Kasvatus- ja sivistysteoria I

Kasvatus- ja sivistysteoria I KT Ari Kivelä Mitä valistuksella tarkoitetaan Aufklärung; Enlightenment 1700-luku valistuksen vuosisata Osa modernisaatioprosessia Hyvä kompakti tarkastelu valistuksen käsitteestä löytyy teoksesta Mitä on valistus? (toim. Koivisto, Mäki, Uusitupa) 1 2 Onko kyseessä kulttuurinen prosessi Keskeisten ajattelijoiden toiminta Aikakausi Yleinen asenne Jürgen Habermas: valistuksen projekti valistus on oikeastaan kaikkia näitä Keskeistä kritiikki, järjenkäyttö, tiedollinen ja moraalinen autonomia sekularisaatio järkiuskonto Valistuksella on myös poliittinen ulottuvuutensa suuntautui perinteisiä auktoriteetteja vastaan 3 4 skottilainen, ranskalainen ja saksalainen valistus Saksalaisessa valistuksessa järjen ja autonomian käsitteet saavuttivat Järki on ihmisen universaali intellektuaalinen kapasiteetti tai potentiaali. tulisi toteutua osin normatiivinen, kontrafaktuaalinen käsite järki ilmenee yksilösubjektissa (ajattelussa, toiminnassa) Kyky määrittää itseään Kyky tehdä tiedollisia arvostelmia Kyky tehdä moraaliarvostelmia ja sitoutua niihin Kyky kritiikkiin ja vapautumiseen 5 6

Järki myös universaalikäsite Historiallinen kehitys inhimillisen järjen kehittymistä yksilöllinen järjenkäyttö ja ihmislajin kehittyminen liittyvät toisiinsa Gotthold Ephraim Lessing 1729 1781 saksalaisen valistuksen kantaisä ajattelija, kirjailija ja filosofi Nathan viisas Ihmiskunnan kasvatuksesta 7 8 teologis-pedagoginen traktaatti/rekonstruktio Keskeisiä valistuspedagogisia ajatuksia: Kasvatuksen välttämättömyys Yksilön ja kollektiivisen sivistyksen rinnastaminen toisiinsa Ihmisen luonnollinen kehitys etenee vaiheittain Ihmisen ja ihmislajin kehitys etenee kohti suurempaa autonomiaa ja itsenäistä järjenkäyttöä Alkukantaisesta ajattelusta kohti kehittynyttä valistunutta ajattelua Auktoriteettiin alistumisesta kohti omaa vapautta 9 10 Kasvatuksen tulee vastata kasvavan luonnollista kehitys mutta samalla kasvatuksen/opetuksen tulisi vaatia kasvatettavaa ylittämään oma kulloinenkin kehitysvaiheensa Ihmissuvun täydellistyminen Yksilöllinen täydellistyminen IMMANUEL KANT 1724 1804 FILOSOFI PROFESSORI KÖNIGSBERGIN YLIOPISTO Immanuel Kant ja valistuspedagogiikka 11 12

SAKSALAISEN KLASSISEN IDEALISMIN KESKEISIMPIÄ HAHMOJA LUENNOI PEDAGOGIIKASTA: ÜBER PÄDAGOGIK Kant on Education PEDAGOGISEN AJATTELUN TAUSTALLA VALISTUSFILOSOFIA, ANTROPOLOGIA, HISTORIANFILOSOFIA JA KOKO KANTIN FILOSOFINEN SYSTEEMI (TIETOTEORIA, MORAALIFILOSOFIA, ESTETIIKKA), JOTA HÄN ESITTELI PÄÄTEOKSISSAAN. Kantin pääteokset: Puhtaan järjen kritiikki 1781/1787 Käytännöllisen järjen kritiikki 1788 Arvostelukyvyn kritiikki 13 14 KANTIN AJATTELUA LEIMASI DUALISMI VAPAUDEN KAUSALITEETTI LUONNON KAUSALITEETTI KASVATUKSEN TAVOITTEENA MORAALINEN AUTONOMINEN YKSILÖ JA MORAALINEN VALISTUNUT YHTEISKUNTA. 15 16 KASVATTAMINEN VAPAUTEEN KASVATUKSEN KESKENEN KYSYMS KUULUU: KUINKA KULTIVOIDA VAPAUTTA PAKOLLA. PEDAGOGINEN PARADOKSI KASVATUS ON AINA KOE SIINÄ PYRITÄÄN TEKEMÄÄN TOISESTA PAREMPI IHMINEN. KASVATUKSEN TULOKSET EIVÄT OLE KOSKAAN VARMOJA. MEILLÄ EI OLE VARMUUTTA KASVATUKSEN ONNISTUMISESTA. 17 18

ON EPÄVARMAA, PYSTYMMEKÖ KASVATTAMAAN PAREMMAN MORAALISEN IHMISEN. TÄSTÄ EPÄVARMUUDESTA HUOLIMATTA IHMISTÄ ON KUITENKIN AINA KASVATETTAVA. VARMAA ON AINAKIN SE, ETTÄ KASVATTAMATON IHMINEN JÄÄ "ELÄIMELLISEKSI VILLIKSI". "IHMINEN TULEE IHMISEKSI KASVATUKSEN KAUTTA" "IHMINEN ON AINOA OLENTO, JOKA TARVITSEE KASVATUSTA" 19 20 Immanuel Kantin sivistysteoria Kant käsittelee kasvatusta ja sivistystä koskevia teemoja. Sivistystä ja sivistysprosessia koskevat teemat ovat vahvasti esillä kirjoituksissa: Beantwortung zur Frage: Was ist Aufklärung? Idee zu einer allgemeinen Geschichte in weltbürgerlichen Absicht Mutmasslicher Anfang der Menschengeschichte Kasvatusteoria: Über Pädagogik Kant on Education 21 22 Sivistys merkitsee kykyä oman ajattelun ja moraalisen päätöksenteon autonomiaan ja vapauteen. Tästä johtuen kyky omaan toimintaan (autonomia) on keskeinen sivistysprosessin tulos. Perustavimmalla tavalla tämä sivistyksen momentti artikuloitui Immanuel Kantin valistusfilosofiassa. Useimmiten esimerkiksi otetaan Kantin kirjoitus "Beantwortung der Frage: Was ist Aufklärung?" (1784) Tässä tekstissä Kant määrittelee sen, mitä käsite valistus (Aufklärung) merkitsee 23 24

