Syksy on juurikasvien kulta-aikaa. Siinä missä

Transkriptio

1 Aikaiset naurislajikkeet valmistuvat korjuukuntoon 1,5 2 kuukaudessa. Kaskija syysnauriit vaativat 2,5 3 kuukauden kasvuajan. teksti Outi Tynys kuvat Leena Hokka ja Teija Tuisku Muhkeiden juuresten aika Punajuurikkaalla on laaja muotojen ja värien kirjo. Kuvan keltajuurikas on Virosta hankituista siemenistä kasvatettu, yli kilon painoiseksi kasvava Kollane-lajike. Täysikasvuisena sen malto muuttuu tikkuiseksi. Juurekset pystyvät hyödyntämään pohjoisen ilmaston mallikkaasti. Muhkeiden ja makeiden herkkujen kasvu ja sadonkorjuu jatkuvat pitkälle syksyyn. Kuvat: Hanna Marttinen ja Teija Tuisku Syksy on juurikasvien kulta-aikaa. Siinä missä viilenevät säät hyydyttävät lähes kaikkien muiden vihannesten kasvun, lantun, porkkanan, juuripersiljan ja palsternakan mukulat jatkavat pullistumistaan. Ne hyödyntävät viileät syyssäät ja keräävät makua aromikkaisiin juuriinsa eli varastoelimiinsä. Esimerkiksi palsternakka suosii asteen lämpötilaa, ja se pystyy kasvamaan vielä muutaman asteen lämpötilassakin. Syksy tuo yleensä tullessaan myös kosteutta, joka tietää makeita, mureita porkkanoita ja muhkeita palsternakkoja. Juurikasvien satoaika on pitkä keskikesästä talven tuloon. Kesäisiä herkkuja ovat aikaiset porkkanat, mehuk- kaat nauriit ja keskenkasvuiset punajuurikkaat. Maaartisokan, kaurajuuren ja mustajuuren satoa korjataan puolestaan maan jäätymiseen asti. Mukulat kestävät myös talven pakkaset. Juuressatoa silputaan yhä useammin laatikkoruokien ja keittojen lisäksi muun muassa sipseihin, lisäkkeisiin ja lämpimiin salaatteihin. Suosion myötä juuresten kasvatus ja lajivalikoima monipuolistuu. Uudet värikkäät porkkanalajikkeet, raidalliset juurikkaat ja mehukkaat nauriit innostavat yhä useamman juurikasvien pariin. Vanhoillakin lajikkeilla ja kannoilla, kuten kaskinauriilla, on etunsa. Ne ovat ikivanhaa ruokaa, joka tekee ihmiselle hyvää! 24 Kotipuutarha 9/2015 Kotipuutarha 9/

2 Kuva: Teija Tuisku Punajuurikas (Beta vulgaris subsp. vulgaris var. conditiva) Punajuurikas on nopeakasvuinen ja helppohoitoinen vihannes, joka tuottaa ilmastossamme huippulaadukkaan sadon. Viileässä ja valoisassa kesässä kasvanut mukula sisältää myös runsain mitoin vesiliukoista väriainetta. Juurikas onkin oiva betalaiinin lähde. Raita-, valko- ja keltajuurikkaat ovat punajuurikkaan värimuotoja, jotka maistuvat punaisia lajikkeita miedommilta. Vaaleat lajikkeet eivät värjää ruokaa. Punajuuri tuottaa pieniä mukuloita parin kuukauden kuluttua kylvöstä. Jos haluat mehukkaita nippujuurikkaita, kylvä siemeniä kolme kertaa kesässä. Varastoitavan sadon kylvö kannattaa sen sijaan jättää kesä heinäkuun vaihteeseen. Kasvutiheys vaikuttaa mukulan kokoon. Kasvata pieninä korjattavat juurikkaat vain viiden sentin välein. Isot vaativat tuplaten leveämmän välin. Keskenkasvuiset mukulat ovat maukkaita ja mehukkaita, täysikokoiset säilyvät hyvin. Korjaa sato ajallaan, sillä korjuuta odottavan juureksen maku kärsii. Kasvupaikan varjoisuus, kuivuus ja raju typpilannoitus nostavat sadon nitraattipitoisuutta. Älä kuitenkaan laista lannoituksesta, sillä punajuurikkaiden pitää kasvaa