Ensihoidon palvelutasopäätökset ja triage-ohjeistukset

Ensihoidon palvelutasopäätökset ja triage-ohjeistukset Etelä-Suomen alueen sairaanhoitopiirit Anne Lindfors-Niilola, Kirsti Riihelä, Raija Kaskinen Peruspalvelut, oikeusturva ja luvat -vastuualue 26/2013 Etelä-Suomen aluehallintoviraston julkaisuja Publikationer från Regionförvaltningsverket i Södra Finland.

Julkaisija / Utgivare Etelä-Suomen aluehallintovirasto Regionförvaltningsverket i Södra Finland Ensihoidon palvelutasopäätökset ja triage-ohjeistukset Etelä-Suomen alueen sairaanhoitopiirit Julkaisun tekijöiden nimet Anne Lindfors-Niilola Kirsti Riihelä Raija Kaskinen ISSN 1798-8306 (nid.) ISSN 1798-8314 (PDF) ISBN 978-952-5890-45-7 (nid.) ISBN 978-952-5890-46-4 (PDF) Juvenes Print, Suomen Yliopistopaino 2013 Hämeenlinna 2013 Tavastehus 2013

KUVAILULEHTI Etelä-Suomen aluehallintoviraston julkaisuja 26/2013 Tekijät Anne Lindfors-Niilola, TtM opiskelija Kirsti Riihelä, yksikön päällikkö Raija Kaskinen, terveydenhuollon ylitarkastaja Julkaisuaika Elokuu 2013 Toimeksiantaja(t) Etelä-Suomen aluehallintovirasto Toimielimen asettamispäivä - Julkaisun nimi Ensihoidon palvelutasopäätökset ja triage-ohjeistukset, Etelä-Suomen alueen sairaanhoitopiirit Tiivistelmä Terveydenhuoltolaki (1326/2010) velvoittaa sairaanhoitopiirin kuntayhtymää järjestämään alueensa ensihoitopalvelun. Ensihoitopalvelu on suunniteltava ja toteutettava yhteistyössä päivystävien terveydenhuollon toimipisteiden kanssa siten, että nämä yhdessä muodostavat alueellisesti toiminnallisen kokonaisuuden. (39 ) Sairaanhoitopiirin kuntayhtymä tekee ensihoidon palvelutasopäätöksen. Palvelutasopäätöksessä määritellään ensihoitopalvelun järjestämistapa, palvelun sisältö, ensihoitopalveluun osallistuvan henkilöstön koulutus, tavoitteet potilaan tavoittamisajasta ja muut alueen ensihoidon järjestämisen kannalta tarpeelliset seikat. (39 ) Kiireellisen hoidon antamista varten kunnan tai sairaanhoitopiirin on järjestettävä ympärivuorokautinen päivystys. (50 ) Päivystyshoito tarkoittaa äkillisen sairastumisen, vamman tai kroonisen sairauden vaikeutumisen edellyttämää välitöntä arviointia ja hoitoa. Päivystyshoidolle on luonteenomaista, että sitä ei voi siirtää ilman oireiden pahentumista tai vamman vaikeutumista. Hoidon tarpeen arvio sisältää arvion siitä tarvitseeko potilas päivystyshoitoa, muuta kiireellistä hoitoa, kiireetöntä hoitoa tai ei hoitoa lainkaan. Päivystyspoliklinikalle saapuvalle potilaalle tehdään hoidon kiireellisyyden ensiarvio. Hoidon kiireellisyyden ensiarviosta käytetään vieraskielistä termiä triage. (STM, Työryhmän raportti: yhtenäiset päivystyshoidon perusteet) Etelä-Suomen aluehallintovirasto on selvittänyt osana lakisääteistä ohjaus- ja valvontatoimintaansa ensihoidon palvelutasopäätösten sekä päivystyksen hoidon tarpeen kiireellisyyden arvioinnin kokonaistilannetta Etelä-Suomessa. Aluehallintovirasto pyysi alueen sairaanhoitopiirejä toimittamaan alueellaan toimivien erikoissairaanhoidon päivystysyksiköiden triagehoitajien käytössä olevat nykyiset ohjeistukset päivystysluonteiseen hoitoon hakeutuville hoidon kiireellisyyden arvioinnista ja puhelinohjauksesta. Asiakirjat koottiin aihealuittain sairaanhoitopiirikohtaisesti yhteen ja käytiin läpi. Asiakirjojen tarkastelussa huomioitiin lainsäädännön toteutumista sekä potilasturvallisuutta. Ohjeet poikkesivat toisistaan ja olivat osin puutteellisia, erityisesti triage-ohjeet. Tämän vuoksi tarvitaan valtakunnallista opasta ohjeiden laatimiseen samalla tavalla kuin on olemassa palvelutasopäätösohje. Asiasanat Ensihoito, hoidon tarpeen kiireellisyyden arvio, palvelutasopäätös, triage ISSN (painettu) 1798-8306 ISBN (painettu) 978-952-5890-45-7 ISSN (verkkojulkaisu) 1798-8314 ISBN (verkkojulkaisu) 978-952-5890-46-4 Kokonaissivumäärä 54 Kieli suomi Hinta - Julkaisija Etelä-Suomen aluehallintovirasto Paino Juvenes Print, Suomen Yliopistopaino Oy 2013

INFORMATIONSSIDA Publikationer från Regionförvaltningsverket i Södra Finland 26/2012 Sammanställd av Anne Lindfors-Niilola, studerande, vårdvetenskaper Kirsti Riihelä, enhetschef Raija Kaskinen, överinspektör för hälso- och sjukvården Utgivningsdatum augusti 2013 Uppdragsgivare Regionförvaltningsverket i Södra Finland Datum för tillsättandet av organet - Publikationens titel Servicenivåbeslut och triage-instruktioner för prehospital akutsjukvård, sjukvårdsdistrikten inom Södra Finland Referat Hälso- och sjukvårdslagen (1326/2010) förpliktar samkommunen för ett sjukvårdsdistrikt att ordna den prehospitala akutsjukvården på sitt eget område. Prehospitala akutsjukvården skall planeras och genomföras i samarbete med de verksamhetsställen som håller jour så att de tillsammans bildar en regionalt sett funktionell helhet (39 ). Samkommunen för ett sjukvårdsdistrikt fattar beslut om servicenivån för den prehospitala akutsjukvården. I beslutet om servicenivån fastställs hur den prehospitala akutsjukvården skall organiseras, serviceinnehållet, vilken utbildning den personal som deltar i vården skall ha, målen för insatstiden och andra omständigheter som är nödvändiga med tanke på vårdens organisering inom samkommunen. (39 ) För brådskande vård ska kommunen eller samkommunen för ett sjukvårdsdistrikt ordna jour dygnet runt. (50 ) Jourvården innebär omedelbar utvärdering och vård som krävs vid plötsligt insjuknande, handikapp eller kronisk sjukdom. Det är karakteristiskt för jourvården att den inte kan flyttas utan att symptomen förvärras eller handikappet försvåras. När man utvärderar behovet av vård, inbegrips spörsmålet huruvida patienten behöver jourvård, annan brådskande vård, icke-brådskande vård eller alls ingen vård. Man gör den första uppskattningen av hur brådskande vård patienten behöver som anländer till jourpolikliniken. För uppskattandet av hur brådskande vård som behövs, används den utländska termen triage. (STM, Työryhmän raportti: yhtenäiset päivystyshoidon perusteet) Regionförvaltningsverket i Södra Finland har som en del av sin föreskrivna styrnings- och övervakningsverksamhet utrett helhetssituationen i Södra Finland av servicenivåbesluten beträffande den prehospitala akutvården och utvärderingen av dejourens utvärdering av hur brådskande vården är. Regionförvaltningsverket bad sjukvårdsdistrikten på sitt område leverera de nuvarande instruktionerna som är i bruk beträffande utvärdering av brådskande vård och telefonrådgivning för dem som söker vård av akut karaktär jourenheternas triage-skötare som arbetar inom specialsjukvården. Handlingarna samlades i hop områdesvis per sjukvårdsdistrikt per ämne och gicks igenom. I kontrollerandet av handlingarna noterades genomförandet och patientsäkerheten med hänsyn till lagstiftningen. Instruktionerna avvek ibland och var delvis bristfälliga, i synnerhet triage-instruktionerna. Därför behövs riksomfattande guide för att sammanställa instruktionerna på samma sätt som det finns servicenivåinstruktion. Ämnesord akutvård, bedömning av hur brådskande vårdbehovet är, servicenivåbeslut, triage ISSN (tryckt) 1798-8306 ISBN (tryckt) 978-952-5890-45-7 ISSN (webbpublikation) 1798-8314 ISBN (webbpublikation) 978-952-5890-46-4 Sidoantal 54 Språk finska Pris - Utgivare Regionförvaltningsverket i Södra Finland Tryckeri Juvenes Print, Suomen Yliopistopaino Oy 2013

