Henkilökohtaista apua kehittämässä Vähän mutta välttämättä - projekti 2006 2010 Loppuraportti
Asiasanat: - Henkilökohtainen apu - Henkilökohtainen avustajajärjestelmä - Vammaispalvelulaki - Osallisuus - Vuorovaikutus Asumispalvelusäätiö ASPA Viljatie 4A 00700 Helsinki Paino: Solver Palvelut Oy Taitto: www.grafismo.fi Kirjoittajat: Riikka Manninen, Milla Ilonen ja Mervi Valta ISBN 978-952-5680-65-2 ASPA-raportti 2/2011
Kiitokset Vähän mutta välttämättä -projektin alussa kukaan ei osannut aavistaa, miten suuri muutos henkilökohtaisen avun saralla tulee projektin aikana tapahtumaan. Vammaispalvelulain uudistus 1.9.2009 nosti henkilökohtaisen avun alan toimijoiden ykkösaiheeksi. Projektimme oli siis ajankohtaisempi kuin koskaan. Oli hienoa olla mukana muutoksessa ja jakaa uutta tietoa ihmisille. Muutos toi myös haasteita, joihin piti pystyä vastaamaan. Halusimme olla kehittämässä henkilökohtaisen avun palveluja siten, että yksittäisen vammaisen ihmisen olisi mahdollisimman helppoa asioida esimerkiksi vammaispalvelujen sosiaalityöntekijän kanssa. Teimme tiivistä yhteistyötä kuntien kanssa, jotta pystyimme vaikuttamaan palvelujen rakenteisiin. Kehitimme myös yksinkertaisia, konkreettisia työkaluja niin vammaisille ihmisille itselleen kuin sosiaalitoimen työntekijöillekin, jotta heidän arkensa helpottuisi. Kiitos rahoittajallemme Raha-automaattiyhdistys ry:lle projektin mahdollistamisesta ja siitä, että näitte tärkeäksi henkilökohtaisen avun kehittämisen! Haluan kiittää projektin idean äitiä Merja Heikkosta, jonka omista kokemuksista ja pohdinnoista projekti lähti aikanaan liikkeelle! Kiitän myös kaikkia ohjausryhmän jäseniä aktiivisesta, avoimesta ja vuorovaikutteisesta työskentelystä yhteisen asian eteenpäin viemiseksi. Vaikka projekti päättyy, toivottavasti kehittäminen jatkuu! Kiitos kaikille projektissa tavalla tai toisella mukana olleille työnantajille ja henkilökohtaisille avustajille. Kiitos, että jaoitte meille kokemuksianne ja toiveitanne henkilökohtaisesta avusta. Teiltä saamamme tieto on ollut meille arvokasta ja opettavaista ja olemme hyödyntäneet sitä kehittämistyössä. Kiitoksen ansaitsevat myös projektissa mukana olleiden kansalaisja työväenopistojen rehtorit ja opettajat. Otitte rohkein mielin vastaan uudenlaisen opetusryhmän ja haasteen ryhtyessänne Kohtaamisia-kurssin vetäjiksi! Toimitte suunnannäyttäjinä muille kansalais- ja työväenopistoille yhdenvertaisen ja tosiasiallisesti kaikille avoimen vapaan sivistystyön saralla. Haluan vielä kiittää kehittämispäällikkö Raija Mansikkamäkeä tuesta ja avusta projektin aikana ja sen loppuun saattamiseksi. Kiitos kaikille ASPAn kehittämisprojektien työntekijöille tuesta, kannustuksesta ja osaamisen jakamisesta. Teidän kanssanne oli hienoa työskennellä! Erityiskiitoksen haluan lausua vielä Merville ja Millalle, osaaville projektityöntekijöille. Kiitos ahkerasta ja päämäärätietoisesta työskentelystä, erityisesti viimeisen projektivuoden aikana! Tavoitteet olivat kirkkaana mielessä ja te teitte työtä suurella sydämellä! Elämässä ei voi olla pienempää tavoitetta kuin yrittää muuttaa maailmaa se pitää vain tehdä askel kerrallaan. Tampereella 23.2.2011 Riikka Manninen, Projektipäällikkö 3
MITÄ? Raha-automaatti yhdistys ry:n rahoittama Näkövammaisten avustajatoiminnan kehittämisprojekti. Tavoitteena on ollut kehittää henkilökohtaisen avun toimintamalleja tilanteissa, joissa vaikeavammaisen ihmisen avun tarve on vähäistä mutta apu välttämätöntä. Projektissa on huomioitu erityisesti näkövammaiset ihmiset. Kehittämistyötä on tehty valtakunnallisesti ja alueellisesti. KENEN KANSSA? Näkövammaisten Keskusliitto ry Assistentti.info Kansalaisopistojen Liitto (KoL) Pilottikunnat Pilottikansalaisopistot Pilottikuntien vammaispalvelut MITEN? n Kouluttamalla työnantajina toimivia vammaisia ihmisiä, henkilökohtaisia avustajia ja viranhaltijoita n Tiedottamalla henkilökohtaisesta avusta esim. näkövammaisten yhdistyksille n Saattamalla yhteen eri tahoja ja käynnistämällä yhteistä keskustelua n Hyödyntämällä vammaisten ihmisten asiantuntijuutta kehittämistyössä. MITÄ SYNTYI? Kohtaamisia-kurssi Avun päiväkirja Ensiaskeleet työnantajana -opas Työnantajarengas Vertaistukiryhmät Näkövammaisen ihmisen henkilökohtaisen avun kuvaus 4
