RIEMUKUPLA. Helsingin Kaupunginteatterin taidekasvatusprojekti yläkoulun oppilaille ja lukiolaisille tanssin tiimoilta

Helsingin Kaupunginteatteri Perheteatteri RIEMUKUPLA Helsingin Kaupunginteatterin taidekasvatusprojekti yläkoulun oppilaille ja lukiolaisille tanssin tiimoilta

RAPORTTI PROJEKTISTA Etukäteen minulla oli epämääräisiä stereotypioita. En pitänyt nykytanssia mielenkiintoisena tai ymmärrettävänä taiteenlajina. Projekti toi nykytanssia helpommin lähestyttäväksi. Nykytanssi avautui aivan uudesta näkökulmasta, jota ei itse olisi osannut etsiä. Juuri koreografi en tapaaminen toi uusia asioita. (Projektiin osallistunut oppilas) Projekti vaikutti paljon. Tuskin olisin mennyt katsomaan tätä esitystä ilman projektia, johon pääsimme tutustumaan. Se auttoi myös ymmärtämään esitystä enemmän. Ja tiesi, mitä tanssijat lavalla tekevät ja miten he ovat päätyneet juuri noihin liikkeisiin. (Projektiin osallistunut oppilas)

Taustaa Riemukupla taidekasvatusprojekti pohjautui 25.4.2007 Helsingin Kaupunginteatterin Studio Elsa näyttämöllä ensi-iltansa saaneeseen Helsingin Kaupunginteatterin Dance Companyn esittämään Riemukuplaan. Riemukupla koostuu kuudesta uudesta tanssin kantaesityksestä. Riemukuplan koreografeina olivat tämän hetken kotimaisen tanssin kiinnostavat nuoret tekijät: Eeva Muilu, Teemu Kyytinen, Mammu Rankanen, Harri Kuorelahti, Inka Tiitinen sekä Helsingin Kaupunginteatterin Dance Company ja ohjaaja Kari Heiskanen. Taidekasvatusprojektin tavoitteena oli antaa nuorille mahdollisuus perehtyä oman kehon liikeilmaisun mahdollisuuksiin tutustumalla nykytanssiin, tanssiesityksen muotoutumiseen sekä tanssijan ja koreografi n työhön. Projekti antoi mahdollisuuden tavoittaa myös sellaisia nuoria, joita tanssi tai taidekasvatus ei muuten tavoittaisi ja paitsi tutustuttaa heitä tanssiin myös tukea nuorten kokonaisvaltaista kehitystä, luovuutta ja mielikuvitusta. Työskentelyssä painotettiin yhdessä tekemistä ja positiivisia vuorovaikutustaitoja. Tavoitteena oli myös antaa nuorille mahdollisuus uskaltautua omaan liikeilmaisuun sekä päästä kurkistamaan teatteriin sisältäpäin ja tutustumaan ammattitaiteilijoihin ja heidän työhönsä. Taidekasvatusprojektin ideointiin ja suunnitteluun osallistuivat perheteatterijohtaja Anneli Mäkelä, tanssiryhmän johtaja Ville Sormunen ja tuottaja Marinella Vartiainen Helsingin Kaupunginteatterista sekä Anna-Maija Iskanius ja Mirja Neuvonen Luovasta Pisteestä. Projektin toteuttamiseen osallistuivat koreografi t Eeva Muilu, Mammu Rankanen, Harri Kuorelahti ja Teemu Kyytinen sekä kouluttajat Anna-Maija Iskanius ja Mirja Neuvonen Luovasta Pisteestä. Työtapana oli tanssi sekä liike-, draama- ja musiikki-improvisaatio. Lisäksi oppilaat pääsivät seuraamaan tanssiryhmän harjoituksia sekä keskustelemaan koreografi en kanssa. Raportissa kursivoidut kohdat ovat suoria lainauksia projektiin osallistuneiden oppilaiden, opettajien sekä koreografien kirjallisista palautteista. Tämä raportti toimii samalla muistiona pohjaksi vastaaville projekteille tulevaisuudessa.

