Matalaa ja tiiviistä miksi ja miten? Esitutkimuksen loppuraportti (luonnos) Pekka Lahti matti matalan ja tiiviin asuntoalueen kehittämisprojekti Rakennus- ja yhdyskuntatekniikka Espoo, lokakuu 2001
kansikuva: Puu-Vallila, Helsinki (Lahti 2001) 2
3 Matalaa ja tiivistä - miksi ja miten? Esitutkimuksen loppuraportti (luonnos) Pekka Lahti matti matalan ja tiiviin asuntoalueen kehittämisprojekti YMPÄRISTÖKLUSTERIN TUTKIMUSOHJELMA EKOINFRA Kestävän yhdyskunnan infrastruktuuri Rakennus- ja yhdyskuntatekniikka Espoo lokakuu 2001
4 SISÄLLYSLUETTELO (tarkistettava) Esipuhe 5 1. Esitutkimuksen tausta ja tavoite 6 Esitutkimuksen tavoite 6 Esitutkimuksen sisältö 7 Esitutkimuksen viitekehikko 7 2. Matalan ja tiiviin taustaa 9 Ensimmäinen suuri linja: perinteinen keskiaikainen kaupunkirakenne 9 Toinen suuri linja: pohjoismainen puukaupunkiperinne 15 Kolmas suuri linja: englantilainen puutarhakaupunki 32 Suomalainen muunnelma: Munkkiniemi-Haaga ja Suur-Helsinki 40 Ruotsalainen puutarhakaupunki 45 Lähiöt ja muut teollisen kaupungin reuna-alueet 49 Yksittäisiä, moderneja matalan ja tiiviin esimerkkejä 53 Uusia matalan ja tiiviin asuntoalueen suunnitelmia Suomessa 58 3. Rakentamistehokkuudet suomalaisilla asuntoalueilla 60 4. Matalien ja tiiviiden suunnitteluratkaisujen arviointi 86 Talous 86 Ekologia 90 Ympäristöpsykologiset ja sosiaaliset ominaisuudet 91 Arviointiprosessin testaus 92 5. Matalan ja tiiviin asuntoalueen arviointi- ja suunnittelukriteerit 94 6. Tutkimus- ja kehittämisohjelma Lähteet ym. kirjallisuus
5 Esipuhe Esitutkimus on toteutettu VTT Rakennus- ja yhdyskuntatekniikassa johtava tutkija Pekka Lahden johdolla. Projektiin ovat lisäksi osallistuneet kirjallisuustutkimusosan tiedonkeruun sekä kokous- ja arviointiraadin aineiston jalostamisen osalta FM Saija Niskanen ja maanmittausteknikko Tapio Ahonen kuvamateriaalin jalostamisessa sähköiseen muotoon. TKK/YTK:n osuudesta (ympäristöpsykologia ja sosiologia) ovat vastanneet tutkimuspäällikkö Rauno Sairinen, tutkijat Marketta Kyttä (YTK) ja Jani Päivänen (LT-Konsultit Oy). Tutkimuksen ovat rahoittaneet ympäristöministeriö (ympäristöklusteri/eko-infra tutkimusohjelma) ja Helsingin kaupunginkanslian kehittämistoimisto. Tutkimus on myös osa EU:n COST C8 Best Practice in Sustainable Urban Infrastructure hanketta (http://www.vtt.fi/rte/projects/yki4/cost/costc80.htm). Tutkimusta varten perustettiin projektiryhmä, jonka kokouksiin ovat osallistuneet ylijohtaja Jouni J. Särkijärvi, yliarkkit. Aila Korpivaara, yli-insinööri Mauri Heikkonen, ympäristöklusterin koordinaattori Pekka Harju-Autti, arkkit. Harri Hakaste ja ylitarkastaja Peter Fredriksson ympäristöministeriöstä, kehittämispäällikkö arkkit. Jussi Kautto ja projektipäällikkö Kyösti Oasmaa Helsingin kaupunginkanslian kehittämistoimistosta, arkkit. Riitta Jalkanen, arkkit. Marianna Timperi, arkkit. Suvi Tyynilä ja arkkit. Vesa Jakkula Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston kaavoitusosastolta sekä arkkit. Jukka Turtiainen (Arkkitehtitoimisto Jukka Turtiainen Oy) ja arkkit., TL Kimmo Kuismanen (Case Consult Ltd). VTT:n johdolla tehtyyn tutkimukseen on liittynyt osaselvitys koskien ympäristöpsykologisia ja sosiaalisia ulottuvuuksia, jonka on tehnyt TKK/YTK (ks. yhteenverto luvussa 4). Esitutkimuksen aikana on luotu lisäksi laaja, eri kaupunkeja, rakennuttaja,-, rakentaja-, ym. tahoja käsittävä yhteysverkko lähinnä jatkotutkimushankkeiden suunnittelemiseksi ja käynnistämiseksi (ks. luku 6 Tutkimus- ja kehittämisohjelma ). Matalan ja tiiviin suunnitteluperiaatteita pohtivan ja arvioivan arviointiraadin