GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS GTK. Väli-Suomen aluetoimisto. M06/2431/2000/1/10 YLIVIESKA, Perkkiö, Sydänneva Olavi Kontoniemi Heikki Forss

Transkriptio

1 GTK GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Väli-Suomen aluetoimisto M06/2431/2000/1/10 YLIVIESKA, Perkkiö, Sydänneva Olavi Kontoniemi Heikki Forss TUTKIMUSTYÖSELOSTUS YLIVIESKAN KAUPUNGISSA VALTAUSALUEILLA PERKKIÖ 1-4 (KAIV.REK.NRO 5585/1-4), PERKKIÖ 7 JA 8(KAIV.REK.NRO 6589/1 JA 2) SEKÄ SYDÄNNEVA 1 JA 2(KAIV.REK.NRO 5585/7 JA 8) SUORITETUISTA NIKKELIMALMITUTKIMUKSISTA VUOSINA

2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS GEOLOGISKA FORSKNINGSCENTRALEN GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Väli-Suomen aluetoimisto Kari Pääkkönen, aluejohtaja Dnro 28/43/2001 Kauppa-ja teollisuusnministeriö Ylitarkastaja Heikki Vartiainen PL VALTIONEUVOSTO TUTKMUSTYÖSELOSTUS YLIVIESKAN KAUPUNGISSA VALTAUSALUEILLA PERKKIÖ 1-4 (KAIV. REK. NRO 5585/1-4), PERKKIÖ 7 JA 8 (KAIV. REK NRO 6589/1 JA 2) SEKÄ SYDÄNNEVA 1 JA 2 (KAIV. REK. NRO 5585/7 JA 8) SUORITETUISTA NIKKELIMALMITUTKIMUKSISTA VUOSINA Oheisena tutkimustyöselostus Ylivieskan kaupungissa valtausalueilla Perkkiö 1-4 (kaiv. rek. nro 5585/1-4), Perkkiö 7ja 8 (kaiv. rek nro 6589/1 ja 2) sekä Sydänneva 1 ja 2 (kaiv. rek. nro 5585/7 ja 8) suoritetuista nikkelimalmitutkimuksista vuosina Aluejohtaja Kari Pääkkönen Toimialapäällikkö Erkki Luukkonen Liite tutkimustyöselostus GTK

3 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS GEOLOGISKA FORSKNINGSCENTRALEN GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Väli-Suomen aluetoimisto Kari Pääkkönen, aluejohtaja Väli-Suomen aluetoimiston Arkisto TUTKIMUSTYÖSELOSTUS YLIVIESKAN KAUPUNGISSA VALTAUSALUEILLA PERKKIÖ (KAIV. REK. NRO 5585/1-4), PERKKIÖ 7 JA 8 (KAIV. REK NRO 6589/1 JA 2) SEKÄ SYDÄNNEVA 1 JA 2 (KAIV. REK. NRO 5585/7 JA 8) SUORITETUISTA NIKKELIMALMITUTKIMUKSISTA VUOSINA [DNRO 28/43/2001] Olen huolehtinut asiakohdassa mainitun tutkimustyöselostuksen postituksesta: Alkuperäinen KTM kopio päätearkisto kopio ohjelmajohto kopio VSA:n arkisto (oheisena) Toimialapäällikkö Erkki Luukkonen Liite tutkimustyöselostus GTK

4 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS KUVAILULEHTI Päivämäärä Tekijät Olavi Kontoniemi Heikki Forss Geologian tutkimuskeskus, PL KUOPIO Raportin nimi Raportin laji M06 Toimeksiantaja TUTKIMUSTYÖSELOSTUS YLIVIESKAN KAUPUNGISSA VALTAUSALUEILLA PERKKIÖ 1-4 (KAIV.REK.NRO 5585/1-4), PERKKIÖ 7 JA 8(KAIV.REK.NRO 6589/1 JA 2) SEKÄ SYDÄNNEVA 1 JA 2(KAIV.REK.NRO 5585/7 JA 8) SUORITETUISTA NIKKELIMALMITUTKIMUKSISTA VUOSINA Tiivistelmä Tutkimusalueet sijaitsevat karttalehdellä A 4-6 km etelään ja lounaaseen Ylivieskan kuntakeskuksesta ns. Ylivieskan gabron eteläosassa. Tutkimuksilla oli tarkoitus selvittää Perkkiön ja Sydännevan alueiden malmimahdollisuudet. Mitään huomionarvoista mineralisaatiota ei löydetty, mutta yksittäisistä kiisulävistyksistä parhaassa (8 m) oli 0.72 % Ni ja 0.30 % Cu (Ni SF = 20). Isäntäkiven (Oliviinipyrokseniitti) oliviinissa jortopyrokseenissa ovat harvinaisen korkeat Ni-pitoisuudet (max ppm), mikä osaltaan selittää korkean Ni SF :n Asiasanat (kohde, menetelmät jne.) Ylivieska, Perkkiö, Sydänneva, gabro, peridotiitti, nikkeli, kupari, kairaus, lohkare-etsintä, moreenigeokemia, geologinen kartoitus, geofysikaaliset mittaukset Maantieteellinen alue (maa, lääni, kunta, kylä, esiintymä) Suomi, Oulun lääni, Ylivieskan kaupunki, Ylivieskan kylä, Perkkiö, Sydänneva Karttalehdet A Muut tiedot Muut raportit: P , Geofysikaaliset reikämittaukset Ylivieskan Perkkiönperällä kesäkuussa 1997 (SMOY), M19/2431/2001/1/10 Arkistosarjan nimi Arkistotunnus M-raporttisarja M06/2431/2000/1/10 Kokonaissivumäärä Kieli Hinta Julkisuus 16 Suomi