Projektin kulku Koulujen valinta projektiin Tammikuun lopussa 2007 kaikille helsinkiläisille yläkouluille ja lukioille lähti tieto mahdollisuudesta hakea mukaan projektiin. Hakuaikaa oli viikko. Paikat ilmoitettiin täytettäviksi koulujen ilmoittautumisjärjestyksessä. Määräaikaan mennessä projektista kiinnostuneita luokkia ilmoittautui mukaan yksitoista, joista viisi ensimmäistä valittiin mukaan. Projektin tarkemmat toteuttamisajat järjestettiin helmikuun kuluessa lähtökohtana teatterin aikataulut, jotka yritettiin saada sopimaan mahdollisimman hyvin kunkin luokan omiin aikatauluihin. Työpajat pidettiin pääosin iltapäivisin klo 15-19 välisenä aikana, kun teatterin harjoitustiloissa oli vapaata tilaa. Yksi mukaan valittu luokka joutui valitettavasti aikataulullisista syistä perumaan osallistumisensa juuri ennen projektin käytännön toteutuksen alkua, eikä yksikään varalla olleista luokista onnistunut enää lyhyellä varoitusajalla sovittamaan aikatauluja koulutyöhönsä. Näin ollen projektissa mukana oli lopulta neljä luokkaa, jotka olivat seuraavat: Vuosaaren yläasteen 7. luokka (18 oppilasta) Pakilan yläasteen 7.-9. luokan ryhmä (17 oppilasta) Helsingin Normaalilyseon 8. luokka (17 oppilasta) Elias-koulun lukion 2. luokan ryhmä (17 oppilasta). Tanssityöpajat Jokaiselle luokalle pidettiin kaksi tanssityöpajaa (120 minuuttia/ työpaja), joista ensimmäinen oli maaliskuussa viikolla 12 ja toinen kuukautta myöhemmin huhtikuussa. Jokainen tanssityöpaja koostui koreografi n 60 75 minuutin tanssiosuudesta sekä kouluttajien pitämästä toisesta 45 60 minuutin osuudesta, jossa aloitetun teeman käsittelyä jatkettiin käyttäen myös muita ilmaisukeinoja. Koreografit teettivät oppilailla harjoituksia, joiden kautta päästiin sukeltamaan Riemukupla koreografi an maailmaan. Oppilaat opettelivat tekemään samaa liikemateriaalia, jota myös Riemukupla esityksessä käytettiin tai tekivät samanlaisia improvisaatioharjoituksia, joiden avulla oli tehty koreografi aa myös itse esitykseen. Jokainen oppilas sai siis mahdollisuuden itse käytännössä kokeilla kahta erilaista tapaa lähteä tekemään nykytanssia. Sai tutustua aivan uuteen asiaan, tanssiminen ja sen tuottaminen on ollut suhteellisen hämärässä. Oma tekeminen oli myös hauskaa, oppi ehkä käyttämään omaa kroppaa eri lailla. Myös tanssijan ja koreografi n ammatit avautuivat. Tutustumistyöpajat Projekti alkoi kunkin luokan osalta tutustumistyöpajalla (120 minuuttia) maaliskuussa viikoilla 10 tai 11. Työpajassa esiteltiin Kaupunginteatteria, seurattiin Mammu Rankasen Kajo teoksen harjoituksia sekä sen jälkeen tehtiin itse liike- ja ilmaisuharjoituksia kouluttajien ohjauksessa. Harjoituksissa nähty liikekieli vaikutti selvästi oppilaiden omaan liikekieleen ja sama intensiivinen tunnelma kantoi myös työpajan loppuun saakka. Kaikkien ryhmien kanssa ilmapiiri oli hyvin positiivinen ja innostunut, vaikka vain harva oppilaista harrasti itse tanssia. Yksi ryhmistä oli koottu vapaaehtoisista, projektista kiinnostuneista oppilaista. Kolme ryhmää oli kokonaisia tavallisia luokkia. Oppilaita oli selvästi valmisteltu projektin osallistumiseen eri tavoin. Yhdestä luokasta pari oppilasta säikähti ensimmäisellä kerralla, kun huomasi todella törmänneensä tanssiin ja että heidän odotettiin itse myös osallistuvan tekemiseen niin, etteivät he varsinaisiin tanssityöpajoihin tulleet ollenkaan. Kaikki muut tuosta luokasta olivat kuitenkin innostuneesti mukana koko projektin ajan. Yksi ryhmä jäi saapumatta tutustumistyöpajaan opettajan sairastuttua.

Koreografi n tapaaminen ja harjoitusten seuraaminen Studio Elsassa Tanssityöpajojen välissä maaliskuun lopussa viikolla 13 oli työpaja, jossa oli ensin tapaaminen kahden koreografi n kanssa ja sen jälkeen tanssiryhmän harjoitusten seuraaminen Studio Elsassa (120 minuuttia). Koreografi t kertoivat oppilaille omasta tavastaan tehdä koreografiaa sekä omasta tiestään tanssin pariin ja koreografi n ammattiin. Oppilailla oli mahdollisuus tehdä kysymyksiä ja erityisesti kahden ryhmän kanssa syntyikin mielenkiintoista keskustelua. Oppilaat osasivat antaa arvoa keskusteluille, vaikka joidenkin mielestä tosin olisi ollut mukavampaa päästä itse tekemään ja liikkumaan senkin aikaa. Keskustelun jälkeen siirryttiin Studio Elsaan seuraamaan Riemukuplan harjoituksia. Sairastapausten johdosta yhden kerran harjoitukset jouduttiin peruuttamaan ja harjoitusten seuraamisen sijasta oppilaat pääsivät itse Studio Elsan näyttämöllä tekemään liikeharjoituksia. Tämä osoittautui kuitenkin yllättäen haastavaksi, koska valitettavasti juuri tuona päivänä oli ainoan kerran paikalla yhtä aikaa kaksi toisilleen vierasta ryhmää eri kouluista ja oppilaat arkailivat ilmaisua vieraan ryhmän läsnä ollessa ja kiinnittivät huomion toisiinsa, eivätkä omaan tekemiseensä niin kuin edellisillä kerroilla. Pidin aitoudesta, asiantuntemuksesta. Pääsimme suoraan sisään tanssijoiden maailmaan. Kurssiohjaajien panos oli ihailtavaa, heistä näki, että he todella yrittivät saada meidät