Näkökulmia sukupuoleen ja vammaisuuteen VamO-hankkeen työkokous 11.- 12.4.2018 Espoo/Vantaa Tiina Lappalainen, YTM, Invalidiliitto ry
Sukupuolen lisäksi huomioitava muitakin identiteettiä määrittäviä tekijöitä Maapallolla joka viidennellä naisella on jokin toimintakyvyn rajoite. Sukupuolen ja seksuaalisuuden ilmentämisen moninaisuus. Tarvitaan intersektionaalista ymmärrystä tarkastella samanaikaisia eroja ihmisten erilaisten tilanteiden ja identiteetin ymmärtämisessä: sukupuolen, vammojen ja toimintakyvyn lisäksi ikä, seksuaalisuus, uskonto, etnisyys, koulutus, työkokemus, kulttuuri, asuinalue Kampanja: saada espanjalainen sokea nainen CEDAW-komitean jäseneksi, että vammaiset naiset voisivat tulla osallisiksi YK:n toimielimessä, joka vastaa naisiin kohdistuvan syrjinnän torjumisesta ja poistamisesta.
Hoivaajien ja sosiaalialan ammattilaisten naisenemmistö (v. 2012) noin 70 prosenttia omaishoitajista oli naisia ja hoidettavista 56 prosenttia oli miehiä. Vammaisten henkilöiden palvelujen vahvistaminen tukee alaikäistä tai täysi-ikäistä vammaista lastaan hoitavia omaishoitajia, jotka ovat suurimmalta osin naisia ja äitejä. Lyhytaikainen huolenpito, henkilökohtainen apu ja liikkumista tukevat palvelut, tukevat vammaisen henkilön lisäksi erityisesti naisten ja äitien työssä käymistä, jaksamista sekä työn ja perhe-elämän yhteensovittamista. Sosiaalihuollon hallinnon alalla, jossa valtaosa työntekijäistä on naisia. Henkilöstö tarvitsee lisäkoulutusta lain toimeenpanossa, joten koulutustarve kohdistuu suurimmalta osin naisiin.
Tilastollista tarkastelua naisista ja miehistä, joilla on jokin toimintarajoite Suomessa n. 400.000 toimintarajoitteista, joista 1/3 on 29-64 v. Toimintarajoitteisista on miehiä 52 %, väestössä miehiä 48 % Toimintarajoitteisista eläkeiässä naisista 77 %, miehistä 55 % Toim.raj. naisista ilman parisuhdetta 47 %, miehistä 30 % Toim.raj. naisista korkea-asteen koulutus 28 %, naiset 46 % Toim.raj. miehistä korkea-asteen koulutus 18 %, miehet 32 % Toim.raj. naisista työssä 26 %, naisista 53 % Toim.raj. miehistä työssä 29 %, miehistä 57 % Toim.raj. naisista joutuu tinkimään paljon 24 %, miehistä 21 %.
Vammaisuuden ja sukupuolen käytäntöjä Kulttuurisessa ymmärryksessä sekä naiset että vammaiset on perinteisesti kytketty vahvasti ruumiiseen. Heitä on pidetty normi- (toimintakykyisen-valkoisen-hetero-miehen ) ruumiista poikkeavan ruumiinsa ja biologiansa vankeina. biovallan ruumiin haltuunoton käytännöt Tarkastella tapoja, joilla yhteiskunta ja kulttuuri määrittelevät vammaisuutta ja vammaisen naisen/miehen yksilön asemaa ablismia disablismia. Vallitsevassa vammaispoliittisessa paradigmassa täysivaltaisen kansalaisuuden ideaali perustui omatoimisuutta ja taloudellista itsenäisyyttä painottavalle uusliberalistiselle individualismia korostavalle ihmiskäsitykselle.
Vammaisuus on sosio-kulttuurinen ja diskurssiivinen konstruktio Kulttuurissa olevia stereotypioita, asenteita, mielikuvia, käsityksiä ja uskomuksia vammaisuudesta ja vammaisista ihmisistä, heidän asemastaan ja roolista, mihin heitä ohjataan. Tunnistaa ja purkaa auki käsityksiä, jotka toiseuttavat ja ulossulkevat vammaisia naisia / miehiä muita enemmän yhteiskunnan sosiaalisen elämän valtavirrasta. Vammaisuus on lääketieteen selittämä ja hallinnoima ilmiö, medikaalinen ymmärrys on dominoinut myös yleistä puhetta ja representaatiota vammaisuudesta. Sen lisäksi, että ruumis kuvataan viallisena, lisäkustannuksia tuottavana ja erityisjärjestelyjä tarvitsevana, on yksilön toistettava omaa puutteellisuutta ja viallisuuttaan saadakseen sosiaalipalveluita.
Vammaisuuden ja naiseuden käsitykset ja kokemukset Kokemukset vammaisuudesta ja naiseudesta syntyvät dirskursseissa: vuorovaikutuksessa muiden ihmisten, materiaalisten ja sosiaalisten olosuhteiden sekä vammaisuutta ja naiseutta koskevien kulttuuristen esitysten, käsitysten, mielikuvien ja stereotypioden kanssa. Kulttuurissa viljelty stereotypia sukupuolettomista vammaisista Ei-vammaiset opiskelijat arvioivat kuvaa vammaisesta naisesta menetysten ja puutteiden kautta: yksilön ongelma, pessimistinen tarina, elämänlaatu ja toimintamahdollisuudet huonommat, kamppailemassa epätäydellisyyttään ja puutteellisuuttaan vastan.
Naisen rooli ottamisen haaste vammaisena naisena Erillisyys ei-vammaisiin ilmenee muiden taholta tulevana vammaisten naisten ja miesten ylistämisenä tai nöyryyttävänä tai alentuvaisena kohteluna kielii todellisen yhdenvertaisuuden puutteesta. Naisen vastuurationaliteetti, jonka mukaan naisen ensisijainen tehtävä on huolehtia muiden hyvinvoinnista, ylläpitää erillisyyttä. Naisen ei kuulu olla ainakaan taakkana perheenjäsenilleen. Sosiaalisesti hyväksyttävä eli sopeutunut vammainen, ei ole negatiivinen, ei valita, eikä vaivaksi muille.
Äitiys ja työelämä menestyksen mittana Lääketieteellisen vallan ulottuminen naisen elämään ja valintoihin. Äitiyttä pidetään normina, arvona ja oikeutena (hetero) naisille. Äitiys oleellinen osa naiseuden ja naisellisuuden kokemusta. Kuka saa synnyttää apua tarvitsevan vammaisen naisen raskauden paheksuntaa, kyseenalaistamista, epäämistä -> asettaa sosiaalisen suurennuslasin, tarkkailun ja kontrollin alle. Vammattoman normiruumiin oletukselle rakennettu työelämä ja palkkatyö vammautuneen naisen organisointi ulos työelämästä. Vahva suomalainen nainen - vammaisen naisen menestyminen on vain hänestä itsestä kiinni > avun pyytämisen vaikeus.
Negatiiviset sisäistetyt käsitykset vammaisuudesta Vamma kyseenalaistaa naisten kykenevyyden olla aktiivinen ja tuottava yksilö, kumppani, vaimo, äiti, hoivaaja ja huolenpitäjä. Negatiiviset käsitykset vammaisuudesta - kompetenssin epäilyyn ja mitätöintiin osallistuivat ulkopuolisten lisäksi myös vammaiset naiset itse. Hyödyttömyyden kokemuksessa yhdistyy naisen perinteinen hoiva- ja huolenpitovelvoite ja itsenäinen ja riippumaton toimijuus perustuu vammattoman ruumiin oletukselle, jolla on kyky tehdä kaikki itse.
