JOENSUUN RANTAKYLÄN JA UTRAN KAUPUNGINOSIEN. KULTTUURI- JA RAKENNUSHISTORIASELVITYS R a p o r t t i

JOENSUUN RANTAKYLÄN JA UTRAN KAUPUNGINOSIEN KULTTUURI- JA RAKENNUSHISTORIASELVITYS R a p o r t t i Pekka Piiparinen / Arkkitehtitoimisto Karttunen Ky

Tilaaja Joensuun kaupunkirakennepalvelut Tekijä Pekka Piiparinen / Arkkitehtitoimisto Karttunen Ky, 2017 Taitto Pekka Piiparinen Kannen kuva Pohjois-Karjalan museo

SISÄLLYS Johdanto 4 Utran varhainen teollisuus ja muu elinkeinotoiminta 5 Utra ja Rantakylä 1900-luvun alusta 1960-luvun alkuun 12 Rantakylän suunnittelu 1950-luvulta lähtien 19 Suomalaisen lähiösuunnittelun alku 19 Kaavoitus 1950-luvulta 1960-luvun alkuun 19 Ensimmäinen moderni asemakaava 22 Kaavoitus 1970-luvun alusta lähtien 24 Rantakylän moderni rakentaminen 28 Kerrostalot 28 Rivitalot ja omakotitalot 35 Julkinen rakentaminen ja teollisuus 41 Utran suunnittelu 1980-luvulta lähtien 46 Utran rakentaminen 52 Rantakylän kehittämishankkeet 62 Suunnittelijoita 65 Aikaisempi arvottaminen ja johtopäätökset 66 Alueen aikaisempi arvottaminen 66 Yhteenvetoa ja arvoja 67 Rantakylän ja Utran arvokkaat kohteet 73 Arvottamisen perusteet 73 Kohteet 75 Lähteet 76 Viitteet 77

JOHDANTO Rantakylän ja Utran kulttuuri- ja rakennushistoriallinen selvitys liittyy näiden kahden kaupunginosan oikeusvaikutteisen osayleiskaavan laatimiseen. Selvitysalueena ovat siis Joensuussa sijaitsevat Rantakylän ja Utran kaupunginosat mutta myös Jukolankadun työpaikka-alue Mutalan kaupunginosassa. Selvitysalue sijaitsee 3 7 kilometrin päässä Joensuun keskustasta ja se rajautuu pohjoisessa Kontiolahden kuntaan, etelässä ja idässä Pielisjokeen ja lännessä Jukolankatuun sekä Nurmeksentiehen. Rantakylän ja Utran kulttuuri- ja rakennushistoriallinen selvitys koostuu raporttiosasta sekä rakennusten ja aluekohteiden luettelosta. Raporttiosassa käsitellään Rantakylän ja Utran suunnittelu- ja rakentamishistoria ja kohteiden esittelyssä nostetaan esiin yksittäisiä arvokkaita rakennuksia ja pienalueita. Tämän selvityksen tilaajana oli Joensuun kaupunkirakennepalvelut ja tuottajana Arkkitehtitoimisto Karttunen Ky. Toimistossa selvitystyön laati Pekka Piiparinen syksyn 2016 ja kevään 2017 aikana. Arkkitehtitoimistossa työtä ohjasi arkkitehti Osmo Karttunen. Lisäksi työhön liittyi ohjaus- ja arvottamistyöryhmä, johon kuului Karttusen ja Piiparisen lisäksi Joensuun kaupungin kaupunkirakennepalveluista kaavoituspäällikkö Juha-Pekka Vartiainen ja kaavoitusarkkitehti Simo Vaskonen, Joensuun kaupungin rakennusvalvonnasta lupa-arkkitehti Petri Enqvist, Joensuun taidemuseosta amanuenssi Outi Suoranta sekä Museovirastosta intendentti Marja-Leena Ikkala ja intendentti Teiju Autio. Selvitysalueella on ollut asutusta jo kivikaudella, sillä Pataluodon alueella oli asukkaita noin 7 000 vuotta sitten. 1 Sen sijaan Utran asutus on nuorempaa ja Utra mainitaan ensimmäisen kerran vuoden 1650 kartassa. 2 Vuoden 2015 lopussa Rantakylän ja Utran kaupunginosissa asui 12 723 asukasta. 3 Rantakylän ja Utran alueet ovat kuuluneet moneen pohjoiskarjalaiseen kuntaan. Ensimmäinen kuntaorganisaatio, johon nykyiset kaupunginosat kuuluivat, oli Liperin suurpitäjä. Vuonna 1857 Rantakylän ja Utran alueet liitettiin Kontiolahteen. Kontiolahden alaisuudessa Utrasta kehittyi pohjoiskarjalaisittain vahva teollisuus- 4 yhdyskunta. 4 Pielisensuun kunta irtosi Kontiolahdesta vuonna 1922. 5 Joensuun läheisyyden vuoksi Pielisensuun taajama-alueista tuli Joensuun esikaupunkialueita, joihin kuuluivat myös Utra ja nykyisestä Rantakylästä Pataluodon alue. Pielisensuun kunnan itsenäisyyttä kesti vuoteen 1954 saakka, jolloin kunta liitettiin Joensuuhun. Osayleiskaavan ja samalla selvitysalueen rajaus. Kartta Joensuun kaupunkirakennepalvelut. Rantakylän ja Utran kaupunginosien rajat. Kartta Joensuun kaupunkirakennepalvelut.

UTRAN VARHAINEN TEOLLISUUS JA MUU ELINKEINOTOIMINTA Täyssinän rauhan (1595) jälkeen Utrankoskeen rakennettiin lohi- ja siikapadot ja niitä ylläpidettiin Kuhasalon luostarista käsin. 1600-luvulla Utrankoski kuului kruunulle, joka kalastusoikeuden haltijana oli velvoitettu ylläpitämään siellä pientä kalastajatupaa, kala-aittaa ja saunaa. 6 Pohjois-Karjalan suurimmat ja tunnetuimmat kruununkalastamot syntyivät Utraan ja Onkamojärvelle. Vuosina 1754 1756 Utran kalastamoa uudistettiin ja tuolloin kaikkiin viiteen salmeen rakennettiin padot. Samalla mantereesta Saunasaareen rakennettiin silta. 7 1700-luvulla kalastamoon rakennuksiin kuului tuohikattoinen tupa ja kala-aitta. Kruununkalastamo työllisti ilmeisesti vain pari henkilöä. 8 Utran teollisuuden synty ajoittuu 1700-luvun kahdelle viimeiselle vuosikymmenelle. Tuolloin Utrankoski perattiin lotjilla kuljettavaksi, mutta merkittävämpää oli sahan perustaminen, mikä oli mahdollisesti Pohjois-Karjalan ensimmäinen. Sahan perustivat Utrankosken saareen tuomari Martin Stenius ja kruununvouti Leonhard Aschan. Saha valmistui todennäköisesti vuonna 1780. Kosken partaalle perustettiin myös tuulijauhomylly. Saha ja mylly olivat Steniuksen ja Aschanin omistuksessa 1800-luvun alkuvuosiin saakka. 9 Utran ensimmäinen asutuksen keskittymä muodostui todennäköisesti vuoden 1780 tienoilla. 10 Utran saha toimi aluksi sangen vaatimattomasti, sillä valtiovalta ei katsonut suopeasti nousevaa sahateollisuutta. Sahojen toimintaa pyrittiin valvomaan, sillä metsien pelättiin vähenevän ja sahojen katsottiin aiheuttavan vahinkoa myös kalastukselle ja vesiliikenteelle. Haasteita sahatoiminnalle toivat myös paikalliset olosuhteet, sillä Utran sijainti oli syrjäinen ja sieltä oli huonot kulkuyhteydet. 11 1830-luvulla suomalainen sahateollisuus alkoi elpyä. Se johtui osaltaan vilkastuneesta kaupankäynnistä ja merenkulusta. Sahatavaraa myytiin yhä enemmän ulkomaille. Valtiovallan kielteinen suhtautuminen sahateollisuuteen alkoi muuttua 1850-luvulta lähtien ja vuonna 1861 annettiin asetus, joka poisti kaikki sahateollisuutta kahlinneet esteet. 12 Vuonna 1833 suomalaisen teollisuuden uranuurtajiin kuulunut Nils Ludvig Arppe vuokrasi Utran sahan, minkä jälkeen sen toiminta alkoi kehittyä. Arppe rakennutti Utraan nykyiseen Sahasalmeen uittokanavan, joka palveli puutavaran kuljetusta Kuurnasta Joensuuhun. On arvioitu, että Utran kanava oli Suomen toinen suluilla varustettu kanava, ensimmäinen toteutettiin Fiskarsin ruukin yhteyteen. Utran kanava helpotti lautatavaroiden kuljetusta Pielisjoen vesiväylällä. 13 1800-luvun lopulla nykyisen Joensuun kantakaupungin alueella oli neljä sahaa ja ne kaikki sijaitsivat Mantereen saha toimintansa päivinä. Kuva Pohjois-Karjalan museo. Pielisjoen varsilla. Vuosisadan viimeisimmällä vuosikymmenellä nämä neljä sahaa Penttilä, Karsikko ja kaksi Utran sahaa työllistivät noin 1 000 henkeä. Kansallisesti sahojen taloudellinen merkitys oli suurimmillaan 1870-luvulla, jolloin niiden osuus suomalaisen sahatavaran viennistä oli arvioiden mukaan 10 %. 14 Utran sahojen nousu alkoi 1850- ja 1860-luvuilla ja tähän vaikutti olosuhteiden muutokset. Vuonna 1856 valmistui Saimaan kanava, jonka myötä Itä-Suomen teollisuudelle aukesi väylä merelle ja maailmanmarkkinoille. Joensuun kaupunki sai neljä vuotta myöhemmin (1860) tapulioikeudet kasvaneen Venäjän kaupan ja Saimaan kanavan avaamisen vuoksi. Nyt kaupungin kauppiailla oli lupa ulottaa kaupankäyntinsä ulkomaille asti. 15 Utrassa sijaitsi saha mantereella ja saaressa ja näistä suurempi oli saaressa sijainnut saha. Jälkimmäisen sahan ostivat vuonna 1856 joensuulaiset kauppiaat Antti Juhana Mustonen ja Simon (Simo) Parviainen. 16 Mustonen on Jo- 5

Kartta Utran saarista ja rakennuksista todennäköisesti 1830-luvun lopulta. Vasemmalla kartassa näkyy Arppen uittokanava ja oikealla suunnitteilla oleva venekanava. Uttra Fors af Pielis Elf. Kansallisarkisto. 6

Utran aluetta 1800-luvulla. Kartta on laadittu vuonna 1847 ja sitä on täydennetty vuonna 1891. Kartta kuvannee kuitenkin juuri vuoden 1847 tilannetta. Kartasta voidaan huomata Utran saarien runsaus. Rakennuksista karttaan on merkitty punaisella ja vaaleanapunaisella joitakin kohteita. Keltaisella värillä on esitetty Utran teollisuusyhdyskunnan sydämessä olleet pienet peltoalueet. Kartta osa Kontiolaks socken i Kuopio län -karttaa. Kansallisarkisto. 7

ensuun historian yksi merkittävimmistä henkilöistä. Hän loi aikoinaan yhden Suomen suurimmista kauppahuoneista ja hänelle myönnettiin kauppaneuvoksen arvonimi. Simon Parviainen oli joensuulainen liikemies ja hän toteutti liikehankkeitaan paljon veljensä Petterin kanssa. 17 Kokonaan Mustosen omistukseen saaren saha siirtyi vuonna 1865 sekä tila, jolla saha sijaitsi. 18 Mustonen kehitti sahaa tarmokkaasti ja hän laajensi sen vuonna 1866 Pohjoismaiden suurimmaksi ja uudenaikaisimmaksi vesisahaksi. 19 Mustosen ja Parviaisen aikaan Pielisjoen vesiliikenne vilkaistui. Joensuun ensimmäinen laiva, Toivo valmistui vuonna 1856. Mustonen ja Parviainen hankkivat sen puutavaran kuljetusta varten. Myöhemmin 1860- ja 1870-luvuilla Mustonen hankki lisää laivoja: höyrylaivoja, kuunareita ja lotjia. 20 Vuonna 1860 Utran putouksille perusti sahan viipurilainen toiminimi T. Tichanoffin Pojat. Sahaa kutsuttiin mantereen sahaksi erotuksena saaren sahalle. 21 Kun Tichanoffin kauppahuone teki konkurssiin vuonna 1872, paloivat samalla sen omistamat saha ja mylly. Tichanoffin Utrassa olleet omistukset siirtyivät Antti Mustosen haltuun. Kuitenkin Mustosen kuolema ja sahatavaran hinnanlasku tuottivat Utran sahoille vaikeuksia ja 1882 sahat tulivat englantilaisen yhtiön Egerton Hubbard & Co:n omistukseen. Yhtiö muuttui vuonna 1899 muodollisesti suomalaiseksi ja sen nimeksi tuli Aktiebolaget Utra Wood Co. Tuolloin sahalle tehtiin korjauksia ja uudistuksia ja sahalla oli viisi raamia, joista kolme kävi vesivoimalla ja kaksi höyryllä. 22 Saaren saha tuhoutui tulipalossa vuonna 1892, mutta se rakennettiin uudelleen, tehokkaammaksi kuin ennen. 23 Mustonen perusti Utraan sahojen lisäksi myös lasitehtaan vuonna 1874. Se sijaitsi sahojen alueelta muutama sata metriä länteen. Lasitehdas käytti hyväksi suursahojen jätteittä ja näin ollen se voidaan käsittää alueen sivuteollisuudeksi. Aluksi lasitehtaalla tuotettiin pulloja. Sahakauppojen myötä myös lasitehdas siirtyi Egerton & Hubbardin omistukseen ja sen toiminnan aikana 1880-luvulla työntekijöitä lasitehtaassa oli lähes 80. Seuraavan vuosisadan alussa Pohjoismaiden Lasiteollisuus -nimisen yhtiön aikana työntekijämäärä kasvoi noin 100:ksi. 24 Kiristyneen kilpailun vuoksi pullojen tekeminen lopetettiin vuonna 1889. 1890-luvulla lasitehdasta vuokrattiin usealle toimijalle ja tehdas muutettiin tuottamaan ikkunalasia. Suurimmillaan Utran lasitehdas valmisti noin 10 % Suomen ikkunalasista. Lasitehdas oli noin 80 metriä pitkä ja noin 20 metriä leveä. Utran lasitehdas paloi vuonna 1906 eikä sen tilalle rakennettu enää uutta. Lasitehtaalla suoritettiin arkeologiset kaivaukset vuonna 2010, minkä yhteydessä löydettiin tehtaan rakenteita. Samalla tehtaan sijainnille toteutettiin aikaisempi tarkempi paikannus. 25 Seuraavassa esitellään lyhyesti Utran alueen maanomistusolojen kehitystä. Pielisensuun jakokunnassa isojako määrättiin toimitettavaksi vuonna 1799. Tuolloin kruununtila (nro. 21) jaettiin kahtia ja siitä muodostettiin Utran tila (nro. 27) ja Hiekkalan tila (nro. 28). Kuten edellä todettiin, ostivat Parviainen ja Mustonen vuonna 1856 Utran privilegioidun sahan kaikkine rakennuksineen. Hiekkalan tilan he ostivat kolme vuotta myöhemmin. Pielisensuun jakokunnassa isojako vahvistettiin 1858. 26 Vuonna 1864 Simon Parviainen myi puolet Utran sahan ja Hiekkalan tilan osuuksistaan veljelleen Petter Parviaiselle, mutta jo vuoden kuluessa maaomaisuus päätyi kokonaan Mustoselle. Vuonna 1859 Tichanoffit hankkivat itselleen Utran perintötilan Mårten Theodor Steniukselta. Kaksi vuotta myöhemmin sovittiin Utran maa-alueista, joiden hallinnasta oli ollut erimielisyyksiä. Tuolloin Tichanoffit luovuttivat Mustoselle ja Parviaiselle muun muassa Utrankoskessa olevat saaret. Mustonen ja Parviainen puolestaan luovuttivat omistamansa puoliskon myllytontista sekä maa-alueen Pielisjoen itäpuolelta kanavan vierestä. 27 8 Vuosisadan lopulla Utrasta kehittyi maakunnan suurin teollisuusyhdyskunta. Vuonna 1880 Utrassa asui 500 ja kaksi vuosikymmentä myöhemmin lähes 800 henkeä. Lisäksi sahoilla oli paljon tilapäistä työvoimaa. Alueella oli asukkaita suurimmillaan lähes yhtä paljon kuin Joensuussa. 28 Utran voimakkaasta kehityksestä huolimatta säilyi Joensuu utralaisten palvelu- ja kauppakeskuksena 29 ja Utraan syntyi vain vähän kauppoja ja käsityöliikkeitä. Ensimmäinen kauppa perustettiin ennen 1800-luvun puoliväliä. Utran työväestö perusti oman kauppapuotinsa vuonna 1889, mutta jo parin vuoden kuluessa se teki konkurssin. Uusi työväestön perustama kauppa avattiin vuonna 1902, mutta sen toiminta päättyi jo seuraavan vuoden lopulla. Vuoden 1901 alussa alueelle perustettiin postiasema ja hieman myöhemmin postisäästöpankki. 30 Utran palveluihin kuului myös Mustosen ja Parviaisen sahan lääkäri. 31 Kansainvälisyyttä Utraan toivat muun muassa belgialaiset, ruotsalaiset ja saksalaiset tehtaan työntekijät sekä Egerton Hubbardin englantilaiset paikalliset johtajat. 32 Utran teollisuusyhdyskunnan hierarkiassa korkeimman luokan muodostivat sahojenhoitajat, kirkkoherra ja hänen apulaiset sekä lasitehtaan isännöitsijät perheineen. 33 Yhtiöiden johtajat asuivat Joensuussa. 34 Teollisuuden lisäksi Utra vahvistui huomattavana pohjoiskarjalaisena vesiliikenteen paikkana. Pielisjoen kanavointia parannettiin 1870-luvulla, jolloin joelle suunniteltiin yhdeksän kanavaa. Ensimmäisenä näistä avautui Utran kanava vuonna 1875. Se oli laivaliikenteelle suunniteltu sulkukanava ja se toteutettiin olemassa olleen veneiden avokanavan paikalle. Avokanava oli toteutettu vuosien 1847 1853 välisenä aikana. Pielisjoen sulkukanavoinnin myötä laivalla pääsi Joensuusta Pieliselle saakka ja Utrasta muodostui tärkeä liikennepaikka. 35 Maantie Joensuusta Utraan oli valmistunut vuonna 1820. 36 1800- ja 1900-lukujen taitteessa Utran kana-

