PIHVIKARJALIITON TIEDOTUSLEHTI 3 2014 (nro 20) Teemana lanta ja vesiensuojelu Lantakoordinaattori Tarja Haaranen: Lanta on voimavara Nauta Itämeren pelastusoperaatiossa Naudanlihantuotannon tehokkuus ja ympäristöystävällisyys eivät sulje toisiaan pois
Lannassa on voimaa ja eurojen edestä kasvulle tärkeitä ravinteita Maatilojen välisen ravinnekierrätyksen edistämiseen keskittyneen Järki Lanta -hankkeen projektikoordinaattori Kaisa Riiko iloitsee siitä, että lannan arvo on vihdoin tiedostettu. Jos lanta on väärässä paikassa, se voi olla ongelma. Oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan levitettynä se on aarre. Lannassa lymyää uskomaton määrä ravinteita, joiden kierrätykselle pitää rakentaa hyviä ratkaisuja. Niiden ei kannata antaa valua vesistöihin ja edelleen Itämereen. Järki Lanta -hankkeen loppuseminaari pidettiin marraskuun puolivälissä Tuorlan maatalousoppilaitoksessa Piikkiössä. Paikalla oli asiantuntijoita, mutta myös paljon kotieläin- ja kasvinviljelytilallisia, jotka ovat käytännössä hakeneet ratkaisuja tehokkaaseen lannan kierrätykseen. Sauvolainen pihvikarjan kasvattaja Antti Toivonen Salmensuun tilalta on kehitellyt yhdessä naapuriviljelijöittensä kanssa erilaisia kuvioita lannan käsittelyä ja kuljetusta helpottamaan ja sujuvoittamaan. Yhteistyössä on hankittu kalustoa ja yhdellä vastaanottotilalla on Salmensuun lihasikalan lietteitä varten rakennettu etälietelantasäiliö. Liete voidaan jo talven aikana kuljettaa suoraan tilalle, jonka pelloille se aikanaan levitetään. Salmensuun tilan Herefordit tekevät tärkeää maisemanhoitotyötä laiduntaessaan. Maisemanhoito on merkittävä tuotantosuunta tämän päivän maataloudessa, Antti Toivonen alleviivaa. Kun naudat laiduntavat esimerkiksi merenrantaniittyjä, ne pitävät ruokokasvuston kurissa ja kuljettavat rannasta levähdyspaikoille tullessaan mukanaan vesistöjä rehevöittäviä ravinteita pois veden ääreltä. Suomalaisilla maatiloilla on lantaa tuottavia kotieläimiä yli 14 miljoonaa. Näistä nautoja on lähes miljoona. Nautakarja ei suinkaan jakaannu tasan Suomen peltomaille, vaan keskittyy Pohjanmaalle ja itäiseen Suomeen. Esimerkiksi Varsinais-Suomessa kuljeskelee vain 4 prosenttia koko Suomen naudoista. Kuitenkin lounaissuomalaisilla pelloilla lannalla olisi käyttöä jo sen maanparannusvaikutusten takia, Kaisa Riiko sanoo. Käsittely avainasemassa Hankkeen aikana ja seminaarissakin puhuttiin paljon lannan käsittelystä, jota hankkeessa kokeiltiin monilla eri tavoilla. Mukana olleista 13 esimerkkimaatilasta osa on lannan tuottajia ja toiset lannan vastaanottajia. Tilojen välinen yhteistyö nousikin suureen arvoon hankkeen aikana. Ilman yhteistyötä ongelmat kasaantuvat. Yhdellä on liikaa lantaa, kun toisella on iso puute sekä ravinteista että maanparannuspartikkeleista. Konekimpassa onnistuu Tilojen tekemä teknologiayhteistyö konekimppoineen ja urakointimalleineen monipuolistavat tilojen käytettävissä olevia lannankäsittely- ja levitysteknologioita. Uusien teknologioiden käyttöönottoa voisi madaltaa tukijärjestelmillä, jotta hyvät ratkaisut leviäisivät ja kehittyisivät edelleen. Tilojen välinen ravinnekierrätys ei onnistu ilman yhteistyöhalua, mutta