Kärsämäen Ahmokankaan geokemiallinen tutkimus karttalehdellä vuosina

Transkriptio

1 Itä-Suomen yksikkö S41/3322/2006/1 Kuopio Kärsämäen Ahmokankaan geokemiallinen tutkimus karttalehdellä vuosina Esko Iisalo 2006

2 Sisällysluettelo 1. JOHDANTO GEOKEMIALLINEN NÄYTTEENOTTO (TERRI) TUTKIMUSTULOKSET Maaperä Näytteiden kivilajit Korkeimmat metallipitoisuudet Alkuainepitoisuudet eri kivilajeissa 4 4. YHTEENVETO KIRJALLISUUSVIITTEET TUTKIMUSAINEISTON TALLENTAMINEN LIITTYY AINEISTO 9 TAULUKOT, KARTTALIITTEET 9

3 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS KUVAILULEHTI Päivämäärä Tekijät Esko Iisalo Raportin laji Hankeraportti S 41 Toimeksiantaja Geologian tutkimuskeskus Raportin nimi Kärsämäen Ahmokankaan geokemiallinen tutkimus karttalehdellä vuosina Tiivistelmä Geologian tutkimuskeskuksen Itä-Suomen yksikön Pohjanmaan sinkkivarojen kartoitus -hankkeen tutkimusalueelle sijoittuva GTK:n 1960-luvulla löytämä Kärsämäen Vuohtojoen sinkkimalmiesiintymä antoi aiheen tutkia sen heikosti tai kokonaan paljastumattomia lähialueita geokemiallisen näytteenoton avulla, jolla nopeasti kyetään saamaan alustava kuva kallioperän kivilajeista ja sen sisältämistä alkuaine- ja metallipitoisuuksista. Vuohtojoen esiintymän eteläpuolella tehtyjen geokemiallisten tutkimusten jälkeen jatkettiin kohdentavaa geokemiallista kartoitusta etelään hankkeen kallioperäkartoituksessa todettuja vulkaniittijaksoja seuraten. Tutkimuskohteeksi valittiin Ahmokankaan alue hankkeessa tehdyn geologisen kartoituksen ja geofysikaalisten karttojen perusteella karttalehden alueella. Tutkimusalueen pääkivilajiksi osoittautui intermediäärinen vulkaniitti ja pienirakeinen kiillegneissi. Happamia syväkiviä, graniittia, tonaliittia ja kvartsidioriittia esiintyy alueen lounaisosassa. Itäosassa oleva sähköinen anomalia johtui grafiitti- ja karsikerrostumasta, joka on verrattain kapea. Magneettisiin anomalioihin suunnatuissa kairauksissa ja näytteenottossa esiintyi migmatoitunutta grauvakkaa ja vaihtelevia kivilajeja kuten kvartsidioriittia, graniittia, tonaliittia ja vulkaniitteja. Alkuaineista rikki näyttää selvimmin liittyvän magneettisiin anomalioihin. Asiasanat (kohde, menetelmät jne.) Maantieteellinen alue (maa, lääni, kunta, kylä, esiintymä) Suomi, Oulun lääni, Kärsämäki, Ahmokangas Karttalehdet Muut tiedot Arkistosarjan nimi Yleisluonteiset raportit ja lausunnot Kokonaissivumäärä 12 s, 9 liit. Yksikkö ja vastuualue KAPERA 401 Allekirjoitus/nimen selvennys Erkki Lukkarinen Kieli Suomi Arkistotunnus S41/3322/2006/1 Hinta Hanketunnus Allekirjoitus/nimen selvennys Esko Iisalo Julkisuus

4 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND DOCUMENTATION PAGE Date Authors Esko Iisalo Type of report Project report S41 Commissioned by Geological Survey of Finland Title of report GEOCHEMICAL STUDIES IN KÄRSÄMÄKI, AHMOKANGAS AREA IN Abstract The Pohjanmaa zink project of Geological Survey of Finland Eastern Finland office studied the areas around the Vuohtojoki zink-copper mineralization in Kärsämäki in One of the targets was the Ahmokangas area ca. 10 km southeast of Vuohtojoki, map sheet Samples were taken from till and bedrock with percussion drill. The rock types comprised mainly intermediate volcanics and beside this acid and basic volcanics, granite, quarzdiorite and tonalite. This work produced new chemical and lithological data for exploration and bedrock mapping and they were recorded into the Surveys archives and databases. Keywords Geographical area Finland, Oulu county, Kärsämäki Map sheet Other information Report serial General reports Archive code S 41/3322/2006/1 Total pages 10 p. 8 app. Language Finnish Price Confidentiality Unit and section KAPERA 401 Project code Signature/Name Signature/Name Erkki Luukkonen Esko Iisalo

