OLI NIINKU VAIKEA SANOA SANAA SEKSI

OLI NIINKU VAIKEA SANOA SANAA SEKSI Ikääntyneiden miesten seksuaalisuus ja sen tukeminen kotisairaanhoitajien näkökulmasta Ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyö Hoitotyön koulutusohjelma Hämeenlinna 15.10.2009 Susanna Koivisto

OPINNÄYTETYÖ Hoitotyön koulutusohjelma Korkeakoulunkatu 3 13130 Hämeenlinna Työn nimi Oli niinku vaikea sanoa sanaa seksi - Ikääntyneiden miesten seksuaalisuus ja sen tukeminen Tekijä Susanna Koivisto Saaristenkatu 4a 17 13100Hämeenlinna Ohjaava opettaja Marketta Jokinen Hyväksytty..20 Arvioinnin kohteena on opiskelijan koko opinnäytetyöhön liittyvä oppimisprosessi Hyväksyjä

TIIVISTELMÄ HÄMEENLINNA Hoitotyön koulutusohjelma Terveydenhoitotyö Tekijä Susanna Koivisto Vuosi 2009 Toimeksiantaja Työn nimi Työn säilytyspaikka Hämeenlinnan kaupungin kotisairaanhoito, Vankkuri-hanke Oli niinku vaikea sanoa sanaa seksi - Ikääntyneiden miesten seksuaalisuus ja sen tukeminen HAMK, Lahdensivu TIIVISTELMÄ Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata kotisairaanhoidon hoitajien näkemyksiä ikääntyneiden miesten seksuaalisuuden ilmenemismuodoista. Tarkoituksena oli myös ottaa selvää hoitajien käyttämistä menetelmistä seksuaaliongelmia selvittäessä sekä kartoittaa hoitajien valmiuksia seksuaalisuuden kohtaamiseen. Tavoitteena oli lisätä tutkittua tietoa ikääntyneiden seksuaalisuudesta, jotta hoitajat kiinnittäisivät huomiota ikääntyneiden seksuaalioikeuksiin ja omaan ammatilliseen osaamiseen. Opinnäytetyö oli lähtökohdaltaan kvalitatiivinen. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastattelemalla talvella 2009 kolmea kotisairaanhoitajaa. Haastatteluaineisto analysoitiin sisällönanalyysillä aineistolähtöisesti. Opinnäytetyö on tehty Hämeenlinnan seudun vanhustyön kehittämisyksikkö hankkeeseen, jonka nimi oli Vankkuri. Hanke päättyi 31.12.2008. Hankkeen yhtenä tavoitteena oli lisätä hoitajien tietoa, taitoa ja osaamista ikääntyneiden kanssa työskentelystä. Opinnäytetyön tulosten mukaan hoitajat ymmärtävät ikääntyneiden miesten seksuaalisuuden ilmaisut monimuotoisesti. Opinnäytetyössä ilmeni, että hoitajilla on valmiuksia suhtautua tilanteisiin ammatillisesti esimerkiksi antamalla ohjausta ja neuvontaa sekä varautumalla tilanteisiin etukäteen. Seksuaalisuuden tukemisen ammatillinen osaaminen rakentui tiedoista, henkilökohtaisista ominaisuuksista sekä työyhteisön tuesta. Opinnäytetyön kehitystehtävänä kirjoitin lehtiartikkelin Suomen terveydenhoitajaliiton ammattilehteen opinnäytetyöni tuloksista. Avainsanat Ikääntyneiden seksuaalisuuden ilmeneminen, seksuaalisuuden kohtaaminen hoitotyössä, ammatillinen osaaminen Sivut 40 s. + liitteet 15 s.

ABSTRACT HÄMEENLINNA Degree Programme of Nursing Public Health Nurse Author Susanna Koivisto Year 2009 Commissioned by Subject of Bachelor s thesis Archives Home Care Nursing of Hämeenlinna, Vankkuri- project It s so hard to say sex - Sexuality of ageing men from nurses perspective HAMK University of Applied Sciences, Lahdensivu ABSTRACT The purpose of this thesis was to find out nursing staff s experiences how sexuality was expressed among the ageing men. The purpose was also to study nursing staff s ways to help ageing men with their sexual problems. The aim of the thesis was to increase the amount of researched information about sexuality among the elderly. The aim was also to have attension to sexual rights of the ageing and professional skills of nurses. The research material for this thesis was gathered during the winter of 2009 with theme interview(n3). The interviewees were selected from home care nursing. The research material was analyzed using content analysis method. This thesis was done for geriatric work development unit in Hämeenlinna area -project called the Vankkuri project.project which ended 31.12.2008. The aim of the project was to increase the nursing staff s knowledge and skills when it comes to working with the senior citizens. On the basis of the research resulted that the senior citizens express their sexuality in many ways. The elderly were seen as sexual beings in nursing work. Nurses have skills to face sexuality and they are professionally qualified. For example they give information concerning sexuality. Professionality was based on knowledgement, personal skills and work comynity s help. As an extension to this research project was a newspaper article concerning results of this thesis. It was released in The magazine of Finnish Publc Helath Nurses association s magazine. Keywords Sexuality of the elderly, expression of the sexuality, facing sexuality, the professional skills of nurses. Pages 40 p. + appendices 15 s.

SISÄLLYS 1 JOHDANTO... 1 2 IKÄÄNTYNEIDEN MIESTEN SEKSUAALISUUS HOITOTYÖSSÄ... 2 2.1 Seksuaalisuus... 2 2.1.1 Ikääntyneiden seksuaalisuus... 3 2.1.2 Miehen seksuaalisuuden erityispiirteitä... 4 2.2 Ikääntyneet ja seksuaalisuus hoitotyössä... 5 2.2.1 Hoitotyö ja seksuaalisuuden kohtaaminen... 6 2.2.2 Seksuaalineuvonta hoitotyössä... 6 2.2.3 Lähestymistapa seksuaalineuvonnassa... 7 2.2.4 Hoitajan henkilökohtaiset edellytykset seksuaalisuuden tukijana... 8 2.3 Sukupolvien väliset erot seksuaalisuudessa... 8 2.3.1 Seksuaalikulttuurin vaikutukset seksuaalikäyttäytymiseen... 9 2.4 Seksuaalinen toimintakyky ikääntyessä... 9 2.4.1 Sukupuolielämän häiriöt... 10 2.4.2 Sairaudet ja seksi... 11 3 OPINNÄYTETYÖN TARKOITUS JA TEHTÄVÄT... 13 4 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS... 13 4.1 Kohderyhmä ja tiedonkeruu... 13 4.2 Kvalitatiivinen lähestymistapa... 14 4.3 Teemahaastattelu... 15 4.4 Tutkimuskysymykset... 15 4.5 Aineiston analysointi... 16 4.6 Opinnäytetyön eettisyys... 17 4.7 Opinnäytetyön luotettavuus... 18 5 TULOKSET... 19 5.1 Seksuaalisuuden ilmenemisen muodot... 19 5.2 Hoitajien käyttämät työmenetelmät... 23 5.3 Ammatillisen osaamisen rakentuminen... 29 6 POHDINTA... 32 6.1 Ikääntyneiden miesten seksuaalisuuden esille tuominen... 33 6.2 Ammatillinen tukeminen ja osaaminen... 34 6.3 Johtopäätökset... 36 6.4 Jatkotutkimusaiheet... 37 6.5 Arviointia... 37 LÄHTEET... 39 LIITE 1 LIITE 2 Haastattelulomake Opinnäytetyön jatkotyö Seksuaaliterveyden edistäminen ikääntyneillä miehillä

