No, miten voidaan yrittää varmistaa se, että saadaan aikaiseksi sopimus, joka toimii myös arjessa?

Transkriptio

1 Väestöliiton järjestämä seminaari Vertaistoiminnan kehittäjä, psykologi Virpi Lahtiharju: Miten lapsi voisi näkyä perheasioiden sovittelussa? Lapsi on sovittelussa mukana puheen ja mielikuvien tasolla. Lapsi on siten erilaisessa asemassa kuin vanhemmat, sillä lapsella on harvoin, jos koskaan, mahdollisuus soittaa sovittelijalle ja sanoa Hei, mitä mun pitäis tehdä? Mun vanhemmat riitelee koko ajan eikä mikään mitä ne sopi mun asioist melkeen koskaan pidä paikkansa. Ei, lapsi ei tee näin, mikä asettaa omat vaatimuksensa sopimukselle. Sopimuksen tulee olla myös lapsen arjessa toimiva. No, miten voidaan yrittää varmistaa se, että saadaan aikaiseksi sopimus, joka toimii myös arjessa? Vanhemmille annettava sovittelu tulee vastata vanhempien tarpeita. Periaate on, että mitä vakavampi riita lapsen asioista on, sitä vankempaa sovittelua tarvitaan. Niinpä toiset tarvitsevat erikoissovittelua, toiset perussovittelua. Mitä nopeammin vanhemmat saadaan heidän tarpeitaan vastaavan sovittelun piiriin, sitä tehokkaampaa sovittelu on. Mitä tarkoittavat lapsen asioiden perussovittelu ja erikoissovittelu Lapsen asioita koskeva perussovittelu lähtee siitä, että vanhempien kertomaan ja sanomisiin voidaan luottaa. Vanhemmat eivät tuo sovittelussa esille painavia tekijöitä, kuten esimerkiksi väkivaltaa, päihteiden käyttöä, mielenterveysongelmia, lapsen vakavia oireita tai pahoinvointia. Toisin sanoen vanhemmat eivät tuo esille asioita, jotka vaatisivat perusteellisempaa selvitystä. Niinpä perussovittelu keskittyy vanhempien erimielisyyksien, toiveiden ja mahdollisuuksien selvittämiseen sekä sitä kautta sovun löytämiseen vanhempien välillä lapsen asioissa. Lapsen asioiden erikoissovittelussa otetaan puolestaan huomioon vakavat syytökset sekä tehdään niitä koskevat tarpeelliset selvitykset. Erikoissovittelussa voidaan tarvittaessa käyttää apuna lastensuojelun muistiinpanoja, poliisitietoja, terveystietoja tai muita viranomaistietoja. Sen avulla voidaan myös arvioida lapsen tilannetta tai lapsen tarvetta lisätutkimuksiin. Erikoissovittelu voisi liittyä luontevana osana huoltoselvitysten alkuun tai se voisi olla oikeuden erikseen määräämää. Nykyinen lainsäädäntö mahdollistaisi erikoissovittelun selvityksen osana, sillä lainsäädäntö edellyttää, että vanhemmille annetaan mahdollisuus sopimuksen tekoon huoltoselvityksen yhteydessä. Sopimuksen teon voisi ymmärtää myös niin, että vanhemmille annetaan mahdollisuus vielä yrittää löytää sovintoa kiistanalaisten asioiden suhteen. Sen sijaan vanhempien määrääminen erikoissovitteluun vaatisi lainsäädännön muutoksia.

