Oy VASSO Ab VARSINAIS-SUOMEN SOSIAALIALAN OSAAMISKESKUS JULKAISUJA 2/2013 SELVITYS EHKÄISEVÄN LASTENSUOJELUN PALVELUISTA VARSINAIS-SUOMESSA Ia Karvinen
SELVITYS EHKÄISEVÄN LASTENSUOJELUN PALVELUISTA VARSINAIS-SUOMESSA Kannen kuvat: Turun kaupungin kuvapankki / Susse Määttänen Turun kaupungin kuvapankki / Päivi Vänttinen Turun kaupungin kuvapankki / Heini Turun kaupungin kuvapankki / koulut liikkeelle TEKIJÄ: Ia Karvinen, Tampereen yliopisto Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden laitos, sosiaalityön tutkinto-ohjelma ISBN 978-952-5577-35-8 (PDF) ISSN 1795-2298 (PDF)
SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO... 4 2. SELVITYKSEN TAVOITTEET JA KESKEISET KÄSITTEET... 8 3. AINEISTO JA ANALYYSIMENETELMÄT... 11 4. TULOKSET... 15 4.1. KÄSITYKSET EHKÄISEVÄSTÄ LASTENSUOJELUSTA... 15 4.2. TYÖMENETELMIEN TUNTEMUS... 16 4.3. ASIAKASLÄHTÖISYYS... 20 4.4. TOIMIALOJEN VÄLINEN YHTEISTYÖ... 23 4.5. KEHITTÄMISHANKKEET JA KOULUTUSTARVE... 28 5. TULOSTEN ARVIOINTIA... 31 LÄHTEET/LIITTEET... 33
4 1. JOHDANTO Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen sekä sosiaali- ja terveydenhuollon yhdistämisprosessien myllerryksessä tarvitaan kokoavaa näkökulmaa asiakaslähtöisten palveluiden ja työtapojen kehittämisen seurauksista Suomessa. Tarvitaan tietoa siitä, mitä kehittämistyö on jättänyt jälkeensä ja siitä, ovatko valtakunnallisessa Kaste-hankkeessa 1 määritetyt hyvinvoinnin edistämiseen liittyvät suuret tavoitteet lähempänä toteutumista. Kasteen strategisia tavoitteita ovat esimerkiksi asiakkaan osallisuuden lisääminen ja asiakaslähtöisten palvelujen kehittäminen. Kasteen Länsi-Suomen alueellinen toimeenpanosuunnitelma (2012-2015) sisältää perustavoitteen eri osa-alueiden kehittymisen seurannasta. Julkisia palveluita pyritään Suomessa kehittämään tehokkuusnäkökulmasta käsin. Hankkeiden arviointi on kuitenkin puutteellista. Hankesuunnitelmiin ja -kehittämistyöhön haetaan rahoitusta, ja jatkohankkeita suunnitellaan ilman pätevää tieteellistä näyttöä hankkeiden varsinaisesta tuloksellisuudesta. Lasten, nuorten ja perheiden palvelujen sekä ehkäisevän lastensuojelun kehittäminen ja seuranta ovat keskeisiä valtion politiikassa. Valtiovarainministeriö on selvityttänyt perheiden ennaltaehkäisevien palveluiden vaikutusta julkisen talouden kestävyyteen. On selvitetty missä määrin on perusteltua tarkastella perheitä tukevia julkisia palveluja investointeina, joihin panostamalla voidaan välttää tulevia suurempia kustannuksia korjaavista toimenpiteistä. Ministeriö viittaa tutkimukseen, jonka mukaan lasten ja nuorten palveluissa tehdyt säästöt ovat pitkällä aikavälillä lisänneet lasten pahoinvointia ja kuntien kustannuksia. (Valtiovarainministeriön tiedote 2012.) Tätä tutkimusta motivoivat edellä mainittujen tekijöiden lisäksi viime aikoina julkista keskustelua herättäneet lapsenmurhat ja perhesurmat. Niihin liittyvän sisäasiainministeriön selvityksen (2012) mukaan tarvitaan kattavaa tutkimusta muun muassa palvelupoluista ja niille ohjautumisesta sekä ylisektorisen (toimialojen välisen) yhteistyön kehittämisestä. Kehittämistyön seuranta on tärkeää, sillä uhkana on, että hankkeiden jälkeen myös kehittämistyö päättyy ja hankkeiden tulokset saattavat jäädä hyödyntämättä. 1 Kaste-hanke on sosiaali- ja terveydenhuollon kansallinen kehittämisohjelma. Se on pitkäkestoinen muutos-, modernisointi- ja innovaatioprosessi, ja lisäksi se on sosiaali- ja terveysministeriön lakisääteinen, strateginen ohjausväline, jolla johdetaan valtakunnallista sosiaali- ja terveyspolitiikkaa. (STM 2012.; 1; 13, STM 2010c).
5 Länsi-Suomen alueella on Lasten, nuorten ja perheiden palveluiden Remontti-hankkeessa 2 tavoiteltu asiakaslähtöisten palveluiden ja työmenetelmien juurruttamista kuntarakenteisiin. Hankkeen tavoitteista huolimatta riskinä on, etteivät työmenetelmät ja -tavat jää kuntarakenteisiin tai se, että ne jäävät vain joihinkin kuntiin. Remontti-hankkeen uusimmat uutiset -tiedotteessa (2013) todetaan: Remontin periaatteet on liitetty osaksi jo vajaan kymmenen kunnan toimintamalleja ja strategioita. Useissa piloteissa on myös tutkittu, että ennaltaehkäisevä työ tulee huomattavasti korjaavia toimia halvemmaksi. Esimerkiksi Salon pilotin loppuraportissa todetaan jokaisen huostaanoton korvaamisen ennaltaehkäisevällä työllä säästävän keskimäärin 80 000 euroa vuodessa. Samalla rahalla kyetään palkkaamaan kaksi perhetyöntekijää. Palvelujen kehittäminen ja kehittämistyön arviointi ovat haasteellisia tehtäviä jo pelkästään palvelujen kirjon ollessa nykyään todella laaja. Aluehallintovirastot suorittavat palvelujen arviointia, mutta ne liittyvät usein kanteluihin, eikä kehittämistyön tulosten tai palvelujen kokonaisuuden arviointiin. Lisäksi palvelujen tilaajilta on odotettu palvelujen arviointia, joskin tämä työ on osoitettu usein jääneen melko pinnalliseksi. Kehittämishankkeiden tuloksia arvioidaan yleensä hankkeen sisäisesti; näin ollen missään ei arvioida tai vertailla keskenään kaikkia kehittämishankkeita tai kaikkia palvelumalleja. Ministeriöt teettävät selvityksiä, joissa arvioidaan palvelujen toimivuutta ja tuloksellisuutta. Nämäkin selvitykset uhkaavat valikoitua sellaisiin, joita ministeriöt voivat taloudellisesta näkökulmasta katsoen parhaiten hyödyntää, eivätkä sellaisiin, jotka todella osoittaisivat muutos- ja kehittämistarpeita monipuolisesti hallinnon ja valtionpolitiikan tasolla. Ministeriölähtöisissä tavoitteissa on viime vuosina alettu painottaa lasten, nuorten ja perheiden palvelujen ehkäisevää työtä sekä kehittämistä ja kehittämistyön tuloksellisuuden arviointia. Esimerkiksi Sosiaali- ja terveysministeriön (STM 2012; 28) muistiossa mainitaan lasten ja perheiden palvelujen ja lastensuojelun uudistamisen edellyttävän resurssien tarkastelun lisäksi huomion kiinnittämistä myös toimintoja määrittelevään lainsäädäntöön sekä työkäytäntöihin, - menetelmiin ja osaamiseen. Jatkossa pyritään arvioimaan ehkäisevien toimien ja lastensuojelulain toimivuutta, lastensuojelulain nojalla annettavaa ohjeistusta ja resursointia sekä lastensuojelun johtamista, asiakastyön toimintamalleja ja koulutustarpeita. Toimenpide- 2 Remontti-hanke on Länsi-Suomen Kaste-alueella vuosina 2008-2013 toteutettu lasten, nuorten ja perheiden palveluiden kehittämishanke.
