1 EtiikkaTalous2014 Luento 9 Copyright Vesa Kanniainen Ei julkiseen levitykseen
2 ETTIIKKA JA TALOUS YRITYSTEN JA MARKKINOIDEN ANALYYSI, KAPITALISMIN PARADOKSI Every individual neither intends to promote the public interest, not knows how much he is promoting it He intends only in his own gain, and he is in this, as in many other cases led by an invisible hand to promote an end which was no part of his intention. Nor is it always the worse for society that it was no part of his intention. By pursuing his own interest he frequently promotes that of the society more effectively than when he really intends to promote it. Adam Smith, An inquiry into the Nature and Causes of the Wealth of Nations 1776 MOTIVAATIO: - Kurssin alkuosassa on tutkittu ihmistä, hänen preferenssejään, halukkuutta toisten huomioon ottamiseen, altruistiseen käyttäytymiseen, ja hänen valmiuttaan yhteistyöhön. Pääpaino on ollut pienyhteisön sisäisten normien määräytymisessä ja niiden noudattamisessa. On tarkasteltu sitoutumisen ongelmaa ja kannustetta opportunismiin. - Pienyhteisöjen ohella ihmiset ovat vuorovaikutuksessa markkinoiden kautta. Markkinoita on aina ollut olemassa. Markkinatalous nykymuodossaan kehittyi 1800-luvulla toisen teollisen vallankumouksen myötä, kun liikeyhteydet kehittyivät ja uusia tuotteita tuli tarjolle. - Markkinoiden kautta tapahtuvaa vaihdantaa on ollut talousjärjestelmästä riippumatta muistakaamme myös mustat markkinat. - Erityisesti markkinatalous on ollut vahva kapitalismin tultua. Tämä johtaa niihin kysymyksiin, joista Adam Smith ja Vernon Smith kirjoittivat (vrt. edellä). KAPITALISMIN MÄÄRITELMÄ: - Kapitalistinen talousjärjestelmä voidaan määritellä kahden vaatimuksen kautta: (i) (ii) Vallitsee yksityisen omistuksen turva ja sopimuksenteko-oikeus. Vallitsee rajoitetun vastuun periaate (yleisesti: vapaa sopimusoikeus) KAPITALISMIN PARADOKSI: jos yksilöillä on itsekkäät preferenssit, miten tämä on voinut johtaa yhteiseen hyvään YHTEISTÄ HYVÄÄ [Ks. Liitekuviot luonnon lopussa]: (i) Kapitalismin aikana länsimaiden elintaso on 10-kertaistunut viimeisen 100 vuoden aikana
3 (ii) Markkinatalousmaissa pitkään laskussa ollut eriarvoisuus kääntyi uudelleen nousuun 1980-luvulla. Tämä on tulkittavissa globalisaation aikaansaaman yhtäältä pääoman tuottoasteen kasvuna ja toisaalta kolmannen teollisen vallankumouksen tuottamien uusrikkaiden osuuden nousuna. (iii) Globalisaation johdosta maailman prosentuaalinen köyhyys on puolittunut viimeisen 30 vuoden aikana. VÄLIKYSYMYS: MITÄ ON UUSLIBERALISMI? Taustahistoriaa: - Merkantilismin aika: itsevaltiuden aikainen kauppa- ja teollisuuspolitiikka Euroopassa, jota toteutettiin 1500-luvulta 1800-luvulle. Tavoitteena oli ylijäämäinen kauppatase, johon pyrittiin monopoleilla, tulleilla ja kauppakielloilla (jotka estävät merkantilismin mielestä haitallista kilpailua). Lisäksi pyrittiin voimakkaasti edistämään teollisuutta erityisesti tuonnin korvaamiseksi kotimaisella tuotannolla. Merkantilismin taustalla oli käsitys, jonka mukaan maailman varallisuus (ennen kaikkea jalometallivarat) on vakio, ja jokainen itseään kunnioittava valtio pyrkii haalimaan siitä itselleen mahdollisimman suuren osan. - Merkantilismia nousivat vastustamaan klassisen liberalismin edustajat Adam Smith ja David Ricardo, jotka halusivat rajoittaa valtion roolia taloudessa. - Adam Smithin näkymättömän käden idea korosti markkinoiden tehokkuutta ja Ricardon idea suhteellisen edun periaatteesta tuli tiennäyttäjäksi vapaakaupan puolustajille; vapaakauppa merkitsee win-win tilannetta - Samaan suuntaan vaikutti valistuksen aikana käsitys ihmisen vapaudesta ja oikeuksista (John Locke jo vähän aikaisemmin) - Mikä on siis valtion optimaalinen rooli taloudessa? Kuinka merkittävässä määrin sen tulee puuttua talouden toimintaan? - 30-luvun lama tuotti Keynesin makrotalousteorian ja idean julkisen kysynnän kasvattamisesta, jos yksityinen kysyntä on takaa työllisyyttä; tämän mukaan valtion tehtävä ei voi rajoittua yövartian rooliin (joka tarkoittaisi noin 10 % nykyisestä BKT:stä) - Marx meni pisimmälle: kapitalismi riistää työläisiltä niille kuuluvan tulon - USA:ssa 30-luvun lama johti Franklin Rooseveltin taloudellisiin uudistuksiin, jotka tunnetaan nimellä New Deal - Ruotsi kehitti pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan - Kaikkialla länsimaissa julkisen sektorin osuus BKT:sta on kasvanut merkittävästi ja on monessa maassa lähellä 50 %:n osuutta Ketä pidetään uusliberalisteina?
4 - Friedrich von Hayek, Milton Friedman (kumpikin taloustieteen Nobel-palkittuja) - Washington consensus: kriisitalouksien vakauttamisohjelma - USA:n Ronald Reagan, Britannian Margaret Thatcher - Kiinan talousohjelma Deng Xiaopingin jälkeen 1980- Uusliberalismille tarvitaan tieteellinen määritelmä sen sijaan, että sitä käytetään haukkumasanana - Oletetaan, että public finance koulukunta onnistuu johtamaan markkinatalouden optimaalisen sääntelyn asteen. Kuvattakoon sitä parametrilla 0 < s*< 1. Se voi siis tarkoittaa sitä, missä määrin lakeja, regulaatiota, veroja, tulonsiirtoja ym. tarvitaan, jotta kansalaisten hyvinvointi olisi maksimoitu. - Nyt voidaan määritellä (i) Uusliberalistin mielestä sääntelyn asteen tulisi olla pienempi, s < s* (ii) Kollektivistin mielestä sääntelyn asteen tulee olla suurempi, s > s*. - Kummankin tulisi pystyä tutkimukseen tukeutuen perustelemaan kantansa. KILPAILULLISET MARKKINAT, NÄKYMÄTÖN KÄSI JA TEHOKKUUS Adam Smithin metafora: näkymätön käsi tuottaa tehokkaan allokaation ts. hintamekanismi allokoi tuotannon niille yrityksille, jotka tuottavat pienimmin kustannuksin. Adam Smith: Ihmiset saavat aamulla tuoretta leipää ei siksi, että leipurit olisivat hyväntahtoisia vaan siksi, että he haluavat maksimoida voittonsa Taloustieteen public finance koulukunta ja toimialan taloustiede ð Kaikki markkinat eivät ole kilpailullisia markkinoita. Allokaatiovääristymiä on, (i) (ii) (iii) (iv) jos on ulkoisvaikutuksia (puuttuvien markkinoiden ongelma), jos on informaatiorajoitteita (adverse selection, moral hazard), markkinat eivät tuota julkishyödykkeitä yhteisomisteiset (commons) hyödykkeet ja ylilaiduntaminen MARKKINATALOUDEN VALOISA PUOLI: YRITTÄJYYS JA ARVONLISÄN SYNTYMINEN - YHTEENVETO Arvonlisän (= kansantalouden kokonaistulot) luovat yritykset