2 Miten voidaan arvioida, tarvitsevatko vanhemmat perussovittelua vai erikoissovittelua? Sovittelutarve määräytyy erimielisyyksien asteen ja/tai vanhempien vaatimusten perusteiden mukaan. Erimielisyyden astetta ja vanhempien vaatimuksia voidaan tarkastella mm. neljän kysymyksen kautta: 1. Mistä lapsen asioista vanhemmat ovat erimielisiä? Erikoissovittelun tarpeesta voi olla kyse esimerkiksi silloin, kun vanhemmilla on erimielisyyttä lapsen asumisesta. Asuminen on lapsen kannalta huomattavan iso asia. 2. Miten vanhemmat perustelevat toiveitaan tai vaatimuksiaan? Erikoissovittelun tarpeesta voi olla kyse esimerkiksi silloin, kun vanhempi perustelee omia vaatimuksiaan toisen vanhemman jonkinlaisella huonoudella, tämän ikävällä käytöksellä tai jos vanhempi pitää toista vanhempaa yksin syypäänä tilanteeseen. Toisen vanhemman huonouden tai ikävien piirteiden korostaminen saattaa olla hyvin loukkaavaa ja siten vaikeuttaa huomattavasti vanhempien mahdollisuuksia sovun löytämiseen lapsen asioissa. 3. Onko vanhempien elämässä joitakin vanhempia itseään koskevia haasteellisia asioita? Erikoissovittelun tarpeeseen voi viitata vanhempia itseään koskevat erilaiset vaikeudet, kuten väkivalta, erilaiset mielenterveysongelmat, alkoholin tai muiden päihteiden väärinkäyttö. Sovittelussa tarvitaan silloin yleensä mahdollisuutta selvittää asioiden todellinen tilanne, jotta vanhemmat saavat mahdollisimman realistisen kuvan tilanteesta. Löytääkseen lapselle turvallisen ja sopuisan ratkaisun vanhempien tulee ymmärtää erilaisten haitallisten ilmiöiden luonnetta sekä niiden asettamia rajoituksia. Parhaimmillaan erikoissovittelu on palvelu, jolla pystytään motivoimaan vanhempi tai vanhemmat avun piiriin. 4. Pystyvätkö vanhemmat ottamaan huomioon lapsen kehitykselliset tarpeet tai onko lapsella joitakin erityistarpeita kehityksensä suhteen? Erikoissovittelun tarpeesta voi kertoa vanhemman kyvyttömyys nähdä, ymmärtää ja/tai hoitaa lasta sekä lapsen arkisia asioita. Samoin erikoissovittelun tarpeesta voi kertoa lapsen oirehtiminen ja/tai sairasteleminen. Jos lapsella on selvästi paha olla, lapsi saattaa tarvita lisätutkimuksia tilanteensa selvittämiseksi. Entä miten voidaan päästä siihen, että sovittelu tuottaa halutun tuloksen, lapsen arjessa toimivan sopimuksen? Sovittelun tuloksia tulee seurata esimerkiksi tekemällä määräaikaisia sopimuksia. Määräaikaistensopimusten avulla voidaan varmistaa, että lapsen elämään löydetään oikeasti lapsen arjessa toimivat käytännöt. Määräaikaisten sopimusten kokeilu tulee kestää siihen asti, että tilanne

3 on lapsen kannalta riittävän hyvä. Sopimuksen tarkistaminen sitouttaa vanhempia tehtyihin sopimuksiin sekä lisää vanhempien luottamusta avun saantiin tarvittaessa. Tuki puolestaan vähentää vanhempien mahdollisia tapaamisasioihin liittyviä ahdistusta, pelkoa ja muita ikäviä tunteita. Lapsen kannalta seuranta-aika tai määräaikainen sopimus on usein paras tapa varmistaa toimivat käytännöt. Miten lapsi hänen tarpeensa ja toiveensa - voisivat näkyä sovittelussa, vaikka lapsi ei olekaan siellä mukana? Lapsen kannalta tärkein kysymys on vaihtotilanteet. Vaihtotilanteissa lapsi näkee ja ymmärtää, miten vanhemmat hoitavat keskenään hänen asioitaan. Lapsi tarvitsee aika ajoin kokemusta siitä, että vanhemmat pystyvät juttelemaan hänen asioistaan keskenään. Se mahdollistaa lapselle hyvää yhdessä oloa molempien vanhempien luona. Millainen on hyvä vaihtotilanne? Vaihtotilanteet lapsen kannalta tarkoittavat sitä, että lapsen pitää sitoutua noudattamaan tiettyä aikataulua, jonka vanhemmat ovat päättäneet. Lapsen pitää pystyä lähtemään tiettyyn aikaan, tiettyyn paikkaan, vaikka leikit ovat kesken tai kaverit