UUDENKAUPUNGIN METSOINVENTOINNIN LOPPURAPORTTI

UUDENKAUPUNGIN METSOINVENTOINNIN LOPPURAPORTTI

Tämän METSO-inventoinnin tekijä: www.innofor.fi 2

RAPORTIN SISÄLLYSLUETTELO Sivu 4...Esipuhe 9...Tiivistelmä työn tuloksista 1 0...1. METSO- ohjelman yleisesittely 1 3...2. Toteutus 1 3...2.1 Työn esivalmistelut 1 4...2.2. Maastotyön toteutus 1 5...3. Löydetyt METSO- kohteet 26...4. Liitteet 32...Sanastoa

ESIPUHE Kun metsänomistajat rajoittavat metsätaloustoimia metsissään, syyt liittyvät usein luontoon tai ympäristönsuojeluun: esimerkiksi virkistys tai maisema-arvojen säilyttämiseen, luontomatkailuun, kanalinturiistan hoitoon tai pohjavesien suojeluun. Tulevaisuudessa metsät ja suot saattavat saada lisäarvoa myös hiilivarastoistaan, jolloin saattaa olla mahdollista saada rahallista korvausta niiden hoitamisesta hiilensidontaa lisäävillä tavoilla. Metsäkohteen suojelu osittain tai kokonaan on harvoin ristiriidassa muiden käyttömuotojen kanssa, jos kohteen hakkuista on muutenkin pitkälti luovuttu. Valtion METSO- ohjelman tarkoituksena on asteittain nostaa metsiensuojelun alhaista astetta Etelä-Suomen, Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan länsiosien sekä Lounais-Lapin alueella; joko lunastamalla käypään hintaan metsiä joita omistajat vapaaehtoisesti tarjoavat suojeltaviksi, tai maksamalla suojelukorvausta mikäli omistaja haluaa metsän jäävän omistukseensa. Omistaja voi seuraamuksitta hylätä mielestään riittämättömän hintatarjouksen; METSO- ohjelma kunnioittaa omistussuojaa. METSO- ohjelman inventointirahoituksen turvin on ollut mahdollista ensi kertaa luoda kunnille ja seurakunnille kokonaisvaltainen katsaus niiden metsien luontoarvoihin. Vaikka sekä metsä- että luonnonsuojelulaki automaattisesti suojelevat eräitä harvinaisia 4

elinympäristötyyppejä, lakien suojan ulkopuolelle jää suuri joukko luonnoltaan arvokkaita kohteita. METSO- ohjelma huomioi myös kohteiden entisöintikelpoisuuden. Kokemus on osoittanut että pienten suojelukohteiden virkistys- ja luontoarvot yleensä menetetään, jos niiden ympäristö käsitellään voimakkain hakkuin. METSO- ohjelman avulla pienkohteista voidaan rakentaa luonnoltaan ja maisemaltaan elinvoimaisia, asukkaisiin vetoavia kokonaisuuksia, jotka elävöittävät ympäröiviä talousmetsiä. Talousmetsiä osataan tänä päivänä myös tarvittaessa käsitellä siten että ne tuottavat hyvän kantorahatulon, ilman että lähellä olevia suojelukohteita vahingoitetaan. Innofor Finland Oy kiittää hyvästä yhteistyöstä. Toivotamme antoisia metsäretkiä tässä esiteltyjen kohteiden parissa. Kangasala 1 5.8.201 2 Erno Lehto, toimitusjohtaja 5

