Suojelullisesti arvokkaita suojelemattomia luontokohteita UPM-Kymmenen mailla Suojeluesitys 2.2.2011 Luonto-Liitto Annankatu 26 A 5. krs 00100 Helsinki 09 68 444 20 Suomen luonnonsuojeluliitto Kotkankatu 9 00510 Helsinki 09 228 081 Greenpeace Iso Roobertinkatu 20-22 A 00120 Helsinki 09 6229 2200
2.2.2011 Arvoisat vastaanottajat, Luonto-Liitto, Suomen luonnonsuojeluliitto ja Greenpeace toimittavat Teille ohessa kartat ja kohdekuvaukset UPM-Kymmenen mailla sijaitsevista järjestöjen paikantamista 21 uudesta arvokkaasta metsä- ja suovaltaisesta alueesta. Esitetyillä kohteilla on huomattavaa merkitystä metsien- ja soidensuojeluverkoston kehittämisen, METSOohjelman edistämisen sekä uhanalaiseksi luokiteltujen luontotyyppien suojelun kannalta. Osalla alueista on myös huomattavaa merkitystä virkistyskäytön kannalta (Kouvolan kohteet). Esitettyjen kohteiden luontoarvot on pääosin selvitetty kesän 2010 aikana maastokäynneillä. Muutaman kohteen osalta maastoselvitykset on tehty aikaisempina vuosina. Toivomme, että jaatte kohdekartat ja alueiden kuvaukset edelleen organisaationne sisällä sekä aluetasolla kaikille asianosaisille henkilöille. Järjestöt ehdottavat, että alueet omistava metsäyhtiö UPM-Kymmene Oyj suojelee kohteet omilla päätöksillään tai osana METSO-ohjelmaa. Järjestöt kannustavat UPM-Kymmeneä ja Ympäristöministeriötä aloittamaan mahdollisimman pian neuvottelut näiden sekä aikaisempiin suojeluesityksiin sisältyvien kohteiden (www.forestinfo.fi/etelasuomi/yhtiot) METSO-arvot täyttävien alueiden suojelemiseksi. Järjestöt esittävät, että yhtiöiden omilla päätöksillään jo aiemmin suojelemista luontokohteista (mm. WWF:n perintömetsät) ei käydä METSO-kauppaa ohjelman vähien suojelumäärärahojen säästämiseksi. Järjestöjen nyt ja aiemmin suojeltaviksi esittämillä alueilla ei tule tehdä mitään metsätaloustoimia ennen kuin niiden kohtalosta on päästy yhteisymmärrykseen. Toivomme Teiltä esitykseemme nopeaa vastausta. Järjestöjen puolesta kunnioittavasti, Mari E. Niemi metsävastaava Luonto-Liitto Lisätietoja alueista Pohjois-Pohjanmaa, Keski-Suomi, Pohjois-Savo ja Kainuu: Keijo Savola / keijo.savola(at)gmail.com Pirkanmaa: Juho Kytömäki / juho.kytomaki(at)utu.fi Kymenlaakso: Riku Rinnekangas / riku.rinnekangas(at)gmail.com Satakunta: Jyri Mikkola / jyri.mikkola(at)sll.fi Etelä-Savo: Luonto-Liiton metsäryhmä / Mari E. Niemi / mari.niemi(at)luontoliitto.fi / 045 117 9610 Kannen kuva: Juho Kytömäki. Metsäluonnon monimuotoisuudelle tärkeitä järeitä haapoja Pirkanmaan Vesilahden Isovuori-Kuivasuon kohteella.
1 UPM:n omistamien uusien suojeluesityskohteiden kuvaukset KYMENLAAKSO (7 uutta kohdetta) Kyynelmysjärven lounaispuolen metsä (Kouvola) Kyynelmyksenniemen rantametsä on luontoarvoiltaan merkittävä noin viiden hehtaarin alue Kouvolan koillisnurkassa, Luumäen rajan tuntumassa. Alue rajautuu lännessä, pohjoisessa ja idässä vesistöön ja etelässä varttuneeseen sekametsään, omistajina yksityinen sekä kunta. Metsän puulajeina ovat mänty, koivu ja kuusi, tässä järjestyksessä. Rannoilla kasvaa myös tervaleppää. Lahopuuta on paikoin huomattavina keskittyminä, kuten Uunilahden itärinteen sekametsässä, jossa ylispuusto on yli 120-vuotiasta mäntyä. Joukossa on järeää havu- ja lehtipuulahoa, pystyssä, maassa sekä ryhminä. Kyynelmyksenniemi on topografialtaan vaihtelevaa. Kallionjyrkänteiden alapuolisilla rantaterasseilla on lehtomaisia elinympäristöjä, joihin on muodostunut koivulahopuuta paikoin runsaasti. Jyrkänteiden laella on mäntyvaltaista kuivaa kangasta. Niemen koillisnurkan kuviolla on muutamia mäntyjä pystyyn kuolleina sekä maapuina. Kyynelmyksenniemen rantametsä muodostaa eheän vanhan metsän rakennepiirteitä sisältävän kokonaisuuden Kymenlaaksossa. Alue lukeutuu pääosiltaan METSO-II -luokkaan, osa täyttää METSO-III -kelpoisuusehdot. Huomionarvoista on, että Uunilahden toisella puolen sijaitseva Kouvolan kaupungin metsä on myös luontoarvoiltaan merkittävä. Kaupungin ja UPM:n metsät ovat kiinteässä yhteydessä toisiinsa Uunilahden pohjukan kuusivaltaisen korven kautta. Kyynelmyksenjärven alue sijoittuu Kymenlaakson maakuntakaavan rannikolta sisämaahan ulottuvalle vihervyöhykkeelle, MY-aluevaraukselle välillä Reitkalli-Saaramaa. Iso-Penttinen (Kouvola) Iso-Penttinen sijaitsee Kouvolan Sippolassa. Tämä noin 16 ha laajuinen alue on Kymenlaakson edustavimpia vanhan metsän rakennepiirteitä sisältäviä kohteita niin puustonsa kuin eliölajistonsakin ansiosta. Erityisen merkittävää on lahopuun määrä, koko ja laatu. Iso-Penttisen itä- ja eteläosa on kuusivaltaista, 60-100 -vuotiasta puustoa, jossa on joukossa koivua, haapaa ja tervaleppää. Keskiosassa on 60-100 -vuotiasta mäntyvaltaista kangas- sekä kallionpäällysmetsää, jossa on sekoituksena kuusta ja koivua. Joka puolella aluetta on pystyyn kuollutta puuta, tuulenkaatoja, maapuuta, pökkelöitä sekä latvusaukkoisuutta, jossa esiintyy luontaisesti kuuselle uudistumista. Erityisen runsaasti lahopuuta on Iso-Penttisen koillis- ja itäreunalla, jossa on useita järeiden pystyyn kuolleiden sekä maapuiden keskittymiä. Lahopuuta on niissä paikoin yli 30m2/ ha. Koko alueella lahoputa on keskimäärin 5-8m2/ ha.
