VARSINAIS-SUOMEN ELY-KESKUS KISKONJOEN VESISTÖN LINNUSTO- JA VIITASAMMAKKOSELVITYS 2011 AHLMAN. Konsultointi & suunnittelu

VARSINAIS-SUOMEN ELY-KESKUS KISKONJOEN VESISTÖN LINNUSTO- JA VIITASAMMAKKOSELVITYS 2011 AHLMAN Konsultointi & suunnittelu

SISÄLLYSLUETTELO Johdanto... 3 Tutkimusalueet... 3 Tutkimusmenetelmät... 5 Vesi- ja lokkilintulaskennat... 6 Kartoituslaskennat... 6 Yölaulajalaskennat... 7 Kiskonjoen ja Laukanlahden kosteikkolinnusto 2011... 7 Keväiset levähtäjät... 8 Lajikohtaista tarkastelua... 9 Uhanalaiset ja lintudirektiivin I-liitteen lajit... 13 Viitasammakkoselvitys... 13 Viitasammakon tunnistaminen... 13 Viitasammakon elinpiiristä... 14 Viitasammakko lainsäädännössä... 14 Tutkimusmenetelmät... 15 Tulokset... 15 Lähteet ja kirjallisuus... 17 Liitteet... 18 Liite 1. Reviirikartat 1 6... 18

JOHDANTO Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (ELY-keskus) johtaman ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston rahoittaman VELHO-hankkeen (Vesienja luonnonhoidon alueellinen ja paikallinen toteuttaminen Lounais-Suomen vesistöalueilla) tavoitteena on vesienja luonnonhoidon yhdistäminen ja kehittäminen Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa. VELHO-hankkeen toimeksiannosta selvitettiin kosteikkolinnusto Salon ja Raaseporin kuntien alueella sijaitsevalta Kiskonjoen vesistön Laukanlahden ja Kiskonjoen jokiosuuden osalta vuonna 2011. Selvitys taustoittaa alueelle laadittavaa hoito- ja käyttösuunnitelmaa. Tämän linnustoselvityksen tarkoituksena oli selvittää kohteiden pesimälinnusto vesi- ja kosteikkolinnuston osalta. Lisäksi maalinnuston osalta huomioitiin ns. arvolajistoa. Tehtävänä oli myös keväisten levähtäjämäärien selvitys pesimälaskentakertojen perusteella. Huomio kiinnitettiin kosteikkolinnuston ohella myös Natura 2000 -verkoston perusteena olleisiin lajeihin, lintudirektiivin I-liitteen lajeihin sekä Suomessa uhanalaisiksi luokiteltuihin lajeihin. Lintuinventointien ohella havainnoitiin myös viitasammakoita. Maastotyön suorittivat lintuihin syventyneet luontokartoittajat Risto Vilen, Sami Luoma ja Santtu Ahlman. Raportoinnista vastasivat Vilen ja Ahlman. TUTKIMUSALUEET Tutkimusalueena oli Salon ja Raaseporin kuntien alueella (kuva 1) sijaitsevan Kiskonjoen vesistön (FI0200083) Natura 2000 -alueeseen (309 ha) kuuluvat Laukanlahden (noin 73 ha) ja Kiskonjoen jokiosuus (23 km), pois lukien Saarenjärven alue joen keskivaiheilla (tutkimusalueen rajaus kuva 2 ja 3). Kohteen aluetyypit ovat SCI ja SPA. Kuva 1. Kiskonjoen vesistön sijainti (punainen alue). Paimio Kaarina Sauvo Salo Kiskonjoen vesistö Kemiönsaari Raasepori SYKE, ELY-keskukset Maanmittauslaitos lupa nro 7/MML/10 3

Natura-alueeseen kuuluu Kiskonjoen vesistö eli Kiskon Kirkkojärvestä mereen laskeva osuus. Kosken voimalaitoksen alapuolella Kiskonjoki laajenee yli neljä kilometriä pitkäksi kapeaksi järvimäiseksi suvannoksi, Saarenjärveksi. Saarenjärvi ei kuulunut tutkimusalueeseen. Tämän alapuolella on joen komein koski, Latokartanonkoski. Perniönjoki laskee Latokartanonkosken alapuolella Kiskonjokeen. Paikoin vesistöalueen osat ovat lähes luonnontilaisia. Kiskonjoen suistossa sijaitseva rehevä Laukanlahti on matala merenlahden pohjukka. Lahden keskustassa on suhteellisen kapea ruoikoiden, laidunniittyjen ja saravaltaisten luhtien reunustama avovesialue. TUTKIMUSMENETELMÄT Pesimälinnuston laskennat perustuivat valtakunnallista linnuston seurantaa varten kehitettyihin menetelmiin (Koskimies & Väisänen 1988) sekä tuoreimpiin suosituksiin (Mikkola-Roos & Niikkonen 2005). Linnustoselvityksen tavoitteena oli inventoida Laukanlahden pesimälinnusto viiden kartoituslaskentakerran menetelmällä. Lisäksi edellytettiin kolmea yölaulajalaskentaa. Muu jokiosuus inventoitiin kolme kertaa meloen Kiskon Aijalasta Laukanlahdelle saakka. Käytännön työt jokimelonnassa toteutettiin kahden henkilön voimin siten, että toinen laskija meloi Aijalasta Latokartanonkoskelle. Samaan aikaan toinen inventoi Latokartanonkosken jalkaisin ja jatkoi siitä inventointia meloen Laukanlahdelle, jossa hän suoritti lopuksi alueen Kuva 2. Kiskonjoen vesistön tutkimusalueen länsiosa. Natura-alueen raja on merkitty karttaan punaisella. Laukanlahti Jokiosuus, pesimälinnuston selvitys Laukanlahti, pesimälinnuston ja kevään levähtäjämäärien selvitys Latokartanonkoski Saarenjärvi SYKE, ELY-keskukset Maanmittauslaitos lupa nro 7/MML/10 Natura 2000 -rajaus Mittakaava 1:30000 0 600 1 200 1 800 2 400 m 4

