Sosiaalipalvelut Toimialaraportti ennakoi liiketoimintaympäristön muutoksia www.toimialaraportit.fi Työ- ja elinkeinoministeriö Maa- ja metsätalousministeriö Työ- ja elinkeinokeskus Tekes Finpro Matkailun edistämiskeskus Lapin liitto
Sosiaalipalvelut Toimialaraportti Riitta Kettunen 12/2009 TEM:n ja TE-keskusten julkaisu
Julkaisusarjan nimi ja tunnus Käyntiosoite Postiosoite Toimialaraportti Aleksanterinkatu 4 PL 32 Puhelin (09) 16001 00170 HELSINKI 00023 VALTIONEUVOSTO Telekopio (09) 1606 3666 12/2009 Tekijät (toimielimestä: nimi, puheenjohtaja, sihteeri) Riitta Kettunen Toimialapäällikkö Etelä-Savon TE-keskus Julkaisuaika 10.12.2009 Toimeksiantaja(t) Työ- ja elinkeinoministeriö Toimielimen asettamispäivä Julkaisun nimi Sosiaalipalvelut Tiivistelmä Raportti käsittelee TOL 2002 -toimialaluokituksen mukaisen sosiaalipalvelut-toimialan (TOL 853) yrityssektoria. Toimiala koostuu kahdesta pääryhmästä: majoituksen sisältävät sosiaalipalvelut (TOL 8531) ja sosiaaliset avopalvelut (TOL 8532). Vuonna 2007 yrityssektorin suurimmat alatoimialat toimipaikkojen ja henkilöstön määrällä sekä liikevaihdolla mitattuna olivat palvelutalot ja ryhmäkodit, lasten päivähoito, kotipalvelut sekä lasten ja nuorten laitokset. Sosiaalipalvelujen tuottajat jaetaan kahteen tuottajatahoon: julkinen sektori (kunnat) ja yksityinen sektori (yritykset ja järjestöt). Tilastokeskuksen kansantalouden tilinpidon ennakkotietojen mukaan vuonna 2008 sosiaalipalvelujen tuotos oli lähes kahdeksan miljardia euroa, josta yksityissektorin osuus oli melkein kolmannes. Vuoden 2007 tilastotietojen mukaan sosiaalipalveluyrityksiä oli noin 3100, alan toimipaikkoja oli yli 3600. Ne työllistivät lähes 19 000 henkilöä. Yritysten tuottama liikevaihto oli noin 890 miljoonaa euroa, jossa kasvua 20 prosenttia. Järjestöjen palvelutuotannon yhtiöittäminen ja isojen yritysten markkinaosuuksien kasvattaminen ovat osaselittäjinä toimialan kasvun kiivaana jatkumisena. Vuonna 2007 kymmenen suurinta yritystä työllisti 20 prosenttia toimialan yritysten koko henkilöstömäärästä. Suuri osa yrityksistä on kuitenkin varsin pieniä: 85 prosenttia yritysten toimipaikoista työllisti vuonna 2007 alle 10 henkilöä. Alan työllistävä vaikutus on merkittävä. Koko sosiaalialan työttömyysaste on laskenut vuosi vuodelta. Toimiala on myös hyvin naisvaltainen. Vuoden 2006 työssäkäyntitilaston mukaan naisten osuus sosiaalialan kaikista yrittäjistä sekä työllisistä oli noin 90 prosenttia. Kuten muitakin toimialoja myös sosiaalipalvelualaa koskettaa työntekijöiden ja yrittäjien ikääntyminen. Yli 50-vuotiaita yrittäjiä vuonna 2006 oli yli 1000. Jatkajan löytyminen ja onnistunut omistajanvaihdos on suuri haaste sosiaalipalvelualalla. Ikääntymisen myötä lisääntyvät palvelutarpeet ja suurten ikäluokkien eläköityminen asettavat suuren haasteen työvoiman saatavuuden suhteen. Erityisesti työvoimavaltaisilla aloilla kuten soisaalipalualalla henkilöstö on yrityksen tärkein voimavara, ei pelkästään kustannuserä, vaikka työvoimakustannusten osuus kaikista kustannuksista onkin lähes 70 prosenttia. Laman seurauksena monet perinteiset tuotannolliset toimialat ovat irtisanoneet ja lomauttaneet runsain määrin työntekijöitään. Alalla, jossa huolehditaan ihmisistä, ei näin voi tapahtua. Kun nousukausi alkaa, työvoimasta aletaan taas kilpailla. Sosiaaliala ei ole ollut kovin houkutteleva, mikä näkyy palkkauksessakin. Arvioiden mukaan noin 40 000 sosiaali- ja terveysalan koulutuksen saaneista henkilöistä on muualla kuin alan töissä. Hyvä työyhteisö huolehtii henkilöstönsä työhyvinvoinnista, mikä taas näkyy tuottavuuden paranemisena ja sitä kautta kannattavuuden paranemisena. Monet omistaja/yrittäjävetoiset pienyritykset kamppailevat olemassaolostaan kiristyvässä kilpailussa. Kunnat kilpailuttavat isoja kokonaisuuksia, joihin pienet yritykset yksin eivät pysty vastaamaan. Sekä ostajan että myyjän kilpailuttamiseen liittyvää osaamista tulee parantaa. Kuntien rooli toimialalla on ratkaiseva. Kuntarakenteita on muokattu uusiksi, mutta palvelurakenteita ei juuri lainkaan. Kun siihen työhön toden teolla ryhdytään, tulee myös yritykset ottaa prosessiin mukaan. Kunnat eivät yksin selviä palvelutarpeiden entisestään lisääntyessä. Yritykset eivät enää voi tyytyä pelkästään ruuhkahuippujen tasaajiksi vaan niiden roolia tasavertaisena toimijana on vahvistettava. Toimialan kehitys on riippuvainen siitä, miten kunnat ottavat koko yksityissektorin mukaan kehittämään kansalaisille tarjottavia palveluita. Oleellista on myös, että kunnat ovat tietoisia omien palvelujensa kustannuksista. Työ- ja elinkeinoministeriö vastaa osaltaan hallitusohjelman tavoitteisiin, sillä se käynnisti helmikuussa 2009 strategisen Hyvinvointihankkeen (HYVÄ), jonka toimenpiteet liittyvät työvoiman saatavuuteen, yrittäjyyteen ja yritystoiminnan edellytysten sekä tuottavuuden parantamiseen. Yhteistyö ja verkostoituminen, laatutyö, tuotteistaminen, talouden hallinta ja henkilöstön johtaminen ovat avainsanoja yrityksen kehittämisessä. Samoja taitoja tarvitaan kaikissa työyhteisöissä. TEM:n yhdyshenkilö: Konserniohjausyksikkö/Toimialapalvelu/Esa Tikkanen, puh. 050 040 5459 TE-keskuksen yhdyshenkilö: Riitta Kettunen, Etelä-Savon TE-keskus, puh. 010 6024164, e-mail: riitta.kettunen@ely-keskus.fi Asiasanat yrityssektorin tuottamat sosiaalipalvelut, majoituksen sisältävät sosiaalipalvelut, sosiaaliset avopalvelut, sosiaalipalvelut, hoivapalvelut ISSN 1795-9985 Kokonaissivumäärä 75 Julkaisija Työ- ja elinkeinoministeriö Kieli Suomi ISBN 978-952-227-322-2 Hinta - Kustantaja
4 TEM:n ja TE-keskusten julkaisu
Sisällys 0 Saatteeksi... 7 1 Tiivistelmä... 8 2 Toimialan määrittely ja sisältö... 12 2.1 Toimialan kuvaus ja rajaus... 12 2.2 Toimialan kytkennät muihin toimialoihin... 13 3 Toimialan rakenne... 15 3.1 Yritykset ja toimipaikat... 15 3.2 Henkilöstö, ammatillinen jakauma ja työllisyyden kehitys... 15 3.3 Toimialan alueellinen jakauma... 22 3.4 Yrityskannan muutokset... 24 3.5 Alan suurimpia työllistäjiä... 26 4 Markkinoiden rakenne ja kehitys... 27 4.1 Markkinoiden kokonaiskuva... 27 4.2 Markkinoiden kehitys... 28 5 Tuotanto ja tuotantomenetelmät... 30 5.1 Toimialan tuotanto... 30 5.1.1 Majoituksen sisältävät sosiaalipalvelut (TOL8531)... 30 5.1.2 Sosiaaliset avopalvelut... 34 5.2 Toimialan logistiikkarakenne... 36 6 Investoinnit... 38 7 Taloudellinen tila... 40 7.1 Kustannusrakenne... 42 7.2 Kannattavuus ja taloudellinen asema... 45 8 Toimialan keskeiset menestystekijät, ongelmat ja kehittämistarpeet... 51 8.1 Menestystekijät... 51 8.2 Keskeiset ongelmat... 52 8.3 Julkinen sektori yritystoiminnan edistäjänä... 56 9 Tulevaisuudennäkymät toimialalla... 60 9.1 Visio... 60 9.2 Markkinoiden kehitys... 61 9.3 Kasvuhakuisuus... 64 TEM:n ja TE-keskusten julkaisu 5
