LIIKUNTAHARJOITUKSEN JOHTAMI- NEN JA TAIDON OPETTAMINEN

LIIKUNTAHARJOITUKSEN JOHTAMI- NEN JA TAIDON OPETTAMINEN

Puolustusvoimien Koulutuksen Kehittämiskeskus ISBN 951-25-1038-3 PUMA 6920-448-7208 Ykkös-Offset Oy Vaasa 1999

Sisällysluettelo 1. YLEISTÄ... 5 2. LIIKUNTAHARJOITUSTEN JOHTAMISEN PERUSTEET... 6 2.1 Opetus ja oppiminen... 6 2.2 Liikuntakoulutus kasvatuksen välineenä... 8 2.3 Liikunnan motivointi... 8 2.4 Harjoituksen arviointi ja palaute... 13 2.5 Motoristen taitojen opettaminen... 15 2.6 Liikuntaharjoituksen suunnittelu ja järjestelyt... 19 2.7 Harjoituksen rakenne... 23 2.8 Liikuntaharjoituksen johtamiskeinoja... 31 2.9 Harjoitusryhmät... 33 2.10 Liikuntahygienia... 34 2.11 Liikuntakoulutussanastoa... 36 Liikesanastoa... 39 3. AAMUREIPPAILU/JUMPPA... 41 4. OHEISKOULUTUKSEEN SOPIVIA LIIKUNTAHARJOITTEITA... 42 5. LIIKUNTAPAIKAT, VÄLINEET JA VARUSTUS... 42 LÄHTEET:... 46

4 5. LIIKUNTAPAIKAT, VÄLINEET JA VARUSTUS... 42 LÄHTEET:... 46

5 LIIKUNTAHARJOITUKSEN JOHTAMINEN JA TAIDON OPETTAMINEN 1. YLEISTÄ Puolustusvoimien liikuntakoulutus on tietojen ja taitojen opettamista, asennekasvatusta sekä fyysisen suorituskyvyn edistämistä ja ylläpitoa. Liikuntakoulutus osa fyysistä koulutusta. Fyysisen koulutuksen päämäärä Varusmiesten fyysisen koulutuksen päämääränä on kouluttaa taistelu-, marssi-, liikunta- ja muulla fyysisesti harjaantuvalla koulutuksella sijoituskelpoisia sotilaita sodan ajan joukkoihin. Varusmiesten fyysinen kunto on saatava sellaiselle tasolle, että he kykenevät joukkonsa mukana reserviin siirtyessä täyttämään menestyksellisesti puolustushaaran, aselajin ja koulutushaaran mukaiset taistelutehtävät vähintään kahden viikon ajan jatkuvassa taistelukosketuksessa ja käyttämään kaikki voimavaransa yhtämittaisesti 3-4 vuorokauden kestävään vaativaan ratkaisutaisteluun. Liikuntakoulutuksen päämäärä Varusmiesten fyysisen koulutuksen päämääränä on kouluttaa taistelu-, marssi-, liikunta- ja muulla fyysisesti harjaantuvalla koulutuksella sijoituskelpoisia sotilaita sodan ajan joukkoihin. Varusmiesten fyysinen kunto on saatava sellaiselle tasolle, että he kykenevät joukkonsa mukana reserviin siirtyessä täyttämään menestyksellisesti puolustushaaransa, aselajinsa ja koulutushaaransa mukaiset taistelutehtävät vähintään kahden viikon ajan jatkuvassa taistelukosketuksessa ja käyttämään kaikki voimavaransa yhtämittaisesti 3-4 vuorokauden kestävään vaativaan ratkaisutaisteluun. Kouluttaja Sinä olet hyvän taistelijan sekä kunnostaan huolta pitävän sotilaan malli varusmiehille ja reserviläisille. Saavutat omalla esimerkilläsi parhaiten joukkosi luottamuksen sekä arvostuksen. Sinulta vaaditaan laaja-alaista ja monipuolista näkemystä fyysisestä koulutuksesta sekä liikunnasta. Sinulla on mahdollisuus kehittää varusmiesten liikunnallisia valmiuksia reservissä tapahtuvaan liikkumiseen. Liikuntaharjoitukset edistävät sotilaan selviytymistä taistelukentällä ja mahdollistavat taistelutehtävän täyttämisen. Sotilaalta vaaditaan taistelukentällä monipuolista fyysistä suorituskykyä ja erilaisia motorisia taitoja aselajista ja tehtävästä riippuen. Liikuntakoulutuksen avulla luodaan koulutuskelpoisuutta, joka on edellytyksenä muulle koulutukselle, ylläpidetään palveluskelpoisuutta ja säädellään viikon fyysistä kokonaiskuormitusta. Koulutettavien liikunnalliset valmiudet ja fyysinen suorituskyky vaihtelevat runsaasti heidän aiempien liikuntatottumustensa ja ruumiinrakenteensa takia.

6 Valmistaudu liikuntaharjoituksiin huolellisesti. Sinä olet koulutettaviesi fyysisen suorituskyvyn luoja, kehittäjä sekä liikunnan opettaja. Liikuntaharjoituksissa annetaan mahdollisuus tutustua varusmiesten liikuntakoulutusohjelmassa oleviin eri lajeihin. Niissä kannustetaan koulutettavia harrastamaan kullekin luonteenomaisinta lajia sekä annetaan heille riittävät valmiudet eri lajien perustaidoista. Monipuolisella palvelusliikunnalla rakennetaan perusta vapaa-ajan ja reservin ajan liikuntaan. Varusmiehiä on myös hyvä kannustaa osallistumaan varuskunnan vapaa-ajan liikuntakerhojen (VLK) harrastuksiin. Kuva Hollantilainen palloilukuntopiiri 2. LIIKUNTAHARJOITUSTEN JOHTAMISEN PERUSTEET 2.1 Opetus ja oppiminen Koulutusta annetaan siksi, että koulutettavat oppisivat. Oppiminen on sitä, että oppijan tiedoissa ja taidoissa sekä havaitsemis- ja ajatustavoissa tapahtuu suhteellisen pysyviä muutoksia haluttuun entistä kehittyneempään suuntaan. Harjaantuminen on usein oppimisen tärkein osa. Oppiminen on jatkuvaa, päättymätöntä ja elinikäistä. Opetus on liikuntaharjoituksen oleellinen osa. Fyysinen kunto kehittyy oikein johdetun ja aktiivisen opetuksen seurauksena lähes huomaamatta. Taitokeskeistä koulutus on parempi menetelmä kuin kuntokeskeinen harjoittelu. Pääesikunnan koulutusosaston pysyväisasiakirja Varusmiesten fyysinen koulutus 1998 määrittää kullekin koulutuskaudelle liikuntakoulutuksen tiedolliset, taidolliset ja kuntotavoitteet harjoitusaiheineen sekä tuntimäärineen.

Kouluttaja, koulutustapa ja käytetyt harjoitteet vaikuttavat oppimistulokseen. Oppimisen tärkeimmät edellytykset ovat yksilöllinen ohjaus sekä vapautunut, myönteinen ja kehittymiseen tähtäävä koulutusilmapiiri. Oppimisilmapiiri on tärkeä ympäristötekijä. Sitä luodaan tukemalla myönteisiä kokemuksia ja vuorovaikutussuhteita. Hyvän oppimisilmapiirin perusteita ovat koulutettavien tunteminen yksilöinä, jonka vastakohtana on koulutettavien käsitteleminen massana tasapuolinen, asiallinen, arvostava ja tukea antava suhtautuminen koulutettaviin omatoimisuutta ja itsetunnon vahvistumista tukevien tehtävien ja palautteen antaminen sekä -kouluttajan harjoittama omien tietojensa, taitojensa, asenteidensa ja arvostuksensa jatkuva arviointi ja kehittäminen. Myönteinen koulutusilmapiiri vaikuttaa koulutettavien liikunta-asenteisiin. Ilmapiiri ei saa olla rankaiseva, painostava tai liian muodollinen, sillin oppijat eivät opi tehokkaasti. Perustaitojen oppiminen ja onnistumisen elämykset saattavat herättää varusmiehissä pysyvän liikuntakipinän. Pysyvien liikuntatottumusten luominen on liikuntakoulutuksen keskeinen tavoite. Myönteisillä kokemuksilla on tässä tärkeä asema. Merkittäviä vaikuttajia on onnistumisen kokemuksista saatu liikunnan ilo. Myönteisillä kokemuksilla on tässä tärkeä asema. Liikuntasuoritus purkaa muun muassa fyysistä ja henkistä latautumaa, antaa sosiaalisia kontakteja ja johtaa väsymiseen, mutta myös fyysistä suorituskykyä kohottavaan, miellyttävältä tuntuvaan palautumiseen ja rentoutumiseen. Liikuntakoulutuksen tärkeä tiedollinen tavoite on oppia seuraamaan oman kunnon ja toimintakyvyn tasoa sekä tunnistamaan keinot, joilla niihin voi vaikuttaa. 7 JOKAISEN HARJOITUKSEN TÄRKEIN TAVOITE ON, ETTÄ KOULUTETTAVAT KOKEVAT LIIKKUMISEN ILOA OPPIMISEN ELÄMYKSIÄ ONNISTUMISIA * ITSETUNTO VAHVISTUU * TAITO KEHITTYY * PALVELUMOTIVAATIO LISÄÄNTYY