pyytävät ulos. Siirtyminen toisen vanhemman kodista toisen kotiin on aluksi ja usein pitkäänkin lapselle ikään kuin kova työ, vaikka lapsi rakastaa syvästi molempia vanhempiaan ja haluaa ehdottomasti olla molempien kanssa. Vaihtotilanteet ovat lapsen kannalta rasittavia, minkä vuoksi niihin täytyy erityisesti valmistautua. Valmistautuminen on erilaista riippuen siitä, lähettääkö vanhempi lapsen toisen vanhemman luo vai onko hän itse vastaanottamassa lasta. Lähtiessään toisen vanhemman luo lapsi voi tarvita esimerkiksi keskusteluja, lohtua, tukea, rohkaisua, mukaan otettavien tavaroiden selvittelyä, puhelinsoittoja, tekstiviestejä jne. riippuen kustakin lapsesta ja hänen tilanteestaan yksilöllisesti. Saapuessaan vanhempansa luo lapsi tarvitsee hetken erityistä huomiota, esimerkiksi kiireetöntä yhdessäoloa, vanhemman huolenpitoa, syliä, halia, läheisyyttä. Lapsen olisi myös hyvä saada kokea riittävän usein, että vanhempi iloitsee nähdessään taas lapsensa. Tämän tulisi näkyä erityisesti siinä hetkessä, kun lapsi näkee jälleen vanhempansa. Hyvä vaihtotilanne on suunniteltu lapsen arkeen sopivaksi. Hyvä vaihtotilanne on suunniteltu sellaiseksi, että molemmat vanhemmat voivat sitoutua siihen ilman työhön liittyviä tai muita vastaavia paineita. Lienee tärkeätä mainita, vaikka asia voi tuntuakin itsestään selvältä, että lapsi ei saa lähteä toisen vanhemman luo väsyneenä eikä nälkäisenä! Mitä sopimuksen noudattaminen tarkoittaa lapsen kannalta? Vaihtotilanteiden huolellisen suunnittelun lisäksi lapsen kannalta tärkeätä on sellaisten sopimusten laadinta, että lapsen on helppo hahmottaa vanhempien tekemä sopimus sekä painaa se mieleensä. Säännöllisyys sopimuksen noudattamisessa antaa lapselle mahdollisuuden ennakoida ja suunnitella omaa elämäänsä kummankin vanhemman kodissa ja kummankin vanhemman kanssa. Ennakointi ja

4 suunnittelu lisäävät lapsen hyvinvointia sekä tukevat hänen kasvuaan ja kehitystään. Se voi myös mahdollistaa turvallisen ja hyvän suhteen vanhemman kanssa. Vanhempien usein toivoma joustavuus voi lapsen kannalta tarkoittaakin mielivaltaa, vaikka vanhemmat eivät sitä toki tarkoita eivätkä halua. Kaikessa kiireessä voi kuitenkin käydä niin, että sopimuksia muutetaan ilman, että lapsen toiveita asian suhteen selvitetään. Aikaa ei löydykään lapsen ajatusten selvittämiseen ja kuulemiseen. Eri asia on, jos sopimuksista joustetaan lapsen tarpeiden vuoksi. Silloin jousto voi tukea lapsen kasvua ja kehitystä. Millaisia tunteita lapsen oleminen kahdessa kodissa herättää? Lapsi ja hänen asiansa herättävät vanhemmissa voimakkaita tunteita. Niinpä tunteiden käsittely on luonnollinen osa sovittelua. Lapsi kaipaa tietoa ja kokemusta siitä, että molemmat vanhemmat rakastavat häntä eikä hän ole syypää vanhempien välisiin erimielisyyksiin. Lapsi kaipaa mahdollisuutta tuoda esille ikäväänsä toista vanhempaa kohtaan sekä ilmaista erilaisia tunteitaan kuten pelkojaan, pettymyksiään, turhautumisiaan ja yksinäisyyden tunnettaan. On hyvä huomata, että lapsen ikävä toisen vanhemman luo on hyvä merkki. Ikävä vuoroin molempien vanhempien luo on paras merkki. Lapsen ikävä kertoo lapsen rakkaudesta. Vanhemmat voisivat keskustella ja vaihtaa tietojaan siitä, mikä lasta lohduttaa, miten lapsi pääsee ikävän yli ja miten vanhempi voi auttaa lastaan. Jos lapsi ei ilmaise ikäväänsä, niin vanhempien kanssa voisi keskustella siitä, mitä pitäisi tapahtua, että lapsi alkaisi myös kaivata vanhempiaan. Sellainen lähestymistapa voisi auttaa vanhempia löytämään oikeita toimintatapoja. On hyvä huomata, että myös vanhemman ikävä on arvokas asia. Se kertoo, että lapsi on vanhemmalle tärkeä ja vanhempi on tunnetasolla kiintynyt ja