Luonnos. myös niillä palkansaajilla, joiden palkka on sopimusten taulukko- ja ohjepalkkatasoa korkeampi.

SAK: n edustajakokous 2001 Luonnos Sopimuspolitiikan tavoitteet 16.2.2001 myös niillä palkansaajilla, joiden palkka on sopimusten taulukko- ja ohjepalkkatasoa korkeampi. 5.5.3 Tulos- Ja voittopalkkiot Euro-oloissa on tarpeellista pitää yllä riittävääpalkkakustannusten joustavuutta sekä suhdannevaihtelujen että atojen ja yritysten välisten tuottavuuskehityksen ja kannattavuuden erojen takia. Palkkakustannuksiin vokjaan saada tarvittavaa joustavuutta kehittämällä ja ottamalla yhteisesti sopien käyttöön tulos- Ja voittopalkktojärjestelmiä ja muita tulospemsteisia palkkajärjestelmiä. Näitä taricastellaan lähemmin seuraavassa. Yritys- ja työpaikkakohtaisen taloudellisen palkitsemisen kirjo on laaja. Yksikkökohtaiset tulospalkkiot ja yrityskohtaiset voittopalkkiot ovat yleistyneet voimakkaasti. Työnantajien julkilausuttuna tavoitteena on lisätä näiden yrityskohtaisten palkkk>iden osuutta palkasta ja siten vähentää työehtosopimusten kautta määräytyvän ansion osuutta. Viime vuosina ovat myös lisääntyneet erilaiset omistusjärjestelyt kuten henkilöstöannit ja henkilöstöoptiot. Henkilöstörahastojen määrä ei sen sijaan ole lisääntynyt. Uusimpana virtauksena on kansainvälisten konsernien pyri<lmys ulottaa palkitseminen yhden kaavan mukaisena jokaiseen maahan niiden lainsäädännöstä riippumatta. Sopimustoimintaan edellä kuvattu kehitys ei vielä ole ulottunut lukuun ottamatta tulospalkkiojärjestelyjä, joiden pelisäännöistä muutamissa työehtosopimuksissa on sovittu siten, että palkkiokjen suunnittelussa ja käyttöönotossa edell^etään paikallista yhteistoimintaa, käytännössä työyksikkötasolla. Yrityskohtaisia voittopalkkioita käsitellään yhteistoimintanienettelyssä. mikäli voittopalkkiot suunnataan rahastolle tai jos niistä päättää yhtiökokous. Palkkioiden määrä ja järjestelmien sisältö ei ole paikallisen sopimisen tai yt -menettelyn piirissä. Yrityskohtaisen palkitsemisen hallintaan saattamiseksi on pohdittu mm. seuraavia sopimustoiminnallisia vaihtoehtoja: 1. Tulospalkkioiden käyttöönotosta sopiminen ulotetaan kaikkiin sopimuksiin. Samalla palkankorotukset mitoitetaan siten, että yrityskohtaista jakovaraa - ja siten myös palkitsemisen aito mahdollisuus - jää vain niille yrityksille joiden tuottavuus- ja kannattavuuskehitys ylittää keskiarvon. Tässä vaihtoehdossa ei laajalti synny meridttävää palkkajoustoa eikä puskurivaikutusta, poikkeuksena yritykset joissa on henkilöstörahasto. 2. Merkittävä osa palkankorotuksiin käytettävästä jakovarasta suunnataan paikallisesti käytettäväksi joustaviin palkkajärjestelyihin. kuten tulos- ja voittopalkkioihin. Tässä vaihtoehdossa on mahdollista kehittää palkkajoustavuutta ja yrityskohtaista puskurointia laajasti, koska kannustaminen ja suhdannepuskurointi ei pelkästään perustu koriteaan kannattavuuteen ja 35

SAK:n edustajakokous 2001 Luonnos Sopimuspolitiikan tavoitteet 16.2.2001 tuottavuuskehitykseen. Ehdottonnana edellytyksenä on että paikallisesta sopimisnienettelystä voidaan kattavasti sopia tai säätää lailla siten, että se ulottuu paitsi kä^öönoton menettelytapoihin myös palkitsemisen sisältöön ja määrään. 3. Edellisiä laajempana vaihtoehtona on yhdistelmä jossa lainsäädännöllä henkilöstörahastojenrinnalleluodaan lisää mahdollisuuksia soveltaa erilaisia omistusjärjestelmiä. (ns. Pepper -vaihtoehdot) Voittopalkkiojärjestelmät saatetaan kattavasti yhteistoimintamenettelyn piriin. Tuk)spalkkk>järjestelmät olisivat tes -perusteisen paikallisen sopimisen piirissä. Edellistä vaihtoehtoa pienempi osa palkankorotusvarasta suunnattaisiin paikallisesti tulospalkkk)järjestelmillä jaettavaksi. Tässä vaihtoehdossa henkilöstörahastot olisivat yksi vaihtoehto osakepohjaisten rahastojen joukossa. Mallin etuna edellisiin verrattuna on voitonjakojärjestelmien ja toimintaa välittömämmin ohjaavien kannustejärjestelmien selvä erottaminen toisistaan. Tulos- ja voittopalkkiot ovat yhtäältä osa uusia palkitsemisjärjestelmiä ja varsinkin vientialoilla keskeisiä suhdannesopeutumisen välineitä eurok}loissa. Todennäköisesti tulospalkkioiden mericitys tulee muodostumaan erilaiseksi eri aloilla. Tulos- ja voittopalkkk^iden käyttöönoton pelisäännöistä on sovittava. On pyrittävä huolehtimaan sikä, että ne eivät murenna tasasuhtaisen ansiokehityksen tavoitetta. 5.5.4. Tasasuhtaisen ansiokehityksen turvaamismahdolllsuudet pitkällä aikavälillä Tulopoliittisissa sopimuksissa on pyritty turvaamaan eri akdjen tasasuhtaista ansiokehitystä sentti(penni)painotteisilla yleiskorotuksilla ja tasa-an/oerillä sekä ansk)kehitystari(astelulla, jossa toteutunutta ansk)kehitystä ven-ataan sopimuksen tari(oittamaan ansiokehitykseen. Ansiokehitystarkastelun samoin kuin aiempien ansiokehitystakuiden toteuttamiseen liittyy tilasto-ongelmia. Suuri vaihtuvuus sopimusalalla sekä muut tilastointiin liittyvät tekijät vaikuttavat palkkatilastoissa näkyvään ansiokehitykseen. Palkkatilastot eivät ole täysin vertailukelpoisia, kun esimerkiksi tulos- ja voittopalkkiot sisältyvät tilastoihin vain osittain. Näiden erien meri^ityksen kasvaminen edellyttää myös palkkatilastojen kehittämistä. On myös tehty selvityksiä, joissa on ven-attu ammattiryhmittäin eri sektoreiden palkkatasoja toisiinsa. Tällaisia selvityksiä ovat muun muassa Valpas-työryhmän raportti, kuntasektorilla meneillään oleva Kunpas-työryhmän ja kiri(on sektorilla Kirpas-työryhmän työ. Jos todetaan, että pitkällä aikavälillä toteutunut erilainen ansiokehitys tai muu työehtojen kehitys eri aloilla on selvästi muodostunut ongelmaksi, asiasta on voitava avoimesti keskustella ratkaisuvaihtoehtojen löytämiseksi. Tarvitaan jatkuva, useamman vuoden aikavälin arviointijärjestelmä, jonka avulla verrataan eri alojen 36

