VALTIONEUVOSTON KANSLIA. Maailman kasvumarkkinat

VALTIONEUVOSTON KANSLIA Maailman kasvumarkkinat Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 22/2004

Maailman kasvumarkkinat Ulkoasiainministeriö, kauppapoliittinen osasto Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 22/2004

ISBN 952-5354-64-4 ISSN 0782-6028 Painotyö: Edita Oyj, Helsinki 2004 Julkaisija: Valtioneuvoston kanslia

Julkaisija: VALTIONEUVOSTON KANSLIA KUVAILULEHTI 9.11.2004 Tekijä: Ulkoasiainministeriö kauppapoliittinen osasto Julkaisun laji: Raportti Toimeksiantaja: Valtioneuvoston kanslia Julkaisun nimi: Maailman kasvumarkkinat Julkaisun osat: Tiivistelmä: Selvitys on osa Valtioneuvoston kanslian Suomi maailmantaloudessa -hanketta. Selvityksessä esitetään maakohtaiset katsaukset keskeisistä EU:n ulkopuolisista markkina-alueista ja niissä tapahtuneista muutoksista. Taloudellisten tunnuslukujen ohella esitetään noudatettavista politiikkalinjauksista esimerkiksi lainsäädännön ja taloudellisen sääntelyn osalta. Tätä pohjalta pohditaan, millaisin toimenpitein voitaisiin vaikuttaa suomalaisten yritysten liiketoimintamahdollisuuksien kannalta tärkeisiin tekijöihin. Lopuksi tarkastellaan vienninedistämisen ja kauppapolitiikan keinovalikoimaa ja sen käyttökelposuutta yritysten markkinoille pääsyn ja siellä toimimisen edistämisessä. Avainsanat: kauppapolitiikka, kansainvälistyminen, liiketoiminta, kansainväliset markkinat Muut tiedot: Sarjan nimi ja numero: Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 22/2004 Kokonaissivumäärä: Kieli: 290 Fi Jakaja: Valtioneuvoston kanslia ISSN: ISBN: 0782-6028 952-5354-64-4 Hinta: Luottamuksellisuus: julkinen Kustantaja: Valtioneuvoston kanslia

Sisällys 1 ESIPUHE...7 2 JOHDANTO...9 2.1 Liiketoiminnan kansainvälistyminen kiihtyy...9 2.1.1 Tutkimus- ja kehitystoiminnan kansainvälistyminen...11 2.2 Eurooppalaista keskustelua...12 2.3 Suomesta aidosti avoin talous ja yhteiskunta...15 2.3.1 Talouden kansainvälistyminen Suomessa kiihtyy myös...15 2.3.2 Innovaatiojärjestelmän kansainvälistyminen...17 2.3.3 Aktiivinen maahanmuuttopolitiikka keskeinen kilpailukykytekijä...18 2.4 Päämarkkinat edelleen Euroopassa...21 2.5 Maakatsaukset; mitä selvitettiin...23 3 MAA-ARVIOT...25 3.1 Yhdysvallat...25 3.2 Kanada...38 3.3 Meksiko...51 3.4 Brasilia...64 3.5 Chile...78 3.6 Kiina...90 3.7 Japani...106 3.8 Etelä-Korea...124 3.9 Indonesia...135 3.10 Thaimaa...146 3.11 Malesia...163 3.12 Intia...177 3.13 Australia...192 3.14 Venäjä...204 3.15 Turkki...224 3.16 Marokko...236 3.17 Etelä-Afrikka...248 4 VIENNINEDISTÄMIS- JA KANSAINVÄLISTYMISPALVELUT...265 4.1 Julkisesti tuetut vienninedistämis- ja kansainvälistymispalvelut (VKE-palvelut)...265 4.2 Ulkoasiainministeriön ja edustustojen tarjoamat VKE-palvelut...266 5 KAUPPAPOLIITTISEN TOIMINTAYMPÄRISTÖN MUUTOKSET JA NIIHIN VAIKUTTAMINEN...268 OTSIKOT...282 LÄHDE- JA TAUSTA-AINEISTOA...289 LAATIKOT Laatikko 1. Britannian telepalveluyritykset...19 Laatikko 2. Global Insightin tutkimuksen keskeiset tulokset...20 Laatikko 3. WTO:n tilasto maailmankaupan johtavat viejät ja tuojat vuonna 2003...36 Laatikko 4. Aasian alueellinen kauppa ja kulutuskysyntä ovat voimakkaassa kasvussa...123

