Omaiset mielenterveystyön tukena Tampere ry:n Ikäihmiset ja mielenterveys - projekti (2003-2007) on tuottanut tämän oppaan. Sen tarkoituksena on antaa tietoa omaisille ja heidän mielenterveyden häiriöön sairastuneelle läheiselleen. Opas voi toimia myös asioiden puheeksi ottamisen välineenä asiakastyössä. Tietoa ikääntyneiden harhaluuloisuushäiriöstä Opas omaisille ja läheisille Lisätiedot ja tilaukset Omaiset mielenterveystyön tukena Tampere ry Hämeenkatu 25 A 3.krs 33200 Tampere Puhelin (03) 2125 420 www.omaiset-tampere.fi
Ikäihmisten mielenterveysongelmat Vanhusväestön henkisestä hyvinvoinnista ei ole kyetty suomalaisessa yhteiskunnassa riittävästi huolehtimaan. Yli 65-vuotiaista 16-30% kärsii jonkinasteisista mielenterveysongelmista. Tavallisimpia iäkkäiden ihmisten mielenterveysongelmia ovat mielialahäiriöt, ahdistuneisuushäiriöt, psykoosit sekä elimellisiin sairauksiin liittyvät mielenterveyden häiriöt. Masennustila on ikääntyneiden yleisin mielialahäiriö. Sitä esiintyy arvioiden mukaan 5 %:lla eläkeikäisistä suomalaisista ja ainakin 20 % ikääntyneistä kärsii lievemmistä mielialaoireista. Skitsofrenia ja harhaluuloisuushäiriö ovat vakavia mielenterveyden häiriöitä. Valtaosa skitsofreniaa sairastavista on sairastunut nuorena. On kuitenkin olemassa taudinmuoto, jota esiintyy vasta ikääntyneillä. Harhaluuloisuushäiriötä esiintyy 0,5-0,9 %:lla ikääntyneistä ja se on yleisempää naisilla kuin miehillä. Salokangas, K. R, Saarela, T. Vanhuusiän paranoidisuus sairaus vai yritys selviytyä? Suomen lääkärilehti 1994; 49: 1367-1370. Savijärvi, M., Hiltunen, P., Viukari, M. Paranoidisen vanhuspotilaan hoito. Suomen lääkärilehti 1994; 49: 1506-1509. Oppaan tekijät ovat geronomi (AMK) Silja Lampinen, terveystieteen yo Hanna Kemppainen (ent. Parkkila), sosiaaliohjaaja Irina Selin sekä psykiatrian erikoissairaanhoitaja Katariina Ella. Oppaan kuvitus Hanna Kemppainen (ent. Parkkila). Asiasisällön ovat tarkistaneet psykiatrian erikoislääkäri Hanna-Mari Alanen ja osastonhoitaja, psykiatrian erikoissairaanhoitaja Maire Ovaskainen. Oppaan taitto, ulkoasu: Katariina Ella ja Mari Helin- Tuominen.
Kirjallisuutta Achté, K., Isohanni, M. & Tienari, P. toim. Vanhuus ja mielenterveys. 1993. WSOY. Juva. Kohvakka, H., Alanen, H-M. Harhaluuloisuushäiriö ikääntyvillä ihmisillä. Tietoa omaisille. 2004. Opaslehtinen. Pirkanmaan sairaanhoitopiiri. Tampereen yliopistollinen sairaala. Koskinen, T., Kontkanen, J. Vanhusten paranoidisuuden diagnostiikka ja hoito. Suomen lääkärilehti 1993; 48: 137-143. Lönngvist, J., Heikkinen, M., Henriksson, M., Marttunen, M., Partonen, T. toim. 2001. Psykiatria. Karisto. Hämeenlinna. Nyman, M., Stengård., E. 2005. Hiljaiset vastuunkantajat. Omaisten hyvinvointi 2001-2004. Omaiset mielenterveystyön tukena keskusliitto ry. ja Pirkanmaan sairaanhoitopiirin tutkimusyksikkö. Saarenheimo, M. Vanhuus ja mielenterveys. Arkielämän näkökulma. 2003. 1.painos. WSOY. Vantaa. Ikääntymismuutokset Ikääntynyt joutuu sopeutumaan monenlaisiin muutoksiin omassa kehossaan. Vanhenemisen myötä tapahtuva näön, kuulon ja tasapainon heikkeneminen sekä sairaudet voivat johtaa eristäytymiseen. Voimavarojen väheneminen vaikeuttaa ihmissuhteiden luomista ja ylläpitämistä. Ikäihminen menettää läheisiä ikätovereita, suhteet nuorempiin sukupolviin voivat olla etäiset. Eläkkeelle siirtymisen myötä yhteys entisiin työtovereihin katkeaa ja uusia ihmissuhteita saattaa olla vaikea solmia. Myös harrastukset voivat jäädä, koska niihin lähteminen hankaloituu. Toimettomuus saattaa laskea mielialaa ja aloitekykyä ja siten lisätä t a r k o i t u k s e t t o m u u d e n j a arvottomuuden tunteita. Tämä voi osaltaan altistaa mielenterveyden häiriöille.
