Tietopaketti kalasta Kalaa kahdesti viikossa vaihdellen eri kalalajeja
Kalaa kahdesti viikossa Kala on terveellistä ravintoa ja valinnanvaraa on tarjolla yllin kyllin V altion ravitsemusneuvottelukunnan mukaan kalaa on hyvä syödä ainakin kaksi kertaa viikossa. On suositeltavaa käyttää eri kalalajeja vaihdellen. Kuvat: Pro Kala ry, M. Kallio 2
Kotimaisen kalan kulutus vuonna 2003 (kg/hlö) 1) Kulutus on pysynyt tasaisena muut 0,7 luonnonlohi 0,3 ahven 0,6 muikku 0,8 hauki 0,7 kasvatettu kirjolohi 1,3 silakka 0,9 Kalaa syödään kalafileinä laskettuna 13 14 kg/henkilö/ vuosi. Tästä määrästä tuontikalan osuus on noin puolet. Kansanterveyslaitoksen Finravinto 2002 -tutkimuksen 2) mukaan miehet söivät kalaruokia noin 340 g/vko ja naiset noin 230 g/vko. Kotimaisista kaloista eniten syödään kirjolohta, silakkaa, haukea, muikkua ja ahventa. Tuontikaloista suosituimpia ovat tuore lohi ja kirjolohi, tonnikalasäilykkeet ja -valmisteet, pakasteseiti sekä sillivalmisteet. Joka kolmas suomalainen syö kalaa suositusten mukaisesti eli ainakin kaksi kertaa viikossa 2). Nuoret syövät kalaa vähemmän kuin vanhemmat. Alle 45-vuotiaat syövät silakkaa keskimäärin vain vähän. 1) Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen mukaan 2) Finravinto 2002 -tutkimus, Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B3/2003 3
Kala sisältää hyödyllisiä ravintoaineita Kalan ravintosisältö on monipuolinen. Kalan rasva sisältää runsaasti rasvahappoja, jotka vähentävät sydän- ja verisuonitautiriskiä. Kala sisältää runsaasti proteiinia, vitamiineja ja kivennäisaineita. Kala on erityisen hyvä D-vitamiinin lähde. Kala turvaa B 12 -vitamiinin saannin silloin, kun ruokavaliossa on vähän muita eläinkunnan tuotteita. Kalan luontainen natriumpitoisuus on pieni, mikä on ravitsemuksellisesti edullista. Kala ravintoaineiden lähteenä Finravinto 2002, (KTL 2005, julkaisematon) Ravintoaineen saanti kalasta suhteutettuna kalasta saatavaan energiaan = ohut pystyviiva osoittaa kalan osuuden (miesten) ruokavalion energiasta. Jos hyödyllisen ravintoaineen pylväs on pitempi tai haitallisen lyhyempi kuin energiapylväs, kala parantaa ruokavalion laatua kyseisen ravintoaineen osalta Energia D-vit E-vit Riboflaviini Niasiini B6-vit 100 gramman annos lohta lautasella B12-vit 0 10 20 30 40 50 % naiset miehet 4
Kalan rasva Kalojen rasvaisuus vaihtelee 0,5 30 prosentin välillä. Vähän rasvaa sisältävät mm. hauki, ahven, kuha, made, muikku, särki ja pyydetty siika ja turska. Eniten rasvaa on lohessa ja ankeriaassa. Kalan rasva on terveellistä rasvaa. Kala ravintoaineiden lähteenä Finravinto 2002, (KTL 2005, julkaisematon) Energia Kolesteroli SFA MUFA PUFA Rasva Proteiini Fosfori Jodi Seleeni 0 2 4 6 8 10 12 % Annoksessa 100 g silakoita Finravinto 2002-tutkimuksen raportti löytyy KTL:n www-sivuilta. Huom! siinä ravinto luokiteltu syötävinä ruokina (sis. esim. paistorasvan). Näissä kuvissa kala raaka-aineena. SFA = tyydyttyneet rasvahapot MUFA = kertatyydyttymättömät rasvahapot PUFA = monityydyttymättömät rasvahapot naiset miehet 5
