VESISTÖTARKKAILU 2014 16X236418 6.7.2015 VAPO OY Läntisen Suomen turvetuotannon vesistötarkkailu vuonna 2014 Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella
Vapo Oy Läntisen Suomen turvetuotannon Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueen vesistötarkkailun vuosiyhteenveto 2014 Sisältö 1 JOHDANTO... 3 2 TURVETUOTANNON KÄSITTEITÄ JA TERMINOLOGIAA... 3 2.1 Veden laatuun liittyviä muuttujia... 4 2.2 Turvetuotannon käsitteitä... 5 3 SÄÄTILA TARKASTELUALUEELLA... 8 3.1.1 Lämpötila... 8 3.2 Sadanta... 9 3.2.1 Lumitilanne... 10 4 TURVETUOTANNON PÄÄSTÖ- JA VAIKUTUSTARKKAILUJEN TOTEUTUS.. 11 4.1 Yleistä... 11 4.2 Vesistötarkkailun näytteenotto... 11 4.3 Vesinäytteiden analysointi... 12 5 TURVETUOTANNON KUORMITUS 2014... 13 5.1 Yleistä... 13 5.2 Tuotantoalueet... 13 5.3 Ominaiskuormitussuot v. 2014... 14 5.4 Ominaiskuormitussoiden valumat v.2014... 15 5.5 Ominaiskuormitussoilta purkautuvan veden laatu... 16 5.6 Tarkkailusoiden ominaiskuormitusluvut... 17 5.7 Ominaiskuormitus eri vuodenaikoina... 19 6.2 Kokonaiskuormitus... 20 7 VESISTÖTARKKAILUT 2014... 22 7.2 Vapon turvetuotannon vesistötarkkailu Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella vuonna 2014... 22 8 PERHONJOEN VESISTÖALUE 49... 23 8.1 Venetjoen valuma-alue 49.02... 25 8.1.1 Kairineva (Halsua)... 25 8.2 Ullavanjoen valuma-alue 49.05... 28 8.2.1 Tynnyrikallionneva (Toholampi)... 28 8.3 Perhonjoen yläosan alue 49.06... 29 8.3.1 Ristineva-Laurinneva-Pollarinneva ja Kapustaneva-Laukkulammineva-Sarvinevan tuotantoalue (Veteli)... 29 9 ÄHTÄVÄN-, KRUUNUPYYN- JA PURMONJOEN VESISTÖALUEET... 30
9.1 Purmo norra ån alue 46.05... 33 9.1.1 Porrasneva (Evijärvi)... 33 9.2 Kurejoen alue 47.04... 35 9.2.1 Paskoneva (Alajärvi)... 35 9.2.2 Lamminneva (Lappajärvi/Lapua)... 37 9.3 Kuninkaanjoen valuma-alue 47.05... 38 9.3.1 Kuninkaansuo (Soini)... 38 9.4 Vieresjoen valuma-alue 47.07... 40 9.4.1 Korpisalonneva-Ruissaarenneva-Pälvineva (Vimpeli)... 40 9.5 Vimpelinjoen valuma-alue 47.08... 44 9.5.1 Savonneva (Alajärvi/Soini/Karstula/Kyyjärvi)... 44 9.6 Levijoen valuma-alue 47.09... 47 9.6.1 Pannuneva (Soini)... 47 9.7 Kruunupyyn vesistöalue 48... 49 9.7.1 Pyymaanneva Saapasneva - Iso Saapasneva (Evijärvi)... 49 10 LAPUANJOEN VESISTÖALUE 44... 50 10.1 Kuortaneenjärven alue 44.04... 53 10.1.1 Kurikkaneva (Kuortane)... 53 10.1.2 Sarvineva (Kuortane)... 54 10.1.3 Saarijärvenneva, Västinneva, Kiimaneva ja Hanhineva (Kuortane/Alavus)... 55 10.1.4 Pynttärinneva (Alavus)... 57 10.2 Alavudenjärven alue 44.05... 58 10.2.1 Matoneva 2 (Alavus)... 58 10.2.2 Sillinneva (Alavus)... 59 10.3 Kätkänjoen valuma-alue 44.07... 60 10.3.1 Löyänneva-Matoneva 3 - Mylly-Sikaneva ja Teerineva (Kuortane/Alavus)... 60 10.4 Töysänjoen valuma-alue 44.08... 62 10.4.1 Matoneva 1 (Töysä)... 62 10.5 Nurmonjoen valuma-alue 44.09... 62 10.5.1 Tausneva (Kuortane)... 62 10.5.2 Haapaneva, Vuorenneva, Vierunneva, Riihineva ja Paaluneva (Alavus/Seinäjoki)... 63 10.5.3 Rahka-Romuneva (Alavus)... 65 10.5.4 Vehkaneva (Alavus)... 66 10.5.5 Tervaneva (Alavus/Seinäjoki)... 66 10.5.6 Aitaneva (Alavus)... 68 11 KYRÖNJOEN VESISTÖALUE 42... 70 11.1 Jalasjoen alue 42.04... 73 11.1.1 Koirainneva (Jalasjärvi)... 73 11.1.2 Kontio- ja Palloneva sekä Iso Korvaneva (Kurikka, Kauhajoki, Jalasjärvi)... 74 11.2 Mustajoen valuma-alue 42.05... 77 11.2.1 Alkkia-Sompaneva (Parkano/Karvia)... 77 11.2.2 Vasikkaneva (Jalasjärvi)... 81 11.3 Seinäjoen valuma-alue 42.07... 82 11.3.1 Haukineva (Seinäjoki/Jalasjärvi)... 82 11.3.2 Näätäneva (Jalasjärvi)... 84 11.3.3 Linnus-Lainesneva ja Valkianeva (Jalasjärvi)... 85 11.3.4 Pirjatanneva-Juupa-Jäkäläneva (Seinäjoki)... 86
11.3.5 Amerikanneva (Seinäjoki)... 87 11.3.6 Hietasalon-Tuuranneva (Virrat)... 88 11.3.7 Peurainneva ja Sammatineva (Seinäjoki)... 89 11.4 Hirvijoen valuma-alue 42.08... 92 11.4.1 Madesneva, Susineva ja Vähä-Hautaneva (Jalasjärvi)... 92 11.4.2 Löyhinkineva ja Liikaneva (Jalasjärvi)... 95 11.4.3 Pesäneva (Jalasjärvi)... 97 11.5 Kainastonjoen valuma-alue 42.09... 97 11.5.1 Isoneva (Kurikka)... 97 11.5.2 Lammasneva (Teuva)... 99 12 KOKEMÄENJOEN VESISTÖALUE 35... 99 12.1 Toisveden alue 35.42... 102 12.1.1 Mäkikylänsuo (Ähtäri)... 102 12.1.2 Riihi-Peuraneva (Ähtäri/Keuruu/Virrat)... 103 12.2 Ähtärinjärven alue 35.43... 105 12.2.1 Naarasneva ja Leväsuo (Soini/Alajärvi)... 105 12.2.2 Riita- ja Mustasuo (Ähtäri)... 107 12.3 Kolunjoen valuma-alue 35.46... 109 12.3.1 Mato- ja Teerisuo sekä Kurkisuo (Soini)... 109 12.3.2 Kalliosuo (Soini)... 111 12.4 Niemisjoen valuma-alue 35.47... 114 12.4.1 Soidinsuo (Ähtäri)... 114 12.4.2 Sarasuo (Ähtäri)... 115 12.4.3 Ulpassuo (Soini)... 116 12.4.4 Puntarisuo, Konttisuo ja Juuvinsuo (Soini/Karstula)... 117 12.4.5 Mölynsuo-Mustassuo (Soini)... 118 12.5 Pihlajaveden reitin valuma-alue 35.48... 119 12.5.1 Loukku-, Tupa- ja Majasuo (Ähtäri)... 119 13 KARVIANJOEN VESISTÖALUE 36... 123 13.1 Nummijoen valuma-alue 36.07... 126 13.1.1 Koihnanneva, Säkkineva, Lupikistonneva ja Hormaneva (Kauhajoki)... 126 13.1.2 Viitalanneva ja Kampinkeidas (Kauhajoki)... 128 14 NÄRPIÖNJOEN VESISTÖALUE 39... 131 14.1 Rackarmossen-Östramossen (Närpiö)... 133 14.2 Takaneva (Kurikka)... 134 15 LAPVÄÄRTINJOEN VESISTÖALUE 37... 134 15.1 Karijoen valuma-alue 37.04... 136 15.1.1 Mustaisneva (Kauhajoki)... 136 15.2 Kärjenjoen valuma-alue 37.06... 138 15.2.1 Helmikäiskeidas/Tempakankeidas/Kotokeidas 1 (Isojoki)... 138 16 TEUVANJOEN VESISTÖALUE 38... 139 16.1 Profeetanneva (Teuva)... 140
17 VESISTÖYHTEENVETO... 141 18 VIITTEET... 142 Liitteet Liite 1 Vapon turvetuotannon vesistötarkkailun analyysitulokset 2014 Etelä-Pohjanmaan ELY -keskuksen alueella Liite 2 Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella sijaitsevat tarkkailusuot vuonna 2014 Pöyry Finland Oy Jorma Keränen (FM) Antti Leskelä (FM) Yhteystiedot Paristotie 15 67900 Kokkola sähköposti: etunimi.sukunimi@poyry.com puh. 010 33 28210 www.poyry.fi
3 1 JOHDANTO Vapo Oy Länsi-Suomen tulosyksikkö yhdisti kesäkuusta 1999 alkaen aiemmin erillistarkkailuna toteutetut turvetuotantoalueiden kuormitus- ja vesistöseurannat yhdeksi laajaksi koko tulosyksikön kattavaksi tarkkailuksi. Länsi-Suomen Vapon turvetuotannon tarkkailuun koottiin Keski-Suomen, Etelä-Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan, Lounais-Suomen, Pirkanmaan ja Hämeen alueella toteutetut turvetuotannon tarkkailut. Vuonna 2014 tarkkailussa noudatettiin Pöyry Finland Oy:n 23.12.2013 ELYkeskuskohtaisesti laatimia Vapo Oy:n läntisen Suomen turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuohjelmia vuosille 2014 2018. Vapon Läntisen alueen turvetuotannon vuoden 2014 vesistötarkkailuraportit on jaoteltu siten, että tarkkailualueen ELY -keskukset saavat vain oman alueen turvetuotantoa koskevat raportit. Osa tuotantoalueista kuuluu kuitenkin useampaan kuin yhden ELY-keskuksen alueeseen ja niiltä osin tarkkailutulokset sisältyvät kaikkien asianomaisten ELY -keskuksien vesistöraportteihin. Vesistöraporttiin sisältyvä päästötarkkailuosio sisältää koko Vapon Länsi-Suomen yksikön tuloksien koosteita, jotka ovat yhteiset kaikilla ELY -keskuksilla. Kekkilä Oy:n ja yksityisten tuottajien turvetuotantoalueiden kuormituksia ei enää vuodesta 2014 lähtien raportoida Vapo Oy:n tarkkailujen yhteydessä. Vuonna 2014 oli Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella Vapolla yhteensä 91 tuotantoalueella 134 vesistöhavaintopaikkaa. Vesistöhavaintopaikkojen vedenlaatua tarkastellaan vuoden 2014 ja mahdollisten aiempien vuosien