HÄMEENLINNAN AHVENISTON MOOTTORIRADAN MYRKKYPISTIÄISET

Transkriptio

1 HÄMEENLINNAN AHVENISTON MOOTTORIRADAN MYRKKYPISTIÄISET Martti Raekunnas Hämeenlinnan ympäristöjulkaisuja 6

2 Kannen kuva: Tarhamehiläinen (Apis mellifera) (det. Veli Vikberg). Kuvaaja Tuomo Vainio. Sisäkannen kuva. Mantukimalainen (Bombus lucorum). Kuvaaja Tuomo Vainio. Raekunnas Martti 2010: Hämeenlinnan Ahveniston moottoriradan myrkkypistiäiset. [The Aculeates of the Motor-racing Track Area in Hämeenlinna] Hämeenlinnan ympäristöjulkaisuja s. Hämeenlinnan kaupunki, Maankäyttö ja ympäristö. ISBN ISSN-L ISSN (painettu) ISSN (verkkojulkaisu) 1

3 Sisällys Tiivistelmä 3 Abstract 3 Johdanto 4 Kasvillisuus 5 Aineisto ja menetelmät 6 Tulokset 9 Lajimäärä 9 Myrkkypistiäislajit heimoittain 10 Kultiaiset (Chrysididae) 10 Puukkopistiäiset (Sapygidae) 11 Ampiaiset (Vespidae) 11 Tiepistiäiset (Pompilidae) 11 Petopistiäiset (Sphecidae) 12 Mesipistiäiset (Apidae) 13 Tulosten tarkastelu 17 Kiinnostavat lajihavainnot 17 Moottoriradan myrkkypistiäisten pesiminen 17 Myrkkypistiäisten elinolot ja niiden parantaminen Ahvenistolla 18 Kiitokset 19 Kirjallisuus 19 Liite 1. Hämeenlinnan Ahveniston moottoriradan kukkakärpäset Kultapistiäinen. (Chrysis impressa) (det. Juho Paukkunen). Tätä lajia ei tavattu Ahvenistolla. Kuvaaja Tuomo Vainio. 2

4 Tiivistelmä Hämeenlinnan moottorirata sijaitsee Ahvenistonharjulla entisellä soranottoalueella ja ulottuu harjun molemmille puolille. Harjun lakea peittää mäntymetsä, mutta laajat alueet radan varsilla ovat niittymäisen kasvillisuuden peitossa, mikä tarjoaa hyönteisille hyvät mahdollisuudet ravinnon hakuun. Paikoin lämpimät paahderinteet ovat sorapintaisia, ja niistä maassa pesivät hyönteiset löytävät pesäpaikkoja. Alue tarjoaa myrkkypistiäisille erinomaiset elinmahdollisuudet. Kesällä 2009 tutkittiin moottoriradan alueen myrkkypistiäislajisto. Alueella käytiin kesän aikana 26 kertaa ja näytteet otettiin haavilla. Myrkkypistiäisiä tallennettiin noin 500 yksilöä, ja alueelta löytyi kaikkiaan 122 lajia. Mesipistiäisiä todettiin 69, petopistiäisiä 28, ampiaisia 13, tiepistiäisiä 6, kultapistiäisiä 4 ja puukkopistiäisiä 2 lajia. Muurahaisia ei tutkittu, mutta pistiäiskartoituksen yhteydessä tallennettiin joukko kukkakärpäsiä. Aineisto käsitti vajaat puolet ennestään Kanta-Hämeenlinnasta tunnetusta myrkkypistiäislajistosta, ja siinä oli yksi Etelä-Hämeen luonnontieteelliselle maakunnalle uusi laji, saksanampiainen (Vespula germanica) ja 17 Hämeenlinnalle uutta lajia, joita ei ole mainittu valtakunnallisessa pistiäistietokannassa. Ainoa vuoden 2010 punaiseen kirjaan otettu laji oli vattukärpäshukka (Ectemnius rubicola), joka tulee kuulumaan silmälläpidettävien luokkaan (NT). Pääosa (75 %) lajeista oli maassa pesiviä. Ympäristö tarjoaa vähän pesäpaikkoja puunkoloissa ja rakennuksissa pesiville lajeille. Raportin lopussa annetaan toimenpidesuosituksia myrkkypistiäisten elinolojen parantamiseksi moottoriradan alueella. Abstract The motor-racing track of Hämeenlinna is situated in the old gravel pit area of Ahvenisto ridge and reaches to both sides of ridge. Pine forest covers the ridge top, but large areas around the track consist of meadows, which provide insects good food sources. Here and there warm slopes are gravelly and offer nest places for many ground-nesting species. In all, the track area is an excellent habitat for aculeate Hymenoptera. In summer 2009 the aculeate fauna of the motor-racing track was studied. The area was visited 26 times and insects were collected with a butterfly net. A total of ca. 500 specimens and 122 species were found in the area. Of the species 69 were bees, 28 sphecids, 13 vespids, 6 pompilids, 4 chrysidids and 2 tiphids. Ants were not studied, but some hoverflies were collected. The material contains less than half of the aculeate fauna of Hämeenlinna. One species, Vespula germanica, was found new to South Häme province, and 17 species were new to Hämeenlinna. Only one redlisted species, Ectemnius rubicola (NT), was found. Main part (75%) of the species were ground-nesting. Only very few nesting places for above ground nesting species were found at the track area. The report gives some recommendations for improving the living conditions of aculeates in the studied area. 3