8 2.2 Liikuntakoulutus kasvatuksen välineenä Liikuntakoulutuksella edistetään koulutettavien terveitä elintapoja, palvelusmotivaatiota sekä sosiaalista sopeutumista. Hyvin toteutetulla liikuntakoulutuksella on useita mahdollisuuksia tyydyttää koulutettavien tarpeita ja vahvistaa heidän yleistä palvelusmotivaatiota koko varusmiespalveluajan. Liikuntakoulutuksen avulla luodaan myös edellytyksiä muulle koulutukselle. Liikuntakoulutus on sekä kasvatusta liikunnan avulla että kasvatusta liikuntaan. Liikunta on siten erinomainen kasvatuksen väline. Varusmiesten liikuntakasvatuksen tulee olla sopusoinnussa puolustusvoimien muun kasvatuksen ja koulutuksen kanssa. Liikuntakoulutus tukee ja täydentää muuta kasvatus- sekä koulutustyötä. 2.3 Liikunnan motivointi Motivoinnilla tarkoitetaan yleensä toimenpiteitä, joilla pyritään pitkäaikaisien ja tavoitteeseen suuntautuvien vaikuttimien, syiden ja perusteiden, motivaation, synnyttämiseen sekä vahvistamiseen. Motivoinnissa ja motivaation syntymisessä ovat asetettujen tavoitteiden realistisuus, selkeys sekä tavoitteisiin pääsemiseksi vaadittavan työmäärän ja panostuksen tarkka tiedostaminen keskeisessä asemassa. Suoritusmotivaatio on keskeisin liikuntaa käynnistävä voima. Sen perustana on halu hyviin suorituksiin sekä halu tavoitteen saavuttamiseen ja onnistumiseen. Yksilöllä esiintyy myös suoritusmotivaatiolle läheisiä pätemisen ja kunnianhimon tarpeita. Myös hyvä joukkuehenki lisää luontevasti koulutettavien suoritusmotivaatiota. Motivaation lisääntyessä suoritus paranee, joskin silläkin on tietysti rajansa. Sisäiset ja ulkoiset motiivit Motiiveilla tarkoitetaan vaikuttimia, jotka panevat toiminnan liikkeelle. Ihmisessä itsessään syntyviä, luonnollisia, tarpeita kutsutaan sisäisiksi motiiveiksi. Niiden syntymisessä ja vahvistamisessa ovat tärkeimpiä osatekijöitä sellaiset välittömät myönteiset kokemukset, joita on saatu aikaisemmissa harjoituksissa tai tehtävissä. Ulkoiset, keinotekoiset motiivit, esimerkiksi tunnustus, palkkiot, kiitos ja moite ovat toisten asettamia yllykkeitä. Niillä on oma tärkeä merkityksensä sisäisten motiivien vahvistamisessa.

9 Ulkoisista motiiveista sisäisiin. Ylläolevassa kuvassa on esitetty tavallisimpia ulkoisten motiivien aihealueita. Motivointikeinoja Kouluttajan tulee kaikin tavoin auttaa koulutettaviaan tavoitteiden saavuttamisessa. Hän käyttää tällöin useita erilaisia menettelytapoja ja motivointikeinoja, jotta koulutettavat olisivat mahdollisimman aktiivisia ja haluaisivat osallistua innokkaasti ohjelman mukaiseen koulutukseen. Kun halutaan saada aikaan pysyvämpää yllykettä, on tehokkaampaa käyttää hyväksi niin sanoittuja sisäisiä motiiveja, jotka liittyvät suoranaisesti itse suorituksiin. Sellaisia ovat: yksilöllinen kunnianhimo, halu oppia uusia asioita, halu kehittyä ihmisenä, halu mitata omia fyysisiä ja henkisiä rajoja, halu ylittää itsensä, halu taistella ryhmän puolesta ja tarve liikkumiseen. Pitkällä tähtäimellä kouluttajan on hyvä myös korostaa liikunnan merkitystä terveyden, hyvinvoinnin ja työkyvyn edistäjänä. Mikäli sisäinen motivaatio ei saa koulutettavissa aikaan haluttua innostusta, kouluttajan on käytettävä ulkoisia motivointikeinoja. Hänen tulee tällöin havaita, milloin jokin erityinen keino lisää liikunta-aktiivisuutta. Yleisimpiä liikuntakoulutuksessa käytettyjä motivointikeinoja ovat yksilöllinen rakentava ohjaus ja palaute, tunnustus, kiitos, palkitseminen sekä kilpailuttaminen. Kouluttajien on kuitenkin hyvä muistaa, että iloinen, viihtyisä ja turvallinen koulutusilmapiiri on itsessään parhain motivointikeino.

10 Palkitseminen ja tunnustuksen antaminen Palkitsemisen tarkoituksena on synnyttää onnistumisen elämyksiä ja myönteisiä kokemuksia. Tehokkain tapa on opettaa koulutettavat havainnoimaan omaa toimintaansa ja suorituksiaan niin, että he kykenevät itse saamaan niistä palautetta ja oppivat prosessoimaan sitä. Näin he pystyvät itsekin keräämään palkkioita, eivätkä aina tarvitse ulkopuolista kannustajaa tai tukijaa. Erilaisilla palkitsemismenetelmillä ja tunnustuksen antamisella kouluttajalla on mahdollisuus vaikuttaa koulutettaviensa ulkoiseen suoritusmotivaatioon. Liikuntaan myönteisesti suhtautuvan kouluttajan on helppo antaa koulutettavilleen kiitosta sekä kannustaa heitä parempiin suorituksiin. Pienetkin palkinnot, vaikkapa urheilumerkit, sotilaskodin kahviliput ja julkinen tunnustus vaikuttavat positiivisesti koulutettavien palvelusmotivaatioon. Kouluttajan on hyvä antaa palkinto koulutettaville muun joukon läsnäollessa. PALKITSEMISIA VOIVAT OLLA MUUN MUASSA: * kouluttajan antama kiitos: Hyvin menee Noin Erinomaista * hyväksyvät ilmeet tai eleet (hymy, silmänisku, olalle taputus, jne) * koulutettava otetaan näyttämään suoritus * materiaalipalkinto * kuntoisuuslomat * urheilumerkit Rangaistus Moite Kiitos Liikunnan käyttäminen rangaistuskeinona on ehdottomasti kielletty. Mikäli liikuntaharjoituksen aikana on käytettävä rangaistusta, tehokkain tapa on estää rikkomuksen tehnyttä osallistumasta harjoituksen sellaiseen vaiheeseen, joka olisi hänestä hauskaa. Pelissä hänestä voi esimerkiksi tehdä linjatuomarin. Myös moite on huono palautekeino. Jos moitetta on pakko antaa, se tapahtuu aina kahden kesken. Epäonnistuminen on jo sinänsä rangaistus. Myös huomiotta jättämistä voidaan joskus pitää rankaisuna.