analyysituloksien perusteella. Vesistötarkkailutuloksien ja turvetuotannon päästötarkkailutuloksien perusteella arvioidaan kuivatusvesien vesistövaikutuksia. Vuoden 2014 vesistö- ja kuormitustarkkailun toteutuksesta vastasi NabLabs Oy ja raportoinnista Pöyry Finland Oy. 2 TURVETUOTANNON KÄSITTEITÄ JA TERMINOLOGIAA Turvetuotannon vesistövaikutusten selvittäminen muodostaa oman selkeän osakokonaisuuden vesistötutkimuksen laajassa kentässä. Turvetuotannolla on käytössään erilaisia vesiensuojeluratkaisuja perustason laskeutusaltaista monimutkaisempiin kemiallisiin saostusjärjestelmiin. Turvetuotannon vesiensuojeluratkaisuiksi on pyritty löytämään yksinkertaisia ja varmatoimisia menetelmiä, jotka toimivat hyvin vaihtelevissa olosuhteissa. Soiden tyypityksiin, vesiensuojelujärjestelmiin, käyttö- ja kuormitustarkkailuun jne. liittyy monia yleiskielelle vieraita termejä ja käsitteitä. Seuraavassa on lyhyesti esitelty turvetuotantoon ja turvetuotannon vesistövaikutusten seuraamiseen liittyvää terminologiaa. Turvetuotantoa ja sen ympäristövaikutuksia on tutkittu varsin paljon. Aiheeseen tutustumisen voi aloittaa esimerkiksi muutamista kirjallisuusluetteloon kootuista perusteoksista, joista pääosa seuraavasta terminologiastakin on peräisin (Vasander 1998, Rinttilä ym. 1997, Niskanen 1998, Rinttilä ym 1998, Savolainen ym. 1996, Leiviskä 1993).
2.1 Veden laatuun liittyviä muuttujia a-klorofylli, µg/l a-klorofyllipitoisuus kuvastaa vedessä olevan kasviplanktonin ja levien määrää. Keskimääräistä pitoisuutta käytetään vesistön rehevyystason arviointiin. Yleisesti käytössä olevan Forsberg & Ryding (1980) luokittelun mukaan alle 3 µg/l pitoisuudet kuvaavat karua vesistöä, pitoisuudet 3-7 µg/l kuvaavat lievää rehevöitymistä, pitoisuudet 7-40 µg/l kuvaavat rehevöitymistä ja yli 40 µg/l ylirehevyyttä. Fosfori (KOK-P) µg/l Kokonaisfosforilla tarkoitetaan veden sisältämän fosforin eri muotojen kokonaismäärää. Fosfori on typen ohella vesien tuotannon ja rehevöitymisen kannalta merkittävä ravinne. Sisävesissä fosfori on yleensä minimiravinne, joten sillä on sisävesistöjen rehevöitymisen kannalta suurempi merkitys kuin typellä. Forsberg & Ryding (1980) luokittelun mukaan alle 15 µg/l pitoisuudet kuvaavat karua vesistöä, pitoisuudet 15-25 µg/l kuvaavat lievää rehevöitymistä, pitoisuudet 25-100 µg/l kuvaavat rehevöitymistä ja yli 100 µg/l ylirehevyyttä. Fosfaattifosfori (PO 4 -P) µg/l Fosfaattifosfori on kokonaisfosforin liuennut, epäorgaaninen osa, joka on jo sellaisenaan leville käyttökelpoisessa muodossa. Veden korkea fosfaattipitoisuus on edellytys runsaiden leväesiintymien syntymiseen. Vesistöjen korkeat fosfaattifosforipitoisuudet kuvastavat yleensä maa- ja metsätalouden lannoitevaikutuksia, sillä turvetuotantoalueilta fosfaattifosforia tulee yleensä hyvin vähän. Typpi (KOK-N) µg/l Kokonaistypellä tarkoitetaan veden sisältämää typen kokonaismäärää. Typpi on fosforin ohella vesien rehevöitymisen kannalta tärkeä ravinne. Kokonaistypen pitoisuus on yhteydessä vesistön rehevyystasoon ja Forsberg & Ryding (1980) luokittelun mukaan alle 400 µg/l pitoisuudet kuvaavat karua vesistöä, pitoisuudet 400-600 µg/l kuvaavat lievää rehevöitymistä, pitoisuudet 600-1500 µg/l kuvaavat rehevöitymistä ja yli 1500 µg/l ylirehevyyttä. Ammoniumtyppi (NH 4 -N) µg/l Ammonium on typen epäorgaaninen yhdiste. Vesistössä ammoniumtyppi hapettuu nitraatiksi ja samalla kuluu happea alentaen samalla veden ph-arvoa. Ammoniumtyppi on suoraan leville käyttökelpoisessa muodossa ja siten pitoisuudet pienenevät levien runsastuessa. Turvetuotannon kuivatusvedet sisältävät typpiyhdisteitä ja usein ammoniumtypen pitoisuuksien nousu kuvastaa nimenomaan turvetuotannon vaikutuksia. Myös jätevesissä ja karjanlannassa on runsaasti ammoniumtyppeä. Kiintoaine mg/l Kiintoaine on vedessä kulkeutuvaa hiukkasmaista kiinteää orgaanista tai epäorgaanista ainesta. Kiintoaine voi siten koostua mineraalimaa-aineksista (mm. sora, savi, hiekka) tai eloperäisistä aineksista kuten levistä ja hajoavasta kasvillisuusaineksesta. Turve kuuluu hajoavaan kasvillisuusainekseen. Kiintoaineen kulkeutuminen jokivesissä on luonnollista kiertokulkua, jossa maaperän ainesta kulkeutuu jokiuoman kautta alapuolisiin vesistöihin (eroosio). Virtavesissä kiintoainepitoisuudet ovat jokieroosion vuoksi suuria (usein yli 10 mg/l). Sen sijaan järvissä kiintoainepitoisuudet ovat yleensä pieniä (alle 5 mg/l), sillä virtavesien tuoma kiintoaines laskeutuu nopeasti järven pohjalle. Savimailla vesien kiintoainepitoisuudet ovat hyvin korkeita maaperästä liuenneesta savesta johtuen. 4
Kemiallinen hapenkulutus (COD Mn) mg/l O 2 Kemiallinen hapenkulutus kuvaa veden sisältämien kemiallisesti hapettuvien orgaanisten aineiden määrää eli vedessä olevaa eloperäistä ainetta, mm. humusta ja eloperäistä kiintoainetta. Usein korkeat COD Mn -arvot kuvastavat valuma-alueen suoperäisyyttä, mutta myös jätevedet ja karjanlanta kohottavat vesien COD Mn -arvoja. Suomessa on runsaasti soita, joten meillä vesien COD Mn -arvot ovat korkeita, keskimäärin 15 mg/l. Sähkönjohtokyky (ms/m) Sähkönjohtavuus ilmaisee veteen liuenneiden suolojen määrää. Sisävesialueilla sähkönjohtavuutta lisäävät orgaaniset ainekset. Usein sisävesien korkeat sähkönjohtokyvyn arvot liittyvät jätevesiin. Sameus (FTU/FNU) Sameudella tarkoitetaan veden läpinäkyvyyden heikkenemistä, mikä johtuu vedessä olevien partikkelien vaikutuksesta. Tällaisia partikkeleita ovat mm. kasvi- ja eläinplankton sekä erityisesti saviaines, joka voi aiheuttaa voimakkaan samennuksen. Rauta (Fe) µg/l Vesien rautapitoisuus on sähkönjohtokyvyn ja kemiallisen hapenkulutuksen tavoin vesistöalueelle tyypillinen ominaisuus. Sisävesissä rauta on yleensä humukseen sitoutuneena ja siten suoperäisten vesien rautapitoisuus on usein korkea. Happamuus eli ph-arvo ph eli happamuusaste kuvaa vedessä olevien vapaiden vetyionien määrää. Luonnontilaisten pintavesien ph-arvo on yleensä lievästi hapan, ph 6-7. Kesäinen järvien voimakas leväkukinta voi nostaa pintaveden ph-arvon selvästi yli ph 7:ään. Humusvedet ovat happamia ja siten suoperäisillä valuma-alueilla ph-arvot ovat usein alle ph 6:n. Happipitoisuus mg O 2 /l, %-kyll Happi on tärkein veteen liuenneista kaasuista ja tärkeimpiä kaikista vesiympäristössä esiintyvistä aineista. Happi on osallisena monissa kemiallisissa ja biologisissa reaktioissa. Veden happipitoisuus ilmoitetaan milligrammoina happea litraa kohti tutkittavaa vettä (mg O 2 /l) sekä suhteellisena pitoisuutena, kyllästysprosentteina. Kyllästysprosentilla tarkoitetaan todettua hapen määrää prosentteina siitä määrästä, jonka vesi voisi enintään sisältää. Mitä lämpimämpää vesi on sitä vähemmän se voi sisältää happea. Rehevöitymisen seurauksena vesistöjen pohjalle kertyy enemmän kasvi- ja leväaineista, jotka kuluttavat hajotessaan vesistön happivaroja ja siten happivajeet yleistyvät lopputalvella. Väriluku mgpt/l Veden väri on monien tekijöiden yhteistulos. Pääasiallinen veden väriä säätelevä tekijä on humuspitoisuus, mutta myös rauta värjää vettä ruskeaksi. Suomessa humuksen antama ruskea väri on luonteenomainen piirre suurimmalle osalle vesistöistä. Vedet ovat kirkkaita jos väriluku on alle 40 mgpt/l ja ruskeita jos väriluku on yli 100 mgpt/l. 5 2.2 Turvetuotannon käsitteitä Bruttokuormitus Suoalueelta tuleva kokonaiskuormitus, joka koostuu tuotannosta syntyneen kuormituksen sekä alueelta tulevan luonnonhuuhtouman yhteenlasketusta kokonaismäärästä. Nykyisin käytössä on termi bruttopäästö.