linnustolaskennat niin ikään meloen. Kohteet saatiin edellä mainitulla menetelmällä inventoitua tehokkaasti ja kattavasti kolmessa päivässä kahden henkilön avulla. Osa-alueista molemmat ehti meloa kello 4.00 10.30 välisenä aikana. Laukanlahdella suoritettiin lisäksi meloen kolme yökuuntelua kello 0.00 4.00 välisenä aikana ja kaksi erillistä pesimälinnuston laskentaa (klo 4.00 10.00). Laskentapäivät löytyvät taulukosta 1. Kiskonjoen vesistö, itäosa Kiskonjoki melonta Laukanlahti pesimälinnut Laukanlahti yöaktiiviset 3.5. - x - 4.5. x x - 10.5. - x x 20.5. x x x 3.6. - x x 8.6. x x - Päivämäärä Taulukko 1. Maastoinventointien päivämäärät ja kohteet. Kunnat: Raasepori, Salo Jokiosuus, pesimälinnuston selvitys Saarenjärvi SYKE, ELY-keskukset Maanmittauslaitos lupa nro 7/MML/10 Natura 2000 -rajaus Mittakaava 1:30000 0 5 400 800 1 200 1 600 m Kuva 3. Kiskonjoen vesistön tutkimusalueen itäosa. Natura-alueen raja on merkitty karttaan punaisella.

Vesi- ja lokkilintulaskennat Kohteiden pesimälinnusto selvitettiin sekä vesilintu- että kartoituslaskennoin 3.5. 8.6. välisenä aikana. Vesilintulaskennat tehtiin yhtä aikaa kartoituslaskentojen kanssa Helsingin yliopiston eläinmuseon vuonna 2007 täydennettyjen laskentaohjeiden mukaisesti. Ohjeistuksen mukaan ensimmäinen laskenta tehdään huhti-toukokuun vaihteessa, toinen toukokuun puolivälissä ja kolmas toukokuun lopussa. Tarkat laskenta-ajankohdat määräytyivät kevään edistymisen mukaan Kiskonjoen osalta siten, että ensimmäinen laskentakierros toteutettiin 4.5., toinen 20.5 sekä kolmas 8.6. Laukanlahdella vesilinnut laskettiin jokaisella kuudella käyntikerralla (mukaan lukien maastoon perehtymiskäynti 3.5.). Parimääräarvio tehtiin kunkin lajin arvioitua pesinnän alkua lähimmän laskentakerran perusteella. Vesilintulaskennat pyritään ajoittamaan siten, että ne tehdään sinä ajankohtana, kun pesivät parit ovat asettuneet tutkimusalueelle, mutta koiraat ovat vielä naaraiden seurana. Haudonnan alettua koiraat lähtevät pois pesimäkosteikoilta. Vesilintujen parimäärän arviointi perustuu hyvin pitkälti havaittujen koiraiden määrään. Pesiviksi pareiksi tulkittiin seuraavat havainnot: yksinäinen koiras tai 2 4 koiraan parvi, pariskunta (puolisukeltajasorsat), juhlapukuinen koiras tai pariskunta (telkkä), yksinäinen lintu lähellä rantaa, pari, reviirikiista ja erikseen ääntelevät linnut (nokikana). Selvät muuttoparvet eriteltiin pois pesimälinnustosta. Sinisorsan, tavin ja telkän reviirit tulkittiin pääosin 4.5. tehtyjen laskentojen perusteella. Laukanlahdella arviossa tukeuduttiin myös 10.5. saatuihin havaintoihin. Myöhemmin pesintänsä aloittavien lajien, kuten haapanan, kohdalla arvio perustui ensisijassa 20.5. tehtyihin havaintoihin. Joitakin pesälöytöjä käytettiin myös tulkinnan apuna. Poikueita ei käytetty parimäärien tulkinnassa, koska vesilinnuilla poikueiden siirtymät voivat olla suuria. Viimeisessä laskennassa ei tulkittavia lajeja, kuten tukkakoskeloita havaittu, joten tästä laskennasta ei karttunut pesiviä pareja. Kartoituslaskennat Kartoituslaskentamenetelmä soveltuu hyvin rikkonaisten alueiden kartoituksiin. Menetelmä perustuu siihen, että kaikki pareiksi tulkittavat havainnot merkitään karttapohjalle. Mikäli havaintoja kertyi eri laskentakerroilla samalta paikalta, niin päällekkäisyyksien välttämiseksi nämä havainnot tulkittiin yhdeksi reviiriksi. Pareiksi tulkittiin seuraavat havainnot: laulava koiras, varoitteleva koiras, nähty koiras, varoitteleva naaras, nähty naaras, varoitteleva pari ja nähty pari. Kartoituslaskenta on tarkin mahdollinen linnustonselvitysmenetelmä, ja kolmen inventointikerran selvitystä voidaan pitää kohtuullisen tarkkana. Laukanlahdella tehty viiden laskennan kartoitus on kosteikkolintujen suhteen jo hyvin kattava. Kiskonjoella pariksi tulkittiin yksi samalla paikalla tehty reviirihavainto, koska kolmen laskentakerran menetelmässä laskentakertojen välit muodostuvat niin pitkiksi, että monet lajit saattavat olla lopettaneet jo laulunsa seuraavalla kartoituskerralla, eikä näin ollen luotettavasti toista reviirihavaintoa saada. Laukanlahdella varmistettuun reviiriin edellytettiin kaksi havaintoa viiden laskentakerran menetelmässä käyntikertojen toistuessa jo riittävän tiheään. Meloessa karttatulosteet pidettiin jatkuvasti esillä ja havaintoja kirjattiin nopeasti, riippuen veden virtaamisnopeudesta ja linnuston runsaudesta. Reviirit pystyttiin merkitsemään hyvin tarkasti käyttäen apuna GPS -vastaanotinta, jonka avulla kartalla pysyi vaivatta. Ilman laitetta 6

