Jukka Oksanen Päihde- ja mielenterveyspäivät 2011 VERTAISUUDEN HYÖDYNTÄMINEN HOITOVAIHTOEHTOJEN ETSIMISESSÄ VOIKO VERTAISUUTTA KEHITTÄÄ?
Pienyhteisö jokaisen tukena
ALAN VAUX (1988) Perheemme, ystävämme, työtoverimme ja neuvojamme ovat kuin tuuli. Kuten tuuli on tärkeä lentävän linnun siipien alla, myös verkosto pitää meidät ylhäällä, kantaa meitä eteenpäin, antaa mahdollisuuksia ja antaa meidän liitää ja liukua. Se vahvistaa kuulumistamme ryhmään ja antaa kokemusta identiteetistä, suuntaa arvojamme ja työntää meitä toimintaan. Kuten tuuli linnuille, muodostaa verkosto meille sosiaalisen pohjan, jonka turvin pääsemme eteenpäin.
CASSEL, CAPLAN, COBB John Cassel (1976): miten suurkaupungin ihmiset pysyvät terveinä? Gerald Caplan (1974): informaalin ympäristön aktivointi (perhe ja sukulaiset, naapuriapu, itsehoitoryhmät) Sydney Cobb (1976): sosiaalisen tuen tulee antaa kokemus siitä, että avun vastaanottaja on rakastettu ja kuuluu ihmisten joukkoon.
SVEN HESSLE (1990) ihmisen hyvinvointi (tai pahoinvointi) perustuu hänen jäsenyyteensä muutamaan pienryhmään, joissa kussakin on muutama henkilö (informaali huolenpito). ryhmät eivät välttämättä liity toisiinsa, eri ryhmissä voi olla samoja ihmisiä. ryhmien erilaisuus tuo rikkauden ja liiallinen samanlaisuus köyhdyttää.
PÄIHDEONGELMA päihdeongelma vaikuttaa pienryhmien verkostoon halkaisemalla ne ymmärtäjiin ja torjujiin. lopulta pienryhmistä ajaudutaan ulos ja liitytään uusiin, sopivampiin ryhmiin tai jäädään yksinäisyyteen. pahimmassa tapauksessa päihteenkäyttäjä on yhteydessä vain päihteenkäyttäjiin.
IDENTITEETTI Identiteetti = tunnistettava minä. Mistä minut erottaa? Keihin kuulun? Mihin minut yhdistetään? Mihin yhdistän itseni? Käsitys omasta minästä ja tietoisuus tiettyyn ryhmään kuulumisesta syntyvät vuorovaikutuksessa lähi-ihmisten kanssa. Edellyttää muilta saatavaa palautetta ja tulkintaa ja kykyä ottaa palautetta vastaan.
RISTIRIITAINEN IDENTITEETTI Heikko minäkuva vaikuttaa identiteetin jäsentymättömyyteen ja juurettomuuteen. Identiteetin rakentaminen on muutoksessa tärkeää: kuulunko minä nyt noihin? Tunne kuulumisesta (edes löyhän liiton kautta) rakentavaan ryhmään auttaa ihmistä syrjäytyneisyydentunteissa. Ryhmään kuulumisen tunne on terapeuttinen tekijä, joka tuottaa myös ahdistusta.
AHDISTUS RYHMÄSSÄ Moni hoitoa ja seuraa kaipaava yksinäinen ahdistuu ryhmässä. Ryhmään kuulumisen tunne edellyttää tutustumista ja läsnäoloa pitemmän aikaa. Ryhmän viisaus on sitä, että molemmat, sekä vanhempi ryhmäläinen että tulokas löytävät toisensa: suostuminen malliksi ja mielenkiinto mallin sovitukseen.
RYHMIEN LAATU? Laatu liittyy kohtaamisiin, joita on paljon eritasoisia. Kohtaamisten laatu luo hyvää jäsenyhteyttä ja vertaistukea. Kohtaamisten laatu liittyy myös siihen, miten vastuuta kantavat ihmiset näkevät roolinsa. Toiminta ja palaverit vaativat tiettyjä rooleja ja järjestystä eli sovittuja hyviä käytäntöjä.
