Euroopan parlamentti 2014-2019 Oikeudellisten asioiden valiokunta 30.5.2016 KANSALLISEN PARLAMENTIN PERUSTELTU LAUSUNTO TOISSIJAISUUSPERIAATTEESTA Asia: Romanian edustajainhuoneen perusteltu lausunto ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuvasta työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon 16 päivänä joulukuuta 1996 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 96/71/EY muuttamisesta (COM(2016)0128) C8-0114/2016 2016/0070(COD)) Toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 2 olevan 6 artiklan mukaisesti kukin kansallinen parlamentti voi kahdeksan viikon kuluessa siitä, kun lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävää säädöstä koskeva esitys on toimitettu, antaa Euroopan parlamentin puhemiehelle sekä neuvoston ja komission puheenjohtajille perustellun lausunnon syistä, joiden perusteella se arvioi, että kyseessä oleva esitys ei ole toissijaisuusperiaatteen mukainen. Romanian edustajainhuone on antanut oheisen perustellun lausunnon edellä mainitusta ehdotuksesta direktiiviksi. Euroopan parlamentin työjärjestyksen mukaan toissijaisuusperiaatteen noudattamiseen liittyvät asiat kuuluvat oikeudellisten asioiden valiokunnan toimivaltaan. NP\1096336.doc PE583.982v01-00 Moninaisuudessaan yhtenäinen
LIITE ROMANIAN PARLAMENTTI EDUSTAJAINHUONE PÄÄTÖS jolla hyväksytään perusteltu lausunto ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuvasta työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon 16 päivänä joulukuuta 1996 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 96/71/EY muuttamisesta COM(2016)0128 Romanian perustuslain, sellaisena kuin se on uudelleen julkaistuna 67 ja 148 pykälän, parlamentin ja hallituksen välistä yhteistyötä Eurooppa-asioissa koskevan lain nro 373/2013 sekä edustajainhuoneen työjärjestyksen, sellaisena kuin se on uudelleen julkaistuna 160 185 pykälän nojalla edustajainhuone tekee seuraavan päätöksen. Ainoa artikla. Edustajainhuone ottaa huomioon Eurooppa-asioiden valiokunnan 5. huhtikuuta 2016 pidetyssä istunnossa hyväksymän perustellun lausunnon nro 4 c - 19/371 sekä katsoo seuraavaa: 1. Toteaa, että sopimuksissa määrätyt edellytykset sille, että parlamentti arvioi ehdotuksen toissijaisuusperiaatteen mukaisuuden, täyttyvät eli ehdotus on lainsäädännöllinen ja koskee sellaista alaa, joka ei kuulu Euroopan unionin yksinomaiseen toimivaltaan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 4 artiklan 1 kohdan ja 5 artiklan 2 kohdan sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 2 artiklan 6 kohdan mukaisesti. 2. Toteaa, että rajatylittävät näkökohdat ovat selvästi olemassa, mikä oikeuttaa toimenpiteet unionin tasolla tavoitteiden saavuttamiseksi, mikäli kyseiset tavoitteet ovat todellisuudessa unionin arvojen, periaatteiden ja sopimusten sekä jäsenvaltioiden antamien merkittävien poliittisten sitoumusten mukaisia taloudellisen ja sosiaalisen lähentymisen edistämiseksi koko unionin alueella. 3. Toteaa, että esityksen hyödyllisyydestä annetut perustelut ovat päteviä ja riittäviä kansallisten toimien riittämättömyyden osalta, mutta eivät täytä lisäarvoa koskevaa kriteeriä. 4. Toteaa, että ehdotuksen oikeusperusta ei ole täysin johdonmukainen säännöstön sisällön kanssa, koska muutokset perustuvat SEUT-sopimuksen 56 ja 59 artiklaan, joiden tavoitteena on poistaa rajoitukset, jotka koskevat muuhun jäsenvaltioon sijoittautuneen jäsenvaltion kansalaisen vapautta tarjota palveluja unionissa, kun taas itse ehdotuksessa tavoitteeksi on ainakin ilmoitettu työntekijöiden suojelu. 