sisällysluettelo Kiitokset 3 Johdanto 6 1. Projektin lähtökohtia 7 2. Projektin tavoitteet 9 3. Projektin resurssit 10 3.1 Projektin henkilöstö 10 3.2 Projektin organisaatio 11 3.3 Yhteistyötahot 13 4. Projektin eteneminen 14 4.1 Toimintaympäristön muutos 14 5. Näkövammaisten ihmisten henkilökohtaisen avun kehittäminen 16 5.1 Kehittää näkövammaisten ihmisten henkilökohtaisen avun järjestämistä 16 5.1.1 Avun välityksen käynnistyminen 17 5.1.2 Työnantajarengas 17 5.1.3 Vertaisryhmät 18 5.1.4 Henkilökohtaisten avustajien oppisopimuskoulutus 19 5.2 Tehdä näkyväksi näkövammaisten ihmisten avun tarvetta ja löytää keinoja vastata avun tarpeisiin 19 5.2.1 Näkövammaisen ihmisen henkilökohtaisen avun kuvaus 19 5.2.2 Avun päiväkirja 20 5.3 Lisätä tietoisuutta henkilökohtainen avustaja -järjestelmästä 21 5.3.1 Systemaattinen tiedotus 21 5.3.2 Kohtaamisia-kurssi 22 5.3.3 Ensiaskeleet työnantajana -opas 24 6. Arviointia 25 6.1 Sisäistä arviointia 25 6.1.1 Päijät-Hämeen ohjausryhmän pohdintaa 26 6.1.2 Kainuun maakunta-kuntayhtymän ohjausryhmän ajatuksia 26 6.2 Huomioita projektin toiminnasta 27 6.3 Ulkopuolisten näkemyksiä 28 6.3.1 Aluesihteerien ja kuntien vammaispalvelujen työntekijöiden palautetta 28 6.3.2 Kohtaamisia-kurssin järjestäneiden opistojen rehtorien ja opettajien kokemuksia 30 7. Juurruttaminen ja levittäminen 32 7.1 Juurruttaminen 32 7.2 Levittäminen 32 8. Yhteenveto 34 Epilogi 37 Lähteet 39 Liite: Projektiarviointimalli 40 5
Johdanto Asumispalvelusäätiö ASPA on vuonna 1995 perustettu säätiö, jonka tehtävä yleishyödyllisenä toimijana on edistää vammaisten ihmisten ja mielenterveyskuntoutujien mahdollisuuksia itsenäiseen ja omaehtoiseen elämään sekä edesauttaa vammaisille tarkoitettujen yksilöllisten, laadukkaiden ja turvallisten asumispalvelukokonaisuuksien syntymistä tavallisissa asuinympäristöissä. Lisäksi säätiön tarkoitus on yleisesti vaikuttaa asuntojen ja koko yhdyskuntarakenteen suunnitteluun ja rakentamiseen tasaveroisesti kaikille yhteiskunnan jäsenille soveltuviksi. Säätiön omistama ASPA Palvelut Oy tuottaa yksilöllisiä asumispalveluja eri tavoin vammaisille ihmisille ja mielenterveyskuntoutujille. Asumispalvelusäätiö ASPAn perustajajärjestöt ovat: Epilepsialiitto ry Förbundet De Utvecklingsstördas Väl rf (FDUV) Invalidiliitto ry Kehitysvammaisten Palvelusäätiö Kehitysvammaisten Tukiliitto ry Kehitysvammaliitto ry Kuurojen Liitto ry Mielenterveyden Keskusliitto ry Nuorten Ystävät ry Näkövammaisten Keskusliitto ry Suomen CP-liitto ry Suomen MS-liitto ry Suomen Parkinson-liitto ry Vähän mutta välttämättä -projekti oli Raha-automaattiyhdistys ry:n tuella toteutettu näkövammaisten ihmisten avustajatoiminnan valtakunnallinen kehittämisprojekti. Projekti alkoi vuonna 2006 ja päättyi vuoden 2010 lopussa. Projektia toteutettiin yhteistyössä Näkövammaisten Keskusliitto ry:n kanssa. Projektit ovat osa Asumispalvelusäätiö ASPAn kehittämistoimintaa (www.aspa.fi/kehittaminen). 6
1. Projektin lähtökohtia Suomessa arvioidaan näkövammaisia ihmisiä olevan vähintään 80 000, joista vajaat 10 000 on sokeita. 65 vuotta täyttäneitä näkövammaisia ihmisiä Suomessa on noin 50 000. (Heikkonen 2006, 187.) Pelkän näkövamman perusteella ihmiset eivät saa palveluasumispäätöksiä. Näkövammaiset ihmiset eivät pääsääntöisesti asu asumispalveluyksiköissä, vaan tavallisessa asuntokannassa. Tällöin henkilökohtaisen avun merkitys korostuu. Henkilökohtainen apu kohdistuu kotona ja kodin ulkopuolella toimiin, jotka henkilö tekisi itse, mutta ei niistä vamman tai sairauden vuoksi selviä. Näkövammaisten ihmisten avuntarve on luonteeltaan toisenlaista kuin esimerkiksi liikuntavammaisten ihmisten. Näkövammaiset ihmiset tarvitsevat henkilökohtaista apua muun muassa postin käsittelyyn, tiedonsaamiseen, liikkumisessa opastamiseen, vaatehuoltoon, tavaroiden ja värien tunnistamiseen sekä koneiden ja laitteiden käyttämiseen. (Ks. Näkövammaisen ihmisen henkilökohtaisen avun kuvaus: www.aspa.fi/kehittaminen). Apu ei ole luonteeltaan ihmiseen tai henkilöön suoraan kohdentuvaa kuten esim. peseytymisessä, pukeutumisessa ja WC:ssä käymisessä tarvittava apu. Tämä aiheuttaa haasteita avun tarpeen tunnistamisessa. Näkövammaiset ihmiset selviävät monista arkipäivän askareistaan itsenäisesti tutussa ympäristössä. Avuntarve tulee esiin tilanteissa, joissa tilan hahmottaminen, suunnistautuminen tai vaikkapa koneiden käyttäminen (automaatit) edellyttävät näköä tai visuaalisen informaation tulkintaa. Mikäli näkövammainen ihminen toimii työnantajana henkilökohtaiselle avustajalleen, hän tarvitsee apua myös näköä vaativien työnantajavelvoitteidensa hoitamisessa kuten palkanlaskennassa, tuntilistojen laatimisessa ja muissa kirjallisissa, työsuhteen hallinnollisissa tehtävissä. Avuntarve voi olla ajallisesti vähäistä, lyhytkestoista ja satunnaista. Vähäinen työaika hankaloittaa avustajan löytymistä varsinkin paikkakunnilla, joilla on pitkät välimatkat. Jo HAJ-projektissa (Henkilökohtainen avustaja -järjestelmän kehittämisprojekti) vuosina 2003-2006 keskusteluun nousi tarve kehittää henkilökohtainen avustaja -järjestelmää vastaamaan paremmin myös näkövammaisten ihmisten avuntarpeisiin ja lisätä heidän tietoisuuttaan järjestelmästä. HAJ-projekti oli Kynnys ry:n, Lihastautiliitto ry:n, Näkövammaisten Keskusliitto ry:n ja Suomen MS-liitto ry:n yhteistyöhanke, jota rahoitti Raha-automaattiyhdistys ry. HAJ-projekti vaikutti osaltaan Vähän mutta välttämättä -projek- 7