nopeasti ja tasaisesti. Kuivassa, niukkaravinteissa maassa taimet kasvavat kituliaasti, jolloin sadosta tulee puisevaa ja tikkuista. Anna ravinteet useassa erässä, ja lopeta lannoitus ennen sadonkorjuuta viimeistään elokuussa. Kestotilaaja! Lue lisää punajuurikkaasta, Kotipuutarha 5/2014 s. 68. Löydät sen lehtiarkistosta, Punajuurikkaat kannattaa käyttää kypsänä, sillä kypsentäminen vähentää nitraatin määrää. Nitraatin takia salaattiin käytetään vain nuoria lehtiä, joista poistetaan lehtiruodit. Kuvassa punainen Egyptiläinen, Albina Vereduna, Golden ja porkkananmuotoinen Cheltenham Green Top. Kuva: Teija Tuisku, Kuvauspaikka: Hirvihaaran kartano Nauris vaatii hyvän kasvualustan NAURIS on ensimmäisiä onnistuneita juureskokeilujani! Se onkin helppo, varma ja terveellinen viljelykasvi. Kasvatan naurista kesäperunan korvikkeeksi sen runsaan vitamiinipitoisuuden takia. Parasta nauriissa on silti sen maku vastanostettuna ja kylmällä kaivovedellä huuhdeltuna. Mukula maistuu minulle joko raakana omenan tapaan tai raasteena. Hyvissä oloissa nauriista kasvaa mehukas, raikas ja makea. Viljelyssä tärkeimpiä seikkoja ovat kasvualustan kunto, noin 6,5:n ph, viljelykierto ja säännöllinen kastelu. Myös kesän sääolot vaikuttavat makuun. Nauris pitää viileästä, ja kasvulle ihanteellisin lämpötila onkin vain astetta. Sato pitää korjata ajoissa ennen kuin mukula puisevoituu ja sen maku muuttuu ummehtuneeksi. Levitän naurismaahan lehtipuun tuhkaa kevätmuokkauksen yhteydessä huhti toukokuun vaihteessa. Sekoitan multaan myös lehtipuun hiiltä, joka parantaa kasvualustan vedenpidätyskykyä ja ravinteiden talteenottoa. Kylvän siemenet vasta juhannuksen tienoilla, sillä nauris virittyy kukkaan jo itäessään, jos maa on viileää. Lisäksi aikaiset kylvökset päätyvät usein kirppojen suihin. Toki myös harsoa kannattaa käyttää, jotta kasvusto säästyy kaalikärpäsen tuhoilta. Lajikkeista ehdoton suosikkini on pohjoiskarjalainen kaskinauris Enon kanta. Mukula on iso ja sen pintaa peittää kaunis, violetti kuvio. Soveltuvuus luonnonmukaiseen viljelyyn on minulle tärkein syy suosia maatiaislajikkeita. Kaskinauris säilyy yhtä pitkään kuin peruna. Syksyllä ja talvella haudutan uunissa hunajassa ja yrteissä pyöriteltyjä naurislohkoja. Naurissiivuja kuivatan lastuiksi talvi-iltojen herkutteluhetkiin. Suvi Lehtonen Luomupuutarhuri Kestotilaaja! Lue lisää nauriista, Kotipuutarha 5/2011 s. 70. Löydät sen lehtiarkistosta, Kulunut kesä on ollut nauriille suotuisa. Ihanteellinen lämpötila kasvulle on Kotipuutarha 9/2015 Kotipuutarha 9/

3 Lanttu (Brassica napus subsp. napobrassica) Lanttu on ristikukkainen kasvi, joten kaalikasvien taudit vaivaavat sitä. Lantun taimet maistuvat kirpoille ja kaalikärpäsen toukille. Suojaa kasvusto harsolla. Mahtava ja kestävä Lanttu tunnetaan varastojuureksena ja laatikon raaka-aineena, vaikka sen varhaissatoa pääsee korjaamaan jo heinäkuussa. Sitä voi korjata nauriin tapaan keskenkasvuisena parin kuukauden kuluttua kylvöstä. Lanttu on hyvin kylmänkestävä, joten varastoon korjattavan lantun nosto saa jäädä syys lokakuulle. Lanttu ehtii tuottaa satoa koko maassa. Juures kylvetään suoraan avomaalle, kun maan