5 Johdanto Hämeenlinnan moottorirata sijaitsee Ahveniston harjun kupeessa entisellä soranottoalueella. Rata valmistui vuonna 1967, ja se ulottuu harjun molemmille puolille. Rata-alueen alavin kohta on ns. suolenkillä, joka on noin 90 metriä merenpinnan yläpuolella. Harjun korkein kohta on noin 120 metriä merenpinnasta, ja radan korkeusero on 32 metriä (kuva 1). Kuva 1. Yleiskuva Hämeenlinnan moottoriradalta. Martti Raekunnas. Myrkkypistiäisten elinvaatimuksiin kuuluvat lämpimät paahteiset rinteet, joista maassa pesivät lajit löytävät pesäpaikkoja sekä kukkivat niityt ja metsänlaiteet, mistä hyönteiset löytävät ravintoa. Suuri osa lajeista pesii myös puunkoloissa, rakennuksissa ja erilaisissa korsissa. Hyönteisten kannalta tärkeitä paahderinteitä on syntynyt moottoriradalle lähinnä etelään ja lounaaseen viettäviin maastonkohtiin. Laaja paahderinne on myös hyppyrimäen alastulorinteen reunassa. Näkyvillä olevat mineraalimaat ovat enimmäkseen karkeata harjusoraa, joka on liian isorakeista useimpien myrkkypistiäisten pesinnälle (kuva 2). Hienompia maa-aineksia löytyy em. hyppyrimäen rinteestä sekä pohjoisreunan penkasta. Alueelle on tuotu joitakin hienompia maa-aineskasoja, mihin on hakeutunut muutamia maassa pesiviä lajeja. 4

6 Kuva 2. Rinteiden mineraalimaa on karkeata harjusoraa. Martti Raekunnas. Kasvillisuus Hyppyrimäen ja moottoriradan välinen alue on tiheätä ja varjoisaa mäntymetsää, jossa kasvaa harvakseen joitakin lehtipuita, mm. raitoja ja pihlajia. Paikoin rinteitä peittää lehtokuusama- ja taikinamarjapensaikot. Kenttäkerros koostuu lähinnä metsävarvuista, joiden seasta löytyy monia ruohokasveja kuten sini- ja valkovuokkoa, kevätlinnunhernettä ja keltanoita. Paikoin radan reunoissa on jyrkkä penger, jossa mineraalimaa on näkyvillä. Karkeimmat alustat ovat kasvittomia. Kun kasvit pääsevät juurtumaan sorarinteeseen ja sitovat maa-aineksia, paikka samalla paranee myrkky-pistiäisten pesimisalueena. Tasaiset avoimet radanreunukset ovat niittymäisen kasvillisuuden peitossa. Niittykaistoja niitetään moneen kertaan kesässä, joten alueen kasvit eivät pääse kukkimaan kunnolla. Lähtösuoran vierellä oleva laaja luoteeseen viettävä niittyrinne on suuren osan päivästä varjossa. Niittykasvit kehittyvät siellä hitaasti, ja hyvässä kukinnassa alue on vasta loppukesällä. Hyönteisten kannalta parhaat kukkapaikat ovat pohjoisrinteen penkereen reunassa, jota niitetään harvemmin sekä hyppyrimäen montussa. Taulukkoon 1 on koottu mesipistiäisten tärkeimpien ravintokasvien kukkimisajat tutkimusalueella. 5

7 Taulukko 1. Mesipistiäisten ravintokasvien kukkimisajat tutkimusalueella. Plussat kuvaavat kukinnan runsautta. Tärkeimmät kasvilajit on lihavoitu. Huhtikuu toukokuu kesäkuu heinäkuu elo-syyskuu Leskenlehti Raita Kanankaali +++ Aho-orvokki + ++ Mansikka Vaahtera + Mustikka ++ Puolukat + Voikukka ++ + Tuomi ++ Lehtokuusama + + Huopakeltano Nurmitädyke ++ Virnat Koiranputki Keltamaite + + Mäkitervakko ++ Idänukonpalko ++ + Lupiini Ranta-alpi + ++ Kultapiisku Muut keltanot Leinikit Hanhikit Vadelma Maitohorsma Päivänkakkara Apilat Matarat Kissankello Pukinjuuri ++ Vuohenputki ++ + Kaunokit ++ + Karhunputki Pietaryrtti Pelto-ohdake Aineisto ja menetelmät Myrkkypistiäiset kerättiin haavilla. Tutkimusalueella käytiin huhtikuun lopun ja elokuun lopun välisenä aikana 26 kertaa. Käynnit jakautuivat seuraavasti: huhtikuu 3, toukokuu 8, kesäkuu 7, heinäkuu 6 ja elokuu 2 kertaa. Martti Raekunnas teki 20 ja Iiro Kakko 6 käyntiä. Käynnit painottuivat hiukan enemmän alkukesään, joka on useimpien mesipistiäisten parasta lentoaikaa. Tutkimusmateriaalia kerättiin vain aurinkoisina ja lämpiminä päivinä ja alueella viivyttiin 2-4 tun- 6

