KANSALLISEN PARLAMENTIN PERUSTELTU LAUSUNTO TOISSIJAISUUSPERIAATTEESTA

Transkriptio

1 Euroopan parlamentti Oikeudellisten asioiden valiokunta KANSALLISEN PARLAMENTIN PERUSTELTU LAUSUNTO TOISSIJAISUUSPERIAATTEESTA Asia: Puolan tasavallan parlamentin alahuoneen perusteltu lausunto ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuvasta työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon 16 päivänä joulukuuta 1996 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 96/71/EY muuttamisesta (COM(2016)0128 C8-0114/ /0070(COD)) Toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 2 olevan 6 artiklan mukaisesti kukin kansallinen parlamentti voi kahdeksan viikon kuluessa siitä, kun lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävää säädöstä koskeva esitys on toimitettu, antaa Euroopan parlamentin puhemiehelle sekä neuvoston ja komission puheenjohtajille perustellun lausunnon syistä, joiden perusteella se arvioi, että kyseessä oleva esitys ei ole toissijaisuusperiaatteen mukainen. Puolan tasavallan parlamentin alahuone on antanut oheisen perustellun lausunnon edellä mainitusta ehdotuksesta direktiiviksi. Euroopan parlamentin työjärjestyksen mukaan toissijaisuusperiaatteen noudattamiseen liittyvät asiat kuuluvat oikeudellisten asioiden valiokunnan toimivaltaan. NP\ doc PE v01-00 Moninaisuudessaan yhtenäinen

2 LIITE Päätöksen liite Puolan tasavallan parlamentin alahuoneen 13. huhtikuuta 2016 (järjestysnumero ) Puolan tasavallan parlamentin alahuoneen 13. huhtikuuta 2016 antama perusteltu lausunto syistä, joiden perusteella parlamentin alahuone katsoo, että ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuvasta työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon 16 päivänä joulukuuta 1996 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 96/71/EY muuttamisesta ei ole toissijaisuusperiaatteen mukainen Puolan tasavallan parlamentin alahuone toteaa, että ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuvasta työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon 16 päivänä joulukuuta 1996 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 96/71/EY muuttamisesta (COM(2016)0128) ei ole Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 5 artiklan 3 kohdassa mainitun toissijaisuusperiaatteen mukainen. Ehdotus ei ole toissijaisuusperiaatteen mukainen, koska siinä ei osoiteta, että sen tavoitteet voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla kuin kansallisella tasolla. Direktiiviehdotuksen tavoitteeksi on ilmoitettu puuttua sopimattomiin käytäntöihin ja edistää periaatetta, jonka mukaan samassa paikassa tehtävästä samasta työstä olisi saatava sama korvaus. Nämä tavoitteet on tarkoitus saavuttaa velvoittamalla soveltamaan työntekijään sen maan lainsäädäntöä, johon hänet lähetetään, jos lähettämiskausi kestää yli 24 kuukautta, muuttamalla tällaisten työntekijöiden palkka vähimmäispalkasta ylityökorvauksineen korvaukseksi, mukaan lukien ylityökorvaus, sekä määräämällä sama palkka alihankkijaketjuissa työskenteleville lähetetyille työntekijöille ja pääurakoitsijan työntekijöille soveltamalla pääurakoitsijan soveltamia työehtoja. Parlamentin alahuone arvioi, että ehdotuksella ei saavuteta näitä tavoitteita paremmin SEU:n 5 artiklan 3 kohdassa, SEU-sopimukseen liitetyn toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta tehdyn pöytäkirjan (N:o 2) 5 artiklan ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) tarkoittamassa merkityksessä kuin jos jäsenvaltiot toimisivat kansallisen sääntelyn mukaisesti. Parlamentin alahuone katsoo, että nykyisin Euroopan unionin voimassa olevan lainsäädännön mukainen vähimmäispalkan soveltaminen jäsenvaltiossa, jonka alueelle työntekijä on lähetetty, mahdollistaa työntekijöiden asianmukaisen sosiaalisen suojelun ja samalla siinä otetaan huomioon jäsenvaltioiden väliset luonnolliset erot talouskasvun tasossa, jotka ilmenevät palkkatason eroissa. Tämän johdosta parlamentin alahuone katsoo, että jäsenvaltioiden palkkatason yhtenäistämisen pitäisi seurata eri jäsenvaltioiden asteittaisesta talouskasvusta, ei Euroopan unionin lainsäädäntötoimista. Ehdotuksessa ei millään tavoin osoiteta ehdotetun direktiivin yhdenmukaisuutta toissijaisuusperiaatteen kanssa. Tällaisena osoituksena ei voida pitää yhtä lausetta, jonka mukaan voimassa olevaa direktiiviä voidaan muuttaa ainoastaan antamalla uusi direktiivi. PE v /5 NP\ doc