1 ESIPUHE Osana pääministeri Matti Vanhasen aloitteesta käynnistettyä Suomi maailmantaloudessa -hanketta valtioneuvoston kanslia pyysi huhtikuussa 2004 ulkoasiainministeriön kauppapoliittista osastoa kartoittamaan suomalaisyritysten kannalta tärkeimmät Euroopan ulkopuoliset markkina-alueet, tarkastelemaan niillä olevia liiketoimintamahdollisuuksia ja arvioimaan markkinoiden kehitysnäkymiä. Toimeksiantoon kuului lisäksi yritysten kansainvälistä toimintaa tukevien toimintojen, erityisesti kansainvälistymisen edistämisen ja kauppapolitiikan tarkastelu sen varmistamiseksi, että viranomaistoiminnalla pystyttäisiin mahdollisimman tehokkaalla ja tarkoituksenmukaisella tavalla tukemaan suomalaisen elinkeinoelämän kansainvälistymispyrkimyksiä tärkeimmillä kasvumarkkinoilla. Selvityksessä keskitytään seuraaviin asiakokonaisuuksiin: 1. Arvioidaan suomalaisten yritysten kansainvälistymistä sekä sen asettamia haasteita ja mahdollisuuksia ja tarkastellaan aiheesta muualla Euroopassa käytävää keskustelua. 2. Esitetään maakohtaiset katsaukset keskeisistä EU:n ulkopuolisista markkinaalueista ja selvitetään niiden taloudellisessa toimintaympäristössä tapahtuneita muutoksia. Vertailukelpoisen tiedon tarjoamiseksi katsauksissa pyritään ajankohtaisuuteen ja yhdenmukaiseen esitystapaan. Talouden tunnuslukujen ohella esitetään arvioita tarkasteltavilla markkina-alueilla noudatettavista politiikkalinjauksista esimerkiksi lainsäädännön kehityksen ja taloudellisen sääntelyn osalta. 3. Edellisen perusteella arvioidaan yritysten markkinakohtaisia toimintaedellytyksiä ja markkinoiden houkuttelevuutta ja pohditaan, millaisin toimenpitein voitaisiin vaikuttaa niihin tekijöihin, jotka parantavat tai heikentävät suomalaisten yritysten liiketoimintamahdollisuuksia. Kunkin maakatsauksen alussa on näitä havaintoja korostava erillinen tiivistelmä. 4. Lopuksi tarkastellaan, miten yhteiskunta voi vienninedistämisen ja kauppapolitiikan keinovalikoimin edesauttaa yrityksiä pääsemään ja toimimaan kiinnostavaksi nähdyillä markkinoilla. Varsinkin uusilla kasvavilla markkinoilla hallitusten toimenpiteillä yritysten markkinoillepääsyn helpottamiseksi on edelleenkin huomattavaa merkitystä. Kauppapolitiikan käsite on viime vuosien kehityksen myötä tullut yhä vaikeammaksi määritellä ja keinovalikoimakin on sekä muuttanut muotoaan että laajentunut. Kauppapolitiikkaa koskevassa luvussa käsitellään ensiksi sääntelyn purkamisen, kehittämisen ja yhdenmukaistamisen kannalta keskeisiä yhteistyön 7

muotoja. Toiseksi käydään läpi eräitä WTO:hon perustuvan monenkeskisen kauppasäännöstön sekä kahdenvälisten ja alueellisten kauppasopimusten tarjoamia mahdollisuuksia. Kolmanneksi huomiota kiinnitetään yksityisen sektorin aloitteiden ja itsesääntelyn kasvavaan merkitykseen kansainvälisen kaupan hallintamekanismina. Selvityksen tavoitteena ei ole antaa aukotonta kuvaa kansainvälisillä markkinoilla toimimisen mahdollisuuksista tai vaihtoehdoista, sillä tällaisten arvioiden tekeminen on viimekädessä riippuvainen sektori- ja yritystason tavoitteista. Sen sijaan tämän selvityksen odotetaan ruokkivan yritys- ja viranomaissektorin välistä vuoropuhelua kansainvälistymisen suuntaviivoista. Tämän toivotaan antavan aineksia yritysten omille kansainvälistymistrategioille ja viranomaistoiminnan kehittämiselle sekä erityisesti näiden kahden toimintatason entistä paremmalle yhteensovittamiselle. x x x Ulkoasiainministeriö luonnollisesti vastaa kaikesta siitä, mitä tässä julkaisussa esitetään. Lukuisat virkamiehet ministeriön kauppapoliittisella osastolla, alueosastoilla ja erityisesti ulkomaanedustustoissa ovat muiden töidensä ohessa osallistuneet tämän varsin nopeassa aikataulussa läpiviedyn hankkeen toteuttamiseen. Ministeriöstä toimitettujen kysymysten pohjalta ulkomaanedustustoissa laadittiin maa-arviot. Alueosastojen yksiköt viimeistelivät arviot ja laativat maittaiset tiivistelmät. Matti Pullisen työpanos tämän vaiheen toteuttamisessa oli merkittävä. Tuomas Tapion systemaattisen ajattelutavan ansiosta maa-arviot onnistuttiin muokkaamaan varsin yhdenmukaisiksi ja jopa keskenään vertailukelpoisiksi. Tuomas Tapio myös kirjoitti kauppapoliittista toimintaympäristöä koskevan osion. Elina Poikonen, Aleksi Vakkuri ja Sanna Mertimo puolestaan tekivät suuren työn toimittaessaan tekstin ja tilastoaineiston mahdollisimman luettavaan muotoon. Antti Kuosmasen viileän analyyttinen ohjaus on pitänyt projektin käynnissä ja oikeissa uomissa. Yhteistyö Finpron ja sen vientikeskusten kanssa on paikoin ollut hyvinkin tiivistä ja lopputuloksen kannalta tavattoman tärkeää. Tekstiä ovat eri vaiheissa kommentoineet myös VNK:n globalisaatiohankkeen ohjausryhmän jäsenet, Teollisuus ja Työnantajat ry:n kauppapolitiikan sektori sekä eräät kansainvälistyneet ja markkinansa hyvin tuntevat suomalaisyritykset. Näille kaikille tahoille lämmin kiitos. Apulaisosastopäällikkö Jari Gustafsson Ulkoasiainministeriö Kauppapoliittinen osasto 8