vointia paranneltiin edelleen, jonka jälkeen Pielisjoen kanavaliikenne oli suurimmillaan. Utrassa sijaitsi myös uitossa käytettyjen hinaajien korjaustelakka. 37 Maakunnallista edistyksellisyyttä Utrassa oli Pohjois-Karjalan ensimmäisen puhelinlinjan rakentaminen välille Joensuu-Utra vuonna 1884. Myös sähkövalot saapuivat maakunnassa ensimmäisenä Utraan. 38 Tehdasyhdyskuntaan syntyi monipuolista rakennettua ympäristöä. Teollisuusrakennusten lisäksi sahojen omistajat rakennuttivat osalle työntekijöistä asuntoja. Lasitehdas toteutti Utrantien molemmille puolille työläiskasarmeja, mutta sahojen työntekijät rakensivat asuntonsa pääosin itse. Usein nämä rakennukset olivat vaatimattomia yhden huoneen lankkurakenteisia mökkejä. Lankut saatiin sahalta ja ne olivat puutavaraa, joka ei laatunsa puolesta kelvannut myyntiin. Myöhemmin monet mökkienomistajat toteuttivat rakennuksiin laajennuksia, kuten porstuan sekä ruoka- ja varastokomerotilan. Todennäköisesti mökit rakennettiin sahayhtiön maille ja mökkejä valmistui ainakin Utransaareen. 39 Saaren mökit ja osa saarta katosivat 1970-luvulla ruoppaustöiden vuoksi. 40 Vuonna 1861 Michail Tichanoff perusti Utraan tehtaankoulun, joka muutettiin vuonna 1884 kansakouluksi. Tavallisen työväestön lapset saivat opetusta suomeksi, lasinpuhaltajien lapset saksaksi ja herrasväen lapset ruotsiksi. Tehtaankoulun yhteydessä oli kirjasto. Vuosina 1899 1906 lasitehtaan yhteydessä toimi myös ruotsinkielinen koulu. 41 Oman kirkon Utra sai vuonna 1895. Kirkon suunnitelmat laadittiin niin, että niissä yhdisteltiin uusgotiikkaa ja uusrenessanssia. Rakenteeltaan kirkosta tuli harvinaisuus, sillä se toteutettiin pystysalvostekniikalla. Kirkolle tarvittaman maan ja rakennuttamisen hoiti Egerton Hubbard & Co. Utran hautausmaa sijoitettiin erilleen kirkosta, noin 400 metriä rakennuksesta pohjoiseen. Utra sai oman tehdassaarnaajan pastori Paavo Anders Mobergistä. Hänen johdosta Utran seurakuntaelämän vaikutus levisi alueen ulkopuolelle ja on arvioitu, että Pielisensuun seurakunta syntyi pitkälti Mobergin työn vaikutuksesta. 42 1890-luvulla Utran tehdasyhdyskunta oli kaksiosainen. Itäosaan oli keskittynyt sahateollisuus ja länsiosaan lasiteollisuus. Kartta on teoksesta Karjalan vaaroilta Pohjoiskarjalainen lukemisto. Visualisointi Pekka Piiparinen. 9

Utran koulun vanhin osa on vuodelta 1883 ja laajennusosa (kuvassa vasemmalla) toteutettiin vuonna 1924. Kuva Pohjois-Karjalan museo. Lasitehtaan yleispiirteinen sijainti vuoden 2016 kaupunkirakenteessa. Kartta Joensuun kaupunki, visualisointi Pekka Piiparinen. 10

Utran kylän raittia. Lähimpänä oleva rakennus oli Väisälöitten talo ja sen takana olevassa talossa toimi aikoinaan kauppa. Ajoittamaton kuva. Pohjois-Karjalan museo. Kuvassa todennäköisesti Utran lasitehtaan työläisparakkeja. Ajoittamaton kuva. Pohjois-karjalan museo 11

UTRA JA RANTAKY- LÄ 1900-LUVUN ALUSTA 1960-LUVUN ALKUUN 1900-luvun alussa Utran sahaustoiminta hiipui. Vuonna 1902 kotkalainen Ab W. Gutzeit & Co osti Utra Woodin Suomen toiminnot ja Gutzeit keskitti sahauksensa paljolti Kotkaan. Näin Utran sahateollisuudelle alkoi alasajo. Vuonna 1905 suuret sahat purettiin ja Joensuun ympäristön sahaustoiminta keskittyi Penttilään. 43 Myös samoihin aikoihin tapahtunut lasitehtaan tulipalo (1906) 44 vaikutti siihen, että Utran teollisuusyhdyskunta supistui rajusti. 45 Utralainen teollisuus ei kuitenkaan kuollut kokonaan. Utra toimi pitkään merkittävänä hinaajalaivaston tukikohtana. Vuonna 1913 sinne valmistui Pielisjoen Väliaikaisen Lauttausyhdistyksen korjauspaja. Siellä korjattiin ja huollettiin uittolaivaston aluksia yli neljä vuosikymmentä, kunnes paja tuhoutui tulipalossa vuonna 1945. Uusi konepaja valmistui seuraavana vuonna. 46 Konepajan yhteydessä toimi myös palokunta, puusepäntehdas ja konepaja-alueella oli myös varastorakennuksia. 47 Vuoden 1910 paikkeilla entisen mantereen sahan paikalle rakennettiin pieni yksiraaminen vesisaha ja höyläämö. Rakennuksessa toimi myös mylly. Ennen toista maailmansotaa saha työllisti 13 henkilöä. Sahan, myllyn ja höyläämön toiminta jatkui 1950-luvun alkuun ja rakennukset purettiin vuonna 1962. Tälle paikalle pystytettiin myöhemmin Joensuun teollisuuden 200-vuotismuistomerkki. 48 Saaren sahan paikalle rakennettiin vuosina 1914 ja 1915 Pohjois-Karjalan Uittoyhdistyksen rakennuttama niputuslaitoksen kouru. Se palveli tukkien erottelussa ja lajittelussa sekä niputuksessa vielä 1920-luvun alussa. Utran niputuslaitos lopetti toimintansa 1950-luvulla, kun Ristisaareen valmistui uusi niputuslaitos. 49 Kuitenkin samaan aikaan tapahtui myös liikenneolojen kehitystä, sillä vuonna 1951 valmistui Utran kanavan laajennus. 50 Suurimuotoisemman teollisuuden päättyminen alkoi vähentää Utran väkimäärää, mutta osa asukkaista ja toiminnoista jäi alueelle. Koulu, kirkko, posti ja kirjasto jatkoivat toimintaansa. Lainakirjasto toimi Utran nuorisoseuran talossa 1930-luvulle saakka. 51 Utran kirkolla oli oma roolinsa Pielisensuun kunnan perustamisessa, 52 sillä Pielisensuusta tuli oma seurakuntansa vuonna 1915 Utran kirkon toimiessa pääkirkkona. 1900-luvun alussa teollisuusyhdyskunnan hajotessa jäi kirkko Kontiolahden papiston hoitoon, 53 mutta rakennuksen omistussuhteet jäivät pitkiksi ajoiksi epäselviksi. Vasta vuonna 1952 Kontiolahden seurakunta luovutti kirkon Pielisensuun seurakunnalle. Parin vuoden kuluttua tästä kirkko tuli osaksi Joensuun seurakuntaa. Kun Rantakylän seurakunta aloitti toimintansa vuonna 1983, tuli Utran kirkko osaksi sen organisaatiota. 54 12 Utraan alkoi syntyä myös järjestöjen rakentamista. Utran sosiaalidemokraattinen työväenyhdistys perustettiin vuonna 1906. Perustamisajankohta on siinä mielessä erikoinen, että utralainen teollisuus oli juuri ajettu suurelta osin alas. Työväen yhteistoimintaa selittää kuitenkin esimerkiksi juuri päättynyt valtakunnallinen suurlakko 55 ja ylipäätään työväestön järjestäytyminen. Työväenyhdistyksen jugendhenkinen rakennus on säilynyt lähes alkuperäisessä asussaan Utrantien ja Kapteeninkadun risteyksessä. Utran nuorisoseuralle ja suojeluskunnalle valmistui yhteinen rakennus vuonna 1927. Siihen sijoitettiin myös Utran lainakirjasto. Nuorisoseuran toiminta kuitenkin hiipui 1930-luvulla ja vuosikymmenen lopulla talo purettiin. 56 Suuriluontoisemman teollisuuden jälkeen kauppaliikkeiden määrä pysyi pienenä. Vuonna 1916 Osuusliike Oma-Apu perusti myymälän, mutta vuonna 1963 se tuhoutui tulipalossa. Uusi liike perustettiin entisen paikalle. Samalla vuosikymmenellä vähittäistava- Toisen maailmansodan jälkeistä Utraa. Merkittävimmäksi teollisuuden toimijaksi oli tullut konepaja, jonka uusi kivinen rakennus valmistui vuonna 1946. Kuva Pohjois-Karjalan museo.

Konepajan rakennuskantaa vuonna 1956: 1. Konepaja 2. Palokalustovarasto 3. Öljy- ja maalivarasto 4. Sirkkeli 5. Lautavarasto 6. Asuinrakennuksen pihapiirin kellari 7. Laituri Karttapohjana Utran konepajan alueen kartta (1956), visualisointi Pekka Piiparinen. Lähde: Joensuun rakennusvalvonnan arkisto. 13

rakaupan perusti Einari Pylkkönen. Pohjois-Karjalan Osuusliike (PKO) perusti sekatavarakaupan Utraan vuonna 1919, jonka toiminta kuitenkin loppui 1930-luvulla. PKO palasi Utraan marketillaan vuonna 2000. 57 Utran tietty hiljaiselo jatkui 1940-luvulle saakka, kunnes alueen rakentaminen virkistyi sodan jälkeen. Voimakkainta rakentaminen oli 1950-luvulla, tuolloin Utraan rakennettiin noin 40 uutta omakotitaloa. Sodan jälkeen Utraan sijoitettiin siirtokarjalaisia ja rintamamiehiä. Tämän seurauksena maita lunastettiin Gutzeit-yhtiöltä ja niistä muodostettiin 1 2 hehtaarin kokoisia asuntoviljelystiloja. Uusia peltoaloja raivattiin muun muassa Pielisjoen varsilta. Monen utralaisen talon tontilla pidettiin 2 3 lehmää, joiden lisäksi oli pienkarjaa, sikoja ja kanoja. Suurimmissa taloissa oli hevonen. Tonteilla viljeltiin perunaa. Karjanpito alkoi kadota 1950-luvun puolivälissä. 58 Utraan syntynyttä rintamamiestalotyyppistä uudisrakentamista toteutettiin muun muassa Sahamyllynkadulle sekä Utrantien varsille. Suurin yhtenäinen asuintalojen kokonaisuus muodostui edellä mainitulle Sahamyllynkadulle. Kadun pohjoispuolelle palstoitettiin 2 100 m 2 :n kokoisia tontteja asuntotiloja varten. Sahamyllynkadun rakennusten kokonaisuus on säilynyt pitkälle alkuperäisenä. 59 Vuonna 1949 Utrassa oli 869 asukasta, joista siirtoväen osuus oli 14.6 %. Utra oli yksi Pielisensuun kunnan viidestä taajamasta. Työtä utralaisille tarjosi ennen kaikkea konepaja, jonka toiminta liittyi myös sotakorvausteollisuuteen. Lisäksi Utrassa toimi edelleen pieni saha. Osa ihmisistä oli Pielisensuun kunnan ja myöhemmin Joensuun kaupungin palveluksessa. 60 Utran infrastruktuuri ja liikennöintiolot kehittyivät vähitellen. Sähköä taloihin saatiin sahan yhteydessä toimineesta pienestä voima-asemasta ja myöhemmin utralaiset saivat sähkönsä sähköyhtiön kautta. Vesijohdot toteutettiin ensimmäisenä Sahamyllynkadun taloihin 1970-luvulla ja sieltä verkosto laajeni koko Utraan. Ennen Utran tehokkaampaa kaavoittamista 1980-luvulla alueella ei ollut viemäröintiä ja vain harvassa talossa oli sisävessa. 61 Joensuun bussien säännöllinen paikallisliikenne alkoi kulkea Utraan toisen maailmansodan jälkeen. 62 Satunnaista liikennöintiä oli kuitenkin harjoitettu jo 1930-luvulla. Utran koskien yli oli rakennettu sahojen kukoistuskaudella moniosainen silta, mutta se romahti lahonneena 1920-luvulla. Tämän jälkeen joen ylitys järjestettiin kosken alapuolelta venekuljetuksin. 63 Nykyisen Rantakylän alueen vanhin tiheämpi asutus alkoi muodostua 1800- ja 1900-lukujen taitteessa Ranta-Mutalatien varsille. Siellä Mutasen tilan maille asettui vuokralaisia ja ensimmäiset näistä olivat Karsikon ja sittemmin myös Pekkalan sahojen työläisperheitä. Työläiset saivat sahoilta sahatavaran edullisesti rakentamiaan mökkejä varten. Mutalasta haarautuvan Utrantien varsille Pataluotoon saakka nousi nelisenkymmentä pientä taloa ja mökkiä ilman kaava- tai rakennusmääräyksiä. 64 Ranta-Mutalan ja Utran välinen alue sai sodan jälkeen uutta asutusta, kun Antti Tanskasen tilalle laadittiin palstoitussuunnitelma ja alueelta ryhdyttiin myymään rakennuspaikkoja. 65 Pielisensuun rakentamiseen tavoiteltiin suunnitelmallisuutta ja kuntaan laadittiin 1940-luvun lopulla rakennussuunnitelma. Nykyisen Rantakylän ja Utran alueella suunnitelma käsitti Utrantien varsien asutuksen Mutalasta Utran rajaan saakka. 66 Pataluodon alueen rakentuminen jatkui myös toisen maailmansodan jälkeen ja 1950-luvun alussa voitiinkin todeta, että Mutalan ja Utran välisellä alueella oli asutusta lähes katkeamattomana nauhana. Vuoden 1953 yleiskaavassa kuvataan, että Utran länsiosan eli Savikylän ja Ranta-Mutalan alueiden rakennettu ympäristö oli sekava, mikä johtui yhdyskuntasuunnittelun puutteesta. 67 Utran kirkko on harvoja jäänteitä alueen 1800-luvun teollisuusyhdyskunnan rakennuskannasta. Kuva Pekka Piiparinen (2016). 14

Toisen maailmansodan jälkeen selvitysalueella oli kolme asutustihentymää. Utra, Savikylä ja Pataluodon alue. Maanmittaushallitus 1946. JoMA. 15

Iiksensaaren kohdalla oleva metsäalue erotti Utran ja Rantakylän toisistaan. Vuonna 1964 Rantakylässä Pataluodon asutus oli melko lähellä Pielisjokea, kun taas Utrassa joen varret olivat viljelykäytössä ja asutus oli melko kaukana rantaviivasta. Kuva JKPA. Pataluodon aluetta vuodelta 1964. Taustalla näkyy Ranta-Mutalaa ja varsinaista Mutalaa. Pataluodon alueella oli puisia omakotitaloja piharakennuksineen sekä pieniä peltoaloja. Kuva JKPA. 16

Ranta-Mutalaa ja Pataluodon aluetta 1940-luvun puolivälissä. Alueiden rakentaminen oli tapahtunut ilman sääntelyä. Osa Pielisensuun rakennussuunnitelmakartasta 1946 1947. JoMA. Pataluodon aluetta peruskartassa vuodelta 1974. Alueen rakennuskanta muodostui edelleen pääasiassa puisista omakotitaloista. Pataluodossa oli jäljellä myös muutama pieni peltotilkku. Kartta Maanmittaushallitus. 17

18 Utran länsiosaa eli Savikylää 1950-luvun puolivälissä. Siellä asutus oli keskittynyt Utrantien ja Sahamyllynkadun varsille. Pielisjoen rannat olivat pääosin viljelysmaata. JKKA.