lämpötila ylittää +5 astetta. Etelässä se ehtii tuottaa satoa myös kesäkuun lopulla kylvettynä. Sato aikaistuu, jos esikasvatat taimia 2 3 viikkoa valoisassa paikassa ja mieluiten alle +20 asteen lämpötilassa. Jos taimet kasvavat tiheästi tai niukassa valossa, mukula venyy pitkulaiseksi. Samasta syystä taimi pitää istuttaa entiseen kasvusyvyyteen. Lanttu on vaatimaton kasvupaikan suhteen, mutta se vaatii runsaasti vettä ja hyötyy savespitoisesta, vettäpidättävästä maasta. Lanttu on sopeutunut kosteaan ja viileään ilmastoon: kuivuus kitkeröittää ja puisevoittaa mukulan, hellesää aiheuttaa halkeilua. Lantusta on tarjolla vähän lajikkeita. Nopeakasvuisia ovat esimerkiksi Brora, Lomond ja Marian. Ruby on purppuranpunainen, erityisen makea lajike. Ruuanlaittajan herkkujuuria 1 Kaurajuuren (Tragopogon porrifolius) makua kuvataan osterimaiseksi ja pähkinäiseksi. Kaksivuotinen, liilakukkainen asterikasvi kukkii toisena kasvatusvuotena, mutta kuivuus saattaa virittää kasvin kukkaan jo kylvövuotena. Tällöin kapea, noin 20-senttinen juuri muuttuu hohkaiseksi ja syömäkelvottomaksi. Kylvä kaurajuuri toukokuussa. Korjaa sato syksyllä tai toisena kasvatusvuonna keväällä tai alkukesällä ennen kukintaa. 2 Juuripersilja (Petroselinum crispum var. radicosum) vaatii pitkän kasvuajan. Se taimettuu ja kasvaa aluksi hitaasti. Esikasvatus jouduttaa satoa, mutta juuristo haaroittuu herkästi. Yleensä satoa pääsee korjaamaan elokuussa, mutta juuri jatkaa kasvuaan myöhäiseen syksyyn ja on parhaimmillaan vasta syyskuun lopussa tai lokakuussa. Juuripersilja nahistuu herkästi varastossa. Voit myös korjata sadon vasta keväällä. Käytä juurta monipuolisesti ja hyödynnä myös persiljanmakuisia lehtiä. Kestotilaaja! Lue lisää persiljasta, Kotipuutarha 4/2014 s. 56. Löydät sen lehtiarkistosta, 3 Mustajuuri (Scorzonera hispanica) on monivuotinen asterikasvi, jota kasvatetaan yksi- tai kaksivuotisena. Pitkäksi kasvava pääjuuri vaatii syvän ja kuohkean maan. Jos myyristä ei ole vaaraa, voit jättää juuren maahan talveksi ja nostaa sadon keväällä ennen versonnan alkamista. Maahan jäävä kasvi kasvattaa keltaiset kukat, jotka heikentävät mukulan laatua. Lisäksi juuri puutuu ja siihen tulee onteloita. Mustajuuren varastoiminen on hankalaa, sillä juuri katkeaa ja nahistuu herkästi. Keitä sato ennen kuorimista, muuten vioituspinnat vuotavat tahraavaa nestettä. 4 Maa-artisokan (Helianthus tuberosus) sadon voit korjata myös keväällä ennen kasvuunlähtöä. Syysistutus tuottaa kevätistutusta suuremman sadon, koska mukulat pääsevät kasvuun aikaisin keväällä ja varsinkin, jos myyristä ei ole vaaraa. Valitse istukkaiksi mahdollisimman sileitä ja pyöreitä mukuloita. Maa-artisokka leviää helposti rikkaruohoksi. Vaihda paikkaa noin kolmen vuoden välein, jos mukulat alkavat pienentyä ja ohentua. Kuvat: Leena Hokka Kuvat: Leena Hokka, Veijo Miettinen/piparjuuri 5 Piparjuuri (Armoracia rusticana) maistuu wasabitahnan tapaan kipakalta. Myös nuoret lehdet sopivat mausteeksi. Elinvoimainen, monivuotinen ja paksujuurinen laji lähtee kasvuun pienestäkin juurenkappaleesta. Kasvustoja näkeekin villiintyneenä vanhoissa pihoissa. Kaupassa myytävien mehevien ja paksujen juurien salaisuus piilee yksivuotisessa viljelyssä. 6 Retikat (Raphanus) ovat suosittuja Japanissa ja Kiinassa. Meillä retikat kukkivat helposti, joten kylvö kannattaa jättää heinäkuun puolelle. Sortteja on runsaasti. Talviretikat säilyvät kuukausia, keskenkasvuiset nippuretikat vain viikon tai pari. Daikonit kasvattavat pitkän, vaalean juuren. Kuvan China Rose on nopeakasvuinen kesäjuures. 28 Kotipuutarha 9/2015 Kotipuutarha 9/

