Sotilaskoulutus vai -kasvatus MPKK/SSTS: Asevelvollisuuden tulevaisuus 21.3.2012 Veli-Matti Värri Arto Mutanen
Sotilaspedagogiikka Sotilaspedagogiikka on yleinen oppi sotilaskoulutuksesta ja opetuksesta Sota; kriisi; konflikti; rauha; turva; hyvinvointi Inhimillinen turvallisuus; (security/safety) Sotiluus Mitä on hyvä sotiluus; miten toimia hyvän sotilaan tavoin; miten olla hyvä sotilas
Sotilaspedagogiikka Sotilaspedagogiikassa, kuten kaikessa pedagogiikassa, tulee asettaa tulevaisuusorientoituneita kysymyksiä Miten luonnehtia, määrittää ja määritellä (tulevaisuuden) sotiluuden käsite? Sotilaan tehtävän käytännöllisyys. Teoreettinen ja käytännöllisen järki. Mitä ovat teoreettinen ja käytännöllinen järki? Miten ne liittyvät toisiinsa ja toimintaan?
Teoreettinen ja käytännöllinen järki Teoreettisen järjen kohde on totuus. Matematiikka, fysiikka,... Käytännöllisen järjen kohde on hyvä toiminta ja käytännöllinen harkinta. Etiikka, politiikka,... Tuottavan järjen kohde on tekeminen. Tekniikka,...
Toimintakyky Toimintakyvyn käsite viittaa toiminnan orientaatioon: se ei ole joitain valmista ja loppuunsaatettua. Toimintakykyisyys ei ole jokin asia, jonka henkilö voi omistaa. Toimintakykyisyys on dispositionallinen asia: Kyky toimia erilaisissa tilanteissa. Sotilaan kohdalla äärimmäisissä tilanteissa. Toimintakyky pedagogiikassa ei ole kuitenkaan kykyä toimia ylipäätään vaan kykyä toimia hyvin eli järkevästi. Järkevyyden käsitteen merkitys: rational/reasonable.
Toimintakyvyn käsite Tarkoitus ei ole antaa sotiluuden lukkoonlyötyä määritelmää. Tällainen olisi aina vanhentunut. Tarkoitus on luonnehtia hyvää sotiluutta: kuinka toimia erinomaisesti sotilaana ja ihmisenä? Strateginen luonnehdinta; toimintastrategia Hyvin toimiminen ei ole virheiden välttämistä ja määräysten noudattamista vaan vastuullista toimintaa.
Teko ja toiminta Teko; teon kohde, teon seuraukset Vastuullisuus: miten pitkälle ulottuu? Toiminta: käveleminen. Kohde puuttuu Intentionaalisuus: avaan oven. (Husserl/fenomenologia) Yhteisöllinen toiminta; organisatorinen toiminta: miten yksilön toiminta ja vastuullisuus määrittyvät?
Käytännöllinen päättely Käytännöllinen päättely luonnehtii toimijan harkintaa, joka on ilmaistavissa käytännöllisen päättelyn (praktinen syllogismi) avulla: Tahdon tehdä talosta asuttavan. Jollen lämmitä taloa, siitä ei tule asuttavaa. Siis minun täytyy lämmittää talo. (von Wright 1977) Praktisen päättelyn johtopäätös on teko. (Aristoteles) Praktinen päättely tuottaan käsitteellisen yhteyden premissien ja johtopäätöksen välille. Jos toimija ei ryhdy tekemään johtopäätöksenä olevaa tekoa tai toimintaa, niin hän käyttäytyy irrationaalisesti. Näin käytännöllinen päättely tuottaa praktisen välttämättömyyden. Kuitenkin praktisen päättelyn tehokkuus lopputuloksen saavuttamiseksi on tosiasiallinen kysymys. (Tosiasiatieto/teoreettinen järki)
Intentionaalisuus intensionaalisuutena Intentionaalisuuden käsite on inhimillisen toiminnan ja teon analyysin kannalta keskeinen käsite. Intentionaalisuus samaistetaan joskus suuntautuneisuuden kanssa: intentionaalinen akti suuntautuu johonkin kohteeseen. Ajattelen Xää. Intentionaalisuus on mahdollista tulkita mahdollisuuksien vertaamisena eikä niinkään kiinnitetyn mahdollisuuden toteutumisena. Siten voimme luonnehtia intentionaalisuutta seuraavalla tavalla: a concept is intentional if and only if it involves the simultaneous consideration of several possible states of affairs (Hintikka 1975). Mahdollistava tapa jäsentää intentionaalisuus!
