Suurelle valiokunnalle

Transkriptio

1 VALTIOVARAINVALIOKUNNAN LAUSUNTO 9/2002 vp Valtioneuvoston selvitys liikennepolitiikan valkoisesta kirjasta Suurelle valiokunnalle JOHDANTO Vireilletulo Suuri valiokunta on 24 päivänä lokakuuta 2001 lähettänyt valtioneuvoston selvityksen liikennepolitiikan valkoisesta kirjasta (E 91/2001 vp) valtiovarainvaliokunnalle mahdollisia toimenpiteitä varten sekä jatkokirjeet LVM ja VaV:aan tiedoksi. Jaostovalmistelu Asia on valmisteltu valtiovarainvaliokunnan verojaostossa sekä liikennejaostossa. Asiantuntijat Jaostoissa ovat olleet kuultavina - rakennusneuvos Juhani Tervala ja erikoistutkija Jari Kauppila, liikenne- ja viestintäministeriö - budjettineuvos Esko Tainio ja vanhempi hallitussihteeri Heikki Kuitunen, valtiovarainministeriö - rakennusneuvos Mauri Heikkonen ja neuvotteleva virkamies Camilla Lommi-Kippola, ympäristöministeriö - pääjohtaja Mikko Talvitie, Ilmailulaitos - pääjohtaja Jukka Hirvelä ja kansainvälisten asian sihteeri Matti Eronen, Merenkulkulaitos - liikennejohtaja Anne Herneoja, Ratahallintokeskus - ylitarkastaja Anton Goebel, Tiehallinto - johtava ekonomisti Adriaan Perrels, Valtion taloudellinen tutkimuskeskus - järjestöpäällikkö Matti Tukiainen, Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry - johtaja Raimo Mansukoski, Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitto - pääekonomisti Jaana Kurjenoja, Veronmaksajain Keskusliitto. VALTIONEUVOSTON SELVITYS Ehdotus Komissio hyväksyi liikennepolitiikan valkoisen kirjan Sen pääteemoja ovat liikenteen kasvu ja siitä aiheutuvat ongelmat sekä niiden ratkaiseminen Euroopassa. Haastetta lähestytään monipuolisesti tarkastelemalla liikennejärjestelmää kokonaisuutena, ehdottamalla toimia liikennejärjestelmän tehokkuuden ja toimivuuden parantamiseksi, arvioimalla rinnakkain yhteiskunnallisia, taloudellisia, inhimillisiä ja ympäristöllisiä vaikuttavuussuhteita, lisäämällä liikenteen hinnoittelun käyttöä yhteisesti sovittavissa puitteissa sekä hyödyntämällä teknologian ja telemaattisten järjestelmien kehitystä. Valkoinen kirja korostaakin tarvetta valintojen tekemiseen. Liikennemuotojen välistä kil- E 91/2001 vp Versio 2.0

2 pailua on säädeltävä siten, että ruuhkautumista ja tiekuljetusten ylivoimaa voidaan vähentää. Välttämättömille infrastruktuurin parannuksille on varmistettava rahoitus ja liikenteessä kuolleiden määrän on vähennyttävä puoleen vuoteen 2010 mennessä. Hinnoittelun keinoja otetaan lisääntyvästi käyttöön ja ihmisten tarpeille sekä odotuksille on luotava katetta paremmilla liikenteen palveluilla. Tarkemmat toimenpiteet liikennemuotojen tasapainoiseksi kehittämiseksi olisivat: tieliikenteen laadun parantaminen, rautatieliikenteen elinvoimaisuuden parantaminen, ilmaliikenteen kasvun hallinta, meri- ja sisävesiliikenteen yhteensopivuuden parantaminen sekä kulkumuotojen yhteensopivuuden lisääminen. Liikenteen pullonkaulojen poistamiseksi komissio ehdottaa Euroopan laajuisten liikenneverkkojen periaatteiden uudistamista, Euroopan laajuisten liikenneverkkojen laajuuden ja laatustandardien tarkistusta v sisältäen yhteydet liittymämaihin, "merten moottoritiet", lentoasemat ja yhteydet syrjäisiin alueisiin sekä infrastruktuurin tuottojen ohjaamista uuden