Sisällysluettelo 1 Johdanto...5 2 Terveydenhuollon palveluiden järjestämisen yleiset velvoitteet...6 3 Kiireellinen hoito...8 3.1 Päivystyshoitoa koskevaa terminologia...8 3.2 Asetusluonnos kiireellisestä hoidosta...9 3.3 Hoidon tarpeen arviointi...10 3.4 Puuttuvat palvelujärjestelmän osat päivystysluonteisessa hoidossa...12 3.5 Päivystystoiminnan laatu...12 4 Ensihoitopalveluiden järjestäminen...13 4.1 Ensihoitopalvelun sisältö...13 4.2 Erityisvastuualueen tehtävät...14 4.3 FinnHEMS lääkärihelikopteritoiminta...14 5 Ensihoidon palvelutasopäätös...15 5.1 Ensihoidon palvelutasopäätöksen sisältö...15 5.2 Ensihoitopalvelun riskialueluokat...15 5.3 Ensihoidon tehtäväkiireellisyysluokat...16 5.4 Tavoittamisaikojen määrittely...16 5.5 Ensihoitopalvelun yksiköt ja henkilöstö...17 6 Potilasturvallisuus...18 6.1 Potilasasiakirja-asetus...19 7 Yksityisen ensihoidon lupajärjestelmä...21 8 Ensihoidon palvelutasopäätökset...23 8.1 HUS-alue...23 8.2 Etelä-Karjalan sairaanhoitopiiri EKSOTE...25 8.3 Kanta-Hämeen sairaanhoitopiiri...28 8.4 Kymenlaakson sairaanhoito- ja sosiaalipalvelujen kuntayhtymä Carea... 30 8.5 Päijät-Hämeen sosiaali- ja terveysyhtymä PHSOTEY...32 9 Triage-ohjeistukset...35 9.1 HYKS sairaanhoitoalue...35 9.1.1 Meilahden sairaala...35 9.1.2 Jorvin sairaala...35 9.1.3 Peijaksen sairaala...37

9.2 Hyvinkään sairaala...37 9.3 Lohjan sairaala...38 9.4 Länsi-Uudenmaan sairaala...40 9.5 Porvoon sairaala...41 9.6 Etelä-Karjalan keskussairaala...41 9.7 Kanta-Hämeen keskussairaala...43 9.8 Kymenlaakson keskussairaala...44 9.9 Pohjois-Kymen sairaala...45 9.10 Päijät-Hämeen keskussairaala...47 10 Pohdinta...48 Lähteet...50 Liitteet...52 4 Etelä-Suomen aluehallintovirasto Ensihoidon palvelutasopäätökset ja triage-ohjeistukset

1 Johdanto Etelä-Suomen aluehallintovirasto on selvittänyt osana lakisääteistä ohjaus- ja valvontatoimintaansa ensihoidon palvelutasopäätökset sekä päivystyksen hoidon tarpeen kiireellisyyden arvioinnin kokonaistilannetta Etelä- Suomessa. Aluehallintovirasto pyysi alueen sairaanhoitopiirejä toimittamaan alueellaan toimivien erikoissairaanhoidon päivystysyksiköiden triage-hoitajien käytössä olevat nykyiset ohjeistukset päivystysluonteiseen hoitoon hakeutuville hoidon kiireellisyyden arvioinnista ja puhelinohjauksesta. Tämän lisäksi aluehallintovirasto pyysi sairaanhoitopiirejä toimittamaan alueensa ensihoidon palvelutasopäätökset. Asiakirjojen tuli olla aluehallintoviraston käytettävissä 15.2.2013 mennessä. Kaikki sairaanhoitopiirit eivät toimittaneet pyydettyjä asiakirjoja määräaikaan mennessä. Puuttuvista asiakirjoista lähetettiin uusi toimituspyyntö, jossa puuttuvien asiakirjojen tuli olla aluehallintovirastossa 14.3. mennessä. Uuteen määräaikaan mennessä aluehallintovirastoon oli toimitettu kaikki pyydetyt asiakirjat. Yhden sairaanhoitopiirin osalta pyydettiin täydentämään asiakirjoja tarkastelun jälkeen. Asiakirjat koottiin aihealuittain sairaanhoitopiirikohtaisesti yhteen ja käytiin läpi. Asiakirjojen tarkastelussa huomioitiin lainsäädännön toteutuminen sekä potilasturvallisuus. 5

2 Terveydenhuollon palveluiden järjestämisen yleiset velvoitteet Suomen perustuslaki (1999/731) 19 velvoittaa, että julkisen vallan on turvattava jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä. Perustuslaki velvoittaa myös noudattamaan yhdenvertaisuusperiaatetta julkisten terveyspalvelujen järjestämisessä. Toukokuussa 2011 voimaan tullut terveydenhuoltolain (1326/2010) 8 :n mukaan terveydenhuollon toiminnan on oltava laadukasta, turvallista ja asianmukaisesti toteutettua. Terveydenhuollon toimintayksikön on laadittava suunnitelma laadunhallinnasta ja potilasturvallisuuden täytäntöönpanosta. Uuden terveydenhuoltolain tavoitteena on vahvistaa palvelujen asiakaslähtöisyyttä ja lisätä yhteistyötä terveydenhuollon toimijoiden, kunnan eri toimialojen ja muiden toimijoiden välillä. Lakiuudistuksen tavoitteena on myös kaventaa väestöryhmien välisiä terveyseroja ja edistää palvelujen yhdenvertaista saatavuutta, laatua ja potilasturvallisuutta. Terveydenhuollon palvelut on järjestettävä sisällöltään ja laajuudeltaan sellaisiksi kuin kunnan tai sairaanhoitopiirin kuntayhtymän asukkaiden hyvinvointi, potilasturvallisuus, sosiaalinen turvallisuus ja terveydentila sekä niihin vaikuttavien tekijöiden seurannan perusteella lääketieteellisesti, hammaslääketieteellisesti tai terveystieteellisesti arvioitu perusteltu tarve edellyttävät. Lain 10 :n mukaan kunnan ja sairaanhoitopiirin kuntayhtymän on huolehdittava vastuullaan olevan väestön palvelujen järjestämisestä ja saatavuudesta yhdenvertaisesti koko alueellaan. Kunnan ja sairaanhoitopiirin on järjestettävä terveydenhuoltopalvelut alueellaan lähellä asukkaita, paitsi jos palvelujen alueellinen keskittäminen on perusteltua laadun turvaamiseksi. Lain 50 :n mukaan kiireellisen hoidon antamista varten kunnan tai sairaanhoitopiirin kuntayhtymän on järjestettävä ympärivuorokautinen päivystys. Päivystystä toteuttavassa yksikössä on oltava riittävät voimavarat ja osaaminen, jotta hoidon laatu ja potilasturvallisuus toteutuvat. Päivystyspisteistä ja niiden työnjaosta on sovittava terveydenhuollon järjestämissuunnitelmassa ja erikoissairaanhoidon osalta erikoissairaanhoidon järjestämissopimuksessa. Päivystyspisteistä päätettäessä on otettava huomioon alueen ensihoitopalvelu, päivystyspisteiden väliset etäisyydet sekä väestön palvelutarve. Kiireellinen sairaanhoito, mukaan lukien kiireellinen suun terveydenhuolto, mielenterveyshoito, päihdehoito ja psykososiaalinen tuki, on annettava potilaalle hänen asuinpaikastaan riippumatta. Kiireelliseen hoitoon otettu potilas voidaan siirtää hänen kotikuntansa perusteella määräytyvään jatkohoitopaikkaan, kun potilasturvallisuus ja vastaanottavan yksikön mahdollisuus järjestää tarpeellinen jatkohoito on varmistettu. Lain 51 veloittaa kuntaa järjestämään toimintansa siten, että potilaalla on mahdollisuus saada arkipäivisin virka-aikana välittömästi yhteys terveyskeskukseen tai muuhun terveydenhuollon toimintayksikköön. Terveydenhuollon ammattihenkilön on tehtävä kiireettömän hoidon tarpeen arviointi viimeistään kolmantena päivänä siitä, kun potilas on ottanut yhteyttä terveyskeskukseen, jollei arviota voida tehdä ensimmäisen yhteydenoton aikana. Sairaanhoitopiirin kuntayhtymä vastaa alueellaan laissa säädetyn erikoissairaanhoidon järjestämisestä yhtenäisin lääketieteellisin ja hammaslääketieteellisin perustein. Lainsäädännön tavoitteena on turvata kansalaisille kiireettömään hoitoon pääsy samanlaisin perustein asuinpaikkakunnasta riippumatta. Lääkäri päättää hoidosta yhteisymmärryksessä potilaan kanssa. Potilaalla ei kuitenkaan ole oikeutta saada mitä tahansa haluamaansa hoitoa. (STM 2010. Yhtenäiset kiireettömän hoidon perusteet, Terveydenhuoltolaki 24 ) 6 Etelä-Suomen aluehallintovirasto Ensihoidon palvelutasopäätökset ja triage-ohjeistukset