"Valistus on ihmisen pääsy (pois) omaa syytään olemassa olevasta alaikäisyydestä. Alaikäisyys (Unmündigkeit), on kyvyttömyyttä käyttää hyväkseen omaa ymmärrystä ilman toisien johdatusta. Tämä alaikäisyys on itse aiheutettua, sillä syynä ei ole ymmärryksen puute, vaan oma päättämättömyys ja rohkeuden puute käyttää omaa ymmärrystä ilman toisen johdatusta. Sapre aude! Rohkeus käyttää omaa ymmärrystä on siis valistuksen lähtökohta." WA: n ydin on vaatimus ihmisen ajattelun ja moraalisen päätöksenteon vapaudesta Mitä järjen tai ymmärryksen vapaa käyttö WA:ssa loppujen lopuksi merkitsee? liittyy läheisesti järjen julkiseen käyttöön 25 26 Kantille kysymyksessä on ennen kaikkea yksittäisen ihmisen kyky käyttää omaa järkeään julkisesti Konkreettisesti tämä tarkoittaa seuraavaa: Ihmisellä on oltava vapaus ilmaista oma mielipiteensä yhteiskunnan julkisessa sfäärissä niin, etteivät yksilön yksityiseen yhteiskunnalliseen asemaan liittyvät tekijät rajoita oman järjen vapaata käyttöä Kant erottaa toisistaan järjen yksityisen ja julkisen käytön. Järjen yksityinen käyttö merkitsee Kantille yksilön toimintaa määrätyssä porvarillisen yhteiskunnan asemassa (bürgerliche Posten). Yksilö on järjen yksityisen käytön puitteissa yhteiskunnan passiivinen osanen, jonka tehtävänä on totella ja alistua noudattamaan yhteisönsä päämääriä. 27 28 Julkinen järjenkäyttö poikkeaa edellisestä ratkaisevasti. Yhteiskunnan julkisessä sfäärissä yksilö ei toimi porvarillisen aseman tai ammatin edustajana vaan oppineena (Gelehrte) Hänen tehtävänä on käyttää itsenäisesti järkeä; ilmaista vapaasti kritiikkiä ja omia mielipiteitä. Sivistyksen (valistuksen) kannalta järjen itsenäinen julkinen käyttö on ensisijaisen tärkeää. Kant katsoo, että ainoastaan se voi tuoda mahdollisuuden valistukseen ja sivistykseen. Sivistysprosessi voi tapahtua ainoastaan ihmisten keskinäisen vapaan kommunikaation kautta. 29 30

Ihmisen vapaus ei ole sivistysprosessin ja valistuksen tulos, vaan päinvastoin: Valistus- ja sivistysprosessi on mahdollinen ihmiselle tyypillisen mahdollisen vapauden vuoksi. Kantin näkemys sisältää myös yhteiskunnallispoliittisen implikaation - yhteiskunnan on oltava muodoiltaan sellainen, ettei se rajoita ihmisen vapaa julkista järjen käyttöä. Kantin ajattelun taustalla tietynlainen historianfilosofia Kantille ihmiskunnan historia oli samalla ihmisen sivistyshistoriaa Jatkuva yhteisöllinen sivistysprosessi/valistusprosessi 31 32 Ihmiskunnan mahdollinen historia Kantin kehitys- ja sivistysprosessiksi ymmärtämä ihmisen ja ihmiskunnan historia on päättymätöntä kehitystä luonnonkausaliteetin ja luonnollisten vaistojen alaisuudesta kohti ideaalia, porvarillisen yhteiskunnan moraalista tilaa, kohti ihmisyyden täydellistä avautumista, jossa ihminen siirtyy luonnontilasta moraalisen toiminnan mahdollistavaan yhteiskuntatilaan. Luonto/luonnollinen olotila Valistus/sivistys emansipaatio Moraali/järki/vapaus Regulatiivinen idea Julkisuus 33 34 Idee zu einer allgemeinen Geschichte in weltbürgerlichen Absicht Koko ihmiskunnan historiassa on kysymys ihmisen kehittymisestä vaistojen ohjaamasta (eläimellisestä) olennosta omaa järkeä käyttäväksi ihmiseksi - "maailman kansalaiseksi" (Weltbürger) kosmopolitanismi Vapaus ja ihmisen täydellistymien ovat Kantille samalla myös identtisiä, sillä historiallinen ihmisen sivistysprosessin eteneminen merkitsee aina myös suuremman vapauden todellistumista. 35 36

Luonto Järki Kantin ajattelulle ominaista dualismi Luonto Järki Pohjimmiltaan koko kantilaisen ajattelun dualismi perustuu vapauden ja luonnonkausaliteetin väliseen vastakkainasetteluun. Sivistysprosessin perusta on juuri vapauden ja luonnonkausaliteetin välisessä jännitteisessä vuorovaikutussuhteessa. 37 38 Järki ja järkevä toiminta kehittyy vasta silloin kun ihmisen on vaikeiden olosuhteiden pakosta opittava käyttämään omaa järkeä Luonto ja sen luoma ympäristö pakottaa ihmisen käyttämään omaa järkeään Ihminen on lajina ja yksilönä epätäydellinen olento, jonka on kompensoitava epätäydellisyyttään omalla järjenkäytöllä Luonnon kehitys on Kantille teleologinen prosessi, jonka päätepisteenä on omaan järjenkäyttöön kykenevä ihminen. Se, käyttääkö ihminen järkeään ja edistää siten valistus- ja sivitysprosessia, riippuu ihmisen omasta valinnasta 39 40 Tämä teema on nousee esiin WA:ssa, jossa Kant kirjoittaa siitä, kuinka helppoa ihmisen on jäädä henkisen alaikäisyydeen tilaan Henkinen alaikäisyys, kyvyttömyys käyttää omaa järkeä, edustaa kantilaisessa dualismissa ihmisen riippuvuutta luonnonkausaliteetista, luonnovaistoista, näihin liittyvistä egoistisista haluista ja tarpeista Käsite vapaus puolestaan viittaa yleisemmin ihmisen kykyyn määritellä omaa toimintaansa. OLENNAISTA ON: Sivistysprosesin kannalta järjen vapaa yhteisöllinen käyttö on ainoa keino vapautua luonnonkausaliteetin alaisuudesta. 41 42

