Sipoon vammaisneuvosto Kannanotto 31.3.2015 Sipoon kunnanhallitus /liikennesuunnittelu Kannanotto HSL-uudistuksiin HSL on lähettänyt 10.2.2015 lausuntopyynnön jäsenkunnille otsikolla Erityisryhmien alennus-ja vapaaliput sekä oikeus matkustaa ilman lippua Helsingin seudun uudessa vyöhykemallissa. HSL on pyytänyt jäsenkuntien lausutoja 30.4.2015 mennessä. Sipoon vammaisneuvosto lausuu asiasta seuraavaa: Kohderyhmän kuuleminen HSL hallituksen pöytäkirjassa 10.3.2015 18 HSL kertoo tavanneensa ja haastatelleensa jäsenkuntien joukkoliikenneyhteyshenkilöitä, sosiaali-ja terveystoimen edustajia sekä asiantuntijoita asian valmistelussa. Konsulttina toimi Strafica Oy. http://hsl01.hosting.documenta.fi/kokous/2015393-3.htm Kohderyhmien osallistaminen on täysin unohtunut. Kun kyse on julkisesta palvelusta, jonka HSL on ottanut tehtäväkseen, osallistamista ei voi sivuuttaa. Käyttäjäkunnalle olisi voitu järjestää yleisötilaisuuksia ja kysely kuntien nettisivuilla. Vain kysymällä palvelun käyttäjiltä itseltään voi tietää, miten muutokset vaikuttaisivat heidän elämäänsä, ja mitä siitä seuraisi HSL:lle ja sen jäsenkunnille. Luonnollisesti vammaisjärjestöjen asiantuntemus pitää huomioida myös. Vammaispalvelulaki velvoittaa Kuten näkövammaisten edustajien laatima kannanotto (liitteenä) toteaa, vammaispalvelulaki velvoittaa kunnan kaikkia viranomaisia: Muistutamme sosiaalihuoltolain ja sosiaalihuoltoon kuuluvaan erityislainsäädännön velvoitteista. Vammaispalvelulain 3.4.L9871380 mukaan sosiaalilautakunnan ja kunnan muiden viranomaisten on edistettävä ja seurattava vammaisten henkilöiden elinoloja sekä pyrittävä toiminnallaan ehkäisemään epäkohtien syntymistä ja poistamaan haittoja, jotka rajoittavat vammaisen henkilön toimintamahdollisuuksia ja osallistumista ( 6). Kunnan on huolehdittava siitä, että kunnan yleiset palvelut soveltuvat myös vammaiselle henkilölle. Vammaisuuden perusteella järjestettäviä palveluja ja tukitoimia kehittäessään kunnan tulee ottaa huomioon vammaisten henkilöiden esittämät tarpeet ja näkökohdat ( 7).
Joukkoliikenteen esteettömyys HSL:n työryhmä suosittelee, että mahdolliset lisäalennukset, vapaaliput tai oikeus matkustaa ilman lippua perustuisivat jatkossa vain liikennepoliittisiin linjauksiin ja liikenneturvallisuuteen. Valtakunnalliset liikennepoliittiset linjaukset toki painottavatkin julkisen liikenteen käytettävyyttä ja sitä, että mahdollisimman moni ryhmä pääsisi paremmin joukkoliikenteen piiriin. HSL kertoo, että viime vuosikymmeninä seudun joukkoliikenteen esteettömyyttä on kehitetty ja kehittäminen jatkuu. HSL nettisivuilla kerrotaan valtaosan busseista olevan matalalattiaisia ja yli puolet raitiovaunuistakin. Matalalattiaisten junien määrän ilmoitetaan kasvavan sitä mukaan, kun liikenteeseen saadaan uutta kalustoa. Aikatauluihin on merkitty kummalla kalustolla vuorot ajetaan. Tämä ikävä kyllä tarkoittaa, että suuri osa kalustosta on edelleen esteellistä. Se, että esteettömään vuoroon saatetaan milloin tahansa vaihtaa korvaavaa esteellistä kalustoa, vähentää palvelun käytettävyyttä entisestään. Kuka uskaltaa lähteä matkaan, jollei voi olla varma, että pääsee perille? Tiedetään, millainen pysäkin pitää olla, jotta pysäkiltä pääsisi esteettä liikennevälineeseen, mutta pysäkit kaikkialla eivät ole