Harhaluuloisuushäiriö Harhaluuloisuushäiriö on ajatushäiriö, jossa todellisuuden ja mielikuvien erottaminen vaikeutuu. Harhaluuloisuutta esiintyy monen fyysisen sairauden sekä esimerkiksi Alzheimerin taudin seurauksena. Harhaluuloisuushäiriö voi ilmetä eri asiayhteyksissä mustasukkaisuutena, vainoamiskuvitelmina tai myrkytysharhoina. Harha-ajatukset Tärkeitä yhteystietoja Omalääkäri, terveydenhoitaja Kotihoito Sosiaalitoimi Mielenterveystoimisto Omaiset mielenterveystyön tukena Tampere ry Omaiset mielenterveystyön tukena Keskusliitto ry
Pyri säilyttämään sellaiset harrastukset ja asiat, jotka lisäävät jaksamista ja ovat sinulle tärkeitä. Älä unohda liikuntaa! Läheisen sairaus saattaa aiheuttaa hämmennystä, häpeää ja syyllisyyttä. Kun tarvitset apua itsellesi, ota yhteyttä Omaiset mielenterveystyön tukena ry:n tai omalääkäriisi. muodostavat jäsentyneen, sairastuneen kannalta loogisen kokonaisuuden. Harha-ajatus muistuttaa lähinnä päähänpinttymää ja se rajoittuu tietylle elämän alueelle, tyypillisimmillään lähiympäristöön ja sukulaisiin. Harhaajatukseen voi liittyä myös kuuloharhoja. Yksin asuvan iäkkään mieshenkilön naapurit ovat pitkään ihmetelleet hänen muuttunutta käytöstään. Asunnon verhot on päiväsaikaan vedetty kiinni, mies ei avaa ovea, vaikka tiedetään hänen olevan kotosalla. Ulkona liikkuessaan hän ei tervehdi. Kotiavustajalle mies vihdoin kertoo ihmisten varastelevan hänen kaapistaan ruokia. Kokiessaan itsensä uhatuksi sairastunut voi vuorata seiniä, tukkia postiluukun ja peittää ikkunat. Ääritapauksissa hän saattaa käyttäytyä väkivaltaisesti. Harha-ajatukset ovat sairastuneen kannalta johdonmukaisia. Harhaluuloinen tulkitsee kaikki havaintonsa siten, että ne tukevat harhaluuloa ja pyrkii vastustamaan vastakkaisia todisteluja. Harhaluulot ovat usein sellaisia, että ne voivat olla mahdollisia, mutta ovat epätodennäköisiä. Muilla
elämänalueilla sairastunut yleensä kykenee toimimaan asianmukaisesti. hänellä on itsemurha-ajatuksia. Hätätilanteessa voit soittaa hälytysnumeroon 112. Sairastuminen, muutto, kontrollin menettäminen tärkeäksi koetussa asiassa, läheisen sairastuminen tai kuolema saattavat laukaista harha-ajatukset. Myös kehon vanhenemismuutokset, itsetunnon haavoittuminen tai muistin vakava heikentyminen saattavat johtaa harhaajatusten syntyyn. Harhaluulo ilmentää perusluottamuksen puutetta. Sairastunut kokee turvattomuutta ja pyrkii selittämään sen ulkoisista syistä johtuvaksi. Kerro tarvittaessa lähinaapureille sairaudesta ja oireilusta. Se auttaa heitä suhtautumaan ymmärtäväisemmin ja hälyttämään tarvittaessa apua. Muista hienotunteisuus. Sairaskin läheinen on aikuinen, tue häntä hallitsemaan itse omaa elämäänsä. Neuvottele hänen kanssaan arjen askareista ja raha-asioista. Vältä puolesta tekemistä. Harhaluuloisuuden hoito Ennen hoidon aloittamista on syytä varmistaa, onko kyseessä todella harhaluuloisuus vai ikääntyneen aiheellinen hätä. Onhan mahdollista, että ikääntynyttä todella käytetään hyväksi tai hän on joutunut ilkivallan kohteeksi. Harhaluuloisuus ei välttämättä ilmene vastaanottotilanteessa. Omaisilta ja kotihoidon työntekijöiltä hoitohenkilökunta saa tärkeää tietoa sairastuneen voinnista ja kotitilanteesta. Vastaavasti harhaluulojen ja syytösten kohteeksi joutuneet On tavallista, että sairastunut läheinen ei ole motivoitunut lääkkeiden käyttöön. Keskustele ja toimi yhdessä hoitoryhmän kanssa, jotta lääkehoito saataisiin toimimaan. Samalla voitte luoda työnjakoa perheenjäsenten ja ammattilaisten kesken. Muista rajata vastuusi. Järjestä itsellesi omaa aikaa ja ylläpidä yhteyksiä muihinkin ihmisiin, kuin sairastuneeseen läheiseesi.