Taustalla oletus ihmisen perustavasta antagonistisesta luonteesta. "Ihmisellä on taipumus yhteiskunnallistaa itseään (sich zu vergesellschaften), sillä sellaisessa tilassa hän on enemmän ihminen. Hänellä on myös suuri taipumus yksilöityä (isoloitua); sillä hänellä on samalla epäyhteisöllinen ominaisuus, (ihminen) haluaa suuntautua kaikessa pelkästään aistiensa mukaan ja odottaa siten kaikkialla vastarintaa, kuten hän itsestään tietää, että hän on omasta puolestaan taipuvainen vastustamaan toisia." 43 44 Jürgen Habermas on tarkastellut teoksessaan "Strukturwandel der Öffentlichkeit" julkisen järjenkäytön asemaa Kantin filosofiassa. Julkisuus on regulatiivinen idea Julkinen järjenkäyttö on tekijä joka välittää ja mahdollistaa valistus- ja emansipaatioprosessiksi ymmärretyn inhimillisen järjen historiallisen kehityksen, sivistysprosessin. Julkisuuden dynaaminen, sivistysprosessia edistävä voima, on Habermasin tulkinnan mukaan siinä, että julkisuuden on tarjottava ihmisille tietoinen esikuva moraalisten periaatteiden mukaan toimivasta valtiosta. Julkisen järjenkäytön tehtävänä on tavallaan esittää subjekteille se historianfilosofinen ideaali, jota kohti heidän tulisi omaa toimintaansa viedä. 45 46 Kirjoituksesta WA on helppo huomata, että Kant puhuu ennen kaikkea aikuisesta, ei lapsesta. Vapaan järjen käyttäjän täytyy saavuttaa porvarillisessa yhteiskunnassa määrätty asema ennen kuin hän voi käyttää omaa järkeään. Inhimillistä järjellisyyttä todellistavan yksilön täytyy olla yhteiskunnan täysivaltainen jäsen, jolla on oma roolinsa yhteiskunnallisena toimijana. yksilön toiminta julkisessa sfäärissä on mahdollista vasta silloin, kun hän saavuttaa yksityisessä sfäärissä autonomisen aseman. Tämä yksityinen autonomisuus on sidoksissa yksilön taloudelliseen asemaan. Julkinen järjen käyttö on sallittua ainoastaan henkilölle, joka on oma herransa, henkilölle jolla on sanan laajassa merkityksessä omaisuutta. 47 48

KANTIN KASVATUSTEORIA Olennaista on, että Kant puhuu aikuisesta sukupolvesta. Aikuinen yhteiskunnallistettu subjekti on kykenevä osallistumaan julkisuuteen ja edistämään valistusta/sivistystä KESKEINEN KYSYMYS ON: MITÄ KANTILLE KASVATUS SITTEN ON? Vastaus tähän on löydettävissä Kantin pitämistä pedagogiikkaa koskevista luennoista Über Pädagogik 49 50 Aikuisen ja kasvavan sukupolven välinen kanssakäyminen, johon Kant viittaa käsitteellä Erziehung (kasvatus), on kuitenkin jotakin muuta kuin vapaata ja autonomista järjenkäyttöä, tasavertaisten toimijoiden keskinäistä kanssakäymistä porvarillisen julkisuuden sfäärissä. Kasvatuksen funktio on ennen kaikkea siinä, että kasvatus luo edellytykset ihmisen vapaalle ja autonomiselle järjenkäytölle. 51 52 Kant lähtee siitä, että empiirinen/konkreettinen ihminen ei ole itsessään valmis oman järjen käyttäjä, sivistyksen ja valistuksen luoja, vaan tarvitsee kasvatusta. Kasvatuksessa on kysymys vapauteen kasvattamisesta. Ihmisen tulee kasvatuksen kautta saavuttaa vapaus oman järjen käyttöön ja järkevään toimintaan Kantilaisen sivistysteorian ja pedagogiikan näkökulmasta kasvatus on siis itse asiassa väline, jonka tulisi realisoida sivistyksen perusehto, kyky vapauteen. Mahdollisuus inhimilliseen sivistysprosessiin avautuu vasta silloin, kun ihminen on kasvatettu kykeneväksi oman järjen autonomiseen käyttöön. Kant itse toteaa, että "ihminen tulee ihmiseksi kasvatuksen kautta" 53 54

Modernille tyypillinen ajatus pedagogisesta toiminnasta on yhteydessä porvarillisen julkisuuden ideaan. Kasvatuksen on tuotava kasvava sukupolvi julkisen järjenkäytön sfääriin, sivistävän kanssakäymisen alueelle. Porvarillinen kriittinen julkisuus ei ole vielä lasten vaan aikuisten asia. Kasvatuksen tehtävänä tuottaa empiirisiä yksilöitä, jotka kykenevät toimimaan porvarillisen julkisuuden sfäärissä ja edistämään siten valistus-/sivistysprosesia Vain kasvatuksen avulla ihminen voi saavuttaa sen peruskompetenssin, jonka puitteissa hän kykenee sivistysprosessin mahdollistavaan autonomiseen järjenkäyttöön. 55 56 Kasvatuksen merkitys sivistyksen ja valistuksen perusehtona olevan vapauden luojana tekee ymmärrettäväksi Kantin perustoteamuksen siitä, että ihminen on ainut kasvatusta tarvitseva olento ja että ihminen tulee ihmiseksi kasvatuksen kautta. Kant ajautuu omissa pedagogisisssa näkemyksissään paradoksaaliseen argumentaatioon pedagoginen paradoksi 57 58 Kant puhuu kasvatuksen yhteydestä kurista JA pakosta Näiden tehtävänä on muuttaa eläimellisyys ihmisyydeksi Kant korostaa ihminen tarvitsee kyvyn omaan järjenkäyttöön, oman toiminnan tietoiseen määräämiseen, koska hänellä ei ole eläimille tyypillistä toimintaa ohjaavia vaistoja (Instinct). Ihmisen luonto on itse asiassa riittämätön ja vajavainen 59 60