tahdon lisäksi kannattaa yhteistyö varmistaa selvin sopimuksin. Hyötyjä saavutetaan koneyhteistyön, urakoinnin, tilojen välisen rehukaupan sekä lanta- ja viljelykiertoyhteistyön avulla. Keskeistä pitkälle vietyjen yhteistyöratkaisujen onnistumisessa on sen hyväksyminen, että toinenkin osapuoli voittaa, Kaisa Riiko korostaa. Parhaimmillaan yhteistyö tuo isoja säästöjä tuotantokustannuksiin. Ei kuulosta kovin järkevältä, että jokainen tila omistaisi lannan käsittely-, kuljetus tai levityslaitteita. Järki Lannan projektikoordinaattori Kaisa Riiko on itsekin viljelijä ja tuntee savipeltojen ominaisuudet sekä maan tiivistymisen ongelmat käytännössä. Hän iloitsee siitä, että ravinteiden kierrätykseen on halua, mutta siihen pitäisi löytää lisää kannustimia. Investointitukea luvassa Riiko muistutti seminaarissa, että uuden ohjelmakauden ympäristötuki lupaa investointirahaa myös esimerkiksi separointilaitteiston hankintaan. Hankkeen aikana kokeiltiin sikalan lietteen separointia ja sakkautusta. Lannankäytön taloudellisuuden tehostamisessa jakeistaminen näyttelee merkittävää osaa. Runsasravinteisen jakeen kuljettaminen kannattaa kauemmaksikin, selvisi hankkeen aikana. Kuljettaminen tulee helpommaksi ja halvemmaksi. Toisaalta lannan ja erityisesti kuivalantojen maan kasvukuntoa parantava vaikutus on myös lannan käytön kannattavuutta. Tämä lannan maanparannusarvon tunnistaminen on meillä vasta tulossa paremmin tietoisuuteen, Riiko sanoo. Riiko muistutti, että lannan tai jakeen analysoinnin merkitys kasvaa koko ajan. Vain oikealla analyysillä voidaan taata, että lantaa ja sen ravinteita levitetään oikea määrä oikeaan paikkaan. Marraskuussa pidetty seminaari ei kuitenkaan tarkoita, että lantaan liittyvät asiat olisi ratkaistu. Tekemistä piisaa ja järkeviä kokemuksia kannattaa hyödyntää. Jäätiin kaipaamaan jatkoa hyvään vauhtiin päässeelle hankkeelle. Hyviä ja taloudellisia keinoja ravinteiden kierrättämiseen kannattaa hakea ja niiden kehittämiseen panostaa. Sitä kautta luonnon monimuotoisuus ja Itämeren tulevaisuus voidaan turvata. Teksti: Hia Sjöblom Kuva: Hia Sjöblom Piirros: Toinen Keksi Oy Vain analyysi tietää Kuva kertoo, että kuutiossa naudan lietelantaa on yleensä aika vähän fosforia, kun sen sijaan kuivalannassa sitä on selvästi enemmän. Broilerinlantakuutio on kaikkein ravinnerikkainta. Lanta on myös kysyttyä maanparannusainetta. Kuvan lantojen ravinnesisällöt perustuvat taulukkoarvoihin. Todellinen tilanne selviää vain tilakohtaisessa lanta-analyysissa, jonka merkitystä ei ole varaa aliarvioida. Jos kasvit saavat ravinteita liian vähän, on seurauksena heikko kasvu. Jos taas liikaa, on seurauksena likaisia vesiä. Ravinteiden arvo euroissa on laskettu seuraavista väkilannoitteiden hinnoista: K eli kalium: 1,2 /kg P eli fosfori: 1,8 /kg N eli typpi: 1,2 /kg Lanta on arvokas ravinnelähde, mutta myös maanparannusaine. Sen kierrättäminen ruuan tuotannossa on tulevaisuuden kannalta elintärkeää. Maapallon väkiluku kasvaa ja louhittavan fosforin määrä vähenee. Ei ole järkevää päästää sitä karkuun tuotantoketjusta. Järki Lanta -hanke Järki Lanta -hankkeen toteuttaja on Baltic Sea Action Group. Juuri päättyneen hankkeen rahoitus tuli ympäristöministeriön kansallisesta Ravinnekierrätys-ohjelmasta. Järki Lanta on osa BSAG:n ja Luonnon- ja riistanhoitosäätiön yhteistä Järki-hanketta. Vaikka Järki Lanta -hanke päättyy, työ jatkuu. Järki-hanke on BSAG:n ja Luonnon- ja riistanhoitosäätiön yhteinen hanke, jonka tavoitteena on luonnon monimuotoisuuden ja vesiensuojelun edistäminen maa- ja metsätaloudessa. 12 13
