GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS M06/4332/-81/1/10 Lieksa Tainiovaara Jouko Vanne 30.10.1981 TUTKIMUSTYÖSELOSTUS LIEKSAN KAUPUNGISSA VALTAUSALUEELLA TAINIOVAARA 1, KAIV. REK. N:O 2538/1 SUORITETUISTA MALMITUTKIMUKSISTA
TUTKIMUSTEN AIHE Geologisen tutkimuslaitoksen kansannäytetoimistoon saapui 25.10.1974 Lieksan Pankakoskelta Seppo Tähkiön lähettämä kansannäyte. Jalkapallon kokoisen serpentiniittilohkareen todettiin sisältävän 4,25 % Ni, 1,10 % Cu ja 0,12 % Co. Keväällä 1975 aloitetuissa lohkare-etsinnöissä tavattiin lisää aihelohkareen tyyppisiä kiviä Pankakosken NW-puolella Tainiovaaran alueella, minkä vuoksi alueelle haettiin valtausta 30.6.1975 (Liite 1, Tainiovaara 1, Kaiv. rek. n:o 2538, 17.9.1975). SUORITETUT TUTKIMUKSET.JA TUTKIMUSTULOKSET Lohkaretutkimuksia suoritettiin aluksi Pankakosken ympäristössä, mutta Pankakoskelta luoteeseen löydettyjen uusien nikkelipitoisten serpentiniittilohkareiden antamien viitteiden perusteella päädyttiin varsin pian Tainiovaaran alueelle, missä ensin tavattiin lohkaretihentymä ja melko pian serpentiniittipaljastuma niiden läheltä. Kuvassa 1 on esitetty lohkaretutkimuksissa löydettyjen serpentiniittilohkareiden sijainti ja taulukossa 1 niiden analyysituloksia. Geologisen kartoituksen perusteella Tainiovaaran ympäristöä luonnehtivat koostumukseltaan ja ulkoasultaan vaihtelevat gneissigraniitit, joiden koostumus on tavallisesti joko kvartsidioriittinen, trondhjemiittineri tai granodioriittinen. Yleisin on raitainen tyyppi, jossa liuskeisuus kulkee viistoon tai suoraan raitaisuuden poikki. Kivi koostuu pääasiassa plagioklaasista, kvartsista ja biotiitista sekä pienestä määrästä mikrokliinia ja sarvivälkettä. Kivi sisältää säännöllisesti tummia sulkeumia, hajonneita suonia ja kerroksia ja sisältää migmatiittisia osia. Usein se omaa paragneissin piirteitä toisin paikoin vaihettuen
- 4 - homogeenisemmaksi plutoniseksi kiveksi, johon on syntynyt maasälpäporfyroblasteja. Paikoin tavataan myös heikommin suuntautuneita leukogranodioriitteja ja trondhjemiitteja, joilla on selvä plutonisen kiven ulkoasu, ja jotka leikkaavat selvästi alueelta tavattuja vähäisiä amfiboliittijaksojen rippeitä. Tämän lisäksi alueella esiintyy runsaasti eri suuntiin risteilevinä suonina punertavaa tai vaaleanharmaata pegmatiittia. Geofysikaaliset mittaukset (slingram- ja magneettiset mittaukset, yhteensä n. 4 km 2 ) tehtiin alueella kesällä 1975. Arkeisten grano- ja kvartsidioriittien keskellä esiintyvä serpentiniittilinssi pystyttiin melko tarkalleen rajaamaan magneettisella mittauksella. Serpentiniitissä todetun nikkelimineralisaation luonteen ja mittasuhteiden selvittämiseksi kaivettiin vuosina 1975 1976 kuusi tutkimuskasvantoa ja kairattiin 14 reikää:(yhteispituus 1970,1 m). Tällöin todettiin, että raitaisen gneissigraniitin ympäröimä ja amfiboliittien yhteydessä esiintyvä n. 150 m:n pituinen serpentiniittilinssi kaatuu 70 :n kulmassa länteen )a että sen pituusakseli kallistuu n. 35 :n kulmassa luoteeseen. Serpentiniittimassan keskiosan serpentiinirikas kivi sisältää serpentiinin lisäksi talkkia, kloriittia, karbonaattia ja opaakkeja sekä paikoin tremoliittia. Kontakteja kohti kiven tremoliittipitoisuus lisääntyy varsinkin kattopuolella. Kairaus osoitti, että serpentiniittilinssien kontaktissa on vaihtelevan paksuinen, osittain hiertynyt talkki-kloriittiliuskekuori. Linssi näyttää rajoittuvan ympäristöönsä melko jyrkin kontaktein. Serpentiniittilinssin kivessä on serpentiinin yhteydessä ja tremoliittisälöjen väleissä hienojakoista magneettikiisu- ja pentlandiittipirotetta sekä hieman kuparikiisua, magnetiittia ja ilmeniittiä. Paikoin on.tavattu myös hiukan rikkikiisua ja kromiittia. Parhaimmat nikkelipitoisuudet on tavattu linssin keskiosassa. Linssin eteläpäähän liittyy