kartoittajan kulloinenkin sijainti olisi ollut hyvin haastavaa määrittää sillä syvästä jokiuomasta ei välttämättä havaitse ollenkaan maamerkkejä. Selvitysalue rajattiin siten, että mukaan otettiin Natura-rajauksen lisäksi vain joen välittömässä läheisyydessä reviiriään pitävät linnut. Tämä ei tuottanut vaikeuksia, sillä kosteikkolinnuston havainnoista valtaosa keskittyi pääsääntöisesti tiukasti joen tuntumaan ja vain harvan reviirin ydin jäi Natura-rajauksen rajan tuntumaan. Näidenkin reviirien voidaan tulkita ulottuvan Natura-alueelle. Laukanlahdellakin valtaosa havainnoista kertyi aluerajauksen sisäpuolelta Yölaulajalaskennat Laukanlahdella tehtiin kartoituslaskentojen lisäksi myös yölaulajalaskennat kello 0.00 4.00 välisenä aikana. Kahtena kertana yölaulajat laskettiin ennen erillisiä lahden pesimälinnustoinventointeja. Yhden kerran yöaktiiviset käytiin kuuntelemassa ennen jokimelontojen alkua (taulukko 1.) Menetelmä oli sinänsä sama kuin kartoituslaskennoissa, mutta maastoinventoinnit tehtiin pimeimpään aikaan keskellä yötä. Varsinaista lisäarvoa ei yölaulajalaskennoista kertynyt muutamaa taivaanvuohireviiriä lukuun ottamatta. KISKONJOEN JA LAUKANLAHDEN KOSTEIKKOLINNUSTO 2011 Vuonna 2011 Kiskonjoen pesimälajistoon kuului yhteensä neljä lajia vesilintuja. Pesiviä lokkilintuja ei joella havaittu. Muita kosteikkolajeja tavattiin kahdeksan lajia. Parimääräarviot esitetään taulukoissa 2 ja 3. Vesilinnuista havaintoja kertyi myös pesimättömistä laulujoutsen- ja kanadanhanhiparista. Lokkilinnuista merkittävä havainto oli Latokartanonkoskella 3.6. ruokaillut 110 naurulokkia. Lisäksi alueen ulkopuolisia kalatiiroja sekä kala-, harmaa- ja selkälokkeja tavattiin satunnaisesti ruokailemassa eri puolella jokea. Laukanlahdella tavattiin vesilintuja viisi lajia. Lokkilinnuista vain kalatiiran tulkittiin pesivän lahdella. Kosteikkolajeja lahdella pesi yhdeksän lajia. Parimääräarviot esitetään taulukoissa 2 ja 3. Lahdella liikkui pesimättömät laulujoutsen- ja kyhmyjoutsenparit. Lisäksi alueen ulkopuolella pesivä kyhmyjoutsen käyttäytyi aggressiivisesti alueen etelärajan tuntumassa. Lokkilinnuista mielenkiintoisin havainto oli jokisuulla ja lahdenperukassa kierrelleet kaksi selkälokkia. Laji pesinee läheisellä merialueella, koska kartoittaja pääsi todistamaan parittelua Taulukko 2. Tutkimusalueella vuonna 2011 pesineet vesi- ja lokkilinnut. Laji Kiskonjoki Laukanlahti Yhteensä Haapana (Anas penelope) 3-3 Harmaasorsa (Anas strepera) - 2 2 Tavi (Anas crecca) 13 1 14 Sinisorsa (Anas platyrhynchos) 28 4 32 Lapasorsa (Anas clypeata) - 1 1 Telkkä (Bucephala clangula) 18 3 21 Kalatiira (Sterna hirundo) - 1 1 Vesi- ja lokkilinnut yhteensä 62 12 74 7