14 Mansikkapellot parempaan kuntoon lannalla Kuljetus ja levitys ei ole Vähämariken tilalla Sauvossa on viljelty mansikkaa yli kolmekymmentä vuotta. Kahtena syksynä pelloille on levitetty naudan kuivalantaa. Levityspelloilla kasvaa syysviljaa. Tavoitteena on saada kohti etelää viettävät pellot tuottamaan entistä paremmin. Maan rakenteen ja kasvukunnon parantamiseen haetaan koko ajan ratkaisuja. Isäntäpari Emmi Ali-Huokuna ja Jarno Suominen sanovat, että lannan käytön ykkösmotiivi on maanparannus. Saviseen maahan tarvitaan orgaanista ainetta. Peltojen rakenne on saatava mahdollisimman hyvään kuntoon, että se aikanaan tuottaisi punaista herkkumarjaa reippaasti. Jarno Suominen kertoo jo vanhempiensa sanoneen, että kasvu näillä pelloilla oli 1970-luvulla nykyistä parempaa. Emmi Ali- Huokuna kertoo lapsuuden kotitilastaan, joka on pieni ja monipuolinen. Karjan lantaa käytettiin peltojen parantamiseen sekä lannoittamiseen. Tämä maan rakenteen parantaminen on meilläkin ykkösmotiivi koko ajan, Jarno Suominen sanoo. Meillä ei ole näissä maisemissa soita eikä turvetta, jota voisi käyttää peltomaan rakenteen parantamiseen. Apua tähän päätettiin hakea lannasta. Nautakarjaa on kuitenkin vain harvalla tilalla lounaisessa Suomessa. halpaa hommaa Kun olimme päättäneet kokeilla lannan käyttöä, rupesimme etsimään mahdollista lannan luovuttajaa, Jarno Suominen kertoo ponnistuksista parin vuoden takaa. Viidentoista kilometrin päästä löytyikin sopiva yhteistyökumppani. Salmensuun tilalla kasvatetaan muun muassa Herefordeja. Siellä on myös panostettu lannan luovuttamiseen sekä kehitetty lannan käsittelyn ja kuljetuksen teknologioita. Tilalla syntyykin vuosittain emolehmien kuivalantaa lähes 4000 kuutiota. Kalliit kumipyörät Ensimmäiset kuivalantakuormat tuotiin Vähämariken tilalle syksyllä 2013 ja levitettiin syysviljamaalle ennen kylvöä. Pellon puinnin jälkeen levitettiin lanta, muokattiin kultivaattorilla ja kylvettiin syysvilja, jotta lannanlevitys olisi mahdollisimman tehokasta, Jarno Suominen kertoo. Vaikka lanta ei vastaanottajalle maksa mitään, tulee isoja kustannuksia kuljetuksesta ja levityksestä. Tänä vuonna päästiin vähän halvemmalla, kun käytimme kuljetukseen omaa kuorma-autoa. Sillä jouduttiinkin ajamaan parikymmentä kuormaa viidentoista kilometrin päästä lantaa luovuttavalta tilalta. Lannan levityskalustoa ei mansikkatilalla ole, joten urakoitsija kävi levittämässä lannan. Jarno Suominen sanoo, että vielä on vaikea arvioida, miten tehokasta lannan käyttäminen maanparannukseen mansikkapelloilla on. Lantaa on levitetty vasta kahtena syksynä. Pelloilla kasvatetaan vielä viljaa. Peltojen kasvukunto nähdään ja testataan vasta, kun niille seuraavan kerran istutetaan mansikkaa. Ja silloinkin onnistuminen on niin monesta tekijästä