SALLI OSALLISUUS! 24.11.2011 Jatta Herranen Kehitysjohtaja (FT) Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymä jatta.herranen@pkky.fi
Osallisuuden moniulotteisuus (Kiilakoski & Gretschel 2011/2012; Harinen & Herranen 2007) ei olemassa yksiselitteistä määritelmää osallisuutta lähellä olevia käsitteitä ovat mm. toimijuus, jäsenyys, kansalaisuus, vaikuttaminen, valtautuminen ja voimaantuminen liikkeelle lähtö kansalaisten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksista lähidemokratian vahvistamisesta suomalainen käsite, sillä engl. kielinen termi participation pitää sisällään sekä osallistumisen että osallisuuden osallisuus on lähtökohtaisesti positiivisesti latautunut, aktiivisuutta ja vapautta viestittävä, mutta samalla myös jossain määrin annettuna otettu käsite Osallisuuden sen konkretia on lopulta strategista ja sovinnaista kriittisen yhteiskuntateorian (tai kriittisen pedagogiikan) valossa tarkasteltuna jopa vangitsevaa, vieraannuttavaa ja automaattiseen yhdenmukaisuuteen pakottavaa. Osallisuutta ei oteta vaan annetaan, osalliseksi hyväksytään.
Osalliseksi hyväksytään - muutama esimerkki Oikein valinneet jätetään rauhaan (Herranen & Harinen 2007) kulttuurisesti sopivan, yhteisesti neuvottelun käsikirjoituksen noudattaminen ja sen uudelleen tuottaminen elämän eri osa-alueilla taustalla hyvän elämän kulttuurinen normisto Monikulttuurinen yhteisöllisyys suomalaisuuden puristuksissa (Herranen & Kivijärvi 2009) vahva suomalaistumisen vaatimus kunnon kansalaisuus Maahanmuuttajien tehtävänä on ottaa suomalaiseksi nimetyn yhteisön kutsu vastaan, jolloin puhe kotoutumisesta ja integraatiosta kääntyy helposti yksisuuntaiseksi sopeuttamiseksi. Yksisuuntaisuus mahdollistaa suomalaisen yhteisön laadun ja luonteen pysymisen ennallaan, vaikka yhteisöön tulee uusia jäseniä. Lisäksi se mahdollistaa maahanmuuttajien asemoinnin aktiivisten subjektien sijaan toiminnan kohteeksi, joita opastetaan, talutetaan, fiksataan ja autetaan. Tänä päivänä solidaarisuuden ja yhteisöllisyyden kokemisen ei tarvitse perustua kulttuuriselle samuudelle vaan se voi pohjautua monenlaisiin vastavuoroisuuksiin, sosiaalisiin verkostoihin, pieniin yhteisiin intresseihin ja ihmisen, ei ainoastaan kulttuurien kohtaamiseen.
Osallisuuden kaksi tasoa (Kiilakoski 2007, 13-14) Osallisuus on yhtäältä oikeutta omaan identiteettiin ja arvokkuuteen osana perhettä (tai sitä muistuttavaa yksikköä), ryhmää, yhteisöä, yhteiskuntaa tai ekosysteemiä Osallisuudessa on keskeistä, että tulen hyväksytyksi omana itsenäni (seksuaalisuus, etnisyys, sosioekonominen tausta, sukupuoli) ja että koen olevani osa jotakin itseäni suurempaa yhteisöä, joka ei sulje minua ulkopuolelleen.
Osallisuuden kaksi tasoa (Kiilakoski 2007, 13-14) ja toisaalta todellisen vastuun kantamista ja saamista oman, toisten ja koko yhteisön toimintakyvystä. Osallisuudesta ei voi puhua puhumatta vallan jakamisesta ja siihen liittyvän vastuun kantamisesta.