1 JOHDANTO Ikääntyneiden hoitotyössä hoitajat kohtaavat seksuaalisuuden ilmenemisen muotoja, sillä seksuaalisuuden tukeminen on yksi osa kokonaisvaltaista hoitotyötä, ja tähän tulee osata suhtautua ammatillisesti. Ikääntyneellä on oikeus seksuaalisuuteen ja hänellä tulee olla mahdollisuus saada tietoa ja ohjausta seksuaaliongelmissa. Yhteisten toimintatapojen luominen työpaikalle, oman osaamisen kartoittaminen ja arviointi sekä hoidettavan sukupolven seksuaalisuuden tunteminen helpottavat hoitotyön ammattilaisia mahdollisesti kohtamaan näitä tilanteita. Työskennellessäni eri osastoilla sairaaloissa jouduin pysähtymään aina saman kysymyksen äärelle, miten ja mitä vastaan, jos asiakas haluaa suoraan tai epäsuorasti keskustella seksuaalisuudesta tai tarvitsee muuten apua tällä osa-alueella tiedostamattaan. Epäsuorina avunpyyntöinä näen härskit vitsit, pyllylle taputukset ja suorina esimerkiksi asialliset kysymykset Viagran ja sydänlääkkeiden yhteen sopivuudesta. Seksuaalisuuden ilmaisut monimuotoisuudessaan on haastavaa, mutta ne tulee osata kohdata ammatillisesti. Haluan opinnäytetyölläni tarjota hoitajille tilaisuuden pohtia ikääntyneiden seksuaalisuuden ilmenemistä sen monimuotoisuudessaan, verrata hoitajien omia kokemuksia työssäni ilmeneviin tuloksiin sekä pohtia myös heidän omaa osaamistaan. Seksuaalisuuden tukeminen edellyttää hoitajalta ensisijaisesti oman seksuaalisuuden ymmärtämistä. Opinnäytetyön jatkotyössä käsittelen laajemmin seksuaaliterveyden edistämistä ikääntyneillä. Aiheesta ei ole tehty aiempaa opinnäytetyötä juuri tällä rajauksella, keskittyen ainoastaan miehiin ja kotona tehtävään hoitotyöhön. Tällä hetkellä iäkkäät ovat sota-aikana syntynyttä sukupolvea, jolle seksuaalisuus tarkoittaa hyvin eri asioita kuin nuoremmille sukupolville. Hoidettava sukupolvi on aina tunnettava ja kulttuuriset muutokset huomioitava. Opinnäytetyön tavoitteena on selvittää ikääntyneiden miesten seksuaalisuuden ilmenemisen muotoja sekä sitä, millä tavalla he näkevät ammatillisen osaamisensa tällä vaativalla hoitotyön osa-alueella. Tavoitteena on myös hoitajien ammatillisen osaamisen lisääminen hoitotyössä tämän opinnäytetyön myötä. 1

2 IKÄÄNTYNEIDEN MIESTEN SEKSUAALISUUS HOITOTYÖSSÄ 2.1 Seksuaalisuus Ihmisen seksuaalisuus on hyvin monimutkainen ja laaja kokonaisuus. On vaikeaa eritellä, onko seksuaalisuus biologista hormonitoimintaa, välittäjäaineiden ja neuromodulaattoreiden tuottamia reaktiovasteita vai aivotoimintaa. Kyseessä on näiden kaikkien yhdistynyt kokonaisuus, johon edellä tarkastellut evalutionaariset ja kulttuuritekijät vaikuttavat. Seksuaalisuus ei ole vai anatomis-biologinen ulottuvuus, vaan siihen vaikuttavat myös yksilön oma käsitys, kokemus ja tietoisuus sukupuolestaan eli seksuaaliidentiteetti sekä muiden ihmisten ja yhteisön näkemys ja tulkinta yksilöstä.( Virtanen 2002, 35.) Trieschmann (1988) pitää tärkeänä seksuaalisuutta määriteltäessä sukupuolivietin ja sukupuoliaktin erottamista toisistaan sekä niitä laajemmasta seksuaalisuuden kokonaiskäsitteestä. Ihmiset ilmentävät seksuaalisuuttaan myös puheessa, ajattelussa, tunteissa, arvoissa, normeissa ja ei eroottisessa käyttäytymisessään. Rothberg (1987) pitää seksuaalisuutta hyvin monitahoisena ja sisällyttää siihen persoonallisuuden ja tunteet, tunnereaktiot, läheisyyden, rakkauden ja kumppanuuden. (Virtanen 2002, 21.) Seksuaalisuus on normaali osa ihmisen elämää ja se on myös tärkeä voimavara. Seksuaalisuudelle ei voi määritellä oikeaa ikää eikä aikaa. Seksuaalisuus saa eri vaiheissa ihmisen elämässä erilaisia yksilöllisiä merkityksiä ja painoarvoja. (Lyyra, Pikkarainen & Tilkkanen, 2007, 170.) Seksuaalisuus ilmenee erilaisina muotoina. Muotoja ovat lähellä olo, hyväily, seksiin liittyvät asiat ja näiden asioiden ajatteleminen myönteisesti sekä itse yhdyntä. Ihmisen elämässä seksuaalisuus on olennainen osa. Kokonaisvaltaiseen seksuaalisuuden ilmaisuun ja kehittymiseen vaikuttavat inhimillisten perustarpeiden tyydyttyminen, kuten kokemukset omasta arvokkuudesta, saadusta hellyydestä sekä rakkaudesta ja koetusta mielihyvästä. (Lyyra ym. 2007 171.) Sukupuoli- eli seksuaali-identiteetti tarkoittaa suppeasti määriteltynä yksilön sisäistä kokemusta ja tietoisuutta siitä, onko hän mies vai nainen. Laajasti katsottuna se koostuu kolmesta eri osa-alueesta. Lapselle kehittyy ensimmäisinä elinvuosinaan ydinseksuaalisuus- identiteetti, jonka kautta lapsi muodostaa käsityksensä naisena ja miehenä olemisesta sekä omasta sukupuolisuudestaan. Toiseksi seksuaali- identiteettiin lasketaan kuuluvaksi sukupuolirooli, joka sisältää yksilön kaiken toiminnan, käyttäytymisen, puheen, arvojen ilmaisemisen, leikin, työn, harrastukset ja valinnat, joilla ihminen ilmaisee itselleen ja muille olevansa nainen tai mies tai jotain muuta. Sukupuoli-identiteetin kolmas osa-alue on seksuaalinen orientaatio, johon kuuluvat hetero- homo- ja biseksuaalisuus.(virtanen 2002, 48-49.) 2

