NÄYTTÖÖN PERUSTUVAN TOIMINNAN EDISTÄMINEN Teemahaastattelu täydennyskoulutukseen osallistujille

NÄYTTÖÖN PERUSTUVAN TOIMINNAN EDISTÄMINEN Teemahaastattelu täydennyskoulutukseen osallistujille Anne Hildén Pro gradu -tutkielma Hoitotiede Hoitotyön johtaminen Itä-Suomen yliopisto Terveystieteiden tiedekunta Hoitotieteen Laitos Marraskuu 2018

SISÄLTÖ TIIVISTEMÄ ABSTRACT 1 JOHDANTO... 1 2 NÄYTTÖÖN PERUSTUVAN TOIMINNAN EDISTÄMINEN... 3 2.1 Kirjallisuushaku... 3 2.2 Näyttöön perustuvaa toimintaa edistävät tekijät... 4 2.3 Näyttöön perustuvaa toimintaa ehkäisevät tekijät... 5 2.4 Näyttöön perustuvan toiminnan tukeminen ja johtaminen... 7 2.5 Muutosagenttitoiminta näyttöön perustuvassa toiminnassa... 9 2.6 Yhteenveto tutkimuksen lähtökohdista... 11 3 TUTKIMUKSEN TARKOITUS, TAVOITE JA TUTKIMUSKYSYMYKSET... 13 4 AINEISTO JA MENETELMÄT... 14 4.1 Tutkimukseen osallistujat... 14 4.2 Aineiston keruu... 15 4.3 Aineiston analysointi... 15 5 TULOKSET... 17 5.1 Haastateltavien taustatiedot... 17 5.2 Henkilökohtaiset valmiudet näyttöön perustuvaan toimintaan täydennyskoulutuksen päätyttyä... 17 5.2.1 Näyttöön perustuvaa toimintaa edistävät henkilökohtaiset valmiudet... 18 5.2.2 Näyttöön perustuvan toiminnan henkilökohtaisia valmiuksia rajaavat tekijät... 30 5.2.3 Täydennyskoulutuksen tuomien henkilökohtaisten valmiuksien ja näyttöön perustuvan toiminnan hyödyntäminen tulevaisuudessa... 38 5.3 Näyttöön perustuvan toiminnan nykytila työyhteisöissä... 40 5.3.1 Näyttöön perustuvaa toimintaa työyhteisöissä edistävät tekijät... 43 5.3.2 Näyttöön perustuvaa toimintaa työyhteisöissä estävät tekijät... 54 5.4 Näyttöön perustuvan toiminnan tukeminen ja johtaminen työyhteisöissä... 55 6 POHDINTA... 62 6.1 Tutkimustulosten tarkastelua... 62 6.2 Tutkimuksen luotettavuus... 67 6.3 Tutkimuksen eettisyys... 69 6.4 Johtopäätökset ja suositukset... 70 6.5 Jatkotutkimushaasteet... 70 LÄHTEET... 72 LIITTEET Liite 1. Liitetaulukko 1. Hoitotyöntekijöiden näyttöön perustuvan toiminnan toteuttamista kuvaavat artikkelit. Liite 2. Teemahaastattelu NPT:n muutosagenttikoulutukseen osallistuneille. Liite 3. Tutkimushankkeen ensimmäisen vaiheen haastatteluaineiston analyysin tuloksena muodostuneet teemat. Liite 4. Tiedote tutkimuksesta. Liite 5. Suostumus tutkimukseen. Liite 6. Esitietolomake muutosagenttikoulutuksiin osallistuville ja heidän esimiehilleen. Liite 7. Liitetaulukko 2. Esimerkki aineiston luokittelusta.

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO Terveystieteiden tiedekunta Hoitotieteen laitos Hoitotiede Hoitotyön johtaminen Hildén, Anne Ohjaajat: Marraskuu 2018 TIIVISTELMÄ Näyttöön perustuvan toiminnan edistäminen. Teemahaastattelu täydennyskoulutukseen osallistujille Pro gradu -tutkielma, 74 sivua, 7 liitettä (20 sivua) Professori, TtT Arja Häggman-Laitila ja yliopistonlehtori, TtT Pirjo Partanen Näyttöön perustuvaa toimintaa (NPT) edistetään työyhteisöissä johtamisratkaisuin ja erilaisten kehittämisinterventioiden avulla, kuten koulutuksella, tutkijoiden ja asiantuntijasairaanhoitajien tuella, hoitosuositusten ja -ohjelmien laadinnalla sekä muutosagenttitoiminnalla. NPT:aa edistää myös moniammatillinen yhteistyö, vertaistuki ja tutkimustiedon saatavuus. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata NPT:aa edistävään täydennyskoulutukseen osallistuneiden kokemuksia koulutuksesta saaduista hyödyistä ja arvioita NPT:n edistämisestä työyhteisöissä. Tavoitteena oli tuottaa tietoa NPT:aa edistävän täydennyskoulutuksen kehittämiseen. Tutkimusote oli laadullinen. Aineisto kerättiin yksilöllisinä teemahaastatteluina (n=14) täydennyskoulutukseen osallistuneilta koulutuksen päätyttyä ja analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä. Tutkimustulosten mukaan hoitotyöntekijöiden ja työyhteisöjen NPT:ssa on tunnistettavissa NPT:aa edistävien tekijöiden lisäksi NPT:aa rajaavia tai estäviä tekijöitä täydennyskoulutuksen jälkeen. NPT:n valmiuksia edistetään täydennyskoulutuksen avulla, mutta kehittymistarpeita saattaa löytyä vielä koulutuksen jälkeen. NPT:aa edistäviä tekijöitä ovat aikaisempi kokemus ja koulutus NPT:sta sekä maisteritutkinto, työkokemus hoitotyöstä ja esimiestehtävistä, NPT:n jatkuvaluonteisuus, kielitaito, NPT:n prosessiin liittyvät valmiudet, tieteellisen tutkimusnäytön systemaattinen haku, kommunikaatiotaidot ja NPT:n esille tuominen, NPT:n verkostot, moniammatillisuus ja vertaisten kanssa työskentely, henkilökohtaiset vahvuudet, positiivinen asenne NPT:aa kohtaan, oman ammattitaidon ylläpitäminen, työyhteisöjen toiminnan perustuminen näyttöön, riittävät resurssit NPT:n toteuttamiseen, NPT:n osaamista tukevien tekijöiden lisääminen työyhteisöissä, muutosagenttitoiminta sekä tutkimusklubit. NPT:aa rajaavia tekijöitä ovat kielitaitoon liittyvät haasteet, tieteellisen tutkimusnäytön saamiseen liittyvät haasteet, resurssien puute, NPT:n verkostojen ja vertaisten kanssa työskentelyn puute, oman ammattitaidon ylläpitämiseen ja asenteisiin liittyvät haasteet, NPT:n toiminnan prosessiin liittyvät haasteet sekä NPT:n arvostukseen ja johtamiseen liittyvät haasteet. Täydennyskoulutus tulee suunnitella koulutukseen osallistuvien tarpeista lähtien. Työyhteisöissä on tärkeää varmistaa tieteellisen tutkimusnäytön saatavuus varmistamalla esteetön pääsy tietokantahakuihin. Riittävät resurssit mahdollistavat NPT:n toteuttamisen. Jatkossa tulisi tutkia täydennyskoulutuksen ja muutosagenttitoiminnan vaikuttavuutta koulutukseen osallistuneiden työyhteisöissä pidemmällä aikavälillä sekä muutosagenttitoiminnan toteutumista muissa terveydenhuollon konteksteissa. Myös erilaisten koulutusinterventioiden vaikuttavuutta NPT:n edistämisessä työyhteisöissä tulisi tutkia ja vertailla. Asiasanat: Näyttöön perustuva toiminta, täydennyskoulutus, muutosagentti, muutosagenttitoiminta ja johtaminen.

UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND Faculty of Health Sciences Department of Nursing Science Nursing Science Nursing leadership and management ABSTRACT Hildén, Anne Promoting evidence-based practice. A theme interview for participants in supplementary training. Master s thesis, 74 pages, 7 appendices (20 pages) Supervisors: Professor Arja Häggman-Laitila, PhD and University Lecturer Pirjo Partanen, PhD November 2018 Evidence-based practice (EBP) is promoted in working communities with management solutions and different development interventions, such as training, the support of researchers and clinical nurse specialists, preparation of care guidelines and programmes, and change agent activities. EBP is also promoted by multiprofessional cooperation, peer support and the availability of research knowledge. The purpose of this study was to describe the experiences of participants in supplementary training promoting EBP concerning the benefits brought by the training and assessments of the promotion of EBP in working communities. The aim was to produce knowledge to support the development of supplementary training promoting EBP. The qualitative research method was used. The data were collected in individual theme interviews (n=14) from the participants of the supplementary training after the completion of the training. The data were analysed using inductive content analysis. According to the research findings the EBP carried out by nursing staff and working communities after the training could be recognised to comprise both factors promoting EBP as well as those limiting or preventing EBP. While EBP competencies are promoted with supplementary training, development needs may still emerge after the training. The factors promoting EBP include previous experience and training of EBP, and a Master s degree, experience in nursing and management tasks, the constant nature of EBP, language skills, capabilities related to the EBP process, systematic searches of research evidence, communication skills and bringing attention to EBP, EBP networks, multiprofessionality and working with peers, personal strengths, a positive attitude towards EBP, maintaining personal expertise, the evidence-basis of activities in working communities, sufficient resources for EBP implementation, increasing factors supporting EBP competency in working communities, change agent activities, and journal clubs. Factors limiting EBP included challenges concerning language skills and availability of scientific research evidence, lack of resources, lack of collaboration with EBP networks and peers, and challenges concerning maintaining personal expertise and attitudes, the EBP process, and management and valuing EBP. Supplementary training must be planned based on participants needs. It is important for working communities to ensure the availability of scientific research evidence by ensuring access to database searches. Sufficient resources facilitate EBP implementation. Future research should investigate the long-term effectiveness of supplementary research and change agent activities in the working communities of participants as well as the implementation of change agent activities in other health care contexts. The effectiveness of different educational interventions in promoting EBP in working communities should be examined and compared. Keywords: Evidence-based practice, supplementary training, change agent, change agent activities and management.

1 JOHDANTO Terveydenhuoltolain mukaan terveydenhuollon toiminnan tulee perustua näyttöön ja hyviin hoito- ja toimintakäytäntöihin. Lisäksi sen on oltava laadukasta, turvallista ja asiallisesti toteutettua. (Terveydenhuoltolaki 2010/1326.) Valtakunnallisesti valmisteilla oleva sosiaali- ja palvelurakenteen uudistus eli sote-uudistus on yksi sosiaali- ja terveysministeriön kärkihankkeista (STM 2018). Toteutuessaan sote-uudistus nykyaikaistaisi sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja, jolloin niistä saataisiin entistä asiakaslähtöisempiä, vaikuttavampia, kustannustehokkaampia ja paremmin yhteensopivia (Valtioneuvosto 2018b). Lisäksi sote-uudistus mahdollistaisi sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen tarjoamisen asiakkaille entistä laadukkaammin ja yhdenvertaisemmin (Valtioneuvosto 2018a). Näyttöön perustuvalla toiminnalla (NPT) edistetään potilaiden hoidon laatua, turvallisuutta ja terveydenhuollon kustannusten vähenemistä (Elomaa & Mikkola 2010, Grove ym. 2015). NPT:n ei tarvitse perustua pelkästään parhaaseen ja ajantasaiseen tieteellisesti havaittuun tutkimusnäyttöön, vaan siihen sovelletaan myös muita näytön lähteitä yksilöllisesti tilanteesta riippuen (Elomaa & Mikkola 2010). Muita näytön lähteitä ovat hoitotyöntekijöiden kliininen osaaminen sekä potilaiden tarpeet ja arvot (Grove ym. 2015). NPT lisää hoitotyöntekijöiden osallistumista tutkimustyöhön (Häggman-Laitila 2009b). Hoitotyöntekijät käyttävät näyttöä oman ammattitaitonsa ylläpitämisessä, potilashoidossa ja hoitotyön kehittämisessä. NPT:aa kuvataan prosessina, jossa ratkaisua vaativa ongelma muotoillaan selkeän kysymyksen muotoon, esimerkiksi PICO-menetelmällä. Selkeä kysymys ohjaa tutkimusnäytön systemaattista hakua. Saatua tutkimusnäyttöä arvioidaan kriittisesti ja se yhdistetään kokemusperäiseen tietoon. Näyttö implementoidaan eli sovelletaan käytäntöön ja sen vaikutuksia pyritään arvioimaan. (Elomaa & Mikkola 2010, Grove ym. 2015.) Tuloksena syntyy esimerkiksi erilaisia hoitosuosituksia ja -ohjelmia, joita hyödynnetään työyhteisöissä (Häggman-Laitila 2009b). Sosiaali- ja terveydenhuollon työyhteisöissä NPT ja sen implementointi ovat tärkeitä (Elomaa & Mikkola 2010). Työyhteisöissä NPT tukee päivittäistä työtä, edistää tiimityötä ja vähentää hoitohenkilökunnan työmäärää (Häggman-Laitila 2009b). Saundersin (2016) väitöstutkimuksen mukaan sairaanhoitajat kyllä tuntevat NPT:n käsitteen, suhtautuvat siihen positiivisesti ja uskovat sen käytön olevan hyödyllistä hoidon laadun ja potilaiden hoitotulosten parantami-

2 sessa, mutta heidän oma NPT:n osaamisensa ei ole riittävää. NPT:n implementointi työyhteisöissä on monimutkainen prosessi ja sitä tulisi tukea koulutusinterventioiden avulla. Implementointiin liittyvät koulutusinterventiot ovat tehokkaita ja parantavat sairaanhoitajien näyttöön perustuvaa päätöksentekoa ja hoitokäytäntöjä. Koulutusinterventioiden lisäksi NPT:n implementointia tuetaan muiden strategioiden avulla, joita ovat esimerkiksi työyhteisön toimintatapojen tarkastaminen, palautteen saamisen ja antamisen parantaminen, päätöksenteon tuki ja moniammatillinen yhteistyö. NPT:n implementoinnissa moniammatillisen yhteistyön käyttö on vielä vähäistä. (Häggman-Laitila ym. 2016a.) NPT:n edistämisestä ja implementoinnista hoitotyössä koulutusinterventioiden avulla on vähän tutkimustietoa (Häggman-Laitila ym. 2016a), joten on tärkeää, että erilaisten koulutusinterventioiden vaikuttavuutta tutkitaan lisää (Häggman-Laitila ym. 2016b). Tämän laadullisen tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata NPT:aa edistävään täydennyskoulutukseen osallistuneiden kokemuksia koulutuksesta saaduista hyödyistä ja arvioita NPT:n edistämisestä työyhteisöissä. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa NPT:aa edistävän täydennyskoulutuksen kehittämiseen. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastattelun avulla.