Humus Humus muodostuu osittain tai kokonaan hajonneesta eläin- ja kasviaineksesta. Humus on väriltään ruskeaa tai mustaa. Humus antaa vesille niiden ruskean yleisilmeen. Humus toimii kasvien ravintona ja lisää osaltaan maaperän vedenpidätyskykyä ja lisää veden puskurikykyä happamuutta vastaan. Turvetuotannon päästötarkkailussa veden humuspitoisuutta seurataan epäsuorasti veden kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn ) ja veden väriarvon avulla. COD Mn - ja väriarvoja nostavat kuitenkin myös muut syyt, eikä näillä menetelmillä voida erotella, missä määrin kyse on humuksesta. Jako-oja Oja jonka kautta tuotantoalueelta tulevaa vettä ohjataan pintavalutuskentälle. Kasvillisuuskenttä Kasvillisuuden peittämä alue, jota käytetään turvetuotantoalueelta tulevien vesien puhdistusmenetelmänä. Kasvillisuuskentällä kasvaa ajoittain veden alle joutumisen hyvin sietävää kasvillisuutta. Kasvillisuus käyttää veden ravinteita kasvuunsa, lisäksi vesi puhdistuu mekaanisesti ja maaperän biologisten prosessien avulla. Kemikalointi Valumavesien puhdistusmenetelmä, jossa kemikaaleilla saostetaan kiintoaine, humus ja ravinteet laskeutettavaan muotoon. Keräilyoja Oja joka kerää pintavalutuskentälle johdetut vedet ja johtaa ne sitten alapuoleiseen vesistöön Kokoojaoja Oja, johon turvetuotantoalueen sarkaojat laskevat Kosteikko Kosteikkoja käytetään turvetuotantoalueelta tulevien vesien puhdistusmenetelmänä. Kosteikko eroaa kasvillisuuskentästä siinä, että sillä on pysyvää avovesipintaa. Se on tehty patoamalla tai kaivamalla siten, että siinä on sekä syvän että matalan veden alueita. Kosteikoista käytetään myös nimitystä kasvillisuusallas. Kuntoonpanovaihe Yleisilmaus ajanjaksolle joka edeltää tuotannon aloittamista suolla. Vaiheen aikana tehdään mm. peruskuivatukset ja rakennetaan vesiensuojeluratkaisut. Vesiensuojelurakenteet tehdään ensimmäisenä. Kuormitus (päästö) Kuormituksella eli päästöllä tarkoitetaan tuotantoalueelta alapuoliseen vesistöön johdettavien aineiden määrää aikayksikössä. Yleisemmin seurataan mm. ravinteiden ja kiintoaineen kuormitusta (kg/päivä tai kg /vuosi). Laskeutusallas Puhdistusmenetelmä, jossa turvetuotantoalueelta tulevassa vedessä oleva kiintoaine ja siihen sitoutuneet ravinteet laskeutuvat altaan pohjalle hidastuneen virtauksen ja painovoiman vaikutuksesta. Laskuoja Oja jonka kautta suolta tulevat vedet ohjataan alapuoleiseen vesistöön. 6
Lohko Useista saroista muodostunut yleensä luonnon esteiden tai tuotannollisten seikkojen rajaama tuotantoala. Maaperäimeytys Puhdistusmenetelmä, jossa kuivatusvedet johdetaan metsämaalle, jolloin osa vedestä imeytyy maahan, osa haihtuu taivaalle, osan käyttää kasvillisuus ja osa kulkeutuu pintavaluntana ympäristöön. Mittapato Yleensä tuotantoalueen laskuojassa oleva patorakennelma, jonka avulla voidaan seurata alueelta purkautuvan veden määrää (esim. m 3 /päivä). Mittapadossa on tietyn kokoinen purkautumisaukko, johon voidaan kiinnittää rekisteröivä vedenpinnan korkeusmittari. Nettokuormitus Suoalueelta tuleva kuormitus, joka saadaan kun bruttokuormituksesta vähennetään luonnontilaiselta suolta tuleva ainevirtaama (luonnonhuuhtouma). Ilmoittaa turvetuotannon aikaansaaman lisäkuormituksen määrän. Nykyisin käytössä on termi nettopäästö. Ominaiskuormitus Tuotantoalueelta alapuoleiseen vesistöön johdettavien aineiden määrä aikayksikössä tiettyä pinta-alayksikköä kohden. Yleisemmin seurataan fosforin ja typen sekä kiintoaineen kuormitusta (g/ha päivä tai kg /km 2 vuosi). Pintavalutus (kenttä) Puhdistusmenetelmä, jossa turvetuotantoalueelta tuleva vesi valutetaan luonnontilaisen suoalueen (kenttä) yli ennen veden johtamista laskuojaan. Vesi virtaa turpeen pintakerroksessa ja puhdistuu luonnontilaisille suoekosysteemeille ominaisten fysikaalisten, kemiallisten ja biologisten prosessien seurauksena. Aina pintavalutuskenttää ei ole mahdollista perustaa luonnontilaiselle alueelle, jolloin joudutaan käyttämään ennestään ojitettua aluetta. Reunaoja (ympärysoja) Tuotantoalueen reunimmainen sarkaoja ja sarkojen päissä sarkaojat yhdistävä oja. Oja ympäröi tuotantoaluetta Sarka Yleensä noin 20 metriä leveä molemmilta sivuilta sarkaojitettu tuotantoala suolla Sarkaoja Sarkojen välinen oja, jolla alueen kuivatus hoidetaan Sarkaojapidätin (virtaamansäätö) Sarkaojan lietesyvennyksen etupuolelle asennettava rimasäleikkö, joka tehostaa kiintoaineen pidättymistä sarkaojaan ja tasaa virtaamia Valuma Virtaama pinta-alayksikköä kohden (litraa/sekunti neliökilometriltä l/s km 2 ) Valunta Se osa sadannasta, joka virtaa alapuoleista vesistöä kohden maan pinnalla, maaperässä tai kallioperässä (mm/vuosi tai mm/päivä) 7
Virtaama Uoman poikkileikkauksen kautta kulkeva vesimäärä sekunnissa (l/s tai m 3 /s) Ylivuotokenttä Tuotantoalueella oleva mielellään kasvittunut allasalue, jonne rankkasateiden tai tulvan aikana voidaan johtaa kuivatusvesiä kiintoaineen ja ravinteidenpoiston tehostamiseksi. Ympäristölupa Turvetuotannolle vaaditaan pääsääntöisesti ympäristölupa, jos sen pinta-ala ylittää 10 ha. Luvasta päättää aluehallintoviraston (AVI) ympäristölupayksikkö. Lupaan liittyy yleensä erilaisia tarkkailuvelvoitteita. YVA YVA -prosessin aikana selvitetään toiminnan erilaisia ympäristövaikutuksia. 8 3 SÄÄTILA TARKASTELUALUEELLA 3.1.1 Lämpötila Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen turvetuotantoalueiden sijaintiin nähden Ilmatieteen laitoksen säähavaintoasemista Kauhava ja Ähtäri sijaitsevat painopistealueella ja turvetuotannon sääolosuhteita vuonna 2014 on tarkasteltu niiden tietojen perusteella. Lisäksi tarkastelussa on hyödynnetty Ilmatieteen laitoksen pitkänajan säätilastoja. Kauhava Vuoden 2014 keskilämpötila (5,5 o C) oli Kauhavalla korkeampi kuin vertailukauden 1981-2010 keskilämpötila (3,6 o C). Vuosi 2014 oli 1,9 astetta pitkänajan vertailuajanjaksoa lämpimämpi. Hydrologista vuotta 2014 tarkasteltaessa vain tammi- ja kesäkuu olivat tavallista viileämpiä (kuva 1). Talven keskilämpötilat olivat 0 o C:n alapuolella vain joulukuun ja tammikuun. Lämpötilojen osalta kevät oli tavanomaista lämpimämpi kuten myös pääosin kesä ja syksy. Heinäkuu oli vuoden lämpimin kuukausi kuten yleensäkin. Syksy ja koko loppuvuosi 2014 olivat vertailujaksoa 1981-2010 lämpimämpiä. Kuva 1. Kuukauden keskilämpötilan vaihtelut Kauhavalla vuosina 2013-2014 ja vertailuajanjaksona 1981-2000.
