31.10.2018 Yhteistyössä: Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella II Suunnittelukausi
Sisällysluettelo 1 Johdanto...3 1.1 Tulvariskien hallinnan tavoitteet ja tarkoitus...3 1.2 Tulvariskien alustava arviointi...5 1.3 Tulokset ensimmäisestä suunnittelukaudesta...5 1.4 Viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arviointi...5 1.5 Kuuleminen alustavasta arvioinnista...6 2 Vesistön kuvaus...8 2.1 Hydrologia...9 2.1.1 Valuma-alue...9 2.1.2 Virtaamat ja vedenkorkeudet... 12 2.1.3 Sadanta ja lämpötila... 14 2.2 Asutus ja maankäyttö... 15 2.3 Kaavoitus... 19 2.4 Vesien tila... 21 2.5 Suojelualueet ja kulttuuriperintö... 22 2.6 Tulvasuojelu... 25 2.7 Vesistörakenteet ja vesistön käyttö... 25 3 Historiallinen tulvatieto... 27 3.1 Toteutuneet tulvat... 27 3.2 Jääpatotulvat... 29 3.3 Arvio toteutuneiden tulvien vaikutuksesta nykytilanteessa... 31 4 Mahdolliset tulevaisuuden tulvat ja tulvariskit... 32 4.1 Ilmastonmuutoksen vaikutus... 32 4.2 Muun pitkäaikaisen kehityksen vaikutus tulvariskeihin... 34 5 Tulvariskien tunnistamisen menetelmä ja arviointitekijät... 35 5.1 Vahingollisten seurausten arviointi... 35 5.2 Tulvariskialueiden tunnistamisen lähtötiedot... 36 6 Tulvariskialueiden tunnistaminen... 38 6.1 Tulvariskit ihmisten terveydelle ja turvallisuudelle... 38 6.1.1 Asukkaat ja rakennukset tulvavaara-alueella... 38 6.1.2 Vaikeasti evakuoitavat kohteet tulvavaara-alueella... 38 6.2 Tulvariskit välttämättömyyspalveluille... 39 6.2.1 Lämmön- ja sähkönjakelu... 39 6.2.2 Liikenneyhteydet... 39 6.2.3 Tietoliikenneyhteydet ja muut välttämättömyyspalveluiden kohteet... 40 6.3 Tulvariskit kulttuuriperinnölle... 40 6.4 Tulvariskit ympäristölle... 41 6.5 Tulvariskit yhteiskunnan taloudelliselle toiminnalle... 42 6.6 Muut tulvariskit... 43 6.6.1 Aiemmat tulvat ja niiden aiheuttamat vahingot... 43 6.6.2 Säännöstelyn ja vesistörakenteiden aiheuttamat tulvariskit... 43 6.6.3 Alueelliset ja paikalliset olosuhteet... 43 7 Tulvariskien arvioinnin yhteenveto... 44 7.1 Kooste tunnistetuista tulvariskeistä... 44 7.2 Ehdotus merkittäviksi tulvariskialueiksi... 45 8 Tulvariskien alustava arviointi Norjassa... 46 9 Lähteet... 47 10 Liitteet... 49 Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella 2
1 Johdanto 1.1 Tulvariskien hallinnan tavoitteet ja tarkoitus Laki tulvariskien hallinnasta (620/2010) ja siihen liittyvä asetus (659/2010) tulivat voimaan kesällä 2010. Lain tarkoituksena on vähentää tulvariskejä, ehkäistä ja lieventää tulvista aiheutuvia vahingollisia seurauksia sekä edistää varautumista tulviin. Lain tarkoituksena on myös sovittaa yhteen tulvariskien hallinta ja vesistöalueen muu hoito ottaen huomioon vesivarojen kestävän käytön sekä suojelun tarpeet. Vesitaloudellisten keinojen ohella kiinnitetään huomiota erityisesti alueiden käytön suunnitteluun, rakentamisen ohjaukseen sekä pelastustoimintaan. Tulvariskien hallinnan tavoitteena on vähentää vahingollisia seurauksia ihmisten terveydelle ja turvallisuudelle. Lain ja asetuksen avulla toimeenpannaan Euroopan unionin tulvadirektiivi (2007/60/EY). Tulvariskien hallinnan suunnitteluun kuuluvat tulvariskien alustava arviointi (ks. luku 1.2), mahdollisten merkittävien tulvariskialueiden nimeäminen, tulvavaara- ja tulvariskikarttojen laatiminen sekä toimenpiteiden selvittäminen. Lisäksi tulvariskien hallinnan suunnitteluun sisältyy viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arviointi (SOVA-laki) (tarkemmin luvussa 1.4). Tulvariskien hallinnan suunnittelun prosessi ja SOVA-lain mukaiset vaiheet on esitetty kuvassa 1. Kuva 1. Tulvariskien hallinnan suunnittelun (siniset laatikot) ja ympäristöselostuksen valmistelun (vihreät laatikot) vaiheet ja niiden kytkeytyminen toisiinsa (mustat nuolet). (* huom. kuulemisen päivämääriä ei ole vielä vahvistettu) Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella 3
Tulvariskien alustavan arvioinnin avulla tunnistetaan alueet, joilla tulvista voi aiheutua merkittävää vahinkoa. Näille mahdollisille merkittäville tulvariskialueille laaditaan tulvavaara- ja tulvariskikartat. Tulvavaarakartalla esitetään tulvan laajuus ja vesisyvyys karttapohjalla tietyllä todennäköisyydellä. Tulvariskikartalla kuvataan puolestaan tietyn suuruisen tulvan aiheuttamat mahdolliset vahingot, mm. seurauksista kärsivien asukkaiden määrä ja ympäristölle haitalliset kohteet. Tulvariskien hallintasuunnitelmissa esitetään toimenpiteet tulvariskien vähentämiseksi. Vesistötulvien osalta hallintasuunnitelmat laaditaan vesistöalueille, joilla on yksi tai useampi mahdollinen merkittävä tulvariskialue. Vesistöalueiden ja merenrannikon tulvariskien alustavasta arvioinnista huolehtii elinkeino-, liikenne-, ja ympäristökeskus (ELY). Kunnat vastaavat hulevesitulvariskien arvioinnista alueellaan. Tulvariskien hallinnan suunnittelussa Tenojoen vesistöalueella on myös otettava huomioon seuraavat Lapin alueen erityispiirteet: Saamelaisten kotiseutualueella on otettava huomioon saamelaisten oikeudellinen asema, joka on säädetty perustuslaissa ja kansainvälisissä sopimuksissa. Saamelaiset ovat Suomessa alkuperäiskansa, jolla on oma kieli ja kulttuuri. Suomen perustuslain (PeL) 17.3 :n mukaan saamelaisilla alkuperäiskansana on oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan, PeL 121.4 :n mukaan saamelaisilla on saamelaisten kotiseutualueella kieltään ja kulttuuriaan koskeva itsehallinto sen mukaan kuin lailla säädetään. Tämä koskee myös elinkeinojen harjoittamista ja siihen liittyvää kulttuuria. Saamelainen kulttuuri jakautuu lainsäädännössä ja oikeuskäytännössä materiaaliseen ja henkiseen kulttuuriin. Materiaaliseen kulttuuriin kuuluvat muun ohella poronhoito, kalastus ja metsästys sekä näihin perustuvat elinkeinot ja näihin elinkeinoihin pienimuotoinen ja luontoa kunnioittava matkailuelinkeinotoiminta saamelaisten kotiseutualueella. Saamelaisten vesien käyttöön liittyvät oikeudet tulee huomioida saamelaisten kotiseutualueella arvioitaessa eri toimintojen vaikutuksia vesiin ja niiden käyttöön. Laki saamelaiskäräjistä (974/1995) (9 ) velvoittaa viranomaiset neuvottelemaan saamelaiskäräjien kanssa kaikista laajakantoisista ja merkittävistä toimenpiteistä, jotka voivat välittömästi ja erityisellä tavalla vaikuttaa saamelaisten asemaan alkuperäiskansana ja jotka koskevat saamelaisten kotiseutualueella. Neuvotteluvelvoitteen täyttämiseksi asianomaisen viranomaisen on varattava saamelaiskäräjille tilaisuus tulla kuulluksi ja neuvotella asiasta. Tilaisuuden käyttämättä jättäminen ei estä viranomaista jatkamasta asian käsittelyä. Poronhoitolakia (848/1990) sovelletaan poronhoidon harjoittamiseen poronhoitoalueella. Poronhoitoalue käsittää Lapissa koko maakunnan alueen Kemiä, Keminmaata ja Torniota lukuun ottamatta. Lisäksi lailla on määritetty erityisesti poronhoitoa varten tarkoitettu alue. Tällä alueella olevaa valtion maata ei saa käyttää sillä tavoin, että siitä aiheutuu huomattavaa haittaa poronhoidolle. Poronhoitolain 53 :n mukaan suunnitellessaan valtion maita koskevia, poronhoidon harjoittamiseen olennaisesti vaikuttavia toimenpiteitä valtion viranomaisten on neuvoteltava asianomaisen paliskunnan edustajien kanssa. Suomalais-norjalaisesta rajavesistökomissiosta Suomen ja Norjan välillä tehty sopimus (32/1981) on tehty 5.11.1980. Sopimuksen tarkoituksena on säilyttää rajavesistöjen ja niiden ympäristön ainutlaatuiset luonnonolosuhteet sekä turvata molempien sopimuspuolten ja erityisesti rajaseudun asukkaiden edut rajavesistöjen käyttöä koskevissa kysymyksissä. Sopimuksella on asetettu yhteinen rajavesistökomissio, jonka tehtävänä on toimia Suomen ja Norjan hallitusten välisenä yhteistyö- ja yhteyselimenä rajavesistöjä koskevissa kysymyksissä. Tässä tarkoituksessa rajavesistökomission tehtävänä on tehdä esityksiä ja aloitteita sekä antaa lausuntoja asioista, jotka koskevat Suomen ja Norjan välisten rajavesistöjen hoitoa, niiden tilan ja veden laadun seurantaa ja valvontaa, kalastusoloja, veden pilaantumisen ehkäisemistä, rajavesistöön rakentamista ja rajavesistön säännöstelyä sekä muissa sellaisissa asioissa, joiden vaikutukset ilmenevät rajavesistöissä. Sopimuspuolten asianomaisten viranomaisten tulee ilmoittaa rajavesistökomissiolle suunnitelmistaan, jotka olennaisella tavalla koskevat tai sivuavat rajavesistöjä ja joiden toteuttamisen vaikutukset sanotulla tavalla ilmenevät rajavesistöissä. Suomalais-norjalainen rajavesistökomissio: http://www.ymparisto.fi/fi-fi/vesi/vesiensuojelu/rajavesistoyhteistyo_lapissa/suomalaisnorjalainen_rajavesistokomissio Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella 4
1.2 Tulvariskien alustava arviointi Tulvariskilain mukaan tulvariskien alustava arviointi tehdään toteutuneista tulvista sekä ilmaston ja vesiolojen kehittymisestä saatavissa olevien tietojen perusteella ottaen huomioon myös ilmaston muuttuminen pitkällä aikavälillä. Arvioinnissa kerätään tiedot toteutuneista ja mahdollisista tulevaisuuden tulvista ja niiden haitallisista vaikutuksista. Laajoja uusia selvityksiä ei tulvariskien alustavan arvioinnin yhteydessä tehdä, vaan se perustuu olemassa olevaan tietoon. Vesistöalueiden tulvariskien alustava arviointi tehdään vesistöalueittain ja meritulvariskien alustava arviointi ELY-keskuksittain. Maa- ja metsätalousministeriö nimeää vesistöalueen ja merenrannikon merkittävät tulvariskialueet elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ehdotuksesta. Alue, jolla tulvariskien alustavan arvioinnin perusteella todetaan mahdollinen merkittävä tulvariski tai jolla sellaisen riskin voidaan olettaa ilmenevän, nimetään merkittäväksi tulvariskialueeksi (laki tulvariskien hallinnasta, 8 ). Tulvariskin merkittävyyttä arvioitaessa otetaan huomioon alueelliset ja paikalliset olosuhteet, tulvan todennäköisyys sekä seuraavat tulvasta mahdollisesti aiheutuvat yleiseltä kannalta katsoen vahingolliset seuraukset: 1) vahingollinen seuraus ihmisten terveydelle tai turvallisuudelle 2) välttämättömyyspalvelun, kuten vesihuollon, energiahuollon, tietoliikenteen, tieliikenteen tai muun vastaavan toiminnan, pitkäaikainen keskeytyminen 3) yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja turvaavan taloudellisen toiminnan pitkäaikainen keskeytyminen 4) pitkäkestoinen tai laaja-alainen vahingollinen seuraus ympäristölle 5) korjaamaton vahingollinen seuraus kulttuuriperinnölle. 