3 2 NÄYTTÖÖN PERUSTUVAN TOIMINNAN EDISTÄMINEN 2.1 Kirjallisuushaku Kirjallisuushaku tehtiin tähän tutkimukseen tammikuussa 2017 Scopus ja Medic -tietokannoista. Hakusanoina ja fraaseina käytettiin evidence based, change agent*, nurs*, leader*, näyttöön perustuva hoitotiede, näyttöön perustuva hoitotyö, näyttöön perustuva toiminta. Hakusanojen ja fraasien määrittelyssä käytettiin apuna Itä-Suomen yliopiston kirjaston informaatikon asiantuntemusta. Kirjallisuushaku päivitettiin elokuussa 2018 viimeisimmän tutkimustiedon kartoittamiseksi. Lisäksi päivityshakuun lisättiin yksi hakulauseke, joka toi enemmän hakutuloksia. Aikarajaus tehtiin tietokantahaussa vuosille 2007 2018. Kielirajauksena oli englannin ja suomen kieli. Tiedonhakua on kuvattu taulukossa 1. Tietokantahakujen tuloksena saatiin yhteensä 1375 hakutulosta, joista kaikista luettiin otsikot läpi. Otsikoiden perusteella valittiin artikkeleita lähempään tarkasteluun. Näistä valituista artikkeleista luettiin abstraktit läpi. Abstraktien perusteella valittiin artikkelit, joiden kokotekstit luettiin läpi. Kirjallisuuskatsaukseen valittiin 22 artikkelia, joista saatiin vastauksia tutkimuskysymyksiin. Kirjallisuushaussa käytettiin myös CINAHL -tietokantaa, mutta hakutuloksena saatiin samoja artikkeleita, jotka oli jo valittu muiden tietokantahakujen hakutulosten perusteella. Valitut artikkelit on kuvattu liitetaulukossa 1. Kirjallisuuskatsaukseen valituista artikkeleista kahdeksan oli määrällisiä tutkimuksia, neljä oli laadullisia tutkimuksia, seitsemän oli kirjallisuuskatsauksia, yksi oli käsiteanalyysi ja kahdessa oli yhdistetty sekä laadullista että määrällistä tutkimusta. Artikkeleista kahdeksan oli USA:sta, viisi oli Suomesta, kaksi oli Kanadasta, yksi Isosta-Britanniasta, yksi Norjasta, yksi Ruotsista, yksi Pohjois-Irlannista, yksi Vietnamista, yksi Iranista ja yksi Australiasta. Artikkeleissa kuvattiin hoitotyöntekijöiden näyttöön perustuvan toiminnan toteuttamista. Lisäksi artikkeleissa kuvattiin näyttöön perustuvan toiminnan tukemista, johtamista ja koulutusinterventioita sekä muutosagentti- ja tutkimusklubitoimintaa.

4 Taulukko1. Tiedonhaku tietokannoista. Tietokanta Hakusanat Rajaukset Hakutulos Valitut Scopus evidence based AND change year 2007-2018 10 2 agent* AND nurs* AND english language leader* evidence based AND change agent* AND nurs* year 2007-2018 english language 25 3 evidence based AND change agent* year 2007-2018 english language 68 2 evidence based AND nurs* AND leader* year 2007-2018 english language 1182 10 Medic näyttöön perustuva hoitotiede OR näyttöön perustuva hoitotyö OR näyttöön perustuva toiminta vuodet 2007-2018 suomi Yhteensä 1375 22 90 5 2.2 Näyttöön perustuvaa toimintaa edistävät tekijät Hoitotyöntekijöiden NPT:n toteuttamista edistävät sekä henkilökohtaiset valmiudet että työyhteisöön liittyvät valmiudet (Schaefer & Welton 2018). NPT:n toteuttamista edistäviä henkilökohtaisia valmiuksia ovat tutkitun tiedon hyödyntämiseen liittyvät tiedot ja taidot (Gerrish ym. 2012, Häggman-Laitila 2009a, Schaefer & Welton 2018) sekä positiivinen asenne ja kiinnostus tutkittua tietoa kohtaan (Häggman-Laitila 2009a, 2009b). Hoitotyöntekijät tarvitsevat NPT:n toteuttamiseen taitoja, joiden avulla he osaavat muotoilla tutkimuskysymyksen, hakea parasta näyttöä, arvioida näytön astetta ja implementoida näyttöä käytäntöön. NPT:aa toteutetaan käytännön työssä todennäköisemmin, jos hoitotyöntekijät uskovat sen tärkeyteen ja arvostavat sitä. (Schaefer & Welton 2018.) Lisäksi työkokemus (Gerrish ym. 2012, Johansson ym. 2010) ja koulutus edistävät hoitotyöntekijöiden NPT:n toteuttamista (Gerrish ym. 2012, Hart ym. 2008, Hole ym. 2016, Häggman-Laitila 2009a, 2009b, Johansson ym. 2010, Kehus & Törmänen 2014, Melender & Häggman-Laitila 2010, Nguyen & Wilson 2016, Sherriff ym. 2007, Spiva ym. 2017, Yonkaitis 2018). Työyhteisöissä NPT:n toteuttamista edistävät johtaminen, moniammatillinen yhteistyö, vertaistuki (Häggman-Laitila 2009b) ja tutkimustiedon saatavuus (Häggman-Laitila 2009a, 2009b). NPT vaatii aikaa ja työyhteisöjen tulee järjestää hoitotyöntekijöille riittävät resurssit sen toteuttamiseen (Hole ym. 2016, Häggman-Laitila 2009a, 2009b, Schaefer & Welton 2018). NPT:n

5 toteuttamista edistäviä työyhteisöön liittyviä valmiuksia ovat hoitotyöntekijöiden mahdollisuudet käyttää työpisteessä tietokoneita ja tehdä tietokantahakuja näytön hakemiseksi (Schaefer & Welton 2018). Näytön lähteenä kliiniset hoitotyön asiantuntijat toteavat käyttävänsä kirjallisia lähteitä, joita ovat kliiniseen käytäntöön räätälöity kirjallisuus, hoitosuositukset, internet, hoitotieteellinen ja lääketieteellinen kirjallisuus, valmistajien ja toimittajien toimittama kirjallisuus, mainoslehtiset, tiedotteet, luentomonisteet, väitökset sekä kollegoiden sähköpostilla jakamat tiedot. Kirjallisuuden lisäksi kliiniset hoitotyön asiantuntijat toteavat käyttävänsä näytön lähteenä hoitohenkilökunnan tai lääkäreiden kliinistä kokemusta, yliopiston tiedekunnan jäsenten eli professorien ja tutkijoiden tietämystä sekä yritysten edustajien tietämystä. Hoitotyön kliiniset asiantuntijat käyttävät saamaansa näyttöä hyödyksi, esimerkiksi kasvokkain käytävissä keskusteluissa sekä konsultaatioissa sairaanhoitajien ja muiden terveydenhuollon ammattilaisten kesken. (Profetto-McGrath ym. 2010.) Osastonhoitajat toteavat käyttävänsä näytön lähteenä Käypä hoito -suosituksia, Terveysportin ammatillisia tietokantoja, organisaation intranettiä, ammattilehtiä ja -kirjoja, yliopistosairaalan ohjeita, organisaatiossa laadittuja hoito-ohjeita sekä kollegoiden ja asiantuntijasairaanhoitajien konsultointia (Kehus & Törmänen 2014). NPT:aa edistetään työyhteisöissä erilaisten kehittämisinterventioiden avulla, joita ovat esimerkiksi tutkijoiden ja asiantuntijasairaanhoitajien tuki, hoitosuositusten ja -ohjelmien laadinta sekä muutosagenttitoiminta (Häggman-Laitila 2009b). NPT:n kehittämisen myötä potilaiden hoidon tulokset paranevat (Häggman-Laitila 2009a, Melnyk ym. 2014, Profetto-McGrath ym. 2010, Schaefer & Welton 2018), hoitotyöntekijöiden asenteet muuttuvat positiivisemmiksi sekä itseluottamus, oppimismotivaatio, kiinnostus ja kriittinen tarkastelu hoitotyötä kohtaan lisääntyvät. Itseluottamuksen myötä esimerkiksi kongresseihin ja täydennyskoulutuksiin osallistuminen lisääntyy. (Häggman-Laitila 2009b.) Lisäksi hoitotyöntekijöiden työtyytyväisyys lisääntyy ja vaihtuvuus vähenee (Schaefer & Welton 2018). 2.3 Näyttöön perustuvaa toimintaa ehkäisevät tekijät NPT nähdään tutkitun tiedon käyttönä työyhteisöissä, mutta toisinaan NPT:n käsite saattaa olla epäselvä (Hole ym. 2016, Kehus & Törmänen 2014). NPT on lisääntynyt työyhteisöissä, mutta sen käyttö on vielä vähäistä (Kehus & Törmänen 2014). NPT:n kehittämistä ehkäiseviä tekijöitä työyhteisöissä ovat hoitohenkilökunnan resurssien ja koulutuksen puute (Kehus & Törmänen

