Stokesin lause LUKU 5



Samankaltaiset tiedostot
Monistot LUKU 4. (P ): on olemassa avoin, pisteen x sisältävä joukko U R n, avoin joukko W

4.3 Moniulotteinen Riemannin integraali

peitteestä voidaan valita äärellinen osapeite). Äärellisen monen nollajoukon yhdiste on nollajoukko.

Esimerkki 1.1. Kahdeksikkopolku α: u (sin u, sin 2u) on helppo todeta injektioksi

f(tx + (1 t)y) tf(x) + (1 t)f(y) jokaisella x, y A ja t [0, 1].

FUNKTIONAALIANALYYSIN PERUSKURSSI Johdanto

Oletetaan ensin, että tangenttitaso on olemassa. Nyt pinnalla S on koordinaattiesitys ψ, jolle pätee että kaikilla x V U

LUKU 6. Klassiset lauseet

LUKU 4. Pinnat. (u 1, u 2 ) ja E ϕ 2 (u 1, u 2 ) := ϕ u 2

F dr = F NdS. VEKTORIANALYYSI Luento Stokesin lause

3.4 Käänteiskuvauslause ja implisiittifunktiolause

LUKU 3. Ulkoinen derivaatta. dx i 1. dx i 2. ω i1,i 2,...,i k

Olkoot f : S R 3 pinnan S jatkuva vektorikenttä ja V U kompakti Jordanjoukko. Tällöin vektorikentän f pintaintegraali yli joukon T := ϕ(v ) S on

Differentiaalimuodot

Polkuintegraali yleistyy helposti paloitain C 1 -poluille. Määritelmä Olkoot γ : [a, b] R m paloittain C 1 -polku välin [a, b] jaon

Matematiikan ja tilastotieteen laitos Reaalianalyysi I Harjoitus Malliratkaisut (Sauli Lindberg)

MATEMATIIKAN JA TILASTOTIETEEN LAITOS

IV. TASAINEN SUPPENEMINEN. f(x) = lim. jokaista ε > 0 ja x A kohti n ε,x N s.e. n n

Kompleksianalyysi, viikko 4

U missä U A := {U R n : U avoin ja U A}; intuitiivisesti suurin avoin joukko, joka sisältyy A:han. Määritellään A:n sulkeuma A := F F A

4.3.7 Epäoleellinen integraali

1 sup- ja inf-esimerkkejä

d ) m d (I n ) = 2 d n d. Koska tämä pätee kaikilla

Konvergenssilauseita

Oletetaan sitten, että γ(i) = η(j). Koska γ ja η ovat Jordan-polku, ne ovat jatkuvia injektiivisiä kuvauksia kompaktilta joukolta, ja määrittävät

1 2 x2 + 1 dx. (2p) x + 2dx. Kummankin integraalin laskeminen oikein (vastaukset 12 ja 20 ) antaa erikseen (2p) (integraalifunktiot

Topologia Syksy 2010 Harjoitus 9

Matemaattiset menetelmät II

Pinnan tangenttivektorit

MS-A0305 Differentiaali- ja integraalilaskenta 3 Luento 10: Stokesin lause

2.6 Funktioiden kuvaajat ja tasa-arvojoukot

7. Tasaisen rajoituksen periaate

Taustatietoja ja perusteita

LUKU 7. Perusmuodot Ensimmäinen perusmuoto. Funktiot E, F ja G ovat tilkun ϕ ensimmäisen perusmuodon kertoimet ja neliömuoto

Tehtävä 1. Näytä, että tason avoimessa yksikköpallossa

x j x k Tällöin L j (x k ) = 0, kun k j, ja L j (x j ) = 1. Alkuperäiselle interpolaatio-ongelmalle saadaan nyt ratkaisu