kiinni; säästä, sateista ja suhdanteista. Ajoitus tarkasti Vähämariken tilalla uskotaan ravinnekierrätykseen ja halutaan pitää valumia kurissa. Siksi peltomaan rakenteeseen ollaan valmiita panostamaan. Lannassa on myös ravinteita kasvien kasvamiseen. Säkissä ostettuna lannoite on paljon helpompi käyttää. Ennen kaikkea sen käyttö vaatii selvästi pienempää työpanosta. Mutta toisaalta nyt tehdyt toimet vaikuttavat pitkälle tulevaisuuteen, sanoo mansikanviljelijä, jonka perheessä kasvaa kaksi pientä lasta. Isäntä laskeskelee, että tänä syksynä lantaa levitettiin noin 20 hehtaarille. Lannankäytön haasteisiin kuuluvat myös oikea ajoitus ja sää. Isäntä Jarno Suominen kertoo, että ensimmäisenä vuonna levitys onnistuttiin tekemään erittäin kuivaan maahan, ja vältyttiin maan haitalliselta tiivistymiseltä. Mansikkatilan kiire keskittyy kesään. Vähämariken sesonki alkaa toukokuussa ja päättyy syyskuun loppuun. Kiivaimpaan mansikka-aikaan ei ole mitään mahdollisuuksia keskittyä lannan kuljetukseen tai levitykseen, Emmi Ali-Huokuna sanoo. Isäntä on samoilla linjoilla ja toteaa, että mikäli syyslevitys kiellettäisiin, hän ei onnistuisi enää ajamaan lantaa pelloilleen. Keväällä lannan ajaminen peltoihin on muutenkin vähintään haasteellista. Maa on usein märkää, ja raskas vaunu aiheuttaisi maan tiivistymistä. Se ei olisikaan maan rakenteen parantamista. Emme tarkalleen vielä tiedä, mitä vaikutuksia tällä lannan ajamisella toiselta tilalta meidän pellolleimme on. Sen tiedämme, että töitä se teettää ja kustannuksia tulee. Teksti ja kuvat Hia Sjöblom Mansikkakuva BigStockPhoto - Lannan sisältämä orgaaninen aines on erinomaista maanparannukseen. Tällä kylällä ei tuotantoeläimiä tai niiden lantaa juuri näy. Viidentoista kilometrin säteeltä löytyi kuitenkin Salmensuun tila, josta lantaa luovutetaan. Heillä on myös kuljetus- ja levityskalusto. Myös ravinteet pysyvät kasvipeitteisessä pellossa talven yli, eivätkä valu vesiin ja sitä kautta Itämereen. Viljan oljet paalataan ja levitetään seuraavana kesänä mansikkapelloille estämään marjojen kuraantumista, Jarno Suominen sanoo ja tarkastelee oraalle noussutta syysvehnää. Vähämarike Perheessä Jarno Suominen ja Emmi Ali-Huokuna, kaksi lasta ja koira Mansikka- ja viljatila: 25 ha mansikkaa 2 ha vadelmaa 80 ha vehnää, josta puolet syysvehnää 15
Nauta Itämeren pelastusoperaatiossa Pihvilehmä paskoo, pieree ja puhdistaa Tottakai lähes tuhat kiloa painava nauta aiheuttaa kaikenlaista kulkiessaan rannoilla ja niityillä tankkaamassa itseään syötävään kuntoon. Kyse onkin siitä, mikä on näiden tekojen ja - Nauta on todella tärkeä eläin ympäristönhoidolle ja ravinteiden kierrätykselle laiduntaessaan, Järki-hankkeen projektikoordinaattori Eija Hagelberg sanoo. - Sillä on paljon enemmän myönteisiä kuin kielteisiä vaikutuksia. Laiduntajaa tarvitaan hiilen sitomiseen, eroosion estämiseen ja moneen muuhun monimuotoisuustekoon. Itse asiassa märehtijä on tärkeä lenkki Itämeren pelastajien ketjussa. Tätä työtä tehdessään se samalla tuottaa ruokaa ihmisille. Aikamoinen yhdistelmä! vaikutusten saldo. Epäilemättä nauta vaikuttaa ympäristöön, mutta ennen Teksti Hia Sjöblom Kuva Hia Sjöblom kaikkea myönteisesti. Maalaismaisemassa kävelevä karja on monimuotoisuuden hoitaja ja lähiruokaa parhaimmillaan. 16 17