SAK:n edustajakokous 2001 Luonnos Sopimuspolitiikan tavoitteet 16.2.2001 kokonaisanstoiden kehitystä ia muuta työehtojen kehitystä työmarkkinokjen yleiseen kehitykseen. Seurannan tulokset on voitava ottaa huomk)on tutoneuvotteluissa. 6. SOPIMUSTOIMINNAN ERITYISIÄ KEHITTÄMISKOHTEITA 6.1. Kansainvälisen sopimusyhtelstyön kehittäminen Jotta yritystoiminnan Jcansainvälistyminen ei asettaisi kansallisen sopimustoiminnan edell^ksiä liian kapeiksi, on kansainvälistä kauppaa ja tuotantoa harjoittavien yritysten ja niklen toimintaan vaikuttavien kansainvälisten instituutiokjen toimintaa säänneltävä pelisäännöin, joissa tärkeän osan muodostaa työelämän perusoikeuksien kunnksittaminen. Näitä pelisääntöjä rakennettaessa ja niille hyväksymistä etsittäessä tarvitaan koko kansainvälisen ammattiyhdistysliikkeen yhteistä edunvalvontapolitiikkaa niin kansainvälisellä tasolla suhteessa instituutioihin ja monikansallisiin yrityksiin kuin alueellisella ja kansallisella tasolla suhteessa kauppa-, investointi- ja kehityssopimuksiin tai esimerkiksi maakohtaisiin suosituimmuussopimuksiin. Yrityskohtaisia käyttäytymissääntöjä sekä eräitä kansainvälisiä konsernisopimuksia lukuun ottamatta ay-liikkeellä ei kuitenkaan ole kansainvälisellä tasolla mahdollisuuksia varsinaiseen palkkoja ja muita työehtoja koskevaan sopimiseen. Tällä alueella kehittämisen kohteena ovat lähinnä konsernien ja monikansallisten yhtiöiden sisäistä sopimista koskeva tietojen vaihto ja siihen liittyvä yhteistyö kansallisten liittojen ja kansainvälisten ammattisihteeristöjen kanssa. Sen sijaan Euroopan unk)nin alueella sopimista ja sopimusyhteistyötä on aina makrotalouden tasolla käytävästä vuoropuhelusta ja Eurooppa-tason puitesopimuksista eri sektorien ja alojen väliseen sekä rajat ylittävään yrityskohtaiseen sopimiseen. Varsin pitkälle menevää rajat Eittävää sopimusyhteistyötä tapahtuu rajanaapurien kesken eräiden EU-maiden välillä, etenkin metalliteollisuudessa. Koska palkat, työaika, työllisyys ja työorganisaatbn toiminta nähdään tärkeinä kansallisen talouspolitiikan kilpailutekijöinä Euroopan maiden välillä, on EU:n integraation syvenemisellä vaikutuksensa sekä kansallisiin työehtosopimuskäytäntöihin että sopimusten sisältöön. Tähän asti kehitys on tapahtunut enemmän välillisesti, sen myötä kun eri maiden työmari(kinaosapuolet ovat keskinäisessä neuvottelussaan tavalla tai toisella ottaneet huomioon mukien maiden palkka-ja talouskehityksen. Erityisesti EMU:n kolmannen vaiheen sekä EU:n itälaajentumisen myötä avautuva mahdollisuus eri nopeuksien Euroopasta johtaa tilanteeseen, jossa Euroopan eri maissa, eri alueilla ja yrityksissä tapahtuu hyvinkin erisuuntaista sopimuspoliittista kehitystä. 37

SAK:n edustajakokous 2001 Luonnos Sopimuspolitiikan tavoitteet 16.2.2001 Eurooppalainen ammattiyhdistysliike ei oleniassa olevin edellytyksin pysty vaikuttannaan kehitykseen siten, että bpputulos olisi kokonaisuuden kannalta paras mahdollinen tai edes toivotun suuntainen. Yhteistyötä ja sopimuspoliittista vuorovaikutusta on kehitettävä. Hyvän lähtökohdan tässä tarjoaa Euroopan Ammatillisen Yhteisjärjestön EAY:n puitteissa kehitteillä oleva palkkakoordinaatlon järjestelmä, jonka esikuvia löytyy muun muassa eurooppalaisten rajanaapurien harjoittamasta palkkakoordinaatiosta. Erityisen tärkeäksi Euroopan tason koordinoinnin tarve kasvaa monikansallisten sopimusten ja konsernisopimusten alueella. EMU:n myötä tällä alueella tapahtuvasta kehityksestä'voi aiheutuaristiriitojakansallisten työmart(kinakäytäntöjen sekä liittojen vaikutusmahdollisuuksien kanssa. Jos Euroopan laajuisesti kattavia työehtosopimuksia monikansallisissa yhtiöissä syntyy, joudutaan mm. pohtimaan kysymystä minkä maan oikeusjärjestyksen piiriin ne tullaan pemstamaan. Tämä tuottaa monenlaisia oikeudellisiakin ongelmia, kuten vuosikausia valmistellun alaisena olleessa Eurooppa-yhtiö -kysymyksessä on nähty. 6.2. Sopimusjärjestelyjen nykyaikaistaminen 6.2.1. Menettelytavat yritys-ja toimiaiarakenteiden muuttuessa Työelämässä toimialojen sisällä ja niiden välillä tapahtuu rakennemuutosta, myös yritysten sisäisten muutosten määrä kasvaa. Yritys- ja tuotantorakenteet verkottuvat. Vanhat ammatit muuttuvat ja uusia ammatteja syntyy. Muutospaineita aiheutuu myös työntekijökjen ja toimihenkilöklen koulutustason ja töiden lähentymisestä, mikä madaltaa henkilöstöryhmien välisiä raja-aitoja. Muun muassa nämä tekijät aiheuttavat niin yksityisellä kuin julkisellakin sektorilla lisääntyvässä määrin tilanteita, joilla on vaikutusta sekä liitto- että sopimusrajoihin. Olemassa olevat työehtosopimukset muodostavat lähtökohtaisesti järjestäytymiselle perustan. Muutostilanteet saattavat aiheuttaa aikaisemmin sovelletun työehtosopimuksen soveltamisen lakkaamisen ja siirtymisen toisen työehtosopimuksen soveltamiseen. Työelämän kehityksen myötä uusia yrityksiä ja uusia ammatteja syntyy myös aloille, joilla ei ennestään ole yleissitovaa eikä muitakaan työehtosopimuksia. Tapahtuneen kehityksen myötä sekä liittojen että myös keskusjärjestöjen välille on eräissä tilanteissa syntynyt hankausta mm. siitä mihin liittoon tietyn alan työntekijökien tulisi järjestäytyä. Myös on syntynyt epäselvyyksiä sovellettavasta t^htosopimuksesta. Sopimuksettomilla aloilla työntekijät ovat jääneet työehtosopimuksen vähimmäisturvan ulkopuolelle tilanteeseen, jossa työsuhteen ehdoista on jouduttu neuvottelemaan yksilötasolla. 38

SAK:n edustajakokous 2001 Luonnos Sopimuspolitiikan tavoitteet 16.2.2001 a paras aation ien Sten Yhtenäiset menettelytavat sekä liittojen että keskusjärjestöjen välillä ovat tarpeen muutostilantekjen käsittelylle samoin kuin lilttorajojen ja soplmusaluekjen muutoksille. SAK painottaa, että muutostilanteissa liittojen tulee yhteistyössä keskusjärjestön kanssa käydä mahdollisimman avoimesti keskustelut keskenään järjestäytymis- ja sopimusrajojen selkiyttämisestä, minkä jälkeen voidaan sopia yhteisistä toimintamenetelmistä ja toimista. Uusien alojen syntyminen edellyttää ennakoivan edunvalvonnan kehittämistä myös työnantajajärjestöjen suuntaan. Yhteistyössä työnantajajärjestöjen kanssa vokjaan edistää t^htosopimusten ulottumista tai uusien työehtosopimusten neuvottelemista myös uusille, sopimuksettomille aloille. syntyy, ne uten on myös aineita muassa ässä 6.2^. Henkilöstöryhmien yhteiset työehdot Palvelualoilla ja julkisella sektorilla henkilöstöryhmien väliset raja-aidat ovat olleet teollisuutta matalammat. Myös teollisuudessa töissä ja ammateissa tapahtuneet muutokset ovat johtaneet siihen, että henkilöstöryhmien väliset raja-akiat ovat monista syistä ohenemassa. Laki- ja sopimussääteiset osallistumisjärjestelmät samoin kuin työehtosopimusten ja eräiden työlakien (esimeridksi työaikalaki) sallimat mahdollisuudet toisin sopimiseen myötävaikuttavat eri henkilöstöryhmien ja henkilöstön edustajien välisen yhteistyön tiivistämistarpeeseen. Ylipäätänsä kolmiportaisessa neuvottelu- ja sopimisjärjestelmässä paikallisen neuvottelutason rooli on vahvistunut. Työelämän rakennemuutosten hallinta ja työntekijöklen oikeuksien turvaaminen edellyttävät palkansaajaliikkeen edunvalvonnallisen ja järjestöllisen yhteistyön kehittämistä sekä alakohtaisesti että keskusjärjestöjen välillä. Tämä voi tapahtua mm. siten, että pyritään keskusjärjestö- ja liittorajat ylittäen yhdenmukaistamaan sopimuspoliittista edunvalvontaa ja sopimusrakenteita. Teollisuusliittojen yhteistyö tarjoaa tästä hyvä esimericin. Sopimusrakenteiden yhdenmukaistaminen voi johtaa myös siihen, että teollisuudessakin työpaikan kaikki henkilöstöryhmät ovat vain yhden työehtosopimuksen piirissä. tymiselle yksiä ja älille on vasta ihteen 6.3. Epätyypilliset työsuhteet Ja tasa-arvo Työmarkkinoiden perustana olevan perinteisen ns. normaalityösuhteen tunnusmeri(kejä ovat olleet kokoaikaisuus. työajan säännöllisyys, työskentely yhdelle työnantajalle tämän osoittamissa työtiloissa sekä olettamus työsuhteen jatkuvuudesta ja pysyvyydestä. Työelämän ja tuotantorakenteiden muutoksiin liittyen yrityksissä on ollut viehtymystä lisätä erilaisia työvoiman joustavia käyttötapoja. Yritysten pysyviä tai tilapäisiä työvoimatarpeita on hoidettu ns. epätyypillisillä työsuhteilla. Näihin kuuluvat määräaikaiset työntekijät, osa-aikaiset työntekijät, ns. etätyöntekijät, ulkopuolinen ja vuokratyövoima sekä itsenäiset työnsuorittajat. 39