RANTAKYLÄN SUUNNIT- TELU 1950-LUVULTA LÄH- TIEN Suomalaisen lähiösuunnittelun alku Otto-Iivari Meurman (1890 1994) toi suomalaiseen kaupunkisuunnitteluun lähiö-termin. Aluksi hän käytti lähiöstä termiä asumalähiö oppikirjassaan Asemakaavaoppi (1947). Meurmanin kaupunkitilan jaottelussa asumasolu käsitti korttelin kokoisen asumalähiön osan, kun taas useammat asumalähiöt muodostivat suuremman kokonaisuuden, asumakunnan. 1960-luvulla sanaston kehittelyn tuloksena termi asumalähiö lyhentyi pelkäksi lähiöksi. Yleiskielessä ja rakennetussa maisemassa lähiö on väljä käsite tarkoittaen yleensä kerrostalovaltaista, umpikorttelikaupungin ulkopuolella sijaitsevaa asuinaluetta. 68 Suomalainen lähiösuunnittelu alkoi 1950-luvulla. Niiden mittakaava ja koko perustuivat jalankulkuun: myymälät ja lasten koulut olivat kävelyetäisyydellä. Viheralueet olivat olennainen osa lähiöaatetta. Suunnittelussa korostettiin luonnon tuoman hyvinvoinnin edistäviä ominaisuuksia, liikuntaa ja esteettistä nautintoa. Tuolloin Suomessa toteutettiin vain muutama asuinalue tiukan lähiöperiaatteen mukaisesti. Yksi näistä oli Espoon Tapiola. 69 1960-luku oli lähiörakentamisen osalta kaksijakoinen. Vuosikymmenen alun metsälähiöt, kuten Helsingin Pihlajamäki, Kontula ja Vuosaari sekä Jyväskylän Viitaniemi jatkoivat 1950-luvun luonnonläheisen suunnittelun ihannetta. 1960-luvun alun metsälähiöiden rakennettua maisemaa hallitsevat vaaleiden, kulmikkaiden rakennusten ja vihreän ympäristön kontrasti sekä monumentaalinen mittakaava. Rakennusten sijoittelussa käytettiin hyväksi maastonmuotoja. Julkiset, puolijulkiset ja yksityiset alueet niveltyivät toisiinsa ilman selkeitä rajoja. Luonto muodosti taustan tai vastakohdan rakennuksille. 70 1960-luvun lopulla kaupunkisuunnittelun paradigma muuttui. Lähiöiden rakentamisen kolmannessa, 1970-luvun puoliväliin ulottuvassa vaiheessa, siirryttiin kompaktikaupunkina tunnettuun puoliavoimeen uusruutukaavaan ja suljettuun kaupunkikuvaan. Suunnittelussa huomio kohdistui asuntojen määrään ja kokoon, aikuisten sosiaalisin kontakteihin ja liikenteen järjestelyyn. Yksityinen ja puolijulkinen tila erotettiin selkeästi toisistaan. Luonnolle osoitettiin tarkoin rajattu paikka. Autoliikenne ja jalankulku pyrittiin erottamaan toisistaan. Autoliikenne kiersi kortteleiden ulkopuolella ja kerrostalojen välissä kulki päällystettyjä kävelykatuja. 71 Ensimmäinen merkittävä suorakulmaiseen järjestelmään perustuva lähiö oli Jyväskylän Kortepohja. Asemakaavakilpailun (1964) tuloksena asuinalue toteutettiin vuosien 1966 1972 välisenä aikana. Myös Helsingin maalaiskuntaan suunniteltu Koivukylän alueen suunnittelu vaikutti suomalaisten lähiöiden rakentamiseen. Koivukylän kaavarunkosuunnitelma laadittiin vuosina 1967 1969 ja se ilmensi kompaktikaupungin ihanteita. Suunnitelmassa todettiin, että Koivukylää ei rakenneta luontoon, vaan luontoa Koivukylään. Tiiviin ja kaupunkimaisen rakentamisen ajateltiin takaavan monipuoliset palvelut. Lähimyymälöiden sijaan kaupat ja palvelut oli tarkoitus keskittää yhteen keskukseen. Asukastiheydeltään suurien kortteleiden vastapainona kolmasosa alueesta oli tarkoitus jättää viheralueeksi. Koivukylän toteuttaminen kuitenkin poikkesi alkuperäisistä ajatuksista. Se on esimerkki siitä, kuinka useiden 1960-luvun suomalaisten lähiöiden kaavat olivat lopulta metsälähiöiden ja kompaktikaupunki-ideoiden sekamuotoja. 72 Kaavoitus 1950-luvulta 1960-luvun alkuun Joensuun ensimmäisen yleiskaavan laativat vuonna 1953 suomalaisen yhdyskuntasuunnittelun kärkinimet, Otto-Iivari Meurman ja Olli Kivinen (1921 1999). 73 Kivinen mutta varsinkin Meurman olivat aikansa suomalaisen kaupunkisuunnittelun merkittävimpiä henkilöitä. Yleiskaava esitti Ranta-Mutalan ja Savikylän alueiden ottamista tehokkaammin omakotitaloalueiksi. Myös Utraan ajateltiin uutta asutusta ja sen tulevaksi asukasluvuksi arvioitiin 1 700 henkilöä. Lisäystä 1950-luvun alun asukasmäärään olisi ollut yli 40 %. Yleiskaava esitti Utran, Savikylän ja Mutalan fyysistä erottamista toisistaan puisto- ja metsäalueilla, jolloin kullakin alueella saavutettaisiin tarpeellinen väljyys. Ranta-alueita tuli ottaa mahdollisuuksien mukaan yhteiseen käyttöön, ennen kaikkea asuinalueiden saumakohdissa. Yleiskaavassa esitettiin uutta tielinjausta Utraan, suurin piirtein paikalle, jolle 1970-luvulla toteutettiin Utrantie. 74 Yleiskaavassa esitettiin, että Pielisensuun taajamatyyppisille alueille olisi laadittava pikimmiten yksityiskohtaiset yhdyskuntasuunnitelmat. 75 Vuonna 1959 Joensuun kaupunginvaltuusto merkitsi tiedokseen, että kuuteen kaupunginosaan tai taajamaan oli laadittava väliaikaiset asemakaavat, joilla turvattiin se, että rakentaminen ei ohjautuisi kaava-alueiden ulkopuolelle vaan olemassa olleisiin asutuskeskittymiin. Tällaiset luonteeltaan säilyttävät kaavat saivat myös Utran ja Rantakylän alueet. 76 Rantakylän kaupunginosan ensimmäisen asemakaavan laati kaupunginarkkitehti Unto Tupala vuonna 1960 ja sisäasiainministeriö vahvisti kaavan kolme vuotta myöhemmin. Kaava-alueeseen kuuluivat tontit nykyisen Ranta-Mutalantien (silloinen Mutalantie) eteläpuoliselta alueelta ja neljä korttelia tien pohjoispuolelta. Kuten oli suunniteltu, 19

Vuoden 1953 Joensuun yleiskaavassa Utran ja nykyisen Rantakylän kaupunginosien alueita suunniteltiin omakotitaloalueiksi. Kaavakartassa Utran kaupunginosa oli jaettu varsinaiseen Utraan ja sen vieressä olevaan Savikylään. Nykyisen Rantakylän kaupunginosassa asutukseen oli osoitettu Pataluodon alue. Kartta julkaisusta Joensuun yleiskaava 1953. Yleiskaavan laatimisen aikaan Utran ja Pataluodon alueet olivat toisaalta agraarisia peltoalueiden ja maanviljelyksen vuoksi, toisaalta asuinalueilla oli myös pieniä taajamatyyppisiä katuosuuksia. Kuva Pohjois-Karjalan museo. 20

kaavan luonne oli väliaikainen: olemassa olleiden 133 omakotitalotontin asema vahvistettiin ja uusia tontteja tuli vain 28. Näin uudisrakentamista ajateltiin toteutettavan lähinnä olemassa olleille tonteille. Kaavassa alueelle oli merkitty vain pari liiketonttia, jolloin palvelujen kehittämistä Rantakylään ei vielä tässä vaiheessa juurikaan suunniteltu. 77 Puistoja kaavassa osoitettiin 13,5 hehtaaria. Kaavassa määriteltiin nykyinen Pataluodonpuisto ja Rantakylänpuisto sekä Rantakylän ja Ranta-Mutalan raja-alueelle Puronsuunpuisto ja Sorsanpuisto. Myöhemmin kaksi jälkimmäistä puistoaluetta yhdistettiin. Kuitenkaan varsinaisista kaupunkipuistoista ei voida puhua, sillä kaavan mukaan edellä mainitut puistot tuli jättää luonnontilaiseksi. Nämä puistoalueet ovat säilyneet 2010-luvun puoliväliin pitkälti metsäpuistoina. Lisäksi kaava-alueen itäosassa oli 32 hehtaaria alueita, jotka määriteltiin käytettäväksi edelleen maanviljelykseen. 78 Vuonna 1963 edellä mainitulle suunnittelualueelle laadittiin kaksi asemakaavan muutosta, jossa kaavaa tarkistettiin muutaman korttelin osalta. Kaavalla ei ollut merkittäviä vaikutuksia kaupunkirakenteeseen eikä kaupunkikuvaan. 79 Ennen vuosikymmenen lopulla alkanutta modernin rakentamisen alkua Rantakylä oli pääosin mäntyvaltaista metsäaluetta, jota käytettiin muun muassa marjamaana. Uudempaa rakennettua ympäristöä olivat pieni voimalaitos ja kaatopaikka. Pataluodossa sijaitsi uimaranta. 80 Vuonna 1960 laaditun asemakaavan yksi merkittävimmistä seikoista oli Pataluodonpuiston ja Rantakylänpuiston sekä Rantakylän ja Mutalan välillä olevan puistoalueen luominen. Kartta JKPA. Vuoden 1966 lopussa Rantakylässä oli 669 asukasta 81 ja neljä vuotta myöhemmin asukasmäärä oli kasvanut noin tuhannella. 82 1960-luvun lopulla Rantakylän tavoitteelliseksi asukasluvuksi määriteltiin noin 11 000 83 ja tämä tavoite saavutettiin 1980-luvun puoliväliin mennessä. 84 21

Ensimmäinen moderni asemakaava Vuonna 1967 laadittu Joensuun kaupungin ja sen ympäristön yleissuunnitelma jatkoi Rantakylän alueen suunnittelua. Yleissuunnitelmassa Rantakylä oli visioitu jo täysipainoiseksi lähiöksi, jossa olisi oma keskus. Sinne suunniteltiin muun muassa kolme koulua, kirjasto, liikekeskus ja urheilukentät. Rantakylästä tavoiteltiin Mutala-Rantakylä-Utra-alueen pääkeskusta. Suunnitelmassa esitettiin tavoite, että puolet Rantakylän tulevasta asuntokannasta sijoitettaisiin kerrostaloihin ja puolet pientaloihin. 86 Yleiskaavan lisäksi Rantakylän asemakaavoitusta ohjasi kaavarunko. Varsinaisen Rantakylän lähiön asemakaavoittaminen aloitettiin 1960-luvun lopulla ja tärkeimmät uudisalueet oli kaavoitettu vuoteen 1974 mennessä. 1960-luvulla Joensuun kaupunki toteutti suunnitelmallisesti maanhankintaa ja näin myös lähes koko Rantakylän alue voitiin kaavoittaa ja toteuttaa kaupungin omistamille maille. Alueelta vain Ranta-Mutalantien ympäristö jäi yksityiseen omistukseen. 87 Rantakylän ensimmäinen moderni asemakaava laadittiin vuonna 1967 ja se vahvistettiin sisäasiainministeriössä seuraavana vuonna. Kaavakartan signeerasi kaupunginarkkitehti Mauno Tuomisto. Suunnittelualue rajautui etelässä Utrantiehen, lännessä Mutalan kaupunginosaan ja pohjoisessa nykyisen Koillisväylän eteläpuolella olevalle metsäalueelle. Kaavan myötä muodostettiin nykyinen Rantakylän länsiosa. Kaava-alueen tärkeimmät uudet sisäiset väylät olivat pohjois-etelä-suuntaiset Rantakylänkatu ja Riihisärkänkatu sekä itä-länsi-suuntaiset Venetie ja Ruuhitie. Lisäksi kaavaan sijoitettiin Utrantie, joskaan vielä tässä vaiheessa sitä ei viety Utraan saakka. 88 Suunnittelualueen sisälle laadittiin pienin osin täydentävät kaavat vuosina 1969 ja 1971, joilla ei ollut kuitenkaan oleellista vaikutusta alueen kaupunkirakenteeseen eikä kaupunkikuvaan. 89 Rantakylän ensimmäinen moderni asemakaava oli aikansa tyypillistä suorakulmaisuuteen ja ruutuasemakaavaan nojautuvaa kaupunkisuunnittelua. Rantakylässä kerrostalokorttelit tavoiteltiin rakennettavaksi yhtenäisesti korkeuksien, rakennusten muotojen, julkisivujen ja istutusten osalta kaavoittajan erillisten suunnitelmien mukaisesti. Kerrostalokortteleihin sai toteuttaa kolmikerroksisia taloja ja niiden tonttitehokkuusluvut olivat joko 0.47 tai 0.5. Rivitalojen alue sijoitettiin kaava-alueen keskelle ja itäosaan. Ruuhitien pohjoispuoliset korttelit varattiin omakotitaloasumiseen. 90 Ajalleen tyypilliseen tapaan ajoneuvoliikennettä pyrittiin erottamaan jalankulku- ja polkupyöräväylistä. Toisin kuin esimerkiksi Helsingin Itä-Pasilassa tai Merihaassa, Rantakylässä ei eri liikennöintiväyliä erotettu eri tasoille, vaan Rantakylän ensimmäisessä modernissa kaavassa kevyenliikenteen väyliä suunniteltiin muiden Rantakylää elokuussa 1980. Alueella korostui suorakulmaisuus sekä katuverkostossa että kerros- ja rivitalojen suunnittelussa. Kuvassa Venetietä kohti länttä. Venetie oli osa Rantakylän ensimmäistä modernia asemakaava-aluetta (1967). Kuva Pohjois-Karjalan museo. 22 liikennemuotojen kanssa maan tasoon. Kuitenkin myös Rantakylässä toteutettiin jossakin määrin eriyttämistä, sillä kevyen liikenteen väyliä sijoitettiin muun muassa kortteleiden välille ilman että ne olivat kosketuksissa ajoneuvoliikenteen kanssa. Yksi merkittävä toimi kevyen liikenteen järjestämisessä oli koko suunnittelualueen halkaisevan väylän suunnittelu ja toteuttaminen. 91 Myöhemmin tätä pohjois-etelä-suuntaista väylää on kutsuttu epävirallisissa yhteyksissä nimellä Riippapolku. Varsinaisia hoidettavaksi tarkoitettuja kaupunkipuistoja kaavan myötä suunniteltiin varsin vähän, vain pienet pinta-alat kymmeneen pientalokortteliin. Kaava-alueen keskiosaan suunniteltiin Riippapuisto. Rantakylän ja Mutalan välille jätettiin metsäalue, Ollilanpuisto, ja suunnittelualueen itäosaan sijoitettiin Soutajanpuisto-niminen metsäpuistoalue. 92

Rantakylää suunniteltiin osin metsälähiön ja osin kompaktikaupunki-ideologian mukaisesti. Ensin mainitusta kertoo muun muassa puusto, jota jätettiin suunniteltuihin kortteleihin huomattavia määriä. Kuva Pohjois-Karjalan museo. Vuonna 1967 laadittiin Rantakylän ensimmäinen moderni asemakaava. Kartta JKPA. 23

Kaavoitus 1970-luvun alusta lähtien Vuosina 1973 1974 Rantakylässä oli kaikkiaan viisi asemakaavoitushanketta, sekä entisten kaavojen tarkistamista että jo laajennuskaavoja. 93 Rantakylän toinen moderni kaava-alue suunniteltiin vuonna 1972. Kaavassa uudisrakentamista suunniteltiin Puronsuunkadun, Ruoritien, Mastotien ja Pursitien varsille. 94 Alue sijaitsi ensimmäisen asemakaava-alueen eteläpuolella, näin Rantakylää lähdettiin kaavoittamaan lännestä kohti itää. Myös toinen asemakaava noudatti ensimmäisen suunnitteluideologioita, joten kaavan ominaispiirteinä olivat suorakulmaisuus ja vaikutteet ruutuasemakaavoituksesta. Vuonna 1972 laadittu Rantakylän toinen asemakaava-alue käsitti 16 asuinkorttelia, joista kuusi oli suunnattu kerrostaloille, kolme vaihtoehtoisesti joko kerros- tai rivitalokortteleiksi ja seitsemän rivi- tai omakotitaloina rakennettaviksi. Omakotitalokorttelit osoitettiin jo toteutuneiden katujen varsille Ranta-Mutalantien eteläpuolelle. Siellä olemassa ollut rakennuskanta suurelta osin puisia omakotitaloja voitiin korvata uusilla. Kaavassa osoitettiin korttelit myös liikerakentamiselle ja huoltoasemalle. 95 Utrantien linjausta oli määritelty jo vuoden 1967 asemakaavassa, mutta lopullisesti tien sijainti Utraan saakka osoitettiin vuoden 1973 asemakaavassa. Utrantie suunniteltiin Rantakylän alueen pääväyläksi ja se saatiin valmiiksi 1970-luvun jälkipuoliskolla. Vuoden 1972 kaavassa tehtiin varaus myös sillalle Rantakylästä Pielisjoen yli Karsikkoon, mutta siltaa ei ole toteutettu. Kaavan myötä Rantakylän ja Mutalan väliin Pielisjoen varteen jäi nykyisinkin olemassa oleva metsäpuistoalue. 96 Rantakylän kolmas moderni osa-alue laadittiin maaliskuussa 1973 ja se oli periaatteiltaan suoraa jatkumoa vuon- na 1968 vahvistetulle kaava-alueelle. Nämä kaksi aluetta erotettiin toisistaan Soutajanpuistolla. Uusi kaava-alue noudatteli edellisen periaatteita, sillä Ruuhitien pohjoispuoli suunniteltiin kahta korttelia lukuun ottamatta pientalojen alueeksi ja tien eteläpuolella olevat korttelit suurelta osin kerrostalojen alueeksi. Lisäksi Rantakylän eteläosasta kaavoitettiin Ranta-Mutalantien varresta Sotkantien, Haapanankadun ja Hyypänkadun alueet. Näille kaava salli toteutettavan kaksikerroksisia omakoti- tai rivitaloja. Tämän alueen kupeeseen suunniteltiin Paulapuisto. 97 Rantakylän viimeisin alkuvaiheen moderneista asemakaava-alueista laadittiin vuonna 1974. Kaavan myötä Ruuhitie suunniteltiin Rantakylän pohjoisosan kokoojakaduksi ja Utrantien eteläpuolella se jatkui Ranta-Mutalantienä. Kaupunkisuunnittelu alkoi etääntyä tiukasta suorakulmaisuudesta ja katuverkosto suunniteltiin aikaisempia Rantakylän asemakaavoja vaihtelevammaksi. 98 Yleispiirteinen esitys Rantakylän ensimmäisistä moderneista asemakaava-alueista 1967 1974. Palvelukeskuksen alue (violetti) kaavoitettiin sangen myöhään (1974), näin monet palvelut Rantakylään tulivat selvästi asuinrakentamisen jäljessä. Karttapohja Joensuun kaupunki, visualisointi Pekka Piiparinen. 24

