Hiljainen tieto Ahjolan Isosisko- ja Tyttöjen Tupatoiminnassa

Hiljainen tieto Ahjolan Isosisko- ja Tyttöjen Tupatoiminnassa Nuttu 2.1. Kehittämisprojekti ja siihen liittyvät opinnot Sosiaalityön tutkimuksen laitos Tampereen yliopisto Maarit Kurunmäki 30.11.2009 1

Sisällysluettelo sivu 1. Kehittämishankkeen tausta ja tarve 3 2. Kehittämishankkeen kohderyhmä 3 3. Kehittämiskohteen ja sen toiminnan kuvaus 5 3.1 Isosiskotoiminta 6 3.2 Tyttöjen Tupatoiminta 7 4. Ahjolan Isosisko- ja Tyttöjen Tupatoiminnan ideologinen pohja 8 5. Kehittämishankkeen teoreettinen tausta 9 5.1 Hiljainen tieto Ahjolan Isosisko- ja Tyttöjen Tupatoiminnassa 12 5.2 Kehittämishankkeen yhteiskunnallinen merkitys 14 6. Kehittämishankkeen prosessin eteneminen 15 7. Kehittämishankkeen itsearviointi ja päätelmät 16 8. Kehittämishankkeen tulosten hyödyntäminen 17 Lähteet 18 Liite 1: Ahjolan Isosisko- ja Tyttöjen Tupatoiminnan arvot Liite 2: Työntekijän haastattelu 16.11.2009 Liite 3: Ahjolan Isosisko- ja Tyttöjen Tupatoiminnan hiljaisen tiedon kaavio Liite 4: Työntekijän hahmottelema aikajana Isosisko- ja Tyttöjen Tupatoiminnasta 2

1. Kehittämishankkeen tausta ja tarve Viisaus on sitä, että ymmärtää mikä on tärkeää (Raunio 2004). Tärkeän tiedon välittyminen yhteisöissä tapahtuu hiljaisen tiedon muodossa. Isosisko- ja Tyttöjen Tuvan toiminnasta on hyvä saada selvitettyä hiljaista tietoa ja hyödyntää sitä muissakin vastaavissa toiminnoissa. Olen itse työskennellyt Tyttöjen Tuvalla kevääseen 2009 asti. Mielestäni on tärkeää mallintaa hyväksi todettuja toimintoja ja tallentaa nuorisotyön hiljaista tietoa. Esimerkiksi Isosisko- ja Tyttöjen Tuvan mallissa on paljon nuorisotyön resursseja säästäviä toimintatapoja, joista olen kertonut kehittämishankkeessani rohkaisuksi nuorisotyön kentälle. Koko kehittämishankkeen prosessin aikana olen pyrkinyt kehittämään ammattitietoutta ja lisäämään työntekijöiden ammatillisuuden arvostusta sekä tarjoamaan opiskelijoille ja yhteistyökumppaneille mahdollisuutta saada menetelmäoppia, jota voisi edelleen mallintaa uusiin nuorisotyön moniammatillisiin hankkeisiin. Isosisko- ja Tyttöjen Tupatoiminnan toiminnanohjaaja Kati Malmi on työskennellyt yli kymmenen vuotta Ahjolassa. Yhdistän tässä raportissa hiljaisen tiedon teoreettista keskustelua ja Malmilta saatua ja omiin kokemuksiini perustuvaa aineistoa. 2. Kehittämishankkeen kohderyhmä Organisaatio: Ahjola, Isosisko- ja Tyttöjen Tupatoiminta. 3

Ahjola on Ahjolan Kannatusyhdistys Ry:n ylläpitämä yksityinen setlementti, joka on perustettu Tampereen Pispalaan vuonna 1929. Ahjolassa työskentelee noin 30 päätoimista ja noin 300 sivutoimista työntekijää. Toiminnan perusajatuksena on järjestää ohjattua toimintaa ja harrastusmahdollisuuksia kaikenikäisille ihmisille Ahjolan toimitaloissa eri puolilla Tamperetta. Poliittisesti Ahjola on sitoutumaton ja uskonnollisesti se noudattaa suvaitsevaa kristillistä arvomaailmaa. Kaavio: Isosisko- ja Tyttöjen Tupatoiminnan taustaorganisaatio Isosisko- ja Tyttöjen Tupatoimintaan saa tulla mukaan kuka tahansa 6-16v. tamperelainen tyttö. Noin puolet tytöistä tulee mukaan jonkun yhteistyötahon (sosiaalitoimi, kuraattorit, 4

opettajat, terveydenhoitajat ym.) kautta. Työssä lähdetään siitä ajatuksesta, että jos tyttö tulee toimintaan vapaaehtoisesti, hänellä on joku tarve siihen. (Malmi 2009.) Isosisko- ja Tyttöjen Tupatoiminnan erityisenä kohderyhmänä ovat erityistukea tarvitsevat 6-16v. tytöt. Isosisko- ja Tyttöjen Tupatoiminta on parhaimmillaan varhaisessa vaiheessa aloitettua ennaltaehkäisevää työtä. Sen avulla pystytään ennaltaehkäisemään monia vakavia ongelmia, kuten päihdeongelmia. Isosisko- ja Tyttöjen Tupatoiminta ei kuitenkaan ole pelkästään ennaltaehkäisevää. Työssä tuetaan lapsia/nuoria ongelmatilanteissa ja tarvittaessa ohjataan tyttöjä eteenpäin, kouluterveydenhoitajalle, psykologille yms. Työntekijöillä on tyttöihin ja heidän vanhempiinsa luottamukselliset välit, jotka on saavutettu pitkäjänteisellä työllä ja avoimuudella. Yhteistyötä tehdään Tampereen kaupungin sosiaalitoimen kanssa. Isosiskotoimintaa käytetään Tampereella yhtenä varhaisen puuttumisen keinona ja avohuollon tukitoimenpiteenä. Isosiskotoiminnassa on kyse myös lasten ja nuorten tukemisesta myös alueella, johon viranomaisten toiminta ei ulotu. (Malmi 2009.) 3. Kehittämiskohteen ja sen toiminnan kuvaus Isosiskotoiminta on aloitettu Ahjolan nuorisotyön osana syksyllä 1998. Silloin työntekijät olivat vapaaehtoisia, eikä omia tiloja vielä ollut. Toiminta lähti kuitenkin hyvin käyntiin ja tyttöjä tuli sopivasti mukaan. (Malmi 2009.) Isosiskoprojekti sai tukea Cimon Nuorten Euroopalta ja vuonna 2001 neljän vuoden projektirahoituksen RAY:lta. Keväällä 2001 Isosiskoprojektiin palkattiin kokopäiväinen työntekijä ja toinen osa-aikainen (10h/vko). Samalla Isosiskotoiminta sai omat tilat, Tyttöjen Tuvan, yksiön Ahjolan alakerrassa olevan yksiön. Vuonna 2003 RAY myönsi Isosiskoprojektille rahoituksen toisen kokopäivätyöntekijän palkkaukseen. (Malmi 2009.) 5