4 Palsternakka (Pastinaca sativa) Ikivanha herkkujuuri Palsternakka kasvaa viljelykarku- Terhi Taulavuori Kehityspäällikkö, ProAgria Keskusten Liitto Porkkanat paisuvat vasta syksyllä laisena Etelä-Suomessa ja eri puolilla Eurooppaa, mikä kertoo kasvin laajasta ja vanhasta viljelyhistoriasta. Palsternakkaa kasvatet- PORKKANAN maku on monen asian summa. Tärkeimmäksi nostaisin hyvälaatuisen viljelymaan. Kasvukauden aikana on myös huolehdittava tiin meillä yleisesti ennen porkka- tasaisesta veden ja ravinteiden saannista, jotta pork- naa ja perunaa 1800-luvulla. Nyt kanoista kasvaa maukkaita. Kuivina kesinä korostuu palsternakka on palannut arvoi- säännöllisen kastelun merkitys. Kastelulla on kuiten- seensa asemaan gourmetjuu- kin vaikea täysin korvata sateiden puutetta. resten kärkikastiin. Hivenravinteet vaikuttavat moneen oleelliseen elin- Juuri kasvaa muhkeimmaksi toimintoon, ja ne ovat tärkeitä myös ravinto- ja aromi- savespitoisessa, multavassa ja aineiden muodostumiselle. Boori on porkkanalle tär- syvässä maassa, jonka ravinnetila kein. Sen puutos aiheuttaa epämuotoisuutta, halkea- on hyvä. Palsternakka hyötyy mia ja korkkiutumaa. Lisäksi juuristo jää pieneksi. myöhäisestä, elokuisesta lannoi- Puuntuhka sisältää booria ja se sopii käytettäväksi kal- tuksesta. Laji vaatii pitkän kasvu- kitusaineena, jos maan ph:ta on tarvetta nostaa. Puun- ajan, päivää lajikkeesta tuhkassa on myös kohtalaisen runsaasti magnesiumia, riippuen. Mukula kasvaa voimak- joka lisää juureksen mehukkuutta. Muista kalkitusai- kaasti vasta syksyllä, joten nosto neista kannattaa valita tuote, joka sisältää magne- jätetään lokakuulle. Lisäksi maus- siumia. Porkkanalle otollinen ph on 6 7. teisen makea maku kehkeytyy Varastojuuren voimakkain paisumisvaihe ajoittuu parhaimmilleen vasta yöpakkas- yleensä elo syyskuuhun. Jos päivät ovat aurinkoisia ten jälkeen. ja lämpimiä ja yöt viileitä, porkkanoihin kertyy run- Palsternakasta on kuitenkin saasti sokereita, jotka makeuttavat satoa. Edellytyk- iloa jo kesällä ja alkusyksyllä: leh- senä on, että kasvien käytettävissä on riittävästi vettä det sopivat mausteeksi muun muassa keittoihin ja liemiin. Juures hyötyy esikasvatuksesta Keski- ja Pohjois-Suomessa. Potin pitää olla syvä ja taimen käsittelyn varovaista, sillä juuri haaroittuu herkästi. Kasvatukseen sopii esimerkiksi kylvölokerikko tai pohjasta avoin paperitötterö. Palsternakka säilyy porkkanaa huonommin, sillä sen malto on huokoista ja kuori ohut. Parhaiten varastointia kestää vioittumaton, iso juurenmötkäle, joka saa suojakseen hiekkaturvetta. ja ravinteita vielä kasvukauden lopullakin. Varastoitavan porkkanan kannattaa antaa olla maassa mahdollisimman pitkään syksyllä. Sadonkorjuuseen