Ihmisen seksuaalinen eheys eli seksuaaliterveys tarkoittaa yksilön näkemystä omasta sukupuolisuudestaan. Tämä näkemys vaikuttaa hänen persoonallisuutensa ja sosiaaliseen käyttäytymiseensä, näkemykseen omasta itsestä, itseilmaisuun ja ihmissuhteisiin. Seksuaalista eheyttä eli seksuaaliterveyttä edistää se, että hän hyväksyy seksuaalisutensa ja suhtautuu siihen myönteisesti. Yksilön seksuaaliseen eheyteen vaikuttavat minäidentiteetti, kommunikaatio sekä ympäristö. Nämä determinantit eli muuttujat vaikuttavat yksilön onnistumiseen seksuaalisen eheyden tarpeen tyydyttämisessä. (Yura & Walsh 1993, 213.) Minäidentiteettiin vaikuttavat monet tekijät, kuten sukupuoli-identiteetti ja se on kaiken itseilmaisun perusta ja tärkein seksuaaliseen eheyteen vaikuttava determinantti. Minäidentiteettiin vaikuttavat fyysinen minäkuva, rooli, itsearvostus sekä terveydentila. Kommunikaatio on ihmisten välinen kosketuspinta ja kaikki seksuaalinen ilmaisu, sanallinen tai sanaton, on kommunikaatiota, lukuun ottamatta itsetyydytystä. Läheisyys on myös yksi kommunikaation osa-alueista. Läheisyys tarkoittaa fyysistä ja emotionaalista koskettamista kahden tai useamman ihmisen välillä ja se on samalla seksuaaliselle eheydelle välttämätön osa-alue. Ympäristö, johon luetaan kuuluvaksi kulttuuri, perhe ja päivittäiset elinolosuhteet, antaa puitteet inhimilliselle vuorovaikutukselle ja vaikuttaa niin minäidentiteettiin kuin kommunikaatioonkin. Muutos yhden determinantin alueella vaikuttaa aina muihin muuttujiin joko negatiivisesti tai positiivisesti. (Yura & Walsh 1993, 218-226.) 2.1.1 Ikääntyneiden seksuaalisuus Erityisesti miesten sairauksien on esitetty aiheuttavan sukupuolielämän loppumisen monilla iäkkäillä pareilla ja toisaalta leskeytyminen ja iäkkäiden omat kielteiset asenteet seksuaalisuuteen, erityisesti vanhuusiän seksuaalisuuteen, vähentävät seksuaalista aktiivisuutta. Näin varsinkin kun seksuaalisuus käsitetään usein melko yhdyntäkeskeisesti ja kapeasti. (Haavio-Mannila & Kontula 1993, 227.) Ikääntyvillä miehillä ja naisilla on oikeus seksuaalisuuden ilmaisuun, eikä seksuaalisuuden ja seksin merkitystä voi vähätellä ikääntyneiden ihmisten elämässä. Ikääntyneillä ihmisillä kokemus seksuaalisuudesta tarkoittaa kokonaisvaltaisesti lämpöä, läheisyyttä, hyväksytyksi tulemista, yhdessä koettuja asioita ja erilaisia kosketuksia. (Lyyra ym. 2007,170.) Myös Seksologian maailmanjärjestön seksuaalioikeuksien julistuksessa vuonna 1999 mainitaan oikeus seksuaaliseen mielihyvään. Seksuaalinen mielihyvä on itse-erotiikkaa ja fyysisen, psyykkisen, älyllisen sekä henkisen hyvinvoinnin lähde. Samassa julistuksessa vaaditaan kaikille myös oikeutta saada seksuaalisuutta koskevaa tieteellisesti perusteltua tietoa. (Seksuaalioikeuksien julistus 1999.) Ikääntyneillä on melko vähän mahdollisuuksia tai uskallusta ottaa selvää, mitä seksuaalisille toiminnoille tapahtuu vanhenemisen myötä. Ympäristön asenteet eivät ainakaan helpota vanhempien ihmisten seksuaalisuuden 3

ilmenemistä. Vanhuksia tulisi tukea esimerkiksi pukeutumisen, ulkonäön ja vaikkapa kampauksenkin kohentamiseen. (Aantaa & Tilvis 2001, 237.) Monet seksuaalisen käyttäytymisen alueella tapahtuvat vanhenemisen muutokset jäävät vastaanotolla usein selvittämättä, ja se aiheuttaa turhaan ongelmia ja masennusta. Ikääntyneiden seksuaalisessa käyttäytymisessä on paljon vaihteluita, eikä normaalia, ikään kuuluvaa, ole helppoa määritellä. Aktiivisuus seksuaalisuuden alueella vähenee iän myötä, mitattiinpa sitä miten tahansa: seksuaalisina mielikuvina, kiinnostuksena tai orgasmiin johtaneina yhdyntöinä. Yksilölliset erot ovat kuitenkin aina suuret. (Aantaa & Tilvis 2001, 237.) Eroottisuus ja seksuaalisuus eivät elä ainoastaan ulkoisessa käyttäytymisessä ja toiminnassa vaan seksuaalisena voi elää ilman masturbaatiota ja rakasteluakin. Mielikuvat, eroottiset unet ja muistot voivat olla väkeviä sensuaalisen ja eroottisen elämän tapoja. Näiden asioiden kautta voi vahvistaa itsetuntoaan ja itseään naisena ja miehenä, vastustaa käsitystä sukupuolettomasta vanhuksesta, vaikka seksuaalielämää ulkoisena toimintana ei kenties tahtoisikaan jatkaa. Ikääntyneen vanhetessa yksin, on seksuaalisena ihmisenä elämiselle erilaisia vaihtoehtoja, eikä kukaan voi sanoa, että joku niistä olisi parempi kuin muut. (Pohjolainen, Ronkainen & Ruth 1994,22.) 2.1.2 Miehen seksuaalisuuden erityispiirteitä Miehen seksuaalisuuden erityispiirteinä voidaan nähdä sukupuolisuuden merkitys tärkeänä miehisyyden määreenä, yhdyntäkeskeinen aktiivinen seksuaalinen toiminta ja normatiivisuus (Pohjolainen ym. 199,133). Tutkittaessa seksuaalista aktiivisuutta, joka yleisimmin on määritelty yhdyntöjen tai masturboinnin lukumäärän mukaan, ovat miehet kaikissa ikäluokissa aktiivisempia kuin naiset ja miehet ryhtyvät useammin tuumasta toimeen. He toivovat ja ajattelevat seksiasioita useammin kuin naiset. Vanhemmissa ikäluokissa, yli 50-vuotiaissa, tämä ero oli erityisen suuri. (Pohjolainen ym. 1994, 134.) Itsetyydytyksen asema yhtenä seksuaalisuuden muotona on hyvä huomioida. Se on seksuaalisen nautinnon tuottamisen muotona kummallekin sukupuolelle tehokkain tapa. Jotta masturbaatiosta tulisi luonteva osa seksuaalisuutta, siitä on tehtävä normaali ja hyväksyttävä asia. (Pohjolainen ym. 1994, 224.) On tosiasia, että mies, joka ei seitsemissäkymmenissä saa siemensyöksyä kuukauteen, voi mahdollisesti menettää mahdollisuuden saada niitä loppuiäkseen. Jos mies sen sijaan masturboi vähintään kerran, mieluummin kahdesti viikossa, hänellä on kaikki mahdollisuudet säilyttää sukuelintensä toimintakyky. (Reuben 2000, 192.) Itsetyydytyksessä ovat toiset läsnä ainoastaan mielikuvien ja fantasioiden muodossa. Siinä on sen voima ja puute. Kosketus, hyväily, toisen vartalon 4