2 Iso-Penttisessä sijaitsee uhanalaisen pohjantikan reviiri. Merkkejä EU:n luontodirektiivin 4a-liitteen lajista, liito-oravasta, on tavattu alueen pohjoisosassa (GPS-koordinaatit 6743061:3494915, halk. 50 cm haapa). Iso-Penttisen puustolla esiintyy monin paikoin kääpiä. Alueelta on löydetty esimerkiksi harvinainen ruostekääpä. Iso-Penttinen rajautuu Natura-ohjelmaan sekä soidensuojelun perusohjelmaan kuuluvaan Hangassuohon. Lähiseudulla on muita arvokkaita metsäkohteita, kuten Pilkkakorvenmäen vanhan metsän suojelualue. Iso-Penttinen voidaan lukea paikoin METSO-I -luokan alueeksi, osin METSO-II sekä METSO III -luokkiin. Muutama kuvio jää METSO-kriteerien ulkopuolelle, mutta rajautuessaan arvokkaisiin kuvioihin ja/ tai suojelualueeseen, myös niiden sisällyttäminen rajausesitykseen on perusteltua. Sääksniemi (Kouvola) Kymintehtaan seudulla Kymijokeen työntyvä Sääksniemi rajautuu idässä asutukseen, etelässä tiehen, lännessä ja pohjoisessa hiekkatiehen sekä vesistöön. Sääksniemen noin 16 ha kokoisessa metsässä erityisen arvokasta on järeää sekapuusto alueen luoteissivun rinteessä. Siitä alueen keskelle sijaitsee muutamaan aarin kokoinen soistuma, jonka ympäristössä on useita järeää kuusilahoa pystyyn kuolleena ja maapuuna. Myös laaja mäntyvaltainen vyöhyke kaakkoon laskevassa loivassa rinteessä on huomionarvoinen. Luoteinen rinnemaasto on monipuulajista sekametsää, mänty, kuusi ja koivu valtapuuna, mutta sekoituksena on mm. harmaalepää, tervaleppää ja haapaa. Ensinmainittua muutamia varsin järeitä yksilöitä. Rinteessä on useita järeitä pystyyn kuolleita puitsa, sekä maapuita. Mäen (Lamminmäki) päällä sijaitseva soistuman ympäristössä on arvokas lahopuutihentymä, joka muodostaa arvokkaan korpimaisen elinympäristön. Kaakkoon laskevassa rinteessä on pystyyn kuolleita mäntyjä, sekä muutamia maapuita. Alueella on myös useita keloutuneita runkoja pystyssä. Kaikkiaan Sääksniemen rajauksen alueella on lahopuuta n. 5-8 kuutiota hehtaarilla. Rajauksen pohjoisosassa järeän kolohaavan juurella tavattiin lokakuun lopulla runsaasti liito-oravan papanoita, joista osa varsin tuoreita. Lahopuilla erottuu tikkojen jälkiä läpi alueen. Sääksniemi sijaitsee Kymijoen rantavyöhykkeen ekologisella käytävällä. Aivan lähistöllä on merkittäviä mm. tikoille sopivia elinympäristojä, kuten esimerkiksi Savonsuon Saksanahon alue. Sääksniemen metsällä on maisemallista arvoa Kuusaanniemen tehdasympäristön, sekä Kymijoen ja Kuusaanlammen tasapainottavana elementtinä. Myös Ahlmannintien varteen laskeva mäntyvaltainen rinne on näyttävä. Huomionarvoinen seikka on alueen virkistysarvo. Lähiseudun asukkaat ulkoilevat alueella taajaan, jonka osoittaa alueen halki kulkeva polkuverkosto. Polkuja oli tallattu jo pian lumisateen jälkeen. Lisäksi Kymijoen rantaa pitkin kulkee hiekkatie, sekä Kuusaanlammen rantaa myötäilee polku, jonka kautta voi kiertää alueen ympäri. Alueella on muutamia kuvioita, joilla on merkittäviä METSO-arvoja. Luoteisrinteen sekametsän lahopuun määrä on huomattava, joka tekee siitä METSO-II -luokkaan kuuluvan Lämminmäen lakiosassa oleva soistuma ympäristöineen on METSO-II -luokkaan kuuluva kuvio. Lamminmäen
3 etelärinne on huomionarvoinen järeän mäntymetsän sekä pystyyn kuolleiden puiden osalta, joka asettaa kuvion METSO-III -luokkaan. Muiden kuvioiden sisällyttäminen rajaukseen on perusteltua pääasiassa niiden virkistys- ja maisema-arvojen puolesta, mutta paikoin myös niissä on lahopuuta, sekä soveliasta elinympäristöä mm. tikoille ja liito-oravalle. Maitolahden rantametsä (Kouvola) Mörkölinjan rantatörmän suojelualueen ja Kymintehtaalle johtavan raiteen väliin jäävä noin 2,5 ha kokoinen metsäkaistale rajautuu lounaispuolelta tiehen, koillispuolelta Kymijokeen. Alueen puusto on mäntyvaltaista, järeistä halkaisijaltaan yli 40 senttisistä rungoista 15 senttisiin kallionpäällyspuihin. Suurempien mäntyjen seassa on niinikään järeitä kuusia, sekä huomionarvoisen järeitä koivuja, osa halkaisijaltaan yli 50 cm. Alue jakaantuu neljään osaan. Maitolahteen laskevan ojan itäpuolen ja junaraiteen väliin jäävällä kuviolla kasvaa valtapuuna harmaaleppää, runkokooltaan 10-25cm. Maaperä on rehevää. Ojan luoteispuolelta nousee tasanne, joka on luontoarvoiltaan alueen merkittävin. Se koostuu maakunnan oloon erittäin järeästä mänty-kuusi-koivu-sekapuustosta. Joukossa on pystyyn kuolleita ja kuolevia puuyksilöitä. Varsinkin koivulahoa on odotettavissa 10 vuoden sisään runsaasti lisää. Kuviolla on myös muutama järeä maapuu, sekä rannan läheisyydessä pari tuulenkaatokuusta. Alueen keskiosaa hallitsee pienehkö kallionlaki, ja sen jyrkähköt rinteet. Vallitseva puulaji on noin 70-80 -vuotias mänty. Luoteisnurkka on kapea tien ja joenrannan välinen rinne, jossa rehevällä, lehtomaisella alustalla kasvaa sekametsää, jossa on sekä kuusta, mäntyä, koivua, tervaleppää ja jalopuita. Huomionarvoista on, että Maitolahden rantametsä rajautuu luoteiskulmastaan luonnonsuojelualueeseen (jalopuiden suojelualue). Maitolahden rantametsikkö sijaitsee Sääksniemen ohella Kymijoen rantavyöhykkeen ekologisella käytävällä. Metsällä on suhteellisesta pienialaisuudestaan huolimatta maisemallista arvoa, sekä virkistysmerkitystä: lähiseudun asukkaat vierailevat usein Maitolahteen putoavilla rantakallioilla. Junaraiteen läheisellä kuviolla on laituri/ veneenlaskupaikka. Alueella on huomattavia METSO-arvoja. Erityisesti keskikuvion järeän, osin pystyyn kuolleen sekapuuston osalta alue kuuluu METSO-II-luokkaan. Muut kuviot toimivat ydinosaa suojaavana vyöhykkeenä, mutta sisältävät myös itsessään METSO-kelpoisia piirteitä, erityisesti luoteisnurkan lehtomainen jalopuita kasvava rinne, joka rajautuu suojelualueeseen. Punavuori (Kouvola) Punavuoren noin 8 ha laajuinen alue Kuusaanniemessä rajautuu lounaassa tiehen, koillisessa junarataan ja etelässä tehdasalueeseen. Alueen itäosa muodostuu tasaikäisestä kuusivaltaisesta puustosta, jonka alikasvos on vastikään harvennettu. Viereisellä kuviolla on myös suoritettu hakkuita. Alueen länsiosa on laki- ja rinneosaltaan mäntyvaltaista, noin satavuotista halkaisijaltaan 20-30+ cm männikköä. Seassa on muutamia kuusia ja koivija. Lahopuuta on niukalti. Pystyynkuollutta puustoa on muutamia hehtaarilla, maapuita niinkään.
4 Punavuoren länsiosassa, lähellä eteläjyrkännettä on pienialainen kosteikko, jossa kasvaa tervaleppää. Länsiosassa kasvavalla männyllä havaittiin männynkääpä. Maisemallisesti Punavuoren alue on merkittävä jyrkkien pystykallioiden ja suurien mäntyä kasvavien rinteiden leimaama alue. Lännestä päin Punavuori muodostaa metsäisen vyöhykkeen yhdessä läheisen Miilumäen Lintuvuoren kohoumien kanssa Kuusanniemen tehdasalueen ja Eerolan golfkentän välissä. Punavuoren kuviot ovat METSO-III -luokkaan luettavia. Erityisesti on huomioitava alueen kauttaaltaan järeä puusto, jonka joukossa on pystyyn kuollutta puuta muutamia runkoja hehtaarilla. Lintuvuori Miilumäki (Kouvola) Kuusaanniemssä sijaitseva Miilumäen Lintuvuoren noin 40 ha laajuinen alue rajautuu idässä peltomaahan, muutoin asutukseen ja sen reunametsiin. Alueen halkaisee kevyen liikenteen väylä. Väylän länsipuolella kulkee oja. Alueen lounaisosassa kulkee sähkölinja. Lintuvuoren päällä on kuivahkoa kangasta, jossa kasvaa mäntyä paksuudeltaan (n. 15-25cm). Lahopuuta on niukasti. Miilumäen laella on mäntyvaltaista puolukkatyypin kangasta, jossa valtapuusto on järeydeltään 15-25 cm. Lintuvuoren merkittävimmän kuvion muodostaa kevyenliikenteen väylän länsipuolen kuusikko. Puusto on laajalta alalta huomattavan järeää, paksurunkoista ja korkeaa. Maasto on rehevää, lehtomaista, varsinkin kallionjyrkänteiden alla, sekä muutamin kohdin Miilumäen itärinteessä. Metsänpohjalla on muutamia järeitä maapuita. Lintuvuoren länsireuna rajautuu peltomaahan. Tällä sedulla Lintuvuoren rinteessä on useita kallionjyrkänteitä ja niiden alla lehtomaisia elinympäristöjä. Jyrkänteiden ja pellon välissä metsänpohja on rehevää. Lahopuuta on suhteellisen runsaasti. Miilumäen luoteisnurkassa on luonnontilaisen kaltainen noro, joka muodostaa arvokkaan pienvesielinympäristön. Maisemallisesti Miilumäen Lintuvuoren alue on merkittävä. Yhdessä Punavuoren kanssa se hallitsee Kuusaanniemen maisemakuvaa. Miilumäen Lintuvuoren alueella on myös tärkeä virkistysarvo. Lähiseudun asukkaat liikkuvat alueella taajaan, josta todistaa suhteellisen tiheä polkuverkosto. Miilumäen Lintuvuoren alue lukeutuu METSO-III -luokkaan, muutama kuvio METSO-II -luokkaan erityisesti järeän lahopuun sekä lehtomaisen kasvupaikan vaikutuksesta. Vuohivuori (Kouvola) Pilkanmaalla sijaitseva Vuohivuoren noin 18 ha kokoinen alue rajautuu pohjois- ja länsireunaltaan asutukseen, eteläosasta laskettelukeskukseen, sekä itäosastaan jokeen. Alue jakaantuu maisemallisesti kahtia, länsi- ja itäosan mäkien sekä niiden välisen laakson muodostamaan
5 kokonaisuuteen. Vuohivuoren metsä muodostuu kolmesta osasta. Länsipuolen kuusivaltaisesta reheväpohjaisesta metsästä, itäpuolen kallionpäällysmänniköstä, sekä itäreunan jokeen jyrkästi putoavasta sekapuustoa kasvavasta rinteestä. Länsiosan kuusikko on paikoin järeää, halkaisijaltaan yli 30 cm. Seassa on muutamia pystyyn kuolleita, sekä maapuita. Itäpuoliskon mäntyvaltainen kallionpäällysmetsä muodostuu noin 15-25 cm männiköstä, jossa on seassa kuusia ja muutamia koivuja. Itäosa on rinteitään jyrkkä, koillisessa on muutaman kymmenen metrin levyinen pystykalliojakso, jonka juurella on maakunnalle tyypillinen lehtomainen vyöhyke. Kallioiden lähimaastossa kasvaa järeää kuusikkoa, jossa seassa järeitä koivuja. Joukossa on muutamia järeitä maapuita. Luontoarvoiltaan merkittävin osa on Vuohivuoren jyrkästi jokeen putoava rinne. Sen yläosaa hallitsee järeät kuuset, joiden joukossa on mäntyjä. Alempana rannassa lehtipuusto valtaa alaa. Lahopuustoa on kohtalaisesti, sekä pystyyn kuollutta, että maapuita, joka muodostuu ensisijaisesti lehtipuista. 10-20 vuoden kuluessa lahopuuta muodostuu merkittävästi lisää järeiden koivujen ja kuusien kuollessa. Myös Vuohivuori sijaitsee Kymijoen rannan ekologisella vyöhykkeellä. Maisemallisesti Vuohivuoren Kymijokeen laskeva rinne on tärkeä osa Virtakiven ympäristön jokilaaksonäkymää. Lähiseudun asukkaat ulkoilevat alueella taajaan, josta todistaa länsipuolen metsän suhteellisen tiheä polkuverkosto, sekä alueen länsireunaa kulkeva kevyen liikenteen väylä. Aivan Kymijoen rantaa kulkee polku. Vuohivuoren arvokkain osa, Kymijokeen laskeva itärinne kuuluu METSO-II luokkaan. Muutamassa kymmenessä vuodessa lahopuun määrä tulee kasvamaan huomattavasti. Vuohivuoren laki ja jyrkänteet muodostavat yhdessä itärinteen kanssa eheän kokonaisuuden, jota Vuohivuoren länsipuolinen kuusivaltainen metsä tukee. Kuusikossa on paikoin METSO-III luokkaan kelpaavia piirteitä, kuten metsän rakennetta monipuolistavaa latvusaukkoisuutta. SATAKUNTA (1 uusi kohde) Rantalankallion alue (Pori (Kullaa), Noormarkku) Osa-alue 1 Valtaosin mäntyvaltaisia (sekapuuna koivua ja kuusta), louhikkoisia ja kallioisia vanhoja metsiä. Mäntyjen ikä yli 160 vuotta (kairattu). Aiemman metsäpalon jälkiä (palokantoja). Notkopaikoissa tuoreen- ja lehtomaisen kankaan kuusivaltaisia iäkkäitä-vanhoja metsiä (sekapuuna koivua ja haapaa) sekä mesotrofisia kuusivaltaisia korpia, joissa sekapuuna koivua, tervaleppää ja pajua. Pikkusuo on laaja isovarpuräme (sekä suopursu-, vaivaiskoivu- että kanervavaltaista isovarpurämettä) - tupasvillaräme. Suolla kasvaa myös (reliktinä?) järviruokoa. Rantalankallion etelärinteessä metsälehmusta. Valtaosin METSO-luokan I kohde, METSO II-luokan laikkuja. Kohteen sisään jää taimikko/nuoren metsän alue, joka sopisi liitettäväksi kohteeseen. Rantalankallion alue rajoittuu luoteisrajaltaan yksityismaihin, joilla on vastaavia metsiin liittyviä arvoja.
