7 2014 Hallintosihteeri Aira Sahikoski: Muutosta on ollut koko työurani ajan Muiden kokemukset opettavat parhaiten Mars matkaan!
Mietipä hetki, KETÄ VARTEN HENKIVAKUUTUS HANKITAAN. SUOMEN EDULLISIN * Moni luottaa onneensa, eikä siksi hanki henkivakuutusta. Kuinka sinä pärjäisit, jos joutuisit yksin pitämään huolta perheestäsi? Tiesithän, että sinäkin olet oikeutettu Suomen edullisimpaan henkivakuutukseen*. Tee laskelma osoitteessa henkivakuutuskuntoon.fi. Summat voivat yllättää. Katso hinta ja osta vakuutus verkkokaupasta vaikka heti. henkivakuutuskuntoon.fi Vakuutuksen myöntää Keskinäinen Vakuutusyhtiö Kaleva. *Vakuutus- ja rahoitusneuvonta FINEn tekemä hintavertailu 11/2013 if.fi 010 19 19 19 K-PLUSSAA IFIN VAKUUTUKSISTA
Mitä työ täällä teette Nuoret huutavat poliisipartiolle viikonloppuyössä. Osa ihmisistä taasen säntää someen säksättämään poliisin pysäytelleen liikenteessä ja jaelleen sakkolappuja. Auktoriteettien kunnioitus on saanut ruhjeita samassa tahdissa kun sosiaalinen media on mahdollistanut kovaäänisille purnaajille perinteisen vallan vahtikoiran aseman kaappaamisen. Kansalaistaidot, joihin kuuluu yhteiskuntarakenteiden ja -sääntöjen ymmärtäminen, ovat heikentyneet. Viranomaiset ovat sähköistymisen myötä huomanneet asiakastutkimuksissaan, että ennen itsestään selvät asiakokonaisuudet ja termit eivät välttämättä ole niitä nuorten aikuisten vahvuuksia. Moni sanaharkka livenä tai netissä tuntuu perustuvan lievästi horjuviin tietoihin omista oikeuksista ja erityisesti vastuista. Juuri niistä asioista, jotka perustuvat lakiin. Viranomaistahoilla ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin resursoida ennaltaehkäisevään työhön, jos halutaan vaikuttaa kansalaisten tietotasoon ja sitä kautta oikein toimimiseen. Arvot ja asenteet eivät näy siinä, mitä on päätetty, vaan siinä, mitä tehdään. Ne eivät juurru hetkessä, vaan asioiden eteen on tehtävä pitkäjänteistä työtä. Organisaatiot näyttävät päätyneen toisenlaiseen ratkaisuun ja puristaneet vanhanaikaisen valistustyön kuin rusottavan finnin otsasta. Opettajat ja lapset esimerkiksi pitävät koulupoliisin työtä erittäin tärkeänä. Poliisit näkevät myös kouluissa tehtävän työn asennekasvatuksen näkökulmasta arvokkaana ja yhteiskunnan panostuksen hyvänä sijoituksena tulevaisuuteen. Imatralainen-lehden jutussa kuitenkin kerrotaan, ettei koulupoliisilla ole aikaa vierailla kouluissa resursseihin viitaten. Resurssipula rapauttaa suomineidon fasadia oikeudenmukaisena maana nopeammin kuin ilmastonmuutos sulattaa mannerjäätä. Virkamiehet ovat tuoneet julkisuudessa huolensa esille. Viimeksi aiheesta uutisoitiin lastensuojelun puolelta. Työntekijät totesivat lehtijutussa, että on vain ajan kysymys milloin joku lapsi kuolee. Tilanne on täysin järjetön. Olisiko aika pysähtyä miettimään, miten kokonaisuus toimii julkisella sektorilla? Jos yhdestä kohdasta organisaatiossa ruuvia kiristetään, niin mitkä ovat vaikutukset järjestelmän toisella puolella. Se miten hyvin tai huonosti esimerkiksi lastensuojelu onnistuu työssään, vaikuttaa suoraan poliisin, hätäkeskusten ja oikeushallinnon työhön. Vastaus on ainakin selvä, jos joku 19. marraskuuta huutaa Senaatintorilla, että mitä työ täällä teette?. Kajahtaa vastaus: Meitä on liian vähän. Facebookin kampanjasivulla eräs äiti kiteyttää monen tavallisen kansalaisen ajatukset hyvin: Marssissa mukana koko sydämelläni, koska äitinä vaadin turvallisuutta lapsille ja nuorille niin kotona kuin kodin ulkopuolella! Päättäjät, älkää leikkikö turvallisuudellamme! Hannele Lotsari-Coffeng hannele.lotsari@spjl.fi twitter.com/spjl_po facebook.com/spjlpoliisioikeus P&O 7/2014 3
SISÄLTÖ 7/2014 Katja Almgren 16 10 Kansijuttu: Muuttuva työ haastaa tekijänsä. Osaamista ja ammattitaitoa: Muutosta on ollut koko työurani ajan...8 Muiden kokemukset opettavat parhaiten...16 Kansikuva: Katja Almgren Jäsenten eduksi: Pääluottamusmiehet... 20 85. vuosikerta Julkaisija Suomen Poliisijärjestöjen Liitto Toimitus Asemamiehenkatu 2, 00520 Helsinki toimitus@spjl.fi www.spjl.fi Päätoimittaja viestintäpäällikkö Hannele Lotsari-Coffeng 040 940 2065 hannele.lotsari@spjl.fi Viestintäassistentti/valokuvaaja Katja Almgren 09 3484 2428 katja.almgren@spjl.fi Osoitteenmuutokset Jäsenrekisterisihteeri Anne Rakka p. 09 3484 2424 Taitto Kaaripiste Oy Paino ScanWeb Oy, Kouvola p. 05 884 040 ISSN 1238-5387 Aikakausmedian jäsen Ilmoitukset Olli-Pekka Duk p. 050 378 3932 ollipekka.duk@gmail.com Viestintätoimikunta Pekka Heikkinen Nina Juurakko-Vesikko Pirkko Kauppinen Henna Kelloniemi Ilari Kulmanen Mika Nygård Mikko Salokannel Eero J. Savolainen Yrjö Suhonen Anne Syrjänen Lehti nro 8/2014 ilmestyy viikolla 51 (aineistot viimeistään 24.11.2014) Vuonna 2015 lehti ilmestyy 4 kertaa. Muistamiset sähköpostilla osoitteeseen: toimitus@spjl.fi. Jäsenterveiset julkaistaan enintään 3 kuukautta tapahtuman jälkeen. Muu toimituksellinen materiaali sähköpostilla osoitteeseen: toimitus@spjl.fi. Toimitus pidättää oikeuden muuttaa tekstejä, valikoida ja olla julkaisematta tekstejä. Toimitus ei vastaa sille ilmoittamatta l ähete tystä materiaalista. Materiaalia ei palauteta. 4 P&O 7/2014