Ähtäri Vuoden 2014 keskilämpötila (4,6 o C) oli Ähtärissä hieman korkeampi kuin vertailukauden 1981-2010 keskilämpötila (3,6 o C). Hydrologista vuotta 2014 tarkasteltaessa vain tammija kesäkuu 2014 olivat tavallista viileämpiä (kuva 2). Talven keskilämpötilat olivat 0 o C:n alapuolella joulukuusta helmikuuhun 2014. Heinäkuu oli vuoden lämpimin kuukausi kuten yleensäkin. Syksy 2014 oli lämpötiloiltaan tavanomainen, mutta loppuvuosi selvästi tavanomaista lämpimämpi. 9 Kuva 2 Kuukauden keskilämpötilan vaihtelut Ähtärissä vuosina 2013-2014 ja vertailuajanjaksona 1981-2010. Rannikolla Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan maakunnissa terminen kasvukausi alkoi vuonna 2014 noin 12-17.4. eli noin pari viikkoa vuosien 1981 2010 keskiarvoa aikaisemmin (Ilmatieteen laitos 2014). Terminen kasvukausi päättyi lähes koko Etelä-Pohjanmaan tarkkailualueella 12-14.10., mikä on suunnilleen samaan aikaan kuin alueella pitkällä aikavälillä keskimäärin. Terminen kasvukausi alkaa kun lumipeite on kadonnut aukeilta paikoilta ja vuorokauden keskilämpötila on pysynyt vähintään viisi vuorokautta peräkkäin +5 asteen yläpuolella. Terminen kasvukausi päättyy kun syksyllä vuorokauden keskilämpötila pysyy 5-10 vrk peräkkäin +5 asteen alapuolella. 3.2 Sadanta Kauhava Vuonna 2013 Kauhavalla saatiin sateita 513 mm eli lähes saman verran kuin vertailujaksolla 1981 2010 keskimäärin (515 mm). Sateisin kuukausi oli heinäkuu, mutta runsaasti sateita saatiin myös loka- ja marraskuussa. Vähäsateisia kuukausia olivat tammi- ja huhtikuu. Turvetuotantokaudella selvästi tavanomaista vähäsateisempia kuukausia olivat kesä- ja syyskuu (kuva 3).
10 Kuva 3. Kuukauden keskisademäärän vaihtelut Kauhavalla vuosina 2013-2014 ja vertailuajanjaksona 1981-2000. Ähtäri Vuonna 2014 Ähtärissä satoi huomattavasti vertailujakson 1981 2010 keskiarvoa (650 mm) vähemmän (565 mm). Joulu-, tammi- ja helmikuussa satoi hieman tavanomaista enemmän. Sateisin kuukausi oli heinäkuu, mutta runsaasti sateita saatiin myös loka- ja marraskuussa. Vähäsateisia kuukausia olivat tammi- ja huhtikuu. Turvetuotantokaudella selvästi tavanomaista vähäsateisempia kuukausia olivat kesä- ja syyskuu (kuva 4). Kuva 4 Kuukauden keskisademäärän vaihtelut Ähtärissä vuosina 2013-2014 ja vertailuajanjaksona 1981-2010. 3.2.1 Lumitilanne Etelä-Pohjanmaalla lunta oli talvella 2013-2014 keskimääräistä vähemmän. Lumen syvyys oli maksimissa joulukuussa 2013 Kauhavalla 12 cm ja Ähtärissä 7 cm (kuva 6). Maaliskuussa 2014 lumet olivat jo sulaneet molemmilta paikkakunnilta. Terminen talvi alkoi Etelä- Pohjanmaalla pääosin sisämaassa 20.11.2013, mutta rannikolla vasta 10.1.2014. Tavanomainen termisen talven alkamisaika on 6.11-21.11. Terminen talvi loppui 8-22.2.2014 noin puolitoista kuukautta keskimääräistä aikaisemmin.
11 Kuva 5 Lumen syvyys Kauhavalla ja Ähtärissä talvella 2013-2014 ja vertailujaksolla 1981-2010. 4 TURVETUOTANNON PÄÄSTÖ- JA VAIKUTUSTARKKAILUJEN TOTEUTUS 4.1 Yleistä Kaikilta tuotanto- ja kuntoonpanoalueilta on kerätty käyttötarkkailun puitteissa tietoja alueilla tehdyistä toimenpiteistä. Käyttötarkkailun on hoitanut turvetuottaja. Kuormitustarkkailu (päästötarkkailu) käsittää virtaaman mittauksen ja vesinäytteiden oton ja analysoinnin valituista pisteistä ennalta laaditun aikataulun mukaisesti. Vuoden 2014 kuormitustarkkailun on hoitanut Nablabs Oy. Vuosikuormitusten laskennan ja vuosiyhteenvedon on laatinut Pöyry Finland Oy. Vesistötarkkailussa (vaikutustarkkailu) on seurattu turvetuotannon kuivatusvesien vaikutuksia alapuoleisilla joki- ja järvihavaintopaikoilla. Vesistönäytteiden otosta ja analysoinnista on vastannut vuonna 2014 Nablabs Oy. Vuosiyhteenvedot on laatinut Pöyry Finland Oy. 4.2 Vesistötarkkailun näytteenotto Vuonna 2014 Vapo Oy:n Läntisen Suomen vesistötarkkailussa seurattiin 229 turvetuotantoalueen vaikutuspiirissä olleita vesialueita 445 havaintopaikalta. Etelä-Pohjanmaan ELYkeskuksen alueelta on tarkkailussa mukana 38 järvihavaintopistettä ja 96 virtavesipistettä (taulukko 1). Taulukko 1. Vesistötarkkailupisteiden lukumäärät eri ELY-keskusten alueilla vuonna 2014. ELY-keskus Vesistötarkkailupisteitä Joet Järvet yhteensä Häme 20 10 30 Keski-Suomi 83 62 145 Varsinais-Suomi 64 4 68 Etelä-Pohjanmaa 96 38 134 Pirkanmaa 46 22 68 yhteensä 309 136 445
Vesistötarkkailunäytteitä otetaan järvihavaintopaikoilta kahdesti vuodessa ja virtahavaintopaikoilta kolmesti vuodessa; - Järvipistenäytteet otetaan helmikuun puolesta välistä huhtikuun puoleenväliin ja heinäelokuussa - Joki- ja puropistenäytteet otetaan maaliskuun puolivälistä toukokuun puoliväliin, elokuussa ja syys-lokakuussa 12 4.3 Vesinäytteiden analysointi Vesinäytteiden analysointi on tehty yleisten ja akkreditoitujen menetelmien mukaisesti. Järvipisteissä näytteenottosyvyydet määräytyvät vesistön kokonaissyvyyden mukaan. Vakiosyvyydet ovat 1 m pinnasta ja 1 m pohjasta. Mikäli kokonaissyvyys on suurempi tai yhtä suuri kuin 5 m, otetaan näyte myös vesipatsaan puolestavälistä tai syvyyden salliessa aina 5 m:n välein. Joki- ja puronäytteissä näyte otetaan pinnasta (0,1 m) tai kokonaissyvyyden salliessa 1 m:n syvyydeltä. Joki- ja järvinäytteiden vedenlaadun analysointiparametrit: Järvipisteet Jokipisteet lämpötila lämpötila näkösyvyys sähkönjohtavuus happi (pitoisuus, kyll- %) kiintoaine (vain 1 m SS; F3;GVS) sähkönjohtavuus sameus kiintoaine (vain 1 m, SS; F3;GVS) ph sameus väri ph COD Mn (kaikki syvyydet) väri Kokonaisfosfori COD Mn (kaikki syvyydet) Fosfaattifosfori suod. (vain 1 m, ajalla 1.6. 30.8.) Kokonaisfosfori Kokonaistyppi (kaikki syvyydet) Fosfaattifosfori suod. (vain 1 m, ajalla 1.6.- 30.8.) NO 3 /NO 2 -typpi (vain 1 m, ajalla 1.6. 30.8.) Kokonaistyppi (kaikki syvyydet) NH 4 -typpi (vain 1 m, ajalla 1.6. 30.8.) NO 3 /NO 2 -typpi (vain 1 m, ajalla 1.6. 30.8.) rauta NH 4 -typpi (vain 1 m, ajalla 1.6. 30.8.) rauta klorofylli-a (0-2 m, ajalla 1.5. 31.10.)