Kuva kohteesta Kasarminlahti

Tervaleppää Koiviston saaressa

TIIVISTELMÄ TYÖN TULOKSISTA Ympäristöministeriö myönsi vuonna 201 2 tukea Uudenkaupungin kaupungin omistamien metsien valtiollisen METSO - ohjelman mukaiseen luontoinventointiin. Inventoinnin suoritti Innofor Finland Oy ajalla 1.6. 1 5.8.201 2. METSO- ohjelman kriteerit täyttäviä kohdekokonaisuuksia löydettiin kaikkiaan yhdeksän. Alueiden yhteispinta-ala on noin 1 08 hehtaaria, josta METSO- kriteerit täyttävä pinta-ala on 76 hehtaaria. Muu pinta-ala 32 hehtaaria on rajausten yhtenäisyyden kannalta järkeviä lisäalueita, jotka eivät kuitenkaan täytä METSO- kriteereitä. Inventoitavan alueen pinta-ala oli kokonaisuudessaan noin 600 hehtaaria, josta ennakkokartoituksen jälkeen jäi maastossa inventoitavaksi 537 hehtaaria. Suurin yhtenäinen inventoitava tila oli Oinassaaren tila (266 hehtaaria), josta löytyi METSO- valintaperusteet täyttäviä kohteita 8,5 hehtaaria. Inventoinnin pääpaino oli Uudenkaupungin kaupungin metsätilat saaristossa kaupungin edustalla, josta odotetusti löytyi useita laaja- alaisia kohteita. (Taulukko 1 ) Kriteerit täyttävät kohteet ovat inventoijan arvion mukaan suojelukelpoisia METSO- ohjelman nojalla. Rauhoituksen hakeminen kohteelle on vapaaehtoista. Inventoinnissa löydettyjen kohteiden luonnonarvojen säilyttäminen edellyttää kohteiden pitämistä poissa metsätalouskäytöstä. Muutoin kohteiden ympäristössä harjoitetaan nykyisin alaharvennuksiin perustuvaa metsätaloutta, minkä johdosta kohteiden ympäristön talouskäytössä olevien metsien kyky tukea kohteiden luonnonarvojen säilymistä on varsin heikko. Siirtyminen luonnonmukaisempaan talousmetsien käsittelymenetelmään kohteiden ympäristössä edistäisi luonnonarvojen säilymistä selkeästi nykyistä paremmin. Taulukko 1. Inventointialueelta löydettyjen elinympäristötyyppien pinta-alat hehtaareina (hehtaarin tarkkuudella), METSO- ohjelman valintaperusteiden luokkiin I-III ryhmiteltyinä: 9

1. METSO- OHJELMAN YLEISESITTELY METSO- ohjelman keskeisenä tavoitteena on turvata suomalaisen metsäluonnon monimuotoisuus. METSO- ohjelmalla pyritään turvaamaan erityisesti luonnontilaisten metsien rakennepiirteitä sisältäviä metsiä. Luonnontilaisuudesta kertovia rakennepiirteitä ovat esimerkiksi lahonneen ja kuolleen puuston määrä ja laatu, kookkaat ja vanhat lehtipuut tai palanut puusto. Suojelemalla tai hoitamalla arvokkaita metsiä suojellaan myös niissä eläviä harvinaisia tai taantuvia lajeja. METSO- ohjelmalla edistetään samalla luonnon virkistyskäyttöä ja yritystoimintaa sekä huolehditaan maisemasta ja metsän muiden hyötyjen säilyttämisestä. Myös luonnonarvoiltaan tavanomaisempi kohde saattaa olla METSOohjelmassa arvokas, jos se täydentää lähistöllä olevaa suojelualuetta. METSO- ohjelmaan valittavilla luontokohteilla on valintaperusteet, jotka esitellään erillisessä oppaassa. Lisätietoja METSO- ohjelman valintakriteereistä löytyy Internetissä, osoitteessa: http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=285958&lan=fi&clan=fi METSO- ohjelman tarjoamat vaihtoehdot metsänomistajalle ovat pysyvä suojelu, määräaikainen suojelu tai metsäluonnonhoito. Kun metsäalue suojellaan pysyvästi, se on poissa metsätalouskäytöstä, mutta esimerkiksi jokamiehenoikeuksia suojelu ei yleensä rajoita. Määräaikaisen luonnonsuojelualueen perustaminen soveltuu kohteille, joiden luonnonarvot muuttuvat verrattain nopeasti. Luonnonhoito taas on metsän luonnonarvojen ylläpitämistä, lisäämistä tai metsän palauttamista luonnontilaisemmaksi esimerkiksi kuusien poistamista lehdoista tai harjujen paahdeympäristöjen hoitoa. 10

METSO- ohjelman mukaisesta vapaaehtoisesta suojelusta maksetaan korvausta metsänomistajille. Pysyvässä suojelussa kauppahintana käytetään alueen käypää hintaa, joka lasketaan pääsääntöisesti metsätaloudellisen arvon perusteella. Yksityishenkilölle kaupasta saatu tulo on verovapaata. Myös vaihto valtion maahan on mahdollista, jos tarjolla on sijainniltaan ja arvoltaan sopivaa vaihtomaata. Lisätietoja korvauksista saa ELY- ja metsäkeskusten asiantuntijoilta. Metsänomistaja voi myös valtuuttaa viranomaisten tunnustaman asiantuntijan hoitamaan korvausneuvottelut puolestaan. Innofor Oy on valtuutettu Metso-neuvottelija. Monimuotoisuuden kannalta tärkeitä METSO- ohjelman elinympäristöjä ovat: Lehdot Runsaslahopuustoiset kangasmetsät Pienvesien lähimetsät Puustoiset suot ja soiden metsäiset reunat Metsäluhdat ja tulvametsät Harjujen paahdeympäristöt Maankohoamisrannikon monimuotoisuuskohteet Puustoiset perinnebiotoopit Kalkkikallioiden ja ultraemäksisten maiden metsäiset elinympäristöt Muut monimuotoisuudelle merkittävät metsäiset kalliot, jyrkänteet ja louhikot 11

