YMPÄRISTÖVALIOKUNNAN LAUSUNTO 18/2001 vp Valtioneuvoston selvitys liikennepolitiikan valkoisesta kirjasta Suurelle valiokunnalle JOHDANTO Vireilletulo Suuri valiokunta on 12 päivänä lokakuuta 2001 lähettänyt valtioneuvoston selvityksen liikennepolitiikan valkoisesta kirjasta (E 91/2001 vp) ympäristövaliokunnalle mahdollisia toimenpiteitä varten. Asiantuntijat Valiokunnassa ovat olleet kuultavina - apulaisosastopäällikkö Reino Lampinen, liikenne- ja viestintäministeriö - ympäristöneuvos Jussi Rautsi, ympäristöministeriö - ympäristöpäällikkö Mikko Viinikainen, Ilmailulaitos - kansainvälisten asiain sihteeri Matti Eronen, Merenkulkulaitos - ylijohtaja Ossi Niemimuukko, Ratahallintokeskus - ohjauskeinoyksikön johtaja Mikael Hildén, Suomen ympäristökeskus SYKE - arkkitehti Anders Jansson, Tiehallinto - professori Harri Kallberg, Tampereen teknillinen korkeakoulu/liikenne- ja kuljetustekniikka - erikoistutkija Kari Mäkelä, VTT Rakennus- ja Yhdyskuntatekniikka - talousjohtaja Veikko Vaikkinen, VR-Yhtymä Oy - aluesuunnittelupäällikkö Kari Pakarinen, Suomen Kuntaliitto - kuljetustaloudellinen asiamies Maire Kaartama, Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitto TT - projektipäällikkö Esa Mannisenmäki, Linjaautoliitto - toimitusjohtaja Matti Aura, Suomen Satamaliitto - johtaja Iiro Lehtonen, Suomen Kuorma-autoliitto - osastopäällikkö Jukka Kantola, Suomen Varustamoyhdistys - koordinaattori Tapio S. Linna, Suomen luonnonsuojeluliitto ry - suojelujohtaja Jari Luukkonen, WWF Finland. Lisäksi valiokunta on saanut seuraavien tahojen kirjalliset lausunnot: VTT Energia, Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta YTV, Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry, Motiva Oy, Finnair Oyj, Suomen Taksiliitto ja Järvi-Suomen Kanavat Neuvottelukunta. E 91/2001 vp Versio 2.0
VALTIONEUVOSTON SELVITYS Ehdotus Komissio hyväksyi liikennepolitiikan valkoisen kirjan 12.9.2001. Valkoisen kirjan pääteemana on liikenteen kasvusta aiheutuvien ongelmien ratkaiseminen Euroopassa. Euroopan liikenteen nykyongelmia ovat: liikennejärjestelmän aiheuttamat esteet sisämarkkinoiden toteuttamisessa, liikenteen kysynnän jatkuva kasvu, sietämätön ruuhkautuminen, liikennepalvelujen heikko laatu, alueellinen eristyminen, ympäristöhaitat ja liikenneturvallisuuden heikkeneminen. Valkoinen kirja korostaa tarvetta valintojen tekemiseen: "time to decide". Liikennemuotojen välistä kilpailua on säädeltävä siten, että ruuhkautumista ja tiekuljetusten ylivoimaa voidaan vähentää. Välttämättömille infrastruktuurin parannuksille on varmistettava rahoitus. Liikenteessä kuolleiden määrän on vähennyttävä puoleen vuoteen 2010 mennessä. Hinnoittelun keinoja on otettava lisääntyvästi käyttöön. Ihmisten tarpeille ja odotuksille on luotava katetta paremmilla liikenteen palveluilla. Kestävän liikennejärjestelmän toteuttamiseen Euroopan mittakaavassa tarvitaan pitkäaikainen strategia. Valkoiseen kirjaan sisältyvä toimenpideohjelma on vasta ensimmäinen askel uudistuksiin. Valtioneuvoston kanta Valtioneuvoston mielestä valkoisen kirjan yleiset tavoitteet liikenteen sujuvuudesta, ympäristöhaittojen hillitsemisestä, liikenneturvallisuuden parantamisesta ja matkustajien palveluiden kehittämisestä ovat Suomen kannalta hyväksyttäviä. Valkoisen kirjan näkökulma painottuu kuitenkin ruuhkaisten