työhön ovat osallistuneet kehittämispäällikkö arkkit. Jussi Kautto, arkkit. Riitta Jalkanen, arkkit. Marianna Timperi sekä arkkit. Jukka Turtiainen ja arkkit., TL Kimmo Kuismanen sekä arkkit., TL Pekka Lahti ja FM (maantiede) Saija Niskanen. Tutkimustyön on tehnyt ja raportin kirjoittanut Pekka Lahti. Erikoistutkija, DI Reijo Martamo ja tutkimusharjoittelija yhteiskuntatieteen yo Mira Nenonen ovat tehneet rakennusrekistereihin ja paikkatietojärjestelmiin perustuvat tehokkuuslukutarkastelut luvussa 3 Rakentamistehokkuudet suomalaisilla asuntoalueilla.
6 1. Esitutkimuksen tausta ja tavoite Esitutkimuksen tavoite Esitutkimus perustuu ympäristöklusterin EKO-INFRA -ohjelmaan 31.3.2000 jätettyyn tutkimus- ja kehityshankkeen suunnitelmaan. Tutkimussuunnitelmassa määriteltiin hankkeen tavoite seuraavasti: Tutkimus- ja kehityshanke edistää ympäristöklusterin tutkimusohjelman päämäärää etsiä ja tuotteistaa uusia keinoja säästää ympäristöä, ja tehostaa tutkijoiden, elinkeinoelämän, viranomaisten ja rahoittajien yhteistyötä. Tutkimuksessa pyritään tutkimusohjelman lähtökohdan mukaisesti olemassa olevan ja uuden tutkimustiedon muuntamiseen käytännössä toimiviksi ohjausvälineiksi tai tuotteiksi. Suomen yhdyskuntarakenne on kansainvälisesti vertailtuna hajanainen ja tehoton, mikä merkitsee mm. kuntien kannalta korkeita käyttö- ja ylläpitokustannuksia sekä huomattavia liikennesuoritteita. Pientaloasumisen suosio edellyttää kuitenkin varautumista kaavoituksessa uusien pientaloalueiden kaavoittamiseen. Suomalainen pientaloasumisen perinne - omakotitalo suurella tontilla - kaipaa rinnalleen uusia muotoja, joissa yhdistyvät pientaloasumisen hyvät puolet ja tiiviin yhdyskuntarakenteen taloudellisuus. Hallitusohjelmassa todetaankin: "Maankäytön suunnittelussa pyritään kasvukeskuksissa lisäämään ihmisläheistä tiivistä pientaloasumista ja kerrostaloasumisessa suositaan rakennuskooltaan pienimuotoisia kaupunkimaisia aluekokonaisuuksia" (Ympäristöklusterin tutkimusohjelma, toinen ohjelmakausi 2000-2002, http://www.vyh.fi/tutkimus/ohjelma/klusteri/tutk4.htm) Esitutkimuksen tarkoitus on samalla luoda tiedollista pohjaa laajemmalle tutkimus- ja kehittämishankkeelle. Esitutkimuksella asetettiin siten kaksi päätavoitetta: 1) Esitutkimuksen avulla kyetään määrittelemään tiiviin ja matalan asuntorakentamisen konsepti, peruskäsitteet ja kriteerit tarkemmin ja mitattavasti sekä vastaamaan kysymykseen: mitä hyvä tiivis ja matala tarkoittaa suomalaisissa olosuhteissa ja miten siihen vaikuttavat erilaiset paikalliset olosuhteet (ilmasto, paikkakunnan koko ja sijainti yhdyskuntarakenteessa: kantakaupunkialueella, esikaupunkialueilla, lähiöissä ja reunaalueilla). Kriteereissä pyritään ottamaan kantaa ainakin tehokkuuslukuun (alue, kortteli ja tonttitehokkuus), tonttikokoon, talotyyppiin, kerroslukuun, erillistalo/kytketyt talot vaihtoehtoihin, viheralueiden määrään ja liikenneverkkoratkaisuihin. 2) Esitutkimuksen tuloksena voidaan käynnistää usean yhteistyötahon laaja tutkimus- ja kehittämishanke, jossa tiiviin ja matalan asuntorakentamisen konseptia voidaan kehittää, soveltaa ja testata todellisissa, eri puolilla maata suunnitteilla tai toteutuksen alla olevissa kohteissa. Esitutkimuksen jälkeen käynnistettävän laajemman T&K-hankkeen (ks. tutkimussuunnitelma 31.3.2000) tavoitteeksi asetettiin: 1) selvittää tiiviin ja matalan asuntoalueen suunnittelu- ja kehittämisvaihtoehtoja suomalaisessa kaupunkiympäristössä, 2) tutkia tiiviin ja matalan asuntoalueen toiminnallisia ym. laadullisia, taloudellisia ja ympäristövaikutuksia sekä kehittää vaikutusten arviointimenetelmiä ja 3) tutkia, kehittää ja testata kohdealueiden suunnittelu- ja toteutusratkaisuja. Laajan T&K-hankkeen sisältö on tarkennettu tämän esitutkimuksen tuloksien perusteella laaditussa tutkimusohjelmasssa (luku 6).