6 Osa-alue 2 Alueella ei ole käyty maastossa muutoin kuin ajaen autolla alueen halki. Tieltä tarkastellun sekä kartta- ja ilmakuva-aineiston perusteella myös tältä alueelta löytynee useammastakin erillisestä kohteesta vastaavia arvoja kuin Rantalankallion osa-alueelta 1. Tällä osa-alueella 2 on osa-alueen 1 ominaisuuksien lisäksi puroluontoa. PIRKANMAA (2 uutta kohdetta) Saarijärven pohjoispuoli (Vesilahti) Saarijärven pohjois- ja koillispuolella, vasten Sastamalan rajaa, sijaitsee UPM-Kymmenen omistama noin 40 hehtaarin laajuinen luonnoltaan arvokas metsäalue (tilat 1:32 ja 2:19). Merkittävä osa kartalle rajatun alueen metsistä täyttää METSO-ohjelman runsaslahopuustoisten kangasmetsien valintaperusteet ainakin arvoluokan II osalta, osin myös arvoluokan I osalta. Pääosa alueesta on vanhahkoa, kuusivaltaista metsää. Metsätyyppi on lähinnä tuoretta kangasta, mutta kallioisemmissa osissa myös kuivahkoa kangasta. Etenkin alueen länsiosassa on suuria siirtolohkareita, joista eräs kalliolla sijaitseva on haljennut niin, että on muodostunut mielenkiintoinen luola. Kuusivaltainen puusto on erirakenteista etenkin alueen pohjoisosassa (teiden pohjoispuolella), muissa osissa vanhat harvennukset ovat ainakin paikoin muokanneet puuston rakenteesta yksipuolisempaa. Varsinaisesta tasaikäisestä kuusikosta ei silti ole kyse millään osa-alueella. Pohjoisosassa on myös pieni, nuoremman, erirakenteisen kuusivaltaisen sekametsän alue. Vanhemmissa metsissä kuusen seassa kasvaa mäntyä ja koivua. Kallioisemmissa osissa männyn määrä on kuusta suurempikin, etenkin kallionpaljastumien tuntumassa. Länsiosan kallioiden tuntumassa kasvaa myös nuorempaa haapaa yksittäisinä puina ja muutaman puun ryhminä. Alueelle mahtuu muutama korpilaikku ja -notko, joista pääosa on aikoinaan ojitettu. Tien länsipuolella on ojittamaton korpilaikku, joka muistuttaa tyypiltään lähinnä kangas- ja mustikkakorpea. Kasvillisuudessa on tosin myös pallo- ja pullosaraa sekä viitakastikkaa. Lähellä ojan alkua, vetisemmässä kohdassa, kasvaa myös korpikaislaa. Pohjoisluoteeseen virtaavan ojan varrella on ruohokangas- sekä saniais-lehtokorpea, joista varsinkin ruohokangaskorpi on pääasiassa muuttumaa ja turvekangasta. Saniais-lehtokorpi on osin hieno tihkupintainen noro, joka laskee ojaan länsipuoliselta rinteeltä. Ojan tuntumassa kasvaa myös tervaleppää, muuten puusto korvissakin kuusivaltaista. Aivan alueen länsirajalla on pieni, ojittamaton ja vetinen, ruohoinen korpi. Sen puustossa ovat edustettuina kuusi, koivu ja tervaleppä (järeäkin). Kasvillisuudessa on mm. kurjenjalkaa, metsäkortetta, terttualpia, pallo- ja pullosaraa sekä korpikastikkaa. Korpi voitaneenkin luokitella ruoho- ja heinäkorveksi. Teiden pohjoispuoliset korpilaikut ovat kangas- ja mustikkakorven tyyppisiä. Ne on aikoinaan ojitettu, mutta nyttemmin ojat ovat umpeutumassa itsekseen. Korpien puustossa on kuusta, mäntyä ja koivua. Kuusilahopuutakin on jo muodostunut etenkin läntisempään korpilaikkuun. Alueen kaakkoisosan vanhahkossa kuusivaltaisessa metsässä on vedenseisomapainanne, joka on rajattu leimikkonauhoilla. Ainakin itse tulkitsin painauman valumavesistä syntyneeksi, en lähteeksi. Lahopuuta on koko alueella, mutta pohjoisosan erirakenteisimmalla osa-alueella eniten. Toisaalta
7 alueen etelä- ja itäosiin on muodostunut runsaasti lahopuuta läheisten avohakkuiden ansiosta. Silti näilläkin osa-alueilla on myös vanhempia, pitemmälle lahonneita kuusimaapuita. Myös mäntylahopuuta löytyy sieltä täältä. Metsän luonnontilaisimmassa osassa, pohjoisosan mäennyppylän rinteillä lahopuuta on runsaasti. Kuusilahopuuta on sekä pystyssä että maassa, monen rungon rykelminä. Myös vanhoja mäntymaapuita ja ikivanhoja palokantoja näkyy. Luonnontilaisimman osan kuolleesta kuusesta löytyi 8.6.2010 pohjantikan pesä, jossa emo oli hautomassa. Pesän koordinaatit ovat 6804366:3301570. Alueellisesti uhanalaisen pohjantikan pesiminen alueella nostaa ilman muuta kohteen arvoa. Isovuori Kuivasuo (Vesilahti) UPM-Kymmenen omistaman tilan 32:0 metsiä on käsitelty aikojen kuluessa moni tavoin, mutta alueelle mahtuu myös arvokkaita, vuosikymmeniä rauhassa olleita osa-alueita. Tilan metsät ovat lisäksi tärkeä tukialue Iso-Hyyhösen suojelualueelle ja olennaisia askelkiviä Iso-Hyyhösen alueen, sekä tilan 5:44 ja Lampijärven tilojen 4:47 ja 11:59 arvokkaiden yksityismetsien välillä. Alue on pinta-alaltaan kuutisenkymmentä hehtaaria. Tilan 32:0 vanhimmat ja luonnontilaisimmat metsät rajoittuvat suoraan tiloihin 11:59 ja 4:47. Nämä osa-alueet sijaitsevat Isokorven, Kuivasuon ja Poukanvuoren välissä. Isokorven itäpuolinen, pieni mäki ja Kuivasuon ympäröimä mäennyppylä ovat kivikkoista ja louhikkoista tuoretta kangasta. Isommalla mäellä on komea, suuri siirtolohkare, jonka alle on muodostunut jopa pieni luola. Puusto on kuusivaltaista ja erirakenteista; kuusen seassa kasvaa ainakin mäntyä, koivua ja paikoin enemmänkin haapaa. Lahopuuta on kohtalaisesti, lähinnä kuusta (myös järeitä runkoja). Myös ikivanhoja palokantoja näkyy. Yhdeltä kuusimaapuulta löytyi ohimennen vanhan metsän indikaattorilaji riukukäävän esiintymä. Itse Kuivasuo on ojitettu ja nyt pääosin muuttuma-asteella. Suotyyppejä on useita: eteläosa on kangasräme-, isovarpuräme- sekä ilmeisesti myös korpiräme- ja mustikkakorpimuuttumaa. Rämeen laidalla kulkevat ojat ovat kasvamassa umpeen. Muista osista Kuivasuo lienee laajalti ruohokangaskorpimuuttumaa ja -turvekangasta. Puusto on nuorehkoa ja tiheää, puulajeina lähinnä koivu ja kuusi. Riukumaista lahopuuta on ehtinyt syntyä paikoin jo merkittävästikin. Kuivasuon itäpään pohjoispuolella on metsä on pienialaisesti haapavaltaista ja erirakenteista. Sekapuina on runsaasti kuusta ja koivua. Ylispuina ovat järeät haavat, mutta haapoja on käytännössä kaiken kokoisia. Metsä on soistunutta tuoretta ja lehtomaista kangasta. Kolohaavan (kolo korkealla) tyveltä löytyi liito-oravan jätöksiä (koordinaatit 6801680:3302474). Kuivasuon kaakkoispuolella on myös tuoreen ja lehtomaisen kankaan metsää, joka on osin soistunutta. Osin kasvupaikka lienee kangaskorpea, ruohokangaskorpea ja niiden muuttumia, sillä sitä on aikoinaan ojitettu. Puusto on nuorehkoa ja kuusivaltaista, mutta nuorempien kuusten ylispuina on lukuisia järeitä haapoja, joista osassa on myös koloja. Myös yksi järeä haapalahopuu (pökkelö ja konkelo) osuu alueelle. Metsää on joskus harvennettu, mutta haapojen on annettu kasvaa. Liito-oravan jätöksiä löytyi usean järeän haavan tyveltä (6801526:3302678, 6801515:3302666 ja 6801500:3302663). Papanoita löytyi paljon, mutta tiheän kuusikon vuoksi oli mahdotonta nähdä oliko joissakin haavoissa koloja. Isokorven pohjoispuolella tilan 32:0 ovat varttuneita ja kuusivaltaisia sekametsiä, joita on harvennettu ilmeisesti 1990-luvulla. Metsätyyppi on lehtomaista ja tuoretta kangasta. Kuusen ohella puustossa on koivua, haapaa ja harmaaleppää. Lahopuuta, kuusta ja koivua on jonkin verran. Kuivasuon pohjoispuolella, tilojen 12:11 ja 5:44 väliin jäävässä kulmauksessa metsä on käsittelemättömämpää. Valtapuusto ei ole vanhaa, mutta puusto on jokseenkin erirakenteista ja