1.3 Tulokset ensimmäisestä suunnittelukaudesta Tulvariskien alustava arviointi tehtiin ensimmäisen kerran vuonna 2011. Arvioinnissa selvitettiin alueet, joilla tulvista voi aiheutua merkittävää vahinkoa. Suomessa nimettiin yhteensä 21 merkittävää tulvariskialuetta, joista viisi aluetta sijaitsee Lapin alueella. Kemijoen vesistöalueelta nimettiin Rovaniemen kaupunki, Kittilän kirkonkylä sekä Kemijärven kaupunki, Ivalojoen vesistöalueelta Ivalon taajama ja Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueelta nimettiin Tornion kaupunki. Tenojoen vesistöalueelta ei nimetty merkittäviä tulvariskialueita. Tenojoen vesistöalueella ei ole sattunut suuria vahinkoja aiheuttaneita tulvia ensimmäisen alustavan arvioinnin jälkeen, mutta vesistöalueelta on saatavilla joiltakin osin tarkempia tietoja, joita voidaan hyödyntää alustavan arvioinnin tarkistamisessa. Tenojoen vesistö on rajavesistö Suomen ja Norjan välillä. Norja ei kuulu EU-maihin, mutta se kuuluu Euroopan talousalueeseen (ETA) Euroopan vapaakauppaliiton (EFTA) kautta. Ensimmäisellä suunnittelukierroksella alustavan arvioinnin laatimisen aikana oli vielä epäselvää aikooko Norja toimeenpanna tulvadirektiiviä. EU:n tulvadirektiiviä ei ole toimeenpantu Norjassa, minkä vuoksi tulvariskien alustavien arviointien tarkistaminen ei koske Norjaa. Norjassa energia- ja vesiresurssien hallinnoinnista vastaa öljyja energiaministeriön alainen virasto NVE (Norwegian Water Resources and Energy Directorate). Vaikka Norja ei ole toimeenpannut tulvadirektiiviä, on Tenojoen alustavan arvioinnin ajantasaistamiseksi vaihdettu tietoja Suomen ja Norjan välillä. 1.4 Viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arviointi Tulvariskien hallinnan suunnitteluun liittyy olennaisena osana myös ympäristövaikutusten arviointi, josta säädetään laissa viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista (200/2005) (SOVA-laki). Tulvariskien hallintasuunnitelmasta vastaavan viranomaisen tulee selvittää ja Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella 5
arvioida suunnitelman ja tarkasteltavien vaihtoehtojen toteuttamisen mahdollisesti merkittävät ympäristövaikutukset ja laatia ympäristöselostus. Ympäristöselostuksen sisältövaatimukset on määritelty valtioneuvoston asetuksessa viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista (347/2005, 4 ). Lain mukaisesti ympäristövaikutusten arvioinnissa tarkastellaan suunnitelman välittömiä tai välillisiä vaikutuksia a) ihmisten terveyteen, elinoloihin ja viihtyvyyteen; b) maaperään, vesiin, ilmaan, ilmastoon, kasvillisuuteen, eliöihin ja luonnon monimuotoisuuteen; c) yhdyskuntarakenteeseen, rakennettuun ympäristöön, maisemaan, kaupunkikuvaan ja kulttuuriperintöön; d) luonnonvarojen hyödyntämiseen; e) a d alakohdassa mainittujen tekijöiden keskinäisiin vuorovaikutussuhteisiin; SOVA-lain mukaisesti kuuleminen ympäristövaikutusten arvioinnista toteutetaan kahdessa vaiheessa. Suunnitelman käynnistyessä suunnitelmaa laativan viranomaisen on kuultava ympäristöselostuksessa annettavien tietojen laajuudesta ja yksityiskohtaisuudesta ja suunnittelun edetessä suunnitelman ja ympäristöselostuksen luonnoksesta. Viranomaisten kuuleminen ensimmäisessä vaiheessa voidaan toteuttaa joko lausuntomenettelyin tai viranomaisten välisessä neuvottelussa ja toisessa vaiheessa lausuntomenettelyin. Ympäristövaikutusten arvioinnissa on kuultava ainakin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusta ja tarpeen mukaan kunnan terveys- ja ympäristöviranomaisia sekä muita vaikutusalueella toimivia viranomaisia. Jos kysymyksessä on alueellisesti laajakantoinen tai muuten merkittävä suunnitelma tai ohjelma, viranomaisen on kuultava myös ympäristöministeriötä sekä sosiaali- ja terveysministeriötä. Lain mukaisesti myös yleisöllä tulee olla mahdollisuus saada tietoja suunnitelman ja ympäristöselostuksen lähtökohdista, tavoitteista ja valmistelusta ja esittää asiasta mielipiteensä. Mikäli suunnitelmalla on mahdollisia rajat ylittäviä todennäköisesti merkittäviä ympäristövaikutuksia, tulee ympäristöministeriön huolehtia tiedottamisesta ja neuvottelutehtävistä kyseisen valtion kanssa. Suunnitelman hyväksymistä koskevasta päätöksestä tai suunnitelmasta on käytävä ilmi perusteltu kannanotto siitä, miten ympäristöselostus ja siihen liittyvät lausunnot, mielipiteet ja neuvottelut on otettu huomioon. Lisäksi suunnitelmassa on oltava selvitys millä tavoin ympäristönäkökohdat ovat vaikuttaneet suunnitelman sisältöön ja vaihtoehtojen valintaan. Suunnitelmassa on tultava myös ilmi, miten suunnitelmasta aiheutuvia merkittäviä ympäristövaikutuksia seurataan (200/2005,12 ) ja millaisiin toimenpiteisiin ryhdytään ympäristöhaittojen ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi. Tulvariskien alustavan arvioinnin kuulemisen (ks. luku 1.5.) yhteydessä toteutettiin ensimmäisen vaiheen kuuleminen valtakunnallisesti yhteisellä asiakirjalla "Tulvariskien hallintasuunnitelman ja ympäristöselostuksen valmistelu: osallistuminen, tiedottaminen ja kuuleminen". Toisen vaiheen kuuleminen toteutetaan hallintasuunnitelman ja ympäristöselostuksen luonnoksesta vuonna 2021. Ympäristövaikutusten arvioinnista huolehtiminen on tärkeää toimittaessa luonnonsuojelun kannalta erityisillä alueilla (Natura 2000 -alueet, yksityiset suojelualueet, muut suojelualueet). Lisäksi tulvariskien hallinnassa tulee huomioida myös vesien- ja merenhoidon suunnitelmat. Lain tulvariskien hallinnasta (620/2010, 12 ) mukaisesti on huolehdittava siitä, että tulvariskien hallintasuunnitelmassa esitetyt toimenpiteet sovitetaan yhteen vesienhoidontoimenpideohjelman ympäristötavoitteiden kanssa 1.5 Kuuleminen alustavasta arvioinnista Lapin ELY-keskus on järjestänyt tulvariskilain (620/2010, 17 ) mukaisen kuulemisen 9.4. - 9.7.2018 ehdotuksesta Lapin merkittäviksi tulvariskialueiksi. Samassa yhteydessä järjestettiin SOVA-lain (200/2005, 8 ) mukainen kuuleminen tulvariskien hallintasuunnitelman ja ympäristöselostuksen valmistelun osallistumisesta, tiedottamisesta ja kuulemisesta (ks. luku 1.4). Lapin ELY-keskus on pyytänyt Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella 6
lisäksi asiaa koskettavilta viranomaisilta lausunnon ehdotuksesta merkittäviksi tulvariskialueiksi. Kuulemisen aikana käytiin neuvottelut niiden kuntien kanssa, joiden alueelle ehdotetaan nimettäväksi merkittäviä tulvariskialueita (Kemi, Tornio, Rovaniemi, Kittilä, Kemijärvi ja Inari). Lausuntoja saatiin Lapin alueelta kaikkiaan 17 kpl ja muita mielipiteitä 1 kappale. Lausunnoista 2 kpl saapui lausuntopalvelu.fi -palvelun kautta. Lausunnoissa ei ole ollut huomautettavaa Lapin ELY-keskuksen ehdotukseen Lapin merkittäviksi tulvariskialueiksi, mutta muutamissa lausunnoissa ja kuulemisen aikana pidetyissä neuvotteluissa kuntien kanssa on esitetty joitakin korjaustarpeita tausta-asiakirjojen tietoihin. Kooste ja vastine lausuntoihin on saatavilla osoitteesta: www.ymparisto.fi/vaikutavesiin > tulvariskien hallinta > Lappi. Tenojoen tulvariskien alustavan arvioinnin raporttiin on tehty seuraavat täydennykset kuulemisen jälkeen: Päivitetty tulvariskien hallinnan prosessikaavio sisältämään SOVA-lain (200/2005) mukaiset vaiheet ja lisätty tietoa tulvariskien hallinnan suunnittelussa huomioon otettavasta Lappia koskettavasta lainsäädännöstä lukuun 1.1. Lisätty luku 1.4. Luvussa kerrotaan viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista ja lain soveltamisesta tulvariskien hallinnan suunnittelussa Lisätty luku 1.5. Luvussa kerrotaan alustavan arvioinnin kuulemisesta ja mitä muutoksia raporttiin on tehty kuulemisen jälkeen Tarkennettu tekstiin poronhoitoalueen koskevan valtion maita Lisätty tietoa vesistöalueen maatiloista lukuun 2.2 Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella 7
2 Vesistön kuvaus Tenon vesistöalue sijaitsee Suomen puolella Lapin maakunnan pohjoisosassa ja Norjan puolella Finnmarkin läänin keskiosassa (kuva 2). Suomessa Teno on osa Tenon-Näätämöjoen-Paatsjoen vesienhoitoaluetta ja Norjassa osa Finnmarkin vesienhoitoaluetta. Suomen alue jakaantuu pääosin Utsjoen ja osittain myös Inarin kunnan alueille. Norjassa alue sijoittuu Koutokeinon, Kaarasjoen ja Tanan kuntien alueille. Joki muodostaa yhdessä latvajokensa Inarijoen kanssa 288 km:n matkalla osan Suomen ja Norjan välisestä rajasta. Vesistö virtaa etelästä pohjoiseen, ja varsinainen Tenojoki alkaa Suomen puolelta Inarijoen ja Kaarasjoen yhtymäkohdasta Karigasniemen kylän alapuolelta. Joki laskee Tenovuonoon ja viimeiset 50 km se virtaa Norjan puolella. Tenojoen vesistöalue (Suomessa nro 68 ja Norjassa nro 234) on kokonaisuudessaan laajuudeltaan 16 386 km 2, josta 31 % on Suomessa ja 69 % Norjassa ja sen järvisyysprosentti on 3,1. Karigasniemen ja valtakunnanrajan välillä Tenojoessa on putousta 109 metriä ja valtakunnanrajalta Jäämereen 15 metriä. Jokea pidetään eräänä Euroopan merkittävimmistä vaelluskalajoista. Joki on sivuvesistöineen luonnontilassa. (Vesihallitus 1980) Vesistöalue kuuluu kokonaisuudessaan sekä saamelaisten kotiseutualueeseen että poronhoitoalueeseen. Alueella harjoitetaan saamelaisten perinteisiä elinkeinoja, kuten poronhoitoa ja kalastusta. Kuva 2. Tenojoen vesistöalue, saamelaisten kotiseutualue ja valtakunnan rajat Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella 8
2.1 Hydrologia 2.1.1 Valuma-alue Teno-Inarijoen laakso on geologisesti jäätikkökulutuksen muotoilema, poikkileikkaukseltaan U-kirjaimen muotoinen ruuhilaakso. Joki virtaa monin paikoin 200-300 metriä ympäröivää tunturiylänköä alempana. Laaksoihin on muodostunut harjuja ja deltoja. Joki on aikojen kuluessa kasannut suuria hiekkakerrostumia, joihin se on virratessaan kaivanut eri korkeustasoille hyvinä viljely- ja asuinsijoina toimivia jokiterasseja. (Monikäyttösuunnitelma 2000) Vesistöalueen keskimääräinen korkeus on 333 m meren pinnan yläpuolella ja noin 80 % alueesta on 200 ja 450 m mpy korkeuskäyrien välillä (Pettersson 2002). Korkein vuori alueella on Gaissaene ja sen korkein huippu Rasti Gaissa (1067 m mpy) (Hoseth ym. 2004). Vesistöalueen korkeussuhteet on esitetty kuvassa 3. Tenojoki itsessään on dynaaminen jokivesistö, joka on melkein kokonaan koskematon ihmisen toiminnasta. Jokiuoma voi liikkua huomattavastikin kaudesta kauteen. Tätä edesauttavat jokiuoman luonnolliset eroosioprosessit, jotka muuttavat ja kaivertavat jokipenkereitä ajan kuluessa ja virtaaman muutokset. Rantapenkereet ja hiekkainen joen pohja ovat suuria sedimentin lähteitä, jotka erosioituvat ja kulkeutuvat alavirtaan muuttaen jokiuoman kulkureittiä. Tulvat voivat lisäksi huomattavasti edesauttaa eroosiota ja sedimentaatiota. Kuva 3. Korkeussuhteet Tenon vesistöalueella Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella 9