Vuonna 2005 Tyttöjen Tupa muutti uusiin, lähes 200 m²:n tiloihin. Alussa Tyttöjen Tuvan aukiolot olivat Isosiskotoiminnassa olevia tyttöjä varten, mutta uudet ja isommat tilat mahdollistivat toiminnan kehittämisen tarpeen mukaan. Nykyään toimintaan mukaan tuleville tytöille tarjotaan kaikkia toimintoja: Isosiskotoimintaa, Tyttöjen Tuvan aukiolot, kerho, retkiä, teemapäiviä, leirejä ja Tuparitoimintaa. Tästä jokainen nuori voi omien tarpeidensa, toiveidensa ja aikataulujensa mukaan valita itselleen sopivimmat. Koko toiminnassa on nyt (syksy 2009) mukana 175 Pikkusiskoa (6-16v. tyttöä) ja 80 vapaaehtoista Isosiskoa/Tupaisosiskoa (vähintään 18v.). Rahoitus on tälläkin hetkellä pääasiassa RAY:ltä. Lisäksi Ahjola ja erilliset pienet avustukset tukevat toimintaa. (Malmi 2009.) ISOSISKOTOIMINNAN PALVELUTARJOTIN: 3.1 Isosiskotoiminta Isosiskotoiminnan perusajatuksena on kouluttaa Isosiskoja kaveriksi ja tueksi nuoremmille tytöille. Isosiskot ovat 18 vuotta täyttäneitä, Isosiskokurssin käyneitä ja vapaaehtoistyöstä 6

kiinnostuneita naisia. Pikkusiskoksi voi tulla kuka tahansa tamperelainen, peruskouluikäinen tyttö. Isosisko antaa mallin aikuisesta, joka välittää aidosti muista ihmisistä. Isosiskojen ja Pikkusiskojen ryhmään kuuluminen taas luo turvallisuudentunnetta yhteisöllisyyden kautta. 3.2 Tyttöjen Tupatoiminta Tyttöjen Tupa on Pispalassa, hyvien liikenneyhteyksien varrella sijaitseva lähes 200m²:n tila, joka on tarkoitettu vain tytöille. Se on sisustettu tyttöjen toivomusten ja tarpeiden mukaan monipuolisen. Tyttöjen Tupa on auki kaksi kertaa viikossa (ti ja to klo 15-20). Aukioloissa voi käydä omien aikataulujensa mukaan. Tupa on toiminnassa mukana olevien tyttöjen yhteinen harrastus- ja kohtauspaikka. Aukiolo on ohjattua vapaa-ajan viettoa, läksyjen tekoa, yhdessä olemista. Tupa on iloinen keidas keskellä arkea. Siellä voi tehdä monenlaista kivaa ja saada uusia kavereita. Tuvalla eri-ikäiset tytöt ympäri Tamperetta viettävät aikaa yhdessä. Aukioloissa on aina useita aikuisia paikalla. Lapset ja nuoret tarvitsevat aikuisilta aikaa, kohtaamista ja mahdollisuuksia. Tyttöjen Tuvalla on: 1. nettipiste sähköpostin lukemiseen 2. oleskeluhuone, jossa voi lueskella rauhassa, tehdä läksyjä tai vaikka jutella kavereiden kanssa. 3. meikkaushuone, joka täytyy nähdä! 4. keittiö, jossa tehdään välipalaa ja joskus leivotaan 5. vihernurkkaus, jossa voi hoitaa kasveja ja akvaariota 6. Barbitaivas, jossa kaiken ikäiset tytöt voivat leikkiä barbeilla 7. askartelupaja, jossa voi tehdä vaikka mitä 8. viihtyisiä nurkkauksia, joissa voi pelata tai vaikka jutella kaverin kanssa 7