8 tia kerrallaan. Kaikki havainnot keskittyivät 1x1 neliökilometrin yhtenäiskoordinaatiston ruutuun 6768:3360. Aineiston hankintaa rajoitti päivittäinen vilkas moottoriradan käyttö. Rataalueelle ei saanut mennä klo 9 ja 18 välisenä aikana, paitsi muutamana heinäkuun viikonloppuna. Siksi materiaalin keräily rajoittui pakostakin parhaille radan ulkopuolisille alueille eli radan pohjoisrinteen penkereelle (kuva 3) sekä hyppyrimäen monttuun. Tärkeimmät keräilyalueet on merkitty kartalle (kuva 4). Kuva 3. Moottoriradan pohjoisrinteen penger on hyvä myrkkypistiäisympäristö. Siellä on sekä sopivia kukkakasveja ravinnon hankkimista varten että lämpimiä paahderinteitä pesäpaikoiksi. Martti Raekunnas. Pajukkomaamehiläinen (Andrena vaga) Janakkalassa Kuvaaja Karri Jutila. 7

9

10 Tulokset Lajimäärä Kesän 2009 kartoituksessa havaittiin Hämeenlinnan moottoriradan maastossa noin 500 myrkkypistiäisyksilöä ja havaittiin kaikkiaan 122 myrkkypistiäislajia. Määrä ei ole erityisen suuri, sillä Turun yliopiston pistiäistietokannan mukaan Hämeenlinnan 10x10 neliökilometrin ruudussa (676:336) on havaittu kaikkiaan 293 myrkkypistiäislajia, missä luvussa ovat mukana myös muurahaiset. Tämä on toiseksi korkein Suomessa havaittu myrkkypistiäisten lajimäärä yhdessä kymppiruudussa, ja se perustuu pitkälti pistiäisguru Erkki Valkeilan vuosikymmenien ( ) selvitystyöhön Hämeenlinnan seudulla. Tätä suurempi lajiluku 294 on havaittu vain Hattulassa Parolan ruudussa (677:335), mikä sekin on pääosin Valkeilan aikaan saannosta. Taulukossa 2 on myrkkypistiäisten lajimäärät Kanta-Hämeen alueen 10x10 neliökilometrin ruuduissa. Taulukko 2. Myrkkypistiäisten (Hymenoptera, Aculeata) lajimäärät Kanta- Hämeen alueen 10x10 neliökilometrin ruuduissa (Tilanne , Turun yliopiston pistiäistietokanta) Pensasampiainen (Dolichovespula media) (det. Veli Vikberg). Tätä lajia ei tavattu Ahvenistolla, mutta muita saman suvun lajeja kyllä. Kuvaaja Tuomo Vainio. 9

11 Taulukko 3 osoittaa, että moottoriradan alueen 1 x 1 neliökilometrin ruudussa havaittiin vajaat puolet (42,8 %) Hämeenlinnan 10 x 10 neliökilometrin ruudun myrkkypistiäislajeista. Ryhmien välillä oli suuria eroja. Suhteellisesti eniten löytyi mesipistiäisiä (57 %) ja ampiaisia (46,4 %). Paahderinteistä huolimatta moottoriradan elinympäristöt ovat kuitenkin melko yksipuolisia. Taulukko 3. Moottoriradan aineisto verrattuna koko Hämeenlinnan tunnettuun myrkkypistiäislajistoon (ilman muurahaisia ja pikkuryhmiä). HML 676: x 10 km Ahvenisto 1 x 1 km %-osuus ison ruudun lajeista Uusia lajeja HML:lle Kultiaiset ,3 2 Puukkopistiäiset Ampiaiset ,4 2 Tiepistiäiset ,3 1 Petopistiäiset ,6 5 Mesipistiäiset ,0 7 Yhteensä ,8 17 Myrkkypistiäislajit heimoittain Tässä kappaleessa tarkastellaan Hämeenlinnan moottoriradan maaston kesän 2009 kartoituksen tuloksia (6768:3360) myrkkypistiäisheimoittain muurahaisia lukuun ottamatta. Samalla luonnehditaan lyhyesti jokaisen pistiäisryhmän elintapoja (ravintoa ja pesimistä). Lajinimen jälkeen raportoidaan havaintoajat ja yksilömäärät. Muita lyhenteiden selityksiä: k = koiras, n = naaras (kuningatar), t = työläinen, IK = Iiro Kakko, muut havainnot = Martti Raekunnas, det. = lajin määrittäjä, += kiinostava laji. Kultiaiset (Chrysididae) (4 lajia), det. Juho Paukkunen Kaikki havaitut kultiaislajit loisivat maassa pesivien petopistiäisten toukilla. Kiiltävän metallinhohtoiset aikuiset käyvät myös kukilla. Suurin osa kultiaisista elää kuitenkin erakkoampiaisten toukkien loisina puun- ja rakennusten koloissa. Koska tutkimusalueella ei juuri ollut kelopuita eikä hirsirakennuksia, tämä erakkoampiaisilla loisiva lajiryhmä jäi kokonaan havaitsematta. Elampus panzeri (Fabricius, 1804) kenkäokakultiainen (n, IK) Hedychridium roseum (Rossi, 1790) ruusukorukultiainen (2n) Hedychrum gerstaeckeri (Chevrier, 1869) idänjalokultiainen (2k) ja (2n, IK) Holopyga generosa (Förster, 1853) ketopyörökultiainen (k, IK), (3k), (k+n), (2k, IK), 6.7. (k) ja n, IK) 10