tin käynnistämiseen. Vähän mutta välttämättä -projektin käynnistyessä vuonna 2006 henkilökohtainen avustaja -järjestelmä oli vammaispalvelulain mukainen harkinnanvarainen taloudellinen tukitoimi. Jo tällöin näkövammaiset ihmiset olivat alkaneet hakea enemmän vammaispalvelulain mukaisia avustajatunteja selvitäkseen jokapäiväisestä elämästä. He kuitenkin jäivät usein henkilökohtainen avustaja -järjestelmän ulkopuolelle, koska vammaispalvelulaki edellytti vielä silloin (ennen 1.9.2009) runsasta toisen ihmisen avuntarvetta. Vammaispalvelulain uudistus 1.9.2009 vahvisti vaikeavammaisten, ja myös näkövammaisten ihmisten oikeutta henkilökohtaiseen apuun ja monipuolisti avun järjestämistapoja. Henkilökohtainen avustaja -järjestelmä on yksi henkilökohtaisen avun järjestämistavoista. (Ks. Toimintaympäristön muutos, luku 4.1). Vähän mutta välttämättä -projektin tavoitteena oli vahvistaa näkövammaisten ihmisten tietoisuutta henkilökohtainen avustaja -järjestelmästä ja sen heille tuomista mahdollisuuksista sekä lisätä viranomaisten tietoisuutta näkövammaisten ihmisten avuntarpeesta. Työnantajalla tarkoitetaan vammaista ihmistä, joka toimii vammaispalvelulain mukaan henkilökohtaisen avustajansa työnantajana. Henkilökohtaisella avustajalla/avustajalla tarkoitetaan henkilöä, joka toimii vammaisen ihmisen työntekijänä eli avustajana. (Ks. Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista, www.finlex.fi) 8
2. Projektin tavoitteet Projektin alkuperäisinä tavoitteina olivat: l Kehittää näkövammaisten ihmisten henkilökohtaisen avun järjestämistä l Kehittää näkövammaisten ihmisten henkilökohtaisen avun järjestämisen rakenteita valtakunnallisesti ja paikallisesti l Kehittää näkövammaisille ihmisille soveltuva avustajapalvelu l Tehdä näkyväksi näkövammaisten ihmisten avun tarvetta ja löytää keinoja vastata avun tarpeisiin Projektin kohderyhminä olivat: l Näkövammaiset ihmiset, joilla oli tuntimäärällisesti vähäinen, mutta säännöllinen ja välttämätön avun tarve l Näkövammaiset ihmiset, joilla oli avustajapäätös, mutta vaikeuksia löytää avustajaa l Verkostoyhteistyön kautta myös muut vammaiset ihmiset, jotka tarvitsevat henkilökohtaista apua l Vammaispalveluissa työskentelevät kuntien viranomaiset l Tehdä näkyväksi näkövammaisten ihmisten avustajatarve vähäisten mutta välttämättömien tuntien osalta l Verkostoitua muiden henkilökohtainen avustaja -järjestelmän kentällä toimivien kanssa l Lisätä tietoisuutta henkilökohtainen avustaja -järjestelmästä l Lisätä henkilökohtainen avustaja -järjestelmän tunnettuutta ja avun tarpeen tunnistamista l Kouluttaa työnantajia, avustajia sekä viranomaisia 9
3. Projektin resurssit 3.1 Projektin henkilöstö Projektissa työskenteli projektivastaava (nimike muuttui projektipäälliköksi v. 2010) sekä osa-aikaisia projektityöntekijöitä ja koulutussuunnittelija. Projektipäällikkö vaihtui projektissa viisi kertaa. Vuodesta 2007 lähtien projektiin palkattiin osa-aikainen työntekijä Päijät- Hämeen alueelle ja vuodesta 2008 lähtien toinen työntekijä Kainuun maakunta -kuntayhtymän alueelle. Vähän mutta välttämättä -projektin projektivastaavat / projektipäälliköt: Anu Kärkkäinen v. 2006 Anne Pulkkinen v. 2006 2008 Meira Hämäläinen v. 2008 Päivi Juvala v. 2008 2009 Jaana Halin v. 2009 2010 Riikka Manninen v. 2010 (projektityöntekijänä v. 2007 2009) Työntekijät: Riikka Manninen, projektityöntekijä, toiminta-alueena Päijät-Häme v. 2007 2009 Mervi Valta, projektityöntekijä, toiminta-alueena Kainuuun maakunta -kuntayhtymä v. 2008 2010 Milla Ilonen, Kohtaamisia-kurssin koulutussuunnittelija v. 2009 ja projektityöntekijä v. 2010 Vuosina 2006 2009 projektipäällikön toimisto sijaitsi Asumispalvelusäätiö ASPAn keskustoimistolla Helsingin Malmilla. Projektin viimeisen vuoden projektipäällikkö toimi ASPAn Tampereen toimistolla. Päijät-Hämeen alueen projektityöntekijä ja koulutussuunnittelija työskentelivät Tampereen toimistolla ja Kainuun maakunta-kuntayhtymän alueen työntekijä Iisalmessa kotitoimistossa. Projektin henkilöstön yhteydenpidossa hyödynnettiin esimerkiksi Skypeä. Tällä tavoin tehostettiin eri paikkakunnalla työskentelevien työntekijöiden välistä yhteistyötä sekä aikaresurssien käyttöä. Kehittämisosaamista vahvistettiin projektin aikana. Viimeisin projektipäällikkö Riikka Manninen suoritti tuotekehittäjän erikoisammattitutkinnon syksyllä 2010. Koulutus toi paljon uudenlaista näkökulmaa kehittämiseen ja lisäsi tietoa tuotteistamisen prosessista. 10