Osallisuus on AINA suhde (Nivala 2008; Kiilakoski 2007; Gretschel 2002; Kivijärvi & Herranen 2010) Osallisuus toteutuu yksilön ja yhteisön suhteessa, mutta myös yhteisön ja yhteiskunnan suhteessa. avainasemassa on yhteisyys; yksilön osallisuus ryhmään, yhteisöön ja yhteiskuntaan, joten yksin ei voi olla osallinen Kysymys on sekä yksilön tunnustetuksi tulemisesta ja kuulumisesta johonkin yhteisöön että hänen mahdollisuudestaan ja halustaan olla vaikuttamassa tämän yhteisön toimintaan ja arvostuksiin.
Osallisuuden kolme tasoa (Kiilakoski & Gretschel 2011/2012; Nivala 2008) Olla osa jotakin yhteisöä. edellyttää yhteisön hyväksyntää ja yksilön halua Toimia osana jotakin yhteisöä. edellyttää todellisia osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia sekä yksilön osaamista ja halua mahdollisuuksien hyödyntämiseen Kokea olevansa osa jotakin yhteisöä. edellyttää yhteenkuuluvuuden mahdollisuuksia ja yksilön tietoisuutta Yhteisö voi olla a) rakentein tuettu, b) oletettu tai c) koettu kollektiivi
Osallisuuden tasoja 1. Yksilöitä kuunnellaan. 2. Yksilöitä kannustetaan ilmaisemaan mielipiteitään. 3. Yksilöiden näkemykset otetaan huomioon. 4. Yksilöt ovat mukana päätöksenteossa. 5. Yksilöt jakavat valtaa ja vastuuta päätöksenteossa. 6. Yksilöt ovat päättämässä sekä pohtivat, miten päätetty asia viedään käytäntöön. 7. Toimintaosallisuus: toiminta lähtee yksilöiden ideoista, joiden pohjalta yksilöt päättävät, toteuttavat ja arvioivat.
Helsingin nuorisoasiankeskus, Hesan nuorten ääni & Anu Gretschel OSALLISUUDEN MUOTO OSALLISUUDEN ASTE/TASO ideointiosallisuus tieto-osallisuus suunnitteluosallisuus päätöksenteko-osallisuus toimintaosallisuus arviointiosallisuus 1. nuorilta kysytään yksittäisiä ideoita 2. nuorten tarpeista aikuiset kehittävät yhteisen idean 3. yhdessä ideointi (nuoret ja aikuiset) 4. nuorten omatoiminen ideointi 1. aikuis-/ohjaajajohtoinen tiedon jakaminen 2. tiedon jakaminen yhteisissä keskusteluissa 3. nuoret tiedon etsijöinä 4. nuoret tiedon tuottajina 1. aikuiset suunnittelevat 2. nuoret suunnittelevat osia toiminnasta aikuisen kanssa 3. nuoret ja aikuiset suunnittelevat yhdessä yhteisissä kokouksissa 4. nuoret suunnittelevat itse 1. aikuiset tekevät päätökset 2. aikuiset tekevät päätökset nuorten ideoiden pohjalta 3. yhteinen päätöksenteko 4. nuorten itsenäinen päätöksenteko (omat projektit) 1. aikuiset tuottavat palveluita nuorille 2. yksittäiset nuoret osallistuvat toiminnan toteuttamiseen 3. aikuiset ja nuoret yhdessä organisoivat ja toteuttavat toiminnan 4. nuoret organisoivat ja toteuttavat toiminnan 1. aikuiset arvioivat toimintaa yksittäisten nuorten palautteen perusteella 2. aikuiset ja nuoret arvioivat toimintaa yhdessä keskustellen 3. nuorilta pyydetään ja saadaan suunnitellusti palautetta kirjallisessa muodossa 4. aikuiset ja nuoret hyödyntävät palautteen ja arviointikeskustelun tuloksia yhdessä
Miksi osallisuutta tarvitaan? Osallisuus on yhteydessä hyvinvoinnin eri ulottuvuuksiin having elintaso, loving yhteisyyssuhteet ja being itsensä toteuttaminen (Allardt 1976) + participation Osallisuus on mahdollistaa monia asioita, kuten työ lasten ja nuorten osallisuuden parissa on osoittanut.
Osallisuus mahdollistaa case nuorten vaikuttajaryhmät (vrt. Horelli, Sotkasiira & Haikkola 2004) MAHDOLLISUUS pörinän järjestäminen toivon ylläpito TÄSSÄ JA NYT TULEVAISUUS ongelman ratkaisu rakenteiden muokkaus VÄLTTÄMÄTTÖMYYS
Osallisuus mahdollistaa Psykososiaalinen tuen: koettu turvallisuus lisääntyy luomalla yhteisöllisyyttä. Suvaitsevaisuuden rakentamisen: yhteisöllisyyden väitetään edistävän erilaisuuden arvostamista, toisten kunnioittamista sekä tukevan uusien haasteiden kohtaamista. Paremmat päätökset: lapset ja nuoret, yksilöt ovat oman elämänpiirinsä asiantuntijoita. Demokratiaan kasvamisen: osallistuvaan demokratiaan pitää kasvattaa, kansalaisuuden rakentuminen varhaislapsuudesta lähtien. Lasten oikeuksien toteutumisen: lasten oikeus osallistumiseen on turvattava yhteenkuuluvuuden tunne, itsen näkeminen toimijana, joka voi saada aikaan muutoksia ympäristössään.
Muutamia reunahuomautuksia osallisuudesta Eettinen ihanne, joka pyrkii siihen, että yksilöt kokevat olevansa yhteisön arvokkaita jäseniä sekä että he pystyvät ja haluavat vaikuttaa yhteisönsä toimintaan ja arvostuksiin. Osallisuus ei synny itsestään, vaan se edellyttää tavoitteellista toimintaa Osallisuus vaatii kasvattamista: on kasvatettava sekä yksilöitä että parannettava niitä yhteisiä puitteita, joissa yksilöt toimivat. Ei ole toimintamenetelmä, projekti tai pedagoginen niksi, vaan lapsia ja nuoria - yksilöitä kunnioittava asenne, joka voi muuttua käytännöksi monin erilaisin tavoin. 3xk: kohtaaminen, kuunteleminen ja kysyminen
Osallisuuden mahdollistaminen Lähtökohtaisesti edellyttää i) hallinnollista perustaa ii) poliittista tahtoa iii) selkeää asemaa iv) riittäviä resursseja: henkilöstö, raha, rakenteet v) halua, kykyä ja uskallusta kääntyä lasten ja nuorten - yksilöiden puoleen nuorisonäkökulman valtavirtaistaminen (vrt. Horelli, Haikkola & Sotkasiira 2007)
Osallisuuden mahdollistaminen käytännössä 1. Avoimuus kaikille riippumatta iästä, sukupuolesta, sosiaalisesta tai etnisestä taustasta. 2. Tavoitteiden ja keinojen läpinäkyvyys kaikille alusta lähtien, koko prosessin ajan. 3. Lasten ja nuorten ottaminen mukaan kaikissa vaiheissa: eri roolien mahdollistaminen, eri vastuiden kantaminen. 4. Täytyy käsitellä aiheita, jotka ovat tärkeitä lapsilla ja nuorille. 5. Useita osallisuutta tukevia metodeja. 6. Lasten ja nuorten panoksen tunnustaminen.
Osallisuuden mahdollistaminen käytännössä 7. Lasten vaikutusten kirjaaminen. 8. Aktiivisen verkoston luominen (koulut, nuorisotalot, järjestöt). 9. Merkitys yksilöille sekä uuden, osallisuutta tukevan hallintokulttuurin luominen. 10. Prosessin omistajuus nuorille: nuorista lähteviä projekteja. 11. Osallisuuden arviointi.
Case: Monikulttuuriset nuoret ja osallisuuden ohuus (Kivijärvi & Herranen 2010; Herranen & Kivijärvi 2009) Kulttuurinen kategorisointi ja osallisuuden rajat Osallisuuden kaksi piiriä ja kulttuurinen neutraalisuus Osallisuus ei synny itsestään Kysymys on yhdessä maailman jäsentämisestä, ymmärryksen luomisesta ja käytäntöjen kehittämisestä, ei yksilöiden taivuttelusta jo olemassa olevaan järjestykseen. Osallisuuden toteutuminen edellyttää marginaalissa olevan tiedon näkyväksi tekemistä ja sen legitimointia. Monikulttuuristen nuorten kuuleminen ja heidän elämäntilanteidensa huomioon ottaminen voi riitauttaa olemassa olevia käytäntöjä ja synnyttää jotain uutta sellaista, jonka toteutuminen olisi mahdotonta ilman kaikkia toiminnassa mukana olevia nuoria.
Lähteet 1. Gretschel, Anu 2002. Kunta nuorten osallisuusympäristönä. Nuorten ryhmän ja kunnan vuorovaikutussuhteen tarkastelu kolmen liikuntarakentamisprojektin laadunarvioinnin keinoin. Jyväskylän yliopisto. Studies in Sport, Physical Education and Health 85. 2. Harinen, Päivi & Herranen, Jatta 2007. Kerro, kerro kuvastin: ken on kaikkein osallisin? http://www.kommentti.fi/sivu.php?artikkeli_id=336 Viitattu 30.4.2010. 3. Herranen, Jatta & Kivijärvi Antti 2009. Monikulttuurinen yhteisöllisyys. Yhteyden ehdot ja tilat. Teoksessa Filander, Karin & Vanhalakka-Ruoho, Marjatta (toim.) Yhteisöllisyys liikkeessä. Aikuiskasvatuksen 48. vuosikirja. Helsinki: Kansanvalistusseura, 159 187. 4. Herranen, Jatta & Mäntysalo-Lamppu, Sinikka 2011. Suomen Lasten Parlamentti osallisuuden mahdollistajana. Teoksessa Lundbom, Pia & Herranen, Jatta (toim.) Sosiaalinen vahvistaminen kokemuksina ja käytänteinä. http://www.humak.fi/sites/default/files/liitteet/humak-sos-vahvistaminenverkko.pdf Viitattu 22.11.2011. 5. Horelli, Liisa, Sotkasiira, Tiina & Haikkola, Lotta 2004. Nuoret uuden osallistumiskulttuurin tieraivaajina. Teoksessa Paakkunainen, Kari (toim.) 2004. Nuorten ääni ja kunnantalon heikko kaiku: nuorten kunnallisessa päätöksenteossa ja paikallisissa vaikuttajaryhmissä. Julkaisuja Nuorisoasian neuvottelukunta; 29. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura; 46. Helsinki: Edita, 135-144. 6. Horelli, Liisa & Haikkola, Lotta & Sotkasiira, Tiina (2007): Osallistuminen nuorisotyön lähestymistapana. Teoksessa Sell, Anna & Hoikkala, Tommi (toim.) Nuorisotyötä on tehtävä. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto, 217 242. 7. Kiilakoski, Tomi 2007. Lapset ja nuoret kuntalaisina. Teoksessa Gretschel, Anu & Kiilakoski, Tomi (toim.) Lasten ja nuorten kunta. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto, 8 24. 8. Kiilakoski, Tomi & Gretschel, Anu 2011/2012. Johdanto. Teoksessa Kiilakoski, Tomi ym. Demokratiaoppitunti... Ilmestyy 12/2011 tai 1/2012 Nuorisotutkimusverkoston & Nuorisotutkimusseuran julkaisuna. 9. Kivijärvi, Antti & Herranen, Jatta 2011. Monikulttuuriset nuoret ja osallisuuden ohuus. Nuorisotutkimus 28 (3) 2010, 57 66. 10. Nivala, Elina (2007) Kansalaisuus nuorisokasvatuksen teorian jäsentäjänä. Teoksessa Elina Nivala & Mikko Saastamoinen (toim.) Nuorisokasvatuksen teoria perusteita ja puheenvuoroja. Helsinki: Nuorisotutkimusseura/Nuorisotutkimusverkosto, 93 131. 11. Nivala, Elina (2008) Kansalaiskasvatus globaalin ajan hyvinvointiyhteiskunnassa. Kansalaiskasvatuksen sosiaalipedagoginen teoriakehys. Snellman-instituutin A-sarja 24/2008, Kuopio.