Raivaamiseen ja aitaamiseen tukieuroja Uusi ympäristökorvausjärjestelmä tuo Tuleva ympäristökorvausjärjestelmä tuo mukanaan merkittäviä parannuksia sopimusperusteisiin toimenpiteisiin ja ympäristöinvestointeihin. Lisäksi lohkokohtaisesti valittavissa toimenpiteissä löytyy laiduntamalla hoidettavia vaihtoehtoja. Tässä pähkinänkuoressa niiden mahdolliset ympäristökorvaustoimenpiteet: Ympäristöinvestoinnit Perinnebiotoopeille ja luonnon monimuotoisuuskohteille saa jatkossakin investointitukea alkuraivaamiseen ja aitaamiseen. Hyvillä perusteilla tukea voi saada myös petoaitaan. Investointi pitää toteuttaa kahden vuoden aikana. Sen jälkeen tehdään viisivuotinen hoitosopimus. Kosteikkoinvestointien korvaukset nousevat ja tukiehdot helpottuvat. Kosteikot voi suunnitella laidunnus mielessä. Ympäristösopimukset muutoksia tullessaan Perinnebiotooppeja, luonnonlaitumia ja reunavyöhykkeitä voi laiduntaa. Perinnebiotooppi on keto, kuivan maan niitty, rantaniitty, hakamaa tai metsälaidun, jonka lajisto kertoo aiemmasta laidunnushistoriasta. Luonnonlaitumesta voi tehdä maisemanhoitosopimuksen, jos sillä on muusta ympäristöstä erottuvia luonto- tai maisema-arvoja, joita laidunnus edistää. Luonnonlaitumen pitää olla maatalousmaisemassa. Myös reunavyöhykkeet ja metsäsaarekkeet käyvät, jos niitä voidaan hoitaa raivaamalla tai laiduntamalla. Uudessa ohjelmassa reunavyöhykkeet voivat olla keskimäärin 40 metriä leveitä, jos niillä on erityisiä luonto- ja maisema-arvoja. Ne voivat mahdollisesti olla vieläkin laajempia, mikäli niitä hoidetaan laiduntamalla. Tukitasot tulevat todennäköisesti olemaan kiinteitä, eli jatkossa ei tarvita kustannusarviota hoitosuunnitelman kylkeen. Lohkokohtaisesti valittavat toimenpiteet Ympäristönhoitonurmet Suojavyöhykkeet siirtyvät ympäristönhoitonurmiin. Leveysvaatimuksiin tulee joustoa. Vesiensuojelukriteerit täyttävä suojavyöhyke voi olla yli kolmemetrinen ja jopa koko lohkon käsittävä, jos perustelut löytyvät. Suojavyöhykkeitä on laidunnettava erillään lannoitetuista kylvönurmista. Luonnonhoitopeltonurmet voivat olla myös pitkään nurmena olleita, niittymäisiksi kehittyneitä lohkoja. Luonnonhoitopeltoja kannattaakin jatkossa pitää osana tilan laidunkiertoa ja soveltuvilla kohteilla pyrkiä luomaan normaalia luonnonhoitopeltoa pitkäikäisempää ja monilajisempaa nurmea. Monivuotiset ympäristönurmet Tuet kohdennetaan Länsi-Suomen turve- ja multamaille tai happamille sulfaattimaille. Ne poikkeavat vain vähän tavanomaisista tuotantonurmista ja niitä voi hoitaa myös laiduntamalla. Muut laidunnettavaksi soveltuvat alat Pysyvien nurmien säilyttämisvelvollisuus on jatkossa osa viherryttämisehtoja koko maassa. Pysyviä nurmia voi hoitaa laiduntamalla ja niille voi hakea investointitukia ja hoitosopimusta. Uudella ohjelmakaudella kohteet saavat aiemmasta poiketen myös LFA-tukea, joten kohteilla on mahdollisuus varsin korkeisiin korvaustasoihin. Pysyvillä laitumilla tulee jatkossakin olemaan 50 puun enimmäishehtaarirajoitus. Teksti Kimmo Härjämäki Olet mitä syöt Ihminen on sitä mitä hän syö Senhän me kaikki tiedämme. Sama pätee muihinkin luontokappaleisiin, myös tuotantoeläimiin. Pihvikarjan rehulla on väliä. Se tuntuu maussa ja ympäristövaikutuksissa. Ne taas riippuvat siitä, mistä karjan rehu on peräisin. Nauta on mahtava eläin. Se muuttaa ihmisravinnoksi kasvillisuutta, joka ei ihmisen mahaan sellaisenaan sovi. Pajuja, heiniä, järviruokoa ei juuri ruokalautasella näy. Globaalin ruuantuotannon kannalta on kannatettava ajatus syöttää eläimille sellaista ravintoa, joka ei sovi ihmisille. Nurmiin, niittyihin ja suojavyöhykkeisiin perustuvalla ruokinnalla on jopa positiivisia ympäristövaikutuksia. Mutta miten on asian laita, jos rehuna käytettävä soija on tuotettu esimerkiksi Etelä-Amerikan sademetsiin ja savanneille raivatuilla alueilla? Suomen oloissa laiduntaminen lisää aina luonnon monimuotoisuutta ja nurmet kuuluvat monipuoliseen viljelykiertoon. Nurmet vähentävät eroosiota, sitovat hiiltä maahan ja parantavat maan kasvukuntoa eli vähentävät ravinteiden huuhtoutumista vesistöihin. Voidaan jopa sanoa, että märehtijät ovat välttämättömiä kestävän ruuantuotannon ketjussa. Kaikkein ympäristöystävällisimmän tuotantomuodon kultamitalin voittaa niittylihan eli luonnonlaidunlihan tuotanto. Siinä pihvikarjan tuotanto perustuu niittyjen ja muiden pellon ulkopuolisten alueiden hyödyntämiseen laidunnuksessa. WWF ja Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio ovat viime vuonna laatineet kriteerit suomalaiselle luonnonlaidunlihalle. Suomalaisen pihvikarjan kasvattajan kannattaa hyödyntää pellon ulkopuolisten alueiden sekä suojavyöhykkeiden tarjoamat mahdollisuudet myös tulevassa ympäristökorvausohjelmassa. Luonnonlaitumien käyttöä kannattaa hyödyntää myös markkinoinnissa, ja sen kuuluu näkyä myös lihan myyntihinnassa. Esimerkkejä löytyy maailmalta. Ruotsissa on Naturbeteskötttuotemerkki. Euroopassa suoramyyntitilat käyttävät niittylihan brändiä onnistuneesti markkinoinnissa. Yhdysvalloissa on jopa haettu vaihtoehtoja feedlotien maissinaudoille markkinoimalla Grass-fed Beefiä ja Grass-fed Milkiä. Ruoka- ja ympäristökeskustelu käy kuumana. Kuluttajille olisi tärkeää viedä oikeaa viestiä: Syö vähemmän lihaa, mutta kun syöt, valitse laadukasta ja ympäristöystävällisesti tuotettua kotimaista märehtijöiden lihaa. Ilman märehtijöitä meillä ei olisi ympäristön kannalta arvokasta laidunnusta, eikä viljelykierrolle arvokkaita nurmia. Teksti Eija Hagelberg Pirrokset Toinen Keksi Oy Kirjoittaja on JÄRKI hankkeen projektijohtaja Baltic Sea Action Groupissa. LISÄTIETOA: Suomen luonnonlaidunlihan kriteerit ja taustatietoa: http://wwf.fi/alueet/suomi/metsalaidunhanke/luonnonlaidunliha/ Luonnonlaidunliha Ruotsissa: http://www.naturbete.se/ Yhdysvaltalainen ruoholla syötetyn lihan yhdistys: http://www.americangrassfedbeef.com/grass-fed-natural-beef.asp Epävirallinen lista luonnonlaidunlihan tuottajista, tule mukaan listalle: http://perinnemaisemat.fi/tietolaari/perinnemaisematuotteita/ JÄRKI-hankkeen sivustolle tulossa neuvonta-asiaa talven 2015 kuluessa: www.jarki.fi Korsirehun popsija vapauttaa peltoja ruuantuotantoon ihmiselle. Naudan kuivalanta on lyömätöntä maanparannusainetta. Rannalla laiduntava nauta tuo rannoilta pois enemmän ravinteita kuin sinne vie. Laiduntaja lisää luonnon monimuotoisuutta. Maisemanhoito ja perinnebiotooppien ylläpito onnistuu. Laiduntajan koti on yleensä energiapihi pihatto. Laiduntaja hyötykäyttää suojavyöhykkeitä: Vesistöihin viettävät vyöhykkeet pysyvät kasvipeitteisinä, jolloin ravinteiden valunta vesiin vähenee. Nurmet ja muut vihreät kasvustot sitovat hiiltä tehokkaasti. Nurmet ja muu kasvipeitteisyys on olennainen osa eroosiontorjuntaa. 18 19