3 Parlamentin alahuoneen mielestä tällä ei voida millään tavoin perustella direktiiviehdotuksen yhdenmukaisuutta toissijaisuusperiaatteen kanssa. Se, että direktiiviä voidaan muuttaa antamalla uusi direktiivi, ei tarkoita, että voimassa olevan direktiivin muutoksiksi ehdotetut ratkaisut on ylipäänsä toteutettava Euroopan unionin tasolla. Komissio ei ole millään tavoin osoittanut, että tavoitteita, joita sen ehdottamien direktiiviä koskevien muutosten on tarkoitus palvella, ei voida saavuttaa paremmin kansallisella tasolla. Se, että tällaista perustelua ja etenkään minkäänlaisia laadullisia ja määrällisiä perusteita ei esitetä, on vastoin pöytäkirjan (N:o 2) 5 artiklaa. Lisäksi kansallisten parlamenttien on sen vuoksi hyvin vaikeaa tai jopa mahdotonta harjoittaa oikeuttaan valvoa toissijaisuusperiaatteen noudattamista (SEU 5 artiklan 3 kohta ja 12 artiklan b alakohta sekä pöytäkirjan (N:o 2) 6 artikla). Näin ollen sen voidaan katsoa rikkovan myös SEU-sopimuksen 4 artiklan 3 kohtaa, jonka mukaan vilpittömän yhteistyön periaatteen mukaisesti Euroopan unioni ja jäsenvaltiot kunnioittavat ja avustavat toisiaan perussopimuksista johtuvia tehtäviä täyttäessään. Direktiivin 96/71/EY 3 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on huolehdittava, että työsuhteeseen sovellettavasta lainsäädännöstä riippumatta työntekijöitä työhön lähettävät yritykset takaavat jäsenvaltion alueelle työhön lähetetylle työntekijälle seuraavia seikkoja koskevat työehdot ja -olot: enimmäistyöajat ja vähimmäislepoajat, palkallisten vuosilomien vähimmäiskesto, vähimmäispalkat, myös ylityökorvaukset, erityisesti tilapäistä työvoimaa välittävien yritysten käyttöön asettamia työntekijöitä koskevat ehdot, työturvallisuus, työterveys ja työhygienia, raskaana olevien naisten ja äskettäin synnyttäneiden naisten sekä lasten ja nuorten työehtoihin ja -oloihin sovellettavat suojatoimenpiteet. Tätä säännöstä sovelletaan silloin, kun siinä mainitut seikat vahvistetaan jäsenvaltiossa, jossa työ tehdään laein, asetuksin tai hallinnollisin määräyksin tai yleisesti sovellettaviksi julistetuin työehtosopimuksin tai välitystuomioin siltä osin kuin ne koskevat jotain liitteessä tarkoitettua toimintaa. Ehdotetussa direktiivin 96/71/EY 3 artiklan 1 kohdan uudessa sanamuodossa poistetaan ilmaisu liitteessä tarkoitettu toiminta. Liitteeseen viittaamisen poistaminen merkitsee, että yleisesti sovellettavia työehtosopimuksia aletaan soveltaa lähetettyihin työntekijöihin kaikilla talouden aloilla riippumatta siitä, mainitaanko kyseinen toiminta direktiivin liitteessä (jossa tällä hetkellä mainitaan ainoastaan rakennusala). Parlamentin alahuone toteaa, että direktiivin 96/71/EY 3 artiklan 10 kohta selvästi sallii jäsenvaltioiden ulottaa yleisesti sovellettavissa työehtosopimuksissa tai välitystuomioissa vahvistettuja ja muita kuin liitteessä tarkoitettuja toimintoja koskevien työehtojen ja olojen soveltamisen lähetettyjen työntekijöiden suorittamiin muihin kuin liitteessä tarkoitettuihin toimintoihin. Ehdotetun säännöksen hyväksyminen aiheuttaa yleisesti sovellettavien työehtosopimusten soveltamisalan pakollisen ulottamisen koskemaan kaikkia lähetettyjä työntekijöitä talouden kaikilla aloilla. Kuten direktiiviehdotukseen liittyvään vaikutusten arviointia koskevaan työasiakirjaan (SWD(2016) kohta) sisältyvistä tiedoista käy ilmi, ehdotetun ratkaisun hyväksyminen vaikuttaisi ainoastaan neljään jäsenvaltioon. Muut ovat nimittäin jo käyttäneet direktiivin 3 artiklan 10 kohdan mukaista mahdollisuutta laajentaa yleisesti sovellettavien työehtosopimusten soveltamisala kaikille talouden aloille (11 jäsenvaltiota) tai eivät ole ottaneet käyttöön direktiivissä tarkoitettua työehtosopimusten yleistä soveltamista (14 jäsenvaltiota, mukaan lukien Puola). NP\ doc 3/5 PE v01-00