5 Innovaatiot syntyvät yrityksissä (pienissä) tai johtavat yritystoimintaan riskinotto Käytännöllisesti katsoen kaikki tuotteet tänä päivänä kapitalististen yritysten tuottamia Riskit: jokaisen yrityksen elinkaari on äärellinen; jokainen yrittäjä on pätkätyöläinen Niukkuutta menestyvistä yritysideoista punapääoma kaatui Suomessa 20 vuotta sitten Voittomotiivia on turha valittaa, jos se on ihmiseen sisään rakennettu. Mike Markkula. Walter Isaacsonin kirjassa Steve Jobs kerrotaan, miten Steve Jobsin ja Stephen Wozniakin partneriksi ja rahoittajaksi liittynyt pääomasijoittaja Mike Markkula neuvoo Jobsia: Yritystä ei koskaan pitäisi perustaa rikastumisen vuoksi. Tavoitteena pitää olla tehdä jotain, johon itse uskoo ja rakentaa yritys, joka kestää. Markkula kirjoitti yhdelle paperiliuskalle otsikolla "Applen markkinointifilosofia kolme asiaa: (i) (ii) (iii) Empatia, likeinen yhteys asiakkaan tuntemuksiin. "Me ymmärrämme heidän tarpeitaan paremmin kuin yksikään toinen yritys." Fokusointi. "Jotta pystyisimme kehittämään niitä asioita, jotka olemme itse valinneet, meidän on eliminoitava kaikki vähemmän tärkeä sälä." Välittäminen: ihmiset muodostavat mielipiteensä yrityksestä ja tuotteesta sen välittämien signaalien perusteella "Ihmiset todellakin arvioivat kirjan sen kannen perusteella. Meillä saattaa olla hyvinkin paras tuote, korkein laatu, käyttökelpoisimmat ohjelmistot jne. Mutta jos esittelemme ne rähjäisellä tavalla, niitä pidetään rähjäisinä. Me välitämme toivomamme ominaisuudet asiakkaille vain, jos esittelemme ne luovalla, ammattitaitoisella tavalla". Miten voitot kuriin: lisätään kilpailua juuri näin tapahtunut älypuhelimien markkinoilla, joilla Nokia tappiollinen. Jokaisen yrityksen säilymisen ehto on voiton tekeminen (kuvio alla: jos p < AC, yritys häviää markkinoilta). Funktionaalinen tulonjako: arvonlisä jakautuu voittoihin ja palkkoihin. Yrittäjäksi ryhtyvä vapauttaa palkkaamansa työntekijät siltä painajaiselta, että näiden tulisi itse ottaa yrittäjän riski kannettavakseen. Yrittäjäluokka ja kapitalistiluokka eivät sama asia: yrittäjien ja palkansaajien tulot keskimäärin samalla tasolla, hyvin menestyneet yrittäjät siirtyvät omistavaan kapitalistiluokkaan. Liite. Luennon yksityiskohdat
6 1. Yrittäjä ottaa riskin, työllistää ja luo arvonlisän 1 Kansalaisten ajatuksia: Emmekö voisi jo lopettaa voiton tavoittelun ja keskittyä hyvinvoinnin jakamiseen? 2 Lisäksi sanottu: - yrittäjillä on muiden ihmisten työllistämisvelvollisuus - yrittäjien tulee kantaa riskit muiden puolesta - työsuhteiden tulee olla varmoja ja mieluusti elinikäisiä - yrittäjien velvollisuus on investoida - yrittäjien velvollisuus on maksaa hyvää palkkaa - yrittäjät eivät saa rikastua Näistä käsityksistä kuultaa läpi ajatus, että yhteiskunnassa elää luokka, jolla on lakisääteisesti tai ainakin osana yhteiskuntasopimusta enemmän vastuita kuin muilla kansalaisilla. Pyrkiessäni hakemaan vastauksia näihin kysymyksiin, olen kokenut hyödylliseksi kysyä: miksi yrittäjiä on työikäisestä väestöstä markkinatalousmaissakin vain 6-9 % ja näistäkin suurin osa ammatinharjoittajana itsensä työllistäjiä Olen myös kokenut hyödylliseksi kysyä: Miksi ne, jotka yllä listaamiani vaatimuksia esittävät, eivät itse perusta yritystoimintaa ja toteuta niissä kaikkia niitä julkilausuttuja tavoitteita, joita ne yrityksille esittävät? Vastaus on ilmeinen: - pulaa on yritysideoista; maailma kehittyy uusista ideoista mutta niitä syntyy niukalti (ja suurin osa joita kokeillaan, ei osoittaudu toimivaksi) 1 Perustuu kirjaan Kanniainen, V., Maailma on riskeistä rakennettu. Markkinat, kriisit, arvot, 2007 ja artikkeliin Kanniainen, V., Yrittäjyyden taloustiede: katsaus ja arviointeja, Kansantaloudellinen aikakauskirja 2006:3, 321-338. 2 Tämä yleisökysymys esitettiin minulle aikanaan eräällä Studia Generalia -luennollani Helsingin yliopistossa.
7 - yritystoimintaan liittyy riskejä Suomessa ay-liike yritti mukaan yritystoimintaan ns. punapääoman kautena. Se päättyi haaksirikkoon 1991-93 laman aikana: Suomen laman aikana koko ns. aatteelliseen punapääomaan perustunut osuustoiminnallinen yrittäjyys maassa kaatui. Tämä käsitti kaikki ne toimialat, joissa oltiin mukana: konkurssiin menossa ollut Suomen työväen säästöpankki (STS) fuusioitiin KOP:iin (joka sittemmin niin ikään oli menossa konkurssiin), kuluttajien osuuskuntien perillinen EKA ajautui pakkosaneeraukseen, rakennusliike Haka meni konkurssiin samoin kaikki Kansa-yhtiöt vakuutustoiminnan alalla ja työväen osuuskauppa Elanto joutui velkasaneeraukseen. Konkursseihin liittyi luovaa kirjanpitoa, johtajien huippupalkkoja ja säästökassojen tallettajien pelastamista veronmaksajien rahoilla. Nämä vaiheet on dokumentoinut vasemmistoliiton edustaja europarlamentissa, Esko Seppänen kirjassaan Punapääoman romahdus, Juva: WSOY, 1995. Seppänen kirjoittaa (s.11): Punapääoman johtajista ja valvojista tuli työväenmielisen ja kielisen Suomen yläluokka. He luopuivat aatteellisuudestaan eivätkä edustaneet mitään vaihtoehtoa markkinavoimien leikille. Siitä työväenkielisestä sanahelinästä, jota he joskus käyttivät puheissaan, ei ollut apua yritystoiminnassa. Kansantaloudellinen arvonlisä Yritykset ja yrittäjät luovat sen arvonlisän, jonka varaan kansakunnan elintaso rakentuu. Julkinen sektori verottaa yritystoiminnan tulosta (yritysten voittovero, työntekijöiden palkkavero, omistajille ja rahoittajille maksetun pääomatulon vero, myynneistä kerättävä ALV) ja käyttää varat julkishyödykkeiden, eräiden yksityishyödykkeiden (koulutus, terveydenhuolto, sosiaalipalvelut) tuottamiseen ja tulonsiirtoihin. Arvonlisä kuitenkin tuotetaan julkisen sektorin avustuksella: yrityksen tuotantofunktio oikeasti on muotoa y = F( K, L, G) jossa K (pääoma), L (työ) ja G (julkisen sektorin tuottama sosiaalinen pääoma) ovat tuotantopanoksia. Yritysten tuottama arvonlisä (y) tarkoittaa tuotettujen tuotteiden ja palvelusten arvoa (josta arvosta on vähennetty pois niihin sitoutuneiden raaka-aineiden ja puolivalmisteiden arvo).
8 Esim. USA:ssa pk-yritykset tuottavat 50 prosenttia maan arvonlisästä. 3 Suomessa pkyritykset tuottavat noin 40 prosenttia BKT:stä ja kaikki yritykset 80 prosenttia. Vuonna 2004 Suomen yritysrekisterissä oli 232.000 yritystä. Vaikka yritysten lukumäärän informaatioarvo on varsin rajallinen, niiden luomien työpaikkojen määrä, jakauma ja luonne ovat hyvinvoinnin kannalta keskeisiä. Niinpä yritykset työllistivät Suomessa v. 2004 hieman yli 1.3 miljoonaa ihmistä. Kun yli 250 työntekijän suuryritysten osuus oli 37 prosenttia, pienet (10 49 työntekijää) ja keskisuuret (50 249) työllistivät 38 prosenttia. Mikroyritysten (1-9 henkeä) osuus oli 25 prosenttia. 4 Jokainen yritys on tilapäinen: pysyviä yrityksiä ei ole Kuvio: Kolmen yrityksen voittotilanne lyhyellä tähtäyksellä. 3 Parker, S., (2004), The Economics of Self-Employment and Entrepreneurship, Cambridge University Press, 2004. 4 Kanniainen, V, Yrittäjyyden taloustiede: katsaus ja arviointeja, Kansantaloudellinen aikakauskirja 2006:3, 321-338.