Intentionaalinen toiminta Toimija luo toiminnallaan yhteyden sisäisen (mentaalisen) aktiviteetin ja ulkopuolisen todellisuuden välille. Tämä ilmenee intentionaalisena toimintana. Sisäisen, mentaalisen ja ulkoisen todellisuuden yhteys rakentuu fyysisen, ruumiillisen toiminnan kautta. Toimijan toiminta on informatiivista eli ulkoista todellisuutta muokkaavaa (informaatio: in form)
Toiminnan lopputulos Intentio tehdä jotain edellyttää, että the agent must be able to tell ahead of time (among other things) what counts as success and what not (Hintikka 1974). Siten toimijan tulee kyetä vertaamaan ja arvioimaan toiminnan mahdolliset lopputulokset Tämä puolestaan edellyttää käsitteellistä viitekehystä, jossa eri vaihtoehtoiset lopputulokset ovat ilmaistavissa. Lisäksi järkevä toiminta edellyttää toimintatilannetta koskevaa teoreettista tietoa.
Kasvatuksen tavoitteellisuus Kasvatus on aina tavoitteellista toimintaa. Tavoite on kasvattaa ihmisyyteen. Intentionaalisuus Antiikki: ihmisen systemaattinen pohtiminen Antiikin kasvatus: ihmisen kyky kehittyä ihmisenä. Kasvatus ihmisyyden kehittämistä ja toteuttamista. Kasvatus ei ole teoreettista; tieto ei kasvatuksessa itsetarkoituksellista, vaan välikappale ihanteen määrittämiseksi.
Kasvatusajattelusta Hegeliläis-snellmanilainen perinne: Bildung/sivistys Martin Buber: Kasvattajan tehtävänä on maailman rakentavien voimien ja olennaisten aspektien välittäminen
Varjoja kasvatusajattelun yllä Valistuksen järjen hajoaminen (Horkheimer): kasvatuksen ihanteet vs. välineellinen järki (ihanteiden suhteellisuus ja perustattomuus) Teknokratia Merkitysnäkökentän pirstoutuneisuus Yhteiskunnan polarisoituminen, eriarvoistuminen Konsumerismi, kulutuskeskeinen individualismi Näissä sisäisen ja ulkoisen välinen yhteys katoaa!
Uusliberaali ihmiskuva (Hilpelä 2004) Ihmisen arvo määräytyy markkinoilla: itsekkyys, ahneus, kilpailuhalu ja turhamaisuus ovat mainioita motiiveja yritteliäisyyden, aloitteellisuuden ja lannistumattoman uutteruuden ohella -> työttömyys on yksilöllinen ongelma Ihmisen rooli kansalaisena ja poliittisena toimijana kaventuu kuluttajaksi ja asiakkaaksi. Instrumentalismi (välineellisyys) ja biologismi: usko lahjakkuuden periytyvyyteen. Oppiminen organismin vuorovaikutuksena ympäristön kanssa palvelee sopeutumista ja eloonjäämistä. Taloudellista olemassaolon taistelua käydään myös kansojen välillä.
Klassinen tiedon käsite Platon Theaitetos: Klassisen määritelmän mukaan tieto on hyvin perusteltu tosi uskomus. Tietoa luonnehtii kolme ehtoa: (i) totuusehto, (ii) perusteluehto ja (iii) uskomusehto.
