EKOTUKITOIMINTA SUURISSA KAUPUNGEISSA 2013

Johanna Korpikoski EKOTUKITOIMINTA SUURISSA KAUPUNGEISSA 2013 Helsinki, Espoo, Turku ja Oulu 1

EKOTUKITOIMINTA SUURISSA KAUPUNGEISSA 2013 Helsinki, Espoo, Turku ja Oulu Julkaisija: Turun Kaupunki, 2013 Tekijä: Johanna Korpikoski Kansikuva: Jaana Terävä Taitto: Sari Sariola, Union of the Baltic Cities Environment Commission. ISBN 978-952-298-008-3 (PDF) Julkaistu Maaliskuussa 2014

Johanna Korpikoski EKOTUKITOIMINTA SUURISSA KAUPUNGEISSA 2013 Helsinki, Espoo, Turku ja Oulu

Tiivistelmä Julkaisun nimi: Ekotukitoiminta Suurissa kaupungeissa 2013 - Helsinki, Espoo, Turku ja Oulu Julkaisun tekijä: Johanna Korpikoski Ekotukitoiminnalla tarkoitetaan työpaikoille soveltuvaa toimintamallia ympäristöasioiden hyväksi toimimisen edistämiseksi. Toimintaa toteutetaan työyhteisöihin nimettävien ja koulutettavien ekotukihenkilöiden avulla, jotka opastavat ja kannustavat työtovereitaan ympäristön kannalta järkevämpiin toimintatapoihin. Toimintamallin avulla työntekijöiden ympäristötietoisuus lisääntyy, työpaikkojen resurssitehokkuus paranee ja edistetään luonnonvarojen viisaampaa käyttöä. Raportin tutkimuskohteena on ekotukitoiminta neljässä suuressa kaupungissa (Helsinki, Espoo, Turku ja Oulu). Ekotukitoiminnan laajuus vaihtelee kaupungeittain: Helsingissä ja Espoossa nimettyjä ja koulutettuja ekotukihenkilöitä on noin 3 % ja Turussa ja Oulussa noin 1 % kaupungin henkilöstä. Helsingissä toiminta alkoi vuonna 2006, Espoossa vuonna 2009, Turussa vuonna 2011 ja Oulussa vuonna 2012. Tämä tutkimusraportti on osa tradenomi (YAMK) opinnäytetyötä. Ekotukihenkilöille suunnatulla yhteiskyselyllä selvitettiin ekotukihenkilöiden näkemystä ekotukitoiminnan toimivuudesta työyhteisössä. Lisäksi selvitettiin kuinka aktiivinen ekotukihenkilö on tehtävässään, ja muuttuiko hänen motivaationsa ja viihtymisensä ekotukihenkilön tehtävissä ja roolissa. Selvityksen kohteena oli myös ekotukihenkilöiden sitoutuminen ja toimintaa kohtaan koettu kokonaistyytyväisyys. Kyselyyn vastasi 662 ekotukihenkilöä. Kaupunkien välisiä eroja tarkasteltiin osa-alueittain. Kyselyn tulokset on esitetty lukumäärinä ja prosenttiosuuksina. Helsingin osa-aineiston toiminnan tavoitteissa onnistumista mittaavat yhdeksän kysymystä yhdistettiin keskiarvomuuttujiksi niille tutkittaville, jotka olivat vastanneet vähintään viiteen alakohtaan. Eri tekijöiden välisiä yhteyksiä on testattu khi2 -testein ja ANOVA-malleilla, merkitsevyysrajana p<0,05. Tutkimuksessa havaittiin, että sitoutumisella ja kokonaistyytyväisyydellä ekotukitoiminnan toimenkuvaan on vahva yhteys onnistumiseen tavoitteissa ja ekotukihenkilöiden aktiivisuuteen. Voimakkaaseen sitoutumiseen yhdistyivät ekotukitoiminnan helppo sovittaminen muiden työtehtävien rinnalle ja sen määrittely selkeäksi osaksi työnkuvaa, ekotukitehtävien sisältökeskustelut lähiesimiehen kanssa, riittävä käytettävissä oleva työaika ekotukitoimintaan, kuinka hyvin ekotukitoiminta tunnettiin työyhteisössä, lähiesimieheltä ja työyhteisöltä saatu tuki, muiden työntekijöiden kääntyminen ekotukihenkilön puoleen ekotuki-/ympäristöasioissa ja asioiden käsittely työyhteisön yhteisissä kokouksissa, uusien työntekijöiden ja sijaisten perehdytys ekotukija ympäristöasioihin, ekotukitoiminnan implementointi osaksi koko työyhteisön toimintaa, osallistuminen työyhteisön ympäristöohjelman, -järjestelmän tai -johtamisen toteuttamiseen ja yhteistyön muiden ekotukihenkiöiden kanssa sekä kiinnostukseen lisätukeen. Ekotukitoiminnasta viestittäminen ja sen sisällyttäminen mukaan perehdytysohjelmiin sekä valmennustilaisuudet esimiehille ja tiiminvetäjille ovat tarpeen. Vuorovaikutuksen puute on heikkous ja siksi tärkeä kehittämiskohde. Sisältökeskusteluja lähiesimiehen kanssa ei käynyt 30 % vastaajista Helsingissä ja Turussa, 40 % vastaajista Oulussa ja 50 % Espoossa. Jatkuvassa toiminnan arvioinnissa keskeisiä ovat tulos- ja kehityskeskustelut. Organisaatioissa kannattaa kiinnittää huomiota ekotukihenkilöiden vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseen. Tärkeitä ovat toimivat palaverikäytännöt, joissa arvioidaan säännöllisesti ekotukitöiden ja yhteistyön sujumista, nostetaan esiin havaittuja ongelmia ja mietitään niihin ratkaisuja. Ekotukitoiminnan implementointi eli toimeenpano kaupunkiorganisaatioissa on hyvä esimerkki käytännönläheisestä ja konkreettisesta tavasta sijoittaa henkilöstön osaamiseen ja tulevaisuuden kilpailukykyyn. Kannattaa myös pohtia, onko ekotukitoiminnasta mahdollista kehittää tulevaisuudessa suomalainen koulutusosaamisen vientituote. 4