6 2014, Yonkaitis 2018). Hoitotyön ylemmän johdon ja lääkäreiden asenteet sekä varsinkin heidän arvostuksensa hoitotyötä ja -tiedettä kohtaan asettaa haasteita näyttöön perustuvan hoitotyön toteuttamiselle (Kehus & Törmänen 2014). Hoitotyöntekijöiden henkilökohtaisia esteitä NPT:n toteuttamisessa ovat puutteet tiedoissa ja taidoissa, joita tarvitaan tutkitun tiedon hyödyntämiseen käytännön työssä (Hart ym. 2008), esimerkiksi puutteelliset tietotekniikkataidot sekä tiedonhaun ja tutkimusten laadun arvioinnin taidot (Sadoughi ym. 2017). Osalla hoitotyöntekijöistä ymmärrys tieteellisestä tutkimuksesta, sen tulkitsemisesta (Yonkaitis 2018) ja vaikutuksista hoitotyöhön on puutteellista (Schaefer & Welton 2018, Yonkaitis 2018). Myös haluttomuus käyttää sähköistä kirjallisuutta estää NPT:n toteuttamista (Sadoughi ym. 2017). Sähköisesti julkaistun tiedon sijaan osa hoitotyöntekijöistä käyttää hyödykseen kokemuksen tuomaa tietoa (Sadoughi ym. 2017), vertaisilta saatua tietoa (Gerrish ym. 2012, Sadoughi ym. 2017, Schaefer & Welton 2018) tai työyhteisön antamia ohjeistuksia. Vertaisilta saatu tieto tai ohjeistuksien noudattaminen koetaan nopeimmaksi tavaksi saada tietoa, mutta se ei ole aina parasta näyttöä. NPT:n toteutusta estää myös arvostuksen puute tutkittua tietoa kohtaan. (Schaefer & Welton 2018.) Lisäksi hoitotyöntekijät kokevat esteenä sen, että heillä ei ole riittävästi auktoriteettia muuttaa hoitotyön käytäntöjä (Yonkaitis 2018). Schaeferin ja Weltonin (2018) mukaan resurssien ja tieteellisen kirjallisuuden saatavuuden puutteen on havaittu olevan monissa tutkimuksissa yksi merkittävimmistä esteistä näyttöön perustuvan toiminnan toteuttamiselle työyhteisöissä. Muita työyhteisöihin liittyviä merkittäviä esteitä NPT:n toteuttamiselle hoitotyössä ovat ajanpuute (Sadoughi ym. 2017, Schaefer & Welton 2018, Yonkaitis 2018), raskas työtaakka ja pitkät työvuorot (Sadoughi ym. 2017) sekä työyhteisön ja johtamisen tuen puute (Nguyen & Wilson 2016, Schaefer & Welton 2018). Ajanpuute estää hoitotyöntekijöiden tietokantahakujen tekemistä ja tieteellisen tekstin lukemista. Tieteellisen kirjallisuuden saatavuutta työyhteisöissä estää myös rajoitettu pääsy internetiin, tietyille nettisivuille tai tietokantoihin. (Sadoughi ym. 2017.) Lisäksi kirjastonhoitajien avun saamisen puute, asiantuntijasairaanhoitajan roolin huono ymmärrys sekä hoitotyöntekijöiden, lääkäreiden ja potilaiden vastustus ovat NPT:aa estäviä tekijöitä työyhteisöissä (Profetto- McGrath ym. 2010).

7 2.4 Näyttöön perustuvan toiminnan tukeminen ja johtaminen Työyhteisöissä tutkimus- ja kehitysmyönteinen ilmapiiri sekä johdon myönteiset asenteet tukevat NPT:aa (Häggman-Laitila 2009a, Johansson ym. 2010). Holen ym. (2016) mukaan NPT:n onnistumisen välttämätön edellytys on työyhteisön muutosvalmius sekä yksilö- että organisaatiotasolla. Työyhteisön tulisi olla oppiva organisaatio, jossa johtajat ovat tietoisia NPT:sta ja kokevat sen ja siihen liittyvät verkostot tarpeellisiksi. Oppiva organisaatio pystyy järjestelmällisesti tukemaan NPT:n implementointia organisaation kaikilla tasoilla. Erilaisilla koulutusinterventioilla kehitetään NPT:aa työyhteisöissä (Häggman-Laitila 2009b, Kehus & Törmänen 2014, Melender & Häggman-Laitila 2010). Niiden avulla ratkaistaan kliinisiä ongelmia ja kehitetään hoitotyötä (Melender & Häggman-Laitila 2010). Koulutusinterventiot lisäävät hoitohenkilökunnan NPT:n tietoja ja taitoja sekä positiivisia asenteita (Hart ym. 2008, Sherriff ym. 2007, Spiva ym. 2017, Yonkaitis 2018) ja käsityksiä työyhteisön tuesta NPT:aa kohtaan (Hart ym. 2008, Sherriff ym. 2007, Spiva ym. 2017). Hoitohenkilökunnan esteet NPT:n toteuttamiseen ja tutkimuksen hyödyntämiseen vähenevät koulutusinterventioiden myötä (Sherriff ym. 2007, Spiva ym. 2017). NPT:aa tukevissa koulutusinterventioissa kouluttajina toimivat esimerkiksi tutkijat, asiantuntijasairaanhoitajat (Häggman-Laitila 2009b), mentorit (Spiva ym. 2017) ja muutosagentit (Ploeg ym. 2010). NPT:n tukemisessa ja ylläpitämisessä on tärkeää, että hoitotyön johtajat mahdollistavat hoitotyöntekijöille jatkuvaa koulutusta (Spiva ym. 2017). Koulutus ja ohjaus tulisi räätälöidä hoitotyöntekijöiden tarpeiden mukaan (Häggman-Laitila 2009b, Yonkaitis 2018) ja koulutettaville tulisi opettaa aluksi NPT:n alkeet, mikäli heillä ei ole aiempaa osaamista (Yonkaitis 2018). Koulutusinterventioissa keskitytään tiedonhankintaan, hankitun tiedon kriittiseen arviointiin ja analyysiin sekä siihen, miten tutkimustietoa hyödynnetään. Lisäksi hoitotyön ongelmia tunnistetaan käytännön työssä ja ratkaisuja löydetään ongelmiin tutkitun tiedon pohjalta. Tämä mahdollistaa sen, että tutkitun tiedon käytön hyödyt hoitotyössä nähdään heti. Tutkijat ja asiantuntijasairaanhoitajat perustavat moniammatillisia tiimejä, joiden avulla hoitokäytäntöjä muutetaan näyttöön perustuvaksi. (Häggman-Laitila 2009b.) Koulutusinterventioiden seurauksena