8 puulajeja on useita. Kuusen seassa esimerkiksi haapa on paikoin runsas. Myös lahopuuta on selvästi enemmän kuin lännempänä: kuusimaapuita on usean rungon ryhminäkin. Idästä Isovuoren kupeeseen tulevan metsäautotiepiston ympärillä on varttunutta, kuusivaltaista tuoreen ja lehtomaisen kankaan metsää. Puusto on kuusivaltaista ja siinä on erirakenteisuutta; kuusen ohella puulajeina mänty, koivu ja haapa. Lahopuuta, etupäässä kuusta, on jonkin verran. Kääntöpaikan pohjoispuolella olevassa notkelmassa on ruohoista korpea. Koivuvaltaista, nuorehkoa puustoa on hiljattain harvennettu, mutta korven vesitalouteen ei ole puututtu esimerkiksi ojituksilla. Kasvilajistosta mainittakoon metsäkorte, kurjenjalka, viitakastikka, järvikorte ja okarahkasammal. Korvesta pari sataa metriä itäkoilliseen sijaitsee suo, joka on UPM:n puolelta aikoinaan ojitettu. Suolla on isovarpurämettä, korpirämettä ja mustikkakorpea UPM:n puolella ne ovat lähinnä muuttumia ja osin turvekankaitakin ojituksen vuoksi. Puusto, etenkin männyt, on järeää, ja myös ikivanhoja hiiltyneitä palokantoja näkyy. UPM:n tilan 32:0 metsät täyttävät osin Metson runsaslahopuustoisten kangasmetsien ja puustoisten soiden (lähinnä arvoluokka II) kriteerit. Arvoluokka III:n kriteerit täyttyvät käytännössä koko rajatulla alueella niin runsaslahopuustoisten kangasmetsien kuin puustoisten soiden osalta. Tilan metsien arvoa nostaa se, että ne sijaitsevat Iso-Hyyhösen suojellun pienvesi- ja metsäkohteen läheisyydessä vähimmillään noin 200 metrin päässä ja ovat samalla osa hienoa, Iso-Hyyhöseltä Lampijärvelle ulottuvaa kokonaisuutta. Uhanalaisen liito-oravan esiintyminen alueella kertoo myös osaltaan siitä, että kyseessä on arvokas luontokohde. Kohde rajattu kartalle punaisella. Iso-Hyyhösen Natura 2000 ym. suojelualue rajattu kartalle vihreällä. KESKI-SUOMI (3 uutta kohdetta) Orineva (Viitasaari) Yleiskuvaus Orineva on Viitasaaren koillisosiin, Kolkku-järven lounaispuolelle sijoittuva pääosin ojittamaton aapasuo. Aluetta monipuolistavat soistuneet ja korpiset reunat, muutamat luonnontilaisen kaltaiset kangasmetsät sekä luhtavaikutteinen puronvarsilaide. Lisäksi aluerajaukseen sisältyy pieni pätkä Kolkunjokea. Alueen suot Orinevan keskiosissa on laajalti tupasvillarämettä (NT) ja oligotrofista lyhytkorsirämettä (VU), joihin keskiosien muutamat ojitukset ovat vaikuttaneet vain paikallisesti. Suon reunamilla on vaihtelevasti ainakin isovarpurämettä (NT), korpirämettä (VU) sekä mustikkakorpea (VU). Maantien varren suot ovat lähinnä korpi- ja rämemuuttumia, joissa kasvaa varttunutta harventamatonta sekametsää. Orinevaan lännestä työntyvän kangasniemekkeen reunat ovat pääosin oligotrofista lyhytkorsirämettä sekä isovarpurämettä. Kangasniemekkeen eteläpuolisen suoalueen keskusta on oligotrofista lyhytkorsirämettä ja oligotrofista lyhytkorsinevaa (VU). Etelämpää löytyy myös kuvio oligotrofista saranevaa (VU). Väliahon koillisrinteen alla on kohtalaisen laajalti luonnontilaista mustikkakorpea ja korpirämettä (VU).
9 Maantien itäpuolelle jäävä pieni suopalanen sisältää oligotrofisia lyhytkorsi- ja suursaranevoja sekä oligotrofista lyhytkorsirämettä. Arvokasta korpiluontoa on säilynyt myös Orinevan länsipuolisen metsäautotien länsipuolella, jossa on puustoltaan luonnontilaisen kaltaista kangas- ja mustikkakorpea (tien laidassa MT-soistumaa), jota monipuolistavat kymmenkunta vanhaa raitaa. Rajauksen lounaisosa (metsäautotien etelä-lounaispuolinen osa suosta) sisältää ojitusten lievästi kuivattamia, mutta silti pääosin vesitaloudeltaan luonnontilaisen kaltaisia neva- ja rämesoita. Vallitseva suotyyppi suon länsiosassa on rahkoittunut lyhytkorsineva, johon liittyy pohjoispuolelta rahkarämettä (LC), isovarpurämettä ja kangasrämettä (NT). Suon poikki kulkevan koillislounaissuuntaisen ojan lähettyvillä on kalvakkanevaa (VU). Ojan itäpuolella on hyvin säilynyttä tupasvillarämettä sekä lievästi kuivahtanutta oligotrofista suursaranevaa (VU) sekä sararämettä (VU). Suohon idempänä rajoittuvan kangasmaan laidassa on muurainkorpea (VU), joka laajenee vanhapuustoiseksi mustikkakangaskorveksi (VU) ja MT-soistumaksi. Orinevan koillisosassa virtaavan, uomaltaan luonnontilaisen kaltaisen Kolkunjoen varressa on kapea muun muassa pajua ja korpipaatsamaa kasvava luhtainen laide. Alueen metsät Rajattu alue sisältää luonnontilaltaan vaihtelevia metsiä. Osalla näistä on selvää merkitystä METSO-ohjelman suojelutavoitteiden kannalta. Orinevan laiteiden metsät ovat eriasteisten soistumien leimaamia.. Länsipuolisen tien pohjoispuolella on varttunut, erirakenteinen haapaa ja raitaa kasvava mustikkatyypin kankaasta kangaskorveksi ja mustikkakorveksi vaihettuva kuvio (METSO I- II -luokkaa). Orinevan luoteispuolisen kankaan metsät ovat lähinnä varttuneita männiköitä ja eriasteisesti soistuneita sekametsiä. Metsiä ei ole harvennettu, mistä syystä niiden rakenne on luonnontilaisen kaltainen (METSO II-III luokkaa). Pohjoisessa, suon luoteiskulmalla on edustava kuvio korveksi vaihettuvaa uudistuskypsää kuusikkoa, jossa kasvaa haapaa (METSO II -luokkaa). Suojeluarvoja on myös rajauksen eteläosassa (metsäautotien eteläpuolisen suon itälaidalla, jossa on vanhapuustoista korpea ja MT-soistumaa (METSO I-II luokka) sekä näiden pohjoispuolella monipuulajista korpimuuttumaa (METSO III). Näiden pohjoispuolella (metsäautotien pohjoispuolella) sijaitseva laaja vesitaloudeltaan ja puuston rakenteeltaan luonnontilainen korpi on METSO I-luokan kohde. Alueelta havaittu lajisto Orinevan länsipuolisessa (metsäautotien länsipuoli) korvessa kasvoi vanhalla raidalla raidankeuhojäkälää (NT). Alueen luonnonsuojelullinen merkitys Orinevalla on melko laajana ja hyvin säilyneenä suona selvää merkitystä suoyhdistyminä erittäin uhanalaisiksi luokiteltujen keskiboreaalisen vyöhykkeen välipintaisten aapasoiden suojelulle. Lisäarvoa aluekokonaisuudelle tuovat korpien, soistuneiden kangasmaiden sekä kehityskelpoisten kangasmetsien merkittävä määrä soiden reunoilla. Toimenpidesuositukset Alue tulisi suojella luonnonsuojelualueena. Mikäli alueella jatketaan metsätaloutta, tulisi toimenpiteissä välttää soiden, soistuneiden kankaiden sekä muiden METSO-ohjelman kannalta arvokkaiden (edustavuusluokat I-III) metsä- ja korpikohteiden vaurioittamista.