lämpö ovat asioita, jotka saattavat olla tärkeämpiä kuin itse tyydytys, jonka itsetyydytyksellä saa. On mahdollisesti niin, että teknisenä ratkaisuna masturbaatio ei voi koskaan korvata läheisyyden, hellyyden ja kosketuksen puutetta. Ne ovat inhimillisyyden kannalta vielä keskeisemmällä sijalla kuin lyhytkestoinen seksuaalinen tyydytys. (Pohjolainen ym.1994, 228.) 2.2 Ikääntyneet ja seksuaalisuus hoitotyössä Vanhuksiksi lasketaan tilastollisesti 65 vuotta täyttäneet. (Ruikka, Sourander & Tilvis 1992,61). Yli 60-vuotiaista kolmannes ja 75 vuotta täyttäneistä kaksi kolmasosaa saa pitkäaikaista hoitoa tai apua arkipäivän toimien hoitamiseen (Heikkinen & Marin,2002,44). Ikääntyneiden lukumäärän sekä absoluuttinen että relatiivinen kasvu, joka on ollut varsin huomattavaa viime vuosina ja yhä jatkuu, korostaa vanhusten terveyden ylläpidon ja sairauksien hoidon merkitystä (Aantaa & Tilvis, 2001, 19). Iäkkäiden ihmisten keskimääräinen odotettavissa oleva elinikä on viime vuosikymmeninä huomattavasti pidentynyt. Suhteellisesti suurinta on ollut yli 80- vuotiaiden elinajan piteneminen. 60-75 -vuotiaiden toimintakyky on kohentunut ja lähes kaikki tämän ikäryhmän ihmiset elävät omissa kodeissaan itsenäisesti, vaikka pitkäaikaissairaudet ovatkin yleisiä. (Terveys 2015-kansanterveysohjelma, ikääntyneen terveys 2001, 25.) Ei ole olemassa yksiselitteistä määritelmää sille, minkä ikäinen on seksuaalisuuden osa-alueella ikääntyvä tai vanha (Kiviluoto 2000, 307). Työssäni haluan käyttää 65 vuoden rajaa ikääntyneiksi, vaikka nykykäsityksen mukaan yleinen käsitys ikääntyneestä on ikävuosina korkeammalla. 65-vuotiaat ovat usein kohdanneet jo ensimmäisiä ikääntymisen merkkejä, ainakin seksuaalisuuden osa-alueella joko jonkin sairauden puhjettua tai normaalin ikääntymisen merkkien myötä. Kokonaisvaltainen hoitotyö tarkoittaa myös seksuaalisuuden alueella tehtävää hoitamista ja huomiointia. Sekä terveydenhuollossa että sosiaalityössä puhutaan tavoitetasolla ihmisen kokonaisvaltaisesta kohtaamisesta. Tästä kokonaisuudesta näyttää kuitenkin usein jäävän pois seksuaalisuuden osa- alue; siitä ei välttämättä puhuta, eikä seksuaalisuuteen ja ihmissuhteisiin liittyviä asioita kartoiteta samanveroisesti muiden terveyteen ja elämänlaatuun vaikuttavien tekijöiden kanssa. (Apter, Väisälä & Kaimola 2006, 43.) Läheisyyden kaipuu ja seksuaalisuus ovat tärkeitä osia inhimillistä elämää. Gerontologit ja muut lääketieteen asiantuntijat ovat sitä mieltä, että seksuaalisuuden jatkuminen myöhemmälle iälle voi olla terapeuttista kummallekin sukupuolelle. Seksuaalisuuteen liittyvät asiat ovat vähitellen tulossa tärkeämmiksi ikääntyvien ihmisten hyvinvoinnin edistämisessä ja heidän arkipäivän kokemuksissaan. (Heikkinen & Rantanen 2008,242.) 5

2.2.1 Hoitotyö ja seksuaalisuuden kohtaaminen Perusterveydenhuollossa tarvitaan ymmärrystä seksuaalisuudesta lähes kaikissa työtehtävissä. Erityisesti ikääntyvien ihmisten hoidossa hellyyden ja läheisyyden tarpeet jäävät usein huomiotta tai seksuaalisten tarpeiden ilmaukset leimataan epänormaaliksi käyttäytymiseksi. (Seksuaali- ja lisääntymisterveyden edistämisen toimintaohjelma 2007-2010 2006, 19.) Seksuaalisuuteen ja sukupuolisuuteen liittyvät asiat ovat osa hoitotyötä. Ne eivät ole enää sellaisia tabuja, kuten ne olivat ennen. (Iivanainen, Jauhiainen & Pikkarainen 2001, 68.) Hoitotyötä tehdessä voi tulla tilanteita, joissa asiakas ilmaisee seksuaalisia ongelmiaan hoitajalle suoraan kysymällä. Hoitaja voi joutua myös asiakkaan seksuaalisten toiveiden kohteeksi, mikä on kiusallista hoitajalle. Seksuaaliongelma tuodaan tällöin välillisesti esiin. Hoitaja saattaa olla ainoa henkilö, joka koskee asiakasta esimerkiksi pesutilanteessa Tästä syystä seksuaaliset toiveet voivat herätä. Hoitajan tulisi suhtautua tähän kuitenkin, ei kauhistuen, vaan luontevasti ja ymmärtäen. Asiallinen keskustelu asiakkaan esille tuomista ongelmista ja tarvittaessa ohjaaminen toiselle asiantuntijalle ovat tällaisessa tilanteessa sopivia toimintatapoja. (Rauhala 1993,103.) Ammatti-ihmisen työnkuvaan kuuluu myös ottaa seksuaalikysymykset hoitosuhteessa keskusteluun mukaan. Näistä asioista tulee kysyä muiden asioiden ohessa, etteivät ne vaikuta epätavanomaisilta millään tavalla vaan asiaan kuuluvilta. Kommunikaatio on keskeinen tekijä hoitotyössä. Mikäli hoitaja viestii luontevaa suhtautumista seksuaalisuuteen, asiakas pystyy puhumaan intiimeistäkin aisoista.( Haavio-Mannila & Kontula 1993, 413-414.) 2.2.2 Seksuaalineuvonta hoitotyössä Ammatillinen hoitotyö perustuu hoitotieteeseen. Siihen kuuluu varsinaisen hoitotoiminnan lisäksi tieto siitä, kuinka hoitotyön päämäärä eli potilaan paras saavutetaan. Päätöksenteko on myös oleellinen osa hoitotyötä, mikä tarkoittaa tiedon käyttöä sellaisissa tilanteissa, joissa hoitaja ja potilas tähtäävät terveyden palauttamiseen, säilyttämiseen ja edistämiseen. Hoitotyöhön kuuluvat myös hoitotyön tarpeen määrittely, suunnittelu, toteutus ja arviointi. (Kassara, Paloposki, Holmia, Murtonen, Lipponen, Ketola & Hietanen 2004, 10-11.) Koska seksuaalisuuteen vaikuttavat lukuisat vaikeasti käsitettävät tekijät, potilaan opastaminen hoitotyön auttamismenetelmin on paljon vaikeampaa kuin silloin, kun kyse on konkreettisesti määriteltävistä tarpeista, kuten esimerkiksi hengittäminen. (Yura & Walsh 1993, 231.) Seksuaaliterveyteen liittyvät palvelut samoin kuin seksuaali- ja lisääntymisterveyden ohjelmat ovat painottuneet tähän mennessä pääosin naisiin. Kansainvälisissä seksuaaliterveyden edistämisen dokumenteissa kiinnite tään huomiota miesten osallisuuden lisäämiseen. Seksuaali- ja lisääntymis- 6