Lakia täydentää valtioneuvoston asetus terveydenhuollon järjestämissuunnitelmasta ja erikoissairaanhoidon järjestämissopimuksesta (377/2011). Terveydenhuollon järjestämissuunnitelmassa on sovittava miten kiireellinen sairaanhoito toteutetaan sairaanhoitopiirin alueella. Terveydenhuollon ammattihenkilöistä annettu lain 15 ja 22 :n mukaan laillistettu lääkäri päättää potilaan lääketieteellisestä tutkimuksesta, taudinmäärityksestä ja siihen liittyvästä hoidosta. Vastaavasti laillistettu hammaslääkäri päättää potilaan hammaslääketieteellisestä tutkimuksesta, taudinmäärityksestä ja siihen liittyvästä hoidosta. Laillistetulla lääkärillä ja hammaslääkärillä on oikeus määrätä apteekista lääkkeitä, lääkärillä lääkinnällistä tai lääketieteellistä tarkoitusta varten ja hammaslääkärillä hammaslääkinnällistä tai hammaslääketieteellistä tarkoitusta varten. Lain 23 :n mukaan sairaanhoitajalla, jolla on riittävä käytännön kokemus ja joka on suorittanut valtioneuvoston asetuksella säädettävän lisäkoulutuksen, on rajattu oikeus määrätä apteekista hoidossa käytettäviä lääkkeitä terveyskeskuksessa hoitamalleen potilaalle, kun kyseessä on ennalta ehkäisevä hoito tai lääkityksen jatkaminen, kun lääkäri on tehnyt taudinmäärityksen tai kun lääkitys perustuu sairaanhoitajan toteamaan hoidon tarpeeseen. Rajatun lääkkeenmääräämisen edellytyksenä on kirjallinen määräys, jossa todetaan ne lääkkeet, joita sairaanhoitaja saa määrätä, ja mahdolliset lääkkeiden määräämiseen liittyvät rajoitukset. Kirjallisen määräyksen antaa vastaava lääkäri siinä terveyskeskuksessa, johon sairaanhoitaja on palvelussuhteessa. Kun sairaanhoitopiiri hoitaa alueensa terveyskeskuksen päivystyspalvelut, määräyksen antaa voi sairaanhoitopiirin johtava lääkäri, jos sairaanhoitaja on sairaanhoitopiirin palveluksessa. Lain (559/1994) 15 mukaan ammattihenkilön on ammattitoiminnassaan sovellettava yleisesti hyväksyttyjä ja kokemusperäisiä perusteltuja menettelytapoja koulutuksensa mukaisesti, jota hänen on pyrittävä jatkuvasti täydentämään. Hänen tulee tasapuolisesti ottaa huomioon ammattitoiminnasta potilaalle koituva hyöty ja sen mahdolliset haitat. Terveydenhuollon ammattihenkilön tulee toiminnassaan noudattaa lakia potilaan asemasta ja oikeuksista ja antaa aina kiireellisen hoidon tarpeessa olevalle apua. Lain 2 :n mukaan laillistetun ammattihenkilön tehtävissä voi toimia tilapäisesti myös kyseiseen ammattiin opiskeleva kyseistä ammattia itsenäisesti harjoittamaan oikeutetun laillistetun ammattihenkilön johdon ja valvonnan alaisena. Potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (785/1992) 3 :n mukaan potilaalla on oikeus terveydentilansa edellyttämään hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon sekä kohteluun niiden voimavarojen rajoissa, jotka kulloinkin ovat terveydenhuollon käytettävissä. 7

3 Kiireellinen hoito Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmän raportin 2010:4 Yhtenäiset päivystyshoidon perusteet mukaan kiireellinen sairaanhoito, mukaan lukien kiireellinen suun terveydenhuolto, mielenterveyshoito, päihdehoito ja psykososiaalinen tuki, on annettava potilaalle hänen asuinpaikastaan riippumatta. Kiireellisellä hoidolla tarkoitetaan äkillisen sairastumisen, vamman, pitkäaikaissairauden vaikeutumisen tai toimintakyvyn -alenemisen edellyttämää välitöntä arviota ja hoitoa, jota ei voida siirtää ilman sairauden pahenemista tai vamman vaikeutumista. Päivystyshoidon tavoitteena ovat päivystyshoidon tarpeen tunnistaminen päivystyspotilaiden yhdenvertainen hoitoon pääsy ja hoito riittävän asiantuntemuksen kohdentaminen päivystystoimintaan päivystyshoito on korkeatasoista, oikea-aikaista ja vaikuttavaa riittävien voimavarojen varaaminen päivystykseen ja niiden tarkoituksenmukainen kohdentaminen sekä perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon, ensihoitopalvelun ja sosiaalitoimen yhteistyön kehittäminen saumattomaksi päivystystoiminnassa. (STM, Työryhmän raportti 2010:4 Yhtenäiset päivystyshoidon perusteet) 3.1 Päivystyshoitoa koskevaa terminologiaa Päivystys Yleistermi, viittaa joko päivystyshoidon tarpeeseen tai palvelua (päivystyshoitoa) tuottavaan paikkaan. Päivystyshoito Päivystyshoito tarkoittaa äkillisen sairastumisen, vamman tai kroonisen sairauden vaikeutumisen edellyttämää välitöntä arviointia ja hoitoa. Päivystyshoidon määritelmän perustelut on esitetty myöhemmin luvussa 3.1. Päivystysaika Virka-aika on terveyskeskuksen ilmoittama aukioloaika. Päivystysaika on virka-ajan ulkopuolinen aika. Päivystyspoliklinikka Päivystyspalvelua tuottava paikka. Terveysaseman päiväpäivystys Virka-ajalla terveysasemien vastaanottotoiminnan ohessa järjestettävä päivystystoiminta. Yhteispäivystys Yhteispäivystys on päivystyspoliklinikka, jossa on sekä yleislääketieteen että muiden erikoisalojen lääkäreiden palveluja. Hoidon tarpeen arvio Hoidon tarpeen arvio sisältää arvion siitä tarvitseeko potilas päivystyshoitoa, muuta kiireellistä hoitoa, kiireetöntä hoitoa tai ei hoitoa lainkaan. 8 Etelä-Suomen aluehallintovirasto Ensihoidon palvelutasopäätökset ja triage-ohjeistukset