6 ehdotukset ongelmien korjaamiseksi ja lainsäädännön muuttamiseksi tehtiin kesällä 2013 (Toimiva lastensuojelu 2013). Ministeriön selvitystyöryhmä toteaa tiedotteessaan (STM: 2012), että käytäntöjen kirjavuus eri alueilla on ongelma. Näin ollen tiedonkulkua ja osaamista on yhtenäistettävä. Joillain alueilla lastensuojelu ja perheiden palvelut toimivat hyvin, mutta näin ei ole kaikilla alueilla. Hyvät käytännöt eivät leviä itsestään. Selvitysryhmä ehdottaakin pitkäjänteistä ja kokonaisvaltaista uudistamisohjelmaa, jonka lähtökohtana on lapsiperheiden ja lasten tuen tarve. Lisäksi todetaan, että viranomaisten välistä tietojen vaihtoa koskevat säädökset ovat hajallaan yleis- ja erityislaeissa, eikä niitä tunneta riittävästi kentällä. Tämä johtaa selvitysryhmän havaintojen mukaan siihen, että tärkeitä tietoja jää siirtymättä viranomaisten välillä ja toisaalta siihen, että asiakkaan kokemusten mukaan tietoja siirretään asiakkaiden tietämättä. Eri säännösten kokoaminen yhteen on tarpeen ja kiireellistä, jotta tiedon puute ja kirjavat tulkinnat eivät vaikeuta toiminnan hyvää toteuttamista. (Mt.) Suomen nuorisoyhteistyöjärjestö Allianssin tiedotteessa (2012) todetaan, että oppilas- ja opiskelijahuollon lainsäädännön uudistuksessa painopiste tulee siirtää ennaltaehkäisyyn. Perusopetuksessa oppilaalla on jo nykyisen lainsäädännön mukaan oikeus saada maksutta opetukseen osallistumisen edellyttämä tarvittava oppilashuolto. Tarkoituksena on laajentaa psykologi- ja kuraattoripalveluita myös lukioihin ja ammatillisiin oppilaitoksiin. Jatkossa oppilas- ja opiskelijahuolto olisi järjestettävä eri viranomaisten välisenä yhteistyönä niin, että opiskeluhuollosta muodostuu toimiva ja yhtenäinen kokonaisuus. Oppilaiden ja opiskelijoiden oikeutta päästä psykologin, kuraattorin tai opiskeluterveydenhuollon vastaanotolle parannettaisiin. Oppilas- ja opiskelijahuollon suunnitelmallisuutta lisättäisiin sitomalla opiskeluhuollon suunnitelmat osaksi lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmia, joiden laatiminen on jo nyt kuntien tehtävänä. Tavoitteena on, että merkittävä osa niistä lapsista ja nuorista, jotka nyt ovat lastensuojelun asiakkaita, saisivat jatkossa nopeammin avun jo oppilasja opiskelijahuollossa. Ennaltaehkäisevä oppilas- ja opiskelijahuolto tuo siten myös kustannussäästöjä, koska se vähentää tarvetta lastensuojeluasiakkuuksiin ja korjaaviin toimenpiteisiin. (Mt.) Myös itsenäisyyden juhlavuoden lastenrahaston säätiö ITLA on käynnistänyt Lapset, nuoret ja perheet -tutkimus- ja vaikuttamisohjelman juhlistaakseen satavuotiaan itsenäisen Suomen lapsia, nuoria ja perheitä. Ohjelma toteutetaan vuosina 2013 2017, ja sen kuvataan kokoavan yhteen useita tutkimushankkeita ja tuottavan korkealaatuista tutkimusta lasten, nuorten ja
7 perheiden elämään liittyvistä asioista ja ilmiöistä, joita on mahdollista soveltaa päätöksenteossa ja yhteiskunnallisessa keskustelussa. Ohjelmaan halutaan ottaa mukaan myös sellaisia teemoja, joista puhuminen on epätavanomaista ja joiden esille ottaminen saattaa rikkoa hiljaisia sopimuksia ja tabuja. (Lastensuojelun Keskusliiton tiedote 2012.) Paras-hankkeessa vuosina 2005-2011 aloitetulla kunta- ja palvelurakenneuudistuksella pyritään kohti suurempaa kuntakokoa (Annala 2011, 5-7). Sosiaalipalveluiden muutoksen seurantatutkimus ParasSos toteutettiin vuosina 2008-2011. Tutkimuksen mukaan uudet monimutkaiset hallintomallit ovat synnyttäneet ajoittain epäselvyyttä ja epätietoisuutta vastuunjaossa. Lisäksi tutkimuksessa arvioitiin, että palveluohjauksen kysyntä kasvaa tulevaisuudessa. (Virkki, Vartiainen, Kettunen & Heinämäki 2011.) Toinen Paras -hanketta arvioinut tutkimus on toteutettu Itä-Suomen yliopistossa (Niiranen, Puustinen, Zitting & Kinnunen 2013). Siinä todetaan, että lasten ja perheiden palvelut huomioitiin Paras-hankkeen aikana kunnan strategisessa päätöksenteossa melko hyvin, esimerkiksi lakisääteisissä lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmissa. Lasten ja nuorten palveluissa puutteita ilmeni eritoten yhteistyössä ja tiedonkulussa kunnan muiden toimialojen, kuten kulttuurin, liikunnan ja opetustoimen sekä sosiaali- ja terveystoimen välillä. Tutkimuksessa havaittiin tiedonkulun puutteita muun muassa ostopalvelutyöntekijöiden suunnalta päätöksentekoon. Tämän selvityksen teon mahdollistamisesta ja sen ohjauksesta kiitän harjoittelun ohjaajaani Merja Anista, joka valitsi minut harjoittelijaksi Vassoon syksyksi 2012. Kiitokset myös työtoverilleni Hanna Inkeroiselle hyvästä ohjauksesta ja monenlaisista keskusteluista sekä kaikille työyhteisön jäsenille kannustavasta ja kriittisestä otteesta työtäni kohtaan. Lopuksi: Suuri kiitos kaikille kyselyyn vastanneille panoksestanne sosiaalitutkimukselle! Avainsanoja: ehkäisevä lastensuojelu, moniammatillisuus, toimialojen välinen yhteistyö, asiakaslähtöisyys.
8 2. SELVITYKSEN TAVOITTEET JA KESKEISET KÄSITTEET Olen toteuttanut tämän selvityksen Tampereen yliopiston sosiaalityön maisteriopintojen työharjoittelussa Varsinais-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksessa (Vasso) 1.9.-14.12.2012. Selvitys on osa työharjoittelun kehittämistehtävää, joka liittyy valtakunnallisen Kaste-hankkeen tavoitteiden seurantajärjestelmän kehittämiseen alueellisesti. Tämän selvityksen tarkoituksena on vastata kysymykseen siitä, millaisia ehkäisevän lastensuojelun kuntapalvelut ovat Varsinais-Suomessa. Tarkastelen asiakaslähtöisiksi nimettyjen asiakastyömenetelmien ja ehkäisevien palvelujen tunnettavuutta ja niiden käyttöön vaikuttavia tekijöitä sekä ehkäisevän lastensuojelun toimijoiden välistä yhteistyötä laajasti. Yhtenä tavoitteena on tuottaa tietoa, jota voidaan hyödyntää jatkotutkimuksessa. Tämän selvitystyö alkoi kysymyksellä: Miten mitata ehkäisevän lastensuojelun kehittämisen tuloksellisuutta? Suunnittelin survey-kyselyn (ks. liite 1) kartoittamaan Varsinais-Suomen ehkäisevien lastensuojelupalvelujen sisällöllisiä tekijöitä, kuten palvelujen valikoimaa, työntekijöiden koulutustarvetta ja osallistumista ehkäisevän lastensuojelun hankkeisiin ja heidän mielipiteitään hankkeiden tuloksista, toimialojen välistä yhteistyötä, asiakastyömenetelmien asiakaslähtöisyyttä sekä menetelmien tuntemusta ja käyttöä. Siitä huolimatta, että selvitys painottuu työntekijöiden näkökulmiin, en ole unohtanut asiakasta palvelujen käyttäjänä: kysyn esimerkiksi työntekijöiden käsityksiä siitä, saavatko asiakkaat heille sopivia palveluja ja saavatko he niitä oikea-aikaisesti. Kyseessä ei kuitenkaan ole asiakkaan oma näkökulma, vaan työntekijöiden käsitykset asiakkaan tilanteesta. Tästä muodostuva tieto on suuntaa-antavaa ja kertoo työntekijöiden konstruktioista. Tässä selvityksessä keskeisiä käsitteitä ovat ehkäisevä lastensuojelu ja toimialojen välinen yhteistyö. Lastensuojelulain 3 käsittää muutossäädöksen ehkäisevästä lastensuojelusta: Ehkäisevä lastensuojelu sisältää lasten, nuorten ja perheiden varhaisia tukimuotoja, joilla pyritään ehkäisemään varsinaisen lastensuojelun asiakkuutta. Lisäksi edellytetään, että lapsen tuen ja suojelun tarve otetaan huomioon aikuisille suunnatuissa palveluissa (LsL 8-10). Ehkäisevällä lastensuojelulla edistetään ja turvataan lasten kasvua, kehitystä ja hyvinvointia sekä tuetaan vanhemmuutta. Toimialojen välistä yhteistyötä on kuvattu rajapintatyöksi, ylisektoriseksi yhteistyöksi ja moniammatilliseksi työtavaksi. Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen näkökulmasta moniammatillinen yhteistyö voidaan nähdä rakenneuudistuksessa myös mahdollisuutena
9 muuttaa toimintaa muuttamatta valtarakenteita (Rimpelä 2012). Yhteistyö tekee mahdolliseksi sen, että hallintokuntien väliset erot, toimialojen erilaiset historialliset muutokset ja lainsäädännöt kohtaavat. Monialainen johtaminen on haasteen edessä. Kuntaliitoskehitys on muuttanut kuntien hallintorakenteita: linjaorganisaatiosta on siirrytty prosessiorganisaatiomalliin, jossa tavoitteena on ennaltaehkäistä pitkäaikainen palvelutarve (Annala 2011; 5-7). Hallintorakenteiden muutoksella on tavoiteltu muun muassa hierarkkisten elementtien vähenemistä organisaatiossa. Kuitenkin monissa tutkimuksissa on havaittu, että hallintorakenteen uudistus ei ole vähentänyt hierarkiaa, vaan päinvastoin jopa lisännyt sitä (Niiranen, Sinkkonen-Järvelä, Seppänen, Vartiainen 2011; 20). Tämä näkynee toimialojen välisessä yhteistyössä professioiden vahvistumisena ja toisen toimialan tuntemuksen tärkeyden korostumisena. Moniammatillisessa yhteistyössä keskeistä on asiakkaan edun määrittely. Aina ei ole yksimielisyyttä siitä, mitä esimerkiksi lapsen etu tarkoittaa erilaisissa perhetilanteissa (Forsman 2010; 16). Tässä mielessä yhteistyön onnistuminen tarkoittaisi edun käsitteen määrittelyä asiakkaan kanssa siten, että päätöksentekoon kykenevä asiakas voisi itse päättää, mikä on hänen oman etunsa mukaista. Lapsen edun määrittelyssä viranomaisyhteistyön merkitys korostuu. Määrittely ja tilanne voivat olla toimijoille äärimmäisen vaikeita, jos huonoista vaihtoehdoista tulisi valita vähiten huono. Moniammatillisuuden haasteina on pidetty muun muassa vastuualueiden määrittelyä ja työskentelyn jatkuvuuden turvaamista. Lisäksi toimintaa voi vaikeuttaa työntekijöiden yhteen keräämisen hitaus, palaverien peruuntuminen sekä asiakkaan ja työntekijän välinen suhde. Esimerkiksi lastensuojelussa on tavallista, että asiakkaalla ei ole positiivisia tunteita työntekijää kohtaan, mikä osaltaan saattaa johtaa asiakkaan turvautumiseen toiseen tiimin työntekijään. Tällainen tilanne saattaa aiheuttaa jännitteitä tiimin yhteisen tiedon muodostukselle. Pidän osana sosiaalityön ammattitaitoa asiakkaan edun näkemistä ja puolustamista hierarkkisten valtasuhteiden ohi. Tämä merkitsee yhteiskunnallisiin ilmiöihin (kuten medikalisaatioon) liittyvän määrittelyvallan tunnistamista ja toimialojen välisessä yhteistyössä toisinaan esiintyvien vallan verkostojen näkyväksi tuomista ja niiden hienovaraista purkamista. Moniammatillisuuden etuina on pidetty asiakkaan tilanteen holistista kartoitusta, uuden tiedon luomista, ajansäästöä, asiakaslähtöisyyttä ja taloudellista säästöä. Yhteistyökumppanuuteen
10 liittyy usein myös tilaaja-tuottaja- asetelma ja toisen toiminnan seuranta. Tätä vasten on ymmärrettävää, että myös jokaisen työntekijän ammattitaitoa arvioidaan. Vuoden 2009 Sosiaalityön tutkimuksen päivillä Turun yliopistossa moniammatillisuutta lähestyttiin myös kyseenalaistaen: Mihin sosiaalityö tarvitsee moniammatillisuutta sekä mitä käsitteellä tarkoitamme? Moniammatillisuutta on perusteltu asiakkaan edulla. Voidaankin kysyä: Millaista sosiaalityön asiantuntijuutta tarvitaan moniammatillisessa yhteistyössä, missä ja kuka tai ketkä määrittelyn tekevät sekä millainen on asiakkaan asema ja miten hän tulee kuulluksi moniammatillisessa tiimissä? Tutkimuksen päivien perusteella moniammatillisuudella tarkoitetaan eri ammattiryhmiin kuuluvien asiantuntijoiden yhteistyötä ja yhdessä työskentelyä, ei siis rinnakkain työskentelyä. Moniammatillisen työotteen voi ajatella edellyttävän sosiaalityöltä vahvaa professiota, jota voidaan tukea koulutuksen ja tutkimuksen avulla. Toisaalta moniammatillisissa työryhmissä on havaittu joskus tarve eriyttää työtä ja toteuttaa työtä jopa erillisillä tavoitteilla: moniammatillista taitoa on saada erilliset tavoitteet sopimaan asiakkaan tilanteen kokonaisuuteen. Tarkastelen tässä selvityksessä asiakaslähtöisyyttä ehkäisevien asiakastyömenetelmien tuntemuksen ja käytön sekä työntekijöiden käsitysten perusteella (ks. kuvio 7 ja liite 1: kysymykset nro 11, 18 ja 19). Asiakaslähtöisyyttä voidaan toki katsoa myös esimerkiksi organisaatio- ja kuntatasolla, työntekijöiden ideologiana ja osana toimialojen välistä yhteistyötä.
