa varmuudella todetun punkinpureman jälkeen eikä niille ole muuta selitystä, voidaan harkita lääkehoitoa. Näiden tapausten selvittely on vaikeaa ja vaatii lääkärin arvion. Neuvonta Punkki poistetaan vuorokauden sisällä apteekista saatavilla punkkipihdeillä. Se irrotetaan kiertäen ja varotaan vetämistä, ettei punkin pää jää ihoon. (Poistotavasta on paljon eri käsityksiä, tärkeintä on poistaa punkki kokonaan). Jos punkkipihtejä ei ole, irrottamiseen voi käyttää pieniä pinsettejä ja tarvittaessa sormiakin. Rasvan tai muun vastaavan käyttäminen punkin tukahduttamiseksi lisää borrelioosin riskiä. Mikrobilääkehoitoon ei ole aihetta pelkän punkinpureman jälkeen, raskaana olevat saattavat muodostaa poikkeuksen. Kaupallinen Borrex-testi osoittaa borrelia-bakteerin punkista. Vaikka punkki kantaisi bakteeria, ihminen ei välttämättä ole saanut tartuntaa. Tämä ensi vaiheen hoito-ohje koskee myös testin tehneitä potilaita. Yhteys lääkäriin Epäiltäessä erythema migrans -ihottumaa yhteys seuraavana arkipäivänä omalle terveysasemalle tai epäselvissä tapauksissa lääkärille päivystyksenä päiväaikaan. Epäiltäessä disseminoitunutta varhaisvaiheen borrelioosia yhteys seuraavana arkipäivänä omalle terveysasemalle (lieväoireiset) tai epäselvissä tapauksissa lääkärille päivystyksenä (enemmän oireiset, kuumeiset). Yleensä kyse on jostain muusta sairaudesta kuin borrelioosista ja diagnoosi sekä hoito harkitaan erikseen. Raskaana olevat oireettomatkin punkinpureman jälkeen antibioottiprofylaksin tarpeen arviointiin 3 vrk sisällä punkin puremasta pääsääntöisesti omalle terveysasemalle (3 vrk ab-hoito: amoksisilliini > 70kg 1gx3 po, < 70kg 500mgx3 po tai atsitromysiinikuuri). Tämän hoidon hyödyllisyydestä ei kuitenkaan ole Suomessa näyttöä ja mahdollisesti lääkkeiden haitat voivat ylittää tavoiteltavan hyödyn. Raskaana olevillekaan antibioottiprofylaksia ei enää kannata antaa jos puremasta on kulunut yli 3 vrk.
Tartuntatautiraportti 2012 LIITE 3 Toimintaohje Laatija: Hyväksyjä: Infektioylilääkäri Pekka Suomalainen Hyväksytty: 18.12.2012 ESBL TERVEYDENHUOLLOSSA ESBL:lla tarkoitetaan gram-negatiivisia suolistobakteereja esim. E. coli- ja Klebsiella, jotka tuottavat laajakirjoista beetalaktamaasia (extended spectrum betalactamase). Suomessa E.coli- ja Klebsiella-bakteereista 1-2 %:lla on ESBL-ominaisuus. ESBL-kannat ovat resistenttejä penisilliineille ja kefalosporiineille ja osa myös muille mikrobilääkkeille. ESBL on taudinaiheuttajana samanlainen kuin herkkä suolistobakteeri. ESBL aiheuttaa tavallisimmin virtsatieinfektioita ja myös kirurgisia infektioita sekä sepsiksiä. Usein ESBL-kantajuus/ -infektio saadaan ravintoketjun mukana tai sairaalahoidosta ulkomailla (esim. Etelä-Eurooppa, Aasia). Edeltävä mikrobilääkehoito, korkea ikä ja laitoshoito ovat myös riskitekijöitä. Naisen komplisoitumaton virtsatieinfektio voidaan hoitaa nitrofurantoiinilla. Muiden ESBL-infektioiden hoidossa käytetään karbapeneemejä (meropeneemi, ertapeneemi), ja joskus muita mikrobilääkkeitä herkkyysmäärityksen mukaisesti. Infektiolääkäriä on syytä konsultoida herkästi. Kun infektio on parantunut, kontrollinäytteitä ei tarvita. Oireetonta