5. Katsoo, että nykyisiä säännöksiä koskevien muutosten on oltava linjassa SEUTsopimuksen 56 artiklan kanssa, mikä tarkoittaa kaikkien sellaisten määräysten poistamista, jotka voisivat estää tai tehdä vähemmän houkuttelevaksi palvelujen tarjoamisen muussa jäsenvaltiossa kuin mihin palvelujen tarjoaja on sijoittautunut, mikä taas koskee myös PE583.982v01-00 2/6 NP\1096336.doc
tilanteita, joissa kyseisiä määräyksiä sovelletaan ilman syrjintää yhtä lailla kotimaisiin kuin muista EU:n jäsenvaltioista tuleviin palvelujen tarjoajiin. 6. Muistuttaa, että EU:n tuomioistuimen tekemissä päätöksissä on tunnustettu, että työntekijöiden suojelu on yleisen edun mukainen pakottava syy, jolla voidaan perustella palvelujen tarjoamiselle asetettuja esteitä, mutta vain jos nämä ovat asianmukaisia ja oikeasuhteisia tavoiteltujen oikeutettujen päämäärien toteuttamiseksi, eivätkä ylitä sitä, mikä on tarpeen näiden päämäärien saavuttamiseksi. Katsoo tässä yhteydessä, että olisi ensin arvioitava direktiivin 2014/67/EU määräysten täytäntöönpanosta EU:n jäsenvaltioissa aiheutuvat vaikutukset ja tämän jälkeen voitaisiin ehdottaa muutoksia ja/tai täydennyksiä direktiiviin 96/71/EY arvioinnin loppupäätelmien perusteella. 7. Muistuttaa, että EU:n tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti syrjintä tarkoittaa sitä, että toisiinsa rinnastettavissa tilanteissa olevia henkilöitä kohdellaan eri tavoin, kun taas lähetetyt työntekijät ovat erilaisessa tilanteessa kuin paikalliset työntekijät. Korostaa, että palkkaeroja lähetettyjen ja paikallisten työntekijöiden välillä ei näin ollen voida pitää syrjintänä. 8. Kun muistetaan, että kaikista liikkuvista työntekijöistä vain 13 prosenttia on lähetettyjä työntekijöitä ja näistä suurin osa on lähetetty lainmukaisesti, että lähetetyt työntekijät niistä jäsenvaltioista, joiden palkkataso on alle unionin keskiarvon, edustavat vain 0,3 prosenttia koko työvoimasta ja että vain 50 prosenttia kaikista lähetetyistä työntekijöistä on matalan palkkatason jäsenvaltioista lähetettyjä työntekijöitä, edustajainhuone suhtautuu erittäin varauksellisesti Euroopan komission esittämiin perusteluihin sääntelyn tarpeellisuudesta ja näin ollen ehdotuksen tuomaan lisäarvoon. 9. Muistuttaa, että direktiivin 96/71/EY nykyisissä vähimmäispalkkaa koskevissa säännöksissä säädetään jo tarpeelliset puitteet reilun kilpailun varmistamiseksi työntekijöitä lähettävän työnantajan ja muiden vastaanottajavaltiossa toimivien palveluiden tarjoajien välillä. Katsoo, että bonusten, korvausten, etujen ja muiden vastaavien lisien aiheuttamat erot eivät ole riittävän suuria oikeuttamaan Euroopan komission sääntelytoimia, mikä taas tarkoittaa, että ehdotuksella ei ole riittävästi lisäarvoa. 10. Toteaa, että vaikka Euroopan komissio perustelee ehdotusta Euroopan unionin perusoikeuskirjan 31 artiklalla, jossa taataan työntekijän oikeus terveellisiin, turvallisiin ja ihmisarvoisiin työoloihin ja työehtoihin, enimmäistyöajan rajoitukseen sekä päivittäisiin ja viikoittaisiin lepoaikoihin ja palkalliseen vuosilomaan, se jättää huomiotta perusoikeuskirjan 15 artiklan, joka koskee ammatillista vapautta ja oikeutta tehdä työtä. Huomauttaa, että työntekijät eivät käytä 15 artiklassa määrättyjä oikeuksiaan, jos heidän ei käytännössä anneta hyväksyä tiettyä maksua tarjotuista palveluista. 11. Katsoo, että pöytäkirjan N:o 2 artikloissa 2 ja 5 annettuja säännöksiä toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta, Euroopan komission velvollisuudesta järjestää NP\1096336.doc 3/6 PE583.982v01-00
