Maitoyrittäjien opintomatka keväiseen Etelä-Ruotsiin 8.-9.4.2015 Rosdala Gård Pääkohteena matkalla oli hyvästä managementistä ja korkeasta tuotoksesta tunnettu Rosdala Gård, jossa on 600 lehmää. Holsteinpainotteisen karjan päivätuotos on 37,5 kg. Tilan eläimet on hajautettu eri paikkoihin. Pääkeskuksessa, Rosdalassa, on lypsävät sekä vasikat 4 kuukauden ikään asti. 4 kuukauden ikään tultuaan vasikat siirretään Alleaborgiin, jossa ovat myös umpilehmät. Alleaborgista nuorkarja siirretään 8-10 kuukauden iässä Hallingsbergiin, jossa hiehot siemennetään ja siirretään ennen poikimista Rosdalaan. Myös umpilehmät siirretään Rosdalaan poikimaan. Vasikkala, johon vasikat siirretään viikon ikäisenä, on vanha konesuoja, jossa vasikat ovat yksilöittäin igluissa. Iglut on merkitty erivärisin nauhoin. Jokaiselle värille on oma merkityksensä. Esimerkiksi punainen tarkoittaa juomarehulta vieroitettavaa vasikkaa ja vihreä sitä, että vasikka tarvitsee elektrolyyttejä. Iglurivien väleissä näkyy myös lippuja, jotka merkkaavat samalla viikolla syntyneet vasikat. Tilan omistajat kertovat igujen olevan hyvät vasikoille, mutta huonot työntekijöille. Heillä onkin suunnitteilla rakentaa uusi vasikkala mahdollisimman yksinkertaisilla ratkaisuilla. Vasikat juotetaan maitojauheesta tehdyllä juomarehulla kolme kertaa päivässä. Tilan omaa myslisekoitusta vasikat alkavat saamaan 1-2 viikon iässä. Seos, joka on Keenan Systemin ruokintasuunnittelijan tekemä, sisältää soijaleikettä, vehnää, ohraa, kivennäisiä, melassia ja olkea. Seoksen kuiva-ainepitoisuus on n. 85 % ja se sisältää energiaa yli 12 Mj/kg ka. Myslissä on myös korkea E-vitamiinipitoisuus. Vasikat eivät saa erikseen karkearehua. Vastasyntyneet vasikat saavat 4 litraa ternimaitoa letkulla. Lehmävasikat saavat testattua ja laadukasta ternimaitoa. Sonneille juotetaan hiehojen ternimaidot, jotka ei välttämättä sisällä riittävästi vasta-aineita. Tilalla onkin todettu sonnivasikoiden kuolleisuuden olevan 5-6 kertaa suurempi kuin lehmävasikoiden. Vasikat viettävät ensimmäiset 5-7 päivää yksilökarsinoissa poikimaosaston lähellä, jossa niille juotetaan ternimaidot ja maidot, jotka eivät kelpaa vielä tankkiin. Talvella vasikkalassa esiintyy rota- ja koronavirusta. Pälvisilsaa vastaan vasikat rokotetaan. Vasikat ovat vasikkalassa 9 viikon ikään asti. Ne vieroitetaan maidolta 8 viikkoisina, mutta stressin lievittämiseksi vasikat siirretään uuteen paikkaan vasta viikko vieroituksen jälkeen. Uudessa paikassa vasikat ruokitaan samalla myslisekoituksella vielä noin kuukauden, jonka jälkeen siirrytään lehmien appeeseen. Vasikkatilat putsataan ja kuivadesinfioidaan siirtojen jälkeen.