3.2 Projektin organisaatio Asumispalvelusäätiö ASPAn kehittämispäällikkö vastasi kehittämisen prosessista, johon kaikki säätiön kehittämisprojektit kuuluvat. Kehittämispäällikkö toimi linkkinä mm. säätiön toimitusjohtajaan sekä asiantuntijatiimiin. Projektipäällikkö oli päävastuussa projektin etenemisestä ja toteutuksesta. Projektipäällikön työn tukena olivat ASPAn kehittämisprojektien työntekijöiden muodostama projektifoorumi, yhteistyöverkostot sekä ohjausryhmät. Projektityöntekijät keskittyivät erityisesti pilottialueiden toiminnan suunnitteluun ja toteutukseen sekä alueille suunnattuun tiedottamiseen. Koulutussuunnittelija vastasi Kohtaamisia-kurssin sisältöjen suunnittelusta ja kurssin markkinoinnista valtakunnallisesti. Projektin valtakunnallisen ohjausryhmän tehtävänä oli ohjata ja luoda toimintasuunnitelmia ja päätavoitteita projektille. Ohjausryhmä kokoontui noin neljä kertaa vuodessa. Projektin ohjausryhmä toimi vuoden 2006 toukokuusta lähtien koko projektin ajan. Projektin valtakunnallisen ohjausryhmän jäseniä olivat: l Merja Heikkonen, Järjestöpäällikkö, Näkövammaisten Keskusliitto ry, ohjausryhmän puheenjohtaja l Virpi Peltomaa, Oikeusturvapäällikkö, Näkövammaisten Keskusliitto ry l Raija Mansikkamäki, Kehittämispäällikkö, Asumispalvelusäätiö ASPA l Projektipäällikkö, Asumispalvelusäätiö ASPA l Projektityöntekijät tarvittaessa Lisäksi pilottialueilla toimi alueelliset ohjausryhmät. Näiden tehtävänä oli ohjata ja luoda toimintalinjoja alueellisesta näkökulmasta käsin ja kytkeä projektin toiminta ja kuntien alueellinen kehittämistoiminta yhteen. Alueelliset ohjausryhmät kokoontuivat noin neljä kertaa vuodessa. 11
Päijät-Hämeen ohjausryhmä aloitti toimintansa helmikuussa 2007. Ohjausryhmässä olivat mukana: l Tiina Korhonen (v.2007-2008), Johtava sosiaalityöntekijä, Lahden kaupunki l Marjatta Kosunen (v.2008-2009), vs. johtava sosiaalityöntekijä, Lahden kaupunki l Risto Kajaste (v.2008-2009), Sosiaalijohtaja, Lahden kaupunki l Milja Louhela (v.2010), Sosiaalipäällikkö, Lahden kaupunki l Merja Hjelt (v.2010), Palveluvastaava, Päijät-Hämeen henkilökohtaisen avun keskus APURI l Leena Kunttunen, Erityispalveluiden päällikkö, Peruspalvelukeskus OIVA l Anneli Willman, Sosiaalityöntekijä, Peruspalvelukeskus OIVA, Hollola l Riitta Silventoinen, Sosiaaliohjaaja, Heinolan kaupunki l Jukka Kyttälä, Aluesihteeri, Näkövammaisten Keskusliitto ry l Tapio Äystö, Puheenjohtaja, Päijät-Hämeen Näkövammaiset ry l Raija Mansikkamäki, Kehittämispäällikkö, ASPA l Projektipäällikkö, ASPA l Projektityöntekijä, ASPA Kainuun maakunta -kuntayhtymän ohjausryhmä aloitti toimintansa elokuussa 2008. Ohjausryhmässä olivat mukana: l Liisa Horttana, Vammaispalveluista vastaava, Kainuun maakunta -kuntayhtymä, ohjausryhmän puheenjohtaja l Marita Pikkarainen, Kehittämispäällikkö, Kainuun maakunta -kuntayhtymä l Helena Ylävaara, Perhepalvelujohtaja, Kainuun maakunta -kuntayhtymä l Eija Tolonen, Vanhuspalvelujohtaja, Kainuun maakunta -kuntayhtymä l Marja-Liisa Komulainen, Sosiaalialan erikoissuunnittelija, Kainuun maakunta -kuntayhtymä l Jaana Finnilä, Hankevetäjä, VASARA-projekti (vuoden 2008 loppuun) l Toivo Komulainen, Asiakasedustaja, Kynnys ry l Raija Mansikkamäki, Kehittämispäällikkö, ASPA l Projektipäällikkö, Vähän mutta välttämättä -projekti, ASPA l Mervi Valta, Projektityöntekijä, Vähän mutta välttämättä -projekti, ASPA 12
Vähän mutta välttämättä -projektin Talouslukuja vuosilta 2006-2010 2006 2007 2008 2009 2010 Yht. Henkilöstökulut palkat ja palkkiot 17 693 38334 53 207 83 165 60 861 253 261 matkakulut 731 3 448 19 504 19 424 12 094 55 201 muut henkilöstökulut 1 269 2 412 4 001 4 715 1 112 13 508 Ostopalvelut 1 215 1 326 1 050 3 591 Toimistokulut 2 673 1 212 6 311 11 049 4 403 25 648 Edustaminen ja suhdetoiminta 22 904 2 504 4 738 2 174 10 343 Markkinointi-, tiedotusja esittelykulut 6 518 2 741 45 1 918 1 443 12 665 Materiaalikulut 304 1 513 3 582 2 278 7 677 Vakituisen toimitilan vuokrat ja käyttökorvaukset 2 395 4 595 3 395 10 385 Tuloslaskelmaan kirjatut hankinnat 7 521 424 2 760 2 565 13 269 Kulut yhteensä 36732 49475 93454 137077 88810 405548 Vuonna 2011 kirjoitetaan loppuraportti arviointeineen sekä jatketaan projektin levittämis- ja juurrutustyötä. Vuodelle 2011 jäävää (19.432 ) käytetään henkilöstökuluihin, tila-, materiaali- ja painatuskuluihin. 3.3 Yhteistyötahot Keskeiset yhteistyötahot projektissa olivat Näkövammaisten Keskusliitto ry ja Assistentti.info. Erityispiirteenä projektissa oli tiivis kehittämistyö kuntien vammaispalvelujen kanssa projektin pilottialueilla Päijät-Hämeessä ja Kainuun maakunta -kuntayhtymän alueella. Lisäksi yhteistyötä tehtiin alueellisten ja paikallisten näkövammaisten yhdistysten sekä muiden vammaisjärjestöjen kanssa. Kohtaamisia-kurssiin liittyen yhteistyötahona oli kansalais- ja työväenopistot sekä niiden paikkakuntien vammaispalvelut, joissa aloitettiin yhteistyö kurssin järjestämiseksi. 13
