Suomalainen maaseututaajama 2010- luvulla Lahden ammattikorkeakoulu / Oulun yliopisto, arkkitehtuurin tiedekunta / Aalto-yliopisto, arkkitehtuurin laitos Maa- ja metsätalousministeriön maatilatalouden kehittämisrahasto Emilia Rönkkö Tutkijatohtori emilia.ronkko@oulu.fi
Tausta (TKK:n tutkimus, 1970-l.) 1. Lainsäädännön ja juridisen ohjausinstrumentin kehittämisen merkitys taajamien muutoksessa 2. Taajamien keskustojen sijainnin muutos (vaeltaminen) liikenteen pääristeysalueen mukaisesti pois keskusraitilta 3. Vesistöt ovat jääneet lähes poikkeuksetta toisarvoiseen asemaan sekä taajamakuvallisesti että usein myös toiminnallisessa mielessä (valtaosaa taajamista, noin 90 %, sijaitsee jonkinlaisen vesistön varrella) Tutkimuskysymykset 1) millainen on suomalaisen maaseututaajaman/kirkonkylän rakennetun ympäristön nykytila 2010-luvulla? 2) miten maaseudun rakennemuutoksen vaikutukset viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana näkyvät kirkonkylissä ja niiden lähiympäristöissä?
Suomalaisen maaseututaajaman synty kirkonkylästä moderniksi palvelukeskukseksi Luonnollinen maaseututaajama Hallitsematon haltuun? [l]uonnollisesti muodostunut maaseututaajama ole kaupungin pienoismalli, vaan sillä on omat kaupungista poikkeavat peruspiirteensä. (Kukkonen & Rautamäki 1980, 15). Lääkäri kutsutaan usein vasta kun potilas on vakavasti sairas, kaavoitus tulee maaseudulle aina liian myöhään Johtopäätelmä on, että [k]aavoituksen lakisääteinen käytäntö siis estää hyvien yhdyskuntien syntymisen maahamme. Täällä ei tule olemaan yhtään kunnollista, tervettä, kaunista ja miellyttävää maaseutuyhdyskuntaa. (Reima Pietilä 1960).
Suomalaisen maaseututaajaman synty kirkonkylästä moderniksi palvelukeskukseksi Taajamien todellisuus, 1970-2010 Maaltamuutto 1960- ja 1970-luvuilla, taajamien asukasluvun ja liikennemäärien kasvu. Vanhojen kirkonkylien uudelleenjärjestäminen kasvuun perustuvan yhteiskuntakehityksen mukaisiksi. Ihanteena perinteinen eurooppalainen kaupunki modernina versiona, suomalaiset pois metsästä moderneiksi kaupunkilaisiksi vaikka väkisin. 1970-l. maasta tuli tilastollisesti kaupunkivaltainen. Kirkonkylien nopea kasvu kuntakeskuksiksi. Kuntasuunnittelun kulta-aikaa, valtion sääntely ja keskitetty ohjaus. 1980: Hyvinvointivaltion (julkinen) rakentaminen. 1990: Taantuva taajama kunnallisten säästöstrategioitten Suomi. 2000-l: Valtio vetäytyy maaseudulta kunta- ja palvelurakenteiden muutokset. Suunnittelu: Saneerauskaavat valtion viranomaistyönä. Aluerakentamiskohteet, jotka liittyvät joskus tulevaisuudessa toteutuvaan kokonaisrakenteeseen ja liikennejärjestelyihin. Uudenlainen typologia (kerros- ja rivitalot). Hiljaisempi täydennysrakentamiseen sekä pientaloihin painottuva ajanjakso. Uudenlainen typologia (valmistalomallistot), väljät tontit taajaman ulkopuolelta, poikkeusluvat Liiketoimintavetoisuus alkoi korvata suunnittelun pitkäjänteisyyttä, spekulatiivinen toiminta, suunnittelu valjastettiin poistamaan esteitä liiketoiminnan tieltä. Hankekaavoitus (kilpailua yrityksistä ja veronmaksajista), suunnittelukonsultit.
Suomalaisen maaseututaajama 2010-luvulla Kysymys suomalaisen maaseututaajaman tulevaisuudesta ja elinvoimaisuudesta liittyy ennen muuta pysyvän keskeneräisyyden ja kehittämisnäkymien epäselvyyden paradoksin ylittämiseen. Taajamien keskustojen kehittäminen on edelleen monilta osin lukkiutunut vanhentuneitten kaavojen ja rakennusoikeuden määrän muodostamaan odotusarvoon. Kaavallinen ohjaus on pystynyt varsin huonosti vastaamaan ennakoivalla tavalla toimintaympäristössä tapahtuneisiin muutoksiin. Vielä huonommin sen avulla on pystytty korjaamaan jälkeenpäin tapahtuneita vaurioita. Yksittäin toteutetut hankkeet ovat harvoin onnistuneet eheyttämään tilannetta. (Ad hoc hankekaavoitus). Jäljelle on jäänyt runsain mitoin ylläpidettävää tieinfrastruktuuria sekä asfaltin dominoima taajamakuva. Keskustojen toiminnallinen status on vähentynyt. Teknisesti huonokuntoiset kiinteistöt + palveluprosessit, joitten tulevasta järjestämisestä ei ole varmaa tietoa =? Tarvitaan valmiutta sektorirajat ylittävään yhteistyöhön, priorisointiin sekä strategiseen tarkasteluun. Muutostarpeen tunnistaminen, kyky tilannekuvan muodostamiseen. Tavoitekuva ja siihen sitoutuminen. Avainroolissa ovat toimijat itse.
TAPAUSTUTKIMUKSET
CASE KÄLVIÄ
Kälviäläisten nuorten näkemyksiä Kälviän tulevaisuudesta Kysymys 25. "Kälviä 2030-luvulla" slummikylä metropoli kuolleena Kaikki toiminnot Kokkolassa Melko samanlaisena, mutta autioituneempana kuihtuneena sotkettu "tyhjä"/hylätty alue Aikalailla samanlaisena kuin nytkin Samanlaisena, ellei päätetä tehdä radikaaleja muutoksia. Vähän masentaa jos näemme nukkumalähiön samanlaisena, ehkä vähän kuolleempana Kokkola ja Kälviä on varmaan kasvaneet lähemmäksi (tai no Kokkola) muuten aika lailla samat ihmiset ehkä muuttaa tänne pois Kokkolan hälinästä Melko samanlaisena. Kenties muutama uusi talo Toivottavasti ei kovin radikaalisti muuttuneena toivottavasti täällä olisi silloin viihtyisää enemmän rakennettu?? enemmän palveluita ja lapsiperheitä, enemmän rakennuksia Parempaan suuntaan kehittynyt kaunis, elävä, turvallinen Njaa Aika samanlaisena, ehkä enemmän kauppoja Uskoisin, että porukkaa on lähtenyt tähän aikaan, jos uudistuksia ei tapahdu. En paljoo erilaisempana. Toivottavasti samanlaisena kuin nyt, mahdollisesti enemmän asutusta ja palveluita Toivottavasti on pysynyt kutakuinkin samanlaisena mitä nykyäänkin eikä ole kasvanut suurkaupungiksi. Asumalähiönä. Palvelut ovat karanneet kantakokkolaan. Täällä asuu ne sitkeimmät sissit joille kälviäläisyys on kunnia-asia.
CASE KAUSTINEN