7 Esitutkimuksen sisältö Esitutkimus on toteutettu kuudessa vaiheessa/osatehtävässä: Suppea kirjallisuuskartoitus, jossa on tarkasteltu Suomessa ja ulkomailla matalan ja tiiviin asuntorakentamisen suunnitelluissa ja/tai toteutetuissa vaihtoehtoissa käytettyjä matalan ja tiiviin kriteereitä ja mittaustapoja. Kirjallisuutta ym. lähteitä on käytetty kriteerien kehittämis- ja arviointityön (osatehtävän 3) pohja-aineistona. Luotu matalan ja tiiviin tutkimus- ja kehityshankkeiden yhteysverkosto, jossa on vaihdettu meneillään olevien hankkeiden välisiä tietoja ja kokemuksia. Matalan ja tiiviin asuntorakentamisalueen kriteereiden (mittareiden ja mahdollisten raja-arvojen) alustava määrittely Suppea suomalaisten, parhaillaan suunnittelun tai toteutuksen alla olevien, tiiviiden ja matalien kohdealueiden katsaus (perustietojen keräys, alustava vertailu) Keskeisten tutkimus- ja kehittämistarpeiden määrittely sekä T&K-hankkeen tutkimusohjelman laatiminen raportointi Esitutkimukseen ja luotuun yhteysverkostoon kuuluu yhtenä osana lisäksi TKK/YTK:ssa toteutettu Rauno Sairisen, Marketta Kytän sekä Jani Päiväsen toteuttama tutkimushanke, jonka tulokset on hyödynnetty erityisesti osatehtävässä 1, ja josta on tuloksien ja johtopäätösten osalta lyhyt yhteenveto luvussa 4 (kohta Ympäristöpsykologiset ja sosiaaliset ominaisuudet ). Esitutkimusprojekti on toiminut myös tiedonsiirtokanavana kansainvälisen tutkimus- ja kehitysyhteistyöhankkeen COST C8 Action Best Practice in Sustainable Urban Infrastructure suuntaan. Tarkoitus on, että myös jatkohankkeissa tutkimustiedot ja tulokset siirtyvät mahdollisimman joustavasti ja nopeasti sekä kotimaisten että kansainvälisten hankkeiden välillä. Esitutkimuksen viitekehikko Esitutkimuksen alussa laaditun tutkimuksen viitekehikon mukaan hankkeen keskeinen osa on matalan ja tiiviin konsepti (ks. kaavio alla). Matalan ja tiiviin suunnitteluperiaatetta, ideologiaa tai iskulausetta on käytetty suunnittelijakunnan piirissä melko aktiivisesti jo 1970-luvulla, erityisesti silloin kuin ao. käsite tuli, silloin muodossa tiivis ja matala, pohjoismaissa hyvin tunnetuksi tanskalaisten arkkitehtien ja muiden kaupunkisuunnittelijoiden toimesta (tæt-lav). Tanskan rakennustutkimuslaitos SBI (Statens Byggeforskningsinstitut, nykyisin By og Byg) järjesti vuonna 1971 asiaa koskevan kilpailun. Uudelleen suosituksi matala ja tiivis nousi 1990-luvulla kun eheyttävän, tiivistävän ja täydentävän kaupunkirakentamisen tavoitteet nousivat ajankohtaiseksi johtuen yhdyskuntataloudellisten ja - ekologisten (kestävän kehityksen periaatteiden mukaisten) suunnitteluperiaatteiden arvostuksen noususta. Matalan ja tiiviin suunnittelutavoitteen tarpeellisuutta on viime vuosikymmenten keskusteluissa useimmiten perusteltu melko epäsuorasti ja intuitiivisesti. Samalla itse käsitekin on jäänyt melko löysien määrittelyjen varaan. Useimmiten on riittänyt viittaus tehokkuusluvun nostamiseen, taloudellisuuteen, tehokkuuteen tai vain paremmin asukkaiden asumistavoitteita tyydyttävien, inhimillisten tai ihmisläheisten ratkaisujen suosimiseen. Esitutkimuksen yhtenä tavoitteena on ollut tämän melko intuitiivisen matala ja tiivis käsitteen aikaisempaa analyyttisempi avaaminen ja sitä kautta perustellumpi kuvaus osana kaupunkisuunnittelun tavoiteasettelua. Tai vähintään saada tämä määrittelyprosessi alulle.