Esipuhe Helsingissä vuonna 2006 käynnistetty ekotukitoiminta on ollut melkoinen menestystarina. Noin kahdeksan vuoden aikana sen puitteissa on saatu koulutettua tuhansia ekotukihenkilöitä useissa suomalaisissa suurissa ja vähän pienemmissäkin kaupungeissa. Ekotukitoiminnan alkuvuodet ovat osoittaneet, että kaupungeissa on ollut tilausta tälle toiminnalle. Koulutettavia ekotukihenkilöitä on ollut helppo saada, ja he ovat yleensä hyvin sitoutuneita, motivoituneita ja innostuneita luomaan työyhteisöönsä ympäristöystävällisiä käytäntöjä ja kannustamaan muuta henkilöstöä mukaan työhön. Tässä raportissa esiteltävä kyselytutkimus vahvistaa näitä oletuksia. Helsingissä, Espoossa ja Turussa peräti 82 % ekotukihenkilöistä oli joko hyvin tai melko sitoutuneita ekotukitoimintaan, ja vastaavasti 83 % oli tyytyväisiä tai hyvin tyytyväisiä ekotukitoimintaan kokonaisuutena. Ekotukihenkilöt tarvitsevat tukea tärkeässä tehtävässänsä. Kyselyn mukaan he kokevat saamansa tuen hyvin tärkeäksi ekotukena onnistumisen ehdoksi, sillä suurimmalla osalla heistä ei ole ympäristöalan ammatillista osaamista. Kysely paljastaa, mitkä tukimuodot on koettu hyödyllisimmiksi. Näitä palveluita ovat mm. ekotukikoulutukset, kuukausikirjeet, ekotuen intra-sivut ja erilaiset vierailut. Selvitys nostaa esille joitakin ekotukitoiminnan menestymisen ja kehittymisen avainkysymyksiä. Ekotukihenkilöiden vaikutusmahdollisuuksien kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että heillä on lähiesimiehensä tuki myös ekotukiasioissa. Toiseksi ekotukitoiminta on kytkettävä selkeämmäksi osaksi organisaation ympäristöjohtamista, jotta nämä tukisivat parhaalla mahdollisella tavalla toisiaan ja ekotukihenkilöllä olisi vakaampi perusta työllensä. Lisäksi ekotukitoiminnan vaikuttavuutta olisi pystyttävä nykyistä paremmin arvioimaan, mm. suhteessa energiankulutukseen, jätteisiin jne. Kaiken kaikkiaan ekotukitoiminta on vakiinnuttanut asemansa jo kymmenkuntaan suomalaiseen kaupunkiin sekä muutamaan virolaiseen kaupunkiin. Ekotukitoiminnan tarpeellisuus on ollut tiedossa jo pitkään, ja tämä selvitys vahvistaa käsityksen, että sen kautta on saavutettu monenlaisia ympäristöhyötyjä ja sosiaalisia hyötyjä, mutta jossain määrin myös taloudellisia hyötyjä. Kaupunkien yhteistyö on ollut avainasemassa ekotukitoiminnan käynnistämisessä, mutta myös sen jatkokehittämisessä ja tehostamisessa. Kiitän ansiokkaan selvityksen kokoamisesta Johanna Korpikoskea sekä Helsingin, Espoon, Turun ja Oulun ekotukitoiminnan koordinaattoreita hyvästä panoksesta raporttia varten. Pekka Kansanen Helsingin kaupungin ympäristöjohtaja 5

SISÄLTÖ 1 Johdanto... 8 1.1 Resurssiohjaus ja ekotukitoiminta suurissa kaupungeissa...9 1.2 Tutkimusraportin tavoitteet ja toteutus...10 1.3 Vastaajien taustatiedot... 11 1.4 Raportin rakenne...12 2 Ekotukitoiminnan palvelukonsepti...................................................13 2.1 Kaupunkien ekotukitoimintamallit...14 2.2 Organisaation vaikutus ekotukitoimintamalliin...19 2.3 Palvelukonseptin kehittäminen...19 2.3.1 Vahvuudet...19 2.3.2 Heikkoudet....20 2.3.3 Toiminnan parantamisen ydinkohdat...20 3 Kyselytutkimuksen tulokset... 21 3.1 Ekotukihenkilöiden näkemys ekotukitoiminta työyhteisössä...22 3.1.1 Ekotukitoiminta osana työyhteisön toiminnan ohjausta...22 3.1.2 Tunnettavuus ja suhtautuminen työyhteisössä...24 3.1.3 Vaikutus arkikäytäntöihin...24 3.1.4 Luovuus...25 3.2 Ekotukityö osana perustehtävää...26 3.2.1 Toimintamallit ja pelisäännöt...26 3.2.2 Tiedon jakaminen...28 3.2.3 Palkitsemisjärjestelmät...30 3.2.4 Tuki työyhteisöltä...31 3.2.5 Vuorovaikutus ja yhteistyö...31 3.2.6 Tukimallien hyödyllisyys ja tuen tarve...32 3.3 Motivaation muutos ja viihtyminen ekotukihenkilön tehtävässä...36 3.4 Sitoutuminen ja kokonaistyytyväisyys ekotukitoimintaan...37 3.5 Ekotukitehtävän monipuolisuus ja ekotukihenkilöiden aktiivisuus...44 3.6 Tavoitteissa onnistuminen ja sitoutuminen toimintaan...45 4 Yhteenveto ja tulosten tulkintaa... 47 4.1 Tutkimuksen arviointi...48 4.2 Tulosten yhteenvetoa...49 4.3 Pohdintaa ja johtopäätökset...51 Yhteystiedot.... 52 Liitteet Liite 1. Helsingin kysymyslomake. 6