9.4 Kilpailukyvyn kehitys... 65 9.5 Innovaatiot... 67 9.6 Tuotanto, tuottavuus ja laatu... 67 9.7 Koulutus ja kehittämistoiminta... 68 10 Yhteenvetoanalyysi (SWOT)... 71 11 Liitteet... 72 12 Lähteet... 74 6 TEM:n ja TE-keskusten julkaisu
0 Saatteeksi Toimialaraportit-julkaisusarjan lähtökohtana on koota ja yhdistää eri lähteiden aineistoja toimialakohtaisiksi perustietopaketeiksi, jotka tarjoavat asiantuntijoiden näkemyksen pk-yritysten päätöksenteon apuvälineeksi. Vuosittain päivitettävä sarja käsittää seitsemän päätoimialaa: elintarviketeollisuus, elektroniikkateollisuus, metalliteollisuus, puutuoteteollisuus, bioenergia sekä matkailu- sekä palvelualat. Raportit ovat veloituksetta saatavissa TEM Toimialapalvelun internet-sivuilla osoitteessa www.toimialaraportit.fi. Vuosina 2007 2008 julkaistujen toimialaraporttien keskeiset tilastotiedot päivittyvät nykyisin Toimiala Online kuvatietokannan kautta, ja ne ovat saatavissa asianomaisen toimialaraportin kohdalta. Raportin laatimisessa on hyödynnetty työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) Toimialapalvelun Online-tietokantaa, josta on käytetty Tilastokeskuksen yritys- ja toimipaikkarekisterin tietoja sekä työministeriön tilastoja. Taloudelliset tunnusluvut pohjautuvat Suomen Asiakastieto Oy:n ja Tilastokeskuksen keräämiin tietoihin. Toimialaraportissa on hyödynnetty myös Tietoykkönen Oy:n TEM:n toimeksiannosta laatiman Pk-yritysten suhdanteet ja toimintaympäristö 2009 -tutkimuksen tuloksia, jotka perustuvat runsaan sadan sosiaalipalvelualan yrityksen omiin nykytilan ja tulevaisuuden arvioihin. Tämä toimialaraportti käsittelee sosiaalipalvelualan yrityssektoria. Raportin tavoitteena on palvella sosiaalipalvelualan yrityksiä sekä niitä erilaisia yksityisen ja julkisen sektorin organisaatioita, jotka toimivat alan kehittämis- ja koulutustehtävissä. Tavoitteena on kuvata myös toimialan lähihistoriaa ja nykyhetkeä sekä antaa arvioita ja ennusteita lähitulevaisuudesta. Raportti antaa pohjaa myös päätöksenteon tueksi sosiaalipalvelujen järjestämiseksi ja tuottamiseksi Suomessa. Monet kannanotot, näkemykset ja arviot toimialan nykytilasta ja kehittymisestä perustuvat edellä mainittuihin tilastotietoihin, tutkimuksiin, lehdistökatsauksiin, kirjallisuuteen sekä yrittäjien näkemyksiin, mutta vastuu tulkinnoista on raportin kirjoittajalla. Tulkintojen taustalla olevan lähteen määrittely ei aina ole selkeästi osoitettavissa. Tässä työ- ja elinkeinoministeriön ja TE-keskusten kustantamassa toimialaraportissa korostuu elinkeinopoliittinen näkemys toimialan lähihistoriasta, nykytilasta ja kehittämistarpeista. Raportti on suurelta osin edellisen raportin tilastollista päivitystä. Tämän raportin syntymiseen ovat myötävaikuttaneet useat tahot: yritykset, sidosryhmät ja kollegat, jotka ansaitsevat sydämellisen kiitokseni. Sosiaalipalvelut toimialana on kasvuala: yritysten yhteenlasketun liikevaihdon vuosittainen kasvu on ollut yli 20 prosenttia usean vuoden ajan. Sosiaalialan yritysten palvelutuotannon kehittyminen ei ole ristiriidassa hyvinvointiyhteiskunnan sosiaalipoliittisten tavoitteiden kanssa. Markkinoiden hyödyntäminen sosiaalipalvelujen tuotannossa mahdollistaa nykyistä paremmin hyvinvointiyhteiskunnan kehittämisen. Mikkelissä 16.11.2009 Riitta Kettunen Toimialapäällikkö riitta.kettunen@ely-keskus.fi TEM:n ja TE-keskusten julkaisu 7
1 Tiivistelmä Suomen perustuslain mukaan jokaisella suomalaisella on oikeus sosiaaliturvaan. Lain 19 pykälän nojalla jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Sosiaalipalvelujen tuottaminen on perinteisesti kuulunut julkiselle sektorille. Vuoden 1993 valtionosuusuudistus määritteli sosiaalipalvelujen järjestämisen entistä selkeämmin kuntien tehtäväksi. Lain mukaan kunnat voivat toteuttaa järjestämisvastuunsa joko tuottamalla palvelut itse, yhdessä muiden kuntien kanssa tai ostamalla ne ulkopuolisilta tuottajilta. Uudistettu valtionosuuslaki mahdollisti sosiaalipalvelualan rakennemuutoksen, mikä ilmeni muun muassa 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa yritysten ja järjestöjen palvelutuotannon kasvuna. Sosiaalipalvelut (TOL 853) koostuvat kahdesta Tilastokeskuksen toimialaluokituksen (TOL 2002) mukaisesta päätoimialasta: majoituksen sisältävät sosiaalipalvelut (TOL 8531) ja sosiaaliset avopalvelut (TOL 8532). Uudessa toimialaluokituksessa (TOL 2008) jaottelu on kohderyhmän mukainen. Kansantalouden tilinpidon ennakkotietojen mukaan vuonna 2008 kuntien osuus sosiaalipalvelujen lähes kahdeksan miljardin euron kokonaistuotoksesta oli 70,8 prosenttia, järjestöjen eli ns. kolmannen sektorin 16,6 prosenttia ja yritysten 12,6 prosenttia. Yksityissektorin (yritykset ja järjestöt) osuus vuonna 2007 oli lähes kolmasosa tuotettujen palvelujen arvosta. Vuoteen 2007 verrattuna tuotos on kasvanut yli 11 prosenttia. Viime vuonna toteutetut palkankorotukset selittänevät osaltaan suuren kasvun. Tilastokeskuksen tietojen mukaan sosiaalipalveluja tuottavia yrityksiä oli vuonna 2007 yhteensä 3110 (yrityksillä toimipaikkoja yli 3600). Suurimmat alaryhmät vuonna 2007 yritysmäärällä, liikevaihdolla ja henkilöstön määrällä mitattuina olivat edelleen palvelutalot ja ryhmäkodit, lasten ja nuorten laitokset, lasten päivähoito ja kotipalvelut. Eniten viime vuosina on perustettu kotipalveluyrityksiä. Toimialana sosiaalipalvelut on nuori ja yritykset pääosin pieniä. Yritysten toimipaikoista vielä lähes 85 prosenttia työllisti alle 10 työntekijää vuonna 2007, yli 50 työntekijää työllistäviä toimipaikkoja oli 18. Yhteensä yritykset työllistivät lähes 19 000 henkilöä eli keskimäärin 5,1 henkilöä toimipaikkaa kohden. Sosiaalipalvelut on työvoimavaltainen ala ja markkinat ovat vieläkin pääosin paikallisia. Hoivaklusteri, johon myös sosiaalipalvelut kuuluvat, tuottaa suurimman osan kansalaisten peruspalveluista ja sen merkitys työllistäjänä on suuri. Yritysten rooli on ollut tähän mennessä lähinnä täydentää julkista palvelutarjontaa ja tasata julkisen palvelutuotannon ruuhkahuippuja. Tämä on kuitenkin muuttumassa asiakkaiden ostovoiman lisääntyessä ja kuntien lisätessä palveluostojaan sekä markkinoiden kehittyessä. Pienet yritykset erikoistuvat. Isot yritykset valtaavat markkinoita valtakunnallisesti. Myös isot järjestöt yhtiöittävät palvelutuotantoaan. Alalla, jossa palvelujen toimitusvarmuudella on erityinen merkitys, tulisi olla riskinkantokyvyltään nykyistä huomattavasti vahvempi yrityskanta. Neuvotteluvoiman, toimitusvarmuuden ja uskottavuuden parantamiseksi jo alalla toimivien yritysten kasvu on lähiajan haaste. 8 TEM:n ja TE-keskusten julkaisu
