HENKILÖKUNNAN ASENTEET PÄIHDE- JA MIELENTERVEYSPOTILAITA KOH- TAAN VANTAAN KAUPUNGIN SOSIAALI- JA TERVEYSPALVELUISSA VANTAAN KAUPUNKI. SOSIAALI- JA TERVEYSTOIMI. JULKAISUJA 1/2018.
ISBN 978-952-443-575-8 ISSN 1457-4047 Vantaan kaupunki, 2018 2
HENKILÖKUNNAN ASENTEET PÄIHDE- JA MIELENTERVEYSPOTILAITA KOHTAAN VANTAAN KAUPUN- GIN SOSIAALI- JA TERVEYSPALVELUISSA Jyrki Kettunen 1, Lauri Kuosmanen 2,3, Heli Bäckmand 2, Jari Savolainen 1, Jessica Raiskinen 1, Jukka Piippo 1 1 Yrkeshögskolan Arcada Ab, Helsinki 2 Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri 3 Vantaan kaupunki, sosiaali- ja terveyspalvelut Vastuukirjoittajat: Jyrki Kettunen (jyrki.kettunen@arcada.fi) ja Lauri Kuosmanen (lauri.kuosmanen@hus.fi) 3
Sisällys HENKILÖKUNNAN ASENTEET PÄIHDE- JA MIELENTERVEYSPOTILAITA KOHTAAN VANTAAN KAUPUNGIN SOSIAALI- JA TERVEYSPALVELUISSA...1 Johdanto...5 Tutkimuksen tarkoitus...5 Tutkittavat ja menetelmät...6 Tulokset...6 Ongelmien kohtaaminen arjessa...7 Käytetyt tunnistusmenetelmät...8 Onko helppoa ottaa puheeksi...8 Puheeksi ottaminen ja tuen saanti... 12 Keskeiset tulokset... 15 Pohdinta... 15 Suositukset Vantaalle:... 16 Kirjallisuus... 17 4
Johdanto Vantaan kaupunki ja Arcada ammattikorkeakoulu tekevät yhteistyötä sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittämiseksi Vantaalla. Osana Vaikuttavat tavat (VATA) -hanketta kartoitettiin Vantaan sosiaali- ja terveyspalveluhenkilökunnan asenteita mielenterveys- ja päihdepotilaita kohtaan. Tämän raportin lisäksi osahankkeessa on aiemmin julkaistu yksi opinnäytetyö (Raiskinen 2016). Laissa ehkäisevän päihdetyön järjestämisestä (523/2015) päihteellä tarkoitetaan alkoholipitoisia aineita, huumausaineita sekä päihtymiseen käytettäviä lääkkeitä ja muita aineita. Kuluvan vuosikymmenen alussa suomalaisessa aikuisväestössä miehistä eri koulutusryhmissä 41 % - 42 % ilmoitti juoneensa vähintään kahdeksan annosta alkoholia viikossa ja vastaavasti naisista 26 % - 29 % ilmoitti juoneensa vähintään viisi alkoholiannosta viikossa (Helldán ym, 2013). Aikuisten terveys-, hyvinvointi- ja palvelututkimus ATH:n raportin (Murto ym, 2017) mukaan vuonna 2015 aikuisista vantaalaisista miehistä 35,6 % ja naisista 19,6 % käytti liikaa alkoholia. Saman raportin mukaan kannabista viimeisen 12 kk:n aikana on Suomessa käyttänyt 5 % 20-54 vuotiasta ja isojen kaupunkien (Tampere) 20-54 vuotiaista hieman yli 10 % (Murto ym, 2017). Päivittäin tupakoi 20-74 vuotiaista suomalaisista n. 15 % ja tamperelaisista hieman yli 10 % (Murto ym, 2017). Sekä koko maan, että Tampereen aikuisväestöstä rahapelaamisensa ongelmaksi vähintään joskus 12 viime kk aikana kokeiden osuus oli 7,2 % (Murto ym, 2017). Suomalaisten alkoholinkulutuksessa ongelmia aiheuttaa humalahakuinen juominen. Alkoholin käyttö on kasautunut; eniten juova kymmenen prosenttia väestöstä juo puolet kaikesta alkoholista (Mäkelä ym, 2010) ja alkoholi on yhteydessä moniin terveysongelmiin (Alkoholiongelmaisen hoito: Käypä hoito suositus 2015). ATH-tutkimuksessa (Murto ym, 2017) kartoitettiin myös mielenterveyshäiriöiden yleisyyttä aikuisväestössä. Merkittävää psyykkistä kuormittuneisuutta ilmoitti vuonna 2015 Suomessa 10,9 % miehistä ja 