Ihmisen on kyettävä tietoisesti suunnittelemaan omaa toimintaansa. Ihminen ei kuitenkaan välittömästi kykene häneltä vaadittavaan järjenkäyttöön, vaan Ihmiselle lajityypillinen järjenkäyttö tulee mahdolliseksi vasta kasvatuksen avulla. Mikäli ihmistä ei kasvateta, jää tämä Kantin mukaan eläimelliseksi villiksi Tällainen villi ei puolestaan kykene edistämään vapaan ja julkisen järjenkäytön avulla inhimillistä sivistysprosessia. 61 62 Olennaista on kuitenkin se, että ihmisellä voidaan olettaa olevan lajityypillinen mahdollisuus saavuttaa vapaus ja käyttää omaa järkeään Sivistyskykyisyys Kasvatuksen tulisi realisoida kasvatettavan vapaus - kyky autonomiseen järjenkäyttöön. Samalla, tai juuri tästä johtuen, kasvatus väistämättä sisältää kasvatettavaan kohdistuvan pakon. 63 64 Hyvällä syyllä voidaan siis puhua pedagogisesta paradoksista - siitä, kuinka ihmisen pakottaminen vapauteen on loppujen lopuksi mahdollista. "Kasvatuksen suurin ongelma on se, kuinka yhdistää lailliseen pakkoon alistuminen ja kyky oma vapauden palvelemiseen. Sillä pakko on välttämätöntä! Kuinka kultivoin vapautta pakolla? Minun tulisi totuttaa kasvatettavani alistumaan oman vapauden pakkoon ja johdattaa hänet samalla käyttämään hyvin omaa vapauttaan.. 65 66

Ilman tätä on kaikki pelkkää mekanismia ja kasvatettava ei tiedä palvelevansa vapautta. (...)". Ihminen on pakotettava pois luonnontilasta, pakotettava autonomiseen ja vapaaseen järjenkäyttöön. Kant käyttää kahta erilaista käsitettä "pakko" (Zwang) ja "kuri" Kyseessä kaksi eri käsitettä 67 68 Pakko viittaa niihin yhteiskunnallishistoriallisiin kulttuurisen elämänmuodon rakenteisiin, jotka määrittävät väistämättömästi aikuisen ja kasvavan sukupolven välistä toimintaa. Pedagogiikassaan Kant lähtee siitä, että lapsen täytyy varhaisesta lapsuudestaan lähtien olla kaikissa konkreettisissa toimintatilanteissa vapaa Samalla lapsen täytyy kuitenkin aina kokea yhteiskunnan kiistämätön vastarinta oppiakseen tuntemaan sen, kuinka vaikeaa on toimia itsenäisesti 69 70 Kuri viittaa taas pedagogisen toiminnan historianfilosofis-utopistiseen ja tulevaisuuteen suuntautuneeseen funktioon; kuri merkitsee ihmisen villien; eläimellisten tai luonnomukaisten piirteiden "kesyttämistä" - sen tehtävänä on mahdollistaa ihmisen pääsy pois luonnontilasta kohti ihmisyyden ideaalia. Kant jättää varsin epäselväksi se, mitä kuri konkreettisesti ottaen voi merkitä. Kant painottaa kyllä sitä, kuinka lapsen täytyy varhaisesta lapsuudesta saakka olla vapaa (kts. edellä). Tästä huolimatta lasta on kuitenkin paradoksaalisesti "kuritettava". 71 72

sivilisoiva kuri Kuri poikkeaa pakon käsitteestä siinä Kant perustelee käsitettä kuri historianfilosofisista lähtökohdista. Pedagogisen paradoksin synty on selitettävissä osaksi sillä, että modernin kulttuurisen elämänmuodon kannalta aikuisen ja kasvavan sukupolven välinen toiminta on aina myös välineellistä. Kasvavan sukupolven kasvattamisen avulla pyritään luomaan parempi tulevaisuus, parempi yhteiskunta ja kulttuuri (so. valistus- /sivitysprosessi). 73 74 Modernissa elämänmuodossa pedagogiset kehittelyt näyttäytyvät tulevaisuuden antisipoinnin mahdollisuutena - jopa välineenä Pedagogisella ajattelulla ja toiminnalla on modernissa utopistinen ulottuvuus. Kasvatuksen tehtävä on luonnollisesti osaltaan toteuttaa tuota oletettua historiallista kehitysprosessia. Kant toteaa pedagogiikassaan sen, että kasvatuksen on tuotava kasvava sukupolvi aina askel lähemmäksi ihmisyyden täydellistymistä 75 76 Kantille yksittäisen ihmisen kasvatus on suhteessa koko ihmiskunnan sivistykseen. Se on kasvatusta parempaa tulevaisuutta varten. Paradoksaalisella tavalla tämä kuitenkin edellyttää lasten kasvattamista paremmalla tavalla kuin mitä vallitseva historiallinen tilanne edellyttäisi. Kant katsoi, että ihmiskunnan historiassa on kysymys ihmiselle luonteenomaisena ja luonnollisena piirteenä kuuluvasta inhimillisten ominaisuuksien ja kykyjen täydellistymisestä 77 78

Pedagogisen toiminnan tulee taas Kantin mukaan osallistua tuohon historialliseen prosessiin niin, että tuo prosessi ottaa "askeleen lähemmäksi täydellistymistä" Kuri Kultivointi Sivilisointi Moralisointi Kasvatuksen dimensiot tai vaiheet 79 80 Kurittaminen estää sen, ettei eläimellisyys vahingoita yksilöä tai yhteiskunnallista ihmistä Villeyden kesyttämistä Kultivointi merkitsee taitojen ja kykyjen luomista; opettamista ja ohjausta Kykyjä voidaan käyttää erilaisiin yhteiskunnallisiin päämääriin. Tässä vaiheessa ei reflektoida toiminnan tavoitteita Eräät kyvyt ovat aina hyödyllisiä, kuten lukeminen ja kirjoittaminen, jotkut taas soveltuvat tiettyihin päämääriin, kuten musiikki, joka tekee meistä pidettyjä 81 82 Sivilisointi merkitsee kulttuurisesti hyväksyttyjen käyttäytymistapojen välittämistä Sosiaaliset taidot, jotka mahdollistavat yhteiselämään osallistumisen ja siihen vaikuttamisen omien päämäärien mukaisesti Muuttuvat kulttuurin muuttuessa Riippuvaisia yleisestä mausta Moralisointi merkitsee sitä, että kasvava oppii valitsemaan sellaisia toiminnan tavoitteita ja päämääriä ovat hyviä. Hyvä merkitse tässä tapauksessa sellaista tavoitetta, jonka kaikki voivat hyväksyä Hyviä ovat sellaiset päämäärät, jotka jokainen ihminen välttämättä hyväksyy, ja jotka voivat alla samalla jokaisen päämääriä 83 84