Laji Kiskonjoki Laukanlahti Yhteensä Kaulushaikara (Botaurus stellaris) - 1 1 Ruisrääkkä (Crex crex) 1-1 Kurki (Grus grus) 2-2 Nokikana (Fulica atra) - 2 2 Töyhtöhyyppä (Vanellus vanellus) - 2 2* Taivaanvuohi (Gallinago gallinago) 1 4 5 Metsäviklo (Tringa ochropus) 4 1 5 Liro (Tringa glareola) 1-1 Rantasipi (Actitis hypoleuca) 25-25 Ruokokerttunen (Acrocephalus schoenobaenus) 112 26 138 Rytikerttunen (Acrocephalus scirpaeus) 1 6 7 Rastaskerttunen (Acrocephalus arundinaceus) - 2 2 Pajusirkku (Emberiza schoeniclus) 26 10 36 Kosteikkolajit yhteensä 173 54 227 Taulukko 3. Tutkimusalueella pesivän muun kosteikko- ja niittylajiston parimäärät vuonna 2011. * Lähipelloilla Natura-alueen tuntumassa. 3.5. selvitysalueen etelärajan tuntumassa. Lapintiiroja ja naurulokkeja käy säännöllisesti lahdella saalistamassa. Enimmillään havaittiin kuusi lapintiiraa ja kahdeksan naurulokkia. Yksittäinen punajalkaviklo havaittiin kaksi kertaa ja laji pesinee lähistöllä alueen ulkopuolella. Taulukossa 4 esitetään muuta tutkimusalueella pesivää arvokasta lajistoa. Pesimälajiston reviirien sijoittuminen on kuvattu liitekartoissa 1 6. Keväiset levähtäjät Selvityksen tavoitteena oli myös keväisten levähtäjämäärien selvitys pesimälaskentakertojen yhteydessä. Levähtämiseen soveltuvia alueita löytyy tutkimuskohteelta varsin niukasti. Varsinaisia luhtarantoja on vähän ja lisäksi avovesialueet ovat hyvin pienialaisia. Kohteen tuntumassa muutolla lepäilijät keskittynevät selvitysalueen ulkopuolisille Saarenjärven kosteikoille ja luhdille sekä Vähäjärven tulvaniityille. Selvitysalueella ei havaittu merkittäviä keväisiä levähtäjämääriä. Pesimälinnustoselvitysten ajankohta on keväisten levähtäjien selvittämisen kannalta osin myöhäinen. Myöhään muuttavien ja pesintänsä aloittavien levähtäjien selvittäminen on vielä mahdollista. Tällaisia ovat tyypillisesti sotkat, tukkakoskelo ja useat kahlaajat. 3.5. Laukanlahdella tavatut yhdeksän tukkasotkaa ovat käytännössä ainoat muutonaikaisiksi levähtäjiksi tulkittavat kosteikkolinnut. Natura-tietolomakkeella mainittuja lajeja ei levähtävinä havaittu kohdealueelta. Vähäiset havainnot lomakkeella mainituista säännöllisistä muuttolinnuista olivat Saarenjärven läpi meloessa havaitut harmaahaikara ja punajalkaviklot. Valtaosaa tietolomakkeella mainituista lajeista kuten heinätavia, jouhisorsaa, vikloja ja pikkulokkia tavattaneen Saarenjärvellä. Osa lajeista esiintynee aikaisin keväällä (metsähanhi), loppukesällä (nuolihaukka), syksyllä (harmaahaikara) tai talvella (koskikara). 8

Laji Kiskonjoki Laukanlahti Yhteensä Uuttukyyhky (Columba oenas) - 1 1* Käenpiika (Jynx torquilla) 6 1 7 Harmaapäätikka (Picus canus) 1-1 Palokärki (Dryocopus martius) 1 1 2** Pikkutikka (Dendrocopos minor) 2-2 Niittykirvinen (Anthus pratensis) - 2 2 Västäräkki (Motacilla alba) 29 3 32 Peukaloinen (Troglodytes troglodytes) 2-2 Satakieli (Luscinia luscinia) 13 3 16 Pensastasku (Saxicola rubetra) 9 5 14 Kivitasku (Oenanthe oenanthe) 1-1 Pensassirkkalintu (Locustella naevia) 1-1 Luhtakerttunen (Acrocephalus palustris) 3-3 Viitakerttunen (Acrocephalus dumetorum) 2-2 Kultarinta (Hippolais icterina) 7-7 Idänuunilintu (Phylloscopus trochiloides) 1-1 Pyrstötiainen (Aegithalos caudatus) 2-2 Punavarpunen (Carpodacus erythrinus) 4 3 7 Yhteensä 84 18 103 Taulukko 4. Tutkimusalueella pesivän muun arvokkaan lajiston parimäärät vuonna 2011. * Lähipelloilla Natura-alueen tuntumassa. ** Toinen Laukanlahden rantametsässä Natura-alueen tuntumassa. LAJIKOHTAISTA TARKASTELUA Haapana (Anas penelope) Kiskonjoella oli kolme pesivää paria (reviirikartta 1). Muuten lajia tavattiin hyvin harvakseltaan. Laukanlahdelta saatiin lisäksi yksi muutonaikainen havainto parista. Harmaasorsa (Anas strepera) Ainoat havainnot lajista olivat loppukevään kaksi koiraslintua Laukanlahdella (reviirikartta 1), joten parimääräksi jäi kaksi. Tavi (Anas crecca) Pesiviä tavipareja oli Kiskonjoella 13 ja Laukanlahdella yksi (reviirikartta 1). Sinisorsa (Anas platyrhynchos) Kiskonjoen 28 ja Laukanlahden neljä paria saivat sinisorsan nousemaan tutkimusalueen runsaimmaksi vesilintulajiksi (reviirikartta 1). Lisäksi havaittiin yksi viiden koiraan parvi, josta ei reviiritulkintaa enää voitu tehdä. 9