13,0 % naisista. Vantaalaismiehistä em. kuormittuneisuutta oli 12,7 %:lla, mutta naisilla vastaava osuus oli 7,7 %. Merkittävä psyykkinen kuormittuneisuus viittaa siihen, että henkilöllä on mieliala- tai ahdistuneisuushäiriö tai jokin muu mielenterveyshäiriö. Samaisen tutkimuksen mukaan vuonna 2015 suomalaista joka neljännellä (miehet 23,1 %, naiset 26,8 %) on ollut vähintään kaksi viikkoa jatkunutta masennusoireilua kyselyä edeltäneen 12 kuukauden aikana. Vantaalla masennusoireilua oli ollut miehistä 21,7 %:lla ja naisista 22,5 %:lla. Sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön omilla asenteilla on tärkeä merkitys siihen minkälaista hoitoa ja kohtelua potilaat ja asiakkaat saavat. Vantaan kaupungin sosiaali- ja terveydenhuollon toimialalla kartoitettiin vuosina 2007 2008 henkilökunnan asenteita masennusta ja sen hoitoa kohtaan (Kuosmanen ym, 2011). Tutkimuksen mukaan henkilökunnan valmiudet masennuspotilaiden hyvälle hoidolle olivat olemassa, ja perusterveydenhuollossa oli potentiaalia tunnistaa ja hoitaa masentuneita vastaanotoilla. Työntekijät tarvitsivat tukea kliinisen masennuksen tunnistamiseen, ja osa vastaajista halusi siirtää hoitoa mielenterveystyön asiantuntijoille. Vaikka masentuneiden hoitaminen koettiin ajoittain raskaaksi, se oli myös palkitsevaa. Tutkimuksen tarkoitus Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa Vantaan kaupungin sosiaali- ja terveydenhuollon toimialalla työskentelevien näkemyksiä päihde- ja mielenterveysongelmista. Erityisesti tutkimme sitä, miten usein henkilökunta kohtaa työssään näistä ongelmista kärsiviä ihmisiä, miten henkilökunta tunnisti arjen työssään potilaiden/asiakkaiden päihde- ja mielenterveysongelmia, miten he kokivat saaneensa tukea hankalissa tilanteissa ja kuinka hyvin he tunsivat palvelujärjestelmän. 5
Tuloksia käytetään kehitettäessä Vantaan mielenterveys- ja päihdepalvelujärjestelmää vastaamaan paremmin potilaiden ja asiakkaiden tarpeisiin. Lisäksi tulokset tuovat esille tärkeitä täydennyskoulutuksen tarpeita ja palvelujärjestelmän kehittämiskohtia Vantaalla. Tutkittavat ja menetelmät Tutkimus toteutettiin sähköisenä kyselytutkimuksena. Vastaamista varten kaikille Vantaan kaupungin sosiaali- ja terveydenhuollon toimialalla työskennelleille lähetettiin linkki työsähköpostiin keväällä 2015. Vastausaikaa oli kaksi viikkoa, jonka jälkeen kaikille lähettiin muistutusviesti. Tutkittavilta kysyttiin tulosyksikkö, ammattinimike ja työvuodet nykyisellä alalla. Kyselylomake, josta käy ilmi mm. käytetty tulosyksikköluokittelu, on liitteenä tämän raportin lopussa. Vastausten analysointi ja raportointi toteutettiin niin, että alkuperäisen kyselyn 20 ammattiluokasta muodostettiin 10 ryhmää: Hoitajat_1: sairaanhoitaja, erikoissairaanhoitaja, terveydenhoitaja, kätilö, Hoitajat_2: lähihoitaja, muu hoitaja, Suun terveys: hammashoitaja, erikoishammashoitaja, suuhygienisti, hammashuoltaja, Lääkärit: terveyskeskuslääkäri, ylilääkäri, apulaisylilääkäri, muu lääkäri, Hammaslääkärit: hammaslääkäri, Sosiaali_1: sosiaaliohjaaja, sosiaalihoitaja, Sosiaalityöntekijä: Sosiaalityöntekijä, Psykologi: psykologi, Esimiehet: hoitotyön esimies, sosiaalitoimen esimies, johtava