Normittava katse määrittää sosiaalisen paikan Kulttuuriset stereotypiat naiseudesta ja vammaisuudesta. Yhdistävä teema on arvioivan ja arvottavan katseen ja tarkkailun alainen ruumis/keho. Normittava katse osoittaa vammaiselle naiselle ja miehelle hänen paikkansa sosiaalisella arvoasteikolla. Läsnä lasten keskinäisessä sosiaalisessa kanssakäymisessä sekä koulun ja terveydenhuollon institutionaalisissa käytännöissä. Kauneus- ja ulkonäköihanteiden tietoista uhmaamista peittelyn ja salaamisen sijaan. Naisten identifoituminen naiseuteen seksuaalisen kohteellistamisen, miehisen halun kautta.
Autettavana oleminen uhka naiseudelle Sisäistetty käsitys miesten mielestä viehättävä naisen törmää yhteen käsitykseen vamman kauneutta ja viehättävyyttä mitätöivästä vaikutuksesta. Vammautumisen koetaan edustavan kaiken menettämistä, naiseus ja persoonallisuus mukaan lukien. Vammautumisen jälkeen avuttomuuden tunne ja autettavana oleminen uhkaavat naiseutta, joka kytkeytyy fyysiseen kykenevyyteen ja ulkoiseen viehättävyyteen kuntoutumisen myötä halu näyttää hyvältä, (performatiivisesti) näyttää naiselta: hiukset, ehostus, vaateostokset, omat vaatteet. Kulttuurin diskriminoiva/normittava ulkonäkö- ja kauneusideologia ei kannusta vammaisten tyttöjen minäkuvan kehitystä.
Lisää yhteiskunnallista diskurssia ja tutkimusta tarvitaan Naisen vamma voi altistaa muita naisia enemmän väkivallalle ja hyväksikäytölle onko vammaisten naisten #metoo tunnistettu? Vammaistutkimuksen on otettava vakavasti sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuuden vaikutus vammaisuuden saamiin merkityksiin yhteiskunnassa, kulttuurissa, käytännöissä ja instituutioissa. Nais- ja sukupuolen tutkimuksen on nähtävä vammaisuus osana sosiokulttuurisesti merkityksellisiä eroja, joka puolestaan paljastaa sukupuoleen kytkettyjä normatiivisia olettamuksia ja käytäntöjä, jotka potentiaalisesti kyseenalaistavat vammaisten naisten naiseutta ja ulossulkevat vammaisia naisia kollektiivisesta naiseudesta.
Lähteet: Reinikainen Marjo-Riitta (2007) Vammaisuuden sukupuolittuneet ja sortavat diskurssit. Yhteiskunnallis-diskursiivinen näkökulma vammaisuuteen -väitöskirja. Jyväskylä. Marjo-Riitta Reinikainen (2004) Vammaisuuden ja sukupuolen käytäntöjen jäljillä artikkeli teoksessa Jokinen, Kaskisaari & Husso (toim.) Ruumis töihin. Käsite ja käytäntö. Tampere. Nurmi-Koikkalainen ym. ((2017) Tietoa ja tietotarpeita vammaisuudesta. Analyysia THL:n tietotuotannosta. THL. Kauppila Aarno (2013) Kansalaisuus ja sen ideaalit vammaispolitiikassa kriittisen kyvykkyyksien tutkimuksen näkökulmasta tarkasteltuna pro gradu. Helsingin yliopisto.
Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimosen lyhytelokuva: Paremman palvelun metodi Esteellinen ympäristö -> helppokäyttöisempi yhteiskunta. Osallisuuden puute -> tavoitteena sosiaalinen inkluusio. Toimintarajoitteisiin keskittyvä sosiaalityö ei vastaa tosiasiallisiin osallisuuden tarpeisiin -> huomio rakenteellisiin esteisiin. Elämänvaiheet, menneisyydestä, intohimoista, persoonallisuudesta ja kiinnostuksen kohteista näkyviksi ja vaikuttamaan palvelusuunnitteluun.