Tenojoen vesistöalue (68) jakautuu yhdeksään valuma-alueeseen (suomalainen vesistöjakojärjestelmä) (taulukko 1 ja kuva 4), joista kukin jakaantuu 6-9 osavaluma-alueeseen. Norjassa käytetään Suomen valuma-aluejakojärjestelmästä poikkeavaa järjestelmää. Norjan puolella Tenon vesistöalueeseen (nro 234) kuuluu lisäksi alueita, jotka virtaavat suoraan mereen. Norjan järjestelmän mukaan Tenon vesistöalue on jaettu kahdeksaan Tenovuonoon virtaavaan osavaluma-alueeseen (234.1-234.8). Tenojokeen virtaa yksitoista osavaluma-aluetta (234.A-234.L). Taulukko 1. Osavaluma-alueiden pinta-alat ja järvisyysprosentit (Ekholm 1993) No Nimi Alaraja F [km 2 ] L [%] F ala [km 2 ] 68 Tana watershed Pulmankijoki (ml) 14 890,80 3,1 14 890,80 3,1 68.01 Tana lower part Pulmankijoki (ml) 906,17 0,6 14 890,80 3,1 68.02 Tana middle part Utsjoki (pl) (Q-998) 7 730,65 3,5 10 863,56 2,1 68.03 Inarijoen a Karasjåkka (pl) (Np) 1 875,12 0,1 3 132,91 0,9 68.04 Inarijoen Kietsimäjoen va Vuobmaveäijohka (pl) 1 257,79 0,3 1 257,79 0,8 68.05 Pulmankijoen va Teno 754,32 3,9 754,32 3,9 68.06 Vetsijoen va Teno 701,97 6,8 701,97 6,8 68.07 Utsjoki lower part Teno 407,43 1,4 1664,78 2,6 68.08 Utsjoki upper part Kevojärvi 763,15 4,7 763,15 4,7 68.09 Kevojoen va Kevojärvi 494,2 0,5 494,2 0,5 * Arvoihin sisältyy myös Suomen ulkopuoliset osat (lukuun ottamatta Suomen rajalta mereen laskevaa osaa) ala = yläpuolisen valuma-alueen pinta-ala ja järvisyys alarajalla L ala [%] Kuva 4. Tenon vesistöalueen valuma-aluejako. Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella 10
Tenojokeen virtaa 15 sivujokea, joiden valuma-alue on yli 100 km² (Liitteen 1 taulukko 1). Lisäksi alueella on 27 sivujoen sivujokea ja edelleen yhdeksän niihin virtaavaa jokea, joiden kaikkien valuma-alueen pinta-ala on yli 100 km 2 (kuva 5). Vesistöalueen merkittävimmät joet ovat Tenojoki, Inarijoki, Utsjoki, Pulmankijoki, Vetsijoki ja Kevojoki Suomen puolella ja Karasjohka, Valljohka, Gåssjohka ja Masjohka Norjan puolella. Tenojoen pääuoman suurimmat kosket ovat Outakoski, Yläköngäs ja Alaköngäs. Suomen puolella vesistöaluetta on 50 järveä ja Norjan puolella 131 järveä, jonka pinta-ala on yli 50 hehtaaria. Suurimmat järvet ovat Jiesjavri, Iddajavri, Pulmankijärvi, Vetsijärvi, Vuogojavri, Tuolbajavri, Stuorrajavri, Mierasjärvi ja Mantojärvi (Liitteen 1 taulukko 2). Norjan puolella sijaitseva Jiesjavri (68 km 2 ) on huomattavasti muita vesistöalueen järviä suurempi. Suurin osa järvistä on kooltaan alle 1 km 2. Tenojoen vesistöalueella ei ole säännösteltyjä jokia tai järviä. Kuva 5. Vesistöalueen suurimmat järvet ja joet Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella 11
Ympäristöhallinnon pohjavesialueaineiston mukaan Tenon vesistöalueen Suomen puoleisella osalla on yhteensä 112 pohjavesialuetta, yhteensä 448 km 2. Vedenhankintaa varten tärkeitä pohjavesialueita on kolme, kaksi pohjavesialuetta on vedenhankintaan soveltuvia ja loput ovat (107 kpl) muita pohjavesialueita (taulukko 2). Taulukko 2. Tenojoen vesistöalueella sijaitsevien pohjavesialueiden määrä, pinta-ala ja arvio antoisuudesta. Pohjavesiluokka Määrä Pinta-ala [km 2 ] Arvio antoisuudesta [m 3 /d] Muu pohjavesialue 107 381,7 69 667 Vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue 3 6,39 2 662 Vedenhankintaan soveltuva pohjavesialue 2 59,39 2 000 Yhteensä 112 447,48 74 329 2.1.2 Virtaamat ja vedenkorkeudet Tenojoen vesistöalueella on käytössä viisi vedenkorkeuden ja kuusi virtaaman mittausasemaa (taulukot 3 ja 4 liitteessä 1, kuva 8). Tenojoen virtaamat vaihtelevat paljon 12 kuukauden jakson aikana. Ilmasto on tärkein virtaamiin vaikuttava tekijä. Tenon vesistöalueella ei ole mahdollisuuksia varastoida suuria tulvavirtaamia, sillä järviä ja suoalueita on vähän. Tulvat voivat siten tapahtua hyvinkin nopeasti pääuomassa. Alhaisimmat virtaamat tapahtuvat talviaikaan sadannan tapahtuessa lumen muodossa. Tenojoen keskivirtaama Alakönkäällä on noin 180 m 3 /s ja Tenojoen yläjuoksulla noin 40 m 3 /s. Tulvavirtaamat Tenojoella ovat huomattavasti suurempia kuin vuoden keskivirtaama. Huippuvirtaamat esiintyvät yleensä touko-kesäkuun vaihteessa lumen sulamisen ja sadannan kasvun seurauksena (kuva 6). Suurimmat havaitut virtaamat 2735 m 3 /s Alakönkäällä ja 2099 m 3 /s Onnelansuvannossa on havaittu vuonna 1968. Suurin syysvirtaama (1137 m 3 /s), mikä aiheutui yhden päivän rankkasateesta, on havaittu elokuussa vuonna 1999. Virtaama aiheutti korkeimman koskaan mitatun syysvedenkorkeuden N2000 + 66,42 m (kuva 7). Tulvia on käsitelty tarkemmin luvussa 3.1. Ajantasainen tieto Norjan puolen hydrologisista havainnoista: http://sildre.nve.no/sildre/ Ajantasainen tieto Suomen puolen hydrologisista havainnoista: www.ymparisto.fi/ennusteetjavaroitukset Kuva 6 Keskivirtaama ja virtaama vuonna 2017 Onnelansuvannossa. Harmaalla havaintojen vaihteluväli. Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella 12
Kuva 7. Keskivedenkorkeus ja vedenkorkeus vuonna 2017 Onnelansuvannossa. Harmaalla havaintojen vaihteluväli. Kuva 8. Käytössä olevat hydrologiset havaintoasemat ja ilmatieteenlaitoksen sääasemat Tenon vesistöalueella. Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella 13
2.1.3 Sadanta ja lämpötila Tenojoen vesistöalueella sataa keskimäärin 400 mm vuodessa. Sateisimmat vuodet ovat olleet 1964 (582 mm), 1992 (578 mm) ja 1999 (597 mm) (kuva 9). Heinä- ja elokuu ovat märimmät kuukaudet; maalis- ja huhtikuu puolestaan kuivimmat kuukaudet (kuva 10). Kuva 9. Vuosisadanta ja havaintoarvojen lineaarinen trendiviiva Ilmatieteen laitoksen Kevon mittausasemalla. Kuva 10. Keskimääräinen kuukausisadanta ja sadannan vaihteluväli Ilmatieteen laitoksen Kevon mittausasemalla (1962-2016) Vuoden keskilämpötila on Nuorgamissa keskimäärin -0,41 C (vuodet 1970-2016). 2000-luvulla vuoden keskilämpötila on kuitenkin ollut pääosin nollan yläpuolella kuutta vuotta lukuun ottamatta (kuva 11). Kylmimmät vuodet ovat olleet 1998 (-2,68 C), 1981 (-2,56 C) ja 1985 (-2,5 C). Lämpötila Nuorgamissa on keskimäärin nollan alapuolella marraskuusta huhtikuuhun (kuva 12). Kuva 11. Vuoden keskilämpötila ja havaintoarvojen lineaarinen trendiviiva Ilmatieteen laitoksen Nuorgamin havaintoasemalla. Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella 14
Kuva 12. Kuukausien keskilämpötilat ja vaihteluväli (vuodet 1970-2016) Ilmatieteen laitoksen Nuorgamin havaintoasemalla. 2.2 Asutus ja maankäyttö Vesistöalue levittäytyy Inarin ja Utsjoen kuntien alueelle Suomen puolella (kuva 14) ja Kautokeinon, Karasjoen ja Tanan kuntien alueelle Norjan puolella. Utsjoen kunnassa asutus on keskittynyt pääosin Utsjoen kirkonkylän asemakaava-alueelle, Suomen ja samalla koko EU:n pohjoisimman kylän Nuorgamin kylä-alueelle ja Karigasniemen kylä-alueelle. Lisäksi asutusta on tiheämmälti muutamassa muussa pienemmässä kylässä ja hajallaan pitkin Tenojoen vartta. Inarin kunnan väestö on pääosin keskittynyt Ivalon ja Inarin taajamiin, jotka sijaitsevat Tenojoen vesistöalueen ulkopuolella. Inarin kunnasta vesistöalueella on vain muutama asukas Angelin kylässä ja Inarijokivarren haja-asutuksena. Norjassa suurimmat asutuskeskittymät ovat Tanabrun ja Karasjoen taajamissa. Kautokeinon kunnan keskustaajama sijaitsee Tenojoen vesistöalueen ulkopuolella. Rakennus- ja huoneistorekisterin mukaan vuoden 2016 lopussa noin 1250 henkilöä asui Tenojoen vesistöalueen Suomen puoleisella osalla. Vuonna 2009 Norjan puoleisella osalla asui 5900 ihmistä (NVE). Taulukossa 3 on kuvattu Tenojoen vesistöalueen kuntien väkiluvun kehittymistä tulvariskien hallinnan suunnittelukausien mukaan. Väkiluku Utsjoen kunnassa on vähentynyt ensimmäisen kierroksen alustavan arvioinnin jälkeen. Väkiluvun ennustetaan vähenevän tulevaisuudessa kaikissa alueen kunnissa Inarin kuntaa lukuun ottamatta. Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella 15
Taulukko 3. Tenojoen vesistöalueella sijaitsevien kuntien väestön määrä ja ennustettu väestön kehitys (Lähde: Tilastokeskus 2018a ja 2018b, Statistisk sentralbyrå 2018a ja 2018b ) Kunta v.2009 1 Muutos (%) Muutos (%) v.2016 v.2021 v.2027 2009 2016 2016 2027 Inari 6799 6825 6810 6841 0,38 0,23 Utsjoki 1308 1241 1225 1205-5,12-2,90 Tana 2951 2910 2882 2821-1,39-3,06 Karasjok 2786 2682 2573 2516-3,73-6,19 Kautokeino 2971 2947 2903 2809-0,81-4,68 1 Ensimmäisen kierroksen alustavan arvioinnin tilanne Vesistöalue kuuluu sekä saamelaisten kotiseutualueeseen että Suomen puolelta kokonaisuudessaan poronhoitoalueeseen. Poronhoitoalueella olevaa valtion maata ei saa käyttää sillä tavoin, että siitä aiheutuu huomattavaa haittaa poronhoidolle. Suunnitellessaan valtion maita koskevia, poronhoidon harjoittamiseen olennaisesti vaikuttavia toimenpiteitä valtion viranomaisten on neuvoteltava asianomaisen paliskunnan edustajien kanssa (poronhoitolaki 53 ). Vesistöalueella toimivat Paistunturin (1), Kaldoaivin (2) ja Muotkatunturin (10) paliskunnat, jotka vastaavat poronhoidosta alueillaan (kuva 13). Kuva 13. Suomen paliskunnat, poronhoitoalue ja saamelaisten kotiseutualueen raja. Lähde: www.paliskunnat.fi Tenojoen vesistöalueella tieverkostoa on suhteellisen vähän (kuva 14). Maantie kulkee kummallakin puolta jokea Tana brusta Karigasniemelle. Suomessa sisämaahan Tenojoen varresta pääsee Angelista, Karigasniemeltä, Utsjoelta ja Nuorgamista Norjan kautta kiertämällä Neidenin kautta Sevettijärvelle ja siitä Inariin. Vesistöalueen Suomen puolella kulkee valtatie Helsingistä Utsjoelle (vt 4, eurooppatie E75). Maantie valmistui Utsjoelle asti vuonna 1959 1 ja se muutettiin valtatieksi Utsjoen sillan rakentamisen jälkeen vuonna 1993. Aiemmin nelostie kulki Kaamasen kautta Karigasniemelle. Utsjoelta tie haarautuu Suomen puolella Tenojoen vartta pitkin kulkevaksi seututieksi nro 970 Nuorgamiin ja Karigasniemelle sekä Tenojoen yli Norjan puolelle. Nuorgamin ja Karigasniemen välinen tie oli valmis polkutienä vuonna 1972 ja se parannettiin maantieksi vuonna 1983 2. Suomen puolella kulkee maantie lisäksi jokivartta pitkin Karigasniemeltä Angelin kylän kautta Inariin (tienrot 9704 ja 9553). Siltoja Tenojoen yli on Utsjoen kirkonkylän lisäksi Karigasniemen kylällä ja Tana brussa Norjan puolella. Taulukko 4. Keskimääräinen vuorokausiliikenne Tenojoen vesistöalueen päätieverkostolla vuonna 2016. Lähde: Liikennevirasto 2017. Tieosuus Tieluokka ja -numero ajoneuvoa/vrk Utsjoki-Kaamanen Valtatie 4 214 Karigasniemi-Kaamanen Kantatie 92 259 Utsjoki-Karigasniemi Seututie 970 131 Utsjoki-Nuorgam Seututie 970 306 Utsjoki-Utsjoen matkailuhotelli Yhdystie 9701 61 Karigasniemi-Angeli Yhdystie 9704 44 Angeli-Inari Yhdystie 9553 41 Norja- Nuorgam 639 Norja-Karigasniemi 723 Norja--Utsjoki 149 1 https://www.mattigronroos.fi/tiet/vt4.htm (Luettu: 16.1.2018) 2 https://www.mattigronroos.fi/tiet/mt970.htm (Luettu 16.1.2018) Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella 16