MATEMATIIKAN JA TILASTOTIETEEN LAITOS

e int) dt = 1 ( 2π 1 ) (0 ein0 ein2π

Määrätty integraali. Markus Helén. Mäntän lukio

Selvästi. F (a) F (y) < r x d aina, kun a y < δ. Kolmioepäyhtälön nojalla x F (y) x F (a) + F (a) F (y) < d + r x d = r x

MS-A0205/MS-A0206 Differentiaali- ja integraalilaskenta 2 Luento 8: Newtonin iteraatio. Taso- ja avaruusintegraalit

1 Euklidiset avaruudet R n

Täydellisyysaksiooman kertaus

nyky-ymmärryksemme mukaan hajaantuvaan sarjaan luvun 1 2 kun n > N Huom! Määritelmä on aivan sama C:ssä ja R:ssä. (Kuva vain on erilainen.

Johdatus diskreettiin matematiikkaan Harjoitus 1,

Luvun π irrationaalisuus. Ilari Vallivaara

11. Poissonin yhtälö Perusratkaisu. Laplacen yhtälöön liittyvää epähomogeenista osittaisdifferentiaaliyhtälöä

3.3 Funktion raja-arvo

MS-A0305 Differentiaali- ja integraalilaskenta 3 Luento 8: Divergenssi ja roottori. Gaussin divergenssilause.

Ratkaisu: Ensimmäinen suunta. Olkoon f : R n R m jatkuva eli kaikilla ε > 0 on olemassa sellainen δ > 0, että. kun x a < δ. Nyt kaikilla j = 1,...

Kompleksianalyysi, viikko 6

DIFFERENTIAALI- JA INTEGRAALILASKENTA I.1. Ritva Hurri-Syrjänen/Syksy 1999/Luennot 6. FUNKTION JATKUVUUS

Topologia I Harjoitus 6, kevät 2010 Ratkaisuehdotus

2. Fourier-sarjoista. Aaltoliikkeen ja lämmöjohtumisen matemaattinen tarkastelu

Cantorin joukon suoristuvuus tasossa

2. Todista Lause 1.2 : Jos I on ylinumeroituva indeksijoukko ja a i > 0kaikillai 2 I, niin P i2i a i = 1.

MS-C1350 Osittaisdifferentiaaliyhtälöt Harjoitukset 5, syksy Mallivastaukset

MATEMATIIKAN PERUSKURSSI II kevät 2018 Ratkaisut 1. välikokeen preppaustehtäviin. 1. a) Muodostetaan osasummien jono. S n =

Lineaarialgebra ja matriisilaskenta II. LM2, Kesä /141

Matematiikan ja tilastotieteen laitos Matematiikka tutuksi Harjoitus 2, malliratkaisut

Jordanin sisältö ja Lebesguen ulkomitta

, on säännöllinen 2-ulotteinen pinta. Määrää T x0 pisteessä x 0 = (0, 1, 1).

y x1 σ t 1 = c y x 1 σ t 1 = y x 2 σ t 2 y x 2 x 1 y = σ(t 2 t 1 ) x 2 x 1 y t 2 t 1

1 Määrittelyjä ja aputuloksia

1 sup- ja inf-esimerkkejä

Diskreetti matematiikka, syksy 2010 Harjoitus 7, ratkaisuista

Ratkaisuehdotus 2. kurssikokeeseen

f(x, y) = x 2 y 2 f(0, t) = t 2 < 0 < t 2 = f(t, 0) kaikilla t 0.