Kantokääpä Kasarminlahdella Vanhaa niittyä Koiviston saaressa

2. TOTEUTUS 2.1 TYÖN ESIVALMISTELUT Työn tavoitteena oli löytää inventointirajauksilta kaikki METSO- ohjelman kriteerit täyttävät kohteet, kerätä niistä tarvittava luontotyyppi-, puusto- ja lajitason tieto mahdollista suojeluhakemusta varten sekä rajata löydetyt kohteet kartalle kokonaisuuksina. Maastoinventointia varten kohteiden esivalinta suoritettiin inventointiin valituilta tiloilta, metsäsuunnitelmatietojen, ilmakuvien sekä muiden kerättyjen luontotietoaineistojen perusteella. Ennakkokartoituksen kohteena olivat metsätilat, joista valittiin maastossa tarkastettavat kohteet. Ennakkokartoituksen perusteella maatossa inventoitaviksi kohteiksi jäi noin 537 hehtaaria. Työn aikana inventoijan käytössä olivat seuraavat luontotietoaineistot: Metsäsuunnitelma kuviorajauksineen ELY- keskuksen tietokanta Natura-alueista sekä luonnonsuojelulain mukaisesti suojelluista kohteista Uudenkaupungin Pähkinäisen luodon luontokartoitus 201 0 (Sakari Hinneri) Kaittu: luontokartoitus kesällä 2008 (Sakari Hinneri 2008) Karilainen ja Käpyli: luontokartoitus kesällä 2008 (Sakari Hinneri 2008) Uudenkaupungin kairamaan, Petäisen ja Lemmiluodon luonnonhoitosuunnitelma (Metsähallitus 2007) Inventoinnissa käytettiin seuraavia kartta-aineistoja Peruskartta-aineisto Kiinteistöraja-aineisto Kallio- ja maaperäkartat Eri suojelualueiden ja -ohjelmien suojelualuerajaukset Sähköiset ilmakuvat 13

2.2. MAASTOTYÖN TOTEUTUS Maastotyöt toteutettiin ajanjaksolla 1 5.7. - 1 5.8.201 2. Kohteiden elinympäristökohtaisten valintaperusteiden perusteella löydetyt METSO- kohteet rajattiin maastossa samalla tarkistaen mahdolliset kiinteistörajat. Kohteilla arvioitiin METSO- kriteereihin kuuluvat oleelliset tekijät kuten luontotyyppi ja sen edustavuus, rakenne ja monipuolisuus sekä lahopuuston määrä ja sen laatu. Kohteet jaettiin ohjelman mukaisesti kunkin luontotyypin sisällä kolmeen eri luokkaan (I -III). Kohderajauksiin otettiin mukaan myös joitakin kuvioita, jotka eivät täytä METSO- kriteereitä. Kyseiset metsikkökuviot ovat rajauksissa mukana lähinnä sen vuoksi, että rajauksista saatiin yhtenäisiä kohteita. Mahdollisia suojelualueita perustettaessa näiden kuvioiden mukaan ottaminen suojelurajaukseen tulee vielä arvioida. Löydettyjen kohteiden osalta tarkasteltiin myös nykyisen käyttömuodon vaikutusta. METSO kohteiden luonnontieteellisen arvon säilyminen on useimmiten ratkaisevasti kiinni niitä ympäröivien talous- ja virkistysmetsien hoitovalinnoista sekä taajamissa myös käyttäjien määrästä. Kaikista löydetyistä METSO- kohteista täytettiin kohdekuvauslomake. Kyseinen lomake esi- 14

3. LÖYDETYT METSO- KOHTEET Lahopuuta Kirstan saaresta tetään ELY- keskukselle, jos kohteen suojelusta päätetään jättää tarjouspyyntö. METSO- inventoinnissa löydettiin yhteensä yhdeksän aluekokonaisuutta, joiden yhteispintaala on noin 1 08 hehtaaria.

1. OINASSAARI (895-464-9-0) Pinta-ala 9,4 hehtaaria, liitteet 1 ja 1 0 Oinassaari sijaitsee Uudenkaupungin luoteisosassa. Oinassaari on kaupungin omistama suosittu retkeily- ja virkistysalue. Oinassaaren kohde jakautuu kahteen erilliseen samalla tilalla sijaitsevaan alueeseen, jotka käsittävät yhteensä noin 9,4 hehtaarin alan. Toinen kohteista edustaa kangasmetsiä (2,5 hehtaaria) ja se täyttää METSO valintaperusteiden II- luokan lehtomaisen tai tuoreen kankaan puustoltaan varttuneet tai uudistuskypsät metsät. Kohteessa on lahopuuta, erirakenteisuutta sekä se sijaitsee järven rannassa. Kohde sijaitsee vesijättömaan takana ja siellä ei ole jälkiä metsänhoitotoimista. Kohteeseen on ehdotettu mukaan lisäalueeksi viereistä kuviota, joka on kalliolla sijaitsevaa kitumaata ja se ei täytä METSO valintaperusteita.