kiinnostumaan ja keskustelemaan asioista. (Elias-koulu) Esityksen seuraaminen Kaikki neljä luokkaa pääsivät seuraamaan Riemukupla tanssiesitystä Studio Elsaan viikoilla 17 tai 18. Esitys herätti paljon ajatuksia ja keskustelua. Jokainen koreografi a löysi omia kannattajiaan ja keskusteluissa tuli hienosti ilmi, miten saman esityksen voi nähdä niin kovin monella tavalla. Esitys oli taidokas ja vahva ja herätti monenlaisia ajatuksia laidasta laitaan; iloa, ahdistusta, kaipuuta, jopa hieman surua jne. Itse esityksen seuraaminen oli kiinnostavampaa, kun saattoi syventää jo näkemäänsä ja tiesi hieman, miltä jotkut asiat tuntuivat, kun niitä oli päässyt itse kokeilemaan. (Elias-koulu) Oli enemmän kiinnostunu aiheesta, ku oli päässy seuraan niitten harjotuksii (Vuosaaren ya) Eri tansseissa oli tosi erilaisia ajatuksia. Välillä annoin ajatusten vain leijua ja jossain tansseissa taas kehitin koko ajan tarinaa. Projekti antoi paljon katsomiskokemukseen: pani ajattelemaan enemmän. Riemukupla oli kokonaisuudessaan mielestäni hauska. Mutta kuitenkin välillä tuntui että liikkeet ja musiikki toistivat liikaa itseään. Esityksissä tanssittiin monipuolisesti liikkeitä käyttäen ja välillä mentiin sekä liikkeissä että kuvauksissa aivan äärirajoille. Mielestäni paras episodi oli teos siitä mitä on. Se sai helposti naurun huulille, se oli silkkaa riehumista. Tanssiesitys heiluvan lampun ympärillä sai minussa hiukan pyörryttävän tunteen valloilleen. Siinä oli jotain aivan uudenlaista taidetta. Muut esityksetkin kelpasivat. (Normaalilyseo) Palautetyöpajat Projektin palautetyöpajat pidettiin teatterilla toukokuun alussa viikolla 18 tai 19. Paikalla olivat oppilaiden ja opettajan lisäksi kouluttajat sekä viikon 18 työpajoissa kaksi - kolme koreografi a. Viikon 19 kahdessa työpajassa olivat kouluttajat, molemmat paikalle lupautuneet koreografit valitettavasti sairastuivat ja olivat estyneitä saapumaan paikalle. Työpajat painottuivat keskusteluun esityksen herättämistä ajatuksista sekä projektin aikana koetusta. Yhdessä tehtiin myös jokin yhteinen kokoava ilmaisuharjoitus. Kaikilta osallistujilta kerättiin kirjallinen palaute projektista

Kouluttajan näkökulma Tanssi oli todella antoisa työskentelymuoto nuorten kanssa. Nuoret olivat heti aidosti kiinnostuneita ja innostuneita ja lähtivät hyvin mukaan työskentelyyn. Koreografi t suhtautuivat kaikki nuoriin kiinnostuneesti ja arvostavasti ja nuoret myös panivat sen merkille ja osasivat antaa sille arvoa. Nuoret olivat sen ikäisiä, että oma keho muuttui nopeasti ja työskentely, jossa omaa kehoa kuunnellaan ja jossa siitä etsitään uusia puolia, tuntui hyvin mielekkäältä ja tärkeältä. Yhteistyö opettajien, oppilaiden, koreografien ja kouluttajien välillä sujui hyvin. Vaikeuksia projektiin aiheuttivat aikataulut. Oli haastavaa löytää ajat, jolloin teatterin harjoitustilat olivat tyhjinä ja jotka sopivat kouluille, koreografeille, kouluttajille sekä tanssiryhmän harjoitusaikatauluun. Harjoitusten seuraamista lukuun ottamatta kaikki työpajat ajoittuivat iltapäiviin klo 15 19 välisille ajoille, pitkälti siksi, että silloin teatterin harjoitustilat olivat tyhjinä. Opettajat tiesivät tämän jo projektin hakuvaiheessa, mutta silti se aiheutti paljon hankaluuksia. Keskellä päivää, koulupäivän aikana tapahtuneessa koreografin tapaamisessa sekä harjoitusten seuraamisessa paikalla olivat lähes kaikki, mutta iltatyöpajoissa oli oppilailla paljon poissaoloja varsinkin projektin loppua kohti. Syynä oli mm. se, että monet oppilaat eivät voineet tai halunneet olla poissa omasta harrastuksesta koulumenon takia. Lukiolaisista jotkut olivat töissä illalla koulun jälkeen, eivätkä siksi päässeet paikalle. Toisaalta pitkän koulupäivän jatkuminen vielä teatterille työpajaan tulolla saattoi tuntua raskaalta varsinkin niistä oppilaista, jotka osallistuivat projektiin opettajan tahdosta, eivät itse omasta päätöksestään. Opettajat valittivat, että oppilaiden sitouttaminen jatkuviin iltaan tai myöhäiseen iltapäivään sijoittuviin vierailuihin on aina vaikeaa, mutta toisaalta sanoivat, että heille itselleen on usein helpompi järjestää iltavierailu kuin sopia muiden opettajien kanssa, että oppilaat voivat olla poissa koulupäivän aikana toisilta tunneilta. Myös opettajilla itsellään on muita oppitunteja koulupäivän aikana, ja sijaisia on vaikea saada. Projekti oli ehkä myös vähän liian pitkälle aikavälille ajoittuva ajatellen hetkessä eläviä nuoria. Intensiteetti laski selvästi, kun huhtikuussa oli kolmen viikon tauko vierailujen välillä. Edellä mainituista seikoista huolimatta palautteet projektista olivat hyvin positiivisia ja projekti koettiin hienona mahdollisuutena ja kokemuksena. Samoin kaikissa työpajoissa työskentelyilmapiiri oli hyvin positiivinen ja keskittynyt. Tekemiseen osallistuttiin hyvin aktiivisesti ja oppilaat selvästi nauttivat harjoitteiden tekemisestä ja ryhmän kanssa toimimisesta. Toisten tekemistä kunnioitettiin ja uusien asioiden kokeilemisesta osattiin nauttia.