sosiaalityöntekijä, Muut ammattihenkilöt: koulukuraattori, ohjaaja, perhetyöntekijä, kriisityöntekijä. Väittämäkysymykset, joissa vastausvaihtoehtoja oli viisi; täysin samaa tai täysin eri mieltä, melko samaa tai melko eri mieltä ja en osaa sanoa, yhdistettiin analysointivaiheessa kolmiluokkaisiksi muuttujiksi: samaa mieltä, eri mieltä ja ei osaa sanoa. Tutkimuslupa saatiin Vantaan kaupungin sosiaali- ja terveydenhuollon toimialalta. Tulokset Kyselyyn vastasi 719 henkilöä. Taulukossa 1 on esitetty niiden Vastanneiden määrä ja osuus tulosyksiköittäin ja taulukossa 2 ammattiryhmittäin, jotka olivat vastanneet em. kysymyksiin. 6
Taulukko 1. Vastanneiden määrä ja heidän osuutensa näistä vastaajista tulosyksiköittäin. Tulosyksikkö Vastanneet (N) Osuus (%) Keski-Vantaan terveysasemapalvelut 29 4 Länsi-Vantaan terveysasemapalvelut 30 4,2 Pohjois-Vantaan terveysasemapalvelut 28 3,9 Kuntoutusyksikkö 21 2,9 Ennaltaehkäisevä terveydenhuolto 59 8,2 Psykososiaaliset palvelut 44 6,1 Lastensuojelu 94 13,1 Aikuissosiaalityö 54 7,5 Päihdepalvelut 54 7,5 Vammaispalvelut 46 6,4 Vanhusten avopalvelut 91 12,7 Hoiva-asumisen palvelut 60 8,3 Sairaalapalvelut 39 5,4 Suun terveydenhuollon liikelaitos 70 9,7 Yhteensä 719 100 Taulukko 2. Vastanneiden määrä ja heidän osuutensa näistä vastaajista ammattiryhmittäin. Ammattiryhmä Vastanneet (N) Osuus (%) Hoitajat_1 149 23,2 Hoitajat_2 146 22,7 Suun terveys 41 6,4 Lääkärit 24 3,7 Hammaslääkärit 33 5,1 Sosiaali_1 55 8,6 Sosiaalityöntekijä 44 6,8 Psykologit 12 1,9 Esimiehet 33 5,1 Muut ammattihenkilöt 106 16,5 Yhteensä 643 100 Ongelmien kohtaaminen arjessa Kysymykseen, kuinka usein tapaan työssäni asiakkaita, joilla on päihdeongelmia, vastasi 674 tutkittavaa. Heistä 23 % (N=155) tapasi päihdeongelmallisia päivittäin, 33 % (N=224) viikoittain ja loput harvemmin tai eivät osanneet sanoa. Joko päivittäin tai viikoittain päihdeongelmaisia tapasivat tulosyksiköittäin erityisesti päihdepalveluiden (87 %), lastensuojelun (84 %), Länsi-Vantaan terveysasemapalveluiden (76 %), Keski-Vantaan terveysasemapalveluiden (74 %) ja vanhusten avopalveluiden (72 %) henkilökunta. Ammattinimikkeittäin tarkasteltuna erityisesti sosiaalityöntekijät (76 %) ja muut sosiaali-alan (Sosiaali_1) työntekijät (70 %) ilmoittivat tapaavansa päihdeongelmaisia joko päivittäin tai viikoittain. 7
Kysymykseen, kuinka usein tapaan työssäni asiakkaita, joilla on mielenterveysongelmia vastanneista (N=669) päivittäin heitä tapasi 32 % (N=217), viikoittain 39 % (N=259) ja loput vastaajista joko harvemmin tai eivät osanneet sanoa. Joko päivittäin tai viikoittain mielenterveysongelmaisia tapasivat vastaajat tulosyksiköittäin seuraavasti: lastensuojelu 87 %, Keski-Vantaan terveysasemapalvelut 85 %, päihdepalvelut 85 %, vanhusten avopalvelut 84 %, hoiva-asumisen palvelut 77 %, Länsi-Vantaan terveysasemapalvelut 76 %, aikuissosiaalityö 74 %, vammaispalvelut 74 % ja psykososiaaliset palvelut 71 %. Lähes kaikissa ammattiryhmissä ¾ vastaajista ilmoitti tapaavansa joko päivittäin tai viikoittain mielenterveysongelmista kärsiviä. Käytetyt tunnistusmenetelmät Yleisin käytetty ongelmien tunnistusmenetelmä oli puheeksiotto (Taulukko 3). Sekä alkoholin käytön, että mielenterveysongelmien kohdalla, yli kolmasosa vastaajista ilmoitti käyttävänsä puheeksiottoa. Taulukko 3. Eri tunnistusmenetelmien käyttäjien määrä kyselyyn vastanneiden keskuudessa. Menetelmä Vastanneet (N) Käyttäjät (%) AUDIT-testi 684 32,9 Otetaan selvää, ikäihmisten AUDIT 649 4,0 Alkoholin käytön puheeksiotto 684 39,3 BDI-mielialatesti 684 20,8 GDS -ikähmisten mielialatesti 684 13,6 EPDS -neuvolan mielialatesti 684 6,1 RBDI -nuorten mielialatesti 684 7,0 Parisuhteen väkivaltaseula 684 6,1 Mielenterveysongelmien puheeksiotto 684 34,8 AUDIT = Alcohol Use Disorders Identification Test BDI = Beck Depression Inventory GDS = Geriatric Depression Scale EPDS = Edinburgh Postnatal Depression Scale RBDI = Beck Depression Inventory, Raitasalo Onko helppoa ottaa puheeksi Vastaajista 79 % (N=557) koki, että heidän on helppoa ottaa päihdeasiat asiakkaan kanssa puheeksi. Niiden vastaajien osuus, jotka kokivat, että heidän on helppoa ottaa päihdeasiat puheeksi, vaihteli tulosyksiköittäin (P<0.001) (kuvio 1). Kuntoutusyksikön vastaajista puolet ja suun terveydenhuollon liikelaitoksen vastaajista 45 % oli sitä mieltä, että heidän on helppo ottaa päihdeasiat puheeksi. 8
Kuvio 1. Vastanneiden vastausten jakaumat tulosyksiköittäin väittämään minun on helppoa ottaa päihdeasiat asiakkaan kanssa puheeksi. Edelleen keskimäärin 76 % vastaajista (N=557), koki, että heidän on helppoa ottaa mielenterveysasiat asiakkaan kanssa puheeksi. Niiden vastanneiden osuus, jotka kokivat, että heidän on helppoa ottaa mielenterveysasiat puheeksi, vaihteli tulosyksiköittäin (P<0.0001) (kuvio 2). Suun terveydenhuollon liikelaitoksen henkilökunnasta 28 %, hoiva-asumisen palveluiden 53 %, kuntoutusyksikön 56 % ja vammaispalveluiden vastanneista 57 % oli tätä mieltä. Kuvio 2. Vastanneiden vastausten jakaumat tulosyksiköittäin väittämään minun on helppoa ottaa mielenterveysasiat asiakkaan kanssa puheeksi. Kuviossa 3 on esitetty jakaumat, kuinka moni vastaajista eri tulosyksiköissä oli samaa mieltä väittämän Saan asiakkaani tarvittaessa jatkohoitoon päihdeongelmien takia kanssa. Vastaavasti kuviossa 4 on jakauma väittämään Saan asiakkaani tarvittaessa jatkohoitoon mielenterveysongelmien takia. 9
Vastanneista (N=442) 52,9 % sai mielestään asiakkaan tarvittaessa jatkohoitoon päihdeongelman ja 478 vastaajaa (47,5 %) mielenterveysongelmien takia. Myös näiden väittämien kohdalla jakaumat vaihtelivat tulosyksiköittäin (molemmat P-arvot <0.0001). Kuvio 3. Vastanneiden vastausten jakaumat tulosyksiköittäin väittämään Saan asiakkaani tarvittaessa jatkohoitoon päihdeongelmien takia. Kuvio 4. Vastanneiden vastausten jakaumat tulosyksiköittäin väittämään Saan asiakkaani tarvittaessa jatkohoitoon mielenterveysongelmien takia. Vastaajista (N=532) 56 % oli sitä mieltä, että hän tuntee päihdehoitojärjestelmän (kuvio 5) ja vastaavasti 61 % (N=537) tunsi mielenterveysongelmien hoitojärjestelmän (kuvio 6). Niiden vastanneiden osuus, jotka kokivat, että he tuntevat em. hoitojärjestelmät, vaihteli tulosyksiköittäin (molemmat P- arvot <0.001). 10
Kuvio 5. Vastanneiden vastausten jakaumat tulosyksiköittäin väittämään tunnen päihdehoitojärjestelmän. Niistä vastaajista, jotka tunsivat päihdehoitojärjestelmän (N=264), 68,2 % ilmoitti saavansa asiakkaan tarvittaessa jatkohoitoon. Vain 7,8 % (N=4/51) niistä, jotka eivät tunteneet järjestelmää, ilmoitti saavansa asiakkaan tarvittaessa jatkohoitoon. Kuvio 6. Vastanneiden vastausten jakaumat tulosyksiköittäin väittämään tunnen mielenterveysongelmien hoitojärjestelmän. 11
Niistä vastaajista, jotka tunsivat mielenterveysongelmien hoitojärjestelmän (N=298), 56,7 % ilmoitti saavansa asiakkaan tarvittaessa jatkohoitoon. Vain 22,2 % (N=10/45) niistä, jotka eivät tunteneet järjestelmää, ilmoitti saavansa asiakkaan tarvittaessa jatkohoitoon. Puheeksi ottaminen ja tuen saanti Sekä päihde- että mielenterveysasioiden puheeksi-ottaminen vaihteli ammattiryhmittäin (molemmat P-arvot <0.001) (kuviot 7 ja 8). Kuvio 7. Vastanneiden vastausten jakaumat ammattiryhmittäin väittämään minun on helppoa ottaa päihdeasiat asiakkaan kanssa puheeksi. Kuvio 8. Vastanneiden vastausten jakaumat ammattiryhmittäin väittämään minun on helppoa ottaa mielenterveysasiat asiakkaan kanssa puheeksi. 12
Kysyttäessä henkilökunnalta, kuinka he saavat käytännössä riittävästi konsultaatiotukea päihdeasioissa (kuvio 9), kolmasosa vastaajista (182/527) ilmoitti saavansa riittävästi tukea aina tai usein. Vastaavasti mielenterveysasioissa 39,1 % (205/525) ilmoitti saavansa aina tai usein tukea (kuvio 10). Toisaalta vain 10,2 % vastaajista ilmoitti saavansa aina apua päihdeasioissa ja 10,3 % aina mielenterveysasioissa. Molempien väittämien osalta ammattiryhmien välillä oli eroja (molemmat P-arvot <0.001). Kuvio 9. Vastanneiden vastausten jakaumat ammattiryhmittäin väittämään Saan käytännössä riittävästi konsultaatiotukea päihdeasioissa. Kuvio 10. Vastanneiden vastausten jakaumat ammattiryhmittäin väittämään Saan käytännössä riittävästi konsultaatiotukea mielenterveysasioissa. 13
Esimiehistä 82,4 %, sosiaalityöntekijöistä (78,4 %) ja muista sosiaali-alan (Sosiaali_1) työntekijöistä (72,0 %) ilmoitti tuntevansa päihdehoitojärjestelmän (kuvio 11). Kaikki psykologit ilmoittivat tuntevansa mielenterveysongelmien hoitojärjestelmän (kuvio 12). Kuvio 11. Vastanneiden vastausten jakaumat ammattiryhmittäin väittämään Tunnen päihdehoitojärjestelmän. Kuvio 12. Vastanneiden vastausten jakaumat ammattiryhmittäin väittämään Tunnen mielenterveysongelmien hoitojärjestelmän. Verrattaessa vastanneiden jakaumia väitteiden minun on helppoa työskennellä päihdeongelmista kärsivän asiakkaan kanssa ja minun on helppoa työskennellä mielenterveysongelmista kärsivän 14
asiakkaan kanssa kesken, hieman suurempi osa vastanneista koki helpoksi työskennellä mielenterveys- kuin päihdeongelmista kärsivän asiakkaan kanssa (76,7 % vs. 68,3 %, P=0.005). Keskeiset tulokset Henkilökunnasta yli puolet tapasi päihdeongelmaisia ja lähes ¾ mielenterveysongelmaisia joko päivittäin tai viikoittain. Suurelle osalle henkilökunnasta oli helppo ottaa joko päihde- tai mielenterveysasiat asiakkaan kanssa puheeksi. Henkilökunnasta noin puolet ilmoitti saavansa asiakkaan tarvittaessa jatkohoitoon em. ongelmien takia. Mutta jatkohoidonkin osalta tietyissä tulosyksiköissä selvästi alle puolet henkilökunnasta koki saavansa asiakkaan jatkohoitoon. Kokonaisuutena jonkin verran yli puolet henkilökunnasta ilmoitti tuntevansa päihdehoitojärjestelmän ja mielenterveysongelmien hoitojärjestelmän, mutta joissain tulosyksiköissä selvästi alle puolet henkilökunnasta tunsi em. järjestelmät. Se osa henkilökuntaa, joka tunsi ongelmien hoitojärjestelmät, sai tarvittaessa asiakkaan jatkohoitoon paremmin kuin ne, jotka eivät järjestelmää tunteneet. Kolmasosa vastaajista ilmoitti saavansa käytännössä riittävästi konsultaatiotukea päihdeasioissa aina tai usein ja mielenterveysasioissa vastaava osuus oli hieman yli kolmasosa. Vain yksi kymmenestä vastaajista ilmoitti saavansa aina konsultaatiotukea päihde- ja mielenterveysasioissa. Ammattiryhmistä lääkärit saivat muita ryhmiä paremmin konsultaatiotukea tarvittaessa. Pohdinta Tämän sähköisenä kyselynä toteutetun tutkimuksen tarkoituksena oli raportoida Vantaan kaupungin sosiaali- ja terveyspalveluiden henkilökunnan näkemyksiä päihde- ja mielenterveysongelmista. Suurin osa henkilökunnasta tapasi em. ongelmista kärsiviä asiakkaita säännöllisesti viikoittain ja henkilökunnan oli helppo ottaa ongelmat asiakkaan kanssa puheeksi. Noin puolet henkilökunnasta tunsi ongelmien hoitojärjestelmät ja koki saavansa asiakkaan tarvittaessa jatkohoitoon. Vastaajat kokivat, etteivät saaneet riittävästi konsultaatiotukea päihde- ja mielenterveysasioissa. Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten asenteilla on tärkeä merkitys päihdetyön onnistumiseksi ja laadukkaan päihdetyön toteutukseen onkin julkaistu laatukriteerit (Päihdetyö-ryhmä 2006). Terveydenhuollon kaikissa hoitopaikoissa on tärkeää muistaa esimerkiksi alkoholiongelman yleisyys ja etsiä ongelmaa aktiivisesti eri potilasryhmistä (Alkoholiongelmaisen hoito: Käypä hoito -suositus, 2015). Huumeita käyttävä potilas kertoo joskus itse huumeongelmastaan tai ongelma voi käydä ilmi myös esitiedoista, vastaanotolla tehdyistä havainnoista, lähetteestä tai omaisilta (Huumeongelmaisen hoito: Käypä hoito suositus, 2012). Päihdepotilaan kohtaaminen on yleistä terveyspalveluissa, yli puolet päihde-ehtoisista asioinneista tapahtuu avopalveluissa ja terveydenhuollossa erityisesti terveyskeskusten avohoidossa ja vuodeosastoilla (Karlsson ym, 2013). Ongelmakäytön varhaisvaiheessa potilaan tuo terveydenhuoltoon usein fyysinen syy tai psyykkinen oire (Alkoholiongelmaisen hoito: Käypä hoito -suositus, 2015). Tällöin on luontevaa sitoa elämäntavoista kysyminen potilaan oireeseen tai huoleen (Raevaara 2003). Kyselyssämme henkilökunta koki, 15
että heidän on helppo ottaa päihde- ja mielenterveysasiat puheeksi asiakkaan kanssa. Kun ongelmat on helppo ottaa vastaanotolla puheeksi asiakkaan kanssa, mahdollista on tunnistaa ja vähentää päihteidenkäyttöön liittyviä ongelmia jo varhaisessa vaiheessa. Alkoholi ja mielenterveysongelmat nivoutuvat usein yhteen. Masennuspotilaista 10 30 %:lla on samanaikainen alkoholiongelma, alkoholista riippuvaisista 30 60 %:lla on kliinisesti merkittävä depressio ja alkoholiongelmaisen itsemurhariski on huomattavasti suurentunut (Alkoholiongelmaisen hoito: Käypä hoito -suositus, 2015). Depression Käypä hoitosuosituksen (2016) mukaan potilaat hakeutuvat