2 JOHDANTO 2.1 Liiketoiminnan kansainvälistyminen kiihtyy Globaalitalouden suuri haaste hallituksille on huolehtia jatkuvasti pienenevän kansallisen keinovalikoiman turvin toisaalta siitä, miten maan houkuttelevuutta kotimaisten ja ulkomaisten yritysten silmissä voidaan lisätä, sekä toisaalta edistää oman maan yritysten toimeliaisuutta kansainvälisillä markkinoilla. Hallituksilla on tämän kehityksen hallinnassa merkittävä rooli ja velvollisuudet. Ne koostuvat aktiivisista toimista toimintaympäristön kehittämiseksi sekä kattavasta seurannasta, jotta mitkään viranomaisen toimet eivät tarpeettomasti rasittaisi yritystoiminnan edellytyksiä. Jos toimintaympäristössä on heikkouksia, kotimaiset yritykset saattavat siirtää toimintojaan ulkomaille, eivätkä ulkomaiset yritykset myöskään saavu, investoi ja luo maahan uusia työpaikkoja. Viimeisen vuosikymmenen aikana suomalaisyritykset ovat voimakkaasti kansainvälistyneet ja laajentuneet ulkomaille, mikä on osoitus siitä, että yritystasolla maailmantalouden muutoksiin on kyetty reagoimaan onnistuneesti. Menestyvimmät yritykset liikkuvat sujuvasti kansainvälisillä markkinoilla, ovat luonteeltaan reagointiherkkiä ja liiketoiminnoissaan uudistuvia, uutta teknologiaa ja sen tarjoamia mahdollisuuksia parhaiten hyödyntäviä yrityksiä. Yritysten olisi luonnollista toimia siellä, missä toimintaympäristö vastaa parhaiten niiden odotuksia, ja missä yrityksillä on yleensäkin mahdollisuudet ylläpitää ja kehittää omaa kilpailukykyään. Kiristyvä kansainvälinen kilpailu Suomen ja muiden vanhojen EU-maiden hitaan taloudellisen kasvun ja matalan inflaation oloissa edellyttää yrityksiltä jatkuvaa valppautta tehokkuuden ja tuottavuuden suhteen. Matalan kustannustason ja korkean laadun ansiosta ulkomaisen valmistuksen ja hankintojen valikoitu hyödyntäminen on yritystaloudellisesti järkevää. Yritysten on oltava lähellä markkinoita, tuotantokustannuksissa on säästettävä, ja yhä voimakkaammin korostuva piirre on, että pääasiakkaat pakottavat yritykset lähtemään joko tuotanto-, logistiikka- tai teknologiasyistä. Nykyään vain harvat yritykset tuottavat tuotteensa itse alusta loppuun. Ainakin osa tuotannosta ja siihen liittyvistä palveluista ostetaan alihankkijoilta. Verkottuneessa tuotantojärjestelmässä yritysten menestys riippuu pitkälti niiden kumppaneiden vahvuuksista omilla erikoisosaamisalueillaan ja kokonaisuuden hyvästä yhteispelistä. Selvää on myös, että menestyminen edellyttää uudenlaista liiketoimintaosaamista ja yhteistyötaitoja perinteisen teknisen osaamisen rinnalla. Kustannussäästöjen ohella maailmanlaajuinen läsnäolo tarjoaa muitakin etuja. Näitä ovat mm. mahdollisuus ympärivuorokautiseen tuotantoon, tuotannon räätälöiminen vastaamaan paikallisten markkinoiden tarpeita sekä työntekijöiden ja 9

tuotantolaitosten maantieteellisen sijainnin optimointi suhteessa eri puolilla maailmaa sijaitseviin markkina-alueisiin. Silti monet yritykset eivät lähde ulkomaille. Kotimaan toimintaympäristö on kunnossa ja erilaiset tuotannolliset pidäkkeet edellyttävät läsnäoloa, mutta lähtemisen kynnys voi olla muista syistä korkealla. Yrityksille, niiden johdolle ja omistajille kansainvälistymisen paine asettaa kovia vaatimuksia paitsi henkilökohtaisesti, myös liiketoimintaosaamisen näkökulmasta. Yritysten toiminnan muuttuessa verkostomaiseksi myös maiden välisiä kauppavirtoja on tarkasteltava uudesta näkökulmasta. Vienti- ja tuontiluvut eivät enää ole yksiselitteisesti tulkittavissa ja varsinkin johtopäätösten tekemisessä on syytä olla varovainen. Vientiluvut saattavat laskea, kun yritykset siirtävät tuotantoaan ulkomaille. Näin tapahtuu varsinkin tilanteissa, joissa yritykset siirtävät saman tuotantoprosessien vaiheita ulkomaille, jolloin paikallinen tuotanto korvaa viennin. Kehittyviin maihin siirrettyä työvoimavaltaista tuotantoa käytetään välituotteena yrityksen muulle tuotannolle, jolloin ulkomaantoiminta tukee kotimaassa tapahtuvaa tuotantoa. Merkittävä osa ulkomaankaupasta on yritysten sisäistä kauppaa, tai kauppa sisältää vientiä tukevaa tuontia. OECD:n mukaan yritysten sisäisen kaupan osuus valmistusta harjoittavien ulkomaisten tytäryhtiöiden viennistä on 35 60 %. Yhdysvaltalaisten emoyhtiöiden ja niiden ulkomaisten tytäryhtiöiden välinen kauppa kattaa neljänneksen maan kokonaisviennistä ja 15 % kokonaistuonnista. Joidenkin maiden kohdalla vienti riippuu pitkälti tuonnista. Vahvasti vientiin suuntautuneella teollisuudenalalla voi siis olla korkea tuontiaste. Esimerkiksi Hollannissa tuonnin osuus viennistä ylittää 40 %. Vuosina 1980 1997 viennin riippuvuus edeltävästä tuonnista kasvoi Australiassa, Kanadassa, Saksassa ja Yhdysvalloissa ja väheni Hollannissa, Japanissa, Ranskassa ja Tanskassa. Suomen tuotantotoiminnalle yritysten kansainvälinen keskinäisriippuvuus on normaalia suurempi kysymys, koska nimenomaan korkean teknologian teollisuus on globaalitasolla erityisen integroitunutta. Suomen hintataso on viimeiset vuodet pysytellyt sinnikkäästi EU-tasoa korkeammalla. Valtiovarainministeriön (VM/Kasvupolitiikan haasteet, 1/2004) mukaan markkinoiden pienuus on omiaan luomaan alueellisia luonnollisia monopoleja ja helpottamaan yrittäjien välistä hintayhteistyötä. Hyödykeryhmien väliset hintatasoerot (suhteessa muihin EU-maihin) osoittavat ministeriön mukaan, että hintaongelma on peräisin markkinarakenteista ja markkinoiden toimivuudessa esiintyvissä heikkouksissa. Ulkomaisten hankintalähteiden tehokas ja kustannustietoinen käyttäminen ei siksi ole tärkeää vain vientiyrityksille, vaan yhtä lailla kotimarkkinoilla pysytteleville yrityksille. 10