5 1 1 JOHDANTO Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) Itä-Suomen yksikön Pohjanmaan sinkkivarojen kartoitus -hankkeen tutkimusalueelle sijoittuva GTK:n 1960-luvulla löytämä (Oivanen 1962) Kärsämäen Vuohtojoen sinkkimalmiesiintymä antoi aiheen tutkia sen heikosti tai kokonaan paljastumattomia lähialueita geokemiallisen näytteenoton avulla, jolla nopeasti kyetään saamaan alustava kuva kallioperän kivilajeista ja sen sisältämistä alkuaine- ja metallipitoisuuksista. Vuohtojoen esiintymän eteläpuolella tehtyjen geokemiallisten tutkimusten jälkeen (Iisalo 2005) jatkettiin kohdentavaa geokemiallista kartoitusta etelään hankkeen kallioperäkartoituksessa todettuja vulkaniittijaksoja seuraten. Tutkimuskohteeksi valittiin Ahmokankaan alue hankkeessa tehdyn geologisen kartoituksen ja geofysikaalisten karttojen perusteella karttalehden alueella (Marttila, 1992, 2002, Luukas & al. 2004) (kuva 1). Alustavan näytteenoton jälkeen kohteen pohjoisosaan tehtiin 5 kairareikää kesällä 2005, jotka raportoitiin (Nikander & al. 2006). Rei illä lävistettiin alueen itäreunan halki kulkevasta sähköisestä anomaliasta grafiittipitoista kiillegneissiä, jossa oli karsiraitaista hapanta vulkaniittia ja kapeita karbonaattikivikerroksia. Niiden länsipuolelta lävistettiin hapanta vulkaniittia ja subvulkaaniseksi tulkittua kvartsi-plagioklaasiporfyyriä, jossa oli kapea magneettikiisumalmiutuma ja vähän sinkkivälkettä. 2 GEOKEMIALLINEN NÄYTTEENOTTO (TERRI) 2.1 Näytteenotto Näytteenottoa tehtiin Terri-kalustolla käyttäen iskuporausta ja läpivirtausterää 3,5 neliökilometrin laajuisella alueella. Näytteenotto perustui tasaväliseen pisteverkkoon, jossa pisteiden väliset etäisyydet olivat 150 metriä, jolloin pisteitä on 49 neliökilometrillä. Tiheys perustuu tunnettujen keskikokoisten sulfidimalmien puhkeamiin, joita ympäröi aureolikehä. Tällöin oletetaan, että 3 5 pistettä osuu puhkeamaan tai sitä ympäröivään aureoliin. Näytteenottoryhmän kartoitusnopeus oli neliökilometrin suuruinen alue kahdessa viikossa, joten menetelmä on halpa verrattuna vastaavan suuruisen alueen syväkairaukseen. Näytteenottopisteistä otettiin kallio- tai rapakallionäyte sekä syvämoreeninäyte (MOKA). Mikäli epäiltiin näytteenoton pysähtyneen lohkareeseen tehtiin 2-3 uusintayritystä. Valikoiduissa kohdissa tai kiisujen esiintyessä näytteenottotiheys kaksinkertaistettiin. Kohdealueelta otettiin 647 näytettä 328 pisteestä. 2.2 Näytteiden käsittely ja analysointi Kemiallisesti analysoitavat moreeninäytteet kuivattiin 70 o lämpötilassa, jonka jälkeen yli 0,5 mm:n karkea fraktio ja alle 0,06 mm:n hienoaines erotettiin seulonnalla. Karkea fraktio pestiin. Kallio- ja rapakallionäytteet kahtioitiin. Toinen osanäyte jauhettiin analyysia varten, toinen näyte purkitettiin mikroskooppitarkastelua varten. Jauhetuista kallio- ja rapakallionäytteistä sekä moreenin hienoaineksesta analysoitiin ICP-AES-tekniikalla kuumaan (70 0 C, HCL-HNO 3, 3:1) kuningasveteen liukenevien alkuaineiden pitoisuudet. Alkuaineet Ag, Al, As, Ca, Cd, Co, Cr, Cu, Fe, K, Mg, Mn, Mo, Na analysoitiin menetelmällä 511P, alkuaineet Ag ja Pb menetelmällä 511U ja alkuaineet Au ja Te menetelmällä 521U. Analyysit tehtiin GTK:n kemian laboratoriossa Kuopiossa. Kuningasvesiliuotusta käytettäessä on huomioitava, että useat pääsilikaatit kuten kvartsi, kalimaasälpä ja Na-valtainen plagioklaasi eivät täysin hajoa kuningasvesiuutossa. Sen sijaan kiilteet, sulfidit, savimineraalit ja saostumat hajoavat kokonaan kuumaan kuningasveteen (Räisänen & al. 1992). Rapautuneet mi-