lähtökohtana on ymmärtävä ja syyttelemätön asenne. Apua kannattaa hakea. Mitä nopeammin saat apua läheisellesi, sitä pikemmin omakin tilanne helpottuu. Muistilista psyykkisesti sairastuneen omaiselle Keskustele huolta aiheuttavista asioista ikääntyneen läheisesi kanssa. Oman huolen ilmaisulla osoitat välittäväsi hänestä. Jos olet huolissasi läheisesi jaksamisesta ja terveydestä, varatkaa aika lääkärille. Älä jää yksin, vaan hae apua. Seuraa läheisesi kykyä huolehtia arkisista asioista. Ota tarvittaessa yhteyttä kotipalveluun tai sosiaalitoimeen. Ikääntynyt saattaa haluta selvitä omin avuin, mutta sairaus heikentää hänen kykyään arvioida omaa tilannettaan. Ota välittömästi yhteyttä lääkäriin, jos läheisesi on väkivaltainen tai voimakkaasti alakuloinen, sekava tai omaiset ja läheiset tarvitsevat tietoa sairaudesta. Jos ikääntynyt tulee sairautensa kanssa toimeen suuremmin häiritsemättä ympäristöään ja kykenee huolehtimaan itsestään, ei hoitoa yleensä tarvita. Oireiden sietäminen on kuitenkin lähiympäristölle voimia ja kärsivällisyyttä vaativaa. Mikäli harhaluuloisuuteen liittyy m y r k y t y s h a r h a l u u l o j a, s y ö m ä t t ö m y y t t ä t a i kykenemättömyyttä hoitaa asioita ja huolehtia fyysisestä terveydestä, tarvitaan välitöntä hoitoa. Sairaalahoito on tarpeen, jos hoidon toteutus ei kotona onnistu tai oireet ovat vakavia. Erityisesti sairastuneen itsemurhavaara, väkivaltaisuus ja vaikea masennus edellyttävät hoitoa psykiatrisessa sairaalassa tai vanhuspsykiatrisella osastolla. Harhaluuloisuushäiriötä sairastavalle on tärkeää laatia yksilöllinen hoitosuunnitelma. Lääkehoidolla pyritään vähentämään harhaluuloisuuteen liittyvää ahdistuneisuutta ja pelkoa sekä tarvittaessa palauttamaan unirytmi. Sairastunut on harvoin myöntyväinen lääkitykseen. Toimiva lääkehoito vaatiikin usein runsaasti tukea, motivointia ja seurantaa
omaisten ja hoitohenkilökunnan taholta. Avoin keskustelu lääkkeistä sairastuneen kanssa on tärkeää. Salailu ja peittely paljastuessaan vaikeuttaa tilannetta entisestään. Ammatillinen keskusteluapu ja luottamukselliset ihmissuhteet antavat tukea ja voimavaroja arkeen. Tavoitteena on, että sairastunut pystyisi ylläpitämään suhteita muihin ihmisiin. Eristäytymistä voi ehkäistä vaikkapa säännöllisillä käynneillä päivätoimintakeskuksessa. Sairastunutta läheistä voi auttaa säilyttämään todellisuudentajun muistuttamalla häntä tosiasioista ja suhtautumalla harhaluuloihin lämpimän ymmärtäväisesti. Niiden todenmukaisuudesta ei kannata väitellä, mutta ei pidä m y ö s k ä ä n t e e s k e n n e l l ä u s k o v a n s a n i i h i n. Puheenaiheiksi kannattaa valita asioita, joihin sairastuneella ei liity harha-ajatuksia. On tärkeää kuunnella, sillä sairastuneen pelko ja ahdistus ovat todellisia. Mikä omaista auttaa jaksamaan? Omaisen tehtävä psyykkisesti sairastuneen perheenjäsenen hoidossa on haastava. On tärkeää pitää huolta omasta hyvinvoinnista, koska sairastuneesta huolehtiminen on kuormittavaa. Omaisella on kohonnut riski sairastua masennukseen ja stressin aiheuttamiin ruumiillisiin vaivoihin. Iäkkäiden mielenterveysongelmista kärsivien ja heidän omaistensa hoitoon hakeutumista vaikeuttavat usein sairauteen liittyvät häpeäntunteet. Ruumiillisen sairauden tai dementian kohdalla kynnys hakeutua hoitoon on huomattavasti matalampi. Mielenterveyden tutkijat ovat nykyään yksimielisiä siitä, että elinympäristö tai perinnöllisyys eivät yksin selitä mielenterveysongelmien puhkeamista. Altistavia tekijöitä voi olla monia, kuten perintötekijät tai muut sairaudet, kodin ilmapiiri, asuminen, kulttuuri, työ ja elämänkokemukset. Lisäksi taloudelliset tekijät ja persoonallisuuden piirteet, kuten sopeutumiskyky voivat vaikuttaa sairastumiseen. Häpeän kokeminen oman suvun altistavuudesta on turhaa. Mielenterveysongelmiin on monia syitä. Hoidossa