Taustalla nk. kategorinen imperatiivi Julkinen järjenkäyttö Kasvatuksen universaalisuus Kasvatuksen tehtävänä on viime kädessä avata mahdollisuus sille, että kasvava oppi itse asettamaan omia tavoitteitaan ja arvioimaan niitä kriittisesti. oman järjen käyttö Järki ei ole subjektiivista vaan viime kädessä sosiaalista, yhteisöllistä (diskursiivista) 85 86 Tavoitteiden yleistettävyys, universaalisuus ja yhteisöllisyys Viittaa ideaali kaikkien ihmisten moraalinen yhteisö, joka voi hyväksyä tavoitteemme. Kontrafaktuaalinen oletus!! Kasvatus kurina kohdistuu ihmiseen sentienttinä olentona Sen tehtävänä on saada aikaan siirtymä kohti sapienttia. Kasvatus moralisointina kohdistuu ihmiseen sapienttina olentona Ks. Robert B Brandom (2009) Reason in Philosophy 87 88 JOHANN GOTTLIEB FICHTE 1762 1814 Toimi Jenan ja Berliinin yliopistoissa Nk. jälkikantilaisen filosofian keskeisimpiä edustajia Lähtökohtana Kantin ajattelu Halusi kehittää sitä edelleen. 89 90

Hänen tuotantonsa jakautuu varhaiskauteen (nk. Jenan kausi) ja myöhäisfilosofiaan (1800-1814) Hänen filosofiaan sisältyy myös kiistanalaisia tendenssejä saksalainen nationalismi Nykyisen korostetaan Fichten ajattelun merkitystä ennen muuta, tietoisuuden, subjektiviteetin teoreetikkona. Yhä enemmän painoa Fichten ajatteluun sisään rakentuneelle sosiaaliontologialle Subjektiviteetti ja sosiaaliset suhteet liittyvät läheisesti toisiinsa 91 92 Vaikutti huomattavasti saksalaiseen filosofiaan varhaisromantiikka Hegel Vaikutushistoria ulottuu näihin päiviin saakka Dieter Henrich Pääteos: Wissenschaftslehre Useita eri versioita Grundlage der gesamten Wissenschaftslehre (1794/95) Huomio: suomennettu!!! Wissenschaftslehre Nova Methodo 93 94 Wissenschaftslehre ( teoreettinen filosofia ) Tarkastelee: i) tietämisen ii) toiminnan iii)ajattelun iv) itsetietoisuuden v) tietoisen maailmassaolemisen (Reinhard Lauth: Bewusstes- Sein) mahdollisuusehtoja Kyseessä trassendentaalifilosofia Tämän lisäksi myös: Sosiaali-; oikeus- ja moraalifilosofia ( käytännöllinen filosofia ) Grundlagen des Naturrechts Sittenlehre 95 96

Populaarifilosofia Bestimmung des Gelehrtens Bestimmung des Menschen Reden an die Deutschen Nation Vaikuttanut pedagogiseen ajatteluperinteeseen vahvasti Jenan kaudella Fichtellä oli varsin laaja oppilasjoukko, jossa oli useita pedagogisesti orientoituneita henkilöitä Ns. varhais-fichteläiset (die frühe Fichteaner) 97 98 Vaativat siirtymistä pois perinteisestä käytännöllisestä kasvatusopista kohti kasvatustiedettä Sauer; Johannsen, Ritter, Hülsen, Herbart Merkille pantavaa: Kasvatusteoreettiset ja sivistysteoreettiset implikaatiot osa teoreettista filosofiaa. Erityisesti kasvatuksen käsite liittyy läheisesti teoreettisen filosofian avaamiin ongelmiin Fichte filosofiaa voi lukea sivistys- ja kasvatusteoreettisesta perspektiivistä 99 100 Sivistysteoreettinen perspektiivi: Mikä on itsetietoinen subjekti? Kuinka se on suhteessa itseensä ja maailmaan? Kuinka se määrittää itse itseään ja maailmaansa? Wissenschaftslehre Kasvatusteoreettinen perspektiivi Mikä mahdollistaa tuollaisen subjektin empiirisen kehityksen (genesiksen)? Tietynlainen sosiaalinen suhde edellytys subjektin empiiriselle kehittymiselle sosiaaliontologia kasvatuksen välttämättömyys Grundlagen des Naturrechts 101 102

FICHTE SIVISTYSTEOREETIKKONA Minän ja Ei-Minän välinen vastavuoroinen suhde WL: n lähtökohtana Minä Ei-Minä Tarkoituksenaan oli osoittaa, kuinka tietoisuus - olipa kysymyksessä sitten Minän tietoisuus itsestään (so. itsetietoisuus) tai Minän tietoisuus maailmasta, johon Fichte viitasi siis käsitteellä Ei-Minä - on periaateessa ymmärrettävissä vain ja ainoastaan Minän ja Ei-Minän välisen suhteen tarkastelemisen kautta. 103 104 Minän aktiivisuus ja spontaniteetti (so. subjektiviteetti) mahdollistaa Minän ja Ei- Minän välisen suhteen rakentumisen ja samalla myös tietoisen empiirisen Minän (yksilön) kehittymisen. Minän ja Ei-Minän väliseen vastavuoroiseen suhteeseen Fichte viittasi käsitteillä Wechselbestimmung, Wechsel ja Synthese. Olennaista Wechselbestimmung (vastavuoroinen määritteleminen) Ominaista tällä suhteelle on juuri se, että Minä ja E-Minä määrittävät toisiaan. Miten tämä on mahdollista? 105 106 Fichten mukaan tämä ongelma ei ole ratkaistavissa sillä, että tietoisuus ymmärretään ainoastaan Minän itseensä kohdistuvan määrittämisen kautta ilman, että otetaan huomioon se, kuinka Minä voi määrittää itsensä vain Ei-Minän kautta. Ratkaisu ei löydy Fichten mukaan myöskään siitä, että Minä ymmärretään ainoastaan Ei- Minän kautta määrittyneenä, jolloin puolestaan ei huomioida sitä, että Minän määräytyminen voi tapahtua vain Minän oman aktiviteetin kautta. 107 108