perusterveydenhuollon vastaanotolle usein somaattisten oireiden takia. Masennusoireyhtymän tunnistaminen lyhytkestoisessa potilaskontaktissa on usein vaikeaa, varsinkin jos potilas itse ei hahmota kärsivänsä masennuksesta. Perusterveydenhuollossa eri ongelmien ja sairauksien systemaattiselle seulonnalle ei resurssisyistä ole useinkaan mahdollisuuksia. Mutta terveydenhuollon ammattilaisten on tunnettava ja pidettävä mielessään terveydentilat ja sairaudet, joihin liittyy kohonnut päihde- ja mielenterveysongelmien riski (kts. esim. Depressio: Käypä hoito -suositus, 2016). Eurooppalaisessa monikeskustutkimuksessa selvitettiin terveydenhuollon henkilöstön asenteita eri potilasryhmiä kohtaan (Gilchrist ym, 2011). Tutkimuksen johtopäätöksenä oli, että ammattilaisten asenne päihdepotilaita kohtaan oli muita potilasryhmiä huonompi erityisesti perusterveydenhuollossa. Sosiaali- ja terveysministeriö (2002) on julkaissut päihdepalvelujen järjestämisestä, arvioinnista ja mitoituksesta suosituksen. Esimerkiksi arvioitaessa huumehoitopaikan laatua (kts. Huumeongelmaisen hoito: Käypä hoito suositus, 2012) kriteereissä korostuvat henkilökunnan asenteet ja kunnallisen hoitojärjestelmän tuntemus osana laadukasta hoitoa; Onko henkilökunta ja työpaikan johto koulutettu ja motivoitunut hoitamaan huumeongelmaista, ja onko hoito-ote kokonaisvaltainen ja moralisoimaton onko psykiatriseen konsultointiin joustava mahdollisuus tunnetaanko tarvittavat erityishoitopaikat. Samaisen hoitosuosituksen mukaan potilas vaistoaa herkästi hoitohenkilöstön kielteisen tai moralisoivan asenteen. Asennetta voidaan muuttaa jatko- ja täydennyskoulutuksella sekä keskusteluilla. Hyvän hoitosuhteen on todettu olevan yhteydessä hyviin hoitotuloksiin ja terapeutin on vältettävä vastakkainasettelua. Myös hoitavan henkilön vuorovaikutustaidot vaikuttavat hoitotulokseen. (Alkoholiongelmaisen hoito: Käypä hoito -suositus, 2015) Ammattilaiset, jotka tapaavat säännöllisesti työssään päihdepotilaita, asennoituvat heihin muita myönteisemmin (Ding ym, 2005, Bremer ym, 2007). Kunnissa, kuten Vantaalla, toimii matalan kynnyksen mielenterveys- ja päihdepalvelupisteitä ja psykiatrisen sairaanhoitajan vastaanotto. Palvelupisteessä sieltä apua hakeva saa monipuolista mielenterveys- ja päihdetyön ammattilaisten tukea. Toisaalta päihde- ja mielenterveystyö eivät saa eristäytyä muusta perusterveydenhuollosta. Masennus on keskeinen kansansairaus ja lievän ja keskivaikean masennuksen hoito ei ole sen vaativampaa kuin muidenkaan kansansairauksien. (Kuosmanen ym, 2011) Suositukset Vantaalle: Työntekijöiden mielenterveys-ja päihdepalvelujärjestelmän tuntemista tulee lisätä ja ottaa käyttöön erilaisia yksinkertaisia palveluohjauksen manuaaleja eri potilas- ja asiakasryhmille sekä hyödyntää mielenterveystalo.fi portaalia. Yhteistyötä HYKS Psykiatrian kanssa tulee edelleen tiivistää, jotta työntekijät saavat nopeammin ja vaivattomammin konsultaatiotukea haastavissa potilas- ja asiakastilanteissa. Luotettavien ja tutkittujen mittareiden käyttöä mielenterveys- ja päihdeongelmien tunnistamisessa tulee lisätä. 16