Ulkomaisessa omistuksessa olevien tytäryhtiöiden taloudelliset vaikutukset vaihtelevat maittain. Teollisuustuotannossa ulkomaisessa omistuksessa syntyneen liikevaihdon osuus vaihtelee OECD:n mukaan Irlannin ja Unkarin 70 %:sta Japanin muutamaan prosenttiin. Vuosina 1995 2000 ulkomaisten tytäryhtiöiden osuus teollisuustuotannon liikevaihdosta kasvoi. Ulkomaisten tytäryhtiöiden osuus on yli puolet teollisen tuotannon alan työpaikoista Irlannissa, Luxemburgissa ja Unkarissa. Teollisen tuotannon alalla toimivien tytäryhtiöiden vienti- ja tuontiasteet ovat myös yleensä korkeat. Palvelualalla ulkomaisessa omistuksessa syntyvän liikevaihdon osuus on alhaisempi: noin viidennes Belgiassa, Italiassa, Puolassa ja Unkarissa. Ulkomaiset investoinnit ja ulkomaalaisomistus kasvavat avoimilla markkinoilla. Talouksilta edellytetään tänä päivänä aivan toisenlaista avoimuutta markkinoillepääsyn ja markkinoilla toimimisen suhteen. Suljetut ja tiukasti säännellyt markkinat joutuvat globaalitaloudessa auttamatta sivuutetuiksi ja haitat näiden yhteiskuntien maksettaviksi. Mikäli hallitukset asettavat yritysten kansainvälistymiselle esteitä, koskivat ne maahan tulemista tai maasta lähtemistä, koskivat ne hyödykkeitä, pääomia tai ihmisiä, tehdään suuri karhunpalvelus yrityksille, työntekijöille ja koko yhteiskunnalle. Protektionistiset politiikkatoimet tulee torjua, esitettiin niitä missä päin maailmaa tahansa. Samat neuvot, joita OECD on tarjonnut Suomelle markkinoiden avaamisesta, julkisen sektorin tehostamisesta ja markkinoilletulon esteiden purkamisesta, ovat suomalaisyritysten näkökulmasta yhtä tarpeellisia myös niiden muiden maiden hallituksille, joissa suomalaista liiketoimintaa laajamittaisemmin esiintyy. Sääntelykehikon uudistamisprosessin jatkuvuus on keskeinen tekijä, kun koti- ja ulkomaiset yritykset miettivät tulevia sijaintipaikkapäätöksiään. Suunnan ja vauhdin muutokset näiltä osin antavat aina aiheen huolestua. Hallituksella on säädöskehityksen seurannassa oma selkeä vastuunsa. 2.1.1 Tutkimus- ja kehitystoiminnan kansainvälistyminen Yritysten kansainvälistyminen ei merkitse ainoastaan viime aikoina Suomessakin nähdyn työvoimavaltaisen tuotantotoiminnan osien siirtymistä ulkomaille, vaan yhtä lailla yritykset joutuvat tarkkaan arvioimaan tutkimus- ja kehitystoimintojensa sijaintipaikkakysymystä. Vaikka yritysten tutkimus- ja kehitystoiminta on kasvanut Suomessa poikkeuksellisen voimakkaasti, kansainvälisen yhteistyön lisääntymisestä on seurannut, että uusi tieto ja osaaminen perustuvat enenevässä määrin ulkomailla tehtyyn tutkimukseen. Suomi on pieni tutkimus- ja kehitysyksikkö, osuutemme maail- 11