Lehmien keskimääräinen ummessaoloaika tilalla on 56 päivää, joista suurimman osan umpilehmät viettävät Alleaborgissa. Lypsykauden lopussa lehmät ehdytetään lypsämällä vain joka toinen päivä kolme viikon ajan. Viimeisellä lypsykerralla kaikille laitetaan umpituubit, jonka jälkeen ne siirretään Rosdalasta umpilehmien joukkoon. Yhtäkkinen ryhmän, ruokinnan ja ympäristön muutos saa lehmät ehtymään. Näin toimitaan myös korkeatuottoisten lehmien kanssa. Rosdalassa on todettu, että lypsykautta ei kannata venyttää, vaikka lehmän päivätuotos jatkuisi korkeana pitkälle yli keskimääräisen lypsykauden. Sopiva lypsy- ja lepokauden suhde edesauttaa seuraavankin lypsykauden tuotosta. Lehmät, joilla on korkea tuotos, tiineystarkistetaan uudelleen ennen umpeutusta. Umpilehmät saavat 5-6 kg ka lypsävien apetta, 5 kg ka olkea, sekä rankkia, soijaa ja umpilehmille tarkoitettua kivennäistä. Umpilehmät tuodaan takaisin Rosdalaan tunnutusosastolle noin kolme viikkoa ennen poikimista. Osastolla on suuri olkipohjainen makuualue, jossa lehmät makaavat ryhmässä. Työntekijät, jotka ajavat lehmiä lypsylle tai juottavat vasikoita, käyvät tarkistamassa poikima-alueen joka tunti. Poikivat siirretään omaan osastoon poikimaan rauhassa. Apua annetaan vain tarvittaessa. Vastapoikineelle eläimelle annetaan lehmien apetta, olkea ja melassia. Annos tarjotaan erillisestä astiasta, jotta voidaan seurata lehmän syömistä poikimisen jälkeen. Lisäksi poikineille annetaan heti poikimisen jälkeen vettä, jossa on kalsiumpropionaattia ja kaliumkloridia. Jos lehmä ei juo itse, se letkutetaan. Näiden lisäksi kuntoluokassaan yläkäyrällä oleville hiehoille sekä useammin poikineille lehmille annetaan kalsiumbolus. Poikineet siirretään seuraavan lypsyn jälkeen ryhmiin, jos kaikki näyttää hyvältä. Rosdalassa on myös mahdollista lypsää vastapoikineet poikimakarsinassa, mikäli tarpeellista. Tilallisten haaveena on rakentaa hiekkapohjainen sairaskarsina halvaantuneille, tai muuten sairaille lehmille. Lypsyssä olevat lehmät ryhmitellään tietyin periaattein. Ensikot siirretään poikimisen jälkeen omaan ryhmään, jossa ne viettävät ensimmäiset 30 päivää. Näin hiehot voivat totutella lypsylehmän elämään ilman vanhempien yksilöiden dominanssia. Yhdessä ryhmässä, joka sijaitsee lähellä lypsyasemaa, ovat vanhemmat lehmät. Vanhempien lehmien ryhmässä on parsissa parsipedit. Aureus-ryhmässä lehmiä on 80-90. Ryhmät pyritään pitämään mahdollisimman muuttumattomina, jotta ne pysyvät sosiaalisesti stabiileina, eikä turhia kahinoita pääse syntymään. Lehmät, joiden poikimisessa on ilmennyt jotain ongelmia, saavat kaulaansa punaisen
nauhan. Nauha indikoi sitä, että niitä yksilöitä on seurattava erityisen tarkasti poikimisen jälkeen. Merkityltä lehmiltä käydään muun muassa mittaamassa kuume päivittäin. Kaikki lypsävät ruokitaan samalla appeella huolimatta niiden tuotoksesta. Olki silputaan erikseen ennen apevaunuun lisäämistä. Tällä keinolla korren pituus saadaan tavoitteelliseen 5 senttimetriin ja se myös vähentää appeen sekoituksen määrää. Olki halutaan silputa pieneksi, jotta lehmät eivät valikoisi maittavampia komponentteja