9 - Jos markkinoille tulo on vapaata, uusia yrityksiä tulee markkinoille, kunnes tuotteen markkinahinta on alentunut yksikkökustannusten (AC-käyrä) minimiä vastaavalle tasolle. Tällöin yritys tuottaa omistajalleen vaihtoehtoistuoton verran (normaalituotto, vaihtoehtoiskustannus). Yritys, joka ei tuota, katoaa markkinoilta. - Jos yritysten tuotantokustannuksissa on eroja, Adam Smithin näkymätön käsi ohjaa ostajat sen yrityksen asiakkaiksi, jotka tuottavat halvemmalla. Muut yritykset kuolevat pois. Funktionaalinen tulonjako: palkat + pääomatulot Syntynyt arvonlisä jaetaan yrittäjän, rahoittajien, verottajan ja työvoiman kesken. Tällöin puhutaan funktionaalisesta tulonjaosta. Työvoiman ohella muutkin sidosryhmät (stakeholders) kuten rahoittajat ja verottajat vievät osansa ennen kuin yrittäjälle jäävä osuus on tiedossa. Yritysten sidosryhmät: nokkimisjärjestys - työvoima (ml. palkattu liikkeenjohto)
10 - välituotepanosten toimittajat (esim. Nokian alihankkijat) - rahoittajat - verottaja (edellisten osuus maksetaan ennen verottajan tulo-osuutta) - omistaja (viimeisenä nokkimisjärjestyksessä), residuaalitulon omistaja; omistajan tulo on ulosmaksetut osingot + yrityksen arvonnousu (joka johtuu jakamattomasta voitosta) Arvonlisän jakautuminen: numeroesimerkki (yrityksen tuloslaskelma), luvut kuvitteellisia, kaikki :na, yrityksen veroaste = 0.3 100 = tuotannon markkina-arvo 30 = palkat työvoimalle (ml. palkatun johdon palkat) 20 = välituotteiden ostot alihankkijoilta 10 = korot rahoittajille Pääoman tuotto: 100 (30 + 20 + 10) - 0.3[100 (30 + 20 + 10)] = 28. Mitä kautta yritysten tuottama arvonlisä hyödyttää muuta yhteiskuntaa? Tiedossa on, että hyödyt eivät jää pelkästään yrittäjille itselleen. Hyötyjänä on koko yhteiskunta, ensi vaiheessa yritysten työllistämä työvoima, jonka toimeentulo on suoraan sidottu yrityksen menestymiseen. Kuluttajat hyötyvät yritysten innovaatioista, tuotteista ja palveluista. Nordhaus (2004) on laskenut, että esim. innovaatiotoiminnan sosiaalisista tuotoista suurin osa kohdentuu kuluttajille halvempien ja parempien tuotteiden muodossa. Erikseen on lisäksi mainittava verottaja, joka kerää verotulonsa julkisia palveluita ja tulonsiirtoja varten arvonlisästä ja tuotetuista hyödykkeistä. Tulojen riskillisyys Koko kansantalouden tasolla arvonlisää kuvaa bruttokansantuote, BKT, joka jakautuu pääomatulojen ja työtulojen kesken. Yrittäjän tulo, voitto, on nokkimisjärjestyksessä jäännöserä (residuaali). Nousukautena se on korkea, laskukautena se on matala. Se koostuu korvauksesta yrittäjän työlle ja yritykseen tehdylle sijoitukselle. Palkansaajan tulo ei vuosittain merkittävästi muutu: palkkasumman aikasarja on tasainen. Pääomatulot vaihtelevat osakekurssien tavoin. Osakekurssit kuvaavat käynnistysvaiheen (start-up) ohittaneiden ja kasvu-uralla tai kypsässä iässä olevien yritysten tulokehitystä. Yritysriski on suurimmillaan yrityksen käynnistyessä. 5 5 Merkittävä osa yrittäjiksi tilastoissa luokitelluista on ns. ammatinharjoittajia, joiden taloudellinen riski ei juuri ole suurempi kuin se on palkansaajilla. Työvoimaa työllistäviä yrittäjiä on paljon vähemmän, mutta tältä osin tilastointi on puutteellista.
11 Työvoimaa työllistävien yrittäjien tapauksessa taloudellisen riskin keskittäminen yrittäjälle tukee sitä toivetta, että palkansaaja tarvitsee vakautta tulokehitykseensä. Hänellä on perheen normaalit menot asuntolainoineen. Saavutettu työtulojen vakaus edustaa riskivakuutusjärjestelmää. Koska ilmaisia vakuutuksia ei voi olla, vakuutusmaksu heijastuu palkan keskimääräisessä tasossa. Kun nousukautena työntekijän tuotavuus ylittää hänen saamansa korvauksen, laskukautena taas hän saa tuottavuuttaan korkeamman palkan. 6 On looginen totuus, että palkansaajan osuutta tulonjaossa voidaan kasvattaa, mutta tosiasiassa vain siirtämällä hänelle myös kasvava osa taloudellisesta riskistä. 7 - Saksan autoteollisuudessa meneteltiin nerokkaasti 2007 taantuman käynnistyessä: työvoimaa ei irtisanottu, vaan työntekijät hyväksyivät palkkojen alentamisen (Suomessa ns. Sorsan sopimusehdotuksessa 1991 yritettiin samaa, metalliliitto ei hyväksynyt) - Nyt Saksan talouskasvu on nopeinta Euroopassa; autoteollisuus on ilmaissut valmiutensa nostaa palkkoja - Tällainen palkkapolitiikkaa tarkoittaa samalla, että osa tuloriskistä on siirretty työvoimalle mutta riskin kohtaanto työtekijöiden kesken on eri kuin jos osa työvoimasta irtisanottaisiin ja muut jatkaisivat entisellä palkalla. Marx: lisäarvo tulisi kuulua työntekijälle Marxin käsityksen mukaan koko arvonlisä (siis palkat ylittävät lisäarvo) kuuluisi työvoimalle. Joudun upottamaan tämän sitkeän virhekäsityksen: Työntekijä saisi koko yrityksen arvonlisän itselleen irtisanoutumalla ja perustamalla oman yrityksen. Täytyy siis olla jokin objektiivinen ja looginen selitys sille, miksi yli 90 % työvoimasta ei tähän kuitenkaan ryhdy. 8 Kun yritykset ovat usein julkisuudessa kielteisessä valossa, mitä yritykset itse ovat tehneet yrityskuvansa kannalta? Pureudumme taloudellisiin skandaaleihin alempana. Nyt selvitämme voiton tavoittelun oikeutusta. 6 Nämä lainalaisuudet tunnistettiin aikanaan ns. implisiittisten työsopimusten teoriassa, jonka lähtökohtana oli ajatus työntekijöiden rajoitetusta riskinsietokyvystä. Yrittäjän riskinsietokyky ajateltiin paremmaksi. 7 Taloudellisista lainalaisuuksista piittaamaton lainsäädäntö heijastuu kansantalouden yrittäjyysastetta vähentävästi. 8 Irtaantumisia (spin-off) jonkin verran käytännössä tapahtuu. Jos irtaantuva työntekijä toteuttaa yritysidean, joka ei suoraan kilpaile emoyrityksen kanssa eli ei ole osa sen ydinliiketoimintaa, irtaantumiseen ei liity intressikonfliktia. Irtaantumiset luovat uusyritystoimintaa ja vahvistavat hyvinvointia.