10 Tietolähteet Maastokäynti 17.7.2010 Tiina Jalkanen, Jaakko Junikka ja Keijo Savola Hoikanpuron laajennus (Pihtipudas) Yleiskuvaus Suihkolannevan-Pihlajanotkon alue sijaitsee Pihtiputaan koillisosassa Kinturi-järven koillispuolella. Aluekokonaisuus sisältää useita lähekkäisiä, suurelta osin ojittamattomia suomuodostumia sekä näiden välisiä kangas- ja korpimetsiä. Alue liittyy suoraan luontojärjestöjen joulukuussa 2009 UPM-Kymmenelle tekemään suojeluesitykseen sisältyvään Hoikanpuron alueeseen (noin 200 ha). Tarkempien luontotietojen vuoksi tässä raportissa on kuvattu myös Pujosennevan alue, joka sisältyy jo vuoden 2009 suojeluesitykseen. Alueen suot Suihkolanneva on kapea, luode-kaakkosuunnassa lähes 3 kilometrin pituinen, pääosin luonnontilaisena säilynyt suomuodostuma Sen länsipäässä on karuja rämeitä sekä kohtalaisen laaja rahkainen oligotrofinen lyhytkorsineva (VU). Suon itäpäästä löytyy myös luonnontilaisia muurainkorpia (VU) ja mustikkakorpia (VU). Suon eteläreunassa suosaarekkeen kohdalla on säilynyt myös puustoltaan luonnontilaisen kaltaisia ja merkittävästi lahopuuta sisältäviä puolukkakorpia (VU) sekä mustikka- ja metsäkortekorpia, joiden vesitaloutta ojitus on vain hieman muuttanut (METSO II-luokan korpia). Kella-ahonnevan keski- ja itäosassa on rahkaista lyhytkorsinevaa ja lyhytkorsirämettä (VU), siirryttäessä suota lounaaseen löytyy suolta ainakin oligotrofista suursaranevaa (VU) sekä oligotrofista lyhytkorsi- ja sararämettä (VU). Suon luoteisosassa (Matinmäen ja Koppelomäen välissä) on säästynyt laaja, lähes viiden hehtaarin laajuinen korpialue, joka sisältää edustavan valikoiman muurain- ja mustikkakorpia sekä mustikkakangaskorpia (VU) sekä kangasmaiden soistumia. Erityisen arvokasta suoluontoa löytyy myös Pihlajanotkon alueelta. Pohjoisempi kartalla näkyvä suojuote sisältää sekapuustoista korpimosaiikkia, johon kuuluu ainakin muurain-, mustikka-, mustikkakangaskorpea, metsäkortekorpea (EN) sekä tuoreen kankaan soistumaa. Eteläisemmältä suolta löytyy puolestaan ainakin luhtaista oligo-mesotrofista suursaranevaa, luhtanevakorpea (VU) sekä tavanomaisempia korpia. Pohjoisemman suon pohjoispuolisesta kangasmetsästä löytyy ainakin yksi puustoltaan ja vesitaloudeltaan edustava kangaskorpi (läntisimpien kallioiden välistä). Edustavaa korpien ja kangasmaiden mosaiikkia on säilynyt myös Perjakka-ahon länsi-luoteisosassa. Tällä alueella on kolme erillistä korpijuotetta, joista pohjoisin jatkuu kaakossa kohti Jutkulanselkämää vajaan kilometrin mittaisena korpijuottina. Perjakka-ahon pienemmät korvet ovat lähinnä muurain-, mustikka- ja mustikkakangaskorpia, pienialaisesti löytyy myös metsäkortekorpea. Osa korvista on harvennettu muutamia vuosia sitten. Laajin korpialue (Perjakka-ahosta Jutkulanselkämään ulottuva) sisältää ojittamattomia ja puustoltaankin luonnontilaisen kaltaisia mustikkakangas-, mustikka-, muurain- ja puolukkakorpia, korpirämettä (VU) sekä kangasmaiden soistumia. Rimminnevan keskiosa on oligotrofista suursaranevaa sekä oligotrofista rimpinevaa (NT). Suon etelälaidalla on kapea kaistale mustikkakorpea ja muurainkorpea. Avosuon etelä ja pohjoislaidalla on oligotrofista lyhytkorsirämettä, pohjoislaidalla on myös isovarpurämettä (NT). Suon
11 keskimmäinen metsäsaareke on luhtanevakorpea (VU), reunimmaiset ovat puustoltaan luonnontilaisen kaltaista CT-kangasta joiden laidalla on isovarpurämettä. Pujosennevan vetisin keskiosa on sphagnum-rimpinevaa, jonka pohjoispuolella on oligotrofista lyhytkorsinevaa, oligotrofista lyhytkorsirämettä, tupasvillarämettä (NT) ja sararämettä. Rimpinevaalueen luoteispuolella on tupasvillarämettä ja pallosararämettä (VU). Rimpineva-alueen lounaispuolella on kaistale oligotrofista suursaranevaa, johon liittyy länsipuolelta nopeasti vaihettuva sarja tupasvillarämettä, korpirämettä ja mustikkakangaskorpea. Lännempänä korpialue laajenee ja ulottuu vanhapuustoisena arvokorpien ja soistumien mosaiikkina lähes metsäautotielle asti. Laajentuma sisältää ainakin mustikkakangaskorpea, metsäkortekorpea, mustikkakorpea sekä muurainkorpea. Alueen metsät ja niiden METSO-arvot Alueella on säilynyt harjoitetusta metsätaloudesta huolimatta yllättävän paljon osa-alueita, joilla on merkitystä metsäisten luontotyyppien suojelulle. Jäljempänä on yksilöity eräitä metsäarvoja sisältäviä osa-alueita. METSO-ohjelman kannalta edustavaa korpiluontoa sekä korpien ja eriasteisesti soistuneiden kangasmaiden mosaiikkia löytyy runsaammin ainakin Pihlajanotkon alueelta, Koppelomäen ja Matinmäen välistä, Parjakkoahon pohjois- ja itäpuolelta, Suihkolannevan kaakkoispäästä ja eteläreunalta sekä Pujosennevan länsilaidalta. Todennäköisesti alueella on arvokkaita korpia myös muualla. Pujosennevan länsilaidan arvokorpiin liittyy vanhaa lehtomaisen kankaan kuusi-koivuhaapametsää, jossa lahoaa merkittävästi kuusilahopuuta (METSO I). Arvokkaita ovat myös Pujosennevan itälaidan ennallistamiskelpoinen korpiojikko sekä sen eteläpuolella (Rokkahaaran luoteispäässä) sijaitsevat varttuneet mänty-kuusimetsät. METSO-arvoja voi katsoa olevan myös Kivikkoselkämän länsipään vanhalla kuusivaltaisella tuoreen kankaan metsällä, vaikka metsässä ei kauheasti vielä lahopuuta olekaan. Matinmäessä on (kartalla näkyvän) sorakuopan eteläpuolella vanhan harvennuksen takia melko tasarakenteista, mutta iäkästä kuusivaltaista metsää. Metsässä on lahopuuta yli 5 kuutiometriä hehtaarilla (METSO II). Aluetta täydentää kuusikon ja sorakuopan välissä kasvava, luontaisesti kehittynyt varttunut kuusi-haapasekametsä. Koppelomäen kaakkoisosassa on noin kaksi hehtaaria vanhaa kuusivaltaista MT-kangasta. Osa metsästä on aikanaan harvennettu, osa on saanut kehittyä luontaisesti. Suohon laskevassa kangasmetsärinteessä lahoaa runsaasti (yli 15 kuutiometriä/ha) eri-ikäistä kuusi- ja koivulahopuuta. Kyseessä on selvä METSO I edustavuusluokan runsaslahopuustoinen kangasmetsä. Varttuneita ja iäkkäitä arvometsiä löytyy myös Koppelomäen ja Matinmäen välisen korpialueen reunoilta ja keskeltä. Soistuneisuuden, paikoittaisen lahopuustoisuuden ja sijainnin vuoksi nämä metsät ovat METSO-kohteina edustavuusluokkaa II. Perjakka-ahon pohjoispäässä on vesitaloudeltaan luonnontilaisten korpien ja soistumien välissä muutamia hehtaareja varttuneita ja iäkkäitä kuusi- ja mäntyvaltaisia metsiä. Osa metsistä on rakenteeltaan luonnontilaisen kaltaista, osa on tasarakenteisempaa iäkästä kuusikkoa. Metsissä on jonkin verran kuusi-, mänty- ja koivulahopuuta. Sijaintinsa ja luonteensa takia metsät ovat METSOkohteina edustavuusluokkaa II. METSO-arvoja on myös Jutkulanselkämän itäpuolisella kallioisella metsäalueella