Kuntien ja muiden toimijoiden välistä yhteistyötä on tehostettava. Verkostojen merkitys kasvaa, koska pienet yritykset eivät jatkossa yksin menesty kilpailussa, jossa ostajina ovat aiempaa suuremmat yksiköt, jotka ostavat isoja kokonaisuuksia. Yksityisen palvelutuotannon menestystekijöitä tulevat jatkossakin olemaan joustavuus, kustannustietoisuus, palvelualttius, asiakaslähtöisyys ja panostaminen laatutyöhön. Pienet yritykset eivät voi kilpailla hinnalla vaan laadukkaalla erikoistumisella. Väestön ikääntyminen sekä tulo- ja koulutustason nousu lisäävät sosiaalipalvelujen kysyntää. Kasvaviin sosiaalipalvelujen tarpeisiin tarvitaan myös yritysten tuotantopanosta nykyistä enemmän. Merkittävin muutos yritysten kannalta tapahtunee palvelumarkkinoiden avautuessa. Kuntien entisestään kovemmat kustannuspaineet ja tuotannon tehostamistarpeet lisäävät palvelujen ostamista. Nykytilanteessa, jossa kuntien taloudellinen tilanne on heikko, tehdään kuitenkin valitettavasti lyhytnäköisiä ratkaisuja ostopalvelujen vähentämiseksi. Suurten ikäluokkien eläköityminen on myös iso haaste palvelujen järjestämiselle. Kunta- ja palvelurakenneuudistushankkeessa kuntarakenteiden suunnittelu on vienyt aikaa palvelurakenneuudistukselta, jolla saataisiin aikaan parempia tuotantotapoja ja -prosesseja palvelujen saatavuuden ja laadun varmistamiseksi sekä tuottavuuden parantamiseksi. Yksityissektorin mukanaolo palvelurakenneuudistustyössä on varmistettava. Samanaikaisesti kuntarakenteen uudistumisen kanssa tullaan aluehallintoa uudistamaan mm. lakkauttamalla olemassa olevat lääninhallitukset ja perustamalla niiden tilalle uudet aluehallintoyksiköt 1.1.2010 lähtien, jolloin myös Valvirasta tulee sosiaalipalvelujen valtakunnallisen lupa- ja valvontaviranomainen. Hallitusohjelmassa luvataan mm. edistää julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin kumppanuutta palvelutuotannossa, kannustaa tilaaja-tuottajamallien käyttöönottoa, laajentaa palvelusetelin ja kotitalousvähennyksen käyttöalaa, kehittää palvelujen laadun valvonnan välineitä sekä edistää tuottavuutta kehittämällä toimintakulttuuria, palveluprosesseja ja tuottavuusmittareita sekä parantaa kuntapalvelujen hinnoittelua ja rahoituksen läpinäkyvyyttä kustannustietoisuuden lisäämiseksi. Asiakkaan asemasta sosiaali- ja terveydenhuollossa on käyty runsaasti keskustelua. Vuoden 2008 alkupuolella sosiaali- ja terveysministeriö asetti Yksityisten sosiaali- ja terveyspalvelujen neuvottelukunnan, jonka tavoitteena mm. on edistää yksityisten sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottajien välistä yhteistyötä sekä näiden vuorovaikutusta julkisten sosiaali- ja terveyspalvelujen toteuttajien sekä eri hallinnonalojen, järjestöjen ja muiden tahojen kanssa. Helmikuussa 2009 käynnistettiin työ- ja elinkeinoministeriössä strateginen Hyvinvointihanke (HYVÄ), jonka tavoitteet hyväksyttiin syyskuun lopussa. Hankkeen tarkoituksena on koordinoida TEM-hallinnonalan toimet sosiaali- ja terveyspalvelujen kentässä yhteistyössä muiden hallinnonalojen kanssa. Keskeiset toimenpidekokonaisuudet liittyvät työvoiman saatavuuteen, yrittäjyyteen ja yritystoiminnan edellytysten kehittämiseen sekä tuottavuuden parantamiseen. Keskeinen ongelma yksityisen sosiaalipalvelualan kehittymiselle on palvelumarkkinoiden kehittymättömyys. Kunnilla on palvelutuotannossa useita rooleja. Julkinen sektori on kasvattanut tuotantoaan, vaikka se ei aina olisikaan ollut kustannustehokkain tapa palve- TEM:n ja TE-keskusten julkaisu 9
luiden järjestämiseksi. Tuottajatahot ovat markkinoilla eriarvoisessa asemassa. Verotuskohtelu on ollut epäoikeudenmukaista. Investointipääomien tai vakuuksien puute on suuri este sosiaalipalveluyritysten kehittymiselle ja koko toimialan kasvulle. Suuri ongelma ratkaistavaksi onkin toimitilojen rakentaminen, omistaminen ja hallinnointi. Se tulisi selkeästi erottaa palvelutuotannosta. Työ- ja elinkeinoministeriön asettama Kilpailuneutraliteettityöryhmä (Julki) sai työnsä päätökseen keväällä 2009. Sen pohti keinoja, miten varmistaa yksityisen ja julkisen palvelutuotannon tasavertaiset edellytykset kilpailupolitiikan keinoin. Kuntien tulisi erottaa toisistaan oma palvelutuotanto ja palvelujen tilaaminen. Tilaajatuottaja-mallin käyttöönotto takaisi parhaimmillaan kaikille toimijoille tasavertaisen aseman ja terveen kilpailun. Parhaimmillaan kaikille toimijoille taattaisiin tasavertainen asema ja mahdollisuus terveeseen kilpailuun. Viranomaistehtävät ja palveluiden järjestämisvastuu säilyisivät edelleen kunnilla ja alan viranomaisilla. Kuluttajavirasto selvitti keväällä 2009 yhdessä muutaman lääninhallituksen kanssa yksityissektorin hinnoittelua, joka on hyvin epäyhtenäistä ja epäselvää. Tuotteistaminen ja hinnoittelu sekä julkisella että yksityissektorilla on välttämätöntä tehdä ennen kuin päästään aitoon tilaaja-tuottaja mallin soveltamiseen ja palvelusetelin laajamittaiseen käyttöön. Uusi laki palvelusetelistä laajentaa setelin käyttöalaa. Toimialalle tulisi luoda verkostomainen toimintatapa, joka mahdollistaisi markkinoiden hyödyntämisen palvelutuotannon järjestämisessä. Kunnilla palveluiden järjestäjänä on ratkaiseva rooli uudistuvan toimintaympäristön kehittämistyössä. Kuntien tulee laatia pitkän tähtäimen suunnitelmat, joissa selkeästi ilmaistaan, mitkä palvelut tuotetaan itse ja mitkä palvelut muut tahot voivat tuottaa. Tämä rohkaisisi myös uusien yritysten perustamiseen. Kuntien tulee noudattaa lakia julkisista hankinnoista ostaessaan palveluja ulkopuolelta. Kilpailutus onkin lisääntynyt, vaikka yhä edelleen suorahankintoja tehdään runsaasti. Lain noudattaminen koetaan vaikeaksi ja markkinaoikeuteen joutumisen pelossa kilpailutusta vältetään. Näin toimiminen on mahdollista, koska kilpailuttamatta jättämisestä ei ole sanktiota. lakiin on tulossa muutoksia vielä tänä vuonna. Palvelumarkkinoiden hyödyntäminen