on kiire vasta, kun pakkaset uhkaavat. Haittaa myöhään jätetystä korjuusta on vain, jos maa ja juurenniska ehtivät jäätyä. Pakkasten vioittaman juureksen säilytysaika varastossa lyhenee. Lajike kannattaa valita käyttötarkoituksen mukaan: varhais- ja syyslajikkeita suoraan pellolta syötäviksi ja pitkän kasvuajan vaativia talvilajikkeita varastointiin. Tarjolla on runsaasti erimuotoisia ja -värisiä porkkanoita. Niitä kannustan kokeilemaan rohkeasti. Käytän itse porkkanaa monipuolisesti keitoista leivonnaisiin. Parhaiten se maistuu minulle kuitenkin sellaisenaan pestynä ja kuorittuna. Makeita ja mureita porkkanoita rouskutan useita yhdellä istumalla. Hyvä viljelykierto on tärkeä kasvustojen terveyden kannalta. Parhaiten porkkanamaaksi soveltuu syvämultainen, kivetön hieta- tai turvemaa. Jäykillä savimailla ja pohjamaaltaan tiivistyneessä penkissä porkkanoista kasvaa epämuotoisia. Kuvassa Lontoon Tori, Purple, Dragon ja Yellowstone. 30 Kotipuutarha 9/2015 Kotipuutarha 9/

5 Korjaa ja varastoi oikein KORJAA varastoitava sato, 1. kun juuresten kuori on paksuuntunut ja kasvusto tuleentunut. Talvilajikkeet säilyvät pisimpään. Porkkana kannattaa nostaa mahdollisimman myöhään syksyllä, jolloin maakellarikin on ehtinyt viiletä. NOSTA sato kuivalla säällä 2. hellävaroen ja talikolla avustaen. Vioitukset lisäävät nahistumista ja kasvitautien riskiä ja lyhentävät säilytysaikaa. VIILEYS ja kosteus vähentävät juuresten hengitystä, 3. joka kuluttaa vararavintoa ja energiaa. Ihanteellinen ilman suhteellinen kosteus on prosenttia ja lämpötila +0 1 astetta. Mitä enemmän olosuhteet poikkeavat tästä, sitä nopeammin sato kannattaa käyttää. Kuivassa varastossa rei itetty muovikalvo tai hiekansekainen turve vähentävät haihtumista ja nahistumista. Siemeniä juurikasveista Kylväisinkö jo syksyllä? Syyskylvön idea on ripotella siemenet penkkiin niin myöhään, että ne lähtevät kasvuun vasta keväällä. Juureksista sitä voi kokeilla muun muassa porkkanalla, kaurajuurella, juuripersiljalla ja juurisikurilla. Merkittävin hyöty saadaan yleensä palsternakalla, jonka taimettumiseen kuluu keväällä 2 3 viikkoa. Edut: Syksyllä kylvetty siemen on valmiina maassa odottamassa itämisen mahdollistavaa Palsternakka kukkii pitkään ja näyttävästi. Kukinto kohoaa 1 1,5 metrin korkeuteen. säätä. Porkkanalla aikainen taimettuminen voi vähentää porkkanakempin tuhoja. Maata ei käännetä keväällä, mikä edistää kosteuden säilymistä. Haitat: Syyskylvön riskinä on ennenaikainen taimettuminen syksyllä ja paleltuminen sekä talvimärkyys. Etenkin savimaassa siemenet tuhoutuvat herkästi. Testaa syyskylvöä pienellä siemenerällä. Älä aseta satotoiveita pelkän syyskylvön varaan. Viljelykierto vähintään 4 vuotta Porkkana, palsternakka, juuripersilja, nauris, lanttu ja retikka* Viljelykierto vähintään 3 vuotta Puna-, kelta-, valko- ja raitajuurikas sekä mustajuuri** Ei tarvitse viljelykiertoa Maa-artisokka ja kaurajuuri: Voi kasvattaa useita vuosia samassa paikassa. Jos sato heikkenee, vaihda paikkaa. Maa-artisokalla voi esiintyä pahkahometta, joka kuihduttaa varsia ja heikentää kasvustoa. Jos oireita ilmenee, paikan vaihto on tarpeen. Piparjuuri ei