Vuoden 1974 asemakaava oli merkittävä viheralueiden suhteen. Kaavan myötä Rantakylään avattiin koillis-lounassuuntaisesti kulkeva viherväylä, jonka keskiosa nimettiin Vesikkopuistoksi. Merkittävä viheralue sijoitettiin myös Rantakylän ja Utran rajamaastoon, sinne tuli Ahdinpuiston metsäpuistoalue. Utrantien ja Ranta-Mutalantien välille suunniteltiin Rantakylänpuisto. Lisäksi kaava-alueen keskiosiin tuli kaksi pientä puistoa, Verkkopuisto ja Tuulipuisto. 99 Vuoden 1973 asemakaavan avulla pyrittiin suunnittelemaan myös Rantakylän palvelukeskus, johon suunniteltiin sijoitettavan liike- ja konttorirakennuksia, mutta myös julkisia palveluja, kuten terveysasema, kirjasto, peruskoulu, vanhusten hoivakoti ja päiväkoti. Sisäasiainministeriö ei kuitenkaan vahvistanut suurinta osaa kaavassa olleita julkisen rakentamisen alueita vedoten muun muassa siihen, että palvelujen sijoittumista ei oltu tutkittu riittävän hyvin. 100 Palvelukeskuksen alueen asemakaava sai lainvoiman vuonna 1974. 101 Näin Rantakylän palvelut saapuivat alueelle selvästi asumista jäljessä. Rantakylän ensimmäinen asemakaava vuodelta 1960 oli suunnattu Pielisjoen rannoille ja Ranta-Mutalantien varsille. Seuraavan kerran tätä aluetta suunniteltiin kokonaisvaltaisemmin vuonna 1978. Suunnittelualue käsitti Pataluodon itäosan. Alueelle oli toteutettu lähinnä omakotitaloja ja tätä suuntaa myös uusi kaava halusi vaalia. Kuitenkin omakotitalojen rakennusaloja suurennettiin, jolloin tontit saivat lisää rakennusoikeutta. Näin olemassa olleet vanhat puutalot voitiin tarvittaessa korvata uusilla rakennuksilla. Kuitenkin uudisrakentamista pyrittiin sopeuttamaan vanhaan siten, että monissa kortteleissa julkisivumateriaalien tuli olla puuta ja kattokaltevuuksien tuli sopeutua naapuritonteilla olleisiin rakennuksiin. Kaikissa uusissa omakotitaloissa tuli olla harjakatto. 102 Vastaavantyyppinen asemakaava laadittiin Sorsankadun ympäristöön vuonna 1984, 103 jolloin Pielisjoen ja Ranta-Mutalantien varsien asutuksen kaavoitus saatiin pääosin ajanmukaistettua. Rantakylän suunnittelu jatkui myös yleiskaavatasolla. Vuonna 1987 laaditussa yleiskaavassa Joensuu oli jaettu kuuteen suurempaan aluekeskukseen, josta Rantakylä ja sen vaikutusalue oli suurin. Rantakylän vaikutusalueeseen luettiin Rantakylän lisäksi Utra ja Mutala. Yleiskaavassa Rantakylän keskustapalvelujen alueiden määrä vähennettiin kahdesta yhteen. 104 Tällä pyrittiin kokoamaan alueen palvelut palvelukeskuksen ympäristöön. Vuonna 1996 laaditussa yleiskaavassa Rantakylän aluetta suunniteltiin laajennettavaksi pohjoisosassa, niin kutsulla Koillispuiston alueella. Kaavassa sinne suunniteltiin kerros- ja pientaloja. 105 Lisäksi vanhaa Rantakylän aluetta tavoiteltiin tiivistettävän uudisrakentamisella. 106 Koillispuiston omakotitaloalueen kaava valmistui ja hyväksyttiin vuonna 2003. Kaavan myötä Rantakylään syntyi merkittävin uudisalue sitten 1970-luvun puolivälin jälkeen. Kolmasosa kaava-alueesta osoitettiin urheilu- ja virkistyspalvelujen alueeksi. Entiselle kaatopaikalle oli toteutettu jo aiemmin täyttömäki ja se oli otettu ulkoilukäyttöön. 107 Kaatopaikkaa ei ollut mahdollista ottaa rakentamiskäyttöön kohtuullisin kustannuksin, mutta paikalleen jätettynä sen haitta-aineiden ei todettu muodostavan uhkaa ympäristölleen. 108 1970-luvulta 2000-luvulle Rantakylään laadittiin myös joukko pieniä asemakaavoja, usein alueena oli muutama kortteli. Merkittävin Rantakylän täydentävistä kaavoista oli entisen Skilan tehdasalueelle kaavoitettu kerrostaloalue. Vuonna 2006 laadittu kaava oli selkeä irtiotto aikaisempaan alueen suunnitteluun, sillä tontille sallittiin useita kahdeksan ja kuusi kerrosta korkeita asuintaloja. 109 Asemakaava-arkkitehti Alpo Ikonen laati Rantakylän toisen modernin asemakaavan vuonna 1972. Kaavan myötä Rantakylässä otettiin käyttöön uusia maa-alueita, mutta samalla jo aikaisemmin rakennettua Pataluodon aluetta pyrittiin uudistamaan. JKPA. 25

26 Rantakylän vuonna 1973 laadussa ja hyväksytyssä asemakaavassa suunniteltiin kaupunginosan keskiosia. Sisäasiainministeriö ei hyväksynyt tässä vaiheessa julkisen rakentamisen alueita. Vahvistamattomat alueet on viivattu asemakaavakartassa punaisin ruksein. Kartta JKPA.

Rantakylän viimeisin ensimmäisen vaiheen suurista asemakaava-alueista alkoi irtautua suorakulmaisuuteen perustuvasta kaupunkisuunnittelusta. Kaava laadittiin vuonna 1974. Kartta JKPA. 27

RANTAKYLÄN MODERNI RAKENTAMINEN Rantakylästä tuli leimallisesti 1970-luvun kaupunginosa, sillä pääosa sen rakennuskannasta toteutettiin vuosikymmenen aikana. 110 Erityisen kiivasta rakentaminen oli vuosien 1968 1975 välisenä aikana, jolloin kaupunginosan asunnoista toteutettiin lähes puolet. 111 1970-luvun alkupuoliskon aikana Rantakylään valmistui 905 kerrostaloasuntoa, 765 rivitaloasuntoa ja 160 omakotitaloa. Alueelle toteutettiin myös julkista rakentamista ja hieman myös teollisuutta. Asuinpaikkana Rantakylä houkutteli tuolloin ennen kaikkea lapsiperheitä. 112 roksisia ja tasakattoisia lamellitaloja. Jokaisessa kerrostalossa oli kaksi porrashuonetta. Kuhunkin kortteliin tuli neljä kerrostaloa, jotka muodostivat osin umpinaisen pihapiirin. Ratkaisulla pyrittiin tavoittelemaan korttelin sisäpihan rauhallisuutta. Sisäpihalle sijoitettiin muun muassa lasten leikkipaikat, kun taas kortteleiden ulkoreunoille tulivat pysäköintipaikat. Kaavoittaja vaati, että rakennuslupavaiheessa maanomistajien oli esitettävä tonttien istutussuunnitelma. Näin rakentamisvaiheessa tonteille jätettiin runsaasti olemassa ollutta havupuustoa, pääosin mäntyjä. Ne pehmensivät osaltaan betonipintojen ja suorakulmaisten muotojen tuomaa visuaalista taajamakuvaa.. 117 Rantakylän alkuvaiheen suunnittelussa kaupunginarkkitehti Mauno Tuomistolla oli vahva rooli. Kuten edellä tuli ilmi, signeerasi hän Rantakylän ensimmäisen modernin asemakaavan. Lisäksi hän suunnitteli neljä asuinkerrostaloa Rantakylänkadun varteen kortteleihin 1130 ja 1131. 118 Kortteleiden maa-alueet omisti Joensuun kaupunki, mutta niiden toteuttamisesta vastasi rakennusliike S.A. Tervo Oy. Kortteleihin valmistui kahdeksan kerrostaloa Säästöpankin rahoituksen avulla. S.A. Tervo Oy jatkoi merkittävänä toimijana Rantakylän ensimmäisen rakennusvaiheen ajan. 119 Asuinkerrostalot edellä mainittuihin kortteleihin valmistuivat vuosien 1968 ja 1974 välisenä aikana. Kortteliin 1130 tuli kaksi asunto-osakeyhtiötä, Asunto Oy Joensuun Rantapossut ja Asunto Oy Joensuun Lauttapossut. Tätä pohjoisempaan kortteliin 1131 tulivat Asunto Oy Joensuun Kultapossu, Asunto Oy Joensuun Säästöpossu, Asunto Oy Joensuun Keltapossu ja Asunto Oy Joensuun Sinipossut. Näiden kahden korttelin asuinkerrostalot ja niiden huoltosiivet vuorattiin maalatuin betonielementein. Tästä tuli Rantakylän en- Kerrostalot Kaupunkikuvallisesti Rantakylän näkyvin rakennustyyppi on kerrostalo. Utrantien pohjoispuolella Ruuhitien etelä- ja länsiosat suunniteltiin pääosin asuinkerrostalojen korttelialueiksi. 113 Utrantien eteläpuolelle asuinkerrostaloja toteutettiin ennen kaikkea Latolankadun ja Puronsuunkadun varsille. 114 Kerrostaloja omistivat pääasiassa yksityiset asunto-osakeyhtiöt, mutta alueelle valmistui myös sosiaalista asuntotuotantoa (kaupungin vuokra-asunnot ja opiskelija-asunnot). 115 Rantakylän ensimmäisen modernin asemakaava-alueen (1967) rakentaminen toteutettiin noin viidessä vuodessa. 116 Kaava-alueen kerrostalokorttelit (8 kpl.) sijaitsivat Rantakylänkadun ja Riihisärkänkadun varsilla. Rakennukset olivat betonielementtivuorattuja, kolmiker- Rantakylän rakennettiin ennen kaikkea 1970-luvun aikana. Vasemmanpuoleinen kuva esittää vuoden 1974 tilannetta ja oikeanpuoleinen vuoden 1980. Kartat Maanmittauslaitos. 28

simmäisten kerrostalojen yleisin julkisivuratkaisu. 120 Myöhemmin Tuomiston suunnittelemien rakennusten betonielementtijulkisivut on päällystetty rappauksella. Rantakylän lähes kaikki 1970-luvulla valmistuneet kerrostalot olivat lamellitaloja eli usean porrashuoneen kapearunkoisia asuinkerrostaloja. Merkittävin varhainen pistetalojen ryhmä toteutettiin Puronsuunkadun varteen. Kadun länsipuolelle rakennettiin neljä kuusikerroksista, tonteille väljästi sijoitettua asuinkerrostaloa. Kohteet muodostuvat kahdesta toisiinsa kytketystä massasta. Rantakylän yleisimmäksi kerrostalon kerrosluvuksi muodostui neljä. Kaupunginosassa on myös huomattava määrä kaksikerroksia pienkerrostaloja, varsinkin Ruuhitien itäosan varren kortteleissa. Merkittävimmän hieman korkeamman rakentamisen tavan mukaan toteutettu alue on niin kutsuttu Skilan piha. Sinne valmistui vuosina 2010 2014 seitsemän kerrostalon ryhmä, joiden kerrosluvut olivat kahdeksan ja kuusi. Yksittäisiä hieman korkeampia kerrostaloja ovat edellä mainitun Puronsuunkadun miljöön lisäksi kaksi kuusikerroksista taloa osoitteessa Tuulentie 2 (1978), viisikerroksinen Tuulentie 5 7 (1987), viisikerroksinen palveluasuintalo osoitteessa Ruoritie 1 (1975), kuusikerroksinen talo osoitteessa Rantakylänkatu 13 (1999) ja kuusikerroksinen asuintalo osoitteessa Riihisärkänkatu 4 (1996). 121 Suurin osa Rantakylän asuinkerrostaloista on pesubetonipintaisia. Joihinkin kohteisiin toteutettiin paikalla muurattu punatiilijulkisivu ja jotkut talot saivat julkisivupintoja, joissa yhdistettiin pesubetonia ja maalattua betonia. Kun myöhemmin kohteita uudistettiin, joidenkin kerrostalojen julkisivut rapattiin. Uudemmissa kerrostaloissa Utrantien varrella 1980-luvun lopulla ja 2010-luvun ensimmäisellä puoliskolla valmistuneissa rakennuksissa on punatiilijulkisivupinnat. Puupanelointi kerrostalon pääjulkisivumateriaalina on Rantakylässä harvinainen. Yksi tällainen kohde valmistui Ruuhitien ja Latolankadun kulmaukseen vuonna 1974. 122 Kaksikerroksisen asuintalon Ruuhitien puoleinen julkisivu on kokonaan laudoitettu ja maalattu tummankeltaisella ja punaisella maalilla. Osoitteessa Rantakylänkatu 15 ja Rantakylänkatu 17 olevat neljä asuinkerrostaloa valmistuivat vuosina 1972 1973. Rakennukset suunnitteli arkkitehti Osmo Niemi. Kuva Pekka Piiparinen (2016). 29

Vaikka Rantakylä on leimallisesti 1970-luvun lähiö, on kaupunginosassa rakennuskantaa ainakin 1920-luvulta 2010-luvulle. Ajallisesti kerroksellisimmat pienalueet sijaitsevat Pataluodossa ja Ranta-Mutalantien varsilla. Karttapohja Joensuun kaupunki, kartta ja sen visualisointi Pekka Piiparinen. Lähde: Joensuun kaupungin kiinteistötietorekisteri. 30

Rantakylän ensimmäiset kerrostalot. Punaisella on merkitty 1960-luvun lopulla valmistuneet ja keltaisella vuosina 1970 1975 valmistuneet kohteet. Kartta Joensuun kaupunki, visualisointi Pekka Piiparinen. Lähde: Joensuun kaupungin kiinteistötietorekisteri. 31

Ruuhitien ja Latolankadun kulmaukseen valmistui vuonna 1974 kaksikerroksinen pienkerrostalo, jonka pääjulkisivumateriaalina on puupanelointi. Kuva Pekka Piiparinen (2016). Yksi Rantakylän ensimmäisistä asuinkerrostaloista (korttelissa 1131), joka valmistui 1960-luvun lopulla. Kuva on otettu vuonna 2005. Myöhemmin kuvan kerrostalon julkisivut on uudistettu rappauspinnalla. Kuva Pekka Piiparinen. 32

Rantakylän kerros- ja rivitalokorttelit muodostavat omia selkeitä osin suljetun oloisia kokonaisuuksiaan. Niitä on erotettu toisistaan puuistutuksilla sekä kevyen liikenteen ja autoliikenteen väylillä. Ilmakuva Blom 2014. 33

Puronsuunkadulle valmistui vuosina 1973 1975 neljä pistetalotyyppistä kerrostaloa. Jokainen kohde käsittää kaksi toisissaan kiinni olevaa kuuden kerroksen korkuista massaa, joihin kumpaankin toteutettiin oma sisäänkäynti. Kaksi pohjoisinta rakennusta suunnitteli arkkitehti Jyrki Roos ja kaksi eteläisintä arkkitehti Olavi Maamies. Ilmakuva Blom 2014. Niin kutsutulle Skilan tontille Utrantien varteen valmistui vuosina 2010 2014 seitsemän kerrostaloa, joiden kerrosluvut olivat kahdeksan ja kuusi. Kohteet olivat korkeampia, mitä Rantakylässä pääasiassa oli aiemmin toteutettu. Skilan tontin rakennusten sijoittelu erosi alueen entisestä kaupunkisuunnittelusta, sillä kerrostalojen ryhmä muodosti avoimen ja rakennusaloiltaan vapaammin sijoitetun kokonaisuuden. Ilmakuva Blom 2014. 34

Rivitalot ja omakotitalot Rantakylään valmistui runsaasti myös rivitaloja. Ensimmäinen rivitalokortteli toteutettiin vuosina 1968 1969 osoitteisiin Rantakylänkatu 6 ja Rantakylänkatu 8. Rakennukset sijaitsevat yhdessä korttelissa (nro. 1137) ja niiden suunnittelusta vastasi kuopiolainen arkkitehti Kaj Michael. Kortteliin sijoitettiin yksi kaksikerroksinen ja neljä yksikerroksista rivitaloa. Rakennukset vuorattiin betonielementein ja niihin suunniteltiin tasakatot. 1980-luvun puolivälissä katot muutettiin harjakatoiksi. 123 Edellä mainitut rivitalorakennukset kuuluivat ensimmäisen modernin asemakaavan tuloksiin. Kaavassa Rantakylänkadun ja Ruuhitien rivitalojen korttelit suunniteltiin siten, että ne muodostivat suljetun oloisia pihapiirejä. Sen sijaan Riihisärkänkadun itäpuolella oleviin kortteleihin tätä suunnitteluperiaatetta ei sovellettu. Varhaiseen rivitalorakentamiseen kuuluvat myös Mastotien ja Pursitien rivitalot. Myös siellä pihapiireistä pyrittiin toteuttamaan jossakin määrin suljettuja. Suuri osa Rantakylän rivitaloista sijoitettiin Ruuhitietä reunustaviin kortteleihin. Rantakylään valmistui sekä yksikerroksisia että kaksikerroksisia rivitaloja. 1970-luvulla valmistuneet rakennukset olivat usein tasakattoisia, mutta myöhemmin yleiseen suomalaiseen tapaan Rantakylän rivitalot ovat saaneet harjakatot. Usein varhaisvaiheen rivitalot toteutettiin betonielementein, mutta myöhemmin punatiilestä muodostui kaupunginosan hallitsevin rivitalojen julkisivumateriaali. Rantakylään toteutettiin myös lautaverhottuja rivitaloja. Rantakylän omakotitalot valmistuivat pääosin kaupunginosan reunamille. Vuoden 1967 asemakaavan mukaisesti omakotitaloja toteutettiin pohjoisosiin, Ruuhitien pohjoispuolelle. Airotien, Hankaintien, Melatien, Pyyrytien, Rantakylän ensimmäiset rivitalot. Punaisella värillä on merkitty vuosina 1968 1969 valmistuneet ja keltaisella vuosina 1970 1973 valmistuneet kohteet. Kartta Joensuun kaupunki, visualisointi Pekka Piiparinen. Lähde: Joensuun kaupungin kiinteistötietorekisteri. 35