12 Voiton tavoittelu ilman anteeksipyyntöä Adam Smith (1776): Emme saa tuoretta leipää leipurin hyväntahtoisuudesta johtuen vaan siksi, että hän haluaa tehdä voittoa. Edellä jo todettiin, että jokainen yritys on tilapäinen. Kun se ei enää kykene toimimaan voitollisena, se häviää kilpailussa. On tosiasia, että siitä lähtien, kun kapitalismi kehittyi toisen teollisen vallankumouksen käynnistyttyä, se on luonut vaurautta enemmän kuin mikään muu talousjärjestelmä ihmisen historiassa. Vaikeinta ihmisille on kuitenkin hyväksyä yhteiskunnallinen eriarvoisuus, joka näkyy siinä, että markkinatalousjärjestelmä tuottaa toisille enemmän kuin toisille. Tämä heijastaa sitä tosiasiaa, että maailmaamme ei luotu first-best maailmaksi. Saimme second-best maailman, jonka kanssa täytyisi elää, ellei parempaa ratkaisua löydy. Toistaiseksi ei ole löytynyt. Kapitalismiin kohdistuvat kielteiset moraalitunteet olemme kurssin aikaisemmassa osassa liittäneet sen tuottamaan eriarvoiseen lopputulokseen. Onko se hyväksyttävissä? Vastaamme tähän alempana (Konrad, Andreozzi). Maailma on riskeistä rakennettu: miksi voitosta ei voida etukäteen sopia? Voitosta ei voida etukäteen sopia siksi, että maailma on riskeistä rakennettu. Kakku on ensin tuotettava, ennen kuin se voidaan jakaa. Kakun koko on arvoitus niin kauan, kun se on vielä uunissa. Voitot ovat jäännös, kun muut sidosryhmät ovat osansa saaneet. Ilman voiton tavoittelua kakkua ei synny lainkaan. Kun palkoista sovitaan etukäteen, voitot määräytyvät niiden jälkeen. Korkeasuhdanteessa tuntuu väärältä, että työvoimalle ei voi maksaa enemmän. Sen vastapainona olisi kuitenkin palkan alentaminen huonona aikana. Miksi Suomessa kukaan ei koskaan moittinut Nokiaa sen jättivoitoista silloin, kun se vielä voittoa teki? Nokia on kautta aikain eniten voittoa tehnyt alun perin suomalainen yritys. Yhdessäkään puheenvuorossa ei ole moitittu Nokiaa jättivoitoista eikä vaadittu niiden kohtuullistamista. Sen, että voitoista ei voida sopia etukäteen, ymmärtää helpoiten ajattelemalla Nokian asiakkaita. Jotta Nokian voitoista ja niiden kohtuutasosta voisi etukäteen esimerkiksi vuodelle 2008 sopia, tulisi siis sopia kaikkien yhtiön tulevien miljoonien asiakkaiden kanssa siitä, montako matkapuhelinta ja mihin hintaan he ostavat. Mission impossible!
13 Entä lääketeollisuuden jättivoitot 9 Voitto-odotusten tärkeyden ehkä ymmärtää parhaiten ajattelemalla innovaatiotoimintaa, tutkimus- ja tuotekehitysponnistusta. Lääkeyritysten voitontavoittelua arvioidaan usein kriittisesti. Kuitenkin on tosiasia, että ilman voitto-odotuksia ne eivät investoi uusien lääkkeiden kehittämistyöhön. Yhden lääkeaineen kehittäminen kestää 10-15 vuotta. Lääkettä tutkitaan ensin tietokonemalleilla, laboratoriokokeilla ja koe-eläimillä. Prekliinisen vaiheen jälkeen aloitetaan tutkimus vapaaehtoisilla, joilla tutkitaan valmisteen tehoa, annosta ja siedettävyyttä. Kliinisiin tutkimuksiin osallistuu tuhansia ihmisiä. Kun valmiste on läpäissyt nämä tutkimukset, valmisteelle haetaan myyntilupaa. Vain yksi molekyyli useasta tuhannesta (esim. 5000 10 000) saa myyntiluvan. Suurin osa molekyyleistä seulotaan jo prekliinisessä vaiheessa, vain yksi viidestä kliinisen vaiheen saavuttaneesta molekyylistä saa myyntiluvan. 10 Huomautettakoon siitäkin, että yhdellä onnistuneella lääkekeksinnöllä on rahoitettava myös kaikkien niiden tutkimushankkeiden kustannukset, jotka eivät johtaneet uuteen tuotteeseen. Jos Marxin lisäarvo olisi viety lääkeyrityksiltä aikanaan pois, olisivat sairautemme ja tautimme tänään tuskallisempia, kuin mitä ne nyt ovat ja niiltä parantuminen mahdotonta. Entä kuka meidät tähän kilpailuun ilmoitti? Kuulun urheiluporukkaan, joka mm. pelaa pingistä. Saunan lauteilla vuosia sitten eräs pelikaveri tuli kysyneeksi: Kuka meidät tähän kilpailuun ilmoitti? Hän ei tarkoittanut pingistä. Hän tarkoitti elämän peliä. Minun vastaus on tämän kurssin materiaalien perusteella selvä: elämän, koko luomakunnan perusmekanismi on kilpailu. Selviytymistä ilman kilpailua ei ole. Jopa yhteistyö tähtää parempiin kilpailuasetelmiin. Olemme kaikki osanottajina elämän pelissä ja meidät ilmoitti tähän kisaan itse näiden kisojen järjestäjä, elämän lainsäätäjä. Normatiivinen vaatimus: voiton tavoittelun kohtuullistaminen voiton maksimoinnin sijaan? Luennoidessani taannoin suomalaisille papeille yritystoiminnan periaatteista papit olivat erityisen kiinnostuneita juuri voitontavoittelun kohtuullistamisesta. 11 Jo aikaisemmin kirkko oli tuominnut liike-elämän ahneuden. Ihmisen sisäinen viesti on, että kaikki ei markkinataloudessa 9 Lääketeollisuuden voittoja ja R&D-toimintaa on analysoitu artikkelissa Kanniainen, V., Laine, J. ja Heikkonen, T., Lääketoimialan dynaaminen tehokkuus, Kansantaloudellinen aikakauskirja 2009:1, 34-50. 10 Huttunen, Jussi, Lääkehoidon ja lääkehuollon tulevaisuuden näkymät, Asiantuntijaraportti, Marraskuu 2006. 11 Luento järjestettiin poikkeuksellisesti puhelinluentona hiihtolomaviikoltani Äkäslompololta seurakuntaopistolle Tuusulaan, johon oli pystytetty äänentoisto. Tämä johtui siitä, että hiihtolomani meni päällekkäin ko. tilaisuuden kanssa.
14 mene aina oikein. Tunne-elämä ei valehtele, sillä tunteet ovat tosia. Ihmiseen sisään on rakennettu oikeudenmukaisuuden ja reiluuden moraalitunteet. Edellisessä jaksossa viestitin siitä, että ihmisen tunne-elämä tulee geeniperintönä ihmisen varhaishistoriasta, ajalta, jolloin teknologia oli vähemmän eriytynyttä. 12 Huolimatta tunteidemme viestistä on ilmeistä, että ne, jotka voiton tavoittelua moittivat, tavallaan antavat ymmärtää olevansa parempia ihmisiä. Tulkintani on, että he eivät ole joutuneet todelliseen testiin. Esim. arkkipiispa on ilmoittanut sijoittavansa pörssiin, kirkon sijoitukset ovat varsin merkittävät ja kirkko tavoittelee sijoituksilleen maksimaalista tuottoa. Vastaus: Voitot ovat suuret siellä, missä on monopolivoimaa. Voitot kohtuullistuvat parhaiten lisäämällä kilpailua. Kilpailu heikentää monopolivoimaa. 13 Markkinoille tulon kustannus Työmarkkinoille jättäytyvän työntekijän kustannus aloittaa yrittäjänä on korkea muutoin hän pyrkisi aloittamaan yrittäjänä. Mikä korkeampi on tuo kustannus, sitä suurempi osa työvoimasta on niitä, jotka valitsevat työntekijän roolin itsenäisen yrittäjän roolin asemesta. Koska yrittäjiä juuri siksi on kansantaloudessa vähän ja palkansaajia paljon, tasapainopalkka on matala. Tässä pätee kysynnän ja tarjonnan laki. 14 On hätkähdyttävää ajatella, että mitä yritysystävällisempi yhteiskunta olisi eli mitä helpompaa yrityksen käynnistäminen olisi, sitä korkeampia olisivat työntekijöiden palkat. 15 Tämä johtuu työn kysyntävaikutuksesta: kun on runsaasti työnantajia, on runsaasti työn kysyntää. Työntekijäjärjestöillä olisi tämän mukaan kaikki syyt tukea yrittäjyyttä. Marxin riistoteoria on virheellinen ainakin maailmassa, jossa yritysten syntyminen, markkinoille tulo on vapaata: 12 Tel Avivin taloustieteen professorin Ariel Rubinsteinin artikkeli: A Comment on the Study of Economics, The Economic Journal, 116, 2006, C1-C9 osoittaa, että erityisesti taloustieteen opiskelijat omaksuvat voiton maksimoinnin periaatteen muita herkemmin ja suhtautuvat irtisanomisiin muita opiskelijoita (vertailuryhmänä oli matematiikan, oikeustieteen ja filosofian opiskelijoita) myönteisemmin yrityksen joutuessa vaikeuksiin. 13 Esimerkkinä 2.1.2010 EaztBreak ilmoittaa olevansa etuseteleiden Robin Hood ja haluaa kaapata lounassetelibisneksen Luottokunnalta. 14 Käytännössä palkkataso riippuu monista muistakin rakenteellisista tekijöistä. Esim. hoitajat toimivat alalla, jossa markkinoiden vastapuolena on monopsoni, yksi ostaja (julkinen sektori). Monopsonin markkinavoima on verrattavissa monopolin (markkinoilla yksi myyjä) markkinavoimaan. Kannatin hoitajille palkankorotuksia, Kanniainen, V., Terveydenhuollon palkat nousevat oikeutetusti, Helsingin Sanomat 29.11.2007. 15 Tämä tulos näkyy kirkkaana artikkelissa Kanniainen, V. and Poutvaara, P., Imperfect Transmission of Tacit Knowledge and Other Barriers to Entrepreneurship, Comparative Labor Law & Policy Journal, 28, Summer 2007, 675-693.