Lapasorsa (Anas clypeata) Vain parhaimmilla lintuvesillä tavattavaa lapasorsaa pesi Laukanlahdella yksi pari (reviirikartta 1). Telkkä (Bucephala clangula) Kiskonjoella 18 ja Laukanlahdella kolme paria (reviirikartta 1). Kaulushaikara (Botaurus stellaris) Yksi puhaltelija havaittiin Laukanlahdelta Kiskonjokisuussa (reviirikartta 2) miltei jokaisella havaintokerralla. Muita havaintoja lajista saatiin tutkimusalueen ulkopuolelta Saarenjärveltä ja toinen kuului Aijalaan ilmeisesti Kiskon Kirkkojärveltä. Ruisrääkkä (Crex crex) 20.5. Kiskonjoella Aijalassa rääkkä raksutteli luhdalla aivan vesirajassa (reviirikartta 2). Nokikana (Fulica atra) Laukanlahden pohjukassa pesi kaksi paria nokikanoja (reviirikartta 2). Kyseessä on ainoat havainnot lajista. Kurki (Grus grus) Kiskonjoelta löytyi kaksi pesivää paria (reviirikartta 2). Viimeisellä melontakerralla tehtiin myös kaksi poikuehavaintoa. Laukanlahdelta tehtiin lisäksi havaintoja pesimättömistä kurjista. Töyhtöhyyppä (Vanellus vanellus) Kaksi paria aloitteli pesintää Laukanlahden itäpuoleisella peltolohkolla (reviirikartta 2), mutta pesinnät tuhoutuivat kevätkylvöjen yhteydessä. Taivaanvuohi (Gallinago gallinago) Vaikeasti arvioitavaa lajia tulkittiin pesivän neljä paria Laukanlahdella (reviirikartta 2). Kiskonjoen Aijalassa mäkätteli yksi lajin edustaja. Metsäviklo (Tringa ochropus) Metsävikloja havaittiin yllättävän niukasti. Kiskonjoella oli neljä paria ja Laukanlahden perukassa yksi pari (reviirikartta 3). Liro (Tringa glareola) Yksi pesivä pari havaittiin. Havainto tulkittiin soidintavasta linnusta Kiskonjoen Slussinkosken suvannon laajahkolla luhdalla 20.5. (reviirikartta 3) Rantasipi (Actitis hypoleucos) Lajin reviirejä löytyy melko tasaisesti pitkin jokireittiä (reviirikartta 3). Reviirimääräksi tuli 25. Kalatiira (Sterna hirundo) Kalatiira jäi ainoaksi tutkimusalueella pesiväksi tulkituksi lokkilinnuksi. Yksi pari pesi Laukanlahdella (reviirikartta 3). 10