11 3. AINEISTO JA ANALYYSIMENETELMÄT Lähetin 15.10.2012 sähköisen survey-kyselyn Varsinais-Suomen kuntien sosiaali- ja terveydenhuoltoon, kulttuuri-, liikunta-, nuoriso- ja koulutoimeen, poliisiin ja varhaiskasvatukseen, Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin psykiatrialle sekä työhallintoon. Näitä toimialoja voidaan pitää keskeisinä ehkäisevän lastensuojelun toteuttamisessa. Kolmas sektori huomioidaan vastausvaihtoehtona, osana kuntapalveluja. Kyselylinkki oli avoinna yhteensä noin kahden viikon ajan. Tuona aikana kyselyyn vastasi 252 työntekijää eri puolilta Varsinais-Suomea. Vastausmäärä riittää alueellisen selvityksen toteuttamiselle, vaikkakaan vastausprosenttia ei voida tarkkaan määritellä, sillä sähköisestä kyselystä ei voida laskea, monelleko kysely on todellisuudessa mennyt perille. Toisaalta, suuntaa antava vastausprosentti saadaan, kun verrataan kyselylinkin avanneiden määrää vastanneiden määrään. Tällöin se olisi koko kyselyn osalta 74 prosenttia ja avovastausten osalta 68 prosenttia. Kyselyn tulosten valmistumisajankohtaa ja niiden saatavuutta tiedusteli kaksi kyselyn vastaajaa sähköpostitse. Kokonaisuudessaan arvioituna kyselyyn on vastattu huolellisesti ja avovastauksiin tuli monia pitkiä vastauksia, mikä kertonee kyselyn aiheen kiinnostaneen monia vastaajia. Olen analysoinut aineiston SPSS tilastolaskentaohjelmistolla, ja avovastauksia olen luokitellut webropol-ohjelmiston avulla. Kyselyyn vastanneista suurin osa lukeutuu ehkäisevän lastensuojelun toimijoihin ja varsinaisen lastensuojelun toimijoita eli lastensuojelun sosiaalityöntekijöitä kyselyyn vastanneista on vain muutama. Koulutoimi on vastannut ahkerimmin (44,8 % vastanneista), kun taas liikunta- ja kulttuuritoimi ovat vastanneet kaikista vähiten (yhteensä 4 %), ja työhallinnon vastaukset puuttuvat kokonaan. Työhallinnon oma vastausvaihtoehto toimialojen kohdalta oli jäänyt kyselystä puuttumaan, mikä saattaa olla vastaamatta jättämisen syy. Terveystoimen vastaajia kyselyssä on noin viidennes (19 %), sosiaalitoimen noin 10 prosenttia ja poliisin noin 10 prosenttia. Nuorisotoimen osuus vastaajista on vain noin neljä prosenttia ja varhaiskasvatuksen noin seitsemän prosenttia. Vähiten vastanneilla aloilla ei ehkä koeta kyselyn aihetta itseä läheisesti koskevaksi tai mielenkiintoiseksi tai näillä aloilla ei kenties ole mahdollisuutta vastata sähköisiin kyselyihin samassa määrin kuin muilla aloilla. Lisäksi työtä saatetaan tehdä vähemmän tietokoneen äärellä, jolloin vastaaminen voi jäädä väliin.
12 Jakaumasta huolimatta vastaajamäärä riittää tilastolliseen analyysiin, joskin edellä mainittu jakauma huomioidaan analyysissä. Lisäksi huomioidaan, että aineiston koko ei mahdollista kaikkien kuntien välistä tilastollista vertailua, eikä kaikkien toimialojen välistä vertailua. Joka tapauksessa kysely tuottaa ajankohtaisen katsauksen ehkäisevän lastensuojelun palveluista ja niiden toimivuudesta Varsinais-Suomen kunta-alan työntekijöiden näkökulmasta. Kyselyyn vastaajista yli kolmanneksen toimipaikka sijaitsee Turussa. Pienemmistä kunnista vastauksia määrällisesti eniten saapui Salosta, Uudestakaupungista, Kaarinasta ja Paraisilta. Kaikista pienistä Varsinais-Suomen kunnista tuli vastauksia, vaikkakin eräistä vain yhden vastaajan voimin. Vastaajat ovat monipuolisesti eri ammateista. Yli kolmannes vastaajista on opettajia, 10 prosenttia varhaiskasvatuksen lastentarhanopettajia (myös perhepäivähoitajia) ja 8 prosenttia sosiaalityöntekijöitä. Toimialojen johtavia työntekijöitä vastaajista on jopa 13 prosenttia. Asteikkokysymyksiin on vastattu tilastollisesti katsoen monipuolisesti, ja avovastausten sisällön perusteella on syytä olettaa, että vastaukset vastaavat pitkälti vastaajien käsityksiä todellisuudesta: niin negatiiviset kuin positiivisetkin asiat on tuotu myös avovastauksissa hyvin esiin. Voidaan kuitenkin kysyä, halusivatko kyselyyn vastata pääasiassa ne, joilla oli halu antaa nimettömänä palvelujärjestelmäkritiikkiä. Mieluummin arvioin kuitenkin kyselyyn vastanneiden vastausmotivaation syntyneen mahdollisuudesta osallistua ja vaikuttaa kertomalla mielipiteitä sekä raportoida nykytilanteesta nimettömänä. Seuraavissa kuvioissa on vastanneiden jakaumia havainnollisesti esitettynä. Kuvio 1: Vastaajien toimiala (%).
13 Kuvio 2: Vastaajien määrä työpaikkakunnittain. Kuvio 3: Vastaajien ammatillinen jakauma (%).
14 Kuvio 4: Vastaajien koulutustaso (%).
15 4. TULOKSET Tässä luvussa esittelen tutkimuksen keskeisimmät tulokset suorina jakaumina ja vertailen vastauksia mahdollisuuksien mukaan. 4.1. KÄSITYKSET EHKÄISEVÄSTÄ LASTENSUOJELUSTA Noin 10 prosenttia vastaajista on sitä mieltä että ehkäisevä lastensuojelu ei kuulu osaksi heidän työtään tai he eivät tiedä kuuluuko se työn osaksi. Toiseksi on huomionarvoista, että ehkäisevän lastensuojelun lain muutossäädös on tuttu vain osalle ehkäisevän lastensuojelun toimijoita. Kaikkien toimialojen vertailussa ei ole tilastollisesti merkitseviä eroja siinä, miten ehkäisevä työ käsitetään kuuluvaksi omaan työhön. Huomion arvoista kuitenkin on, että terveystoimen vastaajista jopa lähes viidennes (17 %, n= 48) on sitä mieltä, että ehkäisevä lastensuojelu ei koske heidän työtään. Eniten ehkäisevän lastensuojelun arvioivat koskevan omaa työtään varhaiskasvatuksen, poliisitoimen ja nuorisotoimen vastaajat, joista jokainen vastaa ehkäisevän lastensuojelun koskevan omaa työtään vähintään joskus. Varsinaisen lastensuojelun toimijoista kukaan ei vastannut oman työnsä liittyvän jatkuvasti ehkäisevään työhön, vaikka on oletettavaa, että nämäkin työntekijät tekevät runsaasti yhteistyötä ehkäisevän lastensuojelun toimijoiden, kuten koulutoimen ja lastenpsykiatrian kanssa. Varsinaisen lastensuojelun painopisteen onkin ajateltu olevan korjaavassa työssä, joka voidaan kuitenkin mieltää myös ehkäiseväksi työksi esimerkiksi ylisukupolvisesta näkökulmasta. Lastensuojelulla voidaan ehkäistä ongelmien siirtymistä jälkipolville.