15 Yrittäjäksi ryhtyvä vapauttaa palkkaamansa työntekijät siltä painajaiselta, että näiden tulisi itse ottaa yrittäjän riski kannettavakseen. Mitä helpompaa yritystoiminnan käynnistäminen olisi, sitä korkeampia olisivat työntekijöiden palkat. Yrittäjän uran valinta perustuu kykyyn tuottaa yritysidea ja kykyyn toteuttaa se käytännössä. Tämä kyky on eri ihmisillä erilainen. Toisin sanoen markkinoille tulon kustannus yrittäjän on ihmisillä poikkeava. Markkinoille tulon kustannus käsittää kuitenkin myös julkisen sektorin luoman säätelyn kustannukset. Nämä poikkeavat merkittävästi maittain. Angloamerikkalaisissa maissa säätelyn kustannukset ovat matalimmat. Yrittäjyyteen liittyvät riskit Yritysidean toimivuutta voi testata vain markkinoille tulemalla. Ratkaisevaan asemaan nousevat ostajat ja heidän tuntemattomat mieltymyksensä, preferenssit. Tässä suhteessa jokainen uusi tuote on experience-hyödyke: sen todellinen arvo kuluttajalla paljastuu vasta sen hankkimisen jälkeen. Markkinatesti on armoton. 16 Yrittäjyyteen liittyvästä riskistä viestittävät voittojen (siten yrittäjien tulojen) varianssi, konkurssitilastot sekä osakkeiden hinnan vaihtelut (volatiliteetti). Markkinoille tulo on kuin riskillinen reaalioptio, johon liittyy aina käynnistyskustannus. Yrittäjäriskiä vastaan ei voi ostaa vakuutusta. Markkinat eivät voi tarjota vakuutusta yritysriskiä vastaan. Tämä johtuu siitä, että ihmisillä on parempi tieto preferensseistään vapaa-ajan suhteen, kuin on vakuutusyhtiöillä. Tämä tarkoittaa sitä, että vakuutussopimuksiin liittyy tyypillisesti moral hazard-ongelma. Jos riski ts. vietäisiin pois, kannustin tehdä työtä projektin parissa yrittäjältä katoaisi. Yrittäjälle täytyy jättää taloudellista riskiä. Riskiä voidaan silti rahoitussopimuksilla jakaa, mutta myös riskinjakajia on niukalti. Jos rahoitussopimukset ovat velkasopimuksia, rahoittajalla on etuoikeus yrityksen tulokseen. Riskirahoitussopimuksissa rahoittaja ottaa enemmän riskiä. 16 Jovanovicin (1982) mallissa tehottomat yritykset karsiutuvat, ks. Jovanovic, B. (1982), Selection and the Evolution of Industry, Econometrica 50: 649-670.
16 Yrittäjällä on vastassaan itse asiassa kahdentyyppistä riskiä. Tuloriskin ohella hän kantaa varsinaisen yrittäjänriskin. Yrittäjäriski on sitä, että yrittäjän sijoitus tai omaisuus menee. 17 Sosiaaliturva auttaa tuloriskiä vastaan. Vaikka pääomamarkkinat osallistuvat yrittäjä riskin jakamiseen, yrittäjän riskiä vastaan ei voi ostaa vakuutusta. Varsinainen yrittäjyysriski jää siis vakuuttamatta myös hyvinvointiyhteiskunnassa. 18 Näin pitääkin olla: muutoin olisi siirrytty sosialismiin, jossa yrittäjän työponnistusta ei tarvittu. Yksi yrittäjyyttä koskevan tutkimustradition keskeisistä empiirisesti dokumentoiduista lainalaisuuksista onkin, että yritystoiminnan riski on suurimmillaan aloittavilla yrityksillä. Bruderl ym. (1992) raportoivat, että käynnistyvistä saksalaisista yrityksistä 24 % lopetti kahden ensimmäisen ja 37 % viiden ensimmäisen toimintavuoden aikana. Cressyn (1996) mukaan Isossa Britanniassa 2,5 ensimmäisen toimintavuoden aikana lopetti käynnistyneistä yrityksistä 45 % ja kuuden vuoden kuluessa 80 %. Portugalin yrityksiä tutkinut Mata ja Portugal (1994) raportoivat, että uusista yrityksistä ensimmäisen vuoden aikana kaatui 20 % ja 50 % neljän ensimmäisen toimintavuoden aikana. Ks. myös Cressy (2006). Osa yrityksistä poistuu markkinoilta sen vuoksi, että kilpailijat ostavat ne pois. Tarkoitukseni ei ole sanoa, että palkkatyöläisen elämä olisi riskitöntä. Hänellä on riski kouluttautua väärälle alalle. Suhdanneilmiö tai toimialojen katoaminen luovat työpaikkariskin jne. Yrityksen työvoima osallistuu riskin jakamiseen yrittäjän kanssa siltä osin, kuin palkkakulut eivät ole kiinteitä ja jos irtisanominen on mahdollista. Tarkoitukseni on sanoa, että jos sama henkilö menee vaihtoehtoisesti työmarkkinoille, hänellä on enemmän vaihtoehtoja ja hänellä on työttömyysturva. Yrittäjänä hänen riskinsä olisi suurempi, koska yrittäjäriskiä vastaan ei voi ostaa vakuutusta. Yrittäjyysriski säätelee yrittäjyyskynnystä. Suomen lama kasvatti riskitietoisuutta, internethuuma taas sitä vähensi. Miten funktionaalinen tulonjako palkkojen ja voittojen välillä määräytyy: neo-klassinen teoria Julkisuudessa on usein esillä tulonjaon ongelma. On kiinnitetty huomiota kahteen empiiriseen havaintoon: 17 Borg, O. ja Borg. S. (1997) raportoivat, että vuonna 1994 32%:lla ja vuonna 1996 29%:lla yrittäjistä lainan vakuutena oli oma asunto. 18 Parker, S.C. (1996) "A Time Series Model of Self-employed under Uncertainty", Economica 63: 459-75., Ilmakunnas, P. ja V. Kanniainen, Entrepreneurship, Economic Risks, and Risk Insurance in the Welfare State: Results with OECD Data 1978-93, German Economic Review, 2, August 2001, 195-218.