rehuseoksesta. Tilalla on Keenanin apevaunu, joka on varusteltu vaa alla ja verkkoyhteydellä. Näin kaikki käytetyt komponentit tallentuu koneelle, ja rehukirjanpito helpottuu. Lypsävien kuiva-aineen syöntikyky on keskimäärin 24,4 kg. Tilalla ei olla tingitty apekustannuksista alhaisen maidonhinnan vuoksi. Rosdalassa on erittäin edullisesti toteutettu uusi verhoseinäinen lypsykarjahalli. Hallin kaikki rakenteet on itse tehtyjä. Parrenerottajien tekemiseen meni päivä ja kustannukset puolittuivat verrattuna siihen, että ne olisi ostettu ulkopuolelta. Hallissa on 370 parsipaikkaa. Yhden parsipaikan hinnaksi tuli 1 500. Hintaan on laskettu mukaan oma työ. Pihatto on 97 metriä pitkä ja 40 metriä leveä, katto on eristetty. Ruokintapöydän edessä kulkeva käytävä on 5,2 metriä, takakäytävä 3,5 metriä ja poikkikäytävät leveydeltään 5,2 metriä. Lattiassa on 1 % kaato. Lattia on uritettua betonia, ja käytävät puhdistetaan pienkuormaajalla työnnettävällä kumirenkaalla 3 kertaa päivässä. Raappaa ei haluttu laittaa, koska sen toimivuudesta hiekan kanssa ei ollut takuita. Uudessa hallissa lehmät makaavat siis hiekkaparsissa. Parsissa on hiekkaa n. 25 cm, alla on betonia. Tilalla menee viikossa 55 tonnia hiekkaa. Hiekkaa lisätään parsiin 3 kertaa viikossa. Parsiin käytettävä hiekka on hienojakoista, jonka vuoksi isäntäpari ajatteli hiekan sekoittuvan lietteeseen. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan lietealtaan tyhjennyttyä pohjalle jäi metri hiekkaa. Keskellä oli lisäksi 2,5 metrin hiekkakasa. Tilalla ei kuitenkaan aiota investoida separaattoriin, sillä hiekat saatiin helposti kaivurilla päivässä pois. Hiekkaparsiin ollaan tilalla erittäin tyytyväisiä. Jo pelkästään yhden ryhmän siirtäminen hiekkaparsille on nostanut koko karjan keskimääräistä päivätuotosta 3 kilolla. Tavoitteena onkin siirtyä parsimatoista ja olki-/kutterikuivikkeesta hiekkaparsiin muissakin halleissa. Tilalla lypsetään BouMaticin 2 * 24 paikkaisella takaalypsyasemalla. Alkuun isäntäpari mietti karuselliasemaa, mutta kuitenkin he tulivat siihen tulokseen, että BouMatic voisi olla toimintavarmempi. Lehmät lypsetään kolmesti päivässä. Aamulypsy alkaa klo 5, päivälypsy klo 13
ja illalla lypsy alkaa klo 21. Tilan väen mukaan asema on nykyiselle lehmämäärälle turhan suuri. Lehmämäärän tuplauksella asemasta voitaisiin saada tehot irti. Myös lypsytyö on tällä hetkellä liian hidasta. Tilalla kiinnitetäänkin nyt huomiota lypsyrutiineihin ja pyritään yhdenmukaistamaan toimintaa. Lypsytyöntekijät ovat liettualaisia urakoitsijoita. Lisäksi tilalla on yksi kotimainen työntekijä. Työntekijöissä on melko suuri vaihtuvuus. Isäntäpari kouluttaa jokaisen uuden työntekijän itse ja samalla tehdään sopimus, jossa sitoudutaan noudattamaan tilan periaatteita. Alkoholin käyttö ja alkoholin vaikutuksen alaisena olo työpaikalla, sekä eläinten lyöminen on ehdottomasti kielletty. Tilan työntekijöille halutaan opettaa myös työtovereiden kunnioitus puolin ja toisin. Kaikki työntekijät ovat tasa-arvoisia. Myös navetassa oikealla tavalla käyttäytyminen on Rosdalassa tärkeää. Huutaminen ja juokseminen ei ole