9. teatteri, jossa voi sovittaa erilaisia roolivaatteita ja kokeilla näyttelemistä 10. vaatteidenvaihtopiste, jossa voi tehdä löytöjä ja shoppailla ilman rahaa. Tyttöjen tuvan viikoittaisella, tasapainoisella toiminnalla on ennaltaehkäisty tyttöjen ongelmia, sekä luotu iloa ja toiveikkuutta arkeen ja tulevaisuuteen. Perustoiminta ja niiden hyödyllisyys: askartelu, pelaaminen, leipominen, tee-hetki, leikkiminen ym. ovat kannustaneet tyttöjä arjenhallinnassa. Aikuisten läsnäolo ja saatavilla olo on selvästi lisännyt tyttöjen turvallisuuden tunnetta ja edistänyt luottamuksellisen ilmapiirin luomista, mikä on mahdollistanut erilaisten tyttöjä askarruttavien asioiden käsittelemisen syvällisesti ja avoimesti. (Malmi 2009.) Isosiskotoiminnan ja tyttöjen Tupatoiminnan lisäksi toimintamalleina on pikkusiskokerho, Se kokoontuu kerran viikossa ja siinä on mukana korkeintaan kymmenen tyttöä. Tämä ryhmä on helppo tapa aloittaa ryhmässä myös arkojen ja hiljaistenkin tyttöjen. Kerhon ohjelma on suunnitellumpaa kuin aukiolot, mutta silti hyvin vapaata ja yhteiseen toimintaan voi osallistua, jos haluaa. Pikkusiskokerhossa työtekijät voivat keskittyä kunkin tytön tarpeisiin ja antaa heille paljon huomiota. Toiminta on tarkoitettu 6-16v. tytöille ja lisäksi mukana on usein vapaaehtoisia Isosiskoja, jotka ovat vähintään 18v. (yläikärajaa ei ole). Kohderyhmän ikäjakauma on siis suuri. (Malmi 2009.) 4. Ahjolan Isosisko- ja Tyttöjen Tupatoiminnan ideologinen pohja Isosisko- ja Tyttöjen Tupatoiminnan taustalla on vahvasti sosiokulttuurisen innostamisen menetelmä (ks. Kurki 2000). Se näkyy esimerkiksi siinä, että kaikki toiminta ja tilat sisustamisesta lähtien on toteutettu tyttöjen toiveista ja tarpeista lähtien. Työntekijät 8

tiedustelevat jatkuvasti kävijöiltä (sekä Iso- että Pikkusiskoilta), mitä he toivoisivat Tyttöjen Tuvalla tehtävän. Sosiokulttuurisen innostamisen ohella tausta-ajatuksena on alusta asti ollut sukupuolisensitiivisyys. Tyttöjen Tuvan ja Isosiskotoiminnan perusperiaatteisiin kuuluu jokaisen tytön/naisen kunnioittaminen yksilönä ja omana persoonanaan. Tytöille tarjotaan monia erilaisia naisenmalleja. Tyttöjen Tuvalla keskustellaan muutenkin erilaisista rooleista ja siitä, että asioita voi tehdä monella tavalla oikein. Kaikessa toiminnassa korostuu suvaitsevaisuus ja yhdessä olemisen merkitys sekä erilaisuuden näkeminen rikkautena. Toiminnassa lähdetään siitä perusajatuksesta, että iästä ja ikäeroista huolimatta samat asiat kiinnostavat. Esimerkiksi hemmottelusta, pelaamisesta, askartelusta ja juttelusta pitävät kaikenikäiset. Se, että toiminnassa on mukana monen ikäisiä, on rikkaus ja mahdollisuus, ei este tai rajoite. Isommat voivat auttaa pienempiä ja näin oppivat itsekin. Koska Tyttöjen Tuvan porukkaan kuuluvilla on vahva yhteenkuuluvuuden tunne ja Tuvalla yleisestikin hyväksyvä ilmapiiri, he auttavat ja tukevat toisiaan mielellään. Aikuisten tuen lisäksi Tuvalla toimii kaverituki aikuisten ohjaamana ja valvomana. Isommat tytöt voivat auttaa pienempiä esimerkiksi läksyissä. Tytöt tukevat toisiaan keskustelemalla samankaltaisista kokemuksistaan ja toisiaan rohkaisemalla. Myös esim. koulussa erilaisiksi leimatut tytöt kokevat Tuvalla kuuluvansa ryhmään ja olevansa hyväksyttyjä. Tyttöjen Tuvan toiminta tukee itsetunnon vahvistumista tarjoamalla hyväksyvän ilmapiirin ja onnistumisen kokemuksia. Arkitoiminnan rinnalla, tukena ja täydentäjinä ovat erilaiset tapahtumat, retket, leirit ja teemapäivät. Osa näistä toteutetaan joka vuosi ja usein jopa samalla kaavalla vain sisältöjä uudistaen. (Malmi 2009.) 5. Kehittämishankkeen teoreettinen tausta Pidän kehittämishankkeessani tärkeänä, että tiedän ja tunnen Isosisko- ja Tyttöjen Tuvan toimintaa. Osallistumalla tutkittavaan prosessiin, voin ymmärtää tapausta eri tavoin kun 9

täysin ulkopuolinen. Ihmisten suhteissa ja erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa liikkuu paljon hiljaista tietoa, joka ei välity haastattelutilanteessa. Ulkopuolisen tutkijan on mahdotonta saavuttaa osallisen ymmärrystä esimerkiksi erilaisten tilanteiden välisistä jännitteistä. (Häikiö & Niemenmaa 2007, 54). Kehittämishankettani kuvaaviin avainkäsitteisiin kuuluu hiljainen tieto. Olenkin sen takia päätynyt tässä määrittelemään hiljaisen tiedon käsitettä. Michael Polanyi (1891-1976) oli unkarilainen tutkija, joka halusi painottaa miten suuri osuus tunteilla ja kätketyllä todellisuudella oli jokaisen ihmisen tiedoissa (Koivunen 2000, 76-77). Hänen mukaansa myös tieteellisessä tutkimuksessa suuri osa vaikuttavaa tietoa tulee tältä alueelta. Tavallisesti tiedolla tarkoitetaan sellaisia eksakteja asioita kuin kirjoitetut sanat, matemaattiset kaavat tai kartat. Tämä on yksi tiedon laji, jota voimme nimittää eksplisiittiseksi tiedoksi. Polanyi loi filosofiassaan käsitteen tacit knowledge, joka voitaisiin suomentaa hiljaiseksi tiedoksi. Hän tarkoitti tällä termillä määrittelynsä mukaan formuloimatonta tietoa, sellaista tietoa, joka koko ajan vaikuttaa ihmisissä, vaikka sitä ei voida käsitellä samalla tavoin kuin eksplisiittistä tietoa. Polanyi esittää kolme perusteesiä tiedon käsitteen luonteesta (Koivunen 2000, 79). Todellisia uusia löytöjä tai keksintöjä ei voida tuottaa johtamalla niitä jäsentyneistä säännöistä tai algoritmeistä. Uusi tieto ei synny laskutoimitusten avulla. Tieto on yleistä ja myös hyvin suurelta osin persoonallista. Se on ihmisten konstruiomaa, ja siksi siihen ovat vaikuttaneet tunteet ja intohimot. Eksplisiittisesti ilmaistun tiedon pohjalla on aina ilmaisematonta, olemukseltaan paljon perustuvamman laatuista tietoa. Tämän ajattelun mukaan kaikki todellinen tieto on joko hiljaista tietoa tai sitten se perustuu hiljaiseen tietoon. Hiljaisen tiedon sosiokulttuurinen merkitys tuntuu tuottavan ongelmia määrittelyiden suhteen siksi, että siinä yhdistyvät selvä/epäselvä ja määrätty/epämääräinen. Sitä ei modernin tieteen ihanteen mukaisesti kyetä tiukasti vangitsemaan kuvioiden, käsitteiden, kaavioiden tai kaavojen avulla. Kyse onkin hieman sumeista prosesseista, joiden kautta 10