17 (i) (ii) Kaikissa länsimaissa pääomatulojen osuus on viimeisten vuosikymmenten aika noussut ja palkkatulojen osuus alentunut. USA:ssa reaalipalkat eivät juuri ole nousseet, sen sijaan omistavat rikkaat ovat merkittävästi rikastuneet. Yleisin arvio on ollut, että kyse on harjoitetun talouspolitiikan seurauksista. Kansantalouden arvonlisä muodostuu työntekijöiden palkkatuloista ja yrittäjä- ja pääomatuloista. Yritän arvioida, miten todettua kehitystä tulisi tulkita. Politiikka vaikuttaa verotuksen kautta lähinnä käytettävissä oleviin tuloihin. Globalisaatio pääomatulot vahvistuneet länsimaissa Yksi selitys voi olla globalisaatio. Se on tuonut uusia maita etenkin tavaratuotantoon. Näissä palkkataso on globalisaation käynnistyessä ollut matala. (Viron esimerkki osoittaa, että palkkataso lähentyy teollistuneiden maiden palkkatasoa). Tämä on tukenut pääomatulojen vahvistuvaa kehitystä. Tuotannontekijätulojen yhtäläistyminen yli maiden on kuitenkin äärimmäisen hidas prosessi. Teknologian kehitys globaali näkökulma On toinenkin mekanismi. Tuotannon arvonlisän jakautuminen työntekijöiden palkkatuloiksi ja yrittäjä- ja pääomatuloiksi määräytyy osana kansantalouden tasapainoa hallitsevia mekanismeja, tuottavuutta eli on teknologinen. Siksi oletan, että kansantalouden arvonlisän y tuottamista voidaan kuvata neoklassisella tuotantofunktiolla y = f ( K, L) jossa K = kansantalouden pääomakanta ja L= kansantalouden työvoima. Sivuutan raakaainekustannukset ja oletan, että työntekijöiden osaaminen, henkinen pääoma, on sisään rakennettu työpanoksen L tuottavuuteen. Oletan vielä, että taloudessa vallitsevat vakioiset skaalatuotot. Tämä tarkoittaa sitä, että panosten kaksinkertaistaminen kaksinkertaistaa myös tuotannon. Tämäkään ei ole aivan tarkka kuvaus, koska innovaatioihin saattaa liittyä kasvavat skaalatuotot mutta tämän kurssin tarkoitukseen oletus on riittävä. Jos kansantalouden palkkatasoa merkitään w (wage) and pääoman korvausta r (rental price of capital), jos markkinat ovat hyvin toimivat (kilpailulliset) ja yritykset voittonsa maksimoivia, arvonlisä jakautuu pääoma- ja palkkatuloihin seuraavasti
18 y = fk K + f L L, jossa f, f kuvaavat tuotantopanosten rajatuottavuuksia. Näin voimme päätellä, että ainakin K L neoklassisen mallin mukaan toimivassa kansantaloudessa funktionaalinen tulonjako pääoma- ja ansiotulojen välillä määräytyy kahdesta tekijästä: panosten rajatuottavuuksista ja panosten suhteellisesta runsaudesta. Voimme päätellä Funktionaalinen tulonjako määräytyy teknologisen kehityksen perusteella. Kun markkinoille tulo on vapaata ja tuotannossa vallitsee vakioiset skaalatuotot, ylimääräiset voitot eliminoituvat. Voitto (excess profit) on kirjoitettavissa p = f ( K, L) - wl - rk. Positiivinen voitto houkuttelee markkinoille uusia tuottajia, kunnes ylimääräinen voitto eliminoituu ja pääoma saa normaalin korvauksen rk. Se vastaa yritystoiminnan vaihtoehtoiskustannusta. Edellä on kuvattu tuotannontekijätulojen määräytymistä ennen verotusta. Verotus vaikuttaa käytettävissä oleviin tuloihin ja siinä mielessä tulonjakoon. Tämä näkökulma on paljon esillä julkisessa sanassa, jossa funktionaalisen tulonjaon taustamekanismit unohdetaan. Globalisaation analyysi. Ricardon suhteellisen edun mukaan eri maissa kannattaa tuottaa eri tuotteita, erikoistua tuotantopanosten runsauden (hintojen perusteella). Kannattaa ajatella kahta yhtälöä: länsimaat, kehitysmaat. Toinen globalisaatioaalto käynnistyi sillä, että työvoiman hinta kehitysmaissa oli halpa, tuotannon siirtäminen sinne pienensi työvoimakustannuksia ja nosti pääoman tuottoastetta. Tämä on yksi selitys pääomatulojen kasvulle maailmalla. Tämä ei silti ole kehityksen loppupiste. Korkea pääoman tuotto on houkutellut lisää investointeja kehitysmaihin, joiden palkkataso on noussut ja pääoman tuotto alentunut. Siksi tuotantolaitosten sijaintia arvioidaan kaiken aikaa uudelleen. Prosessi on jatkuva. Stolper-Samuelson teoreema ennustaa tuotannontekijätulojen yhtäläistymisen globaalisti. Arvonlisän jakautuminen toimialoittaisissa neuvotteluissa: spesifiset investoinnit
19 - työmarkkinoiden järjestäytyminen johtaa siihen, että ainakin lyhyen tähtäimen tulonjako pääomatulojen ja ansiotulojen kesken poikkeaa yllä käsitellystä neoklassisesta mallista - ratkaiseva elementti on neuvotteluvoima - mallintaminen: Nash bargaining teoria - neuvotteluvoima on pieni, jos osapuoli on tehnyt spesifisen investoinnin, jota ei voi uudelleen suunnata toiselle toimialalle - esim. metsäteollisuuden paperikoneinvestoinnit, Finnairin lentokoneinvestoinnit => neuvotteluvoima työntekijäpuolella vahva (sitä vahvistavat ulkoisvaikutusten uhka, kolmannen osapuolten menetykset työriidan aikana) - Nokian tuotekehittelijöiden investointi omaan henkiseen pääomaansa ilmeisesti on spesifistä, käyttöjärjestelmäkohtaista, sitä on vaikea siirtää toisen käyttöjärjestelmän kehittämiseen) => Nokian tuotekehittelijöiden neuvotteluvoima on pieni Kannattaako yrittäjyys? Yksi virhearvio yleisessä kielenkäytössä on yrittäjäluokan ja kapitalistiluokan samaistaminen. Yrittäjäluokkaan valikoidutaan omaa elämänuraa koskevan valinnan kautta. Yrittäjyysaste ts. yrittäjäluokkaan luokiteltujen suhde koko työvoimaan teollistuneissa länsimaissa vaihtelee 6-9 prosentin välillä. Oikeampi tapa luonnehtia ainakin aloittavaa yrittäjää on, että hänellä on idea mutta ei rahaa. Vain rikastuvat yrittäjät siirtyvät kapitalistiluokkaan. Paljonko heitä on? Oheisessa taulukossa on esitetty kotitalouksien tulonjakauma työntekijä- ja yrittäjäluokissa vuonna 2000. Luvut ovat %-lukuja ja kertovat, miten työntekijät ja yrittäjät jakautuvat 10 eri tuloluokkaan. Matalatuloiset ovat vasemmalla, suurituloiset oikealla. Luvut ovat bruttotuloja, siis ennen kuin tuloverot on vähennetty. Vuosi 2000 on sovelias. Se ei edusta laman pohjaa mutta ei huippusuhdannettakaan. Taulukko 2: Kotitalouksien tulonjakauma päämiehen sosioekonomisen aseman mukaan desiileittäin* (Holm, 2000). (Vuosi 2000 on suhdannemielessä hyvä vuosi tarkasteltavaksi). I II III IV V VI VII VIII IX X Työntekijät 4,8 7,3 9,5 11,1 12,1 11,6 13,8 13,5 11, 4,5
20 8 Yrittäjät 10,2 9,2 5,8 6,6 8,2 7,1 6,1 11,0 11, 8 24, 3 Laskemalla tulojen keskiarvo kummassakin ryhmässä havaitaan, että keskimäärin työntekijöiden ja yrittäjien tulot ovat suunnilleen samaa tasoa. Yrittäjien tulot ovat keskimäärin vain niukalti suuremmat. Yrittäjien tulojen hajonta on kuitenkin selvästi suurempi kuin palkansaajilla. Sarakkeesta X nähdään, että rikastuvaan luokkaan kuului 24,3 % yrittäjistä vuonna 2000. Sarakkeista I ja II puolestaan nähdään, että pienituloisia yrittäjiä oli prosentuaalisesti myös selvästi enemmän kuin pienituloisia palkansaajia. Tämä on yksi evidenssi yrittäjän riskistä, josta edellä oli puhe. Yksi virhearvio yleisessä kielenkäytössä on yrittäjäluokan ja kapitalistiluokan samaistaminen. On silti muistettava, että tilastoiduissa tuloluvuissa ei näy yrittäjien mahdollisuus aliraportoida tulonsa. 19 Palkansaajille tämä on vaikeampaa. Yrittäjillä ja liikkeenjohdolla on myös mahdollisuus kuluttaa yrityksen sisällä tavalla, jota palkansaajilla ei ole. Näiden vastapainona on muistettava, että oheisen taulukon luvuista puuttuvat ne yrittäjät, jotka tekivät konkurssin! Edellä hahmottuva kuva yrittäjäluokasta, yrittäjyydestä ja yritysten merkityksestä kansantaloudessa on täsmentynyt kovin toisenlaiseksi, kuin mikä monesti julkisuudessa etujärjestöjen puheenvuoroissa on esillä. Niille, joita häiritsee kapitalistiluokkaan siirtyvien yrittäjien rikastuminen, taloustieteen resepti on selvä: Kysymys: Miten voidaan estää kapitalistiluokan kasvu yhteiskunnassa? Vastaus: Vahvistetaan kilpailun edellytyksiä niillä toimialoilla, joilla syntyy ylisuuria voittoja. Luova tuho leikkaa rikastuvien voittoja. Huom. Voittojen ja palkkojen tasosta keskusteltaessa tulisi niitä aina tarkastella suhdannevaihtelujen yli niin, että mukana olisi sekä nousu- että laskukausia! Nousukautena pääomatulojen osuus vahvistuu ja työtulojen osuus heikkenee, laskukautena tapahtuu päin vastoin. 19 Suomen aineistolla ks. Johansson E., An Estimate of Self-Employment Income Underreporting in Finland, Nordic Journal of Political Economy, julkaistavana.