terveyden edistämisen toimintaohjelmassa 2007-2011 nousi päätavoitteiksi seksuaalineuvonnan saatavuus ja toteutuvuus, se että palveluja on saatava normaaleista perusterveydenhuollon palveluista, riippumatta esimerkiksi asiakkaan iästä tai sukupuolesta. (Seksuaali- ja lisääntymisterveyden edistämisen toimintaohjelma 2007-2011, 2006, 20.) Seksuaalineuvonta on vuorovaikutukseen perustuvaa ammatillista asiakastai potilastyötä. Tässä työssä keskeisellä sijalla tulisi olla seksuaalisuuteen ja sukupuolisuuteen liittyvät kysymykset sekä ongelmat. Neuvonnan tulisi olla osa sosiaali ja terveydenhuollon palveluja. Seksuaalineuvontaa tulisi olla saatavilla eri- ikäisille ja erilaisissa elämäntilanteissa oleville ihmisille seksuaalisuuteen liittyvissä ongelmissa sekä sukupuolisuuteen liittyvissä kriiseissä. (Apter ym. 2006, 43.) Hoitotyössä työntekijälle kertyy lisää tietoa seksologian alueelta. Työssä taidot lisääntyvät kokemuksen kautta. Kertyvää tietoa kukin arvioi omasta historiastaan ja taustastaan käsin, jolloin se suodattuu omien asenteiden ja empatiakyvyn kautta. (Apter ym. 2006, 43.) Minkälaisia ohjeita työntekijä voi antaa asiakkaalle hoitotyössä, riippuu paljon hoitajan omasta koulutuksesta ja ammatillisesta orientaatiosta (Nikkola & Niinistö1997, 47). 2.2.3 Lähestymistapa seksuaalineuvonnassa Seksuaalineuvonnan jäsentämismallina on käytetty Plissit- kaaviota, joka jakautuu neljään tasoon. Kahteen ensimmäiseen tasoon kuuluu luvan antaminen tai salliminen ja tiedon antaminen. Mikäli ihmisellä on ongelmia seksuaalisuuden osa-alueella, hän usein saa avun jo siitä, että voi saada luvan. Viesti voidaan välittää sanallisesti tai sanattomasti asiakkaalle tai potilaalle. Asiakas tai potilas voi pyytää esimerkiksi lupaa itsetyydytykseen, erilaisten seksuaaliasentojen käyttöön tai pornografian käyttöön. Luvan hakeminen voi liittyä myös eri elämänvaiheisiin, esimerkiksi ikääntyvät voivat haluta vahvistusta siihen, että myös heillä voi ja saa olla seksuaalisia tarpeita. (Nikkola & Niinistö 1997, 46-47.) Toisessa tasossa tiedon antamisessa normalisointi on tärkeää. Tieto voi olla tarpeen esimerkiksi anatomiasta tai vanhenemisesta tai seksiapuvälineistä. Potilas tai asiakas voi tarvita tietoa myös hoitomahdollisuuksista tai kirjallisuudesta. (Nikkola & Niinistö 1997, 47.) Kahteen viimeiseen tasoon kuuluvat erityisohjeiden antaminen ja terapia. Nämä edellyttävät jo tarkkaa kuvaa ihmisen seksuaalisuudesta ja potilaan ongelmista tällä alueella elämässä. Ohjeita antaessaan ammattilainen voi tähdätä esteiden poistumiseen, kommunikaation paranemiseen parin kanssa tai suorituspaineiden poistamiseen. Vasta silloin, kun ohjeet eivät toimi, siirrytään terapiaan, jonka tavoitteena on seksuaaliongelmien ratkaiseminen. Useimmiten seksuaaliterapialla tarkoitetaan lyhytterapiaa, joka keskittyy toiminnallisiin häiriöihin, esimerkiksi miehillä erektio-ongelmiin. (Nikkola & Niinistö 1997, 48.) 7

2.2.4 Hoitajan henkilökohtaiset edellytykset seksuaalisuuden tukijana Ihmiskuva, elämänkokemus, koulutus ja ammatillinen viitekehys vaikuttavat siihen, miten työntekijä toimii auttamistilanteessa. Seksologian alueella tärkeää on oman seksuaalisuuden kohtaaminen eli se, että hoitaja työskentelee omien seksuaalisuuteen liittyvien tunteiden, arvojen, normien, asenteiden ja uskomusten kanssa. (Apter ym. 2006,43.) Ennen kuin sairaanhoitaja voi auttaa asiakasta pitämään yllä seksuaalista eheyttään, on hänen arvioitava omaa seksuaalista tietoisuuttaan, tietämystään, uskomuksiaan, arvojaan ja asenteitaan. (Yura & Walsh 1993, 213). Työntekijä tarvitsee luvan omaan seksuaalisuuteensa voidakseen antaa sen myös asiakkaalle. Mikäli ei itse ole siihen saanut lupaa, on sitä myös vaikea antaa toiselle. Seksuaalisiin ongelmiin on vaikea antaa apua, jos on itse vaivautunut tai ahdistunut. Tämän nonverbaalisen viestin aistii myös asiakas. Mikäli työntekijä on myönteinen ja avoin, hän voi antaa asiakkaalle positiivisen mallin ja luvan sellaisiin asioihin, joihin tämä ei ole lapsuuden tai nuoruuden aikana ympäristöltään sitä saanut. (Nikkola & Niinistö 1997, 47-48.) 2.3 Sukupolvien väliset erot seksuaalisuudessa Ikä vaikuttaa siihen, mihin syntymäikäkohorttiin ihminen luetaan kuuluvaksi. Tietty kohortti edustaa aina tiettyjä arvoja ja käsityksiä esimerkiksi seksuaaliasioista. (Heikkinen & Rantanen 2008, 242.) Sukupolvea, jonka lapsuutta ja nuoruutta leimasivat pula, sota ja jälleenrakennuksen aika, kutsutaan pidättyvyyden sukupolveksi (Nikkola & Niinistö 1997, 9). Pidättyvyyden sukupolvi eli yli 60-vuotiaat suomalaiset ovat sosiaalistuneet aikana, joka ei hyväksynyt itsetyydytystä, he ovat tukahduttaneet halunsa tutkia ja rakastella itseään ja päätyneet aikakaudelle, joka suorastaan vaatii masturboimaan (Pohjolainen ym. 1994, 225). Pidättyvyyden sukupolven ihmiset elivät melko vaikeissa olosuhteissa, elämää leimasi jatkuva työnteko ja kristillinen arvomaailma. Tällöin vielä käsitteet seksi ja seksuaalisuus eivät olleet käytössä samassa mittakaavassa kuin nykyään. Seksistä puhuminen oli vaikeaa.(nikkola & Niinistö 1997, 9.) Yksineläjien osuus painottuu nuorimpiin ja vanhimpiin ikäryhmiin. Yli 60- vuotiaista naisista huomattava osa elää yksin siksi, siksi että leskien osuus kasvaa tässä ikävaiheessa nopeasti. Miehet jäävät harvemmin leskeksi. (Haavio-Mannila & Kontula 1993,211.) Ikääntyneinä ihmiset ovat entistä passiivisempia uuden kumppanin etsinnässä ja hyväksyvät helpommin seksittömän elämän ilman kumppania. (Heikkinen & Rantanen 2008,243.) Oman pienimmän joukkonsa seksuaalisuuteen tukea tarvitsevat muodostavat tuolloin yksinelävät vanhat miehet. 8

2.3.1 Seksuaalikulttuurin vaikutukset seksuaalikäyttäytymiseen Seksuaaliseen kanssakäymiseen liittyviä uskomuksia voidaan kutsua seksuaalikulttuuriksi sekä niitä tapoja ja arvoja, jotka ovat syntyneet ajan kuluessa ihmisten välisen vuorovaikutuksen seurauksena (Apter ym. 2006, 28). Seksuaalisuuden kulttuurinen merkitys on uudelleen määritelty. Merkittävää on velvollisuuksien oikeuksiksi muuttuminen. Ihmisten ei esimerkiksi tarvitse kokea nykyisin niin monista seksuaalisista asioistaan syyllisyyttä kuin miten olivat asiat aikaisemmin. (Apter ym. 2006, 29) Joka maalle ominainen kulttuuri ohjaa vanhuusiän seksuaalisuuden ja seksin rajoja sekä ihanteita. Länsimaissa kuvataan seksuaalielämä usein yhdyntöjen kerroilla, jolloin syntyy mielikuva ikääntyneiden seksielämän köyhtymisestä. (Lyyra ym. 2007, 170.) Yhteiskunnan myytit ja uskomukset saattavat vaikuttaa haitallisesti ikääntyvien minäkuvaan ja käsityksiin hyväksyttävästä seksuaalisuudesta. Myytit ohjaavat paitsi myös nuorempien, lähiomaisten, hoitohenkilökunnan myös yhteiskunnallisten päättäjien suhtautumista ikäihmisten seksuaalisuuteen. (Apter. ym. 2006, 228.) Merkittävin yhteiskunnan myyteistä lienee ajatus epäseksuaalisista ikäihmisistä. Tätä myyttiä ylläpitää käsitys siitä, että romanssit, rakkaus ja seksi kuuluvat nuorille. Ikääntyminen käsitetään paremminkin sairautena kuin elämään normaalisti kuuluvana tapahtumana. (Apter ym. 2006, 228.) Näkemys seksuaalisuudesta on kapea-alainen. Teollisuusmaissa seksuaaliihanteet punoutuvat nuoruuteen, vitaalisuuteen ja suorituskyvyn ihailemiseen. Tästä syystä on vaikea hyväksyä vanhojen, vammaisten ja sairauden ihmisten oikeutta seksuaalisuuteen. (Rauhala 1994, 103.) Eräs myytti pitää ikäihmisten rakastelua jotenkin häpeällisenä. Nykyisin käsitys seksuaalisuudesta vain suvun jatkamista varten, on lähes väistynyt. Nykyään on hyväksytty ajatus siitä, että seksuaalisuus katsomatta ikävuosiin, on yksi hyvinvoinnin osatekijä ja parisuhdetta lujittava seikka. (Apter ym. 2006, 229.) On olemassa uskomus myös siitä, että iän myötä kiinnostus seksiin häviää. Tämä käsitys ei kuitenkaan pidä paikkaansa. On totta, että kiinnostus yleensä vähenee, mutta yksilölliset erot ovat suuria. On todettu, että ikää merkittävämpiä seksuaalista halua ja kiinnostusta vähentäviä tekijöitä ovat kumppanin puute sekä huono fyysinen tai psyykkinen terveys. (Apter ym. 2006, 229.) Uskotaan myös, etteivät ikääntyvät ihmiset kykene nauttimaan seksuaalisuudestaan. Tiedetään kuitenkin, että ikä ei estä nautintoa. Nautinnon ja mielihyvä kokeminen voi muuttua ja myös syventyä. (Apter ym. 2006, 229.) 2.4 Seksuaalinen toimintakyky ikääntyessä Seksuaaliseen toimintakykyyn voidaan laskea kuuluvaksi kyky kokea halua, kyky kiihottua ja kyky kokea nautintoa. Vanhempien miesten vaste ikääntyessä seksuaaliseen ärsykkeeseen muuttuu. Siittimen jäykistymiseen tarvitaan enemmän aikaa ja tasannevaihe pidentyy. Yleensä peniksen jäy- 9