16 Kuvio 5: Ehkäisevän lastensuojelun toimijoiden käsitykset siitä, koskeeko ehkäisevä lastensuojelu omaa työtä (%). 4.2. TYÖMENETELMIEN TUNTEMUS Tarkasteltaessa erilaisten kuntapalveluiden tuntemusta ja niiden käyttöä työssä voidaan havaita, että moni vastaaja ei osaa sanoa, ohjataanko niihin asiakkaita heidän omasta organisaatiostaan. Myös vertaisryhmien vähäinen käyttö on huomionarvoista, sillä juuri vertaisryhmien todennetusta tuloksellisuudesta asiakkaiden tilanteessa on paljon keskusteltu. Asiakastyön menetelmien käytössä ja tuntemuksessa ei ole tilastollisesti merkitseviä eroja toimialojen välisessä vertailussa. Tarkastelen asiakastyömenetelmien tuntemusta ja käyttöä lähinnä uusimpien, hankkeissa ja palvelurakenneuudistuksessa sekä koulutuksessa kehitettyjen ja tutkimuksessa painotettujen menetelmien osalta. Olen valinnut tarkasteluun seuraavia menetelmiä: verkostotyö, dialogisen arvioinnin menetelmä, ryhmämuotoinen asiakastyö, motivoiva haastattelu, lapsen kommunikointia tukevat menetelmät, lasten ja nuorten käytöshäiriöiden varhainen tunnistus -menetelmä, kouluvaari, lapset puheeksi - menetelmä, perhekoulu sekä ehkäisevä ja korjaava perhetyö. Käytän työmenetelmien kuvauksessa sekä omia työkokemuksiani että koulutuksia, joihin olen osallistunut työssäni. Asiakastyön menetelmien tuntemuksen arvioinnilla on yhteys toimialojen välisen yhteistyön arviointiin, sillä useat menetelmät perustuvat yhteistyöhön. Kaikista menetelmistä parhaiten tunnetaan verkostotyö ja kouluvaari sekä ehkäisevä ja korjaava perhetyö. Kouluvaarin
17 tuntemuksen määrä selittyy koulutoimen vastaajien suurella osuudella aineistossa. Muiden menetelmien osalta tuntemus on vähäistä, sillä noin kolmasosa vastaajista ei tunne useimpia menetelmiä. Tulosta voi pitää merkittävänä etenkin toimialojen välisen yhteistyön näkökulmasta, jossa toisen toimialan työn ja osaamisen tuntemuksella on keskeinen yhteistyötä edistävä merkitys (ks. kpl 4.4.). Ehkäisevällä perhetyöllä tarkoitetaan tässä tutkimuksessa esimerkiksi kotipalvelua, sosiaalitoimen kotiapua ja neuvolan perhetyötä. Asiakastyömenetelmien käyttöä ja tuntemusta kartoittavien kysymysten perusteella toimialojen välillä ei ole merkittäviä eroja ehkäisevän perhetyön käytön suhteen. Suurin osa kaikkien toimialojen vastaajista (lukuun ottamatta poliisia) arvioi käyttävänsä tai tilaavansa ehkäisevää perhetyötä asiakkaalle silloin tällöin tai usein. Koulutoimen sisäisiä eroja on nähtävissä, sillä vastaukset jakaantuvat tasan niiden koulujen välillä, joissa perhetyötä tilataan ja joissa sitä ei käytetä. (Ks. Liite ). Ehkäisevä perhetyö tunnetaan laajalti, joskin kaikilta muilta toimialoilta paitsi sosiaalitoimelta löytyy muutama vastaaja, jotka eivät tunne sitä lainkaan. Tämä voi kertoa siitä, että perhetyötä saatetaan tehdä eri nimikkeellä. Huomionarvoista on, että terveystoimen vastaajista kymmenen prosenttia (n=43) ilmoittaa, ettei tunne ehkäisevää perhetyötä lainkaan. Poliiseilla ehkäisevän perhetyön tuntemus on yhtä harvinaista. Sosiaalitoimen vastaajista kaikki tuntevat menetelmän. Korjaavalla perhetyöllä tarkoitetaan varsinaisen lastensuojelun avohuollon perhetyötä tilanteessa, jossa perhe on lastensuojelun asiakkaana. Korjaavan perhetyön tuntemuksessa ei ole merkittäviä eroja toimialojen välillä. Kuitenkin - kuten kuviosta näkyy - kaikkien toimialojen vertailussa kulttuuri- ja liikuntatoimi tuntevat vähiten korjaavan perhetyön. Tämä saattaa selittyä kyseisen toimialan vastaajien vähäisellä lukumäärällä. Lisäksi on huomionarvoista, että terveystoimen vastaajista jopa 15 prosenttia ei tunne lainkaan korjaavaa perhetyötä. Eri menetelmien tuntemus on luonnollisesti yhteydessä siihen, minkälaisissa työtehtävissä kukin omassa ammatissaan toimii.
18 Kuvio 6: Toimialoittainen prosentuaalinen jakauma korjaavan perhetyön tuntemisessa. Verkostotyöllä tarkoitetaan kaikkea asiakkaan sosiaalisen verkoston kanssa tapahtuvaa työtä, kuten asiakkaan lähipiirin tai viranomaisverkoston kanssa tehtävää työtä. Verkostotyötä on perinteisesti tehty sosiaalitoimessa. Sosiaalitoimi erottuukin toimialojen välisessä vertailussa ainoaksi toimialaksi, jonka vastaajista jokainen tuntee menetelmän. Verkostotyön tuntemus on yleistä, mutta liikuntatoimen vastaajista puolet ja poliisin vastaajista jopa noin kolmannes ei tunne kyseistä menetelmää lainkaan. Kaikista vastaajista noin neljäsosa ei tunne tätä menetelmää lainkaan. Tämä on huomionarvoista, sillä nykyisin verkostotyön merkitystä painotetaan voimakkaasti moniammatillisessa toiminnassa ja erityisesti sosiaalitoimessa. Dialoginen arviointi on menetelmä, joka on kehitetty asiakastyöhön tavoitteena saada asiakkaan oma ääni paremmin kuuluville ja vähentää viranomaisten taipumusta määritellä asiakkaan tilannetta. Menetelmässä korostuu avoimen dialogin periaate, jossa on elementtejä motivoivasta haastattelusta. Motivoivassa haastattelussa on ideana saada asiakas itse tuottamaan oma käsityksensä todellisuudesta ja tavoitteistaan ilman, että haastattelijan kysymykset johdattelisivat kuvaamaan tilannetta haastattelijan tarpeiden suuntaan. Tavoitteena on saada jokaisen osallistujan mielipide näkyväksi ja jokainen osallistumaan mahdollisuuksiensa ja kykyjensä mukaan yhteiseen keskusteluun ja päätöksentekoon. Lisäksi dialogisen arvioinnin keinoin voidaan saavuttaa parempi yhteisymmärrys ja vuorovaikutus työntekijän ja asiakkaan välille sekä löytää asiakkaan oma kieli.
19 Dialoginen arviointi ei ole yleisesti tunnettu eikä laajasti käytetty menetelmä. Kaikkien toimialojen vertailussa sosiaali- ja terveystoimessa sitä käytetään eniten ja sosiaalitoimessa sen tuntemus on laajinta. Esimerkiksi terveystoimen vastaajista noin kolmannes ei tunne menetelmää lainkaan. En osaa sanoa - vastausten suuri osuus tämän kysymyksen osalta saattaa kertoa siitä, että työntekijät käyttävät arvioinnissa työmenetelmänä keskustelua, joka yleisesti on dialogi asiakkaan ja työntekijän välillä, mutteivät systemaattisesti ja tietoisesti sovella dialogisen arvioinnin ideologiaa keskustellessaan asiakkaan kanssa. Koulutoimen vastaajista lähes puolet ei tunne kyseistä menetelmää lainkaan, mikä saattaa kertoa siitä, että koulutoimessa ei ole järjestetty riittävästi koulutusta liittyen tähän asiakastyömenetelmään tai siihen, että koulutoimi saattaa määritellä asiakkaaksi oppilaan, eikä oppilaan koko perhettä yleisemmin kuin esimerkiksi sosiaalitoimi. Ryhmämuotoisella asiakastyöllä tarkoitetaan erilaisia asiakkaan kuntoutumista tai osallisuutta tukevia ryhmiä, joissa ideana on tehdä yhdessä ja yksin asioita, kuten valokuvauskerhot, taideryhmät, retkeilyryhmät ja muu tavoitteellinen ryhmätoiminta. Ryhmien käyttöä on perusteltu myös resurssien tehokkaalla hyödyntämisellä. Ryhmien käyttö on toimialojen vertailussa yleisintä terveys- ja sosiaalitoimessa, vaikkakin terveystoimen vastaajista noin neljännes ei tunne menetelmää lainkaan. Kommunikointia tukevat menetelmät on kehitetty pääasiassa varhaiskasvatuksen käyttöön, ja niiden käytön tuloksellisuudesta raportoitiin muun muassa Remontti- hankkeen tiedotustilaisuudessa keväällä 2013. Nämä menetelmät tunnetaan kaikkien toimialojen vertailussa parhaiten varhaiskasvatuksessa, vaikkakin varhaiskasvatuksen vastaajista noin neljännes ei tunne menetelmää lainkaan. Kaikista vastaajista noin kolmasosa ei tunne tätä menetelmää lainkaan. Perhekoulu on systemaattinen menetelmä, jossa tavoitellaan perheen sisäisen dynamiikan parantumista sekä päiväkirjan pitämisellä ja tehtävien teolla edistetään asiakkaan ja työntekijän ymmärrystä siitä, miten perheen sisäisiä asioita hoidetaan. Tämä menetelmä ei ole kovin laajasti ollut käytössä; sitä on käytetty muun muassa varsinaisen lastensuojelun perhetyössä avohuollon korjaavana keinona. Tämän menetelmän soveltaminen olisi mielekästä myös muilla toimialoilla, joissa työskennellään koko perheen kanssa. Kaikista vastaajista yli puolet ei joko osaa sanoa tai ei tunne kyseistä menetelmää lainkaan. Kaikista vastaajista alle puolet tuntee Lapset puheeksi -menetelmän. Toimialojen vertailussa eniten menetelmää käytetään terveystoimessa. Menetelmä on kehitetty sosiaali- ja