Kala tuoreena vadille Tuore kala: 6 Kalastus ja kalankasvatus Suomessa kalastetaan noin 120 miljoonaa kiloa vuosittain. Ammattikalastuksen osuus on noin 80 miljoonaa kiloa, josta käytetään runsas neljäsosa ihmisravinnoksi. Suomen ammattikalastajien tärkein saaliskala on silakka. Sisävesillä se on muikku. Harrastajakalastajien saalis on noin 40 miljoonaa kiloa ja siitä noin kolme neljännestä valmistetaan ruoaksi. Suomessa kasvatetaan vuosittain noin 15 miljoonaa kiloa kirjolohta. Siian, nieriän ja taimenen kasvatus on vähäistä. Suomeen tuodaan vuosittain noin 100 miljoonaa kiloa kalaa ja kalavalmisteita. Kylmäketju takaa tuoreuden K ylmäketju takaa kalan säilyvyyden tuottajalta kuluttajalle. Kala jäähdytetään heti pyynnin jälkeen 0 +3 asteeseen. Kalaa tulee kuljettaa kylmäketjussa kalastajalta kauppaan ja säilyttää kylmässä myös kotona. Kalan tuottajat ja markkinoijat ovat vastuussa kalan laadusta. Yritykset varmistavat tuotteittensa laadun omavalvonnallaan, joka kattaa sekä tuotantoolosuhteiden että itse kalatuotteen valvonnan. Viranomaiset valvovat omavalvonnan toimivuutta. Puhdas ja tuoksuu raikkaalle. Silmät ovat kirkkaat, kosteat ja ulkonevat. Värit ovat kirkkaat. Kauttaaltaan hiukan kiiltävä, tasaisen ohuen suojaavan limakerroksen peitossa. Kalan liha on jäykkää ja kimmoisaa, ja se on lujasti kiinni selkärangassa. Kylkiruodot ovat hyvin kiinni lihassa. Verestetyn kalan kurkussa on poikittaisviilto. Verestys parantaa säilyvyyttä, makua ja ulkonäköä. Kidukset ovat helakanpunaiset. Verestetyn kalan kidukset ovat vaaleanpunaiset. Jäähdytettynä kidukset ovat harmaanpunaiset.
Jos kalastat itse, käsittele kalaa oikein Kala tainnutetaan napauttamalla sitä silmien taakse. Veneen pohjalla sätkyttelevä kala kerää lihaksiinsa maitohappoa, joka heikentää lihan laatua. Tainnutettu kala verestetään pistämällä puukolla sivulta kalan kurkkuun. Kala perataan. Tarvittaessa se suomustetaan ja siitä poistetaan kidukset ja sisäelimet, koska pilaantuminen alkaa niistä. Lopuksi kala huuhdellaan ja jäähdytetään. Kuva: Pro Kala ry Kalan käsittelyn ja valmistuksen nyrkkisääntöjä Turvallinen säilytyslämpötila on korkeintaan +3 astetta C. Kala valmistetaan ruoaksi mahdollisimman pian. Kala kypsyy nopeasti, koska siinä on vain vähän sidekudosta. Ylikypsennys tekee kalasta kuivan ja heikentää kalan ravintoarvoa. Tuoresuolaus eli graavaus maustaa kalan. Muista myös Fileoitu silakka on yleensä aina isoa silakkaa. Uunissa kypsentäen tai liedellä keittäen ei muodostu haitallisia PAH-yhdisteitä. Kalan pakastaminen on suositeltavaa ennen graavausta tai sen jälkeen mahdollisten loisten tuhoamiseksi. Samasta syystä mäti pitää pakastaa. Lisätietoa kalan käsittelystä: www.prokala.fi ja www.ahven.net Terveydelle haitallisia PAHyhdisteitä syntyy grillatessa, kypsennettäessä avotulella tai savustettaessa. Useita haitallisia PAH-yhdisteitä voi välttää jättämällä syömättä kalan nahan. Graavaus on kalan raakakypsyttämistä, eikä se tuhoa loisia. Graavaukseen tarvitaan merisuolaa noin 2 ruokalusikallista kiloa kohti. Mitä vanhempi silakka, lohi tai sisävesien kala on, sitä enemmän se on kerännyt itseensä vierasaineita. Kannattaa suosia pieniä yksilöitä, erityisesti kun kyse on silakoista. Noin 30 prosenttia kalaan kertyneistä dioksiineista ja PCB-yhdisteistä voi poistaa nylkemällä kala ennen ruoanvalmistusta. Nahan poisto ei vähennä kalan elohopeapitoisuutta. 7
