Myhkyrinsaaren kalankasvatuslaitoksen ympäristö- ja vesitalousluvan lupamääräysten tarkistaminen, Maaninka.

Itä-Suomi PÄÄTÖS Nro 14/2013/1 Dnro ISAVI/20/04.08/2012 Annettu julkipanon jälkeen 13.2.2013 ASIA HAKIJA Myhkyrinsaaren kalankasvatuslaitoksen ympäristö- ja vesitalousluvan lupamääräysten tarkistaminen, Maaninka. Myhkyri Oy Löytynmyllyntie 270 71775 TUOVILANLAHTI LUVANHAKEMISEN PERUSTE JA LUPAVIRANOMAINEN Itä-Suomen ympäristölupavirasto on 7.2.2003 antamallaan päätöksellä nro 10/03/3 myöntänyt Myhkyri Oy:lle toistaiseksi voimassa olevan ympäristöluvan Myhkyrin saaressa tapahtuvalle kalankasvatustoiminnalle, jossa poikastuotantomäärä on noin 35 000 kg/a ja vesilain mukaisen luvan veden ottamiseen Maaninkajärvestä ja sen johtamiseen takaisin vesistöön. Päätöksen mukaan lupamääräysten tarkistamista koskeva hakemus tuli tehdä 1.3.2012 mennessä. Aluehallintovirasto on ympäristönsuojeluasetuksen (29.12.2009/1792) 5 :n 1 momentin kohdan 10 c) nojalla toimivaltainen viranomainen kalankasvatuslaitosta koskevassa asiassa. HAKEMU JA SEN VIREILLETULO Myhkyri Oy on 27.2.2012 Itä-Suomen aluehallintovirastoon saapuneessa hakemuksessa pyytänyt kalankasvatuslaitosta koskevan ympäristö- ja vesitalousluvan lupamääräysten tarkistamista. Yhtiö hakee lupaa toiminnan jatkamiseen nykyisten luparajojen mukaisena. Lupakauden kestoksi hakija esittää 15 vuotta. Kalankasvatuslaitos sijaitsee Maaningan kunnan Käärmelahden kylässä hakijan omistamalla Myhkyrin tilalla (476-405-48-8), Maaninkajärven Myhkyrin saaressa. ITÄ-SUOMEN ALUEHALLINTOVIRASTO puh. 029 501 6800 Mikkelin päätoimipaikka fax 015 760 0150 Maaherrankatu 16 www.avi.fi/ita Mikkeli kirjaamo.ita@avi.fi Postiosoite: PL 50, 50101 Mikkeli Joensuun toimipaikka Torikatu 36 Joensuu Kuopion toimipaikka Hallituskatu 12 14 Kuopio

2 (22) TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT, ALUEEN KAAVOITUS JA LAITOKSEN YMPÄRISTÖ LAITOKSEN TOIMINTA Itä-Suomen ympäristölupavirasto on 7.2.2003 myöntänyt kalankasvatuslaitokselle ympäristöluvan sekä luvan veden ottamiseen Maaninkajärvestä ja sen johtamiseen takaisin vesistöön, päätös nro 10/03/3. Luvan mukaan laitoksella saa käyttää kalojen ruokintaan kuivarehua enintään 35 000 kg vuodessa ja laitokselle johdettava vesimäärä saa olla enintään 0,5 m 3 /s. Vesistöön johdettavan fosforikuormituksen tulee olla mahdollisimman vähäinen, rehun käytöstä laskettuna enintään 175 kg vuodessa. Pohjois-Savon maakuntakaavassa (vahvistettu 7.12.2011) ja Kuopion seudun maakuntakaavassa (vahvistettu 3.7.2008) koko Maaninkajärven ympäristö on merkitty kulttuuriympäristön tai maiseman vaalimisen kannalta valtakunnallisesti tai maakunnallisesti merkittäväksi kohteeksi. Pohjois-Savon maakuntakaavaan liittyvässä muutoskartassa Myhkyrinsaaren laitos on merkitty kalankasvatuslaitosta osoittavalla merkinnällä (e2). Lisäksi Myhkyrinsaaren kaakkoispäähän on merkitty muinaismuistokohde (sm). Kinnulanlahdella on voimassa Maaninkajärven ympäristön osayleiskaava, jossa Myhkyrin laitoksen kohdalla on kalanviljelylaitosta osoittava merkintä (E-2). Kinnulanlahden rannoilla on sekä kiinteää että vapaa-ajan asutusta. Myhkyrinsaaressa on kalankasvatuslaitoksen lisäksi kaksi vakituisesti asuttua kiinteistöä. Koko Maaninkajärvi ja sen ympäristö on nimetty valtakunnallisesti arvokkaaksi maisemakokonaisuudeksi. Laitoksen välittömällä vaikutusalueella ei sijaitse luokiteltuja pohjavesialueita, luonnonsuojelualueita eikä yleisiä uimarantoja. Kinnulanlahden vettä ei käytetä talousvetenä. Laitoksen toiminta on alkanut vuonna 1983. Laitoksella on poikashalli, jossa kasvatetaan kirjolohen poikasia. Pääosa niistä jatkokasvatetaan Myhkyri Oy:n muilla laitoksilla (Löytynlohi, Iijoen Raasakka). Laitoksen maauoma-altaissa varastoidaan kalaa talven yli ja toisinaan niissä kasvatetaan myös emo- ja onkikaloja. Kasvatus tapahtuu poikashallissa itsestään puhdistavissa altaissa, joiden yhteispintaala on noin 280 m 2 (10 kpl 12,5 m 3 :n altaita ja 40 kpl 1 m 3 :n altaita) sekä maauomaaltaassa, jonka pinta-ala on 3 050 m 2, syvyys 2 m ja tilavuus noin 4 900 m 3. Laitoksella on vuosina 2003 2011 käytetty kuivarehua 26 300 3 900 kg vuodessa, keskimäärin 15 613 kg vuodessa. Kalan lisäkasvu on ollut keskimäärin 15 347 kg vuodessa ja rehukerroin 0,9 1,7, keskimäärin 1,1. Poikaskasvatuksessa rehukerroin on selvästi suurempi kuin onkikalan kasvatuksessa. Vesi otetaan poikashalliin Myhkyrinsaaren lounaispuolelta pumppaamalla ja maauoma-altaaseen kanavan kautta saaren koillispuolelta Kinnulanlahdesta. Itä-Suomen ympäristölupaviraston 7.2.2003 antaman lupapäätöksen mukaan laitokselle saa johtaa vettä Kinnulanlahdesta enintään 0,5 m 3 /s. Laitoksella käytettyä vesimäärää seura-

Vesistökuvaus 3 (22) taan automaattisella virtausmittarilla. Veden käyttö on vuosina 2003 2011 ollut noin 0,4 m 3 /s. Poistovedet käsitellään maauoma-altaan viimeisenä osana olevassa laskeutusaltaassa, jonka pinta-ala on noin 1 350 m 2 ja tilavuus noin 1 900 m 3. Veden viipymä laskeutusaltaassa on virtaamalla 0,5 m 3 /s noin yksi tunti. Poikashallin poistovesi johdetaan laskeutusaltaaseen kahden pyörreselkeyttimen kautta. Laitoksen emokalat otetaan syksyllä maauoma-altaasta tai hakijan muilta laitoksilta poikashalliin. Mäti lypsetään vuodenvaihteessa. Poikaset kuoriutuvat keväällä helmikuusta lähtien. Kalanpoikaset siirretään keväällä noin 2 4 g kokoisina kasvatusaltaisiin. Maauoma-altaan kalamäärät vaihtelevat vuosittain riippuen muiden laitosten tilanteesta. Kaloja ruokitaan kuivarehulla automaattiruokintana sähköisillä sirottimilla. Rehu varastoidaan erillisessä kuivavarastossa. Ennen ruokintaa pöly poistetaan tarvittaessa seulomalla ja rehupöly toimitetaan turkistarhoille. Maaninkajärvi kuuluu Vuoksen vesistöalueella Kallaveden yläosan alueeseen. Maaninkajärvi saa vetensä Onkivedestä ja laskee Pieneen Ruokoveteen. Kinnulanlahti sijaitsee Maaninkajärven kaakkoispäässä. Kinnulanlahden lähivaluma-alueen koko on noin 6 km 2. Kinnulanlahden perukkaan laskee Kitupuro, jonka valuma-alueen koko on noin 51 km 2. Maaninkajärven tilaa säätelee paljolti yläpuolisen Iisalmen reitiltä järveen kohdistuva kuormitus. Iisalmen reitillä suurimmat kuormituslähteet ovat maatalous, metsätalous, haja-asutus sekä pistekuormitus. Maaninkajärven alueella pistekuormitusta on vain vähän. Laitoksen vesistövaikutuksia on tarkkailtu Savo-Karjalan Vesiensuojeluyhdistyksen laatiman tarkkailuohjelman mukaan. Vesistötarkkailun havaintopaikat sijaitsevat Kinnulanlahdessa Myhkyrinsaaren edustalla ja lahden keskiosan syvänteessä sekä Kitupurossa. Happitilanne on ollut Maaninkajärven Kinnulanlahdessa kalalaitoksen edustalla talvisin tyydyttävä, mutta loppukesäisin alusveden happitaso on laskenut välttäväksi. Kauempana lahden keskiosan syvänteellä happitilanne on ollut heikoin lopputalvisin, jolloin happea on ollut pohjan läheisessä vesikerroksessa niukasti. Kinnulanlahti 4 happitilanteen heikentymistä on esiintynyt säännöllisesti myös kesän kerrostuneisuuskaudella, jolloin alimmillaan loppukesäisin happitaso on ollut pohjan tuntumassa välttävä. Myös Kitupurossa on ollut ajoittain talvisin hapen vajausta. Kokonaisfosforipitoisuudet ovat vaihdelleet Kinnulanlahdessa melko voimakkaasti keskimääräisen pitoisuuden ollessa pintakerroksessa noin 30 40 µg/l. Talviaikana fosforipitoisuudet ovat olleet keskimäärin suurimmat ja loppukesällä elokuussa pienimmät. Havaintopaikkojen Kinnulanlahti 3 ja Kinnulanlahti 4 välillä ei ole havaittavissa merkittävää eroa fosforitason suhteen. Myös vertikaaliset erot ovat olleet jokseenkin vähäisiä eikä merkittävää fosforin sisäistä kuormitusta ole nähtävissä. Veden fos-

4 (22) foritaso ilmentää Kinnulanlahdessa rehevyyttä. Kitupurosta virtaa lahteen fosforipitoista vettä (60 100 µg/l). Typpipitoisuudet ovat vaihdelleet Kinnulanlahdessa 1 000 µg/l molemmin puolin, mikä on fosforin tavoin reheville vesille tyypillinen taso. Myös typen kohdalla havaintopaikkojen ja vesikerrosten väliset erot ovat melko pieniä, joskin ajoittain heikon happitilanteen aikaan on mitattu hieman suurempia typpipitoisuuksia lahden keskiosan syvänteen pohjan läheisyydestä. Kitupurossa typpeä on ollut etenkin talvisin ajoittain selvästi runsaammin kuin Kinnulanlahdessa. Alueella ei ole määritetty mineraaliravinteita, mutta kesäaikaisen kokonaisravinnesuhteen perusteella perustuotantoa rajoittava minimiravinne on lahdessa molemmilla havaintopaikoilla fosfori. Levätuotannon määrää kuvaavan klorofylli a:n pitoisuudet ovat Kinnulanlahdessa tarkastelujaksolla 2003 2011 vaihdelleet melko paljon (3 29 µg/l), mutta keskimäärin pitoisuustaso osoittaa ravinteiden tapaan rehevyyttä. Klorofyllipitoisuudet ovat olleet aavistuksen verran korkeammat kalalaitoksen edustalla kuin kauempana lahden keskiosan syvänteellä, mutta ero on hyvin vähäinen. Kinnulanlahdelta on mitattu säännöllisesti sekä fekaalisten enterobakteerien että kolibakteerien määriä. pitoisuudet ovat olleet kaikissa näytteissä pieniä ja veden hygieeninen laatu siten erinomainen. Kitupuron bakteerimääriä ei ole enää vuoden 2006 jälkeen seurattu, mutta vuosien 2003 2006 tulosten perusteella tiheydet ovat olleet selvästi suurempia kuin Kinnulanlahdessa ja puron hygieenistä laatua voidaan luonnehtia välttäväksi. Kalalaitokselta lähtevässä vedessä ravinnepitoisuudet ovat olleet elosyyskuussa likimain samalla tasolla kuin vesistössä keskimääräisen fosforipitoisuuden ollessa 33 µg/l ja typpipitoisuuden 840 µg/l. Lievää ravinnepitoisuuksien kasvua on ollut ajoittain mitattavissa veden kulkiessa laitoksen läpi. Happea kuluttavan aineen (BOD 7 ) kiintoaineen pitoisuudet ovat olleet pieniä. Myös laitokselta lähtevän veden hygieeninen laatu on ollut hyvä. Kinnulanlahden veden pohjan läheisessä happitilanteessa ei ole nähtävissä selkeää kehityssuuntaa, vaikka kesäaikaisessa happitasossa näkyykin hyvin lievästi laskevaa suuntausta havaintopaikalla Kinnulanlahti 3. Pohjan läheisissä fosforipitoisuuksissa on nähtävissä laskevaa suuntausta havaintopaikalla Kinnulanlahti 4 sekä talvella että kesällä. Myös kalalaitoksen edustalla pohjan lähellä mitatut fosforipitoisuudet ovat keskimäärin hieman laskeneet. Myös pintakerroksen kesäaikaisissa fosfori- ja klorofyllipitoisuuksissa on lievää laskevaa suuntausta havaintopaikalla Kinnulanlahti 3 ja klorofyllin osalta myös havaintopaikalla Kinnulanlahti 4. Typpipitoisuudet sen sijaan näyttäisivät hieman nousseen molemmilla tarkkailupaikoilla johtuen vuosien 2004 2006 korkeammista pitoisuuksista. Pinnoille kasvavan perifytonin tarkkailua Kinnulanlahdella on tehty vuosina 2003, 2006 ja 2009. Tutkimuksessa pleksilevyjä pidetään kolmen viikon ajan yhden metrin syvyydessä kolmella eri havaintopaikalla. Kaikilla tutkimuskerroilla pintalevästön kasvu oli klorofyllipitoisuuden perusteella voimakkainta Kinnulanlahden pohjukassa ja ka-

Päästöt ja jätteet 5 (22) lalaitoksen edustalla. Ulompana Kinnulanlahden keskiosassa leväkasvusto on ollut hieman vähäisempää, mutta kokonaisuutena erot havaintopaikkojen välillä ovat olleet pieniä. Noin puolet levylle kertyneestä kiintoaineksesta on ollut epäorgaanista. Maaninkajärven tila on ympäristöhallinnon toimesta luokiteltu asiantuntija-arviona tyydyttäväksi. Kalankasvatuslaitoksen nykyisen luvan tasoisen kuormituksen ei arvioida olevan este Maaninkajärven tilatavoitteiden saavuttamiselle vuoteen 2015 mennessä. Kalasto ja kalastus Vesistöalueen yleisimpiä kaloja ovat hauki, kuha ja ahven. Läksi on saatu siikaa, taimenta, lahnaa madetta ja muikkua. Kinnnulanlahden alueella harjoitetaan kotitarvekalastusta verkoilla, katiskoilla ja heittovavoilla. Kalastusta lahdella haittaa pyydysten limoittuminen. Maaninkajärveen on istutettu vuosittain kuhan ja siian poikasia sekä pyyntikokoista taimenta. Tuotantotietojen perusteella laskettu fosforipäästö on keskimäärin ollut noin 0,2 kg/d ja 80 kg/a, typpipäästö vastaavasti 2,1 kg/d ja 760 kg/a. Mitattu fosforikuormitus on ollut pienempää kuin tuotantotietojen perusteella laskettu. Lupamääräysten mukainen fosforipäästön kuormitus saa olla enintään 175 kg/a. Laitoksen ominaiskuormitus on ollut 6,8 g fosforia ja 53 g typpeä vuodessa tuotettua elävää kalakiloa kohden. Laitoksen fosforikuormitus on ollut samaa luokkaa, mutta typen hieman suurempi kuin vesiensuojelu tavoiteohjelmassa vuoteen 2005 asetut tavoite arvot (7 g fosfori ja 44 g kalakiloa kohden) Syntyviä jätteitä ovat kasvatusaltaista poistettu liete, kuollet kalat ja rehusäkit. Toiminta ei aiheuta hajua eikä häiritsevää melua laitosalueen ulkopuolelle. Pumput ja muut laitoksen melua tuottavat koneet ovat sisätiloissa. Toiminnassa syntyvä liete käsitellään poikashallin päässä sijaitsevassa 120 m 3 :n lietealtaassa, johon on lisätty vuosittain noin 60 m 3 turvetta. Poikashallissa syntyvä liete pumpataan pyörreselkeyttimistä päivittäin ja maauoma-altaan pohjalta ruokintakaudella 1 2 x/kk. Lietteen kiintoainepitoisuudeksi on nykyisen lupapäätöksen mukaan arvioitu noin 300 mg/l ja kiintoaineen määräksi noin 2 400 kg vuodessa. Liete-turveseos nostetaan keväällä lietealtaan viereen sorakentälle aumaan kompostoitumaan. Seos 20 30 m 3 käytetään joko syksyn tai seuraavan kevään aikana viherrakentamiseen laitosalueella. Lietteen käsittelyn suotovesi purkautuu poikashallin poistoviemärilinjan löyhää täyttömaata pitkin laskeutusaltaaseen. Suotoveden ravinteet ovat mukana laitoksen kokonaiskuormituksen seurannassa. Kuolleet kalat (noin 40 80 kg/a) kompostoidaan.

Riskit ja häiriötilanteet 6 (22) Sekajätettä syntyy noin 100 kg/a ja se menee jätekeräykseen. Ongelmajätteitä laitoksella ei synny. Laitokselle suuntautuva liikenne liittyy kalojen kuljetukseen ja rehujen tuontiin. Laitokselta viedään poikasia keväällä kuuden viikon aikana noin kuusi kertaa. Rehuja tuodaan kaksi kertaa vuodessa. Myhkyri Oy:llä on käytössä laatujärjestelmä ISO 9001, johon myös Myhkyrinsaaren laitoksen omavalvontasuunnitelma perustuu. Laitoksella on sopimus EVIRA:n kanssa kalaterveystarkkailun järjestämisestä. Laitoksella käytetään elintarviketeollisuudelle tarkoitettuja pesuaineita. Pesuaineet säilytetään suljetuissa astioissa. Kuormitus pyritään pitämään mahdollisimman alhaisena ruokinnan optimoinnilla ja yliruokintaa vältetään jo rehun kalliin hinnan johdosta. Vesistövaikutuksia tarkkaillaan viranomaisten hyväksymällä tavalla. Paras käyttökelpoinen tekniikka ja käytäntö Toiminnan tarkkailu Kalankasvatuksen merkittävimpänä ympäristövaikutuksena pidetään sen rehevöittäviä vaikutuksia vesiluontoon. Päähuomio ympäristövaikutusten vähentämisessä onkin tästä syystä kiinnitetty ravinnekuormitukseen. Kalankasvatuksessa tehokkaimpia toimia ravinnekuormituksen pienentämiseksi ovat rehujen laadun ja niiden käytön kehittäminen. Rehujen tuotekehityksen avulla lohikalojen kasvatuksen typpikuormitusta voidaan pienentää korkeintaan 5 10 % ja fosforikuormitusta korkeintaan 10 20 % nykyisestä. Suuremmat muutokset rehujen kuormittavuudessa vaarantavat kalojen hyvinvoinnin ja heikentävät rasvoittumisen vuoksi tuotetun kalan laatua. Laitoksen huolellinen hoito, ruokinnan optimointi ja mahdollisimman vähän ravinteita sisältävän rehun käyttö ovat tehokkaimpia tapoja vähentää kuormitusta. Vesistövaikutuksia tarkkaillaan viranomaisten hyväksymällä tavalla. Maa-alueille suunnitellut kiertovesilaitokset eivät sovellu kirjolohen eivätkä muunkaan ns. halvan kalan ruokakalakasvatukseen suurten investointi- ja käyttökustannusten vuoksi. Laitoksen käyttö-, kuormitus- ja vesistötarkkailu on toteutettu vuonna 2004 tehdyn tarkkailuohjelman mukaisesti. Vesistötarkkailuun esitetään joitakin muutoksia. Kitupuron seuranta esitetään jatkossa lopetettavaksi, koska kalalaitoksen kuormitus ei vaikuta siihen ja puron vedenlaatu on aiemmin toteutetun tarkkailun perusteella tiedossa.

7 (22) Kalalaitoksen toiminta on kesällä vähäistä, millä perusteella kesäaikaista päästötarkkailua esitetään toteutettavaksi vain jos laitoksella on kasvatustoimintaa. Vesistötarkkailun havaintokertoja esitetään vähennettäväksi kesällä. Maaliskuun päästö- ja vesistötarkkailut, jotka ajoittuvat poikaskasvatusvaiheeseen esitetään toteutettavaksi nykyiseen tapaan vuosittain, Kinnulanlahden vesistötarkkailuun esitetään lisättäväksi mineraaliravinteet. Nykyinen joka kolmas vuosi toteutettu perifytontarkkailu esitetään korvattavaksi joka kolmas vuosi tehtävällä kasviplanktontutkimuksella. Käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuohjelma (päivitetty 22.5.2012) Käyttö- ja päästötarkkailu Käyttötarkkailu Kalankasvatuslaitoksen käyttötarkkailu toteutetaan pitämällä laitoksella hoitopäiväkirjaa. Hoitopäiväkirjaan merkitään viikoittain tiedot käytetystä vesimäärästä, rehun määrästä, laadusta, fosfori- ja typpipitoisuudesta, käytetyistä kemikaaleista, laitoksella tehdyistä huoltotoimenpiteistä, mahdollisista häiriötilanteista, lääkeaineista ja rokotteista, kalataudeista ja kalakuolemista sekä kasvatetuista ja siirretyistä kalamääristä. Jätehuollon osalta kirjataan tiedot lietteen poistosta, lietemääristä ja lieteturveseoksen sijoituspaikasta, pyörreselkeyttimen ja lietealtaan hoidosta sekä muista toiminnasta syntyvistä jätteistä. Lisäksi kirjataan muut ympäristönsuojelun kannalta merkitykselliset tapahtumat sekä toimintaa koskevat valitukset. Hoitopäiväkirjat säilytetään laitoksella ja pyydettäessä esitetään valvoville viranomaisille. Pohjois-Savon ELY keskukselle annetaan pyydettäessä hoitopäiväkirjan tiedot. Vesi otetaan poikashalliin Myhkyrinsaaren lounaispuolelta pumppaamalla ja maauoma-altaaseen kanavan kautta saaren koillispuolelta Kinnulanlahdesta. Poikashalliin tuleva vesimäärä arvioidaan pumpun tehon perusteella (noin 0,4 m 3 /s). Pumppausaika on yleensä joulukuusta kesäkuuhun. Päästötarkkailu Laitokselle tulevasta ja sieltä lähtevästä vedestä otetaan näytteet kerran maalishuhtikuussa. Jos laitoksella on kesällä kasvatustoimintaa, näytteet otetaan myös touko lokakuussa kerran kuukaudessa. Tulevan veden näyte otetaan kertanäytteenä ja lähtevän veden näyte automaattisella näytteenottimella kolmen vuorokauden kokoomanäytteenä. Maalis-huhtikuun näyte lähtevästä vedestä kerätään yhden päivän kokoomana (8 h) käsin. Maalis-huhtikuussa otettavasta kuormitusnäytteestä määritetään kokonaisfosfori, kokonaistyppi, biologinen hapenkulutus, kiintoaine, Escherichia coli -bakteerit ja suolistoperäiset enterokokit. Mahdollisesti otettavista touko-lokakuun näytteistä määritetään vain kokonaisfosfori. Näytteet voidaan ottaa laitoksen toimesta laboratorion antamien ohjeiden mukaisesti ja toimittaa myöhemmin laboratorioon analysoitavaksi.

8 (22) Vuorokautinen ja vuotuinen fosfori- ja typpipäästö lasketaan käytetyn rehumäärän ja rehun ravinnepitoisuuksien sekä kalojen lisäkasvun perusteella. Vesistö- ja biologinen tarkkailu Veden laatu Kalankasvatuksen merkittävin vesistövaikutus on ravinnekuormituksen aiheuttama ravinteisuuden ja rehevyyden kasvu. Laitoksen aiheuttamien vesistöpäästöjen vaikutuksia tarkkaillaan vuosittain kaksi kertaa otettavin vesinäyttein. Näytteet otetaan kerran maalis-huhtikuussa ja kerran heinäelokuussa. Näytteet otetaan nykyisiltä Kinnulanlahden vesistöpisteiltä. Kitupuro jää pois tarkkailusta. Vesistötarkkailun havaintopaikat Havaintopaikka Koordinaatit (YK) kok. syvyys (m) Maaninkajärvi, Kinnulanlahti 3 700282 351746 15 Maaninkajärvi, Kinnulanlahti 4 700326 351684 36 näytesyvyys (m) 1 m ja pohja -1 m 1 m, 20 m ja pohja -1 m Näytteenotto syvyydet on esitetty taulukossa. Klorofyllinäyte otetaan kokoomanäytteenä 0-2 m paksuisesta vesikerroksesta. Näytteistä tehdään seuraavat määritykset: - näkösyvyys (maastossa) - lämpötila (maastossa) - happi - kok.p - PO 4 -P - kok.n - NO 2 +NO 3 -N - NH 4 -N - a-klorofylli (vain elokuu) - Escherichia coli bakteerit (vain heinä-elokuu) - fekaaliset enterokokit (vain heinä-elokuu) Vesistötutkimusten näytteenotossa noudatetaan ympäristöhallinnon ohjeita. Näytteet analysoidaan SFS-standardien mukaisesti tai ympäristöhallinnon hyväksymin menetelmin. Kasviplanktontutkimus Kasviplanktontutkimus leväyhteisöjen koostumuksen ja järven rehevyystason selvittämiseksi tehdään pisteellä Maaninkajärvi Kinnulanlahti 4 joka kolmas vuosi alkaen 2012. Näyte otetaan samasta kokoomanäytteestä kuin a-klorofylli heinä-elokuussa. Kasviplanktontutkimus tehdään käyttäen laajaa kvantitatiivista menetelmää ja laskennassa noudatetaan ympäristöhallinnon voimassaolevaa ohjeistusta. Tulokset ilmoite-

9 (22) taan taksonimääränä ja biomassana 100 ml:ssa näytettä. Määrityksissä pyritään lajitasolle. Solut lasketaan tarvittaessa kokoluokittain ja solujen ja/tai kolonioiden koot mitataan mahdollisimman oikean tilavuuden määrittämiseksi. Tilavuuksina käytetään Suomen ympäristökeskuksen biorekisteriin tallennettuja tilavuuksia. Kasviplanktontutkimus korvaa aiemmin kolmen vuoden välein toteutetut perifytonin inkubointitutkimukset. Menettely poikkeustilanteissa Ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavasta tapahtumasta tai onnettomuudesta toiminnanharjoittaja ilmoittaa viipymättä Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle ja Maaningan kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle. Mahdolliset tarkkailutulokset käynnistetään valvovien viranomaisten ohjeiden mukaisesti. Tulosten toimittaminen ja raportointi Kasvatuskauden päätyttyä, viimeistään seuraavan vuoden alussa toimitetaan yhteenveto kala- ja rehumääristä Pohjois-Savon Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle ympäristöhallinnon päästörekisteriä (VAHTI) varten. Tarkkailutulokset toimitetaan Pohjois-Savon Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle ja Maaningan kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle heti niiden valmistuttua ja viimeistään kuukauden kuluttua näytteenotosta. Vedenlaatutulokset toimitetaan Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle suoraan vedenlaaturekisteriin siirrettävässä muodossa. Vuosittain tulokset raportoidaan joko erikseen tai alueen yhteistarkkailuraportissa. Tarkkailuohjelman muuttaminen Tarkkailuohjelmaan tehtävistä muutoksista sovitaan Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kanssa. ARVIO TOIMINNNAN YMPÄRISTÖVAIKUTUKSISTA Myhkyrinsaaren kalankasvatuslaitoksen kuormituksen ei arvioida vaarantavan Maaninkajärven tilatavoitteen saavuttamista vuoteen 2015 mennessä. Maaninkajärven tilaan vaikuttaa voimakkaimmin yläpuoliselta Iisalmen reitiltä tuleva kuormitus. Järven lähivaluma-alueella merkittävimmät kuormittajat ovat maatalous, haja-asutus ja kalankasvatus. Vesistövaikutusarvion mukaan kalankasvatuksen ravinnekuormituksen vaikutus Kinnulanlahden veden laatuun jää kokonaisuudessaan vähäiseksi. Veden happitilanteeseen kuormituksella ei ole merkittävää vaikutusta. Veden laadun muutoksia varsin hyvin kestävien kevätkutuisten kalojen kantoihin laitoksen kuormituksella ei merkittävää vaikutusta. Vesistön lievä rehevöityminen periaatteessa suosii särkikaloja vaateliaampien kalojen kustannuksella. Lievä rehevöityminen seurausilmiöineen heikentää vähän syyskutuisten muikun ja siian lisääntymisolosuhteita, mutta Kinnulanlahti ei ole

10 (22) merkittävää siian tai muikun esiintymisaluetta. Istutusperäisen taimenen elinolosuhteisiin kuormituksella ei ole merkittävää vaikutusta. Maaninkajärvi on luonteeltaan rehevä. Kalankasvatuslaitoksen ravinnekuormitus lisää osaltaan hiukan seisovien pyydysten limoittumista purkuvesien lähialueella. Vaikutus ei kuitenkaan ole erityisen merkittävä eikä sitä voida erottaa hajakuormituksen vaikutuksista. Kuormituksella ei arvioida olevan vaikutusta kalojen käyttökelpoisuuteen. Myhkyrinsaaren kalankasvatuslaitoksen kuormituksen vesistö- ja kalatalousvaikutukset arvioidaan kokonaisuudessaan sen tasoisiksi, että niistä ei aiheudu korvattavaa vahinkoa. Toiminnasta ei aiheudu haittaa ihmisten terveydelle tai yleiselle viihtyvyydelle. Merkittävää hajua tai melua toiminta ei aiheuta eikä toiminnasta aiheudu haitallisia päästöjä maaperään tai pohjaveteen. HAKIJAN ESITYS LUPARAJOIKSI Laitos hakee lupaa toiminnan jatkamiseen nykyisen luvan mukaisena. Määrääväksi luparajaksi esitetään fosforin vuosikuormitusta 175 kg vuodessa, joka lasketaan tuotantotietojen perusteella. Kalojen ruokintaan käytetään kuivarehua enintään noin 35 000 kg/a. Kasvatuksessa käytetään mahdollisimman vähän fosforia sisältäviä kalarehuja. Vedenkäytön luparajat esitetään pidettäväksi ennallaan eli Maaninkajärven Kinnulanlahdesta johdettava vesimäärä on enintään 0,5 m 3 /s. Vaikka laitoksen rehunkäyttö ja kuormitus on kuluneella lupakaudella ollut selvästi luparajaa vähäisempää, hakija haluaa pitää nykyisen tasoiset luparajat siltä varalta, että jonain vuosina kasvatuskapasiteettia tarvitaan enemmän. Myhkyrinsaaren laitoksen maauoma-allasta käytetään kalojen talvisäilytykseen ja kasvatukseen aina tarvittaessa riippuen hakijan muiden laitosten kalatilanteesta. HAKEMUKSEN KÄSITTELY Hakemuksen vireilläolosta tiedottaminen Hakemus on annettu tiedoksi kuuluttamalla Itä-Suomen aluehallintovirastossa ja Maaningan kunnassa 22.3. 23.4.2012 sekä erityistiedoksiantona asianosaisille. Kuulutuksen julkaisemisesta on ilmoitettu Uutis-Jousi -nimisessä paikallislehdessä 22.3.2012. Aluehallintovirasto on pyytänyt hakemuksesta lausunnon Maaningan kunnanhallitukselta, Maaningan kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselta ja terveydensuojeluviranomaiselta sekä Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta. Lausunnot Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus toteaa lausunnossaan, että laitoksen nykyisen 7.2.2003 myönnetyn ympäristöluvan ratkaisussa todetaan, että Myhkyri Oy:lle on myönnetty ympäristönsuojelulain nojalla ympäristölupa Myhkyrinsaaren kalankasvatuslaitokselle sekä lupa veden ottamiseen Maaninkajärvestä ja sen johtamiseen takaisin vesistöön Maaningan kunnassa. Lupamääräyksessä todetaan, että laitokselle johdettava vesimäärä saa olla enintään 0,5 m 3 /s. Vesilaista ratkaisussa tai lupamääräyksissä ei ole mainintaa, mutta sovelletuissa säännöksissä on mainittu ve-

11 (22) silain 2 luvun 6 :n 1 momentti ja 9 luvun 2. ELY-keskus katsoo, että lupa veden ottamiseen ja takaisin johtamiseen on jo tuolloin myönnetty vesilain nojalla. Tästä syystä ELY-keskus esittää, että vireillä oleva hakemus käsitellään veden ottamisen ja takaisin johtamisen osalta vesilain (587/2011) 4 luvun mukaisena hakemuksena tai vesilain mukaisen luvan tarkistamisena. Laitokselle Kinnulanlahdesta johdettava vesimäärä voi olla edelleen 0,5 m 3 /s. Hakemuksessa on todettu, että Suomen ympäristökeskuksen kehittämän ja ylläpitämän vesistömallijärjestelmän perusteella Maaninkajärven Ylä-Ruokoveden alueella (4.282) pistekuormituksen, turvetuotannon ja laskeuman aiheuttama kuormitus on 99 kg fosforia ja 7 500 kg typpeä vuodessa. Kun jo Myhkyrinsaaren kalankasvatuslaitoksen keskimääräinen vuosikuormitus on ollut fosforin osalta keskimäärin 79 kg ja typen osalta 760 kg, ei tämä voine pitää paikkaansa. Vesistömallijärjestelmän 10.4.2012 antaman tiedon mukaan Maaninkajärven Ylä-Ruokoveden alueella (4.282) pistekuormituksen, turvetuotannon ja laskeuman aiheuttama kuormitus on 545 kg fosforia ja 12 590 kg typpeä vuodessa. Valuma-alueen 4.282 tuleva kokonaiskuormitus on vastaavasti 5 636 kg ja typen kokonaiskuormitus 130 030 kg. Selvästi suurin kuormittaja alueella on maatalous, koska peltoviljelyn osuus fosforikuormituksesta on 78 % (4 373 kg) ja typpikuormituksesta 62 %. Valuma-alueelle 4.282 tulevasta kuormituksesta suurin osa tulee kuitenkin yläpuolisilta valuma-alueilta, koska vesistömallijärjestelmän mukaan 10.4.2012 tilanteessa Maaninkajärven Ylä-Ruokoveden alueelle tulee fosforia kaikkiaan 96 391 kg/a. 93 % fosforikuormituksesta tulee Onkiveden suunnalta. Vesistövaikutusten osalta on todettavissa, että Kinnulanlahden havaintopaikoilta mitattujen 1990- ja 2000-luvun keskiarvopitoisuuksien perusteella on fosforin osalta havaittavissa paranevaa kehitystä. Typen osalta kehitys on heikkenevä. Näyttäisi kuitenkin siltä, että ero havaintopaikkojen välillä on typpipitoisuuksien osalta pienentynyt, mikä voidaan tulkita viitteeksi kalatalouskuormituksen pienenemisen myönteisestä vaikutuksesta. Fosforin ja typen keskiarvopitoisuudet Kinnulanlahden vesistötarkkailupisteissä: Fosfori Typpi Kinnul.3 Kinnul.4 Kinnul.3 Kinnul.4 1990-luvun keskiarvo 43 41 827 798 2000-luvun keskiarvo 36 36 926 934 Koska laitoksen aiheuttama kuormitusosuus kokonaisuutena ottaen on vähäinen eikä kalalaitoksen kuormitus ole tarkkailutulosten perusteella merkittävästi heikentänyt Kinnulanlahden veden laatua, laitokselle voidaan myöntää lupa jatkaa toimintaa nykyisten luparajojen mukaisena eli, että fosforin vuosikuormitusraja on 175 kg vuodessa. Hakemuksen mukaan kuolleet kalat ja lietteet kompostoidaan laitosalueella. Kompostissa on saavutettava lämpötila noin +55 C kompostiaumojen eripuolilta tehtyjen lämpötilamittausten keskiarvona ja kompostia on pidettävä tässä lämpötilassa noin kahden viikon ajan. Muutoin kompostointi tulee toteuttaa lannoitevalmistelain vaatimusten mukaisesti. Kompostimullan käyttöä lannoitevalmisteena valvoo elintarviketurvallisuusvirasto (Evira).

12 (22) Vesistö- ja päästötarkkailussa tulee määrittää fekaalisten koliformien sijaan Escherichia coli-bakteerit. Perusteluna on, että uimaveden laatuvaatimuksien mukaan vesistöstä seurataan suolistoperäisiä enterokokkeja ja Escherichia coli-bakteereja, joille on myös asetettu raja-arvot sosiaali- ja terveysministeriön asetuksissa 177/2008 ja 354/2008. Vesistön hygieenisen laadun vertailtavuuden takia myös kalankasvattamon alapuolisesta vesistöstä tulee seurata näitä bakteereita. Kerran vuodessa tulee tulevasta ja lähtevästä vedestä ottaa laajempi näyte, jolloin niistä määritetään kokonaisfosfori, kokonaistyppi, BHK-7, kiintoaine, Escherichia colibakteerit ja suolistoperäiset enterokokit. Laajat näytteet tulee ottaa maalishuhtikuussa samaan aikaan vesistönäytteiden kanssa. Tarkkailuohjelmaan tulee lisätä kuvaus laitoksella käytetyn veden määrän mittauksesta. Muutoin tarkkailu voidaan toteuttaa hakijan esityksen mukaisesti. Maaningan kunnanhallituksella ei ole huomauttamista hakemuksen johdosta. Maaningan kunnan ympäristölautakunnalla ei ole huomautettavaa lupamääräysten tarkistamiseen. Siilinjärven ympäristöterveyslautakunta Maaningan kunnan terveydensuojeluviranomaisena toteaa lausunnossaan, että ympäristöluvan mukainen kalankasvatus aiheuttaa typpi- ja fosforipäästöjä Maaninkajärveen. Ravinteiden määrä on kuitenkin melko pieni huomioiden Maaninkajärven veden rehevyys. Ravinteiden lisäyksellä ei ole vaikutusta veden virkistyskäytölle Maaninkajärven Kinnulanlahdessa. Laitokselta lähtevässä vedessä on todettu bakteereja, jotka talousvesiin päätyessään aiheuttaisivat veden käyttökelpoisuuden heikentymistä. Vesistön tarkkailupisteissä bakteerimäärät ovat vähäiset, joten laitokselta lähtevän veden ei oleteta aiheuttavan pesu-, uima- ja kasteluvesien heikkenemistä lähialueilla. Veden laatua on kuitenkin edelleen säännöllisesti seurattava vaikutusalueella. Eläimistä saatavaa ainesta maanparannusaineeksi tai lannoitteeksi käsittelevän kompostointilaitoksen pitää olla Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran lannoitevalvonnan hyväksymä. Lisäksi, vaikka kompostin käyttötarkoitus ei olisikaan edellä mainittu, jos kuolleissa kaloissa on ilmennyt merkkejä ihmisiin tai eläimiin tarttuvista taudeista, ne voidaan kompostoida vain Eviran hyväksymässä kompostointilaitoksessa. Toinen eläintautilainsäädännön mahdollistamana kuolleiden kalojen hävitystapa on maahan hautaaminen. Laitoksella tehtävä lietteen ja kalojen kompostointi ei saa aiheuttaa haju- tai hyönteishaittoja lähimpien asuinrakennusten piha-alueilla. Laitoksen toiminta ei myöskään saa merkittävästi lisätä haittalintujen tai muiden haittaeläinten esiintymistä alueella.

13 (22) Muistutukset ja mielipiteet AA:t (476-408-4-40) toteavat muistutuksessaan, että kalankasvatuslaitokselle ei pidä antaa jatkoaikaa ja toiminta on lopetettava. Perusteluna muistuttajat esittävät, että: Happitilanne kalalaitoksen edustalla Kinnulanlahden edustalla, asemalla 3 oli tyydyttävä, syvänneasemalla Kinnulanlahti 4 välttävä. Molemmilla paikoilla vesimassa oli vielä kerrostunut ja esiintyi selvää hapen kulumista. Päällysveden ravinnepitoisuudet kuvasivat lievästi rehevää vettä ja pitoisuudet kasvoivat lievästi alemmissa kerroksissa. Fosforikuorma kasvukaudella (touko-lokakuu) oli 0,05 kg fosforia/d. Fosfori pitoisuudet sitoutuvat kaloihin, joten uskaltaako kaloja enää syödä. Vedestä otettu näyte tulokanavan suulta vaihteli melko runsaasti (31 60 µg/l) vuonna 2010 ollen rehevän vesialueen tasolla. Päällysvedessä esiintyy bakteereita, jolloin ihoon ilmestyy finnin tapaisia näppylöitä. Vesi haisee sikalalta. Vesi ei ole kelvollista pesuvedeksi. Levän vuoksi ei voi käyttää löylyvetenäkään. Levää on runsaasti. Lietteen poiston kuormitusta ei ole arvioitu, ravinnepitoisuudet puuttuvat. Happitilanne ei ole hyvä, ravinnepitoisuudet kuvastavat rehevää vettä ja pitoisuudet kasvoivat lievästi alemmissa kerroksissa. Kalanviljelylaitoksen syy on lokkikannan lisääntyminen, ulostetta uimarannallamme ja puutarhakalusteilla ja aiheuttavat melua. Käyttävät automaattista lokkien karkotinta noin 10 minuutin välein jopa sunnuntaisin. Veden pinnalta löytyy ruskoleväpallomöykkyjä (paska kokkareita), joka haittaa uimista. Kalanviljelylaitoksen toiminta paukutuksineen on haitannut lintujen pesintää. Vedessä on outo väri ja vesi vaahtoaa muistuttajien uimarannalla. Kalanviljelylaitos sijaitsee saaressa, josta on viety soraa toistakymmentä vuotta. Saari on nimeltään Myhkyrin saari. Nimi pitäisi muuttaa Pannukakku saareksi. Saareen rakennettu tie, josta ei ilmeisemmin ole lupaa. Näytteenotto (järvitarkkailu/kuormitustarkkailu) ei ole riittävää 2 4 kertaa vuodessa. Näytteet tulisi ottaa joka kuukausi. Kalat tulevat vähenemään. Kinnulanlahteen laskevan Kitupuron happitilanne on selvästi heikentynyt ja ravinnepitoisuudet ovat erittäin rehevän puroveden tasolla, on yksi monista saastuttajista Iisalmen reitillä. BB (476-402-11-7, 476-405-20-3, 476-405-20-9) ja CC (476-405-20-10) esittävät muistutuksessaan, että Maaninkajärven Kinnulanlahti on ulkoisen kuormituksen rehevöittämä ja rehevöitymiskehitys jatkuu. Kinnulanlahti on pussinperä missä vesi vaihtuu huonommin kuin Maaninkajärven pohjoisosissa, mikä on läpivirtausallas. Kuormitusta Kinnulanlahteen on aina tullut ja tulee alueen luontaisesti rehevältä valuma-alueelta. Tämän järvi kestää, mutta pistekuormittajat ovat aikaansaaneet muutoksen ja pilanneet veden. Aiemmin mainiosta kalajärvestä saa nykyisin ahvenen sijasta särkikaloja. Rantojen ruovikot ovat tihentyneet ja vallanneet uusia alueita. Sinilevä kukkii nykyään pitkälle syksyyn ja uimaan menijän on alituiseen puntaroitava kukintojen terveyshaittoja. Kalankasvatus on Kinnulanlahden suurin pistekuormittaja joten sen täytyy kantaa suurin vastuu sen tilan parantamisesta. Vesistön virkistyskäyttöä haittaavien seurausten

14 (22) vuoksi laitoksen lupaehtoja on tiukennettava ja täsmennettävä. Mitään ylimääräistä kuormitusoikeutta ei lupaan saa jäädä, vaan se pitää mitoittaa todellista kasvatusmäärää vastaavaksi. Kasvatettavan kalan määrää on pienennettävä nykyisestä ja laitoksella täytyy keskittyä vain pienten poikaskalojen kasvattamiseen. Ruokakalojen ja emokalojen kasvattaminen tällaisessa paikassa on kohtuuton rasitus järvelle ja vailla taloudellista mielekkyyttä. Luvan määräaika pitää alentaa korkeintaan viideksi vuodeksi. Tänä aikana yrittäjä ehtii etsiä tuotannolleen paremman vaihtoehtoisen sijoituspaikan ja parantaa olennaisesti laitoksen teknologiaa. Jotta toimintaa voitaisiin jatkaa nykyisessä paikassa, on rehu- ja ulostelietteiden pääsy järveen estettävä ottamalla käyttöön nykyaikainen kiertovesiteknologia ja laitos on varustettava kunnollisella eli tehokkaalla poistoveden puhdistusjärjestelmällä. Virtauksen ja veden laadun seuranta on järjestettävä jatkuvatoimisena ja luotettavasti, että vesistöön päässeiden ravinteiden määrä on todettavissa. Kuhaistutuksia on jatkettava kalakannan rakenteen pitämiseksi edes jollakin tavoin siedettävänä. Vesistöhaittojen kompensaatioksi on lisäksi määrättävä roskakalojen pyyntiä ravinnepäästöjen määrän mukaan: Kompensaationa 1 kg:n fosforipäästölle vesistöön on sitä vastaava kasvava roskakalamäärä 150 kg poistettava. Särjet voidaan käyttää turkiseläinten rehuna, kalarehuna tai bioenergiana eli velvoite maksaa itsensä ainakin osittain. Tämän alan tietotaitoa on jo saatavana: Biokaasun valmistusta karjanlannasta ja kasvimateriaaleista on kehitetty MTT:n tutkimusasemalla Maaningalla. Myös roskakalaa on käytetty biokaasun valmistuksessa Pohjois-Karjalassa ja Länsi-Suomessa. Vainikkalan osakaskunta esittää 10.10.2012 aluehallintovirastolle lähettämässään muistutuksessa, että mikäli ympäristölupa myönnetään, sitä ei tule antaa esitetyksi 15 vuodeksi, vaan lyhyemmäksi, korkeintaan 5 10 vuodeksi. Haettu 15 vuoden aika on liian pitkä, sillä on luultavaa, että kalankasvatus-, lietteenkäsittely- ja puhdistustekniikat tulevat kehittymään lähiaikoina. Tarpeettoman suurta lupaa ei tule myöntää. Seurannalta edellytetään, että se on riittävän tiheää ja jatkuvatoimista, valvottua ja luotettavalla tavalla tehtyä. Laitoksella tulee käyttää entistä ympäristöystävällisempiä kalankasvatustekniikoita ja ruokintamenetelmiä. Ruokinnassa tulee käyttää nykyaikaisia rehuja. Lietteen kompostointi ja jatkokäyttö tulee hoitaa niin, että ravinteiden pääsy vesiin estyy. Kinnulanlahden kalastolle ja vesien virkistyskäytölle aiheutuvien haittojen korvaamiseksi hakija tulee jatkossakin velvoittaa kuhaistutuksiin. Roskakalan pyynti saattaisi korjata leväkukintoja tehokkaasi, parantaa vesistön tilaa ja parantaa särkikalavoittoiseksi muuttunutta kalakantaa. Kuhaistutusten ohella hakijalle tulisikin asettaa velvoite poistaa roskakaloja sen vesistöön laskemaa fosforimäärää vastaava määrä.

15 (22) Hakijan vastine Pohjois-Savon ELY-keskus ja Siilinjärven ympäristöterveyspalvelut: Hakemusselvityksessä (22.2.2012) esitetty, Suomen ympäristökeskuksen vesistömalliin pohjautunut arvio vesistöalueen 4.282 pistekuormituksen, turvetuotannon ja laskeuman aiheuttamasta ravinnekuormituksesta oli virheellinen, kuten ELY-keskus lausunnossaan arvioi. Alun perin tiedot oli otettu vesistömallijärjestelmästä 9.12.2011, jolloin arvio ko. vesistöalueelle oli 799 kg fosforia ja 7 500 kg typpeä. Hakemuksen lopullista versiota kirjoitettaessa fosforikuormitusarvosta oli epähuomiossa jäänyt yksi numero pois. Tämän jälkeen mallia on ilmeisesti päivitetty. Myhkyrinsaaren laitoksen kompostointitoiminta on pienimuotoista. Liete-turve-seosta kompostoidaan vuosittain 20 30 m 3 ja valmis komposti käytetään laitoksen omalla alueella viherrakentamiseen. Kuollet kalat ovat pääosin poikasia ja määrät vähäisiä. Kompostointi toteutetaan viranomaisten hyväksymällä tavalla. Tarvittaessa kuolleet kalat voidaan haudata omalle kiinteistölle. Hakija hyväksyy ELY-keskuksen esittämän tarkennuksen ja lisäyksen Myhkyrinsaaren kalalaitoksen tarkkailuohjelmaesitykseen. Laitoksen käyttö-, kuormitus- ja vesistötarkkailu toteutetaan 22.5.2012 päivitetyn tarkkailuohjelman mukaisesti. AA:n muistutuksessa on hakijan mielestä useita virheitä ja väärinymmärryksiä. Maanikajärvessä ja Kinnulanlahdessa lämpötilakerrostuneisuuden aikana esiintyvä happivajaus on karuissakin järvissä melko tyypillistä. Myös ravinnepitoisuuksien lievä kohoaminen alusvedessä on normaali kerrostuneisuuden aikainen ilmiö. Merkittävää sisäistä kuormitusta ei ole esiintynyt. Kinnulanlahden pohjan läheisissä fosforipitoisuuksissa on pidemmällä aikavälillä nähtävissä laskevaa suuntausta. Laitoksen velvoitetarkkailun perusteella veden hygieeninen laatu on ollut Kinnulanlahdessa bakteerien osalta hyvä. Pääosa laitoksen kasvatustoiminnasta tapahtuu poikashallissa eikä sillä ole vaikutusta alueen lokkikantaan. Lokkikarkotinta laitoksella ei ole käytetty enää moneen vuoteen, koska avouomassa ei ole kesäaikana juuri ollut kalaa. Laitoksen tarkkailu on ollut hakijan näkemyksen mukaan, ja yleisesti kalankasvatuslaitosten tarkkailuihin nähden varsin kattavaa. Jatkossa tarkkailua on toiminnan muuttamisen myötä tarkoitus keskittää aikaan, jolloin laitoksella on kasvatustoimintaa. BB:n ja CC:n olettamus Kinnulanlahden rehevöitymisestä nimenomaan pistekuormituksen seurauksena on hakijan näkemyksen ja myös ELY-keskuksen lausunnon sekä vesienhoitosuunnitelman mukaan väärä. Alueella selkeästi suurin kuormittaja on maatalous. Myhkyrinsaaren kalalaitoksen aiheuttama kuormitusosuus on vesistössä kokonaisuutena vähäinen. Myöskään tarkkailutulosten perusteella laitoksen kuormitus ei ole merkittävästi heikentänyt Kinnulanlahden veden laatua.

16 (22) Vaatimus kasvatusmäärien pienentämisestä on perusteeton. Laitos keskittyy jo nykyisellään poikaskasvatukseen ja kesäaikana toiminta on vähäistä. Laitoksen kalamäärät määräytyvät muiden laitosten poikastarpeen perusteella huomioon ottaen ympäristöluvan rajoitukset. Laitoksella ei kasvateta ruokakalaa. Vaatimus luvan määräajan lyhentämisestä viiteen vuoteen on perusteeton. Laitos on toiminut nykyisellä paikallaan vuodesta 1983 lähtien ja sen vaikutukset ovat pitkäaikaisen ja kattavan tarkkailun perusteella hyvin tiedossa. Viimeaikoina laitoksen kuormitus on pienentynyt kesäaikaisen toiminnan vähentyessä. Muistuttajien esittämät vaatimukset kiertovesiteknologiasta ja jatkuvatoimisesta seurannasta eivät ole toteuttamiskelpoisia, koska niitä ei voida soveltaa toiminnassa kohtuullisin kustannuksin. Em. menetelmien käyttö hakijan nykyisessä toiminnassa, sen volyymi huomioon ottaen, ei ole mahdollista taloudellisesti ja teknisesti kannattavalla tavalla, kustannukset ja hyöty huomioon ottaen. Laitos on tämän hetkisessä kunnossaan toimiva ja asianmukainen kokonaisuus. Vaatimukset kuhaistutuksista ja roskakalanpoistovelvoitteista ovat perusteettomia. Voimassa olevassa ympäristölupapäätöksessä (ISY 10/03/3, 7.2.2003) luvan haltijalle ei ole asetettu kalatalousvelvoitteita. Laitoksen toimintaan ei ole esitetty kuormitusta lisääviä muutoksia, päinvastoin kuormitus on viimeaikoina pienentynyt. Vainikkalan osakaskunnan muistutuksesta ei ole erikseen pyydetty hakijan vastinetta, koska samat asiat ovat tulleet esille jo muissa muistutuksissa, joihin hakija on vastannut. ALUEHALLINTOVIRASTON RATKAISU LUPAMÄÄRÄYKSET Aluehallintovirasto tarkistaa Myhkyri Oy:n Maaningan kunnan Käärmelahden kylässä kiinteistöllä Myhkyri (476-405-48-8) Maaninkajärven Myhkyrin saaressa sijaitsevan kalankasvatuslaitoksen ympäristö- ja vesitalousluvan nro 10/03/3 lupamääräykset. Tarkistetut lupamääräykset korvaavat aikaisemmat lupamääräykset kokonaisuudessaan. Tarkistettujen lupamääräysten mukaisesta toiminnasta ei aiheudu vesilain mukaisia vesistön käyttöön liittyviä korvattavia vahinkoja. Ennakoimattoman vahingon varalta annetaan ohjaus. Luvan saajan on noudatettava jäljempänä olevia lupamääräyksiä. Toiminta 1. Laitokselle johdettava vesimäärä saa olla enintään 0,5 m 3 /s. Laitoksella on oltava asianmukaiset virtaaman säätö- ja mittauslaitteet. Laitoksen käyttämän vesimäärän mittaus maauoma-altaassa ja poikashallissa on tehtävä siten ja niin usein, että vedenkäyttö tulee luotettavasti selvitetyksi.

17 (22) 2. Kalankasvatukseen käytettään laitosalueella olevia poikashallin 12,5 m 3 :n (10 kpl) ja 1 m 3 :n (40 kpl) muovialtaita sekä 4 900 m 3 :n maauoma-allasta. Laitoksella käytetty vesi johdetaan laskeutusaltaan kautta takaisin vesistöön Maaninkajärven Kinnulanlahdessa. Rakenteet ja laitteet on pidettävä kunnossa. Rakenteisiin voidaan tehdä Pohjois- Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksymiä muutoksia, jotka eivät loukkaa yleistä tai yksityistä etua eivätkä ne heikennä laitoksen ympäristönsuojelun tasoa. 3. Laitosta on hoidettava huolellisesti ja asianmukaisesti niin, että laitokselta vesistöön johdettava fosforikuormitus on korkeintaan 175 kg vuodessa. Laitoksen aiheuttama fosforikuormitus lasketaan rehun sisältämän ja sillä tuotetun kalojen lisäkasvuun sitoutuneen fosforimäärän erotuksena. Kalojen liikaruokintaa on vältettävä ja rehusta on poistettava pöly ennen ruokintaa. Käytettävän kuivarehun fosforipitoisuus saa olla keskimäärin enintään 1 %. 4. Kalankasvatuslaitoksen toiminnasta aiheutuva melu ei saa ylittää ympäristön asuinalueilla päivällä (klo 7 22) keskiäänitasoa 55 db(a) eikä yöllä (22 7) keskiäänitasoa 50 db(a). Loma-asumiseen käytettävillä alueilla ovat keskiäänitasot enintään 45 db(a) ja yöllä 40 db(a). Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi tarvittaessa määrätä erikseen melun mittauksesta. Jätteiden käsittely ja hyödyntäminen 5. Kalankasvatuslaitoksella on kaikessa toiminnassa huolehdittava siitä, että jätettä syntyy mahdollisimman vähän ja ettei siitä aiheudu vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle. Jätteet on toimitettava hyödynnettäväksi tai käsiteltäväksi toimijalle, jolla on oikeus vastaanottaa kyseistä jätettä. 6. Kertynyt liete on poistettava kasvatus- ja laskeutusaltaasta kasvatuskaudella vähintään kerran kuukaudessa ja pyörreselkeyttimestä päivittäin. Liete on käsiteltävä lietealtaassa ja käsittelyä on tehostettava turpeella tai muulla suodatinaineella. Käsittelyn jälkeen liete on sijoitettava ja hyödynnettävä siten, ettei siitä aiheudu ympäristön pilaantumisen vaaraa. 7. Kuolleet kalat on toimitettava hyväksyttyyn vastaanottopaikkaan tai kompostoitava. Komposti tulee hoitaa niin, ettei siitä aiheudu hajuhaittaa tai muita päästöjä ympäristöön. Seosainetta tulee käyttää riittävästi, kompostoitumisolosuhteita (lämpötila ja kosteus) tulee seurata ja niitä tulee pitää yllä siten, että materiaali kompostoituu. Kuolleita kaloja ei saa haudata maahan. 8. Jätteistä on pidettävä kirjaa, josta ilmenevät jätteen määrä, laatu, toimitusaika ja toimituspaikka sekä kuljettaja. Häiriö- ja poikkeustilanteet 9. Toiminnassa on ennalta varauduttava vahinko- ja onnettomuustilanteisiin.

18 (22) Onnettomuudesta tai muista poikkeuksellisista tilanteista, jotka saattavat aiheuttaa merkittäviä päästöjä ympäristöön, on ilmoitettava viipymättä Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle sekä Maaningan kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle. Häiriö- ja poikkeustilanteiden syyt on selvitettävä ja havaitut viat ja häiriötekijät on korjattava viipymättä. Laitoksella ilmenevistä kalataudeista on viipymättä ilmoitettava eläintautilainsäädännön määräysten mukaisesti. Tarkkailu ja raportointi 10. Luvan saajan on toteutettava laitoksen käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailu 22.5.2012 päivitetyn ohjelman mukaisesti. Kerran vuodessa maalis-/huhtikuussa otettavista tulevan ja lähtevän veden näytteistä tulee määrittää kokonaisfosfori, kokonaistyppi, BHK-7, kiintoaine, Escherichia coli-bakteerit ja suolistoperäiset enterokokit. Päivitetty ohjelma tulee toimittaa Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle, joka voi tehdä ohjelmaan tarpeellisia muutoksia. Tarkkailujen tulokset on toimitettava valvontaviranomaisille tarkkailuohjelmissa esitettyinä ajankohtina. Tarkkailujen tulokset on lisäksi vaadittaessa annettava niiden nähtäväksi, joiden oikeuteen ja etuun tiedot saattavat vaikuttaa. Toiminnan muuttaminen ja lopettaminen 11. Toiminnan olennaisesta muuttamisesta, keskeyttämisestä tai lopettamisesta on ilmoitettava ennakkoon Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle ja Maaningan kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle. Toiminnanharjoittajan tulee hyvissä ajoin, viimeistään kuukausi ennen toiminnan lopettamista esittää Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle yksityiskohtainen suunnitelma jätehuoltoa ja maaperänsuojelua koskevista toiminnan lopettamiseen liittyvistä toimista. Laitoksen vesistötarkkailua tulee jatkaa vähintään yksi vuosi toiminnan loppumisen jälkeen. ENNAAKOIMATTOMAN VAHINGON KORVAAMINEN Korvausta vesistön pilaantumisesta aiheutuvasta vahingosta, jota ei nyt ole ennakoitu aiheutuvan, voidaan päätöksen lainvoiman estämättä vaatia ympäristönsuojelulain 72 :n mukaisesti aluehallintovirastolle tehtävällä hakemuksella. LUVAN VOIMASSAOLO JA LUPAMÄÄRÄYSTEN TARKISTAMINEN Lupa on voimassa toistaiseksi. Mikäli laitoksen toimintaa on tarkoitus jatkaa vuoden 2022 jälkeen, on hakemus lupamääräysten tarkistamiseksi pantava vireille 31.3.2022 mennessä. Lupamääräysten tarkistamista koskevassa hakemuksessa on esitettävä yhteenveto tarkkailutuloksista, lietteen poistosta ja selvitys laitoksen vaikutuksesta vesistön veden laatuun ja käyttökelpoisuuteen, muuhun ympäristöön, kalastoon ja kalastukseen, kuvaus kuolleiden kalojen ja muiden jätteiden käsittelystä sekä ehdotus tarvittavista

19 (22) hoito- ja muista toimenpiteistä mahdollisten vahinkojen poistamiseksi. Lisäksi hakemukseen on liitettävä tarvittavat selvitykset ympäristökuormituksen vähentämiseksi toteutusaikatauluineen sekä muut vesiasetuksessa ja ympäristönsuojeluasetuksessa säädetyt selvitykset. KORVATTAVAT PÄÄTÖKSET Tämä päätös korvaa lainvoiman saatuaan Itä-Suomen ympäristölupaviraston 7.2.2003 antaman päätöksen nro 10/03/3. ASETUKSEN NOUDATTAMINEN Jos asetuksella annetaan tämän päätöksen määräystä ankarampia säännöksiä tai luvasta poikkeavia säännöksiä luvan voimassaolosta, on asetusta luvan estämättä noudatettava. RATKAISUN PERUSTELUT Kysymyksessä on toistaiseksi voimassa olevan ympäristö- ja vesitalousluvan lupamääräysten tarkistaminen. Luvan myöntämisen edellytykset toiminnalle on ratkaistu Itä-Suomen ympäristölupaviraston 7.2.2003 antamalla päätöksellä nro 10/03/3. Kalankasvatuslaitoksen ympäristössä ei ole tapahtunut muutoksia. Maakuntakaavassa alue on merkitty kalankasvatuslaitosta osoittavalla merkinnällä. Toiminnassa ja siitä aiheutuvissa päästöissä ei ole tapahtunut oleellisia muutoksia lupapäätöksen antamisen jälkeen. Tällä päätöksellä tarkistettujen lupamääräysten mukainen toiminta täyttää edelleen ympäristönsuojelulain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen asetusten vaatimukset. Lupamääräykset on selkeyden vuoksi korvattu kokonaisuudessaan tämän päätöksen määräyksillä. Kalanviljelylaitokselta alapuoliseen vesistöön johdettava kuormitus ei ennalta arvioiden vaaranna valtioneuvoston vahvistamassa Vuoksen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmassa vuoteen 2015 Maaninkajärven Ylä-Ruokoveden suunnittelun osaalueelle asetettujen tilatavoitteiden saavuttamista. Lupa veden johtamiseen laitokselle Maaninkajärvestä voidaan myöntää nykyisin lupamääräyksin vesilain 3 luvun 4:n 2 momentin ja 4 luvun 2 2 momentin nojalla. LUPAMÄÄRÄYSTEN PERUSTELUT Tarkistetut lupamääräykset perustuvat siihen, että toiminta järjestetään ympäristön kannalta parhaan käyttökelpoisen tekniikan ja parhaan käytännön mukaisesti. Nämä periaatteet tarkoittavat kalankasvatuksessa muun muassa ympäristön kannalta parhaiden rehulaatujen käyttämistä ja optimaalista ruokintaa sekä mahdollisimman alhaista rehukerrointa, joiden turvin voidaan saavuttaa mahdollisimman pieni vesistökuormitus.

20 (22) Laitoksen rakenteissa ja toiminnassa ei ole tapahtunut muutoksia, joten määräyksiin on tehty vain vähäisiä täsmennyksiä. Laitoksen veden ja rehunkäyttöön ei ole tehty muutoksia. Fosforin vesistökuormitukselle asetettu raja-arvo 175 kg vuodessa pysytetään ennallaan. Rehun vuotuista määrää, rehun sisältämää fosforimäärää tai kalantuotannon enimmäismäärää ei ole tarvetta erikseen rajoittaa, koska ainetaseesta laskettava vesistökuormituksen raja-arvo määrittää rehun käytön ja tuotannon määrän laitoksen olosuhteissa. Ainetaseeseen vaikuttavia muuttujia ovat käytettävien rehujen määrä, rehujen ravinnepitoisuudet ja toteutuva rehukerroin. Melulle annetut raja-arvot vastaavat valtioneuvoston päätöksen (993/1992) melutason ohjearvoja. Kompostointi on hyvin hoidettuna kalajätteen käsittelyyn soveltuva menetelmä. Seosaineen riittävällä määrällä varmistetaan, ettei kalajäte ala mädäntyä hapettomissa olosuhteissa ja aiheuttaa hajuhaittoja. Kompostoitumisolosuhteiden ylläpitämisellä varmistetaan, että lopputuote on mahdollista hyödyntää esimerkiksi lannoitevalmisteena. Sivutuoteasetuksen mukaisen eläinperäisen jätteen kompostoinnin tulee täyttää Elintarviketurvallisuusviraston (EVIRA) vaatimukset. Kuolleiden kalojen hautaaminen voi aiheuttaa roskaantumista ja haittaeläinten lisääntymistä. Ympäristönsuojelulain mukaan toiminnanharjoittajan on oltava selvillä toimintansa ympäristövaikutuksista, ympäristöriskeistä ja haitallisten vaikutusten vähentämismahdollisuuksista. Tarkkailu- ja raportointimääräykset ovat tarpeen valvontaa varten. Tarkkailun perusteella valvontaviranomainen voi tarvittaessa edellyttää toimenpiteitä päästöjen vähentämiseksi. Valvontaviranomaiset voivat antaa ohjeet häiriötilanteista aiheutuvien enempien vahinkojen ehkäisemiseksi, kun niille ilmoitetaan tapahtuneista häiriöistä välittömästi. Häiriö- ja poikkeustilanteiden ja niiden syiden seuranta on tärkeää haittojen arvioimiseksi ja niiden ennaltaehkäisemiseksi. Luvan saaja on vastuussa toiminnastaan aihetuvista ympäristövaikutuksista vielä toiminnan päättymisen jälkeen. Valvova viranomainen voi tarkkailutulosten perusteella arvioida, milloin tarkkailu voidaan lopettaa. VASTAUS LAUSUNNOISSA JA MUITUTUKSISSA ESITETTYIHIN VAATIMUKSIIN Viranomaisten lausunnoissa ja muistutuksissa esitetty on otettu huomioon lupamääräyksissä. Tarkkailuohjelman päivityksessä 22.5.2012 on hakija huomioinut Pohjois- Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen vaatimat muutokset. Seuraava lupamääräysten tarkistamishakemus on edelleen määrätty tehtäväksi 10 vuoden kuluttua, joka on tavanomainen lupamääräysten tarkistamisaikaväli. Istutusvelvoitetta hakijalla ei ole ollut, eikä sitä ole määrätty myöskään tässä luvassa, koska laitoksen nykyisellä kuormituksella ei ole ollut havaittavissa kalatalousvaikutuksia. Laitoksen toiminnan, päästöjen ja vaikutusten tarkkailua jatketaan edelleen. Valvontaviranomaiset voivat tarkkailu tulosten perusteella seurata tilannetta ja tarvittaessa puuttua valvontatoimillaan asiaan, mikäli kuormitus lisääntyy.