yksilö havainnoi, huomaa, arvioi, ajattelee, jäsentää erilaisia tilanteita. (Alanko-Turunen & Pasanen 2008, 105.) Hiljainen tieto materialisoituu toiminnassa, jossa sen mahdollistavat niin sisäisiksi omitut skeemat, toisten kanssa jaetut kognitiot, käsitteelliset ja esineelliset työvälineet kuin sosiaalinen yhteisöllisyys sekä yhteiset kohteet toiminnan jokapäiväisissä tilanteissa. Yksilöillä ei ole päässään tiettyjä sääntöjä, jotka ohjaavat hänen käyttäytymistään, mutta hän toimii siten, että ulkopuolelta näyttää ikään kuin hänellä olisi sääntöjä. Tämän mukaan äänetön tietäminen on olemukseltaan läsnä olevaa ja implisiittistä eikä koostu sisäisesti representoituvasta sääntökokoelmasta, vaikka se voidaan osittain rekonstruoida ja tuottaa symbolien muotoon joko itse yksilön tai hänen toimiaan havainnoivan avulla. (Alanko- Turunen & Pasanen 2008, 105.) Hiljaisen tietämisen käsitteen käytöllä retorisena työkaluna voi olla vapauttavia vaikutuksia. Kun työntekijöillä oletetaan olevan hiljaista tietämistä, jota yritys tarvitsee kilpailukykynsä ylläpitämiseen, joudutaan pohtimaan uudenlaisia vallankäytön muotoja: millainen autonominen toiminta on sekä yrityksen että työntekijöiden eduksi. (Alanko-Turunen & Pasanen 2008, 108.) Kuusisto-Niemi ja Kääriäinen ovat tehneet mielenkiintoisen huomion siitä, kuinka sosiaalityössä vedotaan helposti hiljaiseen tietoon, kun pitäisi pystyä perustelemaan ja puolustamaan tehtyjä ratkaisuja. Heidän mukaansa sosiaalityön tiedon muodostukselle ovat tunnusomaisia ilmaisuja sanattomuus, hiljaisuus, nonverbaalisuus, vaikeneminen ja näkymättömyys. Näitä ilmauksia käytetään usein osana argumenttia sosiaalityöntekijällä on hiljaista tietoa! puolustettaessa ammattikunnan työn luonnetta. (Alanko-Turunen & Pasanen 2008, 107.) Onkin mielenkiintoista tutkia, kuinka sosiaalityön ja nuorisotyön harmaalla vyöhykkeellä toimivat työntekijät hiljaisen tiedon mieltävät. 11

5.1 Hiljainen tieto Ahjolan Isosisko- ja Tyttöjen Tupatoiminnassa Nykyajan muuttuvassa yhteiskunnassa on tärkeää, että tiedämme miksi nuorisotyöhön on valittu joku tietty toimintatapa ja nostamme esille toimintojen taustat ja vaikuttimet. Nuorisotyön käytännön toteuttajat tarvitsevat rohkaisua omaan toimintaansa, ja he kaipaavat työhönsä vahvistusta, jolla voidaan näyttää toiminnan mahdollisuudet rakentaa professionaalista nuorisotyötä. Nuorisotyön ammattilaisille on tärkeää myös pohtia oman työuransa vaiheita (ks. liite 4 aikajana). Se lisää ammattituntemusta. Isosisko- ja Tyttöjen Tupatoiminnassa on ollut monenlaisia vaiheita ja niiden kautta onkin pystytty kehittämään toimintoja. Työntekijöiden oman työnsä reflektointiin täytyisi löytyä aikaa, vaikkakin nykyaikana usein vedotaan kiireeseen. Toiminnan kokonaisuuden kannalta on tärkeää pohtia sitä perusajatusta minkä takia työtä tehdään. Hiljaisen tiedon tutkiminen ja kartoittaminen antavat tietoa nuorisotyön kentän toiminnasta. Hiljainen tieto ja fokusoitu tieto edustavat tiedon kahta ulottuvuutta. Fokusoitu tieto määrittelee juuri käsittelemäämme asiaa ja tekee se näkyväksi. Tässä käsittelyssä tarvittava välttämätön taustatieto on hiljaista tietoa. Olennainen looginen ero hiljaisen ja fokusoidun tiedon välillä on se, että fokusoitua tietoa on mahdollista arvioida kriittisesti, koska se on ilmaistu ekspliittisesti, kun taas hiljaisen tiedon kohdalla samanlaisen dokumentoitavissa oleva kriittinen päättelyketju ei ole mahdollinen. Fokusoitu tieto lähtee ilmaistavissa olevista premisseistä. Nämä kaksi tiedon muotoa täydentävät toisiaan. Hiljainen tieto auttaa käsittelemään ja kehittämään fokusoitua tietoa. Se, mikä milloinkin toimii hiljaisena tietona, vaihtelee tilanteen mukaan. Myös tieteellistä tietoa muotoillessamme olemme riippuvaisia sellaisen tiedon ja tieteen traditiosta, jota emme pysty verbaalisesti kuvaamaan. Tämä traditio vaikuttaa tieteelliseen tiedonhankintaan, hypoteesien asettamiseen ja koodatun tiedon valintaan. (Koivunen, 80-81.) 12