kantajuutta ei hoideta. Mikrobilääkeresistenssin vuoksi ESBL:n leviämistä sairaala- ja laitosolosuhteissa pyritään estämään. ESBL leviää potilaasta toiseen kosketustartunnan välityksellä. Antibioottien asianmukainen käyttö on osa torjuntatyötä. ESBL-mikrobilöydöksiin on merkitty kommentti Sairaalahygieenisesti merkittävä kanta. Potilaan hoidossa noudatetaan aina tavanomaisia varotoimia ellei tarvita kosketuseristystä. KOSKETUSERISTYKSEN KÄYTTÖ JA KESTO ESBL- kantajat eristetään teho-osastolla, hematologian/onkologian vuodeosastoilla ja lasten teho-osastolla koko hoitojakson ajan. Sellaiset ESBL- kantajat, joiden eritteet tahraavat ympäristöä tai jotka eivät kykene noudattamaan torjuntaohjeita eristetään myös muilla vuodeosastoilla esim. potilaalla on runsaasti erittävät haavat, virtsa-/ulosteinkontinentit potilaat, trakeostomoidun potilaan trakeaeritteessä kasvaa ESBL tai sekava/ dementoitunut potilas. Eristyksen lopettamisesta on konsultoitava infektiolääkäriä tai hygieniahoitajaa. Jos eristyskriteerit täyttävää ESBL-kantajaa ei ole eristetty (esim. sattumalöydös kliinisestä näytteestä) tehoosastolla, hematologisilla/onkologisilla osastoilla tai lasten teho-osastolla, siirretään potilas kosketuseristykseen, ja ko. potilashuone siivotaan. o ERISTYSHUONE Yhden hengen huone mielellään omalla WC:llä ja suihkulla. Jos yhden hengen huonetta ei ole saatavilla, potilas sijoitetaan huoneessa tilaeristykseen. o KÄDET Kädet desinfioidaan huoneeseen tultaessa, suojaimien riisumisen jälkeen ja huoneesta poistuttaessa, sekä ennen ja jälkeen potilaskontaktin tai potilaan hoitoympäristöön koskettamisen jälkeen. o HENKILÖKUNNAN SUOJAVAATETUS Eristyshuoneessa työskenneltäessä käytetään suojakäsineitä kaikissa potilaskontakteissa. Suunenäsuojusta käytetään kun on vaara roiskeista. Huoneessa pidempään viivyttäessä, ja lähihoidossa käytetään kertakäyttöistä esiliinaa/suojatakkia.
Tartuntatautiraportti 2012 LIITE 3 o TUTKIMUS- JA HOITOVÄLINEISTÖ Varataan huonekohtaiset tutkimus- ja hoitovälineet. Välineet huolletaan aina käytön jälkeen. Sairauskertomuksia ei viedä huoneeseen. o POTILAAN SIIRTÄMINEN ERISTYSALUEELTA Toimenpiteet eristysalueen ulkopuolella rajoitetaan olennaisiin. Kolonisoituneet ja infektoituneet alueet peitetään ja potilas desinfioi kädet. Myös kuljettaja huolehtii käsiensä desinfektiosta. Potilaskuljetuksessa ei käytetä suojakäsineitä. o LEIKKAUS- JA ANESTESIAOSASTO Laajasti kolonisoituneet potilaat herätetään ja valvotaan leikkaussalissa. o LIKAPYYKKI JA JÄTTEET Pyykki ja jätteet kerätään huonekohtaisesti. o SIIVOUS Siivous tehdään päivän viimeisenä. Erillinen ohje eristyshuoneen siivous. o POTILAAN OHJAUS Potilaalle kerrotaan hoitoon liittyvät rajoitukset, toimenpiteiden tarkoitus ja hänen oma osuutensa infektion torjunnassa, erityisesti korostetaan hyvän käsihygienian merkitystä. ESBL- kantajalle on olemassa kirjallinen potilasohje. Potilas ei saa poistua eristysalueelta ilman lupaa ja hoitohenkilökunnan ohjeita. o VIERAILIJAT Vierailijat voivat käydä normaalisti. Vierailijat desinfioivat kätensä käsidesinfektiohuuhteella. ESBL-infektio/-kantajuus ei saa estää potilaan tarvitsemaa hoitoa.