5 TURVETUOTANNON KUORMITUS 2014 13 5.1 Yleistä Taulukko 2 Vapo Oy:n läntisen Suomen alueen turvetuotannon tarkkailun piirissä oli vuonna 2014 yhteensä 232 tuotantoaluetta, joiden yhteenlaskettu tuotantopinta-ala oli 21 435 ha. Levossa oli 1 106 ha ja valmistelussa 1 441 ha. Viimeisen viiden vuoden aikana tuotannosta poistuneita alueita oli kaikkiaan 3 412 ha (taulukko 2). Läntisen Suomen päästötarkkailussa olevien turvetuotantoalueiden pinta-alat (ha) eri ELYkeskuksten alueilla vuonna 2014. Vapo Oy Pinta-ala, ha Tuotannossa Levossa Valmistelussa Poistunut alle 5 v Yhteensä Häme 579 56 6,0 45 687 Pirkanmaa 1 901 190 45 520 2 656 Varsinais-Suomi 4 077 20 66 379 4 542 Keski-Suomi 3 693 204 443 539 4 879 Etelä-Pohjanmaa 11 185 635 881 1 929 14 630 Yhteensä 2014 21 435 1 106 1 441 3 412 27 393 5.2 Tuotantoalueet Kun eri vesistöalueilla olevat suon osat lasketaan omiksi alueikseen, purkivat Vapon 232 tuotantoaluetta kuivatusvedet 298 eri reittiä pitkin (3. jakovaiheen vesistöt). Tuotantoalueet sijaitsevat laajalla maantieteellisellä alueella. Tuotantoalueita on kaikkiaan 17 eri vesistöalueen varrella (taulukko 3). Eniten tuotantosoita tai niiden osia oli Kokemäenjoen vesistöalueella, jossa sijaitsi kaikkiaan 88 tuotantoaluetta. Kokemäenjoen vesistöalueen tuotannossa olevan alan osuus (5 102 ha) koko läntisen Suomen tarkkailun tuotannossa olevasta pintaalasta oli 23,1 %. Kymijoen vesistöalueella oli 68 ja Kyrönjoen vesistöalueella 40 turvetuotantoaluetta tai tuotantoalueen osaa. Taulukko 3 Vapo Oy:n läntisen Suomen tarkkailussa olevien turvetuotantoalueiden pinta-alat (ha) eri vesistöalueilla vuonna 2014. Vesistöalue Pinta-ala, ha Tuotannossa Levossa Valmistelussa Tuotannosta poistunut Yhteensä alle 5 v 14 Kymijoen vesistöalue 3 804 264 357 578 5 003 18 Porvoonjoen vesistöalue 27 0,5 27 27 Paimionjoen vesistöalue 67 67 28 Aurajoen vesistöalue 65 65 33 Lapinjoen vesistöalue 79 79 35 Kokemäenjoen vesistöalue 5 102 195 353 665 6 315 36 Karvianjoen vesistöalue 2 605 20 5 381 3 010 37 Lapväärtinjoen vesistöalue 340 49 100 490 38 Teuvanjoen vesistöalue 129 3 132 39 Närpiönjoen vesistöalue 276 36 312 42 Kyrönjoen vesistöalue 4 420 76 262 980 5 737 44 Lapuanjoen vesistöalue 1 079 155 126 409 1 769 46 Purmonjoen vesistöalue 138 100 238 47 Ähtävänjoen vesistöalue 951 19 71 97 1 137 48 Kruunupyynjoen vesistöalue 701 179 41 21 942 49 Perhonjoen vesistöalue 1 144 199 77 142 1 562 83 Selkämeren rannikkoalueen vesistöalue 509 509 Yhteensä 2014 21 435 1 106 1 441 3 412 27 393 Vapo Oy:n läntisen Suomen kuormitustarkkailussa olevien soiden yleisin käytössä oleva vesienkäsittelymenetelmä on ympärivuotinen pintavalutuskenttä. Noin 61 %:lla tarkkailun tuotantoalasta (tuotannossa, levossa tai valmistelussa) on alimpana vesienkäsittelymenetelmänä
käytössä ympärivuotinen pintavalutuskenttä. Noin 25 %:lla tuotantoalasta alin vesienkäsittelymenetelmä on ympärivuotinen kosteikko, kasvillisuuskenttä, ruokohelpikosteikko tai vastaava käsittelymenetelmä. Vuonna 2014 perustason vesienkäsittelymenetelmä oli käytössä noin 6 %:lla tuotantoalasta. Joitakin vuosia sitten tarkkailualueella yleisin vesiensuojelumenetelmä oli vielä nk. perustaso. Perustasolla tarkoitetaan, että suolla on vesiensuojelumenetelmänä laskeutusaltaat, sarkaoja-altaat, päisteputkipidättimet sekä virtaamansäätö. Vapon ympäristötavoitteena on että vuoden 2014 loppuun mennessä paras käyttökelpoinen vesienkäsittelytekniikka (BAT) on käytössä kaikilla tuotannossa olevilla soilla. 14 5.3 Ominaiskuormitussuot v. 2014 Ominaiskuormitussoita ovat ympärivuotiset tarkkailupisteet, joilta on saatu luotettavat vedenlaatu- ja jatkuvatoimiset virtaamatiedot kyseisenä tarkkailuvuonna. Ominaiskuormitussoiden virtaama- ja vedenlaatutietoja käytetään apuna muiden tarkkailukohteiden päästölaskennassa. Vapo Oy:n läntisen Suomen turvetuotannon päästötarkkailussa oli vuonna 2014 mukana viiden ELY-keskuksen alueella noin 125 ympärivuotista päästötarkkailuasemaa, joilla oli käytössä jatkuvatoiminen virtaamamittaus. Näistä 57 päästötarkkailupisteeltä saatiin kuormitustiedot (vedenlaatu ja jatkuvatoimiset virtaamat) koko hydrologiselta vuodelta 2014 (taulukko 4). Ominaiskuormitussoiksi kaikkia ympärivuotisia tarkkailukohteita ei voitu ottaa mukaan, koska tarkkailu loppui tai aloitettiin kesken vuoden tai virtaamamittauksessa oli ongelmia. Ympärivuotisia tarkkailupisteitä, joissa on jatkuvatoiminen virtaamamittaus, on lisätty huomattavasti aikaisemmista vuosista. Ominaiskuormitussoiden tarkkailuasemien mittapatojen valuma-alueiden pinta-ala oli yhteensä 6 949 ha, mikä on noin 25 % tarkkailualueen kaikkien tuotantoalueiden kuormituslaskentaan käytettävästä kokonaispinta-alasta (27 393 ha). Kuormituslaskentaan käytettävä pinta-ala sisältää tuotannossa, levossa, valmistelussa ja alle 5 v sitten poistuneet alueet. Vuonna 2014 ominaiskuormitussoista kaikkiaan 35 suolla oli käytössä pintavalutus, 4 suolla kasvillisuuskenttä, 16 kosteikko ja 2 suolla tehostettuna vesienkäsittelymenetelmänä oli kemikalointi. 57 ominaiskuormitussuosta tuotannossa oli 50 ja valmistelussa 7. Vapo Oy:n läntisen Suomen päästötarkkailu kattaa varsin suuren maantieteellisen alueen. Tästä johtuen ominaiskuormitussuot on jaettu maantieteellisen sijainnin mukaan 11 eri osaalueeseen. Lisäksi kunkin alueen sisällä ominaiskuormitussuot on luokiteltu tuotannossa oleviin ja kuntoonpanovaiheessa oleviin, mikäli molempia kohteita kuului kyseiseltä alueelta ominaiskuormitussoihin.