Hiljainen tieto on tavalla tai toisella ollut lähes aina kasvatustieteellisen tutkimuksen kohteena joko implisiittisenä taustatekijänä tai eksplisiittisesti tutkimuksen kohteena tutkimuksen keskiössä. Julkisuudessa on esitetty huolta hiljaisen tiedon katoamisesta työpaikoilta taitavien työntekijöiden vaihtaessa työpaikkoja ja kokeneiden jäädessä eläkkeelle. Suuri osa hiljaisesta tiedosta omaksutaan arkea eläen, yhdessä olemalla ja instituutiossa toimimalla. Tiedon olemassaoloa ei aina edes tiedosteta, ellei sitä pysähdytä pohtimaan, tai ellei siihen havahduta esimerkiksi riittävän tiuhaan tapahtuvien organisaatiomuutosten tai henkilövaihdosten myötä. (Toom, Onnismaa & Kajanto 2008, 7-8.) Haastattelussa erottuivat omana kokonaisuutenaan Ahjolan Isosisko- ja Tyttöjen Tupatoiminnan arvot (ks. arvoja koskeva liite 1). Haastateltavan vastauksessa painottui kolme tärkeää asiaa: tasavertaisuus, vapaaehtoisuus ja se, että toiminta lähtee tyttöjen toiveista ja tarpeista. Isosisko- ja tyttöjen tupatoiminnassa toiminnan lähtökohtana on sosiokulttuurinen innostaminen ja se tulee esille juuri tässä. Haastatteluni toiseen kysymykseen miten työssä voi hyödyntää positiivisesti hiljaista tietoa. Vastauksessa korostui hyvän ilmapiirin korostaminen. Toiminnassa olevien tyttöjen ikäerot ovat suuria, mutta silti on mahdollista järjestää mukavaa yhteistoimintaa samanaikaisesti eri-ikäisille tytöille. Tyttöjen Tuvalla juuri eri-ikäisten kohtaamiset ovat olleet luontevia ja niiden kautta työt ovat ystävystyneet ja heidän elämäänsä on tullut kaveritukea toisilta tytöiltä. Haastattelussani nousi esille useita toiminnan uudistamisen tarpeita: työntekijöiden liian laajat työnkuvat, vähäiset työntekijäresurssit, työrauhan puute, ja palkkaus, joka ei ole vaativuuden mukainen. Näistä seikoista johtuen voidaan kysyä, onko Ahjolan Isosisko- ja Tyttöjen Tupatoiminta jo liiankin laajaa näillä resursseilla? Työntekijän haastattelu on liitteenä. 13

5.2 Kehittämishankkeen yhteiskunnallinen merkitys Kuten edellä mainitsin, on nyky-yhteiskunnan yhtenä ongelmana henkilövaihtuvuus työpaikoilla ja suurten ikäluokkien eläköityminen. Tämä johtaa hiljaisen tiedon kapenemiseen työyhteisöissä. Toomin ja Onnismaan (2008,16) mukaan ihmistieteellisessä tutkimuksessa puhutaan käytännön korostumisesta tai käytännönkäänteistä, jolla tarkoitetaan arkipäiväisten ilmiöiden, jokapäiväisten elämän koreografioiden ja itsensä selvyyksien olemista tieteellisen tutkimuksen keskiössä. Oppimisen ja merkitysten rakentumisen nähdään tapahtuvan käytäntöyhteisöissä. (Toom & Onnismaa 2008,16.) Eri ammattiryhmien yksittäiset edustajat ymmärtävät nopeasti omassa ammatillisessa kontekstissaan, miten on sopivaa ja menestyksekästä toimia ja millainen toiminta taas pidemmän päälle ei saa aikaan onnistumisia. Kulttuurin ja kokemusten myötä omaksuttua hiljaista tietoa voidaankin kutsua jopa synnynnäiseksi niin yksilöön integroitunutta se todella on. (Toom & Onnismaa 2008,10.) Kulttuuri pitää sisällään erilaisia arkisia ja ammatillisia yhteisöjä, joiden yhteistoiminnassa pätevät tietyt rutiinit ja itsestäänselvyydet. Yksilöt oppivat niin arkipäiväisiä asioita ja käytänteitä kuin asiantuntijuuteensa liittyviä tietoja ja taitoja omasta toiminnastaan asioita tekemällä ja niitä reflektoimalla. Asiantuntijuuteen liittyvää tietoa luodaan, koetellaan, reflektoidaan ja muunnellaan tai se muuntuu käytännössä tarpeiden ja tilanteiden vaatimuksesta. Sitä myös jaetaan asiantuntijalta toiselle ainakin sellaisissa työyhteisöissä, joissa työn tekeminen yksin mahdotonta ja joissa vallitsevat vakiintuneet kollegiaaliset tietokäytänteet. (Toom & Onnismaa 2008,10.) 14