massa on alle prosentin. Pieni maa on suhteellisesti enemmän riippuvainen niin ulkomaankaupasta kuin kansainvälisestä tutkimusyhteistyöstä. T&k-toiminnan kansainvälistymisen taustalle Valtion tiede- ja teknologianeuvosto löytää ainakin kaksi tekijää. Ensinnäkin monikansallisten yritysten ulkomaisten tutkimusyksikköjen määrä on kasvanut, kun toimintoja on hajautettu eri maihin. Toiseksi, tämä on puolestaan lisännyt yritysten sisäisen tutkimus- ja kehittämistoiminnan kansainvälistymistä. OECD:n mukaan Irlannissa ja Unkarissa ulkomaisomisteisten yhtiöiden t&kpanostukset ovat huomattavasti kotimaisia yrityksiä suuremmat, peräti yli 70 % kokonaispanostuksesta. Yli 30 %:n osuus saavutetaan Australiassa, Britanniassa, Espanjassa, Hollannissa, Kanadassa, Ruotsissa, Portugalissa ja Slovakiassa. 1990-luvun jälkipuoliskolla keskimäärin 14 % kaikista OECD-maissa tehdyistä keksinnöistä tehtiin ulkomaisessa omistuksessa tai yhteisomistuksessa olevissa yrityksissä. Tiede- ja teknologia-alan kansainvälisessä yhteistyössä suuret OECD-maat ovat edelläkävijöitä. Yhdysvalloilla on johtava rooli, muita merkittäviä maita ovat Britannia, Ranska ja Saksa. Tutkimuksen kansainvälisyysaste on korkein pienissä eurooppalaisissa maissa. Jos lukuun ei oteta EU-alueen sisäistä tutkimusyhteistyötä, voidaan todeta, että eurooppalaiset tutkijat ovat yhdysvaltalaisia vähemmän halukkaita kansainväliseen tutkimusyhteistyöhön. Japanissa tiede- ja teknologia-alan kansainvälinen yhteistyö on hyvin vähäistä. 2.2 Eurooppalaista keskustelua Viime aikoina on usein viitattu Britannian kauppa- ja teollisuusministerin Patricia Hewittin toteamukseen, ettei ole oikein ajatella maan tarvitsevan ulkomaisia investointeja eli uutta pääomaa, uutta tuotantoa ja uusia työpaikkoja ja samalla pyrkiä estämään yritysten sijoittautumista ulkomaille. Itse asiassa tässä ei kuitenkaan ole kyse oikeasta tai väärästä, kuten ministeri esittää, vaan välttämättömyydestä. Globaalitalous toimii molempiin suuntiin. Ministeri Hewittille on tärkeintä varmistaa, että maailmantalouden murros ei johda protektionismiin ja merkantilistisen ideologian nousuun. Tällä Hewitt tarkoittaa vanhakantaista ajattelua, jolla kansallisvaltiot pyrkivät maksimoimaan ulkomaille suuntautuvan viennin ja ulkomailta tulevat investoinnit sekä samalla minimoimaan ulkomaista tuontia ja investointien virtaa ulos. Hewitt on toistuvasti korostanut, että Intiaan syntyvät uudet työpaikat eivät välttämättä merkitse työpaikkojen katoamista teollistuneissa maissa. Britanniassakin on edelleen huomattava määrä teollista tuotantoa, joka on joutunut sopeutumaan kansain- 12

väliseen kilpailuun vuosikymmenten ajan. Palveluelinkeinoissa nämä muutokset saattavat näkyä selvemmin, mistä hyvä esimerkki on Britannian puhelinpalvelusektorilla tapahtuneet varsin mittavat muutokset (laatikko 1). Myös Ruotsin elinkeino- ja ulkomaankauppaministeri Leif Pagrotsky korostaa, että ulkomaiset investoinnit Ruotsiin ja ruotsalaisyritysten investoinnit ulkomaille vahvistavat Ruotsin kilpailukykyä. Ruotsi kilpailee korkean arvonlisän tietointensiivisillä aloilla. Ruotsalaisyritysten toiminnan laajenemisesta matalan palkkatason maihin täytyy seurata kotimaassa toimivien yritysten siirtyminen arvoketjussa ylöspäin. Teolliset työpaikat eivät ole ainoa vaihtoehto, vaan palvelusektori painottuu vahvasti jatkossa. Ratkaisevaa on, että Ruotsi viennistä riippuvaisena taloutena saa vientituloja jatkossakin ja vaihtotase pysyy positiivisena. Ruotsissa kansainvälinen työnjaon muutos otetaan pitkälti tapahtuneena tosiasiana. Uskotaan, että Ruotsi itse on hyötynyt kansainvälistymisestä. Kyse on jatkuvasta muutoksesta ja nyt on sopeuduttava tähän uuteen vaiheeseen. Kilpailukyvyn haasteita pidetään jatkuvana prosessina, eikä niissä sinänsä ole mitään uutta. Ruotsi on tottunut sopeuttamaan elinkeinoelämänsä kulloiseenkin kansainväliseen kilpailutilanteeseen, mikä tapahtuu mahdollisimman avoimen ja monipuolisen kanssakäymisen kautta markkinavoimien sanelemana. Ruotsista löytyy useita esimerkkejä yritysten tuotannon tai palvelujen siirtymisestä halvempien työvoimakustannusten perässä Intiaan, Itä-Eurooppaan ja Kiinaan. Exportrådetin selvityksen mukaan joka neljäs ruotsalainen vientiyritys suunnittelee siirtävänsä tuotantoaan ulos Ruotsista tulevan kahden vuoden aikana. Perusvire kuitenkin on, että uudet nopeasti kasvavat taloudet ovat Ruotsille enemmän mahdollisuus kuin uhka. Ruotsissa yritysten ja omistuksen kansainvälistyminen ei aiheuta levottomuutta. Kansainvälistyminen on kokemuksen mukaan nimenomaan ollut avain ruotsalaisen elinkeinoelämän menestykseen. ABB, Electrolux, Ericsson, Hennes&Mauritz, IKEA, Securitas, Volvo ja monet muut ruotsalaisen elinkeinoelämän lippulaivat ovat jo varhaisessa vaiheessa käyttäneet hyväkseen globaalin talouden mahdollisuuksia: ulkoistaneet tuotantoa matalapalkkamaihin, sijoittaneet tuotantoa ulkomaille, laajentuneet ostamalla ulkomaisia yrityksiä tai sulautuneet ulkomaisiin yrityksiin. Tanskassa on havaittu, että työpaikkojen siirtyminen myötävaikuttaa Tanskan teollisuuden nopeampaan uudistumiseen ja innovaatiotason lisäämiseen. Eräät tutkimukset osoittavat myös, että globalisaatio on tähän mennessä luonut huomattavan määrän uusia työpaikkoja Tanskaan. 13