Kuva 14. Tenojoen vesistöalueen kunnat ja päätieverkosto. Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella 17
Yli 90 % vesistöalueen Suomen puolen pinta-alasta on metsämaata, kosteikoita ja suota (taulukko 5). Rakennetut alueet sijoittuvat pääosin Utsjoen kirkonkylään, Nuorgamiin ja Karigasniemen kylään (kuva 15). Maatalousalueita on hyvin vähän. Norjan puoleinen vesistöalueen osa paljon vuoristoisempi (korkeudet 500 metristä mpy 1000 metriin mpy). Maatalousalueita on Norjan puolella hieman enemmän, mutta pääosin maankäyttö jakautuu saman tyyppisesti kuin Suomen puolella. Taulukko 5. Maankäyttö (CLC2012, Corine Land Cover 2012) Tenojoen vesistöalueella Maankäyttöluokka / Arealtype Suomi [ha] % Suomen puolen pintaalasta Norja 1 [ha] % Norjan puolen pinta-alasta Rakennetut alueet / Bebygd og annet opparbeidet areal 1 406 0,27 438 0,04 Maatalousalueet / Jordbruksareal 442 0,09 7 058 0,63 Metsät sekä avoimet kankaat ja kalliomaat / Skog og annen fastmark 426 512 83,19 913 969 82,01 Kosteikot ja avoimet suot / Myr og våtmark 66 411 12,95 156 013 14,00 Vesialueet / Vann 17 902 3,49 36 978 3,32 Kaikki yhteensä 512 673 100,00 1 114 457 100,00 1 Norsk institutt for bioøkonomi, Norjan osalta pinta-alat suuntaa antava tieto, aineiston tarkkuustaso ei ole tarkoitettu tilastollisiin analyyseihin. Aineisto tuotettu visuaalisiin tarkoituksiin. Norjassa tarkemmat tiedot maankäytöstä on muissa kansallisissa aineistoissa. (Aune-Lundberg & Strand, 2010 Kuva 15. Maankäyttö (CLC2012) Tenon vesistöalueella. Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella 18
Maatalous on keskittynyt jokivarsille. Suomen puolen maataloudesta pääosa on peltoviljelyä. Utsjoen kunnassa oli vuonna 2017 yhteensä 17 viljelymaatilaa ja 4 kotieläintilaa (taulukko 6). Maatilojen määrä on vähentynyt viime vuosina, mutta maatalousmaan määrä (ha) on pysynyt melko samana vuodesta 2013 lähtien (Luonnonvarakeskus 2018a). Taulukko 6. Käytössä oleva maatalousmaa ja kotieläintilojen lukumäärä Utsjoen kunnassa vuonna 2017 (Lähde: SVT: Luonnonvarakeskus 2018a) Kunta Käytössä oleva maatalousmaa (ha) Käytössä oleva maatalousmaa (tilojen lkm) Nautatilojen lukumäärä Sikatilojen lukumäärä Lammastilojen lukumäärä Siipikarjatilojen lukumäärä Utsjoki 233 17 3-1 - 2.3 Kaavoitus Kaavoitus on alueiden käytön suunnittelua, ja kaavoilla päätetään eri toimintojen, kuten asumisen ja työpaikkojen, sijoittuminen kaavoitettavalle alueelle. Kaavoituksella alueiden tulvariskejä voidaan vähentää ohjaamalla merkittävät toiminnot tulvavaara-alueiden ulkopuolelle. Maankäytön suunnittelu on tehokkain keino vähentää alueiden tulvariskejä. Maankäytön suunnittelu perustuu maankäyttö- ja rakennuslakiin (MRL). Maankäytön suunnittelujärjestelmään kuuluvat valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet, maakuntakaava, yleiskaava ja asemakaava. Maakuntakaava ohjaa periaatteet ja suuntaviivat alueiden käytölle ja yleiskaavoissa ja asemakaavoissa määrätään tarkemmat määräykset tulvauhan alaisen alueen rakentamisesta. Valtioneuvoston päättämät valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet (VAT) ovat osa maankäyttö- ja rakennuslain mukaista alueidenkäytön suunnittelujärjestelmää. Maakunnan suunnittelussa ja muussa alueiden käytön suunnittelussa on huolehdittava valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden huomioon ottamisesta siten, että edistetään niiden toteuttamista (MRL 24 ). Uusien VAT:ien mukaisesti tulvaasiat tulee huomioida seuraavasti: "Varaudutaan sään ääri-ilmiöihin ja tulviin sekä ilmastonmuutoksen vaikutuksiin. Uusi rakentaminen sijoitetaan tulvavaara-alueiden ulkopuolelle tai tulvariskien hallinta varmistetaan muutoin." Maakuntakaavassa suunnitellaan rakentamisen ja ympäristön kehittämisen suunnat maakunnassa tuleville vuosikymmenille. Maakuntakaava on ohjeena kuntien kaavoitukselle ja muulle viranomaistoiminnalle, jolla vaikutetaan alueidenkäyttöön. Maakuntakaavan laatii ja siitä päättää maakunnan liitto. Maakuntakaavaa laadittaessa valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet on otettava huomioon ja kaavaa laadittaessa on kiinnitettävä huomiota maakunnan oloista johtuviin erityisiin tarpeisiin. Tenojoen vesistöalueen Suomen puoleisella osalla on voimassa 28.1.2008 vahvistettu Pohjois-Lapin maakuntakaava. Tulviin liittyen voimassaolevassa maakuntakaavassa on koko kaava-aluetta koskeva määräys: "Tulva-, sortuma- ja vyörymävaara- alueet on osoitettava yleis- ja asemakaavoissa joko alueina tai rakentamisrajoituksina. Rakennuspaikkoja ei saa suunnitella sijoitettavaksi alueille, joilla on tulvan, sortuman tai vyörymän vaaraa.". Pohjois-Lapin maakuntakaavan päivittäminen on tullut vireille vuonna 2017. Yleiskaava on kunnan yleispiirteinen maankäytön suunnitelma. Sen tehtävänä on yhdyskunnan eri toimintojen, kuten asutuksen, palvelujen ja työpaikkojen sekä virkistysalueiden sijoittamisen yleispiirteinen ohjaaminen sekä toimintojen yhteensovittaminen. Yleiskaavoituksella ratkaistaan tavoitellun kehityksen periaatteet, ja yleiskaava ohjaa alueen asemakaavojen laatimista. Alueella on voimassa kaksi osayleiskaavaa, toinen Nuorgamissa ja toinen Karigasniemellä. Utsjoen osayleiskaava on vireillä. Tulvariskit on huomioitu merkitsemällä tulva/eroosiouhatut alueet kaavakarttoihin ja antamalla kaavamääräys alimmaksi rakentamiskorkeudeksi (taulukko 7). Pulmankijärven alueella on oma yleiskaava. Tenojoen varrella on lisäksi muutama rantakaava, joissa ei ole esitetty kaavamääräyksiä tulviin liittyen. Rantakaavoissa rakennusalueet sijaitsevat korkeiden törmien päällä. Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella 19
Taulukko 7. Tenojoen vesistöalueen yleiskaavat, jotka sijoittuvat vesistöjen läheisyyteen Yleiskaava Hyväksytty Miten tulvariskit huomioitu Pulmankijärven rantayleiskaava 9.11.2001 Nuorgamin osa-alueen osayleiskaava Tenonlaakson rantaosayleiskaavan muutos Nuorgamin kyläalueella Karigasniemen osa-alueen osayleiskaava 5.6.2007 Kaavamääräys: Muun kuin saunarakennuksen etäisyyden keskiveden mukaisesta rantaviivasta on oltava vähintään 40 m ja kosteudelle alttiin rakennusosat vähintään 2,5 m sen yläpuolelle, ellei maasto ym. maisemallisista syistä ole tarpeen tehdä poikkeusta. Alle 16 k-m 2 saunarakennus voidaan sijoittaa vähintään 20 m etäisyydelle keskiveden mukaisesta rantaviivasta. Kaavamääräys: Rakennusten alimmat kastumiselle arat rakenteet tulee sijoittaa vähintään korkeustasolle hw/50 (keskimäärin 50 vuoden välein toistuva tulvaveden korkeus) + 1 m 5.9.2014 Ei ole kaavamääräystä 28.9.2011 Utsjoen osa-alueen osayleiskaava vireillä Kaavamääräys Kaavamääräys: Rakennusten alimmat kastumiselle arat rakenteet tulee sijoittaa vähintään korkeustasolle HW/50 (keskimäärin 50 vuoden välein toistuva tulvaveden korkeus) + 1 m. Mikäli tällä tavoin saatu korkeus on havaintojen mukaan joskus ylitetty, tulee tämä ylin havaittu tulvakorkeus ottaa määrääväksi rakennuspaikkaa ja perustamiskorkeutta hyväksyttäessä. Maankäytön suunnittelun tasoista asemakaava on yksityiskohtaisin kaava. Myös asemakaavoissa tulvariskit huomioidaan kaavamääräyksin ja kaavamerkinnöin. Asemakaavat pyritään suunnittelemaan jo lähtökohtaisesti siten, että tulvavaara-alueille ei sijoiteta uutta rakentamista (MRL 116 ). Joissakin poikkeustapauksissa rakentamisen mahdollistavia tontteja on esitetty tulvavaara-alueille kaavaan, mutta niiden osalta on yleensä tarkistettu maanpinnan riittävä korkeus maastomittauksin ja lisäksi on esitetty kaavamääräys, jonka mukaisesti alimmat kastuvat rakenteet tulee sijoittaa suositusten mukaisesti vähintään kerran 100 vuodessa toistuvan tulvakorkeuden yläpuolelle. Asemakaavassa voi olla myös yksityiskohtaisia määräyksiä ranta-alueelle rakentamisessa (rakennuspaikan korkeusasema, materiaalit, pengerrys yms.) tai tulvasuojauksen rakentamisesta. Asemakaavan määräys alimmasta rakentamiskorkeudesta voi olla muodoltaan samanlainen kuin em. yleiskaavoissa esitetyt määräykset. Tenojoen vesistöalueella on voimassa kaksi asemakaavaa, toinen Utsjoen kirkonkylälle ja toinen Aittisuvannossa. Utsjoen kirkonkylän asemakaavan muutos ja laajennus on vireillä. Norjan puolella on koko kunnan kattavat maankäyttösuunnitelmat Tanan, Karasjoen ja Kautokeinon kunnissa. Norjan puolella on ainakin neljä tarkempaa yleiskaava; Tana bru, Karasjoen keskusta, Grensen ja Bakiljoki. (Alaraudanjoki ym. 2001.) Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella 20