Taito Aristoteleen mukaan taito on totuudenmukaisesti päättelevä tekemisvalmius. (Nikomakhoksen etiikka) Arto Siitonen (2007): taito rakenteellisesti samankaltainen kuin klassinen tiedon käsite. Taitoa luonnehtii kolme ehtoa (i) tehtävyysehto, (ii) harjaantuneisuusehto ja (iii) uskomusehto. Eksplisiittinen taidon määritelmä mahdollistaa keskustelun taidon ja tiedon välisestä suhteesta systemaattisella tavalla.
Pedagogiikka Pedagogiikka ( paidagogos ): ihmisenä kasvaminen; kasvatuksen päämäärä ja keinot Sivistys, kulttuuri, traditio Opettaminen ei ole vain yksilön tietojen ja taitojen lisäämistä, vaan siinä on kyse aina myös kasvattamisesta
Harjoittelu Koulutus - harjaantuminen; harjoittelu (askesis) Itsetoiminta Uusi sotilaspedagogiikka: toimintakyky
Sokrateen paradoksi Tiedosta seuraa toiminta Syvällinen käsitys tiedosta: tieto ei ole vain tietohippuja, vaan ihmisen olemiseen ja toimintaan vaikuttava tekijä. Miten klassinen tiedon käsite liittyy tällaiseen? Entä edellä määritelty taidon käsite? Tieto liittyy inhimilliseen olemiseen, toimintaan.
Snellman tiedosta (i) tietäminen on jokin tietty, annettu tiedon sisältö, jonka tiedonhaluinen omaksuu itseensä, siis tietoisuuteensa. (ii) subjekti tajuaa annetun sisällön merkityksen ja yhteyden eli kykenee täsmentämään, selvittämään ja myös muilla kuin annetun sisällön sanoilla ilmaisemaan sekä toisille subjekteille välittämään tuon sisällön (iii luova tietäminen, keksiminen, sellaisen sisällön tuottaminen, jota aiemmin ei ole kenenkään tietoisuudessa ollut.
Teoreettinen ja käytännöllinen tieto Teoreettinen tieto: tietää, että -tietoa. Käytännöllinen tieto: tietää kuinka tietoa. (Ryle) Silta tiedon ja taidon välille: praktinen syllogismi Tieto/taito tunne arvot: aina kytkeytyneinä toisiinsa.
Merkitysnäkökentän idea, ideologinen hegemonia ja yhteiskunnalliset käytännöt (Benner) TALOUS MORAALI POLITIIKKA ESTETIIKKA USKONTO KASVATUS
Snellman Melkein kuka korpraali tahansa kelpaa ohjaamaan ja valvomaan pelkkää sotilaallista harjoitusta. Mutta kasvattajan tehtävää hoitamaan kelpaa ainoastaan se, joka innostuneena siihen antautuu, jolla on tietoa ja kykyä nuorison johtamiseen ja riittävästi isänmaanrakkautta omistautuakseen tähän tehtäväänsä.
Kasvattava kuri ( ) vaaditaan kuria, joka ei yksinomaan perustu ulkonaisiin tottumuksiin, vaan jolla on moraaliset perusteet. Tykistön rumputulta kestävän kurin aikaansaamiseen tarvitaan moraalipedagogiikkaa. (Kuuskoski 1930)
Kasvatuksen päämääräkysymys eri aikakausina 1. tasavalta: Valkoisen Suomen uskonnolliskansalliset arvot: koti, uskonto, isänmaa 2. tasavalta: hyvinvointiyhteiskunnan rakentaminen ja tasa-arvoideologia 3. tasavalta (globalisoitunut Suomi): maailmanlaajuinen talous performatiivisuus, suorituskeskeisyys, kilpailukyky
Opettaja eettisenä kasvattajana (Launonen 2000) Opettaja universaaliin järkeen kasvattajana (1860-1900) Opettaja luonteen hyveisiin kasvattajana (1900-1940) Opettaja sosiaaliseen toimintaan kasvattajana (1940 - ) Opettaja yksilön valintoihin kasvattajana (1970 - )