Resurssipula rapauttaa suomineidon fasadia oikeudenmukaisena maana nopeammin kuin ilmastonmuutos sulattaa mannerjäätä. s. 3 22 Björgvin Hilmarsson Jokaisessa numerossa: Pääkirjoitus: Mitä työ täällä teette... 3 Puheenjohtajalta: Mars matkaan!... 6 Luottamustehtävissä: Jarno Tervakoski... 14 Rouva Kokkonen... 22 Repen kynästä... 29 Tässä numerossa myös: Todistatko työssäsi toisten traumaattisia kokemuksia?... 12 Haja-asutusalueet kärsivät säästötoimenpiteistä eniten.. 22 Ronkpukkia kehiin!... 25 Kaksi vahvaa keskusta ja harvaanasuttua maaseutua... 27 Keskustelua sisäisestä turvallisuudesta... 29 Information på svenska: Debatt om den interna säkerheten... 30 Suomen Poliisijärjestöjen Liitto ry:n toimisto Yrjö Suhonen, puheenjohtaja, p. 09 3484 2420 Jorma Tiainen, järjestöpäällikkö, p. 09 3484 2433 Katja Almgren, viestintäassistentti/valokuvaaja, p. 09 3484 2428 Sari Haukka-Konu, viestintäpäällikkö, työvapaalla 31.12.2014 asti Anita Heino, talouspäällikkö, p. 09 3484 2422 Tarja Heinonen, koulutus- ja edunvalvontasihteeri, p. 09 3484 2432 Asta Jakobsson, jäsenpalvelusihteeri, p. 09 3484 2426 Pirjo Lappalainen, pääluottamusmies/om, p. 09 3484 2427 Pekka Lassila, pääluottamusmies/sm, p. 09 3484 2430 Hannele Lotsari-Coffeng, viestintäpäällikkö, p. 09 3484 2429 Auno Mäkinen, neuvottelupäällikkö, p. 09 3484 2431 Anne Rakka, jäsenrekisterisihteeri, p. 09 3484 2424 Armi Reiman, puheenjohtajan sihteeri, p. 09 3484 2421 Rita Ridanpää, lakimies, p. 09 3484 2425 Jaana Tynjälä, talousassistentti, p. 09 3484 2423 Toimiston faksi: 09 3484 2410, p. 09 3484 2400, puhelinpäivystys klo 9.00 15.00, spjl@spjl.fi, Asemamiehenkatu 2, 00520 Helsinki Muistathan ilmoittaa myös sähköpostiosoitteesi ja puhelinnumerosi yhdistyksesi jäsenasioiden hoitajalle tai liiton jäsenrekisteriin! P&O 7/2014 5
Suomella ei ole enää varaa leikkiä turvallisuudella. Yrjö Suhonen yrjo.suhonen@spjl.fi twitter.com/spjl_po facebook.com/spjlpoliisioikeus 6 P&O 7/2014
Mars matkaan! Valtion henkilöstön tyytymättömyys lisääntyy kaiken aikaa. Oikeushallinnon henkilöstö tuomareita ja syyttäjiä myöten marssi ulos 24.9. vastalauseena jatkuville ja alati lisääntyville säästöille. Nyt on edessä SPJL:n toimeenpanema marssi, joka tulee näkymään ja kuulumaan keskeltä marraskuun harmautta. Yhteiskunnan luotettavimmat ja kansalaisten arvostamat instituutiot on ajettu ahtaalle viime vuosien juustohöyläyksillä. Erilaisten toimintaa kuristavien ohjelmien kautta valtion henkilöstön määrä on pudonnut runsaan 80 000 työntekijän tasolle. Päättäjillä näyttää olevan loputon usko siihen, että vähemmälläkin väellä selvitään vaikeutuvista ja lisääntyvistä tehtävistä, samalla korkea työmotivaatio ja työkyky säilyttäen. Suomessa ei ole kovinkaan tavallista se, että sisäministeriön ja oikeusministeriön väki lähtee mielenilmausten tielle. Poliisit kokivat oman työtaistelunsa 1976, marssilla on oltu pari kertaa tällä vuosituhannella, viimeksi liittyen liikkuvan poliisin lakkauttamiseen. Oikeusministeriön puolella on ollut vieläkin hiljaisempaa, aina edellä mainittuun ulosmarssiin saakka. Unohtamatta kuitenkaan vankeinhoidon ammattilaisten ulosmarsseja toimipisteidensä puolesta. Suomalaisen virkamiehen veri lämpenee huomattavan hitaasti verrattuna eteläeurooppalaiseen malliin. Olemme saaneet nähdä mittavia mielenosoituksia Kreikasta ja Espanjasta. Täällä meillä olemme kärsivällisesti ottaneet vastaan kolhuja kolhujen perään. Jossakin näyttää kuitenkin raja tulevan vastaan. Suomen kuva turvallisena ja vakaana maana näkyy maiden välistä kilpailukykyä mitattaessa. Suomalaiset hyvin toimivat julkiset instituutiot tunnustetaan rajojemme ulkopuolella. Vai pitäisikö tarkentaa: siellä ne tunnustetaan, maan sisällä tunnustusta ei näytä heruvan. Ei ainakaan, jos sitä arvioidaan saadun rahoituksen perusteella. Olemme matkalla kevään 2015 eduskuntavaaleihin. Suomalaiset puolueet tekevät jo omaa vaalityötään niin hallituksen sisällä kuin oppositiossakin. Paikka auringossa kiinnostaa kaikkia. Kisa erityisesti suurimman ja sitä kautta pääministeripuoleen paikasta on armotonta. Seuraavalta hallitukselta ja sen hallitusohjelmalta on lupa odottaa selkeitä toimia ja kannanottoja suomalaisen oikeusvaltion ylläpitämiseksi. Se tarkoittaa osaltaan sitä, että niin sisäministeriön kuin oikeusministeriönkin rahoitus riittää tehokkaaseen ja kansalaisia hyvin palvelevaan toimintaan. Kansalaisten tulee olla turvassa kaikkialla maassamme, asuinpaikkaan katsomatta. SPJL:n jäsenet lähtevät marssille 19.11. Mukana on veljiä ja siskoja poliisista, oikeusministeriön hallinnonalalta ja hätäkeskuslaitoksesta. Meillä kaikilla on yhteinen huoli sisäisen turvallisuuden tilasta. Marssimme turvallisuuden puolesta, emme ketään vastaan. Tarkoitus on saada aikaan keskustelua ja sitä kautta vaikuttaa tulevan eduskunnan ja maan hallituksen päätöksiin. Suomella ei ole enää varaa leikkiä turvallisuudella. Ei sisäiselläkään. Ole mukana, nyt marssitaan! P&O 7/2014 7