6. Kehittämishankkeen prosessin eteneminen Hiljaisen tiedon käsitteen purkaminen ja teorian kartoitus olivat ensimmäisiä asioita, joihin pureuduin kehittämishankkeessani keväällä 2009. Tammikuussa 2009 hahmottelin Ahjolan Isosisko- ja Tyttöjen Tupatoiminnan sisältökaavion (ks. liite 3. Isosisko- ja Tyttöjen Tupatoiminnan hiljaisen tiedon kaavio), jonka avulla hahmotin kehittämishankkeen teorian ja käytännön yhteyksiä toisiinsa. Kaaviosta nousee esille toiminnan taustalla olevat arvot. Ne ohjaavat työntekijöitä, vapaaehtoisia ja toiminnassa olevia tyttöjä. Arvojen pohtiminen lähti aikoinaan käyntiin yhden vapaaehtoisen ideasta, ja innostunut ryhmä vapaaehtoistyöntekijöitä kokosi ne yhteen (ks.liite1 Isosisko- ja Tyttöjen Tupatoiminnan arvot). Jo vuodesta 2003 arvot ovat olleet jäntevöittämässä Ahjolan Isosisko- ja Tyttöjen Tupatoimintaa. Kehittämishankkeeni prosessi eteni keväästä 2009 siten, että siirryin Tyttöjen Tuvalta toisiin tehtäviin ja pystyin tarkastelemaan hiljaista tietoa Ahjolan Isosisko- ja Tyttöjen Tupatoiminnassa vähän enemmän ulkopuolisin silmin. Kesällä 2009 kokosin teoreettista taustaa jo toiminnan ulkopuolta katsoen. Myös syksyllä 2009 tekemäni haastattelun ja siitä koostetun materiaalin kävin läpi ulkopuolisen näkökulmasta. Syksyllä jatkoin vapaata havainnointia ja koostin haastattelun keskeisistä sisällöistä paperin, jota hyödynsin loppuraportin kokoamisessa. Joulukuussa 2009 esittelin Nuorisotyön ja nuorisotutkimuksen maisteriopintojen opiskelijoille kehittämishankkeeni. On tärkeää kirjoittaa kehittämishankkeen prosessista ja pitää päiväkirjaa, koska usein oivalluksia tulee eniten silloin, kun niitä ei osaa odottaa. Olen kirjoitellut omia huomioitani kehittämishankkeestani vihkooni. Teoreettista viitekehystä pohdiskelin keväällä ja kesällä ahkerimmin. Vihkon mukana kuljettamista suosittelen kaikille, jotka antavat alitajuntansa työskennellä vapaasti. 15

7. Kehittämishankkeen itsearviointi ja päätelmät Omassa kehittämishankkeessa Ahjolan Isosisko- ja Tyttöjen Tupatoiminnassa koin tärkeäksi sen, että olen osallistunut vuosia tutkittavan yhteisön toimintaan ja ollut mukana kehittämässä toimintaa. Hiljaisen tiedon esille tuominen se, miten kirjoittaa auki kohtaaminen ja aito läsnäolo oli haastavaa, vaikka sen olemassa olon työntekijänä tiesinkin. Siitä puhuttaessakin on hyvin vaikeaa kuvata prosessia ja kertoa mitä aidossa kohtaamisessa oikein tapahtuu. Olen kuitenkin itse huomannut, että nuo ohikiitävät hetket, jolloin arjen keskellä nuori luottaa ja antaa palautetta, ovat parasta mitä nuorisotyöntekijä voi työstään saada. Isosisko- ja Tyttöjen Tupatoiminnassa on sen enempää korostamatta hyödynnetty hiljaista tietoa. Leirien kokemusten pohjalta on laadittu keväällä 2006 laatukäsikirja, jossa tulevat esille turvallisuus, ohjaajien jaksaminen, hyvä mieli, hyväksyminen ja yhteenkuuluminen, onnistuminen ja uudet elämykset, ihanat muistot ja yleiset tavoitteet. Leiritoiminta on usein nuorisotyönkentällä sitä osa-aluetta, jossa uutena työntekijänä toivoo, että olisi jotakin ohjeistusta valmiina kun lähtee toteuttamaan leiriä. Hiljainen tieto tehdään näkyväksi puhumalla toimintatavoista uusille työntekijöille, ja tarpeen tullen asioista puhutaan toiminnan keskelläkin. Isosisko- ja Tyttöjen Tupatoiminnassa työskennellessäni huomasin, kuinka helposti asiat tulevat itsestäänselvyyksiksi. Siksi olikin tärkeää, että toiminnassa oli paljon vapaaehtoisia ja opiskelijoita, joille sain kertoa omista toimintatavoistani. Hiljasen tiedon esiin nostaminen ja sen käsitteleminen on tärkeää. Nuorisotyössäkin puhutaan työssä jaksamisesta, tulevaisuuden nuorisotyön haasteet lisääntyvät ja toimenkuvat laajenevat. Työssä jaksavat ne, jotka ovat valmiita tekemään muutoksia ja uskovat nuorisotyön olevan tärkeä osa nuorten elämänpiiriä. 16

Kehittämishankkeeni aihepiiri on kiinnostava ja laaja. Jatkan aiheen parissa opiskelujeni puitteissa. Uskon, että tämän prosessin ansiosta olen oppinut ja päässyt sen kysymyksen äärelle, mitä on hiljainen tieto nuorisotyössä? Sen selvitteleminen vaatii hiljaisen tiedon käsitteen purkamista ja pohtimista. 8. Kehittämishankkeen tulosten hyödyntäminen Kehittämishankkeeni tulokset ovat hyödynnettävissä nuorisotyön kentällä ja sovellettavissa muidenkin asiasta kiinnostuneiden toiminnassa. Perusnuorisotyöhönkin Isosisko- ja Tyttöjen Tupatoiminnalla on varmasta annettavaa. Itse pidän nuorten ja aikuisten vuoropuhelua tärkeänä. Monet nuorten omat ideat ovat raikkaita, luovat luottamuksen ilmapiiriä ja antavat työntekijöillekin mahdollisuuden oppia uutta. Nuoret pitäisi ottaa mukaan suunnittelemaan nuorisotiloja ja ideoimaan toimintojaan. Olen itse valmis kertomaan kehittämishankkeestani, aiheesta kiinnostuneille. Uskon, että kehittämishankkeeni lopputuloksena kirjoitettu loppuraportti palvelee nuorisotyön ammattilaisia. Lisäksi Isosiskotoiminnan työntekijätkin pystyvät hyödyntämään omia tiedostamattomia resurssejaan, jotka edesauttavat oman ammatti-identiteetin hahmottamista. Lopputuloksena on materiaalia Ahjolan nuorisotyölle toimintansa taustoista. 17