Kalan ympäristömyrkyt ja terveysriskit Dioksiinit ja PCB-yhdisteet Ravitsemuksellisista hyvistä ominaisuuksista huolimatta Itämerestä pyydettyä lohta ja isoa silakkaa syömällä voi altistua tavanomaista suuremmille määrille terveydelle haitallisia dioksiineja ja PCB-yhdisteitä. Mitä iäkkäämpi kala on, sitä enemmän se on ehtinyt kerätä vierasaineita. Kasvatettu kala, kuten kirjolohi sisältää vain vähän dioksiineja ja PCB-yhdisteitä, koska se on ruokittu rehulla. Kasvintuotannon tarkastuskeskukselle kuuluu rehun laadunvalvonta. Tullilaboratorio valvoo tuontikalojen ja -kalajalosteiden vierasainepitoisuuksia. Dioksiinit ja PCB-yhdisteet kerääntyvät ihmisten elimistöön, ja niiden puoliintumisaika on pitkä. Ne saattavat aiheuttaa kehityshäiriöitä hampaisiin ja ovat korkeina pitoisuuksina syöpävaarallisia yhdisteitä. Mistä ympäristömyrkyt ovat peräisin? Dioksiinit Epätäydellisen palamisen ja kloorauksen seurauksena. Eräs Suomen suurimmista dioksiinilähteistä on ollut sahoilla käytetyt kloorifenolit, joissa dioksiineja esiintyy epäpuhtauksina. Ilman kautta tulevat päästöt ovat merkittävimpiä saastuttajia Energiantuotanto sekä metalli- ja selluteollisuus ovat tärkeimpiä päästöjen aiheuttajia. PCB Käytetty eri tarkoituksiin teollisuudessa, esimerkiksi palonestoaineena, muuntajien öljyissä ja muoviteollisuudessa. PCB-yhdisteiden käyttö kiellettiin 1980-luvulla kaikkialla Euroopassa. Elohopea Ympäristössä, erityisesti maaperän humuksessa ja vesistöjen pohjakerrostumissa esiintyvä myrkyllinen raskasmetalli. Pääsee ympäristöön myös teollisuudesta, jätteiden ja fossiilisten polttoaineiden poltosta sekä öljytuotteiden jalostuksesta. 8
Kotimaisen kalan keskimääräiset dioksiinipitoisuudet ja pitoisuuksien vaihteluvälit Dioksiinien terveydelliset haittavaikutukset Kehityshäiriöt Syöpävaarallinen suurilla altistuksilla Mahdollisesti vastustuskyvyn heikkeneminen Sisäeritykseen vaikuttavat hormonaaliset (endokriiniset) häiriöt Itämeren lohi Silakka Siika Kilohaili Ahven Kampela Kuha Hauki Made Särki Karisiika Nahkiainen Kasvatettu kirjolohi Kasvatettu siika Kasvatettu nieriä Lahna Muikku Siika Kuha Ahven Hauki Made Merikalat Jokinahkiainen Kasvatetut kalat Järvikalat 0 5 10 15 20 25 30 35 WHO-TEQ pg/g tp (tuorepaino) EU:n asettaman dioksiinin enimmäispitoisuusraja *(4 WHO-TEQ pg/g tp) kaloille * WHO-TEQ = Maailman terveysjärjestön dioksiineille antamien turvallisuuskertoimien mukainen pitoisuus 9