Toinen kohteista käsittää pienialaisesti vaihtelevan nevan ja sen ympäröivät puustoltaan vanhat reunusmetsät, joissa ei ole havaittavissa äskettäisten hakkuiden jälkiä. Kohde on kooltaan noin kuusi hehtaaria ja se täyttää METSO- valintaperusteiden II- kriteeriluokan. Kasvupaikaltaan pääosin kallioisista kitumaista koostuvalla alueella mäntyvaltainen puusto on hyvin vanhaa ja paikoin kilpikaarnaista. Kohteessa ei ole merkittävästi lahopuuta, mutta keloja ja joitain maapuita löytyy. Lisäalueiksi on ehdotettu 0,9 hehtaarin alaa. 17

Oinassaaren pienialainen neva ja sen ympärysmetsät

2. PÄHKINÄINEN (Saari) (895-464-1 6-0) Pinta-ala 1 0,9 hehtaaria, liitteet 2 ja 11 Pähkinäisen saari sijaitsee kaupungin edustalla. Saarella on ollut puolustusvoimien rakennuksia, joiden kivijalat ovat vielä näkyvissä. Rakennusten pohjat ovat metsittyneet vaihtelevasti. Asutuksesta huolimatta metsiä ei ole käsitelty aikoihin, joten ne ovat muuttumassa luonnontilaisen kaltaisiksi. Kohde on kokonaisuudessaan 1 0,9 hehtaarin laajuinen. Kohteen metsät ovat pääosin tuoreen kankaan yli 1 00- vuotiasta männiköitä. Männiköistä löytyy runsaasti järeää pystylahopuuta, tämän lisäksi jonkin verran mänty-, koivu- sekä leppämaapuita.

Kangasmaakuviot 1 085 ja 1 097 täyttävät METSO valintaperusteiden II -luokan: lehtomaisen tai tuoreen kankaan puustoltaan varttuneet tai uudistuskypsät metsiköt, joissa on kookasta (puustossa läpimitaltaan yli 20 cm paksuja runkoja), eri laholuokkiin kuuluvaa lahopuuta yli 5 m3 hehtaarilla. Kuvioiden yhteispinta-ala on noin seitsemän hehtaaria. Kohteen yhtenäisyyden vuoksi on mukaan ehdotettu lisäalueiksi 3,9 hehtaarin alaa, joka koostuu pääasiassa kallioisista kitumaista.

3. KAITTU (Saari) (895-472-2-4) Pinta-ala 2,6 hehtaaria, liitteet 3 ja 1 2 Kaitun saari sijaitsee kaupungin edustalla. Kohde koostuu kahdesta erillään olevasta pienialaisesta kuviosta, joiden yhteispinta-ala on noin 2,6 hehtaaria. Kohteiden kasvupaikka tyyppi vaihtelee kuivan ja kostean lehdon välillä. Kuvioilla pääpuustona on pääsääntöisesti järeitä tervaleppiä, koivua ja mäntyjä. Sekapuuna on varttuneita saarnia sekä vaahteraa. Alikasvoksena on saarnia ja vaahteraa. Pensaskerroksessa terttuselja, tuomi, taikinamarja, vadelma. Maakasveina muun muassa käenkaali, mansikka, kurjenkello. Kohde täyttää lehtojen valintaperuste II -luokan: Muut monimuotoisuudelle merkittävät lehdot, joissa kasvaa jaloja lehtipuita tai pähkinäpensaita.

4. ISO-HAIDUS JA HAIDUSTENKARI (Saaret) (895-464-1 6-0) Pinta-ala 22,8 hehtaaria, liitteet 4 ja 1 3 Haiduksen kohde jakautuu kolmeen osaan; Iso-haiduksen koillisosa (1 3,2 hehtaaria), Iso-Haiduksen Lounaisosa (8,1 hehtaaria) sekä Haidustenkariin (1,5 hehtaaria). Kohteet ovat yleisesti luonnontilaisia tai kehittymässä luonnontilaisenkaltaisiksi. Kohde on kokonaisuudessaan 22,8 hehtaaria. Iso-Haiduksen koillisosa muodostuu runsaslahopuustoisesta kuusikosta sekä männiköstä. Kuusikossa on runsaasti pystykuolleita lahopuita sekä jonkin verran maapuuta. Kuvion 1 21 3 männikössä on aikaisemman puusukupolven mäntyjä, jotka ovat saaneet kasvaa vapaassa kasvutilassa ja muodostaneet huomattavan järeitä runkoja ja latvuksia. Rannassa kasvaa järeitä tervaleppiä.