SAK:n edustajakokous 2001 Luonnos Sopimuspolitiikan tavoitteet 16.2.2001 Jäsenten kannalta on tärkeätä, että ammattiyhdistysliike pystyy vaikuttamaan myös siihen missä muodoissa tulevaisuudessa työtä teetetään suomalaisilla työpaikoilla. Kiinteässä yhteistyössä työnantajien kanssa on tarpeen saada aikaan yhteisesti hyväksyttyjä työvoiman käytön periaatteita. Lähtökohtana tulee olla vakinaisen työvoiman kä]^ silloin kun työvoiman tan^e on pysyvä. Tämä edellyttää toimia etenkin sopimustasolla. Lainsäädäntöä edelleen kehittämällä tulee vannistaa. että työnantajat eivät saa kiertää työlainsäädännön ja sosiaaliturvan velvoitteitaan epätyypillisillä työsuhteilla. Ay-liikkeen tulee myös olla aloitteellinen uuden työsopimuslain epätyypillisiä työsuhteita koskevien uusien säännösten soveltamiskysymyksissä.^ ^ Vuokratyövoiman käytön edellytyksiä koskevia sopimusmääräyksiä tulee kehittää ja ubttaa ne myös palvelualoille ja julkiselle sektorille. Yhdenvertaisuuden toteutumista vuokratyössä noudatettavien työehtojen osalta tulee varmistaa tiivistämällä liittojen yhteistyötä ja kehittämällä sopimusjärjestelyjä. Myös etätyötä koskevia sopimusjärjestelyjä on kehitettävä. Niissä tulee määritellä ehdot etätyön tekemiselle. Lähtökohtana tulee olla vapaaehtoisuus, työaikasäännösten noudattaminen, yhteistyön varmistaminen varsinaiseen työpaikkaan, luottamusmies- ja osallistumisjärjestelmien toimivuus ja työvälineiden ja työtilojen käytöstä sopiminen. 6.4. Laatutavoitteiden asettaminen Työelämän muutoksessa on entistä täri^eämpää, että yhteisellä sopimustoiminnalla voidaan turvata koko SAK:n jäsenistölle yhtenäinen vähimmäisturva myös työelämän laatukysymyksissä. Solidaarisuus toteutuu parhaiten silloin, kun jäsenistön muutosturvallisuutta parannetaan yhteisesti ajettavilla laatutavoitteilla. Laatuask)iden eteneminen on erityisesti SAK:n jäsenten etu. koska nimenomaan SAK:n jäsenistössä on eniten nikä työntekijöitä. jokjen asema työmari(kinoilla on heikko. Eriytyvän ja eriarvoistuvan työelämän oloissa on entistä vaikeampi löytää kaikkia yhdistäviä laatutavoitteita. Yhteisesti ajettaville tavoitteille on kuitenkin selvä tarve, sillä yksittäisen liiton mahdollisuudet työelämän laadullisten ja sosiaalisten uudistusten läpivientiin ovat rajalliset. Keskitettyjen ratkaisujen avulla ajetaan sellaisia laadullisia tavoitteita, joita yksittäisillä sopimusaloilla ei ole saavutettavissa. Nämä tavoitteet ovat yleensä työelämän laatuun liittyviä parannuksia sekä muutoksia sosiaalipoliittisiin etuuksiin. Työelämän muutoksessa myös henkilöstöryhmien väliset erot ovat vähenemässä. Palkansaajien aseman parantaminen edellyttää samansuuntaisia työelämän laadullisia muutoksia. Tavoitteiden saavuttamiseksi on tarve tiivistää palkansaajien yhteistyötä yli henkilöstöryhmä- ja keskusjärjestörajojen. 2000-luvun työmari(kinaratkaisuihin tarvitaan yhteisiä laatutavoitteita, joilla voidaan koota liittojen voimat yhteen. Kokemukset mm. viimeisestä tuloratkaisusta 40

SAK:n edustajakokous 2001 Luonnos Sopimuspolitiikan tavoitteet 16.2.2001 osoittavat, että pelkillä palkankorotustavoitteilla ei saada aikaan yhteistä sitoutumista laajan ratkaisun aikaansaamiseksi. Yhteisten tavoitteiden etsimisessä tulisi keskeinen rooli olla jäsenliitoilla. 6.4.1. Elinikäisen oppimisen mahdoillsuus Nykyajan työelämässä pärjääminen edellyttää yhä useamman kohdalla sitä, että omaa osaamista ja ammattitaitoa pidetään yllä enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Elinikäinen oppiminen on monen kohdalla jo nyt työelämän arkipäivää. Elinikäisen oppimisen merkitys korostuu sopimustoiminnassa lähivuosien aikana. Osaamisen ja ammattitaidon kehittämisen ja ylläpkion mahdollisuuksien luominen tulee entistä tärkeämmäksi. Taloudellisen kasvun ja tuottavuuden nousun tuomasta jakovarasta on perusteltua käyttää osa työajan lyhentämiseen siten, että työssäoloaikaista koulutusta lisätään. Mahdollisuuksia ja järjestelmiä osaamisen kehittämiseen on kehitetty. Opiskelun aikaisen toimeentuloturvan ja opinto ym. vapaiden muodostamia järjestelmiä on kehitettävä entistä joustavammiksi yksittäisen työntekijän kannalta. Selvitettävä on myös yritystason koulutusrahastojen sekä yksilöllisen koulutusvakuutuksen kehittämismahdollisuudet. Koulutuksen tarjonta on varmistettava ja työn ja koulutuksen vuorottelua edistettävä. Alakohtaisesti on tarve laatia suunnitelmia henkilöstön ammatillisten valmiuksien kehittämiseksi. Työnantajien vastuuta koko henkilöstön ammatillisesta kehittämisestä on vahvistettava. 6.4.2. Työaika Tarpeet työajan kehittämiseen vaihtelevat alasta ja työpaikasta riippuen. Joillakin aloilla on selvempi tarve työajan lyhentämiseen ja toisilla aloilla taas ongelma on se, ettei kokoaikatyötä ole tarjolla. Pelkkä yleinen työajan lyhentämisvaatimus ei siksi oleriittävävaatimus jäsenistön kannalta. SAK joutuu työaikapolitiikassaan ottamaan huomkx)n myös työvoiman saatavuuden, kun työikäisen väen määrä keskimäärin vähenee tulevan vuosikymmenen aikana. Työajan lyhentäminen on oikein toteutettuna osa hyvinvoinnin paranemista. Toisaalta on kyse toimeentulon varmistamisesta, toisaalta työn ja vapaa-ajan välisen tasapainoisen kehityksen ylläpitämisestä. Työaikaan liitt^ kiinteästi myös työn ja perhe-elämän parempi yhteensovittaminen. Kaikissa työaikaratkaisuissa on pidettävä esillä myös elinikäisen työajan kehittämisen mahdollisuudet. Työaikatavoitteita on usein pemsteltu työllisyysnäkökohdilla. Työaikaratkaisujen työllisyysvaikutusten arviointi on kuitenkin vaikeaa, koska luotettavia ja yksiselitteisiä laskelmia on vaikea tehdä. Lisäksi työllisyysvaikutukset ovat erilaisia 41