Kuviot Kuvio 1. Vastaajien kokonaismäärät ja vastausosuudet kaupungeittain....10 Kuvio 2. Ekotukitoiminnan palvelukonseptin kuvaus (www.eco-support.net)....14 Kuvio 3. Ekotukitoiminta työyhteisössä osana toiminnan jatkuvaa parantamista....22 Kuvio 4. Ekotukihenkilöiden mielipiteiden huomioiminen toiminnan suunnittelussa...23 Kuvio 5. Ekotukitoiminnan tunnettavuus työyhteisössä....24 Kuvio 6. Työyhteisön suhtautuminen ekotukitoimintaan...24 Kuvio 7. Ekotukitoiminnalla on konkreettisia vaikutuksia työpaikan arkikäytäntöihin...25 Kuvio 8. Työyhteisön luovuutta kuvaavien väittämien keskiarvot.......................................... 25 Kuvio 9. Ekotukitoiminnan sovittaminen muiden työtehtävien rinnalle....26 Kuvio 10. Ekotukitoimintaan käytetty työaika kuukaudessa....26 Kuvio 11. Käytettävissä olevan työajan riittäminen ekotukihenkilön tehtävien hoitamiseen....27 Kuvio 12. Ekotuki-/ympäristöasioissa ekotukihenkilön puoleen kääntyvät muut työntekijät...28 Kuvio 13. Ekotuki- / ympäristöasioiden käsittely työyhteisön yhteisissä kokouksissa....29 Kuvio 14. Uusien työntekijöiden ja sijaisten perehdyttäminen ekotuki- / ympäristöasioihin....29 Kuvio 15. Ekotukihenkilön lähiesimieheltä saaman tuen riittävyys...31 Kuvio 16. Yhteistyötä muiden ekotukihenkiöiden kanssa tekevät...32 Kuvio 17. Yhteistyömuotoja, joita ekotukihenkilöt ovat tehneet muiden ekotukihenkilöiden kanssa...33 Kuvio 18. Motivaation muutos viimeisen 12 kuukauden aikana....36 Kuvio 19. Viihtyminen ekotukihenkilön tehtävässä....36 Kuvio 20. Ekotukihenkilön sitoutuminen ekotukitoimintaan....37 Kuvio 21. Tyytyväisyys ekotukitoimintaan kokonaisuutena....38 Kuvio 22. Lisätukitarpeet Helsingissä....40 Kuvio 23. Lisätukitarpeet Espoossa....41 Kuvio 24. Lisätukitarpeet Turussa...42 Kuvio 25. Lisätukitarpeet Oulussa....43 Kuvio 26. Ekotukitehtävien monipuolisuus ja ekotukihenkilöiden aktiivisuus...44 Kuvio 27. Ekotukitoiminnan tavoitteissa onnistumisen keskiarvopisteet, sitoutuneisuus luokittain....46 Kuvio 28. Ekotukitoiminnan tavoitteissa onnistumisen keskiarvopisteet sitoutuneisuus- ja kokonaistyytyväisyysluokittain....46 Taulukot Taulukko 1. Vastausten jakauma ekotukitoiminnan aloitusvuoden mukaan....11 Taulukko 2. Vastaajien taustatiedot. Sukupuoli ja ikäjakauma...11 Taulukko 3. Vastaajien taustatiedot. Asema organisaatiossa....12 Taulukko 4. Ekotukihenkilöiden tehtävää selkeyttävät vaihtoehdot....28 Taulukko 5. Työyhteisön tuki ekotukitoiminnalle....31 Taulukko 6. Ekotukihenkilöiden osallistuminen tarjottuihin tilaisuuksiin....32 Taulukko 7. Yleisarvosana ekotuen järjestämille koulutuksille...32 Taulukko 8. Ekotukitoiminnan tukimuodot Helsingissä....34 Taulukko 9. Ekotukitoiminnan tukimuodot Espoossa....34 Taulukko 10. Ekotukitoiminnan tukimuodot Oulussa....34 Taulukko 11. Ekotukitoiminnan tukimuodot Turussa....35 Taulukko 12. Sitoutuneisuus- ja tyytyväisyysjakauma kaupungeittain (3-luokkainen)...39 Taulukko 13. Ekotukitoiminnan aloittamisen innoittaja....39 Taulukko 14. Ekotukitoiminnan kehityskohteissa onnistuminen Helsingissä....45 7

1. Johdanto Kuva: Marjo Väisänen/Oulun kaupunki 8

1.1. Resurssiohjaus ja ekotukitoiminta suurissa kaupungeissa Tuottavuus, tehokkuus ja kilpailukyky ovat arkipäiväisiä, toivottavia ja tavoiteltavia asioita myös kuntaorganisaatiossa. Kilpailukyky edellyttää, että oikeita asioita tehdään tehokkaasti. Samalla työelämän tuottavuutta on pyrittävä edistämään kestävin keinoin. Tällä hetkellä maailman ihmiset käyttävät vuositasolla keskimäärin 1,5 maapallon edestä luonnonvaroja. Suomi on Euroopan ympäristöviraston tekemissä resurssitehokkuustarkasteluissa sijoittunut toistaiseksi häntäpäähän. Meidän suomalaisten elintapojen ylläpitämiseen tarvitsisimme luonnonvaroja lähes 3,5 maapallon edestä. (Sitra 2013). Panostaminen alueelliseen resurssitehokkuuteen lisää ekologista kestävyyttä, mutta hyödyt näkyvät myös taloudellisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin paranemisena. Kilpailukyky rakentuu siis sekä organisaation tuottavuudesta että organisaation oikeista strategisista valinnoista tarkoittaen sitä, että kun strategia on kunnossa, voidaan tuottavuutta kehittämällä rakentaa kilpailukykyinen organisaatio. Suomen kuuden suurimman kaupungin (Helsinki, Espoo, Tampere, Vantaa, Turku ja Oulu) kaupunginjohtajat perustivat Kaupunginjohtajien ilmastoverkoston helmikuussa vuonna 2011. Verkoston tarkoitus on edistää EU:n ilmastotavoitteita, parantaa energiatehokkuutta, lisää uusiutuvaa energiaa ja kehittää vähähiilistä kaupunkipolitiikkaa. Ensimmäisen vuoden aikana ilmastoverkosto on edistänyt uusiutuvan energian käyttöä, energiatehokasta rakentamista ja energianeuvontaa, ilmastovaikutusten huomioon ottamista budjetoinnissa, kaupunkilaisten ilmastoneuvontaa, kaupunkien henkilöstön ekotukitoimintaa ja matkustustarpeen vähentämistä muiden muassa videoneuvotteluilla. Ekotukitoiminnalla tarkoitetaan työpaikoille soveltuvaa toimintamallia ympäristöasioiden edistämiseksi. Toimintaa toteutetaan työyhteisöihin nimettävien ja kou- lutettavien ekotukihenkilöiden avulla, jotka opastavat ja kannustavat työtovereitaan ympäristön kannalta järkevämpiin toimintatapoihin. Toimintamallin avulla työntekijöiden ympäristötietoisuus lisääntyy, työpaikkojen resurssitehokkuus paranee ja edistetään luonnonvarojen viisaampaa käyttöä. Mukana ekotukitoiminnassa on jo 16 kaupunkia ja yli 2700 ekotukihenkilöä Suomessa ja Virossa. Toimintaa ja sen kehittämistä koordinoi Helsingin kaupungin ympäristökeskus. (Ekotuki 2013). Ekotukitoiminta sai alkunsa Helsingissä, kun joukko ympäristökasvattajia pohti kuinka kaupungin ympäristötyötä saataisiin tehostettua ja koottua yhteen tietoa ja toimintatapoja. Ongelmana olivat strategiat, ohjelmat, seminaarit ja koulutukset, joissa oleva Kuva: Turun kaupunki tieto ja tavoitteet eivät riittävästi jalkautuneet käytännön toimiksi. Virastotasolla työntekijät eivät esimerkiksi tienneet virastojensa olemassa olevista ympäristöjärjestelmistä. Lisäksi ympäristöasioista puhuttiin vain ammattikielellä ja tieto energia- ja ekotehokkaista ratkaisuista oli hajallaan. Kaikki suunnitelmat tuntuivat yksinkertaisesti olevan liian kaukana käytännön toiminnasta. Kaupungin työntekijöiden joukossa tiedettiin kuitenkin olevan paljon aktiivisia ihmisiä, jotka halusivat edistää ympäristöasioita. Kuinka heidät valjastettaisiin opettamaan ja innostamaan muitakin huomioimaan ympäristönäkökulma? Tältä pohjalta syntyi ajatus ekotukitoiminnasta, johon otettiin vaikutteita muun muassa atk-tukihenkilötoiminnasta ja WWF:n GreenOffice -ympäristöjärjestelmästä. Suomen kuusi suurinta kaupunkia ovat nykyisin kaikki mukana ekotukitoiminnassa. Käytännön toteutusta varten kaupungit ovat joko hankkeistaneet ekotukitoiminnan ohjauksen tai se on vakiinnutettu osaksi omaa toimintaa. Ekotukikoordinaattorit ohjaavat, tukevat ja kehittävät ekotukitoimintaa kaupunkiorganisaatiossa ja suurten kaupunkien yhteistyöverkostossa. 9