edellyttää, että kunnat panostavat kustannuslaskennan, tuotteistamisen ja laatukriteerien sekä hankintaprosessien kehittämiseen myös omissa organisaatioissaan. Kiristyvässä kilpailutilanteessa yritysjohdolta vaaditaan hyviä liikkeenjohtotaitoja. Yksi haastavimmista johtamisen osa-alueista on henkilöstön johtaminen. Se koskee kaikkia toimijoita, ei yksistään yrityssektoria. Organisaatioiden johtajien ja esimiesten on huolehdittava työntekijöidensä sekä omasta työhyvinvoinnista. Motivoitunut, osaava henkilöstö on sosiaalipalveluyrityksen tuottavuuden tärkein osatekijä. Toimiala kärsii työvoimapulasta, mikä lisää rekrytointiosaamisen tarvetta. Toimialan tuottavuus on alhaisella tasolla. Tuottavuuden parantamisessa henkilöstön merkitys on ylivoimainen. Sekä yrittäjän omasta että työntekijöiden hyvinvoinnista huolehtiminen on ensiarvoisen tärkeää. Pienissä yrityksissä teknologian hyödyntäminen on vähäistä. Teknologian avulla kuitenkin voitaisiin parantaa toiminnan laatua ja tehokkuutta vapauttamalla henkilöstön aikaa itse hoivatyöhön. 10 TEM:n ja TE-keskusten julkaisu
Tuottavuuden esteenä ja toimialan merkittävänä uhkatekijänä on yrittäjän ja työntekijöiden uupuminen. Pienten yritysten vetäjät tekevät pitkiä päiviä, mikä pitkään jatkuessaan näkyy yritysten lopettamisina ja lisääntyneinä konkursseina. Kuten muillakin toimialoilla myös sosiaalipalvelualalla yrittäjät ikääntyvät ja ovat sukupolvenvaihdoksen edessä. Toiminnan jatkajan löytyminen on haasteellista tälläkin toimialalla. Sosiaalipalvelujen tulevaisuus elinkeinoalana näyttää hyvältä varsinkin, jos toimialalle onnistutaan luomaan toimivat markkinat ja yritykset erikoistuvat. Markkinoiden kasvaessa kysynnän lisääntymisen myötä yritysmäärä kasvaa ja alalle muodostuu nykyistä monipuolisempi yritysrakenne. Sosiaalipalveluja tuottavat myös useat valtakunnallisesti toimivat yritykset. Markkinoiden kehittyessä erilaiset monituottajamallit yleistyvät ja asiakkuuden merkitys korostuu. Toimialoittainen sektoriajattelu tulisi unohtaa, kun tavoitteena on ihmisen hyvinvointi. Palvelujen tuotteistaminen yleistyy ja laatutyön merkitys kasvaa asiakkaiden tietoisuuden lisääntyessä. Laatujärjestelmä onkin yrityksen oivallinen kehittämistyökalu. Tarjouspyynnöissä nykyään edellytetään laatujärjestelmän olemassaoloa, mutta vielä liian usein hankintapäätökset tehdään halvimman hinnan perusteella. Kilpailu kiristyy, kustannustietoisuus lisääntyy. Alalle muodostuva uudenlainen toimintaympäristö mahdollistaa uusien palvelumallien kehittymisen sekä vientikelpoisten tuotteiden syntymisen. Tehokas ja laadukas kotimainen palvelutuotanto parantaa yritysten valmiuksia vientiin tai ainakin estää tehokkaasti palvelutuonnin. TEM:n ja TE-keskusten julkaisu 11
2 Toimialan määrittely ja sisältö 2.1 Toimialan kuvaus ja rajaus TOL 2002 -toimialaluokituksen mukaan sosiaalipalvelut (TOL 853) koostuvat kahdesta pääryhmästä: majoituksen sisältävät sosiaalipalvelut (TOL 8531) ja sosiaaliset avopalvelut (TOL 8532). Nämä pääryhmät jakautuvat alaryhmiin: TOL 8531 TOL 85311 TOL 85312 TOL 85313 TOL 85314 TOL 85315 TOL 85316 TOL 85319 Majoituksen sisältävät sosiaalipalvelut Lasten- ja nuorten laitokset Kehitysvammalaitokset Vanhusten laitokset Päihdehuoltolaitokset Palvelutalot ja ryhmäkodit Ensi- ja turvakodit Muut laitokset ja asumispalvelut TOL 8532 TOL 85321 TOL 85322 TOL 85323 TOL 85324 TOL 85325 TOL 85326 TOL 85329 Sosiaaliset avopalvelut Lasten päivähoito Päivätoiminta Kotipalvelut Työtoiminta ja työhön kuntoutus Neuvolat Avomuotoinen päihdekuntoutus Muu sosiaalitoiminta Sosiaalipalveluja tuottavat sekä julkinen että yksityinen sektori, johon luetaan yritykset (ja ammatinharjoittajat) sekä järjestöt (yhdistykset, säätiöt ja muut ns. yleishyödylliset palvelutuottajat). Tässä toimialaraportissa käsitellään yritystoimintana harjoitettua sosiaalipalvelujen tuotantoa. Julkisen sektorin ja järjestöjen omistamat yritykset kuuluvat tässä raportissa yrityssektoriin. Vuonna 2007 sosiaalipalveluyritysten toimipaikkojen liikevaihto oli 800 miljoonaa euroa. Kansantalouden tilinpitotietojen mukaan vuonna 2007 sosiaalipalvelujen kokonaistuotoksen arvo oli yli seitsemän miljardia euroa, josta yritysten osuus oli noin 12 prosenttia. Seuraavassa taulukossa on kuvattu sosiaalipalvelujen jakautumista toimialaryhmittäin ja näiden toimialaryhmien keskeisiä tunnuslukuja toimipaikkatietojen perusteella vuonna 2007. 12 TEM:n ja TE-keskusten julkaisu
Taulukko 1. Toimialan keskeisiä tunnuslukuja vuonna 2007 Toimiala Toimipaikat Henkilöstö Liikevaihto (1000 ) 853 Sosiaalipalvelut 3639 100,0 18580 100,0 799866 100,0 8531 Majoituksen sisältävät 1399 38,4 12490 67,2 601878 75,2 sosiaalipalvelut 85311 Lasten ja nuorten laitokset 508 14,0 3360 18,1 193717 24,2 85312 Kehitysvammalaitokset 8 0,2 0,0 0,0 85313 Vanhusten laitokset 28 0,8 360 1,9 18360 2,3 85314 Päihdehuoltolaitokset 17 0,5 134 0,7 4995 0,6 85315 Palvelutalot ja ryhmäkodit 812 22,3 8274 44,5 371951 46,5 85316 Ensi- ja turvakodit 1 0,0 0,0 0,0 85319 Muut laitokset ja asumispalvelut 25 0,7 158 0,9 7938 1,0 0,0 0,0 8532 Sosiaaliset avopalvelut 2240 61,6 6091 32,8 197988 24,8 85321 Lasten päivähoito 758 20,8 2508 13,5 79007 9,9 85322 Päivätoiminta 24 0,7 86 0,5 2815 0,4 85323 Kotipalvelut 1177 32,3 2193 11,8 80759 10,1 85324 Työtoiminta ja työhön 34 0,9 174 0,9 4661 0,6 kuntoutus 85325 Neuvolat 3 0,1 4 0,0 154 0,0 85326 Avomuotoinen päihdekuntoutus 6 0,2 20 0,1 646 0,1 85329 Muu sosiaalitoiminta 238 6,5 1107 6,0 29947 3,7 Lähde: Toimiala Online, Tilastokeskus/yritys- ja toimipaikkatilastot Uusi T0L 2008- toimialaluokitus tuo melkoisesti muutoksia sosiaalipalvelualan luokitteluun. Raportin liitteenä on tietoja uudella luokituksella. 2.2 Toimialan kytkennät muihin toimialoihin Sosiaalipalvelujen ensisijaisena tavoitteena on luoda ja edistää hyvinvointia. Palvelujärjestelmässä käytetään hyväksi sekä alan tutkimustuloksia että hyvinvointiin liittyviä hyödykkeitä tuottavan teollisuuden tuotteita ja erilaisia muita hyvinvointipalveluja. Sosiaalipalvelut toimialana kuuluu hyvinvointiklusteriin. Hyvinvointiklusterilla tarkoitetaan sosiaali- ja terveydenhoidossa käytettävien teknologia- ja palvelutuotteiden tutkimusta, kehittämistä, tuotantoa ja käyttöä. Siihen kuuluvat myös kotipalvelut ja kotiterveydenhoito, oma- ja itsehoito sekä itsenäistä suoriutumista edistävät ratkaisut. Hyvinvointiklusteri verkottaa alan toimijoita ja luo uusia yhteyksiä ja synergiaa palveluntuottajien, yritysten ja tutkimuksen välille. Tavoitteena on tuloksekkaampi yhteistyö ja sitä kautta yritysten kansainvälisen kilpailukyvyn ja kasvun edistäminen sekä sosiaali- ja terveydenhuollon rakennemuutosten vauhdittaminen. Sosiaalipalvelujen kehittyminen edellyttää keskeisesti yhteistyön tiivistämistä kaikkien klusteritoimijoiden välillä. Ammattikoulutuksen ja tutkimuksen tulisi nykyistä selkeämmin tukea toimialan palvelurakenteen kehittymistä. Alan pientenkin yritysten asiantuntemusta pitäisi hyödyntää tehokkaammin. Teknisten innovaatioiden ja sovellusten käyttö sosiaalipal- TEM:n ja TE-keskusten julkaisu 13