infrastruktuurin rakentamiseen, myös muille liikennemuodoille. Ihmisten tarpeisiin ja odotuksiin vastaamiseksi tavoitteena on mm. puolittaa Euroopan teillä kuolleiden määrä v mennessä. Globalisaation vaikutusten hallitsemiseksi hakijamaiden liikenneverkot liitetään Euroopan laajuisiin liikenneverkkoihin. Valtioneuvoston kanta Valtioneuvoston mielestä valkoisen kirjan yleiset tavoitteet ruuhkautumisen vähentämisestä, liikenteen ympäristöhaittojen hillitsemisestä, ympäristöystävällisempien liikennemuotojen kehittämisestä sekä liikenneturvallisuuden parantamisesta ovat Suomen kannalta hyväksyttäviä. Samoin Suomi hyväksyy tavoitteet liikennemuotojen kilpailuehtojen harmonisoinnista ja laajentumisen aiheuttamiin liikenneongelmiin varautumisesta. Valtioneuvosto katsoo, että ehdotetut toimenpiteet eivät ole riittäviä suhteessa asetettuihin tavoitteisiin eikä tavoitteita voida saavuttaa näillä toimilla. Valkoisen kirjan näkökulma painottaa ruuhkaisten jäsenmaiden ja etenkin läpikulkumaiden ongelmia. Valkoisessa kirjassa ei myöskään painoteta riittävästi liikenteen taloudellista kestävyyttä eikä muiden sektoreiden panostusta liikenteen ongelmien ratkaisuun ole otettu riittävästi huomioon. Henkilöliikenteen ja etenkin joukko- ja kevyen liikenteen tarkastelu on myös jäänyt vähäiseksi. Valtioneuvosto katsoo, että rahoitusmekanismien käytössä tulee ottaa huomioon myös saavutettavuus ja alueiden välinen tasapaino. Valtioneuvosto ottaa tarkemmin kantaa komission lupaamiin yksittäisiin ehdotuksiin sitä mukaa kun komissio tekee ehdotukset. VALIOKUNNAN KANNANOTOT Perustelut Valtiovarainvaliokunta on ottanut kantaa liikennepolitiikan valkoiseen kirjaan lähinnä vain infrastruktuurin kehittämisen näkökulmasta sekä liikenteen hinnoittelun ja liikenteen verotuksen kannalta. Muilta osin valtiovarainvaliokunta viittaa asiasta aiemmin annettuihin liikennevaliokunnan ja ympäristövaliokunnan lausuntoihin. (LiVL 20/2001 vp, YmVL 18/2001 vp). Yleistä Euroopan tieverkko on varsin ruuhkautunut ja liikenteen ennustetaan edelleen kasvavan voimakkaasti. Suuret liikennemäärät aiheuttavat ongelmia myös lentoliikenteelle sekä raideliikenteelle. Euroopan liikennejärjestelmän kehittämisellä on näin ollen suuria haasteita, jotka ovat niin taloudellisia kuin myös ympäristöön ja liikenneturvallisuuteen liittyviä. Komission mu- 2

3 kaan näihin haasteisiin vastaavan kestävän liikennejärjestelmän toteuttamiseen tarvitaan noin 30 vuoden strategia. Liikennepolitiikan valkoinen kirja sisältää periaatelinjaukset kestävästä liikennejärjestelmästä sekä noin 60 toimenpiteen ohjelman. Komission keskeisenä tavoitteena on talouskasvun ja liikenteen kasvun välisen yhteyden katkaiseminen, sillä liikenteen kasvu EU:n alueella on ollut selvästi talouskasvua nopeampaa. Valkoinen kirja sisältää useita hyviä tavoitteita, kuten sisämarkkinoiden toimivuuden edistäminen, rautatieliikenteen ja vesikuljetusten sekä yhdistettyjen kuljetusten kehittäminen, kestävä kehitys, turvallisuuden parantaminen ja älykkäiden liikennejärjestelmien kehittäminen. Komission ehdottamat toimenpiteet kohdistuvat lähinnä tavaraliikenteeseen, rautatie- ja lentoliikenteeseen sekä kansainväliseen liikenteeseen. Valiokunta yhtyy valtioneuvoston kantaan ja pitää