4. Projektin eteneminen Projekti käynnistyi toukokuussa 2006. Toiminta aloitettiin kartoittamalla näkövammaisten ihmisten henkilökohtaisen avun tilannetta valtakunnallisesti. Kysely tehtiin Näkövammaisten Keskusliitto ry:n aluesihteereille ja näkövammaisten ihmisten kuntoutuksen ammattilaisten verkostolle. Syyskuussa 2006 projektisuunnitelmaa täydennettiin niin, että projektin toiminnassa huomioidaan näkövammaisten ihmisten lisäksi myös muihin vammaryhmiin kuuluvat henkilöt, jotka tarvitsevat henkilökohtaista apua. Projektin toiminta toteutettiin kolmena kokeilualueena eli pilottina. Pilotti I toteutettiin Päijät-Hämeen alueella, pilotti II käsitti valtakunnallisen koulutuksen ja tiedotuksen ja pilotti III sijoittui Kainuun maakunta-kuntayhtymän alueelle. Alueellisella tasolla toiminnan tärkeimmiksi tavoitteiksi asetettiin l työnantajien eli vammaisten ihmisten sekä työntekijöiden eli henkilökohtaisten avustajien välisen vuorovaikutuksen sujuvuuden tukeminen l vähäisen, mutta välttämättömän avustajatarpeen tunnistamisen kehittäminen l uudenlaisten henkilökohtaisen avun toiminta- ja järjestämistapojen kokeilu Vähän mutta välttämättä -projekti 2006 2010 PILOTTI I Päijät-Häme PILOTTI II Valtakunnallinen 2006 Kartoitus PILOTTI III Kainuun maakuntayhtymä 2007 2008 2009 2010 Pilotti II käynnistys Pilotti III käynnistys Loppuseminaarit Toiminta Ensimmäisen pilottialueen valinta Tupaillat Vertaisryhmät käynnistyivät Koulutusja infotilaisuuksia Työnantajarengas kokeilu Tulokset Pilotti I käynnistys Työnantajien ja avustajien koulutus Palveluseteli työryhmä APURI käynnistyi Avun välitys käynnistyi Vammaispalvelujen hakulomakkeiden yhtenäistäminen Opinnäytetyö (ylempi AMK) Avustajien oppisopimuskoulutus Seminaari- ja messuesittelyt Infotilaisuudet yhdistyksissä ja kuntoutuskursseilla Täydennyskoulutus työntekijöille ja VpLkeskustelutilaisuus Tuotteet: Vertaisryhmät työnantajille ja avustajille 14 Kohtaamisia -kurssi Näkövammaisen henkilökohtaisen avun kuvaus Avun päiväkirja Ensiaskeleet työnantajana opas Työnantajarengas
4.1 Toimintaympäristön muutos Vähän mutta välttämättä -projektin toimintaan ja toimintaympäristöön vaikutti suuresti Vammaispalvelulain uudistus 1.9.2009. Toimintaympäristön muutos edisti projektin tavoitteiden toteutumista ja vahvisti kuntien kanssa tehtävää yhteistyötä palvelujen kehittämisen osalta. Erityisesti koulutuksen ja tiedotuksen tarve kasvoi lainmuutoksen myötä. Assistentti.info ja sen verkostotahot, kuten myös Vähän mutta välttämättä -projekti järjestivät vuosina 2009 ja 2010 valtakunnan laajuisesti koulutustilaisuuksia ja seminaareja uudistuvasta vammaispalvelulaista. Vähän mutta välttämättä -projektin koulutus- ja tiedotustoiminta kohdentui pääasiassa näkövammaisjärjestöjen jäsenistölle pidettyihin tilaisuuksiin. Alueellisten ohjausryhmien kautta välitettiin henkilökohtaisen avun uudistukseen liittyvää tietoa ja toimintatapoja myös kuntien sosiaalityöntekijöille. Vammaispalvelulain uudistus Vammaispalvelulain uudistus toi vammaispalvelulakiin asiakkaan oikeuksia vahvistavia menettelysäännöksiä vammaisen henkilön palvelutarpeen selvittämisestä, palvelusuunnitelman laatimisesta ja palveluja koskevan asian viivytyksettömästä käsittelystä. Lisäksi laki säädettiin ensisijaiseksi suhteessa kehitysvammaisten erityishuollosta annettuun lakiin. Merkittävin uudistus oli kuitenkin sääntely, joka koskee vaikeavammaisille henkilöille järjestettävää henkilökohtaista apua, josta tuli kunnan erityisen järjestämisvelvollisuuden piiriin kuuluva palvelu. Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetussa laissa (734/1992) henkilökohtainen apu säädettiin maksuttomaksi sosiaalipalveluksi. Vammaispalvelulain uudistus edellytti ja edellyttää yhä ajatustavan muutosta lain soveltajalta, mutta myös palveluita hakevalta asiakkaalta. Toteutettavien uudistusten kautta korostuu etenkin palvelujen suunnittelun merkitys ja sen suhde päätöksentekoon. Henkilökohtainen apu on uusi palvelu vammaispalvelukokonaisuudessa, mikä tarjoaa uudenlaisen mahdollisuuden kehittää vaikeavammaisten henkilöiden palveluita, mutta saattaa aiheuttaa edelleen kiperiäkin lain tulkintatilanteita. Vammaispalvelulain uudistuksen tavoitteena on vaikeavammaisten henkilöiden yhdenvertaisuuden edistäminen ensinnäkin suhteessa vammattomiin henkilöihin, jotta heidän oikeutensa elää yhteisössä sekä tehdä samanlaisia valintoja kuin muut ihmiset toteutuisi nykyistä paremmin. Tavoitteena on lisätä myös vaikeavammaisten keskinäistä yhdenvertaisuutta vamman laadusta ja asuinpaikasta riippumatta. Hyvin merkittävänä seikkana voidaan pitää vammaisten henkilöiden itsemääräämisoikeuden vahvistamista kehittämällä palvelujen toteuttamista koskevia menettelytapasäännöksiä siten, että henkilön oma mielipide ja