velujen tuotannossa ja tuotannonohjauksessa lisääntyy tulevaisuudessa. Palvelutuotannon tehostamisen lisäksi monilla teknisillä innovaatioilla voidaan parantaa palvelujen tuottavuutta, vaikuttavuutta ja laatua sekä erityisesti saatavuutta. Ne mahdollistavat toimimisen tulevaisuuden verkostomaisessa ympäristössä entistä tehokkaammin. Julkisen sektorin merkittävä tehtävä hyvinvointiklusterin kehityksessä on vaikuttaa alan yritystoiminnan tasapuolisten ja suotuisten olosuhteiden luomiseen. Kannustimina ja työvälineinä voidaan käyttää erilaisia kehittämishankkeita, -ohjelmia ja -avustuksia sekä teknologiaohjelmia ja lainsäädäntöä. Sosiaalialan kehittämisohjelmissa tulisi huomioida tasapuolisesti myös uudistuvan palvelujärjestelmän ja eri tuottajatahojen tarpeet. Hallitusohjelmassa useasti toistuva sana kumppanuus on jalkautunut myös sosiaali- ja terveysministeriön Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallinen kehittämisohjelmaan (Kaste) sekä Tekesin Innovaatiot sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmässä - ohjelmaan. Uusimpana mahdollisuutena on työ- ja elinkeinoministeriön helmikuussa 2009 käynnistämä Hyvinvointihanke HYVÄ. Kaste-ohjelma on sosiaali- ja terveysministeriön lakisääteinen strateginen ohjausväline sosiaali- ja terveyspolitiikan johtamiseen. Kaste-ohjelman toteuttamisesta vastaa kansallinen sosiaali- ja terveydenhuollon neuvottelukunta, jonka tueksi sosiaali- ja terveysministeriö on asettanut viisi alueellista johtoryhmää. Alueellisissa johtoryhmissä on kuntien edustajien lisäksi järjestöjen, yksityisten palveluntuottajien, sosiaalialan osaamiskeskusten, THL:n, lääninhallitusten, maakuntaliittojen ja oppilaitosten edustajat. Tekesin ohjelma Innovaatiot sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmässä tähtää uudistuneeseen sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmään sekä uusiin liiketoimintamahdollisuuksiin kehittämällä, tuottamalla ja ottamalla käyttöön uudenlaisia, asiakaslähtöisiä palvelujen tuotantotapoja yhteistyössä eri toimijoiden kanssa. Ohjelmassa rahoitetaan julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin hankkeita. Suurena haasteena kummassakin ohjelmassa on saada mukaan myös pienet palveluntuottajat, jotka eivät useinkaan saa ääntään kuuluviin. HYVÄ-hanke on ns. strateginen hanke, jonka tavoitteena on osaavan työvoiman saannin turvaaminen, yrittäjyyden ja yritystoiminnan edellytysten kehittäminen sekä tuottavuuden parantaminen. Hanke ohjaa ministeriön hallinnonalan toimia sosiaali- ja terveyspalvelujen työ- ja elinkeinopoliittisessa kehittämisessä. Tämä kaikki tapahtuu yhteistyössä muiden hallinnonalojen kanssa. Toimialan yritysten yhteistyö eri tahojen kanssa on melko vähäistä ja tutkimuslaitosten kanssa lähes olematonta. Toisaalta pienillä yrityksillä on käytettävissä niukasti aikaa ja rahaa tuotekehitykseen. 14 TEM:n ja TE-keskusten julkaisu
3 Toimialan rakenne 3.1 Yritykset ja toimipaikat Vuonna 2007 Suomessa oli jo yli 3100 sosiaalialan yritystä (TOL 853), joista majoituksen sisältäviä sosiaalipalveluja tuottavia (TOL 8531) oli runsas kolmannes. Yritysten määrän kasvu vuoteen 2006 verrattuna oli 12 prosenttia. Yritysten toimipaikkoja vuonna 2007 oli yli 3600. Kuva 1. Sosiaalipalveluyritysten lukumäärä 1996 2007 3500 3000 2500 2000 1500 1000 500 0 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 853 Sosiaalipalvelut 651 817 1598 1282 1467 1698 1840 1981 2186 2 432 2779 3110 8531Majoituksen sis.sos.palv. 323 371 446 497 544 619 707 757 803 853 941 1072 8532 Sosiaaliset avopalv. 328 446 1152 785 923 1079 1133 1224 1383 1 579 1838 2038 Lähde: Toimiala Online, Tilastokeskus/yritys- ja toimipaikkatilastot 3.2 Henkilöstö, ammatillinen jakauma ja työllisyyden kehitys Seuraavassa taulukossa on kuvattu sosiaalialan yritykset ja henkilöstö alaryhmittäin vuonna 2007. Eniten työllistivät palvelutalot ja ryhmäkodit -ryhmän yritykset osuuden ollessa noin 46 prosenttia. Kaikkiaan sosiaalipalvelualan yritykset työllistivät lähes 19 000 henkilöä, jossa luvussa kasvua edellisvuoteen on 20 prosenttia. Useilla sosiaalipalvelujen aloilla laki ja sen soveltaminen asettavat vaatimuksia henkilöstön ammatillisen koulutuksen, työkokemuksen ja määrän suhteen. Yritysten henkilöstötarve määräytyy pitkälti asiakkaiden määrän ja hoidettavuuden mukaan. TEM:n ja TE-keskusten julkaisu 15
Taulukko 2. Yritykset ja henkilökuntamäärät alaryhmittäin 2007 TOL TOIMIALA Yrityksiä Henkilöstö 85311 Lasten ja nuorten laitokset 444 3709 85312 Kehitysvammalaitokset 7 81 85313 Vanhusten laitokset 26 398 85314 Päihdehuoltolaitokset 15 131 85315 Palvelutalot ja ryhmäkodit 562 8587 85316 Ensi- ja turvakodit 1 8 85319 Muut laitokset ja asumispalvelut 17 137 85321 Lasten päivähoito 623 2311 85322 Päivätoiminta 17 65 85323 Kotipalvelut 1152 2079 85324 Työtoiminta ja työhön kuntoutus 24 144 85325 Neuvolat 3 4 85326 Avomuotoinen päihdekuntoutus 4 12 85329 Muu sosiaalitoiminta 215 963 Sosiaalipalvelut yhteensä 3110 18629 Lähde: Toimiala Online, Tilastokeskus/yritys- ja toimipaikkatilastot Seuraavassa taulukossa sosiaalipalveluja tuottavien yritysten toimipaikat on luokiteltu henkilöstömäärään perustuvan jaottelun mukaisesti. Taulukko 3. Sosiaalipalveluyritysten toimipaikat henkilöstön määrän perusteella luokiteltuna vuosina 1996 2007 Kokoluokat Alle 10 10-49 50-249 Yli 250 Yhteensä Toimipaikat 1996 632 36 1 0 669 Toimipaikat 1997 793 45 1 0 839 Toimipaikat 1998 1563 65 1 0 1629 Toimipaikat 1999 1250 89 1 0 1340 Toimipaikat 2000 1457 114 2 0 1573 Toimipaikat 2001 1731 133 2 0 1866 Toimipaikat 2002 1836 181 2 0 2019 Toimipaikat 2003 1960 223 7 0 2190 Toimipaikat 2004 2138 270 6 1 2415 Toimipaikat 2005 2388 334 9 1 2732 Toimipaikat 2006 2786 420 13 1 3220 Toimipaikat 2007 3110 510 18 1 3639 Suhteelliset 85,46 14,01 0,49 0,03 100,00 osuudet 2007 Lähde: Toimiala Online, Tilastokeskus/yritys- ja toimipaikkatilastot Vaikka yritykset/toimipaikat edelleen ovat suurelta osin pieniä, suuntaus on kuitenkin yrityskoon kasvuun. Luokkaan 10 49 henkilöä työllistävien toimipaikkojen määrä on viisinkertaistunut vuodesta 1996 lähtien. Tapahtuneen kehityksen selittää pääosin asumispalveluja tuottavien toimipaikkojen yleistyminen. Suuria laitoksia puretaan jatkuvasti. Järjestöt ovat viime aikoina yhtiöittäneet palvelutuotantoaan, mikä sekin näkyy erityisen hyvin 16 TEM:n ja TE-keskusten julkaisu