8 P&O 7/2014
Hallintosihteeri Aira Sahikoski: Muutosta on ollut koko työurani ajan Oikeushallinnon ala elää ajan mukana. Organisaatiota uudistetaan laajasti ja työvälineet päivittyvät. Sähköistymisellä pyritään tehostamaan toimintoja, mutta toistuvat uudistukset haastavat työntekijän oppimiskyvyn ja jaksamisen. Teksti: Tanja Seppänen Kuvat: Katja Almgren P&O 7/2014 9
Itseopiskelu kiireiden keskellä ei ole aina tehokkain tapa oppia. Helsingin oikeusaputoimistossa työskentelevän Aira Sahikosken yksikön kokouksissa aiheina ovat olleet erityisesti työsuojelu, työhyvinvointi ja tietoturva. Huhtikuussa 2014 Kouvolan ja Kuopion hallinto-oikeudet yhdistyivät Itä-Suomen hallinto-oikeudeksi. Hovi- ja hallinto-oikeuksien rakenneuudistus koski lähes sataa virkamiestä. Muutos on havaittu Kuopiossa. Yhdistyminen on näkynyt eniten puhelimitse tulleissa kyselyissä ja kirjaamossa. Alueen laajentuessa työ lisääntyi selkeästi. Uudistus työllistää asiakaspalveluamme paljon, koska sinne ohjautuvat kaikki talon ulkopuolelta tulevat puhelut, kertoo Terttu Ojaluoto, lainkäyttösihteeri Itä-Suomen hallinto-oikeudesta. Uudistuksella on haluttu tasata alueiden asiamääriä. Kuten monesti siirtymävaiheessa, Kuopiossakin tasaantumista vielä odotellaan. Ainakaan vielä vaikutusta ei näy, mutta se vaatii aikansa. Kyselyjä tulee edelleen paljon. Pikkuhiljaa mennään parempaan suuntaan, Ojaluoto toteaa. Valtionhallinnon talous- ja henkilöstöhallinnon prosesseja yhtenäistävä Kieku-hanke on tulossa oikeushallintoon 2016. Se tuo mukanaan uusia toimintatapoja, toteaa hallintosihteeri Aira Sahikoski Helsingin oikeusaputoimistosta, ja jatkaa: Takaisinpäin katsellessa muutostahan tämä on ollut koko työurani ajan oikeusaputoimistossa, ja yksi olennainen osasyy työssä viihtymiseeni. Haasteet eivät siis lopu, vaan muutos on tätä päivää. Hallinnossa työskentelevänä uskallan sanoa, että nykyisin toimistot ovat aivan liian pieniä, ja hallinnon ja johdon tehtävät liian pirstaleisia, jotta ammattitaito henkilöstö- ja talousasioissa ja organisaatio- ja henkilöstöjohtamisessa voisi kehittyä. Sähköinen toimisto elää ajassa Sähköiset tietojärjestelmät ovat nykyisin erottamaton osa toimiston arkea. Monesti ne ovat tärkeässä roolissa toimintoja yhtenäistettäessä. Viime kädessä järjestelmien toivotaan tuovan säästöjä. Työntekijälle säästöt eivät kuitenkaan ole yhtä tärkeitä kuin sujuva työskentely. Sanansa henkilöstö pääsee sanomaan pilotointien yhteydessä. Marraskuun lopussa ulosottotoimessa pilotoidaan keskitettyä kirjaamista web-selaimen avulla. Suunnittelu pilotista alkoi keväällä. Kolme Itä- Suomen virastoa Pohjois-Savo, Pohjois-Karjala ja Etelä-Savo toteuttavat pilotin yhteistyönä. Webkäyttöliittymässä meillä on yhteinen työjono, josta tarkastetaan sähköisesti vireille tulevat hakemukset, kertoo toimistopäällikkö Lenita Mustonen Pohjois-Karjalan ulosottovirastosta Joensuusta. Pilotissa katsotaan, kehittyvätkö työprosessit ja ajankäyttö, ja auttaako tämä jakamaan ruuhkatilanteita. Kokemuksia väliselvitykseen kootaan jo keväällä, Mustonen toteaa. Sahikoski nostaa esiin koulutuksen tärkeyden. Oikeusapuun ja hallintoon on kumpaankin hänen mukaansa tullut puolessa vuodessa useita uusia ohjelmistoja. Myös virastojen kotisivut ja intra on uusittu. Kuitenkin nämä ovat tärkeitä päivittäisiä työkaluja. Työ ei ole tehokasta, kun ohjelmat eivät ole hyvin hallussa. Itseopiskelu kiireiden keskellä ei 10 P&O 7/2014
aina ole tehokkain tapa oppia, ja ehkä motivaatiokin kärsii, Sahikoski harmittelee. Henkilöstön ääni kuuluviin Muutoksien keskellä on työntekijöillä oltava riittävät resurssit arjen hoitamiseen. Tietoa muutoksista ja niiden etenemisestä ei voi jakaa liikaa. On huomioitava, että jokainen tulee kuulluksi. Mustosen mukaan ulosoton rakenneuudistuksen kohdalla näin on tehty. Työryhmistä tulee säännöllisesti ajankohtaiskatsauksia siitä, missä mennään. Kaikissa tilaisuuksissa keskustellaan henkilöstön kanssa ja kerrotaan rakenneuudistuksen tilanteesta, kuten nyt marraskuussa toimistohenkilöstön kurssilla. Toivon henkilökunnan näkevän, että tästä saadaan hyvä itse mukana olemalla ja vaikuttamalla. Näkemyksensä uudistuksiin tuovat myös henkilöstöjärjestöjen edustajat. Jokaisessa työryhmässä on edustajat kaikista henkilöstöryhmistä, Mustonen sanoo. Myös Helsingissä halutaan kuunnella työntekijöitä. Hallinnossamme on avoimet ovet -periaate, ja saranat ovat kyllä kovassa käytössä. Esimerkkinä kehittämiskohteista ovat ajanvaraus ja puhelinneuvonta, joiden hanketyöryhmät tiedottivat säännöllisesti. Koko henkilökunta käsitteli asiat yhdessä yksikkökokouksissa. Jokainen sai sanoa mielipiteensä. Mielestäni pääsimme yhdessä hyvään loppu tulokseen, summaa Sahikoski. Oikeusaputoimiston henkilöstön hyvä jaksaminen näkyy myös viraston käytävillä, vaikka