Kukkakärpästen (Diptera, Syrphidae) esiintyminen Luhangassa (EH) vuosina

Transkriptio

1 Diamina Kukkakärpästen (Diptera, Syrphidae) esiintyminen Luhangassa (EH) vuosina Matti Koivikko Olen seurannut kukkakärpäsiä Luhangassa säännöllisesti vuodesta Pari vuotta kului opetteluun, mutta vuosina kesäasuntoni läheisyydestä tekemäni havainnot muodostavat jo tietyn kokonaisuuden. Luhangan kunta edustaa keskisuomalaista maisemaa järvineen ja metsineen. Kunnan aluetta hallitsee suuri Päijänteen lahti (kuva 1). Korkeuserot ovat Suomen oloissa suuret, monin paikoin yli sata metriä. Maasto on yleisesti hyvin vaihtelevaa ja rehevät lehdot, kallioiset rinteet ja pienet viljelykset tarjoavat monenlaisia elinolosuhteita (kuva 2). Virtavesiä ja soita on puolestaan vähän. Havaintopaikat Säännöllisiä havaintopaikkoja oli 13 (kuva 1 ja taulukko 1). Ne rajattiin yhtenäiskoordinaatiston perusruutujen mukaan, jolloin kuusi paikkaa (3 ja 4, 7 ja 9 sekä 10 ja 11) oli naapuriruuduissa toistensa kyljessä. Satunnaisia havaintopaikkoja, joita oli eri puolilla kuntaa 18 kpl (alle 10 havaintokertaa kukin) ei ole merkitty karttaan. Niiden tulokset käsitellään yhtenä ryhmänä (X). Havaintopaikoista tehtiin lajijakautuman erojen perusteella tilastollinen ryhmittely (Hammer ym. 2001, kuva 3). Tämä tuo esiin mielenkiintoisen havainnon. Havaintopaikkojen luonnehdinta näytti nimittäin aluksi vaikealta, koska kaikki paikat sisältävät reheviä ja karuja, kuivia ja kosteita, aurinkoisia ja varjoisia jne. kohtia. Tilastollinen ryhmittely osoitti kuitenkin yhtenevyyksiä ja kuhunkin ryhmään tuli myös paikkoja eri puolilta kuntaa. Ryhmä A edustaa metsäistä, varjoisaa, karua, usein kallioista maastoa. Ryhmä B (paikka 7) on aurinkoinen, osittain viljelty, metsän osalta valtaosin hakattu. Ryhmä C on karuhkoa niittyä, peltoa tai metsää. Ryhmä D on seudulle tyypillistä rehevää maastoa, peltoa tai lehtomaista, yleensä valoisaa metsää, joukossa paikoin vankkaa puustoa ( kaskikoivikkoa ). Ryhmä E (paikka 8) on hyvin rehevä rantaruovikko, jossa käytiin veneellä. Tutkimusmenetelmät Kaikki havainnot tehtiin aikuisia kukkakärpäsiä katselemalla ja haavimalla. Varhaisia kehitysasteita ei tutkittu eikä minkäänlaisia kestopyydyksiä käytetty. Ravintokasveja tai kukilla käyntiä ei havainnoitu. Tyypillinen havaintokerta oli verkkainen kävely puolen päivän aikaan metsä-, pelto- tai mökkitiellä 1 2 tunnin ajan, jolloin matkaa kertyi noin 1 2 kilometriä. Aika ja matka saattoivat olla lyhyemmätkin ja myös satunnaiset tarkkailut on laskettu mukaan, mikäli niistä tehtiin muistiinpanot. Teiden laitoja tutkittiin mahdollisuuksien mukaan. Rantaruovikoita havainnoitiin myös veneestä, yleensä m kerrallaan, mutta joskus enemmänkin. Ennen Onkisalon sillan valmistumista ( ) saariin oli mentävä veneellä. Retket kestivät vastaavasti useita tunteja ja kävely- Matti Koivikko Kuva 1. Luhangan kunta. Havaintopaikat numeroitu pohjoisesta etelään (vrt. taulukko 1). Kuva 2. Tyypillinen biotooppi, keräilypaikka 5.

2 33 Diamina 2011 matkat olivat kilometrien mittaisia, kun heikompien biotooppien halki vaellettiin parempiin. Kuten taulukosta 1 ilmenee, havaintokertoja oli joissain paikoissa runsaasti, joissain vähän. Harrastusluonteisessa havainnoinnissa ei ollut mahdollista tasoittaa näitä eroja ja kesäasunnon viereinen maasto (paikka 7) oli siksi yleisin kohde ja vaivalloiset matkat saariin jäivät puolestaan vähälukuisiksi. Yksilömäärät laskettiin tarkasti 5 yksilöön asti, sitten merkittiin 5 yksilöä siellä täällä esiintyvästä, 15 yksilöä kohtalaisen runsaasta ja 25 yksilöä runsaasta lajista, poikkeuksellisesti enemmän. Menettely antaa runsaiden lajien määrästä liian alhaisen luvun, mutta kokonaisuus tulee mahdollisesti paremmin esiin. Lajimääritys tehtiin lähes aina mikroskoopin avulla, ainoastaan selvästi eroavien lajien (mm. Syritta pipiens, Volucella pellucens) kohdalla pelkkä näköhavainto tuntui riittävältä. Runsaina esiintyvät suvut (Eristalis, Syrphus, joskus Eupeodes) kirjattiin parhaan mukaan, mutta esimerkiksi Syrphus ribesiin esiintymisluvut sisältävät luultavasti S. vitripennis tai S. torvus-yksilöitä, koska kaikkien yksilöiden tarkistaminen ei ollut mahdollista. Kuva 3. Havaintopaikkojen ryhmittely. (PAST, cluster analysis, paired group, Bray-Curtis dissimilarity, Hammer ym. 2001) Taulukko 1. Lajien esiintyminen havaintopaikoittain (paikkojen ja ryhmien koodit, vrt. kuvat 1 ja 3) A B C D E yht X Korkeus m mpy Lajeja Yksilöitä Shannon (H) 3,2 3,3 3,2 3,1 3,7 3,8 3,6 3,7 3,5 3,9 3,6 3,6 3,8 3,0 Rarefaktio yksilöitä Lajimääräennuste Chao yksilö / laji yksilöä / laji Havaintokerrat Lajimäärä / havaintokerta min persentiilit 25 % ,3 4 5, % , ,5 8 9, % 1 5,8 6 4, ,3 5,3 9, ,3 13 2,8 max

3 Diamina Tulokset Lajien nimistö ja järjestys on pienin poikkeuksin Suomen kukkakärpäset kirjan (Haarto ja Kerppola 2007) mukainen. Xanthogramma stackelbergi Violovitsh, 1975 on lisätty (Haarto ja Kerppola 2008) ja Cheilosia plumulifera esitetään nimellä C. longula (Kerppola 2009, Bartsch ym. 2009). Lajista Eristalis pseudorupium ei ole otettu käyttöön nimeä E. obscura Loew, 1866 (Hippa ym. 2009). Koska viitenimistö on helposti tavoitettava, ei auktorinimiä ole käytetty. Matti Koivikko Luhangan kunnasta havaittiin vuosina kukkakärpäsiä 187 lajia ja 5527 yksilöä. Yleisimmät lajit olivat Syrphus ribesii (583 yks.), Syritta pipiens (417 yks.) ja Volucella pellucens (293 yks). Vain yksi yksilö havaittiin 22 lajista (taulukko 5). Maalle uusia lajeja ei aineistoon sisältynyt. Harvinaisista lajeista voidaan mainita 100 frp lajit, Epistrophe diaphana, Parasyrphus proximus, Heringia verrucula ja Trichopsomyia joratensis, ja 80 frp lajit, Platycheirus aurolateralis, Epistrophe annulitarsis, Eupeodes goeldlini, Temnostoma carens ja T. sericomyiaeforme. Nämä esiintyivät asiaankuuluvasti harvalukuisina. 60 frp laji Cheilosia carbonaria esiintyi sen sijaan peräti kuudessa havaintopaikassa, yhteensä 14 koirasta ja 23 naarasta. Biotooppi näkyy kuvassa 2. Laji lienee muuallakin paikoittain yleinen. Vuosittaiset lajimäärät ja lajien kertyminen on esitetty taulukossa 2. Kunakin vuonna havaittu lajimäärä ja lajien koostumus vaihtelivat suuresti. 21 lajia esiintyi joka vuosi, kun taas 30 lajia havaittiin vain yhtenä vuonna (taulukko 5). Uusia lajeja havaittiin joka vuosi. Tilastollisten menetelmien avulla voidaan arvioida, että lajien mahdollinen kokonaismäärä kunnan alueella voisi olla luokkaa (Colwell, EstimateS, 2009), ehkä enemmänkin. Esiintymisen muutokset vuosien mittaan olivat muutamien lajien kohdalla varsin selviä (taulukko 5). Volucella pellucens, helposti havaittava ja tunnistettava laji (kuva 4), esiintyi yleisenä ja laajalle levinneenä vuosina ja 2007, mutta muina vuosina laji oli niukka Kuva 4. Volucella pellucens. Kirjoittajan kuva heijastuu kärpäsen selässä. tai puuttui kokonaan. Volucella inanis oli melko yleinen vuosina , mutta ei sen jälkeen (Morris ja Ball 2003). Vaelluksilla voi olla tässä osuutensa, kuten ilmeisesti Eristalis tenaxin kohdalla vuonna Osa lajeista, kuten Chrysogaster solstitialis, on voinut jäädä aluksi havaitsematta, mutta komea ja näkyvä laji Epistrophe diaphana taas lienee selvästi tulokas vuodesta 2006 lähtien. Kuivuus ja helle näyttivät vähentävän esiintymistä ja kukkakärpästen määrät olivat niukkoja heinäkuun loppupuolella ja elokuun alussa vuosina 2003, 2004, 2006 ja erityisesti 2010 (Röder 2008). Kukkakärpästen lentoajat Yleisesti voidaan todeta, että kukkakärpäsillä ei ole kovin säännöllistä lentoaikaa. Suurin osa lajeista alkaa ja lopettaa lentonsa eri vuosina vaihtelevasti, ja sukupolvia on vaikea erottaa. Esiintymispaikat vaihtelevat myös suuresti. Kuukausittainen esiintyminen ilmenee taulukosta 5. Taulukko 2. Lajien lukumäärä ja havaintokerrat vuosittain yht. Lajeja Uusia lajeja Yksilömäärät Havaintokertoja Lajimäärä / havaintokerta persentiilit min % % % 4 4, , ,25 6,5 max

4 35 Diamina 2011 Aikaisemmat tiedot lentoajoista (Kanervo ja Brander 1966b, Haarto ja Kerppola 2007) vastaavat pääpiirtein omia havaintojani. Huhtikuussa lentäneet lajit, Cheilosia alpipila, Ch. morio ja Melangyna lasiophthalma, lopettivat lentonsa pian; Ch. alpipila jo toukokuussa ja muut kesäkuussa. Heringia-suku painottui toukokuuhun, Rhingia touko-kesäkuuhun. Pipiza quadrimaculata esiintyi lähinnä kesäkuussa, kun muut suvun lajit olivat lennossa paremminkin heinäkuussa. Xanthogramma-suku oli lennossa kesäkuussa ja heinäkuun alussa. X. stackelbergin lentoaika oli lyhyt, pari viikkoa juhannuksesta. Leucozona-suvun (erityisesti Ischyrosyrphus-alasuvun) ja Epistrophesuvun lento kesti noin viisi viikkoa alkaen juhannuksesta. Sericomyia lapponica oli lennossa kesä-heinäkuussa, S. nigra heinäkuussa ja S. silentis heinäsyyskuussa. Volucella bombylans havaittiin kesä-heinäkuussa, V. inanis heinä-elokuussa ja V. pellucens kesäkuusta elokuuhun. Temnostoma-suku esiintyi kesä-heinäkuussa, kun taas Spilomyia-suku oli myöhäisempi, heinäkuusta elokuuhun. Cheilosia-suvussa lentoajat olivat enemmän tai vähemmän lajityypillisiä. Kevätlajit on mainittu yllä. Ch. pubera, rufimana ja sootryeni havaittiin touko-kesäkuun vaihteessa, albitarsis, flavipes, fraterna, gigantea, lasiopa, pubera, variabilis (toisesta sukupolvesta ei havaintoja) ja vicina lensivät pääasiassa kesäkuussa, longula ja scutellata heinäkuussa. Ch. carbonaria ja vernalis lensivät kesä-heinäkuussa, pagana toukokuusta elokuun alkuun ja näiden lajien pitkä lentoaika voisi viitata kahteen sukupolveen (Reemer ym. 2009). Ch. latifrons esiintyi selvästi kahtena sukupolvena, ensin toukokuussa, sitten elokuussa. Taulukko 3. Lajien esiintyminen havaintopaikkaryhmittäin. Suvut Melanostoma, Platycheirus, Eupeodes, Dasysyrphus, Syrphus, Sphaerophoria ja Eristalis lensivät pääosin koko kesän. P. albimanus ja peltatus lensivät ehkä toisena sukupolvena elo-syyskuussa. S. admirandus esiintyi heinä-elokuun vaihteessa. Platycheirus (Pyrophaena) granditarsis oli hieman suvun muita lajeja myöhäisempi, viisi viikkoa juhan nuksesta. Havaintopaikat ja biotoopit Taulukko 1 ja kuva 3 näyttää, miten paikat koottiin viideksi ryhmäksi A-E. Ryhmä E (paikka 8) erosi lajistoltaan eniten muista, tämän jälkeen erilaisuusjärjestys oli A, B, C ja D. Lajimäärien jakautuminen havaintopaikkaryhmien kesken esitetään taulukoissa 3 ja 4. Ryhmä E (ruovikko): Havaitut 33 lajia olivat valtaosin kosteikkolajeja (Anasimyia-suku, Platycheirus fulviventris, P. perpallidus jne., vrt. Reemer 2000). Viisi lajia esiintyi pelkästään tässä paikassa (taulukko 5). Yksilömäärät olivat enimmäkseen vähäisiä, ehkä osittain runsaana partioivien sudenkorentojen ansiosta. Pääosin kukkakärpäset lentelivät ruovikon reunassa ja niitä näkyi ulompana järvellä vain harvoin. Pitkällinen kuivuus saattoi kuitenkin ajaa kukkakärpäsiä vesikasvien kukille, etenkin S. ribesii ja jotkut Eupeodes-lajit tekivät näin. Eräs ruovikon lajeista oli Eristalis oestracea, joka mm. Branderin mukaan esiintyy rannoilla (1964). Toinen mainittava laji oli Sphaerophoria loewi, joka 9. ja lenteli pohjanlumpeen kukilla n m rannasta. Yksilöitä oli ehkä 20 30, mutta koska laji on hyvin nopea ja vaikea pyydystää, jäi lajimääritys parin koirasyksilön varaan talletettiin ruovikon reunan haarapalpakoilta (Sparganium erectum L.) kaksi naarasta, jotka saattoivat olla munimassa. A B C D E yht. Lajeja Yksilöitä Shannon (H) 4,0 3,7 3,9 4,0 3,0 4,1 Rarefaktio yksilöitä Lajimääräennuste Chao yksilö / laji yksilöä / laji Havaintokerrat Lajimäärä / havaintokerta persentiilit min % % % ,75 8 max Taulukko 4. Lajien jakautuminen havaintopaikkaryhmittäin. Esim. 4 lajia esiintyi vain ryhmässä A 27 lajia esiintyi ryhmissä B, C ja D ryhmässä E esiintyi kaikkiaan 33 lajia 14 lajia esiintyi kaikissa havaintopaikkaryhmissä A-E Ryhmät A-D C CD D yht. Ryhmä E vs. ryhmät A-D A B AB yht B BD BC ABCD C CD yht. E yht 187

5 Diamina Matti Koivikko Ryhmä A (kallioinen, metsäinen) käsitti 81 lajia. Suvut Leucozona, Xanthogramma, Volucella, Chalcosyrphus ja Xylota olivat luonteenomaisia. Lajien havaitut yksilömäärät eivät ole näillä biotoopeilla erityisen runsaat ja diversiteetti-indeksit saavat vastaavasti korkeita arvoja (taulukot 1 ja 3). Ryhmä ei ole yhtenäinen, vaan havaintopaikkojen väliset erot ovat suuremmat kuin muissa ryhmissä (kuva 3) Chalcosyrphus valgus esiintyi paikassa 10 erikoisella tavalla. Saaressa olevan vuori kohoaa 170 m merenpinnan ja 100 m Päijänteen yläpuolelle. Sen keskellä on laakso, joka on hakkuiden jäljiltä aurinkoinen. Paikka on muuten varsin luonnontilainen, jota osoittanee havainto karhun tassunjäljestä tienvarren pehmeässä hiekassa. Hakkuuaukiolla on valtava yksittäinen haapa, jossa viihtyy mm. vireä Poecilonota variolosa (Paykull, 1799)-yhteisö. C. valgus havaittiin istumasta tämän haavan rungolla toistuvasti eri vuosina (kuva 5). Yksittäispuun arvoa biotooppina korostaa se, että materiaalin ainoa Ceriana conopsoides-koiras tavattiin sen läheisyydestä. Ryhmien B, C ja D lajiston erot ovat jo vähäiset ja erillinen luonnehdinta vaikuttaa väkinäiseltä. Valtaosa materiaalista saatiin näistä paikoista, jotka käsittävät pieniä peltoja ja aurinkoista metsää (B), karumpaa (C) tai vehmaampaa (D), enimmäkseen avointa biotooppia, jollainen on Keski-Suomessa yleinen (kuva 2). Kukkakärpästen yksilömäärät olivat näillä alueilla runsaat, toisin kuin ryhmissä A ja E (taulukko 3). Suvut Syrphus, Eupeodes, Epistrophe, Scaeva, Helophilus ja Eristalis olivat vallitsevia ja eräät lajit esiintyivät ajoittain varsin runsaslukuisina. Äärimmäinen tilanne, ehkä vaellus, tavattiin havaintopaikalla 5, jossa Syrphus ribesii esiintyi yhtenäisenä noin 3 ha parvena, 5 10 yksilöä/m2. Huomattavan Kuva 5. Chalcosyrphus valgus suuren haavan rungolla. runsaita yksilömääriä esiintyi myös Eristalis-suvussa. Lähinnä E. interrupta ja arbustorum saattoivat olla joskus niin runsaita, että koko niitty näytti liikkuvan. Tällaiset joukkoesiintymiset olivat kuitenkin poikkeuksia. Suuria määriä esiintyi poutapäivinä, kun kukkia oli paljon, mutta kaunis ilma ei liene joukkoesiintymisten perimmäinen syy. Sericomyia- ja Temnostoma-suvut painottuivat alueille B, C ja D. Yksilöiden ja lajien lukumäärä oli huomattava verrattuna muualta maastamme tehtyihin havaintoihin. Tähän saattaa vaikuttaa maaston vaihtelevuus ja ehkä myös metsiin jäänyt lahopuun määrä (Bygebjerg 2007). Nämä suvut näyttävät oleilevan aukeiden paikkojen laitamilla, ehkä niin, että on tilaa lentää, mutta ei ole liian kuuma. Näiden sukujen lajit muistuttavat tunnetusti ampiaisia. Muutakin samankaltaisuutta voi olla, koska kävi niin, että kyllästyin ympärillä kieppuviin suuriin paarmoihin. Päätin antaa opetuksen ja sieppasin suurimman haaviin. En kuitenkaan litistänyt sitä umpimähkään ja hyvä niin, sillä kyseessä oli Temnostoma sericomyiaeforme -koiras, toinen kunnasta saaduista kahdesta yksilöstä. Havaintokertojen tarkastelua Havaintokertoja oli yhteensä 536. Niiden tuloksia esitetään taulukoissa 1, 3 ja 5. Lajimäärät olivat varsin erilaisia ( lajia/havaintopaikka), mikä liittyi lähinnä käyntimäärien eroihin ( käyntiä/havaintopaikka). Erilaisten havaintomäärien vaikutusta voidaan laskennallisesti tasata mm. rarefaktio-menetelmällä, jossa erot tasataan laskemalla kunkin paikan kohdalla tiettyä yksilömäärää vastaava lajimäärä (Hammer ym. 2001). Paikka 1 osoittaa suurinta lajirunsautta jo 60 yksilön jälkeen ja se pitää tämän johtopaikkansa myöhemminkin (taulukko 1). Kun havaintopaikat yhdistetään ryhmiksi, johtopaikka siirtyy ryhmään A (taulukko 3). Tilastollisin menetelmin voidaan yrittää laskea, mikä on kunkin paikan mahdollinen kokonaislajimäärä, siis myös ne lajit, joita ei vielä ole havaittu. Chao1- menetelmä perustaa arvionsa niiden lajien lukumäärään, joista on havaittu vain yksi (singletons) tai kaksi (doubletons) yksilöä (Colwell 2009). Lajimäärän arvellaan lähenevän lopullista, kun kaikista lajeista on havaittu yli kaksi yksilöä (Magurran 2004). Chao1-menetelmä antaa havaintopaikkojen kokonaislajimääriksi Suurin lajimäärä on paikassa 7, jossa käytiin eniten (taulukko 1). Tämä tulos säilyy havaintopaikkojen yhdistämisen jälkeenkin (taulukko 3). Materiaalista on laskettu Shannonin indeksi (H), jonka mukaan lajijakautuma oli monipuolisin ja tasaisin paikassa 1 tai ryhmässä A. Indeksin arvioinnissa on muistettava, että muistiinpanot tehtiin siten, että hyvin runsaina esiintyvät lajit ovat yksilömäärien osalta aliedustettuina.

6 37 Diamina 2011 Paikka 1 tai ryhmä A ovat siis lajirunsauden suhteen edustavimmat rarefaktion ja Shannonin indeksin perusteella, kun taas Chao1-menetelmä ennustaa eniten lajeja paikkaan 7. Tätä ristiriitaa voi lähteä pohtimaan paljouden ja monimuotoisuuden näkökulmista. Ryhmän A metsäisissä ja kallioisissa biotoopeissa kukkakärpästen esiintyminen oli niukkaa, mutta etenkin havaintopaikkojen yhdistämisen jälkeen verraten monimuotoista. Ryhmissä B, C ja D esiintyminen oli lajien ja etenkin yksilömäärien osalta runsasta, mutta lajierot havaintopaikkojen välillä olivat vähäisemmät (kuva 3). Lajimäärät havaintokertaa kohti Eräs lajirunsautta heijastava luku on myös kunkin havaintokerran yhteydessä todettu lajimäärä. Tätä ei yleensä esitetä, koska kestopyydysten yhteydessä tällaista tietoa tulee vähemmän. Nyt se oli helposti saatavissa ja lajimäärä havaintokertaa kohti vaihteli välillä Huippulukemia saavutettiin harvoin. Maksimi 28 lajia (mm. Epistrophe diaphana, Temnostoma apiforme, T. vespiforme ja Chalcosyrphus valgus) havaittiin paikassa 7, tyyntä, 20 C, puolipilvistä. Toiseksi runsain lajimäärä, 26 lajia (mm. Temnostoma vespiforme) todettiin paikassa 1, länsituulta 5-10 m/s, 18 C, melkein pilvistä. 23 lajia saatiin paikassa 2, heikkoa tuulta, 21 C, puolipilvistä. Ehkä on merkittävää, että kahta ensimmäistä esimerkkipäivää seurasi paha sadepäivä ja viimeistä taas edelsi myrskyisä yö. Hyönteiset ehkä ajattelivat, että nyt on liikuttava jos koskaan. Tavanomaiset lajimäärät havaintokertaa kohti olivat luokkaa 2-8 (taulukot 1-3). Taulukoissa on esitetty mediaani (havaintojoukon keskimmäinen arvo) ja 25 ja 75 persentiilit. Vuosien erilaisuus saattaa osittain johtua vähittäin karttuneesta kokemuksesta. Havaintopaikkojen erot ovat mielenkiintoisemmat. Ryhmässä A mediaani oli 1 4, ryhmässä B 4, ryhmässä C 3½ 6, ryhmässä D 8 9½ ja ryhmässä E 2. Erot ovat selvät. Niiden syyt ovat luultavasti moninaiset ja heijastavat kunkin biotoopin ja sillä esiintyvien kukkakärpästen ominaisuuksia. Suoraa yhteyttä lajirunsauteen ei näytä olevan. Ryhmän D havaintopaikoilla lajit olivat nähtävästi ahkerammin lennossa kuin ryhmissä A ja E ja tekivät siten runsaan vaikutuksen. tai keltapyydysten käyttö olisi antanut. Saatu materiaali lienee kyllä määrällisesti runsaampi kuin pyydyksistä (Barkemeyer 1997, Löhr 1990), mutta monipuolisempi tallentaminen olisi ehkä vaikuttanut lajimäärään. Toinen rajoitus liittyy siihen, että tietyissä paikoissa oli havaintokertoja paljon enemmän kuin muissa. On mahdollista arvioida, että nyt havaittua lajimäärää voitaisiin kartuttaa lisäämällä käyntejä vähän tutkituille osa-alueille (ryhmä A). Havaintopaikat eivät myöskään sisältäneet soistuneita biotooppeja, koska kunnan ainoa merkittävä avoin suo jäi vaikeapääsyisyytensä vuoksi tutkimatta. Tutkimusalue rajattiin kunnan rajojen mukaisesti. Tämä oli harrastuksen kannalta kätevää, mutta muuten rajauksella ei ole biologista merkitystä. Vastaavia rajatulta alueelta koottuja aineistoja on muitakin. Kanervo ja Brander (1966a) julkaisivat 185 lajin luettelon Lounais-Hämeen kukkakärpäsistä 9 kunnan alueel ta. Kerppolan (2009) aineisto Santahaminasta käsittää 113 lajia. Sähköpostin välityksellä ( ) kulkeneet aineistot sisältävät Herttoniemestä ympäristöineen 209 lajia (S. Kerppola), Mynämäen Perkosta 163 lajia (A. Haarto) ja Turun Satavasta 112 lajia (K. Winqvist). Luvuista ei voi tehdä sellaista päätelmää, että lajimäärä olisi pohjoista kohti mentäessä vähentynyt vielä Keski-Suomen korkeudella. Herttoniemen ja Mynämäen lajien jakautuma sijoittuu kuvaan 3 välille B-C, Santahamina taas on luonnoltaan erityinen ja sijoittuu ryhmän A lähelle. Erot paikallisten biotooppien välillä ovat siis suurempia kuin vaihtelu Etelä- Suomen paikkakuntien välillä. Lapin lajisto on tietenkin oma kokonaisuutensa. Tämä merkitsee sitä, että Kuukausien välinen vertailu esitetään kuvassa 6. Lajimäärä kohosi jo toukokuussa 3 4 lajiin havaintokertaa kohti ja säilyi tällä tasolla syyskuuhun asti. Huippuja esiintyi, mutta mediaani säilyi suunnilleen samana. Pohdinta Tutkimusaineistoon sisältyi kaksi merkittävää rajoitusta. Kaikki havainnot tehtiin katselemalla ja haavia käyttäen. On vaikea tietää, millaisia havaintoja Malaise- Kuva 6. Havaintokertojen lajimäärät kuukausittain. Mediaani, 25 ja 75-persentiilit ja kokonaishajonta.

7 Diamina uusia lajeja etsittäessä niiden biotoopit voivat olla myös lähellä. Esitetyssä aineistossa päähuomio kiinnittyi reheviin maastoihin ja aurinkoisiin niittyihin, ja niiden lajit ovat luultavasti tulleet pääosin esiin. Karujen ja metsäisten paikkojen (ryhmä A) tai ruovikkojen (ryhmä E) vähälukuiset lajistot sisältävät luultavasti lajeja, jotka vehmaammilta mailta puuttuvat ja joita ei vielä ole havaittu, ja soistuneet biotoopit siis puuttuivat aineistosta. Tällä perusteella voi arvioida, että tilastollisten ennusteiden kokonaislajimäärä (menetelmästä riippuen lajia) olisi mieluummin liian matala kuin liian korkea. Kukkakärpäsiä on Suomesssa 351 lajia (Rassi ym. 2010) ja Etelä-Hämeen lajimäärä on ainakin 260 lajia (Haarto ja Kerppola 2007). Keskisuomalainen kunta pystyy nähtävästi tarjoamaan biotooppeja aika suurelle osalle näistä. Tämä heijastanee alussa mainittua luonnon vaihtelevuutta. Muiden maiden lajimääriin vertaaminen ei tämän, kuitenkin aika paikallisen materiaalin kohdalla ole mielekästä, koska niin monet tekijät vaikuttavat lajikoostumukseen (Sörensson 2003). Myös biotoopit ovat erilaisia. Hollannista on hiljattain julkaistu erittäin perusteellinen selvitys kukkakärpäsistä ja niiden esiintymisestä (Reemer ym. 2009). Huomiota kiinnittää se, että Keski-Suomessa avoimilla tai puoli avoimilla biotoopeilla (B, C ja D) esiintyneet lajit tavataan Hollannissa lehtimetsistä, jopa havumetsistä. Nähtävästi ryhmän A kaltaisia kallio- tai metsäbiotooppeja ei Hollannissa juuri ole. Biotooppien vertailu Saksan ja Puolan kanssa (Bastian 1994, Krause 1997) osoittaa samoja piirteitä. Kukkakärpäsharrastus on ollut viime vuosina suuren mielenkiinnon kohteena. Havainnot ovat lisääntyneet nopeasti ja niitä on koottu kiitettävästi erilaisiin yhteisiin tiedostoihin. Näiden avulla voidaan jo nyt tehdä hyödyllisiä päätelmiä luonnon tapahtumista ja pohjoisen luonnon olemuksesta. Nyt käsitellyn aineiston päätelmät jäävät tässä mielessä tavallaan kesken ja seuraava askel voisi siten olla perusteellisempi vertailu muiden kanssa. Kiitokset Suurin kiitos kuuluu vaimolleni Elisabetille, joka osallistui lähes kaikkiin retkiin ja jonka havainnot muodostavat suuren osan materiaalista. Kukkakärpäsharrastajien vireä joukko on auttanut monin tavoin, erityisesti Antti Haarto, Sakari Kerppola ja Tero Piirainen määrityksissä, Jere Kahanpää nimistöasioissa ja Jukka Salmela ja Jaakko Pohjoismäki tilastollisissa kysymyksissä. Taulukko 5. Lajien yksilömäärät havaintopaikkaryhmittäin ja vuosittain, lajien kuukausittainen esiintyminen ja uhanalaisuusarvio A B C D E Huh Tou Kes Hei Elo Syys Lok Baccha elongata x x x Melanostoma mellinum x x x x x Melanostoma scalare x x x Platycheirus albimanus x x x x x Platycheirus angustatus x x x Platycheirus aurolateralis x Platycheirus clypeatus x x x x x Platycheirus europeaus x Platycheirus fulviventris x x x Platycheirus immarginatus x x x Platycheirus nielseni 1 1 x Platycheirus peltatus x x x x Platycheirus perpallidus x x Platycheirus scambus x P. (Pyrophaena) granditarsis x x x Xanthandrus comtus x x Paragus finitimus x x Paragus haemorrhous 1 1 x Paragus pecchiolii x Chrysotoxum arcuatum x x x Chrysotoxum bicinctum x x x Chrysotoxum fasciolatum x x Chrysotoxum festivum x x x Dasysyrphus albostriatus x x Dasysyrphus hilaris x x x Dasysyrphus pinastri x x x x Dasysyrphus tricinctus x x x x Dasysyrphus venustus x x x UHEX

8 39 Diamina 2011 A B C D E Huh Tou Kes Hei Elo Syys Lok Didea alneti 1 1 x Didea fasciata x x x Didea intermedia x x x x Epistrophe annulitarsis 1 1 x Epistrophe cryptica 1 1 x Epistrophe diaphana x x x Epistrophe flava 1 1 x Epistrophe grossulariae x x Epistrophe nitidicollis x x Epistrophe obscuripes 1 1 x Epistrophe olgae x x Epistrophella euchroma x x Episyrphus balteatus x x x x Eupeodes bucculatus x x x x Eupeodes corollae x x x x Eupeodes goeldlini 1 1 x Eupeodes latifasciatus x x Eupeodes lundbecki x x x x x Eupeodes luniger x x Eupeodes nielseni x x x Eupeodes nitens x x x x E. (Lapposyrphus) lapponicus x x Leucozona (Leucozona) inopinata x x x Leucozona (Leucozona) lucorum x x L. (Ischyrosyrphus) glaucia x x x L. (Ischyrosyrphus) laternaria x x x Megasyrphus erraticus x x x Melangyna compositarum x x x x Melangyna lasiophthalma x x x Melangyna lucifera 2 2 x Melangyna umbellatarum x x x Meligramma guttata x x Meligramma triangulifera x Meliscaeva cinctella x x x x Parasyrphus annulatus x x Parasyrphus lineolus x x x x x Parasyrphus macularis x x x Parasyrphus malinellus x Parasyrphus nigritarsis 1 1 x Parasyrphus proximus 3 3 x Parasyrphus vittiger 1 1 x Scaeva pyrastri x x x Scaeva selenitica x x x x Sphaerophoria bankowskae 1 1 x Sphaerophoria batava x x Sphaerophoria interrupta 1 1 x Sphaerophoria loewi x x Sphaerophoria philantha x x x x x Sphaerophoria scripta x x x x Sphaerophoria taeniata x x x x x Sphaerophoria virgata 1 1 x Syrphus admirandus x x Syrphus ribesii x x x x x Syrphus torvus x x x x x Syrphus vitripennis x x x x Xanthogramma pedissequum x x Xanthogramma stackelbergi x x Ceriana conopsoides 1 1 x NT Cheilosia albipila x x Cheilosia albitarsis x x x Cheilosia carbonaria x x x x Cheilosia chrysocoma 1 1 x Cheilosia cynocephala x x Cheilosia flavipes x Cheilosia fraterna x UHEX

9 Diamina A B C D E Huh Tou Kes Hei Elo Syys Lok Cheilosia gigantea x x x Cheilosia lasiopa x x Cheilosia latifrons x x x Cheilosia longula x x x Cheilosia morio x x x Cheilosia mutabilis x Cheilosia pagana x x x x x Cheilosia pubera x x Cheilosia rufimana x x x Cheilosia scutellata x x x x Cheilosia sootryeni x x Cheilosia urbana x Cheilosia variabilis x x x Cheilosia velutina x x Cheilosia vernalis x x x x x Cheilosia vicina x x Ferdinandea cuprea x x Rhingia borealis x x Rhingia campestris x x x x Brachyopa testacea x x Chrysogaster solstitialis x x x Hammerschmidtia ferruginea 1 1 x Melanogaster aerosa x x Neoascia (Neoascia) tenur x x x Neoascia (Neoasciella) meticulosa x x Orthonevra geniculata 1 1 x Orthonevra intermedia x x x Orthonevra nobilis x x Orthonevra stackelbergi x x x Sphegina (Asiosphegina) sibirica 2 2 x Anasimyia contracta x Anasimyia interpuncta x x Anasimyia lineata x x Anasimyia transfuga 2 2 x x Eristalinus sepulchralis x x Eristalis abusiva x Eristalis alpina x x x NT Eristalis arbustorum x x x x x Eristalis interrupta x x x x x Eristalis intricaria x x x x x Eristalis lineata x x NT Eristalis oestracea x Eristalis pertinax x x x x x Eristalis picea x x x Eristalis pseudorupium x x x Eristalis rupium x x x Eristalis tenax x x x Helophilus affinis x x x Helophilus groenlandicus x x NT Helophilus hybridus x x x Helophilus pendulus x x x x x Helophilus trivittatus x x x Mallota megilliformis 1 1 x NT Myathropa florea x x x Parhelophilus consimilis x x x Parhelophilus versicolor x Pelecocera scaevoides x x Pelecocera tricincta 1 1 x Heringia (Neocnemodon) larusi x Heringia (Neocnemodon) pubescens x Heringia (Neocnemodon) verrucula 1 1 x Heringia (Neocnemodon) vitripennis 1 1 x Pipiza austriaca x x x Pipiza bimaculata x x x Pipiza lugubris x x x UHEX

10 41 Diamina 2011 A B C D E Huh Tou Kes Hei Elo Syys Lok Pipiza noctiluca x x x x Pipiza quadrimaculata x x x Pipizella viduata x x x Trichopsomyia joratensis 2 2 x DD Sericomyia lappona x x x Sericomyia nigra x x Sericomyia silentis x x x x Volucella bombylans x x x Volucella inanis x x Volucella pellucens x x x x Blera fallax x x Chalcosyrphus nemorum x x x Chalcosyrphus piger x x VU Chalcosyrphus valgus x x Criorhina asilica x Spilomyia diophthalma x x Syritta pipiens x x x x Temnostoma apiforme x x Temnostoma carens 1 1 x NT Temnostoma sericomyiaeforme x x NT Temnostoma vespiforme x x x Xylota florum x x x Xylota ignava x x Xylota jakutorum x x x Xylota meigeniana x x Xylota segnis x x x Xylota sylvarum x x Xylota tarda x x x Microdon mutabilis x UHEX Lähteet Barkemeyer, W. 1997: Zur Ökologie der Schwebfliegen und anderer Fliegen urbaner Bereiche (Insecta: Diptera). Archiv zoologischer Publikationen (Uni Oldenburg) 3: Bartsch, H., Binkiewicz, E., Rådén, A. & Nasibov, E. 2009: Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Diptera: Syrphidae. 406s, 478s., Uppsala, ArtDataBanken, SLU. Bastian, O. 1994: Schwebfliegen. Die Neue Brehm-Bücherei Bd. 576, 2. Auflage, 168s. Magdeburg Brander, T. 1964: Havaintoja kukkakärpäsistä, Syrphidae (Diptera), Urjalan Kivijärven luonnonsuojelualueella. Lounais-Hämeen Luonto 16: Bygebjerg, R. 2007: Vedsvirrefluer i Danmark (Diptera: Syrphidae; Temnostoma & Spilomyia) - med lidt om mimickry og arternes potentielle anvendelse som indikatorer i skov. Entomologiske Meddelelser 75: Colwell R. K. 2009: EstimateS EstimateS Haarto, A. & Kerppola, S. 2007: Suomen kukkakärpäset ja lähialueiden lajeja., 647s., Keuruu, Otava. Haarto, A. & Kerppola, S. 2008: Xanthogramma stackelbergi Violovitsh, 1975 ja muita täydennyksiä Suomen kukkakärpäsiin (Diptera, Syrphidae). w-album 5: 3 6. Hammer, Ø., Harper, D.A.T., and Ryan, P. D PAST: Paleontological Statistics Software Package for Education and Data Analysis. Palaeontologia Electronica 4(1): 9pp. Hippa, H., Nielsen, T.R. & Thompson, F.C. 2009: Eristalis obscura (Loew) (Diptera, Syrphidae): synonyms and morphological variation in the Holarctic region.. Norwegian Journal of Entomology 56: Kanervo, E. & Brander, T. 1966a: Lounais-Hämeen kukkakärpäsistä, Syrphidae (Diptera). Lounais-Hämeen Luonto 22: Kanervo, E. & Brander, T. 1966b: Lounais-Hämeen kukkakärpästen, Syrphidae (Diptera), lentoajoista lähes todistuskappaleen valossa. Lounais-Hämeen Luonto 22: Kerppola, S. 2009: Ahkerat pölyttäjät. Kirjassa: Nieminen, J. ym. (toim.). Santahamina: sotilassaaren luontoaarteet, 14, ss , 270. Krause, U. 1997: Populationsdynamik und Überwinterung von Schwebfliegen (Diptera, Syrphidae) in zwei unterschiedlich strukturierten Agrarlandschaften Norddeutschlands. Agrarökologie 22: Löhr, P. W. 1990: Hoverflies (Diptera, Syrphidae) from Malaise traps in Ångermanland, coastal northern Sweden. Entomologisk Tidskrift 111: Magurran, A. E. 2004: Measuring Biological Diversity, 256s., Oxford, Blackwell. Morris, R. K. A. & Ball, S.G. 2003: The changing distribution of Volucella inanis (L.) (Diptera: Syrphidae). British Journal of Entomology and Natural History 16: Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 685 s. Reemer, M. 2000: Hoverflies in the Pripyatskij National Park in southern Belarus (Diptera, Syrphidae). Volucella 5: Reemer, M., Renema, W. & Steenis, W. van et al. 2009: De Nederlandse zweefvliegen. (Diptera: Syrphidae). Nederlandse Fauna Leiden. Röder, G. 2008: Syrphidae von Hersbruk / Bayern (Diptera). Galathea 24: Sörensson, M. 2003: Faunistiskt nytt om sydsvenska blomflugor (Diptera: Syrphidae). 1: 1 12.