Vuonna 1974 Asunto Oy Rantakylän Ruuhitie toteutti neljä rivitaloa Ruuhitien ja Latolankadun kulmaukseen. Talojen pääjulkisivumateriaaliksi tuli puupanelointi. Kuva Pekka Piiparinen (2016). Arkkitehti Kaj Michaelin suunnittelema kaksikerroksinen rivitalo valmistui osoitteeseen Rantakylänkatu 8 vuonna 1969. 1980-luvun puolivälissä kohteeseen toteutettiin harjakatto. Kuva Pekka Piiparinen (2016). 36

Kölitien, Kaaritien, Teljotien ja Purjetien varsille valmistui ensimmäinen modernien omakotitalojen suurempi kokonaisuus. Talot olivat yksikerroksisia ja usein tasakattoisia. Tyypillisen käsityksen 1970- ja 1980-lukujen taitteen omakotitalorakentamisesta antaa Atraintien ja Kuvastien omakotitalot Rantakylän itäosassa. Katujen itäosat on rakennettu kaksikerroksisin ja länsiosat yksikerroksisin omakotitaloin. Kaksikerroksisissa niin kutsutuissa käkikellotaloissa kattojen lappeet ovat jyrkät, kun taas yksikerroksisissa ne ovat melko loivat. Atraintien omakotitalot on vuorattu punatiilein, joskin kaksikerroksisten kohteiden toinen kerros on vuorattu laudoin. Kuvastien omakotitalot on vuorattu keltatiilin, kaksikerroksisten omakotitalojen toinen kerros on vuorattu laudoin. Katujen rakennuksilla on yhtenäinen ilme, mihin on vaikuttanut kaavanlaatimisen aikana annetut rakentamistapaohjeet. Myös muille Rantakylän itäosan omakotitalokadulle annettiin vuonna 1977 rakentamistapaohjeet. 124 Osa omakotitaloista toteutettiin rivitalokortteleiden sisään. Näin tapahtui Poretien, Halssitien, Vanttitien, Luototien, Riuttatien ja Lumikontien ympäristössä. Myös edellä kuvattu Rantakylän itäisimmän osan omakotitaloalue on osittain rivitalojen ympäröimänä. Usein näiden katujen varsien omakotitalojen kaupunkikuvallinen näkyvyys on heikko, johtuen niiden sijainnista pienten sivukatujen varsilla ja mittakaavaltaan suurempien rivitalorakennusten ympäröiminä. Ajalleen tyypilliseen tapaan 1970-luvun alkupuoliskon omakotitalot toteutettiin usein joko tasa- tai viistokattoisina, mutta myöhemmin suurin osa on muutettu ennen kaikkea harjakattoisiksi. 125 Ilmiö on yleinen suomalaisissa aikansa omakotitaloissa. Rantakylän ensimmäisen rakennusvaiheen omakotitalot toteutettiin pääasiassa tiilijulkisivuin, mutta joukkoon valmistui myös lautaverhottuja ja betonielementein vuorattuja taloja. Monissa rakennuksissa yhdisteltiin tiili- ja lautavuorauspintoja. Tiilijulkisivuisista taloista punatiili oli keltatiiltä suositumpaa. Pataluodon ympäristöstä muodostui Rantakylän ajallisesti kerroksellisin alue. Kuten edellä on todettu, alkoi alue rakentua sääntelemättömänä ja ensimmäinen kaava alueelle laadittiin vuonna 1960. Vielä 1960-luvulla rakentaminen oli hidasta, mutta se alkoi kasvaa 1970-luvulta lähtien. Tuolloin vanhojen puutalojen joukkoon valmistui uusia ja moderneja omakotitaloja. Alueelle jäi kuitenkin edelleen merkittävä määrä perinteisellä rakentamisen tavalla toteutettuja pää- ja ulkorakennuksia. Rantakylän omakotitalot toteutettiin pääosin kaupunginosan reunoille. Kuvassa keltaisella on merkitty omakotitaloalueet, joissa on rakennuskantaa useilta eri vuosikymmeniltä. Punaisella on alueet, jotka ovat toteutettu pääosin vuoden 1970 jälkeen. Kartta Joensuun kaupunki, visualisointi Pekka Piiparinen. Lähde: Joensuun kaupungin kiinteistötietorekisteri. 37 Varsinkin Pataluodon läntisellä alueella niiden osuus on edelleen mittava, noin kolmasosa pienalueen päärakennuksista on ennen vuotta 1960 valmistuneita puutaloja. Rantakylän uusin omakotitalovaltainen pienalue on niin kutsuttu Koillispuiston alue. Aluetta alettiin toteuttamaan vuoden 2003 asemakaavan jälkeen. Koillispuiston alueesta tuli lähes täysin omakotitaloalue, vain kolmeen kortteliin valmistui rivitaloja. Arkkitehtonisesti alueesta rakentui tyypillinen suomalainen 2010-luvun alun omakotitaloalue, sillä sinne toteutettiin huomattavat määrät tehdasvalmisteisia taloja.

Atraintien itäosaan valmistui niin kutsuttuja käkikellotaloja. Kuva Pekka Piiparinen (2016). 1970-luvulla valmistuneita omakotitaloja kuvattu vuonna 1985. Kuva Pohjois-Karjalan museo. 38

Pataluodon itäistä aluetta vuonna 2014. Siellä varsinkin Hanhentielle ja Joutsenentielle muodostui ajallisesti kerroksellista rakennuskantaa. Vanhojen puutalojen joukkoon toteutettiin ennen kaikkea 1970- ja 1980-luvuilla uusia omakotitaloja. Kuva Blom 2014. 39

Haapanankadun puutaloja Pataluodon länsiosassa. Kuva Pekka Piiparinen (2016). 40

Julkinen rakentaminen ja teollisuus Julkinen rakentaminen Rantakylässä on keskittynyt palvelukeskuksen alueelle, joka rajautuu pohjoisessa Utrantiehen, lännessä Puronsuunkatuun, etelässä Ruoritien ja idässä Pataluodonkatuun. Rantakylässä Joensuun kaupungin julkista rakentamista toteutettiin erillisen organisaation, Rantakylän Toimintakeskus Oy:n, kautta. Malli oli joustava ja toimiva ja se laajeni myöhemmin käsittämään Joensuussa ennen kaikkea ostoskeskusrakentamista. 126 Myöhemmin Toimintakeskus Oy sulautui Joensuun Yrityskiinteistöt Oy:öön. Tänä päivänä valtaosa Rantakylän palvelukeskuksen rakennuksista on suoraan Joensuun kaupungin omistuksessa. 127 Vuodesta 1973 lähtien Rantakylään laadittiin tarkemmat suunnitelmat palvelukeskukselle, jota tuolloin nimitettiin toimintakeskukseksi. Alueelle suunniteltiin sijoitettavan ennen kaikkea julkisia palveluja, mutta jonkin verran myös yksityisiä liiketoimintoja. Palvelukeskuksen aluetta suunnittelivat Kulutusosuuskuntien Keskusliitosta arkkitehdit Sakari Nironen, Leena Niukkanen ja Peter Bieber. 128 Nimensä mukaisesti alueesta pyrittiin saamaan Rantakylän toiminnallinen keskus. Sijainti valittiin niin, että matkat Rantakylän eri pienalueille olisivat mahdollisimman lyhyet. Palvelukeskuksen ytimeen suunniteltiin tori, jota reunustivat julkiset rakennukset. Ajoneuvoliikenne huoltoajoa lukuun ottamatta suunniteltiin pois alueen sisäosasta ja sinne pyrittiin sijoittamaan vain jalankulku ja kevyt liikenne. Paikoitustilat sijoitettiin palvelukeskuksen reunamille. 1970-luvulla alueen rakennusten pääasialliseksi julkisivumateriaaliksi valittiin punatiili. Palvelukeskus pyrittiin toteuttamaan pääosin yksikerroksisin ja kaksikerroksisin rakennuksin. 129 Palvelukeskuksen ensimmäisessä vaiheessa vuonna 1975 valmistuivat päiväkoti, vanhusten palvelutalo ja Pataluodon ala-asteen ensimmäiset tilat. Myöhemmin julkisten rakennusmassojen kokonaisuus täydentyi kirjastolla (1981), auditoriolla, urheiluhallilla, vapaaopiston tiloilla, terveysasemalla (1990), lukiolla (1980-luvun loppu), yläasteella (1979) ja uimahallilla (1985). Keskuksen liiketiloihin sijoittui aluksi ravintola, hallimyymälä, pankki, kaksi kioskia, hiussalonki, kahvila ja sähköliike. 130 Toisin kuin oli suunniteltu, Rantakylän torista ei muodostunut paikkaa, joka olisi koettu kaupunginosalaisten merkittävimpänä julkisena tilana. 1970-luvun suunnitelmassa aluetta pyrittiin rajaamaan tiukasti rakennuksilla, mutta seuraavalla vuosikymmenellä alkuperäistä suunnitteluajatusta hieman muutettiin. Torialueen rajausta ja selkeyttä heikensivät muun muassa hyvinvointiaseman (1990) eteen toteutetut puuistutukset, rakennuksen vetäminen alkuperäistä suunnitelmaa sisemmäksi tontille, torialuetta reunustavien rakennusmassojen hieman matalampi toteuttaminen ja pysäköinnin salliminen osalle aukiota. Torin eteläpuolelle muodostui jossakin määrin epämääräisenä hahmottuva pieni puisto (osa Paulapuistoa). 1980- ja 1980-lukujen taitteessa Rantakylässä sijaitsi kaupungin kaksi suurinta ala-astetta: Rantakylän ala-asteella oli noin 600 oppilasta ja Pataluodon ala-asteella noin 550 oppilasta. 131 Rantakylän ala-aste valmistui Rantakylänkadulle vuonna 1972 ja Pataluodon koulu aloitti toimintansa kolme vuotta myöhemmin. 132 Soutajantien päiväkoti valmistui vuonna 1976. 133 Rantakylän kirkko valmistui vuonna 1981 paikkaan, joka oli varattu vuoden 1967 asemakaavassa yleisten rakennusten korttelialueeksi. Kirkosta järjestettiin suunnittelukilpailu vuonna 1979 ja kilpailun voitti arkkitehti Veijo Martikainen. Kirkon käyttö suunniteltiin palvelemaan Rantakylän lisäksi Utran ja osin myös Mutalan asukkaita. 134 Rantakylän alue erotettiin omaksi seurakunnaksi vuonna 1983. 135 Teollisuutta Rantakylään sijoittui verraten vähän. Utrantien ja Ranta-Mutalantien risteyksessä toimi muutaman vuoden Tarman tehdas. Utrantien ja Latolankadun risteykseen sijoittui Fotopajan tehdashalli ja Tsupukan leipomo. Utrantien ja Pataluodonkadun risteyksessä toimi Finn-Skila Oy:n vaatetehdas. Muita rantakyläläisiä teollisuuteen liittyviä yrityksiä on ollut Leipomo K. Immonen, Karelia Pukine Oy ja Karelian Lakki ja Laukku. 136 Rantakylän kaupunginosan rakentamisen aloittaminen vaati myös vesi- ja viemäriverkoston ulottamista alueelle ja nämä työt alkoivat laajassa mitassa vuonna 1968. 137 Edellisenä vuonna oli aloitettu kaukolämpöverkon rakentaminen ja vuonna 1968 ensimmäiset talot lämpenivät sen avulla. Rantakylään valmistui lämpökeskus, mutta jo vuonna 1969 se korvattiin uudella. Vuosina 1978 1979 kaupunginosaan toteutettiin turvelämpökeskus. 138 41

Arkkitehti Veijo Martikainen suunnitteli Rantakylän kirkosta rakennuksen, jonka julkisivuissa on paljon muotojen vaihtelua ja kulmikkuutta. Kaupunkikuvassa rakennuksen asema on heikko johtuen ympäröivästä puustosta. Ajoittamaton kuva. Pohjois-Karjalan museo. 42

Rantakylän toimintakeskusta suunniteltiin vuodesta 1973 lähtien ja toteuttaminen eteni pääsääntöisesti suunnitelman mukaisesti. Suunnitelmassa olevat rakennukset ja alueet: 1. Uimahalli 2. Ylä-aste 3. Urheilutiloja 4. Ala-aste 5. Toimistorakennus 6. Kirjasto 7. Vapaaopisto 8. Auditorio 9. Keskuskeittiö 10. Nuorisotilat 11. Tori 12. Liiketiloja 13. Terveysasema 14. Päiväkoti 15. Vanhustentalo Havainnekuva Joensuun arkkitehtuuria 1960 1978-näyttelytaulut. JKKA. 43

Rantakylän julkisten rakennusten ja liiketoimintojen alue: 1. Uimahalli (1985) 2. Urheiluhalli 3. Pataluodon koulu (1980) 4. Auditorio 5. Kirjasto (1981) 6. Päiväkoti (1979) 7. Vanhusten palvelutalo (1975) 8. Hyvinvointiasema (1990) 9. Ostoskeskuksen vanhimmat osat (1970-luvun jälkipuolisko) 10. Ostoskeskuksen uusi osa (1988) 11. Rantakylän kirkko (1981) Kuva Kuva Blom 2014, visualisointi Pekka Piiparinen. 44

Rantakylän uimahalli valmistui vuonna 1985 ja sen suunnitteli arkkitehti Peter Bieber. Kuva Pekka Piiparinen (2016). Ritva Luoto ja Peter Bieber suunnittelivat tyyliltään postmodernistisen liiketalon Utrantien varteen. Kuva Pekka Piiparinen (2016). 45

UTRAN SUUNNITTELU 1980-LUVULTA LÄHTIEN Utran asukasluku oli pitkään sangen pieni. Esimerkiksi vuonna 1966 siellä asui 592 asukasta ja määrä oli Joensuun kaupunginosista toiseksi pienin Käpykankaan teollisuusalueen jälkeen (57 asukasta). 139 1960-luvun puolivälistä lähtien Utran asukasluku väheni edelleen. Vuoden 1970 lopussa kaupunginosassa oli noin 470 asukasta 140 ja viisitoista vuotta myöhemmin 420. 141 1980-luvun alussa Utran kaupunginosassa oli 97 rakennusta, joista 94 oli asuinrakennuksia. Asuinrakennusten joukossa oli paljon sangen vanhoja ja suurelta osin pieniä, 1 2 huoneen taloja. Noin neljäsosa rakennuskannasta oli valmistunut ennen toista maailmansotaa. Utralaisia palveli yksi kauppa, peruskoulu ja evankelisluterilainen kirkko. 142 Utra oli 1980-luvun lopulle saakka sekoitus maaseutumaista ympäristöä ja taajamaa. 143 Vähäisestä asukasmäärästään huolimatta Utra säilyi omana kaupunginosanaan. Vuonna 1967 laadittu Joensuun kaupungin ja sen ympäristön yleissuunnitelma esitti Utraa toteutettavan edelleen väljästi rakennettuna pientaloalueena. Utran ajateltiin kasvavan ennen kaikkea Rantakylän palvelujen ansiosta. 144 Vuonna 1961 Utran kaupunginosaan hyväksyttiin asemakaava ja se käsitti 88 tonttia, joista uusia oli vain 20. Kaava oli siis luonteeltaan säilyttävä. Kuitenkin alueen olemassa olleet omakotitalot katsottiin voitavan korvata uusilla, sillä omakotitalojen rakennusaloja laajennettiin. Tässä vaiheessa Utran asukasmääräksi suunniteltiin 700 henkeä. 145 Utran siirtolapuutarha-alue kaavoitettiin vuonna 1961, mutta vasta vuoden 1977 asemakaavas- sa vahvistettiin siirtolapuutarhan nykyinen sijainti. 146 Utran moderni suunnitteluhistoria on toisenlainen kuin Rantakylän. Kun viimeksi mainittua suunniteltiin melko suurien asemakaava-alueiden avulla, oli Utran suunnittelun runkona vahvemmin yleiskaavoitus. Utran asemakaava-alueita suunniteltiin selvästi Rantakylän asemakaava-alueita pienempinä kokonaisuuksina. Utran uudelle voimakkaammalle rakentamiselle luotiin pohja vuoden 1974 yleiskaavassa, jota tarkennettiin vuonna 1982 laaditussa Utran osayleiskaavassa. Siinä Utraa suunniteltiin laajennettavaksi ja tiivistettäväksi sekä asutuksen että palvelujen osalta. Alueen asukasmäärä tavoiteltiin 1 500 2 000:een. Uudet asukkaat suunniteltiin sijoitettavan omakotitaloihin, rivitaloihin ja pienkerrostaloihin. Lisäksi kaava esitti, että alueen perinteistä luonnetta ei hävitettäisi. Osayleiskaava oli tyypillinen aikansa esikaupunkisuunnitelma, siinä katuverkoston suorakulmaisuudesta alettiin pikkuhiljaa luopua ja osa Utran rakennuskantaa vuonna 1974. Yhtenäisin rakennettu katuosuus oli Sahamyllynkatu. Sen sijaan entisen sahojen ja kirkon ympäristöstä asutus oli hävinnyt lähes täysin. Kartta Utran osayleiskaava 1982. JKPA. kaduista suunniteltiin mutkitteleviksi. 148 Osayleiskaavaa ei asetettu sisäasianministeriön vahvistettavaksi. 149 Vuoden 1987 Joensuun yleiskaavassa Utra ja taka-noljakka olivat Joensuussa alueita, joita pyrittiin kehittämään lähitulevaisuudessa kaikkein voimakkaimmin. Yleiskaavassa Utraan suunniteltiin sekä kerrostalo- että pientalorakentamista. Kaupunginosan kasvuennusteita nostettiin ja Utraa suunniteltiin noin 2 500 asukkaalle. Utraan tehtiin myös merkittäviä aluevarauksia teollisuudelle. Rantakylän ja Utran ranta-alueet suunnattiin virkistysalueeksi. Lähes täysin vapaan Pielisjoen länsirannan virkistys- ja viheraluevyöhyke alkoi Hasanniemestä ja päättyi Kontiolahden kunnanrajaan. Rakentamiselta pitkälti vapaat Pielisjoen ja Pyhäselän ranta-alueet olivat olleet joensuulaisen kaupunkisuunnittelun tavoitteita jo entuudestaan. Vuoden 1987 yleiskaavassa Utransaaret osoitettiin lähiulkoilualueeksi. 150 Yleiskaavassa Utran kanavan alue ja Utran teollisuusyhdyskunnan alue osoitettiin arvokkaaksi raken- 46