SAK:n edustajakokous 2001 Luonnos Sopimuspolitiikan tavoitteet 16.2.2001 riippuen yrityksen koosta. Tulevissa työaikaratkaisuissa on otettava huomioon myös ikärakenteen muutos sekd tavoite lisätä työllisyysastetta. Pitkän aikavälin tavoitteena on edelleen oltava työajan lyhentäminen. SAK on asettanut lähtökohdakseen eurooppalaisen kehityksen seuraamisen. Lähivuosien työaikaratkaisut ovat kuitenkin todennäköisemmin sopimusalakohtaisia yksilöllisiä ja joustavia työaikaratkaisuja. Pätkätöklen ja osa-aikatöiden lisääntyminen asettaa selvän tavoitteen saada aikaan yhdenjaksoinen vähimmäjstyöaika, joka turvaa toimeentulon. 6.5. Sopimusten noudattamisen vaivonta 6.5.1. Luottamuslienl(iiöiden toimintaedeiiytyi(set Työelämän ja tuotantorakenteiden muutoksen hallinnassa paikallisilla, työyhteisö- ja yritystasoisilla yhteistoimintaan pemstuvilla menettelyillä ja toimenpiteillä on kasvava merititys. Työnantajien ja työntekijöiden välisen tasavertaisuuden pohjalle rakentuvan vuorovaikutuksen ja yrityksen toiminnan kehittämiseksi tapahtuvan yhteistyön toteuttamiseksi on henkilöstön edustajien (luottamusmiehet ja työsuojeluvaltuutetut) asemaa ja toimintaedellytyksiä kehitettävä. Luottamusmiesjärjestelmän toimivuus tulee taata kaikilla työpaikoilla. Palkansaajien asemaa neuvotteluosapuolena suhteessa työnantajaan tulee tasavertaistaa. Työehtosopimusten neuvottelujärjestys, paikallinen sopiminen ja toisin sopiminen sekä muut lakeihin ja sopimuksiin perustuvat osallistumisjärjestelmät rakentuvat lähtökohdalle, että työntekijöitä voi edustaa luottamusmies. Selvitysten mukaan lähes puolet SAK:n liittojen jäsenistä työskentelee pienissä alle 30 hengen työpaikoissa. Vain noin puolella tällaisista työpaikoista on luottamusmies. Tämä tosiasia lisää epätasa-arvoisuutta ja oikeusturvaongelmia sekä aiheuttaa tarpeettomia ristiriitoja. Myös paikallisen sopimisen ja toisin sopimisen edellytyksien kehittäminen edellyttää luottamusmiesjärjestelmän vahvistamista ja laajentamista. Kattavan työehtosopimuksen mukaisesti valitun luottamusmiesjärjestelmän luomista on mahdollista edistää sekä keskusjärjestö- että liittotasolla. Keskusjärjestötasolla ja/tai liittojen välillä on tarpeen sopia, että alakohtaisia työehtosopimuksien paikallisen toisin sopimisen neuvottelumenettelymääräyksiä muutetaan niin. että ne osaltaan tukevat tasaveroista sopimuskulttuuria. Kun paikallisessa toisin sopimisessa on kysymys koko yritystä, työosastoa tai suurempaa työryhmää koskevasta asiasta, tulee asiasta sopimisen edellytykseksi asettaa, että sopijaosapuolena on ammattk)saston valitsema tai muuten asianmukaisesti valittu luottamusmies. Edellä mainittu sopimismenettely osaltaan edistäisi myös luottamusmiesveri(oston syntyä pienille työpaikoille. Tällaisilla työpaikoilla vokjaan lisäksi edistää paikallista 42

SAK:n edustajakokous 2001 Luonnos Sopimuspolitiikan tavoitteet 16.2.2001 n myös )sien Hiisiä ja aikaan teisö- ja }hjalle an saajien fiinen jvat lan mä Jellyttää >n >lla ja/tai isen Mtaan on asta, Koston kallista sopimista siitä, että luottamusmiehen tehtäviä hoitaa työsuojeluvaltuutettu tai päinvastoin. Tämän ohella on myös tarpeen käynnistää keskusjärjestö- ja liittotason yhteinen toimenpideohjelma kattavan luottamusmiesverkoston rakentamiseksi pienille työpaikoille. ToimenpkJeohjelman sisältö määräytyisi alakohtaisten tarpekjen mukaisesti. Pienten työpaikkojen edunvalvontaa voidaan kehittää myös lisäämdllä keskusjä^estöjen luottamusmiessopimuksiin ja/tai alakohtaisiin työehtosopimuksiin sopimusmääräys, jonka mukaan liittojen edustajilla on oikeus päästä työpaikalle ja olla läsnä työnantajan ja työntekijäin välisissä paikallisissa neuvotteluissa. Tällaisia sopimusmääräyksiä oh jo eräissä työehtosopimuksissa. Nämä periaatteet tulee sopimusten lisäksi tunnustaa myös lainsäädännössä. Järjestelmä tukee edellä mainittujen luottamusmiehen valitsemiseen tähtäävien toimenpitekjen toteutumista. Työntekijäliiton edustajalla tarkoitettaisiin liiton toimiston tai aluetoimiston tai vastaavan toimitsijaa. Liittojen edustajien eli yrityksen ulkopuolisten ay-edustajien oikeus päästä työpaikoille perustuu kansainvälisiin sopimuksiin. Suomea sitovat kansainväliset sopimukset edellyttävät, että "yrityksen ulkopuolisilla ammattiyhdistysedustajilla" eli liittojen edustajilla tulee olla oikeus päästä yrityksen työpaikoille (Kansainvälisen työjärjestön sopimus nro 87 ja Euroopan sosiaalinen peruskirja). Viimeksi mainittua sopimusta valvova riippumatonasiantuntijakomitea on täsmentänyt, että yrityksen ulkopuolisen ammattiyhdistysedustajan pääsy työpaikalle koskee niitä yrityksiä, joiden palveluksessa on ainakin yksi asianomaiseen järjestöön järjestäytynyt työntekijä. Vaikka luottamusmiesjärjestelmä olisikin kunnossa, ei työehtosopimusten valtuuttama paikallinen toisin sopiminen läheskään aina tapahdu tasa-arvoisessa hengessä. Tasavertaisuuden edistämiseksi paikallista sopimisoikeutta on laajennettava siten, että työntekijäpuolen tulkintamahdollisuuksia työehtosopimuksen soveltamisessa vahvistetaan. Tähän liittyen työpaikkakohtaista neuvottelu- ja sopimismenettelyä on tarpeen laajentaa ja syventää sellaisiin uusiin yhteistyön alueisiin kuin työn sisältöjen kehittämiseen, ja työn organisointiin, uuden tekniikan käyttöönottoon ja sen henkilöstövaikutuksiin, työvoiman käyttötapoihin, tasa-arvo- ja työympäristökysymyksiin jne. Luottamushenkilökjen mahdollisuutta hoitaa tehtäviään erityisesti muutostilanteissa tulee vahvistaa sopimalla velvoitteesta paikallisesti sopia mm. tavanomaisesta poikkeavasta ajankäytöstä ja muutoshankkeen edellyttämästä koulutuksesta. Luottamushenkilöklen (luottamusmiesten ja työsuojeluvaltuutettujen) ammattitason kehittymisestä ja edunvalvonnassa tarvittavasta osaamisesta huolehtiminen on SAKin ja sen liittojen keskeinen tehtävä. Verkostoituneessa tuotannossa samalla työpaikalla työskentelee usean yrityksen työntekijöitä. Toimintojen ulkoistaminen ja yhtiöittäminen (tiiviisti keskenään toimivat yritysryppäät, alihankintaketjut ja muut vastaavat yritystoiminnan hajautukset) sekä entistä tiiviimmät toimittajasuhteet ovat aiheuttaneet tilanteita, joissa henkilöstön edustajien toimintamahdollisuudet heikkenevät ja samalla syntyy uusia 43