5 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND DOCUMENTATION PAGE Date Authors Olavi Kontoniemi Heikki Forss Geologian tutkimuskeskus, PI, KUOPIO Type of report M06 Commissioned by Title of report TUTKIMUSTYÖSELOSTUS YLIVIESKAN KAUPUNGISSA VALTAUSALUEILLA PERKKIÖ 1-4 (KAIV.REK.NRO 5585/1-4), PERKKIÖ 7 JA 8(KAIV.REK.NRO 6589/1 JA 2) SEKÄ SYDÄNNEVA 1 JA 2(KAIV.REK.NRO 5585/7 JA 8) SUORITETUISTA NIKKELIMALMITUTKIMUKSISTA VUOSINA Abstract The exploration areas are located in Ylivieska town (map sheet A), about 4-6 km S and SW of the Ylivieska center. The aim of the research was to clarify the ore potentiality of Perkkiö and Sydänneva areas. No noteworthy mineralization was found, but the best mineralized intersection (8 m) averages 0.72 % Ni and 0.30 % Cu (Ni SF = 20). Olivine and orthopyroxene of the host rock (olivine pyroxenite) has unusually high Ni-content (max ppm), which partly explains the high Ni SF of the mineralization. Keywords Ylivieska, Perkkiö, Sydänneva, gabbro, peridotite, nickel, copper, diamond drilling, boulder tracing, till geoehemistry, geological mapping, geophysical measurements Geographical area Finland, Oulu province, Ylivieska town, Ylivieska village, Perkkiö, Sydänneva Map sheet A Other information other reports: P , Geofysikaaliset reikämittaukset Ylivieskan Perkkiönperällä kesäkuussa 1997 (SMOY), M19/2431/2001/1/10 Report serial Arehive eode M Pages Language M06/2431/2000/1/10 Price Confidentiality 16 Finnish

6 SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO 1 SUORITETUT TUTKIMUKSET 1 Lohkare-etsintä 4 Moreeninäytteenotto ja kaivinkonemontutus 4 Turvetutkimukset 5 Geologinen kartoitus 5 Geofysikaaliset tutkimukset 5 Kevyt kairaus 6 Raskas kairaus 7 Kemialliset analyysit 7 Mineralogiset tutkimukset 8 TUTKIMUSTULOKSET 8 Alueen geologiasta 8 Malminetsinnän tulokset 8 TUTKIMUSAINEISTON TALLENTAMINEN 1 1 LÄHDELUETTELO 12 LIITELUETTELO 13 LIITTYY 14

7 1 JOHDANTO Tutkimusalue sijaitsee karttalehdellä Ylivieskan kaupungissa 5-6 km keskuksesta lounaaseen (kuva l). Ylivieskan gabroalueella on tehty aikaisemmin nikkelitutkimuksia 1960-luvulla sekä Oy Malminetsijä Ab:n että GTK:n toimesta. Myöhemmin 1970-luvun puolivälissä GTK suoritti gabroalueen geofysikaalisia mittauksia, geokemiallista tutkimusta ja tarkempaa litologista kartoitusta. Saatujen indikaatioiden pohjalta tehtiin syväkairaustaja paikannettiin ns. Perkkiön peridotiittialue (raportti M19/2431/-76/1/10) luvun alussa tehtiin lisätutkimuksia GTK:n toimesta Perkkiön peridotiitin malmikriittisyyden selvittämiseksi (raportti M19/2431/-84/1/10). Perkkiön alue on tasaista siltti- tai savimoreenipohjaista pääosin nuorta metsää tai peltoa. Sydännevalla on pääosin ojitettua suota. Tutkimusaluetta halkoo SW-NE -suunnassa sähköistetty rata ja N-S -suunnassa Ylivieskan ja Sievin välinen kestopäällystetie. Sydännevan eteläpäässä kulkee E-W -suuntainen metsäautotie. Varsinkin Perkkiön alue on heikosti paljastunutta. Vain yksi peridotiittipaljastuma on löytynyt. Vuosina tehdyillä tutkimuksilla oli tarkoitus selvittää laajan (n. 30 km 2 ) gabro-petidotiitti -intruusion etukäteen arvioiden potentiaalisimman eteläosan nikkelimalmimahdollisuudet. Käytännössä työt tehtiin Nihankkeen (12204) toimesta ja muodostuman litogeokemiasta on kerrottu jo vertailun vuoksi Ni-hankkeen loppuraportissa M 1 9/3241/-99/1 /1 0. Tutkimusten suorittamiseksi tehtiin vuoden 1994 alussa valtausvaraus nimellä Perkkiönperä ja saman vuoden lopussa lisäksi nimellä Ojakylä. Tutkimusalueelle haettiin valtaukset (Perkkiö 1-6 ja Sydänneva 1-2), jotka myönnettiin 1995 toukokuussa. Lisätutkimuksia varten haettiin valtaukset Perkkiö 7 ja 8, jotka myönnettiin lokakuussa Osasta valtauksia (Perkkiö 5 ja 6) luovuttiin vuoden 1995 lopussa ja niistä tehtiin erillinen raportti M06/2431/-96/1/1 0. Jäljelle jääneistä valtauksista luovuttiin vuoden 1999 lopussa. Valtausalueiden sijainti näkyy liitteessä 1. Ylivieskan tutkimusten yleisjohdosta on vastannut FT Elias Ekdahl vuoden 1997 loppuun ja sen jälkeen FT Erkki Luukkonen. Tehdyistä malmitutkimuksista ovat vastanneet allekirjoittaneet. SUORITETUT TUTKIMUKSET Alueella on tehty lohkare-etsintää, moreeninäytteenottoa, turvenäytteenottoa, geologista kartoitusta, geofysikaalisia mittauksia, litonäytteenottoa sekä kairausta GTK:n POKA-kalustolla ja ulkopuolisen urakoitsijan toimesta. Tutkimuksilla kerättiin aineistoa litogeokemiallisiin ja malmigeologisiin arviointeihin.