12 Puukkopistiäiset (Sapygidae) (2 lajia), det. Martti Raekunnas Pieni lajiryhmä Suomessa. Loisivat maassa elävien kovakuoriaistoukkien (femorata) ja myrkkypistiäisten (atra) toukilla. Tiphia femorata (Fabricius, 1775) isopuukkopistiäinen runsaana pukinjuuren kukinnoilla 6.7. (3n), (n, IK), (5n), (10n) ja (2n) Myrmosa atra (Panzer 1801) neulapistiäinen (k) Ampiaiset (Vespidae) (13 lajia), det. Juho Paukkunen (erakkoampiaiset) ja Martti Raekunnas (yhteiskunta-ampiaiset) Kaikki vespula- päätteisen sukunimen omaavat lajit pesivät suurina yhdyskuntina, joissa on kuningattaria, työläisiä ja loppukesällä koiraita. Eri lajit pesivät eri paikoissa: maassa, pensaissa, erilaisissa koloissa tai rakennuksissa. Ampiaiset saalistavat pienempiä hyönteisiä ja käyvät kukilla. Monet erakkoampiaiset elävät kovakuoriaisten tekemissä koloissa lahopuussa ja hirsiseinissä. Jotkut muuraavat myös savesta pesäkomeronsa maahan. Eumenes coronatus (Panzer, 1799) karvamuurariampiainen (2n) ja (n) Ancistrocerus parietinus (Linnaeus, 1761) seinäkoloampiainen (k), (k), (n, IK) ja (2k) Ancistrocerus trifasciatus (Müller, 1776) tummakoloampiainen (n, IK) Ancistrocerus claripennis Thomson, 1874 niittykoloampiainen 6.7. (k) Euodynerus quadrifasciatus (Fabricius, 1793) takkuseinäampiainen 8.6. (n) Symmorphus bifasciatus (Linnaeus, 1761) pikkusorjoampiainen (k), 23.7.(n) ja (4k+5n) Dolichovespula norvegicoides (Sladen, 1918) taiga-ampiainen (k) Dolichovespula norwegica (Fabricius, 1781) norjanampiainen (k) Dolichovespula saxonica (Fabricius, 1793) räystäsampiainen (n), (n) ja (2k+t) Dolichovespula sylvestris (Scopoli, 1763) metsäampiainen (3k+t) ja (3k) + Vespula germanica (Fabricius, 1793) saksanampiainen 8.6. (n). Vespula vulgaris (Linnaeus, 1758) piha-ampiainen (n) ja (n) Vespula rufa (Linnaeus, 1758) puna-ampiainen (t) + useita näköhavaintoja Tiepistiäiset (Pompilidae) (6 lajia), det. Juho Paukkunen Vilkasliikkeiset tiepistiäiset saalistavat hämähäkkejä, joita ne raahaavat pesäkoloihinsa toukkiensa ravinnoksi. Ceropales maculata (Fabricius, 1775) kiehäpistiäinen (k) Dipogon bifasciatus (Geoffroy, 1785) metsäpartapistiäinen (n) Priocnemis exaltata (Fabricius, 1775) metsäraspipistiäinen (2n) 11

13 Anoplius viaticus (Linnaeus, 1758) isokimopistiäinen 1.5. (n, IK) ja (k) + useita näköhavaintoja Evagetes sahlbergi (Morawitz, 1893) pohjanvainupistiäinen (n) Arachnospila anceps (Wesmael, 1851) pikkutikaripistiäinen (n) Petopistiäiset (Sphecidae) (28 lajia), det. Martti Raekunnas Nimensä mukaisesti petopistiäiset saalistavat toisia hyönteisiä. Lajit ovat erikoistuneet omiin saalislajeihinsa, joita ovat esim. kärpäset, kirvat, kaskaat, torakat, kovakuoriaiset ja jopa mehiläiset. Saaliinsa ne etsivät maasta, kasvien lehdiltä ja kukinnoilta. Saaliseläimet lamautetaan pistimellä ja kuljetetaan pesäkomeroihin, joita voidaan tehdä maahan, kasvien onttoihin varsiin ja korsiin tai hirressä ja lahopuussa oleviin kovakuoriaisten koloihin. Myös pesintätavat ovat lajityypillisiä. Havaituista myrkkypistiäisistä suurin osa on maapesijöitä, joille sopivia pesäpaikkoja oli runsaasti tarjolla. Melkoinen osa puunkoloissa pesivistä lajeista jäi havaitsematta sopivien pesäpaikkojen puutteen takia. Ammophila pubescens (Curtis, 1836) ketohietapistiäinen (n) Ammophila sabulosa (Linnaeus, 1758) kangashietapistiäinen 8.6. (k) ja (2k) + useita näköhavaintoja Podalonia hirsuta (Scopoli, 1763) törmähietapistiäinen (n) ja (n, IK) Diodontus minutus (Fabricius, 1793) pikkulovihukka 8.6. (4k+n), (3k), (3k+4n), (k), 6.7. (n), (n), (k), ja (k+n) Pemphredon inornata (Say, 1824) korsikirvahukka (2n) Passaloecus corniger (Shuckard, 1837) sarvioksahukka (n) Passaloecus singularis (Dahlbom, 1844) pensasoksahukka (k), (n, IK) ja (2k+n) Stigmus solskyi (Morawitz, 1864) rosotäplähukka (n) Astata boops (Schrank, 1781) isokievashukka (2k), (n, IK), 6.7. (5k), (n) ja (2k+n) Tachysphex obscuripennis (Schenck, 1857) punanopsahukka (k+n, IK) Trypoxylon minus (Beaumont, 1945) pikkusavihukka (n) Oxybelus trispinosus (Fabricius, 1787) kenttäokahukka 8.6. (k), (k) ja (n) Lindenius albilabris (Fabricius, 1793) sysihukka (n), (n, IK), (n) ja (k+3n) + Crossocerus assimilis (Smith, 1856) runkopikkuhukka 8.6. (2k), (k), (n) ja (n). Crossocerus annulipes (Lepeletier & Brullé, 1835) kaskaspikkuhukka (k) Crossocerus capitosus (Schuckard, 1837) seljapikkuhukka 8.6. (n) Crossocerus palmipes (Linnaeus, 1767) kilpipikkuhukka (k, IK) ja 6.7. (3k) Crossocerus wesmaeli (Vander Linden, 1829) dyynipikkuhukka (k) Crabro cribrarius (Linnaeus, 1758) isokiiltohukka 6.7. (n), (k) ja (2k) Ectemnius lapidarius (Panzer, 1804) kultakärpäshukka (n) Ectemnius continuus (Fabricius, 1804) niittykärpäshukka (3k+n) + Ectemnius rubicola (Dufour & Perris, 1840) vattukärpäshukka (k) 12