20 terveystoimen käyttöön tavoitteena lisätä lapsen näkyvyyttä perhetilanteessa esimerkiksi silloin, jos vanhempi sairastuu tai jos perheessä on jokin muu kriisi tai ongelma. Lisäksi menetelmää on lanseerattu aloilla, jotka perinteisesti on suunnattu aikuisten palveluihin, kuten aikuispsykiatriaan. Parhaimmillaan lapsi on voinut saada menetelmän avulla varhaista tukea vaikeaksi kokemiinsa tilanteisiin, mikä on edistänyt koko perheen jaksamista. Menetelmän tavoitteena on tukea lapsen ymmärrystä siitä, mitä vanhemman sairastuminen tai päihdeongelma merkitsee lapselle. Tilanteen sanoittaminen on usein vähentänyt lapsen pelkoa ja ahdistusta vanhemman toimintaa kohtaan. Joissakin sairaaloissa ja poliklinikoilla sosiaalityöntekijä on edistyksellisesti tuonut mallin systemaattiseen käyttöön osaksi työyhteisön menetelmiä. 4.3. ASIAKASLÄHTÖISYYS Asiakaslähtöisyyttä tarkasteltiin tässä tutkimuksessa muun muassa monivalintakysymyksillä, joilla kartoitettiin palvelujen saatavuutta, asiakkaan osallisuutta ja työntekijän käsitystä oikeudestaan määritellä asiakkaalle sopivat palvelut (Ks. kuviot 7-10). Lähes neljännes (23,8 %) vastaajista on täysin tai osittain sitä mieltä, että heillä työntekijöinä on aina oikeus määritellä asiakkaalle sopivat palvelut. Osittain tai täysin eri mieltä väittämästä on lähes puolet vastaajista. Tämän perusteella voidaan ajatella, että työntekijäjoukolla voi olla hyvinkin vastakkaisia käsityksiä siitä, kenen olisi hyvä määritellä asiakkaan paras. Asiakas voi joutua kahden vastakkaisen näkemyksen vaikutuksen piiriin, mikä oletettavasti voi vaikeuttaa viranomaisyhteistyön lisäksi asiakastyöskentelyä. Erittäin suuri osa vastaajista (85,5 %) on täysin tai osittain sitä mieltä, että asiakas joutuu odottamaan usein liian kauan sopivaan palveluun pääsyä. Täysin eri mieltä kysymyksestä on vain 1,8 prosenttia vastaajista, ja nämä vastaajat (n=8) ovat kaikki johtavissa asemissa. Niin ikään erittäin suuri määrä vastaajista on täysin tai osittain samaa mieltä siitä, että asiakkaalle sopivia palveluja ei voida toteuttaa kustannussyistä (77,6 %). Tämä voi kertoa siitä, että terveyspalveluiden hoitotakuu ei toteudu ja siitä, että sosiaalipalveluiden asiakkaat saavat palveluita vasta sitten, kun se on jo liian myöhäistä. Huostaanottojen määrän jatkuva kasvu saattaa kertoa tätä samaa todellisuutta. Palveluvalikoimaan liittyen erittäin suuri osa vastaajista on täysin tai osittain sitä mieltä (75 %), että asiakkaalle sopivaa palvelua ei aina ole olemassa. Tämä merkinnee sitä, että yksilöllisesti räätälöityjä palveluja ei ole helppoa tai mahdollista toteuttaa, vaikka laki sitä edellyttääkin.
21 Huomionarvoista on se, että hyvin suuri osa vastaajista (83,6 %) on täysin tai osittain sitä mieltä, että organisaation säästötoimet voivat joskus mennä asiakkaan tarpeiden edelle. Tällaisessa tilanteessa työntekijät saattavat joutua ikävään tilanteeseen nähdessään asiakkaan pahoinvoinnin samalla tietäen sen johtuvan säästötoimista. Pahimmillaan säästötoimet siis heikentävät sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädännön lain hengen mukaisten palvelujen saatavuutta. Suuri osa vastaajista (81,8 %) on täysin tai osittain sitä mieltä, ettei asiakas tunnista aina omaa parastaan. Lähes puolet vastaajista (44,8 %) on täysin tai osittain sitä mieltä, että asiakkaan palvelutarve kartoitetaan aina riittävän laajasti. Merkille pantavaa on, että vain 10 prosenttia vastaajista on täysin samaa mieltä väittämästä. Lisäksi huomionarvoista on, että lähes viidennes vastaajista ei osaa sanoa kartoituksen laajuudesta. Kuvio 7: Työntekijöiden käsityksiä palvelujen saatavuudesta ja asiakkaan osallisuudesta.
22 Kuvio 8: Vastaukset toimialoittain väittämään: Asiakas ei aina tunnista omaa parastaan. Kuvio 9: Vastaukset toimialoittain (%) väittämään Asiakkaan palvelutarve kartoitetaan aina riittävän laajasti.
23 Kuvio 10: Vastaukset toimialoittain (%) väittämään: Minulla on aina oikeus määritellä asiakkaalle sopivat palvelut. 4.4. TOIMIALOJEN VÄLINEN YHTEISTYÖ Esitän tässä luvussa aineiston sisällönanalyysin alustavia tuloksia (464 avovastausta) kahdesta kysymyksestä: 1) Mitkä tekijät edistävät ja 2) mitkä rajoittavat toimialojen välistä yhteistyötä? Esittelen pääluokat ja niiden sisältöä, mutta tarkemmin tämä analyysi on luettavissa tekeillä olevassa sosiaalityön pro gradu-tutkielmassani (Karvinen 2013; tulossa), joka valmistuu tänä vuonna Tampereen yliopistosta. Kartoitan toimialojen välistä yhteistyötä tässä raportissa lisäksi kysymällä vastaajien käsityksiä yhteistyön määrästä ja toimivuudesta. Toimialojen välisen yhteistyön tarkastelussa voidaan huomata, että moniammatillisuus on monelle vastaajalle tuttu, mutta tarkemmin perustelematon toimintatapa. Pro gradu -tutkielmani (Karvinen 2013; mt.) sisällönanalyysissä toimialojen välistä yhteistyötä edistävät tekijät ovat: 1) tietotaito, 2) avoimuus, 3) rakenteet, 4) tuttuus, 5) asenteet, 6) luottamus ja 7) en osaa sanoa (kuvio 11 alla.)
24 Kuvio 11: Työntekijöiden käsitykset toimialojen välistä yhteistyötä edistävistä tekijöistä pääluokittain (mainintojen määrä avovastauksissa, n= 232). Vastaukset osoittavat, että yhteistyötä edistävistä tekijöistä tietotaito ja osaaminen ovat merkittäviä. Tietotaitoon ja osaamiseen sisältyvät seuraavat alaluokat: tieto vastapuolen toimintatavoista, osaaminen ja yhteisymmärrys sekä yhteistyöhön kutsuminen. Vastausten perusteella avoimuus edistää merkittävästi yhteistyötä ja se voidaan jakaa kahteen osaan: tiedonvälityksen avoimuus ja keskustelun avoimuus. Kolmanneksi yhteistyötä edistävät rakenteelliset tekijät, johon sisältyvät resurssit, toisen osapuolen tavoitettavuus ja yhteydenpito sekä ammatillisuus ja lainsäädäntö. Yhteistyökumppanien tuttuus edistää myös merkittävästi yhteistyötä. Sitä kuvataan vastauksissa esimerkiksi seuraavasti: Kun yhteistyötä tarvitaan, siihen pitäisi varata riittävästi aikaa. Jos esim. verkostopalaverissa eri alojen työntekijät tapaavat toisensa vasta samaan aikaan, kun asiakaskin saapuu paikalle, ei tilanne ole paras mahdollinen. Se kun vuosien myötä tulee eri tahojen yhteistyökumppanien "kasvot" konkreettisiksi, tutuiksi- --> helpompi ottaa yhteyttä. Työntekijöiden pysyvyys yleensä edistää yhteistyötä.! Yhteistyötä edistävät aineiston perusteella varsin merkittävästi myös asenteet toista osapuolta kohtaan. Asenteet sisältävät yhtäältä sellaiset vastaukset, joissa vastaaja tiedostaa kyseessä olevan asenteen vaikutuksen (manifests content) ja toisaalta sellaiset vastaukset, joiden
25 tulkitsen sisältävän (latent content) asenne-tekijän joko vastaajan itsensä taholta, odotuksena, arvostelmana tai toisen osapuolen taholta arvostelmana. Asenteissa erottuu selvästi kolme osaaluetta: toisen kunnioittaminen ja arvostaminen, motivaatio yhteistyöhön ja asenteellinen (arvoperusteinen) yhteisymmärrys, kuten esimerkiksi samanlaiset arvot ja keskustelu samalla aaltopituudella. Vastausten perusteella myös luottamus edistää toimialojen välistä yhteistyötä, ja sitä kuvataan esimerkiksi luottamuksellisena yhteistyönä ja luottamuksena kaikkien toimijoiden ammatillisuuteen sekä luottamuksen pitämisenä. Vastausten perusteella toimialojen välistä yhteistyötä rajoittavat rakenteelliset ja asenteelliset tekijät, osaamisen puute, tuntemattomuus ja pelko. Kuvio 12: Työntekijöiden käsityksiä toimialojen välistä yhteistyötä rajoittavista tekijöistä (mainintojen määrä avovastauksissa, n= 232). Yhteistyötä rajoittavat merkittävästi rakenteelliset tekijät. Rakenteeseen sisältyvät esimerkiksi työmäärä, kiire, resurssipula, työntekijöiden vaihtuvuus, organisaatioiden kulttuurit ja historia, tosiasiallisesti vaikuttavat valtasuhteet, byrokratia, budjettien tiukkuus ja lainsäädäntö.
26 Vastausten perusteella yhteistyötä rajoittavat myös asenteet, jotka sisältävät esimerkiksi ennakkoluulot, itsekkyyden, eristäytymisen, salailun, vaitiolovelvollisuuteen tukeutumisen sekä työntekijöiden käsityksiä motivaation, arvostuksen ja luottamuksen puutteesta. Lisäksi yhteistyötä rajoittaa merkittävästi osaamisen puute, johon lukeutuvat esimerkiksi tietämättömyys toisesta toimijasta, tiedonpuute tukitoimien mahdollisuudesta, salassapidon väärinkäyttö tai ylikorostaminen, vuorovaikutuksen puute sekä puutteet kokonaisuuden hahmottamistaidoissa. Vastausten perusteella myös pelko ja asioiden luonne rajoittavat jonkin verran toimialojen välistä yhteistyötä. Tähän sisältyvät esimerkiksi pelko vaitiolovelvollisuuden väärinkäytöstä, käsiteltävien asioiden vaikeus, ja rohkeuden puute asioiden puheeksi ottamisessa, kuten esimerkiksi: Iso kynnys ottaa lastensuojeluun yhteyttä, vanhemmat pitävät rangaistuksena. Epävarmuus millaista yhteistyötä ja miten saa tai ei saa tehdä. Pelko seurauksista. Koko aineiston tarkastelussa havaitaan neuvolan, aikuissosiaalityön ja aikuispsykiatrian kanssa tehtävän vain vähän yhteistyötä. Lisäksi moni vastaaja arvioi yhteistyön lastensuojelun, aikuispsykiatrian, perusterveydenhuollon, poliisin sekä lasten- ja nuortenpsykiatrian kanssa toimivan vain kohtalaisesti tai ei lainkaan (ks. kuvio 13). Kaikkien toimialojen vertailussa eniten neuvolan kanssa yhteistyötä vastaavat tekevänsä sosiaalitoimen, liikuntatoimen ja varhaiskasvatuksen työntekijät. Neuvolan kanssa yhteistyötä tekevistä yli kolmannes arvioi yhteistyön toimivan vain kohtalaisesti ja vain viidesosa arvioi sen toimivan hyvin (ks. kuvio 13). Varhaiskasvatuksen kanssa yhteistyötä tekevistä noin neljäsosa arvioi yhteistyön toimivan kohtalaisesti, ja hyväksi toimivuuden arvioi yli kolmannes vastaajista (ks. kuvio 13). Koulutoimen kanssa tehtävän yhteistyön vain kohtalaisesti toimivaksi arvioi yli puolet sosiaalitoimen, nuorisotoimen ja varhaiskasvatuksen vastaajista ja lähes puolet terveystoimen vastaajista. Yhteistyötä perusterveydenhuollon kanssa tekevistä vastaajista noin puolet arvioi yhteistyön perusterveydenhuollon kanssa toimivan vain kohtalaisesti ja vain noin kolmasosa heistä arvioi sen toimivan hyvin (kuvio 13). Sosiaali- ja terveystoimen vastaajista yli puolet arvioi
27 yhteistyön perusterveydenhuollon kanssa toimivan vain kohtalaisesti. Merkille pantavaa on, että lähes neljä viidestä (78 %) poliisista arvioi yhteistyön perusterveydenhuollon kanssa toimivan vain kohtalaisesti, eikä yksikään poliisi arvioi sen toimivan hyvin. Lasten- ja nuorisopsykiatrian kanssa yhteistyötä tekevistä vastaajista yli puolet arvioi yhteistyön toimivan vain kohtalaisesti ja vain alle viidesosa heistä arvioi sen toimivan hyvin (kuvio 13). Kaikkien toimialojen vertailussa koulutoimen vastaajissa on eniten, jopa yli 10 prosenttia niitä, jotka ilmoittavat, että yhteistyö lasten- ja nuortenpsykiatrian kanssa ei toimi lainkaan. Lisäksi koulutoimen vastaajista vain alle 10 prosenttia on sitä mieltä, että yhteistyö toimii hyvin. Yhteistyötä lasten- ja nuorisopsykiatrian kanssa määrällisesti vähiten tekevät varhaiskasvatuksen työntekijät, joista jopa kolmannes vastaa, ettei yhteistyötä tehdä lainkaan. Yhteistyötä aikuispsykiatrian kanssa vastaa tekevänsä noin 60 prosenttia vastaajista ja merkille pantavaa on, että heistä vain noin viidesosa arvioi yhteistyön toimivan hyvin. Kohtalaisesti sen arvioi toimivan noin kolmannes vastaajista. Merkittävänä voidaan pitää myös sitä, että yli neljännes (27 %) vastaajista ei osaa sanoa miten yhteistyö toimii. Yhteistyön vähyys saattaa liittyä yleisesti aikuisten palveluihin, sillä yli neljännes (30 %) vastaajista ei osaa sanoa miten yhteistyö toimii työvoimapalvelujen kanssa ja yli neljännes (27,2 %) vastaajista ei osaa sanoa miten se toimii aikuissosiaalityön kanssa.
28 Kuvio 13: Ehkäisevän lastensuojelun yhteistyön toimivuus eri toimialojen kanssa. 4.5. KEHITTÄMISHANKKEET JA KOULUTUSTARVE Vastaajista alle viidesosa (18,6 %) on osallistunut ehkäisevän lastensuojelun kehittämishankkeisiin ja 6 % vastaajista ei osaa sanoa onko osallistunut sellaisiin. Kaikkien toimialojen vertailussa ei esiinny tilastollisesti merkitseviä eroja hankkeisiin osallistumisessa. Sosiaalitoimen vastaajista puolet ja terveystoimen vastaajista yli viidesosa (22 %) on osallistunut hankkeisiin. Hankkeiden keskeisinä etuina avovastauksissa mainitaan esimerkiksi: Asiakaslähtöisyyden lisääntyminen. Kyseessä oli vanhempainryhmä mm. tukea tarvitseville vanhemmille; "tuloksista" voisin mainita vertaistuen, keskustelumahdollisuuden ja mahdollisuuden saada uusia näkökulmia mieltä painaviin asioihin. Yhteistyön parantuminen eri toimijoiden kesken. Sen huomion levittäminen, että lastensuojelu ei kuulu ainoastaan sosiaalitoimelle.
29 Etsivän työn kautta syrjäytymisvaarassa olevat nuoret täytyy löytää ajoissa, jotta asioihin voidaan vaikuttaa parhaiten. Tiedonkulun on oltava sujuvaa kaikkien eri toimijoiden kesken ja salassapitosäännöksiin ei tule vedota. Matalan kynnyksen toimintamallit, asiakkaille enemmän vaihtoehtoja. Suunnitelma viranomaisyhteistyön kehittämisestä ja vahvistamisesta. Toivottavasti suunnitelmat saadaan toteutettua myös käytännössä tehokkaasti. Lisäksi aineistossa on joitakin vastauksia, jotka eivät tue kehittämishankkeiden tuloksellisuutta, esimerkiksi: Emme saaneet tuloksia, yritimme kehittää toimintatapoja. Ajatustapojen muutos on käynnistynyt, mutta käytännön toimintatapoihin ajattelu ei vielä ulotu. Ehkäisevä lastensuojelu on koulun jokapäiväistä arkea, ei hanke. Nyt YTE- pedagogiikan vaatimat useat kirjaamiset vievät liian suuren osan oikean ja aidon ehkäisevän lastensuojelun ajasta. Tuloksena onkin siis lainlaatijan tarkoituksen mukaisen hyödyn ja avun sijasta vähemmän aikaa, tukea ja apua tarvitseville. Koulutustarvetta pyydettiin kyselyssä arvioimaan uusien ja jo pidempään tunnettujen asiakastyömenetelmien osalta. Toimialojen välillä on tilastollisesti merkitseviä eroja koulutustarpeen suhteen. Sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöstä molemmista noin viidesosa (20 %) ja liikuntatoimesta neljäsosa arvioi saaneensa riittävästi koulutusta uusien työmenetelmien käytöstä. Liikuntatoimen kohdalla tulee kuitenkin huomioida vastaajien pieni kokonaismäärä. Tilastollisesti merkitsevästi vähemmän riittävää koulutusta arvioivat saaneensa koulutoimen (6 %) nuorisotoimen (9 %), poliisin (9 %) ja kulttuuritoimen (0 %) edustajat. Kulttuuritoimen kohdalla tulee huomioida vastaajien pienen määrän lisäksi se, että alalla ei samalla tavoin tarvita asiakastyömenetelmiä kuin muilla vertailussa mukana olevilla aloilla. Merkille pantavaa kaikkien toimialojen vertailussa on se, että riittävästi kyseistä koulutusta arvioi saaneensa vain 14,5 prosenttia vastaajista (ks. kuvio 17).
Kuvio 14: Kaikkien vastaajien arvio omasta koulutustarpeesta (%). 30
31 5. TULOSTEN ARVIOINTIA Ehkäisevää työtä on pyritty toteuttamaan jatkuvasti vähenevillä resursseilla palvelujen laadun parantamista sekä työmenetelmien ja -prosessien kehittämistä apuna käyttäen. Tämän selvityksen perusteella toimialojen välisen yhteistyön tärkeänä esteenä nähdään kiire ja työntekijöiden vaihtuvuus: Monilla toimialoilla koetaan epäinhimillisiä työkiireitä, joita aiheuttanevat ainakin organisaatiomuutokset, joissa pitää opetella paljon uusia asioita työtehtävien ja yhteistyökäytäntöjen muuttuessa. Lisäksi on mahdollista, että tuloksellisuuteen tähtäävät organisaatiouudistukset ja kehittämishankkeet vain uuvuttavat työntekijöitä, eivätkä siksi tuota odotettuja säästöjä lyhyellä aikavälillä. Kaikki työntekijät eivät kenties pysy muutoksessa mukana, ja kokevat oman osaamisensa riittämättömänä. Huomionarvoista ja ajankohtaista tässä tutkimuksessa on, että suurin osa työntekijöistä toivoo lisää koulutusta ehkäisevien työmenetelmien osalta. Kaste-ohjelmassa on kysytty, miten mitata lastensuojelun painopisteen siirtymää varsinaisesta lastensuojelusta ehkäisevään. On ajateltu, että mitä vähemmän perheitä ohjautuu varsinaiseen lastensuojeluun, sitä paremmin ehkäisevässä työssä olisi onnistuttu ja painopiste olisi siirtynyt. Toisaalta varsinaisen lastensuojelun asiakkuuksien määrään vaikuttavat myös lastensuojelun omat, valtakunnallisesti vaihtelevat määrittelykriteerit ja se, miten riittävästi varsinainen lastensuojelu ohjaa asiakkaitaan ehkäisevän lastensuojelun palveluihin, kuten koulukuraattorille tai perheneuvolaan. Lisäksi asiakkuuksien määrään vaikuttaa se, miten taitavasti varsinainen lastensuojelu tekee yhteistyötä ehkäisevän lastensuojelun toimialojen, kuten neuvolan kanssa. Toimialojen välistä yhteistyötä rajoittavat ja edistävät tekijät liittyvätkin tutkimukseni perusteella merkittävästi työntekijän osaamiseen ja tietotaitoon. Lastensuojelun painopisteen siirtymä vaatinee otollista alustaa organisatorisessa, lainsäädännöllisessä ja kulttuurisessa merkityksessä. Siirtymää helpottaisivat riittävät resurssit ja oikea-aikaiset palvelut. Tämän selvityksen perusteella syntyy huoli siitä, ettei resursseihin panosteta riittävästi, sillä asiakkaat eivät saa työntekijöiden mielestä riittävän ajoissa palveluita, eivätkä palvelut aina vastaa asiakkaiden tarpeita. Lisäksi erityisen huolestuttavia ovat tämän selvityksen perusteella työntekijöiden käsitykset siitä, että organisaation säästöt menevät usein asiakkaan tarpeiden edelle.