Ranskassa on viime aikoina keskusteltu laajasti maan uuden valtionvarainministeri Nicolas Sarkozyn keväällä julkaisemasta toimenpideohjelmasta, jolla pyritään pysäyttämään työpaikkojen valuminen ulos maasta. Keinoina on väläytelty 80- lukulaisen teollisuuspolitiikan koko arsenaalia eli valtiontukia, kilpailusääntöjen löyhempää tulkintaa ja valtion tiukempaa yritystoiminnan ohjausta. Johtavat ranskalaiset talousasiantuntijat ovat jo nostaneet varoittavan sormensa pystyyn. Ohjelmaa kuvataan taisteluksi tuulimyllyjä vastaan: ulkoistaminen ja halvoista työvoimakustannuksista riippuvan teollisuuden alasajo on väistämätön prosessi. Maat jotka yrittävät tätä kehitystä estää, joutuvat lopulta itse maksumiehiksi. Jos Ranskan ongelmana on "de-industrialisaatio", kyse on pikemminkin siitä, että se ei tapahdu tarpeeksi nopeasti, jotta maan vanhanaikainen tuotannollinen rakenne uudistuisi. Ranskassa tuotantotoiminnan osuus taloudesta on 20 % kun se esimerkiksi uusissa EU:n jäsenmaissa on keskimäärin 14 %. Tämä on hidastanut työpaikkojen syntymistä jalostusketjun korkeammassa päässä, työpaikkojen jotka eivät kilpaile tuotannossa olevien työpaikkojen kanssa, vaan täydentävät niitä. Arvostelijoiden mukaan on hyvin ranskalaista suojella olemassa olevia työpaikkoja ja sivuuttaa se seikka, että samalla estetään uudenlaisen tuotannon ja uusien työpaikkojen syntymistä. Saksassa yleinen suhtautuminen yritysten lisääntyneeseen kansainvälistymiseen jakautuu tutusti elinkeinoelämän myönteiseen ja ay-liikkeen epäileväisempään siipeen. Saksan teollisuuden arvio Aasian ja erityisesti Kiinan mahdollisuuksista on erittäin positiivinen, ja Kiina on vuodesta 2003 ollut Saksan viennin toiseksi tärkein kohdemaa Euroopan ulkopuolella. Hallinnon näkökulmasta globalisaatio on tosiasia, josta on pyrittävä hyötymään. EU-näkökulmasta ensisijainen väline on Lissabonin strategia jonka tehokas täytäntöönpano on keskeinen haaste. Uudistusten läpiviennin poliittiset ongelmat kuitenkin tunnustetaan. Saksan kansallinen panos Lissabonin strategiaan, "Agenda 2010", lanseerattiin maaliskuussa 2003. Myös muutamat EU:n uusista jäsenvaltioista ovat olleet kiinnostuneita yhteistyöstä Saksan kanssa Kiinan markkinoilla. EU:n uudet jäsenvaltiot eivät markkina-alueena kilpaile Kiinan kanssa, sillä niissä on toimittu jo pitkään. Pk-sektorille Aasia on uusi aluevaltaus. Hallitus katsookin, että saksalaisyritysten menestyminen Kiinassa vahvistaa niiden kilpailukykyä ja edesauttaa työpaikkojen säilymistä myös Saksassa. Investointeja ulkomaille ei tule hillitä, mutta on huolehdittava siitä että myös Saksa säilyy kiinnostavana investointikohteena. 14

2.3 Suomesta aidosti avoin talous ja yhteiskunta 2.3.1 Talouden kansainvälistyminen Suomessa kiihtyy myös Kauppa- ja teollisuusministeriön viimeisimmässä kilpailukykyraportissa (KTM 6/2003) todetaan, että talouden avoimuuteen vaikuttavat markkinoiden koko, elinkeinorakenne ja maantiede. Pienet maat ovat yleensä avoimempia kuin suuret. Suomessa on perinteisesti korostettu Suomen riippuvuutta ulkomaankaupasta. Tämän takia on erittäin huolestuttavaa, että vertailtaessa viennin ja tuonnin osuutta BKT:sta Suomi sijoittuu pienistä EU-maista viimeiseksi. Viime vuosien kehitys Suomessa ei myöskään ole ollut EU-maita nopeampaa, vaan viennin BKT-osuus on itse asiassa laskenut 2 3 prosenttiyksiköllä 2000-luvulla. Kun tarkastellaan Suomen vastaanottamia suoria sijoituksia, jotka ilmentävät talouden avoimuuden lisäksi maan houkuttelevuutta liiketoimintaympäristönä, näissä tilastoissa Suomi pitää pienistä EU-maista niin ikään perää yhdessä Itävallan ja Tanskan kanssa. Suuri muutos on tapahtunut suomalaisissa suorissa sijoituksissa ulkomaille. Näissä vertailuissa Suomi on viime vuosikymmenen loppupuolella pysynyt OECDmaiden kärkiryhmässä. Suomen kansainvälistyminen tapahtuu siis ennen kaikkea suomalaisten yritysten tuotannollisina investointeina ulos. "Kiina-ilmiössä" on tässä mielessä perää, vaikka ulkomaisten investointien kokonaismäärä on tosiasiassa paljon suurempi muualla kuin Kiinassa. Aivan viime vuosina Kiinan osuus suomalaisten yritysten vuosittaisista ulkomaisista investoinneista on kylläkin ollut erittäin suuri. Kun Suomessa puhutaan Kiina-ilmiöstä, useimmiten siihen liittyy negatiivinen perusvire. Tämä herättää epäilyksen siitä, että yritysten investointeihin ulkomaille saatettaisiin suhtautua siinä määrin karsaasti, että yritysten rohkeus kansainvälistyä heikentyisi. Näin nakerretaan niiden tahtoa yrittää kansainvälisillä markkinoilla ja ehkä vähintäänkin välillisesti saatetaan murtaa yritysten kilpailukykyä. Kuitenkin suomalaisten suorien sijoitusten lisääntyminen ulkomaille on se nimenomainen seikka, joka on kansainvälistänyt suomalaista yritystoimintaa. Sen seurauksena liike-elämä on pysynyt avoimen valppaana ja reagointiherkkänä erilaisten muutosten edessä ja toistaiseksi säilyttänyt oman kilpailukykynsä ja ehkä kehittänytkin sitä. Yrityksiä tulisi houkutella kansainvälistymään molempiin suuntiin siten, että Suomessa toimintojaan ylläpitävät yritykset toimisivat yhtä lailla globaaleilla markkinoilla kuin ne yritykset, jotka sijoittavat toimintojaan eri maihin. 15