14 Nysson niger (Chevrier, 1868) pikkunystyhukka (k), (k), 6.7. (k) ja (4k) Nysson spinosus (Forster, 1771) isonystyhukka (k), (2k) ja (k,ik) Argogorytes mystaceus (Linnaeus, 1761) pistevelhohukka (n) Philanthus triangulum (Fabricius, 1775) mehiläishukka (k) Cerceris ruficornis (Fabricius, 1793) nokkarengashukka (2n) Cerceris rybyensis (Linnaeus, 1771) mesirengashukka (k), (2n, IK) ja (k) Kangashietapistiäinen (Ammophila sabulosa) raahaa lamaannutettua yökkösen toukkaa. Kuuminainen Kuvaaja Karri Jutila. Mesipistiäiset (Apidae) (69 lajia), det. Martti Raekunnas Mesipistiäiset käyttävät pääasiassa kasviravintoa, jota ne hakevat kasvien kukista ja kukinnoista. Osa lajeista on erikoistuneet käymään tietyn kasvilajin kukilla, osa taas kerää siitepölyä ja mettä monilta eri kukilta. Naaraat keräävät siitepölyä takaraajojen siitepölyvasuihin kuten kimalaiset, maa-, alpi- ja vakomehiläiset tai vatsaharjaansa kuten verhoilija-, huopa-, soukko- ja muurarimehiläiset. Siitepölystä ja medestä mesipistiäisnaaraat tekevät toukilleen muonapaketin. Pesät voivat olla maassa tai puunkoloissa. Lähes jokaisella mesipistiäisellä on pesäloisia, jotka tunkeutuvat isäntänsä pesään munimaan. Pesäloisen toukat syövät isännän tekemän ravinnon, jolloin isännän toukka menehtyy. Jotkut pesäloiset syövät myös isäntäeläimen 13

15 toukan. Andrena- maamehiläisten pesäloisina ovat Nomada- kiertomehiläiset. Iskos- ja vakomehiläisten pesäloisina ovat Sphecodes- verimehiläiset. Loiskimalaiset ovat kimalaisten pesäloisia. Pääosa havaituista mesipistiäislajeista on maassa pesiviä kuten edellisissäkin ryhmissä. Macropis europaea (Warncke, 1973) valkosäärialpimehiläinen (n, IK) ja (3k) Macropis fulvipes (Fabricius, 1804) keltasäärialpimehiläinen (2k), (n) ja (n) Melitta haemorrhoidalis (Fabricius, 1775) verivyömehiläinen (3n), (k+n) ja 2.8. (n) Anthidiellum strigatum (Panzer, 1805) pihkahuopamehiläinen 6.7. (n) Anthidium manicatum (Linnaeus, 1758) seinähuopamehiläinen (k+n) Anthidium punctatum (Latreille, 1809) kivihuopamehiläinen (n), (n, IK), (k) ja (n) Megachile versicolor (Smith, 1844) kirjoverhoilijamehiläinen (k) Megachile willughbiella (Kirby, 1802) laukkuverhoilijamehiläinen (k) ja (k) Chelostoma rapunculi (Lepeletier, 1841) vuohenkellosoukkomehiläinen 8.6. (k) ja (k) Heriades truncorum (Linnaeus, 1758) kantomehiläinen (n) Hoplitis claviventris (Thomson, 1872) keltakannusnäivertäjämehiläinen (2n, IK), (n) ja (2n, IK) Osmia uncinata (Gerstäcker, 1869) suomuurarimehiläinen 8.5. (k) hietaorvokin kukalla Epeolus variegatus (Linnaeus, 1758) törmäkiusamehiläinen 6.7. (2k), (2n, IK) ja (2k+n) Nomada roberjeotiana (Panzer, 1799) kultapiiskukiertomehiläinen (k), (n), 2.8. (n) ja (n) Nomada flavoguttata (Kirby, 1802) pikkukiertomehiläinen (n, IK) ja (n) Nomada lathburiana (Kirby, 1802) pajukkokiertomehiläinen (4k+2n, IK), (2k+4n), 1.5. (n, IK), 8.5. (n), (n) ja (n) + useita näköhavaintoja Nomada leucophthalma (Kirby, 1802) raitakiertomehiläinen (k, IK), (n), 1.5. (n, IK) ja 8.5. (n) Nomada marshamella (Kirby, 1802) vaahterakiertomehiläinen (k, IK), 1.5. (k, IK), (9n), (n) ja 8.6. (n) Nomada obscura (Zetterstedt, 1838) punajalkakiertomehiläinen 1.5. (n, IK), ja (n) Nomada fusca (Schwartz) tummakiertomehiläinen (n, IK), (2n), (n) ja 6.7. (k) Nomada ruficornis (Linnaeus, 1758) verikiertomehiläinen 8.5. (2n), (k+n) ja (n, IK) Eucera longicornis (Linnaeus, 1758) pitkäsarvimehiläinen (k) + useita näköhavaintoja Bombus hortorum (Linnaeus, 1761) tarhakimalainen 8.5. näköhavainto Bombus bohemicus (Seidl, 1837) mantuloiskimalainen kolme näköhavaintoa 14

16 Bombus rupestris (Fabricius, 1793) kivikkoloiskimalainen (n) Bombus pascuorum (Scopoli, 1763) peltokimalainen 8.5. alkaen useita näköhavaintoja Bombus ruderarius (Müller, 1776) mustakimalainen neljä näköhavaintoa Bombus veteranus (Fabricius, 1793) hevoskimalainen (t) Bombus hypnorum (Linnaeus, 1758) kartanokimalainen alkaen (n) ja alkaen (t) paljon näköhavaintoja Bombus pratorum (Linnaeus, 1761) pensaskimalainen touko-kesäkuussa useita näköhavaintoja Bombus lucorum (Linnaeus, 1761) mantukimalainen alkaen (n) ja alkaen (t) runsaasti näköhavaintoja Bombus lapidarius (Linnaeus, 1758) kivikkokimalainen alkaen (n), alkaen (t) ja 6.7. alkaen (k) runsaasti näköhavaintoja Apis mellifera (Linnaeus, 1758) tarhamehiläinen toukokuusta alkaen näköhavaintoja Andrena clarkella (Kirby, 1802) raitamaamehiläinen (n, IK), (n) ja 1.5. (2n, IK) Andrena fucata (Smith, 1847) punikkimaamehiläinen 8.6. (4k), (2k), (k+n), (2k), (2n) ja 6.7. (n) Andrena praecox (Scopoli, 1763) hammasmaamehiläinen (4k+n, IK), (3k+2n), 1.5. (3k, IK) ja 8.5. (3k+3n) Andrena denticulata (Kirby, 1802) syysmaamehiläinen 6.7. (k), (k+n, IK), (n) ja (k+2n) Andrena fulvida (Schenck, 1853) mantumaamehiläinen (k, IK) Andrena ruficrus (Nylander, 1848) punajalkamaamehiläinen (3k), (2k, IK), (2n) ja 1.5. (k, IK) Andrena carantonica (Pérez, 1902) vaahteramaamehiläinen 8.5. (k) ja (3n) Andrena cineraria (Linnaeus, 1758) hohtomaamehiläinen (n) + Andrena nigroaenea (Kirby, 1802) kaskimaamehiläinen (n) ja (n). Andrena vaga (Panzer, 1799) pajukkomaamehiläinen (k), (k+n) + useita näköhavaintoja Andrena semilaevis (Pérez, 1903) metsämaamehiläinen (3k), 6.7. (k), (n) ja (2n) Andrena subopaca (Nylander, 1848) piennarmaamehiläinen 8.6. (4k), (2k+4n), (8n), (n), (n) ja (2n) Andrena intermedia (Thomson, 1870) kesantomaamehiläinen (k, IK), 8.6. (k) ja (2k) Andrena wilkella (Kirby, 1802) niittymaamehiläinen 8.6. (7k+n), (k), (k) ja (k) Andrena haemorrhoa (Fabricius, 1781) verimaamehiläinen (2k), 1.5. (2k, IK), 8.5. (4k+n), (k), (n), (k) ja 8.6. (n) Panurgus calcaratus (Scopoli, 1763) pikkupiehtarimehiläinen (k, IK), (k+2n) + näköhavaintoja Dufourea dentiventris (Nylander, 1848) hammasnummimehiläinen (2k) Sphecodes albilabris (Fabricius, 1793) iskosverimehiläinen 8.5. (n näköhavainto) Sphecodes crassus (Thomson, 1870) samettiverimehiläinen 1.5. (n, IK), (5n), 8.6. (n), (n) ja 6.7. (n) 15

17 Sphecodes geoffrellus (Kirby, 1802) vyöverimehiläinen (n), (n, IK) ja (n) Sphecodes pellucidus (Smith, 1845) hiekkaverimehiläinen (2n, IK), (4n), 1.5. (3n), 8.5. (n), (4n), (n), (n, IK) ja (n) Halictus rubicundus (Christ, 1791) punajalkavakomehiläinen (n) Halictus tumulorum (Linnaeus, 1758) tarhavakomehiläinen (11k+20n) Lasioglossum albipes (Fabricius, 1781) valkohietamehiläinen 8.6. (n), (n), (2n) ja (k) Lasioglossum calceatum (Scopoli, 1763) törmähietamehiläinen (n), 8.5. (3n), (5n), (n), 6.7. (2k) ja (n, IK) Lasioglossum fratellum (Pérez, 1903) sysihietamehiläinen (n, IK), (n), 8.6. (n) ja 6.7. (2n) Lasioglossum fulvicorne (Kirby, 1802) keltahietamehiläinen (5k+16n) Lasioglossum leucopus (Kirby, 1802) hietavihermehiläinen (k+13n) Lasioglossum lucidulum (Schenck, 1861) hentohietamehiläinen (13k+9n) Lasioglossum leucozonium (Schrank, 1781) homehietamehiläinen (n, IK) Colletes similis (Schenck, 1853) kesantoiskosmehiläinen (k+n), (n) ja (n) Hylaeus brevicornis (Nylander, 1852) pikkusimamehiläinen (n) Hylaeus cardioscapus (Cockerell, 1924) herttasimamehiläinen (k) Hylaeus communis (Nylander, 1852) vattusimamehiläinen (k) ja (2k+n) Hylaeus rinki (Gorski, 1852) rengassimamehiläinen 6.7. (n) ja (n) Hylaeus confusus (Nylander, 1852) täpläsimamehiläinen (n), (k, IK) ja (3n) Räystäsampiaisen pesä Dolichovespula saxonica Hattulan Ilamossa. Kuvaaja Karri Jutila. 16