12 (Jutkulanselkämä-sanasta 300 m itään, metsäautotien itäpuolella suoraan sijaitseva kangas), Rimminnevan korpisilla suosaarekkeilla sekä näiden lounaispuolella sijaitsevalla suonreunusmetsällä. Jonkin verran METSO-arvoja on myös Jutkulanselkämän koillisreunan metsällä (osin soistunutta varttunutta sekametsää) sekä kankaan keskiosan varttuneella, aikanaan harvennetulla kuusi-koivuhaapa-metsällä. Pihlajanotkon soiden reunametsissä on myös jonkin verran rakenteeltaan luonnontilaisen kaltaisia kuusivaltaisia metsiä. Pihlajanotkon pohjoispuolella sijaitsevalla metsäkannaksella on myös säästynyt noin viitisen hehtaaria vanhempia, päätehakkuuikäisiä kuusivaltaisia metsiä. Osassa näistä metsissä on soistuneisuutta ja myös lahopuuta esiintyy paikoin. Merkittävät lajihavainnot Perjakka-ahon korpimosaiikissa havaittiin käyntiajankohtana pyy. Alueen suojeluarvo Suihkolanneva-Pihlajanotkon alueella on säilynyt yli 150 hehtaaria ojittamattomia soita hyvin tosiinsa kytkeytyneinä, mikä tekee alueesta Pihtiputaan koillisosan mitassa ainutlaatuisen. Alueen suot edustavat lähinnä keskiboreaalisen vyöhykkeen välipintaisia aapasoita, jotka on suoyhdistyminä luokiteltu erittäin uhanalaisiksi. Erityisarvoa on myös alueen hyvin säilyneellä korpiluonnolla. Korpien lisäksi alueella on säilynyt myös kohtalainen määrä varttuneita ja päätehakkuuikäisiä kangasmetsiä, jotka täyttävät METSO-ohjelman luonnonsuojelubiologisten kriteerien edustavuusluokkien I, II ja III -kohteiden vaatimukset. Alueen arvoa nostaa se, että se liittyy suoraan pohjoispuoliseen Hoikanpuron alueeseen, jossa on säilynyt laaja kokonaisuus (noin 200 ha) huomattavan lajistorikkaita kangas- ja korpimetsiä. Kokonaisuutena Hoikanpuron ja Suihkolanneva-Pihlajanotkon yhdessä muodostamaa aluetta voi pitää valtakunnallisesti merkittävänä metsä- ja suoluonnon suojeluverkoston kehittämisen kannalta. Omistus Alue on kokonaan metsäyhtiö UPM-Kymmenen omistuksessa. Muuta Alueen suo- ja metsäarvoja ei vajaan puolen päivän aikana pystytty inventoimaan kattavasti. Soihin painottumisen takia etenkin tiedot alueen arvometsien sijainnista ovat vääjäämättä puutteellisia. Suojelusuositukset Alueesta tulisi muodostaa luonnonsuojelualue, joka sisältäisi ojittamattomat suot, niiden vesi- ja ravinnetalouden kannalta tärkeät, teknisesti ennallistettavissa olevat ojitusalueet sekä METSOmerkitystä omaavat varttuneet ja sitä vanhemmat kangasmetsät. Tällaisia metsiä on ainakin Pujosennevan länsi- ja itäpuolella, Kivikkoselkämän luoteisosassa, Matinmäen ja Koppelomäen välissä, Perjakka-aho-Jutkulanselkämän alueella, Jutkulanselkämän itäpuolella, Pihlajanotkon alueellla, Pihlajanotkon pohjoispuolella sekä Suihkolannevan kaakkoispäässä. Mikäli alueella harjoitetaan metsätaloutta, tulisi edellä mainitut arvokkaat kohteet ja kuviot sekä niitä laadultaan vastaavat muut arvometsät säästää. Tietolähteet Maastokäynti 17.7.2010 (Tiina Jalkanen, Jaakko Junikka, Keijo Savola)
13 Louhuvuoren laajennus (Pihtipudas) Yleiskuvaus Louhuvuoren Natura 2000-alue sijaitsee Pihtiputaan kunnan länsi-luoteisosassa. Hieman Louhuvuoresta länteen sijaitsevat laajat Multarinmeri-Harjuntakanen-Riitasuon (Pihtipudas, 1151 ha) sekä Etelä-Sydänmaan (Reisjärvi, 706 ha) Natura 2000-alueet. Kyseiset kaksi Natura 2000- aluetta on 2000-luvulla saatu yhdistettyä ison METSO-oston sekä valtionmaiden lisäsuojelutoimien avulla. Pihtiputaan ja Reisjärven rajalle muodostunut yli 3000 ha laajuinen suojelukokonaisuus on valtakunnallisesti merkittävä erityisesti edustavien ja lajirikkaiden mäntyvaltaisten luonnonmetsien sekä suoluonnon suojelun kannalta. Louhuvuori täydentää aluetta erillisenä edustavia vanhoja mäntymetsiä sisältävänä satelliittina. Louhuvuoren ympäristössä on näihin päiviin asti säilynyt tavanomaisempien talousmetsien joukossa runsaasti puustorakenteeltaan luonnontilaisen kaltaisia varttuneita ja vanhapuustoisia kangasmetsiä ja rakkakivikoita, vesitaloudeltaan luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia soita sekä sellaisia harvennus- ja päätehakkuilla jossakin vaiheessa käsiteltyjä eri-ikäisiä talousmetsiä, joissa on jäljellä vanhojen luonnonmetsien rakennepiirteitä (kelot, kilpikaarnamännyt, palokannot, vanhat mäntymaapuut). Yhtenäisen aluerajauksen aikaansaamiseksi rajauksessa on mukana myös merkittävä määrä taimikoita, nuoria tai varttuneita kasvatusmetsiä, uudistushakkuualoja sekä ojitettuja soita. Merkittävä osa seudun ojitetuista soista on säilynyt ojikko- ja muuttumatasolla, minkä takia niiden ennallistaminen lienee kohtalaisen helppoa. Näiden lisäksi aluerajaukseen sisältyy useita rakentamattomia pikkulampia, yhtä Pihtiputaan kunnan omistamaa mökkiä lukuun ottamatta erämainen Suurijärvi, luonnontilaisen kaltaisia puroja ja pikkujokia (Suurenjärvenjoen latvaosa, osa Karanganjoesta). Suojeltavaksi esitettyä yhtenäisempää aluetta täydentävät kaksi erillistä pienempää aluetta yhtenäisen aluerajauksen itäpuolella (Nikkarkoskenniityn eteläpuolinen metsä, Törmäsenniityn pohjoispuolinen metsä). Alueen metsät Suojeltavaksi esitetty aluekokonaisuus sisältää noin 150 hehtaaria (karkea arvio) itsessään arvokkaita metsä- suo- ja louhikkoelinympäristöjä. Näihin sisältyy luonnontilaisen kaltaisia tai muuten merkittävästi lahopuuta sisältäviä, isolta osin kivikkoisia kuivahkoja ja kuivia kankaita, luonnontilaisia rakkakivikoita, alueellisesti uhanalaisten lajien elinympäristöjä sekä vesitaloudeltaan luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia korpia, rämeitä ja nevoja. Valtaosa edellä mainituista kohteista täyttää METSO-ohjelman edustavuusluokkien I ja II kriteerit. Lisäksi alueella on kohtalainen määrä sellaisia käsiteltyjä talousmetsiä, joissa on säilynyt luonnonmetsien rakennepiirteitä tai joiden luontoarvot kehittyvät melko lyhyessä ajassa, mikäli niiden kehitykseen ei hakkuilla puututa. Näiden voi katsoa olevan METSO-ohjelman tavoitteiden kannalta kehityskelpoisia, edustavuusluokan III kohteita. Monissa alueen nuorissa tai varttuneissa talousmetsissä on lisäksi edelleen jäljellä vanhaa mäntylahopuuta, palokantoja sekä yksittäisiä vanhoja keloja ja aikaisemman puustosukupolven kilpikaarnamäntyjä muistona aikaisemmasta luonnonmetsä-vaiheesta, mikä nostaa näiden metsien arvoa. Suojeltavaksi esitetyn alueen edustavimmat ja arvokkaimmat metsät keskittyvät Korkeakankaan ja Pienienlampien väliin (varsinkin tien varsi), Louhuvuoren Natura 2000-alueen koillispuolelle
14 (erityisesti Nikkarkoskenniityn lounaispuolinen etelä-pohjoissuuntainen "piikki"), Löytönevan itäkoillispuolelle sekä Kolminurkkasenkankaan eteläpuolelle. Näissä metsissä on yleensä varttunutta ja vanhaa mäntyvaltaista puustoa ja niissä lahoaa merkittävästi (5-15 kuutiometriä/ha) eri-ikäistä mäntylahopuuta. Paikoin on myös koivu- ja haapalahopuuta. Lisäksi metsissä on palokantoja sekä muita luonnonmetsän rakennepiirteitä. Esimerkiksi Kolminurkkasenkankaan hakkuilta säilyneet osat ovat kivikkoisuuden leimamaa kuivahkoa ja tuoretta kangasta, jolla on säilynyt jopa aihkimäntylahopuuta. Erirakenteisena ja puulajisuhteiltaan monipuolisena louhikkometsän ja alavien soistuma- ja korpinotkelmien mosaiikkina alue on METSO-kohteena pääosin edustavuusluokkaa I. Erityisen arvokkaita metsiä on jonkin verran myös Suurijärven ympäristössä. Suurijärven pohjoisja koillisrannalla on säilynyt hienojen pikkusoiden, rakkakivikkojen ja näihin liittyvien kivikkoisten kangasmetsien mosaiikkia, josta löytyy näkyvästi mm. kilpikaarnaisia vanhoja mäntyjä. Luonnontilaisen kaltaisia vanhempia metsiä on säästynyt myös järven luoteis-, länsi- ja lounaisrannalla sekä Karhusaaressa. Edellä mainitut metsät ovat METSO-kohteena edustavuusluokkaa I-II. Suurijärven kaakkoiskulmasta laskevan luonnontilaisen puron rantametsä on monipuolisen puustonsa vuoksi METSO-kohteena edustavuusluokkaa I (pienvesien monipuoliset reunametsät). Harjuntakanen-järveen rajoittuva kangas ja siitä etelään suuntautuva harjanne ja kangassaareke ovat kuivaa männikkökangasta joka erirakenteisuutensa ja lahopuustoisuuden perusteella kuuluu METSO II-luokkaan. Kangassaarekkeen pohjois- ja etelälaidalla on pari hehtaaria ojitettua puolukkakorpea. Valtaosa Suurijärven ympäristön metsistä on melko tasarakenteisia varttuneita metsiä tai siemenpuuhakkuita. Osassa näistä metsistä on näkyvästi aikaisemman puustosukupolven kilpikaarnamäntyjä sekä keloja, joten niilläkin voi katsoa olevan jonkin verran METSO-arvoja. Nikkarkoskenniityn eteläpuolinen pieni rajaus sisältää edustavaa luonnontilaista puronvartta, siihen liittyviä koivuluhtia (VU) sekä luonnontilaisen kaltaisia erirakenteisia mänty- ja kuusivaltaisia metsiä (METSO-kohteina edustavuusluokkaa II ja III). Törmäsenniityn