2.4 Vesien tila Tulvariskien hallintaa ja vesienhoitoa koskeva lainsäädäntö edellyttää, että tulvariskien hallinnan toimenpiteet on sovitettava yhteen vesienhoidon ympäristötavoitteiden kanssa. Tulvariskien hallinnan suunnittelussa on otettava huomioon, että suunniteltavat toimenpiteet eivät saa vaarantaa merkittävästi vesienhoidossa suunniteltujen ja toteutettujen toimenpiteiden tavoitteita ja vaikutuksia. Parhaassa tapauksessa tulvariskien hallinnan toimenpiteet voivat tukea vesienhoidon hyvän ekologisen tilan tavoitetta ja parantaa vedenlaatua. Vesienhoidon tavoitteita voivat uhata lähinnä perkaukset, penkereet ja virtaamien ja vedenkorkeuksien säännöstely. Niitä suunniteltaessa ja toteutettaessa vaikutukset ekologiseen tilaan ja veden laatuun täytyy ottaa erityisesti huomioon. Vesienhoidon ympäristötavoitteet perustuvat vesienhoitolain (1299/2004) 21 25 :iin. Vesienhoitosuunnitelman ja toimenpideohjelman tavoitteena on, että pinta- ja pohjavesimuodostumien tila ei heikkene ja että niiden tila on vähintään hyvä keinotekoisten ja voimakkaasti muutettujen vesimuodostumien tila ei heikkene ja että niillä on vähintään hyvä saavutettavissa oleva ekologinen tila ja hyvä kemiallinen tila pintavesimuodostumia suojellaan, parannetaan ja ennallistetaan, siten että aiemmissa kohdissa tarkoitettu tila voidaan saavuttaa viimeistään vuonna 2015 pohjavesimuodostumia pilaavien aineiden pitoisuuksien pysyvää ja merkittävää kasvamista ehkäistään. Kuva 16. Tenon-Näätämöjoen-Paatsjoen vesienhoitoalueen vesien tila vuonna 2013. (Räinä ym. 2017) Tenojoen vesistöalue on osa Tenon- Näätämöjoen-Paatsjoen vesienhoitoaluetta. Vesienhoitoalueen järvistä kaikki on luokiteltu hyvään tai erinomaiseen ekologiseen tilaan (kuva 16). Hyvää huonompaa tilaan ei ole luokiteltu yhtään järveä. Jokivesistöistä ainoastaan Akujoki Paatsjoen vesistöalueella on luokiteltu vedenlaadun perusteella huonoon tilaan. Pohjavesistä kaikki ovat hyvässä tilassa. (Räinä ym. 2015.) Taulukko 8. Tilatavoitteet vesienhoitoalueen jokivesissä ja järvissä osa-alueittain (ei voimakkaasti muutetut vedet) vuoteen 2021 mennessä. (Räinä ym. 2015) Jokivedet [km / %] Järvet [km 2 / %] Osa-alue Erinomaisena säilyminen Hyvänä säilyminen Hyvän saavuttaminen Erinomaisena säilyminen Hyvänä säilyminen Luttojoki-Nuorttijoki 481 / 96 18 / 4 0 8,5 / 92 0,7 / 8 Näätämöjoki 234 / 100 0 0 137,1 / 78 38,5 / 22 Paatsjoki 1380 / 94 82 / 6 14 / <1 440,4 / 28 1109,7 / 72 Tenojoki 880 / 91 88 / 9 0 56,7 / 90 6,2 / 10 Yhteensä 2975 / 94 187 / 6 14 / 0 642,7 / 36 1155,1 / 64 Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella 21
2.5 Suojelualueet ja kulttuuriperintö Suojelualueet Suomen puolella vesistöalueella on 12 Natura2000 aluetta, joista neljä kuuluu vesienhoidon järjestämisen suojelualuerekisteriin (taulukko 9). Suojelualuerekisteriin valituilla suojelualueilla veden tilan ylläpidolla tai parantamisella on suuri luonnonsuojelullinen merkitys suoraan vedestä riippuvaisten elinympäristöjen tai lajien suojelun kannalta. Pöyrisjärven erämaa-alueesta (FI 1300103) ja Lemmenjoen kansallispuistosta (FI 1300201) on Tenon vesistöalueella vain hyvin pienet alueet vesistöalueen reunoilla. Suojelualueet peittävät noin 70 % vesistöalueen Suomen puoleisesta pinta-alasta (kuva 17). Norjassa ei ole Natura2000- luokitusta, mutta vastaavanlainen luokittelu on kehitteillä. Taulukko 9. Vesienhoidon järjestämisen suojelualuerekisteriin valitut Natura2000 alueet Tenon vesistöalueen Suomen puolella ja suojelualueet Norjan puolella ID Nimi Tyyppi Peruste suojelualuerekisteriin valinnalle FI1302001 Kevo SCI ja SPA FI1302002 Kaldoaivin erämaa SCI ja SPA Jokireitit, tunturijoet ja -purot. Lohi. Lähteet ja lähdesuot Luontotyypit, mm. tunturijoet ja -purot ja jokireitit. Kalasto, mm. lohi. Uhanalainen laji. FI1302003 Paistunturin erämaa SCI Jokireitit, tunturijoet ja -purot. Lohi. FI1302004 Pulmankijärvi SCI Tunturijoet ja -purot, lohi. Norja Øvre Anarjohka Nasjonalpark Nasjonalpark Norja Ovdaldasvarri Naturreservat Norja Harrelv Naturreservat Norja Tanamunningen Naturreservat Norja Oahcesaisuolo Naturreservat Norja Gossjohka Naturreservat Kulttuurimaisema 3 Ympäristöministeriön johdolla on inventoitu maaseudun edustavimpia kulttuurimaisemia, joiden arvo perustuu monimuotoiseen kulttuurivaikutteiseen luontoon, hoidettuun viljelymaisemaan ja perinteiseen rakennuskantaan. Valtakunnallisesti arvokkaita maisema-alueita on Suomessa156. Valtioneuvosto on tehnyt periaatepäätöksen maisema-alueista ja maisemanhoidon kehittämisestä 1995. Arvokkaat maisema-alueet otetaan huomioon maankäytön suunnittelussa. Tenojoen vesistöalueella on kaksi valtakunnallisesti arvokasta maisema-aluetta: Utsjoen ja Tenojoen laaksot. Maailmanperintökohteet Suomessa on tällä hetkellä seitsemän Unescon maailmanperintökohdetta, joista kuusi kulttuurikohdetta ja yksi luontokohde. Jokainen Suomen kohteista edustaa yleismaailmallisesti erityisen arvokasta kulttuuri- tai luonnonperintöä. Tenojoen vesistöalueen Suomen puolella ei sijaitse maailmanperintökohteita. Rakennettu kulttuuriympäristö 4 Rakennettua kulttuuriympäristöä ovat kaupunkien, kuntakeskusten ja maaseudun eri ikäiset rakennukset ja rakennetut alueet, niitä yhdistävät liikenneväylät ja energiaverkot. Rakennettu ympäristö on kehittynyt vaiheittain esihistorialliselta ajalta ja keskiajalta lähtien ja jatkunut Ruotsin kuningaskunnan, Venäjän keisarikunnan sekä itsenäisen tasavallan aikana. Valtaosa Suomen rakennetusta ympäristöstä on hyvinvointivaltion rakentamisen ajalta. Museovirasto on inventoinut vuonna 2009 valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt (RKY 2009). Inventoinnin kohteet tulee huomioida alueidenkäytön suunnittelussa. Tietoa inventoinnin kohteista on luettavissa internetissä sivulla www.rky.fi. Vesistöalueen 3 https://www.museovirasto.fi/fi/kulttuuriymparisto/kulttuurimaisema, luettu 27.3.2018 4 https://www.museovirasto.fi/fi/kulttuuriymparisto/rakennettu-kulttuuriymparisto, luettu 27.3.2018) Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella 22
rakennettuja kulttuuriympäristöjä ovat: Strömstadin rauhan rajakivet, Alakönkään koskenkiertotie, Utsjoen kirkkomaisema, Utsjoen postipolku ja postituvat, Tenojokilaakson ja Utsjokilaakson saamelaisasutus Välimaassa, Dalvadaksessa, Rauduskaidissa, Mieraslompolossa ja Fallejohkassa. Lisäksi rakennettuihin kulttuuriympäristöihin kuuluu seitsemän poroerotuspaikkaa/ -aitaa. Kirkollisten rakennusten suojelusta 5 on säännöksiä sekä evankelis-luterilaista kirkkoa koskevassa kirkkolaissa (1054/1993) että laissa ortodoksisesta kirkosta (985/2006). Kirkkolain mukaan kaikki ennen vuotta 1917 rakennetut evankelis-luterilaiset kirkolliset rakennukset kiinteine sisustuksineen ja taideteoksineen ovat suojeltuja. Kirkkojen lisäksi kirkollisiin rakennuksiin kuuluvat mm. kellotapulit ja hautakappelit. Myös ortodoksisesta kirkosta annetun lain mukaan ennen vuotta 1917 rakennettu kirkko on kiinteine sisustuksineen, taideteoksineen ja piha-alueineen suojeltu. Tenojoen vesistöalueella on yksi kirkkolain nojalla suojeltu kirkko; Utsjoen kirkko. Merkittävä osa valtion omistamista rakennuksista, rakennusryhmistä ja rakennetuista alueista on suojeltu asetuksella (480/1985). Asetuksen nojalla tehdyt suojelupäätökset pysyivät voimassa omistuksesta riippumatta, vaikka asetus kumottiin kun laki rakennusperinnön suojelemisesta säädettiin (498/2010). Rakennusperinnön suojelemisesta 6 annetun lain (498/2010) nojalla voidaan suojella rakennusten lisäksi rakennelmia, rakennusryhmiä tai rakennettuja alueita. Niillä tulee olla merkitystä rakennushistorian, rakennustaiteen, rakennustekniikan, erityisten ympäristöarvojen tai rakennuksen käytön tai siihen liittyvien tapahtumien kannalta. Suojelu voi koskea myös rakennuksen osaa, rakennuksen kiinteää sisustusta taikka muuta rakentamalla tai istuttamalla muodostettua aluetta. Tenojoen vesistöalueella valtion asetuksella (480/1985) suojeltuja kohteita ovat: Utsjoen pappila ja Utsjoen poliisiasema. Arkeologinen kulttuuriperintö 7 Kiinteät muinaisjäännökset ovat keskeinen osa arkeologista kulttuuriperintöä ja ne on rauhoitettu muinaismuistolailla muistoina Suomen aikaisemmasta asutuksesta. Arkeologiseen kulttuuriperintöön kuuluu myös sellaisia rakenteita ja paikkoja, joita Museoviraston linjauksen mukaisesti ei lueta muinaismuistolain tarkoittamiin kiinteisiin muinaisjäännöksiin, mutta joiden säilyttämistä pidetään perusteltuna niiden historiallisen merkityksen ja kulttuuriperintöarvojen vuoksi. Tällaisia kulttuuriperintökohteita voidaan esittää säilytettäväksi esimerkiksi kaavoituksen keinoin. Museovirasto ylläpitää muinaisjäännösrekisteriä, johon on koottu muinaismuistolain (295/1963) nojalla rauhoitetut kiinteät muinaisjäännökset. Vesistöalueen Suomen puoleiselta osalta on löydetty lähes 500 kiinteää muinaisjäännöstä. Osalle pistemäisistä kohteista on digitoitu aluemainen rajaus, joka kuvaa muinaisjäännöksen laajuutta tämänhetkisen tutkimustiedon perusteella. Aluemaisia rajauksia vesistöalueella on 228 kappaletta. Norjan puolella vanhoja kulttuurikohteita on noin 280 kappaletta (metsästyskuoppia, uhrikiviä ja paikkoja jne.) ja 230 rakennusta, jotka ovat kulttuurihistoriallisesti kiinnostavia (rakennukset, jotka on rakennettu ennen vuotta 1945). 5 https://www.museovirasto.fi/fi/kulttuuriymparisto/rakennettu-kulttuuriymparisto/kirkolliset-kulttuuriymparistot, luettu 27.3.2018 6 https://www.museovirasto.fi/fi/kulttuuriymparisto/rakennettu-kulttuuriymparisto/rakennusperintolailla-suojelu, luettu 27.3.2018 7 https://www.museovirasto.fi/fi/kulttuuriymparisto/arkeologinen-kulttuuriperinto, luettu 27.3.2018 Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella 23
Taulukko 10. Kulttuuriympäristökohteet Tenon vesistöalueen Suomen puolella Luokka Maailmanperintökohteet - RKY kohteet Valtion asetuksella suojellut kohteet ja suojellut kirkot Kirjastot, arkistot, museot - Muinaisjäännökset Kohde Strömstadin rauhan rajakivet Alakönkään koskenkiertotie Utsjoen kirkkomaisema Utsjoen postipolku ja postituvat Tenojokilaakson saamelaisasutus (Välimaa ja Dalvadas) Utsjokilaakson saamelaisasutus (Raudusskaidi, Mieraslompolo ja Fallejohka) Poroerotuspaikat ja -aidat (Badusoaivi, Erttegvarri, Vadat, Ailigas, Cohkavárri, Ristenasoaivvi ja Gárdemaras) Utsjoen pappila (sis. 11 rakennusta/rakennelmaa) Utsjoen kirkko ja vanha sakasti Utsjoen poliisiasema (sis. 4 rakennusta/rakennelmaa) 448 muinaisjäännöstä ja 228 muinaisjäännösaluetta Kuva 17. VPD Natura 2000 -alueet ja kulttuuriperintökohteet Tenon vesistöalueella Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella 24