18 Tulosten tarkastelu Kiinnostavat lajihavainnot Moottoriradan alueelta löydettiin 17 myrkkypistiäislajia, joita ei ole aiemmin havaittu Hämeenlinnan seudulta. Tulos johtuu osittain siitä, että kaikkia Helsingin yliopiston keskusmuseon havaintoja ei ole vielä viety pistiäistietokantaan. Hämeenlinnalle uudet lajit ovat seuraavat; - Saksanampiainen (Vespula germanica) esiintyi aiemmin vain Ahvenanmaalla. Viime vuosina se on levittäytynyt Etelä-Suomeen ja havaittiin nyt Etelä-Hämeen luonnontieteelliselle maakunnalle uutena. - Kaskimaamehiläinen (Andrena nigroaenea) on vasta luvulla levinnyt eteläisimpään Suomeen. Lajia on löydetty Iittalasta jo vuonna Runkopikkuhukka (Crossocerus assimilis) löydettiin maalle uutena Janakkalasta vuonna 1995 (Vikberg 1999). Nyt se on levinnyt jo laajalti Etelä-Suomeen. - Elampus panzeri (kenkäokakultiainen) - Hedychridium roseum (ruusukorukultiainen) - Dolichovespula norwegica (norjanampiainen) - Evagetes sahlbergi (pohjanvainupistiäinen) - Podalonia hirsuta (törmähietapistiäinen) - Diodontus minutus (pikkulovihukka) - Crossocerus palmipes (kilpipikkuhukka) - Crossocerus wesmaeli (dyynipikkuhukka) - Macropis fulvipes (keltasäärialpimehiläinen) - Anthidiellum strigatum (pihkahuopamehiläinen) - Anthidium punctatum (kivihuopamehiläinen) - Nomada obscura (punajalkakiertomehiläinen) - Andrena fulvida (mantumaamehiläinen) - Lasioglossum leucozonium (homehietamehiläinen) Vattukärpäshukka (Ectemnius rubicola) on havaintoaineiston ainoa uhanalaiseksi luokiteltu laji. Se kuuluu silmällä pidettäviin (NT) lajeihin. Moottoriradan myrkkypistiäisten pesiminen Taulukossa 4 on esitetty havaintoaineiston lajien pesäpaikkojen jakaantuminen. Pääosa lajeista (75%) oli odotusten mukaan maassa pesiviä, koska radan ympäristö tarjoaa niukasti pesäpaikkoja puun tai rakennusten koloissa pesijöille. 17

19 Taulukko 4. Hämeenlinnan moottoriradan lajien pesäpaikkojen jakaantuminen. Maassa pesiviä Maassa pesi- Koloissa pe- Muualla pesi- lajeja vien lajien %- siviä lajeja viä lajeja osuus Kultiaiset Puukkopistiäiset Ampiaiset Tiepistiäiset Petopistiäiset Mesipistiäiset Yhteensä Myrkkypistiäisten elinolot ja niiden parantaminen Ahvenistolla Hämeenlinnan moottoriradan alue tarjoaa myrkkypistiäisille hyvät elinolosuhteet. Siellä on lämpimiä, avoimia paahderinteitä, joissa mineraalimaa on näkyvissä ja joista maassa pesivät myrkkypistiäiset löytävät pesäpaikkoja. Monissa törmissä harjusora on niin karkeaa, että vain harvat myrkkypistiäislajit voivat niissä pesiä. Lahopuussa ja hirsirakennusten koloissa pesiville lajeille alueella ei juuri ole mahdollisuuksia. Suositus: Moottoriradan aluetta voitaisiin parantaa myrkkypistiäisten pesäpaikkana tuomalla paahderinteiden juurelle joitakin hienompia hiekkakasoja sekä joutohirsiä tai kelottuneita rungonpätkiä. Radan reunusalueiden avoimet kukkaniityt houkuttavat mesipistiäisiä ravinnonhakuun. Radan viereisiä niittyjä niitetään kuitenkin niin usein, että niissä kasvit eivät juuri ehdi kukkia kunnolla. Sen sijaan suoja-aidan takaa löytyy hyviä kukkapaikkoja. Nämäkin niitetään loppukesällä, joten alue pysyy avoimena. Alueen suurin niittyalue varikkosuoran eteläpuolella viettää valitettavasti pohjoiseen ja on siten suuren osan päivästä varjossa. Siellä kasvipeite kehittyy muuta aluetta hitaammin ja on parhaimmillaan vasta loppukesällä. Suositus: Kasvien kukkimista voitaisiin edistää hiukan harvemmalla niittorytmillä radanvarrella. 18