jäsenmaiden ja etenkin läpikulkumaiden ongelmiin, minkä seurauksena ehdotetut ratkaisutkin painottuvat näihin alueisiin. Osa ehdotetuista ratkaisuista ei valtioneuvoston mielestä ole Suomen oloissa sovellettavissa. Valtioneuvosto huomauttaa myös, että ehdotettu toimenpideohjelma ei ole suhteessa valkoisen kirjan alkuosassa asetettuihin tavoitteisiin eikä tavoitteita voida saavuttaa pelkästään ehdotetuilla toimilla. Valtioneuvoston kantaa selostetaan yksityiskohtaisemmin valiokunnan kannanottojen yhteydessä. VALIOKUNNAN KANNANOTOT Perustelut Yhteisen liikennepolitiikan tarve Liikenteen ennustetaan kasvavan EU:ssa edelleen voimakkaasti. Tavaraliikenteen kasvuksi arvioidaan vuoteen 2010 mennessä 38 prosenttia ja henkilöliikenteen kasvuksi 24 prosenttia vuoden 1998 tasosta. Suurinta kasvu olisi raskaassa kuorma-autoliikenteessä, joka lisääntyisi 50 prosentilla. Liikenteen kasvu nostaisi liikenteen päästöjä. Vuonna 2010 liikenne tuottaisi kolmanneksen kaikista Euroopan CO 2 -päästöistä (nyt 28 %). Myös ruuhkat lisääntyisivät entisestään. Euroopan tieverkostosta 10 prosenttia on jo ruuhkautunutta. Rautatieosuuksista 20 prosenttia on ns. pullonkauloja. Suurimmilla lentokentillä 30 prosenttia lennoista on myöhässä yli 15 minuuttia. Ruuhkautumisen ohella lisääntyisi liikennekuolemien riski. Tällä hetkellä EU-maissa kuolee vuosittain noin 41 000 ihmistä tieliikenneonnettomuuksissa. Valkoisessa kirjassa todetaankin, että Euroopan liikennejärjestelmän kehittämiseen kohdistuu suuria paineita. Paineet ovat yhtäältä taloudellisia kuljetukset eivät saa muodostua Euroopan kilpailukyvyn esteeksi. Toisaalta ne liit- 2
tyvät tarpeeseen vähentää liikenteen ympäristöhaittoja ja lisätä liikenteen turvallisuutta. Komission mukaan näihin haasteisiin vastaavan kestävän liikennejärjestelmän toteuttamiseen EU:n alueella tarvitaan noin 30 vuoden strategia. Nyt käsiteltävänä oleva valkoinen kirja sisältää periaatelinjaukset kestävästä liikennejärjestelmästä sekä noin 60 toimenpiteen ohjelman strategian ensimmäiseksi vaiheeksi, joka ulottuisi vuoteen 2010. Komission mielestä toimenpideohjelman käynnistämisellä on kiire. Ympäristövaliokunta pitää komission tapaan välttämättömänä, että EU kehittää yhteistä liikennepolitiikkaansa. Valiokunta yhtyy komission käsitykseen myös siitä, että kehityksen suuntaa muuttavilla toimenpiteillä on kiire. Toimialansa mukaisesti ympäristövaliokunta on huolestunut varsinkin liikenteen päästöjen kasvusta. EU on sitoutunut Kioton pöytäkirjassa vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä 8 prosentilla vuoden 1990 tasosta. Kuitenkin liikenteen CO 2 -päästöt kasvoivat EU:ssa noin 15 prosenttia vuosina 1990 1998. Liikenteen päästöjen kasvu uhkaa Kioton pöytäkirjan mukaisten kasvihuonekaasupäästövähennysten saavuttamista EU:ssa. Saadun selvityksen mukaan liikenteen valkoisen kirjan käsittely on keskeytetty neuvostossa. Ympäristövaliokunta pitää erittäin tärkeänä, että asian käsittelyä jatketaan. Valkoinen kirja on osa yhteisön politiikkatoimia, jotka kuuluvat Kioton pöytäkirjan täytäntöönpanemiseksi valmisteltuun EU:n ilmastonmuutosohjelmaan. Kioton pöytäkirjan ratifioinnista on tarkoitus päättää EU:n ympäristöministerien neuvostossa maaliskuussa 2002. Tuossa yhteydessä tarvitaan toimeenpanostrategia, jossa osoitetaan, millä keinoin pöytäkirjan