2.6 Tulvasuojelu Vesistöalueella ei ole massiivisia tulvasuojausrakenteita. mutta joitakin pienempiä tulvasuojelutoimenpiteitä on tehty (Ollila ym. 2000). Vetsijoen suuhun on rakennettu tulvasuojaus (noin 100 metrin penkere) suojelemaan asutusta jäidenlähdön ja tulvan aiheuttamilta vaaratilanteilta. (Lundvall ym. 2001). Noin 2,5 km Nuorgamin kylästä Utsjoelle päin on muutama tila suojeltu tulvilta parantamalla tilojen läheltä kulkevan uoman virtauskykyä paannejääongelmien vuoksi vuonna 1999. Eroosiosuojauksia on rakennettu kriittisiin kohtiin, missä on asutusta ja aktiivista maataloutta, mutta vain pienelle osalle jokivartta. Valtion kustannuksella Suomen puolella on rakennettu rantasuojauksia yhteensä 10 490 metriä. Vuosina 1976-1994 on suojattu Ailigasniemi, Nuvvusjokisuu, Teppanansaari, Nilijoki, Aittijoki, Nuorpiniemi, Reisti, Rovisuvanto, Nuorgam, Polvarinniemi, Inarijoki, Savikoste, Vetsijoki ja Ylä-Pulmankijoki. (Monikäyttösuunnitelma 2000) Norjan puolella on rakennettu eroosiosuojauksia pääuomaan (valtioiden välisellä rajaosuudella) yhteensä 8 800 metriä. Karasjoella on rakennettu eroosiosuojauksia Karasjoen kylän ja pääuomaan yhtymäkohdan välillä yhteensä 13 600 metriä. Osa Karasjoen kylän ympärillä olevista suojauksista toimii myös tulvasuojauksena. Tenon pääuomassa Pulmangin ja jokisuun välillä on rakennettu eroosiosuojauksia yhteensä 22 800 metriä. Suomen puolella on laadittu tulvavaarakartta Nuorgamin kylälle (2012). Norjan puolella on laadittu tulvavaarakartat neljälle alueelle: Karasjok (2002) 8, Polmak 9 (2006), Seida (2006) ja Bonakas (2006). Tenojoen vesistö on osa koko Suomen kattavaa valtakunnallista vesistömallia. Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämässä vesistömallissa näkyy aluesadanta, lumipeite, haihdunta maalta ja järvistä, painannevarastot, maankosteus, maan pintakerroksessa liikkuva vesi, pohjavesi, valunta sekä järvet ja joet. Mallin laskemien vesistöennusteiden avulla voidaan arvioida mm. tulvariskiä ja jääpatojen syntyajankohtaa. Ennustekuvat päivittyvät automaattisesti useita kertoja vuorokaudessa. 2.7 Vesistörakenteet ja vesistön käyttö Norjan vesistöennusteet: http://www.varsom.no/flomog-jordskredvarsling/vannforingsprognoser/ Suomen vesistöennusteet: www.ymparisto.fi/ennusteetjavaroitukset Tenojoen yli on rakennettu kolme siltaa; yksi Karigasniemellä (Inarijoen torvikosken silta (nro 936)), yksi Utsjoella (Saamen silta (nro 1915)) ja yksi Norjan puolella Tana brussa. Tenojoen sivu-uomien yli tiet kulkevat joko sillan tai rumpujen päältä. Taulukossa 10 listattujen siltojen lisäksi Tenojoen varressa kulkevalla tiellä on lukuisia tierumpuja. 8 Karasjoen tulvavaarakartoitusraportti http://publikasjoner.nve.no/flomsonekart/2002/flomsonekart2002_01.pdf 9 Tulvavaarakartoitusraportti Polmak, Bonakas ja Seida http://publikasjoner.nve.no/flomsonekart/2006/flomsonekart2006_09.pdf Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella 25
Taulukko 11. Päätieverkoston sillat Tenojoen vesistöalueella. (Lähde: Liikennevirasto.) Tieosuus Tieluokka ja - numero Utsjoki-Kaamanen Valtatie 4 1. Alaseitsikkojoen silta (975) 2. Yläseitsikkojoen silta (974) 3. Mielkejoen silta (5065) 4. Patonivan silta (971) 5. Rassiojan silta (5064) 6. Kenesosken tulva-aukon silta (5081) 7. Keneskosken silta (969) Sillan nimi (numero) 8. Suukosken silta (968) 9. Leppäjoen silta (5070) 10. Korretojan silta (5071) 11. Harabjoen silta (5068) 12. Iivanashjoen silta (965) 13. Kuktshjoen silta (1928) 14. Moalkkijoen sitla (962) Karigasniemi-Kaamanen Kantatie 92 1. Pyhäharjunojan silta (552) Utsjoki-Karigasniemi Seututie 970 Utsjoki-Nuorgam Seututie 970 Karigasniemi-Angeli Yhdystie 9704 1. Äimäjoen silta (1638) 2. Nuorasjoen silta (5060) 3. Kuoppilasjoen silta II (1711) 4. Kuoppilasjoen silta I (1710) 5. Paddajoen silta (1709) 6. Pahkojalvenojan silta (1708) 7. Tanssijoen silta (5056) 8. Kosterjoen silta (1706) 9. Paatusjoen silta (5054) 1. Utsjokisuun silta (979) 2. Ailigaspuron silta (980) 3. Virtaveijoen silta (981) 4. Vetsikkojoen silta I (1514) 5. Vetsikkojoen silta II (1516) 1. Pasijoen silta (894) 2. Karigasjoen silta I (1887) 3. Karigasjoen silta II (1888) 4. Nuhppirjoen silta (1697) 5. Kamiljoen silta (1695) 10. Hannunjoen silta (1704) 11. Nuvvusjoen silta (1703) 12. Nilijoen silta II (1702) 13. Nilijoen silta I (1701) 14. Jeägelveijoen silta (1700) 15. Akujoen silta (1635) 16. Piesjoen silta (1634) 17. Kaivojoen silta (1633) 18. Vulliojan silta (5034) 6. Vetsikkojoen tulvauoman silta (5134) 7. Yläjeägelveijoen silta (1515) 8. Alajeägelveijoen silta (1502) 6. Palggakjoen silta (1962) 7. Kuoldnajoen silta (1693) 8. Kuoddeveäijoen silta (1964) 9. Soulusjoen silta (1963) 10. Vuobmaveäijoen silta (1965) Tenojoella lohen kalastus on vesistön käyttömuodoista tärkein. Kalastus on tärkeä sekä luontaiselinkeinona että matkailun näkökulmasta. Kalastusta harjoitetaan verkoilla, padoilla, nuotalla, kulkuttamalla sekä vapa- ja viehekalastuksena. Eräitä kalastustapoja voivat harjoittaa vain kalastusoikeuden omaavat paikalliset asukkaat ja sellaiselta perintönä kalastusoikeuden saaneet henkilöt. Kalastuksen lisäksi vesistöalueella harjoitetaan porotaloutta ja jonkin verran maataloutta. (Lapin ympäristökeskus 2006.) Inarijokea ja Tenojokea käytetään vesireittinä ja liikenneväylänä. Veneilyyn liittyen on Tenojoen varrella jonkin verran rantautumis- ja vesillelaskupaikkoja. Vesistöalueella on jonkin verran luontopolkuverkostoa (mm. Kevon reitti ja Sulaojan luontopolku). Vesistöalueella on talviaikaan moottorikelkkareitit mm. Sevettijärveltä ja Utsjoelta Nuorgamiin. Hiihtoreittejä on Utsjoen ja Karigasniemen kylien läheisyydessä. (Lapin ympäristökeskus 2006.) Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella 26
3 Historiallinen tulvatieto 3.1 Toteutuneet tulvat Tenojoella esiintyy lähes vuosittain jonkinasteinen tulva jäiden lähdön yhteydessä. Tenojoen suurilla virtaamilla ei kuitenkaan yleensä kastu rakennuksia, sillä Tenojoki on leveä ja virtaa syvässä kanjonissa. Suurimpia vahinkoja on syntynyt silloille ja tiepenkereille, kun suuret virtaamat syövyttävät maa-ainesta ja jäät puskeutuvat teille. (Ollila ym. 2000.) Alla olevaan taulukkoon on koottu Tenojoen suurimpia tulvavuosia. Taulukko 12. Suurimpia tulvia Tenojoen vesistöalueella. Vuosi Tulvatyyppi Vedenkorkeus/Virtaama Lisätieto 1917 jääpato NVE Polmak: 3429 m 3 /s (13.6.) Jääpato Karasjoessa Ajunjargassa 10 1920 NVE Polmak: 3844 m 3 /s (21.5.) Hetkellinen huippuvirtaama 3866 m 3 /s 1938 1959 Jääpato 1967 Alaköngäs: 1610 m 3 /s (31.5.) 1968 vesistötulva/ jääpato NVE Polmak: 3208 m 3 /s (8.6.) Alaköngäs: 2735 m 3 /s (8.6. suurin havaittu) 1938 tapahtui tulva, jolla oli vakavat vaikutuksen Karasjoen kylään. Mahdollisesti vahinkoja myös alempana Tenojoessa. Vuonna 1959 Karasjoen kylässä oli suuri tulva. Tulvan aiheutti pääosin suuri jääpato Ajunjarga (vai Markanjarga) nimisessä paikassa. Suuria alueita kylästä, monet rakennukset ja tärkeää infrastruktuuria kärsi tulvasta. Yli 700 ihmistä evakuoitiin kodeistaan. Mahdollisesti vahinkoja myös alempana Tenojoessa. Vuoden 1967 suuri tulva kaatoi kaikki puut Gárnjárgan saarelta 11. Kevät tuli myöhään ja lumi suli toukokuussa. Vuonna 1968 tapahtui myös suuri tulva Karasjoella. Useita rakennuksia ja koteja oli tulvan vaikutusalueella. Tulvan aiheutti jääpadon ja suuren tulvavirtaaman yhdistelmä. Vuonna 1968 tulvavirtaama oli suurin sitten edellisen huipun vuonna 1920. 1970 jääpato Alaköngäs: 2406 m 3 /s (12.5.) 1978 1981 NVE Polmak: 2706 m 3 /s (26.5.) Alaköngäs: 2506 m 3 /s (26.5.) NVE Polmak: 2317 m 3 /s (25.5.) Alaköngäs: 2149 m 3 /s (24.5.) 1984 jääpato NVE Polmak: 2485 m 3 /s (19.5.) Alaköngäs: 2545 m 3 /s (19.5.) 1999 jääpato Alaköngäs: 694 m 3 /s (29.4.) 2000 NVE Polmak: 2253 m 3 /s (1.6.) Alaköngäs: 2155 m 3 /s (1.6.) Vuoden 1984 12 korkea vedenkorkeus aiheutui nopeasta lumen sulamisesta ja jääpadosta Syksyllä 1998 jäänlähtö aiheutti jääpadon, joka ylettyi uoman pohjaan asti. Jääpato aiheutti keväällä 1999 suuren tulvan Utsjokisuuhun (Monikäyttösuunnitelma 2000). Lumen sulaminen aiheutti Lapin jokiin toisen, äkillisesti nousseen kevättulvan 20.5 jälkeen. Tenojoella jäiden ruuhkautuminen Karnjargan saarta vasten 20-23.5. nostatti veden Niemelän ja Karnjargan kylien kohdalla 1,5 m vuonna 1922 havaittua aiempaa ennätystä ylemmäksi. 13 13 tilaa kärsi vahingoista, joiden kokonaissumma nousi hieman yli 260 000. 8 tilaa kärsi vuoden 2000 kevättulvasta, jolloin virtaama oli sateista ja lumen nopeasta sulamisesta johtuen suuri. 2005 Alaköngäs: 2095 m 3 /s (28.5.) 10 Modellering av isdammer i Karasjohka http://publikasjoner.nve.no/rapport/2001/rapport2001_14.pdf 11 Utsjoen osa-alueen yleiskaavan selostus, 22.1.2014 http://www.utsjoki.fi/media/tekninen/kaavoitus/utsjoen%20oyk%20luonnos/utsjoen%20oyk_selostus%20suomi.pdf 12 Hydrologinen yleiskatsaus 1984-1986. http://www.miljo.fi/default.asp?contentid=20066&lan=fi 13 Hydrologinen kuukausitiedote 1999. http://hdl.handle.net/10138/206322 Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella 27
Suurin Pulmangissa mitattu tulva tapahtui vuonna 1920, jolloin virtaama oli 3844 m 3 /s (hetkellinen huippuvirtaama 3866 m 3 /s) (kuva 18) Norjalaisen toistuvuusanalyysin mukaan Pulmangin suurin havaittu virtaama vastaa kerran sadassa vuodessa toistuvaa tulvaa (Pettersson 2002) (taulukko 13). Ylempänä vesistöalueella, Karigasniemellä, suurin tulva on tapahtunut vuonna 1981,jolloin virtaama oli 1300 m 3 /s, mikä vastaa kerran sadassa vuodessa toistuvaa tulvavirtaamaa. (Alaraudanjoki ym. 2001) Vedenkorkeus samoihin aikoihin oli N43 +127,48 m. Kuva 18. Kevään huippuvirtaamat ja lineaarinen trendiviiva NVE:n Polmakin havaintoasemalla. Alueella on vähän rakennettuja alueita, joten rankkasateiden merkitys tulvariskien aiheuttajana vesistöalueella ei ole suuri. Jatkuva pidempiaikainen rankkasade voi kuitenkin nopeasti lisätä virtaamia sivujoissa, maaston suurien korkeuserojen ja vähäisen järvien ja soiden määrän aiheuttaman valuman kasvun myötä. Viimeisimmät sateista johtuneet tulvat on havaittu syksyllä 1999, jolloin syksyn virtaamat ovat olleet poikkeuksellisen suuret kaikilla Tenon havaintoasemilla. Ko. Syystulva oli lähes kaksi kertaa suurempi kuin aiemmin havaitut (kuva 19). Kuva 19. Syksyn (elokuu-lokakuu) huippuvirtaamat ja lineaarinen trendiviiva NVE:n Polmakin havaintoasemalla. Taulukko 13. Gumbelin jakauman mukaiset virtaamat (m 3 /s) eri tulvan toistuvuuksille Alakönkään, Onnelansuvannon ja Karigasniemen havaintoasemilla. Tulvan toistuvuus Alaköngäs 1963-2017 Onnelansuvanto 1959-2017 Karigasniemi 1961-2017 Karasjoki 1974-1991 Polmak 1912-2000 1/20a 2405 1767 905 886 3000 1/50a 2723 1995 1073 1001 3500 1/100a 2962 2166 1198 1085 3880 1/250a 3276 2391 1363 1163 1 4250 1 1/1000a 3751 2731 1613 1268 2 4750 2 1 Norjalaisilla toistuvuus 1/200a 2 Norjalaisilla toistuvuus 1/500a Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella 28