kiinnittynyt lapseen. Ikävän voi mainita lapselle osoituksena rakkaudesta: Mullakin on ikävä sua, koska mä rakastan sua. Vaikka tää ikävä tuntuu kipeältä, niin muistathan sä, että se kertoo hyvästä asiasta. Ja kohtahan me taas jo nähdään. Ikävä voi kuitenkin olla vanhemmalle myös raskasta ja joskus sietämätöntäkin. Vanhempaa voi auttaa, jos hänen kanssaan pohtii, mikä auttaisi häntä sietämään ikäväänsä lapsen poissa ollessa. Näin vanhempi voi löytää toimintatapoja, jotka auttavat häntä arjessa selviytymään ikävän kanssa. Lapsen asiat herättävät paljon myös muita kipeitä tunteita: niin vanhemmat kuin lapsetkin voivat kokea mm. pelkoa, pettymyksiä, häpeää, noloja tilanteita, yksinäisyyttä, turhautumista, syyllisyyttä, epäonnea ja epäonnistumisia. Tunteista puhuminen ja niistä mainitseminen sovittelussa on tärkeätä. Jos kipeät tunteet jäävät tunnistamatta tai ne ohitetaan, niin on vaarana, että hyvätkin sopimukset kariutuvat arjessa tunteiden myllerryksessä. Jos vanhemmat itse tuottavat puhetta tunteista, se kertoo lapsen kannalta hyvästä tilanteesta eli vanhempien kyvystä tunnistaa ja käsitellä tunteita. Miten kannetaan vastuuta lapsen asioista eron jälkeen? Lapsi tarvitsee tunnetta ja kokemusta siitä, että hänestä huolehditaan ja hänen asioistaan kannetaan täysi vastuu. Jos lapsi asuu vanhempiensa kanssa samassa taloudessa, lapsi oppii nopeasti tietämään, mistä asioista isä ja mistä asioista puolestaan äiti kantaa vastuun hänen kohdallaan. Esimerkiksi isä voi viedä lapsen tarhaan tai kouluun ja lapsi tietää, että halutessaan hän voi jutella

5 isän kanssa tästä asiasta tai äiti voi lukea iltasadun ja lapsi tietää, että hän voi esittää äidille toiveita iltahetkien suhteen. Kun lapsi elää kahdessa kodissa, tilanne muuttuu. Vanhempien kesken ei enää toimi aikaisempi luonteva työnjako, vaan kumpikin vanhempi vuorollaan ottaa lapsen asioista täyden vastuun. Kumpikin vanhempi tekee tahollaan yksin ne asiat, jotka vanhemmat ennen eroa jakoivat. Vastuunkanto lapsen asioissa lähtee lapselle sopivien toimivien käytäntöjen etsimisestä, niistä sopimisesta sekä sopimuksissa pitäytymisestä. Mutta vastuunkanto on myös sitä, että vanhempi vuoroin kertoo ja vuoroin kyselee kaikista lapsen asioista toiselta vanhemmalta. Lisäksi lapsi tarvitsee sitä, että vanhempi ottaa huomioon sekä hänen kehitykselliset että tunne-elämään liittyvät tarpeensa. Jos lapsi esimerkiksi haluaa tehdä läksyt toisessa kodissa ennen siirtymistään toiseen kotiin, se tulisi olla mahdollista. Jos vanhempi kuitenkin on sitä mieltä, että hän haluaa lapsen tulevan suoraan koulusta omaan kotiinsa, niin hän voi löytää tilanteeseen sopivan ratkaisun pohtimalla kysymystä: Mitä minun tulisi tehdä, että lapsi haluaisi tulla suoraan koulusta kotiin minun luokseni?. Milloin sovittelu voidaan lopettaa? Lapsella voi olla hyvinkin erilaisia tapaamiskäytäntöjä. Ei ole olemassa oikeita tai vääriä käytäntöjä! On olemassa kullekin lapselle ja hänen vanhemmilleen sopivat käytännöt. Jotta lapselle löydetään sopivat tapaamiskäytännöt, niiden etsiminen tulee lähteä lapsesta itsestään, hänen tarpeistaan ja toiveistaan sekä hänen ominaispiirteistään ja lähisuhteistaan. Koska ihmisen niin lapsen kuin vanhempien - elämä on sittenkin aika monimuotoista ja ihmeellistä, se tarkoittaa usein sitä, että lapsen asioihin ei ole useinkaan yksinkertaisia tai helppoja ratkaisuja. Yleensä hyvien sopimusten löytäminen on pitkien keskustelujen ja pohdintojen, sovittelun, tulosta. Sovittelu on puolestaan valmis, kun lapsen asioista on löydetty lapsen arjessa toimiva sopimus. Virpi Lahtiharju vertaistoiminnan kehittäjä Lastensuojelun Keskusliitto Neuvo-projekti virpi.lahtiharju@lskl.fi gsm