Itämeri huohottaa leväkuormassaan toimenpiteitä tarvitaan laajalla rintamalla Itämereen valuva typen kokonaiskuorma vuodessa on lähes 900 000 tonnia. Vesitse Itämereen valuu vuodessa lähes 40 000 tonnia fosforia. Valumalistan kärjessä ovat Puola, Venäjä, Ruotsi ja Latvia. Suomi on viidentenä sekä fosfori- että typpivaluttajien listalla 8 prosentin osuudella kokonaiskuormituksesta. Viides sija rantavaltioiden välillä ei ole kunniakas. Vaarallisia aineita valuu mereen esimerkiksi jätevedenpuhdistamojen kautta sekä kaatopaikoilta. Lääkejäämät ja muovit aiheuttavat ongelmia meren eliöstölle. Meriliikenne, joka koko ajan paisuu, synnyttää päästöjä. Kasvava tankkeriliikenne on jatkuva öljypäästöjen riski. Pienen kaupungin kokoisilla Itämerellä seilaavilla risteilijöillä ei vieläkään ole velvollisuutta jättää käymälä- ja muita käyttövesiään satamaan. Aina kannattaa toimia. Esimerkiksi Pietarin jätevesistä yli 90 prosenttia käsitellään puhdistamossa. Tulokset näkyvät itäisen Suomenlahden aiempaa kirkkaampana vetenä. Pieniäkään tekoja ei kannata väheksyä. Jokainen oikeaan suuntaan otettu askel vie kohti Itämeren parempaa vointia ja varmistaa luonnon monimuotoisuutta. Monimuotoisuuteen ja ravinteiden kierrätykseen panostava maatalous poikii nykyistä sinisempiä jokia, järviä ja merivettä. Ravinteiden kierrätys on työlästä. Se voi olla myös taloudellista. Se tekee hyvää tuottajan kukkarolle samalla kun se hoitaa monimuotoisuutta ja pitää vesistöjä puhtaana. Itämeren valuma-alueella asuu yli 85 miljoonaa ihmistä yhdeksässä rantavaltiossa. Itämeri voi huonosti. Viime kesän levämassat antoivat siitä haisevan todistuksensa. Vähäsuolainen ja matala meri tarvitsee hoitoa laajalla rintamalla. Kaikesta huolimatta viime vuosina on alkanut ilmetä merkkejä siitä, että Itämeren tuhoisa kehitys on hidastunut. Tunnelin päässä näkyy valoa. Se voi sammua hetkessä esimerkiksi suureen tankkerionnettomuuteen. Itämerellä sattuu havereita laivoille keskimäärin kerran viikossa. Vaaratilanteita on paljon useammin. Meren syvänteet kärsivät hapen puutteesta, joka lykkää pohjaan vuosien saatossa kertyneet ravinteet kohti pintaa. Leväpuuro lähtee taas kiehumaan. Se käyttää ravinteita, päästää typpeä, painuu pohjaan, säilöö sinne uusia ravinnemääriä ja noidankehä pyörii. Samaan aikaan lisää ravinteita pulppuaa jokivesien mukana mereen. Lähes koko Suomi on Itämeren valuma-alueella. Ilman tehokkaita toimia vesistöihin joutuneet ravinteet saattavat päätyä Itämereen. Ongelma puristuu Tanskan salmiin. Vesi Itämeressä ei juurikaan vaihdu. Typpeä ja fosforia päätyy Itämereen sekä vesitse että ilmalaskeumana. Helcomin mukaan valtaosa vesitse tulevista ravinteista on peräisin hajakuormituksesta. Siitä taas suurin