Emme voi palauttaa empiiristä tietoisuutta pelkästään Minän aktiivisuuteen tai puhtaaseen tahtoon (Wille). Kääntäen pätee myös se, ettei tietoisuus ole ymmärrettävissä myöskään Ei-Minän aiheuttamaan (kausaalisen) vaikutuksen tulokseksi. Ensiksi mainittu vaihtoehto olisi Fichten terminologiaa käyttääkseni luonnehdittavissa dogmaattiseksi tai trassendentiksi idealismiksi ja jälkimmäinen dogmaattiseksi materialismiksi. 109 110 Fichten ratkaisu tähän kahden näkökulman dualismiin: Empiirisen järkiolennon kehittyminen ymmärrettävissä prosessiksi, joka todellistuu Minän ja Ei-Minän välisessä jännitteisessä suhteessa Minä: inhimillinen spontaniteettiin ja kyky toimia. Ihminen on transsendentaalisti vapaa olento konstituoi itsensä ja maailmansa oman aktiivisuutensa varassa. ihminen on tämän periaatteellisen spontaniteettinsa vuoksi ymmärrettävissä määräytyneisyydeltään avoimena. 111 112 Transsendentaali vapaus/spontaniteetti mahdollistaa periaatteessa rajattoman määrän erilaisia realisoitavissa olevia toiminnan ja olemisen tapoja. Fichte viittasi tähän käsitteellä "Unedliches" - päättymätön: Transsendentaali Minä on sikäli päättymätön ja rajoittamaton, että spontaniteettina se mahdollistaa periaatteessa rajoittamattoman määrän erilaisia inhimillisiä toimintatapoja. 113 114

Tärkeää huomata: Fichte ei suinkaan palauttanut Minän ja maailman konstituutiota yksin transsendentaalin Minän aktiivisuuteen ja spontaniteettiin Empiirisen Minän toiminta on kutenkin aina rajattua ja määrittynyttä. Tähän empiiriseen määräytyneisyyteen Fichte viittasi käsitteellä Ei-Minä. Periaatteessa Ei-Minän käsitteellä voidaan tarkoittaa kaikkea Minälle vastakkaista. Ei-Minä on kohde, johon Minän spontaniteetti tavalla tai toisella suuntautuu. 115 116 Olennaista on se, että empiirinen Minä (yksilösubjekti) on mahdollinen vain Minän ja Ei-Minän välisenä synteesinä, jossa yhdistyvät toisiinsa (transsendentaalin) Minän mahdollistama spontaniteeti ja aktiivisuus ja Ei-Minän tuottama määräytyneisyys. ihminen on "rajoittamaton" (unendliches) ja toisaalta "rajattu" (endliches) olento (kts. esim. I, 2 301). Samalla kyseessä hyvin abstrakti kuvaus ihmisen sivistysprosessista 117 118 Sivistysprosessi todellistuu transsentaalin vapauden ja empiirisen määräytyneisyyden välisessä suhteessa. Minän (Ich) ja Ei-minän (Nicht-Ich) välisen suhteen tarkastelu on ymmärrettävissä WL:n sivistysteoreettiseksi ytimeksi Sivistys on transsendentaalin vapauden ja empiirisen määräytyneisyyden jatkuva prosessuaalinen synteesi, jossa ihminen määrittää toimintansa kautta Ei-Minää ja jossa Ei-Minä määrittää ja suuntaa aina jo ihmisen toimintaa ja siten myös määrittää sitä, kuinka spontaniteetti ja aktiviteetti kulloistenkin empiiristen ehtojen alaisuudessa voi realisoitua. 119 120

Sivistys on päättymätön prosessi, jossa konkreettinen ihminen pyrkii lähestymään jatkuvasti Minässä itsessään annettuna olevaa ideaalia järjellisestä itsemäärittelystä ja autonomiasta Näin toiminta on miellettävissä sivistysprosessin mediumiksi. Tietoinen Minä realisoituu toiminnassa, jossa transsendentaali spontaniteetti ja aktiviteetti suuntautuu Minälle ulkopuoliseen toiminnan kohteeseen, ja jossa toiminnan kohteen työstämisen kautta Minä itse määrittää aina myös itseään. 121 122 Minän ja Ei-Minän välisen vastavuoroisen suhteen tarkastelussa toiminnan (Tätigkeit/ Handlung) käsitteellä on keskeinen asema. Tietoinen subjekti/minä on mahdollinen vain ja ainoastaan toiminnassa. Pohjimmiltaan - näin siis Fichte - Minä ja toiminta (Tätigkeit) olivat yksi ja sama. Minä on olemassa vain toimintana ja toiminta on olemassa vain Minän toimintana: "das Ich ist nur Thätig; es ist bloss Ich, inwieferne es thätig ist; und infiefern es nicht thätig ist, ist es Nicht-Ich" subjekti/ Minä on yksinomaan toimiva tai oleva 123 124 Minän toiminta oli Fichtelle se mediumi, jossa Minä ja Ei-Minä syntetisoituvat empiiriseksi tietoiseksi Minäksi. Toiminta sivistysprosessin mediumi Toiminta välittää Minää ja Ei-Minää Fichte sivistysteoria löytyy hänen Wisseschaftslehrestään Kasvatusteoria sisältyy hänen sosiaaliontologiaansa osa Fichten oppia interpersoonallisuudesta 125 126