kistyminen ja ejakulaatio vaativat voimakkaampaa ärsytystä, mutta ejakulaation kontrolli iän myötä yleensä paranee. (Apter ym. 2006, 33.) Fysiologisesti tarkasteltuna seksuaalielämän jatkaminen iän karttuessa on mahdollista. Vanhenemiseen liittyvät muutokset eivät useimmiten estä sukupuoliyhdyntää. Vielä vähemmän ne vaikuttavat muunlaisiin seksuaalisuuden toteuttamisen tapoihin. Tosiasia on kuitenkin, että samalla tavalla kuin muuallakin elimistössä myös sukupuolielimistössä tapahtuu muutoksia. Suurin ja yleisiin ongelma on siinä, että nämä joko kielletään tai niiden merkitys tulkitaan seksuaalielämän kannalta negatiivisesti. (Pohjolainen ym. 1994, 254.) Muutoksien huomioiminen saattaa johtaa jonkinlaiseen seksuaalisuuden hylkäämiseen ja toisaalta, jos muutoksia ei huomioi, yleensä silloinkin ilmenee ongelmia. Iäkkäämmän miehen on hyvä tunnustaa seksuaalisuudessaan ilmenneet muutokset ja suunnata seksuaalisia toimintojaan uudelleen tosiasiat hyväksyen. (Pohjolainen ym.1994, 255.) Mieshormonien pitoisuudet laskevat hiljalleen noin prosentin vuosivauhtia noin 40 ikävuodesta lähtien. Hormonitoiminnan vähenemisen lisäksi myös sairastavuuden lisääntyminen vaikuttaa miehen erektiohäiriöiden lisääntymiseen ja täten miesten seksuaalisuuteen merkittävästi. (Apter ym. 2006, 227.) Mieshormonien pitoisuuksia alentavat iän lisäksi akuutit sairaudet, lihavuus, insuliiniresistenssi, paastoaminen, leikkaukset, useat lääkeaineet, tupakka, runsas alkoholin käyttö ja liikunnan puute mutta myös liian runsas liikunta. (Apter ym.2006, 234.) Vanhenevien miesten seksuaaliseen käyttäytymiseen vaikuttavat usein eri tekijät, kuten ikä, subjektiiviset ja objektiiviset terveystekijät sekä sosiaaliluokka. Vanhukset, jotka ovat pitäneet sukupuolielämää ahdistavana tai välttämättömänä pahana, pitävät vanhenemista helposti tekosyynä lopettaa koko sukupuolinen kanssakäyminen. (Aantaa & Tilvis 2001, 130.) Seksuaalisen aktiviteetin jatkuminen 70-80-vuotiaiden ryhmissä edellyttää ensisijaisesti hyvää yleistä terveydentilaa ja seksuaalisesti kiinnostavaa kumppania. Kummankin sukupuolen edustajat ovat kertoneet yhdyntöjen ja muunkin sukupuolielämän loppumisen syyksi miehen fyysisen kunnon heikkouden. Tyydyttävä seksuaalinen suhde vaatii hoitoa ja huolenpitoa kummaltakin kaikissa ikäryhmissä, erityisesti vanhempien pariskuntien ollessa kyseessä. (Aantaa & Tilvis 2001, 132.) 2.4.1 Sukupuolielämän häiriöt Sukupuolielämä voi tarjota mitä suurinta tyydytystä. Aina se ei kuitenkaan suju täysin ongelmitta, vaan siinä ilmenee erilaisia häiriöitä. Häiriöt voivat ilmetä missä tahansa seksuaalisen reaktion vaiheista. Vaiheita on yhteensä kolme: halu, kiihottuminen ja orgasmi. Häiriöiden taustalla on usein ihmisen psykoseksuaaliseen kehitykseen liittyviä traumoja, jotka yhdessä ajankohtaisen sukupuolielämään vaikuttavien tekijöiden kanssa, esimerkiksi paineenalaisessa elämäntilanteessa, saattavat johtaa toiminnallisen seksuaalihäiriön syntymiseen. (Haavio-Mannila & Kontula 1993, 272.) 10