Eri tutkimuksissa on todettu, että kiitos on moitetta selvästi tehokkaampi motivointikeino. Mutta moitekin on parempi motivointikeino kuin huomiotta jättäminen. Kiitoksen ja moitteen vaikutukset ovat kuitenkin yleensä lyhytaikaisia. Jos kouluttaja on aina kaikkeen tyytyväinen, koulutettavat eivät halua tehdä parastaan. Jos hän taas moittii heitä liikaa, koulutettavat lannistuvat helposti. Kiitos ja onnistumisen elämykset lisäävät oppimisen alkuvaiheessa merkittävästi liikuntamotivaatiota. 11 ILOINEN, VIIHTYISÄ JA TURVALLINEN LIIKUNTAILMAPIIRI ON MITÄ PARHAIN MOTIVOINTIKEINO Kilpailut motivointikeinona Kilpailut ja itsensä kanssa kilpaileminen ovat merkittävä motivointikeino ja tehokas opetusmenetelmä. Kilpailuja voidaan käyttää silloin, kun ne tekevät harjoituksista hauskempia ja monipuolisempia, ja kun ne lisäävät oppilaiden mielenkiintoa. Kilpailujen vaikutus riippuu siitä, mihin niillä pyritään. Niiden tavoitteena voi olla esimerkiksi joukon tai sen osan suorituskyvyn mittaaminen, joukkuehengen ja mielialan nostaminen, kuormituksen lisääminen, taidon tai pelin opettaminen, tuloksen parantaminen, vastustajan voittaminen tai kunnon testaaminen. Joukkuekilpailut kehittävät tiimityöskentelytaitoja. Ne ovat suositeltavia, koska yksilö suuntaa niissä ponnistelunsa yleensä koko joukkueen yhteiseksi parhaaksi. Joukkuekilpailut parantavat myös joukon yhteenkuuluvaisuuden tunnetta. Myös yksilön suoritusmotivaatio säilyy joukkueurheilussa korkeana.

12 Joukkuevalinnat tehdään siten, että epämielyttävää arvostelutilannetta ei syntyisi. Valinnat voidaan tehdä niin, että kouluttaja jo ennalta nimeää joukkueet. Toinen vaihtoehto on tehdä valinta anonyymisesti jakamalla joukko kahtia. Huutojaossa on suositeltavaa, että kaksi koulutettavaa saa ensin valita joukkueeseensa 2-4 miestä ja loput jaetaan käyttäen jakoa kahteen. Kilpailujen etuja ja haittoja Edut Kilpaileminen kehittää paineenalaista toimintakykyä, nopeaa tilannearviointia, päätöksen tekoa, vastuullisuutta ja yhteistoimintaa sekä itsensä tuntemista. Kilpaileminen kehittää myös sinnikkyyttä ja peräänantamattomuutta eli ominaisuuksia, joita tarvitaan myöhemmässä elämänvaiheessa. Koulutettavat oppivat kilpailuissa myös ymmärtämään, että tappionkaan jälkeen ei pidä antautua, vaan on yritettävä sinnikkäästi uudelleen. Oikein järjestetty kilpailu kehittää aloitekykyä, itsehillintää ja pitkäjänteisyyttä. Pelit ja useimmat liikuntaleikit perustuvat kilpailuun. Kilpailuilla on myös myönteinen vaikutus sotilaan keskeisiin ominaisuuksiin, kuten kivunsietokykyyn, uupumisen vastustamiseen ja suorituksen maksimointikykyyn. Kilpailuja ja leikkimielisiä kisailuja tulee järjestää myös siten, että menestymisen ratkaisee edistyminen, nokkeluus tai sattuma. Palkittavat voidaan myös arpoa osallistujien tai niiden kesken, jotka ovat saavuttaneet ennalta määrätyn tulosrajan tai ovat edistyneet eniten opetuksessa. Koulutettava, joka ei pysty tyydyttämään pätemisen tarvettaan muussa koulutuksessa, saattaa tehdä sen kilpailemisessa. Kilpailujen avulla voidaan testata myös henkilökohtaisia rajoja ja kykyjä. Kilpailemisella voidaan lisäksi kompensoida elämän muiden osa-alueiden heikkouksia. Haitat Liiallinen kilpailuttaminen aiheuttaa koulutettavissa turhatumista ja ylilatautumista. Hermostuneelle, heikolle ja herkkätunteiselle koulutettavalle se voi olla haitallista ja muodostua negatiiviseksi vahvistajaksi. Liikuntakoulutus voi tällöin muuttua hänelle vastenmieliseksi. Koulutustulokset saattavat silloin huonontua, taidon oppinen hidastuu ja fyysinen suorituskyky jopa laskee. Näin tapahtuu etenkin silloin, kun koulutettava on vasta oppinut uuden taidon, jota sitten heti kilpailussa mitataan. Kouluttajan on oltava selvillä liiallisen kilpailemisen huonoista puolista. Kouluttajan on myös tiedostettava, että taitamattomasti ja huonosti ohjatulla kilpailuilla on yleensä negatiivisia vaikutuksia. Voiton tavoittelun ja yhteistyön sijasta saattaa esiintyä vastuuttomuutta ja tietoista sääntöjen rikkomista.

13 KOULUTTAJA LUO KANNUSTAVA ILMAPIIRI Ole itse esimerkkinä ja innostunut koulutuksesta, niin koulutettavatkin innostuvat. Ota koulutettavat huomioon yksilöllisesti. Kiinnitä riittävästi huomiota jokaiseen koulutettavaan. LIIKUNTATUNNEISTA PÄÄOSAN TULEE OLLA MONIPUOLISIA TAITOHARJOITUKSIA KILPAILUJEN JA MITTAUSTEN AVULLA ARVIOIDAAN VAIN SAAVUTETUT KOULUTUSTULOKSET Toimi niin, että heikompikin voi kokea itsensä hyväksytyksi. Osoita koulutettavillesi, että he ovat sinulle tärkeitä yksilöinä. Kannusta, älä lannista. Älä tyydy vain virheiden korjaamiseen, vaan ohjaa koulutettavia oikeaan. Salli virheet ja epäonnistumiset. Jokaisen suorituksista löytyy aina myös hyviä puolia. Kerro ne myös koulutettavillesi. Kannusta koulutettavia aina yrittämään parhaansa. Vahvista myönteistä käyttäytymistä kiitoksella ja kannustuksella. Ylläpidä tarkoituksen mukaista kuria ja järjestystä. Ole johdonmukainen ja puolueeton. Sääntöjen noudattaminen ja seuraaminen vaatii sinulta samanaikaisesti ystävällistä jämäkkyyttä sekä ymmärtämistä. Tee pelisäännöt koulutettaville ajoissa riittävän selviksi. Ilmaise selvästi mitä haluat ja odotat heiltä. Opeta vastuuntuntoa kovan kurin sijasta. Oikein markkinoituna kilpailut ja kisailut kiinnostavat. Sijoita liikuntaharjoituksiin pieniä leikkimielisiä kilpailuja. Varo kuitenkin asettamasta koulutettavia kilpailujen avulla jatkuvasti paremmuusjärjestykseen. Heikommille siitä muodostuu pian motivaation tappava huonommuusjärjestys. 2.4 Harjoituksen arviointi ja palaute Arviointi on oppimisen ja sen lopputuloksen sekä koulutusjärjestelyjen tarkastelua suhteessa päämäärään ja tavoitteisiin. Arvioinnin tehtävänä on hankkia tietoa tavoitteiden suunnassa etenevästä osaamisen kehittymisestä; osaamisen kehittämiseen tarkoitetuista järjestelyistä kuten välineistä, materiaalista, ympäristöstä, menetelmistä, toimintatavoista ja ajasta niiden kehittämiseksi; sekä voimavarojen optimaalisesta käytöstä. Liikuntaharjoituksessa arviointia voidaan tehdä ennen harjoitusta, harjoituksen aikana ja sen jälkeen. Ennen harjoitusta tapahtuvalla arvioinnilla pyritään selvittämään koulutuksen oikea lähtökohta ja -taso. Tällöin todetaan muun muassa, onko koulutettavilla koulutuksen tavoitteiden saavuttamiseksi välttämättömät taidot ja fyysinen suorituskyky, esimerkiksi uima- tai hiihtotaito.

14 Koulutuksen sisältö ja taso suunnitellaan koulutusvalmiuksista saatujen tietojen perusteella. Opetusta ja koulutusta eriytetään etenkin silloin, kun koulutettavien kunto- ja taitoerot ovat suuria. Liikuntaharjoituksissa onkin aina etsittävä yksilöllisen kunnon ja yksilöllisten taitojen kehittämisen muotoja. Harjoituksen aikana tapahtuva arviointi kohdistetaan koulutustavoitteen niihin osiin, joka osoittavat koulutustapahtuman hallinnan. Suoritusta koskeva välitön ja täsmällinen palautetieto sekä arvostus, jota koulutettava saa kouluttajalta, muilta varusmiehiltä ja itseltään, edistävät aiheen omaksumista. Tehokkaan oppimisen edellytys on, että koulutettavat saavat tietoa omista suorituksistaan. Tieto voi käytännössä olla * SUORITUKSEN YLEISARVIOINTIA * HYVIEN KOHTIEN ESILLETUONTI TAI * VIRHEIDEN KORJAAMISTA Palautteella vahvistetaan koulutettavan ryhmän tai yksilön suoritusta sekä motivoidaan heidät seuraaviin suorituksiin. Palaute voidaan antaa joukon kuullen tai kahden kesken. Palautteen antamisen tulee olla luontevaa ja uskottavaa. Palautteen tulee ensisijaisesti olla rakentavaa ja yksilöllistä, ja se on annettava aina positiivisessä hengessä. Palaute voidaan antaa ilmein ja elein, mutta yleisimmin suullisesti. Harjoituksen aikana kouluttajan tuleekin antaa jokaiselle koulutettavalle yksilöllistä palautetta. Koulutettavien suorituksista pitäisi aina löytää jotain positiivista. Erityisesti keskitytään huonokuntoisten ja liikunnallisesti vähemmän lahjakkaiden koulutettavien suorituksiin. Harjoituksen jälkeisessä arvioinnissa selvitetään, miten asetetut tavoitteet on saavutettu. Tällöin annetaan palautetta koulutuksen edistymisestä ja saadaan palautetta koulutuksen onnistumisesta. Kouluttajalle harjoituksen jälkeinen itsearviointi kertoo, miten hän on koulutuksessaan onnistunut ja miten hänen tulee kehittää opetustaan. Kouluttaja käyttää arvioinnissa ja palautteen annossa sekä sen saamisessa omaa havainnointiaan ja koulutettavien kanssa käytyä palautekeskustelua. Hän voi myös pyytää koulutettavilta kirjallisen palautteen harjoituksestaan erillisellä lomakkeella.

15 HARJOITUKSEN ARVIOINTILOMAKE Huono (-) 1 2 3 4 5 Hyvä(+ ) - harjoitus oli - opin uutta - fyysinen rasitus mielenkiintoinen - olin motivoitunut koulutukseen - harjoitusjärjestelyt - ymmärsinkö harjoituksen tavoitteet Lomakkeella koottu tieto palvelee kouluttajaa, kun hän suunnittelee ja kehittää tulevia liikuntaharjoituksia. Palautetta annettaessa on huomattava, että kritiikkiä tulisi käyttää palautteena vasta sitten, kun koulutettava hallitsee suorituksen. Silloin koulutettava kykenee myönteisessä koulutustilanteessa ymmärtämään kritiikin tärkeyden ja oppii antamaan sille arvoa. Moite saattaa väärin käytettynä heikentää koulutettavien liikunta-asenteita ja vähentää liikunta-aktiivisuutta. 2.5 Motoristen taitojen opettaminen Taito tarkoittaa kykyä omaksua erilaisia liikemalleja liikevarastoksi, käyttää opittuja liikemalleja uusien liikkeiden oppimiseen, kehittää ihanteellinen suoritustekniikka sekä soveltaa opittua suoritustekniikkaa muuttumattomissa, muuttuvissa ja poikkeuksellisissa olosuhteissa sekä tilanteissa. Motorisia taitoja tarvitaan myös taistelukentän vaativissa olosuhteissa. Taidon oppimisen edellytyksiä Taito tarkoittaa kykyä omaksua erilaisia liikemalleja liikevarastoksi, käyttää opittuja liikemalleja uusien liikkeiden oppimiseen, kehittää ihanteellista suoritustekniikka sekä soveltaa opittua suoritustekniikkaa muuttumattomissa, muuttuvissa ja poikkeuksellisissa olosuhteissa sekä tilanteissa. Taistelijan taidot ovat ensisijassa motorisia taitoja, joita hän tarvitsee selvitäkseen taistelukentällä ja täyttääkseen siellä hänelle uskotut taistelutehtävät. Taidon oppimisen edellytyksiä Motoristen taitojen oppiminen vaatii suorituksesta riippuen riittävän määrän voimaa, nopeutta ja kestävyyttä. Oppimiselle on luonnollisesti eduksi, jos koulutettavien perusvalmiudet ovat jo nuoruudessa kehittyneet oikein ja hyvälle tasolle. Varusmiesten motoristen taitojen oppimisedellytykset ovat yleensä riittävät niiden perusliikuntamuotojen taitojen oppimiseen ja kehittämiseen, jotka sisältyvät puolustusvoimien liikuntakoulutusohjelmaan.

16 Uusia suorituksia opetettaessa on tärkeää, että koulutettavat ymmärtävät niiden merkityksen sotilaan suorituskyvylle taistelukentällä. Taidon opettamisesta Liikunnan koulutuksessa on oleellista: mallisuorituksen näyttäminen, koulutuksen jakaminen vaiheisiin, riittävät toistokerrat, suoritusvirheiden systemaattinen korjaaminen sekä koulutettavien opettaminen ajattelemaan. MOTORISTEN TAITOJEN OPPIMISESSA VOIDAAN EROTTAA KOLME VAIHETTA 1. Hahmotusvaihe (karkeamotorinen vaihe) 2. Jäsentymisvaihe (hienomotorinen vaihe) 3. Vakiintumisvasihe Hahmottumis- eli sisäisen mallin luomisvaiheessa muodostetaan aivoissa uudesta liikkeestä muistikuva. Tästä syystä kouluttajan näyttämä mallisuoritus on tärkeä. Siinä on koulutettavan omien aistien kautta saatu palaute tärkeässä asemassa. Kouluttajan yleinen motivointi ja kannustus on tärkeää samoin kuin suorituksen keskeisten tekijöiden korostaminen. Näin madalletaan mahdollista pelkoa tai epävarmuutta, joka hidastaa tai jopa estää uuden oppimista. Kokonaissuorituksen jäsentymisvaiheessa mielikuva oikeasta suorituksesta tarkentuu. Oikeita suorituksia on yhä enemmän. Koulutettava tarvitsee henkilökohtaista korjaavaa ja vahvistavaa palautetta sekä ohjausta. Vakiintumisvaiheessa liikkeet ja suoritukset tulevat rutiininomaisiksi. Koulutettavan ei tarvitse miettiä teknisiä yksityiskohtia, vaan hän voi keskittyä taloudellisuuteen, tehokkuuteen tai taktisiin asioihin. Varusmiesikäiset voidaan yleensä jakaa motoristen taitojen hallinnan kannalta kolmeen ryhmään. Osalla on hallussaan oikea suoritustekniikka, tai he ainakin tiedostavat, miten hioa tekniikkaansa vielä paremmaksi.

Toinen osa on oppinut ja harjoitellut väärän suorituksen, jota on vaikea korjata purkamatta koko suoritusmallia. Valitettavasti joukosta löytyy myös se kolmas osa varusmiehiä, joilta eri lajien perustaidot puuttuvat kokonaan tai ne ovat ainakin hyvin puutteelliset. On huomattava, että väärin opittua suoritusta on vaikea korjata oikeaksi. Kouluttajan onkin harkittava riittävätkö käytetävissä olevat koulutustunnit väärään suoritustekniikan korjaamiseen. Pystytäänkö suoritus vielä purkamaan ja rakentamaan uudestaan? Vai onko virhe vain tyylillinen ja estääkö se ratkaisevasti kehittymisen lajissa tai sen harrastamisen? Oikean suorituksen oppiminen voi taas olla hyvinkin helppoa silloin, kun koulutettavan oppiminen alkaa aivan suorituksen perusteista. Väärien liikkeiden oppimista voidaan minimoida noudattamalla seuraavia yleisiä periaatteita: luo hyvä vireystila luo oikea mielikuva liikkeestä keskity suoritukseen suorita liike muiden tekijöiden häiritsemättä ja palauta suoritus mieleen suorituksen jälkeen. Rasittavasta harjoituksesta johtuva fyysinen ja henkinen väsymys häiritsevät oppimista ja lisäävät riskialttiutta taitoa vaativissa liikuntasuorituksissa. Tämän kaltaisilta riskitekijöiltä vältytään taitavalla viikko-ja päiväohjelman laadinnalla. Yksittäisessä koulutustapahtumassa tämä otetaan huomioon siten, että taitoa ja nopeutta vaativat harjoitukset sijoitetaan koulutustapahtuman alkuun, jolloin koulutettavien suoritusvalmius on parhaimmillaan. Suoritustekniikan korjaaminen Suoritusvirheiden korjaaminen kuuluu olennaisena osana motoristen taitojen opettamiseen ja oppimiseen. Virheellinen suoritustekniikka on korjattava mahdollisimman nopeasti, koska virheelliset suoritukset vakiintuvat ja niitä on myöhemmin vaikea korjata. Virheiden tekeminen ja erehtyminen on kuitenkin sallittava, sillä kaikki vireet eivät ole oppimistuloksen kannalta ratkaisevia. Koulutettavia on muistettava rohkaista myös virheellisen suorituksen jälkeen. Silloin heille annetaan tarvittaessa yksilöllisiä korjausohjeita, mutta myönteisessä hengessä. Kouluttaja ei koskaan saa suuttua, vihastua tai rangaista, mikäli koulutettava tekee virheitä uutta taitoa opetettaessa. Kaikki kouluttajat ovat hyviä löytämään virheitä, mutta vain hyvä kouluttaja osaa korjata en. 17

18 KOULUTTAJA KORJAA * myönteisesti * välittömästi suorituksen jälkeen asia kerrallaan *ydinkohtiin paneutuen Mitä paremmin kouluttaja hallitsee opettamansa asian, sitä helpommin hän näkee suorituksen kannalta oleellisimmat virheet ja pystyy ne korjaamaan. Suoritustekniikan virheet on motoristen taitojen opetuksessa edullista korjata seuraavassa järjestyksessä: vaarallisimmat virheet yleisimmät virheet suorituksen kannalta keskeisimmät virheet sekä yksilölliset virheet tai tyylivirheet. On kuitenkin muistettava, että harjoittelua ja suoritusten toistoja tulee olla runsaasti. Liiallinen virheiden korjaaminen voi johtaa katkonaiseen harjoitukseen, jolloin taidot eivät kehity eikä toivottuja koulutustuloksia saavuteta. Suoritusvirheisiin on kuitenkin empimättä puututtava erityisesti silloin, kun virhe oleellisesti vaikuttaa suorituksen tai voi johtaa loukkaantumiseen tai vaaratilanteeseen. Hyvän taistelu- ja suorituskyvyn saavuttaminen edellyttää, että kouluttaja ja koulutettavat arvioivat myös itse omaa suoritustaan, oppimistaan ja osaamistaan. Koulutettavat onkin opetettava myös itsearviointiin sekä toisten suoritusten seurantaan ja analysointiin. Itsearviointi on tärkeä osa johtajan, joukon ja sen jäsenten arviointia. Suoritusvirheistä ja niiden vaikutuksista tulee keskustella koulutettavien kanssa. Kouluttajan on lisäksi hyvä selvittää, mistä virhe kulloinkin johtuu. Syy voi olla sekä kouluttajassa että koulutettavassa. Kouluttajasta johtuvia syitä voivat olla: aiheen huono hallinta innostamaton koulutus liian vaikeiden tehtävien valinta virheellinen tai epätarkka näyttö sekä epäselvät ohjeet ja komennot.

19 Koulutettavien suoritusvirheet saattavat johtua: väsymyksestä tai sairaudesta masennuksesta tai haluttomuudesta pelkotiloista keskittymiskyvyn puutteesta puutteellisista valmiuksista tai perustaidoista ja rakenteellisista seikoista. Joissakin tilanteissa myös huonoilla olosuhteilla voi olla merkitystä suoritusvirheiden syntyyn. Suoritusvirheitä voidaan vähentää, kun otetaan huomioon seuraavia seikkoja: näyttö suoritetaan selkeästi ja havainnollisesti näytössä painotetaan vain ydinkohtia tarkistetaan suorituksen alkuasennot valitaan tehtävät koulutettavien tason mukaan ja opetetaan suoritus vaiheittain. Myös liian pitkä harjoitus, väsyminen tai kyllästyminen lisäävät virheiden syntymistä. Kouluttajan tulee liikkua harjoituksessa niin, että hän pystyy tarkkailemaan useita suorituksia. Samanaikainen suoritus ja tarkoituksenmukainen koulutusmuoto helpottavat virheiden näkemistä. Suoritusvirheet on korjattava myönteisessä hengessä: kokeilepas tehdä se näin, niin suoritus paranee varmasti. Tällöin myös lämmin huumori on aina paikallaan. Koulutettavia on rohkaistava ja kiitettävä, kun siihen on aihetta. Se lisää intoa ja luottamusta. Jos harjoituksessa on hyvä kouluttajan ja koulutettavan välinen suhde, ei virheiden korjaaminen aiheuta masennusta. Suorituksen korjaaminen koetaan osaksi koulutusta. 2.6 Liikuntaharjoituksen suunnittelu ja järjestelyt Kasvatus- ja koulutustulokset riippuvat suurelta osin koulutuksen sujuvuudesta ja niukan ajan tarkoituksenmukaisesta käytöstä. Koulutuksen suunnitteluun on siksi paneuduttava perusteellisesti. Hyvällä suunnittelulla vaikutetaan myös muun muassa liikuntavammojen ennaltaehkäisyyn. Kun liikuntaharjoituksia sijoitetaan viikko- ja päiväpalvelusohjelmaan, otetaan huomioon se, miten ne tukevat ase-, ampuma- ja taisteluampumakoulutuksen sekä taistelukoulutuksen kulloinkin käynnissä olevaa vaihetta. Liikuntaharjoitukset eivät saa olla niistä irrallaan, vaan niiden on tuettava joukon nousujohteista koulutusta. Viikko- ja päiväpalvelusohjelmia laadittaessa onkin itse asiassa ensin katsottava, millaista liikuntaharjoitusta joukon kouluttamisen kulloinenkin vaihe vaatii. Sen jälkeen voidaan vasta miettiä, minkälainen liikuntaharjoitus juuri nyt parhaiten joukon koulutusta edistää.

20 Kun liikuntaharjoituksista tämän jälkeen laaditaan yksityiskohtaisia suunnitelmia, otetaan huomioon muun muassa seuraavia asioita: harjoituksen aihe ja tavoite harjoitusosaston suuruus harjoituksen rakenne koulutettavien kunto- ja taitotaso harjoituspäivän muiden harjoitusten rasittavuusaste ruokailun ajankohta paikalliset olosuhteet ja vuoden aika käytettävissä olevat harjoitustilat ja välineet harjoitusosaston varustus turvallisuusnäkökohdat peseytymismahdollisuudet ja huolto: neste, ravinto, lääkintä sekä harjoituksesta palautuminen ja sen toteutus. Eri koulutuskausina pidettävien liikuntaharjoitusten tavoitteiden ja aiheiden perusteet on ohjeistettu Pääesikunnan koulutusosaston fyysisestä koulutuksesta ja liikuntakasvatuksesta antamissa ohjeissa. Kouluttajan valmiudet johtaa onnistuneita fyysisen koulutuksen harjoituksia paranevat merkittävästi, jos hän sisäistää oikein nämä aiheet ja tavoitteet. Harjoitusosaston koko ja harjoitusaihe vaikuttavat käytettävän harjoitusmuodon tai -muotojen valintaan. Koulutettava joukko on usein niin suuri, että se on jaettava useisiin koulutusryhmiin. Suuri harjoitusosasto on edullista jakaa 4-5 eri koulutusryhmään siten, että yhden osaston kooksi tulee enintään 10-15 koulutettavaa. Yhteen harjoituskertaan varataan koulutusaikaa vähintään kaksi tuntia. Sen aikana tulee mahdollisuuksien mukaan hyödyntää joukko-osaston kaikki liikuntapaikat. Vaihdot suoritettaan sovitun aikataulun mukaisesti. On huomattava, että eri koulutusrastit voidaan suorittaa myös eri harjoituskerroilla esimerkiksi yhden viikon aikana. Useiden pienryhmien koulutus edellyttää apukouluttajien, apuvalmentajien, käyttöä ja heidän huolellista valmentamistaan harjoituksiin. Varusmiehissä on runsaasti liikunta-alan ja terveydenhuoltoalan koulutuksen saaneita ammattimiehiä, joita voidaan käyttää näihin tehtäviin. Tällöin ei sotilasarvolla ole merkitystä. Apuvalmentajille on annettava ennakolta hyvät ohjeet harjoituksen kulusta, välineiden käytöstä, järjestyksen ylläpidosta ja opetustavoitteista. Tällaisessa harjoituksessa harjoituksen johtaja kiertää valvomassa ja ohjaamassa apuvalmentajiaan eri suorituspaikoilla. Hän voi myös osallistua harjoitukseen esiliikkujana ja näin valvoa harjoituksen kulkua. **VARUSMIEHISTÄ HYVIÄ APUVALMENTAJIA**

Liikuntaharjoitus suunnitellaan sellaiseksi, että jokaisella koulutettavalla on mahdollisuus harjoitella ja tehdä runsaasti suorituksia. Jokaiseen harjoitukseen liitetään myös erillinen loppuhuipentuma, joka on tärkeä niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Siihen voi sisältyä jännitystä, keskittymistä, elimistöä rasittavaa kuormitusta, tarkkaavaisuutta tai vaikkapa luovaa toimintaa. Varusmiesten fyysisen suorituskyvyn ja liikuntataitojen lähtötasot ovat hyvin erilaiset. Varsinkin juuri fyysisessä koulutuksessa on sen takia järjestettävä runsaasti eriytyvää koulutusta, joka sekin lisää apuvalmentajien käytön tarvetta. Tällöin esimerkiksi uimataidottomista varusmiehistä kootaan oma uimakouluryhmänsä. Myös sotilaalle tärkeiden perustaitojen opetuksessa kuten suunnistuksessa ja hiihdossa tarvitaan eriytyvää koulutusta. Kestävyyttä vaativissa harjoituksissa heikompikuntoisista muodostetaan omat koulutusryhmänsä. Esimerkiksi maastojuoksuharjoituksessa koulutettavat jaetaan 12 minuutin juoksutestin perusteella 4-5 kuntoryhmään. Tällöin eri kuntoryhmät pystyvät juoksemaan harjoituksen samalla syketasolla ja juoksuvauhdilla. Tällä periaatteella toteutetulla koulutuksella kehitetään eri kuntotasolla olevien varusmiesten fyysistä suorituskykyä optimaalisesti ja säädellään heidän fyysistä kokonaiskuormitustaan. Nousujohteisella kokonaiskuormituksen säätelyllä vaikutetaan viikko- ja päiväpalvelusohjelmien suunnittelussa siihen, että liikuntaharjoituksissa voidaan pitää yllä optimaalista rasitustasoa. Mikäli liikuntaharjoitukset joudutaan sijoittamaan rasittavien harjoitusten jälkeen ilman riittävää palautumisaikaa, niiden rasitustasoa kevennetään. Liikuntaharjoitus on tällöin kokonaisrasituksen kannalta palauttava harjoitus. Kevyt liikuntaharjoitus nopeuttaa myös rasituksesta palautumista tehokkaammin kuin pelkkä lepo. Päinvastaisessa tilanteessa, jolloin viikko-ohjelman rasittavuusaste on koulutettavien kuntoon nähden alhainen, liikuntaharjoituksen fyysistä kuormitusta nostetaan. 21 **LIIKUNTAKOULUTUKSELLA VOIDAAN SÄÄDELLÄ FYYSISTÄ KOKONAISKUORMITUSTA** Ruokailun jälkeen on varattava 1,5-2 tuntia aikaa ennen rasittavan liikuntaharjoituksen alkua. Tämä otetaan huomioon viikko- ja päiväohjelmaa suunniteltaessa. Lisäksi otetaan huomioon paikalliset harjoitusolosuhteet: käytettävissä olevat harjoitusmaastot sekä liikuntatilat ja -välineet. Myös vuodenaikojen vaihtelut vaikuttavat omalta osaltaan harjoitusten suunniteluun ja toteutukseen. Ne on otettava huomioon muun muassa pukeutumisessa, lämmön säätelyssä sekä ravinto- ja nestetasapainossa. Liikuntakoulutuksen suunnitteluun kuuluu oleellisesti harjoituspaikkojen ja -välineiden varaaminen sekä niiden kunnon tarkastaminen. Kouluttajan on harjoituksen jälkeen tiedotettava havaituista puutteista ja kehitysideoista liikuntakasvatusupseerille.

22 Mieskohtainen liikuntavarustus ja muu harjoituksessa käytettävä varustus suunnitellaan liikuntaharjoituksen aiheen ja vallitsevien olosuhteiden mukaisesti. Liikuntaharjoitusten turvallisuustekijöistä tulee ottaa huomioon ainakin seuraavat asiat: varmistetaan, että harjoituspaikka soveltuu juuri kyseiseen harjoitukseen varataan harjoitukseen riittävästi välineitä ja tarkistetaan, että ne ovat ehjiä sekä turvallisia vältetään taito-, nopeus- ja tehoharjoittelua väsyneenä vältetään kovien alustojen käyttöä juoksu- ja hyppelyharjoituksissa käytetään avustajaa esteillä ja telineillä tai käytetään helpotuksia käytetään tarkoituksenmukaista ja joustavaa harjoitusmuotoa noudatetaan koulutuksen johtamisen kannalta sopivaa täsmällisyyttä noudatetaan ohjeita, jotka koskevat harjoittelua kovalla pakkasella tai helteellä; otetaan huomioon nesteiden tankkaus suorituksen aikana sekä sen jälkeen ja huolehditaan harjoituksen päättymisen jälkeen peseytymisestä ja elimistön palautumisesta. Koulutuksen onnistuminen riippuu suurimmaksi osaksi siitä, kuinka hyvin kouluttaja suunnittelee yksittäiset harjoitukset. Toinen onnistumisen edellytys on, että hän on itse valmistautunut harjoitukseen yhtä huolellisesti kuin ase- ja ampumakoulutuksen harjoitukseen konsanaan. Liikuntaharjoitusten lajikohtaiset koulutuskorttiesimerkit auttavat kouluttajaa liikuntaharjoitusten suunnittelussa ja johtamisessa. Vastuuntuntoinen kouluttaja perehtyy ennalta harjoitusaiheen mukaiseen liikuntakoulutuksen käsikirjan koulutuskorttiin. Perehtymisen jälkeen kouluttaja suunnittelee liikuntaharjoituksen käsikirjan ohjeiden mukaisesti ja laatii itselleen yksityiskohtaisen koulutuskortin. Kouluttaja Selvitä koulutuksen kokonaispäämäärä sekä harjoituksen tavoite. Kertaa harjoitusten yksityiskohdat liikuntakoulutuksen käsikirjasta ja alan kirjallisuudesta. Suunnittele harjoitus ottaen huomioon harjoitusolosuhteet, käytettävissä olevat koulutusaika, -välineet sekä koulutettavien määrä ja taso. Varmista suorituspaikat ja tarvitsemasi välineet ovat käytettävissä sekä, että niitä on riittävästi. Suunnittele ennalta koulutusryhmäjaot kunto- tai taitoryhmittäin, ryhmien harjoituspaikat ja aiheet sekä aikataulu. Tarkista turvallisuusohjeet. Anna ohjeet varustuksesta. Valmenna apukouluttajat etukäteen. Ota huomioon myös koulutettavista löytyvät lajin taitajat ja käytä tätä ammattiryhmää. Harjoituksen sisällössä huomioitavia asioita tavoitteellisuus eteneminen helposta vaikeampaan tutusta aiheesta uuteen sekä harjoitteiden vaihtelevuus ja kiinnostavuus.

23 KOULUTTAJA LUO LIIKUNTAKOULUTUSHARJOITUKSESTAKIN VUOROVAIKUTUSTILANNE HARJOITUKSESSA OLET * kasvattaja * ystävä * esikuva * harrastuksen herättäjä 2.7 Harjoituksen rakenne Liikuntakoulutusta suunniteltaessa tulee erityisesti ottaa huomioon, mikä on koulutuksen kokonaistavoite, harjoituksen aihe sekä mitkä ovat harjoituksessa käytettävät koulutusmenetelmät ja erilaiset motivointikeinot. Perusmotivointina käytetään selvitystä siitä, miten juuri tämä liikuntaharjoitus edistää joukon ja sen jäsenten ase-, ampuma- ja taisteluampumakoulutuksen sekä taistelukoulutuksen kulloisenkin koulutusvaiheen fyysisten suorituskyky- ja taitotavoitteiden saavuttamista. Liikuntaharjoituksen sisältöön vaikuttavat myös, miten paljon: 1. Harjoituksessa opetetaan uusia asioita 2. Kerrataan vanhoja asioita 3. Sovelletaan opittua taitoja eri käytännön tilanteisiin. Näiden tekijöiden perusteella valitaan harjoitukseen sopivat liikuntaharjoitteet ja suunnitellaan harjoituksen aikataulu. Mikäli harjoituksissa opetetaan kerta toisensa jälkeen samoja asioita, koulutettavat turhautuvat ja koulutustulokset jäävät saavuttamatta. Fysiologisten ja pedagogisten periaatteiden perusteella kaikkiin fyysisen koulutuksen harjoituksiin kuuluvat seuraavat osakokonaisuudet: harjoituksen aloittaminen alkuverryttely opetusosa harjoitusosa kilpailu, peli tai kisailu loppuverryttely harjoituksen lopettaminen peseytyminen.

24 VAPAUTUNUT KANNUSTAVA ILMAPIIRI Aluksi juoksuvoittoista liikkumista, kevyitä lajisuorituksia, keppi/rynkkyjumppaa, varjonyrkkeilyä tai kevyttä pelailua, itsepuolustus- sekä kamppailuliikkeitä. Alkuverryttely aloittaan rauhallisesti, tehoa lisätään vähitellen ja suoritusrytmiä vaihdetaan nopeasta hitaaseen. VAL- MISTE- LUT ALKU- VERRYT- TELY LIIKUNTAHARJOITUS OPE- TUS- OSA HAR- JOITUS- OSA TIETOISKUT LOPPU- VERRYT- TELY LOPET- TAMI- NEN Kouluttajan selvittää aina harjoituksen alussa ensin lyhyesti kuinka harjoitus liittyy joukon ase-, ampuma-, taisteluampuma- sekä taistelukoulutuksen kulloiseenkin vaiheeseen. Sen lisäksi hän selvittää koulutettaville harjoituksen tavoitteen, sisällön ja harjoituksen kulun. Fyysisen koulutuksen päättymisen jälkeen on huolehdittava myös elimistön palauttamisesta. Se tarkoittaa lihashuollon toteuttamista, neste- ja ravintotasapainon palauttamista sekä riittävää henkistä palautumista. Jokaisen harjoituksen tavoitteena tulee olla optimaalinen kokonaiskuormitus ja koulutuskelpoisuuden ylläpitäminen. Alku- ja loppuverryttely Alkuverryttely liittyy jokaiseen fyysisen koulutuksen harjoitukseen. Se tehdään aina harjoituksen alussa. Alkuverryttelyllä saavutetaan fyysisen harjoituksen, tai kilpailusuorituksen edellyttämä suoritusvalmius ja suunnataan koulutettavien keskittyminen tulevaan harjoitukseen. Alkuverryttelyssä verenkierto vilkastuu ja lihasten sisäinen vastus vähenee niiden lämmön nousun seurauksena. Alkuverryttelyn kesto riippuu tulevan harjoituksen rasitustasosta. Alkuverryttely on oltava sitä pidempi, mitä kovempi harjoitus on odotettavissa. Liikuntaharjoitukset päätetään aina loppuverryttelyyn eli jäähdyttelyyn. Sen tavoitteena on nopeuttaa elimistön palautumista sekä ennalta ehkäistä lihaskipujen ja -kireyksien syntymistä. Loppuverryttely voidaan päättää lihasrentoutukseen. Alkuverryttelyn runko-ohjelma Alkuverryttely voidaan toteuttaa seuraavasti:

Painopiste suurten lihasryhmien lämmittämisessä ja liikeratojen aukaisuissa. Tämä tapahtuu erilaisin hyppelyin ja rytminvaihdoksin. Tehdään lyhyt kestoisia venytysliikkeitä ja laajoja liikeratoja, tehostetaan lajikohtaisia liikelaajuuksia sekä kerrataan suoritustekniikoiden ydinkohtia. Lisätään lihaksien suoritusvalmiutta ja pidennetään loukkaantumisriskiä venyttelemällä ennen harjoitusta. Alkuverryttelyn venytykset ovat luonteeltaan lyhytkestoisia. Tehdään tarvittavat aukivedot. Ne liittyvät testi- ja kilpailutilanteeseen ja ovat täysivauhtisia sekä kilpailurytmisiä suorituksia, joita tehdään 2-3 kertaa. Aukaisujen kesto riippuu lajista, ja niiden välillä urheilija liikkuu kevyesti. Aloitetaan keskittyminen tulevaan harjoitukseen. Keskittyminen liittyy olennaisena osana taidon opetukseen sekä testi- ja kilpailutilanteeseen. Keskittyminen aloitetaan yleensä 5-15 minuuttia ennen suorituksen alkua. Keskittymisen aikana lyhytaikaiset energiavarastot korvautuvat ja henkilö latautuu sekä vahvistaa taisteluhenkeään. Harjoitus Harjoituksen tavoitteena on kehittää monipuolisesti fyysisiä kunto-ominaisuuksia, taitavuutta sekä liikunnan perus- ja lajitaitoja. Liikuntaharjoituksissa on aina oltava myös fyysistä rasitusta hengitys- ja verenkiertoelimistön kehittämiseksi. Harjoitus sisältää opetusosan, harjoitusosan ja kilpailu-, peli- tai kisailuosan. Jokaisessa harjoituksessa tulisi opettaa jokin uusi asia tai taito. Opetuksessa edetään helposta vaikeaan niin, että kussakin kehittelyvaiheessa opitaan sekä suorituksen kokonaisuuden että joukon kulloisenkin koulutusvaiheen kannalta oleellisia uusia fyysisiä taitoja tai hankitaan niihin valmiuksia. Taitoharjoitus sijoitetaan liikuntaharjoituksen alkupuolelle, jolloin koulutettavat eivät vielä ole lopen uupuneita. Hyvässä vireystilassa he pystyvät keskittymään täysin harjoitukseen ja oppimaan uusia taitoja. Varsinaiset kuntoharjoitteet sijoitetaan harjoituksen loppuun. Voimaharjoitteet tehdään tällöin ensimmäiseksi ja vasta niiden jälkeen mahdolliset kestävyysharjoitteet. Harjoituksen kuormitusta nostetaan vähitellen. Harjoituksen rasittavin vaihe tulee olla silloin, kun 2/3 sen kestosta on kulunut. Tämän jälkeen rasitustasoa lasketaan vähitellen lepotasolle. Harjoituksen teoriaopetus on tarkoituksenmukaista antaa harjoitusten yhteydessä lyhyinä tietoiskuina. 25 PUHU VÄHÄN HARJOITUTA PALJON NÄYTÄ SELKEÄSTI Harjoitteluvaiheen lopussa kerrataan harjoituksessa opetettu uusi asia. Se voi tehdä esimerkiksi leikkimielisesti kisailemalla, soveltamalla suoritus erilaiseen maastoon, kyselemällä, näyttämällä tai suuntaamalla koulutettavien huomio tiettyihin suorituksen pääkohtiin. Tässä yhteydessä voidaan arvioida onko asetetut koulutustavoitteet saavutettu.

26 Loppuverryttely Jokainen fyysisen koulutuksen harjoitus päätetään loppuverryttelyyn. Sen aikana elimistö palautuu lähelle lepotasoa. Loppuverryttelyllä laukaistaan myös harjoituksen aikana syntyneet lihasjännitykset ja palautetaan lihasten lepopituus. Loppuverryttelyllä nopeutetaan lisäksi maitohapon poistumista ja elimistön palautumista. Lihasten palautuminen nopeutuu kevyellä liikunnalla, rauhallisella venyttelyllä tai voimistelulla ja rentouttavilla liikkeillä. Loppuverryttely sisältää tavallisimmin kevyistä kisailuja, verryttelyjuoksua tai -kävelyä, keppi- tai rynkkyjumppaa, voimisteluliikkeitä, venyttelyliikeitä ja lihasrentoutusharjoituksia. Loppuverryttely voidaan toteuttaa seuraavasti: Aloitetaan rauhallisesti, noin 50-70 % teholla; lajisuoritus, verryttelyjuoksu niin sanotulla keskusteluvauhdilla, keppi- tai rynkkyjumppa, varjonyrkkeily, kisailut, kevyet pelit. Päätetään loppuverryttely lihasten venyttely- ja voimisteluliikkeisin. Lihasten venyttäminen tapahtuu pitkinä, noin 20-30 sekuntia kestävinä staattisina venytyksinä, jolloin lihas venytetään lepopituuteensa ja poistetaan harjoituksen aiheuttama jännitystila. Rauhoitutaan ja tehdään kouluttajan johdolla lihasrentoutus. Rentoutusharjoitusten avulla nopeutetaan henkistä ja fyysistä palautumista. Lihasrentoutus toteutetaan käsikirjan mukana tulevan kasetin ja ohjeiden mukaisesti. Alku- ja loppuverryttely kuuluu olennaisena osana kaikkiin fyysisen koulutuksen harjoituksiin. Tämä tarkoittaa myös ase-, ampuma- ja taisteluampumakoulutusta, taistelukoulutusta sekä väline-, kalusto- ja erikoiskoulutusta. Lihakset on niissäkin ensin lämmitettävä ja sitten suorituksen jälkeen palautettava lepotilaansa. Muuten näistä kovista harjoituksista tai niiden vaiheista aiheutuu koulutettaville rasitusvammoja. MARSSIN JÄLKEINEN VENYTTELY * EDISTÄÄ PALAUTUMISTA * VÄHENTÄÄ LIHASKIPUJA Harjoituksen lopettaminen Liikuntaharjoitus voidaan päättää seuraavasti: palaute harjoituksesta palaute fyysisen suorituskyvyn ja joukon koulutukseen kuuluvien taitojen tai valmiuksien kehittymisestä viittaus tuleviin harjoituksiin -välineiden ja varusteiden siirtäminen pois peseytyminen sekä palautumiseen liittyvien toimenpiteiden aloittaminen

Arvio ja palaute harjoituksesta annetaan aikaisemmin esitettyjen periaatteiden mukaisesti. Harjoitusvälineet on luonnollisesti palautettava omille paikoilleen ja valvottava, että harjoituspaikka jää käytön jälkeen moitteettomaan kuntoon. Rikkoutuneista välineistä ilmoitetaan välittömästi joukko-osaston liikuntakasvatusupseerille. Kouluttaja on valvottava myös harjoituksen jälkeinen peseytyminen ja palautumiseen liittyvien toimenpiteiden, muun muassa lihashuollon ja nestetankkauksen aloittaminen. Ilmapiiri Myönteinen ja kannustava ilmapiiri on paras tae oppimiselle ja toiminnan mielekkäälle jatkumiselle. Oppimistavoitteiden tulee olla nousujohteisia ja realistisia. Anna myönteistä palautetta koulutettaville, kun he kehittyvät koulutuksessa. Kohtele koulutettavia mahdollisimman yksilöllisesti, rakentavasti ja kunnioittavasti. Ole kärsivällinen, sillä taidon oppiminen voi joskus olla varsin hidasta ja tuskaista. Muista, että ihmiset ovat erilaisia. Ota aina koulutettavilta palaute harjoituksesta sen jälkeen, analysoi se ja ota opiksesi. 27 Liikuntaharjoituksessa saa olla hauskaa.

28 KOULUTTAJA JOHDA HARJOITUSTA NÄIN Nosta koulutettavien vireystilaa sinulle ominaisella tavalla tai tyylillä. Tärkeintä on huomata jo harjoituksen alussa, että koulutettavaan joukkoon syntyy myönteinen ja vastaanottavainen ilmapiiri. Kerro lyhyesti harjoituksen aihe, tavoite ja harjoituksen kulku. Käynnistä harjoitus alkuverryttelyllä, jonka avulla voit suunnata koulutettavien mielenkiinnon tunnin aiheeseen. Samalla koulutettavien elimistö valmistetaan harjoitukseen. Alkuverryttelyn aikana voit samalla antaa koulutukseen liittyviä tietoiskuja. Jos harjoitus on jatkoa aikaisempaan aiheeseen, niin kertaa edellisen tunnin keskeisimmät asiat. Kun opetat uutta asiaa, niin näytä mallisuoritus itse ja kerro suorituksen ydinkohdat. Mallisuoritus tulee tehdä oikein, joten sen voi tehdä myös asian hallitseva koulutettava. Suorituksen näyttäminen on välttämätön ja tehokas menetelmä taidon opettamisessa. Sen avulla voidaan helposti antaa koulutettaville kokonaiskuva tavoitteena olevasta taidosta (liikkeen hahmottaminen). Kun koulutettava on saanut selkeän kokonaiskuvan suorituksesta, hänen on helpompi kytkeä uusi asia jo aiemmin opittuihin taitoihin ja käyttää niitä hyväkseen. Näytä oikea mallisuoritus ennen uuden taidon opettamista ja virheiden korjausvaihetta. Mallisuorituksen voi näyttää kouluttaja, apuvalmentaja, koulutettava tai se voidaan näyttää myös audiovisuaalisilla välineillä filmillä, videolla tai kuvataululla. Tärkeintä on, että mallisuoritus tehdään oikein.

29 Hahmotusvaiheessa näytön tulee: olla oikea, selkeä ja havainnollinen olla tehty luonnollisella nopeudella ja rytmillä näyttää liike tulee eri suunnista, ydinkohtia korostaen sekä olla riittävän usein toistettu. Liikkeen opetuksessa oikean suorituksen näyttäminen ja havainnollinen puhe liittyvät kiinteästi toisiinsa. Runsas puhuminen ennen näyttöä ei useinkaan edistä oppimista. Opetuksen ohjauksen on vastattava koulutettavien omaksumis- ja taitotasoa. Virheellisen suorituksen näyttäminen on perusteltua vain silloin, kun oikeaa liikesuoritusta ei muuten ymmärretä. MUISTA hyvä selitys on ytimekäs

30 Elävä ja luonnollinen puhe on tärkeä osa opetusta. Mitä enemmän puhe alkaa muistuttaa lukemista, sitä vähemmän se kuulijoita kiinnostaa. Puheen avulla pyritään välittämään koulutettaville suorituksen mielikuva, jota vahvistetaan oikealla suorituksen näytöllä. Mielikuvat välitetään koulutettaville parhaiten vapaasti kertomalla ja lämminhenkistä huumoria viljelemällä. Puheen tehostamiseksi on tärkeätä kiteyttää ja kerrata suorituksen pääkohtia toistuvasti, ja siten auttaa sen jäsentymistä koulutettavien mielessä. Harjoituta Koulutettavien on tärkeää päästä kokeilemaan suoritusta mahdollisimman nopeasti heti näytön jälkeen. Tällöin he hakevat tuntumaa näkemäänsä. Mielikuva oikeasta suorituksesta tarkentuu ja jäsentyy. Mielikuvaharjoittelun avulla nopeutat uuden taidon oppimista. Jäsentymisvaiheen (kokeiluvaiheen) jälkeen on hyvä toistaa näyttö korostaen suorituksen ydinkohtia. Kun liikkeen kokonaisuus hallitaan, näytöllä voidaan eritellä, hidastaa tai nopeuttaa liikettä. Liikkeen tai sen osien rytmin on kuitenkin säilyttävä oikeana.