Koreografi en näkökulma Projektin toteuttamisessa mukana olleista neljästä koreografi sta kaksi kertoi kokemuksistaan kirjallisesti. Suorat kursivoidut lainaukset ovat näistä palautteista. Lisäksi seuraavassa viitataan ajatuksiin, jotka nousivat keskusteluissa koreografi en kanssa työpajojen yhteydessä. Koreografit kertoivat kokeneensa työpajojen vetämisen antoisana ja mielenkiintoisena, vaikka monella ei ollut etukäteen kokemusta koululaisten kanssa työskentelystä. Oli hienoa nähdä, miten keskittymistä ja hiljentymistäkin vaativat harjoitteet toimivat nuorten kanssa. Projekti antoi mahdollisuuden olla tekemisissä nuorten kanssa, ryhmän, joiden kanssa ei muuten välttämättä juuri tulisi olleeksi tekemisissä. Koin että tällainen työskentely on erittäin antoisaa ja että siitä olisi paljon hyötyä juuri murrosikäisille, jotka usein ovat aika jumissa itsensä ja muuttuvan kehonsa kanssa. Työpaja oli hyvä kokemus itselleni ja osoitti, että harjoitteet toimivat oppilailla, vaikka aluksi epäilin vähän heidän keskittymiskyvyn riittämistä. Koin, että kykenin kommunikoimaan heidän kanssaan ja että he ymmärsivät mitä haen takaa. Haastavinta oli yrittää löytää harjoitteita, jotka liittyvät omaan teokseen, mutta joita voisi toteuttaa myös nuorten ei-ammattitanssijoiden kanssa. Oli mielenkiintoista ja kiehtovaa olla tekemisissä sellaisen ihmisjoukkion kanssa jota en muuten helposti kohtaisi. Koreografien kannalta yhden työpajan sijasta vielä antoisampaa olisi ollut jonkinlainen jatkuvuus, jossa saman ryhmän olisi tavannut useampia kertoja ja siten saanut ehkä jonkinlaisen kuvan yhden ryhmän ajatusten kehittymisestä projektin aikana. Vain yksi työpaja yhdelle ryhmälle ja sen suoma aika tuntui vajavaiselta omien ajatusten esilletuomiseksi ja ennen kaikkia nuoriin tutustumiseksi. Projektissa haluttiin kuitenkin antaa nuorille mahdollisuus tutustua erilaisiin tapoihin lähestyä nykytanssia ja tavata erilaisia koreografeja, joten tämän projektin puitteissa ei tuollaista jatkuvuutta ollut mahdollista toteuttaa. Olisi ollut myös ihanaa jos oikeasti olisi enemmän ehtinyt tutustua nuoriin ja nähdä heidän työskentelyään enemmän. Koreografit nauttivat keskusteluista nuorten kanssa. Keskusteluissa pääsi tutustumaan nuoriin ja heidän ajatuksiinsa. Heistä oli mielenkiintoista kuulla teoksen näkemisen ja tanssiharjoitusten herättämistä mielikuvista. Nuorilla oli paljon ajatuksia ja mielikuvia, joita Riemukupla esityksen eri osat olivat nostaneet esiin ja he myös kuvailivat niitä koontitapaamisissa avoimesti. Keskustelujen perusteella tuntui myös, että projektin tavoitteessa tutustuttaa nuoria nykytanssiin oli onnistuttu. Koontitapaaminen oli hurjan hyvä, oli kiinnostavaa (ja hieman järkyttävääkin) kuulla millaisia ennakkokuvitelmia ihmisillä on nykytanssista. Se sai minut tuntemaan, kuinka tärkeä tämä työpaja oikeasti oli ja kuinka paljon enemmän ihmisille pitäisi tehdä tanssia tutuksi, että ennakkokäsitykset muuntuisivat. Se mitä kuulin heiltä työpajojen yhteydessä osoitti, että he ymmärsivät teostani ja että se herätti heissä ajatuksia ja mielikuvia. Oli antoisaa kuunnella niitä. Mielestäni se (nuorilta saatu palaute) oli äärimmäisen mielenkiintoista kuultavaa. Toisaalta minusta tuntui, että olin puhunut liikaakin teoksesta, että se, mitä olin sanonut, alkoi värittää heidän katsomiskokemustaan liiaksi. Mutta näin nykytanssiin tutustuttamisena on varmasti hyvä pyrkiä riisumaan liiallista mystisyyden kaapua esityksen yltä. Luulen että he saivat aika kattavan kuvan nykytanssista, koska kaikki koreografit ja heidän teoksensa olivat aika erilaisia ja työskentelytavat myöskin. Tärkeää oli myös että oppilaat pääsivät seuraamaan harjoitusprosessia. Projekti oli antoisa mitä ilmeisimmin myös koreografeille, sillä molemmat kirjallista palautetta antaneet koreografi t kertoivat olevansa tulevaisuudessakin kiinnostuneita samantyyppisestä nuorten kanssa työskentelystä. Olisi sitten eri asia mennä vetämään pidempää tanssityöpajaa nuorille ja tehdä heille vaikka lopuksi esitys. Itse sain tästä prosessista kimmokkeen alkaa ajatella sen kaltaista projektia. Olisi kiva päästä jatkossakin työskentelemään tällä tavoin. Olisin kaivannut ehkä enemmän aikaa työskennellä heidän kanssaan, koska teetin sellaisia harjoitteita, jotka vaativat aikaa ja paneutumista sekä heittäytymistä. Olisi ollut mukava päästä paremmin tutustumaan eri ryhmiin ja myös keskustella heidän kanssaan enemmän.

Oppilaiden ja opettajien palautetta projektista ja esityksestä Kaikilta projektiin osallistuneilta opettajilta ja oppilailta pyydettiin kirjallista palautetta. Palautteessa pyydettiin kertomaan kokemuksia niin projektin sisällöstä, käytännön järjestelyistä, kouluttajista kuin omasta osallistumisestakin. Yksi luokka oli jo koulussa tehnyt muistiinpanonsa ja tämän ryhmän kirjoitus painottui itse esityksen seuraamisen herättämiin ajatuksiin. Pääpiirteiltään osallistujien palaute oli tyytyväistä ja positiivista, mutta myös parannusehdotuksia ja negatiivisia tunteita tuotiin esille.