MS-A0305 Differentiaali- ja integraalilaskenta 3 Luento 9: Greenin lause

Seuraava topologisluonteinen lause on nk. Bairen lause tai Bairen kategorialause, n=1

LUKU 10. Yhdensuuntaissiirto

Vektorianalyysi II (MAT21020), syksy 2018

on Abelin ryhmä kertolaskun suhteen. Tämän joukon alkioiden lukumäärää merkitään

Luento 9: Yhtälörajoitukset optimoinnissa

MS-A0204 Differentiaali- ja integraalilaskenta 2 (ELEC2) Luento 9: Muuttujanvaihto taso- ja avaruusintegraaleissa

KOMPLEKSIANALYYSI I KURSSI SYKSY 2012

MS-A010{3,4} (ELEC*) Differentiaali- ja integraalilaskenta 1 Luento 3: Jatkuvuus

Poistumislause Kandidaatintutkielma

2 Konveksisuus ja ratkaisun olemassaolo

u 2 dx, u A f siten, että D(u) = inf D(U). Tarkemmin: Tarkoitus on osoittaa seuraavat minimointitehtävä ja Dirichlet n tehtävä u A f ja

Gaussin lause eli divergenssilause 1

Ratkaisuehdotus 2. kurssikoe

KOMPLEKSIANALYYSI I KURSSI SYKSY exp z., k = 1, 2,... Eksponenttifunktion z exp(z) Laurent-sarjan avulla

Luento 8: Epälineaarinen optimointi

Koodausteoria, Kesä 2014

Funktiojonot ja funktiotermiset sarjat Funktiojono ja funktioterminen sarja Pisteittäinen ja tasainen suppeneminen

Kompaktisuus ja filtterit

Cantorin joukko LUKU 8

Excursio Cliordin analyysiin. 13. helmikuuta 2006

6 Variaatiolaskennan perusteet

Kuvauksista ja relaatioista. Jonna Makkonen Ilari Vallivaara

Luento 8: Epälineaarinen optimointi

Matematiikan mestariluokka, syksy

2. Viikko. CDH: luvut (s ). Matematiikka on fysiikan kieli ja differentiaaliyhtälöt sen yleisin murre.

= ( F dx F dy F dz).

Tehtäväsarja I Tehtävät 1-5 perustuvat monisteen kappaleisiin ja tehtävä 6 kappaleeseen 2.8.

n! k!(n k)! n = Binomikerroin voidaan laskea pelkästään yhteenlaskun avulla käyttäen allaolevia ns. palautuskaavoja.

Lineaarialgebra MATH.1040 / voima

r > y x z x = z y + y x z y + y x = r y x + y x = r

Milloin joukon Lebesguen ja Hausdorffin mitat ovat yhtä suuria?

Transkriptio:

LUU 5 Stokesin lause 5.1. Integrointi monistolla Olkoot W R k alue, W kompakti Jordan-joukko ja ω jatkuva k-muoto alueessa W, ω f dx 1 dx k. Asetetaan ω : f, t.s. f dx 1 dx k : f(x dx f(x 1,, x k dx 1 dx k. Väite 5.1. Olkoot G: W W diffeomorfismi, W kompakti Jordan-joukko, : G( W ja ω jatkuva k-muoto alueessa W. Oletetaan, että G on suunnistuksen säilyttävä tai suunnistuksen kääntävä. G ω, jos G on suunnistuksen säilyttävä, ja ω G ω, jos G on suunnistuksen kääntävä. Todistus. Olkoon ω f dx 1 dx k, missä f : W R on jatkuva. Lauseen 2.13 mukaan G (f dx 1 dx k (f G det(dg dx 1 dx k. Olkoon aluksi G suunnistuksen säilyttävä. det(dg >, joten muuttujanvaihtolauseen [15, lause 8.1] nojalla saadaan f dx 1 dx k f dx 1 dx k G( G( (f G det(dg dx 1 dx k G (f dx 1 dx k. Olkoot nyt R n suunnistettu k-ulotteinen monisto, ω jatkuva k-muoto monistolla, x ja f : W suunnistuksen säilyttävä lokaali parametriesitys pisteen x ympäristössä. Oletetaan aluksi, että ω on kompaktikantajainen ja supp ω f(w. (Huomaa: uoto f ω on k-muoto alueessa W, joten se voidaan esittää muodossa f ω g dx 1 dx k, missä g : W R on jatkuva funktio. Nyt supp ω : f(supp g. 1 Viimeksi muutettu 24.11.28. 31