21 Palkat ja voitot: Adam Smithin ja Karl Marxin työnarvoteorian loppu 20 Kaikkien maiden proletariaatit, antakaa minulle anteeksi Karl Marx (1818-1883) oli preussilainen yhteiskuntafilosofi, joka tulkitsi historian luokkataistelun näkökulmasta. Hän ennusti, että kommunismi tulee korvaamaan kapitalismin. 21 Monet opiskelijat joutuvat yhä rakentavat taloudellisen maailmankatsomuksensa Marxin työnarvoteorian ja työntekijöiltä riistettävän lisäarvon pohjalta. Työnarvoteorian mukaan hyödykkeen arvoa mittaa sen tuottamiseen käytetyn työn määrä. Marxin mukaan kapitalisti maksaa työntekijälle subsistenssipalkkaa, jolla tämä juuri ja juuri voi tulla toimeen ja vie työntekijän tuottaman lisäarvon itselleen. Tähän liittyy termi riisto. 22 Miten Marxin näkemystä tulisi arvioida tätä päivänä? Työläiskurjaliston syntyminen liitetään Britannian talouteen 1600-luvulta lähtien. Maataloudessa tarvittavan työvoiman määrä väheni ja sen tuli siksi hakeutua kaupunkeihin ja pyrkiä löytämän työtä teollisen toiminnan piiristä. Jo ennen Marxia tieteenalamme perustaja Adam Smith ja sittemmin David Ricardo kuitenkin olivat kuvanneet työväenluokan heikkoja oloja. Matalat palkat heijastavat kansantaloustieteen kielellä ilmaistuna työn ylitarjontaa. Työn tarjoajia (yrityksiä) olikin vähän ja työtä tarvitsevia runsaasti. Ylitarjontatilanteessa hinnat (tässä tapauksessa työn hinta, palkkataso) pyrkivät laskemaan, kunnes tasapaino saavutetaan. Liikeväestöllä ei Smithin mukaan ollut hengissä selviämisen mahdollisuuksia. Smithin ajattelussa väestön määrä oli tässä mielessä joustava elementti. Ilmeisesti kuitenkin tuon ajan kuvan tarkentaminen on mahdollista: Adam Smith näki työväestön köyhyyden 1700-luvulla ja hän näki palkkojen sopeutuvan tasolle, jolla työväki juuri ja juuri tulee toimeen (palkkojen subsistenssitaso). 1800-luvulla Marxin aikana Britannia oli kuitenkin noussut Euroopan johtavaksi taloudeksi ja reaalipalkat olivat korkeammat. Näin on nimittäin pääteltävissä muutamasta tutkimuksesta, jotka olen onnistunut löytämään. Niinpä Hoffman, Jacks, Levin and Lindert (2002) raportoivat, että vuosien 1500 ja 1815 välillä peruselintarvikkeiden suhteelliset hinnat nousivat Euroopassa heikentäen 20 Perustuu kirjaan Kanniainen, V., Maailma on riskeistä rakennettu. Markkinat, kriisit, arvot, 2007. 21 Tämä ennuste kulminoitui tehtailija Friedrich Engelsin kanssa laaditussa kommunistisessa manifestissa vuonna 1848. Tuore suositeltava kirja Marxista on Meghnad Desai: Marxin kosto. Kapitalismin uusi nousu ja valtiokeskeisen sosialismin kuolema, suom. Gaudeamus 2008, Desai on LSE:n emeritusprofessori kansantaloustieteessä. 22 Alunperin työnarvoteoria on Adam Smithiltä.
22 köyhien elintasoa. 23 Rikkaiden elintaso puolestaan nousi. He omistivat maan ja runsaasti pienipalkkaista palveluväkeä työllistävinä he hyötyivät reaalipalkkojen alenemisesta. Vuosien 1815-1914 välisenä aikana taas tilanne oli kääntynyt. Reaalipalkat nousivat ja palveluväkeä tuli kalliimmaksi työllistää. Britannia oli johtava maa taloudeltaan 1800-luvun alussa teollistumisen käynnistyttyä. Jo 1600-luvulla Lontoon työläisten palkat olivat ylittäneet palkat Amsterdamissa tai Pariisissa ja kuilu sittemmin vain kasvoi. 24 Britannia maataloussektori oli jo selvästi pienempi kuin Euroopan vertailumaissa ja urbanisoituminen pidemmällä. Silti maatalouden työntekijöiden palkat olivat matalat ja heidän työllistymisensä kärsi avomaan aitauksen lisääntymisestä maataloudessa. 25 Työntekijöiden palkkojen painaminen subsistenssitasolle on mahdollista tilanteessa, jossa työnantajalla on ylivahva neuvotteluasema. Adam Smith kuvaa kirjassaan Kansojen varallisuus kuinka kauppiaiden kohdatessa nämä aina alkavat juonia salaliittoja kuluttajia vastaan. On mahdollista, että hänen aikanaan työnantajat olisivat jopa järjestäytyneet tai mahdollisesti sopineet yhteisestä palkkapolitiikastaan voittojensa maksimoimiseksi. Minulla ei ole tästä taloushistoriallista tietoa, mutta tätä kysymystä kannattaisi selvittää. Tämän päivän maailmassa työnantajia on enemmän kuin tuolloin eikä palkkakartelli tunnu mahdolliselta. Teollistumisen alkuaikoina työvoimaa taas oli tarjolla suhteellinen runsaasti eikä rahoitusjärjestelmä tarjonnut mahdollisuuksia haastaa toimivia yrityksiä. Siksi työnantajien valta oli vahva ja työntekijöiden asema heikko. Markkinatalouden kehitys 1800-luvun ja 1900-luvun alun toisen teollisen vallankumouksen jälkeen on tuonut talouteen runsaasti uusia ja suuria yrityksiä. Luonnollisia monopoleja lukuun ottamatta ja markkinoille tulon esteistä huolimatta kilpailevien tuottajien määrä on kasvanut. Nykyisen neoklassisen taloustieteen mukaan kilpailullisilla markkinoille palkat asettuvat vastaamaan työn tuottavuutta. Syntyvä arvonlisä jakautuu yrityksen voittoihin ja työvoiman palkkoihin. Työn tuottavuutta ovat ratkaisevasti puolestaan parantaneet tuotantovälineistöön tehdyt investoinnit ja teknologinen kehitys. Palkat teollisuudessa ovat tänä päivänä huomattavasti korkeammat kuin taso, jolla juuri ja juuri tulee toimeen. TÄMÄ JOHTUU TUOTTAVUUDEN KASVUSTA. Myös työntekijöiden työaika on sadassa vuodessa rajusti lyhentynyt. Tämän päivän työntekijä ajaa autolla, koti on hyvin varustettu ja kesälomat voidaan viettää ulkomailla. Monilla palvelualoilla toki palkat ovat kehnommat. Työvoiman järjestäytyminen liitoiksi on parantanut työvoiman asemaa. Niiden neuvotteluvoima on vaikuttanut palkkakehitykseen. Koska ilmaisia vakuutuksia kuitenkaan ei 23 Hoffman, Phillip, T., Jacks, David, Levin, Patricia, A., and Lindert, Peter, H., Real Inequality in Europe since 1500, The Journal of Economic History, 2002, 322-355. 24 Exceptionalism and Industrilization. Britain and Its European Rivals 1688-1815, edit. by De La Escosura, Leandro Prados, Cambridge, 2004. 25 Snell, K.D.M., Annals of the Labouring Poor. Social Change and Agrarian England 1660-1900, Cambridge University Press 1985.