toivomukset sekä yksilöllinen avuntarve ja elämäntilanne otetaan entistä vahvemmin huomioon palveluja ja tukitoimia suunniteltaessa ja niistä päätettäessä. Uudistukset kumpuavat hallituksen ohjelmasta ja Suomen vammaispolitiikan kolmesta pääperiaatteesta: oikeudesta yhdenvertaisuuteen, oikeudesta osallisuuteen ja oikeudesta riittäviin palveluihin ja tukitoimiin. Uudistus on erittäin ajankohtainen nyt, kun Suomi valmistautuu ratifioimaan YK:n yleissopimuksen vammaisten henkilöiden oikeuksista. Sopimuksen tarkoituksena on edistää, suojella ja taata kaikille vammaisille henkilöille täysimääräisesti ja yhdenvertaisesti kaikki ihmisoikeudet ja perusvapaudet, sekä edistää vammaisten henkilöiden synnynnäisen arvon kunnioittamista. (Ahola & Konttinen 2009, 5-7.) 15
5. Näkövammaisten ihmisten henkilökohtaisen avun kehittäminen Projektin tavoitteena oli kehittää henkilökohtaisen avun toimintamalleja tilanteissa, joissa vaikeavammaisen ihmisen avun tarve on vähäistä, mutta välttämätöntä. Projektissa vammaiset ihmiset eivät olleet ainoastaan kohderyhmänä, vaan he toimivat asiantuntijoina, vaikuttajina ja osallisina kehittämistyössä. Kehittämistyön tuloksena syntyi toimintatapoja, kuten Kohtaamisia kurssi, vertaisryhmät työnantajille ja avustajille sekä työnantajarenkaan kokeilu ja kuvaaminen. Lisäksi projektissa kehitettiin ja kokeiltiin avun tarpeen itsearviointia varten Avun päiväkirjaa, Ensiaskeleet työnantajana -opasta ja Näkövammaisen ihmisen henkilökohtaisen avun kuvausta. Kehittämistyö perustui vahvaan yhteistyöhön ja verkostoitumiseen olemassa olevien henkilökohtaisen avun toimijoiden kanssa. Projekti saattoi yhteen erilaisia tahoja ja käynnisti moniäänistä vuoropuhelua. Tästä hyvinä esimerkkeinä ovat alueelliset ohjausryhmät sekä Kohtaamisia-kurssin käynnistäminen kunnan vammaispalvelujen, kansalaisopiston, henkilökohtaisen avun keskuksen ja järjestöjen yhteistyönä. 5.1 Kehittää näkövammaisten ihmisten henkilökohtaisen avun järjestämistä Tavoitteena oli kehittää näkövammaisten ihmisten henkilökohtaisen avun järjestämisen rakenteita valtakunnallisesti ja paikallisesti sekä kehittää näkövammaisille ihmisille soveltuva avustajapalvelu. Pilotti I toimi Lahden, Heinolan ja Peruspalvelukeskus OIVAn (Hollola, Asikkala, Padasjoki, Kärkölä, Hämeenkoski) alueella. Vuoden 2006 aikana tehtiin asiakashaastatteluja Päijät-Hämeessä. Haastateltavat löytyivät Näkövammaisten Keskusliitto ry:n aluesihteerin kautta. Lisäksi haastateltiin kuntien vammaispalvelujen sosiaalityöntekijöitä. Saatujen vastausten pohjalta suunniteltiin ja toteutettiin vuorovaikutuspainotteinen koulutus työnantajille ja avustajille. Toteutetusta koulutuksesta tehtiin opinnäytetyö ja koulutuksen mallinnus, joiden pohjalta keväällä 2009 syntyi Kohtaamisia-kurssi. Koulutuksen jälkeen alueelle perustettiin vertaisryhmät työnantajille ja avustajille. (Ks. vertaisryhmät luku 5.1.3) Syyskuussa 2007 projekti järjesti työskentelypäivän Päijät-Hämeen alueen sosiaalityöntekijöille vammaispalvelun hakulomakkeiden yhtenäistämiseksi. Tuloksena saatiin alueen eri kuntiin yhteneväiset lomakkeet. Joulukuussa 2008 Lahdessa pidettiin Näkökulmia henkilö- 16
kohtaiseen apuun seminaari. Keväällä 2009 vertaisryhmille pidettiin infotilaisuus uudistuvasta vammaispalvelulaista. Joulukuussa 2010 järjestettiin vielä Arkielämän pyörteissä henkilökohtainen apu käytännössä -seminaari Lahdessa, joka oli projektin päätöstilaisuus Päijät-Hämeessä. Pilotti III toimi Kainuun maakunta-kuntayhtymän alueella. Toiminnan keskiössä olivat keskustelutilaisuuksien järjestäminen henkilökohtaisen avun kehittämiseksi sekä yhteistyö kunnan vammaispalvelujen kanssa. VASARA-projekti (Vammaispalvelujen saatavuuden ja erityisosaamisen parantaminen Kainuussa) teki alueella loppuvuodesta 2008 henkilökohtainen avustaja -järjestelmän tilannekartoituksen. Kartoituksen pohjalta tehtiin Vähän mutta välttämättä -projektin toimintasuunnitelma pilottialueelle. Kehittämistoiminnan tavoitteiksi määriteltiin tietoisuuden lisääminen henkilökohtaisesta avusta, henkilökohtaisen avun välitystoiminnan kehittäminen ja palvelujen suunnittelun periaatteiden työstäminen. Vuonna 2009 järjestettiin kolme paikallista infotilaisuutta vammaispalvelulain uudistuksesta (Suomussalmi, Kajaani ja Kuhmo). Kajaanissa pidettiin Työnantajuus ja työnjohtajuus -seminaari, Palvelutarpeen arviointi -seminaari, ja Palveluseteli-seminaari. Vuonna 2010 järjestettiin kuntayhtymän työntekijöille Kajaanissa Palvelujen ja tuen suunnittelu -täydennyskoulutus ja kaikille avoin Yksivuotias uudistunut vammaispalvelulaki Kainuussa -keskustelutilaisuus. Palvelusetelityöryhmä kokoontui kaksi kertaa vuoden aikana. Projekti mahdollisti alueen työntekijän osallistumisen Assistentti.infon avustajakeskusjaoston kokouksiin kaksi kertaa vuonna 2009 ja kerran 2010. 