Lasten ja nuorten syömishäiriöiden hoito
|
|
- Akseli Mikkola
- 7 vuotta sitten
- Katselukertoja:
Transkriptio
1 Käypä hoito -suositus Suomen Lastenpsykiatriyhdistyksen asettama suositustyöryhmä Suosituksen keskeinen sanoma Syömishäiriöt ovat sekä ruumiin että psyyken tauteja. Aluksi hoito kohdistuu ravitsemustilan ja somaattisen tilanteen korjaamiseen ja sisältää psykoedukatiivista ohjausta sekä potilaan ja perheen tukemista. Tutkimuksessa ja hoidossa tarvitaan moniammatillista yhteistyötä. Tilaan liittyvät psyykkiset tekijät tulee selvittää. Pahimman alipainon korjaannuttua potilaat hyötyvät psykoterapeuttisista hoidoista. Suositus tukee sekä ravitsemusneuvonnan että yksilö- ja/tai perheterapian käyttöä syömishäiriöpotilaiden hoidossa. Lääkityksestä on apua ahmimishäiriön hoidossa ja myös laihuushäiriöpotilaiden joidenkin liitännäisoireiden hoidossa. Varhainen hoitoon pääsy ja aktiivinen hoito-ote liittyvät parempaan ennusteeseen. Syömishäiriöiden määritelmiä Syömishäiriöt jaetaan ICD-10 -tautiluokituksessa laihuushäiriöön (taulukko 1), ahmimishäiriöön (taulukko 2), näiden epätyypillisiin muotoihin ja muihin syömishäiriömuotoihin. Tämä suositus keskittyy laihuus- ja ahmimishäiriön hoitoon, mutta sisältöä voidaan soveltaa myös näiden häiriöiden epäspesifisiin muotoihin. Lihavuutta ja pienten lasten syömishäiriöitä ei tässä suosituksessa käsitellä. Laihuushäiriön taudinkuvaan kuuluu painon aktiivinen vähentäminen tai alipainon ylläpito syömistä rajoittamalla, runsaan liikunnan avulla ja joskus myös ulostus- tai nesteenpoistolääkkeiden avulla. Kasvuikäisen paino ei välttämättä laske, vaan painonnousun ja pituuskasvun pysähtyminen voi olla merkki syömishäiriöstä. Laihuushäiriöstä kärsivä kokee itsensä tunnetasolla liian lihavaksi, vaikka samalla voi tiedon tasolla käsittää olevansa laiha. Ahmimishäiriössä ajattelua hallitsevat syöminen ja lihavuuden pelko. Tilaan kuuluu taudin nimen mukaisesti hallinnasta karkaavaa kohtauksittaista ylensyömistä, jonka jälkeen potilaat ryhtyvät toimenpiteisiin välttääkseen ruoan lihottavaa vaikutusta. Ahmimista seuraa usein oksentaminen. Ahmimishäiriöstä kärsivä voi olla normaalipainoinen, tai paino saattaa vaihdella alipainosta ylipainoon. Epätyypillisistä syömishäiriöistä puhutaan, kun kaikki laihuus- tai ahmimishäiriölle sovitut kriteerit eivät täyty. Näitä diagnooseja käytetään myös silloin, kun kaikki avainoireet esiintyvät mutta ovat lieviä. Epidemiologia Syömishäiriöt ovat varsinkin nuoruusikäisten tyttöjen ongelma. Laajoja selvityksiä näiden häiriöiden esiintyvyydestä Suomessa ei ole tehty, mutta muissa länsimaissa tehtyjen tutkimusten mukaan laihuushäiriöiden esiintyvyys nuoruusikäisillä tytöillä on noin 0,2 0,8 % ja pojilla noin kymmenesosa tästä [1,2]. Ahmimishäiriön esiintyvyys nuoruusiässä on jokseenkin sama, ja elinaikaiseksi esiintyvyydeksi naisilla on esitetty 1,1 4,2 %. Huoli omasta painosta ja laihduttamisesta ovat tavallisia suomalaisilla yläasteen 856 Duodecim 2002;118: Hoitosuositusryhmä
2 Taulukko 1. Laihuushäiriön (F50.0) kriteerit ICD-10 -tautiluokituksen mukaan. A. Paino vähintään 15 % alle pituuden mukaisen keskipainon tai BMI 1 korkeintaan 17,5. Esimurrosikäisten potilaiden paino saattaa kasvun aikana jäädä jälkeen pituuden mukaisesta keskipainosta ilman, että paino varsinaisesti laskee. Vanhemmilla potilailla tulee tapahtua painon laskua. B. Painon lasku on itse aiheutettua välttämällä»lihottavia» ruokia. Lisäksi saattaa esiintyä liiallista liikuntaa, itse aiheutettua oksentelua sekä ulostuslääkkeiden, nestettä poistavien tai ruokahalua hillitsevien lääkkeiden käyttöä. C. Potilas on mielestään liian lihava ja pelkää lihomista. Kyseessä on ruumiinkuvan vääristymä. Potilas asettaa itselleen alhaisen painotavoitteen. D. Todetaan laaja-alainen hypotalamus-aivolisäke-sukupuolirauhasakselin endokriininen häiriö, joka ilmenee naisilla kuukautisten puuttumisena ja miehillä seksuaalisen mielenkiinnon ja potenssin heikkenemisenä. Mikäli häiriö alkaa ennen murrosikää, kasvu ja murrosiän fyysiset muutokset viivästyvät tai pysähtyvät. Potilaan toipuessa murrosiän kehitys jatkuu usein normaalisti, mutta tavallista myöhempään. Lisäksi kasvuhormonin ja kortisolin pitoisuudet saattavat olla koholla, kilpirauhashormonin aineenvaihdunta elimistössä saattaa olla muuttunut ja insuliinineritys voi olla poikkeavaa. E. Ahmimishäiriön kriteerit (F50.2) A ja B eivät täyty. 1 BMI lasketaan paino kiloina jaettuna pituuden neliöllä metreinä ja tätä käytetään 16 vuoden iästä lähtien Taulukko 2. Ahmimishäiriön (F50.2) kriteerit ICD-10 -tautiluokituksen mukaan. A. Toistuvia ylensyömisjaksoja (vähintään kahdesti viikossa ainakin kolmen kuukauden ajan), jolloin potilas nauttii suuria ruokamääriä lyhyessä ajassa. B. Ajattelua hallitsee syöminen ja voimakas halu tai pakonomainen tarve syödä. C. Potilas pyrkii estämään ruuan»lihottavat» vaikutukset itse aiheutetun oksentelun, ajoittaisen syömättömyyden, ruokahalua hillitsevien lääkkeiden, ulostuslääkkeiden, kilpirauhaslääkkeiden tai nesteenpoistolääkkeiden väärinkäytön avulla. D. Potilaalla on käsitys, että hän on liian lihava, ja hänellä on lihomisen pelko, mikä johtaa usein alipainoisuuteen. Psykopatologian muodostaa sairaalloinen lihavuuden pelko. Potilas asettaa itselleen tarkan painorajan, joka selvästi alittaa ihanteellisen, terveen painon. Usein, mutta ei aina, potilas on aikaisemmin sairastanut laihuushäiriötä. oppilailla, varsinkin tytöillä [3]. Jopa 1,8 %:lla heistä saattaa olla ahmimishäiriö; pojilla osuus on 0,3 % [4]. Laihuushäiriö alkaa tyypillisimmin nuoruusiän alkuvuosina. Pieni osa laihuushäiriöistä alkaa jo ennen murrosikää. Lapsuudessa alkaneista laihuushäiriöistä lähes kolmannes esiintyy pojilla [5]. Ahmimishäiriö alkaa tyypillisimmin nuoruusiän loppuvaiheissa. Epätyypillisen syömishäiriön yleisyydeksi on arvioitu 5 %; lieviä muotoja esiintynee tätä enemmän. Liitännäisoireet ja -häiriöt Laihuushäiriöpotilailla esiintyy elinaikanaan keskimääräistä enemmän vakavaa masennusta ja ahdistuneisuushäiriöitä [6]. Kolme neljästä kouluikäisestä syömishäiriöpotilaasta kärsii myös jostakin muusta psykiatrisesta häiriöstä, tavallisimmin masennuksesta tai ahdistushäiriöstä [7]. Sekä laihuus- että ahmimishäiriöön liittyy usein pakko-oireisen häiriön tai vaativan persoonallisuuden piirteitä, joilla on taipumus säilyä syömishäiriön korjaantumisen jälkeenkin [8 10]. Persoonallisuushäiriöt ja päihdeongelmat ovat tavallisia erityisesti ahmimishäiriössä [11]. Potilailla, joiden oireisiin kuuluu tyhjentämiskäyttäytymistä (oksentaminen, ulostus- tai nesteenpoistolääkkeiden käyttö), esiintyy selvästi enemmän psyykkisiä ongelmia, ja itsemurhayritykset ja muu itsetuhoinen käyttäytyminen ovat tässä potilasryhmässä tavallisia [9]. Naispuolisten laihuushäiriöpotilaiden kuukautiset loppuvat, ja heille kehittyy estrogeenin puutosta ja luukatoa [12]. Puolella laihuushäiriöpotilaista luuntiheys on pienentynyt ja murtumariski lisääntynyt [13 21](B). Amenorrean kesto sekä laihuuden aste ja kesto näyttävät korreloituvan luukadon asteeseen [22 24](C). Luukato on pahempi kuin vastaavissa premenopausaalisissa estrogeenivajaustiloissa. Tämä johtuu ilmeisesti estrogeenipuutostilan lisäksi aliravitsemuksesta, hyperkortisolismista ja kalsiumin saannin vähyydestä. Lisäksi kalsiumin imeytyminen on vähentynyt ja luun hajoaminen lisääntynyt [25](C). Myös ahmimishäiriössä kuukautishäiriöt ovat tavallisia [26,27](C), mutta ahmimishäiriö ilman laihuushäiriötä ei vaikuta luuntiheyteen [17,26](C). Ehkäisy Preventio-ohjelmien tehokkuus syömishäiriöiden ehkäisyssä on vielä epävarma, koska tutkimustulokset ovat ristiriitaisia. Ohjelmien avulla on onnistuttu lisäämään tietämystä syömishäiriöis- 857
3 tä. Syömishäiriöihin liittyvien asenteiden ja käyttäytymisen muuttamisessa on joidenkin tutkimusten mukaan onnistuttu, joidenkin taas ei [28 32](C). Kouluterveydenhuollolla on ensisijaisen tärkeä rooli ongelmien varhaisessa havaitsemisessa. Nopea havaitseminen ja hoitoon ohjaaminen edellyttävät kouluikäisten säännöllistä terveysseurantaa ja yhteistyötä esimerkiksi liikunnanopettajien kanssa. Potilaan somaattinen tutkiminen Esitiedot. Ruokailu- ja liikuntatottumusten selvittämisen lisäksi kasvutietojen hankkiminen ja kasvun pitkittäinen tarkastelu ovat edellytys häiriön vaikeusasteen ja kehittymisnopeuden määrittämiseen [33]. Menarkeikä ja kuukautisanamneesi, erityisesti viimeinen paino, jonka yhteydessä kuukautiskierto oli normaali, auttavat tavoitepainon määrittämisessä [34,35]. Oksentelutaipumukseen ja lääkkeiden (ulostuslääkkeet, nesteenpoistolääkkeet, oksetusjuuriuute, laihdutuslääkkeet) käyttöön on myös kiinnitettävä huomiota [36]. Ravitsemustilan arviointi. Suhteellinen paino (pituutta vastaava keskimääräinen paino, luettavissa suoraan kasvukäyriltä, %) on lapsilla ja murrosikäisillä nuorilla käyttökelpoisin ravitsemustilan mittari [37]. Painoindeksin (BMI, kg/ m 2 ) käytöllä tässä ikäryhmässä on rajoituksensa [38,39]. Kasvun taittuminen tai pysähtyminen kertovat myös ravitsemushäiriön vaikeusasteesta. Pelkkä painon huomioiminen ei riitä, vaan kasvua on tarkasteltava kokonaisuutena erityisesti potilaiden ollessa nuoria [33]. Inspektio antaa myös hyvän kuvan nälkiintymisen asteesta. Löysät vaatteet on tarpeen huomioida. Kliinisessä tutkimuksessa tulee ravitsemustilan ja kasvun lisäksi kiinnittää huomio murrosiän vaiheeseen [33], verenpaineeseen, sykkeeseen ja sydämen kuuntelulöydökseen [40], vasokonstriktion merkkeihin ja aliravitsemuksen merkkeihin, kuten turvotuksiin, ihoon (kuivuus, lanugokarvoitus, lohkeilevat kynnet), sekä hampaisiin (kiilledefektit) [33,41]. Laboratoriolöydökset. Tavallisia laboratoriolöydöksiä (taulukko 3) syömishäiriöpotilailla ovat leukopenia, lievä anemia ja trombosytopenia. Taulukko 3. Syömishäiriöpotilaalle tavallisimmin diagnoosivaiheessa tehtäviä tutkimuksia. Verenkuva Lasko Natrium, kalium, kalsium, fosfori ja kloridi AFOS Kreatiniini, albumiini ASAT, ALAT Verenglukoosipitoisuus Amylaasi Kilpirauhasen toiminta Keliakiavasta-aineet Happo-emästasapaino EKG Joskus todetaan suurentunut kreatiniinipitoisuus, lievästi suurentuneet maksa-arvot ja pieni albumiinipitoisuus [33,41]. Elektrolyyttihäiriöt (hypokalemia, hyponatremia) viittaavat vaikeaan tilanteeseen [42], samaten EKG-muutokset (pidentynyt QT-aika, johtumishäiriöt) [43,44]. Kalsium- ja fosfaattipitoisuudet voivat myös olla pienet [45]. On tärkeätä muistaa, että kliininen tila ei välttämättä korreloi laboratoriolöydöksiin ja että laboratoriolöydökset ovat usein normaalit vaikeassakin nälkiintymistilassa. Laboratoriotutkimusten tarve määräytyy yksilöllisesti potilaan yleistilan mukaan. Seerumin amylaasi sekä happo-emästase ja kloridit kannattaa tutkia, jos epäillään oksentelua. Muut tutkimukset. Pään kuvantamistutkimukset (tietokonetomografia, magneettikuvaus) ja EEG ovat aiheellisia vain, jos laihuushäiriö on epätyypillinen tai siihen liittyy neurologisia löydöksiä [46,47]. Gonadotropiini- ja estradiolipitoisuuksia ei ole välttämätöntä tutkia, ellei amennorrea jatku painon normaalistumisen jälkeen [41]. Luukatoriski on huomattava potilailla, joilla on yli 12 kuukautta kestänyt häiriö, painoindeksi alle 15 kg/m 2 ja kalsiumin saanti alle 600 mg/vrk, ja heille pitäisi suorittaa luuntiheysmittaus [24]. Potilaan psykiatrinen tutkiminen Syömishäiriöpotilaan perusarviointi tehdään usein perusterveydenhuollossa, mutta erityisesti laihuushäiriöisten perusteellisemmat tutkimukset tulisi tehdä erikoissairaanhoidossa. Lasten- 858 Hoitosuositusryhmä