4 Direktiivi antaa jäsenvaltioille vapauden päättää, ottavatko ne käyttöön yleisesti sovellettavat työehtosopimukset ja soveltavatko ne niiden määräyksiä lähetettyihin työntekijöihin kaikilla talouden aloilla vai ainoastaan direktiivin liitteessä mainituilla aloilla. Vaikutusten arvioinnissa esitetyistä tiedoista käy ilmi, että jäsenvaltiot käyttävät näitä mahdollisuuksia. Yli kolmasosa jäsenvaltioista on ottanut käyttöön komission ehdottamat järjestelyt. Muut jäsenvaltiot ovat päättäneet olla ottamatta niitä käyttöön. Muut jäsenvaltiot ovat päättäneet olla ottamatta niitä käyttöön. Komissio ei ole osoittanut, että jäsenvaltiot eivät voi saavuttaa sen toiminnan tavoitetta riittävällä tavalla. Sitä paitsi kuten komission itsensä esittämistä tiedoista käy ilmi, ehdotetut muutokset vaikuttaisivat ainoastaan hyvin harvoihin jäsenvaltioihin. Ne eivät myöskään edellytä koko unionin kattavan yhtenäisen normin hyväksymistä kaikkiin lähetettyihin työntekijöihin sovellettavista yhtäläisistä oikeuksista, koska direktiivi joka tapauksessa jättää jäsenvaltioille vapauden päättää yleisesti sovellettavien työehtosopimusten käyttöönotosta. Näin ollen parlamentin alahuoneen mielestä on katsottava, että ehdotettu direktiivin 96/71/EY 3 artiklan 1 kohdan muutos siltä osin, kuin sillä poistetaan viittaus direktiivin liitteeseen, rikkoo toissijaisuusperiaatetta. Ehdotetun direktiivin uudella 3 artiklan 1 kohdan b alakohdalla on tarkoitus korvata nykyisin voimassa oleva direktiivin 96/71/EY 3 artiklan 9 kohta. Nykyisten säännösten mukaan jäsenvaltiot voivat edellyttää, että vuokratyöntekijöitä lähettävien yritysten on taattava heille ehdot, joita sovelletaan vuokratyöntekijöihin siinä jäsenvaltiossa, jossa työ tehdään. Vaikutusten arvioinnissa ilmoitettujen tietojen mukaan tätä mahdollisuutta käytti 15 jäsenvaltiota. Muut, mukaan lukien Puola, eivät ole antaneet tältä osin mitään säännöksiä (vaikutusten arvioinnin kohta). Ehdotetun uuden säädöksen mukaan jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että vuokratyöntekijöitä lähettävät yritykset takaavat näille vuokratyöstä 19 päivänä marraskuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/104/EY 5 artiklan mukaiset (5 artikla koskee yhdenvertaisen kohtelun periaatetta) ehdot eli ehdot, joita sovelletaan sellaisen vuokrayrityksen vuokratyöntekijöihin, joka on sijoittautunut jäsenvaltioon, jossa työ tehdään. Parlamentin alahuone toteaa tässä yhteydessä, että Euroopan unionin voimassa oleva lainsäädäntö antaa jo nyt jäsenvaltioille mahdollisuuden yhtenäistää toiseen jäsenvaltioon työhön lähetettyjen vuokratyöntekijöiden oikeudet ja sellaisen vuokrayrityksen vuokratyöntekijöiden oikeudet, joka on sijoittautunut jäsenvaltioon, jossa työ tehdään. Ei ole esteitä sille, että jäsenvaltiot hyväksyisivät tällaisia säännöksiä yritysten ja työntekijöiden etujen turvaamista koskevaan työmarkkinoiden analyysiin tukeutuen. Jos jäsenvaltiot katsovat, että tällaiset säännökset ovat tarpeen tasavertaisten ehtojen varmistamiseksi niiden alueella toimiville yrityksille, ne voivat ne ottaa käyttöön. Kuten komission esittämistä tiedoista käy ilmi, yli puolet jäsenvaltioista on ottanut käyttöön tällaiset säännökset. Valtiot, jotka eivät ole ottaneet käyttöön tällaisia ratkaisuja, eivät ole pitäneet niitä tarpeellisina yritysten ja työntekijöiden etujen turvaamiseksi. Parlamentin alahuone katsoo, että jäsenvaltiot voivat komissiota paremmin arvioida, onko lähetettyjen vuokratyöntekijöiden voitava nauttia samoja oikeuksia kuin siihen jäsenvaltioon PE v /5 NP\ doc

5 sijoittautuneiden vuokrayrityksen palkkaamien työntekijöiden, jossa työ tehdään. Ei ole tarpeen säännellä tätä kysymystä kaikissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa yhdenmukaisesti sovellettavilla säännöillä. Komissio ei ole osoittanut, että jäsenvaltiot eivät pysty itse riittävässä määrin saavuttamaan sen esittämää tavoitetta. Näin ollen on katsottava, että ehdotettu uusi direktiivin 96/71/EY 3 artiklan 1 kohdan b alakohta rikkoo toissijaisuusperiaatetta. Puolan tasavallan parlamentin alahuone katsoo näin ollen, että ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuvasta työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon 16 päivänä joulukuuta 1996 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 96/71/EY muuttamisesta (COM(2016)0128 lopullinen) on ristiriidassa toissijaisuusperiaatteen kanssa. NP\ doc 5/5 PE v01-00