Utran osayleiskaava vuodelta 1982 pyrki osoittamaan uutta rakentamista ennen kaikkea Utrantien pohjoispuolelle. Kartta Utran osayleiskaava 1982. JKPA. 47

netun kulttuuriympäristön alueeksi. Kaava suositti, että arvoalueelta ei saisi purkaa rakennuksia ja kohteitakorjattaessa niiden historialliset asut tulisi säilyttää tai palauttaa. Yksittäisiksi arvokkaiksi rakennuskohteiksi kaavassa määriteltiin Utran kirkko, Utran vanha kansakoulu pihapiireineen ja Utran työväentalo. Lisäksi kaava esitti, että Utran alueen pientalovaltainen ilme säilytettäisiin sallimalla vain yksi ja kaksi kerrosta korkeita uudisrakennuksia. 151 Kerrostalot olisivat siis olleet pienkerrostaloja. Utran ensimmäinen moderni asemakaava laadittiin vuonna 1983. Kaavan myötä Utra sai ensimmäiset asuinkerrostalokorttelit, jotka sijoitettiin Utran peruskoulun ympärille. Kerrostalokortteleihin suunniteltiin opiskelija-asuntoja. Muu osa kaavan asuinkortteleista suunnattiin pientaloille. Sahamyllynkadun itäosaan suunniteltiin myös teollisuus-, liike- ja toimistorakennusten korttelialue, mutta myöhemmin alue muutettiin kerros- ja rivitalojen alueeksi. Yksi vuonna 1983 laaditun kaavan tärkeitä tavoitteita oli osoittaa maa-ala tulevalle metsä- ja puutalousopistolle. Sille kaavassa osoitettiin paikka Utran kirkon pohjoispuolelta. Itse kirkko ja samalla koulu suojeltiin asemakaavalla. 152 Jo seuraavana vuonna Utran sai uuden laajennusasemakaavan. Sen tärkein merkitys oli uuden peruskoulun sijainnin ja sen kupeeseen osoitettujen metsä- ja puistoalueiden määrittely. 153 Seuraava merkittävä Utran asemakaava laadittiin vuonna 1986. Siinä Lasinpuhaltajankadun alkupäähän kaavoitettiin kaksikerroksisia asuinkerrostaloja. Niiden julkisivuissa oli käytettävä peittomaalattua puuta, rappausta tai molempia yhdessä. Sekä kerrostalojen että pientalojen kattomuodot määrättiin harja- tai lapekatoiksi. Utran tori ja nykyinen S-market saivat kaavan avulla sijaintinsa. 154 Utran itäisin osa Törönpurontien, Vonkamiehentien ja Uittomiehentien ympäristöt kaavoitettiin seuraavana vuonna. Pienalue suunnattiin pääosin omakotitalorakentamiselle. 155 Pääosa Utran modernista yhdyskuntasuunnittelusta toteutettiin vuosina 1988 1991. Tuolloin asemakaavoitus suuntautui Utran pohjoisosaan pääosin rakentamattomille maille. Kaupunkikuvallisesti Utran merkittävin kerrostalojen pienalue suunniteltiin vuonna 1988, kun vs. asemakaava-arkkitehti Elma Anttonen laati Koillisväylän itäpuolelle asemakaavan. Kaksi- ja kolmikerroksisten asuintalojen rakennusalat suunniteltiin vaihteleviksi, jolla pyrittiin tuomaan rakennuksiin vaihtelua ja välttämään ajalle tyypilliseen tapaan suorakulmaisuutta. Pienelle kaava-alueelle ajateltiin muuttavan noin 400 asukasta. 156 Jo seuraavana vuonna alueelle laadittiin uusi asemakaava, jossa korttelien rakennustehokkuuksia lisättiin. 157 Kaavoittaja laati kumpaankin asemakaavaan esitykset tulevien rakennusten massoitteluksi. Koillisväylän itäpuolen kerros- ja rivitalojen korttelialuetta suunniteltiin siis tavanomaista huolellisemmin. Mustosenkadun pohjoisosa kaavoitettiin vuonna 1989 ja kaavassa Utraan haettiin entistä vaihtelevampaa ja moni-ilmeisempää kaupunkirakennetta ja -kuvaa. Rakentaminen ohjattiin Mustosenkadun ja sen jatkeena olevien Talastien ja Tupatien varsille. Nämä kadut muodostivat ympyrän, jonka keskiöön sijoitettiin Utranpuisto. Lisäksi kaava-alueeseen kuului Mustosenkadun itäpuolella olevat alueet, jotka suunniteltiin ennen kaikkea erillispientalojen korttelialueiksi sekä asuin- ja pienteollisuusrakennusten korttelialueeksi. Näin ollen melko tiivistä rakentamista ulotettiin Hiekkalantien, Vesisahantien, Salmisaarenkujan ja Valovuodentien varsille. Kun edellisenä vuonna oli aloitettu Koillisväylän läntisen varren asuinkerrostalokortteleiden suunnittelu, jatkettiin suunnittelua kadun itäpuolella oleviin kortteleihin sallimalla niihin kolmikerroksista rakentamista. 158 Utran pohjoisin osa kaavoitettiin vuosina 1991, 1992 ja 1998. Koillisväylän varteen laadittiin asemakaavat ja suurin osa suunnittelualueista osoitettiin pientaloille. Koillisväylän urbaania ilmettä jatkettiin sallimalla kadun varteen edelleen tiivistä ja tehokasta kerrostalorakentamista. Vuonna 1991 kahteen kortteliin sallittiin nelikerroksista rakentamista. Kaava-alueen maastonmuodoltaan vaihtelevimmat kohdat osoitettiin viheralueeksi, joista muodostettiin Ahdinpuisto. 159 Vuonna 2002 kaavoitettiin Uittopäälliköntie. Asemakaava oli joensuulaisessa kaupunkisuunnittelussa merkittävä, sillä sen myötä Pielisjoen rantoja otettiin omakotitalorakentamisen piiriin. Näin seitsemän kohdetta sai omarantaisen tontin ja tämä muunsi pitkää joensuulaista perinnettä suunnitella kaupungin rantoja yleiseen käyttöön. Kaavan yhteydessä suojeltiin Uittoyhdistyksen konepaja ja samalla tontilla oleva venevaja osoitettiin rakennukseksi, jolla oli kaupunkikuvallista merkitystä ja jota suositeltiin säilytettäväksi. 160 Myöhemmin venevaja kuitenkin purettiin. Vuonna 2004 vahvistetussa kaavassa suojeltiin Uittoyhdistyksen konepajan vieressä oleva ulkorakennus. 161 Viimeisin merkittävä Utraan kaavoitettu uudisalue sijoitettiin Yrjönkadun ja Kallenkadun ympäristöön. Asemakaava tälle pienalueelle laadittiin vuonna 2007. 162 48

Utran ensimmäinen moderni asemakaava laadittiin vuonna 1983. Siinä osoitettiin ensimmäisen kerran kortteleita kerrostalorakentamiseen (kortteliin 1231). Merkittävää oli myös Joensuun metsä- ja puutalousoppilaitoksen sijainnin osoittaminen kirkon pohjoispuolella olevalta tontilta. Kartta JKPA. Koillisväylän länsipuolen kerros- ja rivitaloalue suunniteltiin vuonna 1989. Kaavoittajan laatimasta havainnekuvasta käy ilmi, miten alueen rakennuskantaa toivottiin massoiltaan vaihtelevaksi. Kartta JKPA. 49

50 Toinen osa vuoden 1989 asemakaavakartasta. Mustosenkadun alueen kaavoituksessa jatkettiin vaihtelevien rakennusalojen ja alueen moni-ilmeisen kaupunkikuvan tavoittelua. Kartta JKPA.

Koillisväylän varren kortteleiden asemakaavoitusta jatkettiin vuonna 1991. Tuolloin kadun varteen suunniteltiin viimeisimmät Utran kerrostalokortteleista (AK). Niihin sallittiin toteutettavan nelikerroksisia asuinkerrostaloja. Niiden eteläpuolelle sai toteuttaa kaksikerroksisia rakennuksia, joko kerrostaloja tai rivitaloja. Kartta JKPA. Uittoyhdistyksen entistä konepaja-aluetta vuodelta 2003. Ainoa kivirakennus on valkoiseksi maalattu ja säterikattoinen entinen konepajarakennus (1946). Rannassa näkyvä venevaja on myöhemmin purettu. Kuva JKPA. 51

UTRAN RAKENTAMINEN Utran modernin kaavoittamisen ja rakentamisen myötä alkoi alueen uusi nousu. Lyhyessä ajassa hieman yli 400:n ihmisen asuinalue muuttui noin 3 000 asukkaan lähiötyyppiseksi kaupunginosaksi. 163 Utran asuntorakentamisen intensiivisin ajanjakso oli vuosina 1989 1994, jolloin alueelle valmistui yhteensä 971 asuntoa. Edellä mainittuna aikana lähes puolet Joensuun uudisasunnoista valmistui Utraan. Siellä ennen kaikkea kerrostalorakentamisen osuus oli muuta Joensuuta korkeampaa. 164 Utraan valmistui huomattava määrä sosiaalista asuntotuotantoa ja vuonna 1994 yli 20 % kaupungin vuokra-asuntokannasta sijaitsi Utrassa. 165 Utran moderni rakentaminen alkoi omakotitalorakentamisella pikkuhiljaa 1960-luvulta lähtien ja se ohjattiin alkuvaiheessa olemassa olleiden katujen varsille Utran länsiosaan. Rakentaminen oli kuitenkin hidasta, eikä Utraan valmistunut 1960- ja 1970-luvuilla kuin vähäinen määrä uusia omakotitaloja. Ensimmäinen voimakkaampi omakotitalojen toteuttamisen periodi oli 1980-luvun ensimmäinen puolisko, jolloin taloja rakennettiin muun muassa Utrantielle, Kapteeninkadulle, Luotsikujalle, Perämiehenkadulle, Laivurintielle, Puosuntielle, Laivapojantielle ja Messipojantielle. 166 Uudisrakennusten joukkoon jäi vanhempaa puurakenteista rakennuskantaa. Utran moderni omakotitalorakentamisen alku 1990-luvun puoliväliin saakka oli alueellisesti kattavaa, sillä kohteita nousi eri puolille kaupunginosaa. 1980-luvun jälkipuoliskolla omakotitaloja toteutettiin Utrantielle ja Parviaisenkadulle, Hyttitielle sekä Utran itäisimmälle alueelle (Vonkamiehentie, Töröpurontie ja Törönkuja). 1990-luvun alkupuoliskolla omakotitalorakentaminen kiihtyi ja kohteita valmistui Moberginkadulle, Hyttitielle, Arppentielle, Hiekkalantielle, Salmisaarenkujalle, Kaukoputkentielle, Kiikarinkadun ympäristöön, Vesisahantielle ja Sahamyllynkadulle sekä edelleen Utran itäisimmälle alueelle. Myös Utrantien ja sen jatkeena olevan Jynkäntien varteen nousi edelleen uusia kohteita vanhojen joukkoon. 167 Utran omakotitalorakentaminen jatkui vahvana myös 2000-luvun puolella. Tuolloin taloja valmistui Utran itäosaan ennen kaikkea Kallenkadun ja Yrjönkadun alueille sekä Uittopäälliköntielle. Utran pohjoisosaan valmistui omakotitaloja Koillisväylän pohjoispuolelle, muun muassa Pelkkakadun, Repsikankadun, Huminakadun ja Paanukadun varsille. 168 Kuten Rantakylässä Pataluodon alueella, myös Utraan muodostui katuosuuksia ja pienalueita, missä vanhojen puutalojen joukkoon toteutettiin modernia omakotitalorakentamista. Näitä ajallisesti kerroksellisia katuosuuksia on ennen kaikkea Sahamyllynkadun, Kapteeninkadun ja Utrantien varsilla. Myös säilyneet historiallisten puutalojen kokonaisuudet löytyvät edellä mainittujen katujen varsilta. Sahamyllynkadulle on jäänyt 13 rintamamiestalon kokonaisuus. Vastaava kokonaisuus löytyy myös Kapteeninkadulta, joskin pienempänä. Siellä kadun pohjoispuolella on kuuden rintamamiestalon yhtenäinen rivi. Utrantien varressa on kaupunginosan vanhimpia omakotitaloja, mutta siellä perinteisellä rakentamisen tavalla toteutettujen puutalojen yhtenäisyys on melko pitkälle hajonnut. Vain Luotsikadun ja Miilunpolttajantien välisellä alueella on säilynyt pieni ennen toista maailmansotaa valmistunut taloryhmä. Moderni rakentaminen alkoi näkyä utralaisessa taajamakuvassa kerrostalojen ja rivitalojen rakentamisen myötä. Näiden kohteiden toteuttaminen käynnistyi moderneja omakotitaloja myöhemmin. Vuonna 1988 Sahamyllynkadun ja Miilunpolttajantien kulmaukseen valmistui kaksi kaksikerroksista pienkerrostaloa ja kokonaisuus täydentyi kahtena seuraavana vuonna kolmella uudella talolla. Seuraavana vuonna Utraan valmistui kaksi uutta pienkerrostalojen kohdetta. Toinen näistä sijaitsee vastapäätä vanhaa kansakoulua Utrantien ja Mustosenkadun kulmauksessa, jonne valmistui neljä kaksikerroksista taloa. Lasimestarinkadulle toteutettiin kaksi kaksikerroksista taloa. 169 Utran ensimmäiset rivitalot valmistuivat vuosina 1988 ja 1989 pieneen ryppääseen osoitteisiin Sahamyllynkatu 4 ja Miilunpolttajantie 6. Tuolloin rivitaloja valmistui vain kolme kappaletta ja Utran rivitalotuotanto pääsi vauhtiin vasta seuraavalla vuosikymmenellä. Utran ensimmäiset kerrosja rivitalot sijoitettiin Utrantien pohjoispuolelle, kun taas tien eteläpuoli jäi edelleen omakotitalorakentamiseen. 170 Yli kaksi kerrosta korkeita asuintaloja sijoitettiin Koillisväylän varrelle ja sitä rajaaviin kortteleihin. Utran ensimmäiset yli kaksikerrosta korkeat asuinkerrostalot valmistuivat ennen kaikkea Koillisväylän, mutta myös Hyttitien ja Talastien varsille vuosina 1991 1992. Kolmikerroksisia rakennuksia valmistui melko tiiviiseen ryppääseen yhteensä 11. 171 Rakennusten sijoittelulla kortteleihin pyrittiin saamaan osin suljetun oloisia pihapiirejä, varsinkin Koillisväylän suuntaan. Tälle kadulle rakennukset toivat melko urbaania kaupunkikuvaa, mikä oli Utrassa uutta. Useiden rakennusten massoittelu oli vaihtelevaa, sillä rakennusmassoja suunniteltiin kaareviksi ja vinkkelin muotoisiksi. Vain kolmen kerrostalon pinta-ala on suorakaiteen muotoinen. Asuinkerrostalojen toteuttaminen Koillisväylän varrella jatkui. Vuonna 1994 valmistui kolme taloa osoitteeseen Kaukoputkentie 17. 172 Näissä 4 5-kerroksisissa rakennuksissa näkyi aikaisempia kerrostaloja selkeämmin postmodernismi. Se tuli esiin muun muassa vaihtelevana massoitteluna ja parvekkeiden suurilla ympyränmuotoisilla koristeaiheilla. Näiden kohteiden valmistumisen jälkeen Utraan ei enää toteutettu yli kaksi kerrosta korkeampia rakennuksia. 52

Utra on joensuulaisittain ajallisesti poikkeuksellisen kerroksellinen kaupunginosa, vaikka kaupunkikuvassa näkyvät ennen kaikkea 1990-luvulla valmistuneet rakennukset. Karttapohja Joensuun kaupunki, kartta ja visualisointi Pekka Piiparinen. Lähde: Joensuun kaupungin kiinteistötietorekisteri. 53