4 tai nuorisopsykiatrisen tutkimuksen [48] tavoitteena on selvittää, onko kyseessä syömishäiriö ja onko potilaalla muita samanaikaisia psyykkisiä oireita tai sairauksia, sekä arvioida potilaan iänmukaista psyykkistä kehitystä ja toimintakykyä sekä häiriön vaikutusta lapsuus- tai nuoruusiän kehitykseen. Lasten- tai nuorisopsykiatrinen arviointi käsittää yleensä alkuhaastattelun lisäksi yksilötutkimukset ja vanhempien tapaamiset. Tarvittaessa järjestetään psykologin tutkimukset. Erityisesti silloin, kun potilas on varhaisnuori tai lapsi, myös perhetutkimus on tarpeen. Tutkimusprosessin aikana rakennetaan yhteistyösuhdetta, motivoidaan potilasta ja hänen perhettään hoitoon ja pyritään lievittämään ahdistusta. Tavoitteena on vuorovaikutus, jossa yhdessä potilaan kanssa tarkastellaan hänen ongelmiaan ja elämänvaiheitaan siten, että potilaan kokemukset tulevat jaetuiksi. Haastattelussa on syytä kysyä kaikista tautiluokituksessa kuvatuista oireista erikseen, koska potilas ei niistä välttämättä oma-aloitteisesti kerro. Arviossa voidaan käyttää apuna strukturoituja haastattelumenetelmiä (Eating Disorder Examination, EDE) [49] ja lomakkeita (Eating Disorder Inventory, EDI) [50]. Syömistottumuksia voidaan seurata kotona täytettävän ruokapäiväkirjan avulla. Esitietoja kerätään sekä potilaalta että vanhemmilta, mahdollisesti myös muualta, esimerkiksi koulusta. Syömishäiriöön vaikuttavia riskitekijöitä arvioidaan sekä potilaan että perheen historiasta. Perhesysteemiä tutkitaan monesta näkökulmasta perhettä samalla tukien. Myös muun ympäristön tarjoamaa tukea selvitellään. Hoidon tulee pohjautua ympäröivien tekijöiden huomioimisen ohella ennen kaikkea häiriön vaikeusasteen sekä liitännäisoireiden arvioon. Syömishäiriö voi ilmentää nuoruusiän kehityksellistä kriisiä mutta myös lapsen tai nuoren vakavaa psyykkistä häiriötä. Tutkimusten perusteella tehdään yhdessä potilaan ja vanhempien kanssa hoitosuunnitelma ja -sopimus. Hoito Yleisesti tavoitteena on avohoito (taulukko 4). Psykiatrisen hoidon rinnalla tulee seurata Taulukko 4. Syömishäiriöpotilaan avohoidon aiheet. Painoindeksi yli 13 kg/m 2 tai suhteellinen paino yli 70 % pituuden mukaisesta keskipainosta Hyvä hoitomotivaatio Ei vakavia lääketieteellisiä poikkeavuuksia Perhe ja muu sosiaalinen verkosto antaa tukea Ei aikaisempia sairaalahoitojaksoja laihuushäiriön vuoksi somaattista tilaa. Paikallisten olosuhteiden mukaan somaattinen seuranta toteutetaan syömishäiriöiden hoitoon keskittyneessä hoitopisteessä, erikoissairaanhoidossa tai perusterveydenhuollossa. Seurantaa tulee jatkaa myös osastohoidon jälkeen. Painotavoitteita nostetaan vähitellen lähemmäksi pituutta vastaavaa keskipainoa, mutta kokonaistilanteen korjaantuessa kannattaa kiinnittää huomiota myös psyykkiseen hyvinvointiin ja sosiaaliseen selviämiseen. Syömishäiriöiden hoidossa tarvitaan useiden ammattihenkilöiden sekä potilaan ja perheen yhteistyötä. Riittävä käytännönläheinen tiedonkulku mahdollistaa yhteistyötä ja päinvastoin. Hyvä yhteistyö turvaa myös potilaan ja perheen riittävän yksityisyyden. Ravitsemustilan korjaaminen. Ravitsemushoito suunnitellaan yksilöllisesti yhteistyössä potilaan, perheen, ravitsemusterapeutin ja hoitavan lääkärin kanssa. Potilaan ruokatottumukset ja ruoankäyttö selvitetään ja energiantarve määritetään. Tavoitepainon asettaminen on välttämätöntä. Tavoitteena pitää olla vähintään se paino, jolla kuukautiskierto toimi normaalisti, mieluummin pari kilogrammaa enemmän. Keskimäärin kuukautiset palautuvat painon saavutettua 90 % pituuden mukaisesta keskipainosta, mikä on hyvä alkutavoite [51]. Tavoitepaino nousee kasvun myötä, ja hoidon myöhäisemmässä vaiheessa kannattaa tavoitteeksi asettaa pituutta vastaava keskipaino, joka on myös hyvä tavoite premenarkeaalisille anorektikoille [37]. Myös välitavoitteet ovat tärkeitä. Ne asetetaan realistisiksi ja sovitaan yhdessä nuoren kanssa. Ravitsemusterapeutin tehtävänä on oikaista potilaan ruokaan liittyviä vääriä tottumuksia ja uskomuksia, antaa ohjeita sekä motivoida ja tu- 859
5 kea potilasta aliravitsemuksen korjaamiseen. Tavoitteena on, että potilas omaksuu terveyden kannalta sopivan painon sekä normaalin ja tasapainoisen ruokavalion ja pystyy ruokailemaan luontevasti erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa [52 54]. Ruokavalion toteutuksessa huomioidaan kohtuullisessa määrin potilaan mielipide. Yksilöllisyys ja tietynasteinen joustaminen lisäävät potilaan itsehallinnan tunnetta ja auttavat hyväksymään painonnousun [55]. Ruokavalio-ohjauksessa korostetaan ruokavalion monipuolisuutta. Potilasta kannustetaan syömään myös hänen aiemmin välttämiään ruoka-aineita. Tarkistetaan, että ruokavalio sisältää ravitsemussuositusten mukaisen määrän ravintoaineita. Tiheät ateriat eivät ole välttämättä fysiologisesti eduksi. Päivittäinen ateriakertojen määrä harkitaan yksilöllisesti siten, että huomioidaan potilaan kyky sietää tiheän ruokailun aiheuttamaa ahdistusta tai runsaampiin aterioihin liittyvää täyteyden tunnetta [56,57](C). Aterioiden kokoaminen on joustavaa, kun apuna käytetään vaihtotaulukoita, joissa ravintosisällöltään samankaltaiset ruoka-aineet on koottu samaan ryhmään [52,53]. Näin voidaan vähentää pakkomielteistä energiamäärien laskemista ja tukea normaalin syömiskäyttäytymisen oppimista [53]. Vaihtotaulukoita käytetään joustavasti tilanteen mukaan. Ne sopivat ennen kaikkea varttuneempien nuorten ja hoitohenkilöstön avuksi [52]. Sairaalahoidossa olevat syömishäiriöpotilaat sopeutetaan sairaalan ruokailurytmiin, ja heille tarjotaan ensisijaisesti sairaalan perusruokaa, joka on malli normaalista ja tasapainoisesta ruokavaliosta. Kasvisruokavaliota noudattaville voidaan tarjota maitoa ja kananmunaa sisältävää lakto-vegetaarista ruokaa. Ruokavaliota täydennetään tarvittaessa vitamiini- ja kivennäisainevalmisteilla sekä monipuolisilla täydennysravintovalmisteilla. Kasvisruokavaliota noudattavien ravitsemuksessa huomioidaan erityisesti raudan ja sinkin riittävä saanti [63]. Ruokavalioon liittyvät asiat ja muutokset sovitaan yhteisesti hoitotiimissä, ja niistä tiedotetaan kaikille potilaan hoitoon osallistuville. Jotta potilaan ravitsemushoito onnistuisi, on hoitohenkilökunnan, potilaan, perheen ja ravitsemusterapeutin välinen yhteistyö suositeltavaa. Osastohoidon aikana ravitsemusterapeutti voi seurata potilaan ateriointia ja antaa palautetta syömiskäyttäytymisestä. Palautteen antamisen tukena on käytetty muun muassa videointia [64](C). Ahmimis- ja laihuushäiriön ravitsemushoidon pääperiaatteet ovat samat. Tavoitteena on normaalipainon hyväksyminen ja ylläpitäminen sekä normaalien ruokatottumusten omaksuminen. Lisäksi ahmimishäiriössä laihduttamisen ja ahmimisen välinen noidankehä pyritään katkaisemaan. Potilasta opastetaan syömään riittävästi ja säännöllisesti. Apuna voidaan käyttää valmiiksi laadittuja ateriaesimerkkejä ja malliaterioita. Ruokapäiväkirjan pitämisestä saattaa olla apua [52,53]. Vaikean aliravitsemustilan korjaus. Jos paino on hyvin alhainen (alle 70 % pituuden mukaisesta keskipainosta), ravitsemustilaa tulee korjata aluksi riittävän hitaasti, jotta vältytään kardiovaskulaarisilta ongelmilta ja niin sanotulta»refeeding»-oireyhtymältä (rytmihäiriöt, hypofosfatemia, delirium). Seerumin fosforipitoisuuden seurantaa suositellaan [58,59](D). Ensimmäinen hoitoviikko on kriittisintä aikaa. Hoidon alussa energiantarve voi olla hypometabolian takia pienimmillään kcal/vrk. Yleisimmin hoidon alussa käytetty energiamäärä on kcal/vrk [60]. Ravitsemustilan korjaantuessa energiantarve kasvaa. Energiantarvetta voidaan arvioida laskennallisesti tai potilaan ruoankäyttöä ja ravitsemustilaa seuraamalla. Sopivaksi energiansaanniksi suositellaan noin 130 %:a laskennallisesti arvioidusta energiantarpeesta. Tutkimusmielessä potilaiden energiantarvetta on mitattu epäsuoralla kalorimetrialla [61]. Hidas painonnousu ravitsemushoidon alussa voi osin selittyä aterianjälkeisellä termogeneesillä, jos kyseessä on syömistään rajoittava laihuushäiriöpotilas [56,57](C). Lisäksi on todettu, että syömistään rajoittavat laihuushäiriöpotilaat saattavat tarvita jopa % enemmän energiaa kuin alipainoiset ahmimisoireiset potilaat nostaakseen painoaan ja pitääkseen sen vakaana [62](C). Hoitosopimusta käytettäessä painotavoitteiden saavuttamiseen voidaan liittää palkkio. 860 Hoitosuositusryhmä