velvoitteet täytetään. Liikenne on strategian keskeisiä alueita. Suomen tuleekin valiokunnan mielestä olla aloitteellinen valkoisen kirjan käsittelyn käynnistämiseksi uudelleen. Yleisarvio valkoisen kirjan sisällöstä Valkoisen kirjan peruslinjausten taustalla on Göteborgin huippukokouksessa kesällä 2001 hyväksytty EU:n kestävän kehityksen strategia. Siinä liikenne on valittu yhdeksi neljästä ensisijaisesta alueesta, jossa kestävän kehityksen politiikan toteuttamista on kiirehdittävä. Kestävän kehityksen strategiassa asetetaan liikenteen osalta päätavoitteiksi, että puretaan liikenteen kasvun ja BKT:n kasvun välinen yhteys ja että palautetaan maantieliikenteen osuus kokonaisliikenteestä vuoden 1998 tasolle vuoteen 2010 mennessä. Kestävän kehityksen strategian ja Euroopan liikenteen nykyisten ongelmien pohjalta komissio on asettanut valkoisen kirjan yleisiksi tavoitteiksi: ruuhkien vähentämisen ja liikenteen pullonkaulojen poistamisen, liikenteen ympäristöhaittojen, erityisesti CO 2 -päästöjen, kasvun hillitsemisen, ympäristöystävällisempien liikennemuotojen osuuden turvaamisen, erityisesti rautateiden elvyttämisen ja lyhyen matkan merenkulun edistämisen, tieliikenteessä kuolleiden määrän puolittamisen vuoteen 2010 mennessä, matkustajien oikeuksien ja palvelujen kehittämisen, liikennemuotojen kilpailuehtojen harmonisoinnin ja syrjimättömyyden (mm. liikenteen ulkoisten kustannusten sisällyttäminen hintoihin) ja EU:n laajentumisen aiheuttamiin liikenneongelmiin varautumisen. Yleisarvionaan valtioneuvosto toteaa, että valkoisen kirjan tavoitteet ovat Suomen kannalta hyväksyttäviä. Valkoisen kirjan sisältämä toimenpideohjelma ei kuitenkaan ole suhteessa asetettuihin tavoitteisiin eikä tavoitteita voida saavuttaa yksin niillä. Lisäksi valkoisen kirjan näkökulma ja ehdotetut toimenpiteet painottuvat valtioneuvoston mielestä ruuhkista kärsivien maiden ja läpikulkumaiden ongelmiin. Osa ehdotetuista toimenpiteistä ei siten ole Suomen oloissa sovellettavissa. Ympäristövaliokunta yhtyy valtioneuvoston arvioon valkoisen kirjan yleisten tavoitteiden hyväksyttävyydestä Suomen kannalta. Tarkasteltuaan toimintaohjelman suhdetta valkoisen kirjan tavoitteisiin valiokunta on to- 3
dennut, että ympäristönäkökohdat ovat tavoiteasettelussa hyvin esillä. Toimintaohjelmaan sisältyy kuitenkin vain harvoja ehdotuksia, joiden yksinomaisena perusteena on liikenteen ympäristöhaittojen hillintä. Valiokunnan arvion mukaan toimenpideohjelma on kuitenkin kokonaisuutena ympäristön kannalta varsin merkittävä. Keskeiset toimenpide-ehdotukset, kuten raideja vesiliikenteen elvyttäminen, intermodaaliliikenteen kehittäminen ja ulkoisten kustannusten sisällyttäminen liikenteen hinnoitteluun, ohjaavat liikennejärjestelmän muuttamista ympäristön kannalta kestävään suuntaan. Toimenpideohjelman sopivuudesta Suomen oloihin ympäristövaliokunta on valtioneuvoston kanssa samaa mieltä. Se ei sovi sellaisenaan meille. Keski-Euroopan olosuhteisiin verrattuna Suomen erityispiirteitä ovat harva asutus, liikennevirtojen ohuus, pitkät kuljetusmatkat ja vähäiset ruuhkat. Myös eri liikennemuodot ovat maassamme paremmin tasapainossa, eikä esimerkiksi rautatiekuljetusten osuus ole vähentynyt siten kuin Keski-Euroopassa. Vuodesta 1995 lähtien Suomen BKT:n kasvu on myös ollut nopeampaa kuin kuljetusten