SAK:n edustajakokous 2001 Luonnos Sopimuspolitiikan tavoitteet 16.2.2001 ongelmatilanteita, joiden hoitamiseen eivät henkilöstön edustajien nykyiset toimintaniahdollisuudet ole riittäviä. Henkilöstön edustajille on luotava paremmat tiedonsaanti- ja toimintamahdollisuudet koko toimintaverkosta, sen yrityksistä ja henkilöstöstä. Verkostossa toimiville työnantajille on säädettävä yhteistä vastuuta työsuojelusta. Konsemeissa ratkaistaan yhä enemnoän niihin kuuluvien yritysten toimintaedellytyksiä mikä heijastuu yritystasolla mm. työsuhdeasbkjen järjestämiseen. Tätä kehi^stä ei ole tasapainotettu siten, että henkilöstöllä olisi mitään vaikutusmahdollisuutta. Henkilöstön edustajien osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksia yritysten hallinnossa ja erityisesti konsemit^ppisten yritysorganisaatbklen hallinnossa on lisättävä niin. että työntekijöiden vaikutusmahdollisuudet on turvattu kaikilla konsernin tasoilla. Tämä edellyttää mm. konsemiluottamusmiesjärjetelmän luomista. Keskusjärjestöjen välillä on tarpeen sopia konsemiluottamusmiesten suojasta ja toimintaoikeuksista. 6.5.2. Työehto- ja viranomaisvalvonnan kehittäminen Työsuojelupiirien valvontaan käytettävissä olevat henkilö- ja muut voimavarat ovat jatkuvasti laskeneet 1990-luvun alusta lähtien. Tähän on vaikuttanut mm. lainsäädännön kehittyminen, työsuojelupiirien tehtävien laajentuminen ja yrityskoon pienentyminen. Erityisenä ongelmana on ollut työaikavalvonta, joka kuuluu työsuojelun perustehtäviin ja jonka asianmukainen hoito ehkäisee mm. työssä jaksamisen ongelmia ja välittömien työtapatunnien lisääntymistä. Uusi työsopimuslaki korostaa työsuojeluviranomaisten valvonnan osuutta. Lisääntyvät mahdollisuudet työvoiman liikkuvuudelle asettavat lisähaasteita kaikelle viranomaistoiminnalle. Euroopan unionin laajentuessa itään on tärkeätä taata myös työelämän hallittu sopeutuminen. Työvoiman vapaalle liikkuvuudelle tarvitaanriittävätsiirtymäajat. Samankaltaista siirtymäaikakäytäntöä tulee soveltaa myös palvelujen vapaaseen liikkuvuuteen alihankintaan ja työvoiman vuokraukseen liittyen. Kilpailun vääristymisen estämiseksi on varmistettava, että Suomessa työtä tekevän ulkomaalaisen työsuhteeseen myös käytännössä sovelletaan suomalaisia lakien ja työehtosopimusten pohjalta määräytyviä työehtoja. Tämä koskee olennaisilta osin myös Suomessa tilapäisesti työtä tekeviä ns. lähetettyjä työntekijöitä. Perusongelmana ovat suuret palkka- ja elintasoerot ehdokasmaiden ja Suomen välillä. Tämä houkuttaa laittomaan työvoiman polkumyyntiin ja harmaan työvoiman käyttöön. Houkutusta lisää työntekijöiden kielitaidottomuus, tietämättömyys suomalaisen työelämän säännöistä jariippuvuustyönantajasta. Tällä seikalla on ulkomaalaisten kohdalla erityisen suuri meri^itys. koska työehtojen noudattamisen valvonta perustuu pitkälti työntekijän oma-aloitteisuuteen ja viranomaisten suorittamaan jälkivalvontaan. 44

SAK:n edustajakokous 2001 Luonnos Sopimuspolitiikan tavoitteet 16.2.2001 Tällä hetkellä ulkomaalaisten työntekijökjen työlupajärjestelmä ja työsuhdevalvonta ei toimi asianmukaisesti. isuudet V w ISI ä mm. een tovat yskoon tyvät ttu ijat. seen ekevän Tiä ttyjä nen roiman a on misen Työlupa-ask)kjen hallinnollinen hajauttaminen on johtanut epäyhtenäiseen myöntämislinjaan. Työvoimaviranomaiselle esitetty vakuutus ulkomaalaiselle maksettavista palkka- ja työehdoista ei sellaisenaan sklo vakuutuksen antajaa työsuhteen ehtoina. Siinä el myöskäänriittäväntarkasti määritellä työehtoja eikä sitä tarvitse antaa työntekijän äkjinkielellä. Työlupaan niericittyjen ehtojen noudattamista ei käytännössä valvo kukaan. Työlupaehtojenrikkomistaei ole erikseen sanktk>itu. T^assa työsuhdevalvonta kuuluu työsuojelupiireille, jokien valtuudet rajoittuvat rieuvontaan. Työsuojeluviranomaisilta myös puuttuu resursseja. Ammattiyhdistysorganisaatk)lla ei ole lakiin tai sopimukseen perustuvaa tiedonsaantioikeutta lähetetyistä työntekijöistä. Riittävästi tietoa Suomen työoloista ja työehtojen määräytymisperusteista ei ole saatavilla täriteimmillä maahanmuuttajien kielillä. Valvonnan toimivuus edellyttää, että viranomaisilla on asianmukaiset voimavarat ja valtuudet. Myös viranomaisten keskinäisen ja muiden tahojen (työsuojeluviranomaiset, poliisi, verottaja, sosiaaliturvasta huolehtivat laitokset) välisen yhteistyön kehittäminen on tarpeen Suomessa työtä tekevien ulkomaalaisten työehtojen ja niihin liitt^ien (julkisoikeudellisten) velvoittekjen ja etuuksien valvomiseksi. Työvoiman liikkuminen asettaa haasteita myös ay-liikkeelle. Ammattiliittojen tulee tehostaa toimintaansa ulkomaalaisten ammatilliseksi järjestäytymiseksi (mm. jäsenhankintakampanjat). Keskusjärjestösopimusten määräyksiä, jotka koskevat työnantajan velvollisuutta ilmoittaa etukäteen pääluottamusmiehelle tulossa olevasta ulkopuolisesta työvoimasta tulee täsmentää ja ulottaa kaikille aloille. Samoin tulee turvata ay-organisaatiolle oikeus saada samat tiedot lähetetyn työntekijän työsuhteessa noudatettavista ehdoista kuin työsuojeluviranomaiselle on turvattu. 7. SAK:LAISEN AY-LIIKKEEN SOPIMUSPOLITIIKAN PAINOPISTEET 7.1. Sopimuspolitiikan tavoitetila vuonna 2010 Onnistuneen sopimuspolitiikan ansioista, jossa on yhteensovitettu talous- ja työmari^kinapolitiikka. työllisyysaste on noussut yli 70 prosenttiin ja kokoaikatyötä pysyvässä työsuhteessa tekevien osuus työvoimasta on kasvanut. Sopimuspolitiikka on edistänyt täystyöllisyyttä ja yhteiskunnan oikeudenmukaista tulonjakoa. Työtulojen kansantulo-osuus on noussut ja palkansaajien ja työ- ja pääomatulojen välinen tulonjako on muodostunut vakaaksi. Palkansaajien reaaliset työtulot ovat nousseet kansantalouden keskimääräisen työn tuottavuuden mukaisesti ja ostovoiman kehitys on ollut suotuisa kaikille palkansaajille. Solidaarinen palkkapolitiikka ja tasa-arvo ovat edelleen olleet keskeinen osa sopimuspolitiikkaa. 44 45