6 2 neraalit, joilla on suuri ominaispinta-ala liukenevat paremmin kuin terveet rapautumattomat mineraalit (Nieminen 1985). Koska happoseos liuottaa täysin sulfidit ja metalleja kantavat kiille- ja savimineraalit, kuningasvesiuuttoa on yleisesti käytetty malmitutkimuksissa ja geokemiallisessa kartoituksessa. Kuva 1:. Tutkimusalueen sijainti, tunnetut malmiesiintymät ja alueen kallioperä Raahe-Laatokka vyöhykkeen numeerinen kallioperäkartta (Saltikoff et al. 2006). Fig. 1. The investigation area, ore deposits and the bedrock map of the surroundings. 2.3 Kivilajimääritykset Kivilajimääritykset tehtiin kallio- ja rapakallionäytteistä stereomikroskoopilla. Määrityksessä käytettiin apuna pestyä moreenin kivifraktiota, jotka sisälsivät samaa kivilajia kuin samasta pisteestä otettu kallionäyte. Vaikka yksittäinen rapautunut näyte saattoi olla vaikeasti tunnistettava, näytemateriaalin runsaus ja samojen kivilajien toistuminen auttoivat tunnistusta. Koska jokaisesta näytteestä saatiin myös analyysitulos ja havainnoista piirrettiin kivilajikarttoja, voitiin ristiriitaiset tai epävarmat havainnot määrittää uudelleen. Näytteiden pienestä koosta johtuen kivilajinimet ovat usein vain suuntaa-antavia.