Verkottuminen, kansainvälisten alihankintaketjujen rakentaminen ja investointihyödykkeiden hankkiminen sieltä, missä se on edullisinta sekä osaavan työvoiman saaminen Suomeen, ovat kotimaassakin toimivien yritysten keskeisiä menestystekijöitä. Tuotannon siirtäminen ja erityisesti uuden tuotannon käynnistäminen jossain muualla kuin kotimaassa on monelle yritykselle keskeinen menestystekijä kansainvälisessä kilpailussa. Molemmissa tapauksissa onnistuminen näkyy Suomessa lisääntyvinä työpaikkoina ja kasvavana hyvinvointina. Nobel-palkittu taloustieteilijä Lawrence Klein on viimeaikaisissa tutkimuksissaan päätynyt siihen, että työpaikkojen siirtyminen ulkomaille kasvattaa kotimaassa enemmän työpaikkoja kuin mitä ulkomaille menetetään. Tunnettu amerikkalainen tutkimuslaitos Global Insight on Yhdysvaltojen informaatioteknologiayhdistyksen (ITAA) toimeksiannosta tehnyt IT-alan ulkomaille sijoittautumisesta kattavan analyysin, joka hyödyntää eri tutkimuslaitosten sekä alan toimijoiden näkemyksiä. Tulokset osoittavat selkeästi sen, mistä yritysten kansainvälistymisestä tänä päivänä on perimmältään kysymys (laatikko 2). Kun suomalainen teollisuus työllistää Kiinassa 15 000 20 000 kiinalaista, oikea kysymys arvioitavaksi ei ole, kuinka monelta suomalaiselta se on pois, vaan kuinka monta vanhaa työpaikka kyetään tämän johdosta säilyttämään ja kuinka monta uutta työpaikkaa tämän johdosta Suomeen syntyy. Yritysten uudelleenjärjestelyt merkitsevät usein ongelmia yksilötasolla tai alueellisesti, varsinkin silloin, kun paikkakunta on riippuvainen tietystä suuresta työllistäjästä. Tämä on nähty konkreettisesti myös tänä vuonna, kun eräät työvoimavaltaiset yritykset ovat ilmoittaneet tuotantonsa siirtymisestä kustannustasoltaan halvempiin maihin. Julkisen vallan toimijoilta edellytetään tällaisissa tilanteissa päättäväistä puuttumista näiden ongelmien ratkaisemiseksi. Suomalaisessa keskustelussa on hyvä kuitenkin muistaa, että myös meillä teollisuuden osuus kansantaloudesta on yli kehittyneiden maiden keskiarvon. Siksi "de-industrialisaatio" on Suomessakin edessä, ja siihen liittyvät ongelmat samankaltaisia kuin esimerkiksi Ranskassa. Suomen elinkeinorakenteen ongelmat ovat muuttumassa paljon näkyvämmiksi erityisesti tieto- ja viestintäteknologian tuotteiden vientihintojen viime aikojen nopean alenemisen myötä. Tietotekniikka-ala pois lukien suomalainen työ perustuu edelleen aivan liikaa vanhaan ja hitaan kasvun tuotantoon. Suomeen on syntynyt uutta tietopohjaista tuotantoa ja palvelutoimintaa kansainvälisesti ottaen hälyttävän vähän. Varsinkin palvelualat ovat kehittyneet Suomessa kansainvälisten vertailujen mukaan huomattavan hitaasti aikana, jolloin palvelujen merkitys maailmantaloudessa muuten on kovaa vauhtia kasvanut ja palvelukaupan ja -investointien kasvu on ollut nopeampaa kuin tavarakaupan. Palvelujen vientipotentiaalin hyödyntä- 16