SAK: n edustajakokous 2001 Luonnos Sopimuspolitiikan tavoitteet 16.2.2001 Työ- ja virkaehtojärjestelmiä sanx)ln kuin tutopollittlsta neuvottelu- ja sopimustoimintaa on kehitetty vastaamaan niin kansainvälistymisen kuin kansallisen ja paikallisen sopimustoiminnan haasteisiin. SAK:n jäsenliitot ovat säilyttäneet vähimmäisehtojen turvaajan roolinsa, mutta samanaikaisesti työntekijöklen lähtökohdista tapahtuvaa paikallista sopimista ja yhteistyötä on laajennettu. SAKilla on ollut näkyvä rooli työyhteisöjen kehittämisessä niin, että henkilöstön ammatillisesta osaamisesta ja työssä jaksamisesta on huolehdittu ja työhyvinvointi on lisääntynyt. EU:n itälaajenemisen edellyttämä sopimusten noudattemisen tehostettu valvonta on toteutettu. Luottamushenkik^kJen toimintaedellytykset työpaikkatason edunvalvonnassa ovat vahvistuneet. Osana paikallista sopimustoimintaa on kehitetty oikeudenmukaisiksi koettuja palkkausjärjestelmiä, jotka lisäävät henkilöstön nx)tivaatk)ta ja tuloksellisuutta. Eurooppatason sopimustoimintaa harjoitetaan hallitusti. Kansallisessa sopimustoiminnassa koordinoidaan eurooppalaista palkka* ja muuta sopimuspolitiikkaa. 7.2. SAK:n palkkapollittlset tavoitteet Oikeudenmukaiseen ja tasaiseen ostovoimakehitykseen SAK:n tavoitteena on jäsenkunnan mahdollisimman oikeudenmukainen ja tasainen ostovoimakehitys palkkojen, verotuksen, tulonsiirtojen ja alhaisen inflaatkm yhteisvaikutuksesta. Palkkoja koskevan sopimusjärjestelmän tulee kaikissa olosuhteissa olla sellainen, että se turvaa jokaisen jäsenen reaalipalkkatason ja sen, että käytännön reaalipalkat nousevat taloustilanteen edellyttämällä tavalla myös niillä palkansaajilla, joiden palkka on sopimusten taulukko- ja ohjepalkkatasoa korkeampi. Sopimustun/an vahvistamiseksi SAK huolehtii siitä, että valtakunnallisilla työja virkaehtosopimuksilla nostetaan ohje- ja taulukkopalkkoja. Palkkapolitiikan peruslinja Kokonaistyövoimakustannusten mitoituksessa perusteena pidetään koko kansantalouden tuottavuuden ja inflaatbtavoitteen mukaista jakovaraa. Sektori- ja yrityskohtaisen tuottavuus- ja palkanmaksukyvyn erilaisuus sekä suhdanteittainen vaihtelu otetaan huomioon kehittämällä tulokseen ja voittoihin perustuvia palkitsemisjärjestelmiä ja perustamalla henkilöstörahastoja. Palkitsemisen periaatteet.määritellään työehtosopimuksissa. 46

SAK:n edustajakokous 2001 Luonnos Sopimuspolitiikan tavoitteet 16.2.2001 Samasta ja samanarvoisesta työstd tulee maksaa samaa palkkaa ja kääntäen eriarvoisesta työstä eritasoista palkkaa. Palkkausjärjestelmiä tulee kehittää työn asettaman vaativuuden ja työsuorituksen arvioinnin perustalle. 7.3. Työelämän laadulliset tavoitteet Työllisyyttä ja muutosturvallisuutta SAK:n sopimuspolitiikan tavoitteena on edistää työllisyyttä, lisätä työelämässä jäsenistön hyvinvointia ja muutosturvallisuutta sekä huolehtia SAK:n jäsenkunnan ammatillisesta osaamisesta ja mahdollisuudesta elinikäiseen oppimiseen. SAK kehittää sopimustoimia ja hyviä käytäntöjä tasaarvoisten työyhteisöjen kehittämiseksi. Lähtökohtana toimeentulon turvaava työsuhde SAK:n tavoitteena on lähtökohtaisesti toimeentulon turvaava kokoaikainen ja pysyvä työsuhde. SAK haluaa toiminnallaan luoda oikeudenmukaiset kriteerit täyttävän sopimuksen työvoiman käytön periaatteista. SAK haluaa turvata vuokratyössä ja muissa epätyypillisissä työsuhteissa työskentelevien työntekijöiden vähimmäisehdot ja sosiaaliturvan. Osa-aikatyöntekijöiden toimeentulon turvaamiseksi tavoitteena on yhdenjaksoinen vähimmäistyöaika. SAK koordinoi vuokratyön tavoitteiden asettelua ja sopimustoimintaa jäsenliittojen välillä sekä keskusjärjestörajat ylittäen. Elinikäisen oppimisen mahdollisuus jokaiselle SAK haluaa huolehtia henkilöstön ammatillisesta osaamisesta työuran kaikissa vaiheissa. Työelämän jatkuva muutos edellyttää mahdollisuuksia elinikäiseen oppimiseen siten, että työntekijät voivat kehittää jatkuvasti omaa ammattitaitoaan ja omaksua uutta. Koulutuksen ja työn on voitava vuorotella siten, että koulutus tapahtuu työsuhteessa. SAK:n tavoitteena on, että osa tuottavuuden yritys- ja työpaikkakohtaisen tuottavuuden kasvuvarasta sijoitetaan inhimillisen pääoman kehittämiseen ja käytetään ennakoivalla tavalla henkilöstön osaamisen ja työssä jaksamisen tarpeisiin. Elinikäisen oppimisen mahdollistamiseksi SAK pyri(ii siihen, että työttömyysvakuutusrahaston rinnalle/yhteyteenperustetaan valtakunnallinen koulutusvakuutusrahasto ja selvitetään siihen liittyen myös henkilökohtaisten koulutusvakuutusten mahdollisuuksia. Työaikapolitiikkaa eurooppalaisessa tahdissa SAK on aikaisemmissa edustajakokouksissaan asettanut pitkän aikavälin työajan lyhentämistavoitteensa. joita ei ole syytä muuttaa. Työajan yleisessä 47

SAK:n edustajakokous 2001 Luonnos SopimuspolKiikan tavoitteet 16.2.2001 lyhentdmisessd SAK seuraa eurooppalaista kehitystä ja pyrkii etenemään Euroopan kdrkiniakjen joukossa. Työaikapolitiikassa on painopisteenä sopimusalakohtaisesti toteutettavat yksilöllisesti joustavat työaikaratkaisut. Yksilöllisiä tarkoituksia varten kehitetään säästö- ja sapattivapaajärjestelmiä, työaikapankkeja jne. Työaikaratkaisuissa on otettava huomioon elinikäisen oppimisen tarpeet ja mahdollisuudet. Hyvinvoinnista huolehdittava SAK huolehtii Jäsenjstönsä työssd jaksamisesta ja työkyvyn säilyttämisestä ennakoivin toimin ja' hyvien käytäntöjen avulla sekä sopimus- että lakipohjaisesti. Työelämä joustamaan perhekjen hyväksi SAK haluaa voimakkaasti olla kehittämässä työn ja vapaa-ajan suhdetta siten, että työelämä joustaa työntekijöiden ja heidän perheittensä tarpeita vastaavasti (tasapainoisen työ- ja vapaa-ajan sopimus) Sosiaaliturva osana sopimuspolitiikkaa SAK huolehtii sopimustoiminnassaan siitä, että sosiaalivakuutuksen etuuksista sovitaan siten, että palkansaajien toimeentuloturva on kattava ja etuuksien tasoriittävä.muuttuva työelämä on otettava huomioon toimeentuloturvaa kehitettäessä. Sosiaalivakuutuksen rahoituksen turvaaminen on keskeinen osa sopimustoimintaa. 7.4. SAK: n tavoitteet sopimus-ja neuvottelujärjestelmien Ja rakenteiden kehittämiseksi. Valtakunnallisuus ja paikallisuus yhteensovitettava Työnteon vähimmäisehdot turvaavat valtakunnalliset työ- ja virkaehtosopimukset muodostavat tulevaisuudessakin sopimustoiminnan oikeudellisesti sitovan perustan. Paikallisesti sovittavat asiat saavat valtuutuksensa valtakunnallisista sopimuksista. Yrityskohtaista ja paikallista sopimista tulee kehittää hallitusti osana kolmiportaista sopimusjärjestelmää sekä kiinteässä yhteydessä luottamusmiesjärjestelmän kehittämisen kanssa. Paikallisen sopimisen atoite työntekijöille SAK haluaa olla voimakkaana aloitteentekijänä paikallisen sopimisen ja yhteistyön kehittämisessä asioissa, jotka ovat jäsenille tärkeitä ja läheisiä. Paikallista yhteistyötä ja sopimista tulee laajentaa koskemaan töiden sisältöjen kehittämistä, työn organisointia, henkilöstön osaamista ja jaksamista koskevia asioita sekä yleisemmin työyhteisöjen kehittämistä. 48