Asetetaan 5.1. INTEGROINTI ONISTOLLA 32 ω : W f ω. Huomaa, että f ω on kompaktikantajainen k-muoto alueessa W, joten sen integraali on hyvinmääritelty. Väite 5.2. Edellä olevin merkinnöin integraali ω on riippumaton valitusta suunnistuksen säilyttävästä lokaalista parametriesityksestä f, kun supp ω f(w. Todistus. Olkoon f : W toinen moniston suunnistuksen säilyttävä lokaali parametriesitys pisteen x ympäristössä, jolle supp ω f( W. G : f 1 f on suunnistuksen säilyttävä diffeomorfismi W : f 1( f(w f( W f 1( f(w f( W : W. oska f ( f G G f, on edellisen väitteen nojalla f ω f ω G f ω f ω. W W W W Jos R n on suunnistettu k-ulotteinen reunallinen monisto ja ω vastaavalla tavalla kompaktikantajainen (supp ω f(w jatkuva k-muoto monistolla, määritellään muodon ω integraali yli moniston kuten edellä; jos piste x on moniston reunapiste, käytetään nyt suunnistuksen säilyttävää lokaalia parametriesitystä f : W, missä W on puoliavaruuden H k avoin osajoukko. Oletetaan nyt, että monisto (reunallinen tai reunaton on kompakti. Jokaiselle pisteelle x valitaan suunnistuksen säilyttävä lokaali parametriesitys f x : W x. Joukot f(w x, x, muodostavat kompaktille joukolle avoimen peitteen, joten sillä on äärellinen osapeite O. Olkoot vastaavat lokaalit parametriesitykset f i : W i, i I. Lauseen 4.7 avulla monistolle löydetään peitteelle O alistettu ykkösen ositus Φ {ϕ i i I}. Asetetaan ω : ϕ i ω. Väite 5.3. Edellä olevin merkinnöin integraali ω on riippumaton valituista suunnistuksen säilyttävistä lokaaleista parametriesityksistä ja valitusta ykkösen osituksesta. Todistus. Olkoon annettuna toinen äärellinen kokoelma lokaaleja parametriesityksiä f i : Wi, i Ĩ, ja peitteelle { f i ( W i i Ĩ} alistettu ykkösen ositus { ϕ i i Ĩ}. jokaiselle i I on voimassa ( ϕ i ω ϕ i ϕ i ω ϕ i ϕ i ω, joten ϕ i ω ϕ i ϕ i ω., Tässä jokaisessa yhteenlaskettavassa integraalissa muodon ω kantaja on joukon f i (W i kompakti osajoukko. Edellisen väitteen nojalla jokainen yhteenlaskettava integraali

5.1. INTEGROINTI ONISTOLLA 33 on riippumaton valituista parametriesityksistä. un edellä olevat laskut suoritetaan toisessa järjestyksessä, saadaan ϕ i ω ϕ i ϕ i ω., umpikin summa antaa siis saman arvon integraalille ω. Seuraavaan lauseeseen on koottu differentiaalimuotojen integrointiin liittyviä ominaisuuksia; lauseen todistus jätetään lukijan tehtäväksi (osa käsitteistä kaipaa miettimistä ja/tai täsmennystä. Lause 5.4. Olkoot ja N kompakteja k-ulotteisia suunnistettuja (reunallisia tai reunattomia monistoja sekä ω ja η jatkuvia k-muotoja monistolla. a un a, b R, on (aω + bη a ω + b η. b Jos on monisto varustettuna vastakkaisella suunnistuksella, on ω ω. c Jos ω on kaikkialla positiivinen, on ω >. d Jos F : N on suunnistuksen säilyttävä diffeomorfismi, on ω F ω. Ykkösen ositus differentiaalimuodon integraalin määrittelemisessä on puhtaasti teoreettinen apuväline. Laskennallisia tarpeita varten on seuraavan lauseen tulos käytännöllisempi: Lause 5.5. Olkoot kompakti k-ulotteinen suunnistettu (reunallinen tai reunaton monisto ja ω jatkuva k-muoto monistolla. Oletetaan, että i R k, i {1,, l}, ovat kompakteja joukkoja ja f i : W i suunnistuksen säilyttäviä lokaaleja parametriesityksiä siten, että i W i, ja että joukoille i : f i ( i on voimassa 1 l sekä leikkausjoukot i j, i j, ovat nollamittaisia. l ω fi ω. i N Todistus. atso [8, Prop. 14.7].