Suurimman kevätvirtaaman päivämäärä Onnelansuvannon havaintoasemalla on keskimäärin 23.5 (vuodet 1959-2017). Aikaisin tulvahuippu (29.4) on esiintynyt vuonna 1990 ja myöhäisin (11.6) vuonna 1997 (kuva 20). Tulvahuippujen päivämääristä muodostetun lineaarisen trendin mukaan tulvahuippu näyttäisi aikaistuneen tultaessa 1960-luvulta tähän päivään. Vuosien välillä on kuitenkin paljon hajontaa ja joinakin keväinä tulvahuippuja voi olla enemmän kuin yksi, mitä ei ole huomioitu kuvassa 20. Kuva 20. Vuosien 1959-2017 kevään suurimman virtaaman päivämäärät Onnelansuvannossa. 3.2 Jääpatotulvat Teno on ainoa suuri joki, joka virtaa etelästä pohjoiseen sekä Norjassa että Suomessa. Sulaminen alkaa yleensä eteläisimmästä ja korkeimmasta päästä keväisin. Yhdistettynä suhteellisen isoon jäänpaksuuteen tilanne johtaa vakaviin jääpatoprosesseihin, jolloin suuret määrät sulavaa jäätä virtaa alavirtaan, missä kohtaavat kovempaa vielä sulamatonta jäätä pienemmän virtaaman alueilla ja mahdollisesti alkavat muodostaa jääpatoa. Jääpatoja esiintyy jollakin tasolla joka vuosi, mutta vaikutukset eroavat vuosittain melko paljon. Jääpadot ovat historiallisen tiedon mukaan aiheuttaneet joko samansuuruisia tai jopa suurempia tulvia kuin kevätvirtaamat ilman jääpatoja. Jääpatotulvat tapahtuvat usein huomattavasti nopeammin kuin vesistötulvat. Jäänlähtö tapahtuu yleensä joitakin päiviä ennen suurinta tulvavirtaamaa. Jään ominaisuuksia on mitattu vuodesta 1997 lähtien jokisuusta Karasjoen alaosalle asti. Jään paksuus on yleensä suurimmillaan 80-100 cm välillä (maalis-huhtikuun vaihteessa). Jää on melko paksua verrattuna suurimpaan osaan muita suuria jokia Pohjois-Norjassa ja Suomessa. Vesikerroksia jääkerrosten väleissä esiintyy hyvin harvoin Tenon jääprofiileissa. Suuria määriä hyydettä muodostuu jääkannen alle tietyissä paikoissa mm. Alakönkäällä. Yleisimmät jääpatojen muodostumispaikat on esitetty kuvassa 21. Jääpatoja on muodostunut useisiin kohtiin, joissa veden virtausnopeus on alhainen. Yleisimmät jääpatojen muodostumispaikat ovat Yläköngäs ja Alaköngäs (Alaraudanjoki ym. 2001). Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella 29
Kuva 21. Havaittujen jääpatojen tyypillisimmät sijainnit. Räjähteitä on käytetty aiemmin massivisten jääpatojen purkuun, mutta niiden on havaittu olevan tehottomia ja lisäksi niistä voi aiheutua haittaa ympäristölle. Jääpadot purkautuvat yleensä muutaman päivän jälkeen muodostumisesta, kun veden paine ylävirran puolelta on tarpeeksi suuri. Poikkeuksena on jääpato, joka muodostuu lähes joka vuosi Alakönkäälle, jossa jääpato voi olla stabiili pidemmän aikaa (jopa kaksikin viikkoa). Kolmella ylimmällä Tenon sivujoella Inarijoella, Karasjoella ja Iesjohkassa jäänlähtöprosessit ovat erilaiset. Inarijoen alaosalla voidaan havaita ongelmia joinakin vuosina, Karasjoella jääpatojen aiheuttamia ongelmia on usein ja Iesjohkassa ongelmia on hyvin harvoin. Viimeisimpinä vuosina ensimmäiset jääongelmat Karasjoella on havaittu Bieskennjargassa ja muutamia päiviä myöhemmin ongelmia voi ilmetä alempana joessa. On todettu, että jäänlähdön ajankohdalla ja tulvan suuruudella on selvä yhteys. On tutkittu, että mitä myöhäisempi jäänlähtö on sitä suuremmat riskit vahinkojen aiheutumiselle. Myöhäiset jäänlähdöt tapahtuvat yleensä suurempien virtaamien aikaan verrattuna aikaisiin jäänlähtöihin. (Alaraudanjoki ym. 2001.) Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella 30
3.3 Arvio toteutuneiden tulvien vaikutuksesta nykytilanteessa Menneiden tulvien nykypäivänä aiheuttamien vahinkojen arvioidaan olevan samaa luokkaa kuin aiemmin, koska uusien rakennusten määrä on pieni ja rakennukset on kaavoituksen avulla ohjattu tarpeeksi kauas rannoilta. Lisäksi asukkaiden määrä alueella on laskenut viime vuosikymmenten aikana ja väkiluvun odotetaan laskevan tulevaisuudessakin. Yleiskaavoissa tulvauhan alaiset alueet on merkitty melko hyvin, eikä uutta rakentamista sallita ko. alueilla. Alueella ei ole merkittäviä kaavoituspaineita ja uudet rakennuspaikat ohjataan kaavoituksessa olemassa olevan rakennuskannan läheisyyteen suurimmissa kylissä (Utsjoki, Nuorgam, Karigasniemi). Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella 31
4 Mahdolliset tulevaisuuden tulvat ja tulvariskit 4.1 Ilmastonmuutoksen vaikutus Lumen määrän muuttuminen on yksi merkittävimpiä ilmastonmuutoksen vaikutuksia Suomessa. Keskimäärin lumen määrä vähenee koko maassa ilmastonmuutoksen vaikutuksesta (kuva 22). Lumipeitteisen ajanjakson ennustetaan lyhenevän sekä syksyllä että keväällä. Runsaslumisia talvia kuitenkin esiintyy tulevaisuudessakin, etenkin Pohjois-Suomessa. Kuva 22. Kartta: a) Lumen keskimääräisen maksimivesiarvo referenssijaksolla 1971 2000 (mm) ja sen muuttuminen (%) jaksolla 2040 69 referenssijaksoon verrattuna b) skenaariolla 1 (suuret lumen muutokset) ja c) skenaariolla 15 (pienet lämpötilan nousut ja lumen muutokset). (Kuvan lähde: Veijalainen ym. 2012) Kuva 23. Päivittäinen keskimääräinen valunta referenssijaksolla 1971-2000 ja jaksolla 2040-69 skenaariolla Ka A1B Pohjois-Suomessa. (kuvan lähde: Veijalainen ym. 2012) Ilmastonmuutoksen aiheuttama lämpötilan nousu ja siitä johtuvat aikaisemmat keväät lisäävät haihduntaa erityisesti keväällä. Haihdunnan ennustetaan kasvavan vuosina 2010-39 noin 5-10 % ja vuosina 2040-96 noin 10-20 %. Sadanta kasvaa Suomessa keskimäärin 3-17 % jaksoon 2040-69 mennessä. Valunta kasvaa sadannan kasvua vähemmän kasvavan haihdunnan myötä. Pohjois-Suomessa valunnan ennustetaan kasvavan kaikilla skenaarioilla 4-12 %. Suhteellisesti valunta kasvaa erityisesti talvella (joulu-helmikuu). Kevään valunta kasvaa 6-19 %, kun aiemmin kesäkuulle jatkunut lumen sulaminen tapahtuu kokonaisuudessaan jo kevätkuukausien aikana (kuva 23). Lumen sulamisen siirtyminen kokonaan keväälle aiheuttaa valunnan pienentymisen kesällä. Tulvien muuttuminen ilmastonmuutoksen seurauksena riippuu voimakkaasti tarkasteltavan vesistön ominaisuuksista. Lapissa, jossa tulvat aiheutuvat kokonaan tai pääosin kevään lumen sulamisesta, tulvat tulevat pienenemään lumen vähenemisen johdosta. Tällaisia kohteita ovat etenkin Pohjois- ja Itä- Suomen pienehköt jokivesistöt. Kaikkein pohjoisimmilla alueilla Lapissa tulvat eivät jaksolla 2010-39 keskimäärin merkittävästi pienene. Vuosijaksolla 2070-99 kerran sadassa vuodessa toistuvien tulvien arvioidaan pienenevän tai pysyvän ennallaan (taulukko 14). (Veijalainen ym. 2012.) Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella 32
Taulukko 14. Ilmastonmuutoksen vaikutus 1/100a tulvan virtaamiin Tenon vesistöalueella (Veijalainen 2009) Maksimi muutos 2010-39* 2070-99* Minimi muutos Keskiarvo Maksimi muutos Minimi muutos Keskiarvo Inarijoki, Karigasniemi 3.9-15.1-6.0-0.4-43.8-17.8 Onnelansuvanto 1.7-14.1-6.4-0.8-37.1-15.7 Utsjoki, Patoniva -0.3-15.7-8.2-8.2-48.5-25.9 *% muutos referenssijaksoon 1972-2000 nähden Lotsarin ym. (2010) Tenojokeen ja ilmastonmuutokseen liittyvässä tutkimuksessa todettiin, että tulevaisuudessa lämpötilan ja sadannan kasvu yhdessä vähenevän lumipeitteen kanssa tulee olemaan määrääviä tekijöitä tulvien synnyssä. Tutkimuksen mukaan seuraavan vuosisadan aikana tulvat tulevat pienenemään keväisin ja talvi- ja syystulvat yleistyvät. Lisäksi kevättulvien arvellaan esiintyvän nykyistä aiemmin. Norjalaisessa ilmastonmuutostutkimuksessa (Dankers & Christensen 2005), todettiin että lumettoman jakson pituus kasvaa tulevaisuudessa Tenojoen vesistöalueella. Toisaalta toinen päätelmä oli, että vuosittainen lumen määrän maksimi ja huippuvirtaama kasvavat johtuen alemmista lämpötiloista ja kevään ajan suuremmasta sadannasta. Lisäksi virtaamat kasvavat kesäisin ja talvisin johtuen sadannan kasvamisesta ja pohjavesivarastojen täyttymisestä. Suomalaisen ja norjalaisen ilmastonmuutostutkimuksen tuloksien erilaisuus voidaan osittain selittää eri ilmastonmuutosskenaarion käytöllä. Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella 33
4.2 Muun pitkäaikaisen kehityksen vaikutus tulvariskeihin Lappi-sopimus on Lapin maakuntaohjelma vuosille 2018 2021 14. Se on kehittämisstrategia, joka esittää alueen toimijoiden yhdessä muodostaman kokonaiskuvan seuraavan neljän vuoden strategisesta kehittämisestä sekä rahoituksen suuntaamisesta. Lappi-sopimukseen sisältyy Lapin tulevaisuuskuva vuodelle 2040. Tulevaisuuskuvan mukaan Tenojoen vesistöalueella ei ole odotettavissa merkittäviä uusia toimintoja lähitulevaisuudessa. Utsjoen kirkonkylän lähialueelle odotetaan kehittyvän uusia paikallisia matkailuvyöhykkeitä (kuva 24). Matkailuelinkeinon lisääntyminen luo paineita matkailurakentamiselle, millä puolestaan voi olla vaikutuksia tulvariskeihin, mikäli tulvia ei oteta huomioon rakentamisessa. Utsjoen kunnan kaavoituksessa on kuitenkin tulvat huomioitu, eikä uutta rakentamista ole osoitettu tulvaalueille. Kuva 24. Ote Lappi-sopimuksessa esitetystä Lapin tulevaisuuskuvasta 2040. Utsjoen kunnan väkiluvun ennustetaan vähenevän tulevaisuudessa (kuva 25). Väkiluvun määrän pieneneminen ei luo paineita asuinrakentamiselle, jolla voi olla vaikutuksia tulvariskeihin, mikäli tulvia ei huomioida rakentamisessa. Tenojoen vesistöalueen Suomen puolella ei ole suunnitteilla merkittäviä päätieverkoston perusparannus-/rakennushankkeita. (Lapin liitto 2011) Kuva 25. Utsjoen kunnan väkiluvun kehitys vuodesta 1972 alkaen ja väkiluvun ennuste vuodesta 2017 vuoteen 2040. Lähde: tilastokeskus 14 http://www.lappi.fi/c/document_library/get_file?folderid=3589265&name=dlfe-32814.pdf Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella 34
5 Tulvariskien tunnistamisen menetelmä ja arviointitekijät 5.1 Vahingollisten seurausten arviointi Tulvariskin merkittävyyttä arvioitaessa otetaan huomioon alueelliset ja paikalliset olosuhteet, tulvan todennäköisyys sekä seuraavat tulvasta mahdollisesti aiheutuvat yleiseltä kannalta katsoen vahingolliset seuraukset: 1) vahingollinen seuraus ihmisten terveydelle tai turvallisuudelle 2) välttämättömyyspalvelun, kuten vesihuollon, energiahuollon, tietoliikenteen, tieliikenteen tai muun vastaavan toiminnan, pitkäaikainen keskeytyminen 3) yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja turvaavan taloudellisen toiminnan pitkäaikainen keskeytyminen 4) pitkäkestoinen tai laaja-alainen vahingollinen seuraus ympäristölle 5) korjaamaton vahingollinen seuraus kulttuuriperinnölle. Tarkasteluissa ei ole arvioitu yksittäisten kohteiden tarkempaa tulvahaavoittuvuutta, vaan arvioissa on tarkasteltu kohteiden sijoittumista laskennalliselle tulva-alueelle. Tarkastelu perustuu saatavilla olevaan tietoon. Tulvariskien tunnistamisessa (luku 6) tulvien aiheuttamia vahingollisia seurauksia on arvioitu seuraavassa kuvassa esitettyjen tekijöiden mukaisesti. Kuva 26. Toisen kierroksen tulvariskien alustavan arvioinnin arviointitekijät. Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella 35