Oppilaiden palaute Oppilailta kysyttiin, mistä asioista he pitivät projektissa ja mitä taas olisivat tehneet toisin. Lähes kaikesta pidettiin. Moni ei keksinyt yhtään mitään, mistä ei olisi pitänyt. Eniten pidettiin kaiken kaikkiaan siitä, että pääsi itse kokeilemaan tanssi-ilmaisua. Nuoret nauttivat, kun pääsivät itse tekemään ja liikkumaan ja erityisesti erilaisista improvisaatioharjoituksista pidettiin. Samoin oppilaista oli mielenkiintoista, kun sai itse kokeilla samoja asioita, joita tanssijat joutuivat tekemään. Myös itse esityksestä pidettiin ja moni mainitsi palautteessa myös sen, miten hienoa ja mielenkiintoista oli päästä seuraamaan sitä, miten itse esitys kehittyi. Pidin tanssimisesta ja kaikista harjoituksista Esityksen kattominen oli kivaa. (Vuosaaren ya) Pidin niistä jutuista joissa sai ite tehä jotakin. Kaikki tyypit oli kivoja. Oli kiva seurata harjotuksii. (Vuosaaren ya) Oli tosi hauska projekti; oli loistavaa ensin seurata, miltä teos näyttää alkuvaiheessa ja miten se kehittyi. Oli hienoa nähdä ensi-illassa koko näytös valmiina ja myös katsojien reaktiot. Mielestäni tämä homma on ollut todella mielenkiintoinen ja on osoittanut henkilökohtaisesti mulle, kuinka monipuolinen tämä taide on. Suuret kiitokset avoimuudesta ja arvostuksesta! Teidän kanssanne oli helppo ja mukava työskennellä. (Elias-koulu) Oli mielenkiintoista kuulla koreografeilta miten he ovat lähteneet tekemään koreografi aa, ja miten he ovat päätyneet koreografeiksi. Tanssitunnit olivat myös todella kiinnostavia! Niitä olisi voinut tehdä enemmänkin. (Elias-koulu) Pidin monipuolisuudesta ja siitä, miten mystiset taiteilijat, koreografi t tuodaan tavallisten lukiolaisten lähelle. (Eliaskoulu) Pidin tanssimisesta, mahdollisuudesta oppia uusia asioita omasta kehosta ja kurkistaa kulissien taakse. (Elias-koulu) Kun oppilailta kysyttiin, mistä he eivät pitäneet projektissa ja mitä he olisivat tehneet toisin, noin puolet vastaajista ei keksinyt yhtään mitään, mistä eivät olisi pitäneet. Toki kritiikkiäkin esitettiin ja löytyi asioita, joista ei pidetty. Kommentit vaihtelivat kovin. Yhtä selkeää asiaa, joka olisi koettu epäkohdaksi, ei vastauksista löytynyt. Jotkut toivoivat, että tanssitunteja ja omaa tekemistä olisi ollut enemmän tai että koko projekti olisi ollut vielä pitempi. Joku toivoi, että tanssitunnit olisivat kestäneet pitempään ja muutama puolestaan kommentoi, että tunnit tuntuivat liian pitkiltä. Jotkut mainitsivat tässä yhteydessä jonkun yksittäisen koreografi an, josta eivät olleet pitäneet, tai jonkin yksittäisen työpajassa tehdyn tanssiharjoituksen, joka ei ollut miellyttänyt. Muutama oppilas olisi toivonut päässeensä jututtamaan myös tanssijoita. Kaksi oppilaista mainitsi noloksi yllä mainitun kerran, jolloin sairastapauksen vuoksi oppilaita oli kahdesta eri koulusta ja heille oli järjestetty ylimääräinen tanssitunti jolloin piti uskaltaa tehdä tanssiharjoituksia vieraan ryhmän läsnä ollessa. Vastauksissa myös heijastui vastaajien ikähaitari 13-vuotiaista 7. luokkalaisista täysi-ikäisiin lukiolaisiin. Nuorimmista osallistujista muutama koki harjoitusten seuraamisen vähän pitkästyttäväksi ja hidastempoiseksi. Myös työpajojen myöhäinen kellonaika koulupäivän jatkeeksi sai pari mainintaa. Oli noloa tehä niitä juttuja toisten koululaisten kanssa. (Vuosaaren ya) En pitänyt siitä että tämä kesti kauan tai loppu myöhään (Vuosaaren ya) Katselemiskertoja oli välillä vähän tylsä katsoa. Mutta oli sekin mielenkintoista. (Vuosaaren ya) Kun piti leikkiä ettei osaa liikkua. Siitä kun piti olla savea ikään kuin. (Vuosaari) Olisi ollut kiva jos oltais tehty itse enemmän ja oltais juteltu myös tanssijoiden kanssa. Tanssityöpajat olivat ehkä vähän liian pitkiä silloin tällöin. Enemmän tapaamisia olisi voinut olla, muuten ei mitään valitettavaa. (Elias-koulu) Kaikki projektit olivat mielenkiintoisia, mihin osallistuin. Ehkä tanssitunnit olisivat voineet kestää pidempään? (Elias-koulu) En päässyt kahteen omiin tanssitreeneihin (kun minulla oli tätä) ja se vähän harmitti, kun jäin pois jostain. Oppilailta kysyttiin, olivatko he projektin myötä kokeneet tai oppineet jotakin uutta. Moni ei ollut juuri kokeillut tanssia aikaisemmin. Jotkut mainitsivat erityisiä harjoituksia, joita olivat oppineet tai kertoivat saaneensa kokemuksen siitä, mitä on improvisointi ja tekemiseen heittäytyminen. Jotkut kokivat oppineensa, mitä tanssijan tai koreografi n työ voi olla. Kaikki eivät keksineet mitään erityistä, mitä olisivat oppineet tai kokeneet.