vuoden 2007 tilastoissa. Suuria yrityksiä, jotka työllistävät satoja, jopa tuhatkin ihmistä, on tullut markkinoille. Alla olevassa kuvassa on esitetty sosiaalialan yritysten toimipaikkojen henkilöstömäärän kehitys vuodesta 1996 vuoteen 2007, jona aikana määrä on moninkertaistunut. Henkilöstömäärän suhteellinen kasvu on ollut tarkastelujaksolla suurempaa kuin yritysmäärän kasvu, mikä merkitsee keskimääräisen yrityskoon kasvua. Vuodesta 2006 henkilöstön määrän lisäys oli 20 prosenttia. Kuva 2. Sosiaalialan yritysten toimipaikkojen henkilöstömäärä 1996 2007 20 000 18 000 16 000 14 000 12 000 10 000 8 000 6 000 4 000 2 000 0 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 853 Sosiaalipalvelut 2 258 2 757 4 210 4 600 5 517 6 582 7 598 8 818 10 477 12 279 15 549 18 628 8531 M ajoituksen sis.sos.palv. 1504 1716 2 237 2 625 3 096 3 693 4 706 5 737 6 359 7 740 10 001 13 050 8532 Sosiaaliset avopalv. 656 910 1874 1862 2 252 2 625 2 893 3 081 4 118 4 539 5 548 5 578 Lähde: Toimiala Online, Tilastokeskus/ yritys- ja toimipaikkatilastot Alla olevassa kuvassa näkyy koko sosiaalialan (julkinen ja yksityinen) työttömyysaste sekä työllisen työvoiman kehitys vuosina 1996 2007. Kuva 3. Koko sosiaalialan työttömyysaste ja työlliset keskimäärin 1996 2007 16,0 14,0 12,0 10,0 8,0 6,0 4,0 2,0 0,0 Työttömyysaste keskimäärin Työlliset keskimäärin 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 14,6 13,7 13,5 12,2 12,2 11,1 9,4 9,0 8,5 8,1 7,6 7,0 145 450 150 775 154 450 158 500 162 750 176 525 178 675 173 475 175 225 190 175 194 750 193 275 250 000 200 000 150 000 100 000 50 000 0 Lähde: Toimiala Online, Tilastokeskus/Työvoimatutkimus TEM:n ja TE-keskusten julkaisu 17
Keskimääräinen työttömyysaste on laskenut koko tarkasteluajan. Yrityssektorin suurin työllistäjä on palvelutalot ja ryhmäkodit alatoimiala 46 prosentin osuudella. Vuonna 2002 lasten päivähoitopalvelua tarjoavat yritykset työllistivät 28 prosenttia sosiaalipalvelualan yrityssektorin työvoimasta, vuonna 2007 vastaava osuus oli noin 12 prosenttia. Kotipalveluyrityksiä on perustettu vilkkaasti viime vuosina. Ne ovat hyvin pieniä työllistäen usein 1-2 henkilöä. Pula työvoimasta on sosiaali- ja terveyspalvelualalla monin paikoin huutava. Silti työttömyysaste vuonna 2007 oli vielä seitsemän prosenttia eli reserviä näyttäisi olevan. Tehyn kartoituksen mukaan kunnat ovat supistamassa henkilöstöä loppuvuonna 2009. Entistä pienemmällä henkilökunnalla on selvittävä. Yhteydenotot lääninhallituksiin ovat lisääntyneet koskien nimenomaan henkilöstön niukkuutta laitoksissa. Arvioiden mukaan kahdeksan prosenttia sairaanhoitajista on töissä muilla aloilla. Työvoiman ulkopuolella on kuusi prosenttia esim. opiskelemassa. Lähihoitajista, joista on kova pula, on 14 prosenttia muilla aloilla ja kahdeksan prosenttia työvoiman ulkopuolella. Sairaanhoitajia ja lähihoitajia arvioidaan olevan reservissä noin 40 000 henkeä. Taulukko 4. Henkilökunnan määrän kehitys Verrattuna vuoden takaiseen Suurempi Yhtä suuri Seuraavan vuoden kuluttua Pienempi Suurempi Yhtä suuri Pienempi Lasten ja nuorten 17 % 77 % 6 % 25 % 65 % 10 % laitokset Palvelutalot ja 37 % 51 % 12 % 33 % 58 % 9 % ryhmäkodit Lasten päivähoito 36 % 64 % 0 % 10 % 90 % 0 % Kotipalvelut 13 % 74 % 13 % 18 % 82 % 0 % PK-YRITYKSET yhteensä 11 % 75 % 14 % 14 % 77 % 9 % Lähde: TEM/Pk-yritysten suhdanteet ja toimintaympäristö kysely 2009 Kyselyyn vastanneiden mukaan viimeisen vuoden aikana kaikki sosiaalipalvelualan toimialaryhmät ovat lisänneet henkilöstöään enemmän kuin muut pk-yritykset yhteensä. Eniten lisäystä on ollut palvelutaloissa ja ryhmäkodeissa sekä lasten päivähoidossa. Vuoden kuluttua ennakoivat lasten ja nuorten laitokset sekä palvelutalot ja ryhmäkodit lisäävänsä entisestään henkilökuntaansa eikä vähennykseen usko monikaan yritys. Työvoiman saatavuusongelma tulee korostumaan entisestään. Maan ja maailmanlaajuinen lama on koetellut erityisesti tuotannollisia aloja, joissa on irtisanottu ja lomautettu runsaasti työntekijöitä. Kotipalveluissa ja lasten päivähoidossa yrityskoko on hyvin pieni: usein yrittäjä työllistää vain itsensä. Majoituksen sisältävät lasten ja nuorten laitokset sekä palvelutalot ja ryhmäkodit tarvitsevat kokoonsa nähden paljon henkilökuntaa. Seuraavassa kuvassa näkyy sosiaalialan työttömyystilanne joidenkin ammattien osalta vuosina 1991 2008. Jokaisen vuoden työttömien määrä kuvaa vuoden viimeisen päivän tilannetta. Toimialalla kausivaihtelu on melko suurta. Vuoden vaihteessa ja touko-kesäkuussa alan työttömyys on suurimmillaan johtuen uusien ammattilaisten valmistumisesta. 18 TEM:n ja TE-keskusten julkaisu
Kuva 4. Sosiaalialan työttömät työnhakijat 1991 2008 9 000 8 000 7 000 6 000 5 000 4 000 3 000 2 000 1 000 0 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 Sosiaalialan työ Psykologinen työ Lasten päivähoidon työ Harrastus- ja vapaa-ajantoim.ohjaus Lähde: Työministeriö Lasten päivähoidossa työttömien määrä kasvoi roimasti vuosina 1991 1993. Siihen vaikuttivat erityisesti muiden alojen työttömyyden kasvu sekä kuntien säästötoimet. Yleisen työmarkkinatilanteen parantuessa 1990-luvun lopussa lasten päivähoidon kysyntä lisääntyi. Myös vuoden 1996 alusta voimaan tullut laki alle kouluikäisten lasten subjektiivisesta oikeudesta päivähoitoon lisäsi päivähoidon kysyntää. Muilla sosiaalipalvelualoilla laman aikana syntynyt työttömyys alkoi kunnolla laskea vasta vuonna 1999. Vanhuspalvelujen lisääntynyt tarve ja sosiaalisten ongelmien lisääntyminen sekä toimialan ammattilaisten jääminen eläkkeelle selittävät osaltaan myönteistä työllisyyskehitystä. Työttömyydessä on suuria alueellisia ja ammattiryhmittäisiä eroja. Jo nyt monilla aloilla on työvoimapulaa. Suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle vuoden 2010 jälkeen työvoimapulan on ennakoitu koskettavan laajasti koko maata ja erityisesti sosiaali- ja terveyspalveluja. Työ- ja elinkeinoministeriön Hyvinvointi -hankkeessa tehdyn selvityksen mukaan tarvitaan sosiaali- ja terveysalalla vuoteen 2040 mennessä 200 000 työllistä nykyisen 360 000 työllisen lisäksi, jos jatketaan nykyisellä palvelumallilla eikä palvelurakenteisiin ja tuottavuuskehitykseen panosteta. TEM:n ja TE-keskusten julkaisu 19