huolenaiheitakin on. Ilmanlaatu toimistojen murheena KUN KESKUSTELU uudistuksista käy kuumana, eivät työturvallisuuden perusasiat aina saa riittävää huomiota. Etenkin toimistotyötä tekevälle sisäilman laatu on merkittävää niin terveyden kuin viihtyvyyden kannalta. Heikentyneen ilmanlaadun syiden toteaminen ei ole yksioikoista. Oireet ovat yksilöllisiä, ja samojen oireiden aiheuttajia voi olla monia, aina pienhiukkasista mikrobeihin. On muistettava, että mittareilla havaitaan vain osa haittatekijöistä. Työnantajaa koskee työsuojelulain yleinen huolehtimisvelvoite. Tämän tulee huolehtia, että työolosuhteet eivät aiheuta työntekijöille haittaa tai vaaraa. Vaaraa aiheuttavat tekijät työnantajan tulee järjestelmällisesti selvittää ja poistaa. Kuopiossa Itä-Suomen hallinto-oikeuden työntekijät ovat toistaiseksi väistötiloissa, kertoo lainkäyttösihteeri Terttu Ojaluoto. Olemme useamman vuoden olleet väistötiloissa ilmanlaadun ongelmien vuoksi. Odotamme kovasti, että pääsemme meille sopiviin tiloihin. Aikataulusta meillä ei kuitenkaan ole lopullista ja varmaa tietoa. Oikeushallinnon Henkilökunta OHK ry:n puheenjohtaja Tuija Heino tietää Kuopion tapauksen. Käräjäoikeus oli homeessa, joten kaikki huonekalut vietiin roskiin ja paperit ionisoitiin, jotta home ei siirtyisi muutettaessa. Muilla paikkakunnilla vakavia sisäilmaongelmia on ollut Kotkan käräjäoikeuden ja Turun hallinto-oikeuden tiloissa. Ongelmien ilmetessä on syytä olla yhteydessä esimieheen ja tietysti työterveyshuoltoon. Myös SPJL:n lakimies Rita Ridanpää korostaa työterveyshuollon roolia. Jos tulee vähänkin epämääräisiä oireita, kannattaa ottaa yhteyttä työterveyshuoltoon. Paras mittari on aina ihminen ja hänen oireensa. On tärkeää huolehtia, että työkyky ei vaarannu, Ridanpää täsmentää. P&O 7/2014 11
Todistatko työssäsi toisten traumaattisia kokemuksia? Välillinen traumatisoituminen on tunnistamattomana terveysriski. Teksti: Piia Nurhonen Kuva: Rodeo Asta on toiminut poliisina 10 vuotta. Hänen työhistoriaansa mahtuu monia tilanteita, joita moni ei koskaan elämässään kohtaa. Erityisen kuormittavina Asta on kokenut tilanteet, joissa lapsia on lyöty laimin tai kohdeltu kaltoin. Astalla on ollut viimeisen puolen vuoden aikana huolta herättäviä fysiologisia oireita. Hän herää öisin siihen, että sydän hakkaa lujaa, käsiä särkee ja hänen on vaikea hengittää. Samalla hänen mieleensä tunkeutuu mielikuva vuoden takaisesta, hyvin kuormittavasta työtilanteesta. Oireet kestävät lähes pari tuntia. Aamulla kellon soidessa Asta on jo valmiiksi väsynyt. Eräänä päivänä Asta kertoo oireistaan Markku-nimiselle työkaverilleen kyyneleet silmissä. Markku ei tavoita yhtään empatiaa kollegaansa kohtaan. Hän ei oikeastaan tunne yhtään mitään. Markku kertoo, että hän kyllä pystyy blokkaamaan työhön liittyvät ajatukset pois mielestään. Hän ei edes halua keskustella työkaveriensa kanssa omista haastavista työtilanteistaan saati osallistua kuormittavien tilanteiden purkukeskusteluihin. Kun hän pääsee kotiin, hän kertoo istuvansa television ääreen. Hän on varma, että illan mittaan leikkii myös lasten kanssa ja keskustelee vaimon kanssa, mutta ei kuitenkaan muista siitä juuri mitään. Asta ei ole koskaan nähnyt Markkua poissa tolaltaan. (Esimerkki poimittu muokattuna, Meyers & Cornille 2002, 39 40.) Kummasta olisit enemmän huolissasi? Molemmista olisi syytä olla. Sekä Asta että Markku kärsivät sekundaarisen traumaattisen stressin oireista yksilöllisillä tavoillaan. Sekundaari traumaattinen stressi on seurausta siitä, että ihminen on välillisesti kosketuksissa toisten traumojen kanssa: sellaisten tilanteiden, joissa jonkun henki, terveys tai fyysinen koskemattomuus on uhattuna tai on ollut uhattuna. Tilanteet ovat äkillisiä ja psyykkisesti järkyttäviä. Työntekijä kokee usein hyvin samanlaisia oireita kuin trauman välitön uhri. Kokemukset ovat kuitenkin yksilöllisiä ja voivat pitkällä aikavälillä muuttaa ihmisen sisäistä kokemistapaa, elämänmerkityksiä ja ihmissuhteita. Sekundaarisen traumaattisen stressin kanssa ovat kasvotusten monien ammattikuntien edustajat, esimerkiksi hoitajat, lääkärit, terapeutit mutta myös toimittajat, oikeuslaitoksen edustajat sekä poliisi- ja pelastusalan työntekijät. Ilmiö näyttäytyy eri voimakkuudella eri ammattiryhmien työssä. Tähän auttamistyöntekijöiden työperäiseen stressiin liittyy keskeisinä oireina a. fysiologista ylivirittyneisyyttä, b. tapahtumien uudelleen kokemista esimerkiksi mielikuvissa, ajatuksissa, unina ja takaumina sekä c. tapahtumista muistuttavien ärsykkeiden välttelyä. Esimerkkejä fysiologisen ylivirittyneisyyden oireista ovat ahdistuneisuus, impulsiivisuus, ärtymys, säpsähtely ja keskittymiskyvyttömyys. Tyypillisiä ovat myös fyysiset stressireaktiot kuten nukkumishäiriöt, lihaskivut, ruoansulatus- ja verenkiertojärjestelmän häiriöt sekä ruokahalun ja painon vaihtelut. 12 P&O 7/2014
