Karjanlannan käyttö nurmelle Lantalaji Naudan kuivekelanta Naudan lietelanta Naudan virtsa Lampaan kuivikelanta Hevosen kuivikelanta Kanan kuivikelanta Broilerin kuivikelanta Sian kuivikelanta Sian lietelanta Sian virtsa Ketun kuivikelanta Minkin kuivikelanta Fosforia kg/m 3 1,2 0,5 0,8 1,5 0,5 4,4 3,5 2,5 0,8 0,2 11,5 9,5 Liukoista typpeä kg/m 3 1,2 1,8 2,7 1,2 0,4 4,5 5,1 1,5 2,7 1,6 3,8 2,4 Lannan ravinteista otetaan huomioon liukoinen typpi kokonaan. Jos karjanlantaa levitetään syksyllä, liukoisesta typestä otetaan huomioon lannoituksessa 75%. Lannan kokonaisfosforista otetaan huomioon 85%, mutta turkiseläinten lannan, ja puhdistamolietteen fosforista 40%. Kotieläinten tuottaman lannan ravinteet on laskettava lannoitusmääriin joko taulukossa taulukkoarvojen tai lanta-analyysin tulosten perusteella.analyysi ei saa olla 5 vuotta vanhempi. Lähde:Maatalouden ympäristötuen sitoumusehdot 2007
Karjanlannan käyttö nurmille Karjanlannan ravinteet kannattaa hyödyntää tehokkaasti peltoviljelyssä. Parhaiten ravinteet hyödynnetään multaamalla lanta heti levityksen jälkeen. Kasvukaudella lannan levitystä suositellaan nurmille ainoastaan toiselle sadolle. Toisen sadon levitysmäärät kannattaa pitää kohtuullisina, koska lanta muodostaa aina hygieniariskin tuotettavalle säilörehulle. Lannan kaikki typpi ei ole kasvin käytettävissä heti, joten täydennyslannoitus Y-lannoitteilla varmistaa vahvan nurmen kasvuunlähdön.
Suosituksia lietteen levittämiseen Lietettä ei pidä hajalevittää, jos kasvusto on korkeampi kuin 10-15 cm, jottei lietettä kulkeudu kasvuston kautta säilörehuun. Levitysmäärä kannattaa pitää kohtuullisena, enint. 25-30 m 3 hehtaarille. Lietelätäköiden syntymistä pellolle pitää välttää käynnistämällä ja pysäyttämällä pumppaus ajettaessa. Jos se tehdään paikalla seisoen, liete valuu helposti vaunusta lätäköksi. Säilöntäaineen käyttö ja esikuivatus Pellot pidettävä tasaisina, jotta niittokone ei niitä paikoin liian lyhyeen sänkeeen tai jopa haukkaa maata, eivätkä noukkimen piikit mene liian lähelle maata. Pyöränjälkien syntyä pitää välttää käyttämällä riittävän suuria renkaita ja välttämällä levitystä märissä oloissa. Lietteen levittämistä useana vuonna peräkkäin samalle pellolle kannattaa välttää. Näidenkin suositusten mukaan levitettynä liete on periaatteessa mahdollinen hygieniariski. Jos omalla tilalla ei ole riittävästi muuta levitysalaa kuin nurmea, kannattaa ensisijaisesti selvittää mahdollisuutta järjestää levitysala naapureilta. Nysand, Suokannas ym. Lietelannan vaikutus säilörehun laatuun 2006.
Lietelanta nurmen 2. sadon lannoituksessa Pintalevitys Letku levitys Sijoitus Ilmastettu Separoitu Väki lannoite Kuiva-ainesato 4061 4545 4132 4007 4220 4344 N kg/ha 102 97 102 89 100 80 Haihtunut N 46 32 1 60 43 Typen hyväksikäyttö 22 31 36 21 26 42 Säilörehun ph 4.12 4.25 4.27 4.13 4.31 4.25 Voihappoitiöt* 3.43 3 3.03 3.32 2.77 1.72 *Voihappoitiöiden pesäkemäärä logaritmilukuna, tavoite < 3 Ei suuria satoeroja Typen hyväksikäyttö paras väkilannoiteella ja sijoituksella Liete lisäsi voihappojen määrää yli suositusrajan Lähde: MTT 1995-1997, Joki-Tokola
Karjanlannan käyttö nurmelle, fosfori Lannoituksen tulee perustua pellon ravinnetilanteeseen ja tavoiteltuun satotasoon ympäristötuen ehdot huomioiden. Fosforin käyttömäärä riippuu maan viljavuusluokasta ja vaihtelee välillä 0-52 kg. Ympäristötukiehtojen fosforin tasaus viiden vuoden ajanjaksolla kannattaa hyödyntää. On kuitenkin muistettava, että viljelijä saa käyttää vuodessa enintään 80 kg fosforia/ha. Fosforin tasaus on aloitettava silloin, kun peruslohkolle levitetty fosforimäärä ylittää ensimmäisen kerran lohkolle sallitun vuosittaisen määrän. Fosforitasauksen alkaminen ja päättyminen sekä menossa oleva fosforintasausvuosi on kirjattava lohkokohtaisiin muistiinpanoihin. Jos lohkon fosforilannoitteena käytetään vain kotieläinten tuottamaa lantaa, sitä on sallittua käyttää fosforitaulukosta poiketen 15 kg fosforia vastaava määrä hehtaarille kaikissa viljavuusluokissa paitsi luokassa arvelluttavan korkea. Jos monivuotisilla nurmikasveilla käytetään fosforilannoitteena pelkästään kotieläinten tuottamaa lantaa, sitä on sallittua käyttää vuosittain 30 kg fosforia vastaava määrä hehtaarille viljavuusluokissa huono, huononlainen, välttävä, tyydyttävä sekä 20 kg hehtaarille viljavuusluokissa hyvä ja korkea.
Karjanlannan käyttö nurmelle, typpi Lannoituksen tulee perustua pellon ravinnetilanteeseen ja tavoiteltuun satotasoon ympäristötuen ehdot huomioiden. Naudanlannan levitysmääriä rajoittaa fosforin lisäksi myös nitraattidirektiivi, jonka mukaan vuosittainen typen käytön maksimi suojaviljalle on 170 kg/ha/v. Nurmen satovuosina typpeä saa käyttää maantieteellisen sijainnin, maalajin ja korjuukertojen mukaan 160-240 kg/vuosi
Kaliumia karjanlannasta Naudan lannan levityksessä kannattaa huomioida runsas lannan kaliumpitoisuus. Kalium vaikuttaa kasvin vesitalouteen ja talvehtimiseen. Nurmisadon mukana ravinnetta poistuu 150-250 kg/ha/v. Kaliumia on nurmessa nautakarjan tarpeeseen nähden 2-3 -kertainen määrä. Nurmen kaliumlannoitusta on syytä tarkkailla, koska nurmi ottaa ravinnetta ns. luksusottona, eli se ottaa kaliumia saatavilla olevan määrän. Tilapäisesti kaliumsuosituksen voi ylittää 50%:lla. Sopivana nurmirehun kaliumpitoisuutena pidetään 20-25 g nurmirehun kuivaaineesta. Jos pitoisuus on alle 20 g/kg ka, kärsivät kasvit kaliumin puutteesta. Jos pitoisuus on yli 30 g/kg ka, on se merkki liiallisesta kaliumlannoituksesta. Liiallinen kaliumlannoitus vaikeuttaa kasvin magnesiumin ja kalsiumin saantia, joka on kriittistä märehtijöille. Kalkituksella, tarvittaessa magnesiumpitoisella kalkilla, voidaan parantaa kasvin kivennäissuhteita korkean kaliumin vastapainoksi. Korkeaan kaliumpitoisuuteen saattaa vaikuttaa runsaan kaliumlannoituksen lisäksi maaperän runsas reservikalium. Maan varastokaliumin määrän voi pyytää määrittämään maa-analyysin yhteydessä.