esteettömiä, eivätkä esteettömät pysäkitkään ole aina käyttökelpoisessa kunnossa lumen, jään tai muun syyn takia. Nettisivuilla HSL/ohjeita ja tietoja/esteettömyys kerrotaan, että kaikissa liikennevälineissä on ensisijaisesti liikuntaesteisille ja vanhuksille varattuja paikkoja, mutta niitä ei aina ole merkitty. Niiden saaminen perustuu täysin muiden huomaavaisuuteen. Tosiasiassa vammainen tai vanhus ei näin ollen voi koskaan liikennevälineeseen noustessaan luottaa siihen, että tällä näkymättömällä tavalla hänen käyttöönsä varatulla paikalla istuu huomaavainen henkilö, joka on tietoinen merkitsemättömästä paikkavarauksesta. https://www.hsl.fi/ohjeita-ja-tietoja/nain-kaytat-joukkoliikennetta/esteettomyys Näkövammaistenkin kannalta HSL esteettömyys on täysin keskeneräistä. Liitteenä olevassa kannanotossa selvitellään puutteita tarkasti: Sokeille matkustajille välttämättömiä mukautuksia olisivat pysäkkikuulutukset, kuljettajilta automaattisesti saatava apu oikean bussin löytämisessä ja oikealla pysäkillä pois jäämisessä sekä teiden ja asemien hyvä kunnossapito. Julkinen liikenne on sokealle henkilölle esteellistä kaikilla hänelle itselleen vierailla reiteillä. Matkan pysäkille ja pysäkiltä määränpäähän voi opetella liikkumistaidon ohjauksen avulla vain reiteillä, jotka ovat usein käytössä. Lisäksi julkisesta liikenteestä voivat tehdä väliaikaisesti esteellistä sääolosuhteet tai katutyöt. Myös uusi kosketusnäytöllinen lipunleimauslaite merkitsee esteellisyyden lisääntymistä tutuillakin reiteillä. Hankalinta uudessa leimauslaitteessa on suuri todennäköisyys virheleimaukseen. Melu ja tasapainon ylläpidon vaikeudet haittaavat suoritusta, joka on tehtävä tuntoaistin varassa. Laite ei anna äänipalautetta toiminnoista, tunnusteltavat merkit kiertävät vain laitteen reunoilla ja itse matkan valinta tapahtuu kosketusnäytöllä. Kosketusnäytön käyttäminen on sokealle mahdotonta ilman kuljettajan apua. Kuljettajan ja lähijunissa konduktöörin on oltava valmiina avustamaan sokeaa matkustajaa leimauslaitteen käytössä, muualla apua ei edes ole saatavissa. Tähän saakka matkan maksamiseen liittyvät toiminnalliset ongelmat on ratkaissut vapaalippu, jota ei ole tarvinnut leimata.
Erikoista on sekin, että kokeiluna aloitetun KutsuPlus -palvelun kalusto ei ole esteetöntä. Lehtitietojen mukaan tuki yhtä matkaa kohden on 45e. HSL strategian ajatus toimia kaikkien ryhmien ykkösvalintana ei toimi tässäkään. Miksi vammaisten pitäisi maksaa palvelusta täyttä hintaa, kun vain osa vaihtoehdoista on käytettävissä? Yhtään parempi ei ole HSL työryhmän ehdotus, jossa kunnat maksaisivat maksusitoumuksilla vammaisten matkoista täyttä hintaa, vaikka vammaisten käytettävissä on vain osa HSL tarjonnasta. Alennusperusteet HSL:n tekemä selvitys toteaa, että päätöksen tulee perustua HSL:n strategiaan ja arvoihin sekä jäsenkuntien linjaukseen. Visiokseen HSL ilmoittaa vuodelle 2025: -- joukkoliikenne on ykkösvalinta. Helsingin seutu on älykkään, kestävän ja turvallisen liikkumisen suunnannäyttäjä. HSL:n strategian mukaan HSL:n perustehtävänä on kehittää ja tarjota sujuvia ja luotettavia liikkumisratkaisuja asiakkaiden tarpeisiin. Tavoitteena on tarjota selkeää palvelua, mikä tarkoittaa mm. ajantasaisen matkustajainformaation tarjoamista ennen matkaa ja matkan aikana sekä