Taulukko 4 Vapo Oy:n läntisen Suomen päästötarkkailun ominaiskuormitussuot vuonna 2014. 15 Ympärivuotiset ominaiskuormitussuot vuonna 2014 Suo Paikkakunta ELY-keskus Vesiensuojelutaso Näytteet Mittapadon yht. valuma-alue kpl ha Alue A (n=4) Okssuo pvk ap Tammela Häme Pintavalutus 25 75,3 Okssuo kost. Ap Tammela Häme Kosteikko 27 75,6 Rinnansuo kem ap Tammela Häme kemikalointi 29 51,0 Varsansuo kem ap Ypäjä Häme kemikalointi 15 26,4 Alue B (n=5) Isosuo Kosteikot ap Punkalaidun Pirkanmaa Kosteikko 25 339,4 Nanhiansuo pvk ap Huittinen Varsinais-Suomi Pintavalutus 23 88,3 Hakasuo kost. Ap Huittinen Varsinais-Suomi Kosteikko 23 58,7 Lammisuo pvk 1 ap Köyliö Varsinais-Suomi Pintavalutus 24 205,2 Joutsuo pvk ap Eura Varsinais-Suomi Pintavalutus 23 190,2 Alue C (n=3) Helminkäiskeidas pvk ap Isojoki Etelä-Pohjanmaa Pintavalutus 26 114,0 Leppisuot 1 kost. Ap Siikainen Varsinais-Suomi Kosteikko 17 106,6 Leppisuot 2 pvk ap Siikainen Varsinais-Suomi Pintavalutus 28 91,5 Alue D (n=4) Höystösensuo, kasv.kenttä ap Joutsa Keski-Suomi Kasvillisuuskenttä (ruokohelpi) 23 19,0 Mesiänsuo pvk ap Joutsa Keski-Suomi Pintavalutus 25 56,4 Jokipolvensuo kasv.kenttä ap Joutsa Keski-Suomi Kasvillisuuskenttä (ruokohelpi) 24 29,8 Havusuo kost. Ap Joutsa Keski-Suomi Kosteikko 25 71,4 Alue E (n=6) Satamakeidas pvk ap Honkajoki Etelä-Pohjanmaa Pintavalutus 25 189,5 Kurkikeidas kasv.kenttä ap Kankaanpää / Honkajoki Varsinais-Suomi Pintavalutus 24 214,1 Jämiänkeidas kost ap Kankaanpää Varsinais-Suomi Kosteikko 23 92,4 Jämiänkeidas pvk ap Kankaanpää Varsinais-Suomi Pintavalutus 24 423,3 Ristineva pvk ap Parkano Pirkanmaa Pintavalutus 25 170,1 Saarikeidas, kost. Ap Jämijärvi Pirkanmaa Kosteikko 24 105,1 Alue F (n=4) Sammatinneva pvk ap Seinäjoki Etelä-Pohjanmaa Pintavalutus 21 162,5 Iso-korvaneva lo2 ap Jalasjärvi Etelä-Pohjanmaa Kosteikko 21 354,8 Palloneva kost.3 ap Kauhajoki / Jalasjärvi / Kurikka Etelä-Pohjanmaa Kosteikko 22 365,6 Riihineva pvk ap Alavus Etelä-Pohjanmaa Pintavalutus 22 43,1 Alue G (n=2) Lammasneva kosteikko 1 ap Teuva Etelä-Pohjanmaa Kosteikko 24 155,9 Takaneva Kost. Ap Kurikka Etelä-Pohjanmaa Kosteikko 24 70,4 Alue H1 (n=10) Mäkikylänsuo kosteikoiden ap Ähtäri Etelä-Pohjanmaa Kosteikko 23 98,7 Kalmuneva kosteikko ap Keuruu Keski-Suomi Kosteikko 30 88,3 Valkeissuo lo ap Petäjävesi Keski-Suomi Perustaso / pvk 23 68,7 Palosuo pvk ap Jyväskylä Keski-Suomi Pintavalutus 22 135,8 Pirtti-Peurusuo pvk 1 ap Multia Keski-Suomi Pintavalutus 24 101,4 Pirtti-Peurusuo pvk 2 ap Multia Keski-Suomi Pintavalutus 19 77,9 Mahasuo pvk 3 ap Saarijärvi Keski-Suomi Pintavalutus 23 22,6 Raatteikonsuo pajukenttä 5 Saarijärvi Keski-Suomi Kasvillisuuskenttä (Pajukenttä) 18 32,0 Raatteikonsuo Ruokohelpikenttä 5 Saarijärvi Keski-Suomi Kasvillisuuskenttä (ruokohelpi) 20 32,0 Saarekeneva kosteikko 9 ap Saarijärvi Keski-Suomi Kosteikko 21 24,8 Alue H2 (n=5) Hirvisuo pvk ap Multia Keski-Suomi Pintavalutus 22 49,1 Heposuo pvk ap Keuruu Keski-Suomi Pintavalutus 28 45,4 Lapsukansuo pvk 1 ap Multia/Petäjävesi Keski-Suomi Pintavalutus 26 40,2 Lapsukansuo pvk 2 ap Multia/Petäjävesi Keski-Suomi Pintavalutus 21 36,4 Lapsukansuo pvk 3 ap Multia/Petäjävesi Keski-Suomi Pintavalutus 27 41,1 Alue I1 (n=3) Naarasneva pvk4 ap Soini Etelä-Pohjanmaa Pintavalutus 24 219,2 Pannuneva pvk ap Soini Etelä-Pohjanmaa Pintavalutus 26 84,4 Lypsinneva kost.1 ap Soini Etelä-Pohjanmaa Kosteikko 28 369,4 Alue I2 (n=2) Kalliosuo pvk 1 ap Soini Etelä-Pohjanmaa Pintavalutus 25 21,4 Kalliosuo pvk 2 ap Soini Etelä-Pohjanmaa Pintavalutus 25 68,1 Alue J (n=8) Korpisalonneva lo7 pvk ap Vimpeli Etelä-Pohjanmaa Pintavalutus 26 266,9 Kapustaneva pvk ap Veteli Etelä-Pohjanmaa Pintavalutus 25 171,8 Pyymaanneva pvk 3 ap Evijärvi / Lappajärvi Etelä-Pohjanmaa Pintavalutus 27 237,7 Porrasneva pvk 5 lo1 Evijärvi / Kauhava Etelä-Pohjanmaa Pintavalutus 24 121,8 Jauhoneva pvk 3 ap Veteli Etelä-Pohjanmaa Pintavalutus 21 87,3 Kairinneva pvk 3 ap Halsua Etelä-Pohjanmaa Pintavalutus 24 167,0 Kairinneva kosteikko 2 ap Halsua Etelä-Pohjanmaa Kosteikko 21 151,5 Iso-Saapasneva pohj. ap Evijärvi / Lappajärvi Etelä-Pohjanmaa Pintavalutus 10 66,8 Alue K (n=1) Purontausneva pvk ap Pihtipudas Keski-Suomi Pintavalutus 27 75,3 Yhteensä 57 kpl 1341 6949 5.4 Ominaiskuormitussoiden valumat v.2014 Hydrologisen vuoden (1.11.2013 31.10.2014) kaikkien ominaiskuormitussoiden (57 kpl) keskivaluma oli 12,7 l/s km 2. Ominaiskuormitussuot sijaitsevat maantieteellisesti laajalla alueella, joten myös valumissa on suuria eroja eri alueiden kesken.
5.5 Ominaiskuormitussoilta purkautuvan veden laatu Edellisiin vuosiin verrattuna ominaiskuormitussoiden keskimääräisissä pitoisuuksissa ei tapahtunut suuria muutoksia (taulukko 5). Vuoteen 2013 verrattuna kohteiden keskimääräiset kiintoaine- ja typpi- ja rautapitoisuudet olivat pienempiä. Kokonaisfosforin osalta keskimääräiset pitoisuudet olivat edellisvuoden tasolla ja COD Mn -arvo oli hieman edellisvuotta korkeampi. Ympärivuotiset tarkkailuasemat eivät ole joka vuosi täysin samat, mikä selittää osaltaan vuosikeskiarvojen vaihtelua. Myös sääolot, erityisesti valumat, sekä turvetuotantoon liittyvät kaivuut ym. työt vaikuttavat pitoisuuksiin. Luonnontilaisiin soihin verrattuna voidaan todeta turvetuotannon kuivatusvesien olevan humuspitoisia ja lievästi happamia. Kiintoainepitoisuudet olivat luonnontilaisia soita korkeammat ja pitoisuuksissa oli huomattavaa vaihtelua tarkkailukohteiden ja näytteenottokertojen välillä. Vuositasolla veden ph oli keskimäärin 5,1. Happamin keskimääräinen ph oli Rinnansuon kemikaloinnin alapuolisella pisteellä (ph 4,1). Myös Varsansuon kemikaloinnin alapuolisella pisteellä vesi oli hapanta (ph 4,4). Molemmilla tarkkailupisteillä vesienkäsittelymenetelmänä on kemikalointi, mistä johtuen purkautuvat vedet ovat happamia. Lähimpänä neutraalia vesi oli Satamakeitaan, Mäkikylänsuon ja Leppisuot 1:n tarkkailupisteillä. Kemiallinen hapenkulutus (COD Mn -arvo) oli vuositasolla keskimäärin 47 mg O 2 /l, suurin Okssuon kosteikolla (90 mg O 2 /l) ja pienin Satamakeitaan pintavalutuskentällä (15 mg/l O 2 ). Kaikkien ominaiskuormitussoiden koko vuoden kiintoainepitoisuus oli keskimäärin 6,8 mg/l. Keskimäärin korkein kiintoainepitoisuus mitattiin Varsansuon kemikaloinnin alapuolisella pisteellä (28 mg/l). Alhaisin kiintoainepitoisuus mitattiin Jauhonevan pintavalutuskentältä 3, jossa 21 näytteen keskimääräinen kiintoainepitoisuus oli 1,8 mg/l. Luonnontilaiselta suolta purkautuvan veden kiintoainepitoisuutena on käytetty vertailuarvoa 1,0 mg/l (Ympäristöministeriö 2013). Keskimäärin eniten kokonaisfosforia oli Nanhiansuon pintavalutuskentältä lähtevässä vedessä (176 μg/l) ja vähiten Kairinevan pintavalutuskentältä lähtevässä vedessä (15 μg/l), kaikkien soiden