Kirjallisuus Raiskinen J. Personalens attityder mot klienter med mental- och missbruksproblematik. Yrkeshögskolan Arcada 2016. Vapaasti luettavissa: http://urn.fi/urn:nbn:fi:amk-2016060111370 Helldán A, Helakorpi S, Virtanen S, Uutela A. Suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys, kevät 2013. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), Raportti 21/2013, 204 sivua. Helsinki 2013. ISBN 978-952-302-050-4 (painettu), ISBN 978-952-302-051-1 (pdf) Mäkelä P, Mustonen H, Tigerstedt C. Suomi juo: Suomalaisten alkoholinkäyttö ja sen muutokset 1968-2008. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) 2010 Alkoholiongelmaisen hoito (online). Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Päihdelääketieteen yhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2015 (viitattu 16.11.2017). Saatavilla Internetissä: www.kaypahoito.fi Murto J, Kaikkonen R, Pentala-Nikulainen O, Koskela T, Virtala E, Härkänen T, Koskenniemi T, Jussmäki T, Vartiainen E & Koskinen S. Aikuisten terveys-, hyvinvointi- ja palvelututkimus ATH:n perustulokset 2010-2016. Verkkojulkaisu: www.thl.fi/ath Kuosmanen L, Hätönen H, Liukka M, Melartin T. Peruspalveluiden työntekijöiden asenteet masennusta ja sen hoitoa kohtaan. 2011. Yleislääkäri 26:1;17-21 Päihdetyö-ryhmä. Laatutähteä tavoittelemassa. Ehkäisevän päihdetyön laatukriteerit. Kuopio ja Helsinki: Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus (STAKES) 2006. Päihdepalvelujen laatusuositukset. Sosiaali- ja terveysministeriön oppaita. ISSN 1236-116X; 2002:3. Helsinki 2002, http://www.stm.fi/c/document_library/get_file?folderid=39503&name=dlfe- 4607.pdf Huumeongelmaisen hoito (online). Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Päihdelääketieteen yhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2012 (viitattu 16.11.2017). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi Karlsson T, Kotovirta E, Tigerstedt C, Warpenius K (toim.). Alkoholi Suomessa - Kulutus, haitat ja politiikkatoimet. Raportti 13/2013. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos, Juvenes Print - Suomen Yliopistopaino Oy, Tampere 2013 Raevaara L. Potilaan alkoholinkäyttö ongelmallinen puheenaihe terveyskeskuslääkärin vastaanotolla. Duodecim 2003,119:313-2 Depressio (online). Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Psykiatriyhdistys ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2016 (viitattu 16.11.2017). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi Gilchrist G, Moskalewicz J, Slezakova S, Okruhlica L, Torrens M, Vajd R, et al. Staff regard towards working with substance users: a European multi-centre study. Addiction. 2011;106(6):1114-25. 17
Päihdepalvelujen laatusuositukset. Sosiaali- ja terveysministeriön oppaita. ISSN 1236-116X; 2002:3. Helsinki 2002, http://www.stm.fi/c/document_library/get_file?folderid=39503&name=dlfe- 4607.pdf Brener L, von Hippel W, Kippax S. Prejudice among health care workers toward injecting drug users with hepatitis C: does greater contact lead to less prejudice? Int J Drug Policy. 2007;18(5):381-7 Ding L, Landon BE, Wilson IB, Wong MD, Shapiro MF, Cleary PD. Predictors and consequences of negative physician attitudes toward HIV-infected injection drug users. Arch Intern Med. 2005;165(6):618-23 18