kasvu. Ympäristövaliokunta tukee valtioneuvoston kantaa, jonka mukaan jäsenmaiden erityisolosuhteet on otettava asian jatkokäsittelyssä paremmin huomioon, erityisesti silloin, kun valkoisen kirjan linjausten pohjalta valmistellaan säädösehdotuksia komissiossa. Samalla valiokunta kuitenkin korostaa, että Suomen tulee tukea myös niitä EU:n toimenpiteitä, joilla pyritään ratkaisemaan Keski-Euroopan ruuhkaongelmia. Tämä on tärkeää ympäristösyistä sekä suomalaisten vienti- ja kuljetusyritysten kannalta. Esimerkiksi Suomen pienhiukkaspäästöistä lähes puolet tulee Keski-Euroopasta, missä liikenne on yksi niiden merkittävä lähde. Yleisarvion lisäksi ympäristövaliokunta tarkastelee tässä lausunnossa vielä yksityiskohtaisemmin toimenpideohjelman soveltuvuutta Suomen oloihin, EU:n laajentumista ja valkoisen kirjan täydentämistarpeita. Raideliikenne Raideliikenne on komission mielestä strategisessa asemassa, kun pyritään rajoittamaan tieliikenteen kasvua. Valkoisessa kirjassa esitetäänkin useita toimenpiteitä raideliikenteen elvyttämiseksi. Valtioneuvoston kannanotossa suhtaudutaan periaatteessa myönteisesti raideliikenteen kehittämiseen. Kannanotossa todetaan samalla, että Suomessa raideliikenteen osuus tavarakuljetuksista on 25 prosenttia, mikä on EU:n keskiarvoon (8 %) nähden korkea. Osuuden säilymisestä pyritään valtioneuvoston mukaan pitämään kiinni. Ympäristövaliokunta pitää tärkeänä, että Suomen tavaraliikenteessä säilyy rautatiekuljetusten korkea osuus, sillä sähköistetty raideliikenne on ympäristön kannalta edullinen liikennemuoto. Valkoisen kirjan tavoite raideliikenteen elvyttämisestä on siten myös Suomen kannalta tärkeä, vaikka meillä kysymys ei ole niinkään rautatieliikenteen osuuden kasvattamisesta kuin sen säilyttämisestä. Nykyisten kuljetusosuuksien säilyttäminen edellyttää sekä ratojen kunnossapitoa että niiden kehittämistä. Tärkeää Suomessa muun muassa on lisätä nopeita yhteyksiä. Valiokunnan mielestä myös vähäliikenteisten ratojen karsimisesta tulee pidättäytyä, sillä raskaiden kuljetusten siirtäminen tiekuljetuksiksi ei ole ympäristölähtökohdista hyväksyttävää. Valiokunta pitääkin tärkeänä, että rautateiden kehittämisestä laaditaan Suomessa pitkän aikavälin strategia. Komission yksittäisistä toimenpide-ehdotuksista valiokunta pitää arveluttavana kilpailun avaamista. Suomen rautateiden kannattavuus perustuu pitkälle henkilö- ja tavaraliikenteen yhteistuotantoon ja maanlaajuiseen liikennejärjestelmään. Kannattavimpien kuljetusten poimiminen kilpailun kautta eri toimijoille saattaisi pahimmillaan johtaa rautateiden kokonaisosuuden pienenemiseen. Valiokunta viittaa myös EUmaissa saatuihin huonoihin kokemuksiin kilpailun avaamisesta (esim. Iso-Britannia). Saatuja kokemuksia olisi analysoitava huolellisesti ennen kuin kilpailuttamisesta hyväksytään yleiset Euroopan laajuiset linjaukset. 4
Erilliset tavaraliikenteen radat eivät myöskään sovi Suomeen, missä kuljetusmatkat ovat pitkiä ja liikennevirrat ohuita. Tärkeää kuitenkin on, että myös Suomessa huolehditaan rataverkoston kapasiteetista ja pullonkaulojen poistamisesta riittävin investoinnein. Vesiliikenne Lyhyen matkan merenkulku ja sisävesiliikenne ovat komission mielestä ne liikennemuodot, joilla voidaan lievittää maanteiden ruuhkista ja rautateiden riittämättömyydestä johtuvia ongelmia. Komissio ehdottaa, että Euroopan laajuisiin liikenneverkkoihin luodaan "merten moottoriteitä". Tämä edellyttää parempia yhteyksiä satamista rautatie- ja sisävesiverkkoihin ja satamien palvelujen laadun parantamista. Valtioneuvosto suhtautuu alustavassa kannassaan lyhyen matkan merenkulun edistämiseen myönteisesti. Ympäristövaliokunta yhtyy valtioneuvoston kantaan. Suomen vientikuljetuksista yli 80 prosenttia tapahtuu lähimeriliikenteen avulla. Meriliikenteen kehittämiseen tähtäävät toimet ovat siten Suomen kannalta merkittäviä. Valiokunta toteaa lisäksi, että hyvän meriliikenteen järjestäminen lisää samalla rautateiden kilpailukykyä. Valiokunta korostaakin, että Suomessa on tärkeää saada toimivat rautatieyhteydet satamiin ja satamien palvelujen laatu korkealle. Suomen osalta "merten moottoritienä" toimii Itämeri. Itämeren liikennettä hankaloittavat kuitenkin talviolosuhteet, jotka edellyttävät erityistoimia väylästön aukipitämiseksi vesien jäädyttyä. Valiokunta pitää erittäin tärkeänä, että Suomen meriväylät pidetään toimintakunnossa aina Perämerelle saakka. Tämä edellyttää julkista tukea. Valiokunnan mielestä on perusteltua, että jäänmurtotoimintaa aletaan rahoittaa myös EU:sta. Kantansa perusteeksi valiokunta huomauttaa, että EU rahoittaa tällä hetkellä poikkeuksellisten luonnonolosuhteiden vuoksi myös ruoppaustoimintaa. Suomen tulee nostaa jäänmurtokysymys esille asian jatkokäsittelyssä. Kun lähimeriliikennettä kehitetään, on valiokunnan mielestä erittäin tärkeää, että samalla huolehditaan meriympäristön suojelusta. Valkoisessa kirjassa vaaditaan EU:ta vahvistamaan entisestään meriturvallisuutta koskevaa lainsäädäntöä. Tämä on valiokunnan mielestä tarpeen. Sen sijaan esimerkiksi laivojen öljyisiin pilssivesiin sekä rikki- ja typpipäästöihin (polttoaineiden laatuvaatimukset) ei valkoisessa kirjassa puututa. Itämerellä tulee öljyisiä pilssivesipäästöjä lisääntyvässä määrin ilmi. Samoin tiedetään, että Itämeren alueen meriliikenteen happamoittavat päästöt ovat merkittäviä verrattaessa niitä ympäröivien valtioden päästöihin. Meriliikenteen arvioidut rikkipäästöt ovat 228 kilotonnia rikkidioksidia (SO 2 ) ja 352 kilotonnia typpioksidia (NO 2 ) vuodessa. Valiokunta pitää tärkeänä, että EU ryhtyy toimenpiteisiin myös tällä alueella. Suomen tulee olla asiassa aloitteellinen. Sisävesiliikenne on valkoisen kirjan mukaan meriliikenteen luonnollinen jatke. Valiokunta yhtyy komission kantaan sisävesiliikenteen kehittämisestä. Liikennemuotojen kehittäminen yhdessä Valkoisessa kirjassa pidetään erittäin tärkeänä eri liikennemuotojen yhdistämistä tehokkaasti hallittuun, kaikki palvelut integroivaan kuljetusketjuun (intermodaaliliikenne). Tätä varten on tarkoitus käynnistää uusi Marco Polo -tukiohjelma vuoden 2002 alusta. Intermodaaliliikenteen yhteydessä valkoinen kirja korostaa erityisesti vesiliikenteen ja rautatieliikenteen yhteensovittamisen tärkeyttä. Komissio on kuitenkin asian myöhemmässä käsittelyssä vahvistanut, että intermodaaliliikenteellä tarkoitetaan valkoisessa kirjassa myös maantieliikennettä. Ympäristövaliokunta pitää valkoisen kirjan tavoitteita intermodaalisuuden kehittämisestä Suomen kannalta olennaisen tärkeinä. Sekä tuonnissa että viennissä joudutaan maassamme käyttämään kuljetusketjussa useita kuljetusmuotoja. Suomessa liikennemuotojen jakautuma on kehittynyt vakaaksi. Harvan asutuksen ja pitkien kuljetusmatkojen takia maantieliikenne on meillä merkittävässä osassa. Toisaalta teollisuutemme rakenne on nostanut rautatiekuljetusten 5
osuuden selvästi keskieurooppalaista tasoa korkeammalle. Vienti pohjautuu lähimerenkulkuun. Ympäristövaliokunnan mielestä Suomessa ei ole tarvetta sen tyyppiseen liikennemuotojakauman muuttamiseen, kuin valkoisessa kirjassa tavoitellaan Keski-Euroopan olosuhteista lähtien. Tärkeämpää on parantaa olemassa olevien kuljetusmuotojen välisiä yhdistelmätoimintoja ja palveluja. Jotta rautatiekuljetusten osuudet pystyttäisiin pitämään nykyisellä tasolla, valiokunta pitää erityisen tärkeänä rautateiden ja muiden liikennemuotojen välisten yhdistelmätoimintojen parantamista. Lentoliikenne Valiokunnan saaman selvityksen mukaan komissio on todennut, että lentoliikennettä koskevia tavoitteita täytyy tarkastella uudelleen Yhdysvaltojen viime syyskuun tapahtumien johdosta. Ympäristövaliokunta yhtyy komission käsitykseen uudelleen arvioinnin tarpeesta niin lentoliikenteen kasvun hallinnan kuin turvallisuudenkin osalta. Samalla ympäristövaliokunta kuitenkin painottaa, että lentoliikenne on toiseksi eniten CO 2 -päästöjä tuottava liikennemuoto. Myös sen päästöjä on kyettävä vähentämään. Tämä on tärkeää varsinkin siksi, että päästöt tapahtuvat yläilmakehässä, jossa niiden vaikutukset moninkertaistuvat. Ympäristövaliokunta on kiinnitänyt huomiota kahteen yksittäiseen ehdotukseen lentoliikenteen osalta. Valkoisessa kirjassa myönnetään ensinnäkin eurooppalaisen lennonjohtojärjestelmän heikkoudet ja katsotaan, että on tarpeen ryhtyä toimenpiteisiin yhtenäisen ilmatilan perustamiseksi sekä lentojen lähtö- ja saapumisaikajärjestelmän uudistamiseksi. Valiokunta kannattaa ehdotuksia, sillä niillä voitaisiin välittömästi pienentää lentoliikenteen päästöjä ja lentokenttien melua. Toiseksi valkoisessa kirjassa todetaan, että EU neuvottelee kansainvälisessä siviili-ilmailujärjestössä kerosiinin verotuksen aloittamisesta vuonna 2004. Ympäristövaliokunta on monessa yhteydessä aikaisemminkin katsonut, että lentokoneiden polttoaineverotus tulee toteuttaa. Valiokunta tukee komission esitystä. Muutoin valiokunta viittaa lausuntoonsa YmVL 1/2000 vp (komission tiedonanto lentoliikenteestä ja ympäristöstä), jossa muun muassa tuetaan komission linjausta ottaa huomioon äärialueille suuntautuvien lentojen erityisluonne. Pitkät kuljetusmatkat edellyttävät, että äärialueille voidaan suunnata nopeita lentokuljetuksia, jotka yhdistetään muuhun liikenneverkkoon. Liikenteen hinnoittelu Valkoisessa kirjassa ehdotetaan liikenteen hinnoittelua uudistettavaksi siten, että kaikki ulkoiset kustannukset otettaisiin huomioon. Tämä merkitsisi infrastruktuurin rakentamis- ja ylläpitokustannusten lisäksi myös onnettomuuksien ja liikenteen ympäristövaikutusten hinnoittelua. Valtioneuvosto tukee periaatteessa ehdotuksia, jotka yhtenäistävät verotuksen ja maksujen perusteita ja antavat mahdollisuuden liikennepoliittiseen ohjaamiseen. Verotuksen tasosta tulee kuitenkin voida päättää kansallisesti. Vero- ja maksupolitiikka ei valtioneuvoston mielestä saa myöskään heikentää syrjäisten ja harvaan asuttujen alueiden elinmahdollisuuksia ja kilpailukykyä. Ympäristövaliokunta yhtyy valtioneuvoston kantaan korostaen samalla, että ulkoisten kustannusten huomioiminen liikenteen maksuissa ja polttoaineverotuksessa on tärkeää. Myös liikenteessä tulee soveltaa aiheuttaja maksaa -periaatetta. Tässä yhteydessä valiokunnan huomiota on kiinnitetty ympäristöhaittojen arvioinnin elinkaariajatteluun. Valiokunnalle on huomautettu, että arvioinnissa olisi huomioitava koko toimiala ei vain kuljetusten osuutta. Viime aikoina teollisuus ja kauppa ovat keskittyneet, minkä seurauksena kuljetusten tarve on kasvanut. Samalla kuitenkin esimerkiksi rakennusten tarve on vähentynyt ja tuotanto tehostunut. Näin ollen kuljetusten päästöjen kasvu kompensoituu ainakin osaksi toimintaketjun muissa vaiheissa. EU:n laajentuminen Valkoisen kirjan yhtenä keskeisenä tavoitteena on varautua huomattavaan liikenteen kasvuun 6
EU:n laajentuessa. Paineet kohdistuvat erityisesti maantieliikenteeseen. Laajentumista silmällä pitäen on valkoisessa kirjassa ehdotettu muun muassa, että tulevat jäsenvaltiot liitetään tasokkaalla infrastruktuurilla Euroopan laajuiseen liikenneverkkoon, jotta rautatieliikenteen osuus näissä maissa voitaisiin säilyttää 35 prosentissa vuoteen 2010 saakka. Valkoisen kirjan mukaan EU myös varautuu uusien jäsenmaiden infrastruktuurin asianmukaiseen julkiseen rahoitukseen. Ympäristövaliokunta pitää erittäin tärkeänä, että EU:n laajentumisen mukanaan tuomaan liikenteen kasvuun varaudutaan ja että tulevien jäsenmaiden maatieliikenteen hillitsemiseksi rautatiekuljetusten osuus pidetään siellä mahdollisimman korkealla. Valiokunta tukee voimakkaasti komission linjauksia. Valkoisen kirjan puutteita Valtioneuvoston kannassa ja valiokunnan kuulemien asiantuntijoiden arvioissa on kiinnitetty huomiota vielä eräisiin valkoisen kirjan puutteellisuuksiin. Laajempi kokonaisstrategia. Valtioneuvosto huomauttaa, että liikenteen ongelmia pyritään valkoisessa kirjassa ratkaisemaan lähinnä liikenteeseen kohdistuvin toimin, vaikka liikenteen ongelmat johtuvat suurelta osin muusta yhteiskunnallisesta ja taloudellisesta kehityksestä, alue- ja rakennepolitiikasta sekä maan käytöstä. Valtioneuvoston mielestä ongelmien hoitamiseen tarvitaan myös muiden sektorien toimia. Useat valiokunnan kuulemat asiantuntijat olivat samalla kannalla. Asia myönnetään myös valkoisessa kirjassa. Komission mukaan yhteisön liikennepolitiikan on oltava osa suurempaa kokonaisstrategiaa, johon on sisällytettävä ainakin liikenteen kysyntään vaikuttava talouspolitiikka ja muutokset tuotantomenetelmissä, kaupunkisuunnittelu ja aluepolitiikka, suurten taajamien liikennepolitiikka, budjetti- ja veropolitiikka sekä kilpailupolitiikka. Komissio lähtee kuitenkin siitä, että yhteistä liikennepolitiikkaa täydennetään muilla politiikoilla kansallisin tai paikallisin toimin. Ympäristövaliokunta yhtyy valtioneuvoston kantaan eikä pidä komission näkemystä loppuun saakka perusteltuna. Valkoisessa kirjassa olisi tullut analysoida enemmän esimerkiksi sitä, miten EU:n aluesuunnitteluministerien hyväksymiä aluesuunnittelu- ja aluekehitysperiaatteita voitaisiin ottaa huomioon liikennetarpeen vähentämiseksi. Kaupunkiliikenne. Valkoisessa kirjassa käsitellään lyhyesti keinoja, joilla kaupunkiliikennettä voitaisiin kehittää laadukkaammaksi. Komissio ottaa esille esimerkiksi korvaavien energialähteiden käytön kaupunkiliikenteessä (biopohjaiset polttoaineet, maakaasu, vety), sähköautojen käytön sekä joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen edistämisen. Toissijaisuusperiaatteeseen vedoten komissio kuitenkin jättää linjavedot vähäisiksi. Useat valiokunnan kuulemat asiantuntijat kritisoivat valkoista kirjaa tältä osin. Ympäristövaliokunta katsoo, että valkoisessa kirjassa olisi tullut kiinnittää kaupunkiliikenteeseen enemmän huomiota. Puolet liikenteen päästöistä syntyy kaupungeissa. Myös Suomessa liikenteen päästöt kasvavat pääasiassa kaupungeissa niiden aluerakenteen hajoamisen seurauksena. Ympäristövaliokunta viittaa komission tiedonantoon "Kaupunkien kestävä kehittäminen EU:ssa: toimintakehys" (1998), jonka tavoitteena on mukauttaa yhteisön politiikkoja, lainsäädäntöä ja EU:n rahoitusvälineitä torjumaan muun muassa kaupunkien liikenne- ja ympäristöongelmia. Tämänkin asiakirjan linjauksia olisi tullut analysoida valkoisessa kirjassa. Valiokunta on tyytyväinen siihen, että komissio ilmoittaa kaupunkiliikennettä koskevassa jaksossa laativansa direktiiviehdotuksen biopolttoaineiden kulutuksen pakollisesta vähimmäismäärästä sekä lainsäädäntöä biopolttoaineiden verotuksen alentamisesta. Henkilöliikenne ja kevyt liikenne. Valtioneuvoston alustavassa kannassa ja asiantuntijalausunnoissa kritisoidaan valkoista kirjaa myös henkilöliikenteen ja kevyen liikenteen suppeasta käsittelystä. Valkoinen kirja keskittyy pääasiassa tavaraliikenteen ongelmiin. Ympäristö- 7
valiokunta yhtyy kritiikkiin. Kuten lausunnon alussa todetaan, henkilöliikenne on kasvamassa EU:n alueella 24 prosentilla vuoteen 2010 mennessä vuoden 1998 tasosta. Valiokunnan mielestä tarvitaankin yleiseurooppalaisia linjauksia joukkoliikenteen edistämisestä sen lisäksi, että liikennetarpeen kasvua on pyrittävä rajoittamaan alueenkäytöllisellä ohjauksella. Sama koskee kevyen liikenteen edistämistä erityisesti kaupungeissa. Haja-asutusalueilla joukkoliikenteenä tulisi pitää myös taksiliikennettä, jos kuljetuspalveluja ei muuten voida järjestää. Taksiliikennettä tulisi tällöin kehittää osana intermodaaliliikennettä. Eräät muut huomiot. Valiokunnan huomiota on asiantuntijalausunnoissa kiinnitetty vielä eräisiin yksityiskohtiin, jotka ovat jääneet valkoisessa kirjassa puutteellisiksi. Tällainen seikka on muun muassa ajotavan vaikutus auton energian kulutukseen ja sitä kautta liikenteen päästöihin. Säästävään ajotapaan kouluttaminen olisi nopein tapa vähentää päästöjä. Asiaa ei mainita lainkaan valkoisessa kirjassa. Puhtaan kuljetusteknologian tutkimukseen, kehittämiseen ja käyttöönoton edistämiseen tulisi EU:n usean asiantuntijalausunnon mukaan kiinnittää nykyistä enemmän huomiota. Valiokunta yhtyy käsitykseen. Lausunto Lausuntonaan ympäristövaliokunta kunnioittavasti ilmoittaa, että valiokunta yhtyy asiassa valtioneuvoston kantaan täydennettynä niillä huomautuksilla, joita tässä lausunnossa on esitetty. Helsingissä 5 päivänä joulukuuta 2001 Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa pj. jäs. Pentti Tiusanen /vas Mikko Elo /sd Christina Gestrin /r Rakel Hiltunen /sd Marjukka Karttunen /kok Tarja Kautto /sd Esko Kurvinen /kok Kari Kärkkäinen /kd Jari Leppä /kesk Rauha-Maria Mertjärvi /vihr Säde Tahvanainen /sd Hannu Takkula /kesk Pia Viitanen /sd Pekka Vilkuna /kesk. Valiokunnan sihteerinä on toiminut valiokuntaneuvos Salme Kandolin. 8