Hoidon kiireellisyyden ensiarvio Päivystyspoliklinikalle saapuvalle potilaalle tehtävä hoidon kiireellisyyden ensiarvio. Hoidon kiireellisyyden arviosta voidaan käyttää myös termejä hoidon kiireen arvio tai hoidon kiireellisyysarvio. Hoidon kiireellisyyden ensiarviosta käytetään vieraskielistä termiä triage. Päivystyshoito on pääsääntöisesti alle 24 tunnin kuluessa annettavaa hoitoa. Päivystyshoidolle on luonteenomaista, että sitä ei voi siirtää ilman oireiden pahentumista tai vamman vaikeutumista. Päivystyshoidon määritelmä kattaa lääketieteelliset päivystyshoidon perusteet, joiden mukaan näitä palveluita on saatava kaikkina vuorokauden aikoina. Muu kiireellinen hoito pyritään järjestämään virka-ajalla tai virka-ajan palveluihin liittyen iltaisin. Päivystyshoidon määritelmä ei ota kantaa siihen, annetaanko hoito nimenomaan päivystyspoliklinikalla, vai mahdollisesti terveysasemien päiväpäivystyksessä tai sairaaloiden poliklinikoilla. Kiireellisen hoidon tarpeessa olevalle tulee antaa hänen sairaudentilansa edellyttämä hoito välittömästi. Sanalle välitön ei ole laissa erillistä ajallista määrittelyä, vaan välittömyys riippuu sairaudentilasta. Vastaavasti yllä olevassa päivystyshoidon määritelmässä sanalla välitön viitataan oireen, vamman tai kroonisen sairauden edellyttämään kiireellisyyteen. (STM, Työryhmän raportti: yhtenäiset päivystyshoidon perusteet) 3.2 Asetusluonnos kiireellisestä hoidosta Terveydenhuoltolain (1326/2010) 50 :ssä on annettu valtuutus sosiaali- ja terveysministeriölle antaa asetus kiireellisen hoidon perusteista ja päivystyksen erikoisalakohtaisista edellytyksistä. Tämän raportin julkaisuhetkellä asetus ei ole vielä voimassa, kuitenkin asetuksen valmistelussa on tuotu esille seuraavia kohtia: Kiireellisen hoidon antaminen ja päivystyksen järjestäminen Kiireellistä hoitoa on oltava saatavilla kunnan tai kuntayhtymän ilmoittamalla tavalla kaikkina vuorokauden aikoina joko kiireettömän hoidon yhteydessä tai päivystysyksikössä. Päivystys voidaan toteuttaa perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon päivystyksenä, yhteispäivystyksenä tai muulla tarkoituksenmukaisella tavalla. Yhteispäivystys sisältää sekä perusterveydenhuollon että erikoissairaanhoidon päivystyspalveluja. Kiireellisen hoidon tarpeen arviointi ja hoito järjestetään yhtenäisin lääketieteellisin tai hammaslääketieteellisin perustein. Osana päivystyksen kokonaisuutta on otettava huomioon suun terveydenhuollon palvelut, mielenterveys- ja päihdepalvelut sekä iäkkäiden henkilöiden ja vammaisten henkilöiden tarvitsemat palvelut. Henkilöstön rakenne Kiireellistä hoitoa antavan toimintayksikön käytössä on oltava riittävän koulutuksen ja työkokemuksen omaava sekä alueen olosuhteet tunteva moniammatillinen henkilökunta. Toimintayksikössä on oltava kaikkina vuorokauden aikoina saatavissa virkasuhteessa kuntaan tai kuntayhtymään oleva laillistettu lääkäri. Päivystyksen kiireellisyysluokat Päivystyksestä vastaava lääkäri tai hänen antamiensa ohjeiden mukaan muu laillistettu terveydenhuollon ammattihenkilö voi ohjata potilaan hoidettavaksi joko päivystysyksikössä, toisessa terveydenhuollon toimin- 9

tayksikössä tai muulla tarkoituksenmukaisella tavalla. Ohjauksessa on otettava huomioon päivystysyksikössä noudatettavat kiireellisyysluokat sekä yksilöllinen hoidon tarpeen ja riskin arviointi. Potilas on otettava hoidettavaksi päivystysyksikössä, jos potilaan terveydentila ja toimintakyky sekä sairauden tai vamman ennakoitavissa oleva kehitys huomioon ottaen hoitoa ei voi kiireellisyyden vuoksi siirtää seuraavaan päivään tai viikonlopun yli, tai jos kiireellisen hoidon toteutuminen muualla on epävarmaa tai kohtuutonta. Potilas voidaan ohjata käyttämään terveyskeskuksen virka-ajan mukaisia palveluja tai muuhun hoitoyksikköön terveydenhuollon järjestämissuunnitelman mukaisesti, jos käynnin voi siirtää lääketieteellisin tai hammaslääketieteellisin perustein potilaan terveydentilan tai toimintakyvyn vaarantumatta. Päivystysyksikköön ei-lääketieteellisestä syystä hakeutuvalle henkilölle on annettava mahdollisuus keskustella päivystyksen sairaanhoitajan tai sosiaalihuollon ammattihenkilön kanssa ja saada ohjaus sosiaalipäivystyksen tai muiden tarvitsemiensa palvelujen piiriin. Hoidon varmistaminen Päivystyksestä vastaavan lääkärin tai hänen ohjeidensa mukaan muun laillistetun terveydenhuollon ammattihenkilön on huolehdittava potilaan tarpeen mukaisesta jatkohoidon tai muun hoidon järjestymisestä kunnan perusterveydenhuollossa, erikoissairaanhoidossa tai muutoin sovittavalla tavalla. Potilaalle on annettava riittävät, tarvittaessa kirjalliset ohjeet siitä, miten hän seuraa oireitaan, missä tilanteessa hänen on otettava yhteyttä terveydenhuollon ammattihenkilöön ja missä jatkohoito tapahtuu. (STM:n asetus kiireellisen hoidon perusteista ja päivystyksen erikoisalakohtaisista edellytyksistä, luonnos 26.6.2012) 3.3 Hoidon tarpeen arviointi Kansanterveyslaista siirtyi terveydenhuoltolakiin velvoite järjestää välitön yhteydensaanti arkipäivisin virkaaikana terveyskeskukseen siten, että yhteyttä ottava henkilö voi valintansa mukaan, joko soittaa puhelimella, tai tulla henkilökohtaisesti terveyskeskukseen. Hoidon tarve voidaan usein arvioida jo puhelimessa. Arvion voi tehdä terveydenhuollon ammattihenkilö, muukin kuin lääkäri. Terveydenhuollon ammattihenkilöltä edellytetään asianmukaista koulutusta ja työkokemusta sekä sitä että terveydenhuollon toimintayksikössä on sovittu työnjaosta. Hoidon tarpeen arviointi edellyttää, että arvioivalla henkilöllä on käytettävissään arvioitavan henkilön potilasasiakirjat. Hoidon tarpeen arvioinnista tulee tehdä merkinnät potilasasiakirjoihin samoin kuin henkilökohtaisesta terveyden- tai sairaanhoidon neuvonnasta ja palveluun ohjaamisesta. Lain mukaan virka-ajan ulkopuolella tulee järjestää päivystys. Virka-ajan ulkopuolella puhelimella tapahtuvaa yhteydenottoa ei ole tarkemmin ohjeistettu. Käytännössä virka-ajan ulkopuolinen puhelimella tapahtuva yhteydenotto terveyskeskukseen tapahtuu joko soittamalla päivystyspoliklinikkalle tai kunnan mahdollisesti järjestämään neuvontapalveluun. Neuvontapalvelu voi olla järjestetty osana päivystyspoliklinikan toimintaa tai ulkoistettuna toimintana. Alueilla, joissa puhelinneuvontaa ei ole järjestetty, potilaat soittavat virka-ajan ulkopuolella päivystyspoliklinikoille Potilaan hoidon tarpeen arviointi tulee tehdä potilaslain mukaisesti yhteisymmärryksessä potilaan kanssa selvittäen potilaan mielipide ennen hoidon toteuttamista (Laki potilaan asemasta ja oikeuksista, 6 ). Varsinaisen päätöksen hoidon toteuttamisesta tekee terveydenhuollon ammattihenkilö. Päivystyksellisen hoidon tarpeen arvioinnin saatavuudesta terveydenhuollon ammattilaisen tekemänä, esim. puhelimitse päivystysaikana, ei ole tarkempia säädöksiä. Potilaalle on annettava hänen henkeään tai terveyttään uhkaavan vaaran torjumiseksi tarpeellinen hoito, vaikka potilaan tahdosta ei tajuttomuuden tai muun syyn vuoksi voi saada selvitystä. Jos 10 Etelä-Suomen aluehallintovirasto Ensihoidon palvelutasopäätökset ja triage-ohjeistukset