8 Kuva 1. Tutkimuksen viitekehikkoa ja tavoitteita kuvaava kaavio. Suunnittelutavoitteena matala ja tiivis ei kuitenkaan ole 1960- tai 1990-lukujen tuote, vaan sen juuret ulottuvat vähintään viime vuosisadan kaupunkisuunnittelukeskusteluun aikaan, jolloin teollinen kaupunkirakentaminen alkoi. Tällöin rakentamisesta ja siihen liittyvästä maanomistamisesta ja myymisestä tuli liiketoimintaa, mikä vaikutti maankäyttöä tehostavasti, ja samanaikaisesti rakennustekniikka mahdollisti entistä korkeammat rakennukset. Kun pitkälle kehittyneissä teollisuusmaissa taloudelliset ja rakennustekniset mahdollisuudet sallivat rakentamisen miltei mihin ja miten (esimerkiksi kuinka korkeasti) tahansa, ne siteet, mitkä perinteisesti olivat yhdistäneet kapunkirakenteet osat kiinteästi toisiinsa, rapautuivat vähitellen. Tältä taustalta syntyi nopeasti kaupungistuvissa maissa kehittämistarve, joka johti maasta, kulttuuritaustasta ym. olosuhteista riipuen moniin erilaisiin ratkaisuihin.
9 2. Matalan ja tiiviin taustaa Matalaa ja tiivistä kaupunkirakentamisen perinnettä tarkastellaan seuraavien kolmen suuren linjan valossa: - perinteinen esiteollinen ja keskiaikainen pikkukaupunki - pohjoismainen puukaupunki - englantilainen puutarhakaupunki Tämän lisäksi tarkastellaan teollisen kaupungin jatkuvasti paisuvien lievealueiden muita ratkaisuvaihtoehtoja, joiden joukossa oli myös matalan ja tiiviin ihanteeseen pyrkiviä ratkaisuja sekä joitakin, lähinnä modernismin perinteeseen kuuluvia (1950-luvun jälkeisiä) matalan ja tehokkaan yksittäisiä kokeiluja ja esimerkkejä. Lähinnä käytettävissä olevasta lähdeaineistosta ja myös tutkimushankkeen omista tavoitteista johtuen tarkastelu keskittyy pohjoismaiseen, pohjoiseurooppalaiseen ja eurooppalaiseen kaupunkirakentamisen kulttuuriin. Euroopan ulkopuolisia esimerkkejä on suhteellisen vähän. Tämä käytännöllinen valinta ei tarkoita sitä, etteikö muualta maailmasta (esimerkiksi Japanista, Kiinasta tai Etelä-Amerikasta) voisi löytyä hyviäkin esimerkkejä matalan ja tiiviin asuntorakentamisen tavoista. Tällaisten kohteiden etsiminen ja analysointi on jätettävä jatkotutkimusten tehtäväksi. Ensimmäinen suuri linja: perinteinen keskiaikainen kaupunkirakenne Tiivis ja matala rakentamistapa on peräisin vanhasta ja perinteisestä esiteollisen aikakauden rakentamistavasta. Esimerkkejä tällaisesta on runsaasti jäljellä keskieurooppalaisissa kaupungeissa, keskiaikaisten kaupunkien ydinalueiden, nykyisin useimmiten ns. kävelykeskustojen alueilla. Keskiaikaisen kaupungin taustalla ovat tietenkin vielä vanhemmat esikuvat, aina varhaisimmista, monesti hyvinkin tiiviistä ja matalista kaupunkirakenteista lähtien: antiikin Kreikan ja Rooman kaupungit (esimerkiksi Priene lähes 2500 vuotta sitten) tai vaikkapa Egyptin pyramidinrakentajien kaupungit (Deir el Medina 3 800 vuotta