SAK:n edustajakokous 2001 Luonnos Sopimuspolitiikan tavoitteet 16.2.2001 Luottamushenkilöt avainasemassa Luottamusmiesjärjestelmän toimivuus on turvattava kaikilla työpaikoilla, jotta työntekijäpuoli voi olla voimakkaasti ja tasaveroisesti mukana kehittämässä paikallista sopimustoimintaa ja yhteistyötä. Luottamushenkilöiden valmiuksia toimia työyhteisöjensä kehittäjänä lisätään erityisesti koulutuksellisin toimin. SAK:n tavoitteena on, että pääsääntöisesti paikallisena sopijana tulee olla luottamusmies. Luottamusmiehen kanssa vokjaan sopia puitteet paikalliselle toisin sopimiselle yksittäistilanteissa. Työehtosopimusten mahdollistamaa paikallista toisin sopimista laajennetaan harkitusti. Ulkomaalaisten työehdot turvattava Työvoiman liikkuvuuden lisääntyessä itälaajentumisen yhteydessä SAK haluaa turvata ulkomaalaisten työntekijöiden palkkojen ja muiden työehtojen vähimmäistason. Tämän vamiistamiseksi työsuojeluviranomaisten valvontavaltuuksia on täsmennettävä ja voimavaroja lisättävä sekä kehitettävä työlupajärjestelmää. Työnantajien tiedonantovelvollisuutta on lisättävä siten, että luottamushenkilöt saavat riittävät tiedot ulkomaalaisesta työvoimasta ja siihen noudatettavista työsuhteen ehdoista. Tasavertaisuutta eri henkilöstöryhmien työehtoihin SAK tukee sopimusjärjestelmien ja eri henkilöstöryhmien työsuhteen pemsehtojen yhtenäistämistä, kun jako työntekijöihin ja toimihenkilöihin menettää työelämän muutoksissa mericitystään. Työelämän kehityksessä SAK tähtää laaja-alaisempiin sopimuskokonaisuuksiin, kuten sektoripohjaisiin puite- ja raamisopimuksiin. SAK arvioi myös keskusjärjestösopimuksien yhdistämisen tarkoituksenmukaisuutta ja mahdollisuutta sekä työnantajien että palkansaajakeskusjärjestöjen kesken. Työtaisteluoikeuksia kunnioitettava SAK korostaa työtaisteluoikeuden meri^itystä keskeisenä sopimusjärjestelmään kuuluvana työntekijöiden perusoikeutena ja demokraattisen yhteiskunnan peruspilarina. SAK edellyttää, että työtaisteluoikeuksia kunnioitetaan suomalaisessa yhteiskunnassa. Niiden yleiseen rajoittamiseen ei ole mitään perusteita. SAK:n tavoitteena on yhdessä eurooppalaisen ay-liikkeen kanssa laajentaa työntekijöiden oikeutta neuvotella, sopia ja tarvittaessa myös mennä lakkoon ^i kansallisten rajojen. SAK haluaa säilyttää perusperiaatteeltaan toimivan työriitojen sovittelujärjestelmän myös tulevaisuudessa. Toisaalta SAK on valmis edistämään sellaisia toimia, joilla pyritään - työntekijöiden edut huomioon ottaen - ennalta ehkäisemään työriitojen etenemistä työtaistelujen asteelle. 49

SAK:n edustajakokous 2001 Luonnos Sopimuspolitiikan tavoitteet 16.2.2001 SAK haluaa seivittdd jäsenliittojensa kanssa, nnitä haasteita työelämän rakennemuutokset ja työnantajien edunvalvontapolitiikka aiheuttava ayliikkeen työtaistelustrategian pelisääntöihin. Haasteita tulopoliittiselle sopimustoiminnalle SAK:n haluaa kehittää nykyistä tulopoliittista neuvottelu- ja sopimustoimintaa ja järjestelmää siten, että se tulevaisuudessakin pystyy vastaamaan niin kansainvälistymisen kuin kansallisen ja paikallisen sopimustoiminnan haasteisiin. 7.5. Tavoitteet kansainväliselle sopimustoiminnalle Rajat ylittävää ay-yhteistyötä lisättävä Monikansalliset yritykset ja instituutiot tarvitsevat vastapainokseen rajat ylittävää ay-yhteistyötä. Kansainvälisen ay-liikkeen asemaa kansainvälistä taloutta koskevissa neuvottelussa ja päätöksenteossa on vahvistettava ja kansainvälisten ammattisihteeristöjen asemaa ja tietojen saantia monikansallisten yhtiökjen ja konsemien sopimisessa on parannettava. Eurooppatason yhteistyötä tiivistettävä Euroopassa ay-vaikuttamista on edistettävä sopimustoiminnalla ja lainsäädännöllä. EAY:n toimintaedellytyksiä on parannettava, eurooppalaista palkkakoordinaatk>ta edistettävä ja EU-makjen työmarkkina- ja sopimuspolitiikan vertailtavuutta on lisättävä. EAY:n. ammattialaliittojen ja kansallisten ay-järjestöjen välistä yhteistoimintaa työmarkkina- ja sopimuspoliittisessa tutkimus- ja selvitystyössä sekä tiedottamisessa on kehitettävä. EAY:n/ETUI:n yhteyteen tulee perustaa eri makjen talous-, työmarkkina- ja palkkakehitystä seuraava tutkimuslaitos/tietopankki. Eri tasoilla tapahtuvien Eurooppa-tason neuvottelujen aihepiiriä on laajennettava ja asia- ja alakohtaista sektorirajat ylittävää eurooppalaista vuoropuhelua ja neuvottelutoimintaa on syvennettävä. On parannettava EWC-direktiiviä, säädettävä työntekijökien kuulemista ja tiedottamista koskeva direktiivi ja huolehdittava niklen soveltamisesta Suomen lainsäädäntöön ja käytäntöön. Lisäksi on saatava aikaan monikansallisia yrityksiä koskevat velvoittavat käyttäytymissäännöt tuotannon lopettamis- ja supistamistilanteisiin. 50

SAK:n edustajakokous 2001 Luonnos Sopimuspolitiikan tavoitteet 16.2.2001 Eurooppatason vuorovaikutus lisääntyy kaikilla tasoilla Euroopassa Ja laajemminkin tapahtuva sopimuspolitiikan kehitys on otettava huomk>on kotimaista sopimustoimintaa kehitettäessä. On selkiinnytettävä kotimaassa ja Euroopassa käytävien sektori- ja alakohtaisten työmarkkina- ja sopimusneuvottelujen keskinäiset suhteet Suomalaisen ay-liikkeen vaikutusmahdollisuus eurooppalaiseen palkkakoordinaatioon on turvattava. On vannistettavä eurooppalaisiin neuvottelu- ja kuulemisprosesseihin liittyvä demokraattinen vaikuttaminen ja päätöksenteko SAK:n ja jäsenliittojen välillä. On varauduttava konsemikohtaisten yrityssopimusten lisääntymisestä mahdollisesti seuraaviin ongelmiin Eurooppatason sopiminen vahvistaa suomalaista sopimusjärjestelmää Eurooppatason sopimustoimintaa on kehitettävä kaikilla tasoilla siinä tahdissa ja laajuudessa, mitä palkansaajien aseman turvaaminen kansainvälistymiskehityksessä edellyttää. Tällöinkin kansallisessa sopimustoiminnassa on säilytettävä ne vahvuudet ja edut. joita valtakunnallisiin työ- ja virkaehtosopimuksiin perustuva järjestelmä suomalaiselle palkansaajalle tarjoaa. 51