sallittua, näin eläimet pysyvät rauhallisina ja ovat tasapainoisempia. Aikaisemmin tilalla oli henkilöitä, joilla oli enemmän vastuuta, mutta silloin alkoi ilmenemään toisten työntekijöiden pompotusta. Tilalla pyritään pitämään organisaatio ohuena ja luomaan työntekijöille työpaikka, missä on hyvä olla. Rosdala Gård oli erinomainen vierailukohde, jossa selkeästi on ajateltu managementia, työntekijöitä, sekä ympärillä olevaa kyläyhteisöä. Rosdalalla on omat Facebook-sivut, joiden avulla he muun muassa viestivät naapureille milloin he levittävät lantaa. Tämä on saanut yhteisössä hyvän vastaanoton. Isäntäväki on asialleen omistautuneita ja haluavat jatkuvasti kehittää toimintaansa. Tilalla pidetään tarkkaa kirjaa työtunneista ja toteutuneista töistä. Lukujen perusteella lasketaan tilalle eri tunnuslukuja. Näitä lukuja laskee myös 6-7 tilaa, joiden kanssa Rosdalan väki tekee vertailua tietyin väliajoin, ja näiden perusteella pyrkii kehittymään. Carlsro Gård Carlsro Gård on 4 robotin lypsykarjatila, jonka nykyinen isäntäpari on omistanut vasta 2 vuotta. Tilan motto on Jos pidät huolta lehmistä, ne pitävät huolta sinusta. Isäntäväki selvästi noudattaa mottoaan, sillä eläimet näyttävät voivan hyvin. Vuonna 2010 tilalle tuli ensin kaksi robottia ja myöhemmin tila on laajentanut 4 robottiin. Kaikki robotit ovat Lelyn A3 Next mallisia. Tässä holsteinpainotteisessa karjassa on lehmiä lypsyssä tällä hetkellä 240 ja päivätuotos per lehmä noin 36-37 kiloa. Viime vuonna hiehoille ja umpilehmille on rakennettu uusi täyseristetty halli. Aikaisemmin eläimiä oli neljässä eri paikassa, mutta uuden hallin myötä kaikki eläimet on saatu kotipihaan. Emännän ja isännän lisäksi tilalla on kaksi työntekijää. Konetyöt hoitavat urakoitsijat,
sillä tilalla halutaan keskittyä eläimiin. Tilalla tuotetaan n. 2,5 miljoona kiloa maitoa vuodessa. Yksi robotti tuottaa siis noin 625 tuhatta kiloa. Isäntäväki on myös laskenut, että yksi henkilötyötunti tuottaa n. 600 kiloa maitoa. Lypsylehmät on ryhmitelty utareterveyden mukaan 4 eri ryhmään. Vastapoikineet menevät automaattisesti parhaan utareterveyden ryhmään. Lehmiä ryhmissä on noin 55 per ryhmä ja niitä siirrellään mikäli yksilöiden utareterveyteen tulee muutoksia. Solut pyörii tällä hetkellä 250-300 tuhannessa. Lypsyjä per lehmä per päivä on noin 3, mikä on tilan tavoitekin. Mitä enemmän lypsykäyntejä on, sitä enemmän maitoa saadaan. Kovimmat lypsäjät käyvät robotilla 4,5 kertaa päivässä. Ajettavia lehmiä tilalla on suunnilleen 5-10 päivässä. Luku riippuu hyvin pitkälti hiljattain poikineiden hiehojen määrästä. Hiehoja aloitetaan siementämään 14 kuukauden iässä. Siemennyksiä per tiineys on hiehoilla 1,6 ja lehmillä 1,8. Tilalla emäntä hoitaa siemennykset. Tilalla ei juurikaan käytetä seksattua siementä, eikä lihasonniakaan laiteta usein. Vuodessa syntyy 7-8 lihasonnia, jotka laitetaan 2-3 viikon iässä välitykseen. Hintaa niistä saa 130-140 euroa per eläin. Tilalla syntyneet lihahiehot hyödynnetään omalla tilalla. Hiehojen kiimantarkkailussa ei käytetä apuvälineitä. Tähän asti nuoret eläimet ovat näyttäneet kiimansa hyvin. Hiehot poikivat