Sosiaalisen maailman -so. interpersonaliteetin - synteesi: Minän ja Ei-Minän välinen synteesi (ylipäätään) saa sosiaalisissa suhteissa (so. GeisterWelt) uuden muodon. Se muuntuu Minä ja toisen Minän väliseksi synteettiseksi suhteeksi, jossa WL:n alkuperäinen empiirisen Minän tietoisuudelle konstitutiivinen Ei-Minän tuottama kimmoke (Anstoss) on ymmärrettävissä toisen Minän - tai oikeammin reaalisen Järkiolennon (reelles Vernunftwesen) tuottamana kimmokkeena, joka mahdollistaa Minän potentiaalisen järkiolennon tulemisen tietoiseksi itsestään ja muista ihmisistä. 127 128 Kysymys: Kuinka empiirisen tietoisuuden/subjektin kehittyminen on mahdollista? Tämä tematiikka on tulkittavissa WL: ssä käsitellyn tietoisuutta ylipäätään koskevan teoretisoinnin laajennukseksi WL:ssä esitetyt näkemykset tietoisen Minän yleisistä piirteitä, joihin kuuluvat aktiivisuus ja spontaniteetti ja Minän ja Ei-Minän synteettinen suhde, eivät kykene vielä kattavasti selittämään sitä, miten empiirinen tietoinen Minä on mahdollinen. Fichte etsi vastausta interpersoonaalisista suhteista Ihminen tulee ihmiseksi muiden ihmisten joukossa 129 130 Kasvatus on teko, joka kytkee toisiinsa transsendentaalin Minän spontaniteetin, Ei- Minän tuottaman empiirisen määräytyneisyyden ja interpersoonalliset vastavuoroiset suhteet Fichte itse määritteli kasvatusaktin vaatimukseksi itsenäiseen toimintaan (Aufforderung zur Selbsttätigkeit) Vaatimus on vaikuttamista ja järkiolennnon vapaa toiminta (freie Wirksamkeit) (..) sen tavoite" Järkiolentoa ei missään muodossa määritettä toimimaan vaikutuksen kautta, kuten kausaliteetin käsitteessä vaikutettuun vaikutetaan syyn kautta, vaan järkiolennon tulee vaatimuksen vaikutuksesta määrittää itseään 131 132

Varhais-fichteläiset (Frühfichteaner) Fichten nk.jenan-kauden (1794-1799) aikana hänen ympärilleen kehittyi opiskelijoiden ja joukko, jota kutustaan varhais-fichteläisiksi. Tälle joukolle oli ominaista vahva kiinnostus pedagogisiin kysymyksiin Ritter, Sauer, Johannsen, Harl, Hülsen Cramer Erityisesti Sauer ja Johannsen nojautuivat voimakkaasti Fichten varhaisfilosofiaan: Wissenschaftslehre ja Grundlagen des Naturrechts lähtökohtana ja pedagogisen teorian kontekstina Pedagogiikasta kasvatustieteeseen 133 134 Dietrich Bennerin (1991) mukaan näissä kirjoituksissa motivoivana tekijänä oli Fichten esiinnostama kysymys empiirisen yksilösubjektin (todellinen järkiolento; reelles Vernunftwesen) kehittymisen ehdoista Tieteellisen pedagogiikan mahdollisuus riippui heidän mukaansa siitä, kykeneekö se vastamaan tuohon Fichten filosofian esittämään kysymykseen. Kasvatustieteen perustava kysymys kuuluu heidän mukaansa seuraavasti: Kuinka pelkästä mahdollisuudesta voi tulee todellinen järkiolento. Tämä lähtökohta luonnollisesti edellyttää vastaamista kysymykseen siitä, mikä tuo reaalinen järkiolento on. 135 136 Kirjoituksessaan Über das problem der Erziehung (1798) Sauer määrittelee sen seuraavasti: Järkiolento on tietoisesti toimiva; sillä se ei ole ainoastaan ylipäätään toimiva toimiva, vaan se havaitsee itsensä myös omassa toiminnassaan suhtautuvan itseensä toimivana. ( ) Järkiolennon toiminta ja tietoisuudella sidottu toiminta ovat samaa merkitseviä ilmauksia (Mt. 268) Dietrich Benner on rekonstruoinut tämä Sauerin esittämän määritelmän seuraavasti: järkiolento on toimiva järkiolento määrittää itseään Järkiolennon toiminta on tietoisuuteen sidottu Järkiolento on tietoinen siitä, että hän toimii ja määrittää itseään toiminnalla 137 138

Riippuen siitä, onko toiminta suuntautunut järkiolentoon itseensä vai johonkin mikä on järkiolennon ulkopuolella voidaan erottaa kaksi tietoisuuden tapaa. Toiminnassa järkiolento on tietoinen itsestä ja maailmasta Keskeinen johtopäätös: Toiminta on itsetietoisuuden ja maailmaa koskevan tietoisuuden perusta Konkreettinen itsestä ja maailmasta tietoinen ihminen on olemassa vain toiminnassa ja toiminnan kautta. 139 140 Sauerin aikalainen Johannsen kirjoittaa seuraavaa: Ihmisen käsite ei ole käsite jostakin sellaisesta, joka voi olla olemassa ilman omaa tekemistään, vaan ihminen tulee ihmiseksi ainoastaan oman itsensä kautta. Hän ei ole olemista vaan tulemista ja tulee siksi, mihin hän itsensä tekee ja ilman omaa tekemistään hän ei tule miksikään. Toiminnan ja tietoisen itsemäärittelyn ja ihmiseksi tulemisen problematiikkaan Sauer viittaa käsitteellä sivistys (Bildung) 141 142 Jatkuvalla toiminnalla ihminen kehittää valmiuksiaan ja luo uusia vapausasteita omalle toiminnalleen. Sivistys lähtee liikkeelle subjektin omasta toiminnasta ja suuntautuu kohti maaimaa Sauer: Minuuden sfäärin laajentaminen Sauerille sivistys on jatkuva prosessi jossa ihminen järkiolentona määrittää itseään: Sivistys ei ole, se tulee Sauer kirjoittaa: ( ) järkiolennon sivistys ei tapahdu mitenkään muuten kuin tämä vuorovaikutuksessa itsensä kanssa. Mitä tahansa myös ulkoa sen ylennykseksi tapahtuukaan, kiittää se omasta sivistyksestään pelkästään itseään, sillä se ei koskaan pääse itsestään, kuten se voi myöskään vaatia jotakin itseensä, olkoon sitten, että se saman omaksuu. 143 144