Filminauha, jota ei pääse karkuun Usein kuormittavat tilanteet tulevat työntekijän uniin. Jotkut kärsivät tunkeutuvista mielikuvista. Tiedetään esimerkiksi, että raiskausten uhrien kanssa työskentelevät kokevat tunkeutuvia mielikuvia asiakkaiden kuvaamista tilanteista juuri silloin, kun heillä on oma intiimi läheisyyden hetki. Mielikuvat on vahvoja ja niitä on vaikea hallita. Ne eivät ole tavallisia muistoja. Yllättävätkin ärsykkeet voivat nostaa muistot pintaan. Petra toimii traumaterapeuttina. Hänen asiakkaansa tytär kuoli auto-onnettomuudessa paikallisella sillalla. Joka kerta sillan yli ajaessaan hän näkee sielunsa silmin, kuinka kaikki tapahtui. Lopulta hän alkaa ajaa kaupunkiin toista reittiä pitkin. Jotkut kärsivät myös voimakkaista takaumista, joissa kokija ei enää ymmärrä, että kyseessä on mennyt tapahtuma vaan ajattelee sen tapahtuvan tässä ja nyt. Takaumat ovat tavallisia esimerkiksi rankkojen sotakokemusten yhteydessä. Näin voimakas uudelleen kokeminen on merkki siitä, että työntekijä tarvitsee kokemustensa käsittelyyn trauma-ammattilaisen apua mahdollisimman pian. Ei puhuta siitä enää Toiset pyrkivät välttelemään kaikkia ärsykkeitä, jotka muistuttavat kuormittavasta ja kuormittavista tilanteista. Työntekijä ei halua keskustella tapahtuneesta. Hän välttää kaikin keinoin kulkemasta tapahtumapaikan ohi. Hän ei kuuntele sellaisia lauluja tai katso sellaisia ohjelmia, jotka muistuttavat siitä, mitä hän on välillisesti joutunut todistamaan. Välttely voi tapahtua monin eri tavoin. Pekka työskenteli kidutuksen uhrien parissa. Jossakin vaiheessa hän alkoi nähdä unia, joissa ei koskaan ehtinyt töihin. Auto ei käynnistynyt, kodin ulkoovi ei auennut tai hän ei vain yksinkertaisesti löytänyt töihin. Paljon myöhemmin hän ymmärsi, ettei enää pystynyt menemään töihin. Kaikki asiakkaiden kokemat kauheudet olivat yksinkertaisesti liikaa hänelle. Tavallista on myös tunteiden turtuminen. Sen, minkä pitäisi koskettaa, ei kosketakaan enää. Kyynisyys ja pessimismi nostavat ehkä samanaikaisesti päätään. Puhuuko kukaan totta? Tapahtuuko maailmassa mitään hyvää? Voiko kehenkään enää luottaa? Työntekijä saattaa kysellä mielessään. Milloin aihetta huoleen? Sopivina annoksina sekundaari traumaattinen stressi on monen työn voimavara. Se herättää työntekijässä huolta, halua auttaa ja tarjota oma ammattitaito toisen hyväksi. Jos oireet ovat yksittäisiä, vain vähän kuormittavia ja ohimeneviä, ollaan turvallisilla vesillä. Varsinkin, jos työpaikan tukirakenteet ovat kunnossa ja työntekijällä itsellään on välineitä käsitellä ja purkaa työn herättämiä kehon, mielen ja tunneelämän reaktioita. Itsetuntemus ja itsetietoisuus, myös tietoisuus omasta kehosta, nouseekin tärkeään rooliin. Koulutuksen, työnohjauksen ja rakentavan ammatillisen jakamisen keinoin on tehtävissä paljon omien käsittelykeinojen löytämiseksi. On hyvä tunnistaa, että traumaattiset kokemukset voivat myös kasvattaa. Jotta trauman jälkeinen myönteinen kasvu mahdollistuu, työntekijän täytyy kuitenkin tehdä itsensä kanssa töitä. Kokemusten, tunteiden ja ajatusten LÄHTEET Catheral 2002. Preventing Institutional Secondary Traumatic Stress Disorder. Teoksessa Treating Compassion Fatigue. Toim. Figley. Conrad & Kellar-Guenther 2006. Compassion fatique, burnout and compassion satisfaction amond Colorado child protection workers. Child abuse & neclect 30, 1071-1080. Figley 1995. Compassion Fatigue as secondary traumatic stress disorder. An overview. Teoksessa Compassion Fatigue. Toim. Figley. Kassam-Adams 1999. The Risks of Treating Sexual Trauma: Stess and Secondary Trauma in Psychotherapists. Teoksessa Secondary Traumatic Stress. Self-care Issues for Clinicians, Researchers and Educators. Toim. Stamm. Mathieu 2012. The Compassion Fatigue Workbook. Creative Tools for Transforming Fatigue and Vicarious Traumatization. Meyers & Cornille 2002. The Trauma of Working with Traumatized Children. Teoksessa Treating Compassion Fatigue. Toim. Figley Nissinen 2012. Rajansa kaikella. Miten estää myötätuntouupuminen? torjunta estää kasvun ja pitkällä aikavälillä sairastuttaa myös fyysisesti. Vähätelläänkö meillä? Jotta työntekijä ei jää yksin, on tärkeää, että työpaikoilla tiedostetaan ilmiö ja rakennetaan systemaattisesti riittävät tukirakenteet. Ilmapiiri, jossa vähätellään oireita tai työtilanteiden rankkuutta, on omiaan lisäämään uupumisen riskiä. Jos oireet ovat jatkuvia, voimavaroja kuluttavia ja moninaisia, on paikallaan pysähtyä. Usein ongelmat huomaa joku muu kuin työntekijä itse. Kissan pöydälle nostaminen ei ole helppoa mutta sitäkin tärkeämpää. Pitkittyessään sekundaari traumaattinen stressi voi johtaa vakavaan loppuun palamiseen, masennukseen, sijaistraumatisoitumiseen tai/ja päihteiden väärinkäyttöön. Kirjoittaja on psykoterapeutti ja psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijakouluttaja. Tuntuiko teema tutulta? Kirjoita ajatuksistasi, kokemuksestasi luottamuksellisesti osoitteeseen: piia.h.nurhonen@gmail.com Nissinen 2009. Auttamisen rajoilla. Myötätuntouupumisen synty ja