Opin olemaan itsevarmempi ilmaisemaan itseäni ja improvisoimaan. Opin improvisointia, liikkeen hallintaa, eri tanssiliikkeitä (Vuosaaren ya) Keskittyminen. Tai opin keskittyyn siel. (Vuosaaren ya) Riemukuplan kautta vahvistui ehkä haluni ryhtyä ammattitanssijaksi. Oli hienoa nähdä ammattilaisten tanssivan ja opettavan meitä tavallisia koululaisia. (Elias-koulu) Tanssi- ja improvisaatioharjoitukset olivat haastavia. Pääsi kokeilemaan oman liikkeen ja mielikuvituksen rajoja. (Eliaskoulu) Oppilailta kysyttiin, millaisia mielikuvia heillä oli tanssista ja erityisesti nykytanssista ennen projektia sekä miten he kokivat projektin vaikuttaneen näihin ajatuksiin. Ennen projektia oppilaiden ajatukset siitä, mitä nykytanssi on, olivat hyvin kirjavia. Lähes poikkeuksetta oppilaat kokivat, että projekti oli muuttanut ja laajentanut heidän mielikuviaan nykytanssista. En ollut hirveän kiinnostunut. En ollut kuullut nykytanssista mitään hyvää. Rupesin pitämään nykytanssista. Olen täysin eri mieltä muiden ystävieni (jotka eivät siis osallistuneet tähän) kanssa. Tietysti tämä on rankempaa kuin tavallinen tanssi. Kuvittelin, että tanssi olisi jollain tapaa säädellympää, normitetumpaa. Oivalsin, että kaikki liike on tanssia. Riemukupla opetti, että tanssi ei aina liity musiikkiin. Se on vapaata, samaan aikaan hallittua ja kaoottista, ei kuitenkaan pelkkää tekniikka, vaan myös tunnetta ja tunteiden ilmaisua. (Eliaskoulu) Suoraan sanoen pidin sitä aika hinttimäisenä touhuna näin nuoren miehen näkökulmasta. Kyllä projekti hieman muutti käsitystä koko touhusta. On se aika mielenkiintoista. (Eliaskoulu) No semmoset mummot tanssimassa tangoa jossain tanssilavalla, pikkutytöt balettihameissa ja joku koulun aerobic oli varmaan vahvimmat mielikuvat. No tää projekti ehkä auttoi tajuamaan, että tanssi on tosi ilmasukykystä taidetta ja ajatuksia herättävää. Ja voi hyvännäköiset tyypitkin tanssia, terkkuja vaan tanssijoille. Toisaalta ei oo pakko olla mikään superlaiheliini anorektikko. (Vuosaaren ya) Luulin, että nykytanssi olisi vain Harrin esityksen tyylistä, ei iloisempaa. Kokemukset avasivat silmäni, nykytanssi monipuolista. Nykytanssi itsessään oli ihan hämärä pimeä aukko sivistyksessä, että ennakkoluulot olivat ihan turhia Ajattelin ensin, että se olisi ollut yksinkertaista ja outoa. Ajatukset muuttu paljon ja nyt nykytanssi on mielenkiintoista. Ajattelin, että nykytanssi on baletin ja epämääräisen hyppimisen välimuoto. Opin, että nykytanssi voi olla epämääräistä hyppimistä, mutta se on paljon muutakin. No ajattelin, että se olis aika outoa ja ajattelin että se olisi joku afrikkalainen esitys. (Vuosaaren ya) Ajattelin, että se on kansantanssin ja streetdancen sekoitus. (Vuosaaren ya) No ajattelin eka et ei vois vähempää kiinnostaa mut oli tää kivaa. (Vuosaaren ya) Ajattelin tanssin olevan vaikempaa ja vain valiojoukon saavutettavissa. Käsitykseni tanssista muuttui. Projekti toi nykytanssin myös itseä lähemmäs. Ei tarvitse olla ammattilainen voidakseen kokeilla. (Elias-koulu) Ei kovin avaraa kuvaa tanssista. Projekti muutti tämän. Madalsi kynnystä lähteä katsomaan tanssiesityksiä. Uusia ajatuksia, kiinnostus tanssia kohtaan. (Elias-koulu) Opin nykytanssista paljon uutta; olen ollut katsomassa joitain nykytanssiteoksia, mutta Riemukuplan aikana opin jollain tavalla ajattelemaan ja reagoimaan tanssiin. Harrastan balettia, mutta se on niin kurinalaista, että olisi kiva kokeilla jotain erilaista tanssia, ehkä juuri nykytanssia. Ajattelin, että tanssi on ikään kuin itsensä ilmaisemista, mutta vasta kun on tosi hyvä. Tajusin vielä paremmin, että tanssi tulee sisältä. Taidekasvatusprojektilla oli selvästi vaikutus Riemukupla-esityksen seuraamisen. Suurin osa oppilaista koki, että projekti vaikutti selvästi siihen, miten he katsoivat esitystä ja mihin asioihin he kiinnittivät huomiota. Moni kommentoi, että oli mukavaa tietää jo valmiiksi, mitä oli odotettavissa. Monet kokivat, että varsinaisessa esityksessä pystyi kiinnittämään huomiota useampiin asioihin, kun oli jo valmiiksi joku käsitys esityksestä. Merkille pantiin myös, että esityksessä oli tapahtunut suuriakin muutoksia verrattuna maaliskuussa nähtyihin harjoituksiin. Joku myös kommentoi, ettei olisi jaksanut katsoa uudestaan teosta, jota oli nähnyt jo harjoituksissa. Oppilaat kertoivat löytäneensä esityksestä liikkeitä, joita olivat itse harjoitelleet. Moni myös katseli ihaillen tanssijoiden työskentelyä, kun oli huomannut, kuinka paljon työtä esityksen aikaansaamiseksi on tehty. Jokainen Riemukupla