tavoitteita yleisellä tasolla hyväksyttävinä. On erityisen myönteistä, että ympäristönäkökohdat on otettu huomioon kaikilla valkoisen kirjan osa-alueilla. On myös koko EU:n kannalta erittäin tärkeää, että alueen liikennepolitiikkaa kehitetään ja että liikenteen painotuksista ja tavoitteista käydään keskustelua. Komission ehdotukset ja Suomen olosuhteet Liikennepolitiikan valkoinen kirja on laadittu keskieurooppalaisesta näkökulmasta ja siinä keskitytään lähinnä liikenneruuhkista kärsivien jäsenmaiden ongelmiin. Reuna-alueiden ja harvaan asuttujen alueiden ongelmia valkoisessa kirjassa ei käsitellä ollenkaan. Suomen erityisongelmia ovat mm. pitkät etäisyydet, maantiekuljetusten tärkeä merkitys maan sisäisessä liikenteessä, harva asutus sekä ohuet liikennevirrat. Kuten valtioneuvosto toteaa, osa ehdotetuista ratkaisuista ei koske Suomea lainkaan tai ei ole Suomen oloihin sovellettavissa. Sinänsä Suomen ja suomalaisten vienti- ja kuljetusyritysten kannalta on tärkeää, että EU:n keskialueiden ruuhkaongelmiin etsitään ratkaisuja. Valiokunta korostaa pohjoisen ulottuvuuden toimintaohjelman merkitystä ja katsoo, että siihen tulee kiinnittää huomiota myös EU:n liikennepolitiikkaa kehitettäessä. Samalla on myös huolehdittava rahoitusjärjestelmien määrätietoisesta kehittämisestä hankkeiden toteuttamiseksi. Komission ehdotukset johtaisivat toteutuessaan siihen, että pohjoiseen Eurooppaan ei suunnattaisi lainkaan investointeja, mutta Suomi joutuisi tukemaan esim. Keski-Euroopan liikenneverkkoja koskevien hankkeiden rahoitusta. Pohjoisen Euroopan olosuhteet, mm. teiden talvikunnossapito sekä roudan huomioon ottaminen rakentamisessa, aiheuttavat jo sinänsä lisäkustannuksia Keski- ja Etelä-Euroopan liikenneverkkojen rakentamiseen ja kunnossapitoon verrattuna. Raideliikenne. Valkoisessa kirjassa on korostettu raideliikenteen merkitystä ja ehdotettu toimenpiteitä raideliikenteen lisäämiseksi. EU:n tavaraliikenteestä rautateiden osuus on n. 8 prosenttia, kun Suomessa noin neljännes tavaraliikenteestä hoidetaan rautateitse suhteellisen harvasta rataverkosta ja ohuista tavaravirroista huolimatta. Suomen rautatieliikenne toimii jo nyt varsin tehokkaasti, joten tarvetta samanlaisiin tehostamistoimiin ei ole kuin useissa muissa EU-maissa. Kuten valtioneuvosto toteaa, Suomen tulee pyrkiä säilyttämään tavaraliikenteen markkinaosuus rautateillä nykyisellään. Rautateiden kunnossapitoon ja henkilöliikenteen kehittämiseen on suunnattava riittävät resurssit jatkossakin. Suomen kannalta on myös tärkeää, että nopean junaliikenteen kehittäminen Helsingin ja Pietarin välille edistyy mahdollisimman nopeasti ja että jatkossa kiinnitetään huomiota mahdollisuuteen saada EU-rahoitusta hankkeen toteutukseen. Valkoisessa kirjassa ehdotetaan myös mm. henkilöliikenteen avaamista kilpailulle ja rataosuuksien varaamista tavaraliikenteelle. Valiokunnan mielestä nämä toimenpiteet eivät sovellu Suomen olosuhteisiin. Rautatieliikenteen kilpailuttaminen voisi pahimmillaan johtaa Suomen toimivan rautatiejärjestelmän pirstoutumiseen ja rautateiden henkilö- ja tavaraliikenteen keskinäisten synenergiaetujen menettämiseen. 3