KASVATTAJAYHTEISÖ Vertaistoiminnassa tapahtuu henkilökohtaista kehitystä. Ihmiset kasvavat tukemaan toisiaan ja omaksuvat vastuullisen roolin, jota voi kutsua kasvattajan asemaksi. Kasvattaja on: - ymmärtäjä - opastaja - kuuntelija - palautteen antaja - tulkitsija - ohjaaja
KASVATTAJAN ROOLI Kasvattajan rooli esiintyy ohjaamisessa, tukemisessa, vertaiskeskusteluissa, esimiestyössä, vanhemmuudessa. Rooli ei tarkoita sitä, että kasvattaja on ympäristöään ylempänä tai ojentaa muiden käsityksiä. Rooli tarkoittaa vastuuta ja ymmärrystä siitä, että toinen ei ole vielä löytänyt kaikkea sitä mitä kehitykseen tarvitaan. Kasvattaja on yhteisössä vastuuta saanut ja ottanut tavallinen keskustelukumppani.
KASVATTAJAN TAAKAT (Leila Keski-Luopa 2001) Kaikki ihmiset eivät noin vain yllä todelliseen kasvattajan rooliin. Rooliin liittyy kypsymistä vaativia taitoja. Kypsyminen tarkoittaa kykyä ajoittain irrottautua omista tarpeistaan toisen hyväksi. Roolin otto on sekä henkilökohtaista että yhteisössä olevaa, auki puhuttua asettumista toisten ihmisten tukijoiksi. Kasvattajan kypsyminen rooliinsa vaatii kolmea asiaa.
Taakka 1 DEPRIVAATIO = vaje - kasvattajan on huolehdittava henkilökohtaisista tarpeistaan muualla kuin kohtaamisessaan toisen kanssa. - kasvattajalla on kykyä olla vaatimatta toiselta sitä tyydytystä, jota ihmissuhteet yleensä tuottavat. Vaje täytetään muissa ihmissuhteissa. - kasvattaja ei saa asettaa omia lähtökohtiaan ensiksi, vaan hänen on otettava huomioon toisen kehitystilanne ja tuotava esiin yhteisön näkökulma.
Taakka 2 ERISTYS = erityisvastuu - eristyksissä oleminen tarkoittaa sitä, että kasvattajalla on tilanteessa erityisvastuu, jota hän ei voi jakaa toisen osapuolen kanssa, vaan hänen on kannettava vastuunsa yksin. - kasvattaja joutuu edustamaan yhteisöään ja näkökulmaansa ilman että hän voi vierittää auttamissuhteesta vastuuta toiselle. - auttamisen paine jää kasvattajalle, mutta sovitusta toiminnasta vastuu on toisella.
Taakka 3 YKSINÄISYYS = maalina olo - yksinäisyys tarkoittaa sitä, että toinen osapuoli sijoittaa kasvattajaan sellaisia ominaisuuksia, joita hänen voi olla vaikea hyväksyä. - toinen osapuoli siirtää ja heijastaa tuntemuksiaan kasvattajaan, näkee hänet muiden yli pyrkivänä tai luottaa häneen isänä tai äitinä, sijoittaa häneen omia sisäisiä ristiriitojaan sekä uskoa ja toivoa. - tämän kantaminen voi olla vaikeaa ja raskasta, varsinkin jos omat kokemukset kasvattajasta on huonot.
RYHMÄ KASVATTAA KAIKKIA Kasvattajan on suostuttava toimimaan tavalla, joka edistää toisen osapuolen kehittymistä ja jätettävä itsensä yksin niissä kohdin, joissa hän ei voi tulla sillä hetkellä kuulluksi. Vertaisryhmän laatuun vaikuttaa se, kasvattaako ryhmä tällaiseen kypsyyteen, toisen ymmärtämiseen ja ohjaamiseen.
YHTEENVETO Kysymys vertaisuuden hyödyntämisestä hoitovaihtoehtojen etsimisessä liittyy asiakkaiden kokemuksiin ryhmästä. Pyrkimys on, että ammattihoito ja vertaishoito kulkevat rinnakkain, toisiaan täydentäen. Kummankin hoidon laatu on tärkeä ja tutkimisen arvoinen.