Seksuaalihäiriöitä, jotka ovat toiminnallisia, voidaan hoitaa niiden syistä riippuen seksuaalineuvonnalla, seksuaalilyhytterapialla, intensiiviterapialla, lääkkeillä tai kirurgisesti (Haavio-Mannila & Kontula 1993, 273). Myös esimerkiksi väärät käsitykset ja tietämättömyys, epäluulo, inho, syyllisyyden, häpeän ja vihan tunteet ja muut kielteiset tunteet voivat aiheuttaa sen, ettei seksi enää ole yhtä kiinnostavaa kuin ennen. (Haavio- Mannila & Kontula, 1993, 273). 2.4.2 Sairaudet ja seksi Perustietona tiedämme, että jos henkilö voi kävellä tai harrastaa muuta liikuntaa, hän voi olla seksuaalisesti aktiivinen (Apter ym. 2006, 230). Aiemmin pitkäaikaissairauksiin liittyvää seksuaalineuvontaa on ollut tarjolla lähinnä erityisryhmien kuntoutuksen yhteydessä, kuten selkäydinvammaisten ja MS-potilaiden kuntoutuksessa. (Seksuaali- ja lisääntymisterveyden edistämisen toimintaohjelma 2007-2011 2006, 19). Sairastuminen koskettaa kokonaisvaltaisesti inhimillisen elämän kokonaisuutta. Se vaikuttaa itsetuntoon ja miehisyyteen. Sairastuminen saattaa muuttaa seksuaali-identiteettiä. Koska sairastuminen sitoo niin paljon energiaa, voi seksuaali-identiteetti häipyä taustalle. Sairastuessa on hyvä muistaa, ettei sairaus tee sukupuolettomaksi, eikä seksuaalisuuden arvo persoonallisuudelle vähene sairastumisen myötä. Jokaisella ihmisellä on oikeus omaan parhaaseen mahdolliseen mieheyteen sekä seksuaalisuuden toteuttamiseen. (Hämäläinen, Räsänen & Kangasniemi 2004, 10-11.) Syöpätautien klinikan potilaille tehtyyn kyselyyn vastanneista kolme neljästä piti tarpeellisena seksuaalisuuteen liittyvien asioiden käsittelyä sairaalassa. Lähes kaikki osastolla kyselyyn vastanneista toivoivat, että aloite tulee ammattihenkilöltä, harva oli valmis ottamaan itse asian esille. Tietoa toivottiin pääosin suullisena. Tämä selvisi STM:n seksuaali- ja lisääntymisterveyden toimintaohjelmasta Kellokumpu-Lehtisen ym. vuonna 2003 tehdystä tutkimuksesta. (Seksuaali- ja lisääntymisterveyden edistämisen toimintaohjelma 2007-2011 2006, 19.) Hoitajan on hyvä ymmärtää erilaisten sairauksien vaikutukset seksuaalisuuteen. Ohjaus- ja neuvontatilanteissa yleiset kysymykset saattavat koskea omaa sairautta ja lupaa harrastaa seksiä. Opinnäytetyössäni haluan keskittyä pääosin terveeseen ikääntyvään, enkä tämän vuoksi käsittele työssäni sairauksia laajemmin. Suomen yleisimmät kuolinsyyt yli 65- vuotiailla ovat verenkiertoelimistön sairaudet, kasvaimet, hengityselinten sairaudet sekä mielenterveyshäiriöt (Miesten yleisimmät kuolemansyyt ikäryhmittäin 2006). Tuolloin nämä kuolinsyyt korreloivat myös sairastavuutta Suomessa. Sepelvaltimotautia sairastavilla miehillä suorituskyky lääkityksen avulla on lähes samaa luokkaa kuin sepelvaltimotautia sairastamattomilla. Sydäninfarktin jälkeen esiintyy haluttomuutta normaalina reaktiona, mutta ajan myötä tilanne yleensä normalisoituu. Yhdyntä ei tapahtumana ole 11

vaarallisempaa sydämelle kuin muukaan fyysinen rasitus. Mikäli sepelvaltimotautia sairastava pystyy nousemaan kerrosten välin portaita, pystyy ripeään kävelyyn tai suoriutuu omatoimisesti päivän toiminnasta, voi olla yhdynnässäkin. Mikäli rasitus rakastelutilanteessa pelottaa, voi muuttaa parin aktiivisuusrooleja siten, että terveempi puolisoista voi olla aktiivisempi ja sydänoireista kärsivä voi olla passiivisessa roolissa. (Apter ym.2006, 236.) Sokeritauti on yleinen sairaus, joka vaikuttaa sekä verenkiertoon että hermoratoihin Arviolta lähes puolella diabeetikoista on jonkinlaisia erektiohäiriöitä. Häiriö voi korjaantua ruokavaliolla, liikunnalla ja diabeteslääkkeillä, aina ei tarvita erektiolääkitystä. (Hämäläinen ym. 2004, 10-11.) Ikääntyessä syöpien, kuten rinta- ja eturauhassyövän esiintyvyys lisääntyy. Näillä sekä muilla seksuaalisesti tärkeiden elinten syöpätaudeilla on vaikutuksia henkilön omaan ja kumppanin seksuaalisuuteen. Leikkaushoidot, jotka kohdistuvat seksuaalisesti tärkeisiin elimiin voivat aiheuttaa itsetunnossa ja ruumiinkuvassa muutosta ja hämmennystä. Sairastuneen suhde sairauteen, hoitoihin ja ruumiinkuvaan ja seksuaalisuuteen riippuu myös paljon puolison tai kumppanin suhtautumisesta asiaan. (Apter ym.2006, 236.) Moniin psykiatrisiin sairauksiin liittyy seksuaalitoimintojen häiriöitä, ja toisaalta lähes kaikki psyykenlääkkeet voivat vaikuttaa seksuaalitoimintoihin. Ennen psyykenlääkehoidon aloittamista olisi arvioitava seksuaalinen toimintakyky. Myös aikaisemmat psykiatriset ja somaattiset sairaudet tulee selvittää. Seksuaalisen toiminnan nykytason lisäksi huomioidaan muut samanaikaiset lääkehoidot ja päihteiden käyttö. (Koponen & Lepola, 2003.) Puolison dementoituminen vaikuttaa merkittävästi parisuhteeseen. Kumppanuuden tunteet vähentyvät, eikä dementoitunut useinkaan kykene täyttämään kumppanin odotuksia puolison roolissa. Kumppanien väliset hellyyden ja kiintymyksen osoitukset kuitenkin jopa lisääntyvät. Dementoituneen seksuaaliset tunteet ja toiveet näyttäisivät säilyvän sairauden loppuvaiheeseen saakka. (Apter ym. 2006,236.) Sairaudet tulee huomioida annettaessa seksuaalineuvontaa hoitotyössä. Asentorajoitukset, seksuaalitoimintojen häiriöt joko fyysisistä tai psyykkisistä syistä sekä ruumiinkuvan muutosten vaikutukset eivät estä seksuaalisuuden toteuttamista, mutta voivat aiheuttaa ongelmia. Sukupuoliidentiteetti saattaa kärsiä sairauden aiheuttamista muutoksista. Myös parisuhteessa voidaan joutua etsimään uusia malleja toteuttaa seksuaalisuutta. 12

3 OPINNÄYTETYÖN TARKOITUS JA TEHTÄVÄT Opinnäytetyöni tavoitteena on selvittää ikääntyneiden miesten seksuaalisuuden ilmenemisen muotoja kotisairaanhoidossa. Haluan saada selville, kuinka laajasti kotisairaanhoitajat havaitsevat seksuaalisuuden ilmenemisen muotoja ja millä tavoin he käsittävät seksuaalisuuden ikääntyneillä miehillä. Opinnäytetyöstäni saaduilla tuloksilla voitaisiin suunnitella koulutusta ikääntyneiden seksuaalisuudesta kotisairaanhoitoon. Tavoitteena on myös kotisairaanhoitajien ammatillisen osaamisen lisääminen hoitotyössä tämän opinnäytetyön kautta. Haluan tämän työn avulla hoitajien pohtivan omaa osaamistaan itsearvioinnin kautta. Vertailemalla omaa osaamistaan opinnäytetyöni tuloksiin ja pohdintaan, hoitajat voisivat paremmin ymmärtää, mitä ikääntyneiden seksuaalisuus on ja miten sitä voi käsitellä ja miten sen voi kohdata. Kyseessä siis seksuaalineuvonnan ja- ohjauksen arviointi hoitajien näkökulmasta. Tutkimustehtävät 1. Miten kotisairaanhoitajat käsittävät ikääntyneen miehen seksuaalisuuden ilmenemisen? 2. Miten hoitajat näkevät oman osaamisensa ja kuinka osaaminen on rakentunut? 4 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS 4.1 Kohderyhmä ja tiedonkeruu Kriteereinä tutkimukseeni valituilla henkilöillä olivat yli 10 vuoden työkokemus, sairaanhoitajan tutkinto joko opisto- tai ammattikorkeakoulutasoisena sekä työpaikka kotisairaanhoidossa Hämeenlinnassa tai lähikunnassa. Yli 10 vuoden työkokemus oli vaatimus, koska tarkoituksena oli saada mahdollisimman kattava kuva erilaisista tilanteista seksuaalisuuden ilmenemiseen liittyen. Useamman vuoden työssäoloaikana tällaisia tilanteita on tullut mitä todennäköisemmin vastaan. Myös omaa elämänkokemusta on karttunut usean työvuoden aikana. Tutkimuksessa teemahaastattelin kolmea kotisairaanhoidon sairaanhoitajaa. Iältään he ovat 30 ja 60 vuoden väliltä. Kaikilla oli taustalla lähihoitajakoulutus. Yksi hoitajista oli koulutukseltaan terveydenhoitaja sekä hän oli erikoistunut sisätautikirurgiseksi sairaanhoitajaksi. Eräällä heistä oli mielenterveyden erikoistumisopinnot käytynä. Tarkoituksena oli haastatella vain sairaanhoitajia, koska heillä on korkeampi koulutus ja pidempi koulutustausta. Sairaanhoitajat toimivat kotisairaanhoidossa usein konsultaatioapuna lä- 13