8

9

10 4 Lohkare-etsintä Kesinä 1993 ja 1994 tehtiin Ylivieskan gabroalueella lohkare-etsintää n. 30 km 2 :n alueella. Havaintoja tehtiin kaikkiaan 37 kpl. Parhaitten lohkareiden pitoisuudet on esitetty taulukossa 1 ja keskeisten lohkareiden sijainti nähdään liitteessä 2. Muut lohkareet paitsi OMK-94-L67 ja 68 ovat pintalohkareita. Em. lohkareista ensimmäiseen osui Cobran terä moreeninäyttenoton yhteydessä ja toinen löytyi montutuksen yhteydessä. Kummatkin lohkareet olivat n. 2.5 m:n syvyydessä. Muut tiedot löytyvät ''Liittyy''-aineistosta. Taulukko 1. Tutkirnusalueen parhaat Ni-lohkareet. Table 1. The best Ni-bearing boulders of the study area. Tunnus X-koord. Y-koord. Kivilaji Ni (ppm) Cu (Ppm) Co (pprn) S(%) VA-93-L Peridotiitti VA-93-LI VA-93-L , Pyrokseenigabro VA-93-L Peridotiitti VA-93-L OMK-93-L OMK-94-L Pyrokseniitti OMK-94-L Peridotiitti Moreeninäytteenotto ja kaivinkonemontutus Sydännevan työmaalla tehtiin moreeninäytteenottoa kevättalvella 1994 Cobra-kalustolla nevan kaakkoispuolelta löytyneiden kiisulohkareiden takia (ks. liite 2). Ensin tehtiin oletetun kuljetuksen suunnassa (300 ) 20 m:n pistevälillä 45 pisteen profiili, jonka toiseksi viimeisellä pisteellä osuttiin massiiviseen kiisulohkareeseen (piste , lohkare OMK-94-L67). Kiisulohkareen NW-puolelle Sydännevalle tehtiin vielä 7 itä-länsi -suuntaista näytteenottolinjaa (86 pistettä) 50 m:n profiilivälillä ja 20 m:n pistevälillä, Lisäksi tehtiin Perkkiön kärkilohkareiden etumaastoon kaksi ristikkäistä moreenilinjaa (34 pistettä) 20 m:n pistevälillä. Tuloskartat ovat ''Liittyy''-aineistona. Kesällä 1994 teki malminetsintää palveleva maaperätutkimusryhmä K. Nenosen johdolla moreenin stratigrafiaa ja kulkeutumissuuntia koskevan tutkimuksen. Sydännevan alueelle tehtiin kaikkiaan 12 tutkimusmonttua kaivinkoneella (ks. liite 3). Normaalin maaperäkuvauksen lisäksi moreenikerroksista tehtiin suuntauslaskuja 5 kpl ja näytteitä otettiin 15 kpl. Näytteistä tehtiin kivilaskut ja raskasmineraalimääritykset sekä kemialliset analyysit hienoaineksesta ja raskasmineraaliupasta. Tulokset tutkimuksista ovat ''Liittyy"- aineistona.

11 Turvetutkimukset Kesällä 1995 suoritti K. Virtasen ryhmä Sydännevan alueella turvenäytteenoton, jonka avulla pyrittiin paikantamaan hyvän Ni-lohkareen OMK-94-L67 lähtöalue. Alueella otettiin 52 suopisteeltä yhteensä 147 turvenäytettä. Tulokset on kuvattu Kimmo Virtasen raportissa ''Turpeen geokemialliset tutkimukset Ylivieskan Sydännevalla ( )''(P ). 5 Geologinen kartoitus Koska tutkimusalueelta oli tehty jo aiemmin kallioperäkartoitus, jonka tulokset on esitetty kartan muodossa raportissa M 19/243 1/-76/1 /1 0, tehtiin uudelleenkartoitusta vain litogeokemiallisen näytteenoton yhteydessä. Kaikkiaan havaintoja tehtiin vuosina 1993 ja kpl (ks. liite 2). Geofysikaaliset tutkimukset Gravimetriset mittaukset GTK:n Worden-gravimetreilla vuosina mittaamasta systemaattisesta aineistosta tallennettiin 32 km 2 suuruinen alue tietokoneella käsiteltävään muotoon. Mittaus oli tehty 20 m:n pistevälillä ja 100 m:n linjavälillä. Esimerkkinä jatkokäsitellystä aineistosta on liitteen 4 Bouguer-anomalian 2. vertikaaliderivaattakartta, jossa on tallennetusta aineistosta eteläosa. IP-ja SP-mittaukset Sydännevan kohteessa tehtiin systemaattinen IP/SP-mittaus 0.5 km 2 alueella ( ks. liite 5) sekä yksi 6 km:n profiili. Mittauksessa käytettiin 20 m:n pisteväliä, 50 m:n linjaväliä sekä mittausparametrejä a=20 m ja N=3. Mittauksen teki GTK Scintrex IPR- 1 0 pulssi-ip-laitteistolla elo-syyskuussa Lisäksi mitattiin erillinen omapotentiaalimittaus Sydännevan kohteessa systemaattisena mittauksena 0.375km 2 alueella. Mittaus tehtiin 10 m:n pistevälillä ja 20 m:n linjavälillä. GTK teki työn elokuussa 1995 yleismittareita (Fluke) käyttäen. Perkkiön aiheella tehtiin 0.7km 2 alueella systemaattinen IP-mittaus 20 m:n pistevälillä ja 50 m:n linjavälillä mittausparametreinä a=20 m ja N=4. Mittauksen teki GTK omalla Scintrex IPR- 10 pulssi-iplaitteistollaan loka-marraskuussa Magneettiset mittaukset Perkkiön alueella mitattiin systemaattinen 0.7km 2 :n detaljimagnetometraus (ks. liite 6). Mittauksessa käytettiin 10 m:n pisteväliä ja 25 m:n linjaväliä. Työ tehtiin loka-marraskuussa 1997 ja toteutuksesta vastasi GTK. Mittaukset tehtiin Scintrex EnviMAG protonimagnetometreilla. Maan magneettikentän ajallinen vaihtelu korjattiin maa-asemamittausten perusteella.

12 6 Latauspotentiaalimittaukset Sydännevan alueella mitattiin kiisulävistysten koon ja jatkeiden määrittämiseksi latauspotentiaalimittaus kahta maadoitusta käyttäen. Mitattiin systemaattinen km 2 :n alue maanpintamittauksena ja reikämittauksia kolmessa reiässä. Systemaattisessa mittauksessa käytettiin 1 0 m:n pisteväliä ja 25 m:n linjaväliä, reikämittaus tehtiin 2 m:n pistevälillä. Työn teki GTK:n heinäkuussa 1996 käyttäen Gefinex 1 00 mittalaitteistoa. SAMPO-mittaukset Sähkömagneettisia monitaajuusluotauksia GTK teki syyskuussa 1993 ja tammikuussa 1994 Perkkiön alueella. Mitattiin 3 profiilia 200, 300 ja 400 m:n kelavälejä sekä halkaisijaltaan 20 m:n ympyränmuotoista lähetinsilmukkaa käyttäen. Mittalaitteena oli GTK:n ja Outokumpu Oy:n Gefinex 400 S laitteistot. Kaikkiaan mitattiin 143 luotauspistettä. Petrofysiikan määritykset Kairansydännäytteitä mitattiin kaikkiaan 78 kappaletta. Mittauksissa määritettiin tiheys, suskeptiivisuus ja remanenssin suuruus (liite 7) sekä 15 näytteestä ominaisvastus- ja IP-efekti. Remanenssin suunta määritettiin peridotiittipaljastumasta otetusta kahdesta suunnatusta näytteestä, joista inklinaation arvoiksi saatiin +11 ja +13 astetta sekä deklinaatioksi 303 ja 341 astetta Q-arvojen ollessa 24 ja 17 sekä suskeptiivisuuden ja * 10 SI. Reikäloggaukset Suomen Malmi OY teki kesäkuussa 1997 reiästä R449 ominaisvastus-, IP-efekti-, suskeptiivisuus ja tiheysmittaukset. Kevyt kairaus Tutkimusalueilla (Sydänneva, Perkkiö, Kivineva) tehtiin GTK:n omalla POKA-kalustolla kairanreikiä kahteen otteeseen yhteensä 26 kpl (ks. taulukko 2). Reikiä ei ole valokuvattu. Luettelo kaikista rei istä on liitteessä 8 ja reikäraportit löytyvät ''Liittyy''-aineistona. Taulukko 2. POKA-kairaukset tutkimusalueilla. Table 2. ''Light diamond drilling'' in the exploration areas. Kohde Kivineva Sydänneva Perkkiö Aika Reikänumerot Määrä (m) Yhteensä (m)