1.2 Tutkimusraportin tavoitteet ja toteutus Tämän raportin tutkimusosion kohteena on ekotukitoiminta neljässä suuressa kaupungissa (Helsinki, Espoo, Turku ja Oulu). Ekotukitoiminnan laajuus vaihtelee kaupungeittain: Helsingissä ja Espoossa nimettyjä ja koulutettuja ekotukihenkilöitä oli tutkimuksen tekohetkellä noin 3 % ja Turussa ja Oulussa noin 1 % kaupungin henkilöstöstä. Helsingissä toiminta alkoi vuonna 2006, Espoossa vuonna 2009, Turussa vuonna 2011 ja Oulussa vuonna 2012. Tämä tutkimusraportti on osa tradenomi (YAMK) -opinnäytetyötä. Vaatimukset vastuullisuudesta ovat lisääntyneet kaikilla yhteiskunnan alueilla ja organisaatiot panostavat eko-ohjaukseen ja ympäristökuormittamisen keventämiseen. Motivoituminen ja sitoutuminen eivät ole itsestäänselvyyksiä, ja niihin voivat vaikuttaa pääseekö henkilöstö osallistumaan oppimiseen ja työn kehittämiseen. Ekotukitoiminnolta odotetaan ja edellytetään koko toiminnon kannattavuustarkastelua myös kustannus- ja tuottavuusnäkökulmasta. Tällä näkökulmalla se tuo merkittävän lisäresurssin organisaation päämäärien saavuttamiseen. Ekotukihenkilöille suunnatun yhteiskyselyn tavoitteena oli selvittää heidän näkemyksensä ekotukitoiminnan toimivuudesta työyhteisössä. Lisäksi selvitettiin, kuinka aktiivinen ekotukihenkilö on tehtävässään, muuttuiko motivaatio ja viihtyminen ekotukihenkilönä sekä ekotukitoimintaan sitoutumista ja toimintaa kohtaan koettua kokonaistyytyväisyyttä. Tutkimuksessa mukana olevien kaupunkiorganisaatioiden ekotukitoiminnan vahvuuksia, heikkouksia, kehittämiskohteita ja hyviä käytäntöjä käsittelimme kaupunkien ekotukikoordinaattoreiden yhteisissä workshopeissa. Pyysin ekotukikoordinaattoreita kirjoittamaan yhteenvedon kaupunkiorganisaationsa ekotukitoimintamallista, laatimaan SWOT -analyysin ja kertomaan esimerkkejä ekotukitoiminnan hyvistä käytännöistä. Ekotukihenkilöille suunnattu yhteiskysely on kokonaistutkimus, jonka kohderyhmänä olivat suurten kaupunkien kaikki ekotukihenkilöt. Kuuden suurimman kaupungin joukossa Tampere on vasta käynnistänyt toiminnan, eikä ekotukikoulutuksia vielä kyselyn toteutuksen aikaan ollut toteutettu. Vantaa on ollut mukana ekotukitoiminnassa vuodesta 2009, mutta he kokivat yhteiskyselyn resursoinnin haasteelliseksi. Kysely lähetettiin Helsingin, Espoon, Turun ja Oulun ekotukihenkilöille sähköpostilla 29.11.2012 1.3.2013 välisenä aikana. Kuviossa 1 on esitetty kyselytutkimuksen ekotukihenkilöiden kokonaismäärä (perusjoukko), vastanneiden määrä ja vastausprosentti eri kaupungeissa. Ekotukitoiminnan käynnistymisajankohta vaihtelee mukana olleissa kaupungeissa. Taulukossa 1. on vastaajat ryhmitelty kaupungin ja vastaajan ekotukitoiminnan aloitusvuoden perustella. Ekotukitoiminta on jatkunut Helsingin ja Espoon kaupungeissa pisimpään. Turku ja Oulu ovat käynnistäneet toiminnan vuosina 2011 ja 2012. Koko aineistosta puuttui työn aloitusvuosi 6,5 %:lta vastaajista (662 vastaajaa, 43 puuttuvaa arvoa). Vastannut Ei vastannut Helsinki 29 % Espoo 48 % Turku 62 % Oulu 45 % 0 200 400 600 800 1000 1200 Kuvio 1. Vastaajien kokonaismäärät ja vastausosuudet kaupungeittain. 10