Kuva 5. Sosiaali- ja terveysalan työntekijöiden kokonaispoistuma yhteensä vuosina 2006 2035 sekä eriteltynä poistumasyyn mukaan 60 000 50 000 40 000 30 000 20 000 10 000 0 2006-2010 2011-2015 2016-2020 2021-2025 2026-2030 2031-2035 Kuolleisuus 1 818 2 002 1 558 1 093 826 655 Työkyvyttömyyseläke 11 299 12 906 10 302 7 296 5 535 4 529 Vanhuuseläke 23 690 36 670 37 759 38 271 35 553 30 536 Kokonaispoistuma 36 807 51 579 49 618 46 660 41 914 35 720 Lähde: Foredata Oy/Poistumatyökalu Kilpailu työvoimasta tulee kiristymään entisestään. Ongelma on maailmanlaajuinen. Valtakunnallisesti työvoimareserviä näyttää kuitenkin vielä olevan. Ala ei ole ollut viime aikoina kovin houkutteleva sen alhaisen arvostuksen, matalan palkkatason ja työn luonteen takia. Alalle kouluttautuneet hakeutuvat parempipalkkaisiin töihin. Kilpailu opiskelijoistakin on kovaa. Suomesta tehdään rekrytointimatkoja ulkomaille. Viimeaikaiset selvitykset esimerkiksi hoitajien työn arvostuksesta osoittavat, että palkkataso ei korreloi arvostuksen kanssa. Syksyn 2007 kiivainakin käydyt palkkaneuvottelut ja keskustelut ovat tästä hyvänä esimerkkinä. Monien kuntien huonossa kunnossa olevat taloudet eivät kestä suuria kustannuslisäyksiä, minkä uskoisi lisäävän entisestään kuntien välistä yhteistyötä. Toivottavasti viimeistään nyt PARAS - ja HYVÄ -hankkeiden tuloksena paneudutaan toden teolla työn tuottavuuden parantamiseen palvelurakenteita uudistamalla. Alla olevasta kuvasta näkyy, että sosiaalipalveluala on edelleen matalapalkka-ala. 20 TEM:n ja TE-keskusten julkaisu
Kuva 6. Palkka/palkansaaja -kehitys sosiaalipalvelualalla ja kaikilla toimialoilla 2001 2007 40 35 30 25 20 15 10 5 0 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 Kaikki toimialat Sosiaalipalvelut Lähde: Toimiala Online, Tilastokeskus/yritys- ja toimipaikkatilastot Työvoiman kysynnän ja tarjonnan alueellinen kohtaantotilanne sosiaalipalvelualan ammateissa ilmenee alla olevassa kartasta. Tarkastelu on tehty TE-toimistoihin ilmoitettujen avointen työpaikkojen ja työttömiksi rekisteröityjen pohjalta. Tarkastelun ulkopuolelle ovat jääneet siten ne avoimet työpaikat, jotka eivät ole tulleet TE-toimistojen tietoon ja muut kuin työttömäksi rekisteröityneet työnhakijat. Alla olevaan kuvaan on lisäksi merkitty TE-toimistojen raportoimat sosiaalialan avoimet työpaikat, joita on ollut vaikea täyttää. Vaikeuksia näyttää olevan suuressa osassa maata. Eniten työvoiman rekrytointiongelmia on syyskuussa 2008 ollut seuraavissa ammateissa: henkilökohtainen avustaja, perhepäivähoitaja, lähihoitaja, sosiaaliohjaaja ja lastenhoitaja. Sosiaalipalvelujen alalla toimivien yleisimpiä ammatteja ovat lähihoitajat, lastenhoitajat, sosiaalityöntekijät, kodinhoitajat, kotiavustajat, sosiaalialan hoitajat, henkilökohtaiset avustajat, nuoriso- ja raittiustoimen ohjaajat, liikunnanohjaajat sekä muiden harrastustoimintojen ohjaajat. TEM:n ja TE-keskusten julkaisu 21
Kuva 7. Työvoiman kohtaantotilanne sosiaalipalvelualalla tammi toukokuu 2009 Työvoiman kohtaantotilanne Sosiaaliala tammi - toukokuu 2009 Vaikeuksia työvoiman saannissa (alle 2 työtöntä/paikka) Kysyntä ja tarjonta tasapainossa (2-4,9 työtöntä/paikka) Hieman ylitarjontaa (5-9,9 työtöntä/paikka) Työvoima- ja elinkeinotoimiston raportoima vaikeasti täytettävä paikka, toukokuu 09 Suurta ylitarjontaa (väh. 10 työtöntä/paikka) Lähde: Työ ja elinkeinoministeriö 3.3 Toimialan alueellinen jakauma Seuraavassa taulukossa on esitetty sosiaalipalveluyritysten toimipaikkojen määrä ja niiden suhteellinen osuus kaikista alan yrityksistä TE-keskusalueittain vuosina 2003 2007. Toimipaikkojen määrä on lisääntynyt tarkasteluaikana lähes 1500 kappaleella. Uudellamaalla, Hämeessä, Pirkanmaalla, Pohjois-Pohjanmaalla ja Varsinais-Suomessa toimipaikkojen määrä on kasvanut eniten. 22 TEM:n ja TE-keskusten julkaisu
Taulukko 5. Sosiaalipalveluyritysten toimipaikat TE-keskuksittain 2002 2007 TE-keskus 2002 % 2003 % 2004 % 2005 % 2006 % 2007 % Etelä-Pohjanmaa 67 3,3 69 3,2 80 3,3 90 3,3 106 3,3 120 3,3 Etelä-Savo 117 5,8 121 5,5 138 5,7 138 5,1 145 4,5 148 4,1 Häme 120 5,9 125 5,7 136 5,6 168 6,1 215 6,7 248 6,8 Kaakkois-Suomi 125 6,2 139 6,3 149 6,2 177 6,5 200 6,2 215 5,9 Kainuu 46 2,3 50 2,3 50 2,1 54 2,0 60 1,9 71 2,0 Keski-Suomi 142 7,0 151 6,9 171 7,0 187 6,8 214 6,6 249 6,8 Lappi 51 2,5 51 2,3 54 2,2 60 2,2 77 2,4 85 2,3 Pirkanmaa 131 6,5 137 6,3 147 6,2 164 6,0 219 6,8 248 6,8 Pohjanmaa 40 2,0 48 2,2 53 2,2 58 2,1 62 1,9 75 2,1 Pohjois-Karjala 105 5,2 101 4,6 113 4,7 128 4,7 143 4,4 150 4,1 Pohjois- 169 8,4 179 8,2 198 8,2 208 7,6 265 8,2 304 8,4 Pohjanmaa Pohjois-Savo 121 6,0 131 6,0 139 5,8 155 5,7 175 5,4 195 5,4 Satakunta 67 3,3 79 3,6 100 4,2 126 4,6 149 4,6 166 4,6 Uusimaa 484 24,0 558 25,5 626 25,9 729 26,7 851 26,4 977 26,8 Varsinais-Suomi 234 11,6 251 11,5 261 10,8 290 10,6 339 10,5 388 10,7 Yhteensä 2 019 100,0 2 190 100,0 2 415 100,0 2 732 100,0 3 220 100,0 3639 100,0 Lähde: Toimiala Online, Tilastokeskus/yritys- ja toimipaikkatilastot Toimipaikkojen määrä korreloi varsin hyvin alueen asukasmäärän kanssa. Uudellamaalla oli lähes kolmannes kaikista toimipaikoista. Vähiten sosiaalipalvelualan toimipaikkoja oli Kainuussa, Lapissa ja Pohjanmaalla. Alla olevassa taulukossa on esitetty sosiaalipalvelujen toimipaikat, henkilöstömäärät ja liikevaihdot ja niiden suhteelliset osuudet TE-keskuksittain vuonna 2007. Taulukko 6. Sosiaalipalveluyritysten toimipaikat, henkilöstö ja liikevaihto TE-keskuksittain 2007 TE-keskus Toimipaikat % Henkilöstö % Liikevaihto (1000 ) % Liikevaihto/ toimipaikka (1000 ) Uusimaa 977 26,8 5174 27,8 217644 27,2 223 Varsinais-Suomi 388 10,7 1786 9,6 76452 9,6 197 Pohjois-Pohjanmaa 304 8,4 2038 11,0 68079 8,5 224 Pirkanmaa 248 6,8 1037 5,6 49326 6,2 199 Häme 248 6,8 1042 5,6 49131 6,1 198 Keski-Suomi 249 6,8 1021 5,5 46336 5,8 186 Kaakkois-Suomi 215 5,9 1071 5,8 52282 6,5 243 Pohjois-Savo 195 5,4 1099 5,9 51925 6,5 266 Satakunta 166 4,6 766 4,1 34454 4,3 208 Etelä-Savo 148 4,1 657 3,5 34241 4,3 231 Pohjois-Karjala 150 4,1 741 4,0 30625 3,8 204 Etelä-Pohjanmaa 120 3,3 622 3,3 27710 3,5 231 Lappi 85 2,3 483 2,6 21554 2,7 254 Pohjanmaa 75 2,1 582 3,1 21136 2,6 282 Kainuu 71 2,0 462 2,5 18972 2,4 267 Koko maa 3639 100,0 18580 100,0 799866 100,0 220 Lähde: Toimiala Online, Tilastokeskus/yritys- ja toimipaikkatilastot TEM:n ja TE-keskusten julkaisu 23