8 syntyy erilaisia materiaaleja, joita työyhteisöissä hyödynnetään, esimerkiksi artikkeleita, tiivistelmiä, kirjoja, suosituksia, ohjeita, postereita, muistitauluja ja -listoja, kortteja, PowerPointesityksiä sekä verkkokursseja (Melender & Häggman-Laitila 2010). Koulutusinterventioissa koulutusmuotoina ovat työpajat ja muut yhteistoiminnalliset tai yksilökeskeiset opiskelumuodot. Yhteistoiminnallisia opiskelumuotoja ovat pari- ja ryhmätyöskentely, tutkimusklubit, seminaarit, kollektiiviset projektit ja opetuskeskustelut (Melender & Häggman-Laitila 2010) sekä ryhmäohjaus (Häggman-Laitila 2009b). Yksilökeskeisiä opiskelumuotoja ovat luennot, itsenäinen opiskeleminen lukemalla, tietokoneen välityksellä opiskeleminen, harjoittelu, yksilötehtävät (Melender & Häggman-Laitila 2010), internetin ja tiekantojen käyttö sekä erilaiset vuorovaikutteiset menetelmät (Häggman-Laitila 2009b). Tutkimusklubit tukevat NPT:aa työyhteisöissä (Häggman-Laitila 2009b, Mattila ym. 2014, Nguyen & Wilson 2016) ja lisäävät hoitotyöntekijöiden hoitotieteellisen tutkimuksen lukutaitoa ja halua kehittää hoitotyötä. Tutkimusklubeja järjestetään sekä osastoilla että verkon tai puhelimen välityksellä, ja niitä vetävät hoitotyön käytäntöä tuntevat työyksiköissä työskentelevät sairaanhoitajat, yliopistojen tutkijat, hoitotyön johtajat tai kliiniset hoitotyön asiantuntijat. Tutkimusklubeissa käydään läpi tutkimusartikkeleita, joiden avulla vastataan hoitotyön kehittämistarpeeseen tai ongelmaan. Osallistujat tutustuvat artikkeleihin etukäteen. Tärkeää on, että tutkimusklubit toteutetaan osallistujien työyksiköiden läheisyydessä ja oikeana ajankohtana. (Mattila ym. 2014.) Hoitotyön johtajien hoitotyöntekijöille antama tuki on tärkeää NPT:n edistämisessä työyhteisöissä (Häggman-Laitila 2009a, 2009b, Johansson ym. 2010, McCormack ym 2013, Schaefer & Welton 2018). Jotta hoitotyön johtajat voivat tukea NPT:aa, tulee heidän sitoutua NPT:n edistämiseen (Häggman-Laitila 2009b) ja ymmärtää sen merkitys (Hole ym. 2016, Häggman- Laitila 2009a, Kehus & Törmänen 2014). Lisäksi hoitotyön johtajien tulee toimia roolimallina sekä ohjata, rohkaista, motivoida ja palkita hoitohenkilökuntaa. Johtamisella edistetään muutosta tukevaa viestintää sekä luodaan NPT:aa tukeva ilmapiiri työyhteisöissä. (Häggman-Laitila 2009b.) Johtamisen avulla työyhteisöjen rakenteita ja prosesseja kehitetään NPT:aa tukevaksi, esimerkiksi työtehtäviä muokkaamalla, työn seuranta- ja arviointimenetelmiä kehittämällä, koulutuksen lisäämisellä sekä suunnittelemalla, miten NPT:aa edistetään työyhteisöissä. Johtamisella

9 tuetaan työyhteisöissä resursseja, joita hoitohenkilökunta tarvitsee NPT:n toteuttamiseen, esimerkiksi riittävää laitteistoa, kirjastopalveluja ja osaavan hoitohenkilökunnan rekrytoimista. (Häggman-Laitila 2009b). Tärkeää on, että hoitotyön johtajat allokoivat aikaa hoitotyöntekijöille tutkimuksiin tutustumista varten (Häggman-Laitila 2009b, Schaefer & Welton 2018). NPT:aa tuetaan työyhteisöissä myös vertaistuen ja moniammatillisen yhteistyön avulla. Myös yhteistyöllä eri työyhteisöjen välillä sekä työyhteisöjen ja oppilaitosten välillä tuetaan NPT:aa. (Häggman-Laitila 2009a.) 2.5 Muutosagenttitoiminta näyttöön perustuvassa toiminnassa Muutosagentit edistävät yksilöiden, tiimien ja työyhteisöjen NPT:aa tukemalla ja ohjaamalla näytön käyttöä työyhteisöissä (Häggman-Laitila 2009b). He ovat henkilöitä, jotka ovat saaneet koulutusta NPT:n viemisestä käytäntöön (Hole ym. 2016) ja heillä tulee olla tarvittavat tiedot ja taidot, jotta he kykenevät onnistuneesti motivoimaan ja tukemaan muita käyttämään NPT:aa työyhteisöissään (Hole ym. 2016, Häggman-Laitila 2009b, Strickland & O Leary-Kelley 2009), esimerkiksi kliinisen hoidon parantamisessa (Hole ym. 2016). Muutosagenttien hyvät kommunikaatiotaidot ovat tärkeitä NPT:n edistämisessä (Häggman-Laitila 2009b). He omaavat positiivisen asenteen NPT:aa kohtaan. Työyhteisöissä heihin luotetaan ja heitä arvostetaan. (Hole ym. 2016, McCormack ym. 2013, Naylor ym. 2009.) Heitä on helppo lähestyä ja heillä on asiantuntemusta, uskottavuutta (Häggman-Laitila 2009b), itseluottamusta (Hole ym. 2016, McCormack ym. 2013) ja analyyttistä osaamista (Hole ym. 2016). Tärkeää on, että muutosagentti on työyhteisöissä läsnä, jolloin hän on tarvittaessa helposti saavutettavissa (McCormack ym. 2013). Muutosagenteilla on moniulotteiset roolit positiivisen muutoksen luomisessa terveydenhuollon työyhteisöissä (Ploeg ym. 2010) ja NPT:n käyttöönotossa (Ploeg ym. 2010, Strickland & O Leary-Kelley 2009). Näitä rooleja ovat esimerkiksi kouluttaja, fasilitaattori, mentori, johtaja ja menettelytapojen kehittäjä tai arvioija. Muutosagentit edistävät työyhteisöissä NPT:n käyttöönottoa jakamalla tietoa hoitohenkilökunnalle koulutuksen ja mentoroinnin avulla, olemalla vakuuttavia johtajia monitieteellisessä yhteistyössä sekä räätälöimällä NPT:n implementoinnin työyhteisöjen kontekstiin. (Ploeg ym. 2010.) Muutosagentit uskovat, että hoitotyön käytäntöjä parannetaan näytön käytöllä (Hole ym. 2016, Profetto-McGrath ym. 2010), jolloin esimerkiksi positiiviset potilashoidon tulokset lisääntyvät (Profetto-McGrath ym. 2010).

10 Muutosagentin rooli kouluttajana on laaja-alainen. Siihen kuuluu esimerkiksi aktiivinen osallistuminen työyhteisöjen toimintaan ja NPT:n vieminen potilashoitoon. Muutosagentin tietoisuus tutkimuksen hyödyntämistä edistävistä ja estävistä tekijöistä parantaa kykyä kehittää henkilökunnan koulutusohjelmia ja edistää NPT:aa. Muutosagentin aiemman koulutuksen taso ja kokemus ovat tärkeitä, ja ne muodostavat perustan tiedoille ja taidoille, joita tarvitaan roolimallina, mentorina ja tutkimustiedon lähettiläänä toimimiseen. (Strickland & O Leary-Kelley 2009.) Lisäksi jatkuva koulutus ja tuki ovat tärkeitä, jotta muutosagentit pystyvät toimimaan tehokkaasti roolissaan (Ploeg ym. 2010). Muutosagenttitoiminnan avulla muutosta implementoidaan tehokkaasti (Hole ym. 2016, Naylor ym. 2009, Polster & Villines 2017) ja hoitotyötä kehitetään työyhteisöissä (Polster & Villines 2017). Vahvat muutosagentit ohjaavat muutosta läpi useiden haasteiden, joita implementoinnissa tulee esille. He edistävät kollegiaalisuutta, luottamusta ja viestintää projektin jäsenten välillä. Työyhteisöissä, joissa muutoksen implementointi tapahtuu, tulee muutosagenttien olla arvostettuja johtajia, jotka uskovat projektiin ja ottavat siitä omistajuuden. Heillä on vahva kiinnostus viedä projektia eteenpäin myös haastavina aikoina. Lisäksi heillä tulee olla vahva visio ja heidän tulee sitoutua muutokseen. (Naylor ym. 2009.) Työyhteisöjen tuki on tärkeää, jotta muutosagentit menestyvät tehtävässään (McCormack ym. 2013, Profetto-McGrath ym. 2010). Hoitotyöntekijöiden tukea ja kannustusta (Hole ym. 2016, Strickland & O Leary-Kelley 2009) sekä varsinkin johtajien tukea pidetään tärkeänä muutosagenttitoiminnassa (Hole ym. 2016, McCormack ym. 2013, Strickland & O Leary-Kelley 2009). Muutosagenttitoimintaa edistävät resurssit, rahoitus, tutkimusklubitoiminnan kehittäminen, verkostoituminen, yhdistävät kommunikaatiokanavat (Strickland & O Leary-Kelley 2009), taloudellinen tuki, mentorointi ja yhteistyö yliopistojen kanssa (Profetto-McGrath ym. 2010). Myös muutosagentin roolin kokeminen tärkeänä työyhteisöissä edistää muutosagenttitoimintaa (McCormack ym. 2013). Muutosagenttien toimintaa estäviä tekijöitä työyhteisöissä ovat riittämättömät valtuudet muuttaa käytäntöjä. Myös ajanpuute ja muiden resurssien riittämättömyys, esimerkiksi rahoituksen ja teknologian puute, estävät muutosagenttien toimintaa. Muutosagenttien henkilökohtaisina esteinä ovat motivaation, kiinnostuksen, kannustimen ja koulutuksen puute sekä tutkimusten laadun arvioinnin osaamattomuus ja tietämättömyys tutkimusmenetelmistä. Esteinä ovat myös tutkimustiedon ja työyhteisöltä saatavan tuen puute. (Strickland & O Leary-Kelley 2009.)

11 2.6 Yhteenveto tutkimuksen lähtökohdista Hoitotyöntekijöiden NPT:n toteuttamista edistävät sekä henkilökohtaiset että työyhteisöön liittyvät valmiudet. NPT:n toteuttamista edistäviä henkilökohtaisia valmiuksia ovat tutkitun tiedon hyödyntämiseen liittyvät tiedot ja taidot sekä positiivinen asenne, arvostus ja kiinnostus tutkittua tietoa kohtaan. Lisäksi työkokemus ja koulutus edistävät hoitotyöntekijöiden NPT:n toteuttamista. Työyhteisöissä NPT:n toteuttamista edistävät johtaminen, moniammatillinen yhteistyö, vertaistuki ja tutkimustiedon saatavuus Työyhteisöjen tulee järjestää riittävät resurssit ja aikaa NPT:n toteuttamiseen. NPT:n toteuttamista edistäviä työyhteisöihin liittyviä valmiuksia ovat hoitotyöntekijöiden mahdollisuus käyttää työpisteessä tietokoneita ja tehdä tietokantahakuja näytön hakemiseksi. NPT:aa edistetään työyhteisöissä myös erilaisten kehittämisinterventioiden avulla. Hoitotyöntekijöiden henkilökohtaisia esteitä NPT:n toteuttamisessa ovat puutteet tutkitun tiedon hyödyntämisen tiedoissa ja taidoissa, esimerkiksi puutteelliset tietotekniikkataidot sekä tiedonhaun ja tutkimusten laadun arvioinnin taidot. Resurssien ja tieteellisen kirjallisuuden saatavuuden puute ovat merkittävimpiä esteitä näyttöön perustuvan toiminnan toteuttamiselle työyhteisöissä. Muita työyhteisöihin liittyviä merkittäviä esteitä NPT:n toteuttamiselle hoitotyössä ovat ajanpuute, raskas työtaakka ja pitkät työvuorot sekä työyhteisöjen ja johtamisen tuen puute. Myös arvostuksen puute tutkittua tietoa kohtaan on este NPT:n toteuttamiselle. Työyhteisöissä NPT:aa tukevat tutkimus- ja kehitysmyönteinen ilmapiiri sekä johdon myönteiset asenteet. NPT:aa kehitetään työyhteisöissä erilaisilla koulutusinterventioilla. Työyhteisöissä järjestettävät tutkimusklubit tukevat NPT:aa. Koulutusinterventiot lisäävät hoitotyöntekijöiden tietoja ja taitoja sekä positiivisia asenteita NPT:ssa. Myös hoitotyöntekijöiden esteet NPT:n toteuttamiseen vähenevät koulutusinterventioiden myötä. NPT:n edistämisessä hoitotyön johtajien hoitotyöntekijöille antama tuki on tärkeää. Johtamisen avulla kehitetään työyhteisöjen rakenteita ja prosesseja NPT:aa tukevaksi. Lisäksi johtamisen avulla tuetaan työyhteisöissä resursseja, joita hoitotyöntekijät tarvitsevat NPT:n toteuttamiseen. NPT:aa tuetaan työyhteisöissä myös vertaistuen ja moniammatillisen yhteistyön avulla sekä yhteistyöllä eri työyhteisöjen välillä sekä työyhteisöjen ja oppilaitosten välillä.

12 Muutosagenttitoiminnan avulla edistetään NPT:aa työyhteisöissä. Muutosagentit ovat saaneet koulutusta NPT:n viemisestä käytäntöön ja heillä tulee olla tarvittavat tiedot ja taidot sekä positiivinen asenne NPT:aa kohtaan, jotta he voivat onnistuneesti motivoida ja tukea muita käyttämään NPT:aa työyhteisöissään. Työyhteisöissä on muutosagenttitoimintaa edistäviä ja estäviä tekijöitä. Työyhteisöjen tuki tärkeää, jotta muutosagentit menestyvät tehtävässään.

13 3 TUTKIMUKSEN TARKOITUS, TAVOITE JA TUTKIMUSKYSYMYKSET Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata NPT:aa edistävään täydennyskoulutukseen osallistuneiden kokemuksia koulutuksesta saaduista hyödyistä ja arvioita NPT:n edistämisestä työyhteisöissä. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa NPT:aa edistävän täydennyskoulutuksen kehittämiseen. Tutkimuskysymykset ovat: 1. Millaisiksi täydennyskoulutukseen osallistuneet arvioivat valmiutensa NPT:aan ja miten valmiudet NPT:aan muuttuivat? 2. Millaista NPT:aa ja muutosagenttitoimintaa tarvitaan työyhteisöissä? 3. Miten NPT:aa tulee tukea ja johtaa työyhteisöissä?

14 4 AINEISTO JA MENETELMÄT Tutkimusote oli kvalitatiivinen eli laadullinen, koska sen avulla voidaan kuvata todellisen elämän moninaisuutta mahdollisimman kokonaisvaltaisesti (Hirsjärvi ym. 2014). Laadullisessa tutkimuksessa on pyrkimyksenä ymmärtää todellisuutta ja tutkittavaa ilmiötä tutkittavien näkökulmasta (Gray ym. 2017, Kylmä & Juvakka 2007). Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua, joka toteutettiin yksilöhaastatteluina. Teemahaastattelulla NPT:n täydennyskoulutukseen osallistuneille saatiin tietoa tutkittavien henkilöiden kokemuksista eli ihmisten asioille antamista tulkinnoista ja merkityksistä (Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2013, Tuomi & Sarajärvi 2009). Teemahaastattelu eteni teemojen ja niihin liittyvien avauskysymysten mukaan (Tuomi & Sarajärvi 2009). Tässä tutkimuksessa teemat perustuivat tutkimushankkeen ensimmäisen vaiheen haastatteluaineiston analyysin tuloksena muodostuneisiin teemoihin (liite 3). 4.1 Tutkimukseen osallistujat Tutkimus oli osa Itä-Suomen yliopiston ja erään suomalaisen sosiaali- ja terveysalan toimijan yhteistyönä tehtävää tutkimus- ja kehittämishanketta: Näyttöön perustuvan toiminnan edistäminen täydennyskoulutuksen ja muutosagenttitoiminnan vaikuttavuus. Tutkimushanke liittyi NPT:aa edistävään täydennyskoulutukseen Näyttöön perustuvat käytännöt -muutosagenttikoulutus (8 op), joka järjestettiin Itä-Suomen yliopiston ja Aducaten yhteistyönä vuosina 2015 2016. Koulutukseen osallistujilta edellytettiin yliopistossa suoritettua maisterintutkintoa tai ylempää ammattikorkeakoulututkintoa tai käynnissä olevaa edellä mainittuihin tutkintoihin johtavaa koulutusta. Koulutukseen osallistuneilta odotettiin, että he tulevat toimimaan NPT:aa edistävinä muutosagentteina työyhteisöissään. Alun perin täydennyskoulutukseen osallistuneita oli yhteensä 29, mutta osallistujamäärä pieneni koulutuksen kuluessa. (Häggman-Laitila 2015.) Täydennyskoulutukseen osallistuneista yhteensä 14 haastateltavaa osallistui tutkimukseen. Tutkijat lähettivät sähköpostitse haastateltaville haastattelukutsut ja teemahaastattelun avauskysymykset (liite 2) sekä haastatteluteemat, jotka perustuivat tutkimushankkeen ensimmäisen haastatteluaineiston teema-analyysin tuloksiin (liite 3). Tutkijat sopivat yhdessä haastateltavien