5.2. STOESIN LAUSE 34 5.2. Stokesin lause Lause 5.6. Olkoot kompakti k-ulotteinen suunnistettu reunallinen tai reunaton monisto ja ω jatkuvasti differentioituva (k 1-muoto monistolla. dω ω. Jos on reunaton, on. Todistuksesta käy ilmi, että tässä tapauksessa ω. Jos on reunallinen, on myös reuna suunnistuva. Sen suunnistuksena käytetään aiemmin määriteltyä reunasuunnistusta. Todistus. Tarkastellaan aluksi erikoistapausta H k. Oletetaan, että supp ω [, R] [, R] [, R]. Esitetään ω kanoonisten koordinaattikuvausten avulla muodossa ω ω i dx 1 dx i dx k. Siis dω j ω i dx j dx 1 dx i dx k i,j1 H k dω R ( 1 i 1 ( 1 i 1 i ω i dx 1 dx k. R R i ω i (x dx 1 dx k. Summan k 1 ensimmäistä termiä lasketaan Fubinin lauseen avulla samalla tavalla kuin ensimmäinenkin: R R R R R R ( R 1 ω 1 (x dx 1 dx k 1 ω 1 (x dx 1 dx 2 dx k R R R ( x 1 R x 1 ω 1 (x dx 2 dx k. Huomaa, että ω i (x, kun x i ±R ja i < k. Indeksiä i k vastaa termi lasketaan myös Fubinin lauseen avulla: R R R R R ( R k ω k (x dx 1 dx k k ω k (x dx k dx 1 dx k 1 R R R ( x k R x k R ω k (x dx 1 dx k 1 ω k (x 1,, x k 1, dx 1 dx k 1. Toisaalta, koska reunan H k tangenttivektoreiden k. komponentti, on dx k reunalla, joten myös dx 1 dx i dx k reunalla, kun i < k. Siis ω ω i dx 1 dx i dx k ω k (x 1,, x k 1, dx 1 dx k 1. H k H k H k

5.2. STOESIN LAUSE 35 Tässä on hyvä huomata, että jos supp ω int H k, niin ω. H k un muistetaan moniston reunamoniston suunnistusperiaate, saadaan ω ( 1 k ω k (x 1,, x k 1, dx 1 dx k 1. H k H k Olkoon seuraavaksi suunnistettu reunallinen monisto, f : W suunnistuksen säilyttävä lokaali parametriesitys ja ω jatkuvasti differentioituva (k 1-muoto monistolla siten, että supp ω f(w. Jos W H k, määrittelee parametriesitys f : W reunalle suunnistuksen säilyttävän parametriesityksen f W H k : W H k. Nyt dω f (dω d(f ω f ω ω. H k H k H k Olkoon nyt ω mielivaltainen jatkuvasti differentioituva (k 1-muoto monistolla. Valitaan lokaalit parametriesitykset f i : W i, i I (I äärellinen, siten, että joukot f i (W i peittävät moniston. Valitaan tälle peitteelle alistettu ykkösen ositus {ϕ i i I}. Edellistä voidaan nyt soveltaa muotoihin ϕ i ω. oska ϕ i 1, saadaan ω ϕ i ω d(ϕ i ω (dϕ i ω + ϕ i dω ( ( d ϕ i ω + ϕ i dω dω.