osa tulee ruuan tuotannosta. Yli 70 prosenttia Suomen jokivesissä virtaavasta typestä ja 60 prosenttia fosforista on peräisin maataloudesta. Onneksi päästöjä on mahdollista pienentää ja hallita tehostamalla ravinteiden kierrätystä tiellä kohti kestävää ruuantuotantoa. Ruokaa on syötävä. Sitä on tuotettava. Siksi on järkevää ponnistella päästöjen vähentämiseksi. Teksti Hia Sjöblom Piirros Toinen Keksi Oy Peltokuva Hia Sjöblom, joutsenkuva BigStockPhoto Ihmisen toiminnan seurauksena Suomen vesistöihin joutuu vuosittain reippaasti enemmän typpeä ja fosforia kuin luonnonhuuhtoumana. 20 21
P rehusta mahaan... Eläin tarvitsee fosforia (P). Sitä on ja pitää olla rehussa. Maitoa tuottava nauta tarvitsee kuusinkertaisen määrän fosforia verrattuna nautaan, jota ei lypsetä. Fosfori on tärkeä luiden rakennusaine. Sitä tarvitaan myös aineenvaihdunnassa ja kudoksissa. Märehtijällä ylimääräinen fosfori erittyy sylkeen ja sitä kautta joko uudelleen käyttöön tai ulosteen mukana pois kehosta. Tutkimukset osoittavat, että yli puolen vuoden ikäiset lihanaudat eivät tarvitse fosforilisää. Rehu sellaisenaan riittää....mutta ei maahan minimoi rehuhävikki täsmäruoki (ei liikaa eikä liian vähän) estä valumat laidun- ja jaloittelualueilta järjestä lannanlevitys pelloille järkevästi ja vältä ylilannoitusta N N rehusta nautaan Nauta popsii rehun seassa itseensä typpeä (N), joka enimmäkseen poistuu virtsan ja sonnan mukana. vältä nurmien liiallista typpilannoitusta minimoi sekä rehun että tuotoksen hävikki punnitse lisävalkuaisrehukilosta saadut hyödyt vältä typen liikalannoitusta rehupelloilla pidä mielessä, että liiallinen typpipitoisuus tekee sen hyväksikäytön naudalle vaikeaksi TIETOISKU Tulppa valumille Moni varmaan pohtii, miten niitä valumatulppia voi rakentaa. Miten ihmeessä rahanarvoiset ravinteet saadaan pidettyä pellossa, tuottamassa ruokaa? Keinoja on useita. Täytyy vain löytää ne oikeat omalle tilalle ja laitumelle. Yksi keino on valumia keräävä kosteikko, joka samalla voi houkutella riistaa rannoilleen Salaojituksessa voi löytyä korjattavaa, etteivät ravinteet pyrskähdä putkien päistä vesiin Parhaasta päästä on talviaikainen kasvipeitteisyys ja nurmi, jotka pidättävät esimerkiksi rankkasateiden aiheuttamia ravinnevalumia Ykkösjuttu on myös maan hyvästä kasvukunnosta ja rakenteesta huolehtiminen kb hereford hyväsukuisia jalostuseläimiä henrik jensen 0400 124 364 www.inkere.fi RAHTITEURASTUS JA PALOITTELUPALVELUT SAVO-KARJALAN LIHA Puh. 017 261 8919 www.savokarjalanliha.fi Eläinvaakoja Muita vaakoja Rehuleikkuri Monia muita edistyksellisiä työvälineitä Suoraan maahantuojalta JuhaniRahkonen.fi tai 0500 318201 myös iltaisin / vkonloppuisin Lähde: MMM Marjukka Lamminen/Järki-hanke VAAKOJA uudet ja käytetyt, vaakojen huollot MYÖS PALKKI- JA ELÄINVAA AT Jankkurointi on yksi keino ohjata vesiä valumaan juuri sinne, mistä ne eivät päästä kallisarvoisia ravinteita vesistöihin. Nastolan Vaaka ja Kone Oy 15560 Nastola puh/fax (03) 762 4736, auto 0400 313 929 vaaka96@saunalahti.fi Myytävänä tiineitä Hereford ja Baldie -hiehoja ja vuoden ikäisiä hiehoja astutukseen. Ota yhteyttä! Antti Toivonen, p. 0500 785 543 www.salmensuu.com 22 23