20 Kiitokset - Ahveniston moottoriradan henkilökunnalla siitä, että pääsimme alueelle tekemään tätä selvitystä. - Hämeenlinnan kaupungin ympäristötoimelle selvitykseen myönnetystä apurahasta. - Iiro Kakolle moottoriradan maastosta kerätystä myrkkypistiäisaineistosta. Kirjallisuus Lomholdt, O. 1974: The Sphecidae (Hymenoptera) of Fennoscandia and Denmark. Fauna Entomologica Scandinavica volume 4 (part 1). Scandinavian Science Press Ltd. Klampenborg, Danmark Lomholdt, O. 1976: The Sphecidae (Hymenoptera) of Fennoscandia and Denmark. Fauna Entomologica Scandinavica volume 4 (part 2). Scandinavian Science Press Ltd. Klampenborg, Danmark Söderman, G. & Leinonen, R. 2003: Suomen mesipistiäiset ja niiden uhanalaisuus. Tremex Press Oy, Helsinki Vikberg, V. 1999: Crossocerus assimilis and Bethylus boops, two aculeate wasps new to the fauna of Finland (Hymenoptera, Crabronidae and Bethylidae). Entomologica Fennica 10:

21 Liite 1. Hämeenlinnan moottoriradan kukkakärpäset Martti Raekunnas Vuoden 2009 myrkkypistiäiskartoituksen yhteydessä tallensin joukon kukkakärpäsiä (Diptera, Syrphidae), joista löytyi useita kiintoisia lajeja. Kaikki yksilöt on kerätty yhtenäiskoordinaatiston ruudusta 6768:3360. Kukkakärpäset määritti Sakari Kerppola. Selitykset: havaintopäivämäärän jälkeen sukupuoli (k = koiras ja n = naaras) ja sulkeissa lajin frekvenssipistemäärä (1-100). Mitä suurempi pistemäärä, sitä vähemmän lajista on havaintoja Suomesta. Melanostoma scalare (Fabricius), pölymaakirvari, k (6) Platycheirus discimanus Loew, kevätkarttukirvari, 8.5. n (60) Platycheirus granditarsus (Forster), nilkkakarttukirvari, n (20) Paragus haemorrhous Meigen, kenttäpienkirvari, k ja n (30) Chrysotoxum bicinctum (Linnaeus), vannesarvikirvari, n (4) Chrysotoxum festivum (Linnaeus), kaarisarvikirvari, (10) Dasysyrphus albostriatus (Fallen), juovahakakirvari, n (20) Dasysyrphus pinastri (De Geer), mäntyhakakirvari, n (4) Dasysyrphus tricinctus (Fallen), vyöhakakirvari, 6.7. k (10) Dasysyrphus venustus (Meigen), sulohakakirvari, n ja k (4) Didea intermedia Loew, välilattakirvari, n (15) Didea fasciata Macquart, keltalattakirvari, n (15) Eupeodes nielseni (Dusek & Laska), tummalaikkukirvari, k ja k (20) Melangyna lucifera Nielsen, kiilametsäkirvari, k (20) Scaeva pyrastri (Linnaeus), kalvasisokirvari, k (10) Sphaerophoria scripta (Linnaeus), isohoikkakirvari, k (2) Xanthogramma pedissequum (Harris), kaviokirvari, 8.6. k ja n (20) Cheilosia carbonaria Egger, nokikeilanen, k (60) Cheilosia flavipes (Panzer), keltajalkakeilanen, n (20) Cheilosia fraterna (Meigen), leveäkeilanen, n (40) Cheilosia gigantea (Zetterstedt), isokeilanen, k + n (6) Cheilosia grossa (Fallen), suurkeilanen, n (30) Cheilosia illustrata (Harris), kirjokeilanen, n (30) Cheilosia latifrons (Zetterstedt), leveäposkikeilanen, n (15) Cheilosia mutabilis (Fallen), hoikkakeilanen, k + 4n (6) Cheilosia pagana (Meigen), punasarvikeilanen, k + 3n (1) Cheilosia psilophthalma (Becker), mustakynsikeilanen, n (60) Cheilosia reniformis Hellen, jeniseinkeilanen, n (100). - Toinen löytöpaikka Suomesta. - Etelä-Hämeen luonnontieteelliselle maakunnalle (EH) uusi laji. - Punaisessa kirjassa uhanalainen (VU) laji. - Löysin lajin myös EH. Tammelan Mustialasta (6750:3360) k, joka on kolmas löytöpaikka Suomesta. Cheilosia urbana (Meigen), keltanokeilanen, k + 6n (15) Cheilosia vernalis (Fallen), kevätkeilanen, n ja k (4) Cheilosia vicina (Zetterstedt), nokkakeilanen, k + 2n (30) Cheilosia vulpina (Meigen), artisokkakeilanen, n (80) Chrysogaster coemiteriorum (Linnaeus), keltasiipivaskinen, k + 4n (20) Chrysogaster solstitialis (Fallen), tummasiipivaskinen, n (20) Melanogaster aerosa (Loew), mattavaskinen, 8.6. n (6) 20

22 Orthonevra erythrogona (Malm), keltapolvivaskinen, k (40) Eristalis interrupta (Poda), pistesurri, n (2) Eristalis picea (Fallen), sysisurri, k (20) Parhelophilus versicolor (Fabricius), kirjolampisurri, n (15) Pipiza austriaca Meigen, kannussysinen, n (10) Pipiza quadrimaculata (Panzer), nelitäpläsysinen, n (6) Pipizella viduata (Linnaeus), pihasysinen, (7k + 4n) (4) Volucella bombylans (Linnaeus), kimalaisvieras, k (15) Xylota jakutorum Bagatshanova, jakutianpuuhari, 6.7. k (10) Yht. 44 lajia Kirjallisuus: Haarto Antti ja Kerppola Sakari, 2007: Suomen kukkakärpäset ja lähialueiden lajeja. 647 s. Otavan Kirjapaino, Keuruu. 21