6 Joustavia hoitosopimuksia käyttämällä on päästy yhtä hyviin painonnousutuloksiin kuin tiukoilla sopimuksilla [65,66](C). Päivittäinen punnitseminen ei ole välttämätöntä, kolme päivää on riittävä väli [67](C). Painonnousussa ei ole havaittu eroja em. punnitsemistaajuuksien välillä. Nenä-mahaletkun käytöstä nuorten anorektikkojen hoidossa ei ole juuri tutkittua tietoa [68]. Siihen voidaan turvautua luonnollisen ravitsemuksen epäonnistuessa etenkin hoidon alkuvaiheen ääritilanteissa, jolloin asiasta neuvotellaan etukäteen potilaan ja hänen perheensä kanssa. Liikunta. Painonnousua voidaan nopeuttaa ravitsemustilan korjausvaiheessa liikuntaa rajoittamalla. Myöhemmässä vaiheessa painon jo noustua ja tilanteen tasoituttua ohjatusta liikunnasta saattaa olla hyötyä [69](D). Ahmimishäiriössä liikunnan on todettu olevan yhteydessä luuntiheyteen [17,26](C). Laihuushäiriötä sairastaville on ehdotettu ohjattua ja valvottua harjoitusohjelmaa, jonka ajatellaan korjaavan liiallista liikkumista, vähentävän epärealistisia ajatuksia lihavuudesta sekä lisäävän hoitomyöntyvyyttä [69,70]. On hyvä, jos fysioterapia kuuluu laihuushäiriöpotilaan hoitoon ja potilasta hoitavaan työryhmään kuuluu fysioterapeutti. [69 74]. Laihuushäiriöpotilaiden käyttäytymistä ohjaa joskus ruumiinkuvan häiriö, jossa kehon havainnointi ja tiedostaminen on häiriintynyt [71]. Kuitenkin vain osalla laihuushäiriöpotilaista on epärealistinen käsitys ruumiin fysiologisesta koosta ja rajoista [75 77](C). Näin ruumiinkuvan häiriintyminen merkitsisi enemmänkin kielteistä suhtautumista omaan ruumiiseen kuin sen koon hahmottamista väärin. Hormonikorvaushoidon vaikuttavuudesta laihuushäiriöpotilaiden luukadossa ei ole varmuutta [78-81](C). Ainoassa satunnaistetussa tutkimuksessa hormonikorvaushoito paransi luuntiheyttä vain niillä laihuushäiriöpotilailla, joiden lähtöpaino oli alle 70 % pituudenmukaisesta keskipainosta [81]. Koska hormonikorvaushoidon hyödyllisyydestä ei ole varmuutta, sen käyttöä tulee harkita aina yksilöllisesti. Hormonikorvaushoitoa voitaneen suositella ainakin potilaille, joiden paino on alle 70 % ihannepainosta. Hormonikorvaushoitoa annetaan yleisesti amenorreasta kärsiville laihuushäiriöpotilaille, vaikka sen tehosta ja kuukautiskierron palaamisen vaikutuksista potilaan psyykeen tai gynekologiseen ennusteeseen ei ole tehty kontrolloituja tutkimuksia. Hampaiden hoito. Ahmimishäiriö ja varsinkin siihen liittyvä oksentelu aiheuttavat usein hampaiden vakavaa kulumista, ja myös laihuushäiriöpotilaiden hampaat saattavat kärsiä [83]. Kulumista voidaan ehkäistä huuhtomalla hampaat oksentelun jälkeen vedellä tai happamuutta neutraloivalla liuoksella. Hampaiden säännöllinen harjaus aamuin ja illoin runsasfluorisella hammastahnalla sekä yksilöllisesti harkitut fluoraushoidot ja remineralisoivien liuosten käyttö ovat suositeltavia. Potilas tulisi ohjata hammaslääkärin tutkimuksiin ja puolivuosittaiseen seurantaan [83-86](C). Psykiatrinen osastohoito. Syömishäiriöpotilaiden osastohoito vaatii tiivistä yhteistyötä ja selkeää vastuualuejakoa potilasta tutkivan ja hoitavan moniammatillisen työryhmän jäsenten kesken [33]. Hoitavilla henkilöillä tulisi olla tietoa syömishäiriöiden biopsykososiaalisesta patofysiologiasta sekä tietoa ja kokemusta tunnereaktioista, joita syömishäiriöpotilaat hoitohenkilökunnassa herättävät [87]. Tilanteissa, joissa potilas kieltäytyy osastohoidosta, vaikka hänen psyykkinen tai somaattinen tilanteensa on henkeä uhkaava, hoito tulee aloittaa hänen tahdostaan riippumatta [88,89](D). Alle 18-vuotiaiden tahdosta riippumaton psykiatrinen hoito tulee toteuttaa erillään aikuisista, jollei katsota olevan alaikäisen edun mukaista menetellä toisin ( Tutkimustulokset tukevat nuoruusikäisten anorektikkojen varhaista tehokasta hoitoa [33]. Potilaan kokonaistilanne pyritään arvioimaan huolellisesti huomioiden taustalla olevat muut psyykkiset häiriöt, ja osasto- ja jatkohoito suunnitellaan yksilöllisesti käytettävissä olevien resurssien mukaan. Hoidon tulee kohdistua sekä somaattisiin että psyykkisiin ongelmiin. Aluksi keskeisellä sijalla on ravitsemustilan korjaaminen ja ruokailutottumusten normaalistaminen. Apuna voidaan käyttää käyttäytymisterapeuttisia tekniikoita. Joustavampi, yksilöllisesti laa- 861
7 dittu hoito-ohjelma on yhtä tehokas kuin tiukka ja kontrolloiva, ja se kehittää paremmin nuoren kykyä huolehtia itsestään. [65,66](C). Hoitomiljöön tulisi olla turvallinen ja tarjota selkeät rajat sekä tukea ja ymmärtämystä. On tärkeää antaa potilaalle ja vanhemmille tietoa syömishäiriöistä, ja heidän motivoitumisensa hoitoon on keskeistä hoidon onnistumisen kannalta. Psykoterapia kannattaa aloittaa pahimman aliravitsemustilan korjaannuttua, ja sitä jatketaan pitkään kotiuttamisen jälkeen. Nykyään suositellaan eri menetelmien yhdistämistä neuvonnassa ja psykoterapiassa (ravitsemusneuvonta, psykoedukaatio, kognitiivinen terapia, psykodynaaminen psykoterapia, perheterapia, itsehoito- ja tukiryhmät) ja hoidon yksilöllistä suunnittelua (laihuushäiriö on heterogeeninen sairaus) [90]. Perheen tukeminen on tärkeää hoidon kaikissa vaiheissa. Sairaalahoidon optimaalisesta pituudesta ei ole tutkimustietoa. Hoidon alussa sovitaan terveellinen tavoitepaino ja laaditaan aikataulu sen saavuttamiseksi. Relapsin riski on sitä pienempi, mitä lähempänä ideaalipainoa ollaan kotiin lähtiessä [91](D). Hoitojakson pituus määräytyy hoidon tarpeen mukaan, ja sitä määritettäessä tavoitepainon saavuttaminen ei saisi olla ainoa kriteeri. Psykoterapia. Täysipainoista psykoterapiaa ei tule aloittaa taudin akuutissa, ravitsemustilan korjausvaiheessa, vaan hoitosuhteessa tulisi keskittyä enemmän asioiden konkreettiseen käsittelyyn [92]. Painon on todettu nousevan paremmin niillä potilailla, joille varsinainen psykoterapia aloitetaan myöhemmin pahimman aliravitsemustilan korjaannuttua [93](C). Toisaalta myös siihen, että potilas hyväksyy aliravitsemustilan korjaamisen, tarvitaan usein psykoterapeuttista työskentelyä. Psykoterapian tuloksellisuutta on seuraavassa arvioitu näyttöön perustuvin kriteerein, mutta tälläkin menettelyllä on rajoituksensa. Yksilöterapioiden tehosta on tutkimuksia lähinnä aikuispotilaiden osalta. Kognitiivis-behavioraalinen terapia (KBT) tehoaa yli 16-vuotiaiden potilaiden ahmimisoireisiin [94 97](B). Terapeutin toteuttama KBT ei kuitenkaan ole osoittautunut tehokkaammaksi kuin itsehoitooppaan avulla toteutettu. KBT ei myöskään ole muita psykoterapiamuotoja merkitsevästi tehokkaampi. Yksittäisessä tutkimuksessa KBT ja ajankohtaisiin ihmissuhteisiin keskittyvä interpersonaalinen vuorovaikutusterapia (IPT) ovat edistäneet käyttäytymisterapiaa paremmin bulimiajaksojen loppumista, itsearvostusta ja sosiaalista selviytymistä aikuispotilailla [95 97]. Riittävän pitkä terapia on laihuushäiriössä tarpeen. Potilaan luottamuksen syntyminen vie aikaa, ja hoidossa on tärkeää, että potilas kokee terapeutin ymmärtävän empaattisesti häntä ja näin tukevan hänen sisäistä kasvuaan [98](D). Vaikeasta laihuushäiriöstä paraneminen edellyttää ajattelu- ja toimintatapojen muutosta [99]. Nuorten laihuushäiriöpotilaiden hoidossa lyhytkestoisen yksilöterapian vaikuttavuus painon kehitykseen ja syömiskäyttäytymiseen ei eroa merkitsevästi tehostetun ravitsemusneuvonnan vaikuttavuudesta. Sosiaalinen ja seksuaalinen sopeutuminen on ollut parempaa psykoterapiaa saaneilla, kun taas ravitsemusneuvontaa saaneilla painonnousu on ollut jonkin verran mutta ei merkitsevästi parempaa [100](C). Lyhytkestoisissa terapioissa voidaan tehostetusti keskittyä tiettyihin ongelmiin ja sairauden osa-alueiden ratkaisuihin [101]. Kognitiivis-behavioraalisia ja psykodynaamisia elementtejä yhdistävästä ryhmäpsykoterapiasta voi olla hyötyä ahmimishäiriöpotilaiden hoidossa [102,103](D). Välitön tulos on parempi, jos hoito on alkuun intensiivistä ja selkeäksi tavoitteeksi asetetaan oireiden nopea väheneminen. Tulos on pysyvämpi, jos ryhmäpsykoterapiatunteja on enemmän ja tiheämmin [104](C). Ryhmäpsykoterapiaa on käytetty myös laihuushäiriössä muun hoidon lisänä. Tutkimustietoa terapian vaikuttavuudesta ei juuri ole. Psykodynaamisesti orientoitunut ryhmäpsykoterapia, kuten yksilöterapiakin, tähtää syömishäiriön taustalla mahdollisesti olevien, sairauteen vaikuttavien persoonallisuushäiriöiden hoitoon, potilaiden psykologisen itsetuntemuksen lisäämiseen ja kypsymisprosessin tukemiseen [41]. Näyttöä psykodynaamisesti suuntautuneen hoidon tehosta ei juuri ole [105]. Ryhmäpsykoedukaatiota käytetään varsinkin ahmimishäiriön hoidossa. Psykoedukaatiojak- 862 Hoitosuositusryhmä
8 son jälkeen yksilöllisestä kognitiivis-behavioraalisesta psykoterapiasta voi olla hyötyä [ ](C). Syömishäiriöpotilaiden vanhemmat ovat kokeneet terapeuttien vetämien vanhempienryhmien olevan hyödyllisiä [108,109](D). Perheterapiaa on usein käytetty laihuushäiriön hoitomuotona [41]. Systeemistyyppinen perheterapia on yksilöterapiaa vaikuttavampi sellaisilla nuorilla laihuushäiriöpotilailla, joiden sairaus ei ole kroonistunut [ ](B). Perheryhmiin suunnattu psykoedukaatio voi olla yhtä vaikuttava kuin perheterapia [ ](B). Perheterapiaa on käytetty myös muiden hoitomuotojen ohella, esimerkiksi yhdistettynä yksilöpsykoterapiaan [41,117]. Vaikka varsinaista perheterapiaa ei hoitoon kuuluisikaan, on perheen huomioon ottaminen hoidon eri vaiheissa tärkeää. Perhe tarvitsee tukea ja tietoa syömishäiriöistä. Myös vertaistuen mahdollisuudet kannattaa hyödyntää. Lääkehoito. Laihuushäiriöissä depressiolääkkeistä ei ole todettu olevan apua aikuisten laihuushäiriöpotilaiden ravitsemustilan korjaamisessa hoidon alkuvaiheessa [41,118,119](C). Fluoksetiinin käytöstä normaalipainon saavuttaneiden jatkohoidon tukena ei ole näyttöä [120,121](D). Anksiolyyttistä lääkehoitoa on perusteltu sillä, että ahdistuneisuus on yleistä laihuushäiriöpotilailla. Lyhytvaikutteisen bentsodiatsepiinin anto 30 minuuttia ennen ateriointia saattaa helpottaa ruokailuun liittyvää ahdistusta [ ](D). Aliravitsemustilasta kärsivän laihuushäiriöpotilaan riski saada lääkityksestä vakavia haittavaikutuksia on merkittävä [125]. Lääkitys tulee aloittaa mahdollisimman pienellä annoksella. Päätös psyykenlääkityksen aloittamisesta on yleensä perusteltua tehdä vasta painon noustua normaalialueelle. Lääkitystä voidaan harkita ravitsemushoidon ja psykoterapian tukena. Lääkkeen valinnan tulee perustua jatkuviin psyykkisiin oireisiin, kuten masennukseen tai pakkooireisiin [41]. Laihuushäiriöpotilaille on suositeltu kalsiumia ( mg/vrk) ja D-vitamiinia (400 IU/vrk) [15,82](D). Sinkkilisästä ei ole osoitettu olevan hyötyä laihuushäiriöpotilaan hoidossa [126,127](C). Muista lääkehoidoista (alendronaatti, etidronaatti, kalsitoniini tai raloksifeeni) ei ole tehty satunnaistettuja tutkimuksia. Niiden käyttöä laihuushäiriöissä ei toistaiseksi suositella. Ahmimishäiriöissä masennuslääkkeiden on osoitettu vähentävän keskeisimpiä oireita eli ahmimista ja oksentelua [128](A). Hoitomyöntyvyys on fluoksetiinia käytettäessä ollut parempi kuin trisyklisiä masennuslääkkeiltä käyttäneillä [128](A). Alle 18-vuotiaiden hoidosta näillä lääkkeillä ei ole julkaistu tutkimuksia. Eri masennuslääkkeet ovat vähentäneet ahmimista ja oksentelua % hoidettaessa yli 18-vuotiaita potilaita kahdesta neljään kuukauteen kestävissä tutkimuksissa [128](A). Pitkäaikaistulosten osalta teho ei ole yhtä hyvä, sillä vaikka oireet vähenevät lääkehoidon aikana, vain vähemmistö (alle kolmannes) lääkehoitoa saaneista potilaista on oireettomia lääkityksen jatkamisesta huolimatta ja noin joka kolmannen oireet uusivat [129,130]. Ahmimishäiriöstä kärsivät potilaat, jotka eivät hyödy yhdestä masennuslääkkeestä, saattavat hyötyä vaihdosta toiseen [131]. Myös opiaattiantagonisti naltreksonilla on tehty tutkimuksia, mutta sillä ei ole todettu olevan vaikutusta ahmimisen tai oksentelun määrään [132]. Suomessa ja Yhdysvalloissa fluoksetiini on ainoa lääke, joka on lääkeviranomaisten hyväksymä ahmimishäiriön hoitoon. Lääkityksestä on hyötyä psykoterapeuttisen (kognitiivis-behavioraalisen) hoidon lisänä yli 18-vuotiaille potilaille [133](A). Tieteellistä näyttöä ei ole lääkityksen käytöstä ainoana tai ensisijaisena hoitona lasten tai nuorten ahmimishäiriössä [41]. Hoidon porrastus Perusterveydenhuollon tehtävänä on tunnistaa syömishäiriö ja arvioida jatkotutkimusten tarve. Kouluterveydenhuolto on tässä erityisen tärkeässä asemassa. Lievimmät häiriöt voivat korjaantua muutaman tiheän selventävän ja supportiivisen käynnin avulla. Ellei ongelma korjaannu nopeasti, potilas tulee ohjata psykiatriseen ja somaattiseen arvioon syömishäiriöiden 863
9 Taulukko 5. Syömishäiriöpotilaan välittömän sairaalahoidon aiheet. Somaattiset syyt Painoindeksi enintään 13 kg/m 2 tai paino enintään 70 % pituuden mukaisesta keskipainosta tai nopea laihtuminen (25 %:n painonlasku kolmessa kuukaudessa). Vakavat elektrolyytti- tai aineenvaihduntatasapainon häiriöt. Systolinen verenpaine alle 70 mmhg tai syketaajuus alle 40/ min tai EKG-muutoksia. Psykiatriset syyt Psykoottiset oireet Vakava itsetuhoisuus, itsemurhavaara Vaikea masennus Vakavat ongelmat perhetilanteessa. Avohoidon epäonnistuminen hoitoon perehtyneeseen yksikköön. Perusterveydenhuollossa konsultaatioiden ja työnohjauksen käyttö on suositeltavaa. Työnohjaus voi toimia myös apuna, jos jatkohoidon tarve on ilmeinen mutta potilaan ohjaaminen jatkohoitoon ei yrityksistä huolimatta onnistu eikä todennäköisiä tahdosta riippumattoman hoidon ja näin ollen M1-lähetteen edellytyksiä ole todettavissa. Kouluterveydenhuolto voi myös olla jatkohoitopaikka esimerkiksi potilaan somaattisen tilan seuraamisessa. Perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon rajaa syömishäiriöiden hoidossa on vaikea määrittää tiukasti, sillä olennaisinta on hoitopaikan kokemus ja tietämys näiden häiriöiden hoidosta. Selvässä, nopeasti korjaantumattomassa syömishäiriössä potilaalle tulee yleensä kuitenkin taata erikoissairaanhoidon lasten- tai nuorisopsykiatrinen tutkimus ja somaattinen arviointi sekä näihin pohjautuva hoitosuunnitelma. Laihuushäiriöpotilaan välittömän sairaalahoidon aiheet on esitetty taulukossa 5. Päätöksen tulisi perustua arvioon potilaan fyysisestä ja psyykkisestä tilanteesta ja käyttäytymisestä. Siihen, valitaanko hoitopaikaksi somaattinen vai lasten- tai nuorisopsykiatrinen osasto, vaikuttavat potilaan somaattinen ja psyykkinen tila, paikalliset hoitomahdollisuudet sekä hoitohenkilökunnan taidot ja valmiudet hoitaa potilaan ongelmia [41]. Jos laihuushäiriöpotilaan paino on hyvin alhainen, ravitsemustilan korjaaminen on tärkein asia, ja se saattaa olla helpompi toteuttaa somaattisella osastolla. Psykiatrisella osastolla on taas helpompi hoitaa psyykkisiä ongelmia ja vuorovaikutuksen juuttumia. Suurin osa komplisoitumatonta ahmimishäiriötä sairastavista ei tarvitse sairaalahoitoa. Sairaalahoidon aiheita ovat syömishäiriöön liittyvät vakavat somaattiset komplikaatiot, itsetuhoisuus, psyykkiset häiriöt, jotka vaatisivat sairaalahoitoa riippumatta syömishäiriöstä, yhtäaikainen vaikea alkoholi- tai huumeongelma tai vakavat ja invalidisoivat oireet, joihin avohoidosta ei ole ollut apua [41,134]. Ennuste Laihuushäiriöpotilaiden kuolleisuus on noin 5 10 %, eli suurempi kuin vastaavanikäisen väestön kuolleisuus tai useimpien muihin psykiatrisiin häiriöihin liittyvä kuolleisuus [ ](B), Taulukko 6. Kysymykset, joihin sisältyvien kriteerien avulla seurataan lasten ja nuorten syömishäiriöiden hoidon laatua. Onko sairaanhoitopiirissä paikallinen kirjallinen syömishäiriöiden hoito-ohjelma? Kuinka suuri osa syömishäiriöpotilaista on tarpeelliseksi arvioidun hoidon piirissä (ei ole jättäytynyt hoidosta pois)? Kuinka suuri osa sovitun työnjaon mukaan erikoissairaanhoitoon lähetetyistä syömishäiriöpotilaista pääsee alkuarviointiin kolmen viikon kuluessa? Kuinka suurelle osalle syömishäiriöpotilaista on suoritettu moniammatillinen arviointi, joka sisältää lasten- tai nuorisopsykiatrisen arvioinnin, somaattisen tilanteen arvioinnin ja perheen haastattelun? Kuinka suurella osalla syömishäiriön takia hoidossa olevista on ajan tasalla oleva kirjallinen hoitosuunnitelma, joka on potilaan ja perheen tiedossa? Kuinka suurelle osalle syömishäiriön takia hoidossa olevista on tarjottu potilas- ja omaisneuvontaa, joka sisältää kirjallista materiaalia? Kuinka suurelle osalle syömishäiriön takia hoidossa olevista on järjestetty ravitsemusterapeutin konsultaatio? Kuinka suurelle osalle syömishäiriön takia hoidossa olevista on järjestetty säännöllinen punnitseminen ja painon rekisteröinti? Kuinka suurelle osalle syömishäiriön takia hoidossa olevista on järjestetty psykoterapia tai muu spesifinen psykososiaalinen hoitomuoto? Kuinka suuressa osassa sairaalahoitoa vaatineista syömishäiriötapauksista kotiuttamispäätös on tehty yhteistyössä potilaan ja perheen kanssa? Kuinka suuri osa sairaalasta kotiutetuista syömishäiriöpotilaista palaa uuteen ennalta suunnittelemattomaan sairaalahoitoon vuoden kuluessa kotiutuksesta? Kuinka suuri on alueella hoidettujen syömishäiriöpotilaiden kuolleisuus? 864 Hoitosuositusryhmä
10 ks. myös [138]. Laihuushäiriöpotilailla taudin vakavuus ja pieni painoindeksi (alle kg/ m 2 ) sekä pitkä sairastamisaika ennen hoitoon pääsyä huonontavat ennustetta [ ](C). Noin puolet laihuushäiriöpotilaista paranee, 30 %:lla oireilu jatkuu ja %:lla sairaus kroonistuu [99,137,143,144](B). Intensiivisen hoidon katsotaan voivan parantaa ennustetta [145](C). Intensiivisen psykoterapeuttisen ja somaattisen hoidon on arvioitu vähentävän syömishäiriöihin liittyvää varhaista kuolleisuutta ja monipuolisen somaattisen ja psykoterapeuttisen hoidon myöhempää kuolleisuutta. Potilailla esiintyy myöhemmin pakko-oireista häiriötä [146], masennusta ja persoonallisuushäiriöitä [147]. Laihuushäiriöissä kuukautiset palautuvat kuuden kuukauden kuluessa %:lle potilaista, jotka saavuttavat noin 90 % ihannepainosta [51,148](C). Toipumisen jälkeen luuntiheys on edelleen pienempi kuin verrokeilla, ja se altistaa murtumille [22,149,150](B). Raskauden ja lapsivuoteen ajaksi suositellaan tavallista tarkempaa seurantaa [151,152](C). Alipainosta johtuvan lapsettomuuden hoidossa painon nostaminen on ensisijaista. Laihuushäiriössä riski synnyttää pienipainoisia lapsia on lisääntynyt varsinkin ovulaatiohoidon jälkeen ja myös synnytyksen ennenaikaisuuden riski ja perinataalikuolleisuus ovat suurentuneet [ ](B). Ahmimishäiriö on jaksoittainen häiriö. Oireettomien määrä kasvaa seurannan pitkittyessä, ja noin puolet potilaista paranee syömishäiriön suhteen täysin oireettomiksi [ ](B). Taudin pitkä kesto ennen hoitoon tuloa sekä päihdeongelma ja hoidon loppuvaiheeseen liittyvä oksentelu huonontavat pitkäaikaisennustetta [158,160]. Ahmimishäiriöpotilailla lapsettomuusongelmat ovat tavallisia ja raskaus on usein suunnittelematon. Synnytyksen jälkeen masennus on yleistä [156]. Syömishäiriöpotilaan hyvän hoidon merkkeinä ovat painon ja syömiskäyttäytymisen normaalistuminen sekä ruokaan liittyvän pakonomaisen ajattelun väheneminen. Hoidon tehosta kertovat myös syömishäiriöihin liittyvien muiden psyykkisten oireiden helpottuminen, normaali sosiaalinen toiminta sekä nuoruusiän kehityksen eteneminen. Laatukriteerit Työryhmä suosittaa, että lasten ja nuorten syömishäiriön hoidon laatua seurattaisiin taulukossa 6 esitetyillä kriteereillä. HOITOSUOSITUSTYÖRYHMÄ Puheenjohtaja HANNA EBELING, LT, lastenpsykiatrian ja nuorisopsykiatrian erikoislääkäri Oulun yliopisto ja yliopistollinen sairaala, lastenpsykiatrian yksikkö PL 26, OYS Jäsenet RIITTA HASSINEN, fysioterapeutti OYS:n lastenpsykiatrian yksikkö PL 26, OYS AULI JOUTSENOJA, LL, lastenpsykiatrian erikoislääkäri OYS:n lastenpsykiatrian yksikkö PL 26, OYS LEEA JÄRVI, ravitsemusterapeutti OYS:n lääkinnällinen kuntoutus PL 23, OYS MINNA KOSKINEN, LL, lastenpsykiatrian ja nuorisopsykiatrian erikoislääkäri OYS PL 26, OYS LIISA LAHTI, LL, yleislääketieteen erikoislääkäri Oulun terveyskeskus PL 51, Oulun kaupunki LAURE MORIN-PAPUNEN, LT, gynekologian erikoislääkäri OYS:n naistentautien klinikka PL 24, OYS MARIA MUHONEN, LL, psykiatrian erikoislääkäri HYKS, Jorvin sairaala, Matinkylä-Olarin psykiatrian poliklinikka Kuunkehrä 2 A, Espoo AILA RISSANEN, professori, sisätautien erikoislääkäri HYKS, Lapinlahden sairaala PL 320, HYKS PÄIVI TAPANAINEN, dosentti, lastentautien ja lastenendokrinologian erikoislääkäri OYS:n lastentautien klinikka PL 23, OYS KRISTIAN WAHLBECK, vt. professori, psykiatrian erikoislääkäri (Käypä hoito -toimittaja) HYKS, Lapinlahden sairaala PL 320, HYKS 865
11 Kirjallisuutta 1. van Hoeken D ym. Epidemiology. Kirjassa: Hoek HW ym. toim. Neurobiology in the treatment of eating disorders. Chichester: Wiley Hsu LK. Psych Clin North Am 1996:19: Koskelainen M ym. Nord J Psychiatry 2001;55: Kaltiala-Heino R ym. Acta Psychiatr Scand 1999;100: Lask B ym. J Child Psychol Psychiatry 1992;33(1): Halmi K ym. Arch Gen Psychiatry 1991;48: Lewinsohn PM ym. J Abnorm Psychol 1993;102: Lilenfeld LR ym. Arch Gen Psychiatry 1998;55: Sullivan PF ym. Br J Psychiatry 1998;173: Sullivan PF ym. Am J Psychiatry 1998;155: Strober M ym. J Youth Adolesc 1996;25: Fava M ym. Am J Psychiatry 1989;146: Bachrach LK ym. Pediatrics 1990; 86: Rigotti NA ym. JAMA 1991;265: Biller BM ym. J Clin Endocrinol Metab 1989;68: Carmichael KA ym. Medicine 1995;74: Davies KM ym. Bone 1990;11: Lucas AR ym. Mayo Clin Proc 1999;74: Carruth BR ym. J Adolesc Health 2000;26: Castro J ym. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2001; 40(10): Jagielska G ym. Acta Psychiatr Scand 2000;104: Salisbury JJ ym. Am J Psychiatry 1991;148: Grinspoon S ym. J Clin Endocrinol Metab 1999;84: Castro J ym. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2000;39: Abrams SA ym. J Pediatr 1993;123: Sundgot-Borgen J ym. J Clin Endocrinol Metab 1998;83: Abraham S. J Psychosom Res 1998;44: Phelps L ym. The efficacy of a school-based eating disorder prevention program: Building physical self-esteem and personal competencies. Kirjassa: Piran P ym. toim. Preventing eating disorders. A handbook of interventions and special challenges. Taylor & Francis, 1999,s Shisslak CM ym. Content and method of developmentally appropriate prevention programs. Kirjassa: Smolak L ym. toim. The developmental psychopathology of eating disorders: implications for research, prevention and treatment. Hillsdale, NJ: Lawrence Erlbaum Associates, 1996, s Carter JC ym. Int J Eat Disord 1997; 22: Mann T ym. Health Psychology 1997;16(3): Buddeberg-Fisher B ym. Acta Psychiatr Scand 1998:98: Fisher M ym. J Adolesc Health 1995;16: Frisch RE ym. Science 1974; 185: Frisch RE. Baillere's Clin Obstet Gynaecol 1990;4: Greenfeld D ym. Int J Eat Disord 1993;13: Parry-Jones WL. Acta Pediatr Scand Suppl 1991;373: Garn SM ym. Am J Clin Nutr 1986:44: Herebrand J ym. Int J Eat Disord 1996:19: Marcus A ym. Acta Paedopsychiatrica 1989;52: American Psychiatric Association. Practice guideline for the treatment of patients with eating disorders (revision). American Psychiatric Association Work Group on Eating Disorders. Am J Psychiatry 2000;157 Suppl 1: Greenfeld D ym. Am J Psychiatry 1995;152: Palla B ym. Pediatrics 1988;81: Swenne I ym. Acta Pediatr 1999;88: Kaysar N ym. Arch Dis Child 1991;66: Kornreich L ym. Am J Neuroradiol 1991;12: Golden NH ym. J Pediatr 1996;128: King RA. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 1995;34: Fairburn C ym. The eating disorder examination. Kirjassa: Fairburn C ym. toim. Binge eating. Nature, assessment and treatment. 12. painos. New York: Guilford Press, Garner D. Eating disorder inventory- 2. Odessa: Psychological Assessment Resources, Golden NH ym. Arch Pediatr Adolesc Med 1997;151: Position of The American Dietetic Association. Nutrition intervention in the treatment of anorexia nervosa, bulimia nervosa, and binge eating. J Am Diet Assoc 1994;94(8): Kreipe RE ym. Clin Pediatr 1986;25(12): Gannon MA ym. J Am Diet Assoc 1986;86(4): Marshall M. J Hum Nutr 1978;32: Moukaddem M ym. Am J Clin Nutr 1997;66: Russell J ym. Lancet 1998;352(9138): Kohn MR ym. J Adolescent Health 1998;22: Birmingham CL ym. Int J Eat Disord 1996;20: Solanto MV ym. Pediatrics 1994; 93: Schebendach J ym. Int J Eat Disord 1995;1: Kaye WH ym. Am J Clin Nutr 1986;44: Bakan R ym. Int J Eat Disord 1993;13: Wilson AJ ym. J Psychiat Res 1985;19(2/ 3): Touyz SW ym. Br J Psychiatry 1984;144: Nusbaum JG ym. Issues Ment Health Nurs 1990;11: Touyz SW ym. Br J Psychiatry 1990;157: Bufano G ym. J Parenteral Enteral Nutr 1990;14: Beumont PJV ym. Int J Eat Disord 1994;15(1): Michielli DW ym. J Psychosoc Nurs Ment Health Serv 1994;32: Immonen-Orpana P. Fysioterapian mahdollisuuksia anoreksia nervosapotilaiden hoidossa. Kansanterveystieteen julkaisuja M 161; Davison K. Physiotherapy 1988;74(2): Immonen-Orpana P. Fysioterapia 1999;46(2): Dowling K. Physiotherapy Frontline 1996;2(22): Hennisghausen K ym. Eur Child Adolesc Psychiatry 1999;8: Fernández-Aranda F ym. J Psychosom Res 1999; 47(5): Probst M ym. J Psychosom Res 1998;44(3 4): Seeman E ym. J Bone Mineral Res 1992;7: Patel S. Ann Rheum Dis 1999;58: Kreipe RE ym. J Adolesc Health 1993;14: Klibanski A ym. J Clin Endocrinol Metab 1995;80: Becker AE ym. N Engl J Med 1999;340: Robb ND. Br Dent J 1995;178(5): Rytömaa I ym. Acta Odont Scand 1998;56(1): Rytömaa I ym. Duodecim 1996;112(8): Milosevic A ym. Int J Eat Disord 1997;21(2): Kaplan AS ym. Can J Psychiatry 1999;44(7): Tiller J ym. Br J Psychiatry 1993;162: Appelbaum PS ym. Gen Hosp Psychiatry 1998;20: Beumont PJV ym. Lancet 1993;341(26): Baran SA ym. Am J Psychiatry 1995;152: Garner DM ym. Cognitive behavioral therapy for anorexia nervosa. Kirjassa: Garner DM ym. Handbook of treatment for eating disorders, 2 nd ed. New York Guilford Press:1997: Danziger Y ym. J Adolescent Health Care 1989;10: Hay PJ, Bacaltchuk J. Psychotherapy for bulimia nervosa and binging (Cochrane Review). The Cochrane Library, Issue 4. Oxford: Update Sofware, Fairburn CG ym. Arch Gen Psychiatry 1990;48: Fairburn CG ym. Arch Gen Psychiatry 1993;50: Fairburn CG ym. Arch Gen Psychiatry 1995;52: Backar E. Am J Psychother 1998; 52: Strober M ym. Int J Eat Disord 1997;22: Hall A ym. Br J Psychiatry 1987;151: McFarland B. Brief therapy and eating disorders. San Francisco: Jossey-Bass, Oesterheld JR ym. Int J Group Psychother 1987;37(2): Fairburn CY ym. Cognitive behavioral therapy for binge eating and bulimia nervosa; a comprehensive treatment manual. Kirjassa: Fairburn CG ym toim. Binge eating: Nature, assessment and treatment. New York: Guilford Press, 1993, s Crosby RD ym. Int J Eat Disord 1993;13: Herzog T ym. Psychother Psychosom Med Psychol 1997;47(9 10): Olmsted MP ym. Behav Res Ther 1991;29(1): Davis R ym. Int J Eating Disord 1997;22(1): Rose J ym. Can J Psychiatry 1980;25: Lewis HL ym. J Psychiat Res 1985; 19(2/3): Russel GFM ym. Arch Gen Psychiatry 1987;44: Eisler I ym. Arch Gen Psychiatry 1997;54: Robin AL ym. J Dev Behav Pediatr 1994;15: Robin AL ym. Int J Eat Disord 1995;17: Robin AL ym. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 1999;38: Eisler I ym. J Child Psychol Psychiatry 2000;41: Geist R ym. Can J Psychiatry 2000;45: Crisp AH ym. Br J Psychiatry 1991;159: Ferguson CP ym. Int J Eat Disord 1999;25: Attia E ym. Am J Psychiatry 1998; 155: Kaye WH ym. J Clin Psychiatry 1991;52: Strober M ym. Psychopharmacol Bull 1997;33: Kennedy SH ym. Drugs 1991;41: Walsh BT. Pharmacotherapy of eating disorders. Kirjassa: Brownell KD ym. toim. Eating Disorders and Obesity. New York: The Guilford Press 1995, Garfinkel PE ym. Drug therapies. Kirjassa: Garner DM ym. toim. Handbook of Treatment for Eating Disorders 2nd ed. New York: Guilford Press, 1997, s Bergh C ym. Lancet 1997;350: Birmingham CL ym. Int J Eat Disord 1994;15: Safai-Kutti S. Acta Psychiatr Scand 1990;82 Suppl 361: Bacaltchuk J, Hay P. Antidepressants versus placebo for people with bulimia nervosa (Cochrane Review). The Cochrane Library, Issue 4, Oxford: Update Software Walsh TB ym. Am J Psychiatry 1991;148: Pyle RL ym. Am J Psychiatry 1990; 147: Mitchell JE ym. J Clin Psychopharmacol 1989;9: Mitchell JE ym. J Clin Psychopharmacol 1989;9: Bacaltchuk J, Hay P, Trefiglio R. Antidepressants versus psychological treatments and their combination for bulimia nervosa (Cochrane Review). The Cochrane Library, Issue 4, Oxford: Update Software American Psychiatric Association. Practice guideline for eating disorders. Am J Psychiatry 1993;150: Sullivan PF. Am J Psychiatry 1995;152: Moller-Madsen S ym. Acta Psychiatr Scand 1996;94: Eckert ED ym. Psychol Med 1995;25: Nielsen S ym. J Psychosom Res 1998;44: Fichter MM ym. Int J Eating Disord 1999;26(4): Zipfel S ym. Lancet 2000; 355(9205): Hebebrand J ym. Am J Psychiatry 1997;154: Bäckström J ym. Nord J Psychiatry 1997;51: Saccomani L ym. J Psychosom Res 1998;44(5): Bulik CM ym. Int J Eating Disord 2000;28(2): Crisp AH ym. Br J Psychiatry 1992; 161: Nilsson EW ym. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 1999;38(11): Saccomani L ym. J Psychosom Res 1998; 44(5): Shomento SH ym. Adolesc Pediatr Gynecol 1994; 7: Ward A ym. Int J Eat Disord 1997;22: Brooks ER ym. J Womens Health 1998;7: Willi J ym. Schweiz Med Wochenschr 1976;106: Stein A ym. J Child Psychol Psychiatry 1994;35: van der Spuy ZM, ym. Br Med J (Clin Res Ed) 1988;296: Abraham S ym. Fertil Steril 1990;53: Brinch M ym. Acta Psychiatr Scand 1988;77: Morgan JF ym. Br J Psychiatry 1999;174: Field AE ym. J Clin Epidemiol 1997;50: Keel PK ym. Arch Gen Psychiatry 1999;56: Keel PK ym. Am J Psychiatry 1997;154(3): Olmsted MP ym. Am J Psychiatry 1994;151:
Lasten ja nuorten syo misha irio iden esiintyvyys ja hoitokeinot. Veli Matti Tainio HYKS Nuorisopsykiatria
Lasten ja nuorten syo misha irio iden esiintyvyys ja hoitokeinot Veli Matti Tainio HYKS Nuorisopsykiatria Esityksen keskiössä Voivat olla vakavia sairauksia. Kuolema, kehityksen pysähdys ja perheen ongelmat.
Syömishäiriöiden hoitopolun haasteet. Jaana Ruuska, LT, osastonylilääkäri TAYS, nuorisopsyk. vastuualue
Syömishäiriöiden hoitopolun haasteet Jaana Ruuska, LT, osastonylilääkäri TAYS, nuorisopsyk. vastuualue 1 Alkavat yleensä nuoruusiässä Suurin osa sairastuu ennen 25v ikää Laihuushäiriö on kolmanneksi yleisin
Syömishäiriöt. Tietoisuuspäivä Tampereen kaupunki, Tipotien sosiaali- ja terveysasema Juha-Matti Väänänen Vastaamo.
Syömishäiriöt Tietoisuuspäivä Tampereen kaupunki, Tipotien sosiaali- ja terveysasema 16.5.2017 24.7.2017 Juha-Matti Väänänen Vastaamo.fi 1 Sisältö Syömishäiriöt Anoreksia Nervosa Bulimia Nervosa Ahmimishäiriö
Sairaanhoitajat Sirpa Romo & Kaire Partti. Nuorisopsykiatrian poliklinikka
Sairaanhoitajat Sirpa Romo & Kaire Partti Nuorisopsykiatrian poliklinikka ESSHP:n alle 18-vuotiaan syömishäiriöpotilaan hoitopolku http://www.esshp.fi/syomishairiolap setjanuoret A. Laihuushäiriö: nuori
Jaana Ruuska LT, psykiatrian- ja nuorisopsykiatrian el TAYS, nuorisopsykiatrian klinikka
Jaana Ruuska LT, psykiatrian- ja nuorisopsykiatrian el TAYS, nuorisopsykiatrian klinikka 1. anoreksia nervosa (laihuushäiriö) 2. bulimia nervosa (ahmimishäiriö) 3. binge eating disorder (BED) 4. ED-NOS
Mitä uutta Käypä hoito -suosituksessa
Mitä uutta Käypä hoito -suosituksessa Julkaistu 11.12.2014 Jaana Suokas LT, dosentti, psykiatrian erikoislääkäri oyl, HUS/HYKS Syömishäiriöklinikka erikoistutkija, THL 20.1.2015 Sidonnaisuudet Asiantuntijapalkkiot:
PERHEPOHJAISEN HOIDON PERIAATTEET JA TOTEUTUS
PERHEPOHJAISEN HOIDON PERIAATTEET JA TOTEUTUS JAANA SUOKAS LT, DOSENTTI, PSYKIATRIAN ERIKOISLÄÄKÄRI PSYKOTERAPEUTTI, NUORISOLÄÄKETIETEEN ERITYISPÄTEVYYS OYL, HUS/HYKS SYÖMISHÄIRIÖYKSIKKÖ 1.4.2019 PERHEPOHJAISEN
SYÖMISHÄIRIÖIDEN VARHAINEN TUNNISTAMINEN JA HOIDON YLEISET PERIAATTEET
SYÖMISHÄIRIÖIDEN VARHAINEN TUNNISTAMINEN JA HOIDON YLEISET PERIAATTEET JAANA SUOKAS LT, DOSENTTI, PSYKIATRIAN ERIKOISLÄÄKÄRI PSYKOTERAPEUTTI, NUORISOLÄÄKETIETEEN ERITYISPÄTEVYYS OYL, HUS/HYKS SYÖMISHÄIRIÖYKSIKKÖ
Ylipainoinen lapsi terveydenhuollossa. Päivi Tapanainen Lasten ja nuorten klinikka, OYS 15.01.2009
Ylipainoinen lapsi terveydenhuollossa Päivi Tapanainen Lasten ja nuorten klinikka, OYS 15.01.2009 Määritelmiä Lihavuus =kehon rasvakudoksen liian suuri määrä Pituuspaino (suhteellinen paino) = pituuteen
Nuoren naisurheilijan ylikuormituksen erityispiirteitä Hannele Hohtari 23.10.2010 Ongelmia? Kuukautishäiriöt ja alipainoinen urheilija Rasitusmurtumat Naisurheilijoilla yleisiä, etenkin juoksijoilla Jos
Miten oppia syömään monipuolisesti? Case: anoreksia
Miten oppia syömään monipuolisesti? Case: anoreksia [Tedy ry: Ravitsemushoidon IV strategiaseminaari 20.5.2015, Kuopio] PsT, dos (terveyspsykologia), yliopistonlehtori Sanna Sinikallio, Kansanterveystieteen
OSASTON HOITOMUODOT 14.3.2016 KOKOVUOROKAUSIOSASTO S1, HYKS SYÖMISHÄIRIÖYKSIKKÖ SH ULLA-KAISA.KETTUNEN@HUS.FI
OSASTON HOITOMUODOT 14.3.2016 KOKOVUOROKAUSIOSASTO S1, HYKS SYÖMISHÄIRIÖYKSIKKÖ SH ULLA-KAISA.KETTUNEN@HUS.FI OSASTO S1 12 + 2 potilaspaikkainen avo-osasto syömishäiriöyksikkö on yli 13-vuotiaiden nuorten
Hoitosuunnitelma työvälineenä moniammatillisessa yhteistyössä. Syömishäiriöpäivät 2015
Hoitosuunnitelma työvälineenä moniammatillisessa yhteistyössä Syömishäiriöpäivät 2015 Marjo Sandvik Psykiatrinen sairaanhoitaja Toiminnanjohtaja Syömishäiriöklinikka Perustietoa Syömishäiriöklinikasta
SYÖMISONGELMIEN HOITO URHEILIJOILLA
SYÖMISONGELMIEN HOITO URHEILIJOILLA Urheilijalle enemmän terveitä harjoituspäiviä www.terveurheilija.fi HOITO Erityisen tärkeää on varhainen puuttuminen ja aktiivisen hoito-otteen luominen MITÄ TEHDÄÄN
NUORTEN MIELIALAHÄIRIÖT JA AHDISTUNEISUUS
NUORTEN MIELIALAHÄIRIÖT JA AHDISTUNEISUUS Lanu-koulutus 5.9., 11.9. ja 20.9.2018 Psykologi, psykoterapeutti Johanna Lukkarila Psykiatrinen sairaanhoitaja, pari- ja perheterapeutti Tarja Rossi Nuorisopsykiatrian
TRANSDIAGNOSTINEN KBT (CBT-E)
SYÖMISHÄIRIÖIDEN HOITO TÄNÄÄN TRANSDIAGNOSTINEN KBT (CBT-E) 15.4.2019 / Kati Rantanen /sairaanhoitaja / HUS Syömishäiriöyksikkö TRANSDIAGNOSTINEN KBT (CBT-E) Kognitiivis-behavioraalinen terapia = KBT pohjautuu
Syömishäiriötä sairastavan hoitotyö E L I S A P A R T A N E N O P I N N Ä Y T E T Y Ö M A A L I S K U U 2 0 1 4
Syömishäiriötä sairastavan hoitotyö E L I S A P A R T A N E N O P I N N Ä Y T E T Y Ö M A A L I S K U U 2 0 1 4 Syömishäiriöt Psykosomaattisia sairauksia; lähtöisin psyyken häiriintymisestä, aiheuttavat
Nuorten syömishäiriöt - puuttuminen ja hoitoon ohjaaminen
Nuorten syömishäiriöt - puuttuminen ja hoitoon ohjaaminen 29.9.2017 Minna Aaltonen Lastentautien erikoislääkäri, LT Lasten ja nuorten klinikka TYKS VSSHP Puuttuminen kun havaitset sairastuneen lapsen/nuoren,
Kuntoutuksen tavoite. Käsitys mielenterveyden häiriön luonteesta:
PSYKOTERAPIAT Kuntoutuksen tavoite Käsitys mielenterveyden häiriön luonteesta: Hoidon tarpeen taustalla usein kehitysvuosien ylivoimaiset, traumaattiset kokemukset, ajankohtaiset menetykset tai muut ylivoimaiset
ADHD:n Käypä hoito suositus Hoitopolku eri ikäkausina
ADHD:n Käypä hoito suositus Hoitopolku eri ikäkausina 12.10.2017 Jaakko Pitkänen Yleislääketieteen erikoislääkäri Lastenneuvola- ja kouluterveydenhuoltotyön erityispätevyys Koululääkäri, vt erikoislääkäri,
NUORTEN DEPRESSION HOITO
NUORTEN DEPRESSION HOITO Mauri Marttunen professori HY, HYKS, psykiatrian klinikka tutkimusprofessori THL Käyvän nuorten mielenterveysongelmien hoidon lähtökohtia (1) Alkuarvio Hoitoon tulon syy Perusteellinen
Miten hoidon onnistumista mitataan? Syömishäiriöpäivät 2015. Marjo Sandvik Psykiatrinen sairaanhoitaja Toiminnanjohtaja Syömishäiriöklinikka
Miten hoidon onnistumista mitataan? Syömishäiriöpäivät 2015 Marjo Sandvik Psykiatrinen sairaanhoitaja Toiminnanjohtaja Syömishäiriöklinikka Hoitosuunnitelma Hoidon aloituksessa tapahtunut moniammatillinen
Masentaa ja ahdistaa: terapia, korkki kiinni vai eläke?
Masentaa ja ahdistaa: terapia, korkki kiinni vai eläke? Professori Jyrki Korkeila TY Ylilääkäri Harjavallan sairaala Psykoterapeutti psykodynaaminen & kognitiivinen terapia & lyhytterapia Salminen JK 2003;58:21-1.
Kuka hoitaa kaksoisdiagnoosipotilasta loppupeleissä?
Kuka hoitaa kaksoisdiagnoosipotilasta loppupeleissä? Pienet Pohjalaiset Päihdepäivät 17.11.2008 Merja Syrjämäki psykiatrian erikoislääkäri TAYS Pitkäniemi APS5 Kaksoisdiagnoosin ulottuvuudet Lievä psyykkinen
Agatha Christie: Where is the body? Aila Rissanen Syömishäiriöyksikkö Psykiatrian klinikka 00290 HYKS
Agatha Christie: Where is the body? Aila Rissanen Syömishäiriöyksikkö Psykiatrian klinikka 00290 HYKS Agatha Christie Päämäärätietoinen Johdonmukainen Viettelevästi johdatteleva Where Is the Body? Sooma
PERHEPOHJAINEN HOITOMALLI FBT (FAMILY- BASED TREATMENT) PERHETERAPEUTTI, VESA-MATTI PEKKOLA, 14.3.2016
PERHEPOHJAINEN HOITOMALLI FBT (FAMILY- BASED TREATMENT) PERHETERAPEUTTI, VESA-MATTI PEKKOLA, 14.3.2016 Maudsley Hospital 1980-luvulla, Lontoo Laillistetut perheterapeutit Näyttöön perustuva alle 18-vuotiaille,
DEPRESSIO JA ITSETUHOISUUS - kansantauteja jo nuoruudessa Jouko Lönnqvist Konsensuskokous 01.02.2010. 19.2.2010 Sosiaali- ja terveyspalvelut 1
DEPRESSIO JA ITSETUHOISUUS - kansantauteja jo nuoruudessa Jouko Lönnqvist Konsensuskokous 01.02.2010 19.2.2010 Sosiaali- ja terveyspalvelut 1 Depressio ja itsetuhoisuus kansantauteja jo nuoruusiässä? Terveyskirjasto
KOKEMUKSIA NETTITERAPIOISTA ERIKOISSAIRAANHOIDOSSA MIELENTERVEYSTALO.FI NUORTEN MIELENTERVEYSTALO.FI NETTITERAPIAT.FI
KOKEMUKSIA NETTITERAPIOISTA ERIKOISSAIRAANHOIDOSSA MIELENTERVEYSTALO.FI NUORTEN MIELENTERVEYSTALO.FI NETTITERAPIAT.FI MIELENTERVEYSTALO.FI Aikuisten mielenterveystalossa voit mm. AIKUISET lukea ajantasaista
Tarkkailuaika nuorisopsykiatrian osastolla
Tarkkailuaika nuorisopsykiatrian osastolla Arvio tarkkailun aloittamisesta Nuori ja vanhemmat Huolen herääminen ja yhteydenotto Ei Kyllä Lähettävä lääkäri Välitön hoidon tarpeen arviointi Haluaako nuori
Propyyliheksedriini. Eventin. Postfach 210805 Ludwigshafen DE 67008 Germany. Tämä päätös Huomioitava ennen lääkkeen Lääkevalmisteen
Liite I 3 Aine: Propyyliheksedriini Tämä päätös Huomioitava ennen lääkkeen Lääkevalmisteen ottamista kauppanimi Saksa Knoll AG Postfach 210805 Ludwigshafen DE 67008 Germany Eventin 4 Aine Fenbutratsaatti
Syömishäiriöt ovat yleisiä ja vakavia nuorten. Syömishäiriöiden hoidon vaikuttavuus. Katsaus. Laihuushäiriön hoidon vaikuttavuus
Katsaus VEERA POHJOLAINEN JA HASSE KARLSSON Syömishäiriöiden hoidon vaikuttavuus Syömishäiriöt ovat pääosin nuorten naisten vakavia sairauksia, joihin liittyy kroonistumisen uhka ja jopa yli 15 %:n kuolleisuus.
SSRI-lääkkeet lasten depressioissa ja ahdistuneisuushäiriöissä. Mauri Marttunen professori HYKS, HY tutkimusprofessori THL, MIPO, LAMI
SSRI-lääkkeet lasten depressioissa ja ahdistuneisuushäiriöissä Mauri Marttunen professori HYKS, HY tutkimusprofessori THL, MIPO, LAMI Mielialahäiriöt (ICD-10) Masennustilat Yksittäinen masennusjakso Toistuva
Vajaaravitsemus on kallista - vajaaravitsemuksen kustannukset. 25/26.9.2014 Soili Alanne FT, TtM, Ravitsemusterapeutti Seinäjoen keskussairaala
Vajaaravitsemus on kallista - vajaaravitsemuksen kustannukset 25/26.9.2014 Soili Alanne FT, TtM, Ravitsemusterapeutti Seinäjoen keskussairaala Alipainoiset ( 75 % ihannepainosta): 40 % pitempään osastolla
MLL 5.11.2015 Nuoren kohtaaminen Nuorten syömishäiriöt
MLL 5.11.2015 Nuoren kohtaaminen Nuorten syömishäiriöt Erikoislääkäri Maria Sumia Tays EVA-yksikkö Mitä syömishäiriöillä tarkoitetaan? Mielenterveyden häiriöitä, jotka alkavat usein nuoruusiässä murrosiän
Mitä jää tutkimuksen varjoon? Näkemyksiä käytännön työstä kehittämisen taustalle.
Mitä jää tutkimuksen varjoon? Näkemyksiä käytännön työstä kehittämisen taustalle. Tapio Halla, erikoislääkäri Tampereen kaupunki Mielenterveys- ja päihdepalvelut Psykiatrian polklinikka maahanmuuttajille
Pitkävaikutteinen injektiolääke helpottaa psykoosipotilaan hoitoon sitoutumista - Sic!
Page 1 of 5 JULKAISTU NUMEROSSA 2/2016 TEEMAT Pitkävaikutteinen injektiolääke helpottaa psykoosipotilaan hoitoon sitoutumista Hannu Koponen / Kirjoitettu 8.4.2016 / Julkaistu 3.6.2016 Psykoosipotilaiden
Psykiatrinen hoito Muurolan sairaalakiinteistö
Psykiatrinen hoito Muurolan sairaalakiinteistö Solja Niemelä Psykiatrian professori (ma.), ylilääkäri Sanna Blanco-Sequeiros, tulosaluejohtaja Esityksen sisältö Solja: Psykiatristen häiriöiden aiheuttama
VESOTE-Pirkanmaa. VESOTE-Pirkanmaan ravitsemustyöryhmä AVOHOITO Haastattelu- ja havainnointilomake mielenterveysasiakkaan ruokailussa
1 (5) AVOHOITO Haastattelu- ja havainnointilomake mielenterveysasiakkaan ruokailussa Ohjeistus Lomake on tarkoitettu nuoren ja aikuisen psykiatrisen asiakkaan ruokailun ja ravitsemuspulmien tunnistamiseen,
URHEILIJOIDEN SYÖMISONGELMAT
URHEILIJOIDEN SYÖMISONGELMAT Urheilijalle enemmän terveitä harjoituspäiviä www.terveurheilija.fi VARHAINEN TUNNISTAMINEN Osattava epäillä, koska harvoin kertovat itse! MILLOIN PITÄISI SEULOA Terveystarkastukset
POHJALAISET MASENNUSTALKOOT 2004 2007. Depressiohoitajien työn tuloksellisuus Pilottitutkimus 2007. Jyrki Tuulari & Esa Aromaa
POHJALAISET MASENNUSTALKOOT 2004 2007 Depressiohoitajien työn tuloksellisuus Pilottitutkimus 2007 Jyrki Tuulari & Esa Aromaa Depression hoidon laatukriteerit perusterveydenhuollossa (Käypä hoito suositus)
NUORTEN MASENNUS. Lanu-koulutus 5.9., ja
NUORTEN MASENNUS Lanu-koulutus 5.9., 11.9. ja 20.9.2018 Kirsi Ylisaari Nuorisopsykiatrian ja yleislääketieteen erikoislääkäri Psykoterapeutti Nuorisopsykiatrian poliklinikka, EPSHP Diagnoosi ja kliininen
LEIKKAUKSEEN VALMISTAUTUMINEN JA KIVUNHOITO
LEIKKAUKSEEN VALMISTAUTUMINEN JA KIVUNHOITO HANNU KOKKI ANESTESIOLOGIAN PROFESSORI, UEF HOITAVA TAHO: 2 KYSYMYSTÄ 1. MIKSI MURTUI LEIKKAUKSEEN VALMISTAUTUMINEN 2. TOIPUMINEN LEIKKAUKSEN JÄLKEEN KIVUN HOITO
Miten nuoret voivat nuorisopsykiatrian näkökulmasta?
Miten nuoret voivat nuorisopsykiatrian näkökulmasta? Keski-Pohjanmaan keskussairaalan nuorisopsykiatrian yksikkö Psykologi Jaakko Hakulinen & sosiaalityöntekijä Riitta Pellinen 1 Nuorisopsykiatrian yksiköstä
Mielenterveyden häiriöt
Masennus Mielenterveyden häiriöt Ahdistuneisuushäiriöt pakkoajatukset ja -toiminnot paniikkihäiriöt kammot sosiaalinen ahdistuneisuus trauman jälkeiset stressireaktiot Psykoosit varsinaiset mielisairaudet
Tavoitteet. Painonhallinta tukee terveyttä
Tavoitteet Sopivan painon pohtiminen Elintapojen vaikutus painonhallintaan terveyttä 3 terveyttä Normaalipaino on suositus paitsi fyysisen myös psyykkisen ja sosiaalisen terveyden kannalta. Pieni yli-
SYÖMISHÄIRIÖIDEN HOITO - HANKE 1.4.2006-31.12.2007
SYÖMISHÄIRIÖIDEN HOITO - HANKE 1.4.2006-31.12.2007 Kokonaiskustannukset 183 250 (50+50%) Hanketyöntekijät: sh/perheterapeutti Ari Kaataja ja sh Johanna Ruusuluoto Hankkeen vastuuhenkilö: va. yl. Seppo
AVH-POTILAAN PSYYKKINEN TUKEMINEN
AVH-POTILAAN PSYYKKINEN TUKEMINEN Ihmisen käsitys muuttuneesta tilanteesta muodostuu nopeasti ja on melko pysyvää. Hallinnan tunteen saavuttaminen ennustaa masennuksen vähäisyyttä, kuntoutumista, parempaa
Vajaaravitsemuksen hoito
Vajaaravitsemuksen hoito Lähi-ja perushoitajien alueellinen koulutuspäivä 15.10.2018 Aoh Reetta Kiikeri Tyks Sydänkeskus *Lähteenä käytetty osin VSSHP:n johtavan ravitsemusterapeutti Mari Salmisen luentodioja
Kipupotilas psykiatrin vastaanotolla. Ulla Saxén Ylilääkäri Satshp, yleissairaalapsykiatrian yksikkö 26.05.2016
Kipupotilas psykiatrin vastaanotolla Ulla Saxén Ylilääkäri Satshp, yleissairaalapsykiatrian yksikkö 26.05.2016 ICD-10 tautiluokituksessa kipuoire esiintyy vain muutaman psykiatrisen diagnoosin kuvauksessa
Käypä hoito -suositus. Syömishäiriöt
Käypä hoito -suositus Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Lastenpsykiatriyhdistyksen ja Suomen Psykiatriyhdistys ry:n asettama työryhmä Julkaistu 11.12.2014 Käypä hoito -suositus perustuu systemaattisesti
ONKO KOIRASI YLIPAINOINEN? TIETOA KOIRAN PAINONHALLINNASTA
ONKO KOIRASI YLIPAINOINEN? TIETOA KOIRAN PAINONHALLINNASTA YLIPAINO ON TERVEYSRISKI Koirien ylipaino on kasvava ongelma. Yhä useampi eläinlääkärin vastaanotolle tuleva koira on ylipainoinen tai lihava.
IÄKKÄIDEN LÄÄKEHOIDON MONIAMMATILLINEN ARVIOINTI. Yleislääkäripäivät LL Kati Auvinen
IÄKKÄIDEN LÄÄKEHOIDON MONIAMMATILLINEN ARVIOINTI Yleislääkäripäivät 29.11.2018 LL Kati Auvinen MIKSI LÄÄKITYKSIÄ TÄYTYY ARVIOIDA? sosteri.fi 2 TAUSTAA Väestön ikääntyminen ja palvelujen tarpeen kasvu on
Iäkkään muistipotilaan masennuksen hoito
Iäkkään muistipotilaan masennuksen hoito Sinikka Luutonen Psykiatrian dosentti, geriatrian erikoislääkäri Turun yliopisto ja VSSHP/Psykiatrian tulosalue Sidonnaisuudet toiminut luennoitsijana terveydenhuollon
Osteoporoosi (luukato)
Osteoporoosi (luukato) Lääkärikirja Duodecim Pertti Mustajoki, sisätautien erikoislääkäri Osteoporoosi tarkoittaa, että luun kalkkimäärä on vähentynyt ja luun rakenne muuttunut. Silloin luu voi murtua
MIELENTERVEYSTALON OMAISOSIO
MIELENTERVEYSTALON OMAISOSIO Tietopaketti sairaalahoidossa olevien potilaiden omaisille Potilaan oikeudet Omaisen oikeudet Potilaan hoitoon liittyvä yhteistyö Valmistuu kevään 2015 aikana 13.11.2014 1
Tietohallinto NETTITERAPIAT OH TERO LAIHO KEHITTÄMISPÄÄLLIKKÖ EERO-MATTI KOIVISTO 9.10.2014 1
Tietohallinto NETTITERAPIAT OH TERO LAIHO KEHITTÄMISPÄÄLLIKKÖ EERO-MATTI KOIVISTO 9.10.2014 1 Tietohallinto Saatavuus merkittävä osa psyykkisesti oireilevista suomalaisista ei ilmeisesti hae tai ei eri
301111 Mitä tavallinen psykiatri ymmärtää kehitysvammaisen mielenterveysongelmista? Yl juha kemppinen
301111 Mitä tavallinen psykiatri ymmärtää kehitysvammaisen mielenterveysongelmista? Yl juha kemppinen Vastaus: hyvin vähän Tietoakin on ollut vaikea hankkia, nyt on juuri uusi kirja julkaistu Tavallisimmin
Syömishäiriöt ovat sairauksia, johon liittyy kehon ja mielen häiriöt. Psyykkinen, fyysinen ja sosiaalinen toiminta poikkeaa normaalista.
MATERIAALIA DECIBEL.FI -SIVUSTOLLE SYÖMISHÄIRIÖT Syömishäiriöt ovat sairauksia, johon liittyy kehon ja mielen häiriöt. Psyykkinen, fyysinen ja sosiaalinen toiminta poikkeaa normaalista. Erityisesti nuoret
Skitsofrenian Käypä hoitosuositus
Skitsofrenian Käypä hoitosuositus Kristian Wahlbeck Tutkimusprofessori, Stakes Professori, Helsingin yliopisto 8.5.2007 Suomen Psykiatriyhdistyksen asettama työryhmä Raimo Salokangas, pj, TY Tuula Arvonen,
Lasten ylipaino ja kasvunseurannan merkitys ylipainon ehkäisyssä. 26.10.2012 Jarmo Salo, LT, lastentautien erikoislääkäri, THL
Lasten ylipaino ja kasvunseurannan merkitys ylipainon ehkäisyssä 26.10.2012 Jarmo Salo, LT, lastentautien erikoislääkäri, THL TAUSTAA 27.10.2012 2 Taustaa Ylipainolla tarkoitetaan kehon lisääntynyttä rasvan
Suomalaisten mielenterveys
Suomalaisten mielenterveys LT, dosentti Jaana Suvisaari Yksikön päällikkö, Mielenterveysongelmat ja päihdepalvelut -yksikkö 18.2.2013 Suomalaisten mielenterveys / Jaana Suvisaari 1 Suomalaisten mielenterveys
Maito ravitsemuksessa
Maito ravitsemuksessa Sisältö Ravitsemussuositukset kehottavat maidon juontiin Maidon ravintoaineet Mihin kalsiumia tarvitaan? Kalsiumin saantisuositukset Kuinka saadaan riittävä annos kalsiumia? D-vitamiinin
Masennus ja mielialaongelmien ehkäisy Timo Partonen
Masennus ja mielialaongelmien ehkäisy Timo Partonen LT, psykiatrian dosentti, Helsingin yliopisto Ylilääkäri, yksikön päällikkö, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos; Mielenterveys ja päihdepalvelut osasto;
Kaksoisdiagnoosin tutkiminen ja hoito hoitoketjun merkitys. Mauri Aalto Yl, dos Psykiatria, EPSHP
Kaksoisdiagnoosin tutkiminen ja hoito hoitoketjun merkitys Mauri Aalto Yl, dos Psykiatria, EPSHP Lähteet Mueser et al. 2003. Integrated treatment for dual disorders: a guide to effective practice. Guilford
VUOROVAIKUTUS JA LAPSUUSIÄN TUNNE- ELÄMÄN KEHITYS
VUOROVAIKUTUS JA LAPSUUSIÄN TUNNE- ELÄMÄN KEHITYS 6.11.2017 1 VUOROVAIKUTUS VOI OLLA Suojaavana tekijänä tunne-elämän suotuisalle kehitykselle myös korjaavaa, hoitavaa (sekä hoito- ja terapiasuhteet että
ADHD:n Käypä hoito -suositus. Lastenpsykiatrian ylilääkäri Anita Puustjärvi ESSHP
ADHD:n Käypä hoito -suositus Lastenpsykiatrian ylilääkäri Anita Puustjärvi ESSHP Sidonnaisuudet kolmen viimeisen vuoden ajalta LL, lastenpsykiatrian erikoislääkäri, lastenpsykoterapian erityispätevyys
Miksi vanhuspsykiatria on tärkeää? Prof. Hannu Koponen HY ja HYKS Psykiatriakeskus Helsinki 24.4.2015
Miksi vanhuspsykiatria on tärkeää? Prof. Hannu Koponen HY ja HYKS Psykiatriakeskus Helsinki 24.4.2015 Iäkkäiden mielenterveysoireiden ilmenemiseen vaikuttavia tekijöitä Keskushermoston rappeutuminen Muut
Haasteita ja mahdollisuuksia
Haasteita ja mahdollisuuksia Klaus Lehtinen Psykiatrian toimialuejohtaja TAYS 10.3.2010 1 Muut Liikuntaelins. Vammat Hengitys Neurologia Psykiatria Syöpä Sydän ja veris. Psykoosit Vaikeat persoonallisuushäiriöt
Ikääntyneen muistisairaan ravitsemus. Ravitsemuksen erityispiirteitä ja keinoja hyvän ravitsemuksen ylläpitämiseksi
Ikääntyneen muistisairaan ravitsemus Ravitsemuksen erityispiirteitä ja keinoja hyvän ravitsemuksen ylläpitämiseksi 2015 1 Ravitsemustilan merkitys ikääntyneelle Ylläpitää terveyttä, toimintakykyä ja lihaskuntoa
G2P0 + C 2 H 5 OH =?! Antti Koivukangas LT, yleislääketieteen erikoislääkäri EPSHP/ Psykiatria Ei sidonnaisuuksia (KH) 20.11.
G2P0 + C 2 H 5 OH =?! Antti Koivukangas LT, yleislääketieteen erikoislääkäri EPSHP/ Psykiatria Ei sidonnaisuuksia (KH) 20.11.2008 Vaasa 1 Nuoret aikuiset ja päihteet päihteiden käyttö runsaimmillaan 20
kaltoinkohtelu on jo tapahtunut
KIBB -työmuodosta suomalaiseen mallinnukseen - korjaavan työmuodon kehittäminen perheille, jossa kaltoinkohtelu on jo tapahtunut Siilinjärvi 6.9.2017 Projektityöntekijä Merja Kortelainen, Viola ry Ylisukupolvisen
LASTEN SYÖMISHÄIRIÖIDEN HOITO JA SEURANTA TAMPEREEN YLIOPISTOLLISEN SAIRAALAN LASTENTAUTIEN KLINIKASSA VUOSINA 2006 2009
LASTEN SYÖMISHÄIRIÖIDEN HOITO JA SEURANTA TAMPEREEN YLIOPISTOLLISEN SAIRAALAN LASTENTAUTIEN KLINIKASSA VUOSINA 2006 2009 Pia Hänninen Syventävien opintojen kirjallinen työ Tampereen yliopisto Lääketieteen
Nuoren niska-hartiakipu
Nuoren niska-hartiakipu Jari Arokoski, prof. fysiatrian erikoislääkäri HYKS fysiatrian klinikka / Helsingin yliopisto Esityksen sisältö Epidemiologiaa Niskahartiakäsite Etiologia Nuoren niska-hartiakipuun
Kognitiivinen psykoterapia vanhuusiän depressioiden hoidossa
Kognitiivinen psykoterapia vanhuusiän depressioiden hoidossa Marja Saarenheimo FT, psykologi, psykoterapeutti Vanhustyön keskusliitto/ Terapiahuone MielenTila Kognitiivinen psykoterapia (CBT) Aaron Beck
Pienet Pohjalaiset Päihdepäivät. Kokkola Projektikoordinaattori Esa Aromaa THL
Pienet Pohjalaiset Päihdepäivät Kokkola 15.11.2010 Projektikoordinaattori Esa Aromaa THL 1 Vaikuttavan päihdehoidon perusperiaatteet Hoidon täytyy olla tarvittaessa nopeasti saatavilla Hoidon täytyy keskittyä
LÄÄKEINFORMAATION MERKITYS POTILAAN LÄÄKEHOITOON SITOUTUMISESSA. Meri Kekäle proviisori, FaT
LÄÄKEINFORMAATION MERKITYS POTILAAN LÄÄKEHOITOON SITOUTUMISESSA Meri Kekäle proviisori, FaT proviisori, Kuopion yliopisto 1995 farmasian tohtori, Helsingin yliopisto 2016 MERI KEKÄLE Tutkimusalueet lääkehoitoon
Pitkäaikaissairaudet ja psyyke
Lasten ruoka allergiat ja psyyke Ayl Liisa Viheriälä HYKS, Lasten ja nuorten sairaala. Lastenpsykiatrian konsultaatioyksikkö 19.4.2007 Pitkäaikaissairaudet ja psyyke psyykkiseen kehitykseen ja hyvinvointiin
PSYKIATRIAN ESH JA TYÖKYVYN TUKEMINEN
PSYKIATRIAN ESH JA TYÖKYVYN TUKEMINEN Juhani Ojanen Erikoissairaanhoidon rooli Erikoissairaanhoidon rooli on sairauksia ja oireita korjaava ja hoitava toiminta. Lähde: Eläketurvakeskus 05/2011 Keskustelualoitteita
METADON KORVAUSHOITOLÄÄKKEENÄ
Oulun kaupungin päihdeklinikka Kiviharjuntie 5 90230 Oulu METADON KORVAUSHOITOLÄÄKKEENÄ Oulun seudun ammattikorkeakoulu Hoitotyön koulutusohjelma Niskasaari Anne Näppä Marja Olet vapaa, jos elät niin kuin
SYÖMISHÄIRIÖIDEN YLEISYYS JA PAINON HAHMOTTAMINEN SYÖMISHÄIRIÖN TAUSTATEKIJÄNÄ
SYÖMISHÄIRIÖIDEN YLEISYYS JA PAINON HAHMOTTAMINEN SYÖMISHÄIRIÖN TAUSTATEKIJÄNÄ Syömishäiriöpäivät Jyväskylä 23.1.2013 Taustaa Syömishäiriöiden vähentäminen Mielenterveyden ja itsetunnon edistäminen Syömishäiröiden
Perhe- ja nuorisoneuvolapalvelut
Perheneuvolat ja nuorisoneuvola turvaavat lasten, nuorten ja perheiden hyvää psykososiaalista kehitystä ja tulevaisuutta yhteistyössä perheiden ja eri toimijoiden kanssa. Palvelut ovat luottamuksellisia,
Tunnistetun masennuksen aktiivinen hoito perusterveydenhuollossa. Psyk el, LT Maria Vuorilehto Sateenvarjo-hanke, Vantaan terveyskeskus
Tunnistetun masennuksen aktiivinen hoito perusterveydenhuollossa Psyk el, LT Maria Vuorilehto Sateenvarjo-hanke, Vantaan terveyskeskus DIAGNOOSI PERUSTERVEYDENHUOLLOSSA Seulonta- ja arviointiasteikot ovat
Haavapotilaan ravitsemus
Haavapotilaan ravitsemus Haavamessut 1.11.2017 Ravitsemusterapeutit Kati Venäläinen, Timo Valkonen ja Riikka Manninen Hyvän ravitsemuksen merkitys * Parantaa potilaan elämänlaatua: jaksaminen, mieliala,
PUHUKAA ADHD:STÄ ADHD
PUHUKAA ADHD:STÄ Tässä luvussa tarjotaan sekä vanhemmille että opettajille oivallisia tapoja puhua ADHDhäiriöstä, sen oireista ja vaikutuksista. Lukuun kuuluu kappaleita ADHD:n oireista ja niiden muuttumisesta
Erkki Vartiainen, ylijohtaja, professori
Lihavuus Suomessa Erkki Vartiainen, ylijohtaja, professori 28.12.2011 Esityksen nimi / Tekijä 1 Lihavuus 70-80 % ylimääräisestä energiasta varastoituu rasvana. Loput varastoituu proteiineina ja niihin
NutriAction 2011: Kotihoidon asiakkaiden ravitsemustila. Merja Suominen 17.2.2011
NutriAction 2011: Kotihoidon asiakkaiden ravitsemustila Merja Suominen 17.2.2011 Tutkimuspaikat ja menetelmä Tutkimus toteutettiin marras-joulukuun 2010 ja tammikuun 2011 aikana. Tutkimukseen osallistui
PÄIHTEILLÄ OIREILEVA KOGNITIIVISESSA PSYKOTERAPIASSA
PÄIHTEILLÄ OIREILEVA KOGNITIIVISESSA PSYKOTERAPIASSA PÄIHDELÄÄKETIETEENPÄIVÄT PSYKOTERAPEUTTI KAISLA JOUTSELA KOGNITIIVINEN PSYKOTERAPIA Lyhyt- tai pitkäkestoista, muutamasta kerrasta useaan vuoteen. Tapaamiset
Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön epäily Tutkimukset lasten oikeuspsykiatrian työryhmässä
Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön epäily Tutkimukset lasten oikeuspsykiatrian työryhmässä Ilona Luoma LT, dosentti Apulaisylilääkäri Tays, lastenpsykiatrian vastuualue 1 19.11.2015 Lasten oikeuspsykiatrian
Syömishäiriöt ohimenevä kiusa vai ikuinen riesa?
Anna Keski-Rahkonen SUOMEN LÄÄKETIETEEN SÄÄTIÖ 50 VUOTTA Syömishäiriöt ohimenevä kiusa vai ikuinen riesa? Noin 7 % suomalaisnaisista sairastaa syömishäiriön ennen 30. ikävuottaan. Laihuushäiriön esiintyvyys
Opioidikorvaushoito: lopettaa vai tehostaa sitä?
Opioidikorvaushoito: lopettaa vai tehostaa sitä? Saija Turtiainen Psykiatrian erikoislääkäri, HYKS Päihdepsykiatrian klinikka Asiantuntijalääkäri, Keva Asiantuntijalääkäri, Valvira 7.3.2014 Lopettaa vai
VeTe Vetovoimainen ja terveyttä edistävä terveydenhuolto
Ravitsemusterapeutti Mari Salminen VeTe terveillä 65 v täyttäneillä esiintyvyys 5-8 % 80 v täyttäneillä esiintyvyys 10-20 % sairaalahoidossa olevilla vanhuksilla 32-50 % pysyvässä laitoshoidossa olevilla
Lihavuuden hoidon on oltava pitkäjänteistä ja johdettava pysyvään muutokseen elintavoissa
Lihavuuden hoidon on oltava pitkäjänteistä ja johdettava pysyvään muutokseen elintavoissa Kansallisen lihavuusohjelman käynnistämisseminaari THL 26.10.2012 Jussi Pihlajamäki, sisätautilääkäri Professori,
Itsetuhoisuuden vakavuuden arviointi
Itsetuhoisuuden vakavuuden arviointi Jyrki Tuulari 8.2.2012 psykologi Välittäjä 2013/Pohjanmaa-hanke Itsemurhayritys Itsemurhayritykseen päätyy jossakin elämänvaiheessa ainakin 3-5 % väestöstä Riski on
Firmagon eturauhassyövän hoidossa
Firmagon eturauhassyövän hoidossa Käytännön tietoa ja ohjeita potilaalle Eturauhassyöpään sairastuminen ja sen hoito aiheuttavat uuden elämäntilanteen. Mielessä voi pyöriä monia kysymyksiä. Ajatusten kanssa
Kokemuksia ja tuloksia - meiltä ja maailmalta. Jouni Puumalainen, tutkija Kuntoutussäätiö
Kokemuksia ja tuloksia - meiltä ja maailmalta Jouni Puumalainen, tutkija Kuntoutussäätiö Kokemuksia Google Scholars löysi hakulauseella how to deal with ADHD child in exercise miljoonia osumia. Yleisiä
Terveyskeskus ja M1- lähettämiskäytäntö. 7.4.2016 Susanna Satuli-Autere, koulutusylilääkäri Hyvinkään terveyskeskus
Terveyskeskus ja M1- lähettämiskäytäntö 7.4.2016 Susanna Satuli-Autere, koulutusylilääkäri Hyvinkään terveyskeskus Tahdosta riippumatonta hoitoa määrittävät lait Mielenterveyslaki Päihdehuoltolaki Kehitysvammaisten
Nuorten mielenterveyden häiriöt ja työllistyminen
Nuorten mielenterveyden häiriöt ja työllistyminen Annamari Tuulio-Henriksson Dosentti, johtava tutkija, Kelan tutkimusosasto Suomen epidemiologian seuran ja Kelan seminaari 27.10.2011 Nuoret ja työllistymisen
Voimaperheet. Andre Sourander Turun yliopisto VALVIRA 26/9/2014
Voimaperheet Andre Sourander Turun yliopisto VALVIRA 26/9/2014 LASTENPSYKIATRIAN TUTKIMUSKESKUS Cumulative incidence in 2010 (%) 900 000 14,0 800 000 12,9 700 000 12,0 600 000 10,0 500 000 8,0 12,3 ERIKOISSAIRAANHOIDOSSA
Pakko-oireisen häiriön epidemiologiaa. Esiintyvyys Oheissairastavuus Ennuste
Pakko-oireisen häiriön epidemiologiaa Esiintyvyys Oheissairastavuus Ennuste Prevalenssilukuja Authors Number Age prevalence (%) M/F(% or n) Flament et al. 1988, USA 5596 14-18 1,9* 11M/9F Lewinsohn et
PREDIALYYSI - kun munuaisesi eivät toimi normaalisti
Sisäinen ohje 1 (5) PREDIALYYSI - kun munuaisesi eivät toimi normaalisti Munuaiset ovat pavunmuotoiset elimet ja ne sijaitsevat selkärankasi kummallakin puolella keskimäärin puolessa välissä selkääsi.