ehkäisy. Pearlman & Saakvitne 1996. Workbook on Vicarious Traumatization. For helping professionals who work with traumatized clients. Rosenbloom et al. 1999. Helpers Responses to Trauma Work: Understanding and Intervening in an Organization. Teoksessa Secondary Traumatic Stress. Self-care Issues for Clinicians, Researchers and Educators. Toim. Stamm. Rotschild & Rand 2010. Apua auttajalle. Myötätuntouupumuksen ja sijaistraumatisoitumisen psykofysiologia. Rudolph & Stamm 1999. Maximinzing Human Capital: Moderating Secondary Traumatic Stress through Administrative and Policy Action. Teoksessa Secondary Traumatic Stress. Self-care Issues for Clinicians, Researchers and Educators. Toim. Stamm. Simon et al. 2005. Secondary traumatic stress and oncology social work: Protecting compassion from fatique and compromising the worker s worldvies. Journal of psychosocial oncology, 23, 4, 1-14. P&O 7/2014 13
Luottamustehtävissä Toimittanut: Katja Almgren Kuva: Pekka Mäkinen Jarno Tervakoski, 33 Työpaikka: Itä-Suomen poliisilaitos, Iisalmen poliisiasema Tehtävä: Vanhempi konstaapeli, valmistuu Polamk:n alipäällystöopinnoista joulukuussa 2014. Ay-toiminta: Pohjois-Savon poliisiyhdistyksen hallituksen varajäsen vuodesta 2013 Pardian Pohjois-Savon aluetoimikunnan jäsen vuodesta 2013 Pardian PlusMiinus30-toimintaryhmän puheenjohtaja vuodesta 2014 Harrastukset: Kuntosali, lenkkeily, moottoripyöräily, musiikki 14 P&O 7/2014
On tehnyt pahaa katsoa, kun nuori poliisi pistää varustevyön naulaan, tietämättä milloin hän seuraavan kerran pukee virkapuvun ylleen Työ Valmistuin vuonna 2008 tammikuussa Poliisikoulusta ja saman vuoden helmikuussa pääsin tekemään viransijaisuutta Kuopion poliisilaitoksen päivittäisrikostutkintaan. Työskentelin päivittäisrikostutkinnassa reilut kaksi vuotta, jonka jälkeen siirryin kenttätehtäviin, missä nykyäänkin työskentelen. Varsinainen virkapaikka minulla on Kuopion pääpoliisiasemalla ja olen nyt tehtäväkierrolla Iisalmen poliisiasemalla, joka kuuluu samaan nykyiseen Itä-Suomen poliisilaitokseen. Ennen poliisin uraa työskentelin hetken Puolustusvoimissa ja reilut kolme vuotta Rajavartiolaitoksessa. Jouduin sanomaan itseni irti rajavartijan virasta, jotta pystyin lähtemään Poliisikouluun. Muistan vieläkin tunteen, kun valmistuttuani minulle ilmoitettiin, ettei töitä todennäköisesti ole heti saatavilla ja olin irtisanonut itseni vakituisesta virasta tämän ammatin takia. Onneksi noin viiden viikon kuluttua pääsin tekemään viransijaisuutta. Kaikki nuoret kollegat eivät ole olleet yhtä onnekkaita. Useat ovatkin turhautuneet jatkuvien määräaikaisuuksien aiheuttamaan epävarmuuteen ja hakeutuneet muiden työnantajien palvelukseen. On tehnyt pahaa katsoa, kun huippuosaajaksi virittäytynyt nuori poliisi pistää varustevyön naulaan, tietämättä milloin hän seuraavan kerran pukee virkapuvun ylleen. Ay-toiminta Useasti olen törmännyt kirjoituksiin ja puheisiin siitä, että tarvitaanko me enää ay-liikettä. Joidenkin mielestä ay-liike on tehnyt sen mitä se voi saavuttaa ja joidenkin mielestä se hankaloittaa tahallaan asioiden etenemistä. Ei maailma ole koskaan valmis ja muutos on jatkuvaa. Lisäksi muutokset tulevat jatkuvasti eteemme nopeammin. Näiden vuoksi ay-liikkeen rooli korostuu asioiden ajan tasalla pitämisessä ja työntekijöiden oikeuksien puolustamisessa. Lähdin Pardian PlusMiinus30-toimintaan mukaan vuonna 2013 SPJL:n valtuuston puheenjohtajan Jonne Rinteen innoittamana. Ilmoitin yhdistykseni hallitukselle kokouksesta ja he esittivät minua vuosikokousedustajaksi, ja tulin valituksi toimintaryhmän jäseneksi. Lokakuussa 2014 PlusMiinus30-vuosikokous valitsi minut uudelleen toimintaryhmään ja ryhmä valitsi minut puheenjohtajaksi. On suuri kunnia toimia ryhmän puheenjohtajana, ja olen kyseisellä paikalla ensimmäinen SPJL:n edustaja. PlusMiinus30-toiminnan tarkoituksena on madaltaa nuorten osallistumista ay-toimintaan ja samalla tukea heidän osaamista ja hakeutumista omien yhdistysten aktiiveiksi, sekä henkilöstön edustustehtäviin. Marssi Olen lähdössä SPJL:n järjestämälle marssille sisäisen turvallisuuden puolesta Helsinkiin 19.11. Se on hieno mahdollisuus näyttää keitä me olemme ja tuoda kasvoja poliisin henkilöstölle. Tämä on sellainen paikka, jolla voimme varmasti vaikuttaa. Toivon, että marssilla saavutetaan ainakin se, että päättäjät kiinnittävät jatkossa enemmän huomiota poliisin henkilöstömääriin ja rahoitukseen. Oma painajaiseni on, että Suomen sisäisellä turvallisuudella tehdään bisnestä tulevaisuudessa enenevissä määrin ja poliisi keskittyy ainoastaan vakavaan rikollisuuteen. Meillä on Suomessa luotettava, ammattitaitoinen poliisi, jota arvostetaan maailmalla ja tästä tulee pitää kiinni jatkossakin. P&O 7/2014 15
16 P&O 7/2014 Johtamisen kenttäkouluttajajärjestelmää alettiin luoda vuonna 2007 työstämällä asiaa työseminaareissa. Kenttäkouluttajat koulutettiin vuonna 2008 sekä yleis- ja kenttäjohtajat kevään 2009 aikana, Kauko Hakala kertoo.