potilas on aikaisemmin vakaasti ja pätevästi ilmaissut hoitoa koskevan tahtonsa, potilaalle ei kuitenkaan saa antaa sellaista hoitoa, joka on vastoin hänen tahtoaan (Laki potilaan asemasta ja oikeuksista, 8 ) Potilas tai omainen tai muu henkilö tekee itse päätöksen yhteydenotosta terveydenhuollon ammattihenkilöön tai hätäkeskukseen päivystyksellisen hoidon tarpeen arviointia varten. Potilaan oireiden vakavuutta ja mahdollista diagnostiikan ja hoidon tarvetta arvioivat kaikki hoitoketjuun osallistuvat alkaen potilaasta ja hänen läheisistään jatkuen niihin terveydenhuollon ammattilaisiin ja hätäkeskuspäivystäjiin, joihin potilas ottaa yhteyttä. Arviointiin saattaa osallistua hätäkeskus, puhelinneuvonta, ensihoitopalvelu, terveyskeskus tai päivystyspoliklinikka. Käytettävissä oleva ohjeistus vaihtelee eri tasoilla, sillä vain hätäkeskuksilla on kansallisesti sovitut yhtenäiset terveystoimen tehtävänkäsittely- ja riskinarvio-ohjeet. Ensihoitopalvelu käyttää Ensihoito-opasta yhtenäisenä informaation lähteenä. Yksittäisillä päivystyksillä ja puhelinneuvonnalla on vaihtelevasti omat ohjeensa, jotka saattavat olla alueellisia kuntien ohjeistuksia tai päivystysten omia. Potilaan näkemys perustuu läheisten neuvoihin, kuntien jakamaan informaatioon ja internetissä oleviin palveluihin, kuten Terveyskirjastoon. (http:// www.terveyskirjasto.fi). Terveydenhuollon ammattilainen muodostaa käytettävissä olevan informaation perusteella hoitosuunnitelmavaihtoehtoja ja arvioi päivystyshoidon tarvetta ja hoidon kiireellisyyttä. Usein saattaa todennäköisimmäksi arvioitu tulosyy olla sairaus, joka ei vaatisi lääkärin arviota, mutta päivystyskäynnin tarve syntyy tarpeesta pois sulkea jokin mahdollinen vakavampi ja hoitoa tarvitseva sairaus tai vamma. Päivystyspotilaan tilanteen arviointi ei ole kertaluonteinen tapahtuma, vaan jatkuu koko potilaan sairauden tai vamman keston ajan. Mitä vaikeampia päivystyspotilaan oireet tai löydökset ovat, sitä selkeämpi on Suomen hoitojärjestelmä ja ohjeistus. Käytettävissä olevaa ohjeistusta löytyy tällä hetkellä mm. seuraavista lähteistä: Akuuttihoito-opas (Elonen ym. 2008), Ensihoito-opas (Silfvast ym. 2009), Päivystyskirurgian opas (Leppäniemi ym. 2006), Lastentautien päivystyskirja (Korppi ym. 2009) ja Käypä hoito -suositukset. Lievien oireiden osalta päivystyskäynnin tarpeellisuudesta on olemassa niukasti ohjeistusta. Suomessa käytetään hoidon kiireellisyyden ensiarvion (vieraskielinen termi triage) luokitteluun pääosin ns. ABCDE- triagen paikallisia versioita ja monissa muissa maissa käytettävää ESI-triagea. Ruotsissa kehitetään ADAPT-triagea. Näistä mitään järjestelmää ei ole validoitu Suomen oloissa, eikä hankkeissa esitetä minkään yksittäisen järjestelmän käyttöönottoa. Tärkeintä on, että kaikilla päivystyspoliklinikoilla käytetään paikallisiin olosuhteisiin soveltuvaa hoidon kiireellisyyden ensiarviota, jota tarkennetaan potilaan tilaa seuraten koko päivystyskäynnin ajan. Hoidon kiireellisyyden ensiarvio koskee hoidon aloittamisen kiireellisyyttä, mutta paikallisiin toimintaohjeisiin voidaan liittää työjakoon ja hoitoon liittyvä tarkentavia ohjeita. Ohjeistuksessa on jaettu hoidon kiireellisyys yllä olevien tavoitteiden mukaisesti neljään luokkaan: 1. hoidetaan päivystyksenä 2. hoidetaan päivystyksenä, mutta ei yöllä 3. voidaan siirtää virka-ajan lääkärille (1 vrk) 4. voidaan siirtää virka-ajan lääkärille (2 3 vrk). 11