selkeitä, helppokäyttöisiä ja kohtuuhintaisia lippuja. Alennusten ja maksuttomien matkojen poistaminen niiltä ryhmiltä, joiden on muita vaikeampi käyttää joukkoliikennettä, ei vaikuta siihen suuntaan, että HSL:n joukkoliikenteestä tulisi kaikkien ryhmien ykkösvalinta. Matkalippujen hinnankorotukset ovat päinvastoin työntämässä tiettyjä ryhmiä tylysti käyttäjäkunnan ulkopuolelle. Ei saa tapahtua niin, että pienituloisilla suhteettoman suuri osa tuloista kuluisi liikkumiseen. Vision esittämä kohtuuhintaisuus on eri käyttäjäryhmien kannalta eri suuruinen tuloista riippuen. HSL:n kokoaman työryhmän ajatus, että osa julkisen liikenteen käyttäjistä voisi hakea toimeentulotukea sosiaalitoimelta ja lunastaa lippunsa maksusitoumuksella, paljastaa, että myös työryhmä ymmärtää suunniteltujen lippuhintojen olevan kohtuuttomina tiettyjen matkustajaryhmien kannalta. Alennusten hakeminen Työryhmä vetoaa toimeentulotuen hakemisen mahdollisuuteen ja muistaa, että toimeentulotuen maksaminen on siirtymässä Kelalle. Alennuslippuja tarvitsevat henkilöt hankkivat nykyisin lääkärintodistuksen tai vastaavan, ja toimittavat sen HSL lipunmyyntiin. HSL:lle ei jää arviointitehtävää, sen tarvitsee vain napsauttaa oikeanlainen lippu esiin. Jatkossa tähän väliin tulisi käynti sosiaalitoimessa, vaikka ne ovat jo ennestään ruuhkaisia. Järjestely lisäisi sosiaalitoimen työtä, mahdollisesti myös lisätyövoiman tarvetta ja lisäkustannuksia. Alennuslipun myyminen sitä tarvitsevalle ilman ylimääräistä käyntiä sosiaalitoimessa on kustannustehokasta toimintaa. On yleisesti tiedossa, että moni toimeentulotukeen oikeutettu jää ilman tukea, koska ei hallitse hakutapaa tai kokee hakemisen nöyryyttäväksi. Moniko jäisi ilman maksusitoumusta siksi, ettei osaa perustella liikkumistarvettaan juuri oikealla tavalla? Syrjäytymisen ehkäisemisessä mahdollisuus vapaaseen liikkumiseen on hyvin tärkeä. Alennuslippu tai maksuton matka tukee paremmin pienituloisten itsetuntoa ja omaa aktiivisuutta kuin toimeentulotuen hakeminen; alennuslippu löytää tehokkaammin oikean kohderyhmän ja toimii syrjäytymisen
ennaltaehkäisynä paremmin kuin mihin toimeentulotuki pystyy. Vammaisten kohdalla ylimääräinen matka sosiaalitoimeen olisi monille myös fyysinen rasitus ja veisi voimia ja avustajatunteja muulta. Mitä vammaisiin tulee, heihin kohdistuu jo nyt monia hinnankorotuksia, joiden yhteismäärällä voi olla vaikeatkin seuraukset. Suomi on myös juuri saanut moitteita OECD:lta siitä, että suomalainen sosiaaliturva on jäänyt liian heikoksi, eivätkä toimeentulotukena annetut summat kata ihmisten välttämättömiä tarpeita. HSL:n tehtävä on hoitaa julkista palvelua liikenteen osalta. Sen tehtävä on mahdollistaa liikkuminen kaikille käyttäjäryhmille. Osa käytettävyyttä on sitä, että matkalipun hankintaa ei edellä monimutkainen eri lausuntojen hankintaprosessi. Alennusjärjestelmää voi yksinkertaistaa HSL ilmoittaa nykyjärjestelmässä olevan noin 250 yksittäistä hintaa, joka tekee sääntöjen ja ohjeiden hahmottamisesta haastavaa niin asiakkaille kuin henkilökunnallekin. Toki alennusjärjestelmää on järkevää yksinkertaistaa, mutta sen voi tehdä helposti ilman, että alennukset pienenevät tai poistetaan. Työmäärä vähenee huomattavasti sekä HSL:n pisteissä ja terveydenhuollossa, jos niiden, joiden vamma on pysyvä, alennukset myönnetään pysyvinä, eikä uusia lääkärintodistuksia tai vastaavia tarpeettomasti vaadita. Ikääntyvien ei voi odottaa nuortuvan eikä sotaveteraanien menneisyyteenkään ole odotettavissa korjausta. Maksuttomuus tai 50% alennus ovat helposti laskettavissa normaalilipun hinnasta ja ohjelmoitavissa laitteisiin. Vammaisten, vanhusten ja perheiden alennuslipuista aiheutuva laskennallinen lipputulomenetys ilmoitettujen tietojen mukaan on vain 3, 2 milj euroa vuodessa. HSL ei kerro, mikä osuus tuosta summasta on vammaisten osuus. HSL saa tuon laskennallisen 3,2 milj vain, jos alennuksensa menettävät ryhmät käyttävät HSL matkoja yhtä ahkerasti kuin ennen alennusten poistoa. Jos nuo ryhmät jäävät hinnankorotuksen jälkeen kotiin tai valitsevat toisen liikkumistavan, HSL menettää nykyisten alennuslippujen hinnan verran tulojaan. Koska kyse on ryhmistä, joilla usein on muita pienemmät tulot, se, että matkoja tehdään entistä vähemmän, on väistämätön seuraus. HSL ei käytännössä hyötyisi mitään, mutta joutuisi entistä kauemmas tavoitteestaan olla kaikkien ryhmien ykkösvalinta. Yhdenvertaisuus HSL kirjoittaa: Vammaisten edustajien kanssa keskusteltaessa on vahvistunut käsitys, että vammaiset toivovat esteetöntä joukkoliikennettä ja yhdenvertaista kohtelua muiden asiakkaiden kanssa sekä myös eri vammaisryhmien kesken. Samaan tapaan kuin yhdenvertaisuus rakentamisessa ei tarkoita, että jokaisen on pystyttävä kiipeämään kierreportaita, ei yhdenvertainen kohtelu liikennepalveluissa tarkoita kaikille samoja hintoja, vaan sitä, että kaikilla on mahdollisuus käyttää palvelua, ilman, että kalusto, pysäkit tai hinta muodostuvat esteeksi. Työryhmän kanta on, että HSL voi ottaa huomioon vain liikennepoliittiset ja liikenneturvallisuuteen vaikuttavat seikat. Valtakunnallinen liikennepolitiikka pyrkii siihen suuntaan, että joukkoliikenne olisi kaikkien käytettävissä. Sen lisäksi, kuten näkövammaisten edustajien laatima kannanotto muistuttaa, myös
yhdenvertaisuuslaki velvoittaa kaikkia toimijoita: Yhdenvertaisuuslaki (L347 /2014) velvoittaa viranomaisen, koulutuksen järjestäjän, työnantajan sekä tavaroiden tai palvelujen tarjoajan tekemään asianmukaiset ja kulloisessakin tilanteessa tarvittavat kohtuulliset mukautukset, jotta vammainen henkilö voi yhdenvertaisesti muiden kanssa asioida viranomaisissa sekä saada koulutusta, työtä ja yleisesti tarjolla olevia tavaroita ja palveluita samoin kuin suoriutua työtehtävistä ja edetä työuralla ( 15). Lisäksi laissa todetaan, että näennäisesti yhdenvertainen sääntö, peruste tai käytäntö, joka saattaa jonkun muita epäedullisempaan asemaan henkilöön liittyvän syyn perusteella, on välillistä syrjintää ( 13). Maksuttomuus ja alennukset ovat niitä kohtuullisia mukautuksia, jotka vammaiset tarvitsevat voidakseen yhdenvertaisesti asioida ja osallistua yhteiskunnan toimintaan. Lopputulos Edellä esitetyillä perusteilla Sipoon vammaisneuvosto torjuu HSL ehdotuksen matkakustannusten kierrättämisestä sosiaalitoimeen, ja vaatii alennusten ja maksuttomien matkojen säilyttämistä ennallaan sekä pysyvän vammaisuuden kohdalla alennuksen/maksuttomuuden myöntämistä pysyvänä ensimmäisen lääkärinlausunnon jälkeen. Sipoon vammaisneuvoston puolesta Tuula Räikkönen puheenjohtaja Liite: Näkövammaisten kannanotto 17.3.2015