hi/perushoitajille, joten he ovat tiiminsä vastaavia. Haastattelualueena ovat Hämeenlinna, Lammi ja Hauho. Tein haastattelut hoitajien työhuoneissa, rauhallisessa ympäristössä, tavoitteena oli tilanne ilman häiriötekijöitä. Tavoitteena oli varata tarpeeksi aikaa haastatteluille riittävän materiaalin saamiseksi ja kaikki hoitajat olivat varanneet haastatteluun hyvin aikaa. Haastattelun tavoitteena oli kerätä tietoa kotisairaanhoidon tilanteista seksuaalisuuteen liittyen, mutta joistakin aiemmista tapahtumista terveyskeskusten vuodeosastoilla haluttiin kertoa myös. Olin kertonut hoitajille etukäteen puhelimitse opinnäytetyöni aiheen, mutta tutkimuskysymykset he saivat lukea vasta ennen haastattelua. En antanut tutkimuskysymyksiä etukäteen, koska tuolloin voi alkaa miettiä liikaa, mitä kertoa ja mitä ei, koska aihe oli näin arkaluontoinen. Haastattelut kestivät 20 minuutista 45 minuuttiin. Litteroitua tekstiä tuli yksitoista sivua, rivivälillä 1. 4.2 Kvalitatiivinen lähestymistapa Kvalitatiivisen tutkimuksen tyypillisinä piirteinä voidaan pitää tiedon hankinnan tapahtumista luonnollisissa, todellisissa tilanteissa, kohderyhmän valitsemista tarkoituksenmukaisesti sekä tutkimussuunnitelman muokkautumista tutkimuksen edetessä. Kvalitatiiviselle tutkimukselle on myös tyypillistä suosia ihmistä tiedon keruun instrumenttina, jolloin tutkija luottaa enemmän havaintoihinsa ja keskusteluihin tutkittavien kanssa kuin mittausvälineillä saatavaan tietoon. Myös induktiivinen analyysi eli tutkijan pyrkimys paljastaa odottamattomia seikkoja voidaan lukea tälle tutkimustyypille ominaiseksi. Metodeina laadullisessa tutkimuksessa suositaan metodeja, joissa tutkittavien ääni ja näkökulmat tulevat esille. (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2007, 160.) Yksi peruskulmakivistä, johon laadullinen tutkimus nojaa niin tutkimuksen perusteluissa kuin määrällisen tutkimuksen kritiikissä, on havaintojen teoriapitoisuus. Tällä tarkoitetaan sitä, että yksilön käsitys ilmiöstä vaikuttaa tutkimuksen tuloksiin, riippuen siitä millaisia merkityksiä yksilö antaa tutkittavalle ilmiölle ja millainen käsitys yksilöllä on ilmiöstä tai millaisia välineitä käytetään. Tutkimustulokset eivät ole siis toisin sanoen irrallisia käytetystä havaintomenetelmästä tai käyttäjästä. Ei ole olemassa siis täysin objektiivista tietoa, vaan kaikki tieto on siinä mielessä subjektiivista, että tutkija oman ymmärryksensä varassa päättää tutkimusasetelmasta. (Tuomi & Sarajärvi 2009, 20.) Valitsin työhöni kvalitatiivisen lähestymistavan, koska halusin hoitajien äänen ja näkökulmat esille työssäni. Heidän näkemyksensä ikääntyneiden seksuaalisuudesta ja sen tukemisen arvioinnista oli päätavoitteeni. En halunnut määrällisesti tuoda esiin lukuja, vaan mahdollisimman laajaa kuvausta arjen todellisista tilanteista kotisairaanhoidossa. 14

4.3 Teemahaastattelu Teemahaastattelu on lomake- ja avoimen haastattelun välimalli. Teemahaastattelulle on tyypillistä, että haastattelun aihepiirit eli teemat ovat tiedossa, mutta kysymysten tarkka muoto ja järjestys puuttuvat. (Hirsjärvi ym. 2007, 203.) Haastattelun ja kyselyn avulla saadaan selville, mitä ihmiset ajattelevat, tuntevat ja uskovat. Kysely ja tai haastattelu kertovat, miten tutkittavat havaitsevat, mitä ympärillä tapahtuu, mutta ne eivät kerro mitä todella tapahtuu. (Hirsjärvi ym. 2007, 207.) Kysely on yksi tavoista kerätä aineistoa. Se tunnetaan keskeisenä menetelmänä survey-tutkimuksessa. Englanniksi termi tarkoittaa sellaisen kyselyn ja havainnoinnin muotoja, joissa aineisto kerätään standardoidusti ja joissa kohdehenkilöt muodostavat otoksen tietystä joukosta. (Hirsjärvi ym. 2007, 188.) Teemahaastattelu sopii tämän tutkimuksen tekoon, koska tavoitteenani on saada syvälle ulottuvaa kuvausta hoitajien kokemuksista ja käsityksistä ikääntyneiden seksuaalisuudesta sekä heidän menetelmistään näissä tilanteissa. En hae tutkimuksessa yleistettävää tietoa, vaan kuvausta ilmiöstä, suuntaa antavaa materiaalia sekä lukijaa herätteleviä huomioita. Tutkimuksessani keskityn heteroseksuaalisiin suhteisiin ja seksuaalisuuden ilmaisuihin. 4.4 Tutkimuskysymykset Haastattelulomakkeeseen tutkimuskysymykset laadin itsenäisesti teoriapohjani ja opinnäytetyöni tavoitteiden pohjalta. Kävin tutkimuskysymyksiä läpi ohjaavan opettajani kanssa sekä lähetin ne etukäteen ennen haastatteluja opinnäytetyöni tutkimusluvan antajalle. Tutkimuskysymykset teemahaastattelussa koskivat kolmea pääteemaa; ikääntyneiden seksuaalisuuden ilmenemistä hoitajille, hoitajien ammatillista osaamista kohdatessaan seksuaalisuutta hoitotyössä sekä hoitajien omaa käsitystä rakentuneesta osaamisestaan tällä osa-alueella. Seksuaalisuuden ilmenemisen teemassa halusin selvittää sitä, kuinka hoitajia on lähestytty seksuaalisesti ja mitä seksuaalisuuden muotoja he olivat havainneet. Kysymyksinä(kysymykset 1-3,LIITE 1) tässä ensimmäisessä teemassa olivat: Millaisissa tilanteissa asiakkaasi ovat kysyneet sinulta seksuaalisuuteen liittyen?, Millä tavoin asiakas on viestittänyt sanattomasti seksuaalisuuttaan? sekä Millä tavoin asiakas on suorasti lähestynyt sinua seksuaalisesti työssäsi? Tämän ensimmäisen aihealueen taustalla oli toinen työni tutkimustehtävä: Miten kotisairaanhoitajat käsittävät ikääntyneen miehen seksuaalisuuden ilmenemisen? Toisessa teemassa halusin selvittää, millä tavoin hoitajat reagoivat seksuaaliseen lähestymisen tai puheeksi oton tilanteissa sekä kuinka he suhtautuvat näihin tilanteisiin, kuinka he näkevät oman ammatillisen osaamisensa. Halusin tietää heidän tuntemuksiaan, joita on herännyt näissä tilanteis- 15