sidosryhmien laaja kuuleminen ja ottaa huomioon suunniteltujen toimien alueellinen ja paikallinen ulottuvuus sekä velvollisuudesta osoittaa toissijaisuusperiaatteen noudattaminen laadullisilla ja määrällisillä perusteilla ei noudateta kaikilta osin. Toteaa tältä osin itse vaikutustenarvioinnin osoittavan, että suuri osa tehdyistä ehdotuksista on sellaisia, joiden suhteen ei ole saatavilla riittäviä ja vertailukelpoisia tilastotietoja, kuten yli 24 kuukauden ajaksi lähetettyjen työntekijöiden määrä tai alihankintaa koskevat ehdotetut toimenpiteet, vaan näistä esitetään vain arvioita. Toteaa, että vaikutustenarvioinnissa ei osoiteta sellaisen merkittävän ilmiön olemassaoloa, joka edellyttäisi toimenpiteitä unionin tasolla. Panee merkille ja ihmettelee, että komissio ei ole vieläkään vastannut huolimatta eurooppalaisten työmarkkinaosapuolten toistuvista pyynnöistä, että heitä kuultaisiin ennen ehdotuksen hyväksymistä. Toteaa vaikutustenarvioinnin osoittavan, että ehdotuksella voi olla haitallisia vaikutuksia, erityisesti niin, että matalan palkkatason jäsenvaltioista tulevat palvelujen tarjoajat menettävät palveluhankintasopimuksia tai että valtioiden välillä tarjottujen palvelujen hinta nousee yleisesti, mutta näitä puolia ei tarkastella syvällisesti eikä EU:n sisämarkkinoille koituvia rahoitusvaikutuksia analysoida tarkasti. Toteaa, että vaikutustenarvioinnista on jätetty pois lisäkustannukset kuten matkat, majoitus, sovellettavista säännöistä tiedottaminen ja asiakirjojen kääntäminen, joista työntekijöitä lähettävän palvelujen tarjoajan on vastattava. Toteaa, että vaikka vaikutustenarvioinnissa viitataan siihen, että tarkoituksena on varmistaa tasapuolinen kohtelu lähetettyjen ja kotimaisten työntekijöiden välillä niin, että lähetettyä työntekijää kohdellaan vastaanottavassa jäsenvaltiossa unionin liikkuvana työntekijänä SEUT-sopimuksen 45 artiklan mukaisesti, siinä ei analysoida, millä tavoin nämä muutokset ovat mahdollisesti ristiriidassa työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta unionin alueella annetun asetuksen 492/2011/EU tai työntekijöille myönnettyjen oikeuksien täytäntöönpanon vahvistamisesta annetun direktiivin 2014/54/EU säännösten kanssa, eikä myöskään selitetä, miten lähetetty työntekijä voi olla tasavertainen kotimaisen työntekijän kanssa, jos lähetetyltä työntekijältä tietoisesti evätään tiettyjä palkkaoikeuksia. 12. Toteaa, että voimassa olevien sääntöjen mukaisesti jäsenvaltiot voivat toteuttaa asianmukaisia toimenpiteitä varmistaakseen, että lähetettyjä vuokratyöntekijöitä kohdellaan samoin kuin kotimaisia vuokratyöntekijöitä. Panee merkille, että vaikutustenarvioinnin mukaan 15 jäsenvaltiota on tähän mennessä päättänyt hyödyntää tätä mahdollisuutta. Katsoo tämän vuoksi, että EU:n lainsäädännön muuttaminen ei ole tässä yhteydessä perusteltua tai tarpeellista. 13. Katsoo, että uuden alihankintaa koskevan säännön seurauksena otetaan käyttöön työehtosopimuksia, jotka eivät täytä yleisen sovellettavuuden kriteerejä; lisäksi voi olla tarpeen ottaa käyttöön ei-yleissitovia työehtosopimuksia sellaisissa jäsenvaltioissa, jotka ovat jo ilmoittaneet käyttävänsä yleissitovia työehtosopimuksia. Katsoo tästä syystä, että EU:n PE583.982v01-00 4/6 NP\1096336.doc