Vuoden poliisi 2014 Kauko Hakala: Muiden kokemukset opettavat parhaiten Ylikomisario Kauko Hakala seisoo Smolnan juhlasalin seinustalla katse keskittyneenä ei-mihinkään. Pieni jännitys on käsin kosketeltavissa. Ministeri Räsäsen onnittelupuheen jälkeen Hakala astuu mikrofonin taakse. Teksti ja kuvat: Katja Almgren Hakala aloittaa puheensa. Tullessani kenttätoiminnan johtamisen opetukseen kuvittelin, että oma vankka kokemus tehtäväalueesta olisi merkittävässä roolissa opetuksessa. Yhä merkittävämmäksi nousi kuitenkin muiden kokemukset eri puolilta Suomea erilaisista poliisiyksiköistä erilaisin resurssein. Vastavalittu Vuoden poliisi 2014, Poliisiammattikorkeakoulun opettaja, ylikomisario Kauko Hakala ei ota kunniaa työstään nykymuotoisen kenttätoiminnan johtamiskoulutuksen rakentamisessa. Hän kiittää kaikkia kollegoitaan sekä niitä, jotka ovat vuosien aikana olleet hänen koulutettavinaan. Kauko Hakala työskenteli 22 vuotta Helsingin poliisilaitoksella ennen siirtymistään Poliisikoulun ylikomisarioksi Tampereelle vuosiksi 1999 2002 vastuualueenaan voimankäytön koulutus. Tuohon aikaan ajoittui poliisin tuki- ja erityisaseiden uudelleen määrittely ja koulutus. Myös aseenkäytön ohjeistus kehittyi voimakkaasti. Näkemykset avartuvat Lokakuun 2002 lopulla Hakala matkusti Sarajevoon Bosnia ja Hertsegovinaan EU:n ensimmäiselle poliisimis- Kauko Hakala oli mukana suunnittelemassa Polamk:n opetustiloja nykyiseen malliin. P&O 7/2014 17
1976 Poliisikouluun 1976 Helsingin poliisilaitokselle toiseen alueosastoon siolle. Missiolla oli asian tuntijoita kymmenistä eri maista työskennellen johdon neuvonantajina poliisin eri yksiköissä. Kauko Hakala sijoittui federaation sisäministeriön alaiseen erikoisyksikköön. Sarajevossa Hakala sai kokemusta kansainvälisen yhteistyön lisäksi erilaisista poliisiorganisaatioista, koulutusmalleista ja ratkaisuista lukemattomien keskusteluiden kautta eri maiden kollegojen kanssa. Poliisiammattikorkeakouluun kenttätoiminnan johtamisen tiimiin Kauko Hakala liittyi vuoden 1980 2004 kesällä missiolta palattuaan. Alkuvuosina kenttätoiminnan toimivaltuusasiat kuu- Hälytysosastoon luivat myös Hakalan työkuvaan. Helsingissä Hakala oli tottunut toimimaan isoissa tilanneorganisaatioissa valtiovierailuista ratsioihin. Myös erilaisissa työryhmissä toimiminen oli tuttua. Poliisioppilaitoksissa opin, että oma kokemus on vain yhdestä näkökulmasta tutuilla 1983 Alipäällystökurssi resursseilla. Herättävää oli tajuta, että parhaiten kokemusta kertyy kuuntelemalla muiden kokemuksia ja arvioimalla niitä yhdessä. Opettajien tärkeä ammattitaito onkin kollegojen kanssa kehittää muiden kokemuksista yleisempiä toimintamalleja, jotka ovat edelleen pohjana, kun kehitetään suunnitelmia, ohjeita ja koulutusta. Muutosten tuulet Ennen vuotta 1996 operatiivista kenttätoimintaa johti päivystyksen ylikonstaapeli. Kihlakuntauudistuksen myötä poliisilaitokset ja nimismiespiirit yhdistettiin 90 poliisilaitokseksi, joissa toimintaa johti poliisipäällikkö. Samaan aikaan aloittivat kokeiluhätäkeskukset ja noilla alueilla poliisin hälytyskeskukset lopetettiin. Perustettiin kenttäjohtojärjestelmä, jolloin päivystäjän sijaan poliisin operatiivista kenttätoimintaa johti partiossa oleva kenttäjohtaja, kuvailee Hakala. Vuoden 2005 maaliskuussa 40 kokenutta henkilöä päällystöstä ja alipäällystöstä, Hakala mukaan lukien, kokoontui Poliisiammattikorkeakoululle pohtimaan operatiivisen kenttätoiminnan johtamisen tilaa. Teemasta oli keskusteltu vuosia ja esiin nousevia aiheita olivat muun muassa kenttäkomisarion rooli, päällystön ja kenttäjohtajien välinen yhteistyö, johtajien sitoutuminen kenttätoiminnan johtamiseen ja yhtenäisen koulutuksen tarve. 1987 Päällystökurssi 1987 Liikenne- ja erityisosaston johtoja järjestelyjaokseen keskeisinä tehtäväalueina liikenneturvallisuus sekä erityistehtävät 1990 Lisäksi joukkueenjohtajaksi valmiusyksikköön 1992 Erityisturvajaoksen johtajaksi Vasemmalta takaa ylikomisario Kauko Hakala, ylikonstaapeli Heikki Asunta, ylikostaapeli Topi Salmivuori, ylikonstaapeli Jari Saarnio, edessä vasemmalta vanhempi konstaapeli Paula Laitila, ylikomisario Sami Hätönen ja ylikonstaapeli Pauli Ojaniemi kouluttajat arvioimassa opetusmateriaalia. 18 P&O 7/2014
1995 Hälytyskeskukseen Ylikomisario Kauko Hakala palkittiin Vuoden poliisiksi 2014 17. lokakuuta. 1997 Keskustan kenttäyksikköön 1999 Poliisikoululle voimankäytön koulutuksen vetäjäksi 2002 Sarajevoon EU:n poliisimissiolle neuvonantajaksi Seminaarin tuotoksena Poliisiammattikorkeakoulu teki esityksen poliisin ylijohdolle toimenpiteistä kenttätoiminnan johtamisen kehittämiseksi. Lokakuussa 2007 poliisin ylijohto perusti useita työryhmiä, joista Hakala nimettiin operatiivisen kenttätoiminnan johtamista ja kouluttamista kehittävän työryhmän vetäjäksi. Eri vaiheiden jälkeen johtamisjärjestelmä astui voimaan vuoden 2009 alusta. Operatiivista kenttätoimintaa johti nyt päällystöön kuuluva yleisjohtaja. Hänen alaisuudessaan työnjohtajina kentällä toimivat kenttäjohtajat. Välivaiheessa osalla poliisilaitoksia oli tukenaan johto- tai tilannekeskus, osa oli ilman. Yleisjohtajat olivat myös ison osan ajasta johtovalmiudessa. Monien vaiheiden jälkeen