SAK:n lausunto aiheeseen: VNS 7/2016 vp Valtioneuvoston selonteko kansallisesta energia- ja ilmastostrategiasta vuoteen 2030

Transkriptio

1 Asiantuntijalausunto 1 (5) Eduskunnan valtiovarainvaliokunta TaV@eduskunta.fi SAK:n lausunto aiheeseen: VNS 7/2016 vp Valtioneuvoston selonteko kansallisesta energia- ja ilmastostrategiasta vuoteen 2030 SAK:n lähtökohdat energia-ja ilmastopolitiikalle SAK:n energia-ja ilmastopolitiikan lähtökohtana on se, että maapallon globaali ilmaston lämpeneminen pitää saada pysäytettyä alle kahteen asteeseen verrattuna esiteollisen aikaan. Tämä on kaikkein kasvihuonekaasujen päästövähennystoimien perusta. Parhaiten tavoite saavutetaan EU:n ilmastopolitiikalla, kun sillä on yksi tavoite vuoden 2020 jälkeen, päästöjen vähentäminen. Tavoitteen toteuttamisen pääasiallisena keinona on toimiva ja kattava päästökauppa. Pelkkä päästökauppa ei kuitenkaan riitä jo sen vuoksi, että kaikki päästölähteet eivät kuulu sen piiriin. Jotta vuoteen 2050 EU:ssa asetettu %:n päästövähennys saavutetaan, tarvitaan myös energiatehokkuustoimia sekä lisää uusiutuvaa energiaa. Globaalisti, EU:ssa ja Suomessa olisi tärkeää tehdä selkeää, pitkäjänteistä, kestävää ja kustannustehokasta energia- ja ilmastopolitiikka. Pääasialliset huomiot Valtioneuvoston selontekoon Valtioneuvoston selonteko vastaa SAK:n näkemystä energia-ja ilmastopolitiikasta erityisen hyvin kustannustehokkuuden osalta. Strategiassa painotetaan päästökaupan merkitystä sekä esitetään uusiutuvan energian osalta syöttötariffista luopumista ja teknologianeutraaleja tarjouskilpailuja ylimenokaudeksi. Toimialariippumattomien energiatehokkaiden investointien ja teknologisten innovaatioiden edistämien TKI- ja energiatukien avulla on edelleen tarpeellista. Tuet pitää kohdentaa ensisijaisesti teknologian kaupallistamiseen ja uuden energiateknologian kokeiluhankkeisiin. Strategiassa onkin varattu näille toimille rahoitusta. Summat jäävät kuitenkin tarpeisiin suhteutettuna vaatimattomiksi. Vähähiiliseen yhteiskuntaan siirtyminen tarkoittaa suurta elinkeinorakenteiden muutosta. VNK:n valitsema linja, jossa uudet päästövähennystoimet kohdentuvat erityisesti liikennesektorille on ymmärrettävä hallituksen oman sektorille asettaman tavoitteen näkökulmasta. Tämä ei kuitenkaan riitä, taakanjakosektorin lisätoimia on kohdennettava myös maatalous- ja rakennussektoreille. Energia-ja ilmastostrategian 2030 valmistelussa olisi ollut hyvä analysoida tarkemmin Pariisin ilmastosopimuksen toimialakohtaiset vaikutukset Suomen kilpailukykyyn ja työllisyyteen..