Erityisesti Sauerin ilmaus olla vuorovaikutuksessa itsensä kanssa on herättänyt huomiota (ks. esim Benner 1991) Voidaan jopa pitää äärimmäisenä subjektiivisena idealismina tai solipsismina Käsite vuorovaikutus itsensä kanssa viittaa kuitenkin tietynlaiseen itsesuhteeseen, jossa itsetoiminnan itse väistämättä on aina on. Itse on tietoinen itsestään, omista toiminnan tavoitteistaan, ja kokemuksista, joita hän saa toimiessaan suhteessa maailmaan Itserefleksio Praktinen itsesuhde 145 146 Sauer ja Johannsen artikuloivat aikanaan onnistuneesti modernin sivistysteorian ydinajatuksen. Ihminen tuottaa itse itsensä ja pitää itseään yllä toiminnassa. Toiminta samalla laajentaa ihmisen vapautta määrittää itseään ja maailmaansa. Sivistysprosessissa ihminen laajentaa samalla jatkuvasti omia toimintamahdollisuuksiaan ja kehittää omia kykyjään Kyseessä on päättymätön prosessi, jossa empiirinen yksilö (empiirinen Minä) todellistaa transsendentaalin Minän ideaa (vapaus, riippumattomuus, itsemäärittely). täydellistyminen 147 148 Sivistyskäsitteen määrittelyn kannalta tämä sinänsä riittää. Itsetoiminallisuutta koskeva teoretisointi kertoo, ainakin jotakin siitä, a)mikä sivistysprosessin mediumi on b)mikä sivistysprosessin subjektin suhde itseensä ja omaan maailmaan on c) mikä itsetoiminnan itse on d)miten se on suhteessa itseensä. Tähän vahvasti subjektifilosofisessa sivistyskäsitteeseen on kuitenkin sisäänrakennettuna looginen ongelma. Lassahn (1970, 63) on muotoillut tämän seuraavasti: 149 150

Loogisesti katsoen kyseessä on täydellinen kehäpäätelmä. Minä ei voi tulle tietoiseksi omasta vapaudestaan ilman että edellytyksenä on vapaaseen itsemäärittelyyn perustuva toiminta. Se ei voi kuitenkaan määrittää itseään vapaasti omaamatta jo vapautta ja olematta siitä tietoinen. Tieto omasta vapaudesta edellyttää vapaata toimintaa, vapaa toiminta kääntäen tietoisuutta vapaudesta. 151 152 Miten vapaan toiminnan ja autonomisen järkiolennon kehittymine voidaan ylipäätään selittää? Ihmisellä täytyy olettaa olevan taipumus tai vietti toimintaan. Täytyy postuloida: Absoluutti tendenssi itseensä (Sauer) Subjektin määrittyneisyys itsemäärittelyyn (Fichte) Vietti itsetoimintaan tai vietti vapauteen (Sauer) 153 154 Kyseessä on potentia tai kyky. Jokainen ihminen on aina jo mahdollinen järkiolento. Benner (1991, 94): kyseessä ilmaus ihmisen perustavasta sivistyskykyisyydestä Tämäkään ei kuitenkaan kerro sitä, miten tuo kyky tai potentia todellistuu Kuinka mahdollisesta järkiolennosta kehkeytyy todellinen järkiolento, joka on tietoinen omasta a)vapaudestaan B) kykenee määrittämään itseään omassa toiminnassaan C) on sivistysprosessin subjekti sivistysprosessi täytyy sysätä liikeelle tilanteessa, jossa potentiaalinen järkiolento ei vielä ole tietoinen edellämainituista 155 156

Ulkoinen impulssi välttämätön Kuinka tämä ulkoinen impulssi on ajateltavissa? (Sauer) Impulssin kohteena oleva täytyy ajatella itsemäärittelyyn ja itsenäiseen toimintaan kykeneväksi olennoksi. Sauer toteaa ironisesti: ( )muuten impulssin kohteena olevaa käsiteltäisiin kuin mitä tahansa raakaa lihakimpaletta ( ),mutta sellaisesta ei seuraa järkiolennolle mitään, se jää kiinni tähänastiseen tyhjyyteen ja määrittelemättömyyteen. 157 158 Mikäli mahdollista järkiolentoa kasvatetaan ulkoisen impulssin kautta, ( )täytyy tämä impulssi ajatella materiaaliseksi sisällölliseksi pyrkimykseksi kohottaa tendenssi toiminnaksi. (Sauer) Olennaista on, että jonkun toisen järkiolennon täytyy omalla toiminnallaan tuottaa tuollainen impulssi. jonkun täytyy tehdä tietoinen kasvatusteko Johannsen ilmaisee asian seuraavasti: ( ) koko kasvatus perustuu yksinomaan siihen, että olento, jonka tulisi tulla kasvatetuksi vaaditaan vapaaseen toimintaan ulkoista asioiden kautta ja siten herätetään itsetoimintaan. Tämän päämäärän (.) täytyy olla ulkoisen vaikutuksen perustana, ( ). Siten voidaan ainoastaan ihmistä kasvattaa, koska tämä yksin on kykenevä vapauden ja järjen käsitteisiin 159 160 Kasvatus on vaatimusta itsenäiseen toimintaan Pyrkii saamaan liikkeelle prosessin, jossa vaadittu tiedostaa itsensä ja vapautensa, tulee tietoiseksi itsestä ja omista toimintamahdollisuuksista. Tämä ei sinänsä vielä riitä Kasvatettava tulee tietoiseksi oman sivistysprosessin vajavaisuudesta kasvatettavan on myös ryhdyttävä toteuttamaan omaa potentiaalista vapauttaan ryhdyttävä määrittelemään itseään omassa toiminnassaan sivistysprosessi tulee mahdolliseksi kasvatusakti sivistysprosessin mahdollistajana 161 162

Mahdollista kritiikkiä Valistusta, modernia filosofiaa ja niihin kietoutunutta kasvatus- ja sivistysteoreettista ajattelua kohtaan voidaan esittää myös kritiikkiä Modernin/valistuksen projekti on mahdollista kyseenalaistaa Valistuksen dialektiikka Th. W. Adorno Max Horkheimer Frankfurtin koulukunta Valistusprosessi kieroutui Historiasta ei tullutkaan emansipaation, vapauden ja inhimillisen vapauden voittokulkua 163 164 Järki puolittui teknokraattiseksi rationaalisuudeksi Esineellistyminen Vieraantuminen Porvarillenen kylmyys Sosiaaliset suhteet alistussuhteita Adorno: Kasvatus Auschwitzin jälkeen Postmoderni kritiikki Moderni kasvatus puhdasta vallankäyttöä Kantin pedagogiikka esimerkkitapaus kasvatuksesta vallankäyttönä Moderni subjekti kestämätön käsite Kasvatuksella ei voi tuottaa subjektia 165 166