Dioksiinit ja PCB-yhdisteet Suomessa dioksiineja ja PCByhdisteitä saadaan eniten kalasta ja kalatuotteista. Dioksiinien ja PCB-yhdisteiden kertyminen kalaan vaihtelee lajeittain ja kasvualueittain. Itämeren kaloista ongelmalajeja ovat pyydetty lohi, suurikokoinen silakka ja nahkiainen. Järvikalojen dioksiini- ja PCB-pitoisuudet ovat pieniä. Dioksiineja ja PCB-yhdisteitä on kaikissa rasvapitoisissa elintarvikkeissa. Keski-Euroopassa dioksiineja ja PCB-yhdisteitä saadaan eniten maidosta ja lihasta. Dioksiinien ja dioksiinien kaltaisten PCB-yhdisteiden saannin jakautuminen eri elintarvikeryhmissä Suomessa vuonna 2005 2 % 4 % 2 % 5 % 87 % Elintarvikeryhmä Useissa Euroopan maissa on todettu äidinmaidon dioksiinipitoisuuksien laskeneen. Tähän ovat vaikuttaneet mm. teollisuuden päästörajoitukset. Suomessa äidinmaidon alentuneisiin dioksiinipitoisuuksiin on vaikuttanut myös odottavien äitien vähäinen kalan kulutus. Dioksiinien ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden saanti TEQ pg/vrk maito ja maitotaloustuotteet yht. 4,7 kananmunat 2,5 kalat ja kalatuotteet yht. 98,0 liha ja lihatuotteet yht. 6,4 muut yht. 2,2 yhteensä 113,8 pg/vrk 1) Elintarvikeviraston uudet saantiarviot vuodelta 2005 (Duodecim, painossa) 10
Raskasmetallit Raskasmetallipitoisuudet suomalaisissa kaloissa ovat selvästi EU:n asettamia raja-arvoja pienempiä. Kuitenkin sisävesien kaloissa, erityisesti iäkkäämmissä hauissa, on havaittu kohonneita elohopeapitoisuuksia. Suomalaisille eksoottisemmat kalat kuten tuore tonnikala, miekkakala ja hai voivat sisältää tavanomaista suurempia määriä elohopeaa. Sen sijaan tonnikalasäilykkeiden elohopeapitoisuudet ovat tutkimuksissa olleet alle raja-arvon. Ympäristömyrkkyjen, erityisesti elohopean ja radioaktiivisen cesium-137:n määrät vaihtelevat sisävesistöissä. Suurin elohopealähde on maankuoresta tapahtuva luonnollinen kulkeutuminen. Elohopeaa pääsee ympäristöön ja ravintoketjuun, erityisesti kalaan, myös muun muassa teollisuudesta, jätteidenpoltosta, fossiilisten polttoaineiden poltosta ja öljytuotteiden jalostuksesta. Elohopeasta syntyy metyylielohopeaa, joka vaurioittaa keskushermostoa, läpäisee istukan ja kulkeutuu sikiön aivoihin. Elohopea rikastuu ravintoketjussa eläimiin ja ihmisiin. Kuluttaja voi kysyä oman kunnan elintarvikevalvontaviranomaisilta kalavesien ja kalojen elohopean ja cesium-137:n määristä. Cesium-137 -tutkimusten tuloksia on luettavissa myös osoitteessa www.stuk.fi 11
Elohopean saanti (mg/viikko) 0,25 0,2 0,15 0,1 0,05 0 Elohopean saanti kalasta viikossa (annoskoko 100 g) muikku siika silakka kirjolohi avomerikalat sisävesien petokalat: ahven hauki kuha made 0,1 0,5 1 Kalan elohopeapitoisuus (mg/kg) Kuvio osoittaa, että eniten elohopeaa viikossa saisi henkilö, joka söisi sisävesien kookkaita ja vanhoja petokaloja tai eräitä tuontikaloja, koska näissä elohopean pitoisuudet ovat sisävesien kookkaat ja vanhat petokalat sekä eräät tuontikalat (miekkakala ja hai) korkeita. Laskelmissa on käytetty 100 g:n annoskokoa. WHO:n enimmäissaantisuositus (0,1 mg/viikko 60-kiloiselle aikuiselle) kaksi kertaa kuukaudessa kerran viikossa kaksi kertaa viikossa 12