15 kanssa haastatteluajankohdasta sähköpostitse tai Doodlen avulla. Haastattelut tehtiin täydennyskoulutukseen osallistuneiden työpaikalla työaikana. Tutkijat huolehtivat tutkimuksesta tiedottamisesta (liite 4) ja pyysivät haastatteluun osallistuvilta kirjallisen suostumuksen tutkimukseen (liite 5) osallistumisesta. Haastateltavia pyydettiin täyttämään myös esitietolomake (liite 6). Tutkimukseen osallistuminen oli vapaaehtoista. 4.2 Aineiston keruu Tämän tutkimuksen tutkimusaineisto kerättiin yksilöhaastatteluilla (liite 2) täydennyskoulutukseen osallistuneilta helmi-, maalis- ja huhtikuussa 2017. Tutkimusaineiston keräsi kaksi tutkijaa. Haastattelukutsut lähetettiin sähköpostitse kaikille täydennyskoulutukseen osallistuneille. Teemahaastattelulla kerättiin aineistoa laajemmin tutkimushankkeen käyttöön ja tässä tutkimuksessa aineistosta analysoitiin osa tutkimuskysymysten mukaisesti. Haastattelut nauhoitettiin elektronisesti ja litteroitiin. Litterointipalvelut ostettiin ulkopuoliselta palveluntarjoajalta. Tallennettua haastatteluaineistoa kertyi yhteensä 706 minuuttia eli 11 tuntia ja 46 minuuttia. Yksilöhaastattelut kestivät 38 minuutista 1 tuntiin ja 7 minuuttiin. Keskimäärin yksilöhaastattelut olivat noin 50 minuutin pituisia. Litteroitua aineistoa kertyi yhteensä 414 sivua Times New Roman -fontilla, fonttikoolla 12 ja rivivälillä 1,5. 4.3 Aineiston analysointi Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla. Sisällönanalyysi on yksi tapa analysoida laadullista tutkimusaineistoa (Gray ym. 2017). Sisällönanalyysillä kuvataan systemaattisesti ja objektiivisesti ilmiöitä sekä analysoidaan erilaisia dokumentteja. Tavoitteena oli saada informatiivinen ja tiivistetty kuvaus näyttöön perustuvaa toimintaa edistävään täydennyskoulutukseen osallistuneiden kokemuksista koulutuksesta saaduista hyödyistä ja arvioista näyttöön perustuvan toiminnan edistämisestä työyhteisöissä. (Tuomi & Sarajärvi 2009.) Induktiivista lähestymistapaa käytetään, jos ilmiöstä ei ole juuri aiempaa tietämystä tai tietämys on sirpaleista (Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2013).

16 Aineistoon perehdyttiin kuuntelemalla haastatteluaineisto ja lukemalla litteroitu aineisto useaan kertaan läpi. Aineistoon perehtymisen jälkeen valittiin analyysiyksikkö, joka oli ajatuskokonaisuus. Aineistosta haettiin alkuperäisiä ilmaisuja, jotka vastasivat tutkimuskysymyksiin. Aineistosta poimittiin yhteensä 558 ajatuskokonaisuutta. Aineistosta poimitut alkuperäiset ilmaukset siirrettiin erilliseen taulukkoon ja niistä muodostettiin pelkistettyjä ilmauksia. Pelkistetyt ilmaukset ryhmiteltiin ja niistä muodostettiin alakategorioita. Samaa tarkoittavat alakategoriat yhdistettiin yläkategorioiksi ja pääkategorioiksi eli abstrahoitiin tutkimuskysymysten ohjaamina. (Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2013, Tuomi & Sarajärvi 2009.) Esimerkki aineiston luokittelusta on kuvattu liitetaulukossa 2.

17 5 TULOKSET 5.1 Haastateltavien taustatiedot Tutkimukseen osallistui yhteensä 14 haastateltavaa. Kaikki haastateltavat olivat naisia. Haastateltavista seitsemällä oli terveystieteiden maisterin tutkinto, kahdella valtiotieteen maisterin tutkinto, kolmella ylempi ammattikorkeakoulututkinto, yhdellä ammattikorkeakoulututkinto ja yksi suoritti yliopistotutkintoa. Tehtävänimikkeinä haastateltavilla neljällä oli ylihoitaja, kahdella johtaja, neljällä osastonhoitaja, yhdellä apulaisosastonhoitaja, yhdellä johtava toimintaterapeutti, yhdellä erityissuunnittelija ja yhdellä hoitotyön asiantuntija. Haastateltavat olivat iältään 38 60-vuotiaita, keskimäärin 50,9 vuotta. Työkokemusta nykyisessä tehtävässä haastateltavilla oli 0,5 15 vuoteen, keskimäärin 6,8 vuotta. Työkokemusta toimialalta haastateltavilla oli 9 40 vuoteen, keskimäärin 25,4 vuotta. Työkokemusta esimiehenä haastateltavilla oli 5 29 vuoteen, keskimäärin 12,8 vuotta. 5.2 Henkilökohtaiset valmiudet näyttöön perustuvaan toimintaan täydennyskoulutuksen päätyttyä Haastateltavat kuvasivat henkilökohtaisia valmiuksiaan ja täydennyskoulutuksen tuomia valmiuksia näyttöön perustuvaan toimintaan. Haastateltavat arvioivat henkilökohtaisten valmiuksiensa olevan joko näyttöön perustuvan toiminnan toteuttamista edistäviä tai rajaavia täydennyskoulutuksen päätyttyä. Lisäksi haastateltavat kuvasivat täydennyskoulutuksen tuomien henkilökohtaisten valmiuksien ja näyttöön perustuvan toiminnan hyödyntämistä tulevaisuudessa.

18 5.2.1 Näyttöön perustuvaa toimintaa edistävät henkilökohtaiset valmiudet Haastateltavat kuvasivat näyttöön perustuvan toiminnan henkilökohtaisia valmiuksia (Kuvio 1) edistäviä tekijöitä täydennyskoulutuksen jälkeen. Tieteellisen tutkimusnäytön systemaattinen haku Aikaisempi kokemus ja koulutus näyttöön perustuvasta toiminnasta, maisteritutkinto Työkokemus hoitotyöstä ja esimiestehtävistä Henkilökohtaiset valmiudet Näyttöön perustuvan toiminnan prosessiin liittyvät valmiudet Kielitaito Näyttöön perustuvan toiminnan jatkuvaluonteisuus Kuvio 1. Haastateltavien arvioita näyttöön perustuvaa toimintaa edistävistä henkilökohtaisista valmiuksista Haastateltavien mukaan näyttöön perustuvaa toimintaa edistäviä henkilökohtaisia valmiuksia olivat aikaisempi kokemus ja koulutus näyttöön perustuvasta toiminnasta sekä maisteritutkinto, työkokemus hoitotyöstä ja esimiestehtävistä, näyttöön perustuvan toiminnan jatkuvaluonteisuus, kielitaito, näyttöön perustuvan toiminnan prosessiin liittyvät valmiudet sekä tieteellisen tutkimusnäytön systemaattinen haku. Myös kommunikaatiotaidot ja näyttöön perustuvan toiminnan esille tuominen, näyttöön perustuvan toiminnan verkostot ja vertaisten kanssa työskentely, henkilökohtaiset vahvuudet, positiivinen asenne näyttöön perustuvaa toimintaa kohtaan sekä oman ammattitaidon ylläpitäminen olivat haastateltavien mielestä näyttöön perustuvan toiminnan henkilökohtaisia valmiuksia edistäviä tekijöitä.