4 Vesiliikenne. Komissio ehdottaa, että "merten moottoritiet" olisivat osa yhteisön liikenneverkkoa. Tämä edellyttää parempia yhteyksiä satamista rautatie- ja sisävesiverkkoihin ja satamien laadun parantamista. Komissio korostaa myös Marco Polo -ohjelmaa, jolla edistetään intermodaaliliikennettä. Nämä tavoitteet ovat Suomen merenkulun ja logistiikkaketjujen kehittämisen kannalta merkittäviä. Itämeri on yksi harvoista eurooppalaisista merimoottoriteistä, ja se on Suomen viennin ja kuljetusten kannalta erittäin tärkeä. Suomen viennistä kulkee meritse n. 80 prosenttia ja Suomesta viedään päivittäin tavarakuljetuksia meritse määrä, joka vastaa yli kuorma-autolastillista. Suomen asema on epäedullinen EU:n markkinoiden pääalueeseen nähden, ja mm. pitkät etäisyydet ja talven sääolosuhteet aiheuttavat ylimääräisiä kustannuksia sekä kuljetusten hidastumista. Logistiikka vaikuttaa myös vientimenestykseen. Valiokunnan mielestä unionin reunaalueiden ongelmat sekä olosuhteet, jotka hidastavat ja vaikeuttavat liikkumista EU:n päämarkkina-alueelle, tulee ottaa huomioon kuten Keski- Euroopan ruuhkista johtuvat liikenneongelmat. Komissio ehdottaa esim. uutta rautatieyhteyttä koskevaa suurhanketta Pyreneiden vuoristoalueelle, jossa kulkee päivittäin n raskaan liikenteen ajoneuvoa. Komissio katsoo myös, että erityisesti niiden meriyhteyksien, joita käyttämällä voidaan kiertää Alppien ja Pyreneiden alueen liikenneruuhkat, tulisi kuulua Euroopan laajuiseen liikenneverkkoon. Valiokunnan mielestä on perusteltua, että EU:n varoja käytettäisiin esim. talvimerenkulun tukemiseen. Talvimerenkulku sopii hyvin myös pohjoisen ulottuvuuden toimintaohjelmaan. Myös Itämeren asema Pohjois-Euroopan meriväylänä on otettava huomioon valmisteltaessa muutoksia Euroopan laajuisiin liikenneverkkoihin. Lentoliikenne. Lentoliikenteen pahimmaksi ongelmaksi on todettu lentoliikenteen kasvu ja siitä johtuva ilmatilan ja lentoasemien ruuhkautuminen. Syyksi on mainittu mm. se, että suoria lentoyhteyksiä korvataan päälentoasemien kautta kulkevilla yhteyksillä, jolloin lentokoneiden keskimääräinen koko pienenee ja vuoroja lennetään tiheämmin. Lentoasemamaksuista todetaan, että niitä on tarpeen muuttaa siten, että ne edesauttavat tiettyihin vuorokaudenaikoihin keskittyvien ruuhkien purkamista. Myös lähtöja saapumisaikoja koskevaan säännöstöön suunnitellaan muutoksia. Lentoasemien kapasiteettia esitetään nostettavaksi siirtymällä suurempien ilma-alusten käyttöön. Valiokunnan mielestä näissäkään kysymyksissä ei tule toimia vain Keski-Euroopan tarpeista lähtien, vaan järjestelyissä on otettava huomioon maakohtaiset tarpeet. Helsinki-Vantaan lentoaseman kolmannen kiitotien valmistuttua Suomessa ei ole pitkään aikaan ongelmia lentoasemakapasiteetissa eikä ruuhkia ilmatilassa. Matkustajamäärien vähyydestä johtuen Suomen lentoliikenne voi myös perustua varsin pienikokoisen konekaluston käyttöön. Kuten valtioneuvosto on todennut, Suomen lentoasemia tulisi kehittää pikemminkin verkostona kuin yksittäisinä liiketaloudellisesti kannattavina yksikköinä. Valiokunta viittaa vuoden 2001 talousarviota koskevaan mietintöön, jossa valiokunta kiinnitti huomiota lentoliikenteen merkitykseen alueellisen kehityksen sekä kansainvälisen vientiteollisuuden toimintaedellytysten turvaamisen kannalta. Kaupunki- ja joukkoliikenne. Ruuhkautumisen