Vierasaineiden siedettävät saannit ja enimmäispitoisuusrajat EU:n elintarvikealan tiedekomitean riskinarvioinnin mukaan aikuinen voi ilman terveydellistä haittaa altistua viikoittain elintarvikeperäiselle dioksiinille ja dioksiinin kaltaiselle PCB:lle keskimäärin enintään 14 pg TEQ ruumiinpainokiloa kohti. Suomi ja Ruotsi ovat saaneet EU:lta erityisluvan myydä omassa maassaan Itämeren alueen kalaa, jonka dioksiinipitoisuudet ovat korkeammat kuin EU:ssa asetettu enimmäispitoisuus eli 4 pg TEQ/g tp (tuorepaino). Poikkeuksen ehtona ovat uudistetut kalan syöntisuositukset kuluttajalle, jotta siedettävä viikoittainen saanti ei ylity. Lisäksi dioksiinien kaltaisille PCByhdisteille ollaan asettamassa raja-arvoa. Kalojen radioaktiivisuutta seurataan Elintarvikevalvontaviranomaiset valvovat tutkimuksin kalojen vierasainepitoisuuksia jatkuvasti ja ryhtyvät toimenpiteisiin, jos ylityksiä ilmenee. Valvonnan tehtävänä on varmistaa, että kuluttajille tarjolla oleva kala on turvallista. Kunnalliset elintarvikevalvontaviranomaiset seuraavat kalojen vierasainepitoisuuksia alueellaan ja ryhtyvät tarvittaessa toimenpiteisiin. Kuluttaja voi kääntyä oman kunnan viranomaisten puoleen, mikäli hänellä on kysyttävää kalasta. Siedettävä viikoittainen saanti Dioksiinit ja dioksiinin 14 pg TEQ/kg rp (ruumiinpaino)/viikko kaltaiset PCB:t Metyylielohopea 1,6 μg/kg rp/viikko (μg = mikrogramma) Sallitut enimmäispitoisuudet kalassa Dioksiinit 4 pg (pg = pikogramma) TEQ/g tp (tuorepaino) Elohopea tietyt petokalat (mm. hauki) 1 mg/kg (mg= milligramma) muut kalat 0,5 mg/kg 13
Mikrobiologiset vaarat ja muut vaarat Tyhjiöpakatut kalat on säilytettävä oikein Tuore kala on mikrobiologisesti pääsääntöisesti turvallista. Tyhjiöpakatuissa kylmäsavustetuissa ja graavisuolatuissa kala-tuotteissa voi esiintyä Listeria monocytogenes - bakteeria, joka saattaa aiheuttaa ruokamyrkytyksiä ja vaarallisia yleisinfektioita. Tuotteiden valmistusprosessi ei aina tuhoa tätä yleistä ympäristöbakteeria. Clostridium botulinum -bakteeri saattaa esiintyä tyhjiöpakatuissa savu- ja graavikalatuotteissa. Bakteeri aiheuttaa vakavan ruokamyrkytyksen, botulismin. Myrkytys on Suomessa harvinainen. Sen syynä on yleensä elintarvikkeen riittämätön kuumennus tuotantovaiheessa tai liian korkea säilytyslämpötila. Kalatuotteiden säilyvyysmerkintöjä ja säilytyslämpötiloja tulee noudattaa tarkasti. Kotonakin kannattaa säilyttää kala kylmässä, mieluiten 0 3 asteessa. Riskiryhmiin kuuluvien tulee noudattaa erityistä tarkkuutta. Raskaana olevien tulisi välttää tyhjiöpakatun kalan syöntiä. Histamiinia huonolaatuisissa tonnikaloissa Biogeenisiin amiineihin kuuluvaa histamiinia voi esiintyä elintarvikkeissa niiden laadun heiketessä. Väärässä lämpötilassa säilytetty raaka tonnikala on riskielintarvike, jonka korkea histamiinipitoisuus voi aiheuttaa ruokamyrkytyksen. Tuoreen tonnikalan säilyttäminen kaupan kalatiskissä ja kotona vaatii erityistä huolellisuutta. 14