Helsinki Espoo Turku Oulu Yhteensä Aloitusvuosi 2006-2008 2009 2010 2011 2012 Yhteensä n 102 45 39 56 47 289 % 35% 16% 13% 19% 16% 100% n - 34 41 37 63 175 % 19% 23% 21% 36% 100% n - - - 34 77 111 % 31% 69% 100% n - - - - 44 44 % 100% 100% n 102 79 80 127 231 619 % 16% 13% 13% 21% 37% 100% Taulukko 1. Vastausten jakauma ekotukitoiminnan aloitusvuoden mukaan. Ekotukitoiminnan yhteiskysely toteutettiin Digium Enterprise-, Webropol- ja Zef-kyselyohjelmilla. Jokainen kaupunki huolehti omasta tiedotuksestaan. Osa kyselylomakkeen kysymyksistä (43 kpl) oli kaupunkikohtaisia ja osassa kysymyksiä oli kaupunkikohtaisia väittämiä. Kyselyn tulokset on esitetty lukumäärinä ja prosenttiosuuksina. Helsingin osa-aineiston toiminnan tavoitteissa onnistumista mittaavat yhdeksän kysymystä yhdistettiin keskiarvomuuttujiksi niille tutkittaville, jotka olivat vastanneet vähintään viiteen alakohtaan. Eri tekijöiden välisiä tilastollisia yhteyksiä on testattu khi 2 testein ja ANOVA-malleilla, merkitsevyysrajana p<0,05. Kyselyn analysoinnissa käytettiin SPSS for Windows -ohjelmiston versiota 19.0. Ikä Alle 30 vuotta 30-49 vuotta 50-59 vuotta 60+ Yhteensä % % % % % Helsinki Nainen 6 45 41 9 85 Mies 6 65 24 4 15 Yhteensä 6 48 38 8 100 Espoo Nainen 10 45 40 5 83 Mies 11 54 32 4 17 Yhteensä 10 46 39 5 100 Turku Nainen 9 51 35 5 79 Mies 13 43 35 9 21 Yhteensä 10 50 35 6 100 Oulu Nainen 12 55 33 0 80 Mies 0 50 50 0 20 Yhteensä 10 54 37 0 100 Yhteensä 8 48 38 6 100 Taulukko 2. Vastaajien taustatiedot. Sukupuoli ja ikäjakauma. 1.3 Vastaajien taustatiedot Kyselyyn vastasi yhteensä 662 henkilöä. Vastanneista naisia on 83 % ja miehiä 17 %. Vastaajien ikä luokiteltiin neljään luokkaan. Ikä- ja sukupuolijakauma on esitetty taulukossa 2 ja vastaajien asema taulukossa 3. Vastaajista 11 % työskenteli esimiesasemassa ja yli puolella (56 %) on terveys- ja sosiaalialan tai kasvatustieteellisen alan koulutus. Terveys- ja sosiaaliala oli edustetuin lukuun ottamatta Espoon vastaajia, joilla kasvatustieteel- 11

Työntekijä/ Käytännön suorittava taso/ Asiantuntija työnjohto* toimihenkilö Johto % % % % Helsinki 71 12 16 0 Espoo 75 12 12 1 Turku 75 13 9 3 Oulu 76 17 7 0 Yhteensä 73 12 14 1 linen koulutusala oli hieman edustetumpi. Muut koulutusalat (tekninen, palveluala, luonnontieteellinen, kaupallinen, yhteiskuntatieteellinen, maa- ja metsätalousala tai jokin muu) edustivat kukin alle tai enintään 10 %:n osuutta vastaajista. *sisältää esimiehet ja tiimin tai ryhmän vetäjät Taulukko 3. Vastaajien taustatiedot. Asema organisaatiossa. 1.4 Raportin rakenne Luvussa 1 esitellään ekotukitoiminnan yhteiskyselyn tausta, tavoitteet ja toteutus. Luvussa 2 esitellään kyselytutkimuksessa mukana olleiden kaupunkien ekotukitoimintamalleja ja ekotukikoordinaattoreiden näkemyksiä toiminnan jatkokehittämisestä SWOT -analyysin muodossa. Luvussa 3 raportoidaan kyselyn tulokset. Ra- portin viimeisessä luvussa analysoidaan tuloksia yleisellä tasolla ja käsitellään seikkoja joita kaupungeissa olisi syytä ottaa huomioon kyselyä uusittaessa sekä esitetään mahdollisia käytännön kehittämistoimenpiteitä. Kuva: Pirita Kuikka/Helsingin kaupunki 12