minen ja palvelujen viennin lisääminen on yksi ratkaiseva tekijä, jonka avulla Suomen elinkeinorakennetta voitaisiin monipuolistaa. 2.3.2 Innovaatiojärjestelmän kansainvälistyminen Pysyäkseen kilpailukykyisenä elinkeinoelämän on kyettävä vastaamaan kansainväliseen kilpailuun teknologian ja liiketoiminnan huipputason osaamisella. Valtion tiede- ja teknologianeuvoston mukaan suomalaisen teollisuuden tutkimus- ja kehittämistoiminnan kansainvälistyminen ja ulkomaisten investointien lisääntyminen eivät ole yleensä johtaneet toiminnan supistumiseen Suomessa. Päinvastoin: kansainvälisesti menestyvät yritykset kasvattavat usein toimintojaan myös kotimaassaan. Ulkomaisten tutkimusinvestointien ohella myös kansainväliset yritysostot, fuusiot ja strategiset allianssit ovat lisääntyneet ja kohdistuvat entistä laajempaan toimialakenttään. Viime vuosien laskusuhdanteesta huolimatta yritysten tutkimus- ja kehittämispanostukset näyttävät jatkavan kasvuaan varsinkin ulkomaille suuntautuneet tutkimusinvestoinnit ovat kasvaneet. Valtaosa suomalaisen teollisuuden tutkimus- ja kehittämistoiminnasta tehdään silti edelleen kotimaassa. Yritysten ulkomailla tapahtuvan tutkimus- ja kehittämistoiminnan voimakas kasvu on osoitus sekä yritysten kasvusta ja kansainvälistymisestä että mahdollisesti kotimaan kilpailukyvyn ja kasvumahdollisuuksien rajallisuudesta. Innovaatio- ja osaamiskeskukset käyvät globaalia keskinäistä kilpailua parhaista osaajista ja yrityksistä. Suuri kysymys myös suomalaisille yrityksille on, mihin omat panoksensa kannattaa sijoittaa. Suuryritykset voivat olla läsnä useissa paikoissa yhtäaikaisesti, seurata kehitystä ja trendejä perustamalla uusia yksiköitä kulloinkin vetovoimaisiin keskuksiin ja olla lakkauttamatta vanhoja yksiköitä. Pienemmät ja kasvuvaiheessa olevat yritykset eivät näin voi menetellä, vaan valinta on tehtävä eri keskusten ja alueiden välillä. Mutta miten varmistaa, että tekee oikean sijaintipaikkapäätöksen, ja kuinka kauan kestää jonkun tietyn alueen intellektuaalinen johtoasema? Ja yhtä lailla kuin t&k-toiminnan perusteella jokin innovaatiokeskus on toista houkuttelevampi, niin allianssien rakentamisen, tuotteistamisen tai markkinoillelähdön näkökulmasta jokin toinen innovaatiokeskus saattaa kuitenkin olla parempi. Kannattaako esimerkiksi Kiinaan mennä suoraan yksin vai saksalaisten tai amerikkalaisten kanssa? Jos tähtäin on esimerkiksi Amerikan markkinoilla, osaamiskeskuksen valinta saattaa päätyä yhtä lailla Yhdysvaltojen itä- kuin länsirannikolle. Mutta jos tähtäin on vaikkapa Kiinassa, niin itärannikko ei ehkä ole oikea vaihtoehto, koska silta Kiinaan kulkee nykyisin San Diegon kautta. 17

Laajalti levinnyt käsitys on, että uudessa maailmantaloudessa Suomen mahdollinen menestyminen tulee rakentumaan suurelta osin hyvän innovaatioympäristön varaan. Varsinkin viime aikoina on ollut nähtävissä, että Suomi on teknologian hyödyntämisvauhdissa kuitenkin jäämässä selvästi jälkeen parhaimmista teollisuusmaista. Viranomaispuolen digitalisointihankkeet olisi pitänyt toteuttaa paljon nopeammassa tahdissa, mutta osasyyn vauhdin taantumisesta saavat kantaa myös investointeja tekemättä jättäneet yritykset. Liian monet yritykset eivät osaa nähdä, miten uusia tieto- ja viestintäteknologioita voitaisiin parhaiten hyväksikäyttää avaintoiminnoissa. Ja vaikka strateginen näkemys olisikin löytynyt, eivät yritykset välttämättä osaa sovittaa liiketoimintakonseptejaan ja organisaatioitaan uudenlaiseen toimintaympäristöön. Vauhdista putoaminen teknologioiden hyväksikäytössä merkitsee poikkeuksetta myös vauhdista putoamista kansainvälisillä markkinoilla. 2.3.3 Aktiivinen maahanmuuttopolitiikka keskeinen kilpailukykytekijä Suomen talouden kilpailukykyä ja kansalaisten hyvinvointia rakennetaan voimakkaasti osaamisen varaan. Kilpailukykynsä, hyvinvointirakenteensa ja kehittyvän tietoyhteiskunnan ominaispiirteensä säilyttääkseen Suomen on turvattava inhimillisten voimavarojen saatavuus myös tulevaisuudessa. Investointien ohella Suomen onkin kyettävä houkuttelemaan maahan osaavaa työvoimaa sekä täydentämään kotimaista liikkeenjohdon ja yrittämisen osaamista että korvaamaan kotimaista työvoimaa työvoimapulasta kärsivillä aloilla. Tulevaisuuden menestyjiä ovat ne maat, jotka onnistuvat vetämään puoleensa ja sitouttamaan lahjakkaita ja luovia ihmisiä. Eri kulttuurien kohtaaminen katalysoi luovuutta ja innovaatioita. Osaavan työvoiman saatavuus vaikuttaa myös yritysten sijoittumiseen sekä sisäiseen kehitykseen; joillakin aloilla yritykset jo nyt seuraavat huippuosaajia. Investointien houkuttelu Suomeen edellyttää viranomaisilta aivan toisenlaista valmiutta ulkomaisten työntekijöiden vastaanottamiseen. Amerikkalaisten Richard Floridan ja Irene Tinaglin helmikuussa 2004 julkaistun tutkimuksen mukaan Suomen luova kilpailukyky on erityisen laaja-alaista ja nopeasti kehittyvää. Suomi houkuttelee lahjakkuuksia panostamalla teknologiaan, tutkimukseen ja koulutukseen. Tässä suhteessa Suomella on juuri ne ominaisuudet joita tulevaisuuden talouskilpailussa tarvitaan. Myös kattavat koulutus-, kulttuuri- ja hyvinvointipalvelut sekä turvallisuus ja ympäristön puhtaus ovat valttejamme. Ongelmaksi muodostuu tiukka maahanmuuttopolitiikka, joka rajoittaa mahdollisuuksia saada ulkomaista osaavaa työvoimaa Suomeen. Myös suvaitsematon ilmapiiri, johon esimerkiksi Euroopan neuvoston yhteydessä toimiva rasismin ja suvaitsemattomuuden vastainen komissio ECRI on kiinnittänyt huomiota, voi heikentää muuttohaluja. 18