esityksen kuudesta osasta sai kommentteja oppilailta ja jokaiselle osalle löytyi joku, joka piti juuri siitä. Mielipiteet jakautuivat myös sen suhteen, mistä ei pidetty. Jotkut huomioivat, että esitys oli nimestään huolimatta aika vakava. Useat oppilaista mainitsivat, etteivät ikinä olisi tulleet lähteneeksi katsomaan koko esitystä tai edes tienneet siitä ilman taidekasvatusprojektia. Oli mielenkiintoista katsoa esitystä, kun oli saanut taustatietoa sen valmistamisesta + kuulla koreografeilta ajatuksia omista teoksistaan. (Elias-koulu) Esityksestä ymmärsi enemmän ja sitä oli jännittävämpi katsoa, kun esim. huomasi, että hei! Minäkin olen tehnyt tuollaisen tanssiliikkeen. Alkoi seuraamaan erilaisia asioita esim. porteissa seurasi miten siihen tullaan ja miten lähdetään. Esitys oli tosi hassu ja monipuolinen. HULLU. Sitä ainakin tunnisti, et tota me tehtiin harjotuksissa! Ja pysty vähän miettiä, et miten noita on harjoteltu. (Vuosaaren ya) Se Teos siitä mitä on oli musta ihana!! Se oli tosi hauska, mutta ei kuitenkaan humoristinen. Ne kaikki tanssit oli tosi hienoja!! (Vuosaaren ya) Kiitoksia esityksestä ja esititte hienosti. Hyvät liikkeet oli. Voisin kyllä itsekin kokeilla tällaista! (Vuosaaren ya) Esitys oli hyvä ja lavasteet makeet. Eevan esitys/koreografi a oli tosi hyvä ja hyvällä tavalla hauska. Mammun oli hieno. Muittenki oli just hyvii. (Vuosaaren ya) Esityksissä oli voimakas tunnelma, joka vaikutti syvästi minuun. Oli helpompi kiinnittää huomiota esityksen eri ulottuvuuksiin. (Elias-koulu) Tunnelmien herättämät kokemukset olivat uskomattoman voimakkaita. Tanssitaide vaikuttajana merkittävä. Projektissa mukana oleminen teki seuraamisen jännittäväksi, sisäistin paljon enemmän ajatuksia ja tunteita, kuin ehkä pelkässä katselutilanteessa. (Elias-koulu) Sitä tunnisti hyvin eri koreografien tyylejä, tajusi kuinka rankkaa oikeasti kevyeltä näyttävä tanssi on. (Elias-koulu) Viimeinen kohtaus oli aika uuvuttava, koska ei jaksanut enää katsoa sitä kohtaa, kun oli nähnyt sen harjoituksissa. (Normaalilyseo) Tanssit olivat hyviä aluksi mutta ne olivat samanlaisia ja en ymmärtänyt niitä koska en muutenkaan ymmärrä mitään hienoa ja abstraktia taidetta. Se että en ymmärrä johtuu varmaan siitä, että en ole tottunut sen tapaisiin taideteoksiin. (Normaalilyseo) Todella hauska ja positiivinen vaihtoehto oli se, että puhetta ei juurikaan ollut, mutta tanssin kautta pystyi silti tulkitsemaan, mitä heillä oli sanottavana! (Normaalilyseo) Esityksen kuudesta osasta vain kolme oli mieleisiä. Urges ja Act of Unknown olivat ylivoimaisesti parhaita teoksia, mitä olen nähnyt teatterissa. Erityisesti pidin äänimaailmasta ja yksinkertaisesta monimutkaisuudesta, sanoin en osaa kuvailla sitä (Normaalilyseo) Erityisesti pidin Mammu Rankasen koreografi asta; siinä oli jotain mystistä mutta se ei kuitenkaan jäänyt epäselväksi. Muihin verrattuna Kajossa tanssijat liikkuivat pehmeämmin ja esittivät sulavampaa tanssia. Mielestäni alussa seinälle tulevat varjot olivat loistava idea, mutta niilläkään ei liioiteltu. Tanssijat näyttivät Mammun koreografiassa notkeutta, mistä monet voivat vain haaveilla, eikä koko tuotokseen vain voinut kyllästyä. (Normaalilyseo) Oppilaat saivat vapaasti kirjoittaa vielä muita kommentteja projektista tai terveisiä koreografeille ja kouluttajille. Koreografit olivatkin ihmisiä, eivätkä niitä mystisiä taiteilijoita, mikä oli lohdullista huomata. Sekä kouluttajat että koreografit olivat hyvin positiivisella asenteella mukana. (Elias-koulu) Projektin järjestämistä kannattaa tehdä tulevaisuudessakin! (Elias-koulu) Projekteja kannattaa järjestää, sillä niissä olevien oppilaitten silmät avautuvat Koreografi n työ näyttää olevan vaikeaa, joten arvostan sitä todella. Lempiosuudekseni nousi ehdottomasti Act of Unknown. Kokonaisuus miellytti minua, mutta musiikista nautin ehdottomasti eniten ja todella paljon. Pelkistetty lava ja lamppu toivat tunnelman, josta yksinkertaisesti vain pidin. Heiluva ja ylösalas liikkuva lamppu toi myös hienon lisän upealle tanssikoreografi alle. (Normaalilyseo)