-5 - kuitenkin erillinen voimakkaammin kiisuuntunut osa, jossa magneettikiisu ja pentlandiitti esiintyvät verkkomaisesti kuten aihelohkareessakin. Linssin Cu- ja Co-pitoisuudet ovat varsin pieniä. Samoin nikkelimineralisaation platinametallipitoisuudet ovat alhaisia, ollen vain muutamia sadasosa ppm:iä. Kuvissa 2 ja 3 on esitetty tutkimuskaivantojen sijainti ja niistä analysoidut nikkelipitoisuudet. Kuvassa 4 on kairareikien sijainti, pohjana on käytetty magneettista karttaa, ja liitteessä 2 on esitetty kairareikien koordinaatit. Liitteissä 3-8 on esitetty syväkairausprofiilit, joihin on liitetty analysoidut Ni-pitoisuudet histogrammeina. Analysoidut Cu- ja Co-pitoisuudet on esitetty histogrammeina liitteissä 9-20. Kairareikäanalyysien ja tutkimuskaivannoista tehtyjen ura-analyysien perusteella geologi Lauri Pekkarinen on laatinut malmiarvion, jonka perusteella Tainiovaaran nikkeliesiintymän on arvioitu sisältävn noin 450 000 tonnia kiveä, jossa nikkelin keskipitoisuus on noin 0,5 %. Mineralisaation keskimääräiset Cu- ja Co-pitoisuudet ovat pieniä, likipitäen 0,03 % Cu ja 0,01 % Co. Tutkimuksista on vastannut geologi Lauri Pekkarinen ja niiden yleisjohdosta FT Lauri Hyvärinen ja FT Anssi Lonka. Yhteenvetona voidaan todeta, että geologisen tutkimuslaitoksen vv. 1975-1976 suorittamissa Lieksan Tainiovaaran alueen malmitutkimuksissa löytämä nikkelimineralisaatio ei kokonsa eikä pitoisuuksiensa perusteella täytä ekonomisen malmiesiintymän vaatimuksia. Kuopiossa geologi Jouko Vanne
- 9 - KIRJALLISUUTTA Geologinen tutkimuslaitos, 1978. Kertomus toiminnasta vuonna 1977. Pekkarinen, L.J., 1980. Lieksan Tainiovaaran Ni-esiintymä. Geologi 32 (7), 92. LIITTEET Liite 1. Kartta valtausalueesta; Lieksa, Tainiovaara 1 (M 06,1/4332 02 B/-75/2) Liite 2. Lieksa, Tainiovaara; Vuosina 1975-1976 kairattujen syväkairausreikien koordinaatit Liitteet 3-8. Syväkairausprofiilit (M52/4332/-80/301-314) Liitteet 9-20. Syväkairausprofiilien Cu- ja Co-pitoisuudet Seuraavana lueteltavat liitteisiin kuuluvat syväkairauksen kivilajiraportit sekä geofysikaaliset kartat säilytetään geologisen tutkimuslaitoksen arkistossa. Syväkairaus M19/52/4332/-75/301-304, syväkair. kivilajiraportit M19/52/4332/-76/305-314 Geofysikaaliset kartat 1) Linjoituskaaviot MK 1:20 000 M06.3/4332 02 M06.3/4332 03 2) Magneettiset kartat MK 1:4000 M22/4332 02 B 14, 15, 19, 20 M22/4332 02 B 15, 20 M22/4332 03 A 06 M22/4332 03 A 11 1i
10 3) Slingramkartat MK 1:4000 -imaginäärikompon. M24.116/4332 02 B 14, 15, 19, 20 M24.116/4332 02 B 15, 20 M24.116/4332 03 A 06 M24.116/4332 03 A 11 M24.316/4332 02 B 15, 20 - reaalikompon. M 24.126/4332 02 B 14,15, 19, 20 M 24.126/4332 02 B 15, 20 M 24.126/4332 03 A 06 M 24.126/4332 03 A 11 M 24.326/4332 02 B 15, 20
Liite 2 Lieksa, Tainiovaara Vuosina 1975-76 kairattujen syväkairausreikien tarkistetut koordinaatit R X Y h Z 301 7029 700,1 502 957,4 139,7 40,3 302 7029 699,5 503 029,5 144,7 35,3 303 7029 749,9 502 949,4 137,9 42,1 304 7029 749,9 502 949,4 137,9 42,1 305 7029 700,1 502 957 4 139,7 40,3 306 7029 674,7 503 038,1 145,9 34,1 307 7029 774,7 502 950,4 140,5 39,5 308 7029 774,7 502 950,4 140,5 39,5 309 7029 800,1 502 930,9 140,1 39,9 310 7029 800,1 502 930,9 140,1 39,9 311 7029 674,6 503 000,2 141,3 38,7 312 7029 825,2 502 930,6 142,0 38,0 313 7029 825,2 502 930,6 142,0 38,0 314 7029 774,7 502 918,8 137,8 42,2 Koordinaatit ovat linjoituskoordinaatteja, korkeudet N60 järjestelmässä, Z 0 = 180,0 m Otaniemi 1976-05-11 Juhani Kankaanpää