Vuonna 2007 eniten sosiaalipalveluyritysten toimipaikkoja oli Uudellamaalla, Varsinais-Suomessa ja Pohjois-Pohjanmaalla. Järjestys on lähes sama, kun käytetään mittareina henkilöstöä tai liikevaihtoa. Koko maassa henkilökuntaa toimipaikkaa kohden oli keskimäärin 5,1. Liikevaihto toimipaikkaa kohden koko maassa vuonna 2007 oli keskimäärin lähes 220 000 euroa. Suurimmat yksiköt löytyvät Pohjanmaalta, Kainuusta ja Pohjois-Savosta. Uudellamaalla sijaitsevien toimipaikkojen yhteenlaskettu liikevaihto noin 218 miljoonaa euroa oli noin 27 prosenttia koko toimialan yritystoimipaikkojen liikevaihdosta vuonna 2007, vuonna 2006 osuus oli 31 prosenttia. Kaikilla TE-keskusalueilla tapahtui kasvua, eniten Kainuussa, Pohjois-Savossa ja Etelä-Pohjanmaalla. Uudellamaalla kasvua oli hyvin vähän. Poikkeamat henkilöstö- ja liikevaihtomäärien suhteen eri taulukoissa johtuvat siitä, että osa tilastoista pohjautuu toimipaikkarekisteritietoihin ja osa yritysrekisteritietoihin. Toimipaikkarekisteriin kirjautuvat myös muuta tuotantoa päätoimialanaan harjoittavien yritysten sosiaalipalveluja tuottavat yksiköt. Toimialan yrityksillä voi olla myös useampia toimipaikkoja. Toimipaikkojen osalta liikevaihdon kasvu vuonna 2007 oli noin 16 prosenttia. Ero yritysten ja toimipaikkojen liikevaihdoissa on selitettävissä myös tilastoteknisillä syillä. 3.4 Yrityskannan muutokset Seuraavassa kuvassa näkyvät aloittaneiden ja lopettaneiden sosiaalipalveluyritysten määrät TE-keskuksittain vuonna 2008. Suurin nettolisäys oli Uudellamaalla, 43 yritystä. Aloittaneiden yritysten määrä vuonna 2008 oli 466. Lopettaneita oli 295. Lopettaneiden suuri määrä selittynee osaltaan yhtiömuodon muutoksilla sekä yrityskaupoilla, mutta todellisia lopettamisia on ollut enemmän kuin edellisvuonna. Kuva 8. Aloittaneet ja lopettaneet sosiaalipalveluyritykset TE-keskuksittain vuonna 2008 160 140 120 100 80 60 40 20 0 Uusimaa Häme Varsi- Satakunta nais- Suomi Pirkanmaa Kaak- kois- Suomi Etelä- Savo Poh- jois- Savo Poh- Keskijois- Suomi Karjala Etelä- Pohjanmaa Pohjanmaa P- Kainuu Lappi Pohjanmaa Aloittaneet 150 37 16 40 40 24 18 32 21 34 10 7 25 3 9 Lopettaneet 107 22 4 22 26 16 10 12 9 21 7 5 17 4 13 Lähde: Toimiala Online, Tilastokeskus/yritys- ja toimipaikkatilastot 24 TEM:n ja TE-keskusten julkaisu
Alla olevassa kuvassa on esitetty toimialan yritysten aloittaneiden ja lopettaneiden määrän kehitys vuodesta 2001 vuoteen 2008 koko maassa. Aloittaneiden määrä on laskusuunnassa kun taas lopettaneiden kasvussa. Muutokset toimintaympäristössä esim. kuntien hankintakäyttäytymisessä on nähtävissä. Monet kunnat ovat talousvaikeuksissaan lyhytnäköisesti vähentäneet ostopalveluja jopa sopimusaikana. Joissakin kunnissa yrittäjät ovat saaneet kirjeitä neuvottelujen aloittamiseksi hintojen alentamisesta. Suuret yritykset ovat ostaneet pieniä yrityksiä. Kuva 9. Aloittaneet ja lopettaneet yritykset sosiaalipalvelualalla 2001 2008 koko maassa 600 500 400 300 200 100 0-2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 Aloittaneita 214 226 308 380 485 500 525 467 Lopettaneita 110 108 117 136 172 214 241 295 Lähde: Toimiala Online, Tilastokeskus/yritys- ja toimipaikkatilastot Konkurssin tehneiden sosiaalipalveluyritysten määrä on vuoteen 2003 asti pysytellyt vuotta 1999 lukuun ottamatta alhaisena vaihdellen vuosittain kolmen ja yhdentoista välillä vuosina 1995 2002. Konkurssit ovat lisääntyneet vuonna 2007 ja 2008 ja suuntaus jatkunee. Kuva 10. Sosiaalipalvelualan yritysten konkurssit (kpl) 1999 2008 30 25 20 15 10 5 0 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 Lähde: Toimiala Online, Tilastokeskus/yritys- ja toimipaikkatilastot TEM:n ja TE-keskusten julkaisu 25
Syinä konkursseihin on monia: kuntien heikko taloudellinen tilanne, mikä lyhytnäköisesti ajaa kunnat vähentämään ostopalveluja, yrittäjien puutteelliset liikkeenjohtotaidot varsinkin taloushallinnon-, tuotteistamis- ja hinnoitteluosaamisessa, jaksaminen, yritysten pieni koko ja neuvotteluvoiman puuttuminen sekä toimiminen yhden asiakkaan markkinoilla. Lopettamiseen saattaa vaikuttaa myös omistajanvaihdoksiin liittyvät vaikeudet mm. lupakäytäntöjen osalta. Konsurssiin hakeneista yrityksistä suuri osa on ollut pieniä, alle kymmenen henkilöä työllistäviä mikroyrityksiä. Kuntien heikko taloudellinen tilanne on monilla alueilla johtanut siihen, että ostopalveluja tarkastellaan ja vähennetään. Sosiaalipalveluyritystä ei nähdä elinkeinopoliittisesta eikä työvoimapoliittisesta näkökulmasta: yritys on hyvä työllistäjä sekä verotulojen tuoja, joilla taas palveluja pystytään rahoittamaan. Yritysten on noudatettava valtakunnallisia suosituksia työntekijämääristä, julkista palveluntuottajaa ei ole valvottu yhtä tiukasti. 3.5 Alan suurimpia työllistäjiä Tilastokeskuksen tietojen mukaan vuonna 2007 sosiaalipalvelualan suurimpia yrityksiä henkilöstön määrällä mitattuna olivat: Invalidiliiton Asumispalvelut Oy Mainio Vire Oy Folkhälsan Raseborg Ab Nuorten ystävät palvelut Oy Folkhälsan Mittnyland Ab Miinan Hoitolat Oy Esperi Care Oy KVPS Tukena oy Aspa Palvelut Oy Medone Hoivapalvelut Oy Suomen Asiakastietojen mukaan näiden yritysten yhteenlaskettu henkilöstömäärä vuonna 2008 oli noin 3800, mikä on 20 prosenttia koko yrityssektorin henkilöstöstä. Liikevaihtoa nämä yritykset kerryttivät yhteensä noin 180 miljoonaa euroa. Vuosien 2008 ja 2009 järjestys listalla on taas erilainen, koska omistusjärjestyjä ja kasvua isoissa yrityksissä tapahtuu koko ajan. Luettelosta näkyy, että suurimpien yritysten joukossa on useita järjestöjen omistuksessa olevia yrityksiä suurimpana Invalidiliiton Asumispalvelut Oy. Järjestöjen yhtiöittämislinja jatkunee. Tähän on osaltaan johtanut EU:n sisämarkkinoiden kehitys, kunta- ja palvelurakenneuudistushankkeen myötä tehtävät uudistukset, Raha-automaattiyhdistyksen uudistunut avustuskäytäntö sekä Verohallituksen linjaukset järjestöjen tuottaman palvelutuotannon tulkitsemiseksi elinkeinotoiminnaksi ja siten veronalaiseksi toiminnaksi. 26 TEM:n ja TE-keskusten julkaisu