23 ole olemassa, tämä on samalla merkinnyt matalan tuottavuuden työvoiman hinnoittelua pois työmarkkinoilta ja työttömyyttä. 26 Esim. Suomessa metsäteollisuuden työvoima on järjestäytynyt tehokkaaksi kartelliksi. Se estää ulkopuolisten pääsyn alalle jopa siivoustehtäviin Huom. Kartellikäsite: ulkopuolinen työvoima!). Sen valta perustuu ns. peruuttamattomien spesifisten investointien merkitykseen. Paperikoneinvestointi on metsäyritykselle äärimmäisen kallis hankinta. Kun paperikoneeseen on investoitu, koneen on pyörittävä hinnalla millä hyvänsä. Paperimiesten lakot ovat olleet tehokas tapa vedättää heidän palkkansa merkittävästi ylitse muiden toimialojen palkkatason riippumatta esim. siitä, että alan koulutusvaatimus on rajallinen. Globalisaatio on muuttanut alan voimasuhteet: Suomen paperiteollisuus ei enää investoi Suomeen. Tuotannon arvonlisällä jakautuminen työntekijöiden palkkatuloiksi ja yrittäjä- ja pääomatuloiksi määräytyy osana kansantalouden tasapainoa hallitsevia mekanismeja. Nykyteorian mukaan työmarkkinoilla määräytyvä palkkatulo toisaalta on tärkeä yritysten syntymisen kannalta. Jos nimittäin palkat ovat korkeat, syntyy vähemmän yrityksiä ja päinvastoin. Työmarkkinoiden palkkataso edustaa yrittäjälle potentiaalista vaihtoehtoista tuloa. Yrittäjäksi ryhtymisellä on siksi vaihtoehtoiskustannuksensa. Se, mitä Marx kutsui lisäarvoksi, on voittoa, joka kuuluu yrittäjälle. Työntekijälle kuuluu hänen tuottavuuttaan vastaava osuus. On vaikea hyväksyä sitä työntekijän väitettä, että arvonlisä kuuluu hänelle, koska hän teki työn. Jos hän nimittäin olisi niin arvokas, hänen kannattaisi irtaantua yrityksestä ja perustaa omansa. Toisinaan näin tapahtuu ja silloin puhutaan, että on syntynyt spin-off. Neoklassisen palkkateorian mukaan yrittäjä ei saa viimeisen palkatun työntekijän tuottamaa arvonlisää, mutta hän saa tätä edeltävien työntekijöiden tuottaman (palkan ylittävän) lisäarvon, jos työntekijöiden tuottavuudessa on eroja. Tuo lisäarvo tuottaa yritykselle voiton, kuten tuleekin tuottaa. Yrittäjän tulo käsittää korvauksen hänen työpanokselleen ja hänen investoinnilleen. Näin tuleekin olla. Neoklassinen palkkateoria on ainakin karkealla tasolla oikeassa, vaikkakaan tässä kuvattu karkea teoria ei ota huomioon muita palkkatasoon vaikuttavia tekijöitä kuin työntekijän oman tuottavuuden. Parilla esimerkillä on nähtävissä, että työnarvoteorian täytyy hintateoriana olla virheellinen. Olemme, esim. tottuneet siihen, että markkinoille tulevien high-tech tuotteiden arvo systemaattisesti laskee. Sama työ niiden tuottamisessa kuitenkin on. Toisaalta esim. asunnon hinta saattaa hypätä ylös siitä syystä, että markkinakorkoa on laskettu. Jos asunto oli valmistunut vuosia sitten, hinnanmuutos ei voi johtua työn määrästä. Neoklassinen talousteoria näkeekin arvojen (hintojen) määräytyvän markkinoilla. Hinnat taas määräytyvät hyödykkeiden tuottaman rajahyödyn mukaan. Runsaalla hyödykkeellä on matala rajahyöty ja niukalla korkea. Siksi vesi on (suuressa osassa maailmaa) halpaa ja timantit kalliita. Tuotantokustannuksilla on toki merkityksensä. Ellei kuluttajien maksuhalukkuus niitä kata, tuotteet jäävät tuottamatta. Jos tuotanto sopeutuu hitaasti, hinnat määräytyvät lyhyellä aikavälillä kysynnän mukaan. Pitkän aikavälin tasapainossa hinnat pyrkivät sopeutumaan lähelle tuotannon 26 Agell, J. and Lommerud, K.E., Union Egalitarianism as Income Insurance, Economica, 59, 1992, 295-310.
24 yksikkökustannuksia (jos markkinoille tulo on vapaata) mutta takaavat silti tuottajalle normaalin korvauksen, voiton. Kapitalismi, vauraus ja työelämän muutokset: työntekijän jaksaminen Hajautettu markkinatalous, kapitalismi on luonut vaurautta enemmän kuin mikään muu järjestelmä. Yksi sen tragedioita monilla aloilla kuitenkin on ollut brutaali, työntekijästä kaiken irti ottava työpaine. Samalla kun tästä on todisteita eräiden työntekijäryhmien osalta, on tapahtunut myös pidemmälle koulutetun työvoiman asemaa vahvistavia kehityssuuntia. Vallan tasapainoa yrityksissä tarkasteltaessa on tarkasteltava kolmea ryhmää. 1800- luvun puolessa välissä yhtiöt olivat pääasiassa perheyrityksiä myös USA:ssa. Palkatun liikkeenjohdon tuleminen 1800-luvun toisella puoliskolla kuvaan muutti toiminnan luonnetta. Vaikka yritysten johtoon tuli palkattua liikkeenjohtoa, sen kontrollointi omistajien taholta oli sikäli helppoa, että johdolla ei ollut juuri mahdollisuutta vaihtaa yritystä eli kilpailuttaa itseään. Koska yritysten tuotantoprosessit olivat yrityskohtaisia, ammattitaitoinenkin työvoima oli heikossa asemassa yritykseen nähden: sillä ei ollut myöskään mahdollisuutta vaihtaa yritystä. Se oli alipalkattua osaamiseensa nähden (Rajan, R.G., and Zingales, L., Saving Capitalism from the Capitalists, Random House, 2004.). Nykypäivänä vallan tasapaino on erilainen kuin 1800-luvulla. Koulutettu työvoima ja osaava liikkeenjohto ovat niukkoja resursseja. [Siksikö omistajat palkitsevat palkattua liikkeenjohtoa niin ruhtinaallisesti? Huippuosaajista on pulaa managerimarkkinoilla eikä heitä voida koulutuksella tuottaa] On empiirinen tosiasia, että USA:ssa työvoiman ja liikkeenjohdon liikkuvuus on kasvanut. Tämä johtuu siitä, että teknologisen kehityksen myötä tuotantoprosessit ovat tulleet samankaltaisiksi. Samalla suuryhtiöiden työvoimamäärät ovat supistuneet. Tämä on oireellista siitä, mihin maailma on menossa ja miten vallanjaolle on tapahtumassa. Valta määräytyy sen mukaan, kuinka helppoa työsuhteesta on irtaantua ja kuinka helppoa työsuhde on korvata. Jos työntekijälle kehittyy yritykseen sitoutunutta osaamista, hänellä ei ole monia vaihtoehtoja, mikä kasvattaa yrityksen valtaa. Jos hänen osaamisellaan on käyttöä muissa yrityksissä, hänen asemansa on vahvempi. Kumpikin tekijä vaikuttaa. Mitä helpompi on uusille yrityksille tulla markkinoille, sitä enemmän työntekijöillä on vaihtoehtoja. Patruunoiden aikana ja senkin jälkeen löysän pääoman aikana yhtiöt omistivat löysää omaisuutta esimerkiksi työntekijöiden vapaa-ajan virkistyskäyttöä varten. Suojatuilla markkinoilla ei ollut aitoa tuottovaatimusta. Integraatio ja toimintojen globalisoituminen on luonut huimasti vaurautta ja kohottanut myös työntekijöiden ansiotasoa. Kilpailuttaminen antaa parhaan tuloksen osaavalle ja tuottavalle yritykselle.