vuosikeskiarvon ollessa 61 μg/l. Luonnontilaiselta suolta purkautuvan veden kokonaisfosforin vertailupitoisuus on 20 μg/l (Ympäristöministeriö 2013). Fosfaattifosforia ominaiskuormitussoiden purkuvesissä oli keskimäärin 19 μg/l. Suurin keskimääräinen kokonaistyppipitoisuus mitattiin edellisvuoden tapaan Lammisuon pintavalutuskentältä 1 lähtevästä vedestä (3 867 μg/l) ja pienimmät kokonaistyppipitoisuudet olivat Höystösensuolla (keskimäärin 685 μg/l). Keskimäärin kokonaistyppeä oli kaikkien ominaiskuormitussoiden purkuvedessä 1 453μg/l ja ammoniumtyppeä 378 μg/l. Luonnontilaiselta suolta purkautuvan veden kokonaistypen vertailupitoisuus on 500 μg/l (Ympäristöministeriö 2013). Rautapitoisin vesi oli Varsansuon kemikalointiaseman lähtevässä vedessä (8,4 mg/l). Korkea rautapitoisuus on seurausta kemikaloinnissa käytettävästä ferrisulfaatista. Alhaisin keskipitoisuus raudan osalta oli Pirtti-Peurusuon pintavalutuskentällä 2 (0,56 mg/l). Keskimäärin purkuvesissä oli rautaa 2,5 mg/l. Vesienkäsittelymenetelmittäin verrattaessa keskimääräinen kiintoainepitoisuus oli pienin kasvillisuuskentillä ja pintavalutuskentillä. Kasvillisuuskentällisten kohteiden pitoisuudet olivat pienet myös muiden muuttujien osalta. Kohteet joilla vesienkäsittelymenetelmänä oli kemikalointi, kiintoainepitoisuudet olivat huomattavasti muita kohteita korkeammat. Vastaavasti kemikaloinnin vaikutuksesta COD Mn arvo oli alhainen. Verrattaessa vesienkäsittelymenetelmiä on huomioitava kohteiden määrä. Kemikalointi kohteita oli kaksi ja kasvillisuuskenttiä neljä. 16
Taulukko 5 Ominaiskuormitussoiden hydrologisen vuoden 2014 keskimääräinen vedenlaatu. Sarakkeessa Alue numero 1 tarkoittaa tuotantovaiheessa ja numero 2 kuntoonpanovaiheessa olevaa suota. Kuntoonpanovaiheen soita oli vain alueilla H ja I. Suo Alue Vesiensuojelutaso Näytteet Vedenlaatu yht. ph Kiintoaine Typpi Amm.typpi Fosfori Fosfaatti-P Rauta CODMn kpl 25 C mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg O2/l Hämeen ELY-keskus Okssuo pvk ap A Pintavalutus 25 5,1 6,4 1536 208 94 23 3,2 71 Okssuo kost. Ap A Kosteikko 27 5,3 3,6 2033 786 40 3 1,7 90 Rinnansuo kem ap A kemikalointi 29 4,1 12,0 1258 511 25 6 6,5 28 Varsansuo kem ap A kemikalointi 15 4,4 28,1 1737 557 87 17 8,4 22 Keski-Suomen ELY-keskus Höystösensuo, kasv.kenttä ap D Kasvillisuuskenttä (ruokohelpi) 23 6,3 2,9 685 82 15 3 1,2 16 Mesiänsuo pvk ap D Pintavalutus 25 6,1 3,2 1557 478 22 4 1,7 36 Jokipolvensuo kasv.kenttä ap D Kasvillisuuskenttä (ruokohelpi) 24 6,2 4,8 891 87 19 3 1,9 25 Havusuo kost. Ap D Kosteikko 25 5,9 17,6 2276 1093 51 21 5,9 35 Kalmuneva kosteikko ap H1 Kosteikko 30 6,3 10,0 818 60 36 8 4,0 20 Valkeissuo lo ap H1 Pintavalutus 23 5,1 12,3 2380 716 100 27 3,7 70 Palosuo pvk ap H1 Pintavalutus 22 6,1 4,5 1395 115 85 33 1,5 38 Pirtti-Peurusuo pvk 1 ap H1 Pintavalutus 24 4,7 2,3 1353 205 66 14 1,1 54 Pirtti-Peurusuo pvk 2 ap H1 Pintavalutus 19 5,5 2,6 1124 123 91 52 0,56 46 Mahasuo pvk 3 ap H1 Pintavalutus 23 4,9 2,7 1099 158 30 6 1,9 44 Raatteikonsuo pajukenttä 5 H1 Kasvillisuuskenttä (Pajukenttä) 18 6,2 7,9 1126 245 64 24 2,9 32 Raatteikonsuo Ruokohelpikenttä 5 H1 Kasvillisuuskenttä (ruokohelpi) 20 6,6 4,5 949 127 51 21 3,0 28 Saarekeneva kosteikko 9 ap H1 Kosteikko 21 6,5 10,4 1341 355 56 14 2,4 28 Hirvisuo pvk ap H2 Pintavalutus 22 5,7 4,1 1330 154 68 27 0,93 47 Heposuo pvk ap H2 Pintavalutus 28 5,6 7,2 1545 528 91 38 1,6 46 Lapsukansuo pvk 1 ap H2 Pintavalutus 26 4,4 2,6 1126 107 164 101 1,1 59 Lapsukansuo pvk 2 ap H2 Pintavalutus 21 4,8 6,5 950 82 112 61 0,97 48 Lapsukansuo pvk 3 ap H2 Pintavalutus 27 5,6 6,4 1746 521 126 54 3,6 58 Purontausneva pvk ap K Pintavalutus 27 5,2 5,7 2165 743 65 11 2,0 62 Varsinais-Suomen ELY-keskus Nanhiansuo pvk ap B Pintavalutus 23 5,0 9,4 1526 146 176 70 4,4 85 Hakasuo kost. Ap B Kosteikko 23 4,7 5,7 1183 38 42 9 1,4 76 Lammisuo pvk 1 ap B Pintavalutus 24 6,4 15,8 3867 2767 72 23 8,0 41 Joutsuo pvk ap B Pintavalutus 23 5,8 11,9 2011 461 67 9 2,3 55 Leppisuot 1 kost. Ap C Kosteikko 17 4,5 6,1 1554 641 31 7 1,7 48 Leppisuot 2 pvk ap C Pintavalutus 28 6,5 3,8 963 263 46 22 2,2 29 Kurkikeidas kasv.kenttä ap E Pintavalutus 24 5,9 6,8 1323 276 55 10 2,5 37 Jämiänkeidas kost ap E Kosteikko 23 4,4 1,8 1270 439 16 3 1,1 55 Jämiänkeidas pvk ap E Pintavalutus 24 6,1 4,3 1244 124 76 31 2,6 41 Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus Helminkäiskeidas pvk ap C Pintavalutus 26 6,5 3,3 715 39 63 30 1,1 23 Satamakeidas pvk ap E Pintavalutus 25 6,7 3,7 818 141 49 14 1,6 15 Sammatinneva pvk ap F Pintavalutus 21 4,5 5,8 1242 207 31 7 1,6 68 Iso-korvaneva lo2 ap F Kosteikko 21 5,3 9,2 1640 294 48 5 1,5 52 Palloneva kost.3 ap F Kosteikko 22 6,1 7,3 1197 211 63 19 2,2 38 Riihineva pvk ap F Pintavalutus 22 4,9 3,0 1955 539 62 18 2,2 73 Lammasneva kosteikko 1 ap G Kosteikko 24 5,2 15,7 1412 349 62 13 1,8 42 Takaneva Kost. Ap G Kosteikko 24 5,7 4,4 1248 106 58 13 1,2 50 Mäkikylänsuo kosteikoiden ap H1 Kosteikko 23 6,6 5,3 1475 312 44 11 2,3 33 Naarasneva pvk4 ap I1 Pintavalutus 24 5,1 5,4 1211 82 37 6 1,3 54 Pannuneva pvk ap I1 Pintavalutus 26 5,8 3,7 1560 509 29 2 1,1 48 Lypsinneva kost.1 ap I1 Kosteikko 28 6,0 5,2 1220 115 39 4 2,2 42 Kalliosuo pvk 1 ap I2 Pintavalutus 25 5,9 4,8 1664 700 80 43 Kalliosuo pvk 2 ap I2 Pintavalutus 25 5,5 3,4 1564 426 55 44 Korpisalonneva lo7 pvk ap J Pintavalutus 26 6,4 11,1 1938 631 59 14 4,0 57 Kapustaneva pvk ap J Pintavalutus 25 5,6 8,0 1663 495 55 18 3,6 42 Pyymaanneva pvk 3 ap J Pintavalutus 27 5,5 6,1 2307 629 100 39 3,5 82 Porrasneva pvk 5 lo1 J Pintavalutus 24 6,2 5,8 1809 485 46 11 3,7 64 Jauhoneva pvk 3 ap J Pintavalutus 21 4,9 1,8 1435 229 71 31 1,7 67 Kairinneva pvk 3 ap J Pintavalutus 24 6,6 2,1 863 126 15 5 1,9 33 Kairinneva kosteikko 2 ap J Kosteikko 21 6,5 4,3 1104 137 40 10 3,5 37 Iso-Saapasneva pohj. ap J Pintavalutus 10 5,2 4,1 2040 1276 53 3 69 Pirkanmaan ELY-keskus Isosuo Kosteikot ap B Kosteikko 25 6,4 9,5 1473 131 84 19 2,7 48 Ristineva pvk ap E Pintavalutus 25 5,0 2,6 854 27 19 3 0,77 40 Saarikeidas, kost. Ap E Kosteikko 24 6,4 17,1 1070 187 59 14 3,1 34 ka 2014 (n=57): 1341 5,6 6,8 1453 378 61 19 2,5 47 ka 2013 (n=42): 1062 5,7 8,4 1535 557 61 23 3,4 45 ka 2012 (n=38): 944 5,6 6,4 1612 499 56 20 3,4 52 ka 2011 (n=25): 604 5,8 6,1 1785 598 63 25 2,8 50 ka 2010 (n=21): 501 6,0 9,2 2185 935 72 27 3,8 51 ka 2009 (n=25): 541 6,0 10,3 1855 729 82 28 3,7 47 ka 2008 (n=25) 572 6,0 8,9 1794 711 77 23 3,2 48 ka 2007 (n=23) 5,8 9,3 2083 827 80 23 3,3 58 Minimi: 10 4,1 1,8 685 27 15 < 5 0,56 15 Maksimi: 30 6,7 28 3867 2767 176 101 8,4 90 Suon käyttövaihe (ka): Tuotanto (n=50) 1167 5,7 7,0 1458 381 55 16 2,6 46 Pintavalutus (n=28) 660 5,6 5,6 1570 436 62 19 2,4 52 Kemikalointi (n=2) 44 4,3 20,0 1498 534 56 12 7,4 25 Kasvillisuuskenttä (n=4) 85 6,3 5,0 913 135 37 13 2,3 25 Kosteikko (n=16) 378 5,7 8,3 1395 328 48 11 2,4 45 Valmistelu (n=7) 174 5,4 5,0 1418 360 100 56 1,6 49 17 5.6 Tarkkailusoiden ominaiskuormitusluvut Vuonna 2014 nettokuormituslaskennassa kiintoaineen taustapitoisuutena on käytetty Ympäristöministeriön vuonna 2013 julkaisemassa turvetuotannon ympäristönsuojeluohjeessa määritettyä taustapitoisuutta 1,0 mg/l. Ennen vuotta 2013 taustapitoisuutena käytettiin pitoisuutta 2,0 mg/l. Muuttuneen taustapitoisuuden vuoksi kiintoaineen nettokuormitukset eivät ole vuosien 2013 ja 2014 osalta suoraan vertailukelpoisia edellisvuosiin nähden. Kiintoaineen keskimääräinen nettokuormitus on vuosina 2013 ja 2014 edellisvuosia korkeampi,