5.2 Tulvariskialueiden tunnistamisen lähtötiedot Ensimmäisessä tulvariskien alustavassa arvioinnissa vuonna 2011 käytettiin Suomen ympäristökeskuksessa tulvariskien alustavaan arviointiin kehitettyä paikkatietoanalyysiä (Turina-paikkatietoanalyysi) työkaluna alavien, mahdollisesti tulville alttiiden alueiden määrittämisessä. Tulva-alueen määrittäminen perustui laskentaan, jossa otettiin huomioon maaston topografia, yläpuolisen valuma-alueen koko, järvisyys ja uoman kaltevuus. Laskenta suoritettiin valuma-alueittain ja kalibrointiin keskimäärin kerran 1000 vuodessa toistuvalle tulvalle (0,1 % tulva) määritettyjä virtaamia ja vedenkorkeuksia käyttäen. Laskennan suurimpana ongelmana on maastoaineiston heikko tarkkuus, joka on pääasiassa 2,5 metriä (25 m ruutuja) ja joiltakin osin 1 metriä (10 m ruutuja). Määritetyt tulva-alueet yhdistettiin maankäyttöä kuvaavien paikkatietoaineistojen kanssa, jolloin voitiin karkealla tasolla arvioida mahdolliset tulvariskialueet. Menetelmän avulla voitiin lisäksi arvioida ilmastonmuutoksen vaikutuksia tulvan peittämiin alueisiin ja tunnistaa tulvatasanteita. Valitsemalla mallinnukseen mahdollisimman suuri virtaama pyrittiin huomioimaan myös mahdollisen jääpadon aiheuttama tulva. Mallissa käytetyt virtaama- ja vedenkorkeustiedot perustuvat ympäristöhallinnon käyttämien hydrologisten havaintoasemien havaintodataan (taulukko 15). Havaintodata voi olla osalla asemista puutteellista. Toistuvuuslaskennassa hyödynnetään Gumbelin-jakaumaa, mikä yleisesti ottaen antaa luotettavia arvoja virtaaman tai vedenkorkeuden toistuvuudesta, kun toistuvuusjakso on sata vuotta tai pienempi. Jos toistuvuusjakso on edellä mainittua suurempi (esim. 250 tai 1000 vuotta) ei Gumbel-jakauman arvoa voi enää pitää luotettavana. Tämä johtuu siitä, että hyvin harvalta hydrologiselta asemalta on havaintodataa yli 100 vuoden ajalta. Taulukko 15. Tenojoen vesistöalueen Turina-paikkatietoanalyysissä käytetty maastomalli ja vedenkorkeusaineisto. Maaston korkeustieto Vedenkorkeustieto Tarkastelun perusta Karigasniemi TURINA 1. kierros: HW1/1000a = N 60+129,25 m (1959-2.12.2008, poistettu vuosi 1963) Korkeusmalli KM10 Kevoniemi TURINA 1. kierros: HW1/1000a = N 60+80,71 m (1963-2.12.2008) Onnelansuvanto TURINA 1. kierros: HW1/1000a = N 60+69,95 m (1959-2.12.2008, poistettu vuosi 1976) Tässä arvioinnissa on käytetty 1. suunnittelukierroksella laadittua Turina-tulva-aluetta. Nuorgamin alueelle on laadittu ensimmäisen kierroksen alustavan arvioinnin jälkeen tulvavaarakartoitus (katseltavissa www.ymparisto.fi/tulvakartat), jossa on arvioitu virtaamat NVE:n Polmakin havaintoaseman havainnoista (vuodesta 1911 eteenpäin). Nuorgamin tulvakartoituksessa on mallinnettu 1/1000a tulvan sijaan 1/500a tulva, jota käytetään tässä arvioinnissa Nuorgamin alueella. Polmakin havainnoista lasketut eri toistuvuuksien virtaamat ovat huomattavasti suuremmat kuin Alakönkään havainnoista lasketut virtaamat (taulukko 16), mikä johtunee siitä, että Polmakin havaintosarja on reilu 50 vuotta pidempi ja 1910-1920 vuosien välillä on havaittu muutama huomattavan suuri tulvavirtaama. Alakönkäältä on havaintoja vasta vuodesta 1963 alkaen. Taulukko 16. Virtaaman toistuvuudet Alakönkään havaintoasemalla ja Nuorgamin tulvavaarakartoituksessa käytetyt virtaamat. Tulvan toistuvuus Q [m 3 /s] Alaköngäs 1963-2017 1/100a 2962 3475 1/500a 3276 4209 1/1000a 3751 - Q [m 3 /s] Nuorgamin tulvavaarakartoitus (perustuu Polmakin havaintoihin vuosilta 1911-2011) Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella 36
Tulvariskien alustavassa arvioinnin tarkistamisessa tulvariskit on ensisijaisesti selvitetty vesistöalueen taajamien ja kylien (YKR 2016) alueilta. YKR-taajamalla tarkoitetaan vähintään 200 asukkaan taajaan rakennettua aluetta. Rajaus perustuu 250 m x 250 m ruudukkoon, jossa huomioidaan asukasluvun lisäksi rakennusten lukumäärä, kerrosala ja keskittyneisyys. Tenojoen vesistöalueella ainoa taajamaksi luokiteltu alue on Utsjoen kirkonkylä. Kylämäistä yhdyskuntarakennetta kuvaavan aluejaon tavoitteena on esittää taajamien ulkopuolisen haja-asutusalueen rakennus- ja asutustihentymät, jotka perustuvat vakituiseen asutukseen. Kylät on jaettu kahteen luokkaan, 20-39 asukkaan pienkylät sekä yli 39 asukkaan kylät. Tulvariskien tarkastelu on rajattu Tenojoella taajamiin ja kyliin. Lisäksi on tarkasteltu 1. suunnittelukierroksella esille nousseet alueet (kuva 27). Muualla vesistöalueella asutus on hajallaan pitkin jokivartta ja asutus on sen verran harvaa, ettei tulvariskien tarkastelu näiltä osin ole tarkoituksenmukaista. Näillä alueilla kriteerit merkittävän tulvariskialueen nimeämiseksi ei täyty. Kuva 27. Tulvariskien alustavan arvioinnin tarkistamisessa tarkastellut alueet. Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella 37
6 Tulvariskialueiden tunnistaminen 6.1 Tulvariskit ihmisten terveydelle ja turvallisuudelle 6.1.1 Asukkaat ja rakennukset tulvavaara-alueella Karkeasti voidaan todeta, että mitä suurempi määrä ihmisiä tulvavaara-alueella sitä suurempi tulvariski. Suomen puolella vesistöaluetta tulvalle alttiilla alueella (kerran tuhannessa vuodessa toistuva tulva) on yhteensä noin 340 asukasta ja noin 42 000 m 2 kerrosalaa (RHR2016). 1. suunnittelukierroksen arvioinnista tulva-alueella olevien asukkaiden määrä on vähentynyt noin 40 asukkaalla, mutta kerrosalan määrä on pysynyt samana. Verrattuna 1. suunnittelukierroksen alustavaan arviointiin on tulvavaarassa olevien asukkaiden ja rakennusten määrät Nuorgamin alueella pienentyneet huomattavasti tarkemman tulvavaarakartoituksen myötä (taulukko 17). Taulukko 17. TURINA-analyysin tilastotietoja asutuimmilta alueilta ja 1. suunnittelukierroksen tarkastelualueilta Tenon vesistöalueelta (RHR2016) Alue Asukkaiden määrä Asuinrakennusten määrä Rakennusten kokonaismäärä Kerrosala yhteensä Toistuvuus 1/100 1/1000 1/100 1/1000 1/100 1/1000 1/100 1/1000 Lisätieto Karigasniemi - 45-20 - 50-3130 TURINA analyysi Utsjoki - 20 - <10-60 - 3300 TURINA analyysi Nuorgam 1 <10 <10 <10 <10 <10 15 200 850 tulvakartta Nuorgam - 70-30 - 90-8790 TURINA analyysi Akujoki 2 - <10 - <10-20 - 1030 TURINA analyysi Outakoski-Parsi 2-20 - 20-50 - 4850 TURINA analyysi Nuorpinniemi 2 - <10 - <10 15 1080 TURINA analyysi Dalvadas 2-10 - 10-25 - 2290 TURINA analyysi Nuvvus 2 - <10-10 - 20-1900 TURINA analyysi Vetsikko 2-25 - 10-45 - 1970 TURINA analyysi Välimaa 2 - <10 - <10-3 - 150 TURINA analyysi Mantojärvi 2-15 - <10-35 - 3500 TURINA analyysi 1 Käytetty 1/1000a skenaariossa Nuorgamin 1/500a tulvakarttaa, katso lisätietoja luvusta 5.1 2 Alue oli mukana 1. suunnittelukierroksella 6.1.2 Vaikeasti evakuoitavat kohteet tulvavaara-alueella Tulvariskin suuruutta nostaa alueella olevat vaikeasti evakuoitavat kohteet. Hätätilanteessa vaikeasti evakuoitavia kohteita ovat rakennukset, joissa on paljon ihmisiä ja osalla ihmisistä voi olla liikuntarajoitteita. Tällaisia rakennuksia ovat esim. sairaalat, terveyskeskukset, vanhainkodit ja suuremmat koulut. Tenojoen vesistöalueen tulvalle alttiilla alueella ei ole vaikeasti evakuoitavia kohteita tulva-alueella. Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella 38
6.2 Tulvariskit välttämättömyyspalveluille Välttämättömyyspalveluilla tarkoitetaan yhteiskunnan infrastruktuuria ja sen ylläpitoa. Tässä luvussa tarkastellaan tulvariskejä lämmön- ja sähkönjakelulle, liikenneyhteyksille, vesihuollolle sekä tietoliikenneyhteyksille. Arvioinnissa on tarkasteltu maastotietokannan muuntajien, muuntoasemien, rakennus- ja huoneistorekisterin voimalaitosrakennusten, yhdyskuntatekniikan ja tietoliikenteen rakennusten, vedenottamoiden ja jätevedenpuhdistamoiden sijoittumista tulvavaara-alueelle. Lisäksi on tarkasteltu paloasemien ja väestönsuojien sijoittumista. 6.2.1 Lämmön- ja sähkönjakelu Sähkön aluejakeluverkko kulkee joen ja tien läheisyydessä lukuun ottamatta kantaverkkoa. Sijaintitietojen perusteella tulvauhattuna (1/1000a tulva) on Tenojoen vesistöalueella 36 kappaletta 20 kv muuntajaa (maastotietokanta). Näistä kaksi sijaitsee Karigasniemellä ja yksi Utsjoella. Ottaen huomioon, että muuntajat sijaitsevat pylväissä (kuva 28) ja maantason yläpuolella, on mahdollista, että todellisuudessa tulvauhattuja muuntajia on huomattavasti vähemmän. Sähkön siirto kantaverkosta alueverkkoon tapahtuu Utsjoella sijaitsevalla muuntoasemalla, joka sijaitsee tulvalle alttiin alueen ulkopuolella. Arvioinnissa ei ollut käytettävissä tarkempia tietoja sähkön jakelukaapeista. Tenojoen vesistöalueella ei ole yhtään rakennus-ja huoneistorekisterin yhdyskuntatekniikan 15 rakennusta tai voimalaitosrakennusta 16 tulva-alueella. Kuva 28. Esimerkki maastotietokannassa esitetystä muuntajasta Nuorgamissa (kuva Google Maps) 6.2.2 Liikenneyhteydet Tenojoen vesistöalueen päätieverkosto on esitetty luvussa 2.2. Tässä kohdassa arvioidaan vain päätieverkoston Suomen puoleinen osa. Raportointeja tulvasta tiellä on vuodelta 2008 Vetsikosta ja vuodelta 2005 Karigasniemen ja Angelin väliseltä tieltä. Tietoa ei ole siitä onko tulviminen johtunut pääjoen tulvasta vai esim. tierumpujen jäätymisestä/tukkeutumisesta. Perustuen pääteiden sijaintitietoon ja ensimmäisellä suunnittelukierroksella laadittuun 1/1000a tulvaalueeseen on Tenojoen varrella useita kohtia, joilla tulva voi nousta tielle. Alavimmat tieosuudet on lueteltu taulukossa 17. Lisäksi jäiden lähdön aikaan voi jäälohkareita puskeutua teille. Tieverkostossa on useita kohtia, joissa asukaan voivat jäädä loukkuun koteihinsa, jos tie katkeaa kotitilan molemmilta puolilta. Tällaisen tilanteen arvellaan kuitenkin olevan erittäin harvinainen ja lyhytkestoinen. Teitä tulvalla alttiilla alueella on etenkin Vetsikossa, Utsjoen Niemelässä, Mantojärvellä sekä Nuorpinniemen ja Akujokisuun välisellä alueella. 15 Yhdyskuntatekniikan rakennukset sisältävät RHR rakennusluokituksen mukaan (1994) kaasu-, vesi- ja jätehuollon rakennuksia, sisältää myös asuinrakennusten lämpökeskukset. 16 Voimalaitosrakennuksiin kuuluu energiantuotanto- ja siirtorakennukset, lämpökeskukset, muuntamot, voima-asemat. Tähän ei kuulu: asuinrakennusten lämpökeskukset. Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella 39