5.1.1 Avun välityksen käynnistyminen Projektin toiminnan aikana Lahteen perustettiin Päijät-Hämeen henkilökohtaisen avun keskus APURI. Apurin pääasiallisena tehtävänä on etsiä ja välittää avustajia ja antaa ohjausta ja neuvontaa työnantajina toimiville sekä henkilökohtaisille avustajille. Kainuun maakunta-kuntayhtymän alueella avun välitystoiminta aloitettiin maaliskuussa 2010. 5.1.2 Työnantajarengas Työnantajarengas on henkilökohtaisen avun järjestämisen malli, jossa useampi vammainen ihminen työllistää yhden (tai useamman) avustajan. Avustaja suorittaa kullekin työnantajalle työsopimuksissa sovitut työtehtävät työnantajarenkaassa sovittuun aikaan. Työnantajarengas muodostuu itsenäisistä työnantajista. Työantajarenkaaseen kuuluvat työnantajat sopivat yhdessä avustajan työvuoroista ja -ajasta, jonka hän työskentelee kullekin työnantajalle. Työnantajalle myönnettyä avustajatuntimäärää ei voi työnantajarenkaan avulla ylittää. Työnantajarenkaasta hyötyvät eniten ne työnantajat, joilla on käytössään vain vähäinen määrä avustajatunteja. Renkaassa toimivat työnantajat saattavat yhdessä pystyä työllistämään avustajan jopa kokopäiväisesti, jolloin avustajan löytyminen ja sitoutuminen työhön helpottuu. Työnantajan mahdollisuus avun saantiin laajenee esimerkiksi eri vuorokaudenaikoina ja viikonloppuina. 17
Työnantajarengasmallia on kehitetty käyttäjälähtöisesti syksystä 2008 alkaen. Päijät-Hämeessä järjestettiin infotilaisuuksia, joissa kerrottiin työnantajarenkaan toimintaperiaatteista ja kartoitettiin työantajien halukkuutta lähteä mukaan työnantajarengaskokeiluun. Työnantajarenkaasta kiinnostuneet työnantajat kokoontuivat aluksi kerran kuukaudessa ja kuusi kertaa vuonna 2009. Tilaisuuksiin osallistui vaihtelevasti 3-20 työnantajaa. Mukana oli myös sellaisia henkilöitä, joille oli myönnetty avustajatunteja, mutta jotka eivät olleet löytäneet avustajaa vähäisen tuntimäärän vuoksi (esim. 10h / kk). Toukokuussa 2010 tehtiin puhelinkysely kaikille työantajarenkaan kehittämisessä mukana olleille. Työnantajarenkaan haasteeksi koettiin se, ettei muita renkaasta kiinnostuneita työnantajia ollut löytynyt omalta asuinpaikkakunnalta, saati samalta asuinalueelta. Jotkut pelkäsivät työnantajarenkaassa toimimisen lisäävän työnantajavelvollisuuksia ja vähentävän avustajatunteja. Muutaman työnantajan elämäntilanne oli siinä määrin muuttunut, että he kokivat työnantajarenkaan itselleen tarpeettomaksi. Nämä työnantajat olivat saaneet toimintakykynsä heikentyessä lisää avustajatunteja, ja löytäneet itselleen kokopäiväisen avustajan. Sen sijaan kolme lahtelaista työnantajaa ja kaksi henkilökohtaista avustajaa päättivät ryhtyä työnantajarengaskokeiluun elokuusta 2010 alkaen. Projekti tuki työnantajia kokeilun suunnittelemisessa ja käynnistämisessä. Työnantajat kävivät kertomassa kokemuksistaan työnantajarenkaassa toimimisesta APURI:n tiedotustilaisuudessa sekä Asumispalvelusäätiö ASPAn projektien päättöseminaareissa (Neljä näkymää vihreästä talosta). Joulukuussa 2010 kaikki kolme työnantajaa kokivat työnantajarengaskokeilun siinä määrin onnistuneeksi ja arkea helpottavaksi, että päättivät jatkaa työnantajarenkaassa toimimista toistaiseksi. Työnantajarenkaan mallinnus löytyy: l Asumispalvelusäätiö ASPA www.aspa.fi/kehittaminen l Assistentti.info www.assistentti.info l Käyttäjän kokemuksen voi lukea Neljä näkymää vihreästä talosta -kirjasta, joka on myös pdf-tiedostona internetsivuilla www.aspa.fi/kehittaminen. l Työnantajarenkaasta on julkaistu myös kaksi lehtiartikkelia: Näkövammaisten Airut lehti nro 8/2010 ja Avain-lehti nro 1/2011. 5.1.3 Vertaisryhmät Lahdessa pidetyn työnantajien ja henkilökohtaisten avustajien kurssin jälkeen, keväällä 2008, osallistujat päättivät jatkaa tapaamisia vertaisryhmissä. Päijät- Hämeessä kokoontuu säännöllisesti kerran kuussa neljä vertaisryhmää: ryhmä näkövammaisille työnantajille (6 osallistujaa), muille työnantajille (10 osallistujaa) sekä henkilökohtaisille avustajille kaksi ryhmää (6-10 osallistujaa). Työnantajien ja avustajien ryhmät kokoontuvat samanaikaisesti, jolloin niihin tuleminen on mahdollisimman helppoa. Vertaisohjaajien koulutusta järjestettiin yhteistyössä Asumispalvelusäätiö ASPAn Verkot-projektin kanssa. Päijät-Hämeen vertaisryhmät toimivat omaehtoisesti 18