Uuttukyyhky (Columba oenas) Uuttukyyhky soidinteli Laukanlahden länsipuolen metsikössä lähes jokaisella laskentakerralla (ei reviirikarttaa). Käenpiika (Jynx torquilla) Harvinaistuneen käenpiian seitsemän reviiriä on huomattava määrä (reviirikartta 3). Kiskonjoen ympäristön monipuolinen maaseutu tarjoaa kosolti lajille sopivaa elinympäristöä. Harmaapäätikka (Picus canus) Ehkä hieman yllättäen lajista saatiin vain yksi pesimähavainto. Yksi pari huuteli ja rummutteli aivan Saarenjärven tuntumassa (reviirikartta 3). Selvitysaika on tikkoja ajatellen hiukan myöhäinen ja monet tikat ovat jo toukokuussa lopettaneet reviiriääntelyn. Ne ovat hyvin piilottelevia pesinnän jo käynnistyttyä. Pikkutikka (Dendrocopos minor) Kaksi reviiriä varmistettiin Kiskonjoelta (reviirikartta 4). Havaintomäärä jäi tälläkin tikalla niukaksi selvitysajankohdasta johtuen. Jokivarressa myös pikkutikalle löytyy runsaasti soveliasta elinympäristöä. Palokärki (Dryocopus martius) Havaintoja kertyi jonkin verran kaukaa selvitysalueen tuntumasta. Lisäksi Kiskonjoella oli reviiri jokivarressa ja Laukanlahden itäpuolen metsikössä toinen (ei reviirikarttaa). Niittykirvinen (Anthus pratensis) Voimakkaasti taantuva niittyjen peruslintu oli täälläkin harvalukuinen. Pesiviä pareja havaittiin vain kaksi Laukanlahdelta (reviirikartta 4). Västäräkki (Motacilla alba) Kaikenlaisten rantojen peruslajia oli yllätyksettömästi pitkin jokivartta 29 paria ja Laukaanlahdella kolme paria (reviirikartta 4). Peukaloinen (Troglodytes troglodytes) Peukaloisen kaksi reviiriä oli yllättävän vähäinen Kiskonjoen rehevien ja lehtomaisten rantametsiköihin määrään nähden (reviirikartta 4). Satakieli (Luscinia luscinia) Satakielten 16 yksilöä voidaan pitää melko vähäisenä määränä (reviirikartta 4). Yöaktiivisena lajina osa satakielistä oli oletettavasti lopettanut laulunsa selvitysaamujen loppupäässä. Pensastasku (Saxicola rubetra) Pensastaskureviirejä kertyi mukavasti 14 kappaletta, mikä kertoo rantamaiden runsaasta laidunnuksesta ja perinnebiotooppien runsaasta tarjonnasta (reviirikartta 4). Kivitasku (Oenanthe oenanthe) Taantuneesta kivitaskusta tehtiin jokivarressa yksi reviirihavainto (reviirikartta 5). 11

Pensassirkkalintu (Locustella naevia) Aijalassa ilahdutti lajin ainoa reviirilaulaja 20.5. (reviirikartta 5). Ruokokerttunen (Acrocephalus schoenobaenus) Tutkimusalueelle asettui pesimään 38 paria (reviirikartta 5). Rytikerttunen (Acrocephalus scirpaceus) Laukanlahdella rytikerttunen esiintyi kuuden reviirin voimin. Kiskonjoella Aijalassa oli lisäksi yksi reviiri (reviirikartta 5). Luhtakerttunen (Acrocephalus palustris) Kolme taidokasta lurittelijaa havaittiin Kiskonjoella 8.6. (ei reviirikarttaa). Viitakerttunen (Acrocephalus dumetorum) Kaksi reviiriä löydettiin 8.6. Kiskonjoella (reviirikartta 5). Rastaskerttunen (Acrocephalus arundinaceus) Vaateliaalla ja parhaimpien ruoikoiden lajilla oli kaksi reviiriä Laukanlahdella (reviirikartta 5). 8.6. kartoittaja havaitsi pesää rakentaneen parin, jonka koiras lisäksi kahakoi viereisen reviirin laulavan koiraan kanssa. Taulukko 5. Tutkimusalueella vuonna 2011 pesineet lintudirektiivin I-liitteen lajit ja uhanalaislajit. NT = silmälläpidettävä, VU = vaarantunut ja EVA = Suomen erityisvastuulaji. Laji Lintudirektiivin I-liite EVA Haapana (Anas penelope) - - x 2 - Tavi (Anas crecca) - - x 13 1 Telkkä (Bucephala clangula) - - x 18 3 Kalatiira (Sterna hirundo) x - x - 1 Kaulushaikara (Botaurus stellaris) x - - - 1 Ruisrääkkä (Crex crex) x - x - - Kurki (Grus grus) x - - 2 - Liro (Tringa glareola) x - x 1 - Rantasipi (Actitis hyopleucos) - x [NT] x 25 - Käenpiika (Jynx torquilla) - x [NT] - 6 1 Harmaapäätikka (Picus canus) x - - 1 - Palokärki (Dryocopus martius) x - - 1 1 Niittykirvinen (Anthus pratensis) - x [NT] - - 2 Kivitasku (Oenanthe oenanthe) - x [VU] - 1 - Rastaskerttunen (Acrocephalus arundinaceus) - x [VU] - - 2 Punavarpunen (Carpodacus erythrinus) - x [NT] - 4 3 Uhanalaisuusluokka Kiskonjoki Laukanlahti Yhteensä 7 lajia 6 lajia 7 lajia 74 paria 15 paria 12