Loisista kiusaa vain lapamato Suomessa kalojen loisista ihmiseen voi tarttua vain leveä heisimato Diphyllobothrium latum. Sen toukkia saattaa esiintyä hauissa, mateissa, ahvenissa ja kiiskissä sekä niiden mädissä. Lapamatotartunta on yleensä oireeton, mutta se voi aiheuttaa lieviä suolisto-oireita sekä yleisoireina mm. huimausta ja heikotusta. Lapamatotartunta voi aiheuttaa B 12 -vitamiinien imeytymishäiriön ja pernisiöösin anemian. Nykyisin loinen on melko harvinainen, mutta ihmisillä todetaan yhä kymmeniä tartuntoja vuosittain myös Suomessa. Ihminen voi saada tartunnan syömällä riittämättömästi kuumennettua pakastamatonta kalaa tai kalatuotteita. Raakaa kalaa sisältävä sushi lisää riskiä saada loistartunta kalasta, jos kalaa ei ole pakastettu. Anisakis simplex on Pohjanmeren valaissa loisiva mato, joka aiheuttaa ihmiselle anisakiasis-tautia. Tauti on yleensä lieväoireinen aiheuttaen ylävatsakipua, pahoinvointia ja oksentelua. Suomessa ei ole todettu anisakiasis-tapauksia. Loisen toukkamuotoja tavataan Pohjanmeren alueen kaloissa, erityisesti silleissä, makrillissa, turskassa, mustekaloissa ja myös villilohessa. Ihminen voi saada tartunnan syömällä loisen toukkia sisältävää kalaa raakana, riittämättömästi kuumennettuna, riittämättömästi suolattuna tai pakastamattomana. Kala-allergia K ala-allergeenit ovat voimakkaita. Joillekin kala-allergisille pelkkä kalan haju aiheuttaa oireita. Kala ja äyriäiset voivat aiheuttaa rajuja ja nopeita yliherkkyysreaktioita. Kala-allergia säilyy usein aikuisikään saakka. Lisätietoja: www.allergia.com 15
Kalaa koskeva lainsäädäntö Kalaa koskevat määräykset löytyvät osoitteesta www.elintarvikevirasto.fi ja voimassaoleva lainsäädäntö maa- ja metsätalousministeriön internet-sivuilta www.mmm.fi/el/. Hygienialain mukaan hyväksytyissä laitoksissa valmistetussa tai pakatussa kalassa tulee olla tunnistusmerkki. Se on soikio tai suorakulmio, jonka sisällä on laitoksen numero osoittamassa, mistä laitoksesta kala on lähtöisin sekä maatunnus esimerkiksi SUOMI, FI tai EY. Tuotteissa oleva tunnistusmerkki ja tuotteita seuraava kaupallinen asiakirja mahdollistavat kalatuotteiden jäljitettävyyden. Kalatuotteet merkitään yleensä soikiomerkillä, joka tarkoittaa, että tuotetta saa myydä vapaasti EU:n alueella. Kuitenkin Itämeren silakka, perkaamattomana yli 17 cm, ja Itämerestä pyydetty lohi sekä nahkiainen saattavat sisältää dioksiineja yli sallitun enimmäispitoisuusrajan. Niistä valmistetuissa kalavalmisteissa tunnistusmerkin muodon on oltava suorakulmio. Kyseisiä kaloja ja kalavalmisteita saa myydä EU:n alueella vain Suomessa ja Ruotsissa. SUOMI 000 EY SUOMI 000 EY 16
Tuoreen kalan myynti- ja pakkausmerkinnät Kuluttajalla on lakisääteinen oikeus saada seuraavat tiedot myytävästä kalasta: Pakkaamaton, tuore kala Lajin kauppanimi Tuotantomenetelmä (pyynti merellä tai sisävesillä tai viljelty) Pyyntialue Paino- tai laatuluokka, jos kala myydään luokiteltuna. Pakattu, tuore kala Lajin kauppanimi Tuotantomenetelmä (pyynti merellä tai sisävesillä tai viljelty) Pyyntialue Sisällön määrä Viimeinen käyttöajankohta ja säilytysohje Pakkaajan tai myyjän nimi ja osoite Paino- tai laatuluokka, jos kala myydään luokiteltuna Hygienialain mukaan hyväksytyissä laitoksissa soikion tai suorakulmion muotoinen tunnistusmerkintä 17