tarvitse minkäänlaista viljelykiertoa. * Näitä lajeja voi kasvattaa samassa lohkossa enintään 2 vuotta, jonka jälkeen alkaa viljelykierto. ** Näitä lajeja voi kasvattaa samassa lohkossa 3 vuotta, jonka jälkeen alkaa viljelykierto. Huom! Esimerkkilukuja pidempi viljelykierto on tarpeen, jos juureksissa esiintyy kasvitauteja. Valmista kevääksi Kunnosta juurespenkki valmiiksi kevättä varten. Näin maa on kylvökunnossa heti säiden lämmettyä. Kun juures- ja kasvimaa tyhjenevät, kerää kasvijätteet kompostiin tai sekoita ne pintamultaan. Se nopeuttaa taudinaiheuttajien hajoamista ja vähentää kasvitautien riskiä. Käännä maa tai kata se esimerkiksi puiden lehdillä. Rikkaruohojen kasvu vähenee ja penkki pysyy kuohkeana. Voit myös kalkita maan syksyllä maan kääntämisen yhteydessä. Boorin puute ja epätasainen kosteus aiheuttavat porkkanan halkeilua. Kuvassa lajike Dragon. KAKSIVUOTISET JUURIKASVIT porkkana, palsternakka, nauris, lanttu ja punajuurikas kukkivat ja tuottavat siemeniä toisena kasvatusvuonna. Helpointa siementen kerääminen on palsternakasta, joka talvehtii yleensä ongelmitta. Jätä kasviin vain muutama ensimmäinen sarjakukinto, jotta siemenistä kasvaa vahvoja. Samalla rajoitat kasvin kylväytymistä. Myös nauris saattaa talvehtia ulkona. Varminta on kuitenkin nostaa mukula syksyllä kellariin ja istuttaa se keväällä ruukkuun tai penkkiin. Istuta nauris niin, että mukula jää puoliksi maan pinnalle. Kerää tuleentuneet siemenet talteen syksyllä. Tapa sopii myös muille kaksivuotisille juurikasveille, mutta nauris on helppo kasvi kokeilla siemenkasvatusta vanhanajan malliin. Poista osa palsternakan kukkavarsista, jotta liiallinen siementäminen estyy. Kellarissa talvehtinut lanttu kukkii ja muodostaa siemeniä seuraavana kesänä. Kuvat: Leena Hokka, piirrokset Hanna Lahti Vaihtele kasvupaikkaa YHTÄ JUURESLAJIA kannattaa kasvattaa samassa kasvimaan lohkossa neljän vuoden kuluttua, punajuurikas le. Nauris voi palata samalle paikalle tai laatikossa vain 2 3 kasvukautta jo kolmen vuoden kuluttua viljelykierron alkamisesta. riippuen lajista. Sen jälkeen paikkaa tulee vaihtaa. Sekaviljelyssä juurekset säilyvät Paluu vanhalle kasvupaikalle vie terveempinä kuin niin sanotussa monokulttuurissa, jota kaupallinen vilje- aikaa. Viljelykierron pituus riippuu juureslajista ja varastointiajan pituudesta. Kesällä syötävälle porkkanalle riittoa ei tarvita laisinkaan, vaan kasvusly pääosin on. Joillakin lajeilla kiertää lyhyempi viljelykierto kuin kevääseen saakka säilytettävälle juurekselto siirretään vasta, jos siinä esiintyy ongelmia. Tunnista boorin puutos Boori on tärkeä hivenravinne kaikille juurikasveille. Lantulla puutos ilmenee onteloina, lasittuneena maltona ja ruskeina laikkuina. Porkkanan nuoret lehdet kellastuvat ja punertuvat ja kuihtuvat. Juuret ovat epämuotoisia ja ne halkeilevat herkästi. Myös punajuurikkaan mukulan kovat ja tummat laikut johtuvat boorin puutteesta. Booria on muun muassa ruohosilpussa, puuntuhkassa ja kananlannassa ja osassa kivennäislannoitteita. Boorin puutokselle altistaa alhainen multavuus ja kevyt maalaji sekä korkea ph. Pidä ph 6 7 välillä. 32 Kotipuutarha 9/2015 Kotipuutarha 9/