13 7 Raskas kairaus Urakoitsijan suorittamaa raskasta timanttikairausta tehtiin kolmessa vaiheessa yhteensä 22 pisteestä (ks. taulukko 3). Kaikki kairanreiät on sidottu geofysiikan linjoitukseen ja valtakunnan koordinaatistoon. Kaikille rei ille ei ole tarkkoja korkeuslukuja, joten ne erottuvat liitteen 8 reikäluettelossa noin-arvoina Z- koordinaattiensa puolesta. Reikiä ei ole valokuvattu, mutta reikäraportit ovat ''Liittyy''-aineistossa. Taulukko 3. Raskas kairaus tutkimusalueilla. Table 3. ''Heavy diamond drilling '' in the exploration areas. Vaihe 1 II III Urakoitsija Geotek SMOY KATI OY Aika Reikänumerot Määrä (m) Yhteensä (m) Kemialliset analyysit Kerätyistä lohkare-, moreeni- ja kairansydännäytteistä on tehty kaikkiaan 498 malmianalyysiä. Kairansydännäytteet on ositettu kivilajirajat ja malmityyppirajat huomioon ottaen yleensä n. 1 m:n pätkiksi. Analyysipätkät on puolitettu timanttisahallaja puolikkaat on murskattu, jaettu ja jauhettu automaattisella käsittelylinjalla mangaaniteräsvälineillä GTK:n Kuopion laboratoriossa.moreeninäytteet (100 kpl) onkuivattu ja jauhettu kokonaan. Kaikkien näytteiden liuotus on tehty kuningasvedellä 90 C:ssa. Lohkare- j a moreeninäytteistä perusmetallit on analysoitu FAAS:lla (51 1 A) j a rikki Lecolla (8 1 OL). Jalometallit on määritetty menetelmällä 521 U, jossa kuningasvesiuutto tehdään huoneenlämmössä 5 g:n alkupunnituksesta, jonka jälkeen jalometallit kerasaostetaanelohopealla. Upanäytteissä on käytetty 1 g:n alkupunnitusta (519U). Jalometallien määritys tehdään sitten GAAS-tekniikalla. Kairansydännäytteistä kaikki komponentit (paitsi jalometallit) on kuningasvesiuuton jälkeen analysoitu ICPtekniikalla (menetelmä 511 P). Osasta näytteitä on määritetty Au j a Pd menetelmällä 521 U. Lisäksi tutkimusalueiden kivistä on tehty 184 kokokivianalyysiä GTK:n Espoon laboratoriossa menetelmällä 175X. Näytteistä 2 on lohkarenäytettä ja loput joko paljastuma- tai kairanreikänäytteitä. Näytteet on jauhettu Widia-astiassa ja XRF-analyysi on tehty j auhepuristeesta. Tuloksista kerrotaan tähän raporttiin liittyvässä M 1 9-raportissa.

14 8 Mineralogiset tutkimukset Mikroskooppitutkimuksia ja mikroanalyysejä varten valmistettiin kiillotettuja ohuthieitä (KOH) 250 kpl GTK:n Kuopion laboratoriossa. Hieistä 12 tehtiin lohkarenäytteistä, 2 moreeninäytteenoton kallionapeista, 1 kansannäytteestä (K23042) ja loput paljastumista ja kairansydämistä. Espoon mikroanalysaattorilaboratoriossa määritettiin 4 lohkarenäytteen, 27 paljastumanäytteen ja 96 kairansydännäytteen hieistä oliviinin koostumus. Tuloksista on kerrottu tämän raportin liitteenä olevassa Ml 9-raportissa. TUTKIMUSTULOKSET Alueen geologiasta Tutkimusalueen kallioperä koostuu Ylivieskan gabroalueesta ja ympäröivistä pintakivistä, jotka muodostuvat pääosin hiekkaisista sedimenttikivistä (kiilleliuske), happamista vulkaniiteista (vars. NE-puolinen alue) sekä amfiboliiteista. Pääosa gabroalueesta koostuu kerroksellisesta gabrosta (oliviinigabro, mahd. troktoliitti - pyrokseenigabro), mutta Perkkiön alueella on kairausten perusteella ''kuppimainen''keskiosastaan n. 400 m:n syvyyteen ulottuva heterogeeninen peridotiittimuodostuma, jonka pintaleikkauskuvio noudattaa suurissa puitteissa sitä, mikä on esitetty raportin M 1 9/2431/-76/ 1 /1 0 geologisessa kartassa. Muodostuma on jaettu litologisen tarkastelun takia kahteen osaan (läntiseen j a itäiseen), joista 1äntinen edustaisi koostumukseltaan primitiivisempää magmatyyppiä. Suurin osa muodostumaa koostuu vaihtelevasti serpentiiniytyneestä plagioklaasiperidotiitista tai serpentiniitistä. Itäosassa näyttää siltä, että plagioperidotiitti vaihettuisi melagabroon tai troktoliittiin, mutta plagioklaasi olisi edelleen interkumulus-mineraalina, toisin kuin kerroksellisen gabron emäksisimmissä osissa. Paikoin em. kivilajeissa on mukana poikiliittista ortopyrokseenia, jolloin kivestä on käytetty ''kirjava etuliitettä tai tarkennetta kiven ulkonäön perusteella. Usein peridotiittimuodostuman kivilajien ja kerroksellisen gabron välillä on pääosin ortopyrokseenista koostuva vaihtelevan paksuinen, vihertävä pyrokseniittireunus, joka muistuttaa Hituran ''reunapyrokseniittia Geokemiallisen tarkastelun pohjalta Perkkiön peridotiitin länsiosa ja itäosan alimmat yksiköt vaikuttaisivat malmipotentiaalisimmilta. Tarkemmin geokemiallinen tarkastelu on esitetty raporteissa M 1 9/3241/-99/1 /1 0 j a M 1 9/2431/2001 /1 /1 0. Malminetsinnän tulokset Aikaisemmissa tutkimuksissa oli päädytty siihen, että malmimahdollisuuksia olisi Perkkiön peridotiittialueen lisäksi myös kerroksellisen gabron alueella, jossa sulfideja on mm. pegmatoideiksi kutsutuissa (esim. Mutanen 1997, p. 122) yleensä pyrokseniittisissa kivissä. Esimerkkinä pyrokseniittisiin kiviin liittyvästä malminmuodostuksesta oli Oy Malminetsijä Ab:n 1960-luvun alussa löytämä kiisuuntuma rautatien ja Sievintien risteysalueelta ns. Lundin lohkareen läheisyydessä.

15 9 Tämän tutkimuksen työt keskitettiin em. syistä johtuen Ylivieskan intruusion eteläosaan ja aloitettiin kesällä 1993 lohkare-etsinnällä. Lohkare-etsinnän tulokset on esitetty taulukossa 1 ja liitteessä 2. Tulosten perusteella työt keskitettiin edelleen Sydännevan ja Perkkiön alueille. Sydänneva Lohkare-etsinnän jälkeen alueella töitä jatkettiin moreeninäytteenotolla, josta merkittävin tulos oli massiivisen kiisulohkareen löytyminen pisteellä Sydännevan alueella tehtiin seuraavaksi turvenäytteenottoa, monttututkimuksia ja geofysikaalisia mittauksia. Nevan syvimmille kohdille tuli laaja-alainen Cu-anomalia ja hieman hajanaisempi Ni-anomalia (ks. raportti P , Virtanen), mutta kuten raportin tekijä toteaa, anomalia on todennäköisesti seurausta valumavesien kuljettamista metalleista. Monttututkimuksissa todettiin, että Sydännevan alueella on kaksi moreenipatjaa, joista ylempi on uurteiden ja kourujen perusteella kulkeutunut suunnasta ja vanhempi suunnasta Moreenista tehdyt suuntauslaskut ja muut tutkimukset Ylivieskan ympäristössä (ks. Nenonen 1995) tukevat em. suuntia. Koska aihelohkare löytyi alemman moreenin yläosasta, puhkeaman etsintä kohdistettiin pohjoisemman kuljetuksen mukaisesti. Alemmassa moreenissa ei ollut kuitenkaan minkäänlaista Ni-anomaliaa, mikä selittyy sillä, että vanhemmassa moreenissa ei ollut juuri nimeksikään paikallista ainesta. Edellä kerrottujen tutkimustulosten ja IP-niittausten (ks. liite 5) perusteella valittiin POKA-kairauspisteet Sydännevan alueelle. Kiisuja tavattiin vain kolmessa reiässä (R 426, 431 ja 432), mutta Ni-pitoisuudet jäivät yleisesti ppm:n tasolle. Vain ensin mainitussa oli pätkä (n. 1 0 cm) samanlaista massiivista kiisuainesta kuin aihelohkareessa. Välillä keskipitoisuudet olivat 0.22 % Ni ja 0.21 % Cu, mutta Ni SF jäi vaatimattomaksi ( %). Kairauksen ja latauspotentiaalimittausten perusteella kiisuuntuma on pienialainen ja alaspäin kapeneva, joten tarkemmista tutkimuksista luovuttiin. Perkkiö Jo lohkare-etsinnän perusteella voitiin arvella, että Perkkiön alueelta ei löytyisi malmiluokan kiisuuntumaa pintapuhkeamana. Mutta koska peridotiitti-isäntäisissä lohkareissa oli kohtalaisen hyvä Ni SF, päätettiin tutkia kairaamalla peridotiitti-muodostuman syvemmät osat pintaan puhkeamattomien kiisuuntumien löytymiseksi. Kairausten perusteella peridotiittimuodostuma koostuu parhaimmillaan neljästä erillisestä ultramafisesta kerroksesta tai linssistä. Keskimmäiset ''kerrokset'' näyttävät olevan jatkuvimpia muodostaen jopa yli 1 00 m paksuja yhtenäisiä osia. Perkkiön muodostuman keskiosassa ultramafiitit ulottuvat n. 400 m:n syvyyteen. Tutkimuksilla ei löydetty mitään yksittäistä seurattavissa olevaa kiisuhorisonttia, vaan kiisut esiintyivät paremminkin hajanaisina ''kiisupilvinä Kaikissa neljässä ''kerroksessa oli yleisesti heikkoa kiisupirotetta, mutta vain muutamassa pätkässä (ks. taulukko 4) päästiin keskipitoisuuksissa yli 0.2 % Ni. R441 on itäisessä