LÄHTEET: Alanko-Turunen M &Pasanen H. (2008) Vangitusta tiedosta kehoon piirtyvään hiljaiseen tietämiseen. Teoksessa Toom, A., Onnismaa, J. & Kajanto, A. (toim) Hiljainen tieto: Tietämistä, toimista, taitavuutta. Kansanvalistusseura (paikkakuntaa ei mainittuna). Häikiö, L. & Niemenmaa, V. (2007) Valinnan paikat. Teoksessa Laine, M. & Bamberg, J. & Jokinen, P. (toim.) Tapaustutkimuksen taito. Helsinki: Gaudeamus. Koivunen, H. (2000) Hiljainen tieto. Keuruu: Otava. Kurki, L. (2000) Sosiokulttuurinen innostaminen. Muutoksen pedagogiikka. Tampere: Vastapaino. Malmi, K. (2009) julkaisematonta kirjallista materiaalia Isosisko- ja Tyttöjen Tupatoiminnasta. Raunio, K. (2004) Olennainen sosiaalityössä. Helsinki: Gaudeamus. Toom, A & Onnismaa, J. (2008) Johdanto. Teoksessa Toom, A., Onnismaa, J. & Kajanto, A. (toim.) Hiljainen tieto: Tietämistä, toimimista, taitavuutta. Kansanvalistusseura (paikkakuntaa ei mainittuna). 18

Liite 1 /Kehittämishankkeen loppuraportti, Maarit Kurunmäki Ahjolan Isosisko- ja Tyttöjen Tupatoiminnan arvot SYKSYLLÄ 2003 ISOSISKOJEN KANSSA KOOTUT PROJEKTIN ARVOT VAPAAEHTOISEN ISOSISKON IDEASTA Isosiskoprojektin arvot: tasa-arvoisuus jokainen on arvokas omana itsenään ihmisen hyväksyminen sellaisenaan, vaikkei aina hänen tekojaan voisikaan hyväksyä lapsuuden arvon huomaaminen annetaan lasten olla lapsia ihmisen ja hänen persoonansa arvostaminen erilaisuuden hyväksyminen erilaisuus on rikkaus tuetaan ihmisiä kasvamaan täyteen persoonaansa moninainen tyttöys ja naiseus on arvokasta auttaminen maailman parantaminen pienistä asioista iloitseminen kauniit, ihanat asiat rikastunut kauneuden käsite rauhoittuminen pysähtyminen läsnäolo kuunteleminen tavoitteellisuus 19

LIITE 2/Kehittämishankkeen loppuraportti, Maarit Kurunmäki Työntekijän haastattelu 16.11.2009 Ahjolan Tyttöjen Tuvalla 1. Mitkä ovat Tyttöjen Tuvan arvot? Hyväksyä ihmiset sellaisenaan, vaikka ei hyväksyisi heidän tekojaan 1) Tasavertaisuus 2) Vapaaehtoisuus 3) Toiminta lähtee tyttöjen toiveista ja tarpeista. 2. Miten voit hyödyntää positiivisesti hiljaista tietoa? Hiljaista tietoa voi käyttää toiminnan kokonaisuuksien hallitsemiseen ja ohjaamiseen, toiminnan edelleen kehittämiseen, laadukkuuden varmistamiseen ja uudenlaisten toimintamallien luomiseen. Se, että toimintaa voi järjestää eri-ikäisille ja hyvinkin erilaisille ihmisille ja silti vastata kunkin ihmisen tarpeisiin ja toiveisiin, saada ihmiset viihtymään, oppimaan ja tukemaan toisiaan, on mahdillista. Tätä voi käyttää pohjalla hyvinkin monenlaisessa toiminnassa. Hiljaista tietoa voi käyttää avukseen tilanteissa, joissa joutuu toimimaan vaistonvaraisesti ja tilanteissa, joissa ei ehdi miettiä parasta mahdollista toimintatapaa. 3. Missä toiminnassa on uudistamisen tarvetta? Työnkuvamme ovat aivan liian laajat ja epäselvät. Kohtuuttoman laaja työnkuva, jolla ei 20

ole selkeitä rajoja, aiheuttaa turhaa lisäpainetta. Työnkuvien epäselvyys johtaa myös vastuunjaon epäselvyyteen. Liian vähäiset työntekijäresurssit haittaavat myös toiminnan toteuttamista parhaalla mahdollisella tavalla. Kun työntekijöitä on työmäärään nähden liian vähän, ovat harjoittelijat, opiskelijat ja vapaaehtoiset äärimmäisen tärkeitä. Mutta näiden korvaamatonta apua antavien aikuisten perehdyttäminen ja ohjaaminen ovat asioita, joita ei saa unohtaa. Ajoittain perehdyttämisen ja ohjauksen tarvetta on paljon ja se lisää työmäärää. Toivon, että joskus voisimme saavuttaa tilanteen, jossa työntekijöitä olisi sopivasti ja jokaisella olisi sopivan kokoinen, itselleen sopiva työtehtäväkokonaisuus. Taustatuki olisi varmaa ja turvallista niin, että palkanlasku, kuitit, budjetit, rahoitukset hoituisivat joko muiden toimesta tai itselläni olisi niihin tarvittavat tiedot ja taidot. Toivon, että taustatuki näkyisi myös niin, että toimintaamme ja tiimiämme kunnioitettaisiin. Saisimme hyvää palautetta onnistumisistamme ja korjaavaa palautetta tarpeen mukaan. Kaikista eniten toivon työrauhaa. Että saisi tehdä työnsä rauhassa niin hyvin, kuin osaa. Että voisi kehittää ammattitaitoaan ja sen kautta antaa toisille enemmän. Että tiedonkulun ongelmat eivät aiheuttaisi jatkuvaa lisästressiä. Että voisi kehittää työtään ja tiiminsä yhteishenkeä hyvillä mielin. Toivon, että työpaikan yleiset toimintaohjeet ja käytännöt olisivat selkeät ja niistä olisi ja niiden muutoksista saisi selkeät, kirjalliset ohjeet. Toivon myös, että minun ja työkavereideni palkat olisivat kunkin työnimikkeen ja työtehtävien ja niiden vaativuuksien mukaiset. 4. Mikä on parasta työssäsi? Parasta on varmasti se, että työni ei ole vain työtä, ei mikä tahansa työ, jota voisin tehdä. Se on paljon enemmän. Se on työ, joka todella tuntuu omalta. Työpaikka, jonne on kiva 21