7 3 2.4 Tulostus Analyysitulokset, kenttätiedot ja kivilajimääritykset yhdistettiin ja ne tulostettiin alkuaine- ja kivilajikartoiksi ArcView-kartanpiirto-ohjelmalla. Aineiston käsittely, taulukot ja diagrammit tehtiin SPSS-tilastoohjelmalla. 3 TUTKIMUSTULOKSET 3.1 Maaperä Kohdealue sijaitsee lähellä Suomenselän vedenjakajaa sen länsipuolella metrin korkeudella merenpinnasta. Maastokäyntien, karttatulkinnan ja iskuporanäytteenoton perusteella pintamaalaji on kivistä hiekka- ja silttimoreenia, jota peittävät etelä- ja lounaisosissa turvesuot ja turpeenalaiset silttikerrostumat. Alueen keskiosassa on Ketunmullikko- niminen harjumainen selänne, joka sisältää heikosti lajittunutta kivistä soraa. Maapeitteen paksuus on tutkimusalueen länsiosassa metriä ja itäosassa 4-7 metriä. 3.2 Näytteiden kivilajit Näytteiden kivilajeja kuvastavalta kartalta havaitaan että kohdealueen pääkivilajeja ovat intermediäärinen ja hapan vulkaniitti, kiillegneissi, graniitti, tonaliitti ja kvartsidioriitti (karttaliite 1). Intermediäärinen vulkaniitti on hienorakeinen, harmaa kvartsi- ja plagioklaasirikas ja sisältää vaihtelevia määriä biotiittia ja sarvivälkettä. Hapan vulkaniitti on edellistä vaaleampi kvartsi- ja plagioklaasirikas sekä sisältää usein serisiittiä/muskoviittia. Vulkaniitteja esiintyy eniten alueen pohjois- ja kaakkoisosassa. Kiillegneissi on keskirakeinen, usein migmatiittiutunut, biotiittivaltainen ja sisältää toisinaan granaattia ja mahdollisesti kordieriittia. Sen pienirakeiset muunnokset ovat vaikeasti erotettavissa intermediäärisestä vulkaniitista. Graniitti on kalimaasälpärikas tai voi sisältää punaista plagioklaasia. Sitä esiintyy runsaimmin kohteen lounaisosassa jossa tavataan myös granodioriittia. Graniittigneissi on kalimaasälvän tai plagioklaasin punaiseksi värittämä suuntautunut keskirakeinen kivi, jossa on lisäksi kvartsia ja biotiittia.tonaliitiksi on nimitetty vaaleaa ulkoasultaan kirjavaa keskirakeista syvä- tai puolipinnallista kiveä, jossa pääosin lähes valkoista kvartsia ja plagioklaasia vasten erottuu tumma biotiitti ja myös sarvivälke. Tonaliittia esiintyy alueen keski- ja lounaisosassa. Kivilajit erottuvat alkuainekartoilla niille ominaisten alkuaineiden kohonneina pitoisuuksina. Emäksinen ja osittain myös intermediäärinen vulkaniitti ja kvartsidioriitti näkyvät erityisesti kohonneina Ca- ja myös Mg-, Co-, Na- ja Fe-pitoisuuksina. Sitä vastoin graniitin, tonaliitin ja happaman vulkaniitin vastaavat pitoisuudet ovat pieniä. Kiillegneissille on ominaista korkea K-pitoisuus. Myös intermediäärinen ja emäksinen vulkaniitti ovat K-rikkaita. Kalium sisältyy biotiittiin, joka liukenee osittaisanalyysissä. Kaliumia seuraavat alkuaineet Li, Ti, Sc ja V. Kupari seuraa kivilajeja, joissa esiintyy kuparikiisupirotetta ja rikkiä. Näihin kuuluvat emäksinen vulkaniitti ja kiisupitoinen hapan vulkaniitti. Suurimmat anomaaliset kuparipitoisuudet ovat luokkaa ppm. Korkeimmat kultapitoisuudet ppb, esiintyvät emäksisissä ja happamissa vulkaniiteissa ja kvartsidioriitissa.