Joensuussa on kaksi siirtolapuutarha-aluetta. Linnunlahden siirtolapuutarha perustettiin vuonna 1951 ja alue on rakennettu pääosin 1950-luvulla. Utran siirtolapuutarha-alueen ensimmäinen asemakaava laadittiin vuonna 1961 (asunto- ja kasvitarharakennusten korttelialue), mutta vuoden 1977 kaavassa alue siirrettiin lännemmäksi, jolloin siirtolapuutarha sai nykyisen sijaintinsa. Uusi kaava määräsi, että alueen mökkien enimmäiskoko sai olla 30 m 2. 173 Utran siirtolapuutarha-alueen rakentaminen aloitettiin 1980-luvun alkupuoliskolla, jolloin sinne valmistui muutama mökki. Määrällisesti suurinta mökkirakentaminen oli kuitenkin 1980-luvun puolivälissä ja suuri osa alueen rakennuksista valmistui vuoden 1985 aikana. Uusimmat mökit ovat valmistuneet 2000-luvun puolella ja ne sijaitsevat alueen itäpuoliskolla. Yhteensä Utran siirtolapuutarha-alueella on 85 mökkiä, joiden pinta-alat vaihtelevat 27 30 m 2 välillä. Niiden lisäksi alueella on vuonna 1982 valmistunut huoltorakennus ja Pielisjoen varrelle vuonna 1985 valmistunut sauna. 174 Alueen ensimmäisiä mökkejä suunnitteli Joensuun kaupungin arkkitehtitoimisto. 175 Kuten Rantakylässä 1970-luvulla, tulivat Utrassa kaupalliset palvelut asuinrakentamisen perässä. Osin tämä johtui Rantakylän läheisyydestä, jonne sijoittui 1980-luvun aikana monipuolista palvelutarjontaa. Utran lähikauppa eli S-market valmistui vasta vuonna 2000. Utran ala-aste valmistui vuonna 1988 ja päiväkoti vuonna 1992. 176 Joensuun metsä- ja puutalousopisto perustettiin vuonna 1978. Opisto toimi aluksi Niinivaaran lukiolla. Kaksi vuotta myöhemmin opiston paikaksi ratkesi Utra, 177 jonne toteutettiin uudisrakennukset vuosina 1987 1988. 178 Oppilaitos toimi pitkään Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun yhteydessä. Vuonna 2010 metsäalan koulutus siirtyi pois Utrasta Sirkkalan kampukselle. Sittemmin myös oppilaitoksen nimi vaihtui Karelia-ammattikorkeakouluksi. 179 Utrassa oppilaitoksen tiloihin muutti Kaaripiha-niminen lasten ja nuorten vastaanottokoti. Punaisella kartassa näkyvät Utran yhtenäiset modernit omakotitaloalueet ja keltaisella alueet, joissa on historiallisia puutaloja tai rakennuskantaa useilta eri vuosikymmeniltä. Karttapohja Joensuun kaupunki, visualisointi Pekka Piiparinen. Lähde: Joensuun kaupungin kiinteistötietorekisteri. 54

Rintamamiestalo 1940- ja 1950-luvulla valmistuneita puolitoistakerroksisia omakotitaloja kutsutaan usein puhekielessä rintamamiestaloiksi. Rakennukset ovat harjakattoisia ja niissä oli noppamainen perusmassa. Ne ovat hirsi- tai lautarunkoisia ja niissä on yksi varsinainen asuinkerros, jossa on korkea kivijalka. Harjakaton alle toteutettiin korkea vintti ja talon keskelle sijoitettiin yksi hormi. Rakennuksia toteutettiin usein samankaltaisten yksinkertaisten piirustusten pohjalta ja niitä valmistettiin sekä kaupunkeihin että maaseudulle. Selvitysalueella on kaksi 1940- ja 1950-luvuilla valmistuneiden omakotitalojen kokonaisuutta, ne sijaitsevat Utran kaupunginosassa Sahamyllynkadulla ja Kapteeninkadulla. Kapteeninkadun rintamamistalot ovat valmistuneet 1950-luvulla. Kuva Pekka Piiparinen (2016). Utrantien varressa on pieni muutaman puutalon käsittävä ryhmä. Kuva Pekka Piiparinen (2016). 55

Utran modernin rakentamisen ensimmäiset kerros- ja rivitalot sekä julkiset rakennukset 1988 1995. Vielä 1980-luvulla rakentaminen oli määrällisesti vaatimatonta. Kartta Joensuun kaupunki, visualisointi Pekka Piiparinen. 56

Osoitteeseen Mustosenkatu 1 valmistui vuonna 1989 neljä lautavuorattua pienkerrostaloa. Ne ovat ensimmäisiä Utran yhdeksästä 1980-luvun puolella valmistuneista asuinkerrostalosta. Kuva Pekka Piiparinen (2016). Ensimmäisiin kerrostaloihin kuuluvat myös Lasinpuhaltajantien ja Lasimestarinkadun kulmauksessa olevat kolme kohdetta. Oikeanpuolella Lasimestarinkadulla on kaksi vuonna 1989 valmistunutta rakennusta ja vasemmalla Lasinpuhaltajantiellä näkyy vuonna 1990 valmistunut kohde. Kuva Pekka Piiparinen (2016). 57

Koillisväylän varteen valmistui vuosina 1991 1992 kolmikerroksisia asuinkerrostaloja, jotka toivat kaupunginosaan uudenlaista urbaania ilmettä. Kuva Blom 2014. Osoitteeseen Kaukoputkentie 17 valmistui kolme asuinkerrostaloa vuonna 1994. Näiden jälkeen Utran yli kaksikerroksisten asuinkerrostalojen toteuttaminen päättyi. Kuva Pekka Piiparien (2016). 58

Utran siirtolapuutarhan itäosaa. Kuva Pekka Piiparinen (2016). Utran siirtolapuutarhan mökit ovat valmistuneet ennen kaikkea 1980-luvulla. Uusimmat mökit ovat 2010-luvulta ja ne sijaitsevat alueen itäpuoliskolla. Kartta Joensuun kaupunki, visualisointia Pekka Piiparinen. 59

Utran S-market valmistui Utrantien ja Lasinpuhaltajantien kulmaukseen vuonna 2000. Kuva Pekka Piiparinen (2016). Postmodernistinen Utran alakoulu valmistui vuonna 1988. Rakennuksen suunnitteli Joensuun 2. kaupunginarkkitehti Paavo Mykkänen. Kuva Pekka Piiparinen (2016). 60

Postmodernismi ja Oulun koulu Postmodernin arkkitehtuurin ominaispiirteiksi voidaan luetella historiallisten arkkitehtuurielementtien lainaaminen, runsas värien käyttö, liioittelu, monimuotoisuus, vaihtelevat tilaratkaisut ja yllätyksellisyys. Suomessa postmoderni arkkitehtuuri nousi esiin 1980-luvulla. Selvitysalueella postmodernistisen arkkitehtuurin piirteitä on muun muassa Rantakylän uimahallissa, Utrantien liikerakennuksessa Rantakylässä, Rantakylän hyvintointikesksessa ja Utran alakoulussa. Oulun kouluksi on nimitetty postmodernin arkkitehtuurin tyylisuuntausta, joka kehittyi ennen kaikkea Oulun yliopiston arkkitehtuuriosastolla. Oulun koulu korosti muun muassa regionalisuutta ja siten suunnittelussa pyrittiin ottamaan huomioon rakennuspaikan historian materiaaleja, muotoja ja tapoja. Julkisivuissa Oulun koulun arkkitehtuuri ilmeni ennen kaikkea punatiilen käytössä ja selkeäpiirteisissä yksityiskohdissa. Utran alakoulu edustaa Oulun koulua. Utran alakoulun pääsisäänkäynnin yhteydessä on yksi postmodernin arkkitehtuurin tyylikeino, päätykolmioaihe. Kuva Pekka Piiparinen (2016). 61

RANTAKYLÄN KEHITTÄ- MISHANKKEET Jo lähes valmistumisesta lähtien Rantakylä on ollut erilaisten kehittämishankkeiden kohteena. 1970-luvun lopulla laadittiin kehittämissuunnitelmia ensimmäisten vuokratalojen pihapiirien kohentamiseksi, mutta rahoitusta hankkeeseen ei löytynyt. Vuonna 1983 kaupungin kaavoitus tilasi konsulttityönä Rantakylän kehittämissuunnitelman, jossa keskityttiin fyysisen ympäristön parantamiseen. Suunnitelmaa ei kuitenkaan toteutettu. Vuosikymmenen lopulla toteutettiin projekti, jossa Rantakylää pyrittiin suunnittelemaan yhteistyössä asukkaiden ja viranomaisten kesken muun muassa fyysisen ympäristön parantamiseksi. Projektin tulokset jäivät vaatimattomiksi. 180 Tuloksia saatiin sen sijaan vuosina 1994 1997 toteutetun Rantakylän perusparannusprojektin yhteydessä. Projektin tarkoituksena oli asukkaiden tarpeista lähtevä, laaja-alainen lähiöuudistus ja se tehtiin yhteistyössä kaupungin kaavoituksen, asuntotoimen ja sosiaalitoimen kanssa. Tavoitteiksi nostettiin muun muassa alueen identiteetin ja kaupunkikuvan kohentaminen, täydennysrakentaminen, esteettömyys, turvallisuuden ja viihtyisyyden lisääminen sekä imagon uudistaminen. Projektin ensimmäinen vaihe päättyi vuonna 1997. 181 Projekti kohdistui alueen ensimmäiseen moderniin ympäristöön (Rantakylänkadun ja Riihisärkänkadun alueet), joka oli toteutettu 1960-luvun lopusta 1970-luvun puoliväliin. Projektin yhteydessä käynnistettiin myös Euroopan komission lähiöiden kehittämistä tukeva UR- BAN-hanke. Sen yhtenä tavoitteena oli fyysisen ympäristön parantaminen yleisillä alueilla. 182 Rantakylän kerrostaloalueilla kaupunkikuvallisina ongelmina koettiin muun muassa samankaltaiset, toisiaan muistuttavat kerrostalot, autopaikkojen ja roskisten reunustamat kortteleiden sisääntulot sekä rakenteiden likaiset väripinnat. 183 URBAN-hankkeen avulla kohennettiin keskusraittia (Riippapolkua) ja järjestettiin ympäristötaidekilpailu, jonka perusteella toteutettiin Aaltokone-niminen taideteos. Lisäksi Venetie rakennettiin hidaskaduksi ja Rantakylänkadulle toteutettiin ajoneuvoliikenteen hidaste. 184 Perusparannusprojektin aikana suunniteltiin ja toteutettiin kaksi mallikorttela, joiden ajateltiin toimivat esikuvana muiden kortteleiden saneeraukselle. Vasemmalla on kortteli 1133 ja oikealla kortteli 1150. Karttapohja Joensuun kaupunki, visualisointi Pekka Piiparinen. Asuinkerrostalojen korjaustoiminta eteni taloyhtiöiden omina hankkeina, mutta rakennusten ja pihapiirien uudistamisessa oli mukana myös kaupungin rakennusvalvonta ja kaavoittaja. Rantakylän perusparannusprojektissa oli mukana kuvataiteilija ja puutarhuri, jotka antoivat asunto-osakeyhtiöille apua pihapiirien ja rakennusten värimaailmojen suunnitteluun. Lisäksi perusparannussuunnitelmiin ja toteutuksiin kuuluivat muun muassa kulkuteiden asfaltointia, lisäistutuksia tonteille ja katujen varsille, leikkipaikkojen rakentamista, muutamiin asuntoihin pihaterasseja, jäte- ja autokatosten rakennustoimia, parvekelasituksia, vesikattojen korjauksia, muutamien tasakattojen muuttamistoimia viistokatoiksi sekä kerrostalojen uudistettuja sisäänkäyntejä. 185 Rantakylän ensimmäisen vaiheen betonielementtikerrostaloja ei kuitenkaan haluttu muuttaa niin, että niiden alkuperäisyys olisi kadonnut täysin. 186 62

Asuinkerrostalojen julkisivuja muutettiin muun muassa osoitteissa Riihisärkänkatu 1 ja 4 sekä Venetie 12. 187 Rantakylän perusparannushankkeen aikana suunniteltiin ja toteutettiin kaksi mallikorttelia, joiden suunniteltiin olevan mallina muiden kerrostalokortteleiden täydennysrakentamisessa. Osoitteessa Rantakylänkatu 13 (kortteli 1133) toteutettiin Kiinteistö Oy Joensuun Vuokratalojen uudis- ja muutosrakentaminen. Kortteliin laadittiin asemakaava vuonna 1997 ja korttelin täydennysrakentamissuunnitelman ja uudisosien rakennussuunnitelmat laati joensuulainen Arkkitehtitoimisto Torikka & Karttunen. 188 Näkyvin toimi oli kuusikerroksinen asuinkerrostalo. Sen tieltä purettiin yksikerroksinen varasto- ja huoltorakennus. Kohteen rakennutti palvelutaloksi Yrjö ja Hanna -säätiö ja kohde valmistui vuonna 1998. 189 Rakennuksen pääjulkisivumateriaalit ovat slammaus ja punatiili. 190 Saman korttelin kahden olemassa olleen asuinkerrostalon ulkoista olemusta muutettiin. Niiden julkisivut uudistettiin rappauspinnoin ja rakennuksiin toteutettiin pulpettikatot. Rantakylänkadun varrella oleva asuinkerrostalo sai yhden kerroksen lisää ja korotusosa sai julkisivuksi lautaverhouksen. 191 Toinen mallikortteli sijaitsi osoitteessa Riihisärkänkatu 4 6 (kortteli 1150). Suunnitelman korttelin uudistamiseksi laati joensuulainen Arkkitehtitoimisto Esa Piirainen Oy. 192 Korttelin neljä kerrostaloa oli valmistunut vuosien 1972 1974 välisenä aikana, mutta korttelia täydennettiin kuusikerroksisella asuintalolla vuonna 1996. Samana vuonna toteutettiin korttelin olemassa olleiden talojen saneeraus. Julkisivuja uudistettiin muun muassa maalaamalla ja toteuttamalla sisäänkäyntien yhteyteen katoksia. Kolmikerroksisten talojen tasakatot muutettiin pulpettikatoiksi. Korttelin rakennukset omistaa Joensuun Kodit Oy. Rantakylän toisen mallikorttelin (1150) julkisivusuunnitelmia osoitteeseen Riihisärkänkatu 4 6 Venetieltä katsottuna. Ylhäällä on kuvattu korttelin julkisivuja ennen saneerausta ja alhaalla julkisivusuunnitelmat uudisrakennukselle ja saneerattaville vanhoille rakennuksille. Kuva kirjasta Rantakylän perusparannusprojekti: loppuraportti ja toimenpide-ehdotukset. 63

Korttelin 1133 rakennuksia osoitteessa Rantakylänkatu 13. Oikealla Arkkitehtitoimisto Torikka & Karttusen suunnittelema, vuonna 1998 valmistunut uudisrakennus. Sen vasemmalla puolella on vuonna 1975 valmistunut, mutta 1990-luvun lopulla saneerattu ja yhdellä kerroksella korotettu lamellitalo. Kuva Pekka Piiparinen (2016). Riihisärkänkadun mallikortteliin (1150) valmistui kuusikerroksinen asuintalo vuonna 1996. Kuva Pekka Piiparinen (2005). 64

SUUNNITTELIJOITA Rantakylän ja Utran rakennus- ja yhdyskuntasuunnittelun merkittävimmät jäljet syntyivät etupäässä paikallisten tai Pohjois-Karjalaan siteitä omaavien suunnittelijoiden toimesta. Seuraavassa esitellään muutamia alueella toimineita ja vaikuttaneita suunnittelijoita. Rantakylän varhaisvaiheen ilmeeseen vaikutti vahvasti Mauno Tuomisto. Hän oli syntynyt Raumalla ja oli valmistunut Teknillisestä korkeakoulusta vuonna 1957. Vuosina 1963 1992 Tuomisto toimi Joensuun kaupunginarkkitehtina. Rantakylässä hän vastasi ensimmäisen modernin asemakaavan (1967) laatimisesta ja useista tälle asemakaava-alueelle valmistuneiden asuinkerrostalojen suunnittelusta. Rantakylän suunnittelu ja toteuttaminen käynnistyivät siis vahvasti Tuomiston näkemysten mukaisesti. Tuomiston edeltäjä Unto Tupala työskenteli Joensuun kaupunginarkkitehtina vuosina 1954 1963, mutta hänen merkityksensä Rantakylän ja Utran suunnitteluun jäi vähäiseksi. Hän laati molempiin kaupunginosiin ensimmäiset asemakaavat, mutta niiden luonne oli lähinnä olemassa olleen tilanteen säilyttävä. Kaavoissa uusia rakennuspaikkoja osoitettiin vain vähäisessä määrin. Arkkitehti Veijo Martikainen suunnitteli vuonna 1981 valmistuneen Rantakylän evankelis-luterilaisen kirkon. Joensuussa Martikainen suunnitteli myös Noljakan kirkon (1997) yhdessä Ari-Jukka Martikaisen kanssa. Veijo Martikainen oli syntynyt Juuassa vuonna 1925 ja ylioppilaaksi hän valmistui Joensuun lyseosta vuonna 1945. Kahdeksan vuotta myöhemmin hän valmistui arkkitehdiksi Teknillisestä korkeakoulusta. Valmistumisen jälkeen hän jäi asumaan pääkaupunkiseudulle. Martikaisella oli Arkkitehtitoimisto Erkki Helamaan kanssa vuosina 1955 1967. Vuodesta 1955 alkaen hänellä oli myös toimisto nimellä Arkkitehtitoimisto Veijo Martikainen (myöhemmin Arkkitehdit Martikainen Oy). Martikainen suunnitteli Suomeen paljon julkisia rakennuksia, kuten sairaaloita, kirjastoja ja kirkkoja, mutta myös liike- ja hallintorakennuksia. Yhdessä Helamaan kanssa hän suunnitteli muun muassa Tampereen yliopistollisen keskussairaalan sädehoitoklinikan ja Lappeenrannan kaupunginsairaalan. Omia suunnittelukohteita hänellä on muun muassa Lapuan kaupunginsairaala, Seinäjoen keskussairaala ja Espoon Puolarmetsän sairaala. Martikainen toimi Arkkitehtiliiton hallituksessa 1956 1959 ja liiton muissa luottamustehtävissä vuoteen 1979. Martikainen toimi myös valtakunnallisen rakennustaidelautakunnan sihteerinä vuosina 1956 1967. 193 Arkkitehti Veijo Martikainen suunnitteli Rantakylän evankelis-luterilaisen kirkon (1981). Kuvassa kirkon pohjoisen puoleista julkisivua. Kuva Pekka Piiparinen (2016). Peter Bieber suunnitteli Rantakylään uimahallin (1985) sekä liikerakennuksen (1988) Utrantien varteen yhdessä Ritva Luodon kanssa. Lisäksi hän oli mukana työryhmässä, joka laati Rantakylän toimintakeskukselle yleissuunnitelman vuonna 1973. Bieber valmistui arkkitehdiksi Technische Universität Berlin:istä vuonna 1964. 194 Suomen suunnitteluhistoriassa hänen ehkä merkittävin panoksensa on ollut osallistuminen Helsingin Merihaan (1972 1985) suunnitteluun yhdessä Arvi Ilosen ja Sulo Savolaisen kanssa. Bieberillä on Pohjois-Karjala-yhteys, hän on asunut työuransa aikana Joensuussa. Kaj Michael syntyi (1922) ja teki merkittävän osan työurastaan Kuopiossa. 1950-ja 1960-luvuilla hän suunnitteli paljon myös Joensuussa. Rantakylässä hänen suunnitteluaan ovat alueen ensimmäiset rivitalot. Ne valmistuivat Rantakylänkadun varteen vuosina 1968 ja 1969. Rantakylää suunnittelivat myös Pohjois-Karjalan ulkopuolella asuneet suunnittelijat. Olavi Hakala valmistui arkkitehdiksi Teknillisestä korkeakoulusta vuonna 1961. Hän toimi muun muassa Kulutusosuuskuntien Keskusliiton arkkitehtina. 1970-luvun alussa Hakala suunnitteli Joensuun Rantakylään neljä asuinkerrostaloa Rantakylänkadun varteen kortteliin 1133. Hakala kuuluu siis Rantakylän ensimmäisten asuinkerrostalojen suunnittelijoihin. 195 Olavi Maamies valmistui arkkitehdiksi Teknillisestä korkeakoulusta vuonna 1954 ja hän toimi muun muassa Kulutusosuuskuntien Keskusliiton arkkitehtina. Oma arkkitehtitoimisto hänellä oli vuodesta 1958 lähtien. Rantakylään Maamies suunnitteli kaksi viisikerroksista pistetaloa Puronsuunkadulle. 196 65

AIKAISEMPI ARVOTTAMI- NEN JA JOHTOPÄÄTÖKSET Alueen aikaisempi arvottaminen Ennen tätä selvitystä Utran alueelta on arvotettu rakennuksia ja alueita valtakunnallisella, maakunnallisella ja seudullisella tasolla. Selvitysalueella on yksi valtakunnallisesti merkittävä rakennetun kulttuuriympäristön kohde (RKY 2009): Utran kanava ja historiallinen teollisuusalue. Utran kanava jää tämän selvityksen ulkopuolelle, mutta aluerajauksen sisäpuolella on kaksi alueen varhaiseen teollisuushistoriaan liittyvää rakennusta: Utran kirkko (1895) ja Utran entinen tehtaankoulu (1883). Ensimmäisen kerran Utran kanava ja teollisuusalue määriteltiin valtakunnallisesti merkittäväksi kulttuurihistorialliseksi ympäristöksi vuonna 1993. 197 Maakuntakaavan 3. vaihe vahvistettiin ympäristöministeriössä vuonna 2010. Kaavassa määriteltiin selvitysalueelta maakunnallisesti merkittävät rakennetun kulttuuriympäristön kohteet, jotka ovat Utran kanava ja historiallinen teollisuusalue, Utran työväentalo (1906) ja Utran kirkko. Joensuun seudun yleiskaava 2020:ssä (2008) määriteltiin seudullisesti merkittävät kohteet: Utran luterilainen kirkko, Utran kansakoulu, Utran työväentalo ja Utran konepajan miljöö (Pohjois-Karjalan Uittoyhdistyksen konepajarakennus 1946). Rantakylä-Utran alueelta on suojeltu sitovasti viisi rakennusta: Utran kirkko (kirkkolaki ja asemakaava), Utran entinen kansakoulu (asemakaava), Utran työväenyhdistyksen talo (asemakaava), Pohjois-Karjalan Uittoyhdistyksen entinen konepaja (asemakaava) ja Pohjois-Karjalan Uittoyhdistyksen entinen varastorakennus (asemakaava). Utran kanava ja historiallinen teollisuusalue on määritelty valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi. Kartta Karpalo-tietokanta. Selvitysalueelta on inventoitu aikaisemmin vain vähän yksittäisiä rakennuksia. Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen Access-pohjaisessa rakennustietokannassa inventoituja kohteita on kuusi: Utran työväentalo, Utran kirkko, Utran kansakoulu ja kolme 1980-luvulla purettua taloa. Vuonna 2015 laaditussa Joensuun kantakaupungin viherkaavassa selvitysalueelle on määritelty yksi historiallisesti arvokas puistoalue, Utrankoski. 198 66

Yhteenvetoa ja arvoja Utraan syntyi Joensuun ensimmäinen teollinen tuotantolaitos, Utran saha 1780-luvulla, mutta alueen teollisuuden kukoistuskausi ajoittui 1800-luvun lopulle. Vaikka Utran lisäksi muuallakin Pielisjoen ympäristössä oli aikoinaan runsaasti ennen kaikkea puunjalostukseen liittynyttä teollisuutta, on siitä jäänyt rakennettuun ympäristöön jäljelle vain vähäisiä jälkiä. Tämä johtuu siitä, että Joensuun alueen tehdaslaitokset toteutettiin pääosin puusta, joiden säilyvyys kivirakennuksiin verrattuna on ollut heikko. Osa teollisuusrakennuksista on palanut ja osa purettu heikkokuntoisina. Myöskään Utran teollisuusyhdyskunnasta ei ole jäänyt jäljelle yhtään teollisuusrakennusta, joskin teollisuudesta alueella on joitakin rakennusten ja kanavarakenteiden jäänteitä. Kokonaisia rakennuksia Utran teollisuuden kukoistusajalta alueelle on jäänyt vain muutama, joista näkyvymmät ja merkittävimmät ovat kirkko ja entinen kansakoulu. On mahdollista, että teollisuusyhdyskunnan ajalta on säilynyt myös asuintalo tai useampia. Yksi näistä lienee Utrantie 39, joka on rakennuksen omistajan mukaan valmistunut 1800-luvun lopussa. Selvitysalue on joensuulaisittain ajallisesti kerroksellista ja alueella on rakennuskantaa todennäköisesti jokaiselta vuosikymmeneltä 1880-luvulta 2010-luvulle. Vain 1910-luvulta ei tämän hetkisen tiedon mukaan ole olemassa rakennuksia, mutta on mahdollista, että jokin puisista asuinrakennuksista on valmistunut edellä mainitulla vuosikymmenellä. Rantakylän ja Utran vanhimpien asuintalojen ajoitusten selvittäminen vaatisi tarkempaa inventointia. Ajallisesti kerroksellisimmat alueet sijaitsevat Rantakylässä Pataluodon alueella ja Utrassa Utrantien varsilla ja niihin rajoittuvien kortteleiden ympäristössä. Utran ja Ranta-Mutalantien varsien vanhimmat puiset omakotitalot ja samoilla tonteilla olevat ulkorakennukset liittyvät Pielisjoenvarren 1900-luvun alkupuoliskon pieniin teollisuusyhteisöihin. Työläisasutusta syntyi palstoitussuunnitelmien avulla yksityisille maille. Joensuussa muita vastaavia alueita syntyi Mutalaan, Sirkkalaan, Karsikkoon ja Niinivaaralle. Näiden alueiden perinteisellä rakentamisen tavalla valmistettujen puurakennusten yhtenäinen ilme on kadonnut eikä vapaasti toteutetuista työläisalueista ole jäänyt jäljelle yhtään ehjää kokonaisuutta. Vaikka näiden entisten työläisalueiden perinteinen kaupunkirakenne on rikkoutunut, omaavat ne yhä huomattavat määrät historiallista todistusvoimaa. Pataluodon alueen ja Utrassa Utrantien eteläpuolella olevat modernit omakotitalot on pyritty asemakaavamääräyksillä pääsääntöisesti sopeuttamaan olemassa olleeseen vanhempaan rakennuskantaan. Tämä näkyy muun muassa siinä, että uudempi rakennuskanta on sijoitettu tonteille suurin piirtein samaan katulinjaan vanhojen rakennusten kanssa. Asemakaavoissa uusiin taloihin määrättiin myös harjakatot ja usein myös lautavuoraus. Tämä voidaan tulkita niin, että siirtymä perinteistä rakentamisen tavasta moderniin pyrittiin tekemään pehmeäksi. Todennäköisesti myöskään kaikkien puutalojen ei ajateltu korvautuvan uudisrakennuksilla. Osa ennen toista maailmansotaa valmistuneista selvitysalueen puisista omakotitaloista on mökkimäisiä. Mökkimäisyys oli tunnusomainen piirre jo Utran teollisuusyhdyskunnassa, mutta pienten puisten omakotitalojen rakentaminen jatkui myös teollisuuden kukoistusajan jälkeen. Joensuun kaupungin kiinteistötietokantojen mukaan pieniä, mökkimäisiä omakotitaloja alueelle toteutettiin vielä toisen maailmansodan jälkeen. 67 Utrantien ja Ranta-Mutalantien varsille ja niihin rajautuviin kortteleihin rakennettiin huomattavat määrät myös mökkejä suurempia omakotitaloja. Rakennukset valmistettiin puusta, Utran ja Rantakylän alueella kivirakentaminen oli hyvin harvinaista, mahdollisesti olematonta. Rantakylän ja Utran puutaloja toteutettiin melko vähäisillä pääomilla. Tästä kertoo muun muassa kivirakentamisen vähäisyys ja rakennusten melko vaatimaton arkkitehtoninen taso. Talojen julkisivut toteutettiin yleensä konservatiivisesti. Tämä näkyy esimerkiksi ikkunoiden aukotuksessa ja useiden 1920 1940-luvuilla valmistuneiden talojen ikkunoiden puitejaossa on toteutettu 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa tyypillistä jakoa. Toisaalta historiallisten puutalojen joukossa on runsaasti kohteita, joiden ulkoinen olemus on valmistumisajankohtaansa nähden suomalaisittain tyypillinen. Perinteisen rakentamisen tavalla toteutettujen puutalojen joukossa ei esiinny poikkeuksellisen edistyksellisiä suunnitteluratkaisuja. Vähäisten pääomien lisäksi rakennusten ulkoiseen ilmeeseen vaikutti myös maantieteellinen sijainti. Joensuu ja varsinkin sen esikaupunkiasutus sijaitsi kaukana niistä suomalaisista kaupungeista ja alueista, joissa otettiin ensimmäisinä käyttöön uusia arkkitehtonisia ratkaisuja tai rakennustaiteellisia malleja. Rantakylän ja Utran puisten omakotitalojen arkkitehtuurin melko vaatimaton taso ei kuitenkaan olennaisesti heikennä kohteiden arvoa, sillä ne antavat edustavaa kuvaa Joensuun esikaupunkirakentamisesta 1800-luvun lopusta 1960-luvun alkuun. Samalla rakennukset tuovat pienalueille omaa identiteettiään. On myös huomioitava, että Joensuun kaupunkialueella on säilynyt suhteellisesti vähemmän historiallisia puutaloja kuin yleisesti ottaen suomalaisissa suurissa ja keskisuurissa kaupungeissa. Näin Utran ja Rantakylän säilyneiden puutalojen arvo on käsitettävä ennen kaikkea paikallisessa kontekstissa. 1950- ja 1960-lukujen taitteeseen saakka valmistunei-

siin puurakennuksiin on toteutettu jonkin verran alkuperäisyyttä kadottaneita muutoksia. Tämä koskee varsinkin ennen toista maailmansotaa valmistuneita kohteita, joiden ulkoasussa alkuperäisyyttä voidaan hahmottaa usein vain rakennuksen perusmassasta tai sen vanhimmasta osasta. Muutokset näissä rakennuksissa voidaan kuitenkin käsittää osana niiden yksilöllistä historiaa. Muutama ennen toista maailmansotaa valmistunut puinen omakotitalo on säilynyt lähes alkuperäisessä asussaan. Myöskin monessa toisen maailmansodan jälkeen valmistuneessa rintamamiestalossa on paljon alkuperäisyyttä. Rantakylän yksi merkittävistä arvoista on se, että kaupunginosasta tuli Joensuun ja samalla Pohjois-Karjalan ensimmäinen ja edelleen merkittävin lähiö. Rantakylän asemakaavoitus 1960-luvun lopulla pohjautui pitkälle kompaktikaupunki-ideologiaan. Aluetta suunniteltiin ruutuasemakaavaa soveltaen ja kerros- ja rivitalokortteleista pyrittiin saamaan osin umpinaisia. Kompaktikaupunki-ideologian mukaisesti Rantakylän palvelut keskitettiin lähes täysin niin kutsun palvelukeskuksen alueelle. Kuitenkin Rantakylän suunnitteluun vaikutti 1950-luvulla ja 1960-luvun alussa vaikuttaneet metsälähiön ideat. Rantakylässä tämä näkyi muun muassa siinä, että olemassa oleva puusto otettiin suunnittelussa huomioon. Näin esimerkiksi kortteleiden sisälle jätettiin huomattavia määriä täysikasvuisia puita. Myös kaupunginosan ulkoreunoille ja kaava-alueiden väliin jätettiin metsävyöhykkeitä. Metsälähiön suunnitteluideologia tulee esiin myös siinä, että Rantakylän kaupunkirakenne suunniteltiin sangen väljäksi: korttelit erotettiin selkeästi toisistaan omiksi kokonaisuuksiksi ja niiden väliin toteutettiin kulkuväyliä ja istutuksia. Kortteleiden rakennukset sijoitettiin yleensä melko kauaksi ajoneuvoteistä. Rantakylän asuinkerrostalot ja rivitalot edustavat tyypillistä aikansa arkkitehtuuria. Se perustui suorakulmaisuuteen ja anonyymiyteen. Rantakylään toteutettujen kaltaisia kerros- ja rivitaloja valmistui ympäri Suomea. Rantakylän ensimmäisen rakentamisvaiheen kerrostalot, jopa korkeimmat eli kuuden kerroksen korkuiset, erottuvat taajamakuvassa varsin heikosti. Tämä johtuu osin rakennuksien sijoittamisella syvälle kortteleiden sisään ja osin puuston suuresta määrästä. Rantakylän kaupunkikuvassa puuston ja muun kasvillisuuden merkitys onkin vahvempi kuin monessa muussa aikansa suomalaisessa lähiöissä. Vastaavasti rakennettu ympäristö hahmottuu tavallista heikommin. Näin Rantakylässä on vähän kaupunkikuvassa vahvasti erottuvia rakennuksia. Voimakkaimmin hahmottuva kokonaisuus on niin kutsuttu Skilan tontti, jonne 2010-luvulla toteutettiin kuusi- ja kahdeksankerroksisia asuintaloja. 1980-luvulla suomalainen lähiöarkkitehtuuri alkoi muuttua aikaisempaa yksilöllisempään suuntaan. Tätä Todennäköisesti vuonna 1920 valmistunut Laivurintie 9 on yksi esimerkki Utran mökkimäisestä rakentamisen tavasta. Kuva Pekka Piiparinen (2016). 68 vahvisti postmoderni arkkitehtuuri, jota toteutettiin myös Rantakylään. Siellä merkittävimmät rakennukset, joissa on viittauksia postmodernismiin, ovat uimahalli (1985), Utrantien varressa oleva liike- ja toimistorakennus (1988) sekä Rantakylän hyvinvointikeskus (1990). Myös Utran kerrostalorakentamisessa näkyy postmodernismi, joskin värien ja muotojen käyttö on huomattavasti hillitympää kuin esimerkiksi Suomen tunnetuimman postmodernistisin periaattein suunnittelun asuinalueen eli Helsingin Pikku Huopalahden kohdalla. Kuitenkin myös useissa Utran kerrostaloissa on muotojen vaihtelua ja tuttuja postmodernistisia aiheita, kuten päätykolmioita, kaaria ja betoniseinämiin puhkaistuja ympyröitä. Kerrostalojen julkisivujen värimaalima on kuitenkin hillitty ja ne on toteutettu kaavamääräysten mukaisesti vaaleilla sävyillä. Merkittävin Utran postmodernistisista kohteista on Utran alakoulu (1988). Tässä kohteessa julkisivumateriaalina on poikkeuksellisesti punatiili.

Rantakylän ennen 1950- ja 1960-lukujen taitetta valmistuneet rakennukset. Punaiset ovat ennen toista maailmansotaa valmistuneita ja keltaiset ovat ennen 1950- ja 1960-lukujen taitetta valmistuneita. Sinisten kohteiden valmistumisajankohdasta ei ole tarkkaa tietoa. Karttapohja Joensuun kaupunki, visualisointi Pekka Piiparinen. 69

Utran ennen 1950- ja 1960-lukujen taitetta valmistuneet puurakennukset. Punaiset ovat ennen toista maailmansotaa valmistuneita ja keltaiset ovat ennen 1950- ja 1960-lukujen taitetta valmistuneita. Sinisten kohteiden valmistumisajankohdasta ei ole tarkkaa tietoa. Karttapohja Joensuun kaupunki, visualisointi Pekka Piiparinen. 70

Rantakylän ja Utran vähintään kolme kerrosta korkeat kerrostalot. Kartasta huomataan, että yli kolme kerrosta korkea rakennukset ovat selvitysalueella pieninä ryppäinä. Karttapohja Joensuun kaupunki, visualisointi Pekka Piiparinen. 71

Rantakylä toteutettiin ennen kaikkea 1970- ja 1980-luvuilla ja Utra pääasiassa 1990-luvulla. Vanha Joensuun keskustan ja Utran välisen tien ympäristö hahmottuu omana vyöhykkeenään (kartassa harmaina alueina). Ranta-Mutalantien ja Utrantien varsilla on edelleen rakennuskantaa eri vuosikymmeniltä. Karttapohja Joensuun kaupunki, visualisointi Pekka Piiparinen. 72