pohjoispuolinen suovaltainen rajaus sisältää jonkin verran luonnontilaisen kaltaisia vanhempia metsiä. Alueen suot ja pienvedet Aluerajauksen soista valtaosa on ojitettu. Näihin sisältyy runsaasti ojikko- ja muuttuma-asteelle jääneitä rämeitä, joiden ennallistaminen lienee teknisesti helppoa. Osa soista ennallistuu itsestäänkin, mikäli kunnostusojituksia tai päätehakkuita ja ojitusmätästyksiä ei tehdä. Laajin aluerajauksen soista eli Suurenjärvenneva koostuu lähinnä ojikko-muuttumatasolle jääneistä oligo-mesotrofisista rimpinevoista ja rimpinevarämeistä (suon pohjoisosa) sekä isovarpu- ja rahkarämeojikoista. Luonnontilaiset suot keskittyvät aluerajauksen itäosaan, josta löytyy niin karuja kuin reheviä soita. Laajin soista eli Löytöneva on länsiosaltaan lyhytkorsi-, rahka- ja tupasvillarämeojikkoa, lännempänä suo muuttuu osin mesotrofiseksi lyhytkorsirämeeksi (VU) ja rimpinevarämeeksi (NT), joilla kasvaa muun muassa villapääluikkaa, kultasirppisammalta ja rimpivesihernettä. Idempää ja suon laidoilta löytyy lisäksi tupasvillarämettä (NT), kangasrämettä (NT), pallosararämettä (NT), isovarpurämettä (NT) sekä itäosan kangasmaiden liepeiltä myös hienoja muurainkorpia (VU) sekä pienialainen tervaleppää kasvava ruohokangaskorpi (EN). Myös Kolminurkkasenkankaan eteläpuolisella suoalueella on edustavaa korpi- ja rämeluontoa. Alueella on ainakin ojittamatonta muurainkorpea sekä isovarpurämettä.
15 Soidensuojeluarvoja on myös Suurenjärvenjoen ympäristön vesitaloudeltaan luonnontilaisen kaltaisilla tai ojikkoasteen korvilla ja rämeillä sekä osalla Suurijärven ympäristön soista. Aluerajaus sisältää myös muutamia rakentamattomia pikkulampia, yhtä mökkiä lukuun ottamatta rakentamattoman Suurijärven sekä kaksi arvokasta ientä virtavesikohdetta. Virtavesistä arvokkain on Suurijärvestä alkunsa saava Suurenjärvenjoki, joka on säilynyt uomaltaan luonnontilaisena turvemaiden pikkujokena (VU). Sen ympärillä on säästynyt vaihtelevan levyinen vyöhyke luontoarvoja omaavia kangas-, korpi- ja rämealueita. Harjuntakasen luonnonsuojelualueesta Suurijärveen laskeva puro on sekin luonnontilainen turvemaiden puro (VU). Puron lähettyvillä on mesotrofista rämettä, länsipuolen isovarpurämeen ojat ovat umpeen kasvamassa. Alueen lajisto Alueen lajistoa ei ollut mahdollista tarkemmin selvittää. Louhuvuoren Natura 2000-alueen luoteis-, pohjois- ja koillispuolisista metsistä havaittiin kuitenkin ilman sen suurempia etsiskelyjä alueellisesti uhanalaisiksi luokiteltuja mäntyraspikkaa (7043872:3410740, 7044214:3410311, 7044053:3409437), riekonkääpää (7043622:3408955) sekä sirppikääpää (7044214:3410311). Lisäksi yhdeltä mäntymaapuulta havaittiin esiintymä vaarantuneeksi luokiteltua hongantorvijäkälää (7044132:3410176). Edellä mainittujen lajien esiintyminen indikoi edustavaa mäntylahopuun jatkumoa. Lisäksi Louhuvuoren koillispuolisesta metsästä havaittiin esiintymä riukukääpää, joka on sekin vanhojen metsien indikaattorilaji. Suurijärven arvoa nostavat alueella pesivät kalasääski (NT) sekä selkälokki (VU). Alueen suojeluarvo Suojeltavaksi esitetty aluekokonaisuus sisältää harjoitetusta metsätaloudesta huolimatta edelleenkin METSO-ohjelman tavoitteiden kannalta huomattavia luontoarvoja. Alueella säästyneet runsaasti mäntylahopuuta sekä muita luonnonmetsän rakennepiirteitä sisältävät kangasmetsät ja rakkakivikot tukisivat erinomaisesti Louhuvuoren sekä Multarinmeri-Harjuntakanen-Riitasuon Natura 2000- alueiden suojeluarvoja. Lisäksi ne yhdistäisivät Louhuvuoren laajempaan länsipuoliseen suojelukokonaisuuteen. Alueella on jonkin verran myös soihin, pienvesiin ja vesistöihin (erämainen Suurijärvi) liittyviä suojeluarvoja. Suojelusuositukset Alue tulisi suojella lakisääteisenä suojelualueena, jolloin se yhdistäisi erilliset Natura 2000-alueet toisiinsa. Mikäli alueella jatketaan metsätaloutta, tulisi hakkuiden ulkopuolelle jättää vesitaloudeltaan luonnontilaiset ja luonnontilaisen kaltaiset suot, rakkakivikot, pienvesien lähiympäristöt sekä METSO-arvoja omaavat kangasmetsät (edustavuusluokkien I, II ja III kohteet). Alueen lahopuuta sisältävien kangasmetsien lajistoarvot (etenkin merkitys lahottajalajistolle) tulisi selvittää, koska jo satunnaiset havainnot sekä tiedot Louhuvuoren Natura 2000-alueen lajistollisesta merkityksestä viittaavat huomattaviin lajistojatkumoihin. Tietolähteet Maastokäynti 16.7.2010 Kirsi Eskelinen, Tiina Jalkanen, Jaakko Junikka ja Keijo Savola.
16 Marjasaarenneva-Väliräme (Pihtipudas) Yleiskuvaus Marjasaarenneva-Väliräme sijaitsee noin 24 kilometriä itään Pihtiputaan kunnan keskustasta. Marjasaarenneva sekä sen kaakkoispuolella sijaitseva Väliräme sisältävät merkittäviä soidensuojeluarvoja, joita täydentävät Välirämeen etelä- ja luoteispuolella sijaitsevat luonnonsuojelullisesti arvokkaat kangas- ja korpimetsät. Lisäarvoa alueelle tuo sen liittyminen erämaiseen rakentamattomaan Kivijärveen. Alueen suot Marjasaarenneva on maisemallisesti näyttävä keskiboreaalisen vyöhykkeen välipintainen aapasuo (EN), jonka länsiosa on soiden ja pienten moreenikumpareiden mosaiikkia. Marjasaarennevan keskiosa on rahkaista oligotrofista lyhytkorsinevaa (VU), suon keskiosan saarekkeet ovat lähinnä puustoltaan luonnontilaisen kaltaisia kangasrämeitä (NT). Saarekkeita ympäröi kaistale oligotrofista suursaranevaa (VU) ja paikoin isovarpurämettä (NT). Suon luoteiskulma on tupasvillarämettä (NT) rahkarämettä (LC). Marjasaaren pohjoispuolella on pieni oligotrofinen rimpineva (NT). Marjasaarennevan lounaisosassa on laaja oligotrofinen suursaraneva (VU), jota kiertää vaihtelevan laajuinen räme- ja korpilaide. Marjasaaren eteläpuolella on myös jonkin verran oligotrofista lyhytkorsinevaa. Lisäksi suon itälaidalla esiintyy ainakin sararämettä (VU) ja tupasvillarämettä sekä hieman myös isovarpurämettä, kangasrämettä ja korpirämettä (VU). Oja-ahonniemen ja sen etelä-lounaispuolisen kangasmaasaarekkeen välissä on edustavaa muurainkorpea (VU) ja tien laidassa yhden ojan hieman kuivattamaa mustikkakorpea (VU). Myös eteläpuolisen kangasmaan reunoja kiertää hieno korpilaide, jossa on vallitsevan muurainkorven lisäksi sarakorpea (VU), mustikkakorpea ja mustikkakangaskorpea (VU). Oja-ahonniemen etelä-lounaispuolisen kangasmaan keskellä sijaitseva, myös kartalle merkitty soistuma on nuorta sekametsää kasvavaa muurain-, mustikka- ja mustikkakangaskorpea sekä tuoreen kankaan soistumaa. Välirämeen luoteispäässä kasvaa korpipohjalla puustoiltaan luonnontilaisen kaltaista varttunutta kuusi-koivu-mäntymetsää. Alueen suotyyppejä ovat muurainkorpi, mustikkakorpi ja korpiräme. Suon keskiosassa on tupasvillarämettä, jota myötäilee suon länsilaidassa kapea muurainkorpi/korpiräme. Suon itälaidassa on laajalti korpirämettä ja puolukkakorpea (VU). Korpisuus/soistuneisuus ulottuu selvästi Hiilikommanankankaan pohjoislaidan kivennäismaalle. Hiilikommanankankaan lounais- ja eteläpuolella on Kivijärveen asti ulottuva usean hehtaarin laajuinen puustoisten soiden alue. Alueen suot ovat vesitaloudeltaan luonnontilaisia korpia ja korpirämeitä, joissa kasvaa luonnontilaisen kaltaista varttunutta kuusi-mänty-koivumetsää. Suotyypeistä alueella on ainakin puolukka-, muurain- ja mustikkakorpea sekä korpirämettä. Kivijärven pohjoislaidassa on luhtaista oligotrofista suursaranevaa. Kivijärven luoteispuolella sijaitsevan pääosin ojitetun (mutta ilmakuvan perusteella ojikkomuuttuma-asteelle jääneen) Kivijärvennevan ojittamaton itälaita on rahkaista tupasvillarämettä ja rahkarämettä (LC). Rajauksen eteläosan (Kivijärven länsipuoli) suot ovat vesitaloudeltaan luonnontilaisen kaltaisia sekä osin kuivahtaneita rämeitä, jossa kasvaa varttunutta mänty-koivupuustoa.