Päivystyspoliklinikalle ei-lääketieteellisestä syystä hakeutuvan henkilön tulee voida keskustella päivystyksen sairaanhoitajan tai mahdollisesti käytettävissä olevan sosiaalipäivystäjän tai muun ammattihenkilön kanssa ja saada tarvittavan ohjauksen tarvitsemiensa palveluiden piiriin. (STM, Yhtenäiset päivystyshoidon perusteet, Työryhmän raportti) 3.4 Puuttuvat palvelujärjestelmän osat akuutti- ja subakuuttiluonteisessa hoidossa Päivystyshoidon ja ajanvaraushoidon väliin jää 1 3 päivän kuluessa hoidettavat, ns. subakuutit potilaat, joiden hoidon järjestelyyn ei ole kiinnitetty riittävästi huomiota Suomessa. Tämä potilasryhmä jää tällä hetkellä herkästi päivystyksen hoidettavaksi. Subakuutteja potilaita ohjataan päivystykseen, jos ajanvarauspoliklinikalla tai terveyskeskuksessa ei ole riittävästi akuuttiaikoja tai muitakaan aikoja. Myös erikoissairaanhoidon seurannassa olevat, akuutin tai kroonisen sairauden oireiden pahenemisen tai sairauden hoitoon liittyvien sivuvaikutusten vuoksi lääkäriä tarvitsevat potilaat ohjataan usein päivystykseen. Näille potilaille saattaa olla hyödyllisempää päästä suoraan erikoislääkärille 1 3 päivän sisällä. Päivystyksessä toimivalla lääkärillä ei mahdollisesti ole riittävää osaamista tai muita mahdollisuuksia riippuen tutkimusmahdollisuuksista hyvinkin spesifien sairauksien arviointiin ja hoitoon. Päivystyspoliklinikan omassa toiminnassa syntyy myös lähipäivien kontrollikäyntien järjestämisen tarvetta. Jollei näille potilaille ole olemassa ajanvaraukseen perustuvaa järjestelmää, on jouduttu ottamaan heidät kaikki kontrolliin päivystyspoliklinikalle. Vain osa potilaista hyötyy siitä, että kontrolli tehdään päivystyspoliklinikalla. Tilanne kuormittaa päivystyksen lisäksi potilasta, joka ei saa ajanvarausta tutkimuksiin eikä lääkärinvastaanotolle vaan tulee uudelleen jonottamaan muiden päivystyspotilaiden joukkoon. Tähän ryhmään kuuluvat mm. murtumakontrollit, alaraajojen veritulppaepäilyjen ultraäänet sekä erilaiset voinnin ja laboratoriokokeiden kontrollit. Kontrollit voidaan järjestää hyödyntäen päivystyksen tiloja ja henkilökuntaa hiljaisena aamuaikana, mutta toiminta ei saa haitata kiireellisten potilaiden hoitoa. Päivystyspoliklinikalla aloitettua, suonensisäistä antibioottihoitoa jatketaan usein päivystyspoliklinikalla, vaikka potilas olisi jo kotiutettu ja voisi olla muiden palveluiden piirissä. (STM, Työryhmän raportti 2010:4, Yhtenäiset päivystyshoidon perusteet) 3.5 Päivystystoiminnan laatu Päivystysten toiminnan laatua tulee seurata seuraavin osin: 1. Kohdistuuko hoito oikeisiin potilaisiin? 2. Niitä tietoja, joita tietojärjestelmät eivät pysty tuottamaan, tulee kerätä otantatutkimuksin. Tietojärjestelmiä tulee kehittää siten, että toiminnan seuraamiseksi tarvittavat tiedot ovat sieltä helposti saatavissa. 3. Puhelinneuvontaan tai päivystykseen yhteyttä ottaneille ja sieltä muiden palvelujen piiriin ohjatuille tulee järjestää säännöllinen seuranta määrän ja yhteydenottosyiden osalta. Sama koskee päivystyksestä ennen lääkärillä käyntiä tai kesken tutkimuksia poistuneita potilaita. 4. Päivystyksessä hoidettujen mutta muiden palveluiden piiriin kuuluvien potilaiden osalta tulee myös järjestää säännöllinen seuranta hyödyntäen päivystyspoliklinikan ensiarviossa tehtävää kiireellisyysluokittelua. Tästä seurannasta saadaan ajantasainen tieto virka-aikaisten palveluiden riittävyydestä. (STM, Yhtenäiset päivystyshoidon perusteet, Työryhmän raportti) 12 Etelä-Suomen aluehallintovirasto Ensihoidon palvelutasopäätökset ja triage-ohjeistukset

4 Ensihoitopalvelun järjestäminen Kansanterveyslain mukaan sairaankuljetuksen/ensihoidon järjestämisvastuu oli kunnilla. Terveydenhuoltolain 39 :n mukaan vastuu siirtyi sairaanhoitopiirin kuntayhtymälle, jonka on järjestettävä alueensa ensihoitopalvelu. Ensihoitopalvelu on suunniteltava ja toteutettava yhteistyössä päivystävien terveydenhuollon toimipisteiden kanssa siten, että nämä yhdessä muodostavat alueellisesti toiminnallisen kokonaisuuden. Sairaanhoitopiirin kuntayhtymä voi järjestää ensihoitopalvelun alueellaan tai osassa sitä hoitamalla toiminnan itse, järjestämällä ensihoitopalvelun yhteistoiminnassa alueen pelastustoimen tai toisen sairaanhoitopiirin kuntayhtymän kanssa taikka hankkimalla palvelun muulta palvelun tuottajalta. Sairaanhoitopiirin kuntayhtymä laatii ensihoidon palvelutasopäätöksen. Palvelutasopäätöksessä määritellään ensihoitopalvelun järjestämistapa, palvelun sisältö, ensihoitopalveluun osallistuvan henkilöstön koulutus, tavoitteet potilaan tavoittamisajasta ja muut alueen ensihoitopalvelun järjestämisen kannalta tarpeelliset seikat. Palvelutasopäätöksessä on määriteltävä ensihoitopalvelun sisältö siten, että palvelu on toteutettava tehokkaasti ja tarkoituksenmukaisesti ja siinä on otettava huomioon ensihoidon ruuhkatilanteet. Päätökset tehdään valtuustokaudeksi ja hyväksytetään valtuustolla, jolla on resurssivastuu asiasta. (STM julkaisuja 2011:11. Ensihoidon palvelutaso. Ohje ensihoitopalvelujen laatimiseksi sairaanhoitopiireille) 4.1 Ensihoitopalvelun sisältö Ensihoitopalveluun sisältyy: 1. äkillisesti sairastuneen tai loukkaantuneen potilaan kiireellinen hoito ensisijaisesti terveydenhuollon hoitolaitoksen ulkopuolella lukuun ottamatta meripelastuslaissa (1145/2001) tarkoitettuja tehtäviä ja tarvittaessa potilaan kuljettaminen lääketieteellisesti arvioiden tarkoituksenmukaisimpaan hoitoyksikköön, 2. ensihoitovalmiuden ylläpitäminen, 3. tarvittaessa potilaan, hänen läheisensä ja muiden tapahtumaan osallisten ohjaaminen psykososiaalisen tuen piiriin, 4. osallistuminen alueellisten varautumis- ja valmiussuunnitelmien laatimiseen suuronnettomuuksien ja terveydenhuollon erityistilanteiden varalle yhdessä muiden viranomaisten ja toimijoiden kanssa ja 5. virka-avun antaminen poliisille, pelastusviranomaisille, rajavartioviranomaisille ja meripelastusviranomaisille niiden vastuulla olevien tehtävien suorittamiseksi. Sairaanhoitopiirin kuntayhtymä voi päättää palvelutasopäätöksessä ensivastetoiminnan sisällyttämisestä osaksi ensihoitopalvelua. Ensivastetoiminnalla tarkoitetaan hätäkeskuksen kautta hälytettävissä olevan muun tähän tehtävään koulutetun viranomaisyksikön kuin ambulanssin hälyttämistä äkillisesti sairastuneen tai loukkaantuneen potilaan tavoittamisviiveen lyhentämiseksi ja yksikön henkilöstön antamaa hätäensiapua, joka on määritelty ensihoidon palvelutasopäätöksessä. Ensivasteyksikkö ei kuljeta potilasta hoitopaikkaan. (Terveydenhuoltolaki 1326/2010 40 ) 13