Opettajien kommentteja Opettajat pitivät projektia hienona kokemuksena ja mahdollisuutena. Opettajien mielestä projekti lisäsi ehdottomasti myös oppilaiden kiinnostusta itse esitystä kohtaan. Opettajat kommentoivat projektin olleen tärkeä myös osallistuvan ryhmän yhteishengen kannalta ja uskoivat kokemuksen olleen osalle oppilaista selvästi merkittävän. Projektin aikataulut herättivät pohdintaa, miten kokonaisuuden olisi saanut vielä ylläpitävämmäksi. Opettajien mielestä sinänsä käyntikertoja oli sopiva määrä, mutta niiden ajoittuminen melko pitkälle aikavälille (kaksi kuukautta) sekä kevään koe- ja harrastuskiireiden ja auringonpaisteen lisääntyminen kevään edistyessä laskivat intensiteettiä. Myös myöhäiseen iltapäivään sijoittuvat käynnit aiheuttivat hankaluuksia. Aikaisemmat kellonajat toimisivat paremmin nuorten kanssa. Projekti olisi voinut parin opettajan mielestä painottua vielä enemmän oppilaiden itse tekemiseen ja samalla koreografi oiden tekemiseen pureutua vielä enemmän konkretian kautta. Yksi opettaja kertoi, että luokka oli tehnyt Riemukuplan innoittamana oman tanssiesityksen, joka oli esitetty Vuotalossa hienossa valaistuksessa. Opettaja kertoi saaneensa itse ideoita omaan opetukseensa myös jatkossa. Tiedotusta ja sen toimivuutta kiiteltiin. Esitys oli todella innostava, mutta vappu ja toukokuun alun ajankohta on huono paljon kokeita ja kevätkiireet. Osalle oppilaista kokemus on ollut tärkeä. Ilman muuta esitykseen tuli syvyyttä ja mielenkiintoa lisää. Mukavaa ja mielenkiintoista! Hieno mahdollisuus oppilaille! Vielä maanläheisemmin vois tanssin tekemisestä kertoa/ tehdä harjoituksia.

Yhteenveto Tämän kokemuksen valossa tuntuu siltä, että tämäntyyppiselle työskentelylle on tarvetta ja kiinnostusta. Sekä oppilaat että projektin toteuttamiseen osallistuneet taiteilijat, koreografit kokivat projektin myönteisenä ja kokivat saaneensa siitä paljon. Riemukupla tanssiteos soveltui erityisen hyvin työskentelyn pohjaksi, koska sitä kautta pääsi toden teolla tutustumaan erilaisiin tapoihin tehdä nykytanssia. Teos tarjosi jokaiselle jotakin. Projekti laajensi oppilaiden käsitystä nykytanssista ja avasi mahdollisuuden päästä tutustumaan taiteilijan työhön. Projektin pituus vaikutti sopivan koululaisille. 5-6 kertaa tuo kokemukseen syvyyttä, laajuutta ja pitkäjänteisyyttä, mutta ei vielä ole liikaa pois muusta koulutyöstä. Haasteellisiin aikataulukysymyksiin kannattaisi jatkossa hakea vaihtoehtoisia ratkaisuja. Osa työpajoista voitaisiin mahdollisesti pitää kouluissa, joka helpottaisi oppilaiden osallistumista ja lyhentäisi koulupäivän pituutta. On matalampi kynnys osallistua, kun ei tarvitse lähteä erikseen teatterille. Toisaalta kouluttajien aikaisempien kokemusten valossa teatteri työskentelymiljöönä tuo työskentelyyn tietynlaista nostetta ja vaikuttaa siten positiivisesti kokemukseen ja keskittymiseen. Oppilaat osaavat heittäytyä tilanteeseen paremmin, kun ollaan poissa tutusta koulumiljööstä ja sen rooleista. Jos työpajoja halutaan kuitenkin siis pitää myös teatterilla, voisi harjoitustilojen vapaita aamuaikoja hyödyntää, vaikka oppilaiden osallistuminen aamupäivällä työpajoihin tarkoittaakin sitä, että he joutuvat tuolloin olemaan toisilta tunneilta pois. Riemukupla-kouluprojektissa oli kaikilla luokilla yksi keskelle päivää sijoittunut työpaja. Tuolloin lähes kaikki oppilaat olivat paikalla, joten ainakin tuon kokemuksen valossa ajan järjestäminen onnistui kouluilta. Varmaa on ainakin, että projekti toi Riemukupla-esitykselle monta kymmentä sellaista katsojaa, jotka eivät muuten olisi tulleet lähteneeksi sitä katsomaan. Luultavasti muutama lähtee jatkossakin katsomaan nykytanssiesityksiä ja toivottavasti jokunen mukana olleista löytää tiensä tanssiharrastuksen pariin. Hienoa työtä. Tämä saa varmasti minut uudestaan käymään tanssiesityksissä. Toivottavasti tällaisia järjestetään uudelleen ja olisi myös mukava osallistua uudelleen tällaisiin projekteihin. Tanssi on mielenkiintoista. Sitä olisi hauska harrastaa joskus. (Elias-koulu) Riemukupla oli kirkkaasti paras ja omaperäisin teatterinäytelmä/tanssiesitys mitä olen koskaan mennyt katsomaan. Ottaen huomioon, etten ole ikinä oikein ymmärtänyt teatteriesityksiä, saati sitten nauttinut niistä, niin tämä oli kyllä ehdottomasti paras ja herätti mielenkiintoni teatteria kohtaan. (Normaalilyseo) Helsingissä 19.6.07 Helsingin Kaupunginteatterista: Anneli Mäkelä perheteatterijohtaja Ville Sormunen tanssiteatterijohtaja Marinella Vartiainen tuottaja Luovasta Pisteestä: Mirja Neuvonen projektin vetäjä Anna-Maija Iskanius projektin vetäjä