32 Sosiaali- ja terveysministeriön asettaman selvitysryhmän loppuraportissa (Toimiva lastensuojelu 2013) esitetään yhteensä 54 toimenpide-ehdotusta lastensuojelun kehittämiseksi. Niissä esitetään muun muassa pitkän aikavälin tavoitteeksi lasten ja perheiden kohtaaminen kokonaisuutena ja yhteisten palvelujen ja niihin sisältyvän yleisen tuen järjestäminen elämänkulun myötä jatkuvana kokonaisuutena. Rakenteellisena kehityssuuntana esitetään hyvinvointia edistävien ja ongelmia ehkäisevien toimenpiteiden vahvistamista perustasolla. Lasten, nuorten ja perheiden palveluihin esitetään järjestelmää, jolla on yhteinen tietopohja ja viitekehys. Kokonaisuudessaan voidaan arvioida, että ehkäisevän lastensuojelun työmenetelmät ja toimialojen välinen yhteistyö ovat etsimässä paikkaansa lakisääteisten palvelujen kentällä, ja niiden tuleminen palvelujen valikoimaan tai sen osaksi tasavertaisesti kaikkien saataville aiheuttaa muutospaineita koko palvelurakenteessa.
33 LÄHTEET/LIITTEET Ahvenus, Päivi (2012) Sosiaalityön erityispiirteet pienessä kunnassa. Teoksessa: Minna Strömberg-Jakka ja Teija Karttunen (toim.) Sosiaalityön haasteet. Juva: PS-kustannus, 296-319. Annala, Erja (2011) Paras-hankkeen ja kuntaliitosten vaikutukset organisaation toimintakäytäntöihin, tarkastelussa ennaltaehkäisevä lastensuojelu. Tutkimuskohteena Salon kaupungin sosiaali- ja terveystoimi sekä varhaiskasvatus. Liiketaloustiede: Johtamisen ja organisoinnin pro gradu- tutkielma: Turun yliopisto. Turun kauppakorkeakoulu, Porin yksikkö. Forsman, Sinikka (2010) Sosiaalityöntekijän jaksaminen ja jatkaminen lastensuojelussa. Henkilökohtaisen ja muodollisen uran rajapinnoilla. Sosiaalityön tutkimuksen laitos. Tampereen yliopisto. Sähköinen julkaisu Tampere: University Press Tampere 2010. Heikkinen, Alpo (2007) Nuoret lastensuojelun avohuollossa - palveluiden ja menetelmien tarkastelu. Sosiaali- ja terveysministeriön Sosiaalialan kehittämishankkeen lastensuojelun kehittämisohjelman raportti. Helsingin kaupungin sosiaalivirasto: ISBN. Helsinki. Huotari, Päivi (2009) Strateginen osaamisen johtaminen kuntien sosiaali- ja terveystoimessa. Akateeminen väitöskirja TAY: Tampereen yliopistopaino Juvenes Print. Isoherranen, Kaarina (2008) Yhteistyön uusi haaste- moniammatillinen yhteistyö. Teoksessa (toim.: Isoherranen, Rekola ja Nurminen): Enemmän yhdessä moniammatillinen yhteistyö. Helsinki: WSOY oppimateriaalit. Konttinen, Esa (1997) Professionaalinen asiantuntijatyö ja sen haasteet myöhäismodernissa. Teoksessa: Muuttuva asiantuntijuus. (Toim.): Kirjonen, Remes, Eteläpelto 1997: Jyväskylän yliopistopaino. 48-61. Lankinen, Niko (2011) Yhdessä oikeaan aikaan. Lapsiperheiden hyvinvointia tukevan kasvuympäristölähtöisen toimintamallin kehittäminen Raision kaupunkiin. Väliraportti. Lindén, Mirja (1999) Terveydenhuollon sosiaalityö moniammatillisessa ympäristössä. Stakes. Raportteja 234. Saarijärvi: Gummerus Kirjapaino Oy. Mertala, Sirpa (2011) Yhdessä tietämisen episodeja. Terveydenhuollon kompleksiset työympäristöt. Tampere: Juvenes Print.
34 Niemi, Annukka (2006) Asiakaslähtöisyys sosiaali- ja terveyspalveluissa: Yksityisen ja julkisen kotihoidon työntekijöiden käsityksiä asiakaslähtöisyydestä. Pro gradu -tutkielma Terveyshallintotieteen pääaine: Kuopion yliopisto. Terveyshallinnon ja -talouden laitos. Niiranen, Sinkkonen-Järvelä, Seppänen, Vartiainen (2011) (toim.) Johtaminen sosiaalialalla. Tallinna Raamatutrukikoda: Gaudeamus Helsinki University Press Oy Yliopistokustannus. Pärnä, Katariina (2012) Kehittävä moniammatillinen yhteistyö prosessina. Lapsiperheiden varhaisen tukemisen mahdollisuudet. Akateeminen väitöskirja, Turun yliopisto. Turku: Uniprint Oy. STM 2012; 1: Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja (2012) 1. Juvenes Print: Tampereen yliopistopaino. Valtakunnallisen Kaste-ohjelman Länsi-Suomen alueellinen toimeenpanosuunnitelma vuosille 2012-2015. Selvitys perhe- ja lapsensurmien taustoista vuosilta 2003-2012: SISÄASIAINMINISTERIÖN JULKAISUJA 35/2012 30.8.2012 <http://www.intermin.fi/julkaisu/352012?docid=36314>. Sähköinen julkaisu (PDF): <www.intermin.fi/julkaisut>. Sisäasiainministeriö. 12.11.12 klo 10.05. www-lähteet: Ehkäisevä työ. Prosessikuvaus. Sähköinen julkaisu: <http://www.sosiaaliportti.fi/fifi/lastensuojelunkasikirja/tyoprosessi/ehkaisevatyo/>. Hankesuunnitelma Kaste I -ohjelman mukaisen hankkeen toteuttamiseksi: Remontti juurruttamishanke: Lasten, nuorten ja lapsiperheiden palveluiden uudistaminen Länsi-Suomen Kaste-alueella 1.10.2012 31.10.2013. Liite 2 valtionavustushakemukseen. Länsi-Suomen Kaste-aluejohtoryhmä. <http://www.turku.fi/public/default.aspx?contentid=333991&nodeid=14716>. Lastensuojelun Keskusliiton tiedote (2012). Matkaopas asiakaslähtöisten sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämiseen. Tarkoitettu työkaluksi asiakaslähtöisten palveluinnovaatioiden tuottamiseen. Sisältää paitsi tutkittua tietoa asiakaslähtöisyyden merkityksestä myös käytännön vinkkejä alan ammattilaisille ja kehittäjille: <http://www.tekes.fi/ohjelmat/tyke/ajankohtais...si?type=news>.
35 <http://www.socca.fi/yhteistutkiminen. Yhteistutkiminen sosiaalityön menetelmäksi hanke>. Paavola, Honkavaara, Muuronen, Mäkinen, Tolonen, Varsa (2010) Ehkäisevän lastensuojelun kirjava todellisuus. Lastensuojelulain vaikutukset eri ammattiryhmien toimintatapoihin: Mikä toimii, mikä takkuaa, mitä pitäisi kehittää? (pdf) Lastensuojelun Keskusliitto. Helsinki. <http://www.lskl.fi/files/395/ehkaisevan_lastensuojelun_kirjava_todellisuus.pdf>. Niiranen, Vuokko (2013). < http://yle.fi/uutiset/parashanke_toi_uusia_palveluratkaisuja_ja_lisasi_yhteistyota/6530055>. Niiranen, Vuokko, Puustinen, Alisa, Zitting, Joakim & Kinnunen, Juha. Sosiaali- ja terveyspalvelut kunta- ja palvelurakenneuudistuksissa. verkkoversiona Kuntaliiton sivuilta: <www.kunnat.net/arttu>. Puro, Markku (2012) Asiakaslähtöisyys terveydenhuollossa. Terveyskeskusten johdon neuvottelupäivät 9 10.2.2012 Helsinki. Forssan seudun terveydenhuollon ky. Sähköinen julkaisu. Remontti-hankkeen uusimmat uutiset (2013) <http://www.turku.fi/public/default.aspx?contentid=438959&nodeid=14716>. Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) (2012). Selvitys kuntien perhetyön, lastensuojelun toimintatapojen sekä lastensuojelulain toimivuuden kehittämisestä. <http://www.stm.fi/vireilla/tyoryhmat/lastensuojelu> Sosiaali- ja terveysministeriön (STM) tiedote 05.12.2012. Tiedote stm.fi-palvelussa. <http://www.stm.fi/tiedotteet/tiedote/-/view/1845826#fi>. Sosiaali- ja terveysministeriön (STM) (2010c) tiedote. Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallinen kehittämisohjelma KASTE 2008-2011. <http://www.stm.fi/vireilla/kehittamisohjelmat_ja_hankkeet/kaste;jsessionid=cd173c209774af1 943344f108632>. Suomen nuorisoyhteistyöjärjestö Allianssin tiedote 30.11.2012: <http://www.alli.fi/sitenews/view/-/nid/2190/ngid/40/. 13.12.2012. klo 10.40>. Toimiva lastensuojelu. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2012:28. <http://www.stm.fi/julkaisut/nayta/_julkaisu/1845758#fi>. Toimiva lastensuojelu. Selvitysryhmän loppuraportti. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2013:19. http://www.stm.fi/julkaisut/nayta/-/_julkaisu/1858918
36 Valtiovarainministeriön tiedote (2012). <http://valtioneuvosto.fi/ajankohtaista/tiedotteet/tiedote/fi.jsp?oid=37134713.12.2012.klo 11.00>. Virkki, Tuija, Vartiainen, Anssi, Kettunen, Pekka & Heinämäki, Liisa. Sosiaalipalvelut muutoksessa Kuntalaisten ja henkilöstön näkemyksiä Paras-uudistuksesta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Raportti 56/2011. Muut lähteet: Karvinen Ia (2013): Edistävät ja rajoittavat tekijät ehkäisevän lastensuojelun toimialojen välisessä yhteistyössä. Vuonna (syys- lokakuussa) 2013 valmistuva pro-gradu-tutkielma. Tampereen yliopisto. Yhteiskuntatieteiden tiedekunta. Sosiaalityön maisteriopinnot. Remontti- hankkeen tiedotustilaisuus Turussa syksyllä 2013. Rimpelä, Matti (2012) Onko nykyjärjestelmän hajanaisuus / nykyjärjestelmä este lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnille? Remontti-hankkeen koulutusluento: Lasten, nuorten ja perheiden palveluiden yhteen sovittava johtaminen. 7.11.2012. Puutarhakadun auditorio. Turku. Sosiaali- ja terveysministeriön (STM) uutiset Twitterissä: <http://twitter.com/stm_uutiset>.