Kalavalmisteen * pakkausmerkinnät * suolattu, savustettu, hiillostettu tai muulla tavoin valmistettu kala tai kalanosa, jonka valmistukseen ei ole merkittävässä määrin käytetty muita ainesosia Tuotteen nimi Ainesosaluettelo Sisällön määrä Ainesosan määrä tarvittaessa Parasta ennen -merkintä tai viimeinen käyttöpäivä (tuoresuolattu, savustettu ja hiillostettu kala) Valmistajan, pakkaajan tai EU:n alueella toimivan myyjän nimi ja osoite Alkuperämaa tai -alue, jos sen puuttuminen voi johtaa ostajaa harhaan Säilytysohje tarvittaessa Ruokasuolan määrä painoprosentteina Hygienialain mukaan hyväksytyissä laitoksissa soikion tai suorakulmion muotoinen tunnistusmerkintä Suolatuissa ja savustetuissa lisäksi - lajin kauppanimi - tuotantomenetelmä (pyynti merellä tai sisävesillä tai viljelty) - pyyntialue Kalasäilykkeiden merkinnät Tuotteen nimi Ainesosaluettelo Sisällön määrä Ainesosan määrä tarvittaessa Parasta ennen -merkintä Valmistajan, pakkaajan tai EU:n alueella toimivan myyjän nimi ja osoite Alkuperämaa tai -alue, jos sen puuttuminen voi johtaa ostajaa harhaan Hygienialain mukaan hyväksytyissä laitoksissa soikion tai suorakulmion muotoinen tunnistusmerkintä 18
Kalaa koskevat tärkeimmät määräykset Elintarvikelaki 361/95 Laki 1195/96 eläimistä saatavien elintarvikkeiden elintarvikehygieniasta Terveydensuojelulaki 763/94 MMM:n asetus 16/EEO/00 kalahygieniasta EELA:n ja EVI:n suositus 982/40/01 listerian valvonnasta Neuvoston asetus ((EY) No 104/2000 kalastus- ja vesiviljely tuotealan yhteisistä markkinajärjestelyistä Neuvoston asetukset (EY) No 2375/2001 ja (EY)221/2002, tiettyjen elintarvikkeissa olevien vieraiden aineiden enimmäismäärien vahvistamisesta annetun komission asetuksen (EY) No 466/2001 muuttamisesta STM:n asetus 597/2000 elintarvikkeiden kuljetuslämpötiloista ja muista kuljetusoloista KTM:n asetus elintarvikkeiden pakkausmerkinnöistä 1084/2004 Kaikki kalaa koskevat määräykset koottuna osoitteessa www.elintarvikevirasto.fi Kuntien elintarvikevalvontaviranomaiset vastaavat kalan valvonnasta ja he myös ottavat selvittääkseen valitukset sekä vastaavat kyselyihin. Kuntien yhteystiedot löytyvät Elintarvikeviraston sivulta www.elintarvikevirasto.fi/valvontakampanja Elintarvikevirasto johtaa valvontaa Suomessa. Ajantasainen lainsäädäntö luettavissa osoitteessa: www.finlex.fi 19
Kalan syöntisuositukset Kuvat: Kai Lindqvist Kalaa on hyvä syödä kahdesti viikossa kalalajeja vaihdellen. Vierasainepitoisuuksien vuoksi lapset, nuoret ja hedelmällisessä iässä olevat voivat syödä isoa, yli 17cm:n silakkaa tai vaihtoehtoisesti Itämerestä pyydettyä lohta sekä merestä ja järvestä pyydettyä haukea vain 1 2 kertaa kuukaudessa. Raskaana olevien ja imettävien äitien ei pitäisi syödä haukea. Sisävesialueiden kalaa päivittäin 20 syöviä suositellaan vähentämään muidenkin elohopeaa keräävien petokalojen käyttöä. Näitä kaloja ovat isot ahvenet, kuhat ja mateet. Suosituksissa on otettu huomioon kertyneet dioksiinit, PCB-yhdisteet, elohopea ja cesium-137. Turvallisuuden arvioinnissa kalan annoskokona on käytetty 100 grammaa raakana punnittua kalaa. Elintarvikevirasto PL 28 (Vanha talvitie 5) 00581 Helsinki puh. (09) 393 1500 info@elintarvikevirasto.fi www.elintarvikevirasto.fi Viestintätoimisto Luova Ratkaisu Oy/ 2005