keskimäärin 25 kuukauden iässä. Tiineystarkastukset tehdään 3 kertaa kuussa. Lehmien ryhmään hiehot siirretään 2-4 viikkoa ennen poikimista, jotta ne voivat tottua appeeseen ja ympäristöön. Robotille hiehoilla ei ennen poikimista ole pääsyä. Umpilehmät umpeutetaan harventamalla lypsykertoja ja siirtämällä appeelle, jota on laimennettu oljella. Umpituubeja tilalla käytetään vain tilanteen niin vaatiessa. Vasikat ovat yksilökarsinoissa ensimmäiset kaksi viikkoa. Ne juotetaan kahdesti päivässä, kolme litraa per annos. Maito pastöroidaan käyttäen Milk Taxia. Näin on tehty jo kuusi vuotta. Ternimaitoa ei käsitellä eikä laatua tarkkailla. Kaikilla lypsylehmillä on sama ape riippumatta tuotoksesta. Väkirehun määrä vaihtelee tuotoksen mukaan. Erikoista tilalla on se, että robottien houkutusrehun lisäksi lehmät saavat rehua myös erillisistä väkirehukioskeista. Tämä ratkaisu on tehty siksi, että kerralla saadun väkirehun määrää voidaan pienentää. Väkirehun määrän nostaminen appeessa saattaa vähentää roboteilla käyntiä. Appeesta saatu väkirehu on eri laatua, kuin kioskista ja robotilta saatava. Kioskista ja robotilta lehmä saa keskimäärin 10 kiloa väkirehua päivässä. Lypsävät kuluttavat päivässä noin 2000 kiloa
väkirehua. Appeesta noin 1000 kiloa, robotilta 600 kiloa ja kioskilta loput 400 kiloa. Lypsyn jälkeen lehmät pääsevät laitumelle. Laidunta tilalla on 7 hehtaaria. Isäntäväki on laskenut laiduntamisen vähentävän ruokinnan tarvetta 10 %. Ape jaetaan klo 14.00, jolloin lehmät yleensä tulevat kaikki sisään. Yöllä eläimillä ei ole pääsyä laitumelle. Uusi nuorkarja- ja umpilehmähalli on 300 paikkainen. Halli on suunniteltu tarpeeksi suureksi, jotta vältytään ylitäytöltä. Eläinpaikan hinnaksi tuli 1 800. Kokonaiskustannus on siis 540 000. Hallissa on nuorimmille eläimille olkipohjainen makuualue. Ruokintakäytävän lattia on umpinainen, sillä lanta on niin kuivaa, että ritiläpalkkilattia ei toimisi. Myös hiehot pääsevät laitumelle, sillä laki niin vaatii. Tämä on ongelma rannikkoseudulla, jossa laitumet eivät ole kovin hyviä. Sen vuoksi eläimet ovat kovin pieniä. Jos hiehoja laidunnetaan luonnonhoitopelloilla, on tarkkaa, ettei niitä lisäruokita liikaa. Jos hiehojen tuottama lanta on liian ravinnerikasta, voi se vaikuttaa luonnonhoitopellon alkuperäiskasveihin. Carlsson Veljekset Eskil ja Ola Carlsson rakensivat nykyisen pihaton vuonna 1990. Vuotta myöhemmin Eskil osti veljensä osuuden tilasta. Tilalla lypsetään 125 lehmää 2 * 8 paikkaisella kalanruotoasemalla. Veljesten mielestä optimi lehmämäärä olisi 120. Lehmät voivat paremmin, kun niillä on enemmän tilaa. Keskituotos tilalla on 11 500 kiloa energiakorjattua maitoa. Pitoisuudet tilalla on korkeat. Rasvapitoisuus on 4,93 % ja valkuainen 3,5 %. Veljesten lisäksi tilalla työskentelee 3 työntekijää. He eivät kuitenkaan ole kokoaikaisia, vaan työskentelevät 50 %:n, 60 %:n ja 70 %:n osuutta kokoaikaisesta työajasta. Konetyöt hoidetaan pääosin urakoitsijoiden voimin. Navettarakennukset ovat edullisesti rakennettuja kylmäpihattoja. Vain lypsyaseman alueen rakenteet on eristetty. Nyt jos he tekisivät navetan uudelleen, he