siten) (Benevolo 1980, Lahti 1981), mutta näihin esimerkkeihin ei tässä ole syytä tarkemmin syventyä. Mataluus syntyi luonnostaan rakennusteknisten rajoitusten ja käytännöllisyyden kautta ja tiiveys kaupungin toiminnallisten tarpeiden (hallinnon, kaupankäynnin ym. palvelujen keskinäisten, tiiviiden vuorovaikutussuhteiden sekä läheisyys- ja turvallisuustarpeiden) kautta. Kävelyetäisyys oli keskiaikaisen kaupungin eräs toiminnallinen peruselementti. Kuva 2. Visbyn keskiaikainen kaupunkirakenne 1300-luvulta. Kuvan on piirtänyt Hans Henriksson Waldemar Falckin (Riksantikvarieämbetet I Visby) arkeologisten kaivauksien pohjalta. (Forskning och framsteg 7/1981).
Kuvat 3-4. Suomalaisen keskiaikaisen kaupungin rakenne oli matala ja tiivis. Turun Luostarinmäen vanha puutaloalue, joka on säästynyt useista laajoista ja tuhoisista kaupunkipaloista huolimatta jo 200 vuotta, koostuu kapeista kujista sekä1-kerroksisista puutaloista, jotka on rakennettu kujien varteen umpikortteleiksi. Aluetehokkuus on 0,20. Nykyisin alue toimii museona. (Lahti 2001) 10
11 Kuva 5. Keskiaikaista kaupunkirakennetta Vanhassa Porvoossa. Talot ovat useimmiten 1-2- kerroksisia, sekä puu- että kivitaloja (Lahti 2001). Kuva 6. Tallinnan vanhaa kaupunkia (Lahti 2001). Keskiaikainen tiivis kaupunkirakenne oli pääosin matalaa, enintään kolmekerroksista. Poikkeuksena suuret julkiset rakennukset kuten linnat, linnoitusrakenteet ja kirkot. Kapeat kadut ja pienet piha-alueet lisäsivät aluetehokkuuden sille ylärajalle, mille se ylipäänsä on mahdollista tällä talotyypillä ja kerrosluvulla.
Kuva 7. Bryggen keskiaikainen kaupunkirakenne Marcus Gerardsin mukaan (Gerards 1562). Pääosa rakennuksista on kaksikerroksista, mutta joukossa on myös 3-kerroksisia. Suuret julkiset rakennukset ovat sekä korkeudeltaan että muulta mittakaavaltaan selkeitä, tarkoituksellisia poikkeuksia. 12
Kuva 8. Hollantilainen versio kaupunkirivitalosta on erittäin kapeatonttinen. Kuvan katujulkisivut ovat Caspar Philipsin Grachtenboeckin esimerkkejä Amsterdamin Keizersgrachtilta, jossa 1600- ja 1700- lukujen rakennustyypit sopeutuvat hyvin korttelirakenteeseen (Tafuri 1980, s. 161). Tonttien leveydet vaihtelivat, mikä oli yksi tekijä lisäämässä kaupunkirakenteen rakeisuutta ja julkisivuestetiikan rikkautta, mutta kertoi myös omistajan varallisuudesta, koska veronmaksuperusteena oli katujulkisivun leveys - jolla puolestaan on melko suora ja ymmärrettävä yhteys kaupungin ylläpitämän infrastruktuurin (katujen ym. verkostojen) aiheuttamiin kustannuksiin. 13
Kuvat 9-10. Etelä-eurooppalaista, tähän päivään asti säilynyttä vanhaa kaupunkirakennetta. Alonissos (yllä) ja Astypalaia (alla), Kreikka. (The Greek National Tourism Organisation 1996-98). Esimerkit edustavat vanhinta kaupunkirakentamisen perinnettä välimeren piirissä poikkeuksetta matalaa ja tiivistä. 14