Kultarinta (Hippolais icterina) Valtaosa Kiskonjoen seitsemästä reviiristä sijaitsi Latokartanon hienossa lehdossa (reviirikartta 6). Idänuunilintu (Phylloscopus trochiloides) Idänuunilintu lauloi Kiskonjoen jylhimmässä rotkolaaksossa Latokartanonkosken tuntumassa 20.5. (reviirikartta 6). Pyrstötiainen (Aegithalos caudatus) Kaksi reviiriä merkittiin Latokartanon maisemista (reviirikartta 6). Punavarpunen (Carpodacus erythrinus) Alueella oli yhteensä seitsemän reviiriä, joista neljä Kiskonjoelta ja kolme Laukanlahdelta (reviirikartta 6). Pajusirkku (Emberiza schoeniclus) Kiskonjoen vesistön alueelta merkittiin yhteensä 26 pajusirkkuparia (reviirikartta 6). UHANALAISET JA LINTUDIREKTIIVIN I-LIITTEEN LAJIT Edellisellä sivulla olevassa taulukossa esitellään vuoden 2011 selvityksessä havaitut erityistä huomiota ansaitsevat lajit. VIITASAMMAKKOSELVITYS Viitasammakon tunnistaminen Viitasammakko (Rana arvalis) muistuttaa ulkonäöltään huomattavasti sammakkoa (Rana temporaria), mutta se voidaan erottaa tiettyjen tuntomerkkien avulla. Viitasammakko on teräväkuonoinen ja takajalkojen räpylöiden ulkopuolelle jää 2,5 3 varvasluuta. Sammakolla niitä on korkeintaan kaksi. Lisäksi jalkapohjan sisäsyrjässä on kova ja kookas metatarsaalikyhmy (jalkapöydän luu), joka on vähintään puolet sisimmän varpaan pituudesta. Värituntomerkit ovat haastavampia, mutta kutevilla koirailla on usein sinertävä kurkku. Toisinaan lähes koko ruumis saattaa olla varsin selvästi sinertävän sävyinen. Parhain tuntomerkki on koiraan tunnusomainen soidinääni voup, voup, voup.... Se on hidastempoinen ääni, joka muistuttaa uppoavaa pulloa. Lajin havaitsee parhaiten nimenomaan soidinäänen perusteella, sillä elintavoiltaan se on varsin piilotteleva ja arka. Laji voidaan tunnistaa myös melko luotettavasti mätimunista eli kudusta. Viitasammakolla ne kelluvat välivedessä ja ovat jokseenkin pieniä. Sammakon kutu on tyypillisesti selvästi kookkaampaa ja se on aivan veden pinnassa. Rupikonnan (Bufo bufo) kutu on usean metrin mittaista helminauhaa, joka poikkeaa suuresti viitasammakon ja sammakon mätimunista. 13

Viitasammakon elinpiiristä Viitasammakko on mieltynyt erityisesti reheviin vesistöihin, ja sitä pidetäänkin usein nimenomaan rehevien lintujärvien lajina. Se suosii kuitenkin myös hieman karumpia lampareita, mutta kutupaikaltaan se vaatii riittävästi suojaisaa kasvillisuutta. Pienet kosteat painanteet tai vaikkapa ojat eivät sille kelpaa muuta kuin liikkumisreitiksi. Viitasammakko on hyvin paikkauskollinen laji, joka pysyttelee vain muutaman neliökilometrin alueella läpi vuoden. Talvehtimaan viitasammakot hakeutuvat huomaamattomasti syys-lokakuussa, jolloin ne katoavat sopivien vesistön pohjiin muun muassa kivien alle. Viitasammakot kerääntyvät muiden sammakoiden tavoin ryhmäsoitimelle jo hyvin varhain keväällä, kun jääpeite sulaa ja yöpakkaset laantuvat. Sopivia kutupaikkoja ovat muun muassa rehevät luhtarannat, ilmaversoiskasvillisuuden laiteilla olevat suojaisat sopukat ja muut vastaavat paikat. Mätimunaklimpit ovat usein vesirajalla vesisammalten ja muun kasvillisuuden lomassa. Viitasammakoiden liikehtimistä on tutkittu hyvin vähän, mutta eräiden eurooppalaisten tutkimusten (Kovar ym. 2009) mukaan keskimääräinen liikkumismatka on noin 1 000 metriä. Liikkumisreitteinä ne käyttävät usein kosteita ja suojaisia ojia, mutta esimerkiksi kuiville mäntykankaille ne nousevat ilmeisesti harvoin. Kesänsä viitasammakot viettävät vesistöjen lähellä rannoilla, rantapensaikoissa, tuoreissa metsissä, soilla ja pelloilla. Ravinnonsaantimahdollisuudet vaikuttavat lajin elinpiirin valintaan. Kutupaikoilta poistuvien ja niillä kesää viettävien yksilöiden prosentuaalisia suhteita ei tiedetä. Todennäköisesti viitasammakot pysyttelevät mahdollisimman lähellä kutu- ja talvehtimispaikkoja jotka voivat sijaita samalla järvellä mikäli ravintoa on riittävästi tarjolla. Viitasammakon kudusta kehittyy toukkia noin kolmessa viikossa. Toukkavaihe kestää keskimäärin 2 3 kuukautta, riippuen kesän sääolosuhteista. Toukkien muodonmuutoksen jälkeen pienet sammakot nousevat yleensä maalle, mutta niiden liikehtimisestä on niukasti tietoja saatavilla. Viitasammakko lainsäädännössä Viitasammakko kuuluu EU:n luontodirektiivin liitteen IV(a) mukaisiin lajeihin, joihin kuuluvien yksilöiden luonnossa selvästi havaittavien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on uuden luonnonsuojelulain (49 ) mukaisesti kielletty. IV(a)-liitteen lajit ja niiden elinympäristöt ovat tiukasti suojeltuja. Luonnonsuojelulain mukaan paikallinen ELY-keskus voi yksittäistapauksissa myöntää poikkeusluvan, vaikka toiminta aiheuttaisikin varmuudella haittaa direktiivilajille. Edellytyksenä on kuitenkin se, että hanke koskee yleistä etua ja muuta tyydyttävää ratkaisua ei ole. Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) uhanalaisuusluokituksessa viitasammakko on elinvoimainen (LC, Least Concern). Suomalaisessa uhanalaisuusluokituksessa viitasammakkoa ei ole luokiteltu uhanalaiseksi tai vaarantuneeksi lajiksi (Rassi ym. 2010). 14