Kysely lasten-, nuorten- ja perheiden kuntapalveluista ehkäisevän lastensuojelun osalta Varsinais-Suomessa. Lastensuojelulain 3 käsittää muutossäädöksen ehkäisevästä lastensuojelusta. Ehkäisevä lastensuojelu sisältää lasten, nuorten ja perheiden varhaisia tukimuotoja, joilla pyritään ehkäisemään varsinaisen lastensuojelun asiakkuutta. Lisäksi edellytetään, että lapsen tuen ja suojelun tarve huomioidaan aikuisten palveluissa, lastensuojelulaki 8-10 (Finlex).Tämä tutkimus kartoittaa kuntapalveluiden ehkäisevän tuen muotoja. Tutkimuksen tuloksia käytetään sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämisessä. Vastaukset käsitellään nimettöminä. 1. Ikä * nmlkj 20-30 nmlkj 31-40 nmlkj 41-50 nmlkj 51-60 nmlkj 61-2. Sukupuoli * nmlkj Mies nmlkj Nainen 3. Koulutus * nmlkj Lukio nmlkj Opistoaste nmlkj nmlkj Alempi korkeakoulututkinto Ylempi korkeakoulututkinto 4. Työtehtävä / ammatti * g 5 6 5. Toimiala * nmlkj Sosiaalitoimi nmlkj Terveystoimi nmlkj Poliisi
nmlkj Koulutoimi nmlkj Liikuntatoimi nmlkj Kulttuuritoimi nmlkj Nuorisotoimi nmlkj Varhaiskasvatus 6. Työpaikkasi postinumero * qqqqq 5 6 0 merkkiä jäljellä Keskeytä 20% valmiina (Sivu 1 / 5)
Kysely lasten-, nuorten- ja perheiden kuntapalveluista ehkäisevän lastensuojelun osalta Varsinais-Suomessa. 7. Tunnetko kyselyn alussa mainitun lastensuojelulain ( 3) muutossäädöksen ehkäisevästä lastensuojelusta? * nmlkji En osaa sanoa nmlkj En tunne nmlkj Tunnen jonkin verran nmlkj Tunnen hyvin 8. Koskeeko ehkäisevä lastensuojelu omaa työtäsi? * nmlkj nmlkj En osaa sanoa Ei lainkaan nmlkj Joskus nmlkj Usein nmlkj Jatkuvasti/ päivittäin 9. Oletko ollut mukana ehkäisevää lastensuojelua kehittävissä hankkeissa/ kehittämistyössä? * nmlkj En osaa sanoa nmlkj Kyllä nmlkj En Keskeytä 40% valmiina (Sivu 2 / 5)
Kysely lasten-, nuorten- ja perheiden kuntapalveluista ehkäisevän lastensuojelun osalta Varsinais-Suomessa. 10. Mikä/mitkä ovat mielestäsi hankkeen merkittävimmät tulokset? * kk 5 6 Keskeytä 60% valmiina (Sivu 3 / 5)
Kysely lasten-, nuorten- ja perheiden kuntapalveluista ehkäisevän lastensuojelun osalta Varsinais-Suomessa. 11. Käytetäänkö/ tilaako organisaatiosi seuraavia asiakastyömenetelmiä? * Perhetyö ehkäisevä (esim. (esim. neuvolan perhetyö, sosiaalitoimen kotiapu) Perhetyö korjaava ( esim. lastensuojelun avohuolto) En osaa sanoa En tunne menetelmää Tunnen menetelmän, mutta ei käytössä meillä Kyllä, käytetään /tilataan silloin tällöin Kyllä, käytetään/tilataan usein nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj Verkostotyö nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj Dialoginen arviointi nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj Ryhmämuotoinen asiakastyö nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj Motivoiva haastattelu nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj Ryhmänvetäjä nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj Kommunikointia tukevat menetelmät Lasten käytöshäiriöiden varhainen tunnistus nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj Kouluvaari tai -mummi nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj Dialoginen arviointi nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj Lapset puheeksimenetelmä nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj Perhekoulu nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj 12. Miten usein työskentelet alla lueteltujen alojen ammattilaisten kanssa? * 1= en koskaan 2 = harvoin 3= melko harvoin 4= melko usein 5= usein Neuvola nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj
Varhaiskasvatus nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj Koulutoimi nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj Perusterveydenhuolto (esim. päihdepalvelut, terveystutkimukset) nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj Lasten- tai nuorisopsykiatria nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj Aikuispsykiatria nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj Lastensuojelu nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj Aikuissosiaalityö / toimeentulotuki nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj Vammaispalvelut nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj Kela nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj Vakuutusyhtiöt nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj Perhekeskus nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj Poliisi nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj Kolmas sektori nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj Kulttuuri- ja liikuntatoimi nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj Nuorisotoimi nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj Työvoimapalvelut nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj 13. Arvioi alla lueteltujen alojen kanssa tehtävän yhteistyön toimivuutta. * En osaa sanoa Ei yhteistyötä Yhteistyö ei toimi Yhteistyö toimii kohtalaisesti Yhteistyö toimii hyvin Neuvola nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj Varhaiskasvatus nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj Koulutoimi nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj Perusterveydenhuolto nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj Lasten- tai nuorisopsykiatria nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj Aikuispsykiatria nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj Lastensuojelu nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj Aikuissosiaalityö / toimeentulotuki nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj Vammaispalvelut nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj Kela nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj Vakuutusyhtiöt nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj Perhekeskus nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj Poliisi nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj Kolmas sektori nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj Kulttuuri- ja liikuntatoimi nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj Nuorisotoimi nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj
Työvoimapalvelut nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj 14. Mitkä ovat mielestäsi yhteistyötä edistäviä tekijöitä? * gg 5 6 15. Mitkä tekijät mielestäsi rajoittavat yhteistyötä? * gg 5 6 Keskeytä 80% valmiina (Sivu 4 / 5)
Kysely lasten-, nuorten- ja perheiden kuntapalveluista ehkäisevän lastensuojelun osalta Varsinais-Suomessa. 16. Rastita palvelut, joita organisaatiosi tarjoaa/tilaa tai joihin teiltä ohjataan asiakkaita * 1=en osaa sanoa 2=ei ole käytössä 3= poistunut käytöstä 4=kyllä, toisinaan 5=kyllä, usein Verkkokurssit nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj Perhekerhot nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj Perhekeskus nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj Matalan kynnyksen kohtaamispaikat perheille nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj Vertaisryhmä nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj Koulukuraattori nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj Mielenterveysambulassi nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj Nuorisotalo nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj Koulupoliisi nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj Nettipoliisi nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj Sopeutumisvalmennus nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj Kasvatus- ja perheneuvola nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj Kolmannen sektorin palvelut nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj Henkilökohtainen avustaja nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj Tukihenkilö nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj Tukiperhe nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj Terapia nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj Päivähoito nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj Perhekuntoutus nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj Etsivä nuorisotyö nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj Päihdepalvelut nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj 17. Arvioi minkä verran aikaa käytät työssäsi seuraaviin osa-alueisiin: *
En osaa sanoa En lainkaan Vähän Melko vähän Melko paljon Paljon Ehkäisevä lastensuojelutyö nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj Dokumentointi nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj Muu nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj 18. Arvioi seuraavia väittämiä * Asiakkaan palvelutarve kartoitetaan aina riittävän laajasti 1=en osaa sanoa 2= täysin eri mieltä 3= osittain eri mieltä 4= osittain samaa mieltä 5= täysin samaa mieltä nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj Asiakas ei aina tunnista omaa parastaan nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj Organisaation tarpeet, kuten säästötoimet, voivat joskus mennä asiakkaan tarpeiden edelle Asiakkaalle sopivaa palvelua ei ole aina olemassa Asiakkaalle sopivaa palvelua ei ole aina mahdollista toteuttaa kustannussyistä Asiakas joutuu joskus odottamaan liian kauan sopivaan palveluun pääsyä Minulla on aina oikeus määritellä asiakkaalle sopivat palvelut nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj nmlkj 19. Oletko saanut mielestäsi riittävästi koulutusta ja tietoa uusimpien asiakastyömenetelmien käytöstä? * nmlkj En osaa sanoa nmlkj En nmlkji Vanhat menetelmät ovat riittäviä nmlkj Kyllä Keskeytä 100% valmiina (Sivu 5 / 5)
LIITE 2: EXEL-taulukot Kuvio 1: Vastaajien ikä (%).
Kuvio 7: Palvelujen käyttö ja tuntemus kaikkien vastaajien osalta.
Kuvio 8: Asiakastyömenetelmien käyttö ja tuntemus Varsinais-Suomessa kaikkien vastaajien osalta. Kuvio 18: Kaikkien vastausten prosenttijakauma kysymykseen: Oletko osallistunut ehkäisevän lastensuojelun kehittämishankkeisiin?.