järjestelmä valmistui nykyiseen malliin kesäkuussa 2014, Hakala kertoo ja jatkaa, että nyt yleisjohtaja on aina työvuorossa tilannekeskuksessa tai johtokeskuksessa tukenaan keskuksen resurssit. Lappia lukuun ottamatta kaikilla poliisilaitoksilla on oma tilanne- tai johtokeskus. Sen keskeisenä tehtävänä on koko operatiivisen kenttätoiminnan tukeminen. Yleis- tai kenttäjohtajan tehtävässä toimiminen edellyttää erityistä koulutusta ja tutkinnon voimassaoloa. Poliisiammattikorkeakoulu kouluttaa johtamisen kenttäkouluttajat, valmistaa valtakunnallisen koulutusmateriaalin sekä toimii asiantuntijana ja yhteyspisteenä kouluttajien ja muiden toimijoiden suuntaan. Kenttäkouluttajat kouluttavat yleis- ja kenttäjohtajat. Tulevat haasteet Hakala on tyytyväinen saavutettuihin uudistuksiin operatiivisen kenttätoiminnan johtamisessa ja sanoo nykytilanteen olevan valtava harppaus eteenpäin 2004 Poliisiammattikorkeakoululle kenttä- verrattuna tilanteeseen ennen vuotta 2009. Tulevaisuudessa johtamiseen liittyviä haasteita tulevat Hakalan mukaan olemaan koko sen opetukseen toiminnan johtami- poliisihenkilöstön kouluttaminen erilaisiin muuttuviin järjestelmiin, jotta jokainen osaisi käyttää niitä mahdollisimman tehokkaasti. Suomalaisen poliisikoulutuksen vahvuus 2007 2014 on aina ollut yhteys kenttään. On ilo nähdä mukana operatiivisen opiskelijoiden kehittyminen kurssin aikana ja kenttätoiminnan edelleen työelämässä soveltaessaan oppimiaan johtamis- ja koulutusjärjestelmän asioita, Hakala mainitsee kiitospuheessaan. kehittämistyössä Juhlallisuudet alkavat olla ohi ja väki valuu prameas ta salista sivuhuoneeseen. Hakalan olemus rentoutuu ja vuoden poliisin kasvoille leviää aito hymy. Facebookista poimittua: Onnea! Onnittelut Sinulle Poliisi Kauko Hakala Onnea Onnea entiselle työkaverille Helsingin pl:n hälytysosastosta. Piiskan miehet on huippuja! Arvostan! Onneksi olkoon Kake ja kiitos myös SPJL:lle hyvästä valinnasta. Vuoden Poliisi 2014 postaus SPJL:n seinällä keräsi yhteensä 137 tykkäystä. VIDEO spjl.fi P&O 7/2014 19
PÄÄLUOTTAMUSMIEHET Summaariset riita-asiat ulosottolaitokseen? Osa käräjäsihteereistä siirtyisi ulosottovirastojen palvelukseen. Pirjo Lappalainen Oikeusministeriö Käräjäoikeuksissa tulee vireille summaarisia riitaasioita vuosittain reilusti yli 400 000. Summaarisia riita-asioita ovat riidattomat velkomisasiat, jotka voidaan ratkaista käräjäoikeudessa kirjallisessa menettelyssä. Käräjäoikeuksissa näitä riidattomia velkomisasioita ovat käsitelleet alioikeusuudistuksesta lähtien käräjäsihteerit. Jos velallinen on passiivinen eikä riitauta velkojan vaatimusta, voi käräjäsihteeri ratkaista asian. Jos asia riitautetaan, se siirtyy tuomarin tai notaarin ratkaistavaksi. Alioikeusuudistuksen jälkeen on ollut esillä useamman kerran summaaristen riita-asioiden käsittelyn kehittäminen ja mahdollinen siirtäminen ulosottoviranomaisen tehtäviksi. Alkuvuodesta 2013 oikeusturvaohjelmaa valmistellut neuvottelukunta julkaisi oikeudenhoidon uudistamisohjelman vuosille 2013 2025. Ohjelman erääksi keskipitkän aikavälin tavoitteeksi on asetettu summaaristen riita-asioiden keskittäminen joko siirtämällä ne ulosottoviranomaiselle tai enintään kolmeen käräjäoikeuteen. Oikeusministeriö asetti 6.3.2014 johtavan kihlakunnanvoudin Timo Heikkisen ja laamanni Antti Savelan selvittämään sum maaristen riita-asioiden käsittelyn keskittämistä ulosottolaitoksessa tai käräjäoikeuksissa. Selvitysmiehet ovat luovuttaneet esityksensä oikeusministeriölle, jossa he ehdottavat ensisijaisesti, että summaariset riita-asiat siirretään käräjäoikeuksista ulosottoviranomaisen käsiteltäväksi. Ehdotuksen mukaan velkojat eivät enää hakisi käräjäoikeudelta tuomiota riidattomasta saatavasta, vaan ulosottoviranomainen hoitaisi asian käsittelyn alusta loppuun saakka. Selvitysmiehet katsovat, että näin menettelemällä voitaisiin poistaa päällekkäistä työtä sekä tehostaa summaaristen asioiden käsittelyä ja saavuttaa kustannussäästöjä. Selvitysmiehet ehdottavat myös summaaristen riita-asioiden tiedoksiannon helpottamista. Velalliselle voisi toimittaa tiedoksiannon tavallisena kirjeenä, jos saatavan määrä ei ylitä 1 000 euroa. Haastemiehiltä näihin tehtäviin kuluu vuosittain noin 100 henkilötyövuotta. Jos selvitysmiesten ehdotukset toteutuvat, ne tulevat koskemaan noin 240 henkilötyövuotta. Näin ollen osa summaarisia asioita hoitavista käräjäsihteereistä siirtyisi ulosottovirastojen palvelukseen. Ehdotuksen mukaan haastemiehet jäisivät edelleen käräjäoikeuksiin hoitamaan tiedoksiantotehtäviä. Selvitysmiehet ovat kuulleet useita asiantuntijoita. Oikeushallinnon Henkilökunta OHK ry on myös ollut kuultavana ja katsonut, että riidattomia velkomusasioita ei pitäisi siirtää pois käräjäoikeuksista, vaan toimintatapoja, ohjelmia sekä sähköistä asiointia tulisi edelleen kehittää. Näin summaaristen asioiden käsittely tehostuisi, nopeutuisi ja kansalaisten asiointi helpottuisi. Asiasta puuttuu vielä poliittinen linjaus, joka saataneen keväällä 2015. Asia etenee niin, että selvitysmiesten raportti lähtee lausuntokierrokselle. Uudistus on tarkoitus toteuttaa niin, että summaariset asiat siirrettäisiin ulosottolaitokselle vuonna 2017. 20 P&O 7/2014