Puu- ja erityisalojen liitto Esitys 19.3.2001 d /il Toimintakertomus 2000

1. YLEISTÄ 3 1.1 Kansantalouden kehitys 3 1.2 Teollisuustuotanto 3 1.3 Valtiontalous 4 1.4 Kuluttajahinnat ja korot 5 1.5 Teollisuuden raakapuun hankinta ja käyttö 5 1.6 Palkansaajien ansioiden kehitys 6 1.7 Työllisyys 7 2. YHTEISTYÖSUHTEET 8 2.1 Yhteistyöliitossa 8 2.2 Liiton ja SAK:n yhteistyö 8 2.3 Teollisuuden palkansaajat-neuvottelukunta 9 2.4 Muu yhteistyö 9 3. KANSAINVÄLINEN TOIMINTA 10 3.1 Kansainväliset matkat ja edustukset 10 3.2 Jäsenyydet 12 3.3 Liiton edustukset kansainvälisissä järjestöissä 12 3.4 Solidaarisuustyö ja koulutusapu 13 3.4.1 Koulutusapu 13 4. EDUNVALVONTA 13 4.1 Työehtosopimusneuvottelut 13 4.2 Tulopoliittinen kokonaisratkaisu 2001-2002 14 4.3 Tulopoliittisen kokonaisratkaisun soveltaminen 17 4.4 Sopimusvalvonta 17 4.5 Oikeusapuhakemukset 18 4.6 Mekaaninen metsäteollisuus 19 4.7 Puusepänteollisuus 19 4.8 Veneenrakennusteollisuus 20 4.9 Harja- ja sivellinteollisuus 20 4.10 Metsäala 20 4.11 Metsäkoneala 21 4.12 Turveala 22 4.13 Taimitarha-ala 23 4.14 Maatalousalat 23 4.15 Työsuojelu 24 4.16 Ympäristönsuojelu 25 4.17 Tasa-arvotoiminta 25 5. JÄRJESTÖ- JA KOULUTUSTOIMINTA 25 5.1 Järjestötoiminta 25 5.2 Piirijärjestöt 26 5.3 Ammattiosastot 26 5.4 Jäsentapahtumat 26 5.5 Koulutustoiminta 27 5.6 Liiton järjestämät lyhytkurssit 28 5.7 Nuorisotoiminta 29 5.8 Ruotsinkielinen toiminta 29 5.9 Pöylinniemen toiminta 29 6. YHTEENVETO PIIRIJÄRJESTÖJEN TOIMINNASTA 30 6.1 Yleistä 30 6.2 Yksityiskohtaista 30 6.2.1 Kokoukset 30 1

6.2.2 Jaostot ja vastaavat 31 6.3 Koulutus 32 6.4 Vapaa-aika 32 6.5 Muu toiminta 33 7. TIEDOTUSTOIMINTA 33 7.1 Särmä 33 7.2 Muu tiedotustoiminta 33 7.2.1 Sisäinen tiedottaminen 33 7.2.2 Ulkoinen tiedottaminen 34 7.3 Tiedotusjaosto 34 7.4 Työväenlehtityö 34 7.5 Messut ja nä^elyt 35 8. HALLINTO 35 8.1 Valtuusto 35 8.2 Hallitus 36 9. KANNANOTOT. KIRJELMÄT. ESITYKSET. EDUSTUKSET 38 9.1 Valtuuston kannanotot 38 9.2 Hallituksen kannanotot ja tiedotteet 40 9.3 Työvaliokunta 44 9.4 Kirjelmät 45 9.5 Edustus eri yhteisöissä 46 10. LIITON TALOUS 59 10.1 Yleiskatsaus liiton talouteen vuonna 2000 59 10.2 Käyttöomaisuuteen ja sijoituksiin liittyvät olennaiset tapahtumat 60 10.3 Jäsenmaksun suuruus 60 10.4 Arvio todennäköisestä tulevasta kehityksestä 60 10.5 Tilinpäätöstiedot 60 10.5.1 Varsinaisen toiminnan tuotot ja kulut kustannuspaikoittain 61 11. LIITON HENKILÖSTÖ 64 11.1 Organisaatio vuonna 2000: 64 11.2 Liiton johto 64 11.3 Tiedotusyksikkö 65 11.4 Talous- ja hallinto-osasto 65 11.5 Edunvalvontaosasto 65

PUU- JA ERITYISALOJEN LIIHO TOIMINTAKERTOMUS 2000 ESITYS 1. YLEISTÄ 1.1 Kansantalouden kehitys Kokonaistuotannon kasvu Suomessa oli edellisvuotta nopeampaa. Kokonaistuotanto kasvoi edellisestä vuodesta 5.5 prosenttia. Tuotannon voimakas kasvu perustui paljolti viennin voimistumiseen. Talouskasvu oli loppuvuoden aikana huomattavasti nopeampaa kuin muissa Euroopan unionin maissa. Kansantalouden hyvä kehitys johtui viennin vahvasta kilpailukyvystä sekä teollisuustuotannon ja yksityisen kulutuksen kasvusta. Hyvää kehitystä edesauttoi vakaat työ- ja rahamarkkinat. Kokonaistuotanto (bkt) 1975-2001.Määrän muutos, o 6". 4%- ->0 O ">0 o "4 u Suomi EL'-Maat S** " 75-77.79-81 -S3-85 -87-89 -91-93 -95-9"' -99-01 Lähde: OFCl). VM. SAK 1.2 Teollisuustuotanto Teollisuustuotanto oli keskimäärin vuonna 2000 noin 13 prosenttia edellisen vuoden tasoa korkeampi. Metalliteollisuuden tuotanto ylitti edellisvuoden tammi- marraskuussa 22 prosentilla. Tietoliikennelaitteiden valmistuksen kasvu oli 52 prosenttia. Teollisuuden muilla toimialoilla tuotannon kasvu oli maltilli- 3

sempaa. Metsäteollisuuden tuotanto oli noin viisi prosenttia ja muun tehdasteollisuuden tuotantokin yli neljä prosenttia edellisvuotta suurempi. Keskimääräistä nopeampaa tuotannon kasvu oli sahatavarassa, vanerissa, hienopapereissa sekä mekaanisissa paino- ja kirjoituspapereissa. Teollisuustuotannon volvvmin muutos 2000 1999 n0» ( o. tyi>päi\äkorjattu) Koko teollisuus Tehdasteollisuus Puu- ja paperiteollisuus Metalliteollisuus Kemianteollisuus.Muu tehdasteollisuus Energia- ja \esihuolto 1.0* -o.s», 24, IV Puuta\ aran ja puutuotteiden \ almistus Huonekalujen \ almistus. muu \ almistus -20% -10% r O 10 o 20% 30% 40% joulukuu 2000 joulukuu \999 keskim. 2000 1999 lihje. Tilastoke>kus 1.3 Valtiontalous Valtion velka aleni edellisvuodesta 27 miljardilla markalla ja oli vuoden lopussa 377 miljardia. Valtiontalouden kokonaisvelan suhde bruttokansantuotteeseen laski 49 prosenttiin edellisen vuoden 57 prosentista. Valtion kassaylijäämä nousi tammi- marraskuussa 25 miljardiin markkaan, josta noin puolet syntyi valtion omaisuutta myymällä. Muiden tulojen kasvu oli pääosin verotulojen varassa. Valtion tulo- ja varallisuusvero tuotto kasvoi yli neljänneksen.

Valtionvelka 1990-2001 Fim mrd 500- FIM/Euro -määräinen (ast. vas.) Valuuttamääräinen (ast. vas.) 7 100% 90% 400- %BKT:sla(ast.oik.) 3()0 200 100 O -90-91 -92-93 -94-95 -96-97 -98-99* -00* -01 Lähde: Valtiovarainministeriö 1.4 Kuluttajahinnat ja korot Inflaatio nopeutui merkittävästi kertomusvuoden aikana. Hinta- ja kustannuspaineita lisäsivät erityisesti raakaöljyn ja öljytuotteiden voimakkaasti kohonneet hinnat sekä euron heikkeneminen. Asuntojen hintojen ja vuokrien sekä luottokorkojen nousu vauhdittivat kuluttajahintojen nousua. Kuluttajahinnat nousivat joulukuusta 1999 joulukuuhun 2000 3.5 prosenttia. Kuluttajahinnat nousivat edellisvuodesta keskimäärin 3.4 prosenttia. Suomalaisten pankkien myöntämien lainojen keskikorko nousi 0.9 prosenttia ollen vuoden lopussa 6.2 prosenttia. 1-5 Teollisuuden raakapuun hankinta ja käyttö Teollisuuden raakapuun käyttö kasvoi lievästi edellisestä vuodesta. Teollisuus käytti raakapuuta yhteensä yli 70 miljoonaa kuutiota, siitä tuonnin osuus oli 12 miljoonaa kuutiota. Markkinahakkuut kasvoivat edellisestä vuodesta noin 2 prosenttia. Yhteensä hakattiin 57 miljoonaa kuutiota, josta tukkipuun osuus oli 29 miljoonaa kuutiota.