vertaisohjaajiensa johdolla. Myös Espoossa käynnistyi vertaisryhmätoiminta työnantajille alkuvuodesta 2011. Ryhmän perustivat Kohtaamisia-kurssin käyneet työnantajat kurssin vertaisryhmäkerran innoittamana. Pilottialueen kuntien vammaispalvelut ovat yhteisesti päättäneet maksaa avustajille palkkaa vertaisryhmäkokoontumisten ajalta. Käytäntö on vahva tuki ryhmien jatkumiselle ja kertoo ryhmien tarpeellisuudesta ja merkityksellisyydestä myös sosiaalityön näkökulmasta. 5.1.4 Henkilökohtaisten avustajien oppisopimuskoulutus Vähän mutta välttämättä -projektissa havaittiin myös henkilökohtaisten avustajien ammattikoulutuksen puuttuminen. Avustajien ammattikoulutuksen ajateltiin tuovan alalle arvostusta, motivoituneita työntekijöitä ja vaikuttavan myönteisesti avustajien palkkatasoon. Ammattikoulutuksen kehittämisellä haluttiin vahvistaa myös eroa perinteiseen hoitotyön koulutukseen; avustajien koulutuksessa tuli painottua palveluosaaminen ja käytännön työtaidot. Avustajien oppisopimuskoulutuksen opetussisällön pohjana käytettiin osioita Kohtaamisia-kurssista. Projekti aloitti neuvottelut pilottiluontoisesta henkilökohtaisten avustajien ammattiin valmentavasta koulutuksesta Helsingin oppisopimustoimiston, Assistentti. infon ja Helsingin Työväenopiston kanssa. Vastaavat neuvottelut koulutuksesta käytiin myös Kouvolan oppisopimustoimiston, Assistentti.infon ja Valkealan kristillisen kansanopiston kanssa. Pilottiluontoinen koulutus alkoi syyskuussa 2009 ja päättyi huhtikuussa 2010. Koulutukseen osallistui 13 henkilöä. Vastaava koulutus järjestettiin Helsingissä tammikuusta lokakuuhun 2010. Koulutukseen osallistui seitsemän avustajaa. Pilottikoulutusten pohjalta käynnistyi henkilökohtaisen avustajan ammattitutkinnon kehittämistyö, jota jatketaan edelleen Assistentti.infossa. 5.2 Tehdä näkyväksi näkövammaisten ihmisten avun tarvetta ja löytää keinoja vastata avun tarpeisiin Tavoitteena oli tehdä näkyväksi näkövammaisten ihmisten avustajatarve vähäisten mutta välttämättömien tuntien osalta ja verkostoitua muiden henkilökohtainen avustaja -järjestelmän piirissä toimivien kanssa. 5.2.1 Näkövammaisen ihmisen henkilökohtaisen avun kuvaus Näkövammaisten ihmisten avun tarve on luonteeltaan erilaista kuin muiden vammaisten ihmisten. Näkövammaiset ihmiset tarvitsevat apua näkemiseen ja tiedonhallintaan liittyviin asioihin. Heidän avun tarpeensa on harvoin fyysistä tai ihmisen kehon toimintaan liittyvää. Avun tarpeen tunnistamisen tueksi kaivattiin kuvausta. Kuvauksen sisällön tuottamista varten lähetettiin Näkövammaisten Keskusliitto ry:n tietopalvelun keskustelualueille pyyntö, että ihmiset kertoisivat 19
omista kokemuksistaan henkilökohtaisen avun käyttäjinä. Lisäksi tehtiin puhelinhaastattelu viidelle henkilölle. Näkövammaisten ihmisten kertomien kokemusten perusteella tuotettiin kuvaus, joka havainnollistaa ja konkretisoi näkövammaisten ihmisten tarvitseman / käyttämän henkilökohtaisen avun. Henkilökohtaista apua tarvitaan ympäristön visuaalisten elementtien ja tietojen kuvailuun, tulkintaan ja määrittelemiseen. Apua tarvitaan siis kaikessa, mikä yleensä tehdään näköaistin välittämän tiedon perusteella. Kuvausta voivat hyödyntää näkövammaiset ihmiset pohtiessaan omaa avuntarvettaan ja sosiaalityöntekijät asiakkaan avuntarpeen kartoittamisen ja kuvaamisen apuna. Kuvaus löytyy: l Asumispalvelusäätiö ASPA www.aspa.fi/ kehittaminen l Assistentti.info www.assistentti.info l Näkövammaisten Keskusliitto ry www.nkl.fi l Näkövammaisten Keskusliitto ry on myös julkaissut Mitä apua tarvitset? -Daisyn (digitaalinen äänikirja). Äänitteessä on mukana henkilökohtaisen avun kuvaus. 5.2.2 Avun päiväkirja Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista eli vammaispalvelulaki (VpL) edellyttää, että henkilökohtaisen avun asiakas pystyy kuvaamaan tarvitsemansa avun. Hänen on pystyttävä vastaamaan kysymyksiin mitä apua hän tarvitsee, missä ja milloin hän apua tarvitsee, miten apu järjestetään sekä millainen ihminen olisi hänelle paras avustaja. Projektissa pohdittiin välineitä, joilla olisi mahdollisimman helppo arvioida omaa avun tarvetta. Tästä syntyi ajatus Avun päiväkirjasta eli päivän tapahtumien kirjaamisesta avuntarpeen näkökulmasta. Päiväkirja on tuttu, arkipäiväinen apuväline ja sitä voi pitää monella eri tekniikalla tai tavalla kirjoittamalla, äänittämällä tai sähköisesti. Avun päiväkirja on ollut kommentoitavana ja koekäytössä muun muassa näkövammaisilla ihmisillä Näkövammaisten Keskusliitto ry:n näkövammaisten tietopalvelun keskustelualueiden kautta. Päiväkirjaan merkitään tilanteet, joissa käytetään sanoja Vietkö, tuotko, haetko, katsotko. Siis tilanteet, joissa avun tarpeen taustalla on vammaisuus eikä ihmisen luontainen laiskuus tai mukavuuden halu. Päiväkirjan lopussa on taulukko, jossa lasketaan yhteen päivän aikana tarvittu avun määrä ajallisesti, eli kuinka monta tuntia apua päivän aikana tarvittiin. Taulukko auttaa myös hahmottamaan sen, mihin vuorokauden aikaan avun tarve sijoittuu ja miten yhtäjaksoista avun tarve on. Avun tarpeen itsearviointi on erityisen tärkeää silloin, kun ihmiselle tehdään palvelutarpeen arviointia tai laaditaan palvelusuunnitelma. Avun päiväkirja löytyy sosiaali- ja ter- 20