2 Asiantuntijalausunto 2 (5) Valittujen energia-ja ilmastostrategian toimien kestävyys on varmistettava niin lyhyellä, keskipitkällä kuin pitkälläkin aikajänteellä. Erityisen tarkkana pitää olla, jos energia- ja ilmastostrategiassa mainittu runkopuun hakkuu nousee Suomessa miljoonan kuution vuositasolle. Uusia toimia tarvitaan liikenteen lisäksi muulle taakanjakosektorille Maatalouden päästöjä myös vähennettävä Rakentaminen ja kiinteistöjen lämmitys Energia-ja ilmastostrategian mukaan Suomi tavoittelee kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä liikennesektorilla vuoteen 2030 mennessä verrattuna 2005 vuoteen 50 prosenttia. Tavoite on erittäin kunnianhimoinen ja sisältää epävarmuustekijöitä. Skenaarion toteuttaminen vaatisi mm. biopolttolaitosten kapasiteetin ja biopolttoaineiden käytön tuntuvaa lisäämistä sekä sähköllä kulkevien henkilöautojen määrän nopeaa kasvua :een ja kaasulla kulkevien :een. Valtion verotulojen pienenemisen on arvioitu olevan vuosina tarvittavien toimenpiteiden vaikutuksesta 1,4 miljardia euroa. Sinänsä liikennesektorin toimiin keskittyminen on ymmärrettävää, koska liikenteen päästöjen osuus on Suomen kasvihuonekaasupäästöistä reilut 20 %. Yhteen sektoriin liikaa keskittyminen ei ole kuitenkaan viisasta. Suomen pitää varautua saavuttamaan Suomen päästövähennystavoitteet myös muihin kuin liikennesektorin uusiin toimiin panostamalla. Taakanjakosektorilla tarvitaan liikenteen lisäksi toimia ainakin maataloudessa ja rakennusteollisuudessa energiatehokkuuden parantamisessa. Maatalous on merkittävä kasvihuonekaasu- ja vesistöpäästöjen lähde, mihin on välttämätöntä saada muutos. Tilastokeskuksen mukaan v Suomen kasvihuonekaasupäästöistä 11 % tuli maataloudesta. Maatilatalouden kehittämisrahasto Makera voisi kehittyä innovaatioiden edistäjäksi. Tuet olisivat ehdollisia puhtaiden teknologioiden käytölle. Myös maatalouden ympäristötuet tulisi kohdentaa paremmin todennettaviin päästövähennyksiin ja vaikuttavimpiin kohteisiin. Suomen ilmastopaneeli on arvioinut että rakennuskannassamme voidaan saavuttaa vuoteen 2050 mennessä olemassa olevan rakennuskannan energiatehokkuutta parantamalla ja uudisrakentamalla tehokkaasti noin % vähennys energiankulutuksessa ja % vähennys co2- päästöissä. Päästöjen määrään vaikuttavat myös rakentamistehokkuus, rakennusten tyypit ja se, millä tavalla tuotettua energiaa rakennuksissa käytetään. On hyvä, että strategiassa mainitaan mm. rakennusten energiatehokkuuden ja puurakentamisen edistäminen. Tämän lisäksi

3 Asiantuntijalausunto 3 (5) tarvitaan esityksiä uusia toimien toteuttamiseksi ja vanhojen nopeuttamiseksi. Työryhmä ennakoimaan toimialoittain ilmastopolitiikan työllisyys- ja kilpailukykyvaikutuksia VTT:n selvityksen mukaan politiikka- skenaariossa työllisten määrän arvioidaan olevan 0,15% negatiivinen suhteessa perusuraan. Työllisyyskasvu olisi 2030 mennessä politiikka-skenaariossa kuitenkin hieman yli kolme prosenttia verrattuna vuoteen Jotta työllisyyskasvua saataisiin nopeutettua esittää SAK, että Suomeen perustettaisiin laajapohjainen ryhmä arvioimaan ilmastosopimuksen toimialakohtaisia työllisyys- ja kilpailukykyvaikutuksia Suomessa. Käytännössä työryhmä ennakoisi ja arvioisi ilmastopolitiikasta johtuvia rakennemuutosten