8 4 3.3 Korkeimmat metallipitoisuudet Sinkki Korkeimmat sinkkipitoisuudet, jotka erottuvat anomaalisina ovat ppm (karttaliite 2). Anomaliat ovat yleensä näytteissä, joiden kivilaji on intermediäärinen vulkaniitti ja kiillegneissi (tai keskirakeinen intermediäärinen vulkaniitti). Vaikka maksimipitoisuudet ovat vaatimattomia, yli 500 ppm:n pitoisuudet yhtenäisinä voivat olla merkkinä sinkkiesiintymää ympäröivästä aureolista tai muuttumiskehästä. Yhtenäisin 300 metriä leveä sinkkianomalia sijaitsee Ketunmullikon luoteispuolella. Siihen kairatun reiän R305 magneettikiisumalmiutumassa on sinkkiä 2 metrin matkalla 0,23% (Nikander & al. 2006). Anomaliaa ehkä kannattaisi seurata kulun suunnassa, koska tilastollisesti ensimmäinen etsintälävistys osuu todennäköisesti mieluummin malmin huntuun kuin ytimeen. Heikompia yli 300 ppm:n anomalioita on Ketunmullikon eteläosassa ja alueen kaakkoisosassa Kupari Anomaalisina erottuvat taustastaan ppm:n hajanaiset kuparipitoisuudet (karttaliite 3). Alueen pohjoisreunalla on tarkistettava 609 ppm:n kuparipitoisuus, samoin on kaakkoisosassa 488 ppm:n pitoisuus magneettisen anomalian reunalla. Ketunmullikossa on myös anomaalista kuparia, mutta kairaus antoi pitoisuudeksi vain 400 ppm Rikki Rikkianomalioita on sinkin lisäksi Ketunmullikon luoteispuolella olevassa muodostumassa sekä itäosan halki kulkevassa sähköisessä anomaliassa ja sen itäisellä reunalla (karttaliite 4). Sähköisen anomalian pohjoisosan kivilajisto käsittää kairauksen mukaan grafiittipitoista kiillegneissiä, karbonaattikiveä ja hapanta vulkaniittia, jossa on tremoliitti-diopsidiraitoja. Sähköisen anomalian eteläosaan ja sitä leikkaavaan magneettiseen anomaliaan liittyy %:n rikkipitoisuuksia, jotka kaipaavat tarkistamista. Rikki näyttää seuraavan magneettisia anomalioita muita alkuaineita selvemmin Kulta Yksittäisiä korkeita kultapitoisuuksia ( ppb) on Ketunmullikon pohjoisosassa, sähköisen anomalian tuntumassa alueen itäosassa ja pohjoisreunalla, jossa sijaitsi maksimipitoisuus (karttaliite 5). Näytteet olivat hapanta vulkaniittia, kiillegneissiä ja kvartsidioriittia. Näytepisteisiin tehtiin lisänäytteenottoa. 3.4 Alkuainepitoisuudet eri kivilajeissa Kalsium- ja magnesiumpitoisuudet Korkeimmat kalsiumpitoisuudet ppm (1,0 2,3 %) ovat iskuporanäytteiden kivilajeissa, jotka on luokiteltu dioriitiksi ja emäksiseksi vulkaniitiksi (kuva 2). Keskipitoisuuksia ppm on tonaliitissa, grano- ja kvartsidioriitissa, happamissa ja intermediäärisessä vulkaniitissa, kiille- ja graniittigneississä ja syeniitissä. Pitoisuudet ovat pienimmät kivilajeissa juonikvartsi, graniitti ja gabro, joista on mitattu ppm:n pitoisuuksia. Magnesiumpitoisuudet seuraavat kalsiumin pitoisuuksia, korkein pitoisuus on gabrossa yli ppm. Emäksinen vulkaniitti, dioriitti ja sarvivälkepitoinen kiillegneissi ovat seuraavina ppm:n pitoisuuksina. Pienimmät ppm:n pitoisuudet ovat

9 5 kvartsirikkaissa kivilajeissa, joita ovat graniitti, tonaliitti, granodioriitti, syeniitti, hapan- ja intermediäärinen vulkaniitti ja kvartsidioriitti. Kuva 2:. Kivilajinäytteiden kalsium- ja magnesiumpitoisuudet (511P). Fig. 2. Calcium and magnesium contents in different rock types (511P) Rikki- ja rautapitoisuudet Korkeimmat rikkipitoisuudet ppm ovat vulkaniiteissa ja karsikiveksi luokitelluissa kivilajeissa (kuva 3). Happamissa syväkivissä, dioriitissa ja kiillegneississä pitoisuudet vaihtelevat rajoissa ppm. Korkein rautapitoisuus yli 5 % on emäksisessä vulkaniitissa. Yli 3 %:n rautapitoisuuksia on kivilajeissa graniittigneissi, kvartsidioriitti, tonaliitti, dioriitti, intermediäärinen vulkaniitti, karsi ja kiillegneissi, joiden sisältämä biotiitti luovuttaa rautaa osittaisanalyysiin. Happamat syväkivet ja vulkaniitit sisältävät liukenevaa rautaa 2,3-2,9 %. Rautapitoisuudet seuraavat alkuainekartoilla kalium ja magnesiumpitoisuuksia (karttaliite 6). Ne näyttävät liittyvän magneettisen kartan magneettisiin tummia mineraaleja keskimääräistä enemmän sisältäviin kivilajeihin.