16 osassa Perkkiön muodostumaa (ks. liite 4) ja muut reiät läntisessä osassa. Painovoimaminimin kaksiosaisuus johtuu siitä, että muodostuman keskellä on raskaita gabroluokan kiviä pinnassa. 10 Taulukko 4. Plagioklaasiperidotiitin parhaat kiisulävistykset. Table 4. The best sulphide intersections in plagiodase peridotite. Reikä Syvyysväli (m) Ni (%) Cu (%) Co (ppm) SN R R R ,21 R Länsiosan kairauksissa löytyi kiisuuntumista myös pyrokseniittien yhteydessä. R488:sta saatiin paras lävistys (ks. taulukko 5), joka oli vihertävässä ortopyrokseenivaltaisessa pyrokseniitissa tai tummassa oliviinipyrokseniitissa. Pyrokseniitti poikkeaa kemiallisesti niin paljon muista Perkkiön muodostuman kivistä, että se ei ole voinut syntyä normaalisti differentioitumalla peridotiiteista (ks. M l 9-raportti). Myös oliviinin Nipitoisuus on erikoisen korkea (max ppm) näytteissä, joissa ei ole kiisuja. Kiisujen ilmestyessä mukaan Ni-pitoisuus laskee kolmannekseen. Ortopyrokseenin Ni-pitoisuus vaihtelee ppm. Koska malmianalyysit on tehty totaaliliuotusmenetelmällä, on tulosten arvioinnissa otettava huomioon harvinaisen korkea silikaattien Ni-pitoisuus. Sulfideista pentlandiitti on kuitenkin Ni:n kantajana. Korkein Au-pitoisuus (pyrokseniitissa) on 217 ppb ja Pd-pitoisuus 87 ppb, mutta analyysitarkkuusrajan (50 ppb) ylittäviä Ptpitoisuuksia ei ollut. Taulukko 5. Pyrokseniitin parhaat kiisulävistykset. Table 5. The best sulphide intersections in pyroxenite. Reikä syvyysväli (m) Ni (%) Cu (%) Co (ppm) S(%) R R R 448:n innoittamana tehtiin pienialainen magnetometraus (ks. liite 6) lähiympäristöön, koska oli havaittu, että malmikriittiset pyrokseniitit ovat plagioklaasiperidotiittimuodostuman ja voimakkaasti magneettisen gabron (yleensä oliviinigabro) kontaktissa. Tehdyissä kairauksissa tavoitettiin useassa reiässä pyrokseniittia, mutta kiisut jäivät vähäisiksi. Samalla selvisi, että Perkkiön alueen W-osan eteläpää on voimakkaasti pirstoutunut pystyin ruhjein. Koska tehdyillä tutkimuksilla ei löydetty malmiluokan kiisuuntumaa, luovuttiin valtauksista. Pyrokseniitteihin liittyviä kiisuuntumia kannattaisi tutkia hieman tarkemmin, vaikkakin on todennäköistä, että ko. kivilajia ei esiinny alueella kovin runsaasti.

17 1 1 TUTKIMUSAINEISTON TALLENTAMINEN Kairansydämet raportteineen on varastoitu GTK:n Lopen arkistoon ja raportit sekä ''Liittyy'-aineiston kartat, kairausprofiilikuvat ja kairausraportit päätearkistoon. Liittyy-aineistoa on myös Kuopiossa (mm. hieet ja datalevykkeet). Kallioperähavainnot ja kairaushavainnot on talletettu tietokantoihin. Aineistoa voidaan muokata käyttäjän tarvitsemaan muotoon. 1 Olavi Kontoniemi geologi Heikki Forss geofyysikko