vaikutuksia toimialoittain ml. työllisyysvaikutukset. Työryhmä kartoittaisi, minkälaisia uusia markkinoita ja työtä ilmastosopimus mahdollistaa Suomessa toimiville yrityksille ja miten hallitus voi edistää yritysten pääsyä näille markkinoille. Lisäksi se selvittäisi, minkälaisia uusia työntekijöiden osaamistarpeita uuden työn myötä syntyy. Tärkeää olisi myös ennakoida negatiiviset yritys- ja toimialakohtaiset vaikutukset ja etsiä ratkaisuja näiden vaikutusten minimoimiseksi mm. uudelleen-, täydennys- ja muuntokoulutusta lisäämällä. Näin toimiessaan hallitus voisi edistettävä tasapuolisemmin kaikkien toimialojen päästövähennystoimia. Liikenteen lisäksi uusia toimia tarvitaan päästökaupan ulkopuolisista ainakin rakennus ja maatalous-sektoreille. Myöskään päästökaupan piirissä olevaa energia- ja teollisuussektoreita ei voi jättää huomioimatta uusia vähentämistoimia suunnitellessa. Runkopuun milj. m3 vuosihakkuut edellyttävät metsäluonnon monimuotoisuuden turvaavia toimia VNK:n energia- ja ilmastostrategiassa on Luonnonvarakeskuksen hakkuukertymäskenaario, jossa runkopuun vuotuisen kokonaiskertymän arvioidaan nousevan vuoteen 2035 mennessä tasolle 79 milj. m3/v. Runkopuun hakkuut lisääntyvät mm. biopolttoaineiden käytön lisääntymisen vuoksi. Suomen hiilinielu on vaihdellut vuosina Suomessa noin miljoonan tonnin välillä hiilidioksidiekvivalentteina (Mt CO2ekv.). Vuonna 2013 Suomen metsien hiilinielu oli 26 Mt ekv. CO2. Vuositasolla Suomen metsien nettonielu on vastannut prosenttia Suomen kokonaispäästöistä. Jos runkopuun hakkuut nousevat 79 milj. m3/v tasolle ja metsähakkeen käyttö olisi tasolla 15 milj. m3 vuosittain, pienenisi hiilinielu 13,5 Mt ekv. CO2 vuoteen 2030 mennessä. Näin Kioton pöytäkirjassa Suomelle vuosille

4 Asiantuntijalausunto 4 (5) asetettu vertailutaso - n. 20 Mt CO2ekv./v - ei täyttyisi, vaikka se arvioidaan saavutettavan kaudella Hiilinieluvaikutusten lisäksi Luonnonvarakeskus ja Suomen ympäristökeskus ovat arvioineet luonnon monimuotoisuusvaikutuksia skenaarioiden pohjalta. Viimeisen kymmenen vuoden jaksolla hakkuukertymä on ollut keskimäärin 60,6 milj. m3/v ja 2015 vuonna 68 milj.m3. Skenaariotarkastelun johtopäätös oli, että runkopuun hakkuut voivat nousta tasolle milj. m3/v tasolle heikentämättä merkittävästi metsäluonnon monimuotoisuutta tai haitallisia vesistövaikutuksia. Luonnon monimuotoisuuden ylläpitäminen edellyttää sitä, että olemassa olevia monimuotoisuuden edistämiskeinoja parannetaan. Esimerkiksi kuollutta puustoa säästetään hakkuissa nykyistä paremmin, edistetään vanhojen metsien ja arvokkaiden luontokohteiden suojelua, vältetään puun korjuuta arvokkailta luontokohteilta, lisätään järeitä eläviä säästöpuita uudistushakkuissa ja kulotetaan luonnonhoidollisesti. Näiden toimien tarpeellisuus on tunnistettu selonteossa, mutta niille ei ole varattu resursseja ainakaan selonteon taulukon 2. mukaan, jossa on esitetty toimenpiteitä uusiksi rahoitustarpeiksi. Tuotantotukijärjestelmäuudistus sekä biokaasu- ja puupolttoainetukiselvitys kannatettavaa Sipilän hallitus tavoittelee hiilen korvaamista uusiutuvilla energialähteillä sekä päästöttömän ja uusiutuvan energian käytön lisäämistä kestävästi niin, että sen osuus nousee yli 50 prosenttiin ja omavaraisuus