2. Ekotukitoiminnan palvelukonsepti Kuva: Marjo Väisänen/Oulun kaupunki 13

2.1 Kaupunkien ekotukitoimintamallit Ekotukitoiminnan tavoitteena on, että työntekijät tunnistaisivat työnsä ympäristövaikutukset ja ottaisivat ympäristöä vähemmän kuormittavat toimintatavat käyttöön. Ekotukitoiminnan myötä vaikeaselkoinenkin ympäristötietous pyritään tuomaan esille selkeästi ja niin, että ymmärrys ympäristöasioiden kuulumisesta kaikille ja osaksi kaikkea tekemistä tulee selväksi. Lisäksi tavoitteena on, että hyvien käytäntöjen jakaminen ja opastaminen tehostuu, ja tieto sekä toiveet välittyvät organisaatiossa myös alhaalta ylöspäin. Ekotukihenkilöiden työtä tuetaan erilaisilla koulutuksilla, verkostotapaamisilla ja materiaaleilla. Helsingin kaupungin ympäristökeskus koordinoi ekotukitoimintaa kansallisella tasolla. Käytännössä koordinointi tarkoittaa sitä, että toiminnan aloittava organisaatio ottaa yhteyttä Helsingin koordinaattoriin ja tutustuu ekotukitoiminnan palvelukonseptin kuvaukseen (kuvio 2.). Jos organisaatio päättää aloittaa ekotukitoiminnan, pyydetään sitä toimittamaan tiedot Helsingin ylläpitämään rekisteriin siihen tarkoitetulla lomakkeella. Helsingin kaupunki omistaa tavaramerkin ekotukitoiminnan logoon ja myöntää logon käyttöoikeuden toiminnan aloittavalle organisaatiolle. Organisaatioilla on mahdollisuus ottaa myös koko ekotukitoiminnan visuaalinen ilme käyttöönsä. Lisäksi Helsinki ylläpitää ekotukitoiminnan yhteisiä verkkosivuja osoitteessa www.eco-support. net ja toimii ekotukitoiminnan Facebook-sivujen ylläpitäjänä. Muiden kaupunkien koordinaattorit pääsevät halutessaan Facebook-sivujen sisällöntuottajiksi. Vuoden 2012 merkittävin tunnustus kaupunkien ekotukitoiminnalle oli Uudenmaan elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskuksen (ELY) myöntämä Uudenmaan ympäristöpalkinto. Palkinto myönnettiin Helsingin kaupungin kehittämälle ekotukitoiminnalle ansiokkaasta ympäristökasvatustyöstä ja ympäristötietoisuuden edistämisestä. Palkintoraati vakuuttui myös ekotukitoiminnan vaikutuksista ja toimintamallin leviämisen helppoudesta. Ekotukitoiminnan kymmenen askelta 1. SITOUDUMME ympäristövastuullisuuden edistämiseen. 2. NIMEÄMME ja koulutamme työyhteisöihimme ekotukihenkilöitä. 3. TUEMME ekotukihenkilöitä ja heidän työtään. 4. SELVITÄMME ympäristöasioiden tilan ja tunnistamme omat vaikutusmahdollisuutemme. 5. SÄÄSTÄMME energiaa ja vettä. 6. EHKÄISEMME jätteen syntyä, kierrätämme ja lajittelemme. 7. HUOMIOIMME ympäristönäkökohdat hankinnoissa. 8. EDISTÄMME kestävää liikkumista. 9. OTAMME ekotukitoiminnan huomioon suunnittelussa, toiminnassa ja arvioinnissa. 10. VARMISTAMME ekotukitoiminnan jatkuvuuden. Kuvio 2. Ekotukitoiminnan palvelukonseptin kuvaus (www.eco-support.net). 14

Helsingin ekotukitoiminta Helsingin kaupungilla työskentelee noin 40 000 työntekijää ja kaupunki on Suomen suurin työnantaja. Suurin osa työntekijöistä ei ole saanut koulutuksessaan tietoa oman työn ympäristövaikutuksista ja niiden pienentämisestä. Tieto energia- ja ekotehokkaista ratkaisuista on hajallaan ja välillä vaikeasti ymmärrettävää. Tieto tulisikin viedä lähelle työntekijää selkeästi esitettynä. Helsingin ympäristökasvattajien yhteistyöryhmässä luotiin tähän tarpeeseen ekotukitoiminta. Vuonna 2006 alkanut ekotukitoiminta oli yksi Helsingin ekologisen kestävyyden ohjelman 2005-2008 toimenpiteistä. Tavoitteena oli kouluttaa kaupungin jokaiseen työyksikköön ekotukihenkilö (1 hlö / max 100 työntekijää) niin että vuoden 2008 loppuun mennessä koulutettuja ekotukihenkilöitä olisi 1000. Kuva: Margit Jensen/Helsingin kaupunki Helsingissä asetetaan vuosittain tavoitteita ekotukikoulutusten ja konsultointien määrälle sekä viestinnälle. Vuonna 2012 kaikki toiminnalle asetetut tavoitteet saavutettiin. Vuoden 2012 loppuun mennessä Helsingissä oli järjestetty 41 peruskoulutusta, joissa oli koulutettu yhteensä 1008 ekotukihenkilöä. Peruskoulutuksia on järjestetty vuosittain 2 8 kappaletta. Jatkossa Helsingissä on syytä suunnata resurssit jo koulutettujen ekotukihenkilöiden työn tukemiseen kuten muun muassa jatkokoulutukseen ja innostuksen ylläpitämiseen. Helsingin kaupungissa ekotukitoimintaa koordinoidaan kaupungin ympäristökeskuksesta, jossa tehtävään on vakituinen toimi. Lisäksi kaupungin talous- ja suunnittelukeskus tukee vuosittain ekotukikoulutusten järjestämistä muutamalla tuhannella eurolla kaupungin koulutusorganisaatio Oiva Akatemian kautta. Toiminnalle ei ole vielä asetettu isompia määrällisiä kaupunkitasoisia tavoitteita. Viestiä kaupungin kahden prosentin vuosittaisesta energiansäästötavoitteesta on viety aktiivisesti eteenpäin verkostossa. Helsingin ekotukitoiminnasta on tehty useita tutkimuksia ja selvityksiä, joissa on muun muassa tunnistettu ekotukitoiminnan onnistumisen kriteerejä ja tekijöitä sekä toiminnan vahvuuksia. Muutamia ohessa: Toiminta on kaikin puolin käytännönläheistä ja konkreettista. Toiminnan myötä on saatu rakennettua innostuneiden ihmisten verkosto, joka saa toiminnasta uudenlaista draivia omaan työhönsä. Toiminnassa hyödynnetään tehokkaasti kaupungin omia resursseja. Ekotukitoiminta voi olla se alkuun paneva voima, jonka myötä ympäristöasiat nivoutuvat koko organisaation toimintaan ja palveluiden kehittämiseen. Toiminnan myötä ympäristöä vähemmän kuormittavat toimintatavat leviävät myös työntekijöiden yksityiselämään. (Pirita Kuikka, ympäristösuunnittelija, Helsingin kaupungin ympäristökeskus) 15

Espoon ekotukitoiminta Espoon kaupungin henkilöstömäärä oli vuoden 2012 lopussa noin 13800 henkilöä. Ekotukitoiminta aloitettiin vuonna 2009 EU-rahoitteisen Julia 2030-hankkeen resurssien turvin. Ekotukitoiminnan aloittamisen taustalla oli pääkaupungin ilmastostrategia ja Espoon toimenpideohjelma ilmastostrategian toteuttamiseksi. Ympäristövastuuhenkilöiden koulutustavoite (50 henkilöä vuonna 2009) oli kirjattu myös Espoo-strategiaan 2009 2011. Ensimmäiset ekotukihenkilöt koulutettiin marras-joulukuussa 2009. Ekotukitoiminnan aloittamisessa tehtiin tiivistä yhteistyötä muiden Julia 2030 -hankkeeseen osallistuvien kuntien kanssa. Merkittävää tukea ja käytännön apua saatiin Helsingin ympäristökeskuksesta, josta lainattiin muun muassa toimintamuotoja ja valmiita materiaaleja. Julia-hankkeen päätyttyä ekotukitoiminta vakiintui pysyväksi toimintamuodoksi vuoden 2012 alusta lähtien. Ekotukikoordinaatiovastuu on Espoon ympäristökeskuksella, jossa on vakituinen toimi ja noin puolet työajasta varattu ekotukitoiminnan koordinaatiotyötä varten. Ympäristökeskus asettaa vuosittain tavoitteet ekotukikoulutusten, -tapahtumien ja ekotuki-infokirjeiden määrälle. Tavoitteisiin on päästy joka vuosi, paitsi vuonna 2012, jolloin ei järjestetty lainkaan Espoon ekotukihenkilöiden omia ekotukitreffejä. Vuoden 2012 loppuun mennessä Espoossa oli järjestetty 19 peruskoulutusta, joissa oli koulutettu yhteensä 387 ekotukihenkilöä. Peruskoulutuksia on järjestetty vuosittain 2 8 kappaletta. Peruskoulutuksista ¾ on ollut räätälöity jollekin tietylle toimialalle tai tulosyksikölle. Ekotukitoiminta lähti aluksi laajentumaan ennakko-odotuksia nopeammin. Oleellista tässä oli johdon tuen saaminen kaikilta toimialoilta. Ekotukitoiminnan laajentuminen on viime vuosina painottunut niihin tulosyksiköihin, jotka ovat itse halunneet panostaa ekotukiverkoston kasvattamiseen. Ekotukihenkilöitä on nyt kaikilla toimialoilla, mutta verkosto ei kata vielä kaikkia yksiköitä. Merkittävä saavutus on, että lähes kaikkiin kouluihin, päiväkoteihin ja nuorisotiloihin on koulutettu ekotukihenkilö. Ekotukitoiminnan painopistettä pitäisi vähitellen siirtää uusien kouluttamisesta jo koulutettujen ekotukihenkilöiden tukemiseen. Myös väliportaan ekotukikoordinaattoriverkoston rakentaminen olisi tarpeen (vrt. Helsingin virastojen ekotukiyhdyshenkilöt). (Tuija Stambej, ympäristötarkastaja, Espoon kaupungin ympäristökeskus) Kuva: Tuija Stambej/Espoon kaupunki 16

Turun ekotukitoiminta Ekotukikoulutus aloitettiin syksyllä 2011 osana kestävän kehityksen budjetointia. Talousohjauksen kautta vuonna 2011 pyydettiin eri tahoja nimeämään ekotukihenkilö. Taustalla on poliittinen aloite kestävän kehityksen budjetoinnin kehittämisestä Turun kaupungissa. Turussa ekotukitoiminta on linjattu osaksi kaupungin päästövähennystavoitteiden toteuttamista ja tätä tukemaan on luotu systemaattinen järjestelmä jolla päästövähennystavoitteet kootaan yhteen. Koordinaatio hankkeella on Turun konsernihallinnossa. Ekotukitoiminta on osa Kestävän kehityksen budjetointia. Koko hankkeen budjetti on 50 000 euroa per vuosi (2011 2013). Turun kaupungin henkilöstötyövuosien määrä oli vuoden 2012 lopussa noin 12200. Vuoden 2012 loppuun mennessä Turussa oli järjestetty 12 peruskoulutusta, joissa oli koulutettu yhteensä 169 ekotukihenkilöä. Lisäksi vuonna 2012 oli lähtötilannekartoitussuunnitelmaa valmiina 166 kappaletta. Tärkeimmät tavoitteiden saavutukset ekotukitoiminnan osalta ovat olleet Kuva: Turun kaupunki Kasvatus- ja opetustoimen vähintään 2 prosentin käyttösähkönsäästöporkkana osana ekotukitoimintaa, tuotti 569 MWh säästön, joista 37 yksikköä sai kannustinrahan. Toiminta jatkuu vuonna 2013. Ekotukitoiminta on laajentunut tavoitteiden mukaisesti Turun kaupunkikonsernissa ja se näkyy yhä useampien yksiköiden omassa viestinnässä. Tietotaidon koonti www.ekotuki.net sivustolle, jossa lähtötilannekartoitukset ovat nähtävillä koko Turku konsernin ekotukiverkostolle. (Stella Aaltonen, hankejohtaja, Turun konsernihallinto) Kuva: Turun kaupunki 17

Oulun ekotukitoiminta Ekotukitoiminta käynnistettiin Oulussa vuonna 2012 osana ILMO Oulun seudun ilmastoportti -hanketta. Oulun seudun ympäristötoimen toteuttama kaksivuotinen hanke saa rahoitusta Euroopan aluekehitysrahastosta (EAKR). Hankkeen päättymisen jälkeen ekotukikoordinaatiovastuu säilyy Oulun seudun ympäristötoimella, jossa tehtävä on sisällytetty uuteen vakinaiseen ympäristötarkastajan toimenkuvaan. Oulun kaupungin henkilöstön määrä oli 31.12.2012 lähes 13 000 henkilöä. Ensimmäisen toimintavuoden aikana (vuosi 2012) toiminnan painopiste oli ekotukitoiminnan peruskoulutuksissa. Kouluttajina toimivat asiantuntijat Oulun Jätehuollosta, Oulun hankintapalveluista, Oulun Energialta, Oulun Tilakeskuksesta, Oulun tietotekniikasta sekä Oulun seudun ympäristötoimesta. Vuoden aikana järjestettiin kuusi peruskoulutusta, joissa koulutettiin yhteensä 105 kaupungin työntekijää. Vuoden tavoitteeksi asetettiin 150 koulutettua ekotukihenkilöä. Vaikka tavoitetta ei aivan saavutettu, voidaan koulutettujen määrää pitää hyvänä. Myös toiminnan kattavuus oli hyvä, sillä koulutukseen osallistuttiin lähes kaikista kaupungin hallintokunnista. Lisäksi vuoden aikana järjestettiin kaikille ekotukihenkilöille yhteinen tapaaminen sekä vierailut Laanilan ekovoimalaitokseen ja Ruskon jätekeskukseen. Tärkeimpinä onnistumisina mainitaan Hyvän, toimivan ja Oululle sopivan toimintamallin luominen ja toiminnan vakiinnuttaminen. Koulutuksiin saatiin muodostettua asiantunteva ja innostava kouluttajatiimi. (Hanna-Mari Koivukoski, ympäristötarkastaja, Oulun seudun ympäristötoimi) Kuva: Marjo Väisänen/Oulun kaupunki 18