Tutkimusmenetelmät Viitasammakkoselvityksen maastoinventoinnit tehtiin linnustolaskentojen yhteydessä 4.5. ja 10.5. Maastotyöt keskittyivät varhaiseen aamuun ja aamupäivään klo 4.00 10.30 väliseen aikaan. Selvitys tehtiin yksinomaan mahdollisia soidinääniä kuunnellen, eikä erillisiä lisääntymispaikkojen etsintöjä tehty. Tulokset Tutkimusalueelta löydettiin soidintavia viitasammakoita kahdesta eri paikasta. Aijan Pyykylässä (kuva 4) kuultiin vain yhden yksilön soidinpulputusta 4.5. Sen sijaan Laukanlahden eteläosassa (kuva 5) on hyvin elinvoimainen lisääntymisalue, sillä siellä kuultiin yhteensä satoja pulputtajia 10.5. Kuva 4. Viitasammakojen elinpiiri (punainen alue) Aijalassa Kiskonjoen varrella. 15

Kuva 5. Viitasammakojen elinpiiri (punainen alue) Laukanlahdella. 16

LÄHTEET JA KIRJALLISUUS Koskimies, P. & Väisänen, R.A. 1988: Linnuston seurannan havainnointiohjeet. 2. uusittu painos. Helsingin yliopiston eläinmuseo, Helsinki. Kovar, R., Brabec, M., Vita, R. & Bocek, R. 2009: Spring migration distances of some Central European amphibian species. Amphibia-Reptilia 30: 367 378. Kwet, A. 2009: European Reptile and Amphibian Guide. New Holland Publishers. United Kingdom. Leivo, M., Asanti, T., Koskimies, P., Lammi, E., Lampolahti, J., Mikkola-Roos, M. & Virolainen, E. 2002: Suomen tärkeät lintualueet FINIBA. BirdLife Suomen julkaisuja nro 4. Suomen graafiset palvelut, Kuopio. Mikkola-Roos, M. & Niikkonen, T. (toim.) 2005: Kosteikkojen kunnostuksen ja hoidon parhaat suositukset kuudella Life-kohteella Suomessa Life CO-OP -hankkeen tulokset. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 149. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen Ympäristö 742. Ympäristöministeriö. Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Ympäristöopas 109. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. 17

Liite 1. Reviirikartat. 0 250 500 m Reviirikartta 1 (1/4). Haapanan (2 paria), harmaasorsan (2 pr), tavin (14 pr), sinisorsan (32 pr), lapasorsan (1 pr) ja telkän (21 pr) reviirit. Haapana Harmaasorsa Tavi Sinisorsa Lapasorsa Telkkä 18

Reviirikartta 1 (2/4). Haapanan (2 paria), harmaasorsan (2 pr), tavin (14 pr), sinisorsan (32 pr), lapasorsan (1 pr) ja telkän (21 pr) reviirit. Haapana Harmaasorsa Tavi Sinisorsa Lapasorsa Telkkä 19

Reviirikartta 2 (1/4). Kaulushaikaran (1 pari), ruisrääkän (1 pr), nokikanan (2 pr), kurjen (2 pr), töyhtöhyypän (2 pr) ja taivaanvuohen (5 pr) reviirit. Kaulushaikara Ruisrääkkä Nokikana Kurki Töyhtöhyyppä Taivaanvuohi 22

Reviirikartta 3 (1/4). Metsäviklon (5 paria), liron (1 pr), rantasipin (25 pr), kalatiiran (1 pr), käenpiian (7 pr) ja harmaapäätikan (1 pr) reviirit. Metsäviklo Liro Rantasipi Kalatiira Käenpiika Harmaapäätikka 26

Reviirikartta 4 (1/4). Pikkutikan (2 paria), niittykirvisen (2 pr), västäräkin (32 pr), peukaloisen (2 pr), satakielen (16 pr) ja pensastaskun (14 pr) reviirit. Pikkutikka Niittykirvinen Västäräkki Peukaloinen Satakieli Pensastasku 30

Reviirikartta 5 (1/4). Kivitaskun (2 pari), pensassirkkalinnun (1 pr), ruokokerttusen (138 pr), rytikerttusen (7 pr), viitakerttusen (2 pr) ja rastaskerttusen (2 pr) reviirit. Kivitasku Pensassirkkalintu Ruokokerttunen Rytikerttunen Viitakerttunen Rastaskerttunen 33

Reviirikartta 6 (1/4). Kultarinnan (7 paria), idänuunilinnun (1 pr), pyrstötiaisen (2 pr), punavarpusen (7 pr) ja pajusirkun (36 pr) reviirit. Kultarinta Idänuunilintu Pyrstötiainen Punavarpunen Pajusirkku 38