Kuviolla 11 92 on ollut pienialainen metsäpalo, jonka seurauksena on syntynyt monimuotoisuuden kannalta arvokasta järeää palanutta puuainesta. Alueella on myös pari rämekuviota, joilla on vain niukasti lahopuuta. Vesitaloudeltaan luonnontilaisina ne ovat kuitenkin sinänsä arvokkaita kohteita, joiden lahopuun määrä tulee kasvamaan. Rämeiden välissä on myös yksi lahopuustoinen korpikuvio.

Iso-Haiduksen lounaisosassa oleva alue on osittain runsaslahopuustoista kangasmetsää ja osittain terveleppäkorpea. Runsaslaholahopuustoinen kangasmetsä täyttää METSO- valintaperusteista IIkriteeriluokan. Kohteen puusto on järeää ja sisältää eriasteista havupuuvaltaista lahopuuta. Tervaleppäkorpi on noin puolen hehtaarin kokoinen, puustoltaan vanha ja luonnontilainen. Kohde täyttää METSO- valintaperusteista I- kriteeriluokan; Korvet, joiden puusto on vanhaa (yli 80 vuotta) eikä siinä ole havaittavissa äskettäisten hakkuiden jälkiä. Kohteen ympäröivät alueet käsittävät noin 4,2 hehtaarin alan. Haiduksenkari sijaitsee noin 200 metrin etäisyydellä pääsaarelta. Kohteen puusto on varttunutta runsaslaholahopuustoista kangasmetsää ja se täyttää METSO- valintaperusteista II- kriteeriluokan. Kohteeseen on ehdotettu lisäalueeksi kangasmetsän ympäröivä ja merenrantaan rajautuva kallioinen kitumaan. Ehdotetut lisäalueet käsittävät noin 8,8 hehtaarin laajuisen alan. Lisäalueet ovat kehityskelpoisia METSO- kohteiksi ja niiden lahopuun määrää voidaan lisätä esimerkiksi puita kaulaamalla.

5. KIRSTA(Saari) (895-467-1-353) Pinta-ala 34,2 hehtaaria, liitteet 5 ja 1 4 Kirsta on inventoiduista saarista uloimpana merellä ja se sijaitsee kahden kilometrin päässä Uudenkaupungin Saaristo- NATURA alueesta. Saaren itälaidassa on kaksi tonttia, muuten saari on täysin rakentamaton ja luonnontilainen. METSO- kohteeksi on ehdotettu kokonaisuudessaan 34,2 hehtaarin alaa Uudenkaupungin kaupungin Kirstassa omistamasta tilasta. METSO- kriteerit täyttävä alue on laajuudeltaan noin 20 hehtaa-

ria. Kohde on yleisilmeeltään mäntyvaltaista, karua ja kallioista. Kohteessa ei ole toteutettu metsänhoitotoimia ja se on lähes täysin luonnontilainen. Saaren luoteislaidan merenrannassa on kalliojyrkänteen alusmetsää joka on kasvupaikkatyypiltään lehtomaista kangasta. Rannassa on vanhoja järeitä tervaleppiä ja kilpikaarnaisia vanhoja mäntyjä sekä tervalepistä muodostunutta järeää lahopuuta. Saaren keskiosa on karua kallioista kilpikaarnaista männikköä, jossa myös kohtuullisesti lahopuuta.

Kirstan eteläosassa on METSON II- kriteeriluokan täyttäviä kuvioita, jotka kuitenkin kehittynevät suhteellisen nopeasti I- luokan kohteiksi järeän lehtilahopuun lisääntyessä. Etelä- osassa on myös aikoinaan harvennettua järeää mäntymetsää, joka ei täytä METSO- kriteereitä. Alue muodostaa kuitenkin yhtenäisen saaristoluontokokonaisuuden, joten lisäalueiden suojelu olisi luonnonsuojelullisesti perusteltua. Yhtenäisen kokonaisuuden vuoksi on lisäalueiksi ehdotettu 1 4,2 hehtaarin alaa, joka koostuu pääosin kallioisista männiköistä jotka eivät täytä METSO- kriteereitä lahopuun puuttumisen vuoksi.

6. KOIVISTO(Saari) (895-467-1-25) Pinta-ala 1 0 hehtaaria, liitteet 6 ja 1 5 Koivisto (saari) on aiemmin toiminut Uudenkaupungin omistamana lomakylä, jonka toiminta on lopetettu jo 80- luvun lopussa. Saari on tämän jälkeen ollut loma- asumiskäytössä. Metsät ovat jossain vaiheessa lähes kauttaaltaan harvennettu, joten lahopuuta ei ole vielä ehtinyt muodostua paljoakaan. Lisäksi osa potentiaalisesta lahopuusta, kuten tuulenkaadoista lienee hyödynnetty loma- asumusten polttopuuna. Saaren pohjois- osasta löytyi kuitenkin pari vesitaloudeltaan luonnontilaista korpinotkelmaa, joita ympäröivät kangasmetsät täyttävät METSOn III- luokan kriteerit toimien korpikohteiden suojametsinä.

Saaren keskiosissa kulkee saarta jakava notkelma, johon on muodostunut luhtainen tervaleppäkorpi. Korpea ympäröivään kuusivaltaiseen kangasmetsään on muodostunut järeähköä maa- ja pystylahopuuta II- kriteeriluokkaan oikeuttava määrä. Saaren eteläosassa on varttunutta kangasmetsää, johon myöhästyneen metsänhoidon takia on muodostunut huomattavasti lahopuuta ja se näin ollen täyttää METSO II- kriteeriluokan.

7. TRAIRANTA (895-467-1-430) Pinta-ala 5,3 hehtaaria, liitteet 7 ja 1 6 Trairannan kohde on karavaanareiden suosiman loma- alueen välittömässä läheisyydessä sijaitseva kallio. Kohde koostuu kahdesta metsikkökuviosta, jotka käsittävät yhteensä 5,3 hehtaarin alan. Kohde on yleisilmeeltään 1 40- vuotiasta hidaskasvuista ja kilpikaarnaista männikköä. Kohteella on keloja ja joitakin lahoja maapuita. Toinen kuvioista (4,5 hehtaaria) on kallioista kitumaata, jonka puusto on huomattavan vanhaa ja järeää. Kuvion itälaidassa on ollut pienialainen metsäpalo. Paloalalla on erityyppistä hiiltynyttä puuainesta. Toinen kuvio (0,8 hehtaaria) on kasvupaikkatyypiltään kuivahkoa kangasta, ja sen puusto on huomattavan vanhaa ja järeää. Kuvioilla on kattavaa luontaista uudistumista.

8. KAIRAMAA (895-533-5-72) Pinta-ala 6,8 hehtaaria, liitteet 8 ja 1 7 Kairamaan kohde rajautuu kiinni Petäisten jalopuumetsään, Kairamaan pähkinäpensaslehtoon ja Lemmiluodon lehtorinteen suojelualueeseen. Kohde on pääsääntöisesti luonnontilaisen kaltaista metsää, jossa ei ole näkyviä jälkiä metsänhoitotoimista. Puusto on mänty- kuusivaltaista, järeää ja vanhaa. Kuviot eivät kuitenkaan täytä kangasmetsien METSO- valintaperusteista kuin III- luokan kriteerit. Kohteella on vain vähäisesti lahopuuta. Kohde käsittää kokonaisuudessaan 6,8 hehtaarin alan, joista METSO- kriteerit täyttävää aluetta on 4,4 hehtaaria. Kohteessa on kaksi pientä puutonta luonnontilaista suota (0,7 hehtaaria). Lisäalueiksi on ehdotettu noin 2,4 hehtaarin ala, jotka ovat metsätaloudellisessa mielessä uudistuskypsiä metsiköitä ja muutamassa vuodessa kehittymässä METSO- kohteiksi. Lisäalueiden monimuotoisuutta voidaan kasvattaa lisäämällä lahopuuta.

9. KASARMINLAHTI (895-467-1-271 ) Pinta-ala 4,5 hehtaaria, liitteet 9 ja 1 8 Kasarminlahti sijaitsee kaupungin keskustan eteläosan tuntumassa. Sen läheisyydessä kulkee retkeilyreitti ja ehdotetun METSO- kohteen itälaidassa on tähän liittyvä tulipaikka. Kasarminlahden kohde on järvenrantaan sijoittuva runsaslahopuustoinen, kasvupaikkatyypiltään osittain lehtomainen ja osittain tuore kangasmetsä. Kohde on kokonaisuudessaan 4,5 hehtaarin laajuinen. Se on pääsääntöisesti kuusivaltaista, seassa kasvaa mäntyä, koivua ja paikoitellen yksittäisiä haapoja ja haaparyhmiä. Puusto on varttunutta tai uudistuskypsää ja monin paikoin erirakenteista. Kohteessa ei ole jälkiä metsänhoitotoimista. Kohteen kuvioista 1 581 (1,5 hehtaaria) on edustavin ja se kuuluu luokkaan: Lehtomaisen kankaan havupuuvaltaiset lahopuustoiset metsiköt, joissa kasvava puusto on yli 1 00- vuotiasta. Kuviolla on eriasteista lahopuuta noin 6 m3/hehtaari. Kuvio 1 569 täyttää METSO- kriteeriluokan: Lehtomaisen ja tuoreen kankaan puuston rakennepiirteiltään monipuoliset metsiköt, joissa on kookkaita yksittäisiä haapoja tai haaparyhmiä. Kuviot 1 568 ja 1 582 täyttävät kangasmetsien III-kriteeriluokan: sijaitsevat vesistöjen rannoilla ja ovat puustoltaan monipuolisia.

4. LIITTEET - METSO- Kohdekartat (LIITEKARTAT 1-9) - Kohdekuvauslomakkeet (tiedostomuodossa LI ITTEET 9-1 8) 40

41

42

43

44

45

46

47

48

49

SANASTOA Avainbiotooppi Yleisnimike eräille monimuotoisuuden suojelun kannalta tärkeille elinympäristöille (esim. lehdot, korvet, letot, pienvedet), joita pyritään säästämään metsätalouden yhteydessä. Metsätaloudessa avainbiotooppeihin luetaan useimmiten vain metsä- ja luonnonsuojelulaissa luetellut kohteet sekä Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion määrittelemät elinympäristöt. Biodiversiteetti eli elollisen luonnon monimuotoisuus Elollisen luonnon kaikki vaihtelu yksilöiden geeneistä lajeihin ja näiden muodostamiin eliöyhteisöihin. Usein monimuotoisuuteen katsotaan sisältyvän myös geodiversiteetti eli geologisiin luonnonmuodostelmiin sisältyvä vaihtelu. Boreaalinen luonnonmetsä EU:n luontodirektiiviin sisältyvä priorisoitu eli ensisijaisesti suojeltava luontotyyppi, jonka suojelusta Suomella ja Ruotsilla on erityisvastuu. Käsite kattaa käytännössä luonnontilaiset ja luonnontilaisen kaltaiset metsät, tuoreet metsäpaloalueet sekä paloalueille kehittyneet nuoremmat puustot. Luontotyypin määritelmään sisältyy myöskin ennallistava näkökulma, joten eroa luonnontilaistuvien hoitometsien ja luonnontilaisen kaltaisten metsien välillä on vaikea tehdä. Ennallistaminen Luonnontilaltaan muuttuneen alueen, kuten käsitellyn metsän tai ojitetun suon, palauttaminen eri toimenpitein kohti luonnon- tai sen kaltaista tilaa. Jatkuva kasvatus Metsän hoitomalli, jossa metsiä kasvatetaan erirakenteisina ja eri-ikäisinä. Hakkuissa poistetaan yksittäisiä puita tai pieniä puuryhmiä, joiden tilalle uudistuu uusia puita. Tavoitteena on matkia sellaisen metsän luontaista kehitystä, jossa ei esiinny laaja-alaisia häiriöitä kuten voimakkaita metsäpaloja. Jatkuva kasvatus takaa avohakkuisiin ja alaharvennuksiin perustuvaa perusmetsätaloutta paremmin esimerkiksi metsäisyyden ja maisema-arvojen säilymisen, mutta ei takaa esimerkiksi lahopuulajien menestymistä ilman tietoista jättöpuiden jättämistä. Jättöpuu Hakkuualueelle hakkuiden yhteydessä (yleensä pystyyn) jätetty puu. Synonyymi sanalle säästöpuu. Kangasmetsä Suomen tavallisin metsätyyppi, jonka maaperä on yleensä moreenia tai savea. Kuivempia kangasmetsiä luonnehtivät mänty ja puolukka, rehevämpiä kuusi ja mustikka. Kangasmetsiä rehevämpiä ovat lehdot ja (yleensä) karumpia eri suotyypit. Kangasmetsät, lehdot ja suot jaetaan useisiin alatyyppeihin. 50

Lahopuu Erilainen ja eriasteisesti lahonnut lahopuu on elinehto arvioiden mukaan jopa 5 000 metsälajille Suomessa. Lahopuuta käytetään usein synonyyminä kuolleelle puulle. Tämä sisältää esimerkiksi kelot, jotka eivät välttämättä ole lahonneita. Luonnon monimuotoisuus ks. Biodiversiteetti. tai Luonnontilaisen kaltainen metsä Luonnontilaisella metsällä tarkoitetaan metsää, johon ihmistoiminta ei ole vaikuttanut tällaisia metsiä on vain Pohjois-Suomessa. Luonnontilaisen kaltaisessa metsässä on useita luonnontilaisen kaltaisen metsän piirteitä, mutta ihmistoiminnan vaikutus on joko suoraan tai välillisesti näkyvissä; esimerkiksi lahopuumäärä saattaa olla vähäisempi kuin täysin koskemattomilla alueilla. Täysin luonnontilainen tai luonnontilaisen kaltainen metsä voivat olla luonnonsuojelullisesti yhtä arvokkaita. Luonnontilainen Luonnontilaistuva hoitometsä Syystä tai toisesta metsätalouden ulkopuolelle jäänyt talousmetsä, johon on alkanut muodostua lahopuuta. Järeitä tai pitkään lahonneita puita niissä ei yleensä ole läheskään yhtä runsaasti kuin luonnonmetsissä. Luonnontilaistuva metsä voi olla merkittävä monille vanhojen metsien lajeille, joskaan kaikkein vaativimmat ja uhanalaisimmat eivät niissä yleensä selviydykään. Lähde nielu dynamiikka Tilanne, jossa suuri tai elinympäristönä erityisen hyvä alue (lähde) ylläpitää jonkin lajin vakaata kantaa. Lähdealue tuottaa enemmän yksilöitä kuin sillä pystyy elämään. Osa yksilöistä siirtyy pienemmille tai huonommille elinympäristölaikuille, jotka eivät yksinään pystyisi elättämään lajia kuin lyhytaikaisesti (nielut). Tyypillinen esimerkki on lähteenä toimiva suuri luonnontilainen metsäalue, jota ympäröivät nieluina toimivat avainbiotooppilaikut. Avainbiotooppien lajistoa seuraamalla voi syntyä virheellinen vaikutelma lajin menestymisen edellytyksistä. Metso ohjelma Etelä-Suomen valtiollinen metsiensuojeluohjelma, joka perustuu omistajan vapaaehtoiseen suojelualoitteeseen. Metsämanner Mahdollisimman yhtenäinen, mieluiten yli 50 neliökilometrin laajuinen metsävaltainen alue, joka pyritään säilyttämään pirstovan maankäytön ulkopuolella ensisijaisesti kaavoituksen keinoin. Metsämantereet tarjoavat elinmahdollisuuksia mm. suurpedoille ja kanalinnuille. Lisäksi niihin on usein perusteltua keskittää myös varsinaisia metsiensuojelutoimia. 51

Metsäsertifiointi Vapaaehtoinen järjestelmä, jossa omistaja sitoutuu noudattamaan tiettyjä ekologisia ja sosiaalisia vaatimuksia harjoittaessaan metsätaloutta. Vastineeksi hän saa sertifikaatin eli todistuksen metsänhoidon tasosta. Sertifiointijärjestelmiä on useita. Reunavaikutus Ympäröivän alueen ympäristötekijöiden ja eliöstön vaikutus metsäluontoon metsän reunassa. Reunavaikutus on lisääntynyt voimakkaasti metsäalueiden pirstoutuessa hakkuiden, metsäteiden, voimajohtojen ja muun ihmistoiminnan seurauksena. Reunavaikutus on haitallinen osalle metsälajeista. Reunavyöhyke sallii esimerkiksi eräiden petoeläinten tunkeutua alueille, joista ne muuten puuttuisivat. Reunavyöhyke muuttaa myös metsän pienilmastoa jopa 1 00 metrin säteellä. Sertifiointi ks. Metsäsertifiointi Talousmetsä Metsämaata, joka on varattu metsätalouden harjoittamiseen eikä suojeluun tai virkistyskäyttöön. Yli 95 prosenttia Lapin etelänpuoleisista metsistä on talousmetsiä. Uhanalainen laji Eliölaji, joka lyhyellä tai pidemmällä ajanjaksolla on vaarassa hävitä Suomesta. Uhanalaiset lajit jaetaan luokkiin sen perusteella, miten nopeasti niiden arvioidaan häviävän, jos korjaavia toimenpiteitä ei tehdä. Vanha metsä Metsä, jonka keski-ikä on selvästi yli normaalin talousmetsän uudistushakkuuiän. Kuusella ja männyllä uudistushakkuuikä on noin 1 00 vuotta, koivulla 70. Myös kutsumanimi luonnontilaiselle tai sen kaltaiselle metsälle, mutta vanha metsä voi olla mitä tahansa täysin luonnontilaisen ja tavanomaisen talousmetsän väliltä. Virkistysmetsä Maakunta-, yleis- ja asemaakaavoissa virkistys- ja retkeilykäyttöön kaavamerkinnöillä VR, VL tai V varattuja virkistysmetsiä. Alueiden maankäyttöä ohjataan kaavamääräyksien avulla. Useimmilla alueilla harjoitetaan eriasteista metsänkäsittelyä 52

INNOFOR FINLAND OY Myllystenpohjantie 1 36200 Kangasala p. 03-377 4759 toimisto@innofor.fi www.innofor.fi