eristäisivät katon, sillä navetta lämpenee kesällä liikaa. Lehmät ovat kesäisin mieluummin ulkona. Lypsävien pihatossa oli aikaisemmin läpiajettava ruokintapöytä, mutta se on muutettu automatisoituun kiskoruokkijasysteemiin. Samalla pihattoon tehtiin ruokintaparret. Hiehopihatossa on sekä omia, että naapurin hiehoja. Carlsson siis pyörittää hiehohotellia varsinaisen toimintansa ohella. Hiehon päiväkustannus on 1,84 ja ne viettävät Carlssonin tilalla 6-10 kuukautta. Eskil siementää hiehot
itse. Tiineet hiehot siirretään 3-8 viikkoa ennen poikimista takaisin naapuritilalle. Eläimiä siirretään 3 kertaa vuodessa. Eskilin hiehot poikivat keskimäärin 25,5 kuukauden iässä. Lehmien poikimavälit on keskimäärin 15 kuukautta. Tilalla annetaan lehmien lypsää oman aikansa. Eskil uskoo, että pitkällä poikimavälillä on yhteys korkeisiin pitoisuuksiin. Carlssonit pitävät pitkästä poikimavälistä myös sen takia, että poikimisia on vähemmän. Neuvoja ei pitkästä poikimavälistä ole kuulemma ilahtunut. Keskipoikimakerta tilalla on 3,6 ja vanhin, 12-vuotias, lehmä on lypsänyt yli 110 000 kiloa maitoa. Tilan suurin terveysongelma on poikimahalvaukset. Kaikille 2 kertaa tai useammin poikineille annetaan rutiininomaisesti kalsiumia. Aureus-lehmiäkin on, mutta ne ovat omana ryhmänään ja ne poistetaan lypsykauden lopussa. Teuraaksi meneviltä, lypsykauden lopussa olevilta lehmiltä ei rajoiteta rehun saantia. Näin ne ovat hyvän kokoisia teuraaksi mennessään. Carlssonit ovat laskeneet tekevänsä 40 tuntia työtä per lehmä per vuosi. Määrä on paljon, mutta he nauttivat siitä ja ovat saaneet sillä tuloksia. Peltoa tilalla on viljelyksessä 136 hehtaaria, joista 13 on maissilla ja 10 härkäpavulla. Maissi menestyy viljelyksessä hyvin. Kuivalla säällä kastelu olisi hyödyllistä, mutta sitä ei tilalla tehdä. Maissi on kuitenkin tehokas löytämään vettä. Satoa maissista saadaan 16 tonnia kuiva-ainetta ja nurmen satotasot pyörivät 8-10 tonnissa kuiva-ainetta. Nurmesta saadaan 4 satoa. Tilalla syötetään paljon karkearehua, ja tavoitteena on nostaa nurmen energia- ja valkuaispitoisuuksia. Appeeseen laitetaan sokerijuurikas tuoreleikettä, säilörehua, maissia, ohraa ja hernettä. Väkirehuja lehmät saavat kioskista. Tilalla on laskettu ruokintakustannuksen per 1 kg energiakorjattua maitoa olevan 1,35 kruunua eli 0,15. Appeen hinta per kilo kuiva-ainetta on laskettu olevan 1,33 kruunua eli 0,14. Ruokintaneuvoja käy tilalla tekemässä ruokintasuunnitelman kerran kuussa. Tilalla ei olla jääty harmittelemaan heikkoa maidon hintaa, koska sille ei voi itse tehdä mitään. Sen sijaan he tekevät kotona asiat mahdollisimman hyvin. Se kannattaakin, sillä tilanteesta huolimatta tila tekee tulosta. Rakentaminen osui hyvään saumaan, ja tuotoskin on nostettu 8 000 kilosta nykyiseen. Tulevaisuudessa tilalla tehdään mahdollisesti laajennus, ja vaihdetaan asema kahteen lypsyrobottiin. Toisena vaihtoehtona on siirtyä luomuun. Se tarkoittaisi vähemmän lehmiä, mutta
luomulisä on 0,12. Luomun haasteena on luomumaissin viljely, sillä linnut ja rikkakasvit ovat ongelma. Aika kuitenkin näyttää mihin ratkaisuun tilalla päädytään.