17 Alueen metsät ja niiden METSO-arvot Marjasaarennevan itäreunan, Välirämeen koillis- ja itäpään, Hiilokommanankankaan etelä- ja lounaispuoliset sekä Oja-ahonniemen etelä- lounaispuolisen kangasmaan keskellä sijaitsevat vesitaloudeltaan luonnontilaiset korvet ja korpirämeet edustavat vaarantuneita suoluontotyyppejä ja täyttävät myös METSO-ohjelman luonnontieteellisten valintaperusteiden mukaisten edustavuusluokka I:n korpien ja edustavuusluokka I:n ja II:n rämeiden (korpirämeet) kriteerit. Nämä kohteet ovat useimmiten myös puustoltaan luonnontilaisen kaltaisia ja niissä on paikoin näkyvästi koivu- ja kuusilahopuuta. Oja-ahonniemellä kasvava kuivahkon kankaan varttunut mänty-kuusimetsä on puustoltaan luonnontilaisen kaltaista ja sisältää jonkin verran myös eriasteisesti lahonnutta mänty- ja kuusilahopuuta (METSO II edustavuusluokan kohde). Samaan luokkaan kuuluu myös Ojaahonniemen etelä- ja lounaispuolisen kangasmaan soistuman länsi- ja itäpuolella (yhtiön palstan etelärajalla) sijaitseva vanha kuusikoituva kuivahkon kankaan männikkö. Metsän rakenne on luonnontilaisen kaltainen ja metsässä on jokunen lahopuu, joten se täyttää METSO-ohjelman luonnontieteelliset valintaperusteet. METSO-kriteerit täyttää myös Välirämeen kaakkoispuolella sijaitseva Hiilikommanankankaan koillisosa, jossa kasvaa laajalti soistunutta kuivahkoa kangasta. Puustoltaan metsä on luonnontilaisen kaltaista kuivahkon kankaan vanhahkoa kolmen puulajin sekametsää (METSO II-edustavuusluokan kohde). Marjasaarennevan länsipään metsäsaarekkeet ovat puustoltaan luonnontilaisen kaltaisia iäkästä mänty-koivusekapuustoista kangasrämettä jossa mänty- ja koivulahopuuta (METSO I edustavuusluokan kohde). Muuten Marjasaarennevan itäpuolen ja Välirämeen ympäristön metsät ovat lähinnä nuoria ja varttuneita mäntyvaltaisia kasvatusmetsiä, Kivijärven pohjoispuolella on myös muutama vuosi sitten tehty tuore parin hehtaarin avohakkuu. Myös Marjosaarennevan länsireunan kangasmetsäniemi on avohakattu kymmenkunta vuotta sitten. Kivijärven luoteis- ja länsilaidassa sekä Kotijärvennevan ja tien välissä on varttunutta mänty-koivusekapuustoista rämeojikkoamuuttumaa. Merkittävät lajihavainnot Marjasaarennevan itäosan korvessa oli käyntiajankohtana teeripoikue (NT). Marjasaarennevalta havaittiin riekon (RT) ulostetta ja keväisiä metsähanhen (NT, RT) ulosteita ja nevalla lepäili ja ruokaili 10 muuttavaa pikkukuovinaarasta (Suomen kansainvälinen vastuulaji). Kivijärven pohjoisosassa havaittiin lisäksi selkälokkipari (VU). Alueen suojeluarvo Marjasaarenneva-Välirämeen alue erottuu edukseen Keski-Suomen maakunnan koillisosasta, jossa valtaosa tämän kokoluokan soista on ojitettu. Marjasaarenneva edustaa suoyhdistymänä erittäin uhanalaisiksi (EN) luokiteltuja keskiboreaalisen vyöhykkeen välipintaisia aapasoita. Suotyypeistä alueella esiintyy edustava valikoima karuja korpi-, räme- ja nevatyyppejä. Erityistä arvoa on alueen itäosan korvilla. Lisäarvoa alueelle tuovat parisenkymmentä hehtaaria edustavuusluokka I:n ja II:n kangasmetsiä, korpia sekä vanhapuustoisia kangas- ja korpirämeitä. Kokonaisuutena alueella voi katsoa olevan maakunnallista luonnonsuojelumerkitystä ja sen suojelu täydentäisi hyvin Pihtiputaan koillisosan vähäistä metsien- ja soidensuojeluverkostoa. Omistus Alue on kokonaisuudessaan metsäyhtiö UPM-Kymmenen omistuksessa.
18 Muuta GTK:n turvevararaportin (Geologian tutkimuslaitos 1983) mukaan Marjasaarenneva ei mataluutensa ja rikkonaisuutensa takia sovellu turvetuotantoon. Kivijärvi on tällä hetkellä täysin rakentamaton huomattavan erämainen järvi. Suojelusuositukset Arvokkaiden suoalueiden sekä niihin liittyvien METSO-mielessä arvokkaiden kangasmetsien, korpien ja rämeiden suojelu tulisi turvata joko yhtiön omalla päätöksellä tai myymällä alue valtiolle suojelualueeksi. Mikäli alueella jatketaan metsätalouden harjoittamista, toimenpiteissä ja niiden suunnittelussa tulisi huolehtia siitä, että arvokkaita kangasmetsiä, puustoisia soita ja soiden ja kangasmaiden välisiä vaihettumisvyöhykkeitä ei vaurioiteta. Tietolähteet Maastokäynti 17. 7.2010 (Tiina Jalkanen, Jaakko Junikka, Keijo Savola) Geologian tutkimuslaitos1983. Pihtiputaan turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. II osa. Raportti P 13,4/83/133. Kuopio1983. 2008. ETELÄ-SAVO (1 alue) Pulkkilan metsä (Punkaharju) Pulkkilan alueeseen kuuluu Iso ja Pieni Salmilampi sekä Hauklamminmäki. UPM:n omistuksessa oleva Pulkkilan metsä rajautuu luoteessa Metsäntutkimuslaitoksen Haarikonmäen myrskytuho -tutkimusmetsäalueeseen ja koillisessa valtion omistamaan Salmivuoren suojelumetsäalueeseen. Pulkkilan metsällä on erityinen merkitys Metlan alueella pesivän alueellisesti uhanalaisen kuukkelin reviiri- ja leviämisalueena. Kauttaaltaan kohdealue on monimuotoista, vaihtelevaa metsää: tuoreen kankaan varttunutta kuusikkoa ja lehtipuuvaltaista metsää, nuorta talousmetsää, kalliometsää, jyrkänteitä, soistumia ja korpipainanteita. Monimuotoisuutta metsäalueelle tuovat luonnontilaisina säilyneet pienvedet: Iso ja Pieni Salmilampi ja niiden kuusta ja lehtipuuta kasvavat rantametsät. Lahopuuta metsäalueella ei ole vielä erityisen runsaasti, mutta paikoitellen löytyy vanhaa maapuuta ja muutama n. 4-5 m3:n lahopuukeskittymä. Tuoreen lahopuun määrää lisäävät myrskytuhopuut, jota on runsaasti Metlan alueen läheisyydestä. Salmilampien väliseltä alueelta löytyy maisemallisesti arvokas kalliometsä, jolta avautuu erittäin hieno näkymä Ison Salmilammen suunnan varttuneeseen, kuusivaltaiseen metsään. Juuri Salmilampien välinen alue on monimuotoisinta. Hauklamminmäen puolella on selkeästi nuorta talousmetsää, pääasiallisesti nuorta kuusikkoa ja sekametsää. Nuo metsiköt ovat kuitenkin peitteellisiä ja siksi mahdollisia kuukkelin reviiri- ja leviämisalueita. Metsäalueelle on ominaista pienipiirteisyys. Sieltä löytyy isovarpurämettä, korpipainanteita, noro, hiirenporrasta kasvava tuoreen kankaan alue sekä raatetta kasvavia soistumia. Alueella on myös nuorta lehtimetsää, jossa kasvaa koivua, haapaa, leppää, tuomea ja pihlajaa. Hauklamminmäellä on myös kalliometsäalue, jossa esiintyy keloja. Rinteestä avautuu aina Metlan alueelle jatkuva myrskyaukko, jossa on kaatunutta järeää 80-100 -vuotiasta mäntyä ja kuusta. Tuoreiden myrskytuhopuiden ohella esiintyy myös vanhaa, järeää maalahoa. Kiinteistön rajan läheisyydestä löytyy vanhoja palojälkiä, joita on myös Metlan