koska aikaisemmin käytetty taustapitoisuus muuttui puolet pienemmäksi kuin aikaisemmin. Tämä muutos koskee paitsi ominaiskuormitussoita, kaikkien turvetuotantoalueiden kiintoaineen nettokuormituksen vertailua aikaisempien vuosien tuloksiin. Ominaiskuormituslukujen laskemiseen käytettiin vuonna 2014 niiden 57 ympärivuotisen tarkkailuaseman mittaustuloksia, joilta saatiin luotettavat virtaamatiedot koko hydrologiselta vuodelta 2014. Vuosina 2012-2014 jatkuvatoimisten virtaamamittarien käyttö tarkkailussa on lisääntynyt, mistä johtuen ominaiskuormitussoiden määrä on myös kasvanut. Vuosina 2005 2011 ominaiskuormituslaskennassa käytettävien tarkkailupisteiden määrä vaihteli 19 25 pisteen välillä (taulukko 6). Kiintoaineen brutto-ominaiskuormitus oli 68 g/ha/d, kokonaistypen 17 g/ha/d, kokonaisfosforin 0,58 g/ha/d ja kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn ) 449 g O 2 /ha/d (taulukko 6). Vuonna 2014 kiintoaineen keskimääräinen brutto-ominaiskuormitus (kg/ha/a) oli 41 % pienempi vuoteen 2013 verrattuna. Kokonaistypen ja -fosforin brutto-ominaiskuormitukset olivat noin viidenneksen edellisvuotta korkeammat. Vuosien välisestä vertailusta voidaan havaita sateisten vuosien vaikutus kuormituksiin. Vuodet 2008 ja 2012 olivat erittäin sateisia, mistä johtuen myös virtaamat ja kuormitukset olivat korkeita. Kuormitusten pienentymiseen vaikuttavat osaltaan myös vesienkäsittelymenetelmien tehostaminen. Esimerkiksi vuoden 2008 ominaiskuormitussoiden valuma-alasta 60 %:lla oli käytössä perustason vesienkäsittelymenetelmä ja pintavalutuskenttä vain 24 %:lla, kun vuonna 2014 pintavalutuskentällisten kohteiden osuus valuma-alasta oli 60 % ja kosteikkojen 36 %. Taulukko 6 Tarkkailusoiden ominaiskuormitusluvut vuosina 2005-2014. 18 Suurimmat kiintoaineen bruttokuormitukset tulivat Saarikeitaalta (115 kg/ha/a). Pienimmät kiintoaineen bruttokuormitukset olivat Mahasuon pintavalutuskentällä 3 (5,8 kg/ha/a). Kaikkiaan 12 kohteella kiintoaineen brutto-ominaiskuormitus oli pienempi kuin 10 kg/ha/a. Kokonaistypen osalta suurimmat brutto-ominaiskuormitukset olivat Lammisuolla (15,5 kg/ha/a) sekä Mesiänsuolla (15,0 kg/ha/a). Pienimmät brutto-ominaiskuormitukset olivat Hakasuolla (1,9 kg/ha/a). Suurimmat brutto-ominaiskuormitukset fosforin osalta tulivat valmistelussa olevan Lapsukansuon pintavalutuskentältä 1 (0,87 kg/ha/a). Pienimmät fosforin brutto-ominaiskuormitukset tulivat Jämiänkeitaan kosteikolta (0,052 kg/ha/a). Kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn ) brutto-ominaiskuormitukset olivat korkeimmat Heposuolla (1 002 kg O 2 /ha/a). Pienin kemiallisen hapenkulutuksen brutto-ominaiskuormitus tuli Palosuolta (142 kg O 2 /ha/a). Vesienkäsittelymenetelmittäin verrattaessa pienimmät kiintoainekuormitukset olivat kasvillisuuskentällisillä (18,5 kg/ha/a) ja pintavalutuskentällisillä (19,8 kg/ha/a) kohteilla. Korkeimmat kiintoaineen brutto-ominaiskuormitukset mitattiin kohteilta, joissa vesienkäsitte-
lymenetelmänä on kemikalointi (59 kg/ha/a). Kemikaloinnista johtuen COD Mn kuormitus oli keskimääräistä alhaisempi (93 kg O 2 /ha/a). Kaikilla valmistelussa olevilla kohteilla (n=7) tehostettuna vesienkäsittelymenetelmänä oli pintavalutuskenttä. Verrattuna tuotannossa olevien pintavalutuskentällisten kohteiden kuormituksiin olivat valmistelussa olevien kohteiden kuormitukset korkeammat kaikkien laskettujen muuttujien osalta. 19 5.7 Ominaiskuormitus eri vuodenaikoina Tarkkailusoiden ominaiskuormitukset vaihtelivat vuonna 2014 selvästi eri vuodenaikoina (taulukko 7). Kiintoaineen brutto-ominaiskuormitukset olivat korkeimmillaan keväällä ja syksyllä. Muiden muuttujien osalta ominaiskuormitus oli suurin syksyllä. Syksy ja etenkin vuodenvaihde 2014 oli erittäin sateinen ja virtaamat olivat korkealla, mistä johtuen myös syksyn kuormitukset olivat kevättä korkeammat. Etenkin kokonaistypen ja kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn ) osalta kuormitukset olivat syksyllä muita vuodenaikoja korkeammat. Normaalina vuonna kuormitukset ovat korkeimmillaan keväällä lumien sulamisvesien aikaan. Talvi 2013 2014 oli kuitenkin keskimääräistä vähälumisempi, mistä johtuen kevään tulvat jäivät vähäisiksi. Kesällä 2014 ei ollut paljon rankkasateita, mistä johtuen kesän aikaiset kuormitukset olivat alhaiset. Maantieteellisesti tarkkailukohteet sijaitsevat varsin laajalla alueella, jolloin vuodenaikojen pituudet vaihtelevat kohteiden välillä. Taulukko 7 Tarkkailusoiden ominaiskuormitukset eri vuodenaikoina vuonna 2014. Jakso Ominaiskuormitus, brutto Ominaiskuormitus, netto Kiintoaine Typpi Fosfori CODMn Kiintoaine Typpi Fosfori CODMn g/ha/d g O2/ha/d g/ha/d g O2/ha/d Talvi (n=57) 46 15,5 0,54 371 36 10,4 0,34 43 Kevät (n=57) 101 17,7 0,69 344 89 11,7 0,45-37 Kesä (n=57) 45 8,5 0,41 304 38 5,3 0,28 98 Syksy (n=57) 100 35,4 0,85 929 79 25,4 0,45 287 Vuosi (n=57) 68 17 0,58 446 57 11,6 0,36 91 6 VUOSIKUORMITUS VUONNA 2014 6.1 Yleistä Pysyvän tarkkailun päästöasemien keskimääräinen vuoden ominaiskuormitus on laskettu ohjelman mukaisesti ympärivuotisen tarkkailun näytteenottokertojen välisten jaksojen summana. Tarkastelussa ovat mukana päästöasemat kaikkien niiden ELY-keskusten alueelta, jotka kuuluvat ohjelman mukaan tarkkailuun. Aikaisempina vuosina Vapon Läntisen Suomen alueen tarkkailusoiden vuosikuormitus on laskettu pysyvien tarkkailuasemien keskimääräisten ominaiskuormituslukujen avulla, paitsi ympärivuotisessa tarkkailussa olevien kohteiden osalta omilla ominaiskuormitusluvuilla. Vuodesta 2012 lähtien laskentatapaa on muutettu siten että laskennassa on käytetty, aina kun mahdollista, kunkin suon omia ominaiskuormituslukuja. Ominaiskuormitusluvut on laskettu käyttämällä suon omia mittaustuloksia (veden laatu, virtaamat) siltä osin kuin tietoja on ollut käytettävissä. Tarvittaessa laskennassa on käytetty apuna lähimpänä sijaitsevien samassa tuotantovaiheessa olevien ominaiskuormitussoiden valumia ja vedenlaatutietoja. Laskentatapojen tarkempi kuvaus löytyy päästötarkkailuraporteista.