10 6 Kuva 3:. Kivilajinäytteiden rauta- ja rikkipitoisuudet (511P). Fig. 3. Iron and sulphur contents in different rock types (511P) Sinkki- ja kuparipitoisuudet Eniten sinkkiä on kivilajeissa emäksinen ja intermediäärinen vulkaniitti, karsi ja kiillegneissi, joissa sitä on ppm (kuva 4). Runsas biotiitti lisää sinkin määrää, jolloin ne erottuvat sinkin pitoisuuskartoilla lievästi anomaalisina. Syväkivien keskimääräiset sinkkipitoisuudet ovat ppm. Kuparipitoisuudet johtuvat pääosin kivilajeissa esiintyvästä kuparikiisupirotteesta ja liuenneen biotiitin kuparista. Eniten ppm anomaalista kuparia on emäksisissä syväkivissä ja kiisupirotteisessa happamassa vulkaniitissa.

11 7 Kuva 4:. Kivilajinäytteiden sinkki- ja kuparipitoisuudet (511P) Fig. 4. Zink and copper contents in different rock types (511P) Kuva 5:. Kivilajinäytteiden kalium- ja vanadiinipitoisuudet (511P) Fig. 5. Kalium and vanadinium contents in rock types of samples (511P)

12 Kalium ja vanadiini Korkeimmat kaliumpitoisuudet ovat biotiittirikkaissa kivilajeissa, joita ovat kiillegneissi, emäksinen ja intermediäärinen vulkaniitti ja tonaliitti (kuva 5). Erityisesti kiillegneissi erottuu yleisesti anomaalisesti alkuainekartoilla. Näiden kivilajinäytteiden keskipitoisuudet ovat ppm. Keskimääräisiä ppm:n pitoisuuksia on dioriitissa, happamisssa syväkivissä ja vulkaniitissa. Kiilleköyhän gabron, syeniitin ja graniittigneissin pitoisuudet ovat ppm. Kaliumpitoisuudet seuraavat alkuainekartoilla myös raudan ja magnesiumin kohonneita pitoisuuksia (karttaliite 6). Korkeimmat vanadiinipitoisuudet ovat sarvivälkettä, pyrokseenia ja biotiittia sisältävissä syvä- ja pintakivissä, joita ovat emäksinen vulkaniitti, sarvivälkepitoinen kiillegneissi, dioriitti, gabro ja kvartsidioriitti, joissa pitoisuudet ovat ppm. Pienimmät pitoisuudet ppm ovat kivilajeissa graniitti, karsi ja syeniitti. 4 YHTEENVETO Paljastumattoman alueen pääkivilajiksi osoittautui intermediäärinen vulkaniitti ja pienirakeinen kiillegneissi, vaikkakin niiden erottaminen toisistaan osoittautui hankalaksi. Vain lounaisosassa esiintyy pääasiassa happamia syväkiviä, graniittia, tonaliittia ja kvartsidioriittia. Karttalehden itäosan poikki kulkeva pitkä sähköinen anomalia johtui grafiitti- ja karsikerrostumasta, joka on verrattain kapea ja näkyy vaikeasti iskuporanäytteissä. Magneettiset anomaliat osoittautuivat vaikeammin selitettäviksi. Niiden kapea-alaisuudesta johtuen näyteverkko ei anna selvää kuvaa. Kairareiässä R306 tavoitettiin anomalian kohdalla migmatoitunutta grauvakkaa. Iskuporanäytteissa esiintyy anomalioiden kohdalla vaihtelevia kivilajeja kuten kvartsidioriittia, graniittia, tonaliittia ja vulkaniitteja. Alkuaineista rikki näyttää selvimmin liittyvän magneettisiin anomalioihin mikä lisää niiden painoarvoa. Kuten Vuohtojoen esiintymässäkin magneettisuus johtunee magneettikiisusta. Jatkotutkimuksia voi suositella Ketunmullikon luoteispuolen sinkkianomaliaan, magneettisiin rikkiä sisältäviin anomalioihin ja alueen halki kulkevan sähköisen anomalian eteläosiin. 5 KIRJALLISUUSVIITTEET Iisalo, E Vuohtojoen alueen kohdentava geokemiallinen kartoitus. Geologian tutkimuskeskus, arkistoraportti S/41/3322/3411/2005/1, 21 s., 11 liitettä. Luukas, J., Kousa, J., Nikander, J. &Ruotsalainen, A Raahe-Laatokka vyöhykkeen luoteisosan kallioperä Länsi-Suomessa. Raportissa: Kousa, J. & Luukas, J. (toim) Vihannin ympäristön kallioperä ja malmitutkimukset vuosina Geologian tutkimuskeskus, arkistoraportti M10.4/2004/2. Marttila, E Kärsämäki. Suomen geologinen kartta 1: : kallioperäkartta 3322 [+Karttalehtiselitys: painettu] Map sheet(s): 3322