2.2 Organisaation vaikutus ekotukitoimintamalliin Yksi ekotukitoiminnan vahvuuksista on sen mukautuvaisuus erilaisiin organisaatioihin. Perusajatuksena on, että koulutetut ekotukihenkilöt toimivat tehtävässään oman toimensa ohella. Jotta eri organisaatioissa toiminnasta saataisiin paras hyöty, täytyy koordinaation tapahtua organisaation sisällä ja siihen liittyvien koulutusten on pureuduttava juuri kyseisen organisaation strategiaan, ohjelmiin ja tavoitteisiin. Kaikilla mukana olevilla organisaatioilla onkin omanlaisensa peruskoulutus, jossa painotetaan juuri kyseiselle organisaatiolle oleellisia asioita. On myös tärkeää, että oman organisaation asiantuntijat sidotaan mukaan toimintaan ja sen kehittämiseen muun muassa koulutuksilla. Ekotukitoimintamalli muovautuu myös toteuttavan organisaation eri tasojen tarpeisiin. Esimerkiksi Helsingin kaupungin virastoilla on jokaisella hieman erilainen tapa sitoa ekotukitoiminta osaksi viraston työtä ja mahdollisia ympäristöjärjestelmiä tai muita ohjausjärjestelmiä. 2.3 Palvelukonseptin kehittäminen Ekotukitoiminnan nykytilannetta hahmotetaan seuraavassa pääosin vertailemalla Helsingin, Espoon, Turun ja Oulun ekotukikoordinaattoreiden sanallisten analyysien pohjalta. Kesäkuun 2013 analyyseihin kirjattujen toimintaympäristön vahvuuksien ja heikkouksien lisäksi mukana on myös asioita, joihin jatkossa pitää tavalla tai toisella tarttua (mahdollisuudet ja uhat). 2.3.1 Vahvuudet Arviot ekotukitoiminnan vahvuuksista vaihtelevat kaupungeittain. Helsingissä, jossa toiminta on jatkunut pisimpään, nousee vahvuudeksi toiminnan laajuus ja yhteistyöverkostot kaupungin sisällä, pääkaupunkiseudulla ja kuuden suurimman kaupungin kesken. Räätälöi- Kuva: Pirita Kuikka/Helsingin kaupunki 19

Kuva: Tuija Stambej/Espoon kaupunki dyt koulutukset ja kaupungin asiantuntijat tukevat toiminnan muovautuvuutta kaupunkien erityistarpeisiin. Ympäristökuormituksen vähentämisessä ekotukitoiminta ja ympäristöjärjestelmätyö tukevat ja täydentävät toisiaan. Helsingissä nähdään ekotukitoiminnan vaikuttavan jo asennetasolla ja sen käytäntöjen siirtyvän myös vapaa-ajantoimintaan. Espoossa ekotukitoiminta on alusta alkaen ollut osa kaupungin ympäristöjohtamisjärjestelmää. Toiminnan pysyvyys on varmistettu Espoossa ja Oulussa ekotukitoiminnan koordinaation vakinaistamisella. Näin tehtiin myös Helsingissä tätä raporttia kirjoitettaessa. Oulussa vahvuutena nähdään myös motivoituneet ja innostuneet ekotukihenkilöt sekä kouluttajatiimin asiantuntevuus. Turussa vahvuutena nähdään työyhteisölle asetetut ekotukitoiminnan tavoitteet ja niiden läpinäkyvyys sekä yksikön sähkönsäästölle rakennettu palkitsemiskäytäntö. Turun vahvuutena mainitaan myös yhteistyö eri tahojen kanssa (lähialue, suurimmat kaupungit). 2.3.2 Heikkoudet Johdon sitoutumisen puute koetaan Helsingissä ja Turussa heikkoutena. Espoossa väliportaan koordinaatio puuttuu ja riittävän tuen antaminen on haasteellista. Helsingissä nähdään ekotukihenkilöille annettava tuki riittämättömäksi ja Turussa resurssit ovat vähäiset suhteessa tarpeisiin ja saataviin hyötyihin. 2.3.3 Toiminnan parantamisen ydinkohdat Merkittävimmiksi kehittämisen kohteiksi ekotukitoiminnan jatkuvuuden turvaamisen kannalta nousivat seuraavat painopistealueet: Innostuksen ja osaamisen kehittäminen kuten jatko- ja teemakoulutukset ja ekotukihenkilöiden työn tueksi tuotettava materiaali. Toiminnan vaikutusten systemaattinen mittaaminen ja arviointi kuten taloudellisten säästöjen todentaminen kaupungille. Toiminnan sisällön kehittäminen yhteistyöfoorumeilla ja ekotukitoimijoiden välisillä yhteistyöhankkeilla esim. uusien tavoitteellisuutta ohjaavien työkalujen kehittäminen. Ekotukirakenteiden tukeminen väliportaan koordinaatiolla Ekotukihenkilöverkoston laajentaminen tasapuolisesti eri puolille konsernia. Toimintamallin laajentaminen kaupunkiseudulle yhteistyön avulla. Helsingissä, Espoossa ja Oulussa ekotukitoiminnan vaikutusten mittaaminen koetaan vaikeaksi ja puutteelliseksi. Helsingin suhde ympäristöjohtamiseen arvioidaan ohueksi ja tavoitteiden ja ohjauksen vähäisyys koetaan heikkoutena. 20