Ensihoitopalvelun tehtävänä on mm. seurata ja tuottaa ensihoitokeskuksen, aluehallintoviraston ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen käyttöön tunnuslukuja ensihoitopalvelun toiminnasta palvelutasopäätöksen toteutumisen ja toiminnan tuloksellisuuden arvioimiseksi. (STM:n asetus ensihoitopalvelusta 340/2011 2 ) 4.2 Erityisvastuualueen tehtävät Erityisvastuualueen sairaanhoitopiirien on järjestettävä yhteistyössä alueensa erikoissairaanhoito. Sairaanhoitopiirin kuntayhtymän, jonka hallinnassa on yliopistollinen sairaala, on järjestettävä erityistason sairaanhoito erikoissairaanhoitolain 9 :ssä tarkoitetulla vastuualueellaan. Erityisvastuualueen sairaanhoitopiirien on yhteistyössä huolehdittava samaan erityisvastuualueeseen kuuluvien kuntien ja sairaanhoitopiirien tarvitsemasta ohjauksesta ja neuvonnasta erikoissairaanhoidon antamisessa, terveydenhuollon henkilöstön täydennyskoulutuksessa sekä tieteellisen tutkimuksen ja kehittämisen järjestämisessä. Erityisvastuualueen sairaanhoitopiirien on yhteistyössä suunniteltava ja sovitettava yhteen alueensa erikoissairaanhoidon palvelujen tuotanto, tietojärjestelmäratkaisut, lääkinnällinen kuntoutus ja erilaiset hankinnat. (Terveydenhuoltolaki 42 ) 4.3 FinnHEMS lääkärihelikopteritoiminta Vuoden 2012 alussa lääkärihelikopteritoiminta siirtyi kokonaan yliopistollisten sairaanhoitopiirien yhteenliittymän, FinnHEMS Oy:n vastuulle ja osin valtion rahoittamaksi. Ensihoidon henkilöstöstä, välineistä ja lääkkeistä sekä niiden kustannuksista vastaavat yliopistolliset sairaanhoitopiirit HUS, KYS, OYS, TAYS ja TYKS. FinnHEMS on kansainvälinen lyhenne sanoista Helicopter Emergency Medical Services, jolla tarkoitetaan lääkinnällistä helikopteritoimintaa. FinnHEMS on valtakunnallinen lääkärihelikopteritoiminnan hallinnointiyksikkö. Sen omistavat yhtä suurin osuuksin Suomen viisi yliopistollista sairaanhoitopiiriä. FinnHEMS on voittoa tavoittelematon yhtiö. FinnHEMSin tehtävänä on toimia yliopistollisten sairaanhoitopiirien strategisena kumppanina ensihoitopalvelussa. FinnHEMS kilpailuttaa helikopteritoimijat ja laatii sopimukset niiden kanssa, valvoo tukikohtien laatu- ja turvallisuuskriteerien täyttymistä sekä vastaa tukikohtapalveluiden hallinnoinnista. Toiminnan tarkoituksena on tarjota kiinteässä yhteistyössä ensihoitopalvelun kanssa korkeatasoisia ensihoitolääkärin palveluita äkillisissä ja henkeä uhkaavissa tilanteissa. Lääkintähelikopterin laaja toimintasäde sekä nopea reagointikyky lisäävät kansalaisten tasa-arvoisuutta. FinnHEMS-yksiköt saavat hälytykset hätäkeskuksen kautta. Vastoin yleistä käsitystä, lääkintähelikopterit harvoin kuljettavat potilasta vaan helikopterin ensisijaisena tehtävänä on kuljettaa lääkäri mahdollisimman nopeasti potilaan luokse. Potilas kuljetetaan sen jälkeen sairaalaan yleensä ambulanssilla maakuljetuksena, jossa lääkäri voi olla mukana. (www.finnhems.fi) 14 Etelä-Suomen aluehallintovirasto Ensihoidon palvelutasopäätökset ja triage-ohjeistukset

5 Ensihoidon palvelutasopäätös Ensihoidon palvelutasopäätöksen avulla turvataan palvelutarpeeltaan vastaavanlaisille alueille samantasoiset palvelut, ja tuotetaan käytettävissä olevilla resursseilla ensihoitopalvelua mahdollisimman tehokkaasti. Tavoitteena on tavoittaa valtaosa alueen ensihoitoa tarvitsevista potilaista tavanomaisesta elinympäristöstä alueellisesti määritellyssä enimmäisajassa. Nämä periaatteet turvaavat mahdollisimman tasa-arvoisen palveluiden saannin. Päätökset tehdään valtuustokaudeksi ja hyväksytetään valtuustolla, jolla on resurssivastuu asiasta. Sairaanhoitopiiri vahvistaa palvelutasopäätöksen, ja sen toteutumista on seurattava säännöllisesti, esimerkiksi puolivuosittain, muun toiminnan ja talouden seurannan yhteydessä ja palvelutasopäätöstä on päivitettävä tarvittaessa. (STM julkaisuja 2011:11. Ensihoidon palvelutaso. Ohje ensihoitopalvelujen laatimiseksi sairaanhoitopiireille) 5.1 Ensihoitopalvelun palvelutasopäätöksen sisältö Palvelutasopäätöksessä määritellään ensihoitopalvelun saatavuus, taso ja sisältö ensihoitopalvelun toimintaalueella. Palvelutasopäätöksen on perustuttava alueen riskianalyysiin, erilaisiin sairastumis- ja onnettomuusuhkiin ja muihin ensihoidon tarpeeseen vaikuttaviin paikallisiin tekijöihin. Riskianalyysissä on otettava huomioon alueella vakituisesti oleskeleva väestö ja sen ikärakenne, vapaa-ajan asutus ja matkailu, liikenteelliset seikat sekä alueen erityiset onnettomuusriskit ja niistä todennäköisesti aiheutuvien henkilövahinkojen määrä. Palvelutasopäätöksessä on otettava huomioon eri viranomaisten näkökulmat ja riskianalyysit. Palvelutasopäätöksessä sairaanhoitopiirin kuntayhtymän alue jaetaan yhden neliökilometrin kokoisiksi alueiksi, jotka luokitellaan riskialueluokkiin 5 :ssä säädetyllä tavalla. Palvelutasopäätöksessä asetetaan kussakin riskialueluokassa ohjeelliset tavoittamisajat ensihoitopalvelun yksiköille kussakin 6 :n mukaisessa tehtäväkiireellisyysluokassa. (STM:n asetus ensihoitopalvelusta 340/2011 4 ) 5.2 Ensihoitopalvelun riskialueluokat Sairaanhoitopiirin kuntayhtymän alueen yhden neliökilometrin kokoiset alueet jaetaan viiteen riskialueluokkaan alueella muodostuvien keskimääräisten ensihoitotehtävien, asutuksen ja tiestön mukaan seuraavasti: Riskialueluokka 1 Enemmän kuin yksi ensihoitotehtävä vuorokaudessa. Riskialueluokka 2 Vähemmän kuin yksi ensihoitotehtävä vuorokaudessa, mutta enemmän kuin yksi viikossa. Riskialueluokka 3 Vähemmän kuin yksi ensihoitotehtävä viikossa, mutta enemmän kuin yksi kuukaudessa. Riskialueluokka 4 Vähemmän kuin yksi ensihoitotehtävä kuukaudessa, jos alue on asuttu tai sen läpi kulkee kantatie tai valtatie. 15

Riskialueluokka 5 Alueella ei ole vakinaista asutusta. (STM:n asetus ensihoitopalvelusta 340/2011 5 ) 5.3 Ensihoidon tehtäväkiireellisyysluokat Ensihoidon hälytystehtävät jaetaan hätäkeskuksessa tehtävän riskinarvioinnin perusteella neljään tehtäväkiireellisyysluokkaan seuraavasti: A-luokan tehtävä: Korkeariskiseksi arvioitu ensihoitotehtävä, jossa esi- tai tapahtumatietojen perusteella on syytä epäillä, että avuntarvitsijan peruselintoiminnot ovat välittömästi uhattuna. B-luokan tehtävä Todennäköisesti korkeariskinen ensihoitotehtävä, jossa avuntarvitsijan peruselintoimintojen häiriön tasosta ei kuitenkaan ole varmuutta. C-luokan tehtävä Avuntarvitsijan peruselintoimintojen tila on arvioitu vakaaksi tai häiriö lieväksi, mutta tila vaatii ensihoitopalvelun nopeaa arviointia. D-luokan tehtävä Avuntarvitsijan tila on vakaa, eikä hänellä ole peruselintoimintojen häiriötä, mutta ensihoitopalvelun tulee tehdä hoidon tarpeen arviointi. (STM:n asetus ensihoitopalvelusta 340/2011 6 ) 5.4 Tavoittamisaikojen määrittely Palvelutasopäätöksessä määritellään riskialueluokkakohtaisesti kuinka suuri osuus väestöstä pyritään tavoittamaan vähintään ensivasteyksikkötasoisella yksiköllä A- ja B-tehtäväkiireellisyysluokassa kahdeksan minuutin ja kuinka suuri osuus 15 minuutin sisällä hälytyksestä. C-luokan tehtävissä määritellään riskialueluokkakohtaisesti, kuinka suuri osuus väestöstä pyritään ensihoitopalvelun yksiköllä tavoittamaan 30 minuutin ja D-luokan tehtävissä kahden tunnin sisällä hälytyksestä. Kaikissa riskialueluokissa määritellään lisäksi, kuinka suuri osuus väestöstä pyritään A- ja B-tehtäväkiireellisyysluokassa tavoittamaan hoitotason yksiköllä 30 minuutin sisällä hälytyksestä. Tavoittamisaika lasketaan siitä, kun hätäkeskus on hälyttänyt yksikön siihen, kun yksikkö ilmoittaa olevansa kohteessa. Saman riskialueluokan väestön tulee saada yhdenvertainen palvelu koko sairaanhoitopiirin alueella ensihoitopalvelun järjestämistavasta riippumatta. Sairaanhoitopiirien tulee sopia yhtenäisistä käytännöistä reuna-alueidensa ensihoitotehtävien hoitamisesta. (STM:n asetus ensihoitopalvelusta 340/2011 7 ) 16 Etelä-Suomen aluehallintovirasto Ensihoidon palvelutasopäätökset ja triage-ohjeistukset

5.5 Ensihoitopalvelun yksiköt ja henkilöstö Ensihoitopalvelun yksiköllä tarkoitetaan ensihoitopalvelun operatiiviseen toimintaan kuuluvaa kulkuneuvoa ja sen henkilöstöä. Ensihoitopalvelun yksiköitä voivat olla ambulanssien lisäksi esimerkiksi johto- ja lääkäriautot. Ensihoitopalvelun yksiköiden henkilöstöllä on oltava vähintään seuraava koulutus: 1. Ensivasteyksikössä vähintään kahdella henkilöllä ensivastetoimintaan soveltuva koulutus. 2. Perustason ensihoidon yksikössä: a) Ainakin toisen ensihoitajan on oltava terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa (559/1994) tarkoitettu terveydenhuollon ammattihenkilö, jolla on ensihoitoon suuntautuva koulutus ja b) toisen ensihoitajan on oltava vähintään terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa tarkoitettu terveydenhuollon ammattihenkilö tai pelastajatutkinnon taikka sitä vastaavan aikaisemman tutkinnon suorittanut henkilö. 3. Hoitotason ensihoidon yksikössä: a) Ainakin toisen ensihoitajan on oltava ensihoitaja AMK taikka terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa tarkoitettu laillistettu sairaanhoitaja, joka on suorittanut hoitotason ensihoitoon suuntaavan vähintään 30 opintopisteen laajuisen opintokokonaisuuden yhteistyössä sellaisen ammattikorkeakoulun kanssa, jossa on opetus- ja kulttuuriministeriön päätöksen mukaisesti ensihoidon koulutusohjelma ja b) toisen ensihoitajan on oltava vähintään terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa tarkoitettu terveydenhuollon ammattihenkilö tai pelastajatutkinnon taikka sitä vastaavan aikaisemman tutkinnon suorittanut henkilö. Ensihoidon ruuhka- ja erityistilanteissa voidaan 2 momentissa mainituista vaatimuksista tilapäisesti poiketa. Lisäksi 2 momenttia ei sovelleta rajavartiolaitoksen helikopteriyksikönkokoonpanoon ja varustukseen sekä miehistön pätevyyksiin toiminnassa, josta säädetään meripelastuslaissa (1145/2001). (STM:n asetus ensihoitopalvelusta 340/2011 8 ) 17

6 Potilasturvallisuus Potilasturvallisuutta tulee korostaa kaikessa toiminnassa ja varmistaa työolosuhteet sellaiseksi, että potilaan hoito voidaan toteuttaa laadukkaasti ja turvallisesti. Johdon tehtävä on varmistaa, että organisaatiossa on riittävä osaaminen työnsä toteuttamiseen. Kaikki päätökset, mukaan lukien taloudelliset, tulee arvioida myös potilasturvallisuuden näkökulmasta. Potilasturvallisuuden edistämisen kannalta on keskeistä, että yhtenäiset toimintaohjeet ja kuvaukset käytännöistä ovat selkeät ja ajantasaiset ja ne ovat kaikkien saatavilla. Hankkiessaan ostopalveluja johdon on varmistuttava siitä, että hankittavat palvelut vastaavat laadultaan sitä tasoa, jota edellytetään vastaavalta kunnalliselta toiminnalta. Potilasturvallisuutta voidaan parantaa vain, jos toimintayksikön johdolla ja henkilöstöllä on tehtäviensä vaatimat riittävät tiedot, taidot ja osaaminen. Tämä varmistetaan ammattihenkilön pätevyyden tarkastamisella ja soveltuvuuden arvioinnilla rekrytoinnin yhteydessä, riittävällä perehdytyksellä tehtäviin, jatkuvalla täydennyskoulutuksella sekä osaamisen seurannalla. Uudet työntekijät on perehdytettävä yksikön tai tehtävän nykyisiin potilasturvallisuuskäytäntöihin ja toimintatapoihin. Välittömästä potilasturvallisuudesta vastaa organisaation johto, joka on velvollinen keskeyttämään potilasturvallisuutta vaarantavan toiminnan. Yksiköissä hoidettaville yleisimmille sairauksille on perusteltua mikäli mahdollista laatia tieteelliseen näyttöön perustuva hoitoprotokolla, joka määrittelee sen, miten kyseistä sairautta yksikössä hoidetaan. Protokollat tukevat hoidon toteuttamista oikein ja oikea-aikaisesti ja parantavat hoidon tuloksellisuutta ja potilasturvallisuutta. Diagnoosikohtaisen hoitoketjun muodostaminen tapahtuu yhteistyössä kaikkien potilasryhmää hoitavien tahojen kanssa, ja ne ulottuvat organisaatiorajojen yli. Hoitoketjuun kirjataan hoidon sisältö eri vaiheissa, eri toimijoiden työnjako ja tiedonkulun varmistaminen. Potilasturvallisuuden kannalta hoitoketjuissa tulee kiinnittää erityistä huomiota potilaan siirtoihin liittyviin työvaiheisiin sekä tiedonkulun varmistamiseen eri yksiköiden välillä. Tarkastuslistojen käyttö vähentää virheitä ja yhtenäistää toimintatapoja. Potilasturvallisuussuunnitelmassa on sovittava laadunhallinnasta ja potilasturvallisuuden täytäntöönpanossa tarvittava yhteistyö sairaanhoitopiirin kuntayhtymän alueella muiden sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksiköiden kanssa. STM:n asetus 1 1 momentti 9 Turvallisuussuunnitteluvelvollisuus perustuu pelastuslain 15 (379/2011). Turvallisuussuunnitelmassa kuvataan erilaiset vaaratilanteet, esimerkiksi uhka- ja väkivaltatilanteet, tulipalo, rikokset, säteilyvaara ja vaaralliset kemikaalit. Suunnitelmassa on käsiteltävä ainakin palvelujen tarpeenmukainen saatavuus, hoitoketjut, toimintayksikön fyysinen ympäristö, terveydenhuoltoon liittyvät infektiot, lääkehoito ja lääkehuollon järjestäminen, terveydenhuollon laitteet ja tarvikkeet, henkilöstö, sen työnjako ja osaaminen, tietojärjestelmät ja potilasasiakirjamerkintöjen laatiminen sekä tiedonkulku toimintayksikön sisällä ja toimintayksiköiden välillä. (THL, Potilasturvallisuusopas) 18 Etelä-Suomen aluehallintovirasto Ensihoidon palvelutasopäätökset ja triage-ohjeistukset