aiheuttamat haitat maantieliikenteessä ovat suurimmillaan kaupungeissa, mutta kaupunkiliikenteeseen ja joukkoliikenteen rooliin ei ole juurikaan kiinnitetty huomiota. Kaupunkiliikenne ja myös maanteiden henkilöliikenne vastaavat suurimmasta osasta ruuhkia ja valtaosin myös liikenteen CO 2 -päästöistä. Valkoisen kirjan perusteella valmistellaan lainsäädäntöä, käynnistetään liikenteen tutkimusohjelmia sekä suunnataan infrastruktuurin rahoitusta. Siksi on tärkeää, että kaupunkiliikenteen ongelmat ja joukkoliikenteen rooli ovat riittävästi esillä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. 4

5 Joukkoliikenteen osalta valiokunta toteaa, että harvaan asutussa Suomessa joukkoliikenne perustuu muita EU-maita enemmän linja-autoliikenteeseen. Jos raskaan tieliikenteen verotusta kiristetään, on vaarana, että joukkoliikenteen kilpailukyky heikkenee henkilöautoliikenteeseen nähden. Valiokunta pitää tärkeänä, että tehtävät ratkaisut eivät heikennä joukkoliikenteen kilpailukykyä. Liikenteen hinnoittelu ja verotus Komissio katsoo, että liikenteen hinnoittelun lähtökohdaksi tulisi ottaa jatkossa todelliset kustannukset. Sillä tavoin voitaisiin vaikuttaa liikennepoliittisen ohjauksen nykyiseen epätasapainoon ja tehottomuuteen, joka johtuu komission mukaan siitä, että käyttäjiä kohdellaan samalla tavalla riippumatta siitä, kuinka heidän käyttönsä kuluttaa infrastruktuuria ja aiheuttaa ruuhkia tai epäpuhtauksia. Käyttäjien olisi siis maksettava tulevaisuudessa liikenteen hinnoissa kaikista saamistaan liikennepoliittisista hyödyistä, kuten toimivasta infrastruktuurista, vähäisemmistä ruuhkista, turvallisuudesta, ympäristötekijöistä jne. Tämänkaltainen muutos edellyttää komission mukaan ennen kaikkea hinnoittelurakenteiden muuttamista nykyisestä. Liikennettä rasittavat hajanaiset ja kohtaannoltaan epätasaiset verot ja maksut tulisi komission mukaan korvata asteittain tehokkaammilla välineillä, joiden avulla infrastruktuuri- ja ulkoiset kustannukset sisällytettäisiin hintoihin. Komissio mainitsee tällaisina välineinä (a) infrastruktuurin käyttömaksut ja (b) polttoaineverotuksen. (a) Infrastruktuurin käyttömaksut. Komissio ei tee raportissaan varsinaisia konkreettisia ehdotuksia, mutta se viittaa tänä vuonna annettavaan kehysdirektiiviin, jossa vahvistetaan infrastruktuurin käytön hinnoittelun periaatteet ja maksujärjestelmän rakenne kaikille liikennemuodoille. Jäsenmaille jäisi direktiivin soveltamisessa kuitenkin paljon kansallista liikkumatilaa. Komissio arvioi lisäksi, ettei hinnoittelurakenteen muutos edellytä välttämättä verojen ja maksujen kokonaismäärän kasvua. (b) Polttoaineverotus. Polttoaineverotuksenkin lähtökohtana on ulkoisten kustannusten sisällyttäminen käyttäjän maksamiin hintoihin. Verotus täydentäisi komission mukaan liikenneinfrastruktuurin käyttömaksuja ja tekisi mahdolliseksi sisällyttää hintoihin esimerkiksi kasvihuonekaasupäästöihin liittyvät ulkoiset kustannukset. Komissio katsoo lisäksi, että lyhyellä aikavälillä olisi tarpeen esittää ammattiliikenteessä käytetyn polttoaineen verotuksen yhdenmukaistamista. Keskipitkällä aikavälillä bensiinin ja dieselin verotusta tulisi komission mukaan lähentää. Komission esitysten arviointia Raportissa esitettyjen linjausten