18 12 LÄHDELUETTELO REFERENCES Forss, H., Kontoniemi, 0., Lempiäinen, R., Luukas, J, Makkonen, H. & Mäkinen, J Ni-vyöhyke ja 1.9 Ga magmatismi -hankkeen (12204) toiminta vuosina Tervo-Varkaus -alueella. Geologian tutkimuskeskus. Väli-Suomen aluetoimisto. M19/3241/-99/1/10. Kontoniemi, Tutkimustyöselostus Ylivieskan kaupungissa valtausalueilla Perkkiö 5 (kaiv.rek.nro 5585/5) ja Perkkiö 6 (kaiv.rek.nro 5585/6) suoritetuista nikkelimalmitutkimuksista vuosina Julkaisematon raportti. Geologian tutkimuskeskus, Väli-Suomen aluetoimisto. M06/2431/-96/1/10. Mutanen, T Geology and. ore petrology of the Akanvaara and. Koitelainen mafic layered intrusions and. the Keivitsa-Satovaara layered complex, northern Finland. Geologieal Survey of Finland, Bulletin 395, 233 p. Nenonen, K Pleistocene stratigraphy and reference sections in southern and western Finland. Academic dissertation. Geological Survey of Finland, Regional Office for Mid-Finland. Kuopio. Pp Sipilä, E Raportti Geologisen tutkimuslaitoksen malmitutkimuksista Ylivieskan gabroalueella Julkaisematon raportti. Geologinen tutkimuslaitos. M19/2431/-76/1/10. Sipilä, E Raportti Ylivieskan gabromassiivin malminetsinnällisesti kiinnostavasta suur- ja syvärakennetutkimuksesta ja ultraemäksisen osan tarkastuskairauksesta. Julkaisematon raportti. Geologian tutkimuskeskus. M19/2431/-84/1/10.

19 13 LIITELUETTELO APPENDICES 1. Valtausalueiden sijaintikartta. 1. Location of the claims. 2. Tutkimusalueiden lohkareet, paljastumat ja kairanreiät, 2. Location of ore boulders, outcrops and drill holes in the study areas. 3. Sydännevan tutkimuskaivannot. 3. Location of exploration trenches in the Sydänneva area. 4. Kairanreikien sijainti gravimetrisellä kartalla. 4. Location of drill holes on the gravimetric map. 5. Sydännevan kairanreikien sijainti IP-kartalla. 5. Location of drill holes in the Sydänneva area on the IP-map. 6. Perkkiön alueen SW-osan kairanreiät magneettisella kartalla. 6. Location of drill holes in SW-Perkkiö on the magnetic map. 7. Intruusion kivilajien petrofysikaalisia ominaisuuksia. 7. Petrophysical data of rock types in the intrusion. 8. Luettelo syväkairausrei'istä. 8. List o f drill holes in the study areas.

20 14 LIITTYY LIST OF RELATED MATERIAL 1. Lohkarekartat: Ylivieskan lohkareet Ni Ylivieskan lohkareet ; Cu Ylivieskan lohkareet ; Co Ylivieskan lohkareet ; Ni SF 1: Moreenigeokemian kartat: Ylivieska, Sydänneva; Ni 1:4000 Ylivieska, Sydänneva; Cu 1:4000 Ylivieska, Sydänneva; Co 1:4000 Ylivieska, Perkkiö; Ni 1:4000 Ylivieska, Perkkiö; Cu 1:4000 Ylivieska, Perkkiö; Co 1: Geofysikaaliset kartat: Linjoitus: Q06/ :20000 Gravimetrinen mittaus: Q21.1/ /94/1 1:20000 Magneettinen mittaus: Q22.2l/ /97/1 1:4000 IP-ja SP-mittaus: Q28.1/ /95/1 1:2000 Q28.1/ /95/1 1:2000 Q28.4/ /95/1 1:10000 Q28.4/ /95/2 1:4000 Q28.4/ /97/1 1:4000 Latauspotentiaalimittaus: Q28.3/ /96/426,431 1:2000 Q28.3/52/ /96/426,431,433 1:500 SAMPO- mittaus: Q24.16/ /94/

21 15 4. Syväkairausraportit (tunnuksen yhteinen alkuosa M52.5/2431/... ): R416, R Kairanreikäprofiilit elementteihin ryhmiteltynä seuraavasti (tunnuksen yhteinen alkuosa M52.7/2431/... ): -95/R423-95/R424,425,427-95/R426, /R428, 429, /R431-95/R Kemialliset analyysit: - Lohkareet; tilaus (N ), tilaus (N ), tilaus (N ) - Moreeni; tilaus (N ), tilaus (N Raskasmineraaliupa; tilaus (N ) - Kairansydämet; tilaus (N ), tilaus (N ), tilaus (N ), tilaus (N ), tilaus (N ), tilaus (N ), tilaus (N ), tilaus (N ), tilaus (N ), tilaus (N ), tilaus (N ), tilaus (N ), tilaus (N ), tilaus (N ), tilaus ), tilaus (N (N ). 578) 7. Hiekortit: (KOH) Ku , Ku , Ku 21611, Ku 21612, Ku , Ku 23060, Ku 23061, Ku , Ku 23357, Ku 24686, Ku 24687, Ku , Ku , Ku , Ku , Ku , Ku , Ku , Ku , Ku Havaintolomakkeet: - Lohkareet; VA-93-L2 L31, OMK-93-LI, L18 L21, OMK-94-L67, L68 - Paljastumat; OMK ,33 61, OMK , Moreeni; 1 5 kpl ( ) - Maaperätutkimus; 12 kpl (M Suuntauslasku; 5 kpl - Kivilasku; 15 kpl 132)

22 16 - Raskasmineraalit; 1 kpl 9. Liiteraportit: - P Geofysikaaliset reikämittaukset Ylivieskan Perkkiönperällä kesäkuussa 1997 (SMOY) - M19/2431/2001/1/10

23

24

25

26

27

28

29

30