13 9 Marttila, E Kärsämäen kartta-alueen kallioperä. Summary: Pre-Quaternary rocks of the Kärsämäki map-sheet area. Suomen geologinen kartta 1: : kallioperäkarttojen selitykset lehti p. + app. Nikander, J Kärsämäen Ahmokankaan kairaukset karttalehdellä vuonna Geologian tutkimuskeskus, arkistoraportti M19/3322/2006/1/10, 6 s. Oivanen, P Selostus malmitutkimuksista Kärsämäen pitäjän S-osassa kesällä s., 1 l. Geologian tutkimuskeskus, arkistoraportti, M17/Kär-62/2. Saltikoff, B., Puustinen, K., Tontti, M Metallogenic zones and metallic mineral deposits in Finland: Explanation to the Metallogenic Map of Finland. Special Paper, TUTKIMUSAINEISTON TALLENTAMINEN Raportti ja analyysitulokset on talletettu GTK:n tutkimusarkistoon Espoon Otaniemessä. Iskuporanäytteiden kivilajihavainnot on talletettu GTK:n kallioperätiedostoon. 7 LIITTYY AINEISTO Kallio/moreenianalyysit Tilausnumerot ja pisteet TAULUKOT Taulukko 1:. Korkeimmat metallipitoisuudet, aines, kivilaji ja kohdealue KARTTALIITTEET Karttaliite 1. Näytteiden kivilajit Karttaliite 2. Zn- pitoisuudet Karttaliite 3. Cu -pitoisuudet Karttaliite 4. S -pitoisuudet Karttaliite 5. Au -pitoisuudet Karttaliite 6. Fe ja K -pitoisuudet Karttaliite 7. Mg ja Ca -pitoisuudet Karttaliite 8. Maapeitteen syvyydet

14 10 Taulukko 1 NÄYTETUN NUS 1 S RP P- KOORD I-KOORD CA CO CU MG MO NI P S ZN AG_5 11U AS_51 1U PB_51 1U AU_PPB_ 521U TE_PPB_5 21U KIVILAJI MINERAALIT_RAKENNE HAPAN VULKANIITTI KV, PLG, SER, BT 2 S RP 3 S RP 4 S RP 5 S RP INTERMED VULKANIITTI INTERMED VULKANIITTI INTERMED VULKANIITTI INTERMED VULKANIITTI TASARAK, SUUNT, KV, BT, PLG, SV, TREM?, SER TASARAK, SUUNT, BT-RIKAS, KV, PLG, SV TASARAK, SUUNT, KV, BT, PLG, SV, SER TASARAK, SUUNT, KV, BT, PLG, SV, SER 6 S RM INTERMED VULKANIITTI IVULK, JUONIKV, TUMMA MALMIMIN? 7 S RP HAPAN VULKANIITTI TASARAK, SUUNT, KV, PLG, SER, BT, SV, 8 S RP 9 S RP 10 S KA 11 S MR 12 S RP 13 S MR 14 S RP 15 S RP 16 S MR 17 S RP 18 S MR KIILLEGNEISSI RAITAINEN BT- VALT KIILLEGNEISSI BT-RIKAS, SER, PLG, KV INTERMED VULKANIITTI TASARAK, HOMOG. BT, PLG, KV, SV INTERMED VULKANIITTI TASARAK, HOMOG. BT, SV, PLG INTERMED VULKANIITTI BT, KV, SV, PLG TONALIITTI KV, PLG, VÄH BT, SV HAPAN VULKANIITTI KV, PLG-RIKAS SEKARAKEITA, NÄKYVÄÄ KULTAA KVARTSIDIORIITTI SV, PLG, KV HAPAN VULKANIITTI HVULK-VALTAINEN 19 S HAPAN VULKANIITTI KV-RIKAS, PLG RP Total N a Limited to first 100 cases.

15 1

16 2

17 3

18 4

19 5

20 6

21 7

22 8