ja toimenpiteiden lähtökohtana on liikenteen kasvu. Verotusta ja liikenteen käyttömaksuja käsitellään keinoina liikenteessä ilmenevien ongelmien purkamiseksi. Valiokunta korostaa valtioneuvoston tavoin sitä perusajatusta, ettei liikenteen ongelmia tulisi ratkaista vain liikenteeseen kohdistuvin toimin, koska niiden syyt ovat toisaalla, yleisemmässä yhteiskunta- ja talouspolitiikassa. Ne tulisi nähdä ensisijaisesti tätä taustaa vasten, jolloin valittavat ohjauskeinotkin voisivat olla monipuolisempia. Ongelmien näkeminen vain liikenteestä itsestään juontuvina saattaa helposti johtaa liian kapeiden keinojen käyttöön. Tällainen kehitys hidastaa niin koko Euroopan kuin yksittäisten jäsenmaidenkin kilpailukykyä. Komissio rinnastaa verot ja maksut usein raportissaan ja käsittelee niitä toisiaan täydentävinä ohjauskeinoina. Tämä on valiokunnan mielestä ymmärrettävää erityisesti valitun hinnoittelujärjestelmän kannalta, mutta ne on syytä nähdä kuitenkin toisistaan erillisinä jo sen vuoksi, että kaikki verotusta koskevat ratkaisut edellyttävät aina yksimielisyyttä. Myös verotasosta päättäminen on jäsenvaltion omaan toimivaltaan kuuluva kysymys. Komission hinnoitteluun ja verotukseen liittyvät ajatukset ovat vielä niin yleisiä, ettei niihin ole valiokunnan mielestä perusteltua ottaa yksityiskohtaista kantaa. Valiokunta korostaa kuitenkin, ettei liikennettä koskevassa selonteossa ja keskustelussa voida esittää verotusta 5

6 koskevia yleisiäkään sitovia linjauksia, vaan päätöksenteon veroasioissa on edettävä kaikilta osin perustamissopimuksen mukaisesti. Valiokunta suhtautuu komission perusajatukseen "käyttäjä maksaa" tai "saastuttaja maksaa" myönteisesti ja katsoo, että se tarjoaa käyttökelpoisen pohjan hinnoittelurakenteen muuttamiseksi ohjaavampaan suuntaan. Valiokunta pitää kuitenkin komission ehdottamaa verojen korvamerkintää tarpeettomasti rajoittavana keinona. Verojen ja maksujen tasoon ja käyttöön liittyvät ehdot tulisi jättää jäsenvaltioiden harkintaan. Vain sillä tavoin maiden erityisolosuhteet ja erilaiset rakenteelliset painotukset voidaan ottaa riittävästi huomioon. Suomessa ei ole esimerkiksi maanteiden tavaraliikenteelle useinkaan todellista vaihtoehtoa. Liikenteen vaikutusten arvioinnin tulee perustua kunkin maan ja alueen erityispiirteet huomioon ottavaan tarkasteluun. Lausunto Lausuntonaan valtiovarainvaliokunta kunnioittavasti ilmoittaa, että edellä olevin huomautuksin valiokunta yhtyy asiassa valtioneuvoston kantaan. Helsingissä 19 päivänä maaliskuuta 2002 Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa pj. vpj. jäs. Maria Kaisa Aula /kesk Kari Rajamäki /sd Olavi Ala-Nissilä /kesk Pirjo-Riitta Antvuori /kok Matti Huutola /vas Seppo Kääriäinen /kesk Reijo Laitinen /sd Markku Laukkanen /kesk Hanna Markkula-Kivisilta /kok Tuija Nurmi /kok Mauri Pekkarinen /kesk (osittain) vjäs. Ola Rosendahl /r (osittain) Matti Saarinen /sd Anni Sinnemäki /vihr (osittain) Sakari Smeds /kd Marja-Liisa Tykkyläinen /sd Jukka Vihriälä /kesk (osittain) Kari Kantalainen /kok Hannes Manninen /kesk (osittain) Iivo Polvi /vas Anu Vehviläinen /kesk (osittain). Valiokunnan sihteereinä jaostokäsittelyssä ovat toimineet valiokuntaneuvos Hellevi Ikävalko valiokuntaneuvos Maarit Pekkanen. 6