19 Aikaisempi kokemus ja koulutus näyttöön perustuvasta toiminnasta antoivat valmiuksia näyttöön perustuvan toiminnan toteuttamiseen. Myös maisteritutkinnon todettiin edistäneen näyttöön perustuvan toiminnan toteuttamista. Kokemuksen myötä näytön etsiminen, siihen perehtyminen ja oleellisen tiedon rajaaminen suuresta tiedon määrästä sujui helpommin ja nopeammin. Haastateltavat kokivat pitkän työkokemuksen hoitotyöstä ja esimiestehtävistä tukevan näyttöön perustuvan toiminnan osaamista. Myös näyttöön perustuvan toiminnan jatkuvaluonteinen toteuttaminen koettiin tärkeäksi. Siinä tietysti auttaa just se, että mitä enemmän harjaantuu, niin oppii sitten myös suodattamaan sitä ja ehkä oleen vähän semmonen armollisempi siinä, että kun tietoohan löytyy jostakin asioista valtavasti, että osaa rajata sen, että nyt mulle riittää, että mä otan nämä ja meen näillä. Jos on aikasempaa koulutusta tai kokemusta jo, niin se totta kai on edistävä. Mä näen kyllä, että mulla on aika laaja, pitkä työkokemus tältä alalta, niin hoitoalalta kuin myös esimiestehtävistä ja mä näen, että se on hyvä pohja. Haastateltavat kokivat, että tietämys näyttöön perustuvasta toiminnasta ja tutkimukselliset valmiudet lisääntyivät täydennyskoulutuksen myötä. Myös hoitotieteellinen ajattelu kehittyi. Todettiin, että opiskeleminen kehittää omaa ammattitaitoa ja osaamista sekä oman työn analysointia. Luennot ja koulutusmateriaalin omatoiminen opiskeleminen verkossa lisäsivät valmiuksia näyttöön perustuvaan toimintaan. Ymmärrys näyttöön perustuvasta toiminnasta lisääntyi ja täydennyskoulutus toi näkyväksi asiat, joiden läpiviemisessä on haasteita. Todettiin, että täydennyskoulutus vastasi odotuksia ja verkkoluennot olivat hyödyllisiä, mutta lähiopetusta olisi kaivattu enemmän. Lisäksi todettiin, että valmiuksia näyttöön perustuvan toiminnan toteuttamiseen on, mutta kehittymistarpeita löytyy vielä. Ainahan opiskelu kehittää sitä omaa osaamista ja sitä analysointia siihen omaan työhönsä, ja sitte siihen työyksikköönkin. Kun tässähän oli ajatuksena sitä, että ne palvelee sitä työyksikköö, mitä sä nyt opiskelet. Opin uutta siinä kurssilla. Ne oli hyviä ne materiaalit, mitä me saatiin. Ja sekä ne verkkoluennot, että sitte ihan paikan päällä luennot, niin niistä oli kyllä mulle ainaki, et opin siinä tosi paljonki uutta. Mitä oon ite siellä yhteiskuntatieteitä opiskellessa, niin tietysti tehny tiedonhakuja myös, mutta kuitenkii tässä oli ne tietokannat oli eri. Ja sitte muutenki, niin sain siitä kyllä uutta ammentaa. On noi tutkimukselliset valmiudet, ja semmonen tietty hoitotiellinen ajattelu, on kehittyny.

20 Muutama haastateltavista koki, että jo olemassa olevat valmiudet näyttöön perustuvaan toimintaan, kuten valmiudet tiedonhakuun ja tutkimusten lukemiseen, eivät lisääntyneet täydennyskoulutuksen myötä. Riittävä kielitaito ja valmiudet näyttöön perustuvaan toimintaan olivat jo ennestään. Todettiin, että täydennyskoulutus sopisi paremmin henkilöille, joille näyttöön perustuva toiminta ei ole niin tuttua. Ite tohon näyttöön perustuvan tiedon etsimiseen, niin ei varmasti mitenkään. Mun taidot varmaan oli ihan sillä tasolla ihan työtehtävien, rutiinien ja mitä tekee, niin oman koulutustaustan myötä. Näin kun sitä tavallaan totes, että tekee tavallaan koko ajan, niin ei tää siihen auttanu. Haastateltavat kokivat kielitaidon (Kuvio 2) tärkeäksi näyttöön perustuvan toiminnan toteuttamisessa. Todettiin, että suurin osa tieteellisestä kirjallisuudesta on englanninkielistä, joten hyvä kielitaito helpottaa ja nopeuttaa tieteellisen tekstin lukemista. Ulkomailla työskentelemisen koettiin edistäneen kielitaitoa ja lisänneen oman tieteenalan sanastoa. Englanninkielisen tieteellisen tutkimuksen lukutaito kehittyi täydennyskoulutuksen aikana tutkimuksia lukemalla. Tietysti erinomainen kielitaito auttaa, et kun englanniks meijänkin alan kirjallisuus on tai tutkimukset ja muut, että onhan se suuri asia, että tosi nopeesti pystyy lukemaan tai silmäilemään, että paljon teen sitä työssäni, että millon mistäkin ni teen nopeesti muutaman tutkimushaun ja katon vähän, et mitä siel on sanottu ja muuta, et onhan siit hirveesti hyötyä. Mä olin pitkään Englannissa töissä, mulla on hyvä kielitaito tämän alan sanastosta. Ei se englanninkielisen tutkimuksen lukeminen niin kauheen helppoo, vaikka nyt semmonen perus englanti onki hallussa. Mutta kyllä varmaan on ehkä kehittyny siinä just tämänki myötä.

21 Kielitaito Hyvä kielitaito Kielitaito helpottaa tieteellisen tekstin lukemista Kuvio 2. Haastateltavien arvioita kielitaidosta näyttöön perustuvan toiminnan henkilökohtaisia valmiuksia edistävänä tekijänä Haastateltavat kokivat tietotekniikkataidot ja tiedonhaun taidot tärkeiksi, koska täydennyskoulutuksessa vaadittiin omatoimista suoriutumista tiedonhaussa. Lisäksi tiedonhaun taidot auttoivat hakemaan tutkittua tietoa päätöksenteon tueksi käytännön työssä. Tiedon löytämistä tutkimuksista edisti tutkimuksen lukutaito. Todettiin, että kun tuntee tutkimusten rakenteen, niin oleellisen tiedon löytäminen on helpompaa. Ehkä ne tiedonhaun taidot oli musta aika kans semmoset tärkeet tässä. Tässä kurssilla, et siinä vaadittiin kuitenki semmosta aika omatoimista suoriutumista. Jos ei sellasia ois ollenkaan ollu, niin varmaan sitte siitä ois voinu tulla sellanen aika korkee kynnys ylittää. Tutkimuksen lukutaito. Se helpottaa varmasti ihan hirveest, et sä tunnet, ymmärrät sen, erilaisten tutkimusten rakenteen ja sä löydät sieltä sen tiedon sujuvasti selaamatta sitä kaikkia tuhansia sivuja sitte, mitä siinä olis. Haastateltavien mukaan näyttöön perustuvan toiminnan prosessiin liittyvät valmiudet lisääntyivät täydennyskoulutuksen myötä. Valmiudet tutkimuskysymyksen rakentamiseen PICOkysymyksen avulla, tietokantahakuihin ja abstraktien lukemiseen lisääntyivät. Todettiin, että täydennyskoulutus monipuolisti tietokantahakuja. Myös maisteritutkinnon suorittaneet haastateltavat kokivat, että valmiudet tietokantahakuihin lisääntyivät. Lisäksi valmiudet tutkimusten luotettavuuden ja näytön asteen arviointiin lisääntyivät. Todettiin, että tutkimusten luotettavuuden arviointitaidot kehittyvät tekemällä. Haastateltavien arvioita näyttöön perustuvan toiminnan prosessiin liittyvistä henkilökohtaisista valmiuksista näyttöön perustuvaa toimintaa edistävinä tekijöinä on kuvattu kuviossa 3.