mennä ja joka päivä ja vuosi toisensa jälkeen edelleen innostaa ja haastaa. Se on itse alusta asti luotu toimintamallien kokonaisuus, työ, jolla on todella merkitystä. Työni on hyvin haastavaa ja vaihtelevaa, jokainen päivä on erilainen ja työtehtävät vaihtelevat laidasta laitaan. Työssäni saa käyttää luovuuttaan ja ideoitaan ja muita taitojaan kattavasti, mutta myös koko ajan oppia uutta työstä ja ihmisiltä, joiden kanssa sitä tekee. Työni hyviä ominaisuuksia on myös se, että saa lähteä lasten ja nuorten vahvuuksista ja mahdollisuuksista, ei puutteista, heikkouksista ja ongelmista (vaikka ne pitääkin ottaa huomioon). Työn tarkoitus on lasten ja nuorten arjen parantaminen, ilon luominen arkeen ja onnistumisen ja yhteenkuuluvuuden kokemusten luominen. Luomme myös iloisia ja ihania odotettavissa olevia asioita vuoden varrelle ja sitä kautta syyn jaksaa eteenpäin, vaikka olisi vaikeaa. Eri-ikäiset ja erilaiset ihmiset toimivat ja viihtyvät yhdessä, tutustuvat toisiinsa ja tukevat toisiaan. Erilaisuuden hyväksyminen ja näkeminen rikkautena ja toiminnan lähtökohtana, ei esteenä. Tätä kautta toimivat luonnollisesti kaverituki ja vertaistuki, toki aikuisten ohjauksessa. Tätä kautta rakentuu hyväksyvä ilmapiiri ja yhteishenki, joka kuitenkin mahdollistaa myös uusien ihmisten mukaan ottamisen. 5. Mitä en ymmärtänyt kysyä? Kerro se Ole oma itsesi, muuten ei ole ketään kaltaistasi. Olet juuri yhtä ainutlaatuinen, kuin kaikki muutkin! Vain sydämellään näkee hyvin. Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä. Kun alkajaisiksi teet sitä, mikä on tarpeen ja sitten sitä, mikä on mahdollista, teetkin yhtäkkiä sitä, mikä on mahdotonta. Tärkeitä eivät ole päivät, jotka ovat menneet, vaan hetket, jotka ovat jääneet mieleen 22

LIITE 3/Kehittämishankkeen loppuraportti, Maarit Kurunmäki Ahjolan Isosisko- ja Tyttöjen Tupatoiminnan hiljaisen tiedon kaavio ISOSISKOTOIMINNAN HILJAISEN TIEDON SISÄLTÖ PÄÄPIIRTEISSÄÄN KEHITTÄMISHANKKEESSANI: ARVOTTOIMIN ARJENPARANTAMINEN TOIMINTATAVAT LAATUKÄSIKIRJA ENNALTAEHKÄSEVÄTYÖ OTE li YHTEISTYÖ AUKIOLO TAPAHTUMAT JA JUHLAT TYÖNTEKIJÄT PIKKUSISKOKERHO LEIRIT HARJOITTELIJAT JA VAPAAEHTOISET HILJAINEN TIETO HARMAALLA VYÖHYKKEELLÄ TOIMIMINEN AHJOLA ISOSISKO- TOIMINTA TYTTÖJEN- TUPA YHTEISTOIMINTA RAHOITUS 23

Kehittämishankkeen loppuraportti, Maarit Kurunmäki 1/2 Liite 4: Työntekijän hahmottelema aikajana Isosisko- ja Tyttöjen Tupatoiminnasta 11/2008: keskustelu tyttötyöprojektista nuorisosihteerin ja vapaaehtoistyöntekijän kanssa Isosiskotoiminta Kevät 2003: toinen kokopäivätyöntekijä 1/1999: 1. Isosiskokurssi 1999 2000 2001 2002 2003 Talvi/kevät 2001: RAY-rahoitus + vapaaehtoinen työntekijäksi + oma tila Työntekijän vaihtuminen Syksy: Tuvan avajaiset Tuvan toiminnan muotoutuminen 2004-2007: useita henkilövaihdoksia Ahjolan hallinnossa 2/2 2004: Nuorisosihteeri vaihtuu Ahjolassa Uudet tilat, remontti muutto Työntekijä äitiyslomalla 2 sijaista + harjoittelija Työntekijän paluu äitiyslomalta 2004 2005 2006 2007 2008 RAY:n A-rahoitus toiminnalle Palvelutarjotin: Tyttöjen Tupatoimintaa, Isosiskotoimintaa, retkiä, leirejä, kerhoja ym. toiminnan kehittäminen Oppisopimusopiskelijan kuolema 2009 Työntekijävaihdos 24