tason toimet direktiiviehdotuksen soveltamisalan laajentamiseksi eivät ole perusteltuja tai tarpeellisia. 14. Muistuttaa, että mitä tulee lähettämistä koskevien yleisten sääntöjen pakolliseen soveltamiseen, kun lähettäjänä toimii työvoiman vuokrausyritys, vastaanottavalla jäsenvaltiolla on nytkin mahdollisuus edellyttää, että muista jäsenvaltioista peräisin olevat työvoiman vuokrausyritykset noudattavat samoja sääntöjä kuin mitä sovelletaan kotimaisiin työvoiman vuokrausyrityksiin, mistä syystä direktiiviehdotuksen vaikutukset ovat epäselviä ja sen tarkoitus ei vaikuta asianmukaiselta. 15. Panee merkille, että direktiivin 96/71/EY nykyisten määräysten mukaisesti jäsenvaltioilla on mahdollisuus laajentaa kaikilla toimialoilla yleisesti sovellettaviksi julistettujen työehtosopimusten tai välitystuomioiden soveltamisalaa; vaikutustenarvioinnissa tuodaan esiin, että vain neljä jäsenvaltiota on päättänyt olla käyttämättä tätä mahdollisuutta. vaikutustenarvioinnissa tuodaan esiin, että vain neljä jäsenvaltiota on päättänyt olla käyttämättä tätä mahdollisuutta. Katsoo, että tässä tilanteessa ei ole tarpeen määrätä tällaisesta velvoitteesta EU:n tasolla. 16. Huomauttaa, että ilmaisun vähimmäispalkka korvaaminen ilmauksella korvaus voi aiheuttaa oikeudellista epävarmuutta, koska kyseinen käsite voidaan ymmärtää laajasti, eikä tekstistä käy selkeästi ilmi, tarkoitetaanko korvauksella määrää, joka koostuu työntekijälle maksettavista pakollisista palkanosista, vai muista jäsenvaltioista peräisin olevien palveluntarjoajien velvollisuutta noudattaa vastaanottajavaltion palkkarakennetta. Katsoo, että ensimmäisessä tapauksessa ei ole täysin hyödynnetty arvioinnissa esitettyjä päätelmiä ja EU:n tuomioistuimen aiheeseen liittyvää oikeuskäytäntöä, kun taas toisessa tapauksessa syntyy ongelmia, jos palveluntarjoajan on vastaanottajavaltion lainsäädännön mukaisesti noudatettava muita edellytyksiä, jotka koskevat korvauksen muodostavia palkanosia. Huomauttaa, että jäsenvaltioiden välille voi syntyä eroja, kun jokaisen jäsenvaltion on annettava lainsäädännössään kyseisen korvauksen määritelmä ja koostumus. Toteaa, että laskentaperustan käsitettä, jonka perusteella määritetään työntekijöitä toisiin jäsenvaltioihin lähettävän yrittäjän maksamat verot ja sosiaaliturvamaksut, ei ole selvennetty riittävästi. 17. Katsoo lopuksi, että komission ehdotusten hyväksyminen rajoittaisi palvelujen tarjoamisen vapautta ja työvoiman liikkuvuutta. 18. Korostaa, että perusteellisen tarkastelun pohjalta annetussa lausunnossa ilmaistut huomiot ja varaumat täydentävät tämän perustellun lausunnon. 19. Katsoo, että ehdotuksella direktiiviksi ei ole riittävästi lisäarvoa, ja näin ollen päättää, että se ei ole toissijaisuusperiaatteen mukainen varsinkaan sääntelyn hyödyllisyyden näkökulmasta. NP\1096336.doc 5/6 PE583.982v01-00
Edustajainhuone on hyväksynyt tämän päätöksen 13. huhtikuuta 2016 pidetyssä istunnossaan Romanian perustuslain, sellaisena kuin se on uudelleen julkaistuna 76 pykälän 2 momentin määräysten mukaisesti. Edustajainhuoneen puheenjohtaja Valeriu Ștefan Zgonea Bukarest, 13. huhtikuuta 2016 Nro 38 PE583.982v01-00 6/6 NP\1096336.doc