energian tuotannossa yli 55 prosenttiin 2020-luvulla. Strategian mukaan nykyisenkaltaisesta tuuli-, biokaasu- ja puupolttoainelaitosten syöttötariffijärjestelmästä luovutaan ja siirrytään teknologianeutraaleihin tarjouskilpailuihin, joiden perusteella maksetaan sähkön tuotantotukea ainoastaan kustannustehokkaimmille ja kilpailukykyisille uusiutuvan sähkön tuotantoinvestoinneille. Hallituksen tavoite uusituvan energian käytön lisäämisestä ensisijaisesti markkinaehtoisesti on kannatettavaa. Ylimenokauden ratkaisuna ja suomalaisen hankeosaamisen ylläpitämiseksi teknologianeutraalit tarjouskilpailut ovat perusteltuja. Metsähakkeen tuotantotukijärjestelmä voi olla perusteltu päästövähennystavoitteiden näkökulmasta. Tuotantotukijärjestelmä ei kuitenkaan voi olla pysyvä ratkaisu, vaan markkinaehtoisuuden pitäisi toteutua mahdollisimman laajasti sähkön- ja lämmöntuotannossa jatkossa. Päästövähennysten toteutumisen ml. turpeen käytön väheneminen on perusteltua, mutta varmistettava ensisijaisesti muilla keinoin, kuten energiaverotuksella. Tuntuisi loogiselta, että uusiutuvan energian tarjouskilpailuihin ohjattaisiin mukaan myös syöttötariffi- järjestelmässä mukana olevat biokaasu- ja puupolttoainelaitokset. Onkin hyvä, että metsähakkeen tuotantotukijärjestelmän tarpeellisuutta arvioidaan vuoden 2018 aikana.

5 Asiantuntijalausunto 5 (5) Jatkossa uusiutuvan energian edistämiseksi pitäisi tukea ensisijaisesti yritysten, tutkimuslaitosten ja korkeakoulujen tutkimusta, kehitystä sekä innovaatioita tuotantotukien sijaan. Innovaatiot edistävät varmimmin päästötöntä, riittävän omavaraista ja kustannustehokasta energiajärjestelmään. Energiatuki ja energiateknologiahankkeet edelleen tarpeen VNK:n selonteossa linjataan, että energiatukia ja energiateknologiahankkeita kohdennetaan uuden teknologian kaupallistamiseen ja tuista luovutaan kokonaan teknologian kehittyessä, kustannusten alentuessa ja kilpailukyvyn parantuessa. Linjaus on hyvä. Toistaiseksi uusiutuvan energian investointituet, uusien innovaatioiden kehittäminen ja energiatehokkuutta edistävät tuet ovat tärkeä osa vähäpäästöiseen energia- ja teollisuusrakenteen siirtymistä. Lisäksi ne voivat parantaa Suomen kilpailukykyä ja työllisyyttä. Tuen tavoitteisiin ja esimerkiksi liikennesektorille suunnattuihin toimiin suhteutettuna, energiatukiin vuosittain varatut 64 milj. euroa ovat vaatimattomat. Suurten uusien energiateknologiahankkeiden harkinnanvarainen investointituki olisi suunnattava uuden energiateknologian kokeiluhankkeisiin, joihin liittyvistä ratkaisuista monet ovat keskeisiä sähkön tuotannon muuttuessa yhä enemmän uusiutuviin energialähteisiin perustuvaksi ja vaihtelevan sähkön tuotannon osuuden kasvaessa. Nykyistä energiatukia saavien toimijoiden rajausta voisi harkita. Nyt tuet on kohdistettu pääsääntöisesti päästökauppasektorin ulkopuolisille sektoreille pois lukien uuden teknologian hankkeet. Kyseessä voi olla tuki mm. liikenteen kehittyneitä biopolttoaineita tuottaviin laitoksiin, liikenteen vaihtoehtoisten käyttövoimien yleistymiseen